1.   Jäsenvaltioiden on suoritettava vuosittain kartoituksia täsmennetyn tuhoojan havaitsemiseksi isäntäkasveissa niiden alueella.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava kartoitukset tai ne on suoritettava toimivaltaisen viranomaisen virallisessa valvonnassa.

3.   Kartoituksia on suoritettava riskitason perusteella. Niitä on toteutettava ulkoilmassa, kuten peltoviljelmillä, hedelmätarhoissa tai viiniviljelmillä, samoin kuin taimitarhoissa, puutarhamyymälöissä ja/tai tukkumyyntikeskuksissa, luonnonalueilla ja muissa asiaankuuluvissa paikoissa.

4.   Kartoituksiin on sisällyttävä näytteenotto istutettaviksi tarkoitetuista kasveista ja niiden testaaminen. Ottaen huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ohjeet Xylella fastidiosa -organismia koskevista tilastollisesti luotettavista ja riskiperusteisista kartoituksista (”Guidelines for statistically sound and risk-based surveys of Xylella fastidiosa”), kartoitussuunnitelman ja näytteenottojärjestelmän avulla on pystyttävä määrittämään vähintään 80 prosentin luotettavuudella tartunnan saaneiden kasvien 1 prosentin esiintymistaso.

5.   Kartoitukset on suoritettava vuoden sellaisina ajankohtina, jotka ovat tarkoituksenmukaisia täsmennetyn tuhoojan havaitsemismahdollisuuksien kannalta, kun otetaan huomioon tuhoojan ja sen vektorien biologia, isäntäkasvien esiintyminen ja biologia sekä tieteelliset ja tekniset tiedot, joihin viitataan Xylella fastidiosa -organismia koskevassa elintarviketurvallisuusviranomaisen tuhoojavalvontakortissa.

6.   Täsmennetyn tuhoojan esiintymistä on seurattava jollakin liitteessä IV luetelluista molekyylitesteistä. Jos positiivisia tuloksia saadaan muilla alueilla kuin rajatuilla alueilla, täsmennetyn tuhoojan esiintyminen on vahvistettava jollakin toisella mainitussa liitteessä luetellulla molekyylitestillä, joka kohdistuu genomin eri osiin, saadulla positiivisella tuloksella. Testit on tehtävä samalle kasvinäytteelle tai – jos se on käytettävän vahvistavan molekyylitestin kannalta soveltuvaa – samalle kasviuutteelle.

7.   Täsmennetyn tuhoojan alalaji on yksilöitävä jokaisen sellaisen kasvilajin osalta, joiden on havaittu olevan täsmennetyn tuhoojan tartuttamia asianomaisella rajatulla alueella. Yksilöimiseen on käytettävä liitteessä IV olevassa B osassa lueteltuja molekyylitestejä.

8.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitettujen kartoitusten tulokset asetuksen (EU) 2016/2031 22 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

1.   Jokaisen jäsenvaltion on laadittava valmiussuunnitelma. Valmiussuunnitelmassa on esitettävä jäsenvaltion alueella toteutettavat toimet, jotka koskevat

Jokaisen jäsenvaltion on saatettava valmiussuunnitelmansa tarpeen mukaan ajan tasalle vuosittain viimeistään 31 päivänä joulukuuta. Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/789 nojalla laaditut valmiussuunnitelmat on saatettava ajan tasalle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020.

2.   Asetuksen (EU) 2016/2031 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi valmiussuunnitelman on sisällettävä kaikki seuraavat tiedot:

1.   Jos täsmennetyn tuhoojan esiintyminen vahvistetaan virallisesti, asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä määritettävä rajattu alue.

Jos vahvistetaan vain täsmennetyn tuhoojan yhden tai useamman tietyn alalajin esiintyminen, asianomainen jäsenvaltio voi rajata alueen ainoastaan kyseisten alalajien osalta.

Jos alalajin esiintymisen vahvistamista vielä odotetaan, asianomaisen jäsenvaltion on rajattava kyseinen alue täsmennetyn tuhoojan ja kaikkien sen mahdollisten alalajien osalta.

2.   Rajatun alueen on koostuttava tartuntavyöhykkeestä ja puskurivyöhykkeestä.

Tartuntavyöhykkeen säteen on oltava vähintään 50 metriä sen kasvin ympärillä, jonka on havaittu olevan täsmennetyn tuhoojan tartuttama.

Puskurivyöhykkeen leveyden on oltava seuraava:

3.   Komissio päivittää ja julkaisee luettelon jäsenvaltioiden määrittämistä rajatuista alueista, joista on ilmoitettu asetuksen (EU) 2016/2031 18 artiklan 6 kohdan nojalla.

1.   Poiketen siitä, mitä 4 artiklassa säädetään, hävittämistoimenpiteitä varten määritettyä tartuntavyöhykettä ympäröivän puskurivyöhykkeen leveyttä voidaan vähentää siten, että se on vähintään yksi kilometri, jos ollaan hyvin varmoja siitä, ettei täsmennetyn tuhoojan ensimmäinen esiintyminen ole johtanut sen leviämiseen ja jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

2.   Jos puskurivyöhykkeen leveyttä vähennetään 1 kohdan nojalla, asianomaisen jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille vähennyksen perustelut.

3.   Poiketen siitä, mitä 4 artiklassa säädetään, asianomainen jäsenvaltio voi päättää olla määrittämättä rajattua aluetta välittömästi, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa asianomaisen jäsenvaltion on

1.   Jos täsmennettyä tuhoojaa ei 10 artiklassa tarkoitettujen kartoitusten perusteella ole havaittu rajatulla alueella neljän vuoden aikana, alueen rajaus voidaan poistaa. Tällöin asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 alakohdassa säädetään, jos asianomainen jäsenvaltio on 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti vähentänyt puskurivyöhykkeen leveyttä vähintään 1 kilometriin, jäsenvaltio voi poistaa kyseisen alueen rajauksen 12 kuukauden kuluttua sen jälkeen, kun se on alun perin määritetty, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

3.   Jos alueen rajaus poistetaan 2 kohdan nojalla, aiemmin määritetyllä rajatulla alueella sijaitseville täsmennetyille kasveille on tehtävä kartoituksia tehostetusti kahden seuraavan vuoden aikana. Sitä varten, ja ottaen huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen ohjeet Xylella fastidiosa -organismia koskevista tilastollisesti luotettavista ja riskiperusteisista kartoituksista, kartoitussuunnitelman ja näytteenottojärjestelmän avulla on pystyttävä määrittämään vähintään 80 prosentin luotettavuudella tartunnan saaneiden kasvien 1 prosentin esiintymistaso.

4.   Jos puskurivyöhyke poistetaan 12 kuukauden kuluttua siitä, kun se on alun perin määritetty, asianomaisen jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille poistamisen perustelut.

1.   Asianomaisen jäsenvaltion on poistettava välittömästi tartuntavyöhykkeeltä

2.   Kun 1 kohdassa tarkoitetut kasvit poistetaan, asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset varotoimet ja järjestettävä kasvien poistaminen niistä aiheutuvan riskin tason perusteella.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b, c ja d alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää, että yksittäisiä täsmennettyjä kasveja, jotka on virallisesti nimetty kasveiksi, joilla on historiallista arvoa, ei tarvitse poistaa, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

1.   Asianomaisen jäsenvaltion on tehtävä tartuntavyöhykkeellä asianmukaisia kasvinsuojelukäsittelyjä, joilla torjutaan täsmennetyn tuhoojan vektoripopulaatiota sen kaikissa kehitysvaiheissa. Jäsenvaltion on tehtävä kyseisiä käsittelyjä ennen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kasvien poistamista ja poistamisen aikana. Kyseisiin käsittelyihin on paikalliset olosuhteet huomioon ottaen kuuluttava tehokkaita kemiallisia, biologisia tai mekaanisia menetelmiä vektorien torjumiseksi.

2.   Asianomaisen jäsenvaltion on sovellettava maatalouskäytäntöjä, joilla torjutaan täsmennetyn tuhoojan vektoripopulaatiota sen kaikissa kehitysvaiheissa, tartuntavyöhykkeellä ja puskurivyöhykkeellä. Sen on sovellettava kyseisiä käytäntöjä vuoden sopivimpana ajankohtana riippumatta asianomaisten kasvien poistamisesta. Kyseisiin käytäntöihin on paikalliset olosuhteet huomioon ottaen kuuluttava tehokkaita kemiallisia, biologisia tai mekaanisia menetelmiä vektorien torjumiseksi.

1.   Asianomaisen jäsenvaltion on tuhottava paikan päällä tai läheisessä, tähän tarkoitukseen varatussa paikassa tartuntavyöhykkeen sisällä, tai jos kyseiset kasvit tai kasvien osat peitetään verkolla vektoreilta suojaamiseksi, mahdollisimman lähellä tartuntavyöhykettä, 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kasvit ja kasvien osat niin, että varmistetaan, ettei täsmennetty tuhooja pääse leviämään.

2.   Asianomainen jäsenvaltio voi päättää riskitason perusteella rajata tuhoamisen vain oksiin ja lehvästöihin ja tehdä kyseessä olevalle puulle 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kasvinsuojelukäsittelyn. Kyseisten kasvien juuristo on joko poistettava tai sen elinvoimaa on heikennettävä asianmukaisella kasvinsuojelukäsittelyllä, jotta estetään uusien versojen nouseminen.

1.   Asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava mahdollisia muita toimenpiteitä, joilla voidaan edistää täsmennetyn tuhoojan hävittämistä kansainvälisen kasvinsuojelutoimenpidestandardin, jäljempänä ’ISPM’, nro 9 (9) mukaisesti ja yhdennetyn lähestymistavan soveltamista ISPM:ssä nro 14 (10) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

2.   Asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava toimenpiteitä sellaisten erityistilanteiden tai ongelmien ehkäisemiseksi, joiden voidaan kohtuudella olettaa estävän, vaikeuttavan tai viivyttävän hävittämistä, etenkin toimenpiteitä, jotka liittyvät kaikkien tartunnan saaneiden tai tartunnan saaneiksi epäiltyjen kasvien asianmukaiseen hävittämiseen tai niiden sijaintipaikkaan pääsemiseen, julkiseen tai yksityiseen omistukseen tai niistä vastaavaan henkilöön tai organisaatioon.

3.   Asianomaisen jäsenvaltion on tehtävä asianmukaiset tutkimukset tartunnan alkuperän yksilöimiseksi. Sen on jäljitettävä kyseiseen tartuntatapaukseen liittyvät isäntäkasvit, mukaan luettuina ne, jotka oli siirretty ennen rajatun alueen määrittämistä. Tällaisen tutkimuksen tulokset on ilmoitettava komissiolle ja jäsenvaltioille, joista nämä kasvit ovat peräisin, jäsenvaltioille, joiden kautta kasvit on siirretty, sekä jäsenvaltioille, joihin näitä kasveja on siirretty.

1.   Asianomaisen jäsenvaltion on poistettava kaikki kasvit, joiden on 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun seurannan perusteella havaittu olevan täsmennetyn tuhoojan tartuttamia.

Poistaminen on suoritettava välittömästi sen jälkeen, kun täsmennetyn tuhoojan esiintyminen on virallisesti yksilöity, tai jos täsmennettyä tuhoojaa havaitaan vektorin lentokauden ulkopuolella, poistaminen on suoritettava ennen vektorin seuraavaa lentokautta. On toteutettava kaikki tarvittavat varotoimet, jotta vältetään täsmennetyn tuhoojan leviäminen poistamisen aikana ja sen jälkeen.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, asianomainen jäsenvaltio voi tieteellisiä tarkoituksia varten päättää, ettei täsmennetyn tuhoojan tartuttamiksi havaittuja kasveja poisteta 15 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista paikoista, jonka kasveilla on erityistä kulttuurista tai yhteiskunnallista arvoa.

1.   Asianomaisen jäsenvaltion on suoritettava asianmukaisia kasvinsuojelukäsittelyjä, joilla torjutaan täsmennetyn tuhoojan vektoripopulaatiota sen kaikissa kehitysvaiheissa, 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille kasveille ennen niiden poistamista ja 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kasvien ympärillä. Kyseisiin käsittelyihin on paikalliset olosuhteet huomioon ottaen kuuluttava tehokkaita kemiallisia, biologisia tai mekaanisia menetelmiä vektorien torjumiseksi.

2.   Edellä 15 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuilla alueilla asianomaisen jäsenvaltion on sovellettava maatalouskäytäntöjä, joilla torjutaan täsmennetyn tuhoojan vektoripopulaatiota sen kaikissa kehitysvaiheissa, vuosittain tarkoituksenmukaisimpana ajankohtana. Kyseisiin käytäntöihin on paikalliset olosuhteet huomioon ottaen kuuluttava tehokkaita kemiallisia, biologisia tai mekaanisia menetelmiä vektorien torjumiseksi.

1.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on vähintään 2 kohdassa tarkoitetuissa tartuntavyöhykkeen osissa suoritettava välittömästi näytteenotto ja testaus 50 metrin säteellä täsmennetyn tuhoojan tartuttamiksi havaittujen kasvien ympärillä seuraaville kasveille:

2.   Asianomaisen jäsenvaltion on seurattava tarkoituksenmukaisimpina ajankohtina täsmennetyn tuhoojan esiintymistä suorittamalla vuosittain kartoituksia ottaen huomioon Xylella fastidiosa -organismia koskevassa elintarviketurvallisuusviranomaisen tuhoojavalvontakortissa tarkoitetut tiedot. Seurantaa on suoritettava liitteessä III luetelluilla tartuntavyöhykkeillä vähintään seuraavissa osissa:

Näissä tartuntavyöhykkeen osissa asianomaisen jäsenvaltion on suoritettava näytteenotto ja testaus niille isäntäkasvilajeille, jotka on 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti havaittu tartunnan saaneiksi rajatulla alueella. Sitä varten, ja ottaen huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen ohjeet Xylella fastidiosa -organismia koskevista tilastollisesti luotettavista ja riskiperusteisista kartoituksista, kartoitussuunnitelman ja näytteenottojärjestelmän avulla on pystyttävä määrittämään vähintään 90 prosentin luotettavuudella tartunnan saaneiden kasvien 0,7 prosentin esiintymistaso. Jäsenvaltion on suoritettava näytteenotto ja testaus myös vektoripopulaatiolle täsmennetyn tuhoojan esiintymisen varalta.

3.   Edellä olevan 2 kohdan a alakohtaa ei sovelleta, kun on kyse saarista, joiden koko alueella toteutetaan toimenpiteitä leviämisen rajoittamiseksi ja jotka sijaitsevat yli 5 kilometrin etäisyydellä lähimmästä unionin manneralueesta.

4.   Puskurivyöhykkeillä asianomaisen jäsenvaltion on suoritettava näytteenotto ja testaus isäntäkasveille sekä muille kasveille, joissa on oireita täsmennetyn tuhoojan mahdollisesti aiheuttamasta tartunnasta tai joiden epäillään olevan kyseisen tuhoojan tartuttamia. Sitä varten, ja ottaen huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen ohjeet Xylella fastidiosa -organismia koskevista tilastollisesti luotettavista ja riskiperusteisista kartoituksista, kartoitussuunnitelman ja näytteenottojärjestelmän avulla on pystyttävä määrittämään vähintään 90 prosentin luotettavuudella tartunnan saaneiden kasvien 1 prosentin esiintymistaso ottaen huomioon, että riski on suurempi ensimmäisten 400 metrin säteellä tartuntavyöhykkeiden vieressä.

5.   Asianomaisen jäsenvaltion on seurattava täsmennettyjen tuhoojien esiintymistä vektoreissa 2 kohdassa tarkoitetuissa tartuntavyöhykkeen osissa ja puskurivyöhykkeellä, jotta voidaan määrittää riski vektorien aiheuttamasta leviämisestä ja arvioida 14 artiklan mukaisesti sovellettavien kasvinsuojelutoimenpiteiden tehokkuutta.

1.   Asianomaisen jäsenvaltion on tuhottava paikan päällä tai läheisessä, liitteessä III luetellun tartuntavyöhykkeen sisällä sijaitsevassa tähän tarkoitukseen varatussa paikassa täsmennetyn tuhoojan tartuttamiksi havaitut kasvit ja kasvien osat niin, että varmistetaan ettei täsmennetty tuhooja pääse leviämään.

2.   Asianomainen jäsenvaltio voi päättää rajata tuhoamisen vain oksiin ja lehvästöihin ja tehdä kyseessä olevalle puulle asianmukaiset kasvinsuojelukäsittelyt 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos se katsoo, etteivät kyseiset kasvit aiheuta riskiä täsmennetyn tuhoojan leviämisestä edelleen. Kyseisten kasvien juuristo on joko poistettava tai niiden elinvoimaa on heikennettävä asianmukaisella kasvinsuojelukäsittelyllä, jotta estetään uusien versojen nouseminen.

1.   Toimivaltainen viranomainen saa hyväksyä tuotantopaikan 19 ja 21 artiklan mukaisiin tarkoituksiin ainoastaan, jos se täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

2.   Jos toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat vuotuisten tarkastusten aikana täsmennetyn tuhoojan esiintymisen tai 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun fyysisen suojan vahingoittumisen, niiden on välittömästi peruutettava paikan hyväksyntä ja tilapäisesti keskeytettävä täsmennettyjen kasvien siirrot kyseisten rajattujen alueiden ulkopuolelle ja asianomaisilta tartuntavyöhykkeiltä puskurivyöhykkeille.

3.   Kunkin jäsenvaltion on laadittava luettelo kaikista 1 kohdan mukaisesti hyväksytyistä paikoista ja pidettävä se ajan tasalla.

Sen on toimitettava kyseinen luettelo komissiolle ja muille jäsenvaltioille välittömästi luettelon laadinnan tai ajantasaistamisen jälkeen.

1.   Täsmennettyjä kasveja, joita ei ole koskaan kasvatettu rajatun alueen sisällä, saa siirtää unionissa ainoastaan, jos ne on kasvatettu paikassa, joka täyttää seuraavat edellytykset:

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, istutettaviksi tarkoitettuja kasveja Coffea, Lavandula dentata L., Nerium oleander L., Olea europaea L., Polygala myrtifolia L. ja Prunus dulcis (Mill.) D.A. Webb, siemeniä lukuun ottamatta, saa siirtää unionissa ensimmäisen kerran ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

1.   Kolmansista maista, joissa täsmennettyä tuhoojaa tiedetään esiintyvän, peräisin olevia isäntäkasveja saa tuoda unioniin ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

2.   Kolmansista maista, joissa täsmennettyä tuhoojaa tiedetään esiintyvän, peräisin olevia ja koko tuotantosyklin ajan in vitro kasvatettuja isäntäkasveja saa tuoda unioniin ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

1.   Jäsenvaltioiden on tehtävä järjestelmällisesti virallisia tarkastuksia täsmennetyille kasveille, jotka siirretään rajatun alueen ulkopuolelle tai tartuntavyöhykkeeltä puskurivyöhykkeelle.

2.   Tällaisia tarkastuksia on suoritettava ainakin paikoissa, mukaan lukien maantiet, lentoasemat ja satamat, joissa isäntäkasveja siirretään tartuntavyöhykkeiltä puskurivyöhykkeille tai unionin alueen muihin osiin.

3.   Näihin tarkastuksiin on sisällyttävä asiakirjatarkastus sekä täsmennettyjen kasvien tunnistustarkastus.

4.   Nämä tarkastukset on tehtävä täsmennettyjen kasvien ilmoitetusta alkuperästä, omistuksesta tai niistä vastaavasta henkilöstä tai organisaatiosta riippumatta.

5.   Jos nämä tarkastukset osoittavat, että 19–23 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty, tarkastukset tehneen jäsenvaltion on tuhottava välittömästi vaatimusten vastainen kasvi paikan päällä tai lähellä olevassa paikassa. Tämä on tehtävä toteuttaen kaikki tarvittavat varotoimet, jotta poistamisen aikana ja sen jälkeen vältetään täsmennetyn tuhoojan ja kasvissa esiintyvien vektorien leviäminen.

1.   Kaikki isäntäkasvien lähetykset, jotka tuodaan unioniin kolmansista maista, on tarkastettava virallisesti unioniin saapumispaikassa tai määräpaikassa, joka on vahvistettu komission direktiivin 2004/103/EY (14) mukaisesti.

2.   Kun on kyse isäntäkasveista, jotka ovat peräisin alueilta, joilla täsmennettyä tuhoojaa tiedetään esiintyvän, toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä kyseiselle täsmennettyjen kasvien erälle näytteenoton ja testauksen sisältävä tarkastus sen varmistamiseksi, ettei kasveissa esiinny täsmennettyä tuhoojaa, käyttäen näytteenottojärjestelmää, jonka avulla pystytään määrittämään vähintään 80 prosentin luotettavuudella tartunnan saaneiden kasvien 1 prosentin esiintymistaso ottaen huomioon ISPM nro 31.

3.   Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta isäntäkasveihin, joita on kasvatettu koko tuotantosyklin ajan in vitro ja kuljetetaan läpinäkyvissä säiliöissä steriileissä olosuhteissa.

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava täsmennetyn tuhoojan uhkaan unionin alueella liittyviä tietoja yleisön, matkailijoiden sekä ammattimaisten toimijoiden ja kansainvälisten kuljetusammattilaisten saataville. Niiden on toimitettava nämä tiedot kohdennettuina tiedotuskampanjoina julkisesti saataville toimivaltaisen viranomaisen verkkosivustoille tai sen nimeämille muille verkkosivustoille.

2.   Rajatuilla alueilla asianomaisen jäsenvaltion on lisättävä yleistä tietoisuutta täsmennetyn tuhoojan aiheuttamasta uhkasta sekä toteutetuista toimenpiteistä, joilla ehkäistään tuhoojan kulkeutuminen unioniin ja leviäminen siellä. Sen on varmistettava, että yleisö, matkailijat ja asiaankuuluvat toimijat ovat tietoisia rajatun alueen, tartuntavyöhykkeen ja puskurivyöhykkeen rajauksista. Asianomaisen jäsenvaltion on tiedotettava asiaankuuluville toimijoille myös vektorin torjumiseksi toteutettavista toimenpiteistä, jotka vahvistetaan 8 ja 14 artiklassa.

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille vuosittain viimeistään 30 päivänä huhtikuuta kertomus edeltävän vuoden aikana 2, 4, 5, 7–18 ja 32 artiklan mukaisesti, tapauksen mukaan, toteutetuista toimenpiteistä ja niiden tuloksista.

Rajatuilla alueilla 10 ja 15 artiklan mukaisesti tehtyjen kartoitusten tulokset on ilmoitettava komissiolle käyttäen liitteessä V tarkoitettuja malleja.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille vuosittain viimeistään 31 päivänä joulukuuta suunnitelma toimenpiteistä, jotka on määrä toteuttaa seuraavana vuonna 2, 4, 5, 7–18 ja 32 artiklan mukaisesti, tapauksen mukaan. Suunnitelmassa on esitettävä kunkin toimenpiteen suunniteltu aikataulu, toimenpiteiden toteuttamisen määräajat ja kaikkiin toimenpiteisiin varatut määrärahat.

3.   Jos se on perusteltua asianomaisen kasvinterveysriskin kehittymisen kannalta, jäsenvaltioiden on mukautettava toimenpiteitä ja saatettava 2 kohdassa tarkoitettu suunnitelma ajan tasalle. Niiden on ilmoitettava ajantasaistuksesta viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

4.   Asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille jokaisesta täsmennetyn tuhoojan esiintymisen virallisesta yksilöinnistä 15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa paikoissa.