(1)

Verkkopohjaisia palveluja voidaan tarjota mistä käsin tahansa, eivätkä ne edellytä fyysistä infrastruktuuria, tiloja tai henkilöstöä maassa, jossa asianomainen palvelu tarjotaan, tai ylipäätään sisämarkkinoilla. Tämän vuoksi voi olla vaikeaa soveltaa ja panna täytäntöön kansallisessa ja unionin oikeudessa asetettuja velvoitteita, joita sovelletaan kyseisiin palveluntarjoajiin, erityisesti velvoitetta noudattaa oikeusviranomaisen määräystä tai päätöstä. Näin on erityisesti rikosoikeudessa, jossa jäsenvaltioiden viranomaisilla on vaikeuksia antaa tiedoksi päätöksiään, varmistaa niiden noudattaminen ja panna ne täytäntöön, erityisesti silloin, kun asianomaiset palvelut tarjotaan niiden alueen ulkopuolella sijaitsevasta paikasta. Tässä tilanteessa jäsenvaltiot ovat toteuttaneet useita erilaisia toimenpiteitä, jotta niiden lainsäädäntöä voitaisiin soveltaa ja panna täytäntöön tehokkaammin. Tähän sisältyy toimenpiteitä, joiden avulla palveluntarjoajien kanssa voidaan asioida rikosoikeudellisissa menettelyissä tarvittavan sähköisen todistusaineiston saamiseksi. Tätä tarkoitusta varten jotkin jäsenvaltiot ovat hyväksyneet tai harkitsevat hyväksyvänsä lainsäädäntöä, jossa määrätään laillinen edustus niiden alueella pakolliseksi tietyille palveluntarjoajille, jotka tarjoavat palveluja kyseisellä alueella. Tällaiset vaatimukset luovat esteitä palvelujen vapaalle tarjoamiselle sisämarkkinoilla.

(2)

On olemassa riski, että unionin laajuisen lähestymistavan puuttuessa jäsenvaltiot yrittävät korjata puutteita, joita esiintyy sähköisten todisteiden keräämisessä rikosoikeudellisissa menettelyissä, asettamalla erilaisia kansallisia velvoitteita. Tällaiset erilaiset kansalliset velvoitteet loisivat uusia esteitä palvelujen vapaalle tarjoamiselle sisämarkkinoilla.

(3)

Unionin laajuisen lähestymistavan puuttuminen aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta, joka vaikuttaa sekä palveluntarjoajiin että kansallisiin viranomaisiin. Palveluntarjoajiin, jotka ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin tai tarjoavat palveluja eri jäsenvaltioissa, sovelletaan erilaisia ja mahdollisesti ristiriitaisia velvoitteita, minkä vuoksi tällaisiin palveluntarjoajiin sovelletaan erilaisia seuraamuksia rikkomustapauksissa. Tällaiset rikosoikeudellisiin menettelyihin liittyvät erot lisääntyvät todennäköisesti entisestään, koska viestintä- ja tietoyhteiskunnan palvelut ovat yhä tärkeämpiä jokapäiväisessä elämässä ja yhteiskunnissa. Tällaiset erot eivät ole pelkästään este sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle, vaan ne aiheuttavat lisäksi ongelmia unionin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttamiselle ja moitteettomalle toiminnalle.

(4)

Oikeudellisen kehyksen erojen välttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että sisämarkkinoilla toimivilla yrityksillä on samat tai samankaltaiset velvoitteet, unioni on hyväksynyt lähialoihin, kuten tietosuojaan, liittyen eri säädöksiä, esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (3) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (4). Rekisteröityjen tietosuojan tason parantamiseksi asetuksessa (EU) 2016/679 säädetään, että rekisterinpitäjien tai henkilötietojen käsittelijöiden, jotka eivät ole sijoittautuneita unioniin mutta jotka tarjoavat tavaroita tai palveluja unionissa oleville rekisteröidyille tai seuraavat rekisteröityjen käyttäytymistä niiltä osin kuin käyttäytyminen tapahtuu unionissa, on nimettävä laillinen edustaja unionissa, paitsi jos tietojen käsittely on satunnaista eikä kohdistu laajamittaisesti erityisiin henkilötietoryhmiin tai rikostuomioita tai rikkomuksia koskeviin henkilötietoihin eikä todennäköisesti aiheuta käsittelyn luonne, asiayhteys, laajuus ja tarkoitukset huomioon ottaen riskiä luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille tai jos rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä on viranomainen tai julkishallinnon elin.

(5)

Asettamalla tiettyjen palveluntarjoajien nimettyjen toimipaikkojen nimeämiselle ja laillisten edustajien nimittämiselle unionissa yhdenmukaistetut säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten antamien, sähköisten todisteiden keräämistä rikosoikeudellisissa menettelyissä koskevien päätösten ja määräysten vastaanottamista, noudattamista ja täytäntöönpanoa, poistettaisiin olemassa olevat esteet palvelujen vapaalta tarjoamiselta ja ehkäistäisiin sitä, että tulevaisuudessa otetaan tältä osin käyttöön toisistaan poikkeavia kansallisia lähestymistapoja. Palveluntarjoajille olisi siksi luotava tasapuoliset toimintaedellytykset. Sen mukaan, ovatko palveluntarjoajat sijoittautuneet unioniin vai eivät, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että palveluntarjoajat nimeävät nimetyn toimipaikan tai nimittävät laillisen edustajan. Nämä nimettyjen toimipaikkojen nimeämistä ja laillisten edustajien nimittämistä koskevat yhdenmukaistetut säännöt eivät saisi vaikuttaa palveluntarjoajien unionin muun lainsäädännön mukaisiin velvoitteisiin. Lisäksi olisi helpotettava nykyistä tehokkaampaa rikosalan lainvalvontaa unionin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella.

(6)

Tässä direktiivissä säädettyjen nimettyjen toimipaikkojen ja laillisten edustajien olisi toimittava vastaanottajina annettaessa päätöksiä ja määräyksiä sähköisten todisteiden keräämiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1543 (5), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/41/EU (6) ja keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisesti tehdyn yleissopimuksen (7) perusteella, myös silloin, kun kyseiset päätökset ja määräykset toimitetaan todistuksen muodossa.

Nimetyn toimipaikan tai laillisen edustajan käytön olisi tapahduttava oikeudellisiin menettelyihin sovellettavissa välineissä ja lainsäädännössä vahvistettujen menettelyjen mukaisesti, myös silloin, kun kyseiset välineet mahdollistavat määräysten antamisen rajat ylittävissä tilanteissa suoraan palveluntarjoajan nimetylle toimipaikalle tai lailliselle edustajalle tai perustuvat toimivaltaisten oikeusviranomaisten väliseen yhteistyöhön. Sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, johon nimetty toimipaikka on sijoittautunut tai jossa laillinen edustaja asuu, olisi toimittava asiaa koskevassa välineessä niille asetetun tehtävän mukaisesti silloin, kun näiden osallistumisesta säädetään. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava osoittaa päätöksiä ja määräyksiä sähköisten todisteiden keräämiseksi kansallisen lainsäädännön perusteella luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka toimii palveluntarjoajan laillisena edustajana tai nimettynä toimipaikkana niiden alueella.

(7)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että palveluntarjoajat, jotka tarjoavat palveluja unionissa 18 päivänä helmikuuta 2026, ovat velvollisia nimeämään vähintään yhden nimetyn toimipaikan tai nimittämään vähintään yhden laillisen edustajan 18 päivään elokuuta 2026 mennessä ja että palveluntarjoajat, jotka alkavat tarjota palveluja unionissa tuon päivän jälkeen, nimeävät vähintään yhden nimetyn toimipaikan tai nimittävät vähintään yhden laillisen edustajan kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona ne alkavat tarjota palveluja unionissa. Tällainen nimetty toimipaikka tai laillinen edustaja voisi myös toimia usean palveluntarjoajan, erityisesti palveluntarjoajina toimivien pienten tai keskisuurten yritysten, yhteisenä toimipaikkana tai edustajana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tietosuojatakeiden soveltamista.

(8)

Velvoitetta nimetä nimetty toimipaikka tai nimittää laillinen edustaja olisi sovellettava palveluntarjoajiin, jotka tarjoavat palveluja unionissa eli yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa. Tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä tilanteet, joissa palveluntarjoaja on sijoittautunut jonkin jäsenvaltion alueelle ja tarjoaa palveluja yksinomaan kyseisen jäsenvaltion alueella.

(9)

Jäsenvaltioiden olisi voitava jatkossakin asioida niiden alueelle sijoittautuneiden palveluntarjoajien kanssa sähköisten todisteiden keräämiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä täysin kansallisissa tilanteissa unionin oikeuden ja niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Sen estämättä, mitä kansallisessa lainsäädännössä tällä hetkellä säädetään mahdollisuuksista asioida palveluntarjoajien kanssa jäsenvaltioiden omalla alueella, jäsenvaltioiden ei pitäisi kiertää tämän direktiivin tai asetuksen (EU) 2023/1543 perustana olevia periaatteita.

(10)

Sen määrittäminen, tarjoaako palveluntarjoaja palveluja unionissa, edellyttää arviointia siitä, antaako palveluntarjoaja luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille yhdessä tai useammassa jäsenvaltioissa mahdollisuuden käyttää sen palveluja. Pelkkää verkkorajapinnan saatavuutta unionissa, kuten esimerkiksi palveluntarjoajan tai välittäjän verkkosivuston tai sähköpostiosoitteen tai muiden yhteystietojen saatavuutta, olisi kuitenkin yksinään pidettävä riittämättömänä sen määrittämiseksi, että palveluntarjoaja tarjoaa palveluja unionissa tässä direktiivissä tarkoitetulla tavalla.

(11)

Sen määrittäminen, tarjoaako palveluntarjoaja palveluja unionissa, edellyttää paitsi arviointia siitä, antaako palveluntarjoaja luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa mahdollisuuden käyttää sen palveluja, myös sen toteamista, onko olemassa olennainen yhteys unioniin. Olisi katsottava, että tällainen olennainen yhteys unioniin on olemassa, jos palveluntarjoajalla on toimipaikka unionissa. Jos tällaista toimipaikkaa ei ole, olennaisen yhteyden kriteerin olisi perustuttava erityisiin tosiseikkoihin perustuviin kriteereihin, kuten siihen, että sillä on huomattava määrä käyttäjiä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tai että sen toimintoja on kohdennettu yhteen tai useampaan jäsenvaltioon. Toimintojen kohdentaminen yhteen tai useampaan jäsenvaltioon olisi määritettävä kaikkien asiaankuuluvien olosuhteiden perusteella, mukaan lukien sellaiset seikat kuin kyseisessä jäsenvaltiossa yleisesti käytettävän kielen tai rahayksikön käyttö tai mahdollisuus tilata tuotteita tai palveluja.

Toimintojen kohdentaminen tiettyyn jäsenvaltioon voidaan päätellä myös siitä, että kansallisessa sovelluskaupassa on saatavilla asiaankuuluva sovellus, tai siitä, että palveluntarjoaja on mainostanut palvelujaan paikallisesti tai kyseisessä jäsenvaltiossa yleisesti käytetyllä kielellä, taikka siitä, miten asiakassuhteita hoidetaan, esimerkiksi asiakaspalvelun tarjoamisesta kyseisessä jäsenvaltiossa yleisesti käytetyllä kielellä. Olennaisen yhteyden olisi katsottava olevan olemassa myös silloin, kun palveluntarjoaja suuntaa toimintaansa yhteen tai useampaan jäsenvaltioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1215/2012 (8) säädetyllä tavalla. Toisaalta palvelun tarjoamista pelkästään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/302 (9) säädetyn syrjintäkiellon noudattamiseksi ei pitäisi ilman muita perusteita katsoa toimintojen suuntaamiseksi tai kohdentamiseksi tietylle alueelle unionissa. Samoja seikkoja olisi käytettävä määritettäessä, tarjoaako palveluntarjoaja palveluja jäsenvaltion alueella.

(12)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen V osaston 4 luvun soveltamisalaan kuuluvia erilaisia välineitä sovelletaan jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön, kun rikosoikeudellisissa menettelyissä kerätään todisteita. Unionin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella sovellettavan vaihtelevan geometrian periaatteen vuoksi on tarpeen varmistaa, että tällä direktiivillä ei edistetä palvelujen tarjoamiseen sisämarkkinoilla liittyvien uusien eroavuuksien tai esteiden syntyä sallimalla se, että palveluntarjoajat, jotka tarjoavat palveluja jäsenvaltioiden alueella, nimeävät nimetyt toimipaikat tai nimittävät lailliset edustajat jäsenvaltioihin, jotka eivät ota osaa asiaa koskevaan oikeudelliseen välineeseen. Tästä syystä vähintään yksi nimetty toimipaikka laillinen edustaja olisi nimettävä tai nimitettävä jäsenvaltiossa, joka ottaa osaa asiaa koskeviin unionin oikeudellisiin välineisiin, jotta vältettäisiin riski tässä direktiivissä säädetyn nimeämisen tai nimittämisen vaikutuksen heikentymisestä ja hyödynnettäisiin yhteisvaikutuksia, joita saavutetaan sillä, että on olemassa nimetty toimipaikka tai laillinen edustaja, joka voi ottaa vastaan, noudattaa ja panna täytäntöön tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia päätöksiä ja määräyksiä, mukaan lukien asetuksen (EU) 2023/1543, direktiivin 2014/41/EU ja keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisesti tehdyn yleissopimuksennojalla. Lisäksi sellaisen nimetyn toimipaikan tai nimitetyn laillisen edustajan nimeäminen, jota voidaan käyttää myös varmistamaan kansallisten oikeudellisten velvoitteiden noudattaminen, antaisi mahdollisuuden hyödyntää yhteisvaikutuksia, jotka saavutetaan osoittamalla selkeä yhteyspiste, jonka avulla palveluntarjoajiin voidaan ottaa yhteyttä todisteiden keräämiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä.

(13)

Palveluntarjoajien olisi voitava vapaasti valita, mihin jäsenvaltioon ne nimeävät nimetyn toimipaikkansa tai tapauksen mukaan nimittävät laillisen edustajansa, eikä jäsenvaltioiden pitäisi voida rajoittaa tätä valinnanvapautta esimerkiksi määräämällä nimeämään nimetty toimipaikka tai nimittämään laillinen edustaja omalle alueelleen. Tässä direktiivissä olisi kuitenkin myös säädettävä tietyistä palveluntarjoajien valinnanvapautta koskevista rajoituksista, erityisesti siitä, että nimetyn toimipaikan olisi oltava sijoittautunut jäsenvaltioon tai tapauksen mukaan laillisen edustajan asuttava jäsenvaltiossa, jossa palveluntarjoaja tarjoaa palveluja tai johon se on sijoittautunut, sekä velvoitteesta nimetä nimetty toimipaikka tai nimittää laillinen edustaja johonkin jäsenvaltioon, joka ottaa osaa tässä direktiivissä tarkoitettuun oikeudelliseen välineeseen. Laillisen edustajan nimittämisen ei olisi sinällään katsottava merkitsevän palveluntarjoajan sijoittautumista.

(14)

Rikosoikeudellisissa menettelyissä kerättävien todisteiden kannalta merkityksellisimpiä palveluntarjoajia ovat sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat ja tietyt tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajat, jotka helpottavat käyttäjien välistä vuorovaikutusta. Sen vuoksi kummankin ryhmän olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan. Sähköiset viestintäpalvelut määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/1972 (10), ja niihin kuuluvat henkilöiden väliset viestintäpalvelut, kuten internetpuhelu-, pikaviestintä- ja sähköpostipalvelut. Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/1535 (11) tarkoitettuihin tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajiin, jotka eivät ole sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajia mutta jotka tarjoavat käyttäjilleen mahdollisuuden viestiä keskenään tai tarjoavat käyttäjilleen palveluja, joita voidaan käyttää tallentamaan tai muutoin käsittelemään tietoja heidän lukuunsa. Tässä noudatettaisiin Budapestissa 23 päivänä marraskuuta 2001 tehdyssä tietoverkkorikollisuutta koskevassa Euroopan neuvoston yleissopimuksessa (ETS nro 185), josta käytetään myös nimitystä Budapestin yleissopimus, käytettyjä käsitteitä. Tietojen käsittely olisi ymmärrettävä teknisessä mielessä siten, että sillä tarkoitetaan tiedon luomista tai manipulointia, toisin sanoen teknisiä operaatioita tietojen tuottamiseksi tai muuttamiseksi tietokoneiden laskentatehoa käyttämällä.

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien palveluntarjoajien luokkiin olisi sisällytettävä esimerkiksi verkossa toimivat markkinapaikat, jotka tarjoavat kuluttajille ja yrityksille mahdollisuuden viestiä keskenään, sekä muita säilytyspalveluja, myös silloin, kun palvelu tarjotaan pilvilaskennan välityksellä, sekä verkossa toimivat pelialustat ja verkossa toimivat rahapelialustat. Jos tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaja ei tarjoa käyttäjilleen mahdollisuutta viestiä keskenään vaan ainoastaan palveluntarjoajan kanssa tai se ei tarjoa mahdollisuutta tallentaa tai muutoin käsitellä tietoja tai jos tietojen tallentaminen ei ole määrittävä osatekijä, joka on olennainen osa käyttäjille tarjottavaa palvelua, kuten verkossa etänä tarjottavat oikeudelliset sekä arkkitehtisuunnittelu- ja kirjanpitopalvelut, sen ei pitäisi kuulua tässä direktiivissä säädetyn ’palveluntarjoajan’ määritelmän soveltamisalaan silloinkaan, kun kyseisen palveluntarjoajan tarjoamat palvelut ovat direktiivissä (EU) 2015/1535 tarkoitettuja tietoyhteiskunnan palveluja.

(15)

Tunnusten ja numeroiden myöntämiseen liittyvien internetin infrastruktuuripalvelujen tarjoajat, kuten verkkotunnusrekisterit ja niiden pitäjät sekä yksityisyys- ja välityspalvelujen tarjoajat tai internetprotokollaosoitteiden, jäljempänä ’IP-osoite’, alueelliset internetrekisterit, ovat erityisen tärkeässä asemassa tunnistettaessa haitallisten tai vaarantuneiden verkkosivustojen takana olevia toimijoita. Niiden hallussa on tietoja, jotka voisivat tehdä mahdolliseksi rikolliseen toimintaan käytettävän verkkosivuston taustalla olevan henkilön tai yhteisön taikka rikollisen toiminnan uhrin tunnistamisen.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että palveluntarjoajat, jotka ovat sijoittautuneet niiden alueelle tai jotka tarjoavat palveluja siellä, antavat nimetyille toimipaikoilleen ja laillisille edustajilleen tarvittavat valtuudet ja resurssit miltä tahansa jäsenvaltiolta vastaanotettujen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien päätösten ja määräysten noudattamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet nimetyt toimipaikat tai niiden alueella asuvat lailliset edustajat ovat saaneet palveluntarjoajilta tarvittavat valtuudet ja resurssit miltä tahansa jäsenvaltiolta vastaanotettujen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien päätösten ja määräysten noudattamiseksi ja että nämä tekevät yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tällaisten päätösten ja määräysten vastaanottamisen jälkeen, sovellettavan oikeudellisen kehyksen mukaisesti. Tällaisten toimenpiteiden puuttumista tai niiden puutteita ei pitäisi voida käyttää perusteina tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien päätösten tai määräysten noudattamatta jättämiselle.

Palveluntarjoajien ei myöskään pitäisi voida käyttää puuttuvia tai tehottomia sisäisiä menettelyjä perusteina tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien päätösten ja määräysten vastaanottamisen jälkeen sovellettavasta oikeudellisesta kehyksestä johtuvien velvoitteiden noudattamatta jättämiselle, koska ne ovat vastuussa tarvittavien resurssien ja valtuuksien antamisesta tällaisten päätösten ja määräysten noudattamisen takaamiseksi. Nimettyjen toimipaikkojen tai laillisten edustajien ei pitäisi myöskään voida perustella tällaista noudattamatta jättämistä väittämällä esimerkiksi, ettei niillä ole valtuuksia toimittaa tietoa. Jäsenvaltioiden olisi tätä varten varmistettava, että sekä nimetyn toimipaikan tai laillisen edustajan että palveluntarjoajan voidaan katsoa olevan yhteisvastuussa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien päätösten ja määräysten vastaanottamisen jälkeen sovellettavasta oikeudellisesta kehyksestä johtuvien velvoitteiden noudattamatta jättämisestä siten, että jos mikä tahansa näistä ei noudata velvoitteitaan, seuraamuksia voidaan määrätä kullekin näistä. Palveluntarjoajan taikka nimetyn toimipaikan tai tapauksen mukaan laillisen edustajan ei varsinkaan pitäisi voida käyttää palveluntarjoajan ja nimetyn toimipaikan tai laillisen edustajan välisten asianmukaisten sisäisten menettelyjen puuttumista perusteena näiden velvoitteiden noudattamatta jättämiselle. Yhteisvastuussa olemista ei pitäisi soveltaa palveluntarjoajan taikka nimetyn toimipaikan tai tapauksen mukaan laillisen edustajan sellaisten toimien tai laiminlyöntien osalta, jotka ovat seuraamuksen määräävän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti rikoksia.

(17)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jokainen palveluntarjoaja, joka on sijoittautunut niiden alueelle tai tarjoaa palvelujaan siellä, ilmoittaa kirjallisesti tämän direktiivin mukaisesti nimetylle sen jäsenvaltion keskusviranomaiselle, johon sen nimetty toimipaikka on sijoittautunut tai jossa sen laillinen edustaja asuu, nimetyn toimipaikan tai laillisen edustajan yhteystiedot ja kaikki niihin liittyvät muutokset. Ilmoituksessa olisi myös annettava tieto kielistä, joilla nimettyyn toimipaikkaan tai lailliseen edustajaan voidaan ottaa yhteyttä ja joihin olisi kuuluttava yksi tai useampi sen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädetyistä virallisista kielistä, johon nimetty toimipaikka on sijoittautunut tai jossa laillinen edustaja asuu, mutta joihin voi kuulua myös muita unionin virallisia kieliä, kuten sen jäsenvaltion kieli, jossa palveluntarjoajan päätoimipaikka sijaitsee. Jos palveluntarjoaja nimeää useita nimettyjä toimipaikkoja tai nimittää useita laillisia edustajia tämän direktiivin mukaisesti, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällainen palveluntarjoaja ilmoittaa kunkin nimetyn toimipaikan tai laillisen edustajan osalta nimeämisen tai nimittämisen tarkan alueellisen soveltamisalan. Kaikkien niiden jäsenvaltioiden aluetta varten, jotka ottavat osaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin välineisiin, olisi oltava nimetty toimipaikka tai laillinen edustaja. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset osoittavat kaikki tämän direktiivin mukaiset päätöksensä ja määräyksensä palveluntarjoajan ilmoittamalle nimetylle toimipaikalle tai lailliselle edustajalle. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niille tämän direktiivin mukaisesti ilmoitetut tiedot ovat julkisesti saatavilla Euroopan rikosoikeudellisen verkoston asiaa koskevalla verkkosivulla, helpottaakseen jäsenvaltioiden välistä koordinointia ja toisen jäsenvaltion viranomaisten mahdollisuutta käyttää nimettyjä toimipaikkoja tai laillista edustajaa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällaiset tiedot päivitetään säännöllisin väliajoin. Tietoja olisi voitava myös jakaa eteenpäin, jotta helpotetaan toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuutta tutustua niihin, käyttämällä esimerkiksi siihen tarkoitettuja intranetsivustoja tai foorumeita ja alustoja.

(18)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava nämä säännökset ja toimenpiteet komissiolle tässä direktiivissä vahvistettuun päivään mennessä, ja jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä. Jäsenvaltioiden olisi myös ilmoitettava vuosittain komissiolle palveluntarjoajista, jotka eivät noudata velvoitteita, niihin kohdistetuista asiaankuuluvista täytäntöönpanotoimista ja määrätyistä seuraamuksista. Seuraamukset eivät saa missään olosuhteissa johtaa palvelujen tarjoamisen kieltämiseen pysyvästi tai tilapäisesti. Jos palveluntarjoaja tarjoaa palveluja useissa jäsenvaltioissa, jäsenvaltioiden olisi koordinoitava täytäntöönpanotoimensa. Keskusviranomaisten olisi koordinoitava toimensa johdonmukaisen ja oikeasuhteisen toimintatavan varmistamiseksi. Komission olisi tarvittaessa helpotettava tällaista koordinointia, ja sille olisi joka tapauksessa ilmoitettava rikkomistapauksista. Tällä direktiivillä ei säännellä sopimusjärjestelyjä, jotka koskevat palveluntarjoajille, nimetyille toimipaikoille ja laillisille edustajille määrättyjen seuraamusten taloudellisten seurausten siirtämistä niiden välillä.

(19)

Määrittäessään palveluntarjoajien rikkomisiin sovellettavia asianmukaisia seuraamuksia toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat olosuhteet, kuten palveluntarjoajan taloudellinen kapasiteetti, rikkomisen luonne, vakavuus ja kesto, onko rikkominen ollut tahallista vai tuottamuksellista ja onko palveluntarjoaja asetettu vastuuseen vastaavista aiemmista rikkomisista. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota mikroyrityksiin.

(20)

Tällä direktiivillä ei rajoiteta kansallisten viranomaisten valtuuksia siviili- tai hallinto-oikeudellisissa menettelyissä, ei edes silloin, kun tällaiset menettelyt voivat johtaa seuraamuksiin.

(21)

Jotta voidaan varmistaa, että tätä direktiiviä sovelletaan johdonmukaisesti, jäsenvaltioiden välistä koordinointia varten olisi otettava käyttöön lisämekanismeja. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden olisi nimettävä yksi tai useampi keskusviranomainen, joka voi antaa muiden jäsenvaltioiden keskusviranomaisille tietoja ja apua tämän direktiivin soveltamisessa erityisesti silloin, kun harkitaan tämän direktiivin mukaisiatäytäntöönpanotoimia. Tällä koordinointimekanismilla olisi varmistettava, että asianomaisille jäsenvaltioille ilmoitetaan jäsenvaltion aikomuksesta toteuttaa täytäntöönpanotoimi. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että keskusviranomaiset voivat antaa näissä tapauksissa toisilleen asiaa koskevia tietoja ja apua ja tehdä toistensa kanssa tarvittaessa yhteistyötä. Keskusviranomaisten välinen yhteistyö täytäntöönpanotoimen yhteydessä saattaa edellyttää täytäntöönpanotoimen koordinointia eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä. Tällaisella yhteistyöllä olisi pyrittävä välttämään niin positiiviset kuin negatiivisetkin toimivaltaristiriidat. Täytäntöönpanotoimen koordinoimiseksi keskusviranomaisten olisi tarvittaessa otettava yhteyttä myös komissioon. Näiden viranomaisten velvoittaminen yhteistyöhön ei rajoita yksittäisen jäsenvaltion oikeutta määrätä seuraamuksia palveluntarjoajille, jotka eivät noudata tämän direktiivin mukaisia velvoitteitaan. Keskusviranomaisten nimeäminen ja niitä koskevien tietojen julkaiseminen helpottaisivat nimetyn toimipaikan tai laillisen edustajan nimeämistä ja tämän yhteystietoja koskevan palveluntarjoajan ilmoituksen tekemistä siihen jäsenvaltioon, johon sen nimetty toimipaikka on sijoittautunut tai jossa sen laillinen edustaja asuu. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle nimeämänsä yksi tai useampi keskusviranomainen ja komission olisi toimitettava luettelo nimetyistä keskusviranomaisista jäsenvaltioille ja asetettava se julkisesti saataville.

(22)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli palvelujen vapaan tarjoamisen esteiden poistamista rikosoikeudellisiin menettelyihin liittyvien sähköisten todisteiden keräämisen yhteydessä, vaan se voidaan tällaisten palvelujen rajattoman luonteen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(23)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (12) 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 6 päivänä marraskuuta 2019 (13).

(24)

Komission olisi toteutettava tämän direktiivin arviointi, jonka olisi perustuttava viiteen kriteeriin, jotka ovat tehokkuus, tuloksellisuus, merkityksellisyys, johdonmukaisuus ja unionin lisäarvo, ja tämän arvioinnin olisi oltava pohjana mahdollisten tulevien toimenpiteiden vaikutustenarvioinneille. Arviointi olisi saatettava päätökseen 18 päivään elokuuta 2029 mennessä, jotta direktiivin käytännön täytäntöönpanosta voidaan kerätä riittävästi tietoa. Tietoja olisi kerättävä säännöllisesti tätä direktiiviä koskevan arvioinnin tueksi,