(1)

Jotta meriturvallisuus ja meren pilaantumisen estäminen säilyisivät korkeatasoisina ja paranisivat, on olennaisen tärkeää ylläpitää ja mahdollisesti parantaa merenkulkijoiden tietojen ja taitojen tasoa unionissa kehittämällä merenkulkualan koulutusta ja pätevyysasiakirjojen myöntämistä kansainvälisten sääntöjen ja teknologian kehittymisen mukaisesti sekä toteuttaa lisätoimia eurooppalaisen merenkulkualan osaamispohjan laajentamiseksi.

(2)

Merenkulkijoiden koulutusta ja pätevyysasiakirjojen myöntämistä säännellään kansainvälisellä tasolla Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kansainvälisellä merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevalla vuoden 1978 yleissopimuksella, sellaisena kuin se on muutettuna, jäljempänä ’STCW-yleissopimus’, jota viimeksi tarkistettiin merkittävästi vuonna 2010. STCW-yleissopimukseen tehtiin vuonna 2015 muutoksia niiden merenkulkijoiden koulutus- ja pätevyysvaatimusten osalta, jotka työskentelevät aluksilla, joihin sovelletaan kaasuja ja muita alhaisessa lämpötilassa leimahtavia polttoaineita käyttäviä aluksia koskevaa kansainvälistä turvallisuussäännöstöä, jäljempänä ’IGF-säännöstö’. STCW-yleissopimusta muutettiin vuonna 2016 niiden merenkulkijoiden koulutus- ja pätevyysvaatimusten osalta, jotka työskentelevät matkustaja-aluksilla ja polaarisilla vesialueilla liikennöivillä aluksilla.

(3)

STCW-yleissopimus on sisällytetty osaksi unionin lainsäädäntöä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/106/EY (3). Kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet STCW-yleissopimuksen ja näin ollen niiden kansainväliset sitoumukset voidaan panna yhdenmukaisesti täytäntöön yhdenmukaistamalla merenkulkijoiden koulutusta ja pätevyysasiakirjojen myöntämistä koskevat unionin säännöt STCW-yleissopimuksen kanssa. Sen vuoksi useita direktiivin 2008/106/EY säännöksiä olisi muutettava, jotta voidaan ottaa huomioon STCW-yleissopimuksen uusimmat muutokset, jotka koskevat niiden merenkulkijoiden koulutusta ja pätevyysasiakirjoja, jotka työskentelevät IGF-säännöstön alaisuuteen kuuluvilla aluksilla, matkustaja-aluksilla ja polaarisilla vesialueilla liikennöivillä aluksilla.

(4)

STCW-yleissopimuksen osapuolten vuonna 1995 pidetyn konferenssin päätöslauselmalla 2 hyväksytty merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva säännöstö, jäljempänä ’STCW-säännöstö’, sisältää jo ohjeistukset, jotka koskevat väsymyksen ennaltaehkäisemistä (sääntö B-VIII/1) ja työkuntoisuutta (sääntö A-VIII/1). Turvallisuuden vuoksi on välttämätöntä, että direktiivin 2008/106/EY 15 artiklan vaatimukset pannaan täytäntöön ja niitä noudatetaan poikkeuksetta ja että kyseiset ohjeistukset otetaan asianmukaisesti huomioon.

(5)

Yksi yhteisen liikennepolitiikan tavoitteista meriliikenteen alalla on helpottaa merenkulkijoiden liikkuvuutta unionissa. Tällainen liikkuvuus auttaa muun muassa tekemään unionin meriliikenteestä houkuttelevan tuleville sukupolville; näin vältetään tilanne, jossa EU:n merenkulkuklusterissa on pulaa pätevästä henkilöstöstä, jolla on oikeassa suhteessa osaamista ja pätevyyttä. Jäsenvaltioiden myöntämien merenkulkijoiden pätevyysasiakirjojen keskinäinen tunnustaminen on olennaista merenkulkijoiden vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi. Ottaen huomioon oikeus hyvään hallintoon, jäsenvaltioiden päätösten, jotka koskevat muiden jäsenvaltioiden merenkulkijoille kansallisten pätevyyskirjojen myöntämistä varten myöntämien lisäpätevyystodistusten hyväksymistä, olisi perustuttava asianomaisen merenkulkijan todennettavissa oleviin perusteisiin.

(6)

Direktiiviin 2008/106/EY sisältyy myös keskitetty järjestelmä kolmansien maiden myöntämien merenkulkijoiden pätevyysasiakirjojen tunnustamiseksi. Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelman (REFIT) arviointi osoitti, että keskitetyn järjestelmän käyttöönotto toi merkittäviä kustannussäästöjä jäsenvaltioissa. Arvioinnista ilmeni kuitenkin myös, että joidenkin tunnustettujen kolmansien maiden osalta jäsenvaltiot olivat antaneet vain hyvin pienen lukumäärän pätevyysasiakirjojen tunnustamista todistavia kelpoisuustodistuksia suhteessa kyseisten kolmansien maiden myöntämiin pätevyyskirjoihin tai lisäpätevyystodistuksiin. Jotta saatavilla olevia henkilöresursseja ja taloudellisia resursseja voitaisiin käyttää tehokkaammin, kolmansien maiden tunnustamismenettelyn olisi siksi perustuttava analyysiin tällaisen tunnustamisen tarpeesta. Tässä yhteydessä olisi ilmoitettava ainakin niiden asianomaisesta maasta peräisin olevien päälliköiden, päällystöön kuuluvien ja radioaseman käyttäjien arvioitu lukumäärä, jotka todennäköisesti työskentelevät jäsenvaltioiden lippujen alla purjehtivilla aluksilla. Kyseinen analyysi olisi toimitettava meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitean) tarkasteltavaksi.

(7)

Kun otetaan huomioon kolmansien maiden tunnustamismenettelyn soveltamisesta saatu kokemus, REFIT-arvioinnista ilmeni, että voimassa oleva 18 kuukauden määräaika ei ota riittävällä tavalla huomioon menettelyn, johon sisältyy myös Euroopan meriturvallisuusviraston paikalla tekemä tarkastus, monimutkaisuutta. Tarvittavat diplomaattiset järjestelyt tällaisen tarkastuksen suunnittelemiseksi ja suorittamiseksi vaativat enemmän aikaa. Lisäksi 18 kuukauden määräaika ei riitä, jos asianomaisen kolmannen maan on toteutettava korjaavia toimia ja tehtävä oikeudellisia muutoksia järjestelmäänsä täyttääkseen STCW-yleissopimuksen vaatimukset. Näistä syistä komission päätöksen antamisen määräaikaa olisi pidennettävä 18 kuukaudesta 24 kuukauteen, ja jos kolmannen maan on tarpeen toteuttaa suuria korjaavia toimia, kuten muutoksia lainsäädäntöönsä, määräaikaa olisi pidennettävä 36 kuukauteen. Lisäksi olisi säilytettävä pyynnön esittäneen jäsenvaltion mahdollisuus tunnustaa kolmannen maan merenkulkijoiden koulutus-, pätevyys- ja vahdinpitovaatimuksia koskeva järjestelmä tilapäisesti, jotta tunnustamismenettely pysyy joustavana.

(8)

Jotta varmistetaan kaikkien merenkulkijoiden oikeus ihmisarvoiseen työhön ja jotta rajoitetaan kilpailuvääristymiä sisämarkkinoilla, kolmansien maiden tunnustamisessa olisi vastaisuudessa otettava huomioon, ovatko kyseiset kolmannet maat ratifioineet vuoden 2006 merityösopimuksen.

(9)

Jotta keskitettyä kolmansien maiden tunnustamisjärjestelmää voidaan tehostaa edelleen, kolmansia maita, joista tulee vain vähän merenkulkijoita jäsenvaltioiden lippujen alla purjehtiville aluksille, olisi arvioitava uudelleen nykyistä harvemmin eli kymmenen vuoden välein. Tällaisten kolmansien maiden järjestelmien harvempaan uudelleenarviointiin olisi kuitenkin yhdisteltävä ensisijaisuusperusteita, joissa otetaan huomioon turvallisuusnäkökohdat ja joilla tasapainotetaan tehostamistarve ja toimiva suojamekanismi siltä varalta, että merenkulkijoiden koulutuksen laatu huononee asiaankuuluvissa kolmansissa maissa.

(10)

Tietoja merenkulkijoista, jotka on otettu palvelukseen kolmansista maista, on jo saatavilla unionin tasolla, koska jäsenvaltiot asettavat saataville kansallisiin rekistereihin tallennetut asiaankuuluvat tiedot myönnetyistä pätevyysasiakirjoista ja kelpoisuustodistuksista. Kyseisiä tietoja olisi käytettävä tilasto- ja päätöksentekotarkoituksiin, erityisesti keskitetyn kolmansien maiden tunnustamisjärjestelmän tehokkuuden parantamiseksi. Jäsenvaltioiden ilmoittamien tietojen perusteella niiden kolmansien maiden tunnustamista, joista ei ole tullut merenkulkijoita jäsenvaltioiden lippujen alla purjehtiville aluksille vähintään kahdeksaan vuoteen, olisi tarkasteltava uudelleen. Uudelleentarkasteluprosessin olisi katettava mahdollisuus säilyttää asiaankuuluvan kolmannen maan tunnustaminen tai peruuttaa se. Lisäksi jäsenvaltioiden ilmoittamia tietoja olisi käytettävä tunnustettujen kolmansien maiden uudelleenarvioinnin priorisoimiseen.

(11)

Jotta voidaan ottaa huomioon kansainvälisellä tasolla tapahtunut kehitys ja varmistaa, että unionin sääntöjä mukautetaan sen mukaiseksi ajoissa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, kun on kyse STCW-yleissopimuksen ja STCW-säännöstön A osan muutosten sisällyttämisestä osaksi lainsäädäntöä päivittämällä teknisiä vaatimuksia, jotka koskevat merenkulkijoiden koulutusta ja pätevyysasiakirjojen myöntämistä, ja yhdenmukaistamalla kaikki direktiivin 2008/106/EY säännökset, jotka koskevat merenkulkijoiden digitaalisia pätevyysasiakirjoja. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (4) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(12)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin kolmansien maiden tunnustamista koskevien säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (5) mukaisesti.

(13)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/36/EY (6) vahvistettuja ammattipätevyyden tunnustamista koskevia säännöksiä ei sovelleta direktiivin 2008/106/EY mukaiseen merenkulkijoiden pätevyysasiakirjojen tunnustamiseen. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/45/EY (7) säännellään jäsenvaltioiden myöntämien merenkulkijoiden pätevyysasiakirjojen keskinäistä tunnustamista. Direktiivissä 2005/45/EY tarkoitetut merenkulkijoiden pätevyysasiakirjojen määritelmät ovat kuitenkin vanhentuneet STCW-yleissopimukseen vuonna 2010 tehtyjen muutosten seurauksena. Siksi jäsenvaltioiden myöntämien merenkulkijoiden pätevyysasiakirjojen keskinäisen tunnustamisen järjestelmää olisi muutettava, jotta voidaan ottaa huomioon kansainväliset muutokset ja direktiivissä 2008/106/EY annetut merenkulkijoiden pätevyysasiakirjojen määritelmät. Lisäksi keskinäisen tunnustamisen järjestelmään olisi sisällytettävä jäsenvaltioissa myönnetyt merenkulkijoiden lääketieteelliset kelpoisuustodistukset. Jotta voidaan välttää monitulkintaisuus ja epäjohdonmukaisuus direktiivien 2005/45/EY ja 2008/106/EY välillä, merenkulkijoiden pätevyysasiakirjojen keskinäistä tunnustamista olisi säänneltävä ainoastaan direktiivillä 2008/106/EY. Jäsenvaltioiden hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi olisi lisäksi otettava käyttöön sähköinen järjestelmä merenkulkijoiden pätevyyden esittämiseksi, kun STCW-yleissopimuksen asiaankuuluvat muutokset on hyväksytty.

(14)

Digitalisointi on olennainen osa tietojen keräämistä ja ilmoittamista koskevaa teknistä kehitystä, jolla tavoitellaan kustannussäästöjä ja henkilöresurssien tehokasta hyödyntämistä. Komission olisi harkittava toimenpiteitä tehostaakseen satamavaltioiden suorittamaa valvontaa, muun muassa arvioimalla merenkulkijoiden pätevyysasiakirjoja koskevan keskustietokannan perustamisen ja hallinnoinnin toteutettavuutta ja tästä saatavaa lisäarvoa; tämä tietokanta liitettäisiin yhteen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/16/EY (8) 24 artiklassa tarkoitetun tarkastustietokannan kanssa, ja kaikki jäsenvaltiot tulevat olemaan siihen yhteydessä. Kyseisen keskustietokannan olisi sisällettävä kaikki direktiivin 2008/106/EY liitteessä V vahvistetut tiedot pätevyyskirjoista ja lisäpätevyystodistusten tunnustamista todistavista kelpoisuustodistuksista, jotka on myönnetty STCW-yleissopimuksen sääntöjen V/1-1 ja V/1-2 mukaisesti.

(15)

Eurooppalaisten merenkulkijoiden kouluttamista päälliköiksi ja päällystöön kuuluviksi olisi tuettava merenkulkualan oppilaitosten välisellä opiskelijavaihdolla kaikkialla unionissa. Jotta jonkin jäsenvaltion lipun alla palvelevien merenkulkijoiden taitoja ja pätevyyksiä voidaan ylläpitää ja kehittää, on tarpeen vaihtaa hyviä käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä. Merenkulkijoiden koulutuksessa olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Erasmus+-ohjelman tarjoamia mahdollisuuksia.

(16)

Komission olisi käynnistettävä vuoropuhelu työmarkkinaosapuolten ja jäsenvaltioiden kanssa kehittääkseen kansainvälisesti hyväksytyn merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksen lisäksi merenkulkualan koulutusaloitteita, jotka jäsenvaltiot voisivat vastavuoroisesti tunnustaa eurooppalaisina merenkulkualan osaamistodistuksina. Kyseisten aloitteiden olisi perustuttava käynnissä olevista pilottihankkeista saatuihin suosituksiin ja alakohtaista osaamisyhteistyötä koskevassa komission suunnitelmassa vahvistettuihin strategioihin, ja niitä olisi kehitettävä näiden suositusten ja strategioiden mukaisesti.

(17)

Oikeudellisen selkeyden ja yhdenmukaisuuden lisäämiseksi direktiivi 2005/45/EY olisi kumottava.

(18)

Direktiivi 2008/106/EY olisi muutettava vastaavasti,