14.9.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 245/16

(1)

Komissio antoi 23 päivänä maaliskuuta 2006 asetuksen (EY) N:o 553/2006 (2) väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(2)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1472/2006 (3) käyttöön kahden vuoden ajaksi 9,7–16,5 prosentin suuruiset lopulliset polkumyyntitullit tiettyjen Vietnamista ja Kiinasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, jäljempänä ’neuvoston asetus (EY) N:o 1472/2006’ tai ’riidanalainen asetus’.

(3)

Neuvosto laajensi asetuksella (EY) N:o 388/2008 (4) tiettyjen Kiinasta peräisin olevien jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuontiin sovellettavat lopulliset polkumyyntitoimenpiteet koskemaan Macaon erityishallintoalueelta, jäljempänä ’Macao’, lähetettyä tuontia, riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Macao.

(4)

Toimenpiteiden voimassaolon päätyttyä neuvosto jatkoi 3 päivänä lokakuuta 2008 vireillepannun toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun (5) jälkeen polkumyyntitoimenpiteiden voimassaoloa vielä 15 kuukaudella eli 31 päivään maaliskuuta 2011 täytäntöönpanoasetuksella(EU) N:o 1294/2009 (6), jäljempänä ’täytäntöönpanoasetus(EU) N:o 1294/2009’.

(5)

Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd ja Risen Footwear (HK) Co Ltd sekä Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, jäljempänä ’valituksen tekijät’, valittivat riidanalaisesta asetuksesta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen (nykyinen nimi: yleinen tuomioistuin). Yleinen tuomioistuin hylkäsi valitukset 4 päivänä maaliskuuta 2010 asiassa T-401/06, Brosmann Footwear (HK) ym. v. neuvosto (Kok. 2010, s. II-671), ja 4 päivänä maaliskuuta 2010 yhdistetyissä asioissa T-407/06 ja T-408/06, Zhejiang Aokang Shoes ja Wenzhou Taima Shoes v. neuvosto (Kok. 2010, s. II-747), antamillaan tuomioilla.

(6)

Valituksen tekijät valittivat tuomioista. Unionin tuomioistuin kumosi mainitut tuomiot asiassa C-249/10 P, Brosmann ym., 2 päivänä helmikuuta 2012 ja asiassa C-247/10 P, Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, 15 päivänä marraskuuta 2012 antamillaan tuomioilla, jäljempänä ’Brosmann- ja Aokang-tuomiot’. Sen mukaan yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että komission ei tarvinnut tarkastella otokseen kuulumattomien kauppiaiden markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti (asiassa C-249/10 P annetun tuomion 36 kohta ja asiassa C-247/10 P annetun tuomion 29 ja 32 kohta).

(7)

Tämän jälkeen unionin tuomioistuin antoi oman tuomionsa asiasta. Tuomion mukaan ”[…] komission olisi pitänyt tutkia perustellut vaatimukset, jotka valittajat esittivät sille perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan nojalla saadakseen markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman riidanalaisessa asetuksessa tarkoitetussa polkumyyntimenettelyssä. On todettava, ettei voida sulkea pois sitä, että tällainen tutkinta olisi voinut johtaa suhteessa valittajiin sellaisen lopullisen polkumyyntitullin asettamiseen, joka eroaa niihin riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaan sovellettavasta 16,5 prosentin tullista. Tästä samasta säännöksestä ilmenee nimittäin, että ainoalle otokseen kuuluvalle kiinalaiselle toimijalle, joka on saanut markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman, asetettiin 9,7 prosentin lopullinen polkumyyntitulli. Tämän tuomion 38 kohdasta ilmenee, että jos komissio olisi todennut, että myös valittajat toimivat markkinatalousolosuhteissa, myös viimeksi mainittujen olisi pitänyt saada hyväkseen kyseinen tulli, jos yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskeminen ei olisi ollut mahdollista” (asiassa C-249/10 P annetun tuomion 42 kohta ja asiassa C-247/10 P annetun tuomion 36 kohta).

(8)

Näin ollen unionin tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin se liittyy asianomaisiin valituksen tekijöihin.

(9)

Lokakuussa 2013 komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (7) päättäneensä aloittaa polkumyynnin vastaisen menettelyn uudelleen siitä nimenomaisesta ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus ilmeni, ja tutkia, olivatko valituksen tekijät toimineet markkinatalousolosuhteissa 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisenä aikana, ja pyysi asianomaisia osapuolia ilmoittautumaan.

(10)

Maaliskuussa 2014 neuvosto hylkäsi neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2014/149/EU (8) komission ehdotuksen antaa neuvoston täytäntöönpanoasetus lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd, Risen Footwear (HK) Co Ltd tai Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta ja päätti menettelyn kyseisten tuottajien osalta. Neuvosto katsoi, että kyseisiltä vientiä harjoittavilta tuottajilta kenkiä hankkineille tuojille, jotka olivat saaneet asiaan liittyvät tullimaksut takaisin kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (9), jäljempänä ’yhteisön tullikoodeksi’, 236 artiklan nojalla, oli syntynyt perusteltu luottamus riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 4 kohdan perusteella, jonka mukaan tullien kantamiseen sovelletaan yhteisön tullikoodeksin (10) ja erityisesti sen 221 artiklan säännöksiä.

(11)

Kolme tarkasteltavana olevan tuotteen tuojaa eli C&J Clark International Ltd., jäljempänä ’Clark’, Puma SE, jäljempänä ’Puma’, ja Timberland Europe B.V., jäljempänä ’Timberland’, jäljempänä yhdessä ’asianomaiset tuojat’, riitauttivat Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevien tiettyjen jalkineiden tuontiin sovellettavat polkumyyntitoimenpiteet vetoamalla 5–7 kappaleessa mainittuihin oikeustapauksiin kansallisissa tuomioistuimissaan, jotka pyysivät asiassa ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta.

(12)

Unionin tuomioistuin totesi asetuksen (EY) N:o 1472/2006 ja täytäntöönpanoasetuksen(EU) N:o 1294/2009 pätemättömiksi yhdistetyissä asioissa C-659/13 C & J Clark International ja C-34/14 Puma SE, jäljempänä ’tuomiot’, siltä osin kuin Euroopan komissio ei tarkastellut otokseen kuulumattomien Kiinassa ja Vietnamissa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien esittämiä markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä vastoin neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (11) 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan ja 9 artiklan 5 kohdan vaatimuksia.

(13)

Kolmannen tapauksen osalta eli asiassa C-571/14, Timberland Europe B.V. v Inspecteur van de Belastingdienst, kantoor Rotterdam Rijnmond, unionin tuomioistuin päätti 11 päivänä huhtikuuta 2016 poistaa asian rekisteristä ennakkoratkaisua pyytäneen kansallisen tuomioistuimen pyynnöstä.

(14)

SEUT-sopimuksen 266 artiklan mukaan toimielinten on toteutettava tuomioistuimen tuomioiden täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Jos toimielinten hyväksymä säädös kumotaan polkumyyntimenettelyn kaltaisen hallinnollisen menettelyn yhteydessä, tuomioistuimen tuomion noudattamiseen sisältyy kumotun säädöksen korvaaminen uudella säädöksellä, jossa tuomioistuimen yksilöimä lainvastaisuus on poistettu (12).

(15)

Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan menettely kumotun säädöksen korvaamiseksi voidaan aloittaa uudelleen juuri siitä ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus ilmeni (13). Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että tilanteessa, jossa hallinnollisen menettelyn päättävä säädös kumotaan, kumoaminen ei välttämättä vaikuta valmisteleviin säädöksiin, kuten polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanoon. Tilanteessa, jossa lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa koskeva asetus kumotaan, tämä tarkoittaa sitä, että polkumyynnin vastainen menettely on edelleen käynnissä kumoamisen jälkeen, koska polkumyynnin vastaisen menettelyn päättävä säädös on hävinnyt unionin oikeusjärjestyksestä (14), paitsi jos lainvastaisuus tapahtui vireillepanovaiheessa.

(16)

Lukuun ottamatta sitä seikkaa, että toimielimet eivät tarkastelleet otokseen kuulumattomien Kiinassa ja Vietnamissa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien esittämiä markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä, kaikki muut asetuksessa (EY) N:o 1472/2006 ja täytäntöönpanoasetuksessa(EU) N:o 1294/2009 esitetyt päätelmät pysyvät voimassa.

(17)

Tässä tapauksessa lainvastaisuus esiintyi vireillepanon jälkeen. Komissio päätti näin ollen aloittaa uudelleen tämän polkumyynnin vastaisen menettelyn, joka oli tuomioiden antamisen jälkeen edelleen avoimena, juuri siitä ajankohdasta, jona lainvastaisuus ilmeni, ja tarkastella, toimivatko asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat markkinatalousolosuhteissa 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisenä aikana, joka oli edellä 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettujen lopullisten tullien käyttöön ottamiseen johtaneen tutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, tutkimusajanjakso. Komissio tutki myös tarvittaessa, täyttivätkö asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat perusasetuksen, sellaisena kuin se oli voimassa ennen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen(EU) N:o 765/2012 (15), jäljempänä ’perusasetus sellaisena kuin se oli ennen muuttamista’ (16), voimaantuloa, 9 artiklan 5 kohdan yksilöllistä kohtelua koskevat edellytykset.

(18)

Komissio otti komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/1395 (17) uudelleen käyttöön lopullisen polkumyyntitullin ja kantoi lopullisesti väliaikaisen tullin, joka oli otettu käyttöön Clarkin ja Puman Kiinasta tulevassa tiettyjen sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja joita valmistaa kolmetoista kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka olivat esittäneet markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön tutkimuksessa, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, joka johti lopullisten tullien käyttöönottoon, mutta jotka eivät kuuluneet otokseen mainitussa tutkimuksessa.

(19)

Clarkin, Puman ja Timberlandin Vietnamista tulevan tuonnin osalta komissio arvioi kaikkien sellaisten otokseen kuulumattomien asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt, jotka olivat esittäneet tällaisen pyynnön alkuperäisessä tutkimuksessa.

(20)

Timberlandin tuonnin osalta yksi kahdesta asiassa C-571/14 yksilöidystä kiinalaisesta toimittajasta, General Shoes Ltd, oli itse asiassa sijoittautunut Vietnamiin ja sitä arvioitiin sellaisena tässä yhteydessä. Kuten jäljempänä 144 kappaleessa todetaan, Euroopan urheiluvälineteollisuuden liitto (FESI) kyseenalaisti tämän myöhemmin ja väitti, että General Shoes Ltd oli tosiasiassa kiinalainen toimittaja.

(21)

Komissiolla on mahdollisuus korjata riidanalaisen asetuksen ne kohdat, jotka johtivat sen kumoamiseen, ja jättää ennalleen ne osat, joihin tuomio ei vaikuta (18).

(22)

Tällä asetuksella on tarkoitus korjata riidanalaisen asetuksen ne kohdat, joiden on havaittu olevan epäjohdonmukaisia perusasetukseen nähden ja jotka sen vuoksi johtivat sen pätemättömäksi toteamiseen tiettyjen vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(23)

Kaikki muut riidanalaisessa asetuksessa esitetyt päätelmät, joita unionin tuomioistuin ei todennut pätemättömiksi, säilyvät voimassa ja sisällytetään tähän asetukseen.

(24)

Sen vuoksi seuraavissa kappaleissa tehdään uusi arviointi vain siltä osin kuin on tarpeen tuomioiden noudattamiseksi.

(25)

Komissio on tutkinut, täyttivätkö Clarkin, Puman ja Timberlandin toimittajat, vietnamilaiset vientiä harjoittavat tuottajat, jotka esittivät markkinatalouskohtelua ja/tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön kyseisessä tutkimuksessa, markkinatalouskohtelua ja/tai yksilöllistä kohtelua koskevat edellytykset 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisenä aikana. Tarkoituksena on määrittää, missä määrin kyseiset kolme tuojaa ovat oikeutettuja saamaan palautusta polkumyyntitullista, joka maksettiin sellaisten vietnamilaisten toimittajien viennistä, jotka olivat esittäneet markkinatalouskohtelua ja/tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön.

(26)

Mikäli analyysista käy ilmi, että sille vietnamilaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, jonka vientiin sovellettiin jonkin mainitun kolmen tuojan maksamaa polkumyyntitullia, olisi pitänyt myöntää markkinatalouskohtelu tai yksilöllinen kohtelu, kyseisille vientiä harjoittaville tuottajille olisi myönnettävä yksilöllinen tulli ja tullimaksu palautettaisiin ainoastaan maksetun tullin (10 prosenttia) ja asianomaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle lasketun yksilöllisen tullin välisen mahdollisen erotuksen suuruisena.

(27)

Toisaalta jos markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön analyysista käy ilmi, että niin markkinatalouskohtelu kuin yksilöllinen kohtelu olisi evättävä, polkumyyntitullia ei voida palauttaa.

(28)

Kuten 12 kappaleessa todetaan, unionin tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen(EU) N:o 1294/2009 siltä osin kuin on kyse neljäntoista vietnamilaisen vientiä harjoittavan tuottajan, jotka ovat Best Royal Co. Ltd, Lac Cuong Footwear Co., Ltd, Lac Ty Co., Ltd, Saoviet Joint Stock Company (Megastar Joint Stock Company), VMC Royal Co Ltd., Freetrend Industrial Ltd ja siihen etuyhteydessä oleva yritys Freetrend Industrial A (Vietnam) Co, Fulgent Sun Footwear Co., Ltd, General Shoes Ltd, Golden Star Co, Ltd, Golden Top Company Co., Ltd, Kingmaker Footwear Co. Ltd., Tripos Enterprise Inc. ja Vietnam Shoe Majesty Co., Ltd., jäljempänä ’asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat’, harjoittamasta tiettyjen jalkineiden viennistä unioniin, kun tuojina olivat C&J Clark International Ltd, Puma SE ja Timberland Europe B.V., koska komissio ei tarkastellut muun muassa Vietnamissa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien esittämiä markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä.

(29)

Tämän vuoksi komissio on ensimmäisessä vaiheessa tutkinut mainittujen neljäntoista vientiä harjoittavan tuottajan esittämät markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt määrittääkseen niiden vientiin sovellettavan tullin. Arvioinnissa kävi ilmi, että toimitetut tiedot eivät olleet riittäviä osoittamaan, että asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimivat markkinatalousolosuhteissa tai että ne täyttivät yksilöllistä kohtelua koskevat edellytykset (ks. tarkempi selitys 30 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa).

(30)

On syytä korostaa, että todistustaakka on tuottajalla, joka haluaa saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että tällaisen tuottajan tekemän vaatimuksen on sisällettävä kyseisessä säännöksessä mainittuja riittäviä todisteita siitä, että se toimii markkinatalousolosuhteissa. Tämän vuoksi unionin toimielinten ei tarvitse osoittaa, ettei tuottaja täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä. Unionin toimielinten on sen sijaan arvioitava, riittävätkö kyseisen tuottajan toimittamat seikat osoittamaan mainitussa 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymisen, jotta sille voidaan myöntää markkinataloudessa toimivan yrityksen asema, ja unionin tuomioistuinten on tarkistettava, ettei tämä arvio ole ilmeisen virheellinen (asiassa C-249/10 P annetun tuomion 32 kohta ja asiassa C-247/10 P annetun tuomion 24 kohta).

(31)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisesti kaikkien kyseisessä artiklassa lueteltujen viiden edellytyksen on täytyttävä, jotta vientiä harjoittavalle tuottajalle voidaan myöntää markkinatalouskohtelu. Sen vuoksi komissio katsoi, että vähintään yhden edellytyksen täyttymättä jääminen riitti markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön hylkäämiseen.

(32)

Yksikään asianomaisista vientiä harjoittavista tuottajista ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä edellytyksen 1 (liiketoimintaa koskevat päätökset). Kahdeksan vientiä harjoittavan tuottajan (V1, V2, V4, V7, V8, V9, V13, V14) toimittamat tiedot osoittivat, että valtiolla oli huomattavaa vaikutusvaltaa yrityksen päätöksiin. Muut kuusi vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät kyenneet toimittamaan oleellisia ja täydellisiä tietoja (esim. yrityksen rakennetta ja pääomaa, kotimaan myyntiä ja johtajien nimittämistä koskevat todisteet) sen osoittamiseksi, että niiden liiketoimintaa koskevat päätökset tehtiin markkinasignaalien perusteella ilman merkittävää valtion puuttumista asioihin.

(33)

Kymmenen yritystä (V1, V2, V3, V5, V6, V7, V9, V10, V11, V12) ei täyttänyt edellytystä 2 (kirjanpito), koska ne eivät toimittaneet yhtä ainoaa selkeää kirjanpitoa. Havaittuja puutteita olivat tarkistetun kirjanpidon tai tilintarkastajan lausuntojen puuttuminen, tilintarkastajien lausunnoissaan esille ottamat vakavat ongelmat (kuten kansainvälisten kirjanpitonormien noudattamatta jättäminen) ja lainoja koskevat ristiriitaisuudet markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevassa lomakkeessa esitettyjen tiettyjen tietojen ja tilinpäätösten välillä. Muiden neljän yrityksen osalta ei tehty arviointia edellytyksen 2 suhteen 31 kappaleessa esitetyistä syistä.

(34)

Edellytyksen 3 osalta (varat ja ’siirrot’) kahdeksan vientiä harjoittavaa tuottajaa (V2, V4, V5, V7, V8, V10, V11, V12) ei kyennyt toimittamaan täydellisiä tietoja (esim. yrityksen hallussa olevia varoja ja maankäyttöoikeutta koskevat todisteet, selvitys tuloverojen maksamatta jättämisestä) sen osoittamiseksi, että yritykseen ei kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä. Muiden kuuden yrityksen osalta ei tehty arviointia edellytyksen 3 suhteen 31 kappaleessa esitetyistä syistä.

(35)

Edellä 31 kappaleessa esitetyistä syistä edellytystä 4 (konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö) ja 5 (valuuttakurssien muuttaminen) ei arvioitu yhdenkään asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta.

(36)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että yhdellekään asianomaisista neljästätoista vietnamilaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei pitäisi myöntää markkinatalouskohtelua, ja ilmoitti siitä asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Yksikään asianomaisista neljästätoista vietnamilaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei esittänyt huomautuksia.

(37)

Näin ollen yksikään asianomaisista neljästätoista vietnamilaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei täyttänyt kaikkia perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä, minkä vuoksi markkinatalouskohtelu evättiin niiltä kaikilta.

(38)

Perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdan mukaan yksilöllinen tulli määritetään saman asetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohtaa sovellettaessa viejille, jotka voivat osoittaa täyttävänsä kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, säädetyt edellytykset.

(39)

Kuten 30 kappaleessa todetaan, on syytä korostaa, että todistustaakka on tuottajalla, joka haluaa pyytää yksilöllistä kohtelua perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdan nojalla. Tältä osin 9 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että toimitettava hakemus on perusteltava asianmukaisesti. Tämän vuoksi unionin toimielinten ei tarvitse osoittaa, ettei viejä täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä. Unionin toimielinten on sen sijaan arvioitava, riittävätkö kyseisen viejän toimittamat seikat osoittamaan mainitussa perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdassa asetettujen edellytysten täyttymisen, jotta sille myönnetään yksilöllinen kohtelu.

(40)

Jotta viejille voidaan myöntää yksilöllinen kohtelu, niiden olisi perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti osoitettava asianmukaisesti perustellussa hakemuksessa, että kaikki tässä artiklassa luetellut viisi edellytystä täyttyvät.

(41)

Sen vuoksi komissio katsoi, että vähintään yhden edellytyksen täyttymättä jääminen oli riittävä yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön hylkäämiseen.

(42)

Mainitut viisi edellytystä ovat seuraavat:

(43)

Kaikki neljätoista vietnamilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka pyysivät markkinatalouskohtelua, pyysivät myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että niille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua.

(44)

Neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa (yritykset V6, V12, V13, V14) ei täyttänyt edellytystä 1 (pääoman kotiuttaminen), sillä ne eivät toimittaneet perusteltua näyttöä siitä, että kotiuttaminen oli sallittua.

(45)

Yksikään asianomaisista neljästätoista vientiä harjoittavasta tuottajasta ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä edellytystä 2 (vientimyynnistä ja -hinnoista päätetään vapaasti). Yhdeksän vientiä harjoittavan tuottajan (yritykset V1, V2, V4, V7, V8, V9, V10, V13, V14) yhtiöjärjestyksessä, investointilisenssissä tai toimiluvassa määrättiin tuotannon rajoituksista, minkä vuoksi ne eivät pystyneet osoittamaan, että liiketoimintaa koskevat päätökset, kuten vientimääriä koskevat päätökset, tehtiin tarjontaa ja kysyntää heijastelevien markkinasignaalien perusteella. Muut asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät myyneet tuotteitaan kotimarkkinoilla eivätkä esittäneet lisäselvityksiä, mikä tarkoittaa, että ne eivät osoittaneet, että tämä ei johtunut valtion puuttumisesta toimintaan.

(46)

Edellytyksen 3 osalta (yrityksen keskeinen johto ja osakkeenomistajat ovat riittävän riippumattomia valtiosta) todettiin, että kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa (yritykset V2 ja V8) olivat osittain valtion omistamien osakkeenomistajien omistuksessa. Yhden vientiä harjoittavan tuottajan osake-enemmistö (yritys V2) ei ollut yksityishenkilöiden hallussa edellytyksen 3 mukaisesti. Lisäksi kummankin vientiä harjoittavan tuottajan valtio-omisteisten osakkeenomistajien nimittämien hallituksen jäsenten todettiin voivan estää kyseisten yritysten hallitusten mahdolliset päätökset. Näin ollen kumpikaan vientiä harjoittava tuottaja ei pystynyt osoittamaan, että se olisi riittävän riippumaton valtiosta.

(47)

Näin ollen yksikään asianomaisista neljästätoista vietnamilaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei täyttänyt perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, minkä vuoksi yksilöllinen kohtelu evättiin niiltä kaikilta.

(48)

Vietnamiin sovellettava jäännöspolkumyyntitulli olisi näin ollen otettava käyttöön kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1472/2006 soveltamiskaudella. Asetuksen soveltamiskausi oli alun perin 7 päivästä lokakuuta 20067 päivään lokakuuta 2008. Toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanon seurauksena 30 päivänä joulukuuta 2009 asetuksen soveltamisaikaa jatkettiin 31 päivään maaliskuuta 2011. Tuomioissa yksilöity lainvastaisuus on se, että unionin toimielimet eivät vahvistaneet, olisiko asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamiin tuotteisiin sovellettava jäännöstullia vai yksilöllistä tullia. Tuomioistuimen yksilöimän lainvastaisuuden perusteella ei ole oikeudellisia perusteita vapauttaa asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamia tuotteita täysin polkumyyntitullista. Sen vuoksi uudessa säädöksessä, jolla korjataan tuomioistuimen yksilöimä lainvastaisuus, on vain arvioitava uudelleen sovellettava polkumyyntitulli eikä itse toimenpiteitä.

(49)

Koska katsotaan, että jäännöstulli olisi otettava uudelleen käyttöön asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta samansuuruisena kuin alun perin riidanalaisella asetuksella ja täytäntöönpanoasetuksella(EU) N:o 1294/2009, neuvoston asetukseen (EY) N:o 388/2008 ei tarvita mitään muutoksia. Mainittu asetus pysyy voimassa.

(50)

Edellä esitetyt havainnot ja päätelmät ilmoitettiin asianomaisille osapuolille, ja niille varattiin aikaa huomautusten tekemiseksi. FESI ja yksi tuoja ilmoittautuivat ja esittivät huomautuksia. FESIn huomautukset esitettiin myös Puma SE:n ja Timberland Europe BV:n puolesta.

(51)

FESI väitti, että nykyisessä täytäntöönpanossa tehtiin useita menettelyvirheitä. FESI huomautti, että asianomaisten kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä oli jo tarkasteltu ja niitä koskevat päätelmät ilmoitettu ennen kuin unionin tuomioistuin antoi tuomionsa 3 päivänä joulukuuta 2015 yhdistetyissä asioissa C-659/13 C & J Clark International Limited ja C-34/14 Puma SE; samoin oli ilmoitettu komission aikomuksesta ottaa uudelleen käyttöön 16,5 prosentin suuruinen lopullinen polkumyyntitulli jalkineiden tuonnissa. Täten arvioinnit oli toteutettu ilman oikeusperustaa, ja ne ennakoivat tulevaa unionin tuomioistuimen tuomiota.

(52)

Komissio ei katso edellä esitetyn huomautuksen pitävän paikkaansa, sillä se ainoastaan valmisteli mahdollisen tulevan tuomion täytäntöönpanoa. Tällaisen valmistelun tarkoituksena oli moitteettoman hallinnoinnin varmistaminen seuraavista syistä. Ensinnäkin on kiistämätöntä, että komission olisi pitänyt tarkastella markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä. Ainoa käsiteltävä asia edelleen meneillään olevassa tuomioistuinmenettelyssä kyseisenä ajankohtana oli se, voiko etuyhteydetön tuoja, kuten Clark, Puma tai Timberland, vedota kyseiseen lainvastaisuuteen. Tämän joko-tai-valinnan vuoksi komissio pystyi poikkeuksellisesti valmistautumaan täysin siihen mahdollisuuteen, että asiassa annetaan kielteinen tuomio. Toiseksi ripeä täytäntöönpano oli välttämätön, jotta kansalliset tulliviranomaiset voivat käsitellä nopeasti kesken olevat palautuspyynnöt ja taata kaikkien toimijoiden oikeusvarmuuden. Tuomioistuimen päätökseen ei vaikutettu, koska kyseinen tuomio koski eri kohdetta (eli sitä, voivatko tuojat vedota siihen, että vientiä harjoittavilla tuottajilla on oikeus saada markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt arvioiduksi).

(53)

FESI väitti myöhemmin vielä, että ilmoituksella (19), joka koski yhdistetyissä asioissa C-659/13 C&J Clark International Limited ja C-34/14 Puma SE annettujen tuomioiden täytäntöönpanoa ja joka julkaistiin myöhemmin 17 päivänä maaliskuuta 2016, ei voitu korjata edellä mainittuja menettelyvirheitä, koska siinä ei annettu asianomaisille osapuolille todellista mahdollisuutta käyttää puolustautumisoikeuksiaan.

(54)

Lisäksi FESI väitti, että sen olisi pitänyt saada tutustua kaikkiin alkuperäisen tutkimuksen tutkimusasiakirjoihin ja että oleellisten vientiä harjoittavien tuottajien nimiä ei olisi saanut muuttaa tunnistamattomiksi päätelmien ilmoittamista koskevissa asiakirjoissa.

(55)

FESI katsoi, että edellä esitetyistä menetelmävirheistä johtuen komissio rikkoi EU:n oikeudellista peruskehystä ja käytti siten valtaansa väärin.

(56)

Ilmoitus tuomion täytäntöönpanosta julkaistiin avoimuuden lisäämiseksi kaupan suojatoimiin liittyvissä tutkimuksissa sovellettavan komission avoimuuspolitiikan mukaisesti kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan pyynnöstä sen jälkeen, kun asia oli otettu esiin erään osapuolen kuulemisessa. Komissio on edelleen sitä mieltä, että julkaisemista ei suoranaisesti edellytetä laissa. Mutta vaikka se olisikin ollut tarpeen, mitä se ei ollut, asianmukaisen menettelyn ja kuulluksi tulemisen oikeuden takaamiseksi, julkaiseminen ja se, että kaikille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia, täyttivät tällaiset vaatimukset.

(57)

Pääsy kaikkiin alkuperäisen tutkimuksen tutkimusasiakirjoihin on annettu, vaikka komissio ei ymmärräkään, miten muut kuin asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskeviin pyyntöihin liittyvät tiedot voisivat olla oleellisia tässä menettelyssä. Vientiä harjoittavien tuottajien nimien muuttaminen tunnistamattomiksi oli tarpeen näiden liiketoimintaan liittyvien tietojen luottamuksellisuuden takaamiseksi. Tosin tuontia harjoittavien asianomaisten osapuolten pyynnöstä niille ilmoitettiin, mitkä tuojista olivat niiden tuojia.

(58)

Näistä syistä kaikki menettelyn sääntöjenvastaisuutta koskevat väitteet on hylättävä.

(59)

FESI väitti, että nykyiselle täytäntöönpanolle ei ole oikeusperustaa. Se väitti etenkin, että SEUT-sopimuksen 266 artiklaa ei sovelleta, koska jalkineita koskevien lopullisten toimenpiteiden voimassaolo päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2011 ja että sen vuoksi ei ole jatkuvia vaikutuksia, jotka johtuvat näiden toimenpiteiden sääntöjenvastaisuudesta. Osapuolet väittivät, että SEUT-sopimuksen 266 artiklan tarkoituksena ei ole korjata taannehtivasti päättyneiden toimenpiteiden sääntöjenvastaisuuksia. Tätä näkemystä tukisi SEUT-sopimuksen 263 ja 265 artikla, joilla asetetaan määräaika unionin toimielinten sääntöjenvastaisia toimia ja laiminlyöntejä koskevien valitusten tekemiselle. Tälle toimintatavalle ei ole olemassa ennakkotapauksia, eikä komissio myöskään esittänyt perusteita tai tuonut esiin aiempaa oikeuskäytäntöä, jotka tukisivat SEUT-sopimuksen 266 artiklan tulkintaa.

(60)

FESI väitti vielä, että tässä tapauksessa tutkimusta ei voida aloittaa uudelleen SEUT-sopimuksen 266 artiklan nojalla siitä nimenomaisesta hetkestä, jona lainvastaisuus tapahtui, koska unionin tuomioistuimen mukaan kyseessä ei ole ainoastaan perusteiden puuttuminen vaan lainvastaisuus liittyi perusasetuksen keskeiseen säännökseen vaikuttaen koko polkumyynnin arviointiin asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(61)

FESI väitti lisäksi, että päättyneiden toimenpiteiden korjaaminen taannehtivasti rikkoo luottamuksensuojan periaatetta. FESI väitti ensinnäkin, että osapuolille oli vakuutettu, että toimenpiteet päättyivät 31 päivänä maaliskuuta 2011, ja että koska alkuperäisestä tutkimuksesta oli kulunut jo aikaa, osapuolet olivat oikeutettuja luottamaan perustellusti siihen, että alkuperäistä tutkimusta ei aloiteta tai avata uudelleen. Toiseksi se seikka, että alkuperäisen tutkimuksen aikana markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä ei käsitelty kolmen kuukauden määräajan kuluessa, antoi vietnamilaisille vientiä harjoittaville tuottajille oikeusvarmuuden siitä, että niiden markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä ei aiotakaan tarkastella. Osapuolet katsoivat siten, että ottaen huomioon kuluneet pitkät ajanjaksot tutkimuksen uudelleen aloittaminen rikkoo yleisiä määräytymisen ja rajoittamisen periaatteita, joita sovelletaan kaikissa oikeudellisissa yhteyksissä.

(62)

Lisäksi FESI väitti, ettei SEUT-sopimuksen 266 artiklan eikä perusasetuksen nojalla ole sallittua, että asianomaisten vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuontiin aletaan uudelleen taannehtivasti soveltaa 10 prosentin suuruista lopullista tullia.

(63)

Väitteen, jonka mukaan kyseisten toimenpiteiden voimassaolo päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2011, osalta komissio ei ymmärrä, miksi toimenpiteiden voimassaolon päättyminen olisi merkityksellistä sen kannalta, onko komissiolla mahdollisuus antaa uusi säädös kumotun säädöksen korvaamiseksi alkuperäisen säädöksen mitätöivän tuomion nojalla. Edellä 15 kappaleessa tarkoitetun oikeuskäytännön mukaisesti hallinnollinen menettely olisi aloitettava uudelleen siitä ajankohdasta, jona lainvastaisuus tapahtui.

(64)

Polkumyynnin vastainen menettely on siten edelleen käynnissä menettelyn päättämistä koskevan säädöksen kumoamisen vuoksi. Komissio on velvoitettu saattamaan menettely päätökseen, koska perusasetuksen 9 artiklassa säädetään, että tutkimus on saatettava päätökseen komission antamalla säädöksellä.

(65)

Perusasetuksen 10 artiklaan ja WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 10 artiklaan perustuvasta taannehtivuutta koskevasta väitteestä voidaan todeta, että perusasetuksen 10 artiklan 1 kohdassa, joka noudattaa WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 10 artiklan 1 kohdan tekstiä, säädetään, että väliaikaisia toimenpiteitä ja lopullisia polkumyyntitulleja sovelletaan vain tuotteisiin, jotka luovutetaan vapaaseen liikkeeseen sen jälkeen, kun tapauksen mukaan perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan tai 9 artiklan 4 kohdan nojalla tehty päätös tulee voimaan. Tässä tapauksessa polkumyyntitulleja sovelletaan vain tuotteisiin, jotka luovutettiin vapaaseen liikkeeseen sen jälkeen, kun perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan nojalla annettu väliaikaista tullia koskeva asetus ja 9 artiklan 4 kohdan nojalla annettu riidanalainen (lopullista tullia koskeva) asetus olivat tulleet voimaan. Perusasetuksen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu taannehtivuus kuitenkin viittaa ainoastaan tilanteeseen, jossa tavarat luovutettiin vapaaseen liikkeeseen ennen kuin toimenpiteet otettiin käyttöön, kuten voidaan suoraan todeta kyseisen säännöksen tekstistä sekä perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdassa säädetystä poikkeuksesta.

(66)

Komissio toteaa myös, että tähän tapaukseen ei liity oikeusvarmuuden tai luottamuksensuojan taannehtivuutta tai rikkomista.

(67)

Taannehtivuuden osalta tuomioistuimen oikeuskäytännössä tehdään toimenpiteen taannehtivuutta arvioitaessa ero sen välille, sovelletaanko uutta sääntöä tilanteeseen, josta on tullut lopullinen (olemassa oleva tai lopullisesti muotoutunut oikeudellinen tilanne) (20), vai onko kyseessä tilanne, joka alkoi ennen uuden säännön voimaantuloa mutta joka ei ole vielä lopullinen (tilapäinen tilanne) (21).

(68)

Tässä tapauksessa tarkasteltavana olevan tuotteen sen tuonnin tilanteesta, joka tapahtui asetuksen (EY) N:o 1472/2006 soveltamiskaudella, ei ollut vielä tullut lopullista, koska riidanalaisen asetuksen kumoamisen vuoksi tähän tuontiin sovellettavaa polkumyyntitullia ei ollut vielä lopullisesti vahvistettu. Samalla jalkineiden tuojia varoitettiin tällaisen tullin mahdollisesta käyttöönotosta julkaisemalla vireillepanoilmoitus ja väliaikaista tullia koskeva asetus. Unionin tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimijoilla ei voi olla luottamuksensuojaa ennen kuin toimielimet ovat antaneet säädöksen, jolla päätetään hallinnollinen menettely, josta on tullut lopullinen (22).

(69)

Tämän asetuksen soveltaminen vaikuttaa suoraan meneillään olevan tilanteen tuleviin vaikutuksiin. Kansalliset tulliviranomaiset ovat kantaneet jalkineisiin sovellettavat tullit. Palautuspyynnöistä ei ole tehty lopullisia päätöksiä, minkä vuoksi tilanne on avoin. Tällä asetuksella vahvistetaan kyseiseen tuontiin sovellettava tulli ja säännellään siten meneillään olevan tilanteen tulevia vaikutuksia.

(70)

Joka tapauksessa jos kyseessä olisi ollut taannehtivuus unionin lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla, mitä se ei ollut, tällainen taannehtivuus olisi kuitenkin perusteltua seuraavasta syystä.

(71)

Unionin lainsäädännön aineellisia oikeussääntöjä voidaan soveltaa tilanteisiin, jotka olivat olemassa ennen niiden voimaantuloa, mikäli niiden ehdoista, tavoitteista tai yleisestä järjestelmästä selvästi seuraa, että niille on annettava tällainen vaikutus (23). Erityisesti asiassa C-337/88 Società agricola fattoria alimentare (SAFA) katsottiin, että ”[…] vaikka pääsääntöisesti on oikeusvarmuuden periaatteen vastaista vahvistaa yhteisön säädöksen ajallinen voimassaolo alkamaan sen julkaisemista aikaisemmasta päivämäärästä, poikkeuksellisesti saattaa olla toisin, kun tavoiteltava päämäärä sitä vaatii ja kun asianomaisten luottamuksensuojaa kunnioitetaan asianmukaisesti (24)”.

(72)

Tässä tapauksessa tarkoituksena on noudattaa SEUT-sopimuksen 266 artiklan mukaista komission velvoitetta. Koska tuomioistuin totesi lainvastaisuuden vain sovellettavan tullin määrittämisen osalta eikä itse toimenpiteiden käyttöönoton osalta (eli polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskevien päätelmien osalta), asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät voineet perustellusti odottaa, että mitään lopullisia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei otettaisi käyttöön. Tämän vuoksi toimenpiteiden käyttöönottoa, vaikka se olisi taannehtivaakin, mitä se ei ollut, ei voida pitää luottamuksensuojaa rikkovana.

(73)

Lisäksi oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan turvaamisen osalta katsotaan ensinnäkin, että oikeuskäytännön mukaan tuojat eivät voi vaatia oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan turvaamista, jos niille on ilmoitettu unionin kauppapolitiikan välittömästä muutoksesta (25). Tässä tapauksessa Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistiin vireillepanoilmoitus (26) ja väliaikaista tullia koskeva asetus, jotka molemmat ovat edelleen osa unionin oikeusjärjestystä, ja näin tuojia varoitettiin, että asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamiin tuotteisiin voidaan ryhtyä soveltamaan polkumyyntitullia. Asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät tämän vuoksi voineet vedota oikeusvarmuuteen ja luottamuksensuojan turvaamiseen.

(74)

Talouden toimijat olivat täten täysin tietoisia siitä, että kyseisten jalkineiden Vietnamista tapahtuvaan tuontiin sovelletaan tullia. Ne ottivat mainitun tullin huomioon määrittäessään myyntihintoja ja arvioidessaan taloudellisia riskejä. Niillä ei näin ollen ollut oikeusvarmuutta eikä luottamuksensuojaa sen suhteen, että tuonti olisi tullitonta, ja tavallisesti ne siirsivät tullin asiakkaidensa maksettavaksi. Sen vuoksi on unionin edun mukaista, että sovellettava tulli vahvistetaan nyt sen sijaan, että asianomaisten tuojien annettaisiin saada odottamatonta voittoa, joka ei niille kuulu.

(75)

Näin ollen määräytymisen, oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita ei rikota, kuten ei myöskään rikota perusasetuksen eikä WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen säännöksiä.

(76)

Väitteestä, jonka mukaan markkinatalouskohtelun myöntämistä koskeva päätös on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa vireillepanosta, on muistettava, että oikeuskäytännön mukaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa alakohdassa ei esitetä mitään seuraamuksia siitä, että komissio ei noudata kolmen kuukauden määräaikaa. Yleinen tuomioistuin katsoo sen vuoksi, että markkinatalouskohtelua koskeva päätös myöhemmässä vaiheessa ei vaikuta lopullisten toimenpiteiden käyttöönottoa koskevan asetuksen pätevyyteen, jos hakijat eivät ole osoittaneet, että jos komissio ei olisi ylittänyt kolmen kuukauden määräaikaa, neuvosto olisi saattanut hyväksyä erilaisen asetuksen, joka olisi suotuisampi niiden etujen kannalta kuin riidanalainen asetus (27). Tuomioistuin on lisäksi todennut, että toimielimet voivat muuttaa markkinatalouskohtelua koskevaa arviointia lopullisten toimenpiteiden hyväksymiseen asti (28).

(77)

Edellä 6 kappaleessa tarkoitetuilla Brosmann- ja Aokang-tuomioilla ei kumota kyseistä oikeuskäytäntöä. Brosmann- ja Aokang-tuomioissaan tuomioistuin nojautuu komission velvoitteeseen tehdä arviointi kolmen kuukauden kuluessa sen osoittamiseksi, että arviointivelvoite on olemassa riippumatta siitä, soveltaako komissio otantaa vai ei. Tuomioistuin ei ota kantaa siihen, mitä oikeudellisia seuraamuksia siitä on, jos komissio päättää markkinatalouskohtelua koskevan arvioinnin tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa. Tuomioistuin päätti vain siitä, että toimielimet eivät voi olla täysin ottamatta huomioon markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä, vaan ne on arvioitava viimeistään silloin, kun lopulliset toimenpiteet otetaan käyttöön. Tuomioissa vahvistetaan edellä olevassa kappaleessa tarkoitettu oikeuskäytäntö.

(78)

Tässä tapauksessa asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät ole osoittaneet, että jos komissio olisi tehnyt markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevan arvioinnin kolmen kuukauden kuluessa polkumyyntimenettelyn vireillepanosta vuonna 2005, neuvosto olisi saattanut antaa erilaisen asetuksen, joka olisi ollut suotuisampi niiden etujen kannalta kuin riidanalainen asetus. Sen vuoksi markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevan arvioinnin vanhentumista koskeva väite hylätään.

(79)

Väitettiin myös, että koska lainvastaisuus ilmeni markkinatalouskohtelua koskevan arvioinnin yhteydessä, komission olisi pitänyt aloittaa menettely uudelleen ajankohdasta ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

(80)

Tältä osin komissio toteaa, että väliaikaiset toimenpiteet eivät ole välttämätön menettelyvaihe vaan riippumaton toimenpide, jonka vaikutus lakkaa, kun lopulliset toimenpiteet hyväksytään (29). Ainoa oleellinen menettelyvaihe ennen lopullisten toimenpiteiden hyväksymistä on vireillepano. Tästä syystä väite on vaikutukseton.

(81)

FESI viittasi unionin tuomioistuimen tuomioon asiassa T-2/95, IPS v. neuvosto, ja huomautti ”tutkimuksen” ja ”menettelyn” muodollisesta erosta sekä väitti, että kun menettely on kerran päätetty, kuten tässä tapauksessa, sitä ei voida enää avata uudelleen.

(82)

Komissio ei katso, että ”tutkimus” ja ”menettely” eroaisivat toisistaan merkittävästi kyseisten tuomioiden täytäntöönpanon tapauksessa. Tuomiot koskevat sääntöjenvastaisuutta tietyn tutkimuksen osalta osana menettelyä, jonka komissio on edellä olevissa 21–29 kappaleissa selitetyn mukaisesti velvollinen korjaamaan. Joka tapauksessa asiassa T-2/95 annettua tuomiota on tulkittava kyseistä asiaa koskevasta valituksesta annetun tuomion valossa.

(83)

FESI väitti niin ikään, että SEUT-sopimuksen 266 artiklassa ei sallita unionin tuomioistuimen tuomion osittaista täytäntöönpanoa ja tässä tapauksessa todistustaakan kääntämistä. Näin ollen FESI katsoi, että komissio arvioi virheellisesti ainoastaan niiden vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt, jotka toimittivat tavaraa sellaisille tuojille, jotka olivat pyytäneet tullien palauttamista. Sen väite perustui siihen käsitykseen, että unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-659/13 C & J Clark International Limited ja C-34/14 Puma SE antamalla tuomiolla on erga omnes -vaikutuksia ja ettei voida jättää huomiotta sitä, että nyt tehdyllä markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen arvioinnilla on vaikutusta myös kaikkiin vietnamilaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavaan jäännöstulliin. Sen vuoksi se väitti, että komission olisi pitänyt arvioida kaikki alkuperäisessä tutkimuksessa esitetyt markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt.

(84)

FESI oli lisäksi eri mieltä siitä, että todistustaakka olisi markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua pyytävällä tuottajalla, ja väitti, että tuottajat olivat täyttäneet todistusvelvollisuuden esittämällä markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt alkuperäisessä tutkimuksessa vuonna 2005. FESI oli eri mieltä myös siitä, että unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-659/13 C & J Clark International Limited ja C-34/14 Puma SE antama tuomio voidaan panna täytäntöön yksinkertaisesti arvioimalla otokseen kuulumattomien vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt, koska unionin tuomioistuin ei erikseen todennut, että pätemättömäksi toteaminen rajoittuu nimenomaan tähän seikkaan.

(85)

Komissio katsoo, että tuomion täytäntöön paneminen on tarpeen ainoastaan niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joiden tuontia koskevista liiketoimista kaikki eivät ole vielä lopullisia. Tosiasiassa kuten tuomioissa vahvistetaan, tulli on lopullinen, kun yhteisön tullikoodeksissa säädetty kolmen vuoden määräytymistä koskeva ajanjakso on päättynyt. Jäännöstulliin ei kohdistu minkäänlaisia vaikutuksia, koska otokseen kuuluneiden yritysten markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt on arvioitu ja se, että jollekin otokseen kuulumattomalle yritykselle myönnettäisiin markkinatalouskohtelu / yksilöllinen kohtelu, ei vaikuta jäännöstullin suuruuteen.

(86)

Todistustaakka ei koske pelkästään pyynnön jättämistä. Se koskee pyynnön sisältöä, jolla on osoitettava, että kaikki markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat edellytykset täyttyvät.

(87)

Ainoa tuomioissa todettu lainvastaisuus oli se, että markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä ei arvioitu.

(88)

FESI väitti, että komission ei olisi pitänyt soveltaa kahta eri oikeusperustaa eli yhtäältä perusasetusta, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista (30), vientiä harjoittavien tuottajien yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen arvioimiseen ja toisaalta voimassa olevaa perusasetusta (31), johon sisällytettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella(EU) N:o 1168/2012 (32) tehdyt muutokset ja jolla otettiin käyttöön komiteamenettely muun muassa kaupan suojaamisessa ja delegoitiin siten päätöksenteko komissiolle.

(89)

FESI toisti niin ikään väitteensä siitä, että SEUT-sopimuksen 266 artiklassa ei sallita polkumyyntitullien käyttöön ottamista taannehtivasti, mikä vahvistetaan myös unionin tuomioistuimen asiassa C-459/98P, IPS v. neuvosto, antamassa tuomiossa sekä neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1515/2001 (33). FESI väitti, että komissio ei ole esittänyt päteviä perusteluja taannehtivuuskiellosta poikkeamiselle, minkä vuoksi se on rikkonut luottamuksensuojan periaatetta.

(90)

FESI väitti niin ikään, että lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto uudelleen asianomaisten vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuonnissa nykyisen täytäntöönpanon mukaisesti tarkoittaa i) niiden tuojien syrjintää, joihin sovelletaan nykyistä oikeusperustaa, verrattuna tuojiin, joihin sovelletaan edellä 6 kappaleessa tarkoitettuja Brosmann- ja Aokang-tuomioita ja joille palautettiin tullit, jotka ne olivat maksaneet niiltä viideltä vientiä harjoittavalta tuottajalta peräisin olevasta jalkineiden tuonnista, joihin kyseisiä tuomioita sovelletaan, ja ii) niiden vientiä harjoittavien tuottajien syrjintää, joihin sovelletaan nykyistä täytäntöönpanoa verrattuna niihin viiteen vientiä harjoittavaan tuottajaan, joihin sovelletaan Brosmann- ja Aokang-tuomioita ja joihin ei sovelleta tullia neuvoston 18 päivänä maaliskuuta 2014 annetulla täytäntöönpanopäätöksellä (34), jolla hylätään ehdotus täytäntöönpanoasetukseksi lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd, Risen Footwear (HK) Co. Ltd ja Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta.

(91)

Tämän syrjivän kohtelun väitettiin osoittavan, että tulkinta ei ollut yhdenmukaista ja että sovellettiin EU:n lainsäädäntöä, joka rikkoo perusoikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

(92)

Eri oikeusperustojen väitetyn käytön osalta komissio katsoo, että tämä on seurausta perusasetuksen muuttamisesta annettujen kolmen asetuksen sisältämien siirtymäsäännösten eroista.

(93)

Ensinnäkin, asetuksen(EU) N:o 765/2012 (ns. ”kiinnitinmuutos”, jossa käsitellään yksilöllistä kohtelua) 2 artiklassa säädetään, että ”sitä sovelletaan kaikkiin tutkimuksiin, jotka pannaan asetuksen(EU) N:o 1225/2009 mukaisesti vireille tämän asetuksen voimaantulon jälkeen”. Koska tämä tutkimus pantiin vireille ennen kyseistä päivämäärää, mainitulla asetuksella perusasetukseen tehtyjä muutoksia ei sovelleta tähän menettelyyn.

(94)

Toiseksi, asetuksen(EU) N:o 1168/2012 (ns. ”Brosmann-muutos”, jossa käsitellään markkinatalouskohtelua) 2 artiklassa säädetään, että ”tätä asetusta sovelletaan kaikkiin uusiin tutkimuksiin ja kaikkiin vireillä oleviin tutkimuksiin 15 päivästä joulukuuta 2012”. Sen vuoksi, jos komissio olisi noudattanut tiukkaa lähestymistapaa, ei olisi enää ollut tarpeen arvioida otokseen kuulumattomien vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä, koska ne olivat menettäneet oikeuden arviointiin 15 päivänä joulukuuta 2012. Komissio kuitenkin katsoo, että tällainen kohtelu olisi vaikea yhdistää sen velvollisuuteen panna tuomio täytäntöön. Ei myöskään vaikuta siltä, että asetuksella(EU) N:o 1168/2012 kiellettäisiin kokonaan markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen arviointi otoksen ulkopuolella, koska sillä annetaan lupa tutkia yksilöllistä kohtelua. Tämänkin poikkeuksen voitaisiin katsoa koskevan tätä tapausta. Vaihtoehtoisesti komissio katsoo, että jos asetusta(EU) N:o 1168/2012 sovellettaisiin tähän tapaukseen, lopputulos olisi sama, koska kaikki markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt hylättäisiin automaattisesti ilman arviointia.

(95)

Kolmanneksi, komiteamenettelyn osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen(EU) N:o 37/2014 (35) 3 artiklassa säädetään, että neuvostolla on jatkossakin toimivalta sellaisten säädösten osalta, joissa komissio on antanut säädöksen, joiden osalta on pantu vireille kuuleminen tai joiden osalta komissio on antanut ehdotuksen. Tässä menettelyssä tällaista toimenpidettä ei ollut toteutettu tuomion täytäntöönpanon osalta ennen asetuksen(EU) N:o 37/2014 voimaantuloa.

(96)

Lopullisten polkumyyntitullien taannehtivan käyttöönoton osalta viitataan huomioihin, jotka esitetään 67–75 kappaleessa, joissa näitä väitteitä käsitellään kattavasti.

(97)

Syrjintää koskevan väitteen osalta komissio toteaa, että vientiä harjoittavilla tuottajilla ja tietyillä tuojilla, joita tämä asetus koskee, on käytettävissään oikeussuojakeino unionin tuomioistuimissa tätä asetusta vastaan. Muilla tuojilla tällainen suoja on kansallisten tuomioistuintensa kautta, jotka soveltavat unionin yleistä oikeutta.

(98)

Syrjintää koskeva väite ei myöskään ole perusteltu. Tuojat, jotka ovat tuoneet Brosmannin ja muiden kyseisen neljän vientiä harjoittavan tuottajan tuotteita, ovat toisenlaisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa, koska niiden vientiä harjoittavat tuottajat päättivät kiistää riidanalaisen asetuksen ja koska maksetut tullimaksut palautettiin niille, mikä tarkoittaa, että yhteisön tullikoodeksin 221 artiklan 3 kohta suojaa niitä. Muiden tuojien osalta tilanne on eri eikä palautuksia ole tehty. Komissio alkoi valmistella täytäntöönpanoa Clarkin, Puman ja Timberlandin kiinalaisten ja vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta. Kaikkia muita otokseen kuulumattomia kiinalaisia ja vietnamilaisia vientiä harjoittavia tuottajia ja niiden tuojia kohdellaan samalla tavalla myöhäisemmässä vaiheessa tässä asetuksessa vahvistetun menettelyn mukaisesti.

(99)

FESI väitti myös, että perusasetuksen 14 artikla ei voi toimia oikeusperustana sekoittaen yhteisön tullikoodeksin 236 artiklan tulkintaa ja että yhteisön tullikoodeksin 236 artiklan soveltaminen ei ole riippuvainen mistään perusasetuksen nojalla tehdystä päätöksestä tai SEUT-sopimuksen 266 artiklan mukaisista komission velvoitteista.

(100)

Tässä yhteydessä FESI väitti, että yhteisön tullikoodeksin 236 artiklan soveltaminen kuuluu kansallisten tulliviranomaisten yksinomaiseen toimivaltaan, ja sen nojalla nämä ovat velvollisia palauttamaan tullimaksut, joita ei olisi lain mukaan kannettava. Lisäksi asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tullikoodeksin 236 artiklaan, tai sen sijasta, ei voida soveltaa perusasetuksen 14 artiklaa, koska molemmat ovat sekundaarilainsäädäntöä eikä kumpikaan siten syrjäytä toista. Lisäksi perusasetuksen 14 artiklan soveltamisala liittyy erityissäännöksiin, jotka koskevat perusasetuksen mukaisia tutkimuksia ja menettelyjä, eikä sitä sovelleta muihin oikeudellisiin välineisiin kuten yhteisön tullikoodeksiin.

(101)

Komissio katsoo, että asetuksessa, jolla polkumyyntitullit otetaan käyttöön, yhteisön tullikoodeksia ei sovelleta automaattisesti polkumyyntitullien käyttöönottoon vaan siihen ainoastaan viitataan. Perusasetuksen 14 artiklan nojalla komissio voi päättää olla soveltamatta tiettyjä tullikoodeksin säännöksiä ja laatia sen sijaan erityissäännöt. Koska yhteisön tullikoodeksia sovelletaan neuvoston ja komission täytäntöönpanoasetuksissa ainoastaan viitteellisesti, sillä ei ole perusasetuksen 14 artiklaan verrattuna samaa asemaa säännösten hierarkiassa, vaan se on siihen verrattuna toissijainen, ja sitä voidaan olla soveltamatta tai sitä voidaan soveltaa eri tavalla. Tämän vuoksi myös tämä väite hylättiin.

(102)

FESI väitti lisäksi, että komissio rikkoi SEUT-sopimuksen 296 artiklaa, kun se ei antanut riittäviä perusteluja eikä oikeusperustaa, jonka nojalla tullit otettiin käyttöön uudelleen taannehtivasti, ja epäsi tullimaksujen palauttamisen tuojille, joihin nykyistä täytäntöönpanoa sovelletaan.

(103)

Väitetty perustelujen riittämättömyys koski etenkin i) sitä, että tutkimuksen uudelleen avaamiselle ei ole oikeusperustaa ja että uudelleen avaamisesta ei annettu asianmukaista ilmoitusta; ii) sitä, että unionin tuomioistuimen tuomio pantiin täytäntöön vain osittain arvioimalla ainoastaan niiden vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt, jotka olivat pyytäneet palautusta; iii) poikkeamista polkumyyntitullien taannehtivuuskiellon periaatteesta; iv) yhtäältä perusasetuksen soveltamista ennen siihen 6 päivänä syyskuuta 2012 tehtyä muutosta vientiä harjoittavien tuottajien yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen osalta ja toisaalta nykyisen perusasetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella(EU) N:o 1168/2012, soveltamista päätöksentekomenettelyjen osalta ja v) näiden osapuolten toimittamiin oikeudellisiin perusteisiin vastaamatta jättämistä sen jälkeen kun komissio oli ilmoittanut asianomaisten kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen arviointia koskevista päätelmistä 15 päivänä joulukuuta 2015.

(104)

Tutkimuksen uudelleen avaamista koskevan oikeusperustan puuttumisen osalta komissio viittaa edellä 15 kappaleessa tarkoitettuun oikeuskäytäntöön, jonka mukaan se voi aloittaa tutkimuksen uudelleen siitä nimenomaisesta ajankohdasta, jona lainvastaisuus ilmeni. Tämä ajankohta oli vireillepanon jälkeen. Komissiolla ei ole oikeudellista velvollisuutta julkaista ilmoitusta tutkimuksen tai menettelyn panemisesta uudelleen vireille taikka sen uudelleen aloittamisesta tai avaamisesta. Kyseessä on automaattinen seuraus tuomiosta, joka toimielinten on pantava täytäntöön.

(105)

Oikeuskäytännön mukaan polkumyyntiasetuksen laillisuus on arvioitava unionin lainsäädännön objektiivisten normien, ei päätöskäytännön, perusteella myös silloin kun tällainen käytäntö on olemassa (jota tässä tapauksessa ei ole) (36). Vaikka komissio olisi tietyissä tapauksissa aiemmin noudattanut erilaista käytäntöä, siitä ei voi syntyä luottamuksensuojaa. Näin on erityisesti siksi, että aiempi käytäntö, johon viitataan, ei sovellu tämän tapauksen tosiasialliseen eikä oikeudelliseen sisältöön, ja että erot voidaan selittää tämän tapauksen tosiasiallisilla ja oikeudellisilla eroilla.

(106)

Erot ovat seuraavanlaiset: tuomioistuimen yksilöimä lainvastaisuus ei koske polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskevia päätelmiä eikä näin ollen tullin käyttöönottoa koskevaa periaatetta vaan ainoastaan tullin täsmällistä määrää. Asianomaisten osapuolten esiin ottamissa aiemmissa kumoamistapauksissa sen sijaan käsitellään polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskevia päätelmiä. Sen vuoksi toimielimet pitivät asianmukaisempana antaa vastaisen varalle uusia toimenpiteitä.

(107)

Tässä tapauksessa ei ollut mitään syytä hankkia lisätietoja asianomaisilta osapuolilta. Sen sijaan komission oli arvioitava jo talletettuja tapaukseen liittyviä tietoja, joita ei ollut arvioitu ennen asetuksen (EY) N:o 1472/2006 antamista. Muissa tapauksissa hyödynnetyt käytännöt eivät kuitenkaan ole täsmällisiä ja ehdottomia toimintaohjeita tähän tapaukseen.

(108)

Kaikille osapuolille, joita menettely koskee, eli asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille sekä tuomioistuimissa käsiteltävien asioiden osapuolille ja yhtä osapuolta edustavalle järjestölle on ilmoitettu niistä oleellisista seikoista, joiden perusteella komissio aikoo hyväksyä tämän markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevan arvioinnin. Niiden puolustautumisoikeudet on näin ollen turvattu. Tältä osin on huomattava, että etuyhteydettömillä tuojilla ei ole puolustautumisoikeutta polkumyyntimenettelyissä, koska menettelyjä ei ole suunnattu niitä vastaan (37).

(109)

Tuomioiden osittaisen täytäntöönpanon osalta kysymys siitä, pitääkö toimielinten panna tuomio täytäntöön ja missä määrin se pitää panna täytäntöön, riippuu tuomion tosiasiallisesta sisällöstä. Varsinkin se, onko mahdollista vahvistaa tullien käyttöönotto sellaisen tuonnin osalta, joka tapahtui ennen tuomion antamista, riippuu siitä, vaikuttaako tuomiossa todettu lainvastaisuus itse päätelmään vahingollisesta polkumyynnistä vai ainoastaan tullin tarkan määrän laskemiseen. Jälkimmäisessä tapauksessa, mistä tässä on kyse, ei ole mitään perustetta palauttaa tullit. Tällöin riittää, että määritellään tullin oikea määrä ja palautetaan mahdollinen erotus (tullin nostaminen ei ole mahdollista, koska korotettu osuus tarkoittaisi taannehtivaa käyttöön ottamista).

(110)

Aiemmat kumoamiset, joihin asianomaiset osapuolet viittaavat, ovat liittyneet polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskeviin päätelmiin (joko tosiseikkojen toteamisen tai arvioinnin taikka puolustautumisoikeuksien osalta).

(111)

Nämä kumoamiset ovat olleet joko osittaisia tai täydellisiä.

(112)

Unionin tuomioistuimet käyttävät osittaisen kumoamisen menetelmää silloin, kun ne voivat päätellä tapaukseen liittyvien tietojen perusteella, että toimielinten olisi pitänyt tehdä tiettyjä mukautuksia tai käyttää tietyssä laskelmassa erilaista menetelmää, joka olisi johtanut alhaisemman tullin käyttöönottoon (mutta eivät kyseenalaista polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskevia päätelmiä). (Alhaisempi) tulli säilyy voimassa sekä ennen kumoamista että kumoamisen jälkeen (38). Tuomion noudattamiseksi toimielimet laskevat tullin uudelleen ja muuttavat asetusta, jolla tulli otettiin käyttöön, sekä menneisyyden että tulevaisuuden osalta. Lisäksi ne ohjeistavat kansallisia tulliviranomaisia palauttamaan erotuksen niissä tapauksissa, joissa palautuspyyntö on tehty määräajassa (39).

(113)

Unionin tuomioistuimet saattavat kumoamisen päätökseen, jos ne eivät voi tapauksen tosiseikkojen perusteella itse todeta, olivatko toimielimet oikeassa vai eivät olettaessaan, että polkumyyntiä ja vahinkoa oli esiintynyt ja unionin edulle oli aiheutunut haittaa, koska toimielinten oli tehtävä tutkimus osittain uudelleen. Koska unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa suorittaa tutkimuksia komission sijasta, ne kumosivat kokonaan asetukset, joilla lopulliset tullit otettiin käyttöön. Näin ollen toimielimet osoittivat pätevästi vasta tullit kumoavan tuomion antamisen jälkeen, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton kolme edellytystä täyttyivät. Lopullisten tullien käyttöönottaminen sellaisessa tuonnissa, joka tapahtui ennen kuin polkumyynti, vahinko ja unionin edulle aiheutunut haitta oli pätevästi osoitettu, kielletään sekä perusasetuksessa että polkumyynnin vastaisessa sopimuksessa. Tästä syystä toimielinten antamilla säädöksillä kyseisten tutkimusten päättämisestä lopullinen tulli otettiin käyttöön ainoastaan tulevaisuuden osalta (40).

(114)

Tämä tapaus eroaa aiemmista (osittain tai kokonaan tapahtuneista) kumoamisista siten, että siinä ei ole kyse varsinaisesta polkumyynnistä, vahingosta tai unionin edusta, vaan pelkästään asianmukaisen tullin määrän asettamisesta. Riidan kohteena ei näin ollen ole tullin käyttöönottamisen periaate vaan tullin tarkka määrä (tai toisin sanoen: menettely). Mahdollinen mukautus voidaan tehdä vain alaspäin.

(115)

Päinvastoin kuin edellä 113 kappaleessa mainituissa aiemmissa tapauksissa, joissa kumoaminen oli osittaista, tuomioistuin ei ole voinut tehdä päätöstä mahdollisesta uudesta (alhaisemmasta) tullista, koska päätös edellyttää, että markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö arvioidaan sitä ennen. Markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön arviointi kuuluu komission tehtäviin. Näin ollen tuomioistuin ei voi suorittaa tätä tutkimuksen osaa komission sijasta loukkaamatta komission toimivaltaa.

(116)

Päinvastoin kuin aiemmissa tapauksissa, joissa säädös kumottiin kokonaan, polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevia päätelmiä ei ole kumottu. Näin ollen polkumyynti, vahinko, syy-yhteys ja unionin etu on osoitettu pätevästi asetuksen (EY) N:o 1472/2006 hyväksymisen ajankohtana. Sen vuoksi ei ole syytä rajoittaa lopullisten polkumyyntitullien käyttöön ottamista uudelleen tulevaisuudessa.

(117)

Tämä asetus ei siis missään tapauksessa poikkea toimielinten päätöksentekokäytännöstä, mikäli se oli edes oleellista.

(118)

Asianomaiset osapuolet väittivät vielä, että polkumyyntitullien kumoaminen ei toisi tuojille ansaitsematonta voittoa, kuten komissio väitti, koska tuojien myynti on saattanut vähentyä myyntihintoihin sisällytettyjen tullien takia.

(119)

Tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetaan, että aiheettomasti perittyjen maksujen palauttaminen voidaan evätä, jos siitä koituisi aiheetonta etua saajille (41). Komissio toteaa, että kyseiset asianomaiset osapuolet eivät kiistä tullin siirtämistä eteenpäin eivätkä ne esitä mitään todisteita myynnin laskemisesta ja että joka tapauksessa ansaitsematonta voittoa koskeva oikeuskäytäntö ulottuu ainoastaan siirtämiseen, ei siirtämisen mahdollisiin toissijaisiin vaikutuksiin.

(120)

Väitetyn taannehtivuuskiellon periaatteesta poikkeamisen osalta viitataan 67–75 kappaleeseen, joissa asiaa käsiteltiin kattavasti.

(121)

Sen väitteen osalta, että nykyisessä täytäntöönpanossa käytetään kahta eri oikeusperustaa, viitataan 92–95 kappaleeseen, joissa asiaa käsiteltiin kattavasti.

(122)

Lopuksi, siltä osin kuin on kyse näiden osapuolten toimittamista huomautuksista sen jälkeen, kun komissio oli ilmoittanut asianomaisten vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen arviointia koskevista päätelmistä, katsotaan, että niitä on käsitelty tässä asetuksessa täysimääräisesti.

(123)

FESI väitti, että niille vientiä harjoittaville tuottajille, joita nykyinen täytäntöönpano koskee, olisi pitänyt antaa samat menettelylliset oikeudet kuin alkuperäisessä tutkimuksessa annettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille. Se väitti etenkin, että vietnamilaisille vientiä harjoittaville tuottajille ei annettu mahdollisuutta täydentää markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevia hakulomakkeitaan puutteita koskevilla kirjeillä ja että paikalle tehtyjen tarkastuskäyntien sijaan suoritettiin ainoastaan asiakirjatarkastus. Komissio ei myöskään varmistanut, että markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen arviointia koskevat päätelmät toimitettiin asianmukaisesti asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille, sillä ne toimitettiin ainoastaan kyseisten yritysten valtuutetuille edustajille alkuperäisen tutkimuksen aikana.

(124)

FESI väitti lisäksi, että niille vientiä harjoittaville tuottajille, joita täytäntöönpano koskee, ei annettu menettelyllisiä oikeuksia, jotka vastaavat tavanomaisissa polkumyyntitutkimuksissa sovellettavia oikeuksia, vaan sen sijaan sovellettiin tiukempia vaatimuksia. Komissio ei ole ottanut huomioon aikaa, joka kuluu sillä välin, kun markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö jätetään alkuperäisessä tutkimuksessa ja kun se arvioidaan. Lisäksi alkuperäisessä tutkimuksessa vientiä harjoittaville tuottajille annettiin tavanomaisen 21 päivän sijasta vain 15 päivää aikaa markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön jättämiseen.

(125)

FESI väitti myös, että tosiasiassa komissio käytti saatavilla olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla mutta ei noudattanut perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja menettelysääntöjä.

(126)

Komissio toteaa, että perusasetuksessa ei edellytetä missään kohdassa, että komissio antaa markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua pyytäneille vientiyrityksille mahdollisuuden täydentää puuttuvia tietoja. Komissio muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan todistustaakka on tuottajalla, joka haluaa saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman / yksilöllisen kohtelun perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että tällaisen tuottajan tekemän vaatimuksen on sisällettävä kyseisessä säännöksessä mainittuja riittäviä todisteita siitä, että se toimii markkinatalousolosuhteissa. Tämän vuoksi – kuten tuomioistuin katsoi asioissa Brosmann ja Aokang antamissaan tuomioissa – toimielinten ei tarvitse osoittaa, ettei tuottaja täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä. Komission on sen sijaan arvioitava, riittävätkö kyseisen tuottajan toimittamat todisteet osoittamaan mainitussa 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymisen, jotta sille voidaan myöntää markkinatalouskohtelu / yksilöllinen kohtelu (ks. edellä 30 kappale.) Kuulluksi tulemisen oikeus liittyy osapuolelle annettuun tilaisuuteen ilmaista näkökantansa ja komission tilaisuuteen tarkastella näitä näkökantoja.

(127)

Tältä osin on muistettava, että komissiolla ei ole mitään velvollisuutta pyytää vientiä harjoittavia tuottajia täydentämään markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjään. Kuten edellä olevassa kappaleessa todetaan, komissio voi tehdä arviointinsa vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen perusteella. Asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät myöskään ole riitauttaneet sitä, miten komissio on arvioinut niiden markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt, eivätkä ne ole yksilöineet, mitä asiakirjoja tai henkilöitä ne eivät ole pystyneet enää käyttämään. Väite on näin ollen niin abstrakti, että toimielimet eivät voi ottaa huomioon näitä vaikeuksia arvioidessaan markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä. Koska väite perustuu spekulointiin eikä sen tueksi ole esitetty tarkkoja tietoja siitä, mitä asiakirjoja ja työntekijöitä ei ole enää saatavilla eikä siitä, mikä näiden asiakirjojen ja työntekijöiden merkityksellisyys markkinatalouskohtelun / yksilöllisen kohtelun arvioinnin kannalta olisi, väite on hylättävä.

(128)

Mitä tulee perusasetuksen 18 artiklan 1 kohtaan, käsillä olevassa tapauksessa komissio hyväksyi asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamat tiedot, se ei hylännyt näitä tietoja vaan teki arviointinsa niiden perusteella. Komissio ei näin ollen soveltanut kyseistä artiklaa. Tästä seuraa, ettei ollut tarpeen noudattaa perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaista menettelyä. Perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaista menettelyä noudatetaan tapauksissa, joissa komissio aikoo hylätä tietyt asianomaisen osapuolen toimittamat tiedot ja käyttää niiden sijasta saatavilla olevia tietoja.

(129)

Edellytyksen 1 osalta FESI kyseenalaisti komission arvioinnin vietnamilaisten toimittajien markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen osalta ja väitti, että ne hylättiin pääasiassa tietojen puuttumisen vuoksi. Edellytyksen 1 osalta FESI väitti, että komissio, paitsi että se ei millään tavoin yrittänyt hankkia puuttuvia tietoja, ei myöskään eritellyt, mitä tietoja olisi tarvittu sen osoittamiseksi, että valtio ei merkittävästi puuttunut asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien liiketoimintaa koskeviin päätöksiin. FESI pyysi lisäksi saada yksityiskohtaisempia tietoja niistä perusteista, joiden nojalla pääteltiin, että vietnamilaisten toimittajien liiketoimintaa koskevia päätöksiä ei tehty markkinasignaalien mukaisesti ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan. Tältä osin FESI muistutti, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan edellytyksen 1 mukaisesti valtion puuttumisen on oltava muutakin kuin pelkkää vaikuttamista.

(130)

Edellytyksen 3 osalta FESI väitti unionin tuomioistuimen asiassa T-586/14, Xinyi OV v. komissio, antaman tuomion nojalla, että verokannustimet tai veroetuusjärjestelmät eivät olleet osoitus vääristymistä tai markkinatalouden vastaisesta toiminnasta.

(131)

Edellytyksen 2 osalta FESI totesi, että pelkkä tarkistetun kirjanpidon puuttuminen ei ole syy markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön epäämiseen, koska jopa unionissa pieniltä yrityksiltä, joiden liikevaihto jää tietyn kynnysarvon alle, ei edellytetä kirjanpidon tarkistamista.

(132)

Tämän perusteella osapuolet väittivät, että komissio teki merkittävän virheen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan soveltamisessa ja ettei komissio ole myöskään esittänyt riittäviä perusteluja vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen epäämiselle.

(133)

Edellytystä 1 koskevien puuttuvien tietojen osalta viitataan 126 kappaleeseen, jossa todetaan, että perusasetuksessa ei ole mitään, jonka perusteella komission olisi annettava markkinatalouskohtelua pyytäville vientiä harjoittaville tuottajille mahdollisuus täydentää puuttuvia asiatietoja ja että todistustaakka on itse asiassa niillä vientiä harjoittavilla tuottajilla, jotka pyytävät markkinatalouskohtelua.

(134)

Mitä tulee pyyntöön saada tiettyjen vietnamilaisten toimittajien markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskeviin pyyntöihin sisältyviä yksityiskohtaisempia tietoja, joiden perusteella komissio hylkäsi edellytyksen 1, todetaan, että kyseiset tiedot toimitettiin komissiolle luottamuksellisesti, koska ne sisälsivät liikesalaisuuksia. Kyseisiä tietoja ei näin ollen voitu ilmaista sellaisenaan vaan ainoastaan ei-luottamuksellinen yhteenveto niistä.

(135)

Edellytyksen 3 osalta selvennetään, että verokannustimet tai veroetuusjärjestelmät (jos niitä esiintyi) eivät ole syy markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön epäämiselle.

(136)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetään edellytyksen 2 osalta selvästi, että yrityksillä on oltava yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja jota sovelletaan kaikkeen toimintaan. Yksikään asianomaisista vietnamilaisista toimittajista ei täyttänyt näitä vaatimuksia. Kuten 33 kappaleessa todetaan, havaittuja puutteita olivat tarkistetun kirjanpidon tai tilintarkastajan lausuntojen puuttuminen, tilintarkastajien lausunnoissaan esille ottamat vakavat ongelmat (kuten kansainvälisten kirjanpitonormien noudattamatta jättäminen) ja lainoja koskevat ristiriitaisuudet markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevassa lomakkeessa esitettyjen tiettyjen tietojen ja tilinpäätösten välillä.

(137)

Kaikki FESIn väitteet hylättiin näin ollen, ja 30–37 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(138)

FESI väitti, että edellytyksen 2 osalta komissio ei osoittanut, että vientimyynti ei määräytynyt vapaasti ja että oli komission tehtävä määrittää, vaikuttiko valtion puuttuminen vientihintoihin, ja jos vaikutti, niin miten se vaikutti.

(139)

Lisäksi FESI väitti, että päätelmä siitä, että vientimyynti ei määräytynyt vapaasti, on ristiriidassa alkuperäisen tutkimuksen OEM-myyntiä koskevien päätelmien kanssa, jolloin todettiin, että Puman kaltaiset tuojat harjoittivat itse tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä hankkivat raaka-aineita ostaessaan toimittajiltaan. Tämän perusteella väitettiin, että Pumalla ja Timberlandilla oli huomattavasti määräysvaltaa tuotantoprosessissa ja eritelmissä eikä valtion puuttuminen sen vuoksi ollut mahdollista.

(140)

Kuten edellä 39 kappaleessa jo todetaan, todistustaakka on yksilöllistä kohtelua pyytävällä vientiä harjoittavalla tuottajalla. Kuten myös edellä 47 kappaleessa todetaan, vientiä harjoittavat tuottajat eivät osoittaneet, että liiketoimintaa koskevat päätökset tehdään ilman valtion puuttumista niihin. Lisäksi todetaan, että edellytyksellä 2 ei viitata ainoastaan vientihintoihin vaan vientimyyntiin yleisesti, mukaan lukien vientihinnat ja -määrät sekä muut edellytykset ja myyntiehdot, joiden olisi määräydyttävä vapaasti ilman valtion puuttumista.

(141)

Vientihintojen vapaata määräytymistä koskevan väitteensä tueksi FESI viittasi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 269 kappaleeseen. Kyseinen johdanto-osan kappale koski kuitenkin unionissa toimivien tuojien jälleenmyyntihintaa, eikä sitä voida sen vuoksi katsoa oikeaksi perustaksi vahvistaa vientiä harjoittavien tuottajien vientihintojen luotettavuus. Samoin viittaukset väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 132 kappaleeseen ja riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 135 kappaleeseen koskevat normaalihintaan sen jälkeen tehtyjä mukautuksia, kun sitä on verrattu vientihintaan, eikä sen perusteella voida tehdä päätelmiä siitä, määräytyikö vietnamilaisten yritysten vientimyynti vapaasti vai ei.

(142)

Lisäksi FESI väitti, että komissio ei selittänyt, miten se teki päätelmän, jonka mukaan oli olemassa mahdollisuus, että polkumyyntitoimenpiteitä kierrettäisiin, jos asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille myönnettäisiin yksilöllinen tulli, joka on kuitenkin yksilöllistä kohtelua koskevan edellytyksen tarkoitus.

(143)

Kiertämisriskin osalta todetaan, että se on vain yksi perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdassa luetelluista viidestä edellytyksestä. Mainitun artiklan mukaan vientiä harjoittavan tuottajan on osoitettava täyttävänsä kaikki viisi edellytystä. Sen vuoksi yhden tai useamman edellytyksen täyttymättä jääminen riittää yksilöllistä kohtelua koskeva pyynnön epäämiseen, eikä muita edellytyksiä tarvitse tutkia.

(144)

FESI kiisti 20 kappaleessa esitetyn päätelmän, jonka mukaan yksi Timberlandin toimittajista, General Shoes Limited, yksilöitiin kansallisessa tuomioistuimessa tehdyssä valituksessa virheellisesti kiinalaiseksi toimittajaksi, vaikka yritys on sijoittautunut Vietnamiin. FESI väitti, että komission olisi pitänyt selvittää asiaa lisää ja että yritys oli helposti todettavissa kiinalaiseksi yritykseksi. Se väitti, että vaikka oli totta, että yritys esiintyi otantalomakkeessa eri nimellä kuin alkuperäisessä tutkimuksessa toimitetussa markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevassa pyynnössä (eli General Footwear Ltd), Timberlandin kansallisessa tuomioistuimessa esittämässä valituksessa oleva yrityksen nimi (eli General Shoes Ltd) oli todennäköisesti vain käännösvirhe. Sen vuoksi myös kiinalaisen yrityksen General Footwear Ltd markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö olisi pitänyt arvioida, kun taas yrityksen General Shoes Ltd markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön arvioiminen oli ilmeinen virhe siltä osin kuin oli kyse Timberlandin palautuspyynnöstä. Näin ollen tällainen arvio on perusteltava ja oikaistava.

(145)

General Footwear Ltd on osa yritysryhmää, jolla on etuyhteydessä olevia yrityksiä Kiinassa ja Vietnamissa. Molemmat, sekä Vietnamissa toimiva tuottaja että toinen Kiinassa toimiva tuottaja, jättivät markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön alkuperäisessä tutkimuksessa. Kiinalaisen yrityksen markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevassa pyynnössä yritys ilmoitetaan toistuvasti nimellä ”General Footwear Ltd”, jolla on osoite Kiinassa. Vietnamissa toimiva tuottaja on ilmoitettu nimellä ”General Shoes Ltd”. Kyseinen markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö on kuitenkin epäselvä sen suhteen, onko yritys tosiasiallisesti kiinalainen vai vietnamilainen. Sen vuoksi ei ollut kohtuutonta olettaa, että kansallisessa tuomioistuimessa esitetyssä asiakirjassa mainittu yritys oli itse asiassa vietnamilainen. Joka tapauksessa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen ja perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdassa yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen osalta asetettuja vaatimuksia sovelletaan samalla tavoin kiinalaisiin ja vietnamilaisiin tuottajiin, koska sekä Kiinaa että Vietnamia pidetään markkinatalousmaihin kuulumattomina maina.

(146)

Vietnamilainen yritys General Shoes Ltd toimitti myös muille tuojille kuin Timberlandille, ja sen markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevaa pyyntöä ei arvioitu ainoastaan Timberlandin palautuspyynnön yhteydessä. Markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö arvioidaan niiden yleisten olosuhteiden perusteella, joissa yritys toimii, eikä sitä ole rajattu tiettyihin liiketoimiin tai tiettyihin asiakkaisiin unionissa. Näin ollen kyseisen arvioinnin tulos koskee asianomaista vientiä harjoittavaa tuottajaa sellaisenaan, eikä Timberlandin palautuspyyntöjen osalta näin ollen tehty ilmeistä virhettä.

(147)

Joka tapauksessa komission tarkoituksena on edelleen arvioida yrityksen ”General Footwear Ltd” (Kiina) toimittama markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö. Jotta varmistetaan hyvä hallinto ja jotta meneillään olevaa täytäntöönpanoa ei viivästytetä tarpeettomasti, arviointi tehdään kuitenkin eri säädöksen puitteissa.

(148)

Yksi tuoja totesi, että yksikään niistä vientiä harjoittavista tuottajista, joita nykyinen täytäntöönpano koskee, ei ollut sen toimittaja, ja katsoi siksi, että päätelmät eivät koskeneet sen tilannetta. Kyseinen osapuoli väitti, että nykyistä täytäntöönpanoa koskevat päätelmät eivät siksi voi muodostaa perustaa, jonka pohjalta sen kansallisille tulliviranomaisille esittämät maksupyynnöt evätään. Tuoja pyysi lisäksi, että sen toimittajan markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt olisi tutkittava niiden asiakirjojen perusteella, jotka asianomaiset Belgian tulliviranomaiset ovat toimittaneet komissiolle.

(149)

Edellä esitetyn väitteen osalta komissio viittaa menettelyn vahvistamisesta kiinalaisten ja vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien esittämien tiettyjen markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen arvioimiseksi sekä unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-659/13 ja C-34/14 antaman tuomion täytäntöön panemisesta annettuun komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2016/223 (42), jossa vahvistetaan tässä asiassa noudatettava menettely. Kyseisen asetuksen 1 ja 2 artiklan mukaisesti komissio tutkii erityisesti asianmukaiset markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt heti, kun se on saanut asiaan liittyvät asiakirjat tulliviranomaisilta.

(150)

Esitetyt huomautukset ja niiden analyysi huomioon ottaen katsottiin, että Vietnamiin sovellettava jäännöspolkumyyntitulli olisi otettava uudelleen käyttöön asianomaisten neljäntoista vientiä harjoittavan tuottajan osalta riidanalaisen asetuksen soveltamiskaudella.

(151)

Asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille ja kaikille ilmoittautuneille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopullisen polkumyyntitullin uudelleen käyttöön ottamisen suosittamista suunnitellaan neljäntoista asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan tuonnin osalta. Samalla asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolet voivat esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta.

(152)

Tämä asetus on asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukainen,

—

’urheilujalkineilla’ asetuksen (EY) N:o 1719/2005 liitteessä I olevan 64 ryhmän 1 alanimikehuomautuksessa tarkoitettuja jalkineita;

—

’jalkineilla, joissa on erikoistekniikkaa’ urheilukäyttöön tarkoitettuja jalkineita, joiden CIF-hinta paria kohden on vähintään 7,50 euroa ja joissa on yksi- tai monikerroksinen muottipohja, ei suoravalettu, joka on valmistettu erityisesti pysty- tai sivusuuntaisia iskuja vaimentamaan suunnitelluista synteettisistä aineista ja joka on varustettu teknisin ominaisuuksin, jollaisia ovat joko kaasua tai nestettä sisältävät ilmatiiviit tyynyt, iskuja vastaanottavat tai vaimentavat mekaaniset osat ja sellaiset aineet kuin LD-polymeerit, ja jotka kuuluvat CN-koodeihin ex 6403 91 11, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 91, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 91, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96, ex 6403 99 98;

—

’jalkineilla, joissa on suojaava kärjys’ jalkineita, joissa on suojaava kärjys ja joiden iskuenergian vaimennus on vähintään 100 joulea (45) ja jotka luokitellaan CN-koodeihin ex 6403 30 00 (46), ex 6403 51 11, ex 6403 51 15, ex 6403 51 19, ex 6403 51 91, ex 6403 51 95, ex 6403 51 99, ex 6403 59 11, ex 6403 59 31, ex 6403 59 35, ex 6403 59 39, ex 6403 59 91, ex 6403 59 95, ex 6403 59 99, ex 6403 91 11, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 91, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 11, ex 6403 99 31, ex 6403 99 33, ex 6403 99 36, ex 6403 99 38, ex 6403 99 91, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96, ex 6403 99 98 ja ex 6405 10 00;

—

’tohveleilla ja muilla sisäjalkineilla’ jalkineita, jotka kuuluvat CN-koodiin ex 6405 10 00.