(1)

Komission asetuksessa (EU) N:o 10/2011 (2) vahvistetaan elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvia muovisia materiaaleja ja tarvikkeita koskevat erityiset säännöt. Sen II luvussa vahvistetaan muovisten materiaalien ja tarvikkeiden koostumusta koskevat vaatimukset, joilla varmistetaan, että elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvat lopulliset muovimateriaalit ovat riittävän turvallisia täyttääkseen asetuksen (EY) N:o 1935/2004 3 artiklan vaatimukset.

(2)

Samassa II luvussa käsitellään sellaisten aineiden koostumusta koskevia vaatimuksia, joita voidaan käyttää muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistukseen, ja viitataan nimenomaisesti muovisten materiaalien ja tarvikkeiden ”muovikerroksiin”. Monissa tapauksissa muovisilla materiaaleilla ja tarvikkeilla ei kuitenkaan ole kerrosrakennetta, vaan ne koostuvat yhdestä homogeenisesta materiaalista, jonka muoto on monimutkainen, ja tämä aiheuttaa epäselvyyttä. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 10/2011 II luvussa olisi viitattava muovisiin materiaaleihin ja tarvikkeisiin eikä muovikerroksiin. Koska uusi sanamuoto saattaa herättää epäilyjä siitä, sovelletaanko asetuksessa (EU) N:o 10/2011 säädettyjä koostumusta koskevia vaatimuksia muovisten materiaalien ja tarvikkeiden muihin kuin muovisiin kerroksiin, kuten liimoihin, painomusteisiin, lakkoihin ja pinnoitteisiin, olisi selvennettävä, että koostumusta koskevia vaatimuksia ei sovelleta kyseisiin kerroksiin. Asetuksen (EU) N:o 10/2011 III luvussa oleva viittaus ”muovikerroksiin” olisi kuitenkin säilytettävä, koska se mahdollistaa monikerroksisten materiaalien ja tarvikkeiden osalta sen, että joitakin kyseisen luvun säännöksiä voidaan soveltaa joihinkin kerroksiin muttei kaikkiin. Erityisesti muovikerros, joka on erotettu elintarvikkeesta estokerroksella monikerroksisissa materiaaleissa, voidaan valmistaa aineista, jotka eivät sisälly unionin luetteloon. Olisi myös edelleen voitava todentaa, että asetuksen (EU) N:o 10/2011 mukaisia siirtymän raja-arvoja noudatetaan asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa materiaaleissa ja tarvikkeissa, joita pitävät yhdessä sideaineet tai joissa on painatusta ja/tai joita peittää pinnoite.

(3)

Asetuksessa (EU) N:o 10/2011 olevan ’muovin’ määritelmän mukaan ’muovilla’ tarkoitetaan polymeeriä, johon on saatettu lisätä lisäaineita tai muita aineita, jotta saadaan aikaan fysikaalinen tai kemiallinen vaikutus muovissa. Kyseisen asetuksen mukaan lisäaineet ja lähtöaineet hyväksytään kahtena erillisenä ryhmänä. Sen vuoksi lisäainetta ei voida käyttää lähtöaineena, jos sitä ei ole hyväksytty sellaiseksi, ja päinvastoin. Lisäaineet eivät yleensä ole kemiallisesti sidottuja polymeereihin. Tietyt hiukkaset, kuidut tai muut kiinteät materiaalit, joita muovissa käytetään fyysisen vaikutuksen aikaansaamiseksi, on kuitenkin sidottu polymeeriin sideaineella tai ilman sitä materiaalin yleisen eheyden varmistamiseksi. Jos kyseessä on kemiallinen sidos, voi olla epäselvää, onko tällaista kiinteää materiaalia pidettävä lisäaineena vai lähtöaineena, kun otetaan huomioon asetuksessa (EU) N:o 10/2011 annetut muovin, lisäaineiden, polymeerien ja lähtöaineiden määritelmät. Näin ollen on epävarmaa, olisiko kyseinen kiinteä aine hyväksyttävä lisäaineena vai lähtöaineena. Sen vuoksi on aiheellista selventää lisäaineiden määritelmää. Koska lähtöaineet luonteensa vuoksi soveltuvat polymerisaatioon, jossa tapahtuu merkittävä kemiallinen muutos, kun taas lisäaineina käytetyt kiinteät materiaalit pysyvät olennaisilta osin siinä muodossa, jossa ne on lisätty, olisi katsottava, että kiinteä aine, joka on kemiallisesti sidottu polymeeriin, johon se on lisätty, toimii lisäaineena eikä lähtöaineena, vaikka sen pinta voikin reagoida muovissa olevien polymeerien kanssa.

(4)

Tietyt asetuksen (EU) N:o 10/2011 liitteessä I luetellut hyväksytyt aineet ovat peräisin luonnollisista materiaaleista, kuten mineraaleista ja elävistä organismeista, joita myös käytetään lisäaineina muoveissa kuituina tai pieninä hiukkasina. Näitä materiaaleja on perinteisesti pidetty muovien valmistuksessa käytettyinä aineina, minkä vuoksi ne kuuluvat kyseisen asetuksen soveltamisalaan. Näiden aineiden koostumus on kuitenkin monimutkainen, vaihteleva eikä välttämättä täysin tiedossa. Sen vuoksi näiden aineiden tunnistetietoja on vaikeaa määritellä, mikä aiheuttaa vaikeuksia, koska näiden aineiden selkeä määrittely on tärkeää, jotta ne voidaan erottaa muista aineista. Näihin aineisiin viitataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1907/2006 (3) koostumukseltaan tuntemattomina tai vaihtelevina aineina, komplekseina reaktiotuotteina tai biologisina materiaaleina (UVCB). Jotta voidaan parantaa asetuksen (EU) N:o 10/2011 ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 yhdenmukaisuutta ja erityisesti helpottaa tällaisten aineiden riskinarvioinnin ja hyväksynnän tulevaa yhdenmukaistamista, on aiheellista soveltaa tätä UVCB-aineiden käsitettä myös asetuksen (EU) N:o 10/2011 nojalla.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 10/2011 5 artiklan nojalla kyseisen asetuksen liitteessä I vahvistettu unionin aineiden luettelo sisältää aineet, joita saa käyttää ”tarkoituksellisesti” muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistuksessa. Tietyissä tapauksissa liitteeseen I sisältyy myös eritelmiä aineessa mahdollisesti esiintyvistä epäpuhtauksista, jos ne ovat merkityksellisiä riskinarvioinnin kannalta ja voivat vaikuttaa ihmisten terveyteen. Sama koskee kaikkia aineisiin liittyviä reaktio- ja hajoamistuotteita, joita voi muodostua muovisen materiaalin tai tarvikkeen valmistuksen aikana. Näitä epäpuhtauksia ja reaktio- ja hajoamistuotteita esiintyy kuitenkin tahattomasti muovisessa materiaalissa tai tarvikkeessa. Sen vuoksi on aiheellista poistaa sana ”tarkoituksellisesti” asetuksen (EU) N:o 10/2011 5 artiklasta.

(6)

Asetuksen (EU) N:o 10/2011 liitteessä I olevassa taulukossa 1 luetelluista aineista ilmoitetaan niiden FCM-aineen numero, viitenumero ja kemiallinen nimi sekä niiden Chemical Abstracts Service (CAS) -rekisterinumero, jos sellainen on. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että hyväksyttyjen aineiden täsmälliseen tunnistamiseen voi liittyä epävarmuutta. Koska aineen hyväksymistä koskevan hakemuksen on sisällettävä aineen tunnistetiedot, kuten kemiallinen nimi, kemiallinen koostumus, puhtausaste, molekyylipaino ja spektroskooppiset tiedot, ja koska Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, todentaa nämä tiedot, asetuksen (EU) N:o 10/2011 liitteessä I olevassa taulukossa 1 lueteltujen aineiden tunnistetietoja olisi tarkasteltava suhteessa elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnossa täsmennettyihin aineen tunnistetietoihin. Näin ollen jos aineen nimitykseen liittyy edelleen epäilyksiä, olisi kuultava elintarviketurvallisuusviranomaista.

(7)

Tehoaineita sisältäviä biosidivalmisteita voidaan sisällyttää erilaisiin materiaaleihin, kuten muoveihin, jotka voivat joutua kosketuksiin elintarvikkeiden kanssa. Jotta aineita, jotka on tarkoitettu jäämään lopulliseen muoviseen materiaaliin tai tarvikkeeseen ja joilla on biosidinen vaikutus, voidaan käyttää elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistuksessa, niiden on oltava asetuksen (EU) N:o 10/2011 mukaisesti komission hyväksymiä tai hyväksyntää odotettaessa oltava jokin aineista, joka sisältyy mainitun asetuksen 7 artiklassa tarkoitettuun väliaikaiseen luetteloon. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 528/2012 (4) vahvistetaan kuitenkin säännöt, jotka koskevat sen liitteessä V lueteltujen biosidivalmisteryhmien, mukaan lukien elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuviin materiaaleihin ja tarvikkeisiin sisällytettäväksi tarkoitetut biosidivalmisteryhmät, hyväksymistä sekä tällaisia valmisteita sisältävien käsiteltyjen tarvikkeiden, kuten elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien ja tarvikkeiden, saattamista markkinoille. Kyseisen asetuksen mukaisesti tehoainetta sisältävä biosidivalmiste voidaan sisällyttää elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuviin materiaaleihin edellyttäen, että sekä kyseinen aine että kyseistä ainetta sisältävä valmiste on hyväksytty asetuksen (EU) N:o 528/2012 nojalla kyseistä käyttöä varten. Sen vuoksi asetuksessa (EU) N:o 10/2011 olisi viitattava asetukseen (EU) N:o 528/2012 siltä osin kuin on kyse biosiditehoaineista ja biosidivalmisteista, joita voidaan käyttää elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien muovisten materiaalien valmistuksessa ja joita niissä tarkoituksellisesti esiintyy.

(8)

Asetuksessa (EU) N:o 10/2011 säädetään tällä hetkellä, että muovisten materiaalien ja tarvikkeiden muovikerrosten valmistuksessa käytettävien aineiden on sovelluttava puhtaudeltaan materiaalien ja tarvikkeiden aiottuun ja ennakoitavissa olevaan käyttötarkoitukseen. Kokemus on osoittanut, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien ja tarvikkeiden valmistuksessa käytettävien aineiden puhtauden käsite olisi määriteltävä, jotta voidaan varmistaa ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu ja auttaa alan toimijoita arvioimaan, ovatko materiaalit ja tarvikkeet asetuksen (EU) N:o 10/2011 mukaisia. Kun otetaan huomioon elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien ja tarvikkeiden valmistuksessa käytettävien aineiden hyväksymistä koskevat tämänhetkiset tieteelliset tiedot ja säännökset, on aiheellista määritellä elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien tai tarvikkeiden valmistuksessa käytettävien aineiden korkea puhtausaste niiden tunnistetietojen ja tapauksen mukaan asetuksen (EU) N:o 10/2011 liitteessä I vahvistettujen eritelmien tai rajoitusten, 19 artiklan mukaisen riskinarvioinnin tai elintarviketurvallisuusviranomaisen asiaa koskevien ohjeiden perusteella. Elintarviketurvallisuusviranomainen on vahvistanut elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa muovisissa materiaaleissa käytettävän aineen turvallisuusarviointihakemuksen laatimista koskevissa ohjeissaan (5) periaatteen, jonka mukaan mitä enemmän kuluttajat altistuvat elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa tai tarvikkeissa oleville aineille niiden siirtyessä elintarvikkeisiin, sitä enemmän toksikologisia tietoja tarvitaan. Elintarviketurvallisuusviranomainen katsoo erityisesti, että jos elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien tai tarvikkeiden valmistuksessa käytetyn aineen siirtymä elintarvikkeeseen on alle 0,00015 mg ainetta/kg elintarviketta (0,15 μg/kg), genotoksisuuden riski on epätodennäköinen eikä siirtyvälle aineelle tarvita myrkyllisyystestausta (6), ja että jos siirtymä on yli 0,15 μg/kg mutta alle 0,05 mg/kg, tarvitaan ainoastaan genotoksisuustestausta koskevat tiedot (7). Muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistusprosessin alkuvaiheissa niiden seuraavat valmistusvaiheet ja/tai loppukäyttö eivät kuitenkaan välttämättä ole niin hyvin tiedossa, että voitaisiin laskea, minkä tasoisesti aine siirtyy elintarvikkeeseen. Sen arvioimiseksi, onko elintarvikekontaktimateriaalin tai -tarvikkeen valmistuksessa käytetty aine näiden raja-arvojen mukainen, on aiheellista ottaa huomioon tekijät, jotka vaikuttavat sen pitoisuuteen lopullisissa materiaaleissa ja tarvikkeissa ja siirtymiseen niistä elintarvikkeeseen. Jos yksittäisen aineen genotoksisuuden arviointi on tarpeen, se olisi voitava korvata aineryhmän genotoksisuuden arvioinnilla, mutta vain erityisten vaatimusten täyttyessä (8).

(9)

Asetuksessa (EU) N:o 10/2011 ei aseteta rajoituksia sellaisten aineiden alkuperälle, joita voidaan käyttää muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistuksessa, joten tällaisia aineita voidaan valmistaa jätteistä. Jätteistä valmistetut aineet voivat kuitenkin sisältää satunnaisia vierasaineita. Ihmisten terveyden suojelemiseksi ja ottaen huomioon, että tietyillä aineiden valmistusmenetelmillä voidaan poistaa satunnaisia vierasaineita tai vähentää niitä sen varmistamiseksi, että lopullisessa muovimateriaalissa olevat vierasaineet eivät aiheuta riskiä ihmisten terveydelle, olisi edellytettävä, että myös jätteistä tuotettujen aineiden puhtausasteen on oltava korkea.

(10)

On vahvistettava erityiset säännöt, jotka koskevat luonnosta peräisin olevien aineiden eli UVCB-aineiden puhtautta. Joissakin tapauksissa aine on peräisin organismin sellaisesta osasta, josta ei ole poistettu mitään sen osatekijöistä, tai se on peräisin luonnollisesta materiaalista, joka on puhdistettu vain osittain, minkä vuoksi sen täydellinen koostumus voi olla tuntematon tai vaihteleva. Joissakin tapauksissa, joissa luonnonaine voidaan erottaa luonnonmateriaalista ja puhdistaa edelleen, voidaan kuitenkin saada ainetta, jonka kemiallinen koostumus on tiedossa. Sen vuoksi on aiheellista täsmentää, miten luonnollista alkuperää olevien aineiden tunnistetiedot on määritettävä, jotta voidaan soveltaa korkeaa puhtausastetta koskevaa vaatimusta. Elintarviketurvallisuusviranomainen kuvaa tuoreimpien tietojen perusteella tällaisten aineiden tunnistetiedot mahdollisimman yksityiskohtaisesti, mukaan lukien niiden koostumus, lähde ja prosessi, jolla ne on saatu, ja täsmentää mahdollisuuksien mukaan sen osuuden, josta ei ole tietoja. Jos tällaista yksityiskohtaista nimitystä ei kuitenkaan ole aiemmin annettu, aineen nimen olisi oltava ratkaiseva tekijä sen tunnistamisessa.

(11)

Muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistuksen aikana ei ole mahdollista täysin välttää leikkausjätteiden ja jäännöspalojen ja muiden sivutuotteiden syntymistä. Näiden sivutuotteiden uudelleenkäsittelyn salliminen muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistusta varten voi osaltaan vähentää käyttökelvottomia valmistusmateriaaleja. Jos sivutuotteita voidaan käyttää suoraan muovien valmistuksessa niin, ettei tavanomaisten teollisten menettelyjen, kuten silppuamisen ja uudelleenrakeistuksen, lisäksi tarvita muita toimia, niitä ei katsota jätteeksi. Koska komission asetusta (EU) 2022/1616 (9) ei sovelleta näihin sivutuotteisiin ja koska olisi selkeytettävä, mitä sivutuotteita voidaan pitää turvallisina uudelleenkäsittelyä varten, olisi vahvistettava säännöt niiden turvallisen käytön varmistamiseksi. Sen vuoksi on aiheellista sisällyttää asetukseen uudelleenkäsittelyn määritelmä, jotta voidaan erottaa selvästi toisistaan tuotteet, joihin sovelletaan asetusta (EU) N:o 10/2011 ja joihin sovelletaan asetusta (EU) 2022/1616, ja vahvistaa säännöt näiden sivutuotteiden turvalliselle uudelleenkäsittelylle.

(12)

Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/904 (10) pyritään torjumaan kertakäyttöisten muovisten elintarvikepakkausmateriaalien käyttöä niiden ympäristövaikutusten vuoksi, elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia muovisia materiaaleja ja tarvikkeita suunnitellaan yhä useammin toistuvaan käyttöön. Toistuva käyttö voi kuitenkin johtaa muovisen materiaalin tai tarvikkeen vaurioitumiseen, mikä lisää ainesosien siirtymistä elintarvikkeisiin ja voi vaarantaa ihmisten terveyden. Muovisten materiaalien ja tarvikkeiden vaurioitumisesta ovat osoituksena erilaiset merkit, kuten pintahalkeamat ja säröt, kuplat, kerroshalkeilu, kutistuminen tai muu muodonmuutos sekä kellastuminen tai muu pysyvä värjääntyminen taikka kiillon tai läpinäkyvyyden häviäminen. Käyttöön liittyvät muutokset, kuten elintarvikkeiden väriaineiden, myös lykopeenin ja kurkumiinin, aiheuttama värjääntyminen, eivät kuitenkaan periaatteessa vaurioita materiaalia tai tarviketta. Jotta voidaan estää vaurioituneiden muovisten tarvikkeiden käyttö, muovisten elintarvikekontaktitarvikkeiden valmistajan tai muun toimijan, joka on vastuussa muovisten elintarvikekontaktitarvikkeiden markkinoille saattamisesta, olisi annettava muovisten elintarvikekontaktitarvikkeiden käyttäjille tietoa vaurioitumisen estämisestä tai hidastamisesta ja muutoksista, jotka osoittavat vaurioitumisen toistuvassa käytössä.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 1935/2004 15 artiklassa säädetään, että materiaaleihin ja tarvikkeisiin, jotka eivät markkinoille saatettaessa vielä ole kosketuksissa elintarvikkeeseen, on tarvittaessa liitettävä erityiset ohjeet, joita on noudatettava turvallisen ja asianmukaisen käytön varmistamiseksi. On aiheellista harkita, että jos asetuksessa (EY) N:o 10/2011 asetetaan muovituotteiden käyttöä koskevia rajoituksia, kuluttajille annetaan aina tällaiset erityisohjeet.

(14)

Asetuksen (EU) N:o 10/2011 14 artiklan 4 kohdassa säädetään, että 11 ja 12 artiklassa vahvistettuja siirtymän raja-arvoja koskevia sääntöjä ei sovelleta muovisiin kerroksiin monesta materiaalista koostuvissa monikerroksisissa materiaaleissa ja tarvikkeissa. Koska lopulliset monesta materiaalista koostuvat monikerroksiset materiaalit tai tarvikkeet, joissa elintarvikkeen kanssa suorassa kosketuksessa oleva kerros on muovikerros, voivat kuitenkin aiheuttaa samat mahdolliset terveysriskit kuin muoviset materiaalit tai tarvikkeet, tämän kerroksen olisi oltava asetuksessa (EU) N:o 10/2011 vahvistettujen siirtymistä koskevien säännösten mukainen. Asetuksen (EU) N:o 10/2011 11 ja 12 artiklaa ei sen sijaan pitäisi edelleenkään soveltaa monesta materiaalista koostuvien monikerroksisten materiaalien muihin kuin muovikerroksiin. Muuta unionin lainsäädäntöä tai kansallisia sääntöjä voidaan soveltaa. Asetuksessa (EU) N:o 10/2011 vahvistettuja siirtymän raja-arvoja sovelletaan kuitenkin edelleen muovikerroksiin materiaaleissa ja tarvikkeissa, joissa on painatusta, jotka on pinnoitettu tai joita pitävät yhdessä sideaineet.

(15)

Jotta voidaan täsmentää alan toimijoiden velvoitteita niiden tietojen osalta, jotka niiden on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille, olisi edellytettävä, että alan toimijat asettavat toimivaltaisten viranomaisten saataville tiedot lähtöaineiden koostumuksesta ja tausta-asiakirjoista valmistusprosessin kussakin vaiheessa. Näiden asiakirjojen olisi myös osoitettava, että tällä asetuksella käyttöön otettuja korkeaa puhtausastetta koskevia sääntöjä noudatetaan.

(16)

Asetuksen (EU) N:o 10/2011 noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltioilla on oltava käytössään tehokkaat valvontatoimenpiteet, mukaan lukien näytteenotto muovisista materiaaleista ja tarvikkeista sekä niiden valmistuksen välituotteista. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että tarkastajilla saattaa olla käytännön haasteita näytteiden ottamisessa valmistusprosessin tietyissä vaiheissa valmistuspaikoissa. Sen vuoksi on aiheellista edellyttää, että valmistajat helpottavat tarkastuksia varmistamalla, että tarkastajat voivat ottaa näytteitä valmistusprosessin asiaankuuluvissa vaiheissa ja että he voivat ottaa näytteitä valmistuksessa käytetyistä aineista ja (väli)materiaaleista, jotka ovat valmistuspaikalla.

(17)

Asetuksessa (EU) N:o 10/2011 vahvistettujen siirtymätestausta koskevien sääntöjen perustana on lopullisen muovisen elintarvikekontaktitarvikkeen todellinen pinta-alan ja määrän suhde. Kyseisessä asetuksessa säädetään kuitenkin myös, että tiettyihin materiaaleihin ja tarvikkeisiin on sovellettava kiinteää pinta-alan ja määrän suhdetta, jotta voidaan helpottaa siirtymän tason määrittämistä, erityisesti testattaessa tarvikkeita, jotka eivät vielä ole kosketuksissa elintarvikkeiden kanssa ja joiden osalta ei ole mahdollista määrittää elintarvikkeen kanssa kosketuksessa olevaa pinta-alaa tai kompensoida odotettua yli- tai aliarvioitua kuluttajien altistumista kyseisten materiaalien ja tarvikkeiden aineosille. Tietyissä tapauksissa kiinteän pinta-alan ja määrän suhteen soveltaminen voi kuitenkin johtaa siihen, että aliarvioidaan kuluttajien altistuminen kyseisten materiaalien ja tarvikkeiden aineosille, jotka voivat vaarantaa ihmisten terveyden. Sen vuoksi on aiheellista antaa alan toimijoille mahdollisuus valita todellinen pinta-alan ja määrän suhde sen sijaan, että ne velvoitettaisiin käyttämään näitä poikkeuksia varten vahvistettua kiinteää pinta-alan ja määrän suhdetta.

(18)

Asetuksen (EU) N:o 10/2011 liitteessä III olevassa taulukossa 2 olevassa 07.04 kohdassa esitetään elintarvikesimulantit eri juustoryhmiä varten. Tämänhetkiset nimeämiset, erityisesti ryhmät 07.04.B ja 07.04.C, eivät kuitenkaan vastaa ilmaisujen ”luonnollinen juusto” ja ”jalostettu juusto” yleistä tulkintaa ja käyttöä. Sulatejuustoa pidetään yleensä jalostettuna juustona, kun taas raejuuston kaltaisia juustoja pidetään yleisesti jalostamattomina luonnollisina juustoina. Näissä nimeämisissä ei myöskään noudateta elintarviketurvallisuusviranomaisen laatimassa FoodEx2-luokituksessa (11) käytettyä terminologiaa, varsinkaan kypsyttämättömän (tuoreen) ja kypsytetyn juuston osalta. Sen vuoksi on aiheellista muuttaa asianomaisia ryhmiä, jotta voidaan luokitella paremmin luonnolliset juustot ja sulatejuustot sekä kypsytetyt ja kypsyttämättömät juustot ja nimetä samalla simulantit, jotka soveltuvat näille uusille juustoryhmille, nykyisten nimeämisten perusteella.

(19)

Turvallisuuden varmistamiseksi alan toimijoiden on saatava kaikki valmistamiensa tai käyttämiensä muovisten materiaalien ja tarvikkeiden turvallisuuden kannalta merkitykselliset tiedot. Asetuksessa (EU) N:o 10/2011 edellytetään kuitenkin ainoastaan, että kirjallinen vaatimustenmukaisuusvakuutus sisältää tiedot käytetyistä aineista tai niiden hajoamistuotteista, joita koskevat rajoitukset ja/tai eritelmät esitetään kyseisen asetuksen liitteissä I ja II. Turvallisuuden parantamiseksi on aiheellista edellyttää, että vaatimustenmukaisuusvakuutus sisältää tietoja myös tahattomasti lisätyistä aineista, kuten epäpuhtauksista ja reaktion välituotteista ja hajoamis- tai reaktiotuotteista, jotka ovat muodostuneet muovisen materiaalin tai tarvikkeen valmistusprosessin aikana ja joita voi esiintyä lopullisessa elintarvikekontaktimateriaalissa tai -tarvikkeessa.

(20)

Vaikka jätteistä valmistetut aineet voivat sisältää jätteistä peräisin olevia vierasaineita, jotka voivat vaarantaa ihmisten terveyden, kirjallista vaatimustenmukaisuusvakuutusta koskevissa nykyisissä säännöissä ei edellytetä sen täsmentämistä, onko muovisen materiaalin valmistuksessa käytetty jätteistä valmistettuja aineita. Sen vuoksi on tarpeen muuttaa vaatimustenmukaisuusvakuutusta koskevia säännöksiä, jotta lopullisen muovitarvikkeen valmistaja saa riittävät tiedot, joiden avulla se voi varmistaa, että noudatetaan asetuksen (EY) N:o 1935/2004 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä vaatimusta, jonka mukaan muoviset materiaalit ja tarvikkeet eivät saa vaarantaa ihmisten terveyttä.

(21)

Vertailukelpoisten tulosten saavuttamiseksi laboratorioiden on suoritettava vaatimustenmukaisuuden testaus standardoiduissa testiolosuhteissa. Lisäksi testitulokset on analysoitava johdonmukaisesti. Sen vuoksi on aiheellista täsmentää asetuksen (EU) N:o 10/2011 liitteessä V olevia vaatimustenmukaisuuden testauksen todentamista koskevia sääntöjä.

(22)

Asetuksessa (EU) 2022/1616 edellytetään, että kierrätysmuovimateriaalit ja -tarvikkeet ovat asetuksen (EU) N:o 10/2011 II, III ja V luvun mukaisia. Asetuksen (EU) N:o 10/2011 II luvussa säädettyä korkeaa puhtausvaatimusta sovelletaan muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistuksessa käytettäviin aineisiin. Korkeaa puhtausvaatimusta ei kuitenkaan tarvitse soveltaa aineisiin, jotka sisältyvät muovijätteen puhdistusprosessin raaka-aineisiin ja jäävät sen tuotokseen, koska asetuksella (EU) 2022/1616 varmistetaan, että elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien kierrätysmuovimateriaalien valmistuksen aikana materiaalista poistetaan satunnaiset vierasaineet siinä määrin, että asetuksen (EY) N:o 1935/2004 3 artiklan vaatimukset täyttyvät. Sen vuoksi kierrätysmuovimateriaalien ja -tarvikkeiden valmistuksen osalta korkeaa puhtausvaatimusta olisi sovellettava ainoastaan aineisiin, jotka lisätään kierrätysprosessin aikana, ja kyseisestä aineesta johtuviin reaktion välituotteisiin ja hajoamis- tai reaktiotuotteisiin. Sen vuoksi on aiheellista täsmentää asetuksessa, mitä asetuksen (EU) N:o 10/2011 säännöksiä sovelletaan kierrätysmuovimateriaaleihin ja -tarvikkeisiin.

(23)

Asetuksessa (EU) 2022/1616 vahvistetaan säännöt, jotka koskevat muovijätteen keräystä, esikäsittelyä, puhdistamista ja kierrätystä koskevia laadunvarmistusjärjestelmiä. Tällä asetuksella otetaan käyttöön muovinvalmistuksen sivutuotteiden uudelleenkäsittelyä koskevat säännöt. Elintarviketurvallisuuden parantamiseksi komission asetuksessa (EY) N:o 2023/2006 (12) olisi vahvistettava hyviä tuotantotapoja koskevat yksityiskohtaiset säännöt uudelleenkäsittelyn ja kierrätyksen osalta.

(24)

Uudelleenkäsiteltäväksi tarkoitetut muoviset sivutuotteet voidaan käsitellä uudelleen muussa valmistuspaikassa kuin siinä, josta ne alun perin tulivat. Jos kuitenkaan ei ole selvää, mihin tarkoitukseen nämä sivutuotteet soveltuisivat tai ovatko ne saastuneet varastoinnin tai kuljetuksen aikana siitä tuotantolaitoksesta, josta ne ovat peräisin, niiden uudelleenkäsittely voi aiheuttaa riskejä. Sen vuoksi asetuksessa (EY) N:o 2023/2006 olisi vahvistettava säännöt, jotta voidaan estää muovisten sivutuotteiden käyttö tarkoituksiin, joihin ne eivät sovellu, ja niiden saastuminen kuljetuksen aikana tuotantopaikasta uudelleenkäsittelypaikkaan. Kun tällaisia sivutuotteita saatetaan markkinoille, asetuksen (EU) N:o 10/2011 15 artiklassa tarkoitetussa vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa olisi lisäksi annettava niiden uudelleenkäsittelyä varten tarvittavat tiedot, erityisesti siltä osin kuin on kyse niiden soveltuvuudesta tiettyihin käyttötarkoituksiin.

(25)

Jotta toimijat voisivat mukautua tässä asetuksessa säädettyihin muutoksiin, on aiheellista säätää, että asetuksen (EU) N:o 10/2011, sellaisena kuin sitä sovelletaan ennen tämän asetuksen ja muun asiaan liittyvän unionin lainsäädännön voimaantulopäivää, mukaisia muovisia materiaaleja ja tarvikkeita voidaan saattaa ensimmäisen kerran markkinoille 18 kuukauden kauden ajan tämän asetuksen voimaantulosta ja pitää markkinoilla varastojen loppumiseen asti. Lopullisten muovisten materiaalien ja tarvikkeiden tuotantoon kuuluu kuitenkin tyypillisesti se, että muut toimijat toimittavat useita valmistuksen välituotteita ja aineita. Kuluttajien turvallisuuden vuoksi siirtyminen tämän asetuksen täysimääräiseen noudattamiseen olisi toteutettava mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman nopeasti. Sen vuoksi toimijoita, jotka saattavat markkinoille yhdeksän kuukautta ennen 18 kuukauden siirtymäkauden päättymistä välituotteita ja aineita, jotka eivät vielä ole tämän asetuksen mukaisia, olisi vaadittava ilmoittamaan kyseisten tuotteiden käyttäjille, että niitä ei voida käyttää sellaisten muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistukseen, jotka saatetaan markkinoille siirtymäkauden päätyttyä.

(26)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,