”4.1.4

Jos kuljettaja voi ladata ajoneuvon REESS-järjestelmän ajoneuvon ulkopuolelta, ajoneuvon liikkuminen sen oman käyttövoimajärjestelmän avulla ei saa olla mahdollista, kun ulkoisen sähkövirtalähteen liitin on fyysisesti kytkettynä ajoneuvon sisääntuloon. Kun kyse on luokan L1e ajoneuvoista, joiden massa ajokunnossa on enintään 35 kg, ajoneuvon liikkuminen sen oman käyttövoimajärjestelmän avulla on estettävä, kun akunlatauslaitteen liitin on fyysisesti kytkettynä ulkoiseen sähkövirtalähteeseen. Vaatimuksen täyttyminen on osoitettava käyttäen ajoneuvon valmistajan määrittelemää liitintä tai akunlatauslaitetta. Pysyvästi kytkettyjen latauskaapelien tapauksessa katsotaan edellä mainitun vaatimuksen täyttyvän, kun latauskaapelin käyttö selvästi estää ajoneuvon käytön (esimerkiksi siten, että kaapeli kulkee aina hallintalaitteiden, kuljettajan satulan, kuljettajan istuimen, ohjaustangon tai ohjauspyörän yli tai että kaapelin säilytystilan kantena toimivan istuimen on oltava auki).”

”1.1.1.1

On varmistettava, että vahvistettujen symbolien muodossa ja suuntauksessa ei sallita poikkeamia, ja etenkin kiellettävä vahvistettujen symbolien ulkonäön muuttaminen.

1.1.1.2

Vähäiset eroavaisuudet viivan paksuudessa, merkinnän kiinnittämisessä ja muissa asiaankuuluvissa tuotantotoleransseissa kuitenkin sallitaan standardin ISO 2575:2010/Amd1:2011 kohdan 4 (suunnitteluperiaatteet) mukaisesti.”

”2.1.3

On varmistettava, että vahvistettujen symbolien muodossa ja suuntauksessa ei sallita poikkeamia, ja etenkin kiellettävä vahvistettujen symbolien ulkonäön muuttaminen.

Vähäiset eroavaisuudet viivan paksuudessa, merkinnän kiinnittämisessä ja muissa asiaankuuluvissa tuotantotoleransseissa kuitenkin sallitaan standardin ISO 2575:2010/Amd1:2011 kohdan 4 (suunnitteluperiaatteet) mukaisesti.”

”1.12

Jos automaattisesti toimintaan kytkeytyvän ajovalaisimen tai huomiovalaisimen kytkeytyminen toimintaan on yhteydessä siihen, että moottori on käynnissä, katsotaan sähköisellä tai muulla vaihtoehtoisella käyttövoimayksiköllä varustettujen ajoneuvojen ja käyttövoimayksikön automaattisella sammutus-käynnistysjärjestelmällä varustettujen ajoneuvojen tapauksessa, että se on yhteydessä ajoneuvon pääkytkimen aktivointiin ajoneuvon tavanomaisessa toimintatilassa.”

”2.3.11.8

Muut vaatimukset:

”2.3.15.8

Muut vaatimukset:

”1.1

Ellei 1.1.1–1.1.2 kohdasta muuta johdu, kaikki ajoneuvoihin asennettavat renkaat, myös vararengas, on tyyppihyväksyttävä E-säännön nro 75 mukaisesti.

1.1.1

Jos ajoneuvo on suunniteltu käyttöolosuhteisiin, jotka eivät ole yhteensopivia E-säännön nro 75, siten kuin sitä sovelletaan unionin lainsäädännössä ajoneuvon tyyppihyväksyntätestauksen ajankohtana, mukaisesti tyyppihyväksyttyjen renkaiden ominaisuuksien kanssa, minkä vuoksi niihin on tarpeen asentaa renkaat, joilla on erilaiset ominaisuudet, 1.1 kohdan vaatimuksia ei sovelleta, mikäli seuraavat edellytykset täyttyvät:

”2.2

Ajoneuvon valmistaja voi rajoittaa niiden alkuperäisten ja vaihtorenkaiden käyttöluokkaa, jotka ajoneuvoon saa asentaa. Tässä tapauksessa on ajoneuvon käyttöoppaassa selvästi ilmoitettava niiden renkaiden käyttöluokat, jotka ajoneuvoon saa asentaa.”

”2.3

Kunkin pyörän pyörintätilan on oltava riittävän suuri, jotta se sallii esteettömän liikkeen käytettäessä suurimpia sallittuja rengaskokoja ja vanneleveyksiä, ottaen huomioon pyörän pienin ja suurin keskiösyvyys, ajoneuvon valmistajan ilmoittamien jousitus- ja ohjausrajoitusten pienimpien ja suurimpien arvojen puitteissa. Tämä on varmistettava suorittamalla tarkastukset suurimmilla ja leveimmillä renkailla kussakin pyörintätilassa ottaen huomioon soveltuva vannekoko ja renkaan suurin sallittu poikkileikkausleveys ja ulkohalkaisija suhteessa renkaan kokomerkintään siten kuin sovellettavassa lainsäädännössä täsmennetään. Tarkastukset on tehtävä pyörittämällä renkaan suurimpia sallittuja ulkomittoja edustavaa mallinetta, ei pelkästään varsinaista rengasta, kyseiselle renkaalle varatussa tilassa.”

”2.3.1

Kaikki renkaat, jotka 2.2 kohdan mukaisesti voidaan asentaa ajoneuvoon, on otettava huomioon määritettäessä asianomaisen renkaan sallittuja ulkomittoja (eli suurimpia ulkomittoja) siten kuin niitä sovelletaan unionin lainsäädännössä ajoneuvon tyyppihyväksyntätestauksen ajankohtana. Tällöin on otettava huomioon joko E-säännön nro 75 liitteessä 5 vahvistetut vaatimukset tai kyseiseen liitteeseen sisältymättömille rengasko'oille vahvistetut sallitut prosentuaaliset poikkeamat (esim. monikäyttörenkaat (MST) + 25 %, tavanomaiseen käyttöön tarkoitetut ja talvirenkaat + 10 %, kun vanteen halkaisijan koodi on 13 tai suurempi, ja + 8 %, kun vanteen halkaisijan koodi on 12 tai pienempi).

2.3.2

Lisäksi E-säännön nro 75 mukaisesti tyyppihyväksyttyjen ristikudosrenkaiden ja ristikudosvyörenkaiden korkeuden sallittu dynaaminen laajeneminen määräytyy renkaan nopeusluokan ja käyttöluokan mukaan. Jotta ajoneuvon loppukäyttäjä pystyy valitsemaan asianmukaiset ristikudos- ja ristikudosvyövaihtorenkaat, ajoneuvon valmistajan on otettava huomioon sekä sallitut käyttöluokat että nopeusluokka, joka vastaa ajoneuvon suurinta rakenteellista nopeutta, määrittäessään E-säännön nro 75 liitteessä 9 olevassa 4.1 kohdassa vahvistetun sallitun toleranssin (ts. Hdyn = H × 1,10 – Hdyn = H × 1,18). Ajoneuvon valmistaja voi harkintansa mukaan soveltaa tiukempia luokkia.

2.4

Tutkimuslaitos voi hyväksyä myös jonkin vaihtoehtoisen testausmenettelyn (esim. virtuaalitestauksen), jolla tarkistetaan, että 2.3–2.3.2 kohdan vaatimukset täyttyvät, kunhan suurimpia ulkomittoja edustavan renkaan ja ajoneuvon rakenteen väliin jää kaikissa kohdissa yli 10 mm.”

”4.2.2

Ajoneuvot, jotka on tavallisesti varustettu tavanomaisilla renkailla ja aika ajoin talvirenkailla: talvirenkaan nopeusluokkamerkinnän on vastattava nopeutta, joka on joko suurempi kuin ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus tai vähintään 130 km/h (tai molemmat). Jos ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus on suurempi kuin asennettujen talvirenkaiden alinta nopeusluokkamerkintää vastaava nopeus, suurimman nopeuden varoitusmerkin, jossa ilmoitetaan asennetuille talvirenkaille määritelty suurin nopeus tai valmistajan suosittelema ajoneuvon nopeus (sen mukaan, kumpi on pienempi), on oltava ajoneuvon sisällä näkyvällä paikalla – tai jos ajoneuvo on avoin, mahdollisimman lähellä mittaristoa – jossa se on jatkuvasti kuljettajan helposti havaittavissa.”

”2.1

Kaikki kilven merkit on muodostettava heijastavasta materiaalista, joka on tyyppihyväksytty E-säännön nro 104 (******) mukaisesti luokkaan D, E tai D/E.

”3.3.1

Kilven on oltava kohtisuorassa (± 5°) ajoneuvon pitkittäistasoon nähden.”

”—

kahdessa pystytasossa kilven ulkoreunojen suuntaisesti kilvestä vasemmalle ja oikealle 30° ulospäin pituussuuntaisesta tasosta, joka on samansuuntainen ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason kanssa ja kulkee kilven keskipisteen kautta;”

”—

kahdessa pystytasossa kilven ulkoreunojen suuntaisesti kilvestä vasemmalle ja oikealle 30° ulospäin pituussuuntaisesta tasosta, joka on samansuuntainen ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason kanssa ja kulkee kilven keskipisteen kautta;”

”1.1.6.3.1

Jos kuitenkin mittariston taso on korkeammalla kuin kuljettajan istuinpaikan R-pisteen kautta kulkeva vaakataso, sisäalueen 2 ylävaakareunan yläpuolelle on sijoitettava polvea edustava testauslaite, jonka avulla arvioidaan mittariston ja siihen suoraan kiinnitettyjen varusteiden kosketettavissa olevat reunat, jotka sijaitsevat mittariston tason alapuolella. Tutkimuslaitoksen on selvästi ilmoitettava testausselosteessa ne sisustan osat, joita tyyppihyväksyntäviranomaisen hyväksymällä tavalla pidetään mittaristona ja siihen liittyvinä varusteina. Mittariston tason määrittämisessä ei oteta huomioon ohjauslaitetta.”

”2.1.8

Tyyppihyväksyttyjen ajoneuvon sisäpuolisten taustapeilien (luokka I) kosketettavissa olevien reunojen katsotaan täyttävän tämän liitteen vaatimukset.”

”2.2.1

Tällä alueella ja 1.1.6.3.1 kohdassa tarkoitetulla alueella on liikutettava polvia edustavaa testauslaitetta aloittamispisteestä vaakasuoraan ja eteenpäin. Laitteen x-akselin suunta voi vaihdella määrätyissä rajoissa. Kaikki kosketettavissa olevat reunat paitsi jäljempänä mainitut on pyöristettävä niin, että niiden kaarevuussäde on vähintään 3,2 mm. Laitteen takapintaan kohdistuvat kosketukset on jätettävä huomiotta.”

2.4.1

Kosketettavissa olevien reunojen säteiden, joita ei voida määrittää tarkasti tavanomaisilla mittalaitteilla (kuten sädetulkilla) viistojen kulmien, pienten ulkonemien, tunnusomaisten tai koristeellisten juonteiden, harjanteiden ja nystyjen taikka pinnan karhentamisen vuoksi, katsotaan täyttävän vaatimukset, kunhan tällaiset reunat on vähintään pyöristetty.

2.4.2

Ajoneuvon valmistaja voi vaihtoehtoisesti päättää soveltaa E-säännössä nro 21 (*******) ajoneuvoluokalle M1 vahvistettuja asiaankuuluvia vaatimuksia, jotka koskevat ajoneuvon koko sisätilaa eivätkä vain sen osia.

”1.1.2.1.1

Kipinän ominaisuuksien säätäminen ajoneuvon suurimman rakenteellisen nopeuden ja/tai suurimman tehon rajoittamiseksi on sallittua (ala)luokissa L3e-A2 (vain jos suurin nettoteho on vähintään 20 kW), L3e-A3, L4e-A, L5e, L6eB ja L7eC. Säätäminen voidaan sallia myös muissa (ala)luokissa sillä edellytyksellä, että säätömenettely ei vaikuta haitallisesti kaasumaisten epäpuhtauksien ja hiilidioksidin päästöihin tai polttoaineenkulutukseen ajoneuvon suurimmalla rakenteellisella nopeudella ja/tai suurimmalla teholla ja että tutkimuslaitos tämän varmentaa.”

”1.1.2.5

Ainakin kahden käytettävän 1.1.2.1–1.1.2.4 kohdassa tarkoitetun rajoittamismenetelmän on toimittava toisistaan riippumatta ja oltava luonteeltaan ja suunnitteluperiaatteiltaan erilaisia, mutta niissä voi olla samanlaisia piirteitä (molemmat menetelmät esimerkiksi perustuvat pyörimisnopeuteen, mutta toisessa nopeus mitataan moottorin sisältä ja toisessa voimansiirron vaihteistosta). Se, että yksi menetelmä ei toimi tarkoitetulla tavalla (esimerkiksi virittämisen vuoksi), ei saa heikentää muiden menetelmien rajoittamistoimintoa. Saavutettavissa oleva suurin teho ja/tai ajoneuvon nopeus saa tässä tapauksessa olla pienempi kuin normaaliolosuhteissa. Jos toinen kahdesta redundantista rajoittamismenetelmästä jää pois, suurin teho ja/tai ajoneuvon nopeus ei saa ylittää tyyppihyväksynnässä osoitettua arvoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 44/2014 liitteessä IV olevassa 4.1.4 kohdassa vahvistetun tuotannon vaatimustenmukaisuuteen liittyvän sallitun poikkeaman soveltamista.”

”1.1.2.6

Ajoneuvon valmistajan on voitava käyttää muita kuin 1.1.2.1–1.1.2.4 kohdassa lueteltuja rajoittamismenetelmiä, jos valmistaja voi osoittaa tutkimuslaitokselle tyyppihyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että kyseiset vaihtoehtoiset rajoittamismenetelmät ovat 1.1.2.5 kohdassa vahvistettujen redundanssiperiaatteiden mukaisia, ja kunhan jossakin rajoittamismenetelmistä sovelletaan ainakin yhtä 1.1.2.1, 1.1.2.2 tai 1.1.2.3 kohdassa lueteltua parametria (esim. polttoaineen tai ilman määrän rajoittaminen, kipinän tuoton säätäminen ja voimansiirron ulostulon kierrosnopeuden rajoittaminen).

1.1.2.7

Ajoneuvon valmistajan on voitava yhdistää rajoittamisstrategian osaksi kaksi tai useampia 1.1.2.1–1.1.2.4 kohdassa luetelluista yksittäisistä rajoittamismenetelmistä. Tällaista rajoittamismenetelmien yhdistelmää pidetään 1.1.2.5 kohdassa tarkoitettuna yhtenä rajoittamismenetelmänä.

1.1.2.8

Yksittäisiä rajoittamismenetelmiä tai 1.1.2.1–1.1.2.4 kohdassa tarkoitettujen rajoittamismenetelmien yhdistelmiä voidaan soveltaa useammin kuin kerran, kunhan ne eri käyttökerroilla toimivat toisistaan riippumatta, kuten 1.1.2.5 kohdassa edellytetään, jotta se, että yksi menetelmä ei toimi tarkoitetulla tavalla (esimerkiksi virittämisen vuoksi), ei estä saman rajoittamismenetelmän tai menetelmäyhdistelmän toimintaa toisessa sovelluksessa.

1.1.2.9

Jos rajoittamisstrategia (esimerkiksi virittämisestä johtuvan) toimintahäiriön tapauksessa aktivoi erityisen toimintatilan (esimerkiksi varakäynnin), jossa ajoneuvon suurin nopeus ja/tai suurin teho merkittävästi pienenee tasolle, joka ei sovellu normaalikäyttöön, tai lukitsee sytytyksen siten, että moottorin käynti estyy häiriön koko keston ajaksi, strategiaa pidetään yhtenä rajoittamismenetelmänä.”

”1.1.4

On kiellettyä asettaa käyttöön tai käyttää muita keinoja, joita ajoneuvon käyttäjä voi käyttää asetuksen (EU) N:o 901/2014 liitteessä I olevan B osan 2.8 kohdan 1.8.2–1.8.9 alakohdan mukaisesti toimitettujen tietojen perusteella määritellyn käyttövoimayksikön enimmäistehon säätämiseen, asettamiseen, valitsemiseen tai muuntamiseen suoraan tai välillisesti (esimerkiksi suurtehokatkaisin, virta-avaimessa oleva erityinen koodattu tunnistustransponderi, fyysinen tai sähköinen hyppyjohdin, sähköisen valikon kautta valittavissa oleva vaihtoehto, ohjausyksikön ohjelmoitavissa oleva toiminne) siten, että enimmäisteho ylittyy.”

”2.1

Ajoneuvon valmistajan on osoitettava, että 1.1–1.1.2.9 kohdan erityiset vaatimukset täyttyvät, näyttämällä toteen, että kahdella tai useammalla toteutetulla menetelmällä varmistetaan ajoneuvon käyttövoimajärjestelmään asennetuilla laitteilla ja/tai siihen sisällytetyillä toiminnoilla, että suurin jatkuva nimellisteho tai nettoteho ja/tai ajoneuvon suurimman nopeuden rajoittaminen ovat vaatimusten mukaiset ja että kukin menetelmä saavuttaa tämän täysin itsenäisesti.”

”1.1.1

Luokan L1e-A ajoneuvot ja luokan L1e-B poljettaviksi tarkoitetut polkupyörät on suunniteltava ja rakennettava niin, että ne täyttävät kaikki standardissa ISO 4210:2014 olevat määräykset, jotka koskevat ohjaustanko-kannatinasennelmaan, satulatolppaan, etuhaarukoihin ja runkoihin sovellettavia vaatimuksia ja testausmenetelmiä, riippumatta mahdollisista soveltamisalan eroista suhteessa kyseiseen tekniseen standardiin. Vaadittavien testivoimien vähimmäisarvon on oltava 1.1.1.1 kohdassa olevan taulukon 19–1 mukainen.”

”1.1.1.1

Taulukko 19–1

Testi ja vähimmäisvoimat tai testisyklien vähimmäismäärä luokan L1e-A ajoneuvoille ja ajoneuvoluokan L1e-B poljettavaksi tarkoitetuille polkupyörille

”3.2.1.3

Putkien pinnassa on oltava selvä merkintä, joka osoittaa asetuksen (EU) N:o 168/2013 2 ja 4 artiklassa ja liitteessä I määritellyn ajoneuvon (ala)luokan.”

”3.2.2.5

Kaksitahtimoottoreissa sylinterin pohjan ja kampikammion välisen tiivisteen, jos sellainen on, paksuus ei saa asennuksen jälkeen olla yli 0,5 mm.”

3.3.1

Jos ajoneuvossa on CVT-vaihteisto, se kiinnitetään vähintään kahdella murtopultilla tai se on voitava purkaa vain erikoistyökaluilla.

3.3.2

CVT-mekanismi, jonka tarkoituksena on pienentää välityssuhdetta pienentämällä kahden levyn välistä vaikutusetäisyyttä, on integroitava kokonaan joko yhteen tai molempiin levyihin siten, että vaikutusetäisyyttä on mahdotonta muuttaa yli sellaisen rajan, että ajoneuvon enimmäisnopeus lisääntyisi enemmän kuin 10 prosenttia tästä ajoneuvon suurimmasta sallitusta nopeudesta tuhoamatta levyjärjestelmää. Jos valmistaja käyttää CVT-vaihteistossa keskenään vaihdettavissa olevia välirenkaita ajoneuvon suurimman nopeuden säätämiseen, näiden renkaiden poistaminen kokonaan saa lisätä ajoneuvon suurinta nopeutta enintään 10 prosenttia.”

4.1

Alaluokkien L3e-A1 ja L4e-A1 ajoneuvojen on täytettävä joko 4.2–4.2.3, 4.3, 4.3.1 ja 4.3.2 tai 4.4, 4.4.1 ja 4.4.2 ja 4.5, 4.6 ja 4.7 kohdan vaatimukset. Niiden on lisäksi täytettävä 3.2.2.1, 3.2.2.3, 3.2.2.4, 3.2.2.5, 3.2.3.1 ja 3.2.3.3 kohdan vaatimukset.

4.2

Imuputkeen on sijoitettava holkki, jota ei voi irrottaa. Jos tämä holkki sijaitsee imusarjassa, imusarja on kiinnitettävä moottoriin murtopulteilla tai sellaisilla pulteilla, jotka voidaan irrottaa ainoastaan erikoistyökaluilla.

4.2.1

Holkin kovuuden on oltava vähintään 60 HRC. Sen seinämän paksuus kavennetussa kohdassa saa olla enintään 4 mm.

4.2.2

Holkin sellaisen käsittelyn, jonka tarkoituksena on poistaa se tai muuttaa sitä, on aiheutettava holkin ja sitä tukevan osan tuhoutuminen tai moottorin täydellinen ja pysyvä toimintakunnottomuus siihen asti, että holkki on saatettu uudestaan vaatimusten mukaiseen kuntoon.

4.2.3

Holkin pinnassa tai lähellä sitä on oltava selvä merkintä, joka osoittaa asetuksen (EU) N:o 168/2013 2 ja 4 artiklassa ja liitteessä I määritellyn ajoneuvon (ala)luokan.”

”4.3

Imusarja on kiinnitettävä murtopulteilla tai pulteilla, jotka voidaan irrottaa ainoastaan erikoistyökaluilla. Kavennettu osa, josta on merkintä ulkopuolella, on sijoitettava putkien sisään, ja tässä kohdassa seinämän paksuuden on oltava alle 4 mm tai 5 mm siinä tapauksessa, että käytetään taipuisaa materiaalia, kuten kumia.

4.3.1

Imusarjan sellaisen käsittelyn, jonka tarkoituksena on muuttaa kavennettua osaa, on aiheutettava joko imusarjan tuhoutuminen tai moottorin täydellinen ja pysyvä toimintakunnottomuus siihen asti, että imusarja on saatettu uudestaan vaatimusten mukaiseen kuntoon.

4.3.2

Putkien pinnassa on oltava selvä merkintä, joka osoittaa asetuksen (EU) N:o 168/2013 2 ja 4 artiklassa ja liitteessä I määritellyn ajoneuvon (ala)luokan.

4.4

Sylinterinkannessa sijaitsevassa imuputken osassa on oltava kavennettu osa. Koko imukanavassa ei saa olla kapeampaa osaa (paitsi venttiilien istukkaosa).

4.4.1

Imuputken sellaisen käsittelyn, jonka tarkoituksena on muuttaa kavennettua osaa, on aiheutettava putken tuhoutuminen tai moottorin täydellinen ja pysyvä toimimattomuus siihen asti, että putki on saatettu uudestaan vaatimustenmukaiseen kuntoon.

4.4.2

Putkien pinnassa on oltava selvä merkintä, joka osoittaa asetuksen (EU) N:o 168/2013 2 ja 4 artiklassa ja liitteessä I määritellyn ajoneuvoluokan.

4.5

Edellä 4.2 kohdassa tarkoitettujen kavennettujen osien halkaisija saattaa vaihdella asianomaisen ajoneuvon (ala)luokan mukaisesti.

4.6

Valmistajan on ilmoitettava kavennetun osan tai kavennettujen osien halkaisija tai halkaisijat ja osoitettava hyväksyntäviranomaisille ja tutkimuslaitokselle, että tämä kohta on kaasujen kulun kannalta kaikkein kriittisin ja että ei ole mitään muuta osaa, jota muuttamalla käyttövoimayksikön tehoa voisi lisätä.

4.7

Sylinterinkannen tiivisteen paksuus ei saa asennuksen jälkeen olla yli 1,6 mm.”

”5.1

Alaluokkaan L3e-A2 tai alaluokkaan L4e-A2 kuuluvan saman ajoneuvotyypin variantti tai versio, joka täyttää liitteessä III olevassa 4 kohdassa vahvistetut muuntamista koskevat vaatimukset, ei saa perustua alaluokkaan L3e-A3 tai L4e-A3 kuuluvaan tyyppiin, varianttiin tai versioon, jonka moottorin suurin nettoteho ja/tai suurin jatkuva nimellisteho on suurempi kuin kaksinkertainen verrattuna asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä I alaluokkien L3e-A2 tai L4e-A2 luokitusta varten vahvistettuihin arvoihin (esimerkiksi 70 kW:sta 35 kW:iin tai alle, 50 kW:sta ja 35 kW:iin tai alle).”

”5.2.2

polttoaineen syöttö- ja annostusjärjestelmä”.

”5.2.3

ilmanimujärjestelmä, mukaan luettuna ilmansuodatin tai -suodattimet (muuttaminen tai poisto)

5.2.4

voimansiirto

5.2.5

voimalaitteen käyttövoimayksikön tehon ohjausyksikkö tai -yksiköt

5.2.6

minkä tahansa moottorin täyskuormitusta rajoittavan osan (esimerkiksi mekaanisen, sähköisen tai rakenneosan) poistaminen, joka johtaa asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II olevan A osan mukaisesti hyväksyttyyn käyttövoimayksikön tehon muutokseen.”

6.1

Jäljempänä luetellut osat, varusteet ja komponentit on merkittävä kestävällä ja pysyvällä tavalla joko ajoneuvon valmistajan tai tällaisten (korvaavien) osien, varusteiden tai komponenttien valmistajan niiden tunnistamiseen antamilla tunnusnumeroilla ja symboleilla. Merkintä voidaan esittää etiketissä, kunhan se säilyy luettavana tavanomaisessa käytössä eikä sitä voida poistaa sitä tuhoamatta.

6.2

Edellä 6.1 kohdassa tarkoitetun merkinnän on periaatteessa oltava näkyvissä ilman että kyseistä osaa tai ajoneuvon muita osia täytyy irrottaa. Jos ajoneuvon kori tai jokin muu osa estää merkinnän näkymisen, ajoneuvon valmistajan on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille merkintöjen sijainti ja toimitettava kaikki kyseisten osien avaamista tai irrottamista koskevat tiedot.

6.3

Käytettävien kirjainten, numeroiden tai symbolien on oltava vähintään 2,5 mm korkeita ja selvästi luettavia.

6.4

Edellä 6.1 kohdassa tarkoitetut osat, varusteet ja komponentit ovat kaikkien (ala)luokkien osalta seuraavat:

6.5

Luokkien L1e, L2e ja L6e osalta on lisäksi seuraavat osat, varusteet ja komponentit merkittävä 6.1 kohdan mukaisesti:

”4.2.5

Kaikkia muita kuin 4.2.2, 4.2.3 ja 4.2.4 kohdassa lueteltuja tyyppihyväksyntää koskevia vaatimuksia, jotka on esitetty asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II, pidetään moottoripyöräkokoonpanoille (L3e/L4e)-A2 ja (L3e/L4e)-A3 yhteisinä ja yhtäläisinä, ja siksi ne testataan ja niistä annetaan seloste vain kerran molempien ominaisuuskokoonpanojen osalta. Testausselosteet, jotka liittyvät sellaisen ajoneuvon järjestelmiin, komponentteihin, erillisiin teknisiin yksiköihin, osiin tai varusteisiin, joka täyttää samat tyyppihyväksyntävaatimukset kummankin kokoonpanon osalta, on hyväksyttävä molempien kokoonpanojen tyyppihyväksyntää varten.

4.2.6

Luokan (L3e/L4e)-A2 kokoonpanoa vastaaville moottoripyörille, joilla on yksilöllinen EU-tyyppihyväksyntänumero, on annettava yksi kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä.

4.2.7

Luokan (L3e/L4e)-A3 kokoonpanoa vastaaville moottoripyörille, joilla on yksilöllinen EU-tyyppihyväksyntänumero, on annettava yksi kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä. Sekä 4.2.6 kohdassa että tässä kohdassa tarkoitetut tyyppihyväksyntänumerot on merkittävä lakisääteiseen kilpeen asetuksen (EU) N:o 168/2013 39 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 901/2014 liitteen V mukaisesti. Alaluokan (L3e/L4e)-A2 moottoripyörän muuntamisen alaluokan (L3e/L4e)-A3 kokoonpanoon ja päinvastoin helpottamiseksi on valmistusasiakirjoihin liitettävä vastaava ajoneuvon valmistajan lausunnon malli asetuksen (EU) N:o 901/2014 liitteessä I olevan B osan lisäyksen 24 mukaisesti. Ajoneuvon valmistajan on lisäksi annettava vaatimustenmukaisuustodistuksessa tiedot sekä L3e-A2- että L3e-A3-kokoonpanosta asetuksen (EU) N:o 901/2014 liitteessä IV vahvistetun mallin mukaisesti.”

”4.2.10

Vaatimustenmukaisuustodistus on täytettävä asetuksen (EU) N:o 901/2014 liitteessä IV olevassa 1.7 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

4.2.11

Moottoripyörille, jotka voidaan muuntaa alaluokasta (L3e/L4e)-A2 alaluokkaan (L3e/L4e)-A3 tai päinvastoin annetaan vain yksi moottoripyöräkokoonpanon (L3e/L4e)-A2 ja -A3 valmistenumero. Tämä valmistenumero on esitettävä ajoneuvoon kiinnitettävässä lakisääteisessä kilvessä, ja siihen on merkittävä selvästi molempien kokoonpanojen osalta paikallaan olevan ajoneuvon melutasot ja kokoonpanon (L3e/L4e)-A2 suurin nettoteho tai suurin jatkuva nimellisteho.”

jos x ≤ b, y = a · x + b

jos x > b, y = x

a

=

asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitetun testityypin V mukaisesti määritetty kulmakertoimen arvo

b

=

asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitetun testityypin V mukaisesti määritetty offset-arvo

x

=

päästötestin tulos (hiilivedyt (HC), hiilimonoksidi (CO), typen oksidit (NOx), muut hiilivedyt kuin metaani (NMHC) ja tarvittaessa hiukkaset (PM)) vanhennetun ajoneuvon (ajettu enintään 100 km sen jälkeen, kun se käynnistettiin ensimmäisen kerran tuotantolinjan lopussa) päästöjen kutakin ainesosaa kohti [mg/km]

y

=

tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat päästötulokset päästöjen kutakin ainesosaa kohti [mg/km]. Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevien keskitulosten on oltava asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa A osassa vahvistettuja epäpuhtauspäästöjen raja-arvoja pienemmät.”

”1.1.1

Luokkien L1e, L3e ja L4e ajoneuvojen on täytettävä seuraavat yleiset vaatimukset:

1.1.2.1

Ajoneuvot on arvioitava 1.2–1.2.4.1 kohdan säännösten mukaisesti.

1.1.2.2

Jos ajoneuvo on varustettu rakenteilla tai osilla, joiden tarkoituksena on osittain tai kokonaan suojata kuljettajaa, matkustajia tai matkatavaroita taikka peittää tiettyjä ajoneuvon osia, ajoneuvovalmistaja voi vaihtoehtoisesti päättää soveltaa E-säännössä nro 26 (*) ajoneuvoluokalle M1 vahvistettuja asiaankuuluvia vaatimuksia, jotka koskevat joko tiettyjä ulkonevia osia tai ajoneuvon koko ulkopintaa. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota vaadittuihin kaarevuussäteisiin, mutta kädensijojen, saranoiden, painikkeiden ja antennien ulkoneman suuruutta ei tarvitse tarkastaa.

Näiden ehtojen mukaisesti arvioitavat asianomaiset ulkonevat osat on nimettävä ilmoituslomakkeessa selvästi, ja ajoneuvon muun ulkopinnan on täytettävä 1–1.3.8 kohdan vaatimukset.

1.1.3.1

Kun moottoripyörään on kytketty joko kiinteä tai irrotettava sivuvaunu, jätetään moottoripyörän ja sivuvaunun väliin jäävä tila arvioinnin ulkopuolelle (ks. kuva 8–1).

Kuva 8–1

Luokan L4e sivuvaunullisen moottoripyörän kuva ylhäältä

1.1.3.2

Jos sivuvaunu voidaan irrottaa moottoripyörästä siten, että moottoripyörää voidaan käyttää ilman sitä, moottoripyörän on yksinään täytettävä 1–1.3.8 kohdassa moottoripyörille asetetut vaatimukset.”

”1.2.3

Testauslaitetta on liikutettava ajoneuvon etuosasta sen takaosaa kohti tasaisella liikkeellä sen kummallakin puolella. Jos testauslaite joutuu kosketuksiin ohjauslaitteen tai siihen asennettujen osien kanssa, sitä käännetään poispäin sen lukittuun asentoon asti jatkaen testausta tänä aikana ja sen jälkeen. Testauslaitteen on pysyttävä kosketuksessa ajoneuvoon tai kuljettajaan testauksen aikana (ks. kuva 8–2).

Kuva 8–2

Testauslaitteen liikealueet

1.2.3.1

Testauslaitteen ensimmäinen kosketuskohta on ajoneuvon etuosa, ja laitteen on liikuttava sivusuuntaisesti ulospäin ajoneuvon ja mahdollisen kuljettajan ääriviivojen mukaisesti. Testauslaitteen on voitava liikkua myös sisäänpäin siten, ettei liikkeen määrä ylitä taaksepäin suuntautuvan liikkeen määrää (toisin sanoen 45 asteen kulmassa ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden).

1.2.3.2

Testauslaitteen on työnnettävä kuljettajan kädet ja jalat pois tieltä sen joutuessa suoraan kosketuksiin niiden kanssa, ja kaikkien tukien (esimerkiksi jalkatukien) on voitava vapaasti kiertyä, taittua, taipua tai kääntyä niiden joutuessa kosketuksiin testauslaitteen kanssa, ja niitä on arvioitava kaikissa kosketuksesta johtuvissa väliasennoissa.”

”1.3.3.2

Jos yläreunaan sovelletaan sädettä, se ei saa olla suurempi kuin 0,70 kertaa tuulilasin tai tuulisuojan paksuus yläreunasta mitattuna.”

”1.3.5.2

Eturoiskesuojan etureunaan sovellettava säde ei saa olla suurempi kuin 0,70 kertaa roiskesuojan paksuus etureunasta mitattuna (jos esimerkiksi metallilevyn reunassa on pyöreä harjanne, paksuutena pidetään harjanteen halkaisijaa).”

”2.2.1

Säiliölle on suoritettava hydraulinen sisäisen paineen testi. Testi suoritetaan erilliselle yksikölle, johon on liitetty kaikki siihen kuuluvat lisävarusteet. Säiliö täytetään kokonaan palamattomalla nesteellä, jonka tiheys ja viskositeetti ovat lähellä tavallisesti käytetyn polttonesteen tiheyttä ja viskositeettia, tai vedellä. Kaikkien ulkopuolisten yhteyksien katkaisemisen jälkeen painetta nostetaan vähitellen sen yhteysputken kautta, jonka kautta polttoainetta syötetään moottoriin, kunnes 1.2.9 kohdassa määritetty sisäinen paine on saavutettu, ja tätä painetta pidetään yllä vähintään 60 sekunnin ajan.”

”3.2.1

Tehdään 3.3–3.7.5.1 kohdan mukaista testausta ajatellen riittävälle määrälle säiliöitä asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitettuun testityyppiin IV kuuluva läpäisevyystesti, jossa ei tarvitse ottaa huomioon hajontamittauksia tämän liitteen testejä varten. Esivakautusmenettelyn kokonaiskestoon kuuluu vähintään neljän viikon esivarastointi, jota seuraa kahdeksan viikon varastointi vakiintuneissa olosuhteissa.”

”3.3.1

Polttoainesäiliö täytetään sen nimelliskapasiteettiin asti sekoituksella, jonka sisällöstä 50 prosenttia on vettä ja 50 prosenttia etyleeniglykolia tai muuta jäähdytysnestettä, joka ei syövytä säiliön materiaalia, ja jonka kryoskooppinen piste on alempi kuin 243 ± 2K (– 30 ± 2 °C).

Polttoainesäiliössä testin aikana olevien aineiden lämpötilan on oltava 253 ± 2K (– 20 ± 2 °C). Säiliö jäähdytetään vastaavaan ympäristön lämpötilaan. Polttoainesäiliö voidaan myös täyttää asianmukaisesti jäähdytetyllä nesteellä edellyttäen, että polttoainesäiliötä pidetään testilämpötilassa vähintään tunnin ajan.

Testissä käytetään heiluria. Sen lyöntipää on tasasivuisen kolmiopyramidin muotoinen ja kaarevuussäde 3,0 mm huipulla ja kulmissa. Heilurin vapaasti liikkuvan massan on oltava 15 kg ± 0,5 kg ja liike-energian vähintään 30,0 J jokaisessa polttoainesäiliöön kohdistuvassa iskussa.

Tutkimuslaitos voi valita testattavaksi haluamansa määrän polttoainesäiliön testauspisteitä, joita pidetään riskialttiina johtuen säiliön asentamisesta ja sijainnista ajoneuvossa. Muuta kuin metallista suojausta ei huomioida, ja rungon putket tai alustan osat voidaan ottaa huomioon riskin arvioinnissa.

Kaikkien iskujen suorittamiseksi voidaan käyttää useampaa kuin yhtä polttoainesäiliötä edellyttäen, että kaikki polttoainesäiliöt ovat läpäisseet läpäisevyystestin.

Yksikään testattaviin pisteisiin osunut isku ei saa aiheuttaa nestevuotoa.”

”3.4.1

Polttoainesäiliö täytetään sen nimelliskapasiteettiin asti käyttäen testinesteenä vettä, jonka lämpötila on 326 ± 2K (53 ± 2 °C). Tämän jälkeen säiliöön kohdistetaan sisäinen paine, joka on kaksinkertainen suhteelliseen käyttöpaineeseen (suunnittelupaine) nähden tai 30 kPa:n ylipaine sen mukaan, kumpi on suurempi. Säiliö pidetään suljettuna ja paineen alaisena vähintään viiden tunnin ajan ympäristössä, jonka lämpötila on 326 ± 2K (53 ± 2 °C).

Polttoainesäiliössä ei saa näkyä merkkejä vuodosta, eikä mikään siihen mahdollisesti tuleva väliaikainen tai pysyvä muodonmuutos saa tehdä sitä käyttökelvottomaksi. Jos säiliön epämuodostuneisuutta arvioidaan, otetaan huomioon asentamisen erityisolosuhteet.”

”3.5.1

Täysin uuden polttoainesäiliön suorista tai lähes suorista pinnoista otetaan kuusi keskimäärin samanpaksuista vetokoekappaletta. Niiden vetolujuus ja kimmorajat määritetään 296 ± 2 K:n (23 ± 2 °C) lämpötilassa vetonopeudella 50 mm/min. Saatuja arvoja verrataan läpäisevyystestin läpäisseellä polttoainesäiliöllä tehdyistä samanlaisista testeistä saatuihin vetolujuus- ja kimmoraja-arvoihin. Materiaalia pidetään hyväksyttävänä, jos vetolujuuden ero ei ole suurempi kuin 25 prosenttia.”

”3.6.1

Polttoainesäiliö asennetaan ajoneuvoa edustavaan ajoneuvon osaan ja täytetään 50 prosenttiin tilavuudestaan vedellä, jonka lämpötila on 293 ± 2K (20 ± 2 °C). Testauskokoonpano, polttoainesäiliö mukaan luettuna, jätetään 60 minuutin ajaksi ympäristöön, jonka lämpötila on 343 ± 2K (70 ± 2 °C), minkä jälkeen polttoainesäiliössä ei saa näkyä mitään pysyviä muodonmuutoksia tai vuotoja ja sen on oltava täysin käyttökelpoinen.”

”3.7.4.3

Keskimääräinen palamisaika (ACT) ja keskimääräinen palamispituus (ACL) lasketaan, jos yksikään kymmenestä näytteestä ei ole tai 20 näytteestä korkeintaan yksi on palanut 100 mm:n merkkiin asti.

”3.2.2.1

Valmistajat voivat soveltaa tietyissä moottorin pyörimisnopeus- ja kuormitusolosuhteissa sytytyskatkoja koskevaan vianilmaisuun suurempaa raja-arvoa kuin viranomaisille ilmoitettu, jos viranomaisille voidaan osoittaa, että havainnot olisivat epäluotettavia pienempää raja-arvoa käytettäessä. Ajoneuvon sisäisessä valvonnassa sillä tarkoitetaan sitä epäonnistuneiden sytytysten prosenttiosuutta, joka (valmistajan ilmoituksen mukaan) johtaisi asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevan B jakson mukaiset päästörajat ylittäviin päästöihin, tai prosenttiosuutta, joka voi johtaa katalysaattorin tai katalysaattoreiden peruuttamatonta vahinkoa aiheuttavaan ylikuumenemiseen.

3.2.2.2

Jos valmistaja voi osoittaa viranomaisille, että sytytyskatkojen suurten osuuksien havaitseminen ei ole vielä toteutettavissa tai että sytytyskatkoja ei voida erottaa muista vaikutuksista (esimerkiksi tienpinnan epätasaisuus, vaihteen vaihtaminen, häiriöt välittömästi moottorin käynnistämisen jälkeen), sytytyskatkojen valvonta voidaan keskeyttää mainituissa olosuhteissa.”

”4.3

Puutteiden järjestyksestä päätettäessä asetetaan ensimmäiseksi 3.3.2.1, 3.3.2.2 ja 3.3.2.3 kohtaan liittyvät kipinäsytytysmoottorien puutteet ja 3.3.3.1, 3.3.3.2 ja 3.3.3.3 kohtaan liittyvät puristussytytysmoottorien puutteet.

4.4

Ennen tyyppihyväksyntää tai sen aikana ei hyväksytä minkäänlaisia lisäyksessä 1 olevaan 3 kohtaan, 3.11 kohtaa lukuun ottamatta, liittyviä puutteita.”

”2.6.2

taulukossa Ap2-1 luetelluista seikoista osan seuraaminen ei ole fyysisesti mahdollista, ja puute on hyväksytty tämän epätäydellisen valvontalaitteen osalta. Valmistusasiakirjoihin on lisättävä tyhjentävät tekniset perustelut siitä, miksi tällainen OBD-järjestelmän valvontalaite ei voi toimia.”

—

kaksi pystytasoa kilven ulkoreunojen suuntaisesti kilvestä vasemmalle ja oikealle 30° ulospäin pituussuuntaisesta tasosta, joka on samansuuntainen ajoneuvon pituussuuntaisten keskitason kanssa ja kulkee kilven keskipisteen kautta

—

vaakatasossa kilven yläreunasta 15° ylöspäin

—

vaakatasossa kilven alareunan suuntaisesti.”

Yhtälö 2–3:

Yhtälö 2–4:

, i = 2:sta ng – 1:een

i on vaihteen numero (≥ 2)

ng on vaihteiden kokonaismäärä eteenpäin

Pn on nimellisteho (kW)

mk on vertailumassa (kg)

nidle on joutokäyntinopeus (min– 1)

s on moottorin nimelliskierrosnopeus (min– 1)

ndvi on moottorin kierrosnopeuden (min– 1) ja vaihteella i määritetyn ajoneuvon nopeuden (km/h) välinen suhde

i on vaihteen numero (≥ 4)

ng on vaihteiden kokonaismäärä eteenpäin

Pn on nimellisteho (kW)

mk on vertailumassa (kg)

nidle on joutokäyntinopeus (min– 1)

s on moottorin nimelliskierrosnopeus (min– 1)

ndvi-2 on moottorin kierrosnopeuden (min– 1) ja vaihteella i – 2 määritetyn ajoneuvon nopeuden (km/h) välinen suhde

Pn on nimellisteho (kW)

mk on vertailumassa (kg)

nidle on joutokäyntinopeus (min– 1)

s on moottorin nimelliskierrosnopeus (min– 1)

ndv1 on moottorin kierrosnopeuden (min– 1) ja vaihteella 1 määritetyn ajoneuvon nopeuden (km/h) välinen suhde

Yhtälö 2–7a:

Yhtälö 2–8:

Yhtälö 2–9:

, i = 3 to ng”

HCm on testin aikana tuotettujen hiilivetyjen massa ilmaistuna milligrammoina kilometriä kohti (mg/km)

S on 6.1.1.3 kohdassa määritelty matka

V on 6.1.1.4.1 kohdassa määritelty kokonaistilavuus

dHC on hiilivetyjen tiheys vertailulämpötilassa ja -paineessa (273,2 K ja 101,3 kPa)

HCc on ohennettujen kaasujen pitoisuus hiiliekvivalentin miljoonasosina (ppm) (esimerkiksi propaanin konsentraatio kerrottuna kolmella) ja korjattuna siten, että ohennusilma otetaan huomioon, seuraavan yhtälön mukaisesti:

Yhtälö 2–34:

jossa

CNMHC = laimennetun pakokaasun korjattu NMHC-pitoisuus ppm hiiliekvivalenttina

CTHC = laimennetun pakokaasun kaikkien hiilivetyjen (THC) pitoisuus ppm hiiliekvivalenttina ja korjattuna THC:n määrällä laimennusilmassa

CCH4 = laimennetun pakokaasun metaanipitoisuus (CH4-pitoisuus) ppm hiiliekvivalenttina ja korjattuna CH4:n määrällä laimennusilmassa

Rf CH4 = 5.2.3.4.1 kohdassa määritelty FID:n vastetekijä metaanin osalta.

COm on testin aikana tuotetun hiilimonoksidin massa ilmaistuna muodossa mg/km

S on 6.1.1.3 kohdassa määritelty matka

V on 6.1.1.4.1 kohdassa määritelty kokonaistilavuus

dCO on hiilimonoksidin tiheys, dCO = 1,25 · 106 mg/m3 vertailulämpötilassa ja -paineessa (273,2 K ja 101,3 kPa)

COc on laimennettujen kaasujen hiilimonoksidipitoisuus miljoonasosina ilmaistuna (ppm) ja korjattuna seuraavalla kaavalla siten, että laimennusilma otetaan huomioon:

Yhtälö 2–37:

jossa

NOxm on testin aikana tuotettujen typen oksidien massa ilmaistuna milligrammoina kilometriä kohti (mg/km)

S on 6.1.1.3 kohdassa määritelty matka

V on 6.1.1.4.1 kohdassa määritelty kokonaistilavuus

on pakokaasujen typen oksidien tiheys olettaen, että ne ovat typpidioksidin muodossa, = 2,05 · 106 mg/m3 vertailulämpötilassa ja -paineessa (273,2 K ja 101,3 kPa)

NOxc on laimennettujen kaasujen pitoisuus miljoonasosina ilmaistuna (ppm) ja korjattuna seuraavalla kaavalla siten, että laimennusilma otetaan huomioon:

Yhtälö 2–39:

jossa

Yhtälö 2–42:

kun pakokaasut poistetaan tunnelista

Yhtälö 2–43:

kun pakokaasut palautetaan tunneliin

jossa

Yhtälö 2–44:

kun pakokaasut poistetaan tunnelista

Yhtälö 2–45:

kun pakokaasut palautetaan tunneliin

jossa

CO2m on testin aikana tuotetun hiilidioksidin massa (g/km)

S on 6.1.1.3 kohdassa määritelty matka

V on 6.1.1.4.1 kohdassa määritelty kokonaistilavuus

hiilidioksidin tiheys, = 1,964 · 103 g/m3 vertailulämpötilassa ja -paineessa (273,2 K ja 101,3 kPa);

CO2c on laimennettujen kaasujen hiilidioksidipitoisuus ppm hiilidioksidiekvivalenttina ja korjattuna seuraavalla kaavalla siten, että laimennusilma otetaan huomioon:

Yhtälö 2–47:

jossa

Kunkin vertailupolttoaineen osalta vetyä lukuun ottamatta:

Yhtälö 2–48:

Polttoaineen, jonka koostumus on CxHyOz, osalta kaava on seuraava:

Yhtälö 2–49:

H2NG:n osalta kaava on seuraava:

Yhtälö 2–50:

Vedyn osalta laimennuskerroin lasketaan seuraavasti:

Yhtälö 2–51:

Lisäyksessä x olevien vertailupolttoaineiden osalta X:n arvot ovat seuraavat:

Taulukko 1–8

DiF:n laskentakaavoissa oleva kerroin X

=

näytepussin sisältämän laimennetun pakokaasun CO2-pitoisuus tilavuusprosentteina

CHC

=

näytepussien sisältämän laimennetun pakokaasun hiilivetypitoisuus ppm hiiliekvivalenttina

CCO

=

näytepussin sisältämän laimennetun pakokaasun hiilimonoksidipitoisuus ppm:nä

=

näytepussin sisältämän laimennetun pakokaasun vesipitoisuus tilavuusprosentteina

=

laimennukseen käytettävän ilman vesipitoisuus tilavuusprosentteina

=

näytepussin sisältämän laimennetun pakokaasun vetypitoisuus ppm:nä

A

=

maakaasun/biometaanin määrä H2NG-seoksessa tilavuusprosentteina.”

”3.2.1.3

Käyttötilan valintakytkin säädetään taulukon Ap11-2 mukaisesti:

Taulukko Ap11-2

Taulukko sovellettavan edellytyksen A tai B määrittämiseksi erilaisten hybridiajoneuvojen ja hybriditilan valintakytkimen asennon mukaan