(1)

Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimus, jäljempänä ’Chicagon yleissopimus’, joka sääntelee kansainvälistä lentoliikennettä, tuli voimaan 4 päivänä huhtikuuta 1947. Sillä perustettiin kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO).

(2)

Unionin jäsenvaltiot ovat Chicagon yleissopimuksen sopimuspuolia ja ICAOn jäseniä, kun taas unionilla on tarkkailijan asema tietyissä ICAOn elimissä.

(3)

Chicagon yleissopimuksen 54 artiklan mukaan ICAOn neuvosto hyväksyy kansainvälisiä standardeja ja suositeltuja menettelytapoja.

(4)

ICAOn neuvoston on määrä hyväksyä 219. istunnossaan, joka alkaa 2 päivänä maaliskuuta 2020, useita muutoksia Chicagon yleissopimuksen liitteisiin 1, 3, 4, 6, 10, 11, 13, 14, 15, 16 ja 18, jäljempänä ’muutokset’, turvallisuuden, ympäristön ja lennonvarmistuksen osalta.

(5)

Kun muutokset on hyväksytty, ne sitovat kaikkia ICAOn jäsenvaltioita, mukaan lukien kaikki unionin jäsenvaltiot, Chicagon yleissopimuksen mukaisesti ja siinä määrätyissä rajoissa, ja ne voivat vaikuttaa ratkaisevasti unionin oikeuden sisältöön.

(6)

Sen vuoksi on aiheellista määrittää kanta, joka otetaan unionin puolesta ICAOn neuvostossa muutoksiin.

(7)

Tämän päätöksen soveltamisala olisi rajoitettava muutosten sisältöön siltä osin kuin kyseinen sisältö kuuluu jo suurelta osin EU:n yhteisten sääntöjen kattamaan alaan. Tämän päätöksen ei pitäisi vaikuttaa toimivallan jakautumiseen unionin ja jäsenvaltioiden välillä ilmailun alalla.

(8)

Unionin kannan ICAOn neuvostossa olisi oltava tukea muutoksissa esitettyjä politiikkoja, koska ne parantavat osaltaan ilmailun turvallisuutta ja ympäristönormeja.

(9)

Niiden unionin jäsenvaltioiden, jotka ovat ICAOn neuvoston jäseniä, olisi esitettävä unionin kanta toimien yhdessä,