1.   Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioiden suorittamiin vaarallisten aineiden tiekuljetusten tarkastuksiin alueellaan tapahtuvassa tai kolmannesta maasta saapuvassa ajoneuvoliikenteessä.

Sitä ei sovelleta vaarallisten aineiden kuljetuksiin, jotka suoritetaan puolustusvoimille kuuluvilla tai näiden valvonnassa olevilla ajoneuvoilla.

2.   Tämä direktiivi ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta tarkastaa, unionin oikeutta noudattaen, sellaisilla ajoneuvoilla kansallisessa tai kansainvälisessä liikenteessä alueellaan suoritettavia vaarallisten aineiden kuljetuksia, joita tämä direktiivi ei koske.

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edustavalle osalle vaarallisten aineiden tiekuljetuksia tehdään tässä direktiivissä säädetyt tarkastukset sen todentamiseksi, että kyseisissä kuljetuksissa noudatetaan vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevaa lainsäädäntöä.

2.   Tällaiset tarkastukset on suoritettava jäsenvaltion alueella asetuksen (EY) N:o 1100/2008 3 artiklan ja asetuksen (ETY) N:o 3912/92 1 artiklan mukaisesti.

1.   Tässä direktiivissä säädettyjä tarkastuksia suorittaessaan jäsenvaltioiden on käytettävä liitteessä I vahvistettua tarkastusluetteloa. Kyseisen tarkastusluettelon kappale tai tarkastuksen toteuttaneen viranomaisen antama asiakirja tarkastuksesta on annettava ajoneuvon kuljettajalle ja se on esitettävä pyydettäessä myöhemmin suoritettavan tarkastuksen yksinkertaistamiseksi ja sen päällekkäisyyden estämiseksi.

Ensimmäinen alakohta ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta suorittaa erityisiä kohdennettuja tarkastustoimia.

2.   Tarkastukset on suoritettava pistokokein ja niiden on katettava mahdollisimman laaja osa tieverkkoa.

3.   Tarkastusta varten valittujen paikkojen on oltava sellaisia, että ajoneuvot, joissa havaitaan rikkomuksia, voidaan niillä saattaa asianmukaiseen kuntoon tai, jos tarkastava viranomainen katsoo aiheelliseksi, kyseiset ajoneuvot voidaan turvallisuutta vaarantamatta pidättää liikenteestä tällä paikalla tai paikalla, jonka kyseinen viranomainen tätä tarkoitusta varten osoittaa.

4.   Tarvittaessa, jos tästä ei aiheudu vaaraa turvallisuudelle, voivat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymät laboratoriot ottaa kuljetettavista aineista näytteitä tutkimuksia varten.

5.   Tarkastuksiin ei saa kulua kohtuuttomasti aikaa.

1.   Tarkastuksia voidaan myös suorittaa yrityksissä ennalta ehkäisevästi, kun maantiellä on todettu turvallisuutta vaarantavia rikkomuksia vaarallisten aineiden kuljetuksessa.

Tällaisilla tarkastuksilla on tarkoitus varmistaa, että olosuhteet, joissa vaarallisia aineita kuljetetaan, ovat asiaa koskevan lainsäädännön mukaiset.

2.   Jos vaarallisten aineiden tiekuljetuksissa on todettu yksi tai useampi rikkomus, ja erityisesti liitteessä II lueteltu rikkomus, on kyseiset kuljetukset ennen niiden lähtöä yrityksestä saatettava asianmukaiseen kuntoon tai niiltä on edellytettävä muita asianmukaisia toimenpiteitä.

1.   Jäsenvaltiot sopivat antavansa toisilleen apua tämän direktiivin moitteettomaksi soveltamiseksi.

2.   Jäsenvaltiossa rekisteröimättömän ajoneuvon tai yrityksen vakavista tai toistuvista rikkomuksista, jotka vaarantavat vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuuden, on ilmoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa ajoneuvo on rekisteröity tai yritys on perustettu.

Sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa vakavat tai toistuvat rikkomukset on todettu, voivat pyytää sen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia, jossa ajoneuvo on rekisteröity tai yritys on perustettu, toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet laiminlyöjää tai laiminlyöjiä kohtaan.

Sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa ajoneuvo on rekisteröity tai yritys on perustettu, on ilmoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa rikkomukset todettiin, kaikista asianomaiseen liikenteenharjoittajaan tai yritykseen nähden toteutetuista toimenpiteistä.

1.   Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään kahdentoista kuukauden kuluessa kunkin kalenterivuoden päättymisestä, tämän direktiivin liitteessä III vahvistetun vakiolomakemallin mukainen direktiivin 95/50/EY ja tämän direktiivin soveltamista koskeva vuosikertomus, joka sisältää seuraavat tiedot:

2.   Komission on toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuonna 1999 ensimmäisen kerran ja sen jälkeen vähintään joka kolmas vuosi kertomus direktiivin 95/50/EY ja tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa alkaen 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella.

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 26 päivästä heinäkuuta 2019 viiden vuoden ajaksi 10 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 10 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 10 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.