7.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 116/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 999/2001 vahvistetaan eläinten tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevat säännöt. Sitä sovelletaan sekä elävien eläinten että eläinperäisten tuotteiden tuotantoon ja markkinoille saattamiseen sekä tietyissä erityistapauksissa niiden vientiin.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 999/2001 säädetään, että erikseen määritelty riskiaines on poistettava ja hävitettävä kyseisen asetuksen liitteen V mukaisesti. Erikseen määritelty riskiaines kattaa kyseisen liitteen mukaisesti kaikenikäisten nautaeläinten suoliston pohjukaissuolesta peräsuoleen sekä niiden suoliliepeen.

(3)

Heinäkuun 16 päivänä 2010 annetussa komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Toinen TSE-suunnitelma – tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita koskeva strategia-asiakirja vuosiksi 2010–2015” (2) todetaan, että asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä V tarkoitetun nykyisen riskiainesluettelon, jäljempänä ’riskiainesluettelo’, muuttamisen olisi perustuttava uusimpaan tieteelliseen tietoon ja että samalla olisi säilytettävä nykyinen kuluttajansuojan korkea taso unionissa.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) antoi 13 päivänä helmikuuta 2014 tieteellisen lausunnon BSE-riskistä nautaeläinten suolistossa ja suoliliepeessä (3), jäljempänä ’EFSAn lausunto’, jossa määritetään infektiivisyyden laajuus eri osissa nautaeläinten suolistoa ja suolilievettä. EFSAn lausunnossa todetaan BSE-tartunnan saaneista nautaeläimistä seuraavaa: i) 36 kuukauden ikään asti yli 90 prosenttia BSE-infektiivisyydestä liittyy ohutsuolen neljään viimeiseen metriin ja umpisuoleen, ii) 36–60 kuukauden iässä suoliston ja suoliliepeen rakenteiden suhteellinen osuus kokonaisinfektiivisyydestä vaihtelee huomattavasti yksilöiden välillä, iii) 60 kuukauden iästä lähtien yli 90 prosenttia BSE-infektiivisyydestä liittyy suolilievehermoihin sekä sisusvaltimohermosolmun ja suolilievehermosolmujen kokonaisuuteen ja iv) pohjukaissuolen, paksusuolen ja suoliliepeen imusolmukkeiden osuus kokonaisinfektiivisyydestä on alle 0,1 prosenttia tartunnan saaneessa eläimessä teurastusiästä riippumatta. EFSAn lausunnossa todetaan myös, että kyseisiin kudoksiin liittyvä kokonaisinfektiivisyys vaihtelee tartunnan saaneen eläimen iän mukaan siten, että se on suurimmillaan alle 18 kuukauden ikäisissä eläimissä ja vähenee asteittain yli 60 kuukauden ikäisissä eläimissä.

(5)

Koska suolilievehermot sekä sisusvaltimohermosolmun ja suolilievehermosolmujen kokonaisuus ovat kudoksia, jotka liittyvät suoliliepeeseen ja suoliliepeen rasvaan, niitä ei käytännössä voida erottaa tehokkaasti toisistaan.

(6)

Jotta voidaan varmistaa erikseen määritellyn riskiaineksen poistamista koskevien sääntöjen toimivuus siten, etteivät ne ole tarpeettoman monimutkaisia, sekä helpottaa valvontaa, olisi mahdollisuuksien mukaan vältettävä riskiainesluettelossa olevia eroja, joita sovelletaan teurastetun eläimen iän mukaan. Jotta voidaan taata ihmisten terveyden suojelun korkea taso, riskiainesluettelossa olisi siksi säilytettävä kaikenikäisten eläinten osalta merkintä ohutsuolen neljästä viimeisestä metristä, umpisuolesta ja suoliliepeestä (joita ei voida erottaa sisusvaltimohermosolmun ja suolilievehermosolmujen kokonaisuudesta ja suoliliepeen rasvasta).

(7)

Vuonna 2011 julkaistussa EFSAn tieteellisessä lausunnossa, joka koskee käsitellyn eläinvalkuaisen aiheuttaman BSE-riskin kvantitatiivista riskinarviointia koskevaa tarkistusta (4), todetaan, että 90 prosenttia kokonaisinfektiivisyyden laajuudesta kliinisessä BSE-tapauksessa liittyy keskus- ja ääreishermoston kudoksiin ja noin 10 prosenttia sykkyräsuoleen. Jäännösinfektiivisyyttä suoliston muissa osissa kuin ohutsuolen neljässä viimeisessä metrissä ja umpisuolessa voidaan pitää merkityksettömänä. Riskin täydellinen poistaminen ei ole realistinen tavoite riskinhallintapäätösten kannalta.

(8)

EU:n riskiainesluetteloa voidaan lähentää kansainvälisiin standardeihin jättämällä riskiainesluettelosta pois merkintä pohjukaissuolesta, paksusuolesta ja ohutsuolesta, lukuun ottamatta sen neljää viimeistä metriä. OIE:n maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön 11.4.14 artiklassa suositetaankin nautaeläinten suoliston ja suoliliepeen osalta, ettei sykkyräsuolella (ohutsuolen viimeinen osa), joka on peräisin minkä tahansa ikäiseltä nautaeläimeltä maasta, jossa BSE-riski on hallinnassa tai sitä ei ole määritelty, pitäisi käydä kauppaa. Näin ollen OIE ei ole antanut suositusta pidättäytyä käymästä kauppaa nautaeläinten suoliston muilla osilla tai suoliliepeellä.

(9)

EFSAn lausunnon ja OIEn maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön suositusten perusteella riskiainesluetteloa olisi muutettava nautaeläinten osalta siten, että siihen sisällytetään merkintä ohutsuolen neljästä viimeisestä metristä, umpisuolesta ja suoliliepeestä (joita ei voida erottaa suolilievehermoista, sisusvaltimohermosolmun ja suolilievehermosolmujen kokonaisuudesta sekä suoliliepeen rasvasta) muttei merkintää nautaeläinten suoliston muista osista, varsinkaan pohjukaissuolesta, paksusuolesta ja ohutsuolesta, lukuun ottamatta sen neljää viimeistä metriä.

(10)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitettä V olisi sen vuoksi muutettava.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,