13.10.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 266/55

---

NEUVOSTON PÄÄTÖS (YUTP) 2015/1835,

annettu 12 päivänä lokakuuta 2015,

Euroopan puolustusviraston perussäännöstä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä

(uudelleenlaadittu)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 45 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Euroopan puolustusvirasto, jäljempänä ’virasto’, perustettiin neuvoston yhteisellä toiminnalla 2004/551/YUTP (1) tukemaan neuvostoa ja jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä parantaa unionin puolustusvoimavaroja kriisinhallinnan alalla sekä tukemaan Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

(2)	Eurooppa-neuvoston 12 päivänä joulukuuta 2003 hyväksymässä Euroopan turvallisuusstrategiassa todetaan, että puolustusviraston perustaminen on tärkeä vaihe pyrittäessä kehittämään Euroopan sotilaallisista voimavaroista joustavammat ja tehokkaammat.

(3)	Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta 11 päivänä joulukuuta 2008 annetussa selvityksessä todetaan viraston johtava asema kehitettäessä keskeisiä puolustusvoimavaroja yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (YTPP) varten.

(4)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEU-sopimus’, 45 artiklassa määrätään, että neuvosto tekee päätöksen viraston perussäännöstä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä ja että päätöksessä olisi otettava huomioon se, missä laajuudessa jäsenvaltiot tosiasiassa osallistuvat viraston toimintaan.

(5)	Viraston olisi edistettävä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) ja erityisesti YTPP:n toteuttamista.

(6)	Viraston rakenteen olisi oltava sellainen, että virasto voi vastata unionin ja sen jäsenvaltioiden operatiivisiin tarpeisiin YTPP:n alalla ja, kun se on tarpeen viraston tehtävien täyttämiseksi, toimia yhteistyössä kolmansien maiden, järjestöjen ja yhteisöjen kanssa.

(7)

Viraston olisi luotava läheiset yhteistyösuhteet olemassa oleviin järjestelyihin, ryhmittymiin ja järjestöihin, joita ovat esimerkiksi ne, jotka on perustettu LoI-puitesopimuksen (Letter of Intent Framework Agreement) nojalla, sekä puolustusmateriaalialan yhteistyöorganisaatio (OCCAR) ja Euroopan avaruusjärjestö (ESA).

(8)	Viraston olisi tehtäviensä hoitamiseksi pystyttävä tekemään yhteistyötä unionin toimielinten, elinten ja laitosten kanssa sekä sopimaan näiden kanssa asianmukaisista järjestelyistä.

(9)	Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, jäljempänä ’korkea edustaja’, olisi oltava SEU-sopimuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti johtavassa asemassa viraston organisaatiossa sekä toimittava keskeisenä yhteyshenkilönä viraston ja neuvoston välillä.

(10)	Neuvoston olisi osana harjoittamaansa poliittista valvontaa ja päätöksentekoa laadittava virastolle suuntaviivat tai annettava sille ohjausta.

(11)	Viraston ja kolmansien maiden, järjestöjen ja yhteisöjen välisten hallinnollisten järjestelyjen luonteen vuoksi neuvoston olisi hyväksyttävä ne yksimielisesti.

(12)

Kun neuvosto hyväksyy viraston toimintaa koskevia suuntaviivoja, antaa sitä koskevaa ohjausta tai tekee sitä koskevia päätöksiä, sen olisi kokoonnuttava puolustusministerien tasolla. Viraston toimintaa koskevat neuvoston hyväksymät suuntaviivat, antama ohjaus tai tekemät päätökset olisi valmisteltava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 240 artiklan mukaisesti.

(13)

Neuvoston valmisteluelinten ja neuvoa-antavien elinten toimivalta, etenkin SEUT-sopimuksen 240 artiklan mukainen pysyvien edustajien komitean toimivalta, SEU-sopimuksen 38 artiklan mukainen poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (PTK) toimivalta ja EU:n sotilaskomitean toimivalta, olisi säilytettävä ennallaan.

(14)

Kansallisten puolustusmateriaalialan johtajien, voimavaroista vastaavien johtajien, tutkimuksesta ja teknologiasta vastaavien johtajien sekä puolustuspolitiikan alan johtajien olisi saatava raportteja ja osallistuttava toimivaltaansa kuuluvissa asioissa virastoa koskevien neuvoston päätösten valmisteluun.

(15)	Virastolla olisi oltava tehtäviensä suorittamiseksi ja tavoitteidensa saavuttamiseksi tarpeellinen oikeushenkilöys, ja sen olisi samalla ylläpidettävä tiivistä yhteyttä neuvostoon sekä otettava täysimääräisesti huomioon unionin ja sen toimielinten vastuualat.

(16)	Olisi säädettävä, että viraston hallinnoimiin talousarvioihin voidaan tapauskohtaisesti osoittaa määrärahoja unionin yleisestä talousarviosta noudattaen täysin siihen sovellettavia sääntöjä, menettelyjä ja päätöksentekotapoja, SEU-sopimuksen 41 artiklan 2 kohta mukaan lukien.

(17)	Vaikka kaikki jäsenvaltiot voivat osallistua viraston toimintaan, sen olisi myös tarjottava erityisille jäsenvaltioiden ryhmille mahdollisuus perustaa ad hoc -hankkeita tai -ohjelmia.

(18)

Sitä, että tällaiset ad hoc -hankkeet ja -ohjelmat kuuluvat viraston toimintaan ja tehtäviin, tuetaan tekemällä tällaisten toimien asema selväksi viraston talousarvion olennaisena osana. Tällä olisi varmistettava, että vain sellaisiin toimiin, joissa viraston rooli hankkeiden tai ohjelmien hallinnoijana jäsenvaltioiden tukena tuo lisäarvoa, voidaan soveltaa SEU- sopimukseen ja SEUT-sopimukseen liitetyn, Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan N:o 7, jäljempänä ’pöytäkirja N:o 7’, 3 artiklan ja neuvoston direktiivin 2006/112/EY (2) 151 artiklan 1 kohdan aa alakohdan mukaista verovapautta. Tällaisen verovapauden soveltaminen edellyttää, että viraston rooli tuo lisäarvoa. Verovapaus ei näin ollen ulottuisi tapauksiin, joissa viraston rooliin liittyy ainoastaan tavaroiden tai palvelujen toimittaminen jäsenvaltioille.

(19)

Edellyttäen, että neuvosto hyväksyy SEU-sopimuksen 42 artiklan 6 kohdan ja 46 artiklan sekä SEU-sopimukseen ja SEUT-sopimukseen liitetyn, SEU-sopimuksen 42 artiklaan perustuvasta pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 10, jäljempänä ’pöytäkirja N:o 10’, mukaisesti päätöksen pysyvän rakenteellisen yhteistyön vahvistamisesta, viraston olisi tuettava pysyvän rakenteellisen yhteistyön täytäntöönpanoa.

(20)	Viraston päätöksentekomenettelyjen olisi oltava sellaiset, että se voi täyttää tehtävänsä tehokkaasti ja ottaa samalla huomioon osallistuvien jäsenvaltioiden kansalliset turvallisuus- ja puolustuspolitiikat.

(21)	Viraston olisi suoritettava tehtävänsä noudattaen täysin SEU-sopimuksen 40 artiklaa.

(22)

Viraston olisi noudatettava täysimääräisesti neuvoston turvallisuusstandardeja ja -sääntöjä. Viraston olisi sovellettava unionin lainsäädäntöä, joka koskee asiakirjojen julkisuutta, siten kuin siitä on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (3), ja yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä, siten kuin siitä on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (4).

(23)

SEU-sopimukseen ja SEUT-sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 5 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu niiden Euroopan unionin päätösten ja toimien valmisteluun ja täytäntöönpanoon, joilla on merkitystä puolustuksen alalla. Tämä päätös ei näin ollen sido Tanskaa.

(24)	Neuvoston päätökseen 2011/411/YUTP (5) on tehtävä useita huomattavia muutoksia. Selkeyden vuoksi mainittu päätös olisi laadittava uudelleen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

I LUKU

VIRASTON PERUSTAMINEN, TEHTÄVÄ JA TOIMINTA

1 artikla

Perustaminen

1.   Puolustusvoimavarojen kehittämisestä, tutkimuksesta ja hankinnasta sekä puolustusmateriaaleista vastaava virasto, jäljempänä ’Euroopan puolustusvirasto’ tai ’virasto’, perustettiin alun perin yhteisellä toiminnalla 2004/551/YUTP, ja sen toiminta jatkuu jäljempänä olevien säännösten mukaisesti.

2.   Virasto toimii unionin yhteisen toimielinjärjestelmän puitteissa neuvoston alaisuudessa tukien yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (YTPP), tämän kuitenkaan vaikuttamatta unionin toimielinten ja neuvoston elinten tehtäviin. Viraston tehtävä ei vaikuta unionin toimivaltaan muilla aloilla, täysin SEU-sopimuksen 40 artiklaa noudattaen.

3.   Viraston toimintaan voivat osallistua kaikki siihen halukkaat jäsenvaltiot. Viraston toimintaan tämän päätöksen hyväksymisajankohtana jo osallistuvat jäsenvaltiot ovat edelleen osallistuvia jäsenvaltioita.

4.   Jäsenvaltion, joka haluaa osallistua viraston toimintaan tämän päätöksen voimaantulon jälkeen tai haluaa vetäytyä viraston toiminnasta, on ilmoitettava aikomuksensa neuvostolle ja annettava siitä tieto korkealle edustajalle. Jäljempänä 8 artiklassa tarkoitettu johtokunta päättää tällaisen osallistumisen tai vetäytymisen edellyttämistä teknisistä järjestelyistä ja rahoitusjärjestelyistä.

5.   Viraston kotipaikka on Brysselissä.

2 artikla

Tehtävä

1.   Viraston tehtävänä on tukea neuvostoa ja jäsenvaltioita niiden pyrkiessä parantamaan unionin puolustusvoimavaroja kriisinhallinnan alalla sekä tukea yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, sellaisena kuin se on nyt ja tulevaisuudessa.

2.   Virasto määrittää operatiiviset tarpeet, edistää niiden täyttämiseen tähtääviä toimenpiteitä, myötävaikuttaa puolustusalan teollisen ja teknologisen perustan vahvistamiseksi tarpeellisten toimenpiteiden määrittämiseen ja tarvittaessa toteuttamiseen, osallistuu voimavaroja ja puolustusmateriaaleja koskevan eurooppalaisen politiikan määrittelyyn sekä avustaa neuvostoa sotilaallisten voimavarojen parantamisen arvioinnissa.

3.   Viraston tehtävä ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan puolustuskysymyksissä.

3 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

a)	’osallistuvalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka osallistuu viraston toimintaan;

b)	’mukana olevilla jäsenvaltioilla’ osallistuvia jäsenvaltioita, jotka ovat mukana jossain tietyssä viraston hankkeessa tai ohjelmassa.

4 artikla

Poliittinen valvonta ja järjestelyt neuvostolle raportointia varten

1.   Virasto toimii neuvoston määräysvallan ja poliittisen valvonnan alaisuudessa; se toimittaa neuvostolle raportteja ja saa siltä viraston toimintaa koskevia suuntaviivoja tai ohjausta, erityisesti sen kolmivuotisen suunnittelukehyksen osalta.

2.   Virasto raportoi neuvostolle säännöllisesti toiminnastaan ja erityisesti

a)	toimittaa neuvostolle kunkin vuoden marraskuussa raportin viraston toiminnasta kyseisenä vuotena;

b)

toimittaa neuvostolle vähintään kerran vuodessa tietoja 5 artiklan 3 kohdan f alakohdan ii alakohdassa tarkoitetusta viraston osallistumisesta toiminnan arviointiin, joka toteutetaan pysyvän rakenteellisen yhteistyön puitteissa, edellyttäen, että neuvosto hyväksyy päätöksen pysyvän rakenteellisen yhteistyön vahvistamisesta.

Virasto toimittaa neuvostolle hyvissä ajoin tiedot tärkeistä kysymyksistä, jotka aiotaan antaa johtokunnan päätettäväksi.

3.   Neuvosto antaa yksimielisesti toimien ja tarvittaessa poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteaa tai muita toimivaltaisia neuvoston elimiä kuultuaan vuosittain viraston toimintaa koskevia suuntaviivoja ja ohjausta, erityisesti sen kolmivuotisen suunnittelukehyksen osalta.

4.   Virasto voi tehtävänsä toteuttamiseksi antaa tarvittaessa neuvostolle ja komissiolle suosituksia.

5 artikla

Toiminta ja tehtävät

1.   Toiminnassaan ja tehtäviään suorittaessaan virasto ottaa huomioon unionin toimivallan muilla aloilla ja unionin toimielinten toimivallan.

2.   Viraston toiminta ja tehtävien suorittaminen ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan puolustuskysymyksissä.

3.   Neuvoston alaisuudessa toimien virasto

a)

osallistuu jäsenvaltioiden sotilaallisia voimavaroja koskevien tavoitteiden määrittämiseen ja sen arvioimiseen, miten jäsenvaltiot täyttävät voimavarasitoumuksensa, erityisesti i) kartoittamalla unionin tulevia puolustusalan voimavaravaatimuksia yhteistyössä toimivaltaisten neuvoston elinten kanssa, EU:n sotilaskomitea mukaan lukien, sekä muun muassa voimavarojen kehittämisjärjestelyä (CDM) ja sen mahdollisia seuraajia käyttäen; ii) sovittamalla yhteen voimavarojen kehittämissuunnitelman (CDP) ja sen mahdollisten seuraajien täytäntöönpanoa; iii) arvioimalla jäsenvaltioiden sopimin perustein jäsenvaltioiden antamia voimavarasitoumuksia muun muassa voimavarojen kehittämissuunnitelmaa koskevan prosessin ja voimavarojen kehittämisjärjestelyn ja niiden mahdollisten seuraajien puitteissa;

b)

edistää operatiivisten tarpeiden yhdenmukaistamista sekä tehokkaiden ja yhteensopivien hankintamenetelmien omaksumista erityisesti i) edistämällä ja koordinoimalla sotilaallisten vaatimusten yhdenmukaistamista; ii) edistämällä taloudellisia ja tehokkaita hankintoja määrittämällä ja jakamalla parhaita käytäntöjä; iii) toimittamalla arviointeja voimavarojen kehittämisen ja hankinnan rahoituksen prioriteeteista;

c)

ehdottaa monenvälisiä hankkeita sotilaallisia voimavaroja koskevien tavoitteiden täyttämiseksi sekä huolehtii jäsenvaltioiden toteuttamien ohjelmien koordinoinnista ja erityisten yhteistyöohjelmien hallinnoinnista erityisesti i) edistämällä ja ehdottamalla uusia monenvälisiä yhteistyöhankkeita; ii) määrittämällä ja ehdottamalla operatiivisia yhteistyötoimia; iii) edistämällä jäsenvaltioiden toteuttamien olemassa olevien ohjelmien koordinointia; iv) ottamalla jäsenvaltioiden pyynnöstä vastuu tiettyjen ohjelmien hallinnoinnista; v) laatimalla jäsenvaltioiden pyynnöstä ohjelmia, joiden hallinnoinnista vastaa tapauksen mukaan OCCAR tai jokin muu järjestely;

d)

tukee puolustusteknologian tutkimusta sekä koordinoi ja suunnittelee yhteisiä tutkimustoimia ja tutkimuksia, joilla pyritään löytämään teknisiä ratkaisuja tuleviin operatiivisiin tarpeisiin, erityisesti i) edistämällä, tarvittaessa yhteistyössä unionin tutkimustoiminnan kanssa, tutkimusta, jonka tarkoituksena on täyttää tulevat turvallisuus- ja puolustusalan voimavaravaatimukset ja siten vahvistaa Euroopan teollista ja teknologista potentiaalia tällä alalla; ii) edistämällä nykyistä tehokkaammin kohdennettua yhteistä puolustusalan tutkimusta ja teknologian kehittämistä; iii) edistämällä tutkimuksin ja hankkein puolustusalan tutkimusta ja teknologian kehittämistä; iv) hallinnoimalla puolustusalan tutkimusta ja teknologiaa koskevia sopimuksia; v) toimimalla yhdessä komission kanssa siten, että puolustusalan ja siviilialan tai turvallisuusalan tutkimusohjelmat täydentävät ja vahvistavat toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla;

e)

osallistuu sellaisten tarpeellisten toimenpiteiden määrittämiseen ja tarvittaessa toteuttamiseen, joilla vahvistetaan puolustusalan teollista ja teknologista perustaa sekä tehostetaan sotilasmenojen käyttöä, erityisesti i) edistämällä kansainvälisesti kilpailukykyisten Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden luomista, tämän kuitenkaan vaikuttamatta sisämarkkinasääntöihin tai komission toimivaltaan tällä alalla; ii) kehittämällä asiaankuuluvia toimintapolitiikkoja ja strategioita yhteistyössä komission ja tarvittaessa alan teollisuuden kanssa; iii) toteuttamalla yhteistyössä komission kanssa asiaankuuluvien menettelyjen EU:n laajuista kehittämistä ja yhdenmukaistamista viraston tehtävien puitteissa;

f)

edellyttäen, että neuvosto hyväksyy päätöksen pysyvän rakenteellisen yhteistyön vahvistamisesta, tukee tätä yhteistyötä erityisesti i) edistämällä merkittäviä yhteisiä tai eurooppalaisia voimavarojen kehittämisaloitteita; ii) olemalla mukana osallistuvien jäsenvaltioiden voimavaratarjousten säännöllisessä arvioinnissa, erityisesti kun on kyse tarjouksista, joiden tekemisessä on noudatettu muun muassa pöytäkirjassa N:o 10 olevan 2 artiklan perusteella vahvistettavia arviointiperusteita, ja raportoimalla siitä vähintään kerran vuodessa;

g)	pyrkii johdonmukaisuuteen muiden unionin politiikkojen kanssa, siltä osin kuin niillä on merkitystä puolustusvoimavarojen kannalta;

h)	edistää tiiviimpää puolustusyhteistyötä osallistuvien jäsenvaltioiden välillä järjestelmällistä ja pitkäaikaista puolustusyhteistyötä koskevan toimintapoliittisen kehyksen mukaisesti;

i)	antaa tukea YTPP-operaatioille ottaen huomioon EU:n kriisinhallintamenettelyt.

6 artikla

Oikeushenkilöys

Virastolla on tehtäviensä suorittamiseen ja tavoitteidensa saavuttamiseen tarvittava oikeushenkilöys. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että virastolla on niiden lainsäädännön mukainen laajin mahdollinen oikeushenkilön oikeuskelpoisuus. Virasto voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä asianosaisena oikeudenkäynneissä. Virasto voi tehdä sopimuksia yksityisten tai julkisten yhteisöjen tai järjestöjen kanssa.

II LUKU

VIRASTON ELIMET JA HENKILÖSTÖ

7 artikla

Viraston johtaja

1.   Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja toimii viraston johtajana.

2.   Viraston johtaja vastaa yleisesti viraston organisaatiosta ja toiminnasta sekä varmistaa, että toimitusjohtaja noudattaa neuvoston antamia suuntaviivoja ja ohjausta sekä panee täytäntöön johtokunnan tekemät päätökset. Toimitusjohtaja raportoi viraston johtajalle.

3.   Viraston johtaja esittelee 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut viraston raportit neuvostolle.

4.   Viraston johtaja vastaa hallinnollisten järjestelyjen neuvottelemisesta kolmansien maiden ja muiden järjestöjen, ryhmittymien tai yhteisöjen kanssa johtokunnan antamien ohjeiden mukaisesti. Viraston johtaja vastaa tällaisten johtokunnan hyväksymien järjestelyjen puitteissa asianmukaisista yhteistyösuhteista kolmansien maiden ja muiden järjestöjen, ryhmittymien tai yhteisöjen kanssa.

8 artikla

Johtokunta

1.   Johtokunta muodostuu yhdestä sellaisesta edustajasta kutakin osallistuvaa jäsenvaltiota kohden, jolla on toimivalta tehdä sitoumuksia hallituksensa puolesta, sekä komission edustajasta. Johtokunta on viraston päättävä elin. Johtokunta toimii neuvoston antamien suuntaviivojen ja ohjauksen mukaisesti.

2.   Johtokunta kokoontuu osallistuvien jäsenvaltioiden puolustusministerien tai heidän edustajiensa tasolla. Johtokunta pitää pääsääntöisesti vähintään kaksi kokousta vuodessa puolustusministerien tasolla.

3.   Viraston johtaja toimii johtokunnan kokousten koollekutsujana ja puheenjohtajana. Jos osallistuva jäsenvaltio sitä pyytää, viraston johtaja kutsuu kokouksen koolle kuukauden kuluessa.

4.   Viraston johtaja voi uskoa johtokunnan puheenjohtajan tehtävän toiselle puolustusministerien edustajien tason kokouksissa.

5.   Johtokunta voi kokoontua erityiskokoonpanoissa (esimerkiksi kansalliset puolustusmateriaalialan johtajat, voimavaroista vastaavat johtajat, tutkimuksesta ja teknologiasta vastaavat johtajat sekä puolustuspolitiikan alan johtajat).

6.   Johtokunnan kokouksiin osallistuvat seuraavat:

a)	jäljempänä 10 artiklassa tarkoitettu viraston toimitusjohtaja tai hänen edustajansa;

b)	EU:n sotilaskomitean puheenjohtaja tai hänen edustajansa;

c)	Euroopan ulkosuhdehallinnon edustajia.

7.   Johtokunta voi päättää kutsua yhteistä etua koskevissa asioissa osallistujiksi myös

a)	Naton pääsihteerin tai hänen nimetyn edustajansa;

b)	viraston toiminnan kannalta merkittävien muiden järjestelyjen, ryhmittymien tai järjestöjen (esimerkiksi LoI-puitesopimuksen nojalla perustettujen taikka OCCAR:n ja ESA:n) johtajat tai puheenjohtajat;

c)	tarvittaessa muiden kolmansien osapuolien edustajia.

9 artikla

Johtokunnan tehtävät ja valtuudet

1.   Edellä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen neuvoston antamien suuntaviivojen ja ohjauksen puitteissa johtokunta

a)	hyväksyy neuvostolle toimitettavat raportit;

b)	hyväksyy yksimielisesti viimeistään kunkin vuoden joulukuun 31 päivänä viraston yleisen talousarvion;

c)

hyväksyy viraston kolmivuotisen suunnittelukehyksen, jossa vahvistetaan viraston painopisteet yleisen talousarvion rajoissa, ottaen huomioon, että suunnittelukehyksen toiselle ja kolmannelle vuodelle merkityt rahalliset määrät ovat vain suunnittelutarkoitusta varten eikä kyse ole oikeudellisesti sitovista enimmäismääristä;

d)	hyväksyy ad hoc -hankkeiden ja -ohjelmien perustamisen osana viraston toimintaa 19 artiklan mukaisesti;

e)	nimittää toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan;

f)	päättää, että virasto voi yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä ottaa tehtäväkseen toimialaansa kuuluvien tiettyjen toimien hallinnoinnin ja varainhoidon 17 artiklan mukaisesti;

g)	hyväksyy neuvostolle tai komissiolle annettavat suositukset;

h)	hyväksyy johtokunnan työjärjestyksen;

i)	voi muuttaa varainhoitosäännöksiä viraston yleisen talousarvion toteuttamista varten;

j)	voi muuttaa väliaikaiseen henkilöstöön ja sopimussuhteiseen henkilöstöön sekä palvelukseen määräaikaisesti otettaviin kansallisiin asiantuntijoihin sovellettavia sääntöjä ja säännöksiä;

k)	päättää 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista teknisistä järjestelyistä ja rahoitusjärjestelyistä, jotka koskevat jäsenvaltioiden osallistumista viraston toimintaan tai siitä vetäytymistä;

l)	antaa neuvotteluohjeet viraston johtajalle hallinnollisten järjestelyjen neuvottelemista varten;

m)	hyväksyy 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ad hoc -järjestelyt;

n)	hyväksyy 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut viraston ja kolmansien osapuolten väliset hallinnolliset järjestelyt;

o)	hyväksyy vuotuiset tilinpäätökset ja taseen;

p)	antaa hyväksyntänsä viraston organisatorista rakennetta koskeville päätöksille;

q)	hyväksyy 25 artiklassa tarkoitetut palvelutasosopimukset tai yhteistyöjärjestelyt lukuun ottamatta niitä, jotka ovat luonteeltaan hallinnollisia;

r)	tekee kaikki muut viraston tehtävien täyttämiseen liittyvät asiaankuuluvat päätökset.

2.   Johtokunta tekee päätökset määräenemmistöllä, jollei tässä päätöksessä toisin säädetä. Osallistuvien jäsenvaltioiden äänet painotetaan SEU-sopimuksen 16 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti. Ainoastaan osallistuvien jäsenvaltioiden edustajat osallistuvat äänestykseen.

3.   Jos osallistuvan jäsenvaltion edustaja ilmoittaa johtokunnassa, että se aikoo esittämistään tärkeistä kansalliseen politiikkaan liittyvistä syistä vastustaa määräenemmistöllä tehtävän päätöksen hyväksymistä, asiasta ei äänestetä. Tämä edustaja voi saattaa viraston johtajan välityksellä asian neuvoston käsiteltäväksi, jotta se antaisi tarvittaessa johtokunnalle suuntaviivoja. Vaihtoehtoisesti johtokunta voi määräenemmistöllä päättää asian saattamisesta neuvoston päätettäväksi. Neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti.

4.   Johtokunta voi toimitusjohtajan tai osallistuvan jäsenvaltion ehdotuksesta päättää perustaa

a)	komiteoita valmistelemaan johtokunnan hallinnollisia ja talousarviota koskevia päätöksiä; nämä komiteat koostuvat osallistuvien jäsenvaltioiden edustajista ja komission edustajasta;

b)	komiteoita, jotka erikoistuvat viraston toimialaan kuuluviin erityiskysymyksiin. Nämä komiteat koostuvat osallistuvien jäsenvaltioiden edustajista ja, jollei johtokunta päätä toisin, komission edustajasta.

Tällaisten komiteoiden perustamista koskevassa päätöksessä on määriteltävä niiden toimeksianto ja toimikausi.

10 artikla

Toimitusjohtaja

1.   Johtokunta valitsee ja nimittää toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan viraston johtajan suosituksesta kolmen vuoden toimikaudeksi. Johtokunta voi jatkaa toimikautta kahdella vuodella. Toimitusjohtaja ja varatoimitusjohtaja toimivat viraston johtajan alaisuudessa ja noudattavat johtokunnan päätöksiä.

2.   Osallistuvat jäsenvaltiot esittävät ehdokkaat viraston johtajalle, joka tiedottaa asiasta johtokunnalle. Esivalintamenettely järjestetään viraston johtajan valvonnassa.

Edellyttäen, että johtokunta hyväksyy asian, perustetaan neuvoa-antava elin, joka koostuu asianmukaisen tasapainoisesti Euroopan ulkosuhdehallinnon, viraston ja osallistuvien jäsenvaltioiden edustajista.

Viraston johtaja toimittaa johtokunnalle esivalintamenettelyn perusteella vähintään kahden ehdokkaan luettelon ja ilmoittaa, kuka on hänen suosittamansa ehdokas.

3.   Toimitusjohtaja toteuttaa varatoimitusjohtajan avustamana kaikki tarvittavat toimenpiteet viraston toiminnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden varmistamiseksi. Toimitusjohtaja vastaa toimintayksikköjen valvonnasta ja koordinoinnista niiden työskentelyn yleisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi.

4.   Toimitusjohtajan vastuualueeseen kuuluu

a)	varmistaa viraston kolmivuotisen suunnittelukehyksen täytäntöönpano;

b)	valmistella johtokunnan työskentelyä;

c)	laatia johtokunnalle annettava vuotuinen esitys yleiseksi talousarvioksi;

d)	laatia johtokunnalle esitettävä kolmivuotinen suunnittelukehys;

e)	varmistaa tiivis yhteistyö neuvoston valmisteluelinten, erityisesti PTK:n ja EU:n sotilaskomitean, kanssa ja toimittaa tietoja niille;

f)	laatia 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut raportit;

g)	laatia selvitys tuloista ja menoista sekä toteuttaa viraston yleinen talousarvio ja virastolle tehtäväksi annettujen ad hoc -hankkeiden ja -ohjelmien talousarviot;

h)	viraston päivittäisen toiminnan hallinnointi;

i)	kaikki turvallisuusnäkökohdat;

j)	kaikki henkilöstöasiat.

5.   Toimitusjohtajalla on viraston yleisen talousarvion puitteissa ja sovittu kolmivuotinen suunnittelukehys huomioon ottaen valtuudet tehdä sopimuksia ja ottaa palvelukseen henkilöstöä. Toimitusjohtajalla on samat valtuudet 12 artiklassa määriteltyjen muiden talousarvioiden suhteen, joita ovat erityisesti IV luvun soveltamisalaan kuuluvaan toimintaan liittyvät talousarviot ja kaikki 15 artiklassa tarkoitetuista ylimääräisistä tuloista johtuvat talousarviot.

6.   Toimitusjohtaja on tilivelvollinen johtokunnalle.

7.   Toimitusjohtaja on viraston laillinen edustaja.

11 artikla

Henkilöstö

1.   Viraston henkilöstö, toimitusjohtaja mukaan luettuna, muodostuu väliaikaisesta henkilöstöstä ja sopimussuhteisesta henkilöstöstä, jotka valitaan tehtävään kaikista osallistuvista jäsenvaltioista tulevista hakijoista maantieteellisesti mahdollisimman laajapohjaisesti ja unionin toimielimistä. Toimitusjohtaja valitsee viraston henkilöstön hakijoiden asiaankuuluvan pätevyyden ja asiantuntemuksen perusteella noudattaen oikeudenmukaisia ja avoimia kilpailumenettelyjä. Toimitusjohtaja julkaisee etukäteen tarkat tiedot kaikista avoinna olevista paikoista ja valintamenettelyn kannalta olennaiset perusteet. Kaikissa tapauksissa palvelukseen ottamisen tavoitteena on taata, että virastolla on palveluksessaan mahdollisimman ammattitaitoinen ja tehokas henkilöstö.

2.   Viraston johtaja nimittää toimitusjohtajan ehdotuksesta ja johtokuntaa kuultuaan viraston johtavassa asemassa olevan henkilöstön sekä uusii heidän sopimuksensa.

3.   Viraston henkilöstö muodostuu

a)

viraston suoraan määräaikaisella työsopimuksella palkkaamasta henkilöstöstä, joka valitaan osallistuvien jäsenvaltioiden kansalaisista. Neuvosto on hyväksynyt yksimielisesti tähän henkilöstöön sovellettavat henkilöstösäännöt (6). Johtokunta tarkistaa ja muuttaa tarvittaessa näitä henkilöstösääntöjä, jos sillä on tähän valtuudet;

b)

osallistuvien jäsenvaltioiden joko viraston organisaatiorakenteeseen kuuluviin toimiin tai erityisiin tehtäviin tai hankkeisiin lähettämistä kansallisista asiantuntijoista. Neuvosto on hyväksynyt yksimielisesti tähän henkilöstöön sovellettavat henkilöstösäännöt (7). Johtokunta tarkistaa ja muuttaa tarvittaessa näitä sääntöjä, jos sillä on tähän valtuudet;

c)	unionin virkamiehistä, jotka lähetetään viraston palvelukseen määräajaksi ja/tai erityisiin tehtäviin tai hankkeisiin tarpeen mukaan.

4.   Virasto voi käyttää myös seuraavia:

a)

niistä kolmansista maista, järjestöistä ja yhteisöistä, joiden kanssa virasto on tehnyt 26 artiklan 1 kohdan nojalla hallinnollisia järjestelyjä, tuleva ja niiden palkkaama henkilöstö, joka on lähetetty tai asetettu työskentelemään virastoon johtokunnan hyväksynnällä ja kyseisissä järjestelyissä vahvistetuin ehdoin;

b)

sopimussuhteiset toimihenkilöt ja lähetetyt asiantuntijat, joiden tarkoituksena on osallistua yhden tai useamman IV luvussa tarkoitetun, viraston ad hoc -hankkeen tai -ohjelman täytäntöönpanoon. Tällaisissa tapauksissa kyseisiin ad hoc -hankkeisiin tai -ohjelmiin liittyvät talousarviot voivat kattaa asianomaisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden peruspalkat ja lähetettyjen asiantuntijoiden korvaukset ja kulut.

5.   Kaikki tehtävät mukaan lukien henkilöstö voi olla viraston palveluksessa yhteensä enintään kymmenen vuotta.

6.   Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista viraston ja sellaisen henkilön väliset riidat, johon sovelletaan viraston henkilöstöön sovellettavia sääntöjä.

III LUKU

TALOUSARVIO JA VARAINHOITOSÄÄNNÖT

12 artikla

Viraston talousarvio

Viraston talousarvioon sisältyvät yleinen talousarvio, IV luvun soveltamisalaan kuuluvaan toimintaan liittyvät talousarviot ja kaikki 15 artiklassa tarkoitetuista ylimääräisistä tuloista johtuvat talousarviot.

Viraston talousarvio vahvistetaan johdonmukaisesti Euroopan unionin budjettiperiaatteita (8) noudattaen.

13 artikla

Yleinen talousarvio

1.   Viraston johtaja toimittaa johtokunnalle viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 31 päivänä alustavan arvion esityksestä yleiseksi talousarvioksi seuraavalle vuodelle.

2.   Viraston johtaja antaa johtokunnalle viimeistään kunkin vuoden kesäkuun 30 päivänä tarkistetun alustavan arvion esityksestä yleiseksi talousarvioksi seuraavalle vuodelle yhdessä kolmivuotisen suunnittelukehyksen kanssa.

3.   Viraston johtaja antaa johtokunnalle viimeistään kunkin vuoden syyskuun 30 päivänä esityksen yleiseksi talousarvioksi yhdessä kolmivuotisen suunnittelukehyksen kanssa. Esityksen on sisällettävä:

a)

arvioidut määrärahat i) viraston toiminta-, henkilöstö- ja kokouskulujen kattamiseksi; ii) ulkopuolisen neuvonantaja-avun, etenkin viraston tehtävien suorittamisen kannalta tarpeellisten operatiivisten analyysien, hankkimista varten sekä kaikkia osallistuvia jäsenvaltioita hyödyttäviä erityisiä toimia, siten kuin 5 artiklassa säädetään, varten;

b)	arvio menojen kattamiseen tarvittavista tuloista.

4.   Johtokunta pyrkii varmistamaan, että 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut määrärahat ovat merkittävä osa kyseisessä kohdassa tarkoitetuista kokonaismäärärahoista. Näiden määrärahojen on vastattava todellisia tarpeita, ja niillä on mahdollistettava viraston operatiivinen toiminta.

5.   Esitystä yleiseksi talousarvioksi on tuettava yksityiskohtaisilla perusteluilla ja henkilöstötaulukolla.

6.   Johtokunta voi yksimielisesti päättää, että myös erityinen hanke tai ohjelma sisällytetään esitykseen yleiseksi talousarvioksi, jos se hyödyttää selvästi kaikkia osallistuvia jäsenvaltioita.

7.   Määrärahat jaetaan osastoihin ja lukuihin ja nämä edelleen tarpeen mukaan momentteihin, ja menot ryhmitellään laatunsa tai käyttötarkoituksensa mukaan.

8.   Kussakin osastossa voi olla luku ”alustavat määrärahat”. Nämä määrärahat otetaan talousarvioon, kun vakavien perusteiden nojalla on epävarmuutta tarvittavien määrärahojen määrästä tai talousarvioon otettujen määrärahojen toteuttamismahdollisuudesta.

9.   Tulot muodostuvat

a)	osallistuvien jäsenvaltioiden maksamista rahoitusosuuksista, jotka perustuvat bruttokansantulon (BKTL) mukaiseen asteikkoon;

b)	muista tuloista.

Esityksessä yleiseksi talousarvioksi on käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja varten erityisiä budjettikohtia, joissa ilmoitetaan mahdollisuuksien mukaan ennakoitujen tulojen määrä.

10.   Johtokunta hyväksyy yksimielisesti esityksen yleiseksi talousarvioksi viimeistään kunkin vuoden joulukuun 31 päivänä. Tällöin johtokunnan puheenjohtajana toimii viraston johtaja tai hänen nimeämänsä edustaja taikka johtokunnan jäsen viraston johtajan pyynnöstä. Toimitusjohtaja julistaa talousarvion hyväksytyksi ja antaa sen tiedoksi osallistuville jäsenvaltioille.

11.   Jollei esitystä yleiseksi talousarvioksi ole hyväksytty varainhoitovuoden alkuun mennessä, menoihin voidaan käyttää kuukausittain kunkin luvun tai muun jaottelun osalta määrä, joka on enintään yksi kahdestoistaosa edellisen varainhoitovuoden talousarvioon avatuista määrärahoista. Tällä järjestelyllä viraston käyttöön asetetaan kuitenkin vain määrä, joka on enintään yksi kahdestoistaosa valmisteltavana olevaan esitykseen yleiseksi talousarvioksi otetuista määrärahoista. Johtokunta voi määräenemmistöllä toimitusjohtajan ehdotuksesta antaa luvan yhden kahdestoistaosan ylittäviin menoihin edellyttäen, että asianomaisen varainhoitovuoden kokonaismäärärahat eivät ylitä edellisen varainhoitovuoden määrärahoja. Toimitusjohtaja voi pyytää suorittamaan tämän säännöksen mukaisesti luvan saaneiden määrärahojen kattamiseksi tarvittavat rahoitusosuudet, jotka on maksettava 30 päivän kuluessa rahoituspyynnön esittämisestä.

14 artikla

Lisätalousarvio

1.   Väistämättömissä, poikkeuksellisissa tai odottamattomissa olosuhteissa toimitusjohtaja voi ehdottaa johtokunnalle lisätalousarvioesitystä.

2.   Lisätalousarvio laaditaan, esitetään, vahvistetaan ja annetaan tiedoksi samaa menettelyä noudattaen kuin yleinen talousarvio. Johtokunta toimii ottaen asianmukaisesti huomioon asian kiireellisyyden.

15 artikla

Lisätulot

1.   Virasto voi 2 artiklan mukaisen tehtävänsä puitteissa ottaa vastaan lisätuloja tiettyyn tarkoitukseen:

a)	unionin yleisestä talousarviosta tapauskohtaisesti ja noudattaen täysin siihen sovellettavia sääntöjä, menettelyjä ja päätöksentekotapoja;

b)	jäsenvaltioilta, kolmansilta mailta tai muilta kolmansilta osapuolilta, jollei johtokunta toisin päätä kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut tällaiset tiedot virastolta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tulo voidaan käyttää vain siihen tarkoitukseen, johon se on osoitettu.

16 artikla

Rahoitusosuudet ja korvaukset

1.   Rahoitusosuuksien määrittäminen sovellettaessa bruttokansantuloon perustuvaa asteikkoa:

a)

Bruttokansantuloon perustuvaa asteikkoa sovellettaessa rahoitusosuudet jakautuvat niiden jäsenvaltioiden kesken, joilta rahoitusosuuksia edellytetään, SEU-sopimuksen 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua bruttokansantulon mukaan määräytyvää asteikkoa noudattaen ja neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom (9) tai muun sen korvaavan päätöksen mukaisesti.

b)

Kunkin rahoitusosuuden laskennassa käytetään unionin viimeisimpään talousarvioon liitetyssä taulukossa ”Yleisen talousarvion rahoitus omien varojen lajeittain ja jäsenvaltioittain” olevassa sarakkeessa ”BKTL-varat” olevia tietoja. Kunkin sellaisen jäsenvaltion rahoitusosuus, jolta rahoitusosuutta edellytetään, on suhteutettu kyseisen jäsenvaltion bruttokansantulon osuuteen niiden jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta, joilta rahoitusosuuksia edellytetään.

2.   Rahoitusosuuksien maksuaikataulu:

a)	Osallistuvat jäsenvaltiot maksavat viraston yleisen talousarvion rahoittamiseen tarkoitetut rahoitusosuutensa kolmena tasasuuruisena eränä viimeistään asianomaisen varainhoitovuoden maaliskuun, kesäkuun ja lokakuun 15 päivänä.

b)	Kun vahvistetaan lisätalousarvio, asianomaisten jäsenvaltioiden on maksettava tarvittavat rahoitusosuutensa 60 päivän kuluessa rahoituspyynnön esittämisestä.

c)	Kukin jäsenvaltio maksaa oman rahoitusosuutensa suorittamisesta johtuvat pankkikulut.

d)	Jollei vuotuista talousarviota ole hyväksytty viimeistään marraskuun 30 päivänä, virasto voi jäsenvaltion pyynnöstä antaa yksittäisen rahoituspyynnön kyseiselle jäsenvaltiolle.

17 artikla

Viraston suorittama ad hoc -toimiin liittyvien talousarvioiden hallinnointi

1.   Johtokunta voi päättää toimitusjohtajan tai jäsenvaltion ehdotuksesta, että jäsenvaltiot voivat antaa viraston vastattavaksi tiettyjen viraston toimialaan kuuluvien toimien hallinnoinnin ja varainhoidon 19 ja 20 artiklan mukaisesti.

2.   Johtokunta voi viraston ad hoc -hankkeiden ja -ohjelmien yhteydessä kyseisiin toimiin liittyvien järjestelyjen ehtojen mukaisesti valtuuttaa viraston tekemään sopimuksia ja avustussopimuksia sekä keräämään asianomaisilta jäsenvaltioilta tarvittavat osuudet etukäteen tällaisten sopimusten ja avustussopimusten noudattamiseksi.

18 artikla

Talousarvion toteuttaminen

1.   Viraston yleiseen talousarvioon sovellettavat rahoitussäännökset on vahvistettu neuvoston päätöksessä 2007/643/YUTP (10). Johtokunta tarkistaa ja muuttaa tarvittaessa näitä säännöksiä yksimielisesti.

2.   Johtokunta hyväksyy toimitusjohtajan ehdotuksesta tarvittaessa yleisen talousarvion toteuttamista ja valvontaa varten täytäntöönpanosäännöt erityisesti julkisten hankintojen osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaankuuluvien unionin sääntöjen soveltamista. Johtokunta varmistaa erityisesti, että toimitusvarmuus sekä velvoitteet, jotka liittyvät puolustussalaisuuksien ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojeluun, otetaan asianmukaisesti huomioon.

3.   Tilintarkastuslautakunta tarkastaa viraston kaikkia tuloja ja menoja koskevat tilit.

IV LUKU

AD HOC -HANKKEIDEN JA -OHJELMIEN HALLINNOINTI VIRASTON TOIMESTA SEKÄ NIIHIN LIITTYVÄT TALOUSARVIOT

19 artikla

A-luokkaan (opt out) kuuluvat ad hoc -hankkeet ja -ohjelmat sekä niihin liittyvät ad hoc -talousarviot

1.   Yksi tai useampi osallistuva jäsenvaltio tai toimitusjohtaja voi ehdottaa johtokunnalle viraston toimialaan kuuluvaa ad hoc -hanketta tai -ohjelmaa, johon osallistuvien jäsenvaltioiden oletetaan yleisesti osallistuvan, ilmoittaen myös viraston tuoman odotetun lisäarvon. Johtokunnalle on ilmoitettava ehdotettuun hankkeeseen tai ohjelmaan mahdollisesti liittyvästä ad hoc -talousarviosta sekä siitä, miten mahdolliset kolmannet osapuolet panostavat hankkeeseen tai ohjelmaan.

2.   Periaatteessa kaikki osallistuvat jäsenvaltiot ovat mukana hankkeessa tai ohjelmassa. Niiden on ilmoitettava toimitusjohtajalle tätä koskevat aikomuksensa.

3.   Johtokunta hyväksyy ad hoc -hankkeen tai -ohjelman perustamisen.

4.   Johtokunta voi toimitusjohtajan tai osallistuvan jäsenvaltion ehdotuksesta päättää perustaa komitean valvomaan ad hoc -hankkeen tai -ohjelman hallinnointia ja täytäntöönpanoa. Komitea muodostuu kunkin mukana olevan jäsenvaltion edustajista ja, silloin kun unioni on mukana hankkeessa tai ohjelmassa, komission edustajasta. Johtokunnan päätöksessä määritellään komitean tehtävät ja toimikausi.

5.   Johtokunnassa kokoontuvat, mukana olevat jäsenvaltiot hyväksyvät ad hoc -hankkeen tai -ohjelman osalta

a)	hankkeen tai ohjelman hallinnointia koskevat säännöt;

b)	tarvittaessa hankkeeseen tai ohjelmaan liittyvän ad hoc -talousarvion, rahoitusosuuksien jakoperusteen ja tarvittavat täytäntöönpanosäännöt;

c)	kolmansien osapuolten osallistumisen 4 kohdassa tarkoitetun komitean toimintaan. Niiden osallistuminen ei kuitenkaan vaikuta unionin päätöksenteon riippumattomuuteen.

6.   Jos unioni on mukana ad hoc -hankkeessa tai -ohjelmassa, komissio osallistuu 5 kohdassa tarkoitettujen päätösten tekoon noudattaen täysin unionin yleiseen talousarvioon sovellettavia päätöksentekomenettelyjä.

20 artikla

B-luokkaan (opt in) kuuluvat ad hoc -hankkeet ja -ohjelmat sekä niihin liittyvät ad hoc -talousarviot

1.   Yksi tai useampi osallistuva jäsenvaltio voi ilmoittaa johtokunnalle aikomuksestaan perustaa viraston toimialaan kuuluva ad hoc -hanke tai -ohjelma ja laatia tarvittaessa siihen liittyvä ad hoc -talousarvio, ilmoittaen myös viraston tuoman odotetun lisäarvon. Johtokunnalle on ilmoitettava ehdotettuun hankkeeseen tai ohjelmaan mahdollisesti liitettävästä ad hoc -talousarviosta, ja sille on tarvittaessa annettava tiedot hankkeen tai ohjelman edellyttämistä henkilöstöresursseista sekä kolmansien osapuolten mahdollisista rahoitusosuuksista.

2.   Jotta mahdollisuudet yhteistyöhön olisivat mahdollisimman laajat, kaikille osallistuville jäsenvaltioille on ilmoitettava ad hoc -hankkeesta tai -ohjelmasta, mukaan lukien perusta osallistumisen mahdolliselle laajentamiselle, hyvissä ajoin niin, että kaikki osallistuvat jäsenvaltiot voivat ilmaista halukkuutensa olla mukana. Hankkeen tai ohjelman alkuunpanijan tai alkuunpanijoiden on lisäksi pyrittävä saamaan sille mahdollisimman laaja osallistujamäärä. Alkuunpanijat päättävät osallistumisesta tapauskohtaisesti.

3.   Ad hoc -hanke tai -ohjelma katsotaan tämän jälkeen viraston hankkeeksi tai ohjelmaksi, jollei johtokunta toisin päätä kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

4.   Jos osallistuva jäsenvaltio haluaa myöhemmin osallistua ad hoc -hankkeeseen tai -ohjelmaan, sen on ilmoitettava aikomuksestaan siinä mukana oleville jäsenvaltioille. Mukana olevien jäsenvaltioiden on päätettävä keskenään kyseisen jäsenvaltion osallistumisesta kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen saamisesta, ottaen asianmukaisesti huomioon perustan, joka määriteltiin, kun osallistuville jäsenvaltioille ilmoitettiin hankkeesta tai ohjelmasta.

5.   Mukana olevat jäsenvaltiot tekevät tarvittavat päätökset ad hoc -hankkeen tai -ohjelman perustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä tarvittaessa siihen liittyvästä talousarviosta. Jos unioni on mukana tällaisessa hankkeessa tai ohjelmassa, komissio osallistuu tässä kohdassa tarkoitettujen päätösten tekoon noudattaen täysin unionin yleiseen talousarvioon sovellettavia päätöksentekomenettelyjä. Mukana olevien jäsenvaltioiden on tarpeen mukaan tiedotettava johtokunnalle hankkeeseen tai ohjelmaan liittyvistä seikoista.

21 artikla

Viraston ad hoc -hankkeiden ja -ohjelmien sekä niihin liittyvien ad hoc -talousarvioiden ulottuvuus

1.   Viraston toiminta voi 2 artiklassa määritellyn viraston tehtävän sekä 5 artiklassa määriteltyjen viraston toiminnan ja tehtävien puitteissa ja edellyttäen, että ad hoc -hankkeet ja -ohjelmat hyväksytään 19 ja 20 artiklan mukaisesti, kattaa muun muassa

a)	hankintasopimusten avulla tapahtuvat hankinnat, jotka myönnetään hankintasopimusten myöntämistä koskevia asiaankuuluvia unionin sääntöjä noudattaen;

b)	avustukset, jotka myönnetään 18 artiklassa tarkoitettuja varainhoitosäännöksiä ja sääntöjä noudattaen.

2.   Viraston hankkeisiin ja ohjelmiin liittyviin ja 17 artiklan mukaisesti hallinnoituihin ad hoc -talousarvioihin sisältyy tarvittaessa määrärahoja kattamaan

a)	edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin oikeudellisiin sitoumuksiin liittyvät kulut;

b)	edellä 13 artiklan 3 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetut kulut, siltä osin kuin ne johtuvat suoraan kyseisten ad hoc -hankkeiden ja -ohjelmien hallinnoinnista.

22 artikla

Rahoitusosuuksien osoittaminen unionin yleisestä talousarviosta ad hoc -talousarvioihin

Unionin yleisestä talousarviosta voidaan osoittaa rahoitusosuuksia 19 ja 20 artiklassa tarkoitettujen ad hoc -hankkeiden ja -ohjelmien ad hoc -talousarvioihin.

23 artikla

Kolmansien osapuolten osallistuminen

1.   Kolmannet osapuolet voivat mukana olevina jäseninä olla mukana yksittäisessä 19 tai 20 artiklan mukaisesti perustetussa ad hoc -hankkeessa tai -ohjelmassa ja siihen liittyvässä talousarviossa. Johtokunta hyväksyy määräenemmistöllä tarvittaessa kuhunkin yksittäiseen hankkeeseen tai ohjelmaan liittyvät viraston ja kolmansien osapuolten väliset ad hoc -järjestelyt.

2.   Kun kyseessä on 19 artiklan nojalla perustettu ad hoc -hanke tai -ohjelma, johtokunnassa kokoontuvat mukana olevat jäsenvaltiot hyväksyvät asianomaisten kolmansien osapuolten kanssa kaikki tarvittavat yksityiskohtaiset säännöt, joita sovelletaan näiden rahoitusosuuksiin.

3.   Kun kyseessä on 20 artiklan nojalla perustettu ad hoc -hanke tai -ohjelma, mukana olevat jäsenvaltiot päättävät asianomaisten kolmansien osapuolten kanssa kaikista tarvittavista yksityiskohtaisista järjestelyistä, joita sovelletaan näiden rahoitusosuuksiin.

V LUKU

SUHTEET UNIONIN TOIMIELIMIIN, ELIMIIN JA LAITOKSIIN

24 artikla

Suhteet komissioon

1.   Komissio on johtokunnan äänioikeudeton jäsen, ja se osallistuu täysimääräisesti viraston työhön yhteistyön hengessä ja yhteisen edun mukaisesti.

2.   Virasto ylläpitää yhteistyösuhteita komissioon pyrkimyksenään erityisesti vaihtaa asiantuntemusta ja neuvoja niillä aloilla, joilla unionin toiminnalla on vaikutusta viraston tehtäviin ja joilla viraston toiminta liittyy unionin toimintaan.

3.   Virasto ja komissio tai mukana olevat jäsenvaltiot ja komissio sopivat keskenään unionin yleisestä talousarviosta 15 ja 22 artiklan nojalla tapauskohtaisesti katettavien rahoitusosuuksien edellyttämistä järjestelyistä.

4.   Komissio voi osallistua viraston hankkeisiin ja ohjelmiin. Tällaisessa tapauksessa se osallistuu 23 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin päätöksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden yksinomaista toimivaltaa puolustusvoimavarojen kehittämisessä.

25 artikla

Suhteet unionin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin

1.   Virasto voi luoda ja ylläpitää yhteistyösuhteita toimielinten, elinten ja laitosten kanssa, jotka on perustettu SEU-sopimuksella tai SEUT-sopimuksella taikka jommankumman perusteella, siltä osin kuin se on tarpeellista viraston tehtävien suorittamisen kannalta.

Virasto tekee tarvittaessa palvelutasosopimuksia tai yhteistyöjärjestelyjä tällaisten yhteisöjen kanssa. Tällaiset yhteistyöjärjestelyt voivat koskea operationaalisten, strategisten tai teknisten tietojen, myös henkilötietojen ja turvallisuusluokiteltujen tietojen, vaihtoa asiaankuuluvien turvallisuussääntöjen mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut yhteisöt voivat osallistua viraston hankkeisiin ja ohjelmiin sekä niihin liittyvään talousarvioon.

VI LUKU

SUHTEET KOLMANSIIN MAIHIN, JÄRJESTÖIHIN JA YHTEISÖIHIN

26 artikla

Hallinnolliset järjestelyt ja muut asiat

1.   Virasto voi tehtäviensä suorittamiseksi tehdä hallinnollisia järjestelyjä kolmansien maiden, järjestöjen ja yhteisöjen kanssa. Tällaisiin järjestelyihin kuuluvat erityisesti seuraavat seikat:

a)	viraston ja kolmannen osapuolen välisen suhteen periaate;

b)	määräykset kuulemisesta viraston toimintaan liittyvässä asioissa;

c)	turvallisuusasiat.

Tällöin viraston on kunnioitettava unionin yhteistä toimielinjärjestelmää ja päätöksenteon riippumattomuutta. Johtokunta tekee kunkin tällaisen järjestelyn saatuaan ensin hyväksynnän neuvostolta, joka tekee ratkaisunsa yksimielisesti.

2.   Virasto ylläpitää tiiviitä yhteistyösuhteita OCCARin asiaankuuluviin osiin ja LoI-puitesopimuksen nojalla perustettuihin osiin; tavoitteena on kyseisten osien sisällyttäminen mukaan tai niiden periaatteiden ja toimintatapojen omaksuminen aikanaan tarpeen mukaan ja yhteisestä sopimuksesta.

3.   Vastavuoroinen avoimuus ja johdonmukainen kehitys voimavarojen alalla varmistetaan soveltamalla voimavarojen kehittämisjärjestelyn menettelyjä. Muut viraston ja asiaankuuluvien Naton elinten yhteistyösuhteet määritellään 1 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen järjestelyn mukaisesti, ja niissä on noudatettava täysin unionin ja Naton välillä vakiintuneita yhteistyö- ja kuulemismenettelyjä.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen järjestelyjen osana virastolla on oikeus luoda yhteistyösuhteita muihin kuin 2 ja 3 kohdassa mainittuihin järjestöihin ja yhteisöihin helpottaakseen niiden mahdollista osallistumista hankkeisiin ja ohjelmiin.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen järjestelyjen osana virastolla on oikeus luoda yhteistyösuhteita kolmansiin maihin helpottaakseen niiden mahdollista osallistumista yksittäisiin hankkeisiin ja ohjelmiin.

6.   Kun virasto aikoo luoda uusia yhteistyösuhteita järjestöihin, yhteisöihin tai kolmansiin maihin tämän artiklan 4 ja 5 kohdan nojalla ja 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti, se pyytää ennakolta johtokunnan hyväksynnän.

Virasto myös raportoi johtokunnalle luotujen suhteiden kehittymisestä.

Osallistuvien jäsenvaltioiden pyynnöstä virasto kutsuu koolle ad hoc -kokouksen osallistuvien jäsenvaltioiden sekä sen järjestön, yhteisön tai kolmannen maan kanssa, jonka kanssa virasto on tehnyt asiaankuuluvien turvallisuussääntöjen mukaisesti kuulemisia ja tietojenvaihtoa varten hallinnollisia järjestelyjä, jotka koskevat asianomaisen järjestön, yhteisön tai kolmannen maan mahdollista osallistumista yksittäisiin hankkeisiin ja ohjelmiin.

VII LUKU

MUUT SÄÄNNÖKSET

27 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

1.   Viraston toimitusjohtajalle ja henkilöstölle myönnetyistä erioikeuksista ja vapauksista säädetään neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 10 päivänä marraskuuta 2004 tekemässä päätöksessä Euroopan puolustusvirastolle ja sen henkilöstöön kuuluville myönnetyistä erioikeuksista ja vapauksista.

Ennen kyseisen päätöksen voimaantuloa sijaintivaltio voi myöntää viraston toimitusjohtajalle ja henkilöstölle siinä säädetyt erioikeudet ja vapaudet.

2.   Viraston erioikeuksista ja vapauksista määrätään pöytäkirjassa N:o 7.

3.   Erityisesti pöytäkirjassa N:o 7 olevaa 3 artiklan toista kohtaa sovelletaan vain sellaiseen toimintaan, jossa viraston rooli hankkeiden tai ohjelmien hallinnoijana jäsenvaltioiden tukena tuo lisäarvoa, eikä tapauksiin, joissa viraston rooliin liittyy ainoastaan tavaroiden tai palvelujen toimittaminen jäsenvaltioille.

28 artikla

Uudelleentarkastelulauseke

Viraston johtaja esittää johtokunnalle viiden kuluessa tämän päätöksen voimaantulosta kertomuksen tämän päätöksen täytäntöönpanosta sen mahdollista neuvoston suorittamaa uudelleentarkastelua varten.

29 artikla

Oikeudellinen vastuu

1.   Sopimussuhteeseen perustuva viraston vastuu määräytyy asianomaiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

2.   Euroopan unionin tuomioistuimella on tuomiovalta viraston tekemässä sopimuksessa olevan välityslausekkeen perusteella.

3.   Viraston henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta virastoa kohtaan määrätään virastoon sovellettavissa asiaa koskevissa säännöissä.

30 artikla

Asiakirjojen julkisuus

Viraston hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 olevia sääntöjä.

31 artikla

Tietosuoja

Viraston suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asetuksessa (EY) N:o 45/2001 olevia sääntöjä.

Johtokunta hyväksyy viraston johtajan ehdotuksesta tarvittaessa täytäntöönpanosäännöt.

32 artikla

Turvallisuus

1.   Virasto soveltaa neuvoston päätöksessä 2013/488/EU (11) vahvistettuja neuvoston turvallisuussääntöjä.

2.   Virasto varmistaa ulkoisen viestintänsä asianmukaisen turvallisuuden.

33 artikla

Kielijärjestely

Neuvosto vahvistaa viraston kielijärjestelyn yksimielisesti.

34 artikla

Kumoaminen

Kumotaan päätös 2011/411/YUTP.

Viittauksia kumottuun päätökseen pidetään viittauksina tähän päätökseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

35 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  Neuvoston yhteinen toiminta 2004/551/YUTP, 12 päivänä heinäkuuta 2004, Euroopan puolustusviraston perustamisesta (EUVL L 245, 17.7.2004, s. 17).

(2)  Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(5)  Neuvoston päätös 2011/411/YUTP, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2011, Euroopan puolustusviraston perussäännöstä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä sekä yhteisen toiminnan 2004/551/YUTP kumoamisesta (EUVL L 183, 13.7.2011, s. 16).

(6)  Neuvoston päätös 2004/676/EY, tehty 24 päivänä syyskuuta 2004, Euroopan puolustusviraston henkilöstösäännöistä (EUVL L 310, 7.10.2004, s. 9).

(7)  Neuvoston päätös 2004/677/EY, tehty 24 päivänä syyskuuta 2004, Euroopan puolustusviraston palvelukseen määräaikaisesti siirrettäviin kansallisiin asiantuntijoihin ja sotilashenkilöihin sovellettavista säännöistä (EUVL L 310, 7.10.2004, s. 64).

(8)  Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1) 6 artiklassa tarkoitetut yhtenäisyyden, talousarvion totuudenmukaisuuden, vuotuisuuden, tasapainon, laskentayksikön, yleiskatteisuuden, erittelyn ja moitteettoman varainhoidon periaatteet.

(9)  Neuvoston päätös 2007/436/EY, Euratom, tehty 7 päivänä kesäkuuta 2007, Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä (EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17).

(10)  Neuvoston päätös 2007/643/YUTP, tehty 18 päivänä syyskuuta 2007, Euroopan puolustusviraston varainhoitoa koskevista säännöksistä sekä Euroopan puolustusviraston hankintasäännöksistä ja sen operatiivisesta talousarviosta maksettavia rahoitusosuuksia koskevista säännöksistä (EUVL L 269, 12.10.2007, s. 1).

(11)  Neuvoston päätös 2013/488/EU, annettu 23 päivänä syyskuuta 2013, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista turvallisuussäännöistä (EUVL L 274, 15.10.2013, s. 1).

---

---

---