30.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 315/40

(1)

Jotta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/45/EY (3) määriteltyihin yhteisiin turvallisuusvaatimuksiin perustuva korkea turvallisuustaso ja sen myötä matkustajien luottamus säilyisi ja jotta voitaisiin turvata tasapuoliset toimintaedellytykset, on tarpeen parantaa mainitun direktiivin soveltamista. Direktiiviä 2009/45/EY olisi sovellettava ainoastaan niihin matkustaja-aluksiin, joita varten mainitun direktiivin turvallisuusvaatimukset on suunniteltu. Tietyt erityiset alustyypit, ja erityisesti laivaveneet, purjealukset ja alukset, jotka kuljettavat esimerkiksi avomerilaitoksiin koulutettuja henkilöitä, jotka eivät osallistu aluksen toimintaan, olisi näin ollen jätettävä kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

(2)

Aluksessa kuljetettavia laivaveneitä käytetään matkustajien siirtämiseen matkustaja-aluksesta suoraan rantaan ja takaisin lyhintä turvallista merireittiä. Ne eivät sovellu eikä niitä pitäisi käyttää muihin palveluihin, kuten rannikoiden nähtävyysretkiin. Kyseisiin retkiin olisi käytettävä aluksia, jotka täyttävät rannikkovaltion matkustaja-aluksille asettamat vaatimukset muun muassa IMO:n ohjeiden mukaisesti (MSC.1/Circ.1417, matkustaja-alusten laivaveneitä koskevat ohjeet). Jäsenvaltioiden ja komission olisi edistettävä keskustelua IMO:ssa, jotta ohjeita tarkistettaisiin turvallisuuden parantamiseksi. Komission olisi arvioitava, olisiko ohjeista tehtävä pakolliset.

(3)

Direktiivissä 2009/45/EY jätetään soveltamisalan ulkopuolelle matkustaja-alukset, jotka eivät kulje konevoimalla. Purjealuksille ei pidä myöntää todistuskirjaa mainitun direktiivin perusteella, jos niiden konevoima on tarkoitettu vain apu- ja varavoimaksi. Komission olisi siksi arvioitava tätä matkustaja-alusten luokkaa koskevien yhteisten eurooppalaisten vaatimusten tarvetta vuoteen 2020 mennessä.

(4)

Avomerilaitoksilla käyvät alukset kuljettavat alan henkilöstöä. Tältä alan henkilöstöltä edellytetään pakollisen turvallisuuskoulutuksen suorittamista ja tiettyjen pakollisten terveysvaatimusten täyttämistä. Heihin olisi siksi sovellettava erilaisia ja erityisiä turvallisuussääntöjä, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden ja komission olisi aktiivisesti tuettava IMO:n meneillään olevaa työtä offshore-alusten turvallisuusmääräysten alalla IMO:n päätöslauselman MSC.418(97) mukaisesti.

(5)

Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskeva ohjelma (REFIT) on osoittanut, että kaikki jäsenvaltiot eivät myönnä alumiinirakenteisille aluksille todistuskirjoja direktiivin 2009/45/EY mukaisesti. Tämä johtaa epätasapainoiseen tilanteeseen, josta aiheutuu haittaa tavoitteelle luoda yhteinen korkea turvallisuustaso unionissa kotimaanreiteillä matkustaville matkustajille. Jotta voitaisiin välttää epäyhtenäinen soveltaminen, joka johtuu alumiinin samanarvoiseksi aineeksi määrittelevän määritelmän erilaisista tulkinnoista ja vastaavien paloturvallisuusvaatimusten soveltamisesta, joiden vuoksi direktiivin soveltamisalaa tulkitaan eri tavoin, direktiivissä 2009/45/EY olevaa ”samanarvoisen aineen” määritelmää olisi selvennettävä. Jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus valita tiukempia palonehkäisytoimia tämän direktiivin lisäturvallisuusvaatimuksia koskevien säännösten mukaisesti.

(6)

Merkittävä määrä alumiiniseosrakenteisia matkustaja-aluksia huolehtii säännöllisistä ja tiiviistä meriliikenneyhteyksistä yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevien eri satamien välillä. Koska tämän direktiivin vaatimusten noudattamisella olisi vakavia seurauksia tällaisille kuljetuksille ja niihin liittyville sosioekonomisille olosuhteille sekä taloudellisia ja teknisiä vaikutuksia olemassa oleville ja uusille aluksille, näiden jäsenvaltioiden olisi voitava rajoitetun ajan soveltaa tällaisiin matkustaja-aluksiin kansallista lainsäädäntöä varmistaen samalla riittävän turvallisuustason säilyminen.

(7)

Jotta voitaisiin parantaa oikeudellista selkeyttä ja yhdenmukaisuutta ja siten parantaa myös turvallisuustasoa, tietyt määritelmät ja viittaukset olisi päivitettävä ja niiden yhdenmukaisuutta asiaa koskevien kansainvälisten tai unionin sääntöjen kanssa parannettava. Tässä yhteydessä erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että direktiivin 2009/45/EY soveltamisala pysyy samana. Erityisesti perinnealuksen määritelmä olisi mukautettava nykyistä paremmin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2002/59/EY (4) kuitenkin niin, että rakennusvuotta ja -ainetta koskevat vaatimukset pysyvät muuttumattomina. Huvialuksen määritelmä olisi puolestaan mukautettava paremmin ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen (vuoden 1974 SOLAS-yleissopimus).

(8)

Suhteellisuusperiaate huomioon otettuna vuoden 1974 SOLAS-yleissopimukseen perustuvien voimassa olevien normatiivisten vaatimusten soveltaminen alle 24 metrin pituisiin pieniin matkustaja-aluksiin on osoittautunut vaikeaksi. Pienet alukset on lisäksi rakennettu pääasiassa muista rakennusaineista kuin teräksestä. Näin ollen vain hyvin pienelle määrälle niistä on myönnetty todistuskirjat direktiivin 2009/45/EY mukaisesti. Ottaen huomioon, että alle 24 metrin pituisille aluksille ei ole direktiivissä 2009/45/EY määritelty erityisiä turvallisuusnäkökohtia eikä vahvistettu asianmukaisia vaatimuksia, ne olisi sen vuoksi jätettävä kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ja niihin olisi sovellettava erityisiä jäsenvaltioiden määrittämiä turvallisuusvaatimuksia, koska jäsenvaltiot pystyvät arvioimaan paremmin näiden alusten navigointiin liittyviä paikallisista olosuhteista johtuvia rajoitteita, kuten etäisyys rannikkoon tai satamaan ja sääolosuhteet. Näiden vaatimusten määrittelyssä jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon komission julkaisemat ohjeet. Näissä ohjeissa olisi otettava huomioon tapauksen mukaan kaikki IMO:n kansainväliset sopimukset ja vältettävä asettamasta uusia vaatimuksia kansainvälisten sääntöjen lisäksi. Komissiota pyydetään hyväksymään tällaiset ohjeet mahdollisimman pian.

(9)

Direktiivissä 2009/45/EY vahvistettujen merialueiden määritelmien yksinkertaistamiseksi ja jäsenvaltioille aiheutuvan rasituksen vähimmäistämiseksi tarpeettomat tai riittämättömät vaatimukset olisi poistettava. Merialueiden määrittämiseksi olisi yksinkertaistettava niiden merialueiden määritelmää, jolla C- ja D-luokan alukset saavat liikennöidä, poistamalla vaatimus paikasta, jossa haaksirikkoutuneet pääsevät maihin, ja vaatimus etäisyydestä suojapaikkaan. Tämä olisi tehtävä ilman, että turvallisuustaso heikkenee. Tietyn rannikon soveltuvuus käytettäväksi suojapaikkana vaihtelee, ja sen voivat arvioida vain jäsenvaltiot tapauskohtaisesti. Mahdolliset liikennöintirajoitteet, jotka liittyvät tietyn aluksen etäisyyteen suojapaikasta, olisi tarvittaessa merkittävä matkustaja-aluksen turvallisuuskirjaan.

(10)

Koska Kreikassa on erityiset maantieteelliset ja ilmastolliset ominaispiirteet ja suuri määrä saaria, joiden säännöllinen ja tiivis liikennöinti on varmistettava sekä mantereen kanssa että saarten välillä, ja näin ollen suuri määrä mahdollisia meriliikenneyhteyksiä, Kreikan olisi voitava poiketa merialueiden määrittämisvaatimuksesta. Sen sijaan Kreikan olisi voitava luokitella matkustaja-alukset liikennöitävien yksittäisten merireittien mukaisesti mutta säilyttäen samat perusteet matkustaja-alusten luokille ja samat turvallisuusvaatimukset.

(11)

Jotta voimassa olevilla säännöksillä, joiden mukaisesti muunnettuja lastialuksia ei voida katsoa uusiksi matkustaja-aluksiksi, ei olisi tahattomia haitallisia seurauksia, olisi selvennettävä, että muuntamisvaatimuksia sovelletaan olemassa olevien matkustaja-alusten ohella myös muihin aluksiin.

(12)

Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/16/EY (5) mukaisesti satamavaltio saa tarkastaa muun kuin satamavaltion lipun alla purjehtivan matkustaja-aluksen tai suurnopeusmatkustaja-aluksen kotimaanmatkoilla, direktiivin 2009/45/EY 5 artiklan 3 kohdan erityissäännökset ovat tarpeettomia, ja ne olisi poistettava.

(13)

Koska vahingoittuneen aluksen vakavuutta koskevat vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen vaatimukset ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2003/25/EY (6) sisältyvät vaurioituneiden ro-ro-matkustaja-alusten erityiset unionin vakavuusvaatimukset eroavat tarkastelutavaltaan toisistaan, direktiivin 2003/25/EY tarpeellisuutta ja sen lisäarvoa olisi arvioitava sen perusteella, varmistetaanko kyseisillä vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen vaatimuksilla sama turvallisuustaso.

(14)

Jotta voidaan lisätä avoimuutta ja helpottaa jäsenvaltioiden vapautuksia, samanarvoisuuksia ja lisäturvallisuustoimenpiteitä koskevien ilmoitusten tekemistä, komission olisi perustettava tätä varten tietokanta ja ylläpidettävä sitä. Sen olisi katettava ilmoitettujen toimenpiteiden luonnokset ja hyväksytyt versiot. Hyväksytyt toimenpiteet olisi asetettava julkisesti saataville.

(15)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukanaan tuomat muutokset huomioon otettuina komissiolle direktiivin 2009/45/EY täytäntöönpanoa varten siirretty valta olisi saatettava ajan tasalle näitä muutoksia vastaavasti. Täytäntöönpanosäädökset olisi hyväksyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (7) mukaisesti.

(16)

Kansainvälisellä tasolla tapahtuneen kehityksen ja saadun kokemuksen huomioon ottamiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joiden mukaan tätä direktiiviä sovellettaessa jätetään tarvittaessa soveltamatta kansainvälisiin oikeudellisiin asiakirjoihin tehdyt muutokset sekä teknisten vaatimusten saattamisesta ajan tasalle. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(17)

Koska 14 artiklan erityiset viittaukset IMOssa meneillään olevaan työhön ovat vanhentuneet, mainittu artikla olisi poistettava. Kansainvälisen toiminnan yleiset tavoitteet parantaa matkustaja-alusten turvallisuutta ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset ovat kuitenkin edelleen tärkeitä ja niihin olisi pyrittävä perussopimusten mukaisesti. Tätä varten jäsenvaltioiden ja komission olisi työskenneltävä IMO:n puitteissa vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen sääntöjen tarkistamiseksi ja parantamiseksi.

(18)

On tärkeää, että kaikki jäsenvaltioiden määräämät seuraamukset pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja että ne ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(19)

Ottaen huomioon Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) tarkastuskäynneistä muodostuvan seurantajakson kesto komission olisi arvioitava direktiivin 2009/45/EY täytäntöönpanoa viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2026 ja annettava siitä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä komission kanssa kaiken tämän arvioinnin suorittamiseksi tarvittavan tiedon keräämiseksi.

(20)

Jotta sisämaajäsenvaltioille, joilla ei ole merisatamia eikä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia lippunsa alla purjehtivia aluksia, ei koituisi kohtuutonta hallinnollista rasitetta, niiden olisi saatava poiketa tämän direktiivin säännöksistä. Tämä merkitsee, että niin kauan kuin tämä edellytys täyttyy, niillä ei ole velvollisuutta saattaa tätä direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(21)

Inhimillinen ulottuvuus on oleellinen osa aluksen turvallisuutta ja siihen liittyviä menettelyjä. Korkean turvallisuustason säilyttämiseksi on otettava huomioon turvallisuuden, aluksella asumisen, työolojen ja koulutuksen välinen yhteys, rajatylittäviin pelastus- ja hälytystehtäviin liittyvä koulutus mukaan luettuna, kansainvälisten vaatimusten mukaisesti. Jäsenvaltioiden ja komission olisi sen vuoksi oltava aloitteellisia kansainvälisellä tasolla, jotta alusten merenkulkijoiden sosiaalisia oloja voidaan valvoa ja parantaa.

(22)

Täytäntöönpanon helpottamiseksi EMSAn olisi tuettava komissiota ja jäsenvaltioita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1406/2002 (8) asiaa koskevien säännösten mukaisesti.

(23)

Direktiivi 2009/45/EY olisi sen vuoksi muutettava,

1)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan seuraaviin matkustaja-aluksiin kotimaanmatkoilla riippumatta siitä, minkä lipun alla ne purjehtivat:

Kunkin jäsenvaltion on satamavaltion ominaisuudessa varmistettava, että matkustaja-alukset ja suurnopeusmatkustaja-alukset, jotka purjehtivat muun valtion kuin jäsenvaltion lipun alla, noudattavat tämän direktiivin vaatimuksia kaikilta osin, ennen kuin ne voivat liikennöidä kotimaanmatkoilla kyseisessä jäsenvaltiossa.

2.   Tätä direktiiviä ei sovelleta

3.   Jäsenvaltiot, joilla ei ole merisatamia eikä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia niiden lipun alla purjehtivia matkustaja-aluksia, voivat poiketa tämän direktiivin säännöksistä, lukuun ottamatta toisessa alakohdassa vahvistettua velvoitetta.

Jäsenvaltioiden, jotka aikovat hyödyntää tällaista poikkeusta, on ilmoitettava komissiolle viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2019, täyttyvätkö edellytykset, ja ilmoitettava komissiolle tämän jälkeen vuosittain mahdollisista myöhemmistä muutoksista. Tällaiset jäsenvaltiot eivät saa antaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien matkustaja-alusten purjehtia lippunsa alla ennen kuin ne ovat saattaneet tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panneet sen täytäntöön.”

3)

Korvataan 4 artikla seuraavasti:

”4 artikla

Merialueiden luokittelu ja matkustaja-alusten luokat

1.   Merialueet jaetaan seuraaviin luokkiin:

2.   Jokaisen jäsenvaltion on:

3.   Poiketen merialueiden luettelon laatimisvelvoitteesta Kreikka saa laatia ja tarvittaessa saattaa ajan tasalle merialueiden luettelon sijaan merireittien luettelon, joka kattaa Kreikassa sijaitsevat merireitit, käyttäen vastaavia perusteita 1 kohdassa esitetyille luokille.

4.   Matkustaja-alukset jaetaan seuraaviin luokkiin sen merialueen mukaisesti, jolla ne liikennöivät:

5.   Suurnopeusmatkustaja-alusten osalta sovelletaan luokkia, jotka on määritelty vuoden 1994 suurnopeusalussäännöstön luvussa 1 (1.4.10) ja (1.4.11) tai vuoden 2000 suurnopeusalussäännöstön luvussa 1 (1.4.12) ja (1.4.13).”

4)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

5)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

6)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

7)

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

8)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

9)

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

10)

Lisätään artikla seuraavasti:

”10 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä 10 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 20 päivästä joulukuuta 2017 seitsemän vuoden ajaksi 10 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän seitsemän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 10 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 10 artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”

11)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

12)

Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

13)

Muutetaan 13 artikla seuraavasti:

14)

Kumotaan 14 artikla.

15)

Lisätään artikla seuraavasti:

”16 a artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio arvioi tämän direktiivin täytäntöönpanoa ja toimittaa sitä koskevat tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2026.”

16)

Muutetaan liite I seuraavasti: