1.

4.

6.

7.

8.

10.

11.

12.

.1

.2

Aluksen pituus on ylimmän osastoimislastiviivan päätepisteiden kautta kulkevien pystysuorien välinen pituus.

.3

Aluksen leveys on kaarien ulkoreunojen välinen suurin leveys ylimmän osastoimislastiviivan kohdalla tai sen alapuolella.

.4

Syväys on pystysuora etäisyys malliperusviivasta keskilaivassa kulloinkin kyseessä olevaan osastoimislastiviivaan.

.5

Kantavuus on tonneissa ilmaistu ero aluksen uppouman ja kevytpainon välillä mitattuna vedessä, jonka ominaispaino on 1,025, alukselle määrättyä kesävaralaitaa vastaavan lastivesiviivan kohdalla.

.6

Kevytpaino on aluksen tonneissa ilmaistu uppouma ilman lastia, polttoainetta, voiteluöljyä, painolastivettä, makean veden varastoa, syöttövesivarastoa ja muonavarastoa sekä ilman matkustajia ja laivaväkeä tavaroineen.

.7

Laipiokansi on ylin kansi, johon vedenpitävät poikittaislaipiot ulottuvat.

.8

Upporaja on viiva, joka kulkee pitkin aluksen kylkeä vähintään 76 millimetriä laipiokannen yläpinnan alapuolella.

.9

Täyttymä on se prosentuaalinen osa jonkin tilan tilavuudesta, joka voi täyttyä vedellä. Jos tila ulottuu upporajan yläpuolelle, mitataan sen tilavuus vain mainittuun rajaan saakka.

.10

Koneistotilan on katsottava ulottuvan malliperusviivasta upporajaan ja olevan niiden äärimmäisten vedenpitävien poikittaisten päälaipioiden välissä, jotka rajoittavat alusta kuljettaville pää- ja apukoneille ja kuljetuskoneistoon kuuluville kattiloille varattuja tiloja.

.11

Matkustajatiloja ovat ne tilat, jotka on tarkoitettu matkustajien asumista ja käyttöä varten, lukuun ottamatta matkatavara-, varasto-, muona- ja postisuojia.

.12

Vedenpitävä tarkoittaa rakenteen kykyä estää veden kulku rakenteen läpi joka suuntaan joko vaurio-olosuhteissa tai vahingoittumattomana todennäköisesti syntyvän vesipatsaan vaikutuksesta.

.13

Säätiivis tarkoittaa, että vesi ei pääse tunkeutumaan alukseen missään meriolosuhteissa.

.14

Ro-ro-matkustaja-alus tarkoittaa matkustaja-alusta, jossa on ro-ro-lastitilat tai erityistilat II-2/A/2 säännön määritelmän mukaisesti.

.1

.2

Ohjauslaitteen voimanlähteitä ovat

.3

Apuohjauslaitteita ovat muut kuin pääasialliseen ohjauslaitteistoon kuuluvat laitteet, joita tarvitaan aluksen ohjaamiseen pääohjauslaitteen mennessä epäkuntoon, mutta niihin ei lueta peräsinkampea, neljännesympyrää tai muita vastaavaan tarkoitukseen käytettyjä osia.

.4

Normaaleita käyttö- ja asumisolosuhteita ovat olosuhteet, joissa alus kokonaisuudessaan, koneisto, toiminnot, kuljetuslaitteet ja niiden apuvälineet, ohjailtavuus, turvallinen navigointi, palo- ja vuototurvallisuus, sisäinen ja ulkoinen viestintä ja merkinanto, poistumistiet ja pelastusvenevinssit, samoin kuin suunnitellut asumismukavuusolosuhteet ovat käyttökunnossa ja toimivat normaalisti.

.5

Hätätilanne on tilanne, jossa normaaleihin käyttö- ja asumisolosuhteisiin tarvittavista toiminnoista jokin on epäkunnossa sähköenergian päälähteessä esiintyvän vian tai häiriön takia.

.6

Sähköenergian päälähde on voimanlähde, joka on tarkoitettu tuottamaan sähkövoimaa pääkytkintauluun jaettavaksi kaikkiin toimintoihin, joita tarvitaan aluksen pitämiseksi normaalissa käyttö- ja asumiskunnossa.

.7

Kuollut tila on tila, jossa aluksen pääkuljetuskoneisto, kattilat ja apulaitteisto eivät toimi voiman puutteen takia.

.8

Päägeneraattoriasema on tila, jossa sähköenergian päälähde sijaitsee.

.9

Pääkytkintaulu on kytkintaulu, jonne sähköenergia tulee suoraan sähköenergian päälähteestä ja joka jakaa aluksen toimintoihin tarvittavan sähköenergian.

.10

Varakytkintaulu on kytkintaulu, jonne pääasiallisen sähköntuotantojärjestelmän epäkuntoon joutuessa tulee voima suoraan sähköenergian varalähteestä tai väliaikaisesta voimanlähteestä ja joka jakaa aluksen hätätoimintoihin tarvittavan sähköenergian.

.11

Sähköenergian varalähde on sähkövoimanlähde, joka sähköenergian päälähteessä olevan vian tai häiriön sattuessa tuottaa sähkövoimaa varakytkintauluun.

.12

Suurin kulkunopeus eteenpäin on suurin nopeus, jota alus on suunniteltu käyttämään merellä suurimmalla syväyksellään.

.13

Suurin kulkunopeus taaksepäin on se nopeus, jonka aluksen arvioidaan voivan saavuttaa suurimmalla peruutustehollaan ja suurimmalla syväyksellään.

.14a

Koneistotiloja ovat kaikki A-kategorian koneistotilat ja kaikki muut tilat, joissa on kuljetuskoneisto, kattiloita, polttoöljynetusyöttölaitteita, höyrykoneita ja polttomoottoreita, generaattoreita ja suurempia sähkölaitteistoja, öljyntäyttöasemia, koneistoja, joita käytetään jäähdytykseen, aluksen vakavoittamiseen, ilmanvaihtoon ja ilmastointiin, ja vastaavanlaiset tilat sekä tällaisiin tiloihin johtavat kuilut.

.14b

A-kategorian koneistotiloja ovat tilat ja niihin johtavat kuilut, joissa on

.15

Voimankäyttöjärjestelmä on hydraulinen laitteisto, joka välittää voiman peräsintukin kääntämiseksi ja johon kuuluu yksi tai useampia ohjauslaitteen voimanlähteitä asianmukaisine putkistoineen ja kiinnittimineen sekä peräsinkäynnistin. Voimankäyttöjärjestelmillä voi olla yhteisiä mekaanisia osia kuten peräsinkampi, neljännesympyrä ja peräsintukki tai samaa tarkoitusta varten olevia osia.

.16

Valvomoja ovat ne tilat, joissa aluksen radio- tai tärkeimmät merenkulkulaitteet taikka varavoimanlähde sijaitsevat, tai joihin on sijoitettu palonhavaitsemis- tai palontorjuntalaitteisto.

.1

II-1/A-1/1 sääntöä sovelletaan aineisiin, joita käytetään sellaisiin rakenteisiin, koneistoihin, sähkölaitteisiin ja varustukseen, jotka kuuluvat tämän liitteen sääntöjen soveltamisalaan.

.2

Kaikkien alusten osalta asbestia sisältävien aineiden uusasentaminen on kielletty.

.1

Valmiin aluksen rakennuspiirustukset sekä muut kaaviot, joissa esitetään mahdolliset myöhemmät rakenteelliset muutokset, on säilytettävä aluksella, jos alus on rakennettu 1 päivänä tammikuuta 2012 tai sen jälkeen.

.2

Vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen IX/1.2 säännössä määritellyn yhtiön on säilytettävä toisinnot samoista piirustuksista maissa.

.3

Viitataan IMO:n meriturvallisuuskomitean kiertokirjeeseen MSC/Circ.1135 (”As-built construction drawings to be maintained on board the ship and ashore”).

.1

Aluksilla on oltava laitteet, välineet ja varusteet, joilla on riittävä suurin sallittu kuorma, jotta kaikki aluksen tavanomaiseen toimintaan liittyvät hinaus- ja kiinnitystoiminnot voidaan suorittaa turvallisesti.

.2

Edellä 1 kohdan mukaisten laitteiden, välineiden ja varusteiden on oltava hyväksytyn laitoksen säännöissä luokittelua varten annettujen standardien mukaiset tai direktiivin 2009/15/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti hallinnon käyttämien vastaavien sääntöjen mukaiset.

.3

Viitataan IMO:n meriturvallisuuskomitean kiertokirjeeseen MSC/Circ.1175 (”Guidance on shipboard towing and mooring equipment”).

.4

Kussakin II-1/A-1/3 säännön mukaisessa varusteessa tai laitteessa on oltava selkeät merkinnät mahdollisista sen turvalliseen käyttöön liittyvistä rajoituksista ottaen huomioon sen kiinnityksen lujuus aluksen rakenteessa.

.1

Alukset, joiden bruttovetoisuus on vähintään 1 600 tonnia, on rakennettava siten, että melu aluksella vähenee ja että miehistöä suojellaan melulta sen mukaisesti, mitä määrätään meriturvallisuuskomitean päätöslauselmalla MSC.337(91) hyväksytyssä alusten melutasoja koskevassa IMO:n säännöstössä (IMO Code on Noise Levels on Board Ships) IMO:n siihen tekemine muutoksineen.

.1

Aluksilla on oltava aluskohtainen hätähinausmenetelmä. Menetelmän on oltava aluksella hätätilanteissa käytettäväksi, ja sen on perustuttava olemassa oleviin järjestelyihin ja laitteisiin, jotka ovat saatavilla aluksella.

.2

Menetelmään (katso kiertokirje MSC.1/Circ.1255 ”Guidelines for owners/operators on preparing emergency towing procedures”) on sisällyttävä seuraavat:

a)

Oikaisevan momenttivarren GZ-käyrän rajoittama pinta-ala ei saa olla vähemmän kuin

b)

Oikaisevan momenttivarren GZ on oltava vähintään 0,20 metriä kallistuskulmalla, joka on 30 astetta tai suurempi.

c)

Sen kallistuskulman, jolla oikaiseva momenttivarsi GZ saavuttaa suurimman arvonsa, on oltava mieluiten yli 30, mutta ei kuitenkaan alle 25 astetta.

d)

Poikittaisen alkuvaihtokeskuskorkeuden on oltava vähintään 0,15 metriä.

.1

Vuotopituus tietyssä kohdassa on se suurin osa aluksen pituudesta, keskipisteenä kyseinen kohta, joka voi täyttyä vedellä jäljempänä esitetyn täyttymää koskevan olettamuksen mukaisesti aluksen painumatta upporajaa syvemmälle.

.2

Jollei aluksessa ole yhtäjaksoista laipiokantta, voidaan jokaisen kohdan vuotopituus määrittää käyttämällä oletettua yhtäjaksoista upporajaa, joka ei millään kohdalla ole alle 76 millimetriä sen kannen yläpintaa alempana aluksen sivussa, johon kysymyksessä olevat laipiot sekä laidoitus ulottuvat vedenpitävinä.

.3

Jos osa oletetusta upporajasta on huomattavasti sen kannen alapuolella, johon laipiot ulottuvat, lippuvaltion hallinto voi myöntää rajoitettuja helpotuksia niiden laipion osien vedenpitävyyden osalta, jotka ovat upporajan yläpuolella ja välittömästi ylemmän kannen alapuolella.

1,0 kun aluksella on oikeus kuljettaa alle 400 henkilöä ja

1,0 kun aluksella on oikeus kuljettaa vähintään 400 henkilöä ja aluksen pituus on L< 55 ja

0,5 kun aluksella on oikeus kuljettaa vähintään 400 henkilöä.

.1

Jos vedenpitävät laipiot aluksen joissakin osissa ulottuvat ylempään kanteen kuin muualla aluksessa ja tätä laipioiden ulottuvuutta halutaan käyttää hyväksi vuotopituuksia laskettaessa, voidaan jokaista tällaista aluksen osaa varten käyttää erillisiä upporajoja sillä edellytyksellä, että

.2

Osaston pituus voi olla II-1/B-2/4 säännön mukaisesti määritettyä sallittua pituutta suurempi, jos mikään toisiinsa rajoittuva osastopari, jolle kyseessä oleva osasto on yhteinen, ei ylitä yhteispituudeltaan vuotopituutta tai kaksinkertaista sallittua pituutta, pienemmän luvun mukaisesti.

.3

Poikittaisessa päälaipiossa saa olla syvennys, jos syvennyksen kaikki osat ovat niiden aluksen kummankin laidan pystysuorien pintojen sisäpuolella, joiden etäisyys laidoituksesta mitattuna kohtisuoraan keskiviivaa vastaan ylimmän osastoimisvesiviivan tasossa on viidesosa aluksen leveydestä. Jokainen näiden rajojen ulkopuolelle jäävä syvennyksen osa käsitellään askelmana 6 kohdan mukaisesti.

.4

Jos poikittaisessa päälaipiossa on syvennys tai askelma, on osastoimista määritettäessä tällaisen laipion sijasta käytettävä vastaavaa tasolaipiota.

.5

Jos poikittaisessa vedenpitävässä pääosastossa on paikallinen osastointi ja lippuvaltion hallinnolle on näytetty toteen, että mistään oletetusta sivun vauriosta, jonka ulottuvuus pituussuunnassa on joko 3,0 metriä lisättynä kolmella prosentilla aluksen pituudesta tai 11,0 metriä tai kymmenen prosenttia aluksen pituudesta, sen mukaan mikä on vähemmän, ei ole seurauksena koko pääosaston täyttyminen vedellä, voidaan tällaisen osaston muutoin vaadittuun sallittuun pituuteen tehdä suhteellinen lisäys. Tällaisessa tapauksessa oletettu tehokas kantava tilavuus vahingoittumattomalla sivulla ei saa olla suurempi kuin sen on oletettu olevan vahingoittuneella sivulla.

Tämän alakohdan mukainen lisäys voidaan tehdä ainoastaan, jos lisäys ei todennäköisesti estä noudattamasta II-1/B-2/8 sääntöä.

.6

Poikittaisessa päälaipiossa saa olla askelma, jos se täyttää yhden seuraavista edellytyksistä:

.7

Aluksissa, joiden pituus on vähintään 100 metriä, yksi keulapiikin peräpuolella olevista poikittaisista päälaipioista on sijoitettava sellaiselle etäisyydelle keulapystysuorasta, joka ei ole suurempi kuin sallittu pituus.

.8

Jos kahden toisiinsa rajoittuvan poikittaisen päälaipion tai niitä vastaavien tasolaipioiden välinen etäisyys tai laipioiden lähimpien askelmilla varustettujen osien kautta kulkevien poikittaisten tasojen välinen etäisyys on alle 3,0 metriä lisättynä kolmella prosentilla aluksen pituudesta tai 11,0 metriä tai kymmenen prosenttia aluksen pituudesta, sen mukaan, mikä on vähemmän, pidetään ainoastaan toista näistä laipioista osana aluksen osastoimista.

.9

Jos vaadittu osastoimistekijä on 0,50, ei minkään kahden toisiinsa rajoittuvan osaston yhdistetty pituus saa ylittää vuotopituutta.

.1.1

Vahingoittumattoman aluksen vakavuuden on kaikissa aluksen käyttöön liittyvissä olosuhteissa oltava riittävä kestämään vuodon loppuvaihe missä tahansa pääosastossa, jonka vaaditaan olevan vuotopituuden rajoissa.

.1.2

Jos kaksi toisiinsa rajoittuvaa pääosastoa on erotettu laipiolla, jossa on II-1/B-2/7 säännön 6.1 alakohdan mukaiset askelmat, vahingoittumattoman aluksen vakavuuden on oltava riittävä kestämään vuoto kyseisissä kahdessa toisiinsa rajoittuvassa osastossa.

.1.3

Jos vaadittu osastoimistekijä on 0,50, on vahingoittumattoman aluksen vakavuuden oltava riittävä kestämään vuoto missä tahansa kahdessa toisiinsa rajoittuvassa osastossa.

.2.1

Edellä.1 alakohdassa määrätyt vaatimukset on määritettävä laskelmilla, jotka tehdään.3,.4 ja.6 kohdan mukaisesti ja joissa otetaan huomioon aluksen mittasuhteet ja suunnittelun erikoispiirteet sekä vahingoittuneiden osastojen sijainti ja muoto. Näitä laskelmia suoritettaessa on aluksen edellytettävä olevan vakavuuden kannalta huonoimmissa oletettavissa olevissa käyttöolosuhteissa.

.2.2

Jos alukseen aiotaan rakentaa kansia, sisälaidoituksia tai pitkittäislaipioita, jotka ovat riittävän tiiviitä olennaisesti ehkäisemään veden virtausta, tämä on asianmukaisesti otettava huomioon laskelmissa.

.2.3

Vaurion jälkeisessä lopullisessa tilassa, kallistuman tasaamisen jälkeen, missä tähän on mahdollisuus, vaadittava vakavuus on määritettävä seuraavasti:

.2.3.3

Oikaiseva jäännösmomenttivarsi on saavutettava positiivisen vakavuuslaajuuden sisällä ottaen huomioon suurimman seuraavista kallistusmomenteista: .1 kaikkien matkustajien kerääntyminen yhdelle sivulle; .2 kaikkien taavetein laskettavien pelastusveneiden ja -lauttojen vesillelasku täydellä kuormalla yhdeltä sivulta; .3 tuulen paine; laskettuna kaavalla: Oikaiseva momenttivarsi ei kuitenkaan saa missään tilanteessa olla pienempi kuin 0,10 m.

.2.4

Suurehkon kehittyvän vuodon tapauksessa eli sen aiheuttaessa oikaisevan momenttivarren nopean 0,04 metrin tai suuremman vähenemisen, oikaisevan momenttivarren käyrän katsotaan päättyneen kulmassa, missä jatkuva vuoto tapahtuu, ja.2.3.1 ja.2.3.2 kohdassa tarkoitetun laajuuden ja pinta-alan pitäisi olla kyseisen kulman mitta.

.2.5

Tapauksissa, joissa kehittyvä vuoto on rajallinen eikä jatku vähentymättömänä vaan aiheuttaa hyväksyttävän hitaan oikaisevan 0,04 metriä pienemmän momenttivarren vähenemisen, käyrän jäännös voidaan osittain leikata olettamalla, että asteittain veden varaan joutunut tila on täyttynyt niin alusta alkaen.

.2.6

Vuotojen keskivaiheissa suurimman oikaisevan momenttivarren on oltava vähintään 0,05 metriä ja positiivisten oikaisevien momenttivarsien laajuuden on oltava vähintään 7 astetta. Kaikissa tapauksissa oletetaan olevan ainoastaan yksi repeämä rungossa ja ainoastaan yksi vapaa pinta.

.3

Vahingoittuneen aluksen vakavuuslaskelmissa on käytettävä seuraavia tilavuus- ja pintatäyttymän arvoja:

Tiloissa, jotka sijaitsevat lähellä vuodon aiheuttamaa vesiviivaa ja joissa ei ole sanottavasti asuntoja tai koneistoja tai joissa ei yleensä ole huomattavia määriä lastia tai varastoja, on oletettava olevan edellistä suuremmat pintatäyttymät.

.4

Vauriolla on oletettava olevan seuraava ulottuvuus:

.5

Vuodon aiheuttama epäsymmetrinen täyttyminen on pidettävä mahdollisimman pienenä tehokkailla järjestelyillä. Jos on välttämätöntä tasata suuria kallistuskulmia, on tähän käytettyjen laitteiden oltava mahdollisuuksien mukaan itsestään toimivia ja, jos aluksessa on laitteita vuotoveden johtamiseksi poikittaissuuntaan, on niiden säätölaitteita joka tapauksessa voitava käyttää laipiokannen yläpuolelta. Uusissa B-, C- ja D-luokan aluksissa kallistuskulma ei saa enimmillään täyttymisen jälkeen, mutta ennen tasaamista, ylittää 15:ttä astetta. Jos vuotoveden poikittaisjohtamislaitteet vaaditaan, ei kallistuman tasaamiseen kuluva aika saa olla pitempi kuin 15 minuuttia. Tarvittavat ohjeet poikittaisjohtamislaitteiden käytöstä on annettava aluksen päällikölle.

.6

Kun on kyse epäsymmetrisestä täyttymisestä, aluksen vahingoittumisen jälkeisen lopullisen tilan, sen jälkeen kun kallistuman tasaamistoimenpiteet on suoritettu, on oltava seuraavan mukainen:

.7

Aluksen päällikölle on annettava ne tiedot, jotka ovat tarpeen vahingoittumattoman aluksen vakavuuden pitämiseksi käyttöolosuhteissa riittävän suurena kestämään kriittisen vaurion. Aluksissa, joissa vuotoveden poikittaisjohtamislaitteet ovat tarpeen, on aluksen päällikölle annettava tiedot niistä vakavuustiloista, joihin kallistumalaskelmat perustuvat, ja kiinnitettävä hänen huomiotaan siihen, että aluksen vaurioituessa epäedullisemmissa olosuhteissa seurauksena voi olla liian suuri kallistuma.

.8

Edellä.7 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin, joiden avulla aluksen päällikkö kykenee pitämään vahingoittumattoman aluksen vakavuuden riittävän suurena, on sisällyttävä tieto, joka osoittaa aluksen painopisteen suurimman sallitun korkeuden kölistä (KG) tai vaihtoehtoisesti pienimmän sallitun vaihtokeskuskorkeuden (GM), syväyksien tai uppoumien vaihteluvälille, joka on riittävä kaikissa aluksen käyttöön liittyvissä olosuhteissa. Tiedon on osoitettava eri viippauksien vaikutus ottaen huomioon toiminnalliset rajat.

.9

Jokaisessa aluksessa on oltava selvästi merkityt syväysasteikot keulassa ja perässä. Siinä tapauksessa, että syväysmerkinnät eivät sijaitse paikassa, josta ne voidaan helposti lukea, tai jos tietyn liikenteen toiminnalliset pakottavat syyt tekevät syväysmerkintöjen lukemisen vaikeaksi, aluksella on myös oltava luotettava syväyksen toteamisjärjestelmä, jonka avulla keulan ja perän syväykset voidaan määrittää.

.10

Aluksen lastaamisen jälkeen ja ennen lähtöä päällikön on määritettävä aluksen viippaus ja vakavuus sekä varmistettava ja kirjattava, että alus vastaa asiaa koskevien sääntöjen vakavuusperusteita. Aluksen vakavuuden määrittäminen on aina tehtävä laskemalla. Tähän voidaan käyttää elektronista lastaus- ja vakavuustietokonetta tai samanarvoista menetelmää.

.11

Lippuvaltion hallinto ei saa myöntää minkäänlaisia helpotuksia vahingoittuneen aluksen vakavuusvaatimuksiin, ellei osoiteta, että sellainen vahingoittumattoman aluksen vaihtokeskuskorkeus, joka vastaisi näitä vaatimuksia kaikissa käyttöolosuhteissa, on liian suuri aluksen aiotussa käytössä.

.12

Vahingoittuneen aluksen vakavuusvaatimuksiin myönnetään helpotuksia vain poikkeustapauksissa ja sillä edellytyksellä, että lippuvaltion hallinnolle näytetään toteen, että aluksen mittasuhteet, järjestelyt ja muut ominaisuudet ovat vahingoittumisen jälkeisen vakavuuden kannalta parhaat mahdolliset, jotka voidaan käytännössä ja kohtuudella hyväksyä erityisolosuhteissa.

.1

Olemassa olevien B-luokan ro-ro-matkustaja-alusten osalta on noudatettava II-1/B-2/8 sääntöä viimeistään päivänä, jona suoritetaan ensimmäinen määräaikainen katsastus jäljempänä esitetyn vaatimustenmukaisuuspäivän jälkeen A/AMax-arvon mukaisesti, joka on määritelty meriturvallisuuskomitean kiertokirjeen MSC/Circ.574 (”Calculation Procedure to Assess the Survivability Characteristics of Existing Ro-Ro Passenger Ships When Using a Simplified Method Based Upon Resolution A.265(VIII)”) liitteessä.

.1

uusien ro-ro-matkustaja-alusten, joilla on oikeus kuljettaa vähintään 400 henkilöä, on oltava II-1/B-2/8 säännön.2.3 kohdan määräysten mukaisia oletettaessa, että vaurio voi olla missä kohdassa tahansa aluksen pituutta L; ja

.2

olemassa olevien ro-ro-matkustaja-alusten, joilla on oikeus kuljettaa vähintään 400 henkilöä, on oltava 1 kohdan vaatimusten mukaisia viimeistään päivänä, jona on suoritettava ensimmäinen määräaikainen katsastus.2.1,.2.2 tai.2.3 alakohdassa esitetyn vaatimustenmukaisuuspäivän jälkeen, myöhäisimmän ajankohdan mukaisesti:

.1

Keulasoppi- tai törmäyslaipio on asennettava ja sen on ulotuttava vedenpitävänä laipiokanteen saakka. Tämä laipio on sijoitettava niin, että sen etäisyys keulapystysuorasta on vähintään 5 prosenttia aluksen pituudesta ja korkeintaan 3 metriä lisättynä viidellä prosentilla aluksen pituudesta.

.2

Jos mikä tahansa vesiviivan alapuolella oleva aluksen osa ulottuu keulapystysuoran etupuolelle, kuten keulabulbi, on 1 kohdassa määritellyt etäisyydet mitattava pisteestä, joka on

.3

Jos aluksessa on pitkä keulakoroke, on keulasoppi- tai törmäyslaipion jatkuttava säätiiviinä seuraavaan laipiokannen yläpuolella olevaan täyteen kanteen. Jatkeen asennuksen on poissuljettava se mahdollisuus, että keulaportti vaurioittaisi jatketta vaurioituessaan tai irrotessaan.

.4

Edellä.3 kohdassa tarkoitetun jatkeen ei tarvitse olla suoraan alapuolella olevan laipion yläpuolella, jos kaikki jatkeen osat eivät sijaitse 1 tai 2 kohdassa määritetyn eturajan etupuolella.

Kuitenkin olemassa olevissa B-luokan aluksissa:

.5

Ramppeja, jotka eivät ole edellä mainittujen vaatimusten mukaisia, ei pidetä törmäyslaipion jatkeena.

.6

Aluksessa on oltava peräsoppilaipio sekä laipiot, jotka erottavat koneistotilan sen keula- ja peräpuolella olevista lasti- ja matkustajatiloista, ja ne on tehtävä vedenpitäviksi laipiokanteen saakka. Peräsoppilaipio voi kuitenkin päättyä laipiokannen alapuolella, jollei aluksen turvallisuus osastoimisen suhteen siten heikkene.

.7

Akselihylsät on joka tapauksessa sijoitettava vedenpitäviin tiloihin. Tiivistysholkki on sijoitettava vedenpitävään akselitunneliin tai muuhun akselihylsäosastosta erotettuun vedenpitävään tilaan, jonka tilavuus on sellainen, että sen täyttyminen tiivistysholkin kautta tapahtuvasta vuodosta ei aiheuta upporajan painumista veden alle.

.1

Aluksiin, joiden pituus on alle 50 metriä, on rakennettava kaksoispohja keulasoppilaipiosta peräsoppilaipioon, jos tämä on aluksen rakenteeseen ja asianmukaiseen toimintaan nähden käytännöllistä ja mahdollista.

.2

Aluksiin, joiden pituus on vähintään 50 metriä mutta alle 61 metriä, on rakennettava kaksoispohja vähintään koneistotilasta keulasoppilaipioon tai niin lähelle sitä kuin on käytännössä mahdollista.

.3

Aluksiin, joiden pituus on vähintään 61 metriä mutta alle 76 metriä, on rakennettava kaksoispohja vähintään koneistotilan ulkopuolelle ja sen on ulotuttava keula- ja peräsoppilaipioihin saakka tai niin lähelle niitä kuin on käytännössä mahdollista.

.4

Aluksiin, joiden pituus on vähintään 76 metriä, on rakennettava kaksoispohja keskiosaan ja sen on ulotuttava keula- ja peräsoppilaipioon saakka tai niin lähelle niitä kuin on käytännössä mahdollista.

.5

Jos kaksoispohja vaaditaan, sen on täytettävä korkeuden osalta hyväksytyn laitoksen standardit ja sisäpohjan on ulotuttava aluksen kylkiin saakka niin, että se suojaa pohjaa kuvun taipeeseen asti. Suojaus katsotaan riittäväksi, jos kaksoispohjan reunalevyn ulkosyrjän ja kupulevyn leikkausviiva ei missään kohdassa ole sen vaakasuoran tason alapuolella, joka kulkee nollakaaren ja sen poikittaisen diagonaaliviivan leikkauspisteen kautta, joka on vedetty 25 asteen kulmassa perusviivaa vastaan pisteestä, jonka etäisyys aluksen keskiviivasta on puoli mallileveyttä.

.6

Pienet kaivot, jotka on rakennettu kaksoispohjan lastisuojien yms. tyhjennystä varten, eivät saa ulottua syvemmälle kuin on välttämätöntä. Missään tapauksessa kaivon syvyys ei saa olla suurempi kuin kaksoispohjan korkeus keskiviivalla vähennettynä 460 millimetrillä, eikä kaivo myöskään saa ulottua.5 kohdassa mainitun vaakasuoran tason alapuolelle. Ulkopohjaan saakka ulottuva kaivo sallitaan kuitenkin akselitunnelin peräpäässä. Lippuvaltion hallinto voi sallia muitakin kaivoja (esimerkiksi voiteluöljykaivoja pääkoneiden alla), jos se katsoo, että nämä järjestelyt antavat yhtä hyvän suojan kuin II-1/B-2/10 säännön mukainen kaksoispohja.

.7

Kaksoispohjaa ei tarvitse rakentaa kooltaan kohtalaisiin vedenpitäviin osastoihin, joita käytetään yksinomaan nesteiden kuljetukseen, jos aluksen turvallisuus pohja- tai kylkivaurion sattuessa ei lippuvaltion hallinnon mielestä täten heikkene.

.8

Sen estämättä, mitä tämän II-1/B-2/10 säännön.1 kohdassa määrätään, lippuvaltion hallinto voi olla vaatimatta kaksoispohjaa sellaiseen aluksen osaan, joka on osastoitu käyttämällä osastoimistekijää, joka on korkeintaan 0,5, jos se katsoo, että kaksoispohjan rakentaminen aluksen tuohon osaan ei sovellu aluksen rakenteeseen eikä sen tarkoitettuun käyttöön.

.1

Vaaditun osastoimistiheyden säilyttämiseksi alukselle on määrättävä ja sen kylkiin on merkittävä hyväksyttyä osastoimissyväystä vastaava lastiviiva. Alukselle, jossa on vaihtoehtoisesti joko matkustajien tai lastin kuljetukseen soveltuvat erityiset tilat, voidaan, jos aluksen omistaja niin haluaa, edellisen lisäksi määrätä ja merkitä yksi tai useampia osastoimislastiviivoja vastaamaan niitä osastoimissyväyksiä, jotka lippuvaltion hallinto voi hyväksyä tällaista vaihtoehtoista käyttöä varten.

.2

Määrätyt ja merkityt osastoimislastiviivat on mainittava matkustaja-aluksen turvallisuuskirjassa sekä ilmoitettava merkinnällä C.1, jos osastoimislastiviivoja on vain yksi.

Jos osastoimislastiviivoja on enemmän kuin yksi, vaihtoehtoiseen käyttöön tarkoitetut osastoimislastiviivat on ilmoitettava merkinnällä C.2, C.3, C.4 jne. (1).

.3

Jokaista tällaista lastiviivaa vastaava varalaita on mitattava samassa kohdassa ja samasta kansiviivasta kuin voimassa olevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen mukaisesti määrätyt varalaidat.

.4

Jokaista hyväksyttyä osastoimislastiviivaa vastaava varalaita ja ne käyttöolosuhteet, joita varten tämä varalaita on hyväksytty, on selvästi mainittava matkustaja-aluksen turvallisuuskirjassa.

.5

Missään tapauksessa ei osastoimislastiviivan merkkiä saa asettaa sen ylimmän suolaisen veden lastiviivan yläpuolelle, joka on määrätty aluksen lujuuden tai voimassa olevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen perusteella.

.6

Siitä riippumatta missä kohdassa osastoimislastiviivojen merkit ovat, alusta ei missään tapauksessa saa lastata niin syvälle, että voimassa olevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen mukaisesti kyseistä vuodenaikaa ja aluetta varten määritelty lastiviivamerkki joutuu vedenpinnan alle.

.7

Alusta ei saa missään tapauksessa lastata niin syvälle, että kyseistä matkaa ja käyttöä vastaavan osastoimislastiviivan merkki joutuu vedenpinnan alle.

.1

Jokainen poikittainen tai pitkittäinen vedenpitävä osastoimislaipio on rakennettava siten, että se kykenee kestämään riittävällä varmuudella suurimman vesipatsaan paineen, joka siihen voi kohdistua aluksen vahingoittumistapauksessa, mutta vähintään upporajan korkeuteen asti ulottuvan vesipatsaan paineen. Näiden laipioiden rakenteen on oltava hyväksytyn laitoksen standardien mukainen.

.2.1

Laipioissa olevien askelmien ja syvennysten on oltava vedenpitävät ja yhtä lujat kuin niihin liittyvät laipiot.

.2.2

Jos kaaria tai palkkeja kulkee vedenpitävän kannen tai laipion läpi, kyseinen kansi tai laipio on tehtävä rakenteeltaan vedenpitäväksi käyttämättä puuta tai sementtiä.

.3

Pääosastojen koestaminen täyttämällä ne vedellä ei ole pakollista. Jos koestusta vedellä täyttämällä ei suoriteta, on suoritettava koestus vesisuihkulla, jos tämä käytännössä on mahdollista. Tämä koestus on suoritettava mahdollisimman myöhäisessä rakennusvaiheessa. Jos koestus vesisuihkulla ei ole käytännössä mahdollista koneistolle, sähkölaitteiden eristeille tai varusteille mahdollisesti aiheutuvien vaurioiden vuoksi, se voidaan korvata hitsaussaumojen huolellisella silmämääräisellä tarkastuksella, jonka tueksi voidaan tarvittaessa suorittaa esimerkiksi tunkeumaväritarkastus, ultraäänenvuotokoestus tai samanarvoinen koestus. Vedenpitävien laipioiden yksityiskohtainen tarkastus on suoritettava joka tapauksessa.

.4

Keulasoppi, kaksoispohjat (mukaan lukien tunnelikölit) ja sisälaidoitukset on koestettava.1 kohdan vaatimuksia vastaavan vesipatsaan paineella.

.5

Säiliöt, jotka on tarkoitettu nesteiden säilytykseen ja jotka muodostavat osan aluksen osastoimisesta, on tiiviyden toteamiseksi koestettava vesipatsaan paineella, jonka korkeus vastaa ylimpään osastoimislastiviivaan ulottuvaa vesipatsasta tai vesipatsasta, joka vastaa kahta kolmannesta kölin ja upporajan välisestä korkeudesta säiliöiden kohdalla, käyttämällä niistä suurempaa, kuitenkin niin, että koestuspainekorkeus ei missään tapauksessa saa olla pienempi kuin 0,9 metriä säiliön kannen yläpuolella; jos vedellä koestus on mahdoton toteuttaa, voidaan hyväksyä ilmanvuotokoestus, jossa säiliöihin kohdistetaan korkeintaan 0,14 baarin ilmanpaine.

.6

Edellä.4 ja.5 kohdassa mainittujen koestusten tarkoitus on saada varmuus siitä, että osastoimisen rakenteelliset osat ovat vedenpitävät, eikä niitä voida pitää koestuksina jonkin osaston soveltuvuudesta polttoöljyn säilytykseen tai muihin erityisiin tarkoituksiin, jota varten voidaan vaatia tiukempi koestus, riippuen siitä korkeudesta, johon neste voi nousta säiliössä tai siihen liittyvissä putkissa.

.1

Vedenpitävissä laipiossa olevien aukkojen lukumäärä on rajoitettava niin pieneksi kuin se aluksen rakenteeseen ja tarkoitettuun käyttöön nähden on mahdollista; näissä aukoissa on oltava kunnolliset sulkemislaitteet.

.2.1

Jos putkia, ylivuotosuppiloita, sähköjohtoja jne. johdetaan vesitiiviiden osastoimislaipioiden läpi, laipioiden vesitiiviys on varmistettava sopivin keinoin.

.2.2

Putkistoon kuulumattomia venttiilejä ei sallita vedenpitävissä osastoimislaipioissa.

.2.3

Lyijyä tai kuumuutta kestämätöntä muuta ainetta ei saa käyttää vedenpitävien osastoimislaipioiden läpi kulkevissa putkistoissa, jos tällaisten putkistojen vahingoittuminen tulipalon sattuessa saattaisi heikentää laipioiden vedenpitävyyttä.

.3.1

Ovi-, kulku- tai muita pääsyaukkoja ei sallita:

.3.2

Jäljempänä.3.3 kohdassa mainituin poikkeuksin voidaan törmäyslaipion läpi upporajan alapuolella johtaa korkeintaan yksi putki keulasoppisäiliössä olevia nesteitä varten, jos putkessa on sulkuventtiili, jota voidaan käsitellä laipiokannen yläpuolelta ja jonka pesä on kiinnitetty törmäyslaipioon keulasopen sisäpuolelle. Tämän venttiilin kiinnittäminen törmäyslaipion peräpuolelle voidaan kuitenkin hyväksyä, jos venttiili on helposti saavutettavissa kaikissa aluksen käyttöolosuhteissa eikä sen sijaintipaikka ole lastitila.

.3.3

Jos keulasoppi on jaettu kahden erilaisen nesteen säilyttämistä varten, voidaan törmäyslaipion läpi upporajan alapuolella johtaa kaksi putkea, joista kummankin on oltava asennettu.3.1 kohdassa edellytetyllä tavalla, kuitenkin ainoastaan, jos muuta vaihtoehtoa ei käytännössä ole toisen putken asentamiselle ja jos keulasopen lisätyn osastoimisen huomioon ottaen aluksen turvallisuus säilyy.

.4

Tiloissa, joihin on sijoitettu aluksen kuljetukseen tarvittava pää- ja apukoneisto kattiloineen, jokaiseen poikittaiseen päälaipioon saa tehdä korkeintaan yhden oven, lukuun ottamatta ovia akselitunneleihin. Jos aluksessa on kaksi tai useampia potkuriakseleita, akselitunnelien välillä on oltava suora käytäväyhteys. Koneistotilan ja akselitunnelitilojen välillä saa olla vain yksi ovi aluksissa, joissa on kaksi potkuriakselia ja vain kaksi ovea, jos potkuriakseleita on enemmän kuin kaksi. Kaikkien näiden ovien on oltava liukuovia, ja ne on sijoitettava niin, että niiden kynnykset ovat mahdollisimman korkealla. Käsikäyttöinen koneisto, jolla näitä ovia liikutellaan laipiokannen yläpuolelta, on sijoitettava koneistoja sisältävien tilojen ulkopuolelle.

.5.1

OLEMASSA OLEVAT B-LUOKAN ALUKSET JA UUDET B-, C- JA D-LUOKAN ALUKSET

Vedenpitävien ovien on oltava liukuovia, saranaovia tai muita vastaavantyyppisiä ovia. Levyovia, jotka kiinnitetään vain pulteilla, ja ovia, jotka sulkeutuvat pudottamalla tai putoavan painon vaikutuksesta, ei sallita.

.5.2

OLEMASSA OLEVAT B-LUOKAN ALUKSET

Liukuovet voivat olla

.5.3

Sekä kone- että käsikäyttöisillä vedenpitävien ovien liikuttamislaitteilla on kyettävä sulkemaan ovi aluksen ollessa kallistuneena 15 astetta kummalle puolelle tahansa riippumatta siitä, onko ovi konekäyttöinen vai ei. On myös otettava huomioon voimat, jotka voivat vaikuttaa ovien jommallakummalla puolella, kun vesi virtaa aukon läpi staattisella putouskorkeudella, joka vastaa vähintään 1 metrin veden korkeutta oven keskiviivan kohdalla kynnyksen yläpuolella.

.5.4

Vedenpitävän oven ohjauslaitteet, mukaan lukien hydrauliikkalaitteisto ja sähkökaapelit, on pidettävä mahdollisimman lähellä sitä laipiota, johon ovet on asennettu, jotta todennäköisyys niiden osallisuudesta mihin tahansa aluksen kärsimään vaurioon on mahdollisimman pieni. Vedenpitävät ovet ja niiden ohjauslaitteet on sijoitettava niin, että jos alus vaurioituu aluksen viidesosan leveydeltä, kun kyseinen etäisyys mitataan oikeissa kulmissa keskiviivaan nähden ylimmän osastoimislastiviivan tasolla, vaurioituneen osan ulkopuolella olevien vedenpitävien ovien toiminta ei häiriinny.

.5.5

Kaikki kone- ja käsikäyttöiset vedenpitävät liukuovet on varustettava osoittimilla, jotka näyttävät kaikissa kauko-ohjausasemissa sen, ovatko ovet auki tai kiinni. Kauko-ohjausasemia saa olla ainoastaan komentosillalla.7.1.5 kohdan vaatimuksen mukaisesti ja paikassa, jossa.7.1.4 kohdan mukaisesti vaaditaan laipiokannen yläpuolista käsikäyttöä.

.5.6

Sellaiset vedenpitävät ovet, jotka eivät ole.5.1–.5.5 kohdan mukaisia, on suljettava ennen matkan alkua ja pidettävä suljettuina merellä oltaessa; kyseisten ovien avaamisen ajankohdasta satamassa ja sulkemisen ajankohdasta ennen aluksen lähtöä satamasta on tehtävä merkintä laivapäiväkirjaan.

.6.1

Käsikäyttöiset liukuovet voivat olla vaakasuoraan tai pystysuoraan liikkuvia. Liikuttamiskoneistoa on voitava käyttää itse oven luona sen kummaltakin puolelta ja helppopääsyisestä paikasta laipiokannen yläpuolelta; koneiston on toimittava täydellisellä kammen kiertoliikkeellä tai jollain muulla hyväksytyllä koneiston liikkeellä, joka varmistaa saman turvallisuustason. Ovea käsikoneistolla suljettaessa aika, joka kuluu oven täydelliseen sulkemiseen aluksen ollessa suorassa, saa olla korkeintaan 90 sekuntia.

.6.2

Konekäyttöiset liukuovet voivat olla vaakasuoraan tai pystysuoraan liikkuvia. Jos ovi on koneellisesti liikuteltavissa ohjauskeskuksesta, koneisto on tehtävä sellaiseksi, että ovea voidaan liikuttaa koneellisesti myös sen molemmilta puolilta. Laipion kummallekin puolelle on varattava oven koneellisen sulkemislaitteen yhteyteen paikalliset ohjausvivut, jotka on sijoitettava siten, että ovesta kulkevat henkilöt voivat pitää molemmat ohjausvivut auki-asennossa, eivätkä voi käynnistää vahingossa sulkemiskoneistoa. Konekäyttöiset liukuovet on varustettava käsikäyttöisellä koneistolla, jota voidaan käyttää itse oven luona sen kummaltakin puolelta sekä helppopääsyisestä paikasta laipiokannen yläpuolelta; koneiston on toimittava täydellisellä kammen kiertoliikkeellä tai jollakin muulla hyväksytyllä koneiston liikkeellä, joka varmistaa saman turvallisuustason. Äänimerkkilaittein on annettava varoitus siitä, että ovi on alkanut sulkeutua, ja äänimerkin on soitava, kunnes ovi on täysin sulkeutunut. Lisäksi alueilla, joissa on kova ympäröivä melu, edellytetään äänimerkin täydentämistä oven luona vilkkuvalla merkkivalolla.

.7.1

Jokaisen konekäyttöisen vedenpitävän liukuoven

.7.2

Konekäyttöisten vedenpitävien liukuovien tarvitsema sähkövoima on toimitettava varakytkintaulusta joko suoraan tai erillisen, laipiokannen yläpuolella sijaitsevan jakotaulun kautta; niihin liittyvien ohjaus-, osoitin- ja hälytyspiirien syötön on tapahduttava varakytkintaulusta joko suoraan tai erillisen, laipiokannen yläpuolella sijaitsevan jakotaulun kautta, ja niille on kyettävä johtamaan automaattisesti voimaa väliaikaisesta sähköenergian varalähteestä, jos joko sähköenergian päälähteessä tai varalähteessä on häiriö.

.7.3

Konekäyttöisissä vedenpitävissä liukuovissa on oltava joko:

Edellä.7.3.1,.7.3.2 ja.7.3.3 kohdassa eriteltyjen järjestelmien osalta on annettava seuraava määräys:

Konekäyttöisissä vedenpitävissä liukuovissa tarvittavat energiajärjestelmät on pidettävä erillään kaikista muista energiajärjestelmistä. Yksittäinen häiriö sähköisissä tai hydraulisissa konekäyttöisissä järjestelmissä, hydraulista käynnistinlaitetta lukuun ottamatta, ei saa estää yhdenkään oven käsikäyttöistä toimintaa.

.7.4

Laipion kummallekin puolelle on varattava vähintään 1,6 metrin korkeuteen lattiasta ohjausvivut, joiden on oltava niin sijoitetut, että ovesta kulkevat henkilöt voivat pitää molemmat ohjausvivut auki-asennossa, eivätkä voi vahingossa panna sulkemiskoneistoa käyntiin. Vipujen liikesuuntien ovea avattaessa ja suljettaessa on oltava oven liikkeen suuntaisia ja ne on merkittävä selvästi. Asuntotilojen vedenpitävien ovien hydrauliset ohjausvivut on siinä tapauksessa, että oven sulkemisliikkeen käynnistämiseen tarvitaan vain yksi toiminto, sijoitettava siten, että lapset eivät voi niitä käyttää, esimerkiksi sellaisten peiliovien taakse, joiden salvat on sijoitettu vähintään 170 senttimetrin korkeudelle kannen tasosta.

.7.5

Vedenpitävien ovien sähkölaitteet ja komponentit on sijoitettava laipiokannen yläpuolelle ja vaarallisten alueiden ja tilojen ulkopuolelle, jos se on mahdollista.

.7.6

Sähkölaitekotelot, jotka on välttämätöntä sijoittaa laipiokannen alapuolelle, on asianmukaisesti suojattava veden tunkeutumiselta.

.7.7

Sähkövoima-, ohjaus-, osoitin- ja hälytyspiirit on suojattava vioilta siten, että vika yhdessä ovipiirissä ei aiheuta vikaa missään muussa ovipiirissä. Oikosulut ja muut viat oven hälytys- tai osoitinpiireissä eivät saa johtaa kyseisen oven konekäyttöisen toiminnon menettämiseen. Järjestelyjen on oltava sellaisia, että vesivuoto laipiokannen alapuolisiin sähkövarusteisiin ei aiheuta oven avautumista.

.7.8

Yksittäinen sähkövika konekäyttöisen vedenpitävän liukuoven konekäyttö- tai ohjausjärjestelmässä ei saa johtaa suljetun oven avautumiseen. Virransyötön saatavuutta on tarkkailtava jatkuvasti virtapiirin kohdassa, joka on mahdollisimman lähellä jokaista.7.3 kohdassa edellytettyä moottoria. Jokaisen tällaisen voimanlähteen menetyksen pitäisi laukaista äänimerkki- ja merkkivalohälytys komentosillan ohjauspöydässä.

.8.1

Komentosillan ohjauspöydässä on oltava pääohjauskytkin kahta ohjaustapaa varten: ’paikallisohjaus’, joka sallii kaikkien ovien paikallisen avaamisen ja sulkemisen käytön jälkeen ilman automaattista sulkeutumista, ja ’ovet kiinni’ -ohjaustapa, joka sulkee automaattisesti kaikki avoinna olevat ovet. ’Ovet kiinni’ -ohjaustapa sallii oven paikallisen avaamisen, ja se sulkee oven automaattisesti heti, kun paikallinen ohjausmekanismi on vapautettu. Pääohjauskytkimen on tavallisesti oltava paikallisohjausasennossa. ’Ovet kiinni’ -ohjaustapaa saa käyttää vain hätätilanteissa ja koekäytössä.

.8.2

Komentosillan ohjauspöydässä on oltava jokaisen oven sijainnin osoittava diagrammi, jossa merkkivaloilla osoitetaan jokaisen oven osalta, onko se auki vai kiinni. Punainen valo osoittaa, että ovi on täysin auki, ja vihreä valo osoittaa, että ovi on täysin kiinni. Silloin, kun ovi suljetaan kaukosäätölaitteella, on oven sulkeutuminen osoitettava vilkkuvalla punaisella valolla. Osoittimiin tarvittavan virtapiirin on oltava ohjauspiiristä riippumaton jokaisessa ovessa.

.8.3

Minkään oven avaaminen kaukosäätölaitteella keskusvalvonta-asemasta ei saa olla mahdollista.

.9.1

Kaikki vedenpitävät ovet on merellä oltaessa pidettävä suljettuina, mutta ne voidaan avata merellä oltaessa.9.2 ja.9.3 kohdassa määritellyistä syistä. Vedenpitävät ovet, joiden leveys on 11 kohdan nojalla enemmän kuin 1,2 metriä, saa avata ainoastaan kyseisessä kohdassa eritellyissä olosuhteissa. Kaikkien ovien, jotka avataan tämän kohdan mukaisesti, on oltava valmiina välittömästi suljettaviksi.

.9.2

Vedenpitävä ovi voidaan avata merellä oltaessa matkustajien ja laivaväen kulkemisen vuoksi tai, jos se on välttämätöntä, oven välittömässä läheisyydessä suoritettavan työn vuoksi. Ovi on suljettava välittömästi sen jälkeen, kun siitä on kuljettu, tai kun työ, jota varten ovi on auki, on päätetty.

.9.3

Tiettyjen vedenpitävien ovien sallitaan olevan avoimina merellä oltaessa ainoastaan, jos sitä pidetään ehdottoman välttämättömänä; toisin sanoen sitä, että ovi on auki, pidetään olennaisen tärkeänä aluksen koneiston turvalliselle ja tehokkaalle toiminnalle tai sille, että matkustajat pääsevät kulkemaan tavallisissa olosuhteissa rajoittamatta koko matkustajille varatulla alueella. Lippuvaltion hallinto päättää kyseisestä asiasta harkittuaan tarkoin sen vaikutuksia aluksen toimintaan ja selviytymiskykyyn. Tällainen vedenpitävä ovi, jonka sallitaan olevan auki, on osoitettava selkeästi aluksen vakavuustiedoissa, ja sen on aina oltava valmiina välittömästi suljettavaksi.

.10.1

Rakenteeltaan hyväksyttyjä vedenpitäviä ovia voidaan asentaa vedenpitäviin laipioihin, jotka erottavat toisistaan välikannen lastitiloja, jos lippuvaltion hallinto katsoo, että tällaiset ovet ovat olennaisen tärkeitä. Nämä ovet saavat olla sarana-, rulla- tai liukuovia, mutta ne eivät saa olla kauko-ohjattuja. Ne on sijoitettava mahdollisimman korkealle ja niin kauas aluksen sivulaidoituksesta kuin mahdollista, mutta missään tapauksessa ei sivua lähinnä olevan pystysuoran ovenpielen etäisyys laidoituksesta saa olla pienempi kuin viidennes aluksen leveydestä; kyseinen etäisyys on mitattava kohtisuoraan aluksen keskiviivaa vastaan ylimmän osastoimislastiviivan tasossa.

.10.2

Nämä ovet on suljettava ennen matkan alkua ja pidettävä suljettuina merellä oltaessa; kyseisten ovien avaamisen ajankohdasta satamassa ja sulkemisen ajankohdasta ennen aluksen lähtöä satamasta on tehtävä merkintä laivapäiväkirjaan. Jos tällaisen oven luokse voi päästä matkan aikana, on ovi varustettava laitteella, joka estää oven luvattoman avaamisen. Jos tällaisten ovien asentamista suunnitellaan, lippuvaltion hallinnon on erityisesti harkittava niiden lukumäärää ja järjestelyä.

.11

Laipioissa ei sallita irrotettavia levyjä muualla kuin koneistotiloissa. Näiden levyjen on aina oltava paikoillaan ennen kuin alus lähtee satamasta, eikä niitä saa poistaa paikoiltaan merellä oltaessa, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä, ja silloinkin päällikön harkinnan mukaisesti. Lippuvaltion hallinto voi sallia jokaisessa poikittaisessa päälaipiossa ainoastaan yhden.7.1.2. kohdassa määritettyä liukuovea suuremman konekäyttöisen vedenpitävän liukuoven korvaamisen kyseisillä irrotettavilla levyillä sillä edellytyksellä, että kyseiset ovet suljetaan ennen kuin alus lähtee satamasta ja että niitä ei avata merellä oltaessa, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä ja silloinkin päällikön harkinnan mukaisesti. Kyseisten ovien ei tarvitse täyttää.7.1.4 kohdan 90 sekunnin aikavaatimusta, joka kuluu oven täydelliseen sulkemiseen käsikoneistoa käytettäessä. Kyseisten ovien avaamisesta ja sulkemisesta aluksen ollessa merellä tai satamassa on tehtävä merkintä laivapäiväkirjaan.

.1

Tätä II-1/B-2/14 sääntöä sovelletaan matkustaja-aluksiin, jotka on suunniteltu tai muutettu kuljettamaan kuljetusajoneuvoja ja niiden henkilöstöä.

.2

Jos tällaisessa aluksessa matkustajien kokonaislukumäärä, mukaan luettuna kuljetusajoneuvojen henkilöstö, ei ole suurempi kuin N = 12 + A/25, missä A = niiden tilojen kokonaiskansipinta-ala (neliömetreinä), jotka ovat käytettävissä kuljetusajoneuvojen kuljetukseen, ja missä vapaa korkeus ahtauspaikalla ja tällaisten tilojen sisäänpääsyn kohdalla on vähintään 4 metriä, sovelletaan II-1/B-2/13 säännön.10 kohdan määräyksiä vedenpitävistä ovista lukuun ottamatta sitä, että ovet voidaan lastitiloja osastoivissa vedenpitävissä laipioissa sijoittaa mille tasolle tahansa. Lisäksi vaaditaan, että komentosillalla on osoittimet, jotka automaattisesti näyttävät, milloin kukin ovi on kiinni ja kaikki ovien kiinnityslaitteet varmistettu.

.3

Sovellettaessa tämän luvun määräyksiä tällaiseen alukseen on N se suurin matkustajalukumäärä, joka voidaan vahvistaa alukselle tämän II-1/B-2/14 säännön mukaisesti.

.1

Aluksen ulkolaidoituksessa olevien aukkojen lukumäärä on rajoitettava niin pieneksi kuin se aluksen rakenteeseen ja tarkoitettuun käyttöön nähden on mahdollista.

.2.1

Kaikkien ulkolaidoituksessa olevien aukkojen sulkemislaitteiden rakenteen ja tehokkuuden on vastattava niiden aiottua tarkoitusta ja sijoituspaikkaa.

.2.2

Jollei voimassa olevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen määräyksistä muuta johdu, valoventtiilejä ei saa sijoittaa siten, että niiden alareuna on alempana kuin laipiokannen ulkoreunan kanssa yhdensuuntainen viiva, jonka alin kohta on 2,5 prosenttia aluksen leveydestä tai 500 millimetriä ylimmän osastoimislastiviivan yläpuolella, sen mukaan, kumpi on suurempi.

.2.3

Kaikkien valoventtiilien, joiden alareunat ovat upporajan alapuolella, on oltava rakenteeltaan sellaisia, että niitä ei voi avata ilman aluksen päällikön suostumusta.

.2.4

Jos välikannella jonkin.2.3 kohdassa mainitun valoventtiilin alareuna aluksen lähtiessä satamasta on sen viivan alapuolella, joka laipiokannen ulkoreunan kanssa yhdensuuntaisena on alimmassa kohdassaan 1,4 metriä lisättynä 2,5 prosentilla aluksen leveydestä vedenpinnan yläpuolella, on kaikki tämän välikannen valoventtiilit suljettava vedenpitävästi ja lukittava ennen kuin alus lähtee satamasta, eikä niitä saa avata ennen aluksen saapumista seuraavaan satamaan. Tätä kohtaa sovellettaessa voidaan tehdä tavanmukainen suolattoman veden vähennys.

.2.5

Valoventtiilit ja niiden sokkoluukut, joiden luo matkan aikana ei pääse, on suljettava ja varmistettava ennen kuin alus lähtee satamasta.

.3

Ulkolaidoituksessa olevien ylivuotosuppiloiden, viemäri- ja muiden samanlaisten aukkojen lukumäärä on pidettävä mahdollisimman pienenä joko yhdistämällä kuhunkin poistoputkeen mahdollisimman monta viemäri- tai muuta putkea tai jollakin muulla sopivalla tavalla.

.4

Kaikki ulkolaidoituksessa olevat tulo- ja poistojohdot on varustettava tehokkailla laitteilla, joihin on helppo päästä käsiksi ja joilla voidaan estää veden pääsy alukseen vahingossa.

.4.1

Jäljempänä.5 kohdassa mainitut poikkeukset huomioon ottaen on jokainen erillinen poistojohto, joka on viety ulkolaidoituksen läpi upporajan alapuolella olevista tiloista, varustettava joko yhdellä automaattisella takaiskuventtiilillä, jossa on laipiokannen yläpuolelta käsiteltävä tehokas sulkemislaite, tai vaihtoehtoisesti ilman mainittua sulkemislaitetta kahdella automaattisella takaiskuventtiilillä sillä edellytyksellä, että sisäpuolella oleva venttiili sijaitsee ylimmän osastoimisviivan yläpuolella ja että sen voi aina varmistaa käyttöolosuhteissa, ja lisäksi voimassa olevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen määräyksiä on noudatettava.

Jos aluksessa on tehokkaalla sulkemislaitteella varustettu venttiili, sen käsittelypaikalle laipiokannen yläpuolelle on päästävä aina helposti ja se on varustettava laitteella, joka osoittaa, onko venttiili auki vai kiinni.

.4.2

Voimassa olevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen vaatimuksia sovelletaan poistojohtoihin, jotka on viety ulkolaidoituksen läpi upporajan yläpuolella olevista tiloista.

.5

Veden ottoon merestä samoin kuin sen poistoon tarkoitetut koneistotilojen pää- ja apujohdot, jotka ovat yhteydessä koneiston toimintaan, on varustettava putkien ja ulkolaidoituksen tai putkien ja ulkolaidoitukseen kiinnitettyjen keskuslaatikoiden väliin asennetuilla helppopääsyisillä venttiileillä. Venttiilit saavat olla paikallisesti säädettäviä, ja niissä on oltava laitteet, jotka osoittavat, ovatko ne auki vai kiinni.

UUDET B-, C- ja D-LUOKAN ALUKSET:

.6

Kaikkien tässä II-1/B-2/15 säännössä vaadittujen varusteiden ja venttiilien on oltava terästä, pronssia tai muuta hyväksyttyä sitkeää ainetta. Tavallisesta valuraudasta tai samanarvoisesta aineesta valmistettuja venttiilejä ei hyväksytä. Kaikkien tässä II-1/B-2/15 säännössä tarkoitettujen putkien on oltava terästä tai muuta samanarvoista lippuvaltion hallinnon hyväksymää ainetta.

.7

Upporajan alapuolella olevien kulku- ja lastiporttien on oltava riittävän lujat. Ne on suljettava tehokkaasti ja varmistettava vedenpitäviksi ennen aluksen lähtöä satamasta ja pidettävä suljettuina aluksen ollessa merellä.

.8

Tällaisia portteja ei missään tapauksessa saa sijoittaa niin, että niiden alin kohta on ylimmän osastoimislastiviivan alapuolella.

.1

On toteutettava kaikki järkevät ja käytännössä mahdolliset toimenpiteet veden pääsyn ja leviämisen rajoittamiseksi laipiokannen yläpuolelle. Tällaiset toimenpiteet voivat käsittää osalaipioiden tai kehyskaarien asentamisen. Kun vedenpitäviä osalaipioita tai kehyskaaria asennetaan laipiokannelle pääosastoimislaipioiden yläpuolelle tai niiden välittömään läheisyyteen, niiden liitokset ulkolaidoitukseen ja laipiokanteen on tehtävä vedenpitäviksi rajoittamaan veden virtausta kantta pitkin aluksen ollessa kallistuneena vahingoittuneessa tilassa. Jos vedenpitävä osalaipio ei ole suoraan sen alapuolella olevan laipion kohdalla, välissä oleva laipiokansi on tehtävä täysin vedenpitäväksi.

.2

Laipiokannen tai sen yläpuolella olevan kannen on oltava säätiivis. Kaikissa suojattoman sääkannen aukoissa on oltava riittävän korkeat ja lujat kehykset sekä tehokkaat laitteet, joilla aukot voidaan nopeasti sulkea säätiiviisti. Tyhjennysportteja, avoimia kaiteita tai ylivuotosuppiloita on oltava riittävästi veden poistamiseksi nopeasti sääkannelta kaikenlaisella säällä.

.3

Olemassa olevissa B-luokan aluksissa ylärakenteeseen päättyvien ilmaputkien avoimen pään on oltava vähintään 1 metri vesiviivan yläpuolella aluksen ollessa kallistuneena 15 asteen kulmassa tai suurimmassa kallistuskulmassa suoraan laskemalla määritellyn vuodon välivaiheissa, suuremman mukaisesti. Vaihtoehtoisesti muista kuin öljysäiliöistä lähtevät ilmaputkien poistojohdot voidaan viedä ylärakenteen sivun läpi. Tämän kohdan määräykset eivät kuitenkaan saa rajoittaa voimassa olevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen määräysten noudattamista.

.4

Valoventtiilien, kulku- ja lastiporttien sekä muiden ulkolaidoituksessa upporajan yläpuolella olevien aukkojen sulkemislaitteiden on oltava malliltaan ja rakenteeltaan tarkoituksenmukaiset ja riittävän lujat ottaen huomioon tilat, joihin ne on asennettu, sekä niiden sijainti suhteessa ylimpään osastoimislastiviivaan.

.5

Kaikkiin valoventtiileihin niissä tiloissa, jotka ovat laipiokannen ja ensimmäisen sen yläpuolella olevan kannen välillä, on asennettava tarkoituksenmukaiset sisäpuoliset sokkoluukut, jotka voidaan helposti ja tehokkaasti sulkea ja varmistaa vedenpitäviksi.

.1

Seuraavat upporajan yläpuolella sijaitsevat ovet on suljettava ja lukittava ennen kuin alus lähtee millekään matkalle, ja niiden on oltava suljettuina ja lukittuina kunnes alus on seuraavassa laiturissaan:

.2

Lippuvaltion hallinto voi.1.1 ja.1.4 kohdan vaatimuksista huolimatta sallia tiettyjen ovien avaamisen päällikön harkinnan mukaisesti, jos se on tarpeen aluksen toiminnan tai matkustajien alukseen nousemisen tai aluksesta lähtemisen kannalta silloin, kun alus on turvallisesti ankkurissa ja sillä edellytyksellä, että aluksen turvallisuutta ei vaaranneta.

.3

Päällikön on varmistettava, että.1 kohdassa tarkoitettu ovien avaamista ja sulkemista koskeva tehokas valvonta ja raportointijärjestelmä pannaan täytäntöön.

.4

Päällikön on varmistettava ennen kuin alus jatkaa matkaa, että laivapäiväkirjaan tehdään merkintä II-1/B-2/22 säännön vaatimusten mukaisesti.1 kohdassa määriteltyjen ovien viimeisimmästä sulkemisajasta ja.2 kohdan mukaisesti tiettyjen ovien jokaisen avaamisen ajankohdasta.

.1.1

Jäljempänä.1.2 ja.1.3 alakohdan määräysten mukaisesti kaikkien laipiokannen alapuolisiin tiloihin johtavien kulkuteiden matalimman kohdan on oltava vähintään 2,5 metriä laipiokannen yläpuolella;

.1.2

jos laipiokannen alapuolisiin tiloihin kulkua varten on asennettu ajorampit, nämä aukot on voitava sulkea säätiiviisti veden tunkeutumisen estämiseksi alapuolelle ja niissä on oltava hälytyslaitteet ja osoittimet komentosillalla;

.1.3

lippuvaltion hallinto voi sallia tiettyjen laipiokannen alapuolisiin tiloihin johtavien kulkuteiden asentamisen, jos ne ovat tarpeen aluksen toiminnan kannalta, esimerkiksi koneiston ja varastojen liikuttamisessa sillä edellytyksellä, että kyseiset kulkutiet tehdään vedenpitäviksi ja niissä on hälytyslaitteet ja osoittimet komentosillalla;

.1.4

edellä.1.2 ja.1.3 alakohdassa tarkoitetut kulkutiet on suljettava ennen kuin alus lähtee laiturista millekään matkalle ja niiden on oltava suljettuina kunnes alus on seuraavassa laiturissa;

.1.5

päällikön on varmistettava, että.1.2 ja.1.3 alakohdassa tarkoitettu ovien avaamista ja sulkemista koskeva tehokas valvonta- ja raportointijärjestelmä pannaan täytäntöön; ja

.1.6

päällikön on varmistettava ennen kuin alus lähtee laiturista millekään matkalle, että.1.2 ja.1.3 alakohdassa tarkoitettujen kulkuteiden viimeisestä sulkemisajasta tehdään merkintä laivapäiväkirjaan II-1/B-2/22 säännön mukaisesti;

.1.7

uusissa C-luokan ro-ro-matkustaja-aluksissa, joiden pituus on 40 metriä, ja uusissa D-luokan ro-ro-matkustaja-aluksissa voidaan.1.1–.1.6 kohdan vaatimusten sijaan noudattaa.2.1–.2.3 kohdan vaatimuksia sillä edellytyksellä, että kehysten ja kynnysten korkeudet ovat vähintään 600 mm avoimilla ro-ro-lastikansilla ja vähintään 380 mm suljetuilla ro-ro-lastikansilla.

.2.1

Kaikista kulkuteistä, jotka johtavat ro-ro-kannelta laipiokannen alapuolisiin tiloihin, on tehtävä säätiiviit, ja komentosillalle on asennettava laitteet, jotka osoittavat, onko kulkutie auki vai kiinni;

.2.2

kaikki tällaiset kulkutiet on suljettava ennen kuin alus lähtee laiturista millekään matkalle ja niiden on oltava suljettuina kunnes alus on seuraavassa laiturissa;

.2.3

sen estämättä, mitä.2.2 alakohdassa määrätään, lippuvaltion hallinto voi sallia, että jotkut kulkutiet avataan matkan aikana, mutta ainoastaan niin pitkäksi ajaksi kuin kauttakulkuun tarvitaan tai kuin on aluksen olennaisen toiminnan kannalta tarpeen.

.1

Kaikkien sellaisten poikittaisten ja pitkittäisten laipioiden, joiden katsotaan tehokkaasti keräävän ro-ro-kannelle kerääntynyttä merivettä, on oltava paikoillaan ja varmistettuina ennen kuin alus lähtee laiturista ja niiden on oltava paikoillaan ja varmistettuina kunnes alus on seuraavassa laiturissa.

.2

Sen estämättä, mitä.1 kohdassa määrätään, lippuvaltion hallinto voi sallia joidenkin kulkuteiden avaamisen kyseisten laipioiden välillä matkan aikana, mutta ainoastaan niin pitkäksi ajaksi kuin on tarpeen kauttakulun sallimiseksi ja tarvittaessa aluksen olennaisen toiminnan vuoksi.

.1

Jokaisella matkustaja-aluksella on aluksen valmistuttua suoritettava kallistuskoe ja määritettävä aluksen vakavuuden perustekijät. Aluksen päällikölle on annettava sellaiset lippuvaltion hallinnon hyväksymät tiedot, jotka ovat tarpeen hänelle, jotta hän voi nopealla ja yksinkertaisella menetelmällä saada tarkan selvityksen aluksen vakavuudesta erilaisissa käyttöolosuhteissa.

.2

Jos aluksessa tehdään sellaisia muutoksia, jotka olennaisesti vaikuttavat päällikölle annettuihin vakavuustietoihin, on hänelle toimitettava oikaistut vakavuustiedot. Tarvittaessa alukselle on suoritettava uusi kallistuskoe.

.3

Säännöllisin, korkeintaan viiden vuoden väliajoin on suoritettava kevytpainon tarkastus todentamaan mahdolliset muutokset lastaamattoman aluksen uppoumassa ja pitkittäispainopisteessä. Alukselle on suoritettava uusi kallistuskoe, jos havaitaan tai oletetaan tyhjän aluksen uppoumassa yli kahden prosentin poikkeama tai pitkittäispainopisteessä yli yhden prosentin poikkeama aluksen pituudesta hyväksyttyihin vakavuustietoihin verrattuna.

.4

Lippuvaltion hallinto voi vapauttaa tietyn aluksen kallistuskokeesta sillä edellytyksellä, että sen sisaraluksen kallistuskokeessa saadut vakavuuden perusarvot ovat käytettävissä ja lippuvaltion hallinnolle näytetään toteen, että näistä perusarvoista voidaan saada luotettavat vakavuustiedot vapautettua alusta varten. Viitataan meriturvallisuuskomitean kiertokirjeeseen MSC/Circ.1158.

.5

Jos tarkka kallistuskoe ei ole mahdollinen, lastaamattoman aluksen uppouma ja painopiste on määritettävä kevytpainon tarkastuksella ja tarkalla laskemisella. Viitataan IMO:n vuoden 2000 suurnopeusalussäännöstön 2.7 säännössä oleviin tietoihin.

.1

Komentosillalla on oltava osoittimet kaikille laidoitusoville, lastausoville ja muille sulkemislaitteille, jotka auki jätettyinä tai huonosti varmistettuina voisivat johtaa erityistilojen tai ro-ro-lastitilojen vuotoon. Osoitinjärjestelmä on suunniteltava toimintavarmuusperiaatteella (fail-safe) ja sen on osoitettava merkkivalolla, jos ovi ei ole täysin kiinni tai jos jokin varmistuslaitteista ei ole paikoillaan ja täysin lukittuna, ja äänimerkillä, jos kyseinen ovi tai sulkemislaitteet avautuvat tai varmistuslaitteet menevät pois paikoiltaan. Komentosillan osoitintaulussa on oltava ”satamassa/merellä” -toiminnolla varustettu valintakatkaisija, joka antaa äänimerkin komentosillalla, jos alus lähtee satamasta niin, että keulaportit, sisäportit, peräramppi, tai jotkut muut laidoitusovet eivät ole suljettuja tai jokin sulkemislaite ei ole oikeassa asennossaan. Osoitinjärjestelmän voimanlähteen on oltava riippumaton ovien käytön ja varmistamisen voimanlähteestä. Lippuvaltion hallinnon hyväksymää osoitinjärjestelmää, joka on asennettu olemassa oleviin aluksiin, ei tarvitse muuttaa.

.2

On järjestettävä TV-kameravalvonta sekä vesivuodon ilmaisinjärjestelmä, jolla komentosillalle ja konevalvonta-asemalle osoitetaan jokainen sisä- ja ulkokeulaportin tai peräportin tai muiden laidoitusporttien kautta tapahtuva vuoto, joka voi johtaa erityistilojen tai ro-ro-lastitilojen vuotoon.

.3

Erityistiloja ja ro-ro-lastitiloja on vartioitava jatkuvasti tai seurattava tehokkain keinoin, kuten TV-kameravalvonnalla siten, että kaikenlainen ajoneuvojen liikkuminen huonossa säässä ja matkustajien asiaton pääsy kyseisiin tiloihin havaitaan matkan aikana.

.4

Aluksessa on oltava esillä asianmukaisessa paikassa yksityiskohtaiset toimintaohjeet kaikkien sellaisten laidoitusporttien, lastausporttien ja muiden sulkemislaitteiden sulkemiseksi ja varmistamiseksi, jotka auki jätettyinä tai varmistamattomina voisivat johtaa erityistilojen tai ro-ro-lastitilojen vuotoon.

.1

Vedenpitävien ovien, valoventtiilien, venttiilien ja ylivuotosuppiloiden ja sulkemislaitteiden käyttöharjoitukset on pidettävä kerran viikossa.

.2

Kaikkia merellä käytettäviä poikittaisissa päälaipioissa olevia vedenpitäviä ovia on kokeiltava päivittäin.

.3

Vedenpitävät ovet ja kaikki niihin kuuluvat liikuttamiskoneistot ja osoittimet, kaikki venttiilit, joiden sulkeminen on tarpeen osaston saattamiseksi vedenpitäväksi, ja kaikki venttiilit, joiden käyttö on tarpeen vuotoveden johtamiseksi poikittaissuuntaan vauriotapauksissa, on tarkastettava merellä oltaessa määräajoin, vähintään kerran viikossa.

.4

Kyseiset venttiilit, ovet ja mekanismit on merkittävä sopivalla tavalla sen varmistamiseksi, että niitä voidaan käyttää oikein mahdollisimman hyvän turvallisuuden takaamiseksi.

.1

Saranaovet, irrotettavat levyt, valoventtiilit, kulkutiet ja lastiportit sekä muut aukot, jotka on asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti pidettävä suljettuina merellä, on suljettava ennen aluksen lähtöä satamasta. Sulkemisajasta ja avaamisajasta (jos avaaminen sallitaan asiaa koskevissa säännöissä) on tehtävä merkintä laivapäiväkirjaan.

.2

Laivapäiväkirjaan on tehtävä merkintä kaikista II-1/B-2/21 säännön edellyttämistä harjoituksista ja tarkastuksista sekä tarkka merkintä kaikista mahdollisesti havaittavista puutteellisuuksista.

1.

Ulkokansille, joille matkustajien pääsy on sallittu ja joilla ei ole riittävän korkeaa parraslaitaa, on asennettava kaiteet, joiden korkeus on vähintään 1 100 mm kannesta ja jotka on suunniteltu ja rakennettu siten, että estetään matkustajien kiipeäminen kaiteille ja putoaminen kannelta vahingossa.

2.

Portaat ja porrastasanteet tällaisilla ulkokansilla on varustettava saman rakenteen omaavilla kaiteilla.

.1

Koneistot, kattilat ja muut paineastiat sekä niihin kuuluvat putkistot ja varusteet on asennettava ja suojattava siten, että aluksessa oleviin ihmisiin kohdistuva vaara on mahdollisimman pieni, ottaen asianmukaisesti huomioon liikkuvat osat, kuumat pinnat ja muut vaaratekijät.

.2

Aluksessa on oltava mahdollista ylläpitää kuljetuskoneiston normaali käyttö tai saattaa se uudelleen kuntoon, vaikka jokin olennaisista lisälaitteista tulisikin käyttökelvottomaksi.

.3

Aluksessa on oltava laitteet, joilla varmistetaan, että koneisto saadaan käynnistettyä kuolleessa tilassa ilman ulkoista apua.

.4

Aluksen pääkuljetuskoneiston sekä kaiken aluksen kululle ja turvallisuudelle olennaisen apukoneiston on alukseen asennettuna oltava suunniteltu toimimaan aluksen ollessa suorassa ja sen ollessa staattisissa olosuhteissa kallistuneena aina 15 asteeseen asti missä kulmassa tahansa kumpaan suuntaan tahansa sekä sen ollessa dynaamisissa olosuhteissa kallistuneena aina 22,5 asteeseen asti kumpaan suuntaan tahansa (keinuminen) ja samanaikaisesti keula-peräsuunnassa (hyskintä) aina 7,5 asteeseen asti.

.5

Hätätilanteessa on oltava mahdollista pysäyttää kuljetuskoneisto ja potkuri sopivista paikoista konehuoneen / konehuoneen valvomon ulkopuolelta, esimerkiksi avokannelta tai ruorihytistä.

.6

Polttoöljyn päiväsäiliöiden, selkeytyssäiliöiden ja voiteluöljysäiliöiden tuuletusputket on sijoitettava ja järjestettävä siten, että tuuletusputken rikkoutumisen välittömänä seurauksena ei ole meriveden tai sadeveden tunkeutumisen vaara. Jokaisella aluksella on oltava kaksi polttoöljyn päiväsäiliötä kutakin aluksella aluksen kuljetusta ja välttämättömiä järjestelmiä tai samanarvoisia järjestelyjä varten käytettyä polttoainetyyppiä varten; säiliöiden kapasiteetin on oltava riittävä vähintään 8 tunnin toimintaan B-luokan alusten osalta ja vähintään 4 tunnin toimintaan C- ja D-luokan alusten osalta kuljetuskoneiston toimiessa suurimmalla jatkuvalla teholla ja generaattorikoneiston ollessa normaalissa käyttökuormituksessa meriolosuhteissa.

.1

Polttomoottorit, joiden sylinterin halkaisija on 200 mm tai kampikammion tilavuus on 0,6 m3 tai enemmän, on varustettava sopivan tyyppisillä kampikammioräjähdyksen varoventtiileillä, joilla on riittävä purkaustila. Varoventtiilit on sijoitettava siten tai varustettava laitteilla, jotka varmistavat, että niiden päästösuunta on sellainen, että henkilöstön vahingoittumisen mahdollisuudet on minimoitu.

.1.1

Aluksessa on oltava tehokkaat tyhjennyslaitteet, jotka kaikissa käyttöolosuhteissa voivat imeä ja tyhjentää vedestä aluksen jokaisen vedenpitävän osaston, joka ei ole tarkoitettu pysyvästi makean veden, painolastiveden, polttoöljyn tai nestemäisen lastin kuljetukseen ja jota varten on olemassa erillinen toimiva pumppausjärjestelmä. Eristettyjen lastiruumien tyhjentämiseksi vedestä on oltava tehokkaat laitteet.

.1.2

Saniteetti-, painolasti- ja yleispumput voidaan hyväksyä itsenäisiksi koneellisiksi tyhjennyspumpuiksi, jos ne on asianmukaisesti yhdistetty tyhjennysjärjestelmään.

.1.3

Kaikkien tyhjennysputkien, jotka ovat polttoöljysäiliöissä tai niiden alla tai kattila- tai koneistotiloissa, mukaan lukien tilat, joissa on öljynselkeytyssäiliöitä tai polttoöljyn pumppuamiskoneistoja, on oltava terästä tai muuta sopivaa ainetta.

.1.4

Tyhjennys- ja painolastipumppausjärjestelmät on tehtävä sellaisiksi, että vettä ei pääse merestä eikä painolastisäiliöistä lasti- tai koneistotiloihin eikä osastosta toiseen. Järjestelyiden on oltava sellaiset, että estetään tyhjennys- ja painolastijärjestelmiin liitettyjen syväsäiliöiden tahaton merivedellä täyttyminen, kun ne sisältävät lastia, tai tyhjentyminen tyhjennyspumppujen kautta, kun niissä on painolastivettä.

.1.5

Kaikki tyhjennysjärjestelmään liittyvät venttiilikeskukset ja käsikäyttöiset venttiilit on sijoitettava paikkoihin, joihin on tavallisissa olosuhteissa helppo päästä.

.1.6

Laipiokannella olevat suljetut lastitilat on voitava tyhjentää.

.1.6.1

Jos laipiokannen varalaita on sellainen, että kannen reuna joutuu veden alle, kun alus kallistuu enemmän kuin 5 astetta, tyhjennys on järjestettävä riittävän monella sopivan kokoisella suoraan yli laidan johtavalla ylivuotosuppilolla, jotka on asennettu II-1/B-2/15 säännön vaatimusten mukaisesti.

.1.6.2

Jos varalaita on sellainen, että laipiokannen reuna joutuu veden alle, kun alus kallistuu enintään 5 astetta, laipiokannella olevien suljettujen lastitilojen tyhjennys on johdettava riittävän kokoiseen sopivaan tilaan tai sopiviin tiloihin, joissa on korkeasta vedentasosta hälyttävä laite ja sopivat järjestelyt veden johtamiseksi yli laidan. Lisäksi on varmistettava, että

.1.6.3

Ro-ro-kansilla ja autokansilla tyhjennyslaitteiston kapasiteetin on oltava riittävä siten, että paapuurin ja tyyrpuurin puoleiset ylivuotosuppilot, tyhjennysaukot jne. kykenevät poistamaan vesisumu- ja palopumpuista peräisin olevan vesimäärän, aluksen kallistus- ja viippausolosuhteet huomioon ottaen.

.1.6.4

Jos matkustajien ja/tai laivaväen oleskelutiloissa on sprinklerijärjestelmiä ja paloposteja, niissä on oltava myös riittävä määrä ylivuotosuppiloita siten, että ne kykenevät poistamaan tilan sprinklerisuuttimista ja kahdesta suuttimella varustetusta paloletkusta peräisin olevan vesimäärän. Ylivuotosuppilot on sijoitettava tehokkaimpiin paikkoihin, esimerkiksi jokaiseen nurkkaan.

.2.1

Edellä.1.1 kohdassa vaaditun tyhjennyslaitteiston on kyettävä toimimaan merivaurion jälkeen kaikissa käytännössä esiintyvissä olosuhteissa riippumatta siitä, onko alus suorassa vai kallistunut. Tätä tarkoitusta varten aluksessa on yleensä oltava imuputket sivuilla, lukuun ottamatta kapeita osastoja aluksen päissä, joissa yksi imuputki voi olla riittävä. Muodoltaan epätavallisissa osastoissa voidaan tarvita useampia imuputkia. On huolehdittava siitä, että vesi osastossa pääsee esteettä valumaan imuputkiin.

.2.2

Koneelliset tyhjennyspumput on, jos tämä käytännössä on mahdollista, sijoitettava erillisiin vedenpitäviin osastoihin, ja niiden järjestelyn tai sijainnin on oltava sellainen, että kyseiset osastot eivät täyty vedellä saman vaurion johdosta. Jos pääkuljetuskoneisto, apukoneisto ja höyrykattilat sijaitsevat kahdessa tai useammassa vedenpitävässä osastossa, on tyhjennykseen käytettävät pumput mahdollisuuksien mukaan sijoitettava eri kohtiin näissä osastoissa.

.2.3

Jokaisen vaaditun tyhjennyspumpun, lukuun ottamatta yksinomaan keula- ja peräsoppea varten tarkoitettuja lisäpumppuja, on voitava imeä vettä jokaisesta osastosta, joka.1.1 kohdan mukaisesti on voitava tyhjentää.

.2.4

Jokaisen koneellisen tyhjennyspumpun on kyettävä pumppaamaan vaaditun suuruisessa päätyhjennysputkessa virtaavaa vettä vähintään 2 metrin sekuntinopeudella. Koneistotiloihin sijoitetuilla itsenäisillä koneellisilla tyhjennyspumpuilla on oltava välittömät imuputket näistä tiloista, kuitenkin niin, että samasta tilasta ei vaadita enempää kuin kaksi imuputkea. Jos tällaisia imuputkia on kaksi tai useampia, aluksen kummallakin sivulla on oltava vähintään yksi imuputki. Välittömät imuputket on sijoitettava tarkoituksenmukaisesti ja koneistotiloissa olevien välittömien imuputkien läpimitta ei saa olla päätyhjennysputkelta vaadittua pienempi.

.2.5

Edellä.2.4 kohdassa vaadittujen välittömien imuputkien lisäksi on suurimmasta käytettävissä olevasta itsenäisestä konepumpusta vedettävä välitön varatyhjennysputki, jossa on takaiskuventtiili, koneistotilan alimmalle tyhjennystasolle; imuputken läpimitan on oltava yhtä suuri kuin käytetyn pumpun pääimuputken läpimitta.

.2.6

Meriveden tuloputken ja välittömien imuputkien venttiilien karojen on ulotuttava riittävän korkealle konehuoneen turkkitason yläpuolelle.

.2.7

Tyhjennys-imuputkiston on pumppuliitäntöihin asti oltava kokonaan muista putkistoista erillinen.

.2.8

Päätyhjennysputken ja sen haarautumien halkaisija ’d’ on laskettava seuraavassa esitettyjen kaavojen mukaisesti. Päätyhjennysputken todellinen sisähalkaisija saadaan kuitenkin pyöristää lippuvaltion hallinnon hyväksymän lähimmän standardimitan mukaiseksi:

päätyhjennysputki:

tyhjennysputkien haarautumat kokoomasäiliöiden ja imuputkien välillä:

jossa

.2.9

On toteutettava toimenpiteet sen estämiseksi, että tyhjennysputkella varustettu osasto täyttyy vedellä, jos tyhjennysputki jossakin toisessa osastossa yhteentörmäyksessä tai karilleajossa katkeaa tai muutoin vahingoittuu. Tässä tarkoituksessa on putki, jos se joltakin kohdaltaan on lähempänä aluksen sivua kuin viidennes aluksen leveydestä (mitattuna kohtisuoraan keskiviivaa vastaan ylimmän osastoimislastiviivan tasossa) tai jos se on putkitunnelissa, varustettava takaiskuventtiilillä siinä osastossa, jossa sen avoin pää on.

.2.10

Kaikki tyhjennysjärjestelmään kuuluvat venttiilikeskukset, hanat ja venttiilit on sijoitettava siten, että yhtä tyhjennyspumppua voidaan vuodon sattuessa käyttää tyhjentämään mitä tahansa osastoa; tämän lisäksi ei pumpun tai sen ja päätyhjennysputken välisen putken vahingoittuminen sen viivan laidanpuolella, joka on vedetty aluksen leveyden viidenneksen päähän laidoituksesta, saa saattaa tyhjennysjärjestelmää toimintakyvyttömäksi. Jos aluksessa on vain yksi kaikille pumpuille yhteinen putkijärjestelmä, on tyhjennysputkien säätämiseen käytettäviä venttiilejä voitava käsitellä laipiokannen yläpuolelta. Jos päätyhjennysjärjestelmän lisäksi on olemassa varatyhjennysjärjestelmä, on sen oltava riippumaton päätyhjennysjärjestelmästä ja niin järjestetty, että yksi pumppu kykenee imemään vettä mistä tahansa osastosta veden tunkeutuessa sinne, kuten.2.1 kohdassa esitetään; tässä tapauksessa on vain varatyhjennysjärjestelmän käyttöä varten tarvittavia venttiilejä voitava käsitellä laipiokannen yläpuolelta.

.2.11

Kaikkien.2.10 kohdassa mainittujen, laipiokannen yläpuolelta käsiteltävissä olevien hanojen ja venttiilien säätölaitteet on selvästi merkittävä niiden käyttöpaikalla ja varustettava laitteilla, jotka näyttävät, ovatko ne auki vai kiinni.

.1

Aluksella on oltava riittävästi tehoa taaksepäin kulkua varten niin, että alusta voidaan asianmukaisesti ohjailla kaikissa normaaleissa olosuhteissa.

.2

Koneiston kyky muuttaa potkurin työnnön suuntaa riittävän nopeasti, jotta alus voidaan pysäyttää riittävän lyhyellä matkalla suurimmasta kulkunopeudesta eteenpäin, on osoitettava ja todistettava kirjallisesti.

.3

Aluksessa on päällikön tai vastuullisen henkilöstön saatavilla oltava tiedot kokeissa todetuista pysäyttämisajoista, ohjaussuunnista ja välimatkoista sekä useampipotkurisissa aluksissa kokeisiin perustuvat tiedot aluksen ohjaus- ja liikuntakyvystä, kun yksi tai useampi potkuri on toimintakyvytön.

.1

Jokaisessa aluksessa on oltava tehokas pää- ja apuohjausjärjestelmä. Pääohjausjärjestelmä ja apuohjausjärjestelmä on asennettava siten, että jos toinen menee epäkuntoon, se ei tee toista toimintakyvyttömäksi.

.2

Pääohjauslaitteen ja peräsintukin, jos se on asennettu, on

.3

Apuohjauslaitteen, jos sellainen on asennettu, on

.4

Ohjauslaitteiden voimanantoyksiköiden on

.5

Jos pääohjauslaitteeseen kuuluu kaksi tai useampia samanlaisia voimanantoyksiköitä, ei apuohjauslaitteita tarvita, sillä edellytyksellä, että

.6

Aluksessa on oltava ohjauslaitteen tarkkailulaite

.7