1.   Tätä asetusta sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (4) nojalla valvottaviin luottolaitoksiin.

2.   Luottolaitosten on noudatettava tätä asetusta yksittäisen laitoksen tasolla asetuksen (EU) N:o 575/2013 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vapauttaa luottolaitoksen kokonaan tai osittain tämän asetuksen soveltamisesta yksittäisen laitoksen tasolla asetuksen (EU) N:o 575/2013 8 ja 10 artiklan mukaisesti edellyttäen, että kyseisissä artikloissa säädetyt edellytykset täyttyvät.

3.   Jos ryhmään kuuluu yksi tai useampi luottolaitos, EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen, EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön määräysvallassa olevan laitoksen tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa olevan laitoksen on täytettävä tässä asetuksessa säädetyt velvoitteet konsolidoidun aseman perusteella asetuksen (EU) N:o 575/2013 11 artiklan 3 kohdan ja kaikkien seuraavien säännösten mukaisesti:

1.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 412 artiklan 1 kohdan mukainen yksityiskohtainen maksuvalmiusvaatimus vastaa luottolaitoksen maksuvalmiuspuskurin suhdetta sen likviditeetin nettoulosvirtauksiin 30 kalenteripäivän stressikauden aikana, ja se on ilmaistava prosenttiosuutena. Luottolaitosten on laskettava maksuvalmiusvaatimuksensa seuraavan kaavan mukaisesti:

2.   Luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen on oltava vähintään 100 prosenttia.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, luottolaitokset voivat muuttaa likvidit varansa rahaksi kattaakseen likviditeetin nettoulosvirtauksensa stressikausien aikana, vaikka tällainen likvidien varojen käyttö voi johtaa niiden maksuvalmiusvaatimuksen alenemiseen alle 100 prosenttiin tällaisten kausien aikana.

4.   Jos luottolaitoksen maksuvalmiusvaatimus on alentunut tai sen voidaan kohtuudella odottaa alenevan milloin tahansa alle 100 prosenttiin, siihen sovelletaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 414 artiklassa säädettyä vaatimusta. Luottolaitoksen on siihen asti, kun se täyttää 2 kohdassa tarkoitetun maksuvalmiusvaatimuksen uudelleen, ilmoitettava maksuvalmiusvaatimus toimivaltaiselle viranomaiselle komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 (6) mukaisesti.

5.   Luottolaitosten on laskettava maksuvalmiusvaatimuksensa ja seurattava sitä raportointivaluutan määräisenä ja jokaisen sellaisen valuutan määräisenä, josta on ilmoitettava erikseen asetuksen (EU) N:o 575/2013 415 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sekä laskettava velkansa ja seurattava sitä raportointivaluutan määräisenä. Luottolaitosten on ilmoitettava maksuvalmiusvaatimus toimivaltaiselle viranomaiselleen täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 mukaisesti.

1.   Jotta luottolaitoksen varoja voidaan pitää likvideinä varoina, niiden täytettävä 2–6 kohdassa säädetyt vaatimukset.

2.   Varojen on koostuttava luottolaitoksen hallussa olevasta omaisuudesta, oikeudesta, saamisesta tai korosta, ja niiden on oltava kiinnittämättömiä. Tässä tarkoituksessa omaisuuserä on katsottava kiinnittämättömäksi, jos luottolaitokseen ei sovelleta lainsäädäntöön, sopimukseen tai sääntelyyn perustuvaa rajoitusta tai muuta rajoitusta, joka estää sitä realisoimasta, myymästä, siirtämästä, luokittelemasta tai yleisesti luovuttamasta tällaista omaisuuserää aktiivisen suoran myynnin tai takaisinostosopimuksen kautta seuraavien 30 kalenteripäivän aikana. Seuraavat omaisuuserät katsotaan kiinnittämättömiksi:

3.   Varojen liikkeeseenlaskija ei saa olla luottolaitos itsensä, sen emoyritys, lukuun ottamatta julkisyhteisöjä ja julkisoikeudellisia laitoksia, jotka eivät ole luottolaitoksia, sen tytäryritys tai sen emoyrityksen toinen tytäryritys taikka arvopaperistamista varten perustettu erillisyhtiö, jolla on läheiset sidokset luottolaitokseen.

4.   Varojen liikkeeseenlaskija ei saa olla mikään seuraavista:

5.   Varojen arvo on voitava määrittää laajalle levitettyjen ja helposti saatavilla olevien markkinahintojen perusteella. Jos markkinahintoja ei ole saatavilla, varojen arvo on voitava määrittää helposti laskettavalla kaavalla, joka perustuu julkisesti saatavilla oleviin tietoihin eikä riipu merkittävästi vahvoista oletuksista.

6.   Varojen on oltava listattuina virallisesti hyväksyttyyn pörssiin, tai niillä on käytävä kauppaa joko aktiivisen suoran myynnin kautta tai yksinkertaisen takaisinostotransaktion kautta yleisesti hyväksytyillä takaisinostomarkkinoilla. Näitä kriteereitä on tarkasteltava erikseen kunkin markkinan osalta. Omaisuuserä, joka on otettu kaupankäynnin kohteeksi jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevassa organisoidussa kaupankäyntipaikassa, joka ei ole virallisesti hyväksytty pörssi, on katsottava likvidiksi vain, jos kaupankäyntipaikka tarjoaa aktiiviset ja laajat markkinat varojen suoralle myynnille. Luottolaitoksen on otettava huomioon seuraavat vähimmäiskriteerit sen arvioimiseksi, tarjoaako kauppapaikka tässä kohdassa tarkoitetut aktiiviset ja laajat markkinat:

7.   Edellä 5 ja 6 kohdassa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta seuraaviin:

1.   Luottolaitoksilla on oltava käytössään toimintalinjat ja rajoitukset, joilla varmistetaan, että niiden hallussa olevat likvidit varat, joista niiden maksuvalmiuspuskuri koostuu, ovat aina asianmukaisesti hajautettuja. Tässä tarkoituksessa luottolaitosten on otettava huomioon hajautuksen laajuus eri likvidien varojen luokkien välillä ja tämän osaston 2 luvussa tarkoitetussa samassa likvidien varojen luokassa sekä muut asianmukaiset hajautukseen liittyvät tekijät, kuten liikkeeseenlaskijoiden ja vastapuolten tyypit tai kyseisten liikkeeseenlaskijoiden ja vastapuolten maantieteellinen sijainti.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa erityisiä rajoituksia tai vaatimuksia luottolaitoksen hallussa oleville likvideille varoille sen varmistamiseksi, että tässä kohdassa asetettua vaatimusta noudatetaan. Tällaisia rajoituksia tai vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta

2.   Luottolaitosten on voitava helposti saada likvidejä varojaan ja muuttaa ne rahaksi milloin tahansa 30 kalenteripäivän stressikauden aikana suoralla myynnillä tai takaisinostosopimuksella yleisesti hyväksytyillä takaisinostomarkkinoilla. Likvidien varojen katsotaan olevan helposti luottolaitoksen saatavilla, jos luottolaitoksen mahdollisuudelle muuttaa tällainen omaisuuserä rahaksi oikea-aikaisesti ei ole oikeudellisia eikä käytännön esteitä.

Varojen, joita käytetään erillisten takausten antamiseen strukturoiduissa transaktioissa tai luottolaitosten toimintakustannusten kattamiseen, ei katsota olevan helposti luottolaitoksen saatavilla.

Varoja, joita pidetään hallussa kolmannessa maassa, jossa niiden vapaalle siirtokelpoisuudelle ei ole rajoituksia, on katsottava olevan helposti saatavilla vain siltä osin kuin luottolaitos käyttää kyseisiä varoja likviditeetin ulosvirtausten kattamiseen asianomaisessa kolmannessa maassa. Hallussa pidettävien varojen, jotka on määritelty ei-vaihdettavassa valuutassa, on katsottava olevan helposti saatavilla vain siltä osin kuin luottolaitos käyttää kyseisiä varoja kyseisen valuutan määräisten likviditeetin ulosvirtausten kattamiseen.

3.   Luottolaitosten on varmistettava, että niiden likvidit varat ovat luottolaitoksen sisäisen maksuvalmiuden hallintatoiminnon valvonnassa. Tämän vaatimuksen täyttyminen on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle joko

4.   Luottolaitosten on säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa muutettava rahaksi riittävän edustava otos hallussaan olevista likvideistä varoista suoralla myynnillä tai yksinkertaisella takaisinostosopimuksella hyväksytyillä takaisinostomarkkinoilla. Luottolaitosten on kehitettävä strategioita luovuttaakseen likvidien varojen otoksia, jotka soveltuvat

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä vaatimusta ei sovelleta 10 artiklassa tarkoitettuihin tason 1 varoihin, lukuun ottamatta erittäin laadukkaita katettuja joukkolainoja, 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun rajoitetusti käytettävään sidottuun likviditeettisopimukseen tai 16 artiklassa tarkoitettuihin talletuksiin ja muuhun maksuvalmiusrahoitukseen osuuskuntaverkostoissa ja laitosten suojajärjestelmissä.

5.   Edellä 2 kohdassa säädetty vaatimus ei saa estää luottolaitoksia suojautumasta likvideihin varoihinsa liittyvältä markkinariskiltä edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

6.   Luottolaitosten on varmistettava, että likvidien varojen jakautuminen eri valuuttoihin vastaa likviditeetin nettoulosvirtauksia eri valuutoissa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin tarvittaessa vaatia luottolaitoksia vähentämään valuuttaepätasapainoa rajoittamalla tietyn valuutan määräisten likviditeetin nettoulosvirtausten osuutta stressikauden aikana siten, että pidetään hallussa likvidejä varoja, jotka eivät ole kyseisen valuutan määräisiä. Tätä rajoitusta voidaan soveltaa vain raportointivaluuttaan tai valuuttaan, josta voidaan ilmoittaa erikseen asetuksen (EU) N:o 575/2013 415 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on otettava tämän kohdan mukaisesti mahdollisesti sovellettavien valuuttaepätasapainoa koskevien rajoitusten tason määrityksessä huomioon vähintään seuraavat seikat:

Tämän kohdan mukaisesti asetetut valuuttaepätasapainon rajoitukset on katsottava direktiivin 2013/36/EU 105 artiklan mukaiseksi erityiseksi maksuvalmiusvaatimukseksi.

1.   Tason 1 varoihin saa kuulua ainoastaan yhteen tai useampaan seuraavista luokista kuuluvia varoja, jotka täyttävät aina jäljempänä vahvistetut hyväksyttävyyskriteerit:

2.   Edellä 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen erittäin laadukkaiden katettujen joukkolainojen markkina-arvosta on tehtävä vähintään 7 prosentin arvonleikkaus. Lukuun ottamatta 15 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa mainittuja yhteissijoitusyritysten osakkeita ja osuuksia muiden tason 1 varojen arvosta ei vaadita arvonleikkausten tekemistä.

1.   Tason 2A varoihin saa kuulua ainoastaan yhteen tai useampaan seuraavista luokista kuuluvia varoja, jotka täyttävät aina jäljempänä vahvistetut hyväksyttävyyskriteerit:

2.   Kuhunkin tason 2A varojen markkina-arvoon on tehtävä vähintään 15 prosentin arvonleikkaus.

1.   Tason 2B varoihin saa kuulua ainoastaan yhteen tai useampaan seuraavista luokista kuuluvia varoja, jotka täyttävät aina jäljempänä vahvistetut hyväksyttävyyskriteerit:

2.   Kaikkien tason 2B varojen markkina-arvosta on tehtävä seuraavat vähimmäisarvonleikkaukset:

3.   Niiden luottolaitosten osalta, jotka eivät sääntöjensä mukaan pysty uskonnon harjoittamiseen liittyvistä syistä pitää hallussaan korkoa tuottavia varoja, toimivaltainen viranomainen voi sallia poikkeamisen tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan ii ja iii alakohdista edellyttäen, että on näyttöä siitä, ettei saatavilla ole riittävästi korkoa tuottamattomia varoja, jotka täyttävät kyseiset vaatimukset, ja asianomaiset korkoa tuottamattomat varat ovat riittävän likvidejä yksityisillä markkinoilla.

Määritettäessä, ovatko korkoa tuottamattomat varat riittävän likvidejä sovellettaessa ensimmäistä alakohtaa, toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon seuraavat tekijät:

1.   Edellä 12 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja omaisuusvakuudellisten arvopapereiden muodossa olevia vastuita on pidettävä tason 2B arvopaperistamisina, jos ne täyttävät 2–14 kohdassa säädetyt kriteerit.

2.   Arvopaperistamisposition ja position perustana olevien vastuiden on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:

3.   Arvopaperistamispositioiden takaisinmaksu ei saa olla strukturoitu siten, että se riippuu pääasiassa kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden vakuutena olevien varojen myynnistä. Tämä säännös ei kuitenkaan saa estää näiden vastuiden myöhempää uusimista tai jälleenrahoittamista.

4.   Arvopaperistamistransaktion rakenteen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

5.   Arvopaperistamisen liikkeeseenlaskun aikaan velallisten tai (tapauksen mukaan takaajien) on täytynyt suorittaa vähintään yksi maksu, lukuun ottamatta tilanteita, joissa arvopaperistamisen vakuutena on 2 kohdan g alakohdan v alakohdassa tarkoitettuja luottojärjestelyitä.

6.   Jos kyse on arvopaperistamisista, joissa kohde-etuuksiin liittyvät vastuut ovat 2 kohdan g alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettuja asuntolainoja, lainapooli ei saa sisältää lainoja, joita on markkinoitu ja jotka on merkitty olettaen, että lainan hakijalle tai tapauksen mukaan välittäjille on annettu tieto siitä, että lainanantaja ei välttämättä todenna toimitettuja tietoja.

7.   Jos kyse on arvopaperistamisista, joissa kohde-etuuksiin liittyvät vastuut ovat 2 kohdan g alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettuja asuntolainoja, velallisen luottokelpoisuuden arvioinnin on täytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/17/EU (7) 18 artiklan 1–4 kohdassa, 5 kohdan a alakohdassa ja 6 kohdassa säädetyt vaatimukset tai vastaavat vaatimukset kolmansissa maissa.

8.   Jos kyse on arvopaperistamisista, joissa kohde-etuuksiin liittyvät vastuut ovat 2 kohdan g alakohdan iv ja v alakohdassa tarkoitettuja autolainoja ja leasingsopimuksia sekä kuluttajaluottoja ja luottojärjestelyitä, velallisen luottokelpoisuuden arvioinnin on täytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (8) 8 artiklassa säädetyt vaatimukset.

9.   Jos arvopaperistamisen alullepanija, järjestäjä tai alkuperäinen lainanantaja on sijoittautunut unioniin, se noudattaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 viidennessä osassa säädettyjä vaatimuksia ja julkaisee asetuksen (EY) N:o 1060/2009 8 b artiklan mukaisesti tiedot kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden luottoluokasta ja kehityksestä, transaktion rakenteesta ja vastuita tukevista rahavirroista ja vakuuksista sekä muut tiedot, joita sijoittajat tarvitsevat tehdäkseen kattavia ja tietoon perustuvia stressitestejä. Jos alullepanija, järjestäjä tai alkuperäinen lainanantaja on sijoittautunut unionin ulkopuolelle, olemassa oleville ja potentiaalisille sijoittajille ja sääntelyviranomaisille annetaan liikkeeseenlaskun yhteydessä ja säännöllisin väliajoin kattavia lainakohtaisia tietoja, jotka noudattavat markkinatoimijoiden yleisesti hyväksymiä standardeja.

10.   Arvopaperistamispositiota maksuvalmiuspuskurissaan pitävä luottolaitos, sen tytäryritys tai emoyritys, sen emoyrityksen tytäryritys tai mikä tahansa muu yritys, jolla on läheiset sidokset kyseiseen luottolaitokseen, ei saa olla kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden alullepanija.

11.   Etuoikeusluokan liikkeeseenlaskumäärän on oltava vähintään 100 miljoonaa euroa (tai vastaava määrä kotimaan valuutan määräisenä).

12.   Etuoikeusluokan jäljellä olevan painotetun keskimääräisen elinajan on oltava enintään viisi vuotta, ja se on laskettava käyttäen joko transaktion hinnoittelun takaisinmaksuolettamusta tai 20 prosentin vakioennakkomaksuastetta sen mukaan, kumpi näistä on alhaisempi; jälkimmäisen osalta luottolaitoksen on oletettava, että osto-optio toteutetaan ensimmäisenä sallittuna takaisinlunastuspäivänä.

13.   Arvopaperistamisen kohde-etuutena olevien vastuiden alullepanijan on oltava asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 3 kohdassa määritelty laitos tai yritys, jonka pääasiallinen liiketoiminta koostuu yhdestä tai useammasta direktiivin 2013/36/EU liitteessä I olevissa 2–12 kohdassa ja 15 kohdassa luetelluista toimista.

14.   Kaikkien tason 2B arvopaperistamisten markkina-arvosta on tehtävä seuraavat vähimmäisarvonleikkaukset:

1.   Yhteissijoitusyrityksessä olevia osakkeita tai osuuksia voidaan pitää samantasoisina likvideinä varoina kuin kyseisen yrityksen kohde-etuutena olevia likvidejä varoja absoluuttiseen 500 miljoonan euron määrään (tai vastaavaan kotimaan valuutan määräiseen määrään) saakka jokaisen yksittäisen luottolaitoksen tasolla edellyttäen, että

2.   Luottolaitosten on sovellettava seuraavia vähimmäisarvonleikkauksia yhteissijoitussijoitusyrityksissä olevien osakkeidensa tai osuuksiensa arvoon riippuen kohde-etuutena olevien likvidien varojen luokasta:

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettua menetelmää sovelletaan seuraavasti:

4.   Luottolaitosten on kehitettävä toimivat menetelmät ja prosessit yhteissijoitusyritysten osakkeiden tai osuuksien markkina-arvon ja arvonleikkausten laskentaa ja ilmoittamista varten. Jos vastuu ei ole riittävän merkittävä, jotta luottolaitos voi kehittää omia menetelmiä, ja edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen on kussakin tapauksessa vakuuttunut tämän edellytyksen täyttymisestä, luottolaitos voi käyttää ainoastaan seuraavia kolmansia osapuolia yhteissijoitusyritysten osakkeiden tai osuuksien markkina-arvon ja arvonleikkausten laskentaa ja ilmoittamista varten:

5.   Jos luottolaitos ei täytä tämän artiklan 4 kohdassa säädettyjä yhteissijoitusyritysten osakkeita tai osuuksia koskevia vaatimuksia, sen on kumottava niiden hyväksyminen likvideiksi varoiksi sovellettaessa tätä asetusta 18 artiklan mukaisesti.

1.   Jos luottolaitos kuuluu asetuksen (EU) N:o 575/2013 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun laitosten suojajärjestelmään, verkostoon, jolle voidaan myöntää kyseisen asetuksen 10 artiklassa säädetty vapautus, tai jäsenvaltion osuuskuntaverkostoon, vaadittaessa maksettavia talletuksia, joita luottolaitoksella on keskuslaitoksessa, on kohdeltava likvideinä varoina noudattaen jompaa kumpaa seuraavista säännöksistä:

2.   Jos jäsenvaltion lainsäädännön taikka yhtä 1 kohdassa kuvailluista verkostoista tai ohjelmista koskevien oikeudellisesti sitovien asiakirjojen mukaisesti luottolaitoksella on mahdollisuus saada 30 kalenteripäivän kuluessa maksuvalmiusrahoitusta keskuslaitokselta tai muulta samaan verkostoon tai järjestelmään kuuluvalta laitokselta, tällaista rahoitusta on kohdeltava tason 2B omaisuuseränä siltä osin kuin sen vakuutena ei ole tietylle tasolle tai tiettyyn luokkaan kuuluvia likvidejä varoja. Maksuvalmiusrahoituksen sidotun pääoman määrään on sovellettava vähintään 25 prosentin arvonleikkausta.

1.   Luottolaitosten on aina täytettävä seuraavat maksuvalmiuspuskurinsa koostumusta koskevat vaatimukset:

2.   Edellä 1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia on sovellettava sen jälkeen, kun on mukauduttu vaikutuksiin, joita aiheutuu vakuudelliseen rahoitukseen, vakuudelliseen luotonantoon tai vakuudellisiin vaihtosopimuksiin liittyvistä likvideillä varoilla toteutettavista transaktioista, jos kyseiset transaktiot erääntyvät 30 kalenteripäivän kuluessa, sovellettavien arvonleikkausten vähentämisen jälkeen ja edellyttäen, että luottolaitos noudattaa 8 artiklassa säädettyjä toiminnallisia vaatimuksia.

3.   Luottolaitosten on määritettävä maksuvalmiuspuskurinsa koostumus tämän asetuksen liitteessä I vahvistettujen kaavojen mukaan.

1.   Jos likvidit varat eivät enää täytä niihin sovellettavia 7 artiklassa säädettyjä yleisiä vaatimuksia, 8 artiklan 2 kohdassa säädettyjä toiminnallisia vaatimuksia tai muita tässä luvussa säädettyjä sovellettavia hyväksyttävyyskriteereitä, luottolaitoksen on kumottava kyseisten varojen hyväksyminen likvideiksi varoiksi viimeistään 30 kalenteripäivän kuluessa siitä päivästä, jona vaatimusten rikkominen tapahtui.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan yhteissijoitusyrityksen osakkeisiin tai osuuksiin, jotka eivät enää täytä hyväksyttävyyskriteereitä, vain jos niiden osuus yhteissijoitusyrityksen kokonaisvaroista on enintään 10 prosenttia.

1.   Jos käytettävissä ei ole riittävästi tietyn valuutan määräisiä likvidejä varoja, jotta luottolaitokset voisivat täyttää 4 artiklassa säädetyn maksuvalmiusvaatimuksen, on sovellettava yhtä tai useampaa seuraavista säännöksistä:

2.   Luottolaitosten on sovellettava 1 kohdassa säädettyjä poikkeuksia suhteuttaen ne käänteisesti asiaankuuluvien likvidien varojen saatavuuteen. Luottolaitosten on arvioitava maksuvalmiustarpeensa tämän artiklan soveltamiseksi ottaen huomioon, miten ne kykenevät moitteettomalla maksuvalmiuden hallinnalla vähentämään kyseisten likvidien varojen tarvetta ja minkä verran muilla markkinaosapuolilla on kyseisiä varoja.

3.   Valuutat, joihin voidaan soveltaa 1 kohdassa säädettyjä poikkeuksia, ja se, missä määrin yhtä tai useampaa poikkeusta voidaan soveltaa kokonaisuudessaan tiettyyn valuuttaan, määritetään täytäntöönpanoasetuksella, jonka komissio hyväksyy asetuksen (EU) N:o 575/2013 419 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

4.   Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjen poikkeuksien käyttöön sovellettavat yksityiskohtaiset edellytykset on määritettävä delegoidulla säädöksellä, jonka komissio hyväksyy asetuksen (EU) N:o 575/2013 419 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

1.   Likviditeetin nettoulosvirtaukset saadaan vähentämällä b alakohdan mukaisten likviditeetin sisäänvirtausten summa a alakohdan mukaisten likviditeetin ulosvirtausten summasta, kuitenkin siten, että tulos on vähintään nolla; laskenta on suoritettava seuraavasti:

2.   Likviditeetin sisäänvirtauksia ja likviditeetin ulosvirtauksia on arvioitava 30 kalenteripäivän stressikauden aikana käyttämällä 5 artiklassa tarkoitetun valvottavakohtaisen ja markkinakohtaisen stressiskenaarion yhdistelmää.

3.   Edellä 1 kohdassa säädetty laskenta on suoritettava liitteessä II olevan kaavan mukaan.

1.   Likviditeetin ulosvirtaukset on laskettava kertomalla erityyppisten ja eri luokkiin kuuluvien velkojen ja taseen ulkopuolisten sitoumusten nostamatta olevat määrät prosenteilla, joilla ne todennäköisesti poistuvat tai maksetaan takaisin tämän luvun mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut likviditeetin ulosvirtaukset, jotka kerrotaan kulloinkin sovellettavalla ulosvirtausasteella, sisältävät seuraavat:

1.   Luottolaitosten on arvioitava säännöllisesti likviditeetin ulosvirtausten todennäköisyyttä ja mahdollista volyymiä seuraavien 30 päivän aikana muiden kuin 27–31 artiklassa tarkoitettujen sellaisten tuotteiden tai palvelujen osalta, joita kyseiset luottolaitokset tarjoavat tai järjestävät tai joita mahdolliset ostajat voisivat pitää kyseisiin laitoksiin liittyvinä. Kyseisiä tuotteita tai palveluita ovat muun muassa asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklassa ja liitteessä I tarkoitetuista sopimusjärjestelyistä johtuvat likviditeetin ulosvirtaukset, kuten

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja ulosvirtauksia on arvioitava käyttämällä 5 artiklassa tarkoitettua valvottavakohtaisen ja markkinakohtaisen stressiskenaarion yhdistelmää. Luottolaitosten on kiinnitettävä tässä arvioinnissa erityistä huomiota siihen, että niiden maineelle voi aiheutua olennaista vahinkoa, jos ne eivät anna tällaisille tuotteille tai palveluille maksuvalmiustukea. Luottolaitosten on ilmoitettava vähintään vuosittain toimivaltaisille viranomaisille ne tuotteet ja palvelut, joiden osalta 1 kohdassa tarkoitetut likviditeetin ulosvirtausten todennäköisyys ja potentiaalinen volyymi ovat merkittäviä, ja toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä ulosvirtaukset, jotka on otettava huomioon. Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa tasoltaan enintään 5 prosentin ulosvirtausta asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklassa ja liitteessä I tarkoitettujen ulkomaankaupan rahoitukseen liittyvien taseen ulkopuolisten tuotteiden osalta.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on vähintään vuosittain ilmoitettava EPV:lle tuote- tai palvelutyypit, joiden osalta ne ovat luottolaitosten antamien ilmoitusten perusteella määrittäneet ulosvirtaukset, ja niiden on tässä ilmoituksessa annettava myös selostus menetelmästä, jota ulosvirtausten määrittämisessä on sovellettu.

1.   Jolleivät 25 artiklan 2, 3 tai 5 kohdan mukaista suurempaa ulosvirtausta koskevat kriteerit täyty, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/19/EY (9) tai direktiivin 2014/49/EU mukaisen talletusten vakuusjärjestelmän tai kolmannen maan vastaavan talletusten vakuusjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien vähittäistalletusten määrä on katsottava stabiiliksi ja kerrottava vähintään 5 prosentilla, jos talletus

2.   Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa vähittäistalletus katsotaan osaksi vakiintunutta liiketoimintasuhdetta, jos tallettaja täyttää vähintään yhden seuraavista perusteista:

3.   Sovellettaessa 1 kohdan b alakohtaa vähittäistalletuksen katsotaan olevan maksuliikennetilillä, jos kyseiselle tilille hyvitetään tai siltä veloitetaan säännöllisesti palkkoja, tuloja tai maksuliikennettä.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat 1 päivästä tammikuuta 2019 antaa luottolaitoksille luvan kertoa 3 prosentilla sellaisten 1 kohdassa tarkoitettujen stabiilien vähittäistalletusten määrän, jotka kuuluvat direktiivin 2014/49/EU mukaisen talletusten vakuusjärjestelmän piiriin, 100 000 euron enimmäistasoon saakka kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti edellyttäen, että komissio on vahvistanut, että virallisesti hyväksytty talletusten vakuusjärjestelmä täyttää kaikki seuraavat perusteet:

5.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää 4 kohdassa tarkoitetun luvan vain saatuaan siihen komission ennakkohyväksynnän. Tällaista hyväksyntää on pyydettävä perustellulla ilmoituksella, jonka on sisällettävä todisteita siitä, että stabiilien vähittäistalletusten run-off-asteet olisivat alle 3 prosenttia minkä tahansa stressikauden aikana 5 artiklassa tarkoitettujen skenaarioiden mukaisesti. Perusteltu ilmoitus on toimitettava komissiolle vähintään kolme kuukautta ennen päivää, josta alkaen lupaa haetaan. Komissio arvioi, täyttääkö kyseinen talletusten vakuusjärjestelmä 4 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset. Jos nämä edellytykset täyttyvät, komissio hyväksyy toimivaltaisen viranomaisen pyynnön, joka koskee luvan myöntämistä, jollei hyväksynnän antamatta jättämiseen ole pakottavia syitä ottaen huomioon vähittäistalletusten sisämarkkinoiden toiminta. Kaikilla luottolaitoksilla, jotka kuuluvat hyväksyttyyn talletusten vakuusjärjestelmään, on oltava oikeus hakea 3 prosentin ulosvirtausastetta. Komissio pyytää EPV:ltä lausuntoa siitä, täyttääkö kyseinen talletusten vakuusjärjestelmä 4 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset.

6.   Toimivaltaisen viranomaisensa luvalla luottolaitokset voivat kertoa 3 prosentilla 1 kohdassa tarkoitettua järjestelmää vastaavan kolmannessa maassa sijaitsevan talletusten vakuusjärjestelmän piiriin kuuluvien vähittäistalletusten määrän, jos kyseinen kolmas maa sallii tämän kohtelun.

1.   Luottolaitosten on kerrottava muut vähittäistalletukset, mukaan lukien se osa vähittäistalletuksista, joka ei kuulu 24 artiklan soveltamisalaan, 10 prosentilla, jollei 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä sovelleta.

2.   Muihin vähittäistalletuksiin on sovellettava luottolaitoksen 3 kohdan mukaisesti määrittämiä korkeampia ulosvirtausasteita, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

3.   Luottolaitosten on sovellettava korkeampaa ulosvirtausastetta, joka määritetään seuraavasti:

Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa tapauskohtaisesti korkeampaa ulosvirtausastetta, jos se on perusteltua luottolaitoksen erityisolosuhteiden vuoksi. Luottolaitosten on sovellettava vähittäistalletuksiin 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua ulosvirtausastetta, jos 2 kohdassa tarkoitettua arviointia ei ole suoritettu tai sitä ei ole saatettu päätökseen.

4.   Laitokset voivat jättää ulosvirtauslaskelman ulkopuolelle tietyt selvästi rajatut vähittäistalletusten luokat, kunhan laitos soveltaa kyseiseen talletusluokkaan joka tilanteessa tiukasti seuraavia säännöksiä, jollei tallettajan tapauskohtaisesti perusteltavista vaikeista olosuhteista muuta johdu:

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu osa talletuksesta voidaan nostaa joutumatta maksamaan sakkoa, ainoastaan tätä osaa on kohdeltava avistatalletuksena ja loppuosaa tässä kohdassa tarkoitettuna määräaikaistalletuksena. Peruutettuihin talletuksiin, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle 30 kalenteripäivää, on sovellettava 100 prosentin ulosvirtausastetta, jos on sovittu korvausten maksamisesta toiselle luottolaitokselle.

5.   Poiketen siitä, mitä 1–4 kohdassa ja 24 artiklassa säädetään, luottolaitosten on kerrottava kolmansissa maissa ottamansa vähittäistalletukset korkeammalla ulosvirtausasteella, jos kyseisen kolmannen maan maksuvalmiusvaatimuksia koskevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään tällaisesta korkeammasta prosenttiosuudesta.

1.   Luottolaitosten on kerrottava seuraavilla tavoilla voimassa pidetyistä talletuksista johtuvat velat 25 prosentilla:

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, luottolaitosten on kerrottava 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista talletuksista johtuvien velkojen osuus 5 prosentilla siinä määrin kuin kyseinen osuus kuuluu direktiivin 94/19/EY tai direktiivin 2014/49/EU mukaisen talletusten vakuusjärjestelmän tai kolmannen maan vastaavan talletusten vakuusjärjestelmän piiriin.

3.   Luottolaitosten keskusluottolaitokseen sijoittamat talletukset, joita pidetään 16 artiklan mukaisesti talletuksen tekevän luottolaitoksen likvideinä varoina, on kerrottava 100 prosentin ulosvirtausasteella keskuslaitoksen osalta kyseisen varojen määrän perusteella sen jälkeen, kun niihin on sovellettu arvonleikkausta. Näiden likvidien varojen ei katsota kattavan muita kuin tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua ulosvirtausta, ja niitä ei oteta huomioon 17 artiklan mukaisessa jäljellä olevan maksuvalmiuspuskurin koostumuksen laskennassa yksittäisen keskuslaitoksen tasolla.

4.   Edellä 1 kohdan a ja d alakohdassa tarkoitetut selvitys-, säilytys- tai käteisvarojen hoitopalvelut ja muut vastaavat palvelut kattavat tällaiset palvelut ainoastaan siinä määrin kuin ne suoritetaan sellaisen vakiintuneen liiketoimintasuhteen yhteydessä, joka on tallettajan kannalta ratkaisevan tärkeä. Edellä 1 kohdan a, c ja d alakohdassa tarkoitettuihin talletuksiin on liityttävä olennaisia oikeudellisia tai toiminnallisia rajoituksia, joiden vuoksi 30 kalenteripäivän kuluessa tehtävät merkittävät nostot ovat epätodennäköisiä. Varoja, jotka ylittävät toiminnallisten palveluiden tarjonnan edellyttämät varat, on kohdeltava ei-toiminnallisina talletuksina.

5.   Talletuksia, jotka johtuvat kirjeenvaihtajapankkisuhteesta tai perusarvopapereiden välityspalveluiden tarjoamisesta, ei saa kohdella toiminnallisena talletuksena, ja niihin on sovellettava 100 prosentin ulosvirtausastetta.

6.   Yksilöidäkseen 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut talletukset luottolaitoksen on katsottava, että sillä on vakiintunut liiketoimintasuhde muun kuin rahoitusalan asiakkaan osalta, lukuun ottamatta määräaikaistalletuksia, säästötalletuksia ja välitettyjä talletuksia, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

Vain sitä osaa talletuksesta, joka on välttämätön sen palvelun hyödyntämiseksi, jonka sivutuote talletus on, on kohdeltava toiminnallisena talletuksena. Loppuosaa on kohdeltava ei-toiminnallisena talletuksena.

1.   Luottolaitosten on kerrottava velat, jotka johtuvat sellaisten asiakkaiden tekemistä talletuksista, jotka ovat muiden alojen kuin rahoitusalan asiakkaita, valtioita, keskuspankkeja, kansainvälisiä kehityspankkeja, julkisyhteisöjä tai julkisoikeudellisia laitoksia taikka luotto-osuuskuntia, joille toimivaltainen viranomainen on myöntänyt toimiluvan, henkilökohtaisia sijoitusyhtiöitä tai talletusten välittäjiä, 40 prosentilla siltä osin kuin ne eivät kuulu 27 artiklan soveltamisalaan.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos kyseisessä alakohdassa tarkoitetut velat kuuluvat direktiivin 94/19/EY tai direktiivin 2014/49/EU mukaisen talletusten vakuusjärjestelmän tai kolmannen maan vastaavan talletusten vakuusjärjestelmän piiriin, ne on kerrottava 20 prosentilla.

2.   Luottolaitosten on kerrottava laitoksen omista toimintamenoista johtuvat velat 0 prosentilla.

3.   Luottolaitosten on kerrottava velat, jotka johtuvat asetuksen (EU) N:o 575/2013 192 artiklan 2 alakohdan määritelmän mukaisesta vakuudellisesta luotonannosta ja kyseisen asetuksen 192 artiklan 3 alakohdan määritelmän mukaisista pääomamarkkinalähtöisistä liiketoimista, jotka erääntyvät 30 kalenteripäivän kuluessa, seuraavasti:

4.   Vakuudellisten vaihtosopimusten, jotka erääntyvät seuraavien 30 päivän kuluessa, on johdettava ulosvirtaukseen, joka vastaa lainaksi otettujen varojen lisälikviditeettiarvoa verrattuna lainaksi annettujen varojen likviditeettiarvoon, jollei vastapuoli ole keskuspankki, jolloin sovelletaan 0 prosentin ulosvirtausastetta.

5.   Kansallisessa lainsäädännössä edellytettäviin asiakassuojajärjestelmiin liittyvillä erillisillä tileillä pidettäviä katesaldoja on kohdeltava 32 artiklan mukaisina sisäänvirtauksina, ja ne on jätettävä likvidien varojen varannon ulkopuolelle.

6.   Luottolaitosten on sovellettava 100 prosentin ulosvirtausastetta kaikkiin velkakirjoihin, joukkolainoihin ja muihin luottolaitoksen liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin, jollei joukkolainaa myydä yksinomaan vähittäismarkkinoilla ja pidetä vähittäistilillä, jolloin kyseisiä instrumentteja voidaan kohdella asianmukaisen vähittäistalletusten luokan mukaan. On asetettava rajoituksia, joilla varmistetaan, että kyseisiä instrumentteja voivat ostaa ja pitää hallussa vain vähittäisasiakkaat.

1.   Poiketen siitä, mitä 31 artiklassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa tapauskohtaisesti luvan alhaisemman ulosvirtausasteen soveltamiseen käyttämättömiin luottojärjestelyihin tai likviditeettisopimuksiin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta 1 kohdan d alakohdassa säädettyä edellytystä, jos asetuksen (EU) N:o 575/2013 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovelletaan. Tuolloin on täytettävä seuraavat objektiiviset lisäkriteerit:

Jos annetaan lupa tällaisen alhaisemman ulosvirtausasteen soveltamiseen, toimivaltaisen viranomaisen on annettava EPV:lle tieto asetuksen (EU) N:o 575/2013 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun menettelyn tuloksesta. Toimivaltaisen viranomaisen on tarkasteltava säännöllisesti edellytysten täyttymistä tällaisten pienempien ulosvirtausten soveltamiseksi.

1.   Vakuuksiin, jotka eivät ole 10 artiklassa tarkoitettuja käteisvaroja tai varoja ja jotka luottolaitos sijoittaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 liitteessä II lueteltuihin sopimuksiin sekä luottojohdannaisiin, on sovellettava 20 prosentin lisäulosvirtausta.

Vakuuksiin, jotka ovat 10 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja varoja ja jotka luottolaitos sijoittaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 liitteessä II lueteltuihin sopimuksiin sekä luottojohdannaisiin, on sovellettava 10 prosentin lisäulosvirtausta.

2.   Luottolaitosten on laskettava ja ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille lisäulosvirtaus kaikkien sellaisten tehtyjen sopimusten osalta, joiden sopimusehdot johtavat 30 päivän kuluessa luottolaitoksen luottoluokan olennaisesta heikentymisestä aiheutuviin likviditeetin lisäulosvirtauksiin tai ylimääräisiin vakuustarpeisiin. Luottolaitosten on ilmoitettava tämä ulosvirtaus toimivaltaisille viranomaisille viimeistään asetuksen (EU) N:o 575/2013 415 artiklan mukaisen raportoinnin yhteydessä. Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että nämä ulosvirtaukset ovat olennaisia suhteessa luottolaitoksen mahdollisiin likviditeetin ulosvirtauksiin, niiden on vaadittava luottolaitosta lisäämään sellainen lisäulosvirtaus kyseisiä sopimuksia varten, joka vastaa niitä ylimääräisiä vakuustarpeita tai käteisen ulosvirtauksia, jotka johtuvat luottolaitoksen luottoluokan olennaisesta heikentymisestä, joka vastaa ulkoisen luottoluokituksen alenemista kolmella pykälällä. Luottolaitoksen on sovellettava 100 prosentin ulosvirtausastetta näihin lisävakuuksiin tai käteisen ulosvirtauksiin. Luottolaitoksen on tarkasteltava säännöllisesti tämän olennaisen heikentymisen laajuutta ottaen huomioon, mikä on relevanttia sen tekemien sopimusten puitteissa, ja ilmoitettava tarkastelunsa tulokset toimivaltaisille viranomaisille.

3.   Luottolaitoksen on lisättävä lisäulosvirtaus, joka vastaa vakuustarpeita, joita epäsuotuisan markkinaskenaarion vaikutus aiheuttaisi luottolaitoksen johdannaistransaktioille, rahoitustoimille ja muille sopimuksille, jos nämä ovat olennaisia. Tämä laskelma on suoritettava sen delegoidun säädöksen mukaisesti, jonka komissio hyväksyy asetuksen (EU) N:o 575/2013 423 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4.   Luottolaitosten on otettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 liitteessä II lueteltujen sopimusten 30 kalenteripäivän aikajänteellä odotettavissa olevat ulosvirtaukset ja sisäänvirtaukset huomioon nettomääräisesti 21 artiklan mukaisesti. Jos kyseessä on nettoulosvirtaus, luottolaitoksen on kerrottava tulos 100 prosentilla. Luottolaitosten on jätettävä tällaisten laskelmien ulkopuolelle maksuvalmiusvaatimukset, jotka johtuvat 1, 2 ja 3 kohdan soveltamisesta.

5.   Luottolaitoksen on lisättävä lisäulosvirtaus, joka vastaa 100-prosenttisesti arvopapereiden tai muiden lyhyeksi myytävien ja 30 kalenteripäivän aikajänteellä toimitettavien varojen markkina-arvoa, ellei luottolaitos omista toimitettavia arvopapereita tai ole lainannut niitä ehdoin, jotka edellyttävät niiden palauttamista vasta 30 kalenteripäivän jälkeen, eivätkä arvopaperit ole osa luottolaitoksen likvidejä varoja. Jos lyhyt positio katetaan arvopapereilla toteutettavalla vakuudellisella rahoitustoimella, luottolaitoksen on oletettava, että lyhyt positio pidetään voimassa koko 30 kalenteripäivän jakson ajan ja että siihen sovelletaan 0 prosentin ulosvirtausastetta.

6.   Laitoksen on lisättävä lisäulosvirtaus, joka vastaa 100 prosentin osuutta

7.   Vakuutena saatuja talletuksia ei pidetä 27 tai 29 artiklaa sovellettaessa velkoina, mutta niihin sovelletaan soveltuvin osin tämän artiklan 1–6 kohdan säännöksiä.

8.   Luottolaitosten on otaksuttava, että omaisuusvakuudellisia arvopapereita, katettuja joukkolainoja ja muita strukturoituja rahoitusvälineitä, jotka erääntyvät 30 kalenteripäivän kuluessa, koskevaan varojen menetykseen sovelletaan 100 prosentin ulosvirtausta, kun näiden instrumenttien liikkeeseenlaskijana on luottolaitos itse taikka luottolaitoksen järjestämät erityissijoitusrahastot tai erillisyhtiöt.

9.   Luottolaitosten on otaksuttava, että omaisuusvakuudellisiin yritystodistuksiin, erityissijoitusrahastoihin, arvopaperisijoitusvälineisiin ja muihin vastaaviin rahoitusjärjestelyihin sovelletaan 100 prosentin ulosvirtausta. Tätä 100 prosentin ulosvirtausastetta on sovellettava myös erääntyvään määrään tai niiden varojen määrään, jotka voitaisiin mahdollisesti palauttaa, tai vaadittuun maksuvalmiuteen.

10.   Luottolaitosten, jotka tarjoavat 8 ja 9 kohdan mukaisiin rahoitusohjelmiin liittyviä likviditeettisjärjestelyitä, ei tarvitse laskea kyseisten rahoitusohjelmien osuuteen liittyvää erääntyvää rahoitusvälinettä ja konsolidoituihin ohjelmiin liittyvää maksuvalmiussopimusta kahteen kertaan.

11.   Ilman vakuuksia lainaksi otettujen varojen, jotka erääntyvät 30 kalenteripäivän kuluessa, on otaksuttava poistuvan kokonaan, mikä johtaa likvidien varojen 100 prosentin ulosvirtaukseen, jollei luottolaitos omista arvopapereita eivätkä ne ole osa luottolaitoksen maksuvalmiuspuskuria.

12.   Perusarvopapereiden välityspalveluiden tarjoamisen osalta liiketoimiin, joissa luottolaitos on rahoittanut jonkin asiakkaan varat nettouttamalla ne sisäisesti toisen asiakkaan lyhyeksimyynnillä, on sovellettava 50 prosentin ulosvirtausta ehdollisen velvoitteen osalta, sillä asiakkaan tekemien nostojen tapauksessa luottolaitos voi joutua etsimään lisärahoituslähteitä kyseisten positioiden kattamiseksi.

1.   Tätä artiklaa sovellettaessa likviditeettisopimuksella on ymmärrettävä tarkoitettavan mitä tahansa sidottua käyttämätöntä varautumisjärjestelyä, jota käytettäisiin asiakkaan velvoitteiden jälleenrahoittamiseksi tilanteissa, joissa asiakas ei kykene uusimaan kyseistä velkaa rahoitusmarkkinoilla. Sen kattama määrä on laskettava asiakkaan liikkeeseen laskeman maksamattoman velan määränä, joka erääntyy 30 kalenteripäivän kuluessa ja jonka varautumisjärjestelynä kyseinen likviditeettisopimus toimii. Se osuus likviditeettisopimuksesta, joka toimii sellaisen velan vakuutena, joka ei eräänny 30 kalenteripäivän kuluessa, on jätettävä likviditeettisopimuksen määritelmän soveltamisalan ulkopuolelle. Likviditeettisopimukseen mahdollisesti sisältyvää lisäkapasiteettia on kohdeltava sidottuna luottojärjestelynä, jolla on tämän artiklan mukainen takaisinmaksuaste. Yritysten yleisiä käyttöpääomajärjestelyitä ei luokitella likviditeettisopimuksiksi vaan luottojärjestelyiksi.

2.   Luottolaitosten on laskettava luottojärjestelyiden ja likviditeettisopimusten ulosvirtaukset kertomalla luottojärjestelyjen ja likviditeettisopimusten kattama määrä 3–5 kohdassa vahvistetuilla vastaavilla ulosvirtausasteilla. Sitovista luottojärjestelyistä ja sitovista likviditeettisopimuksista johtuvat ulosvirtaukset on määritettävä prosentteina enimmäismäärästä, joka voidaan maksaa takaisin 30 kalenteripäivän kuluessa, siten, että ulosvirtauksista vähennetään ulkomaankaupan rahoitusta koskeviin taseen ulkopuolisiin eriin 23 artiklan mukaisesti sovellettavat maksuvalmiusvaatimukset ja luottolaitokselle annettu vakuus, joka on arvostettu 9 artiklan mukaisesti, edellyttäen, että vakuus täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

Jos tarvittavat tiedot ovat luottolaitoksen saatavilla, luottojärjestelyjen ja likviditeettisopimusten osalta enimmäismääräksi, joka voidaan maksaa takaisin, on määritettävä enimmäismäärä, joka voitaisiin maksaa takaisin, kun otetaan huomioon vastapuolen omat 30 kalenteripäivän aikana erääntyvät velvoitteet tai ennalta määritetty sopimuksen mukainen takaisinmaksuaikataulu.

3.   Enimmäismäärä, joka voidaan maksaa takaisin käyttämättömistä sitovista luottojärjestelyistä ja käyttämättömistä sitovista likviditeettisopimuksista seuraavien 30 kalenteripäivän kuluessa, on kerrottava 5 prosentilla, jos järjestelyt ja sopimukset voidaan lukea vähittäistalletusten vastuuryhmään.

4.   Enimmäismäärä, joka voidaan maksaa takaisin käyttämättömistä sitovista luottojärjestelyistä 30 kalenteripäivän kuluessa, on kerrottava 10 prosentilla, jos järjestelyt täyttävät seuraavat edellytykset:

5.   Enimmäismäärä, joka voidaan maksaa takaisin käyttämättömistä sitovista likviditeettisopimuksista seuraavien 30 kalenteripäivän kuluessa, on kerrottava 30 prosentilla, jos sopimukset täyttävät 4 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset, ja 40 prosentilla, kun sopimukset tarjotaan henkilökohtaisille sijoitusyhtiöille.

6.   Likviditeettisopimuksen käyttämätön sitova määrä, joka on annettu arvopaperistamista varten perustetuille erillisyhtiöille, jotta nämä voisivat hankkia muita omaisuuseriä kuin arvopapereita asiakkailta, jotka eivät ole rahoitusalan asiakkaita, on kerrottava 10 prosentilla siltä osin kuin se ylittää asiakkailta kulloinkin ostettujen omaisuuserien määrän ja kun enimmäismäärä, joka voidaan maksaa takaisin, on sopimusperusteisesti rajattu kulloinkin ostettujen omaisuuserien määrään.

7.   Edellä 16 artiklassa tarkoitetun järjestelmän tai verkoston keskuslaitoksen on kerrottava 75 prosentin ulosvirtausasteella maksuvalmiusrahoitus, jota koskeva sitoumus on annettu järjestelmän tai verkoston jäsenenä olevalle luottolaitokselle, jos kyseinen luottolaitos voi kohdella maksuvalmiusrahoitusta likvidinä omaisuuseränä 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kyseistä 75 prosentin ulosvirtausastetta on sovellettava maksuvalmiusrahoituksen sidotun pääoman määrään.

8.   Luottolaitoksen on kerrottava enimmäismäärä, joka voidaan maksaa takaisin muista käyttämättömistä sitovista luottojärjestelyistä ja käyttämättömistä sitovista likviditeettisopimuksista 30 kalenteripäivän kuluessa, vastaavalla ulosvirtausasteella seuraavasti:

9.   Poiketen siitä, mitä 1–8 kohdassa säädetään, vähintään yhden jäsenvaltion keskus- tai aluehallinnon perustamat ja tukemat luottolaitokset voivat soveltaa 3 ja 4 kohdassa säädettyjä käsittelytapoja myös sellaisiin luottojärjestelyihin ja likviditeettisopimuksiin, jotka on ulotettu koskemaan edistämislainanantajia yksinomaan kyseisissä kohdissa tarkoitettuihin vastuuryhmiin luettavien edistämislainojen suoraa tai välillistä rahoittamista varten, edellyttäen, että lainat täyttävät 3 ja 4 kohdassa säädettyjä ulosvirtausasteita koskevat vaatimukset.

Poiketen siitä, mitä 32 artiklan 3 kohdan g alakohdassa säädetään, jos kyseiset edistämislainat siirretään välittäjänä toimivan toisen luottolaitoksen kautta (pass through -lainat), luottolaitokset voivat soveltaa symmetristä sisään- ja ulosvirtausta.

Tässä kohdassa tarkoitetut edistämislainat ovat ainoastaan sellaisten henkilöiden saatavilla, jotka eivät ole rahoitusalan asiakkaita, ne ovat luonteeltaan ei-kilpailullisia ja voittoa tavoittelemattomia ja niillä edistetään unionin tai kyseisen jäsenvaltion keskus- tai aluehallinnon asettamia yleistä etua koskevia tavoitteita. Tällaisten järjestelyiden ja sopimusten käyttö on sallittava ainoastaan, kun on tehty perustellusti odotettavissa ollut edistämislainahakemus, ja ainoastaan haettuun määrään asti edellyttäen, että jaettujen varojen käytöstä ilmoitetaan myöhemmin.

10.   Luottolaitosten on kerrottava 100 prosentilla kaikki muut kuin 23–31 artiklassa tarkoitetut likviditeetin ulosvirtaukset, jotka johtuvat 30 kalenteripäivän kuluttua erääntyvistä veloista.

1.   Likviditeetin sisäänvirtaukset on arvioitava 30 kalenteripäivän jaksolta. Niihin on sisällytettävä ainoastaan sopimuksiin perustuvat sisäänvirtaukset vastuista, jotka eivät ole erääntyneet ja joiden suhteen laitoksella ei ole syytä odottaa, että sopimus jätettäisiin täyttämättä 30 kalenteripäivän aikajänteellä.

2.   Likviditeetin sisäänvirtauksiin on sovellettava 100 prosentin sisäänvirtausastetta, mukaan lukien erityisesti seuraavat sisäänvirtaukset:

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, tässä kohdassa säädettyihin sisäänvirtauksiin on sovellettava seuraavia vaatimuksia:

4.   Edellä olevan 3 kohdan a alakohtaa ei sovelleta 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin maksuihin asetuksen (EU) N:o 575/2013 192 artiklan 2 alakohdan määritelmän mukaisesta vakuudellisesta luotonannosta ja kyseisen asetuksen 192 artiklan 3 alakohdan määritelmän mukaisista pääomamarkkinalähtöisistä liiketoimista, joiden vakuutena on likvidejä varoja II osaston mukaisesti. Sisäänvirtaukset erillisillä tileillä olevien saldojen vapauttamisesta asiakkaan kaupankäyntitarkoituksessa pitämien varojen suojaamista koskevien sääntelyvaatimusten mukaisesti on otettava huomioon täysimääräisesti edellyttäen, että kyseiset erilliset saldot ovat II osaston määritelmän mukaisina likvideinä varoina.

5.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 liitteessä II lueteltujen sopimusten 30 kalenteripäivän aikajänteellä odotettavissa olevat ulosvirtaukset ja sisäänvirtaukset on laskettava nettomääräisesti 21 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja kerrottava 100 prosentilla nettosisäänvirtauksen tapauksessa.

6.   Luottolaitokset eivät saa ottaa huomioon muita II osastossa tarkoitetuista likvideistä varoista johtuvia sisäänvirtauksia kuin sellaisia maksuja varoista, jotka eivät näy omaisuuserän markkina-arvossa.

7.   Luottolaitokset eivät saa ottaa huomioon uusista tehdyistä sitoumuksista johtuvia sisäänvirtauksia.

8.   Luottolaitosten on otettava huomioon likviditeetin sisäänvirtaukset, jotka ovat saatavilla sellaisissa kolmansissa maissa, joissa on siirtorajoituksia, tai jotka on määritelty ei-vaihdettavissa valuutoissa, ainoastaan siinä määrin kuin ne vastaavat ulosvirtauksia kyseisessä kolmannessa maassa tai valuutassa.

1.   Luottolaitosten on rajattava likviditeetin sisäänvirtausten hyväksyminen 75 prosenttiin 2 luvun määritelmän mukaisten likviditeetin ulosvirtausten kokonaismäärästä, jollei tiettyä sisäänvirtausta ole vapautettu ylärajan soveltamisesta 2, 3 tai 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

2.   Edellyttäen, että toimivaltaisen viranomainen on antanut ennakkohyväksyntänsä, luottolaitos voi olla soveltamatta kokonaan tai osittain 1 kohdassa tarkoitettua ylärajaa seuraaviin likviditeetin sisäänvirtauksiin:

3.   Erikoistuneet luottolaitokset voivat toimivaltaisen viranomaisen etukäteisluvalla olla soveltamatta sisäänvirtauksia koskevaa ylärajaa, kun niiden pääasiallinen toiminta koostuu leasing- ja myyntilaskuliiketoiminnasta, lukuun ottamatta 4 kohdassa kuvailtua toimintaa, edellyttäen, että 5 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

4.   Erikoistuneisiin luottolaitoksiin voidaan toimivaltaisen viranomaisen etukäteisluvalla soveltaa sisäänvirtauksia koskevaa 90 prosentin ylärajaa edellyttäen, että 5 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että kyseisten luottolaitosten pääasiallinen toiminta koostuu seuraavista:

5.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetut luottolaitokset voidaan vapauttaa sisäänvirtauksia koskevan ylärajan soveltamisesta ja 4 kohdassa tarkoitetut luottolaitokset voivat soveltaa korkeampaa 90 prosentin ylärajaa edellyttäen, että ne täyttävät seuraavat edellytykset:

Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle perusteluineen, mitkä erikoistuneet luottolaitokset on vapautettu ylärajan soveltamisesta tai ovat korkeamman ylärajan kohteena. EPV julkaisee luettelon erikoistuneista luottolaitoksista, jotka on vapautettu ylärajan soveltamisesta tai jotka ovat korkeamman ylärajan kohteena, ja pitää yllä kyseistä luetteloa. EPV voi pyytää toimittamaan tausta-asiakirjoja.

6.   Kun toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt 2, 3 tai 4 kohdassa säädetyt vapautukset, niitä voidaan soveltaa sekä yksittäisen laitoksen tasolla että konsolidoidusti 2 artiklan 3 kohdan e alakohdan ehdoin.

7.   Luottolaitosten on määritettävä likviditeetin nettoulosvirtaukset sovellettaessa sisäänvirtauksia koskevaa ylärajaa tämän asetuksen liitteessä II olevan kaavan mukaisesti.

1.   Poiketen siitä, mitä 32 artiklan 3 kohdan g alakohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa tapauskohtaisesti luvan korkeamman sisäänvirtausasteen soveltamiseen käyttämättömiin luottojärjestelyihin tai likviditeettisopimuksiin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

2.   Jos luottolaitos ja sen vastapuolena oleva luottolaitos ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta 1 kohdan d alakohdassa säädettyä edellytystä, jos 1 kohdan mukaisen kriteerin lisäksi seuraavat a–c alakohdan mukaiset objektiiviset lisäkriteerit täyttyvät:

Toimivaltaisten viranomaisten on toisiaan kuullen tehtävä yhteistyötä asetuksen (EU) N:o 575/2013 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti sen määrittämiseksi, täyttyvätkö tässä kohdassa säädetyt lisäkriteerit.

3.   Jos 2 kohdassa säädetyt lisäkriteerit täyttyvät, likviditeetin saajan toimivaltaisen viranomaisen on sallittava soveltaa enintään 40 prosentin etuoikeutettua sisäänvirtausastetta. Yli 40 prosentin etuoikeutetun asteen soveltamiseksi on kuitenkin vaadittava molempien toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää, ja kyseistä astetta on sovellettava symmetrisesti.

Jos yli 40 prosentin edullisemman sisäänvirtausasteen soveltaminen hyväksytään, toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle 2 kohdassa tarkoitetun prosessin tulos. Toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava säännöllisesti, että edellytykset tällaisten suurempien sisäänvirtausten soveltamiseksi täyttyvät edelleen.

1.   Sellaisten luottolaitosten liikkeeseen laskemia varoja, jotka ovat saaneet takauksen jäsenvaltion keskushallinnolta, voidaan pitää tason 1 varoina vain, jos takaus

2.   Jos takaajana on jäsenvaltion aluehallinto tai paikallisviranomainen, taattua omaisuuserää voidaan pitää tason 1 omaisuuseränä vain, jos saamisia tällaiselta aluehallinnolta tai paikallisviranomaiselta käsitellään kuten saamisia niiden keskushallinnolta asetuksen (EU) N:o 575/2013 115 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja takaus täyttää 1 kohdassa säädetyt vaatimukset.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja varoja on pidettävä tason 1 varoina niin kauan kuin takaus pidetään voimassa suhteessa tapauksen mukaan asianomaiseen liikkeeseenlaskijaan tai sen varoihin, sellaisena kuin se on muutettuna tai korvattuna ajan mittaan. Jos liikkeeseenlaskijan tai sen varat kattavan takauksen määrää lisätään minä tahansa 30 päivän kesäkuuta 2014 jälkeisenä ajankohtana, varoja voidaan pitää likvideinä varoina enintään ennen kyseistä päivämäärää sidotun takauksen määrään saakka.

4.   Tässä artiklassa tarkoitettuihin varoihin on sovellettava samoja vaatimuksia kuin sovelletaan sellaisiin tason 1 varoihin tämän asetuksen mukaisesti, jotka edustavat saamisia tai takauksia 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuilta keskus- tai aluehallinnoilta, paikallisviranomaisilta taikka julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta.

5.   Jos luottolaitos tai sen varat kuuluvat vakuusjärjestelmän piiriin, järjestelmä on katsottava kokonaisuudessaan takaukseksi tätä artiklaa sovellettaessa.

1.   Seuraavien, jäsenvaltioiden järjestämiä arvoltaan alentuneita omaisuuseriä hoitavien virastojen liikkeeseen laskemia etuoikeusasemaltaan parhaita joukkovelkakirjoja voidaan pitää tason 1 varoina 31 päivään joulukuuta 2023:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin varoihin on sovellettava samoja vaatimuksia kuin sovelletaan sellaisiin tason 1 varoihin tämän asetuksen mukaisesti, jotka edustavat saamisia tai takauksia 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuilta keskus- tai aluehallinnoilta, paikallisviranomaisilta taikka julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta.

1.   Poiketen siitä, mitä 13 artiklassa säädetään, ennen 1 päivää lokakuuta 2015 liikkeeseen lasketut arvopaperistamiset, joiden kohde-etuuteen liittyvät vastuut ovat 13 artiklan 2 kohdan g alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja asuntolainoja, on katsottava tason 2B varoiksi, jos ne täyttävät kaikki muut 13 artiklassa säädetyt vaatimukset kuin 13 artiklan 2 kohdan g alakohdan i alakohdassa säädetyt luototusastetta tai lainojen ja tulojen suhdetta koskevat vaatimukset.

2.   Poiketen siitä, mitä 13 artiklan säädetään, 1 päivän lokakuuta 2015 jälkeen liikkeeseen lasketut arvopaperistamiset, joiden kohde-etuuteen liittyvät vastuut ovat 13 artiklan 2 kohdan g alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja asuntolainoja, jotka eivät täytä kyseisessä alakohdassa säädettyjä keskimääräistä luototusastetta tai lainojen ja tulojen suhdetta koskevia vaatimuksia, on katsottava 1 päivään lokakuuta 2025 tason 2B varoiksi edellyttäen, että kohde-etuuteen liittyvät vastuut sisältävät asuntolainoja, joihin ei niiden myöntämishetkellä sovellettu lainojen ja tulojen suhdetta koskevia rajoituksia sääntelevää kansallista lainsäädäntöä ja kyseiset asuntolainat myönnettiin minä tahansa 1 päivää lokakuuta 2015 edeltävänä ajankohtana.

1.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 460 artiklan 2 kohdan mukaisesti 4 artiklassa säädetty maksuvalmiusvaatimus on otettava käyttöön seuraavasti:

2.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 412 artiklan 5 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot tai toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia jäsenvaltiossa toimiluvan saaneita luottolaitoksia tai näiden luottolaitosten osia pitämään korkeamman maksuvalmiusvaatimuksen enintään 100 prosenttina, kunnes sitova vähimmäisvaatimus on otettu täysimääräisesti käyttöön 100 prosentin tasolla tämän asetuksen mukaisesti.