14.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 142/1

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti 28 päivänä marraskuuta 2013 käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa asetuksella (EU) N:o 1205/2013 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(2)

Menettely pantiin vireille 28 päivänä helmikuuta 2013 (3), kun oli tehty valitus sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia aurinkopaneeleissa käytettävän lasin kokonaistuotannosta unionissa.

(3)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2012 ja 31 päivän joulukuuta 2012 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2009 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(5)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Asianomaisten osapuolten esittämät suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin, ja alustavia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(6)

Tämän jälkeen komissio ilmoitti kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa ja kantaa lopullisesti väliaikaisen tullin vakuutena olevat määrät, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(7)

Kaikkia asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon.

(8)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että unionin tuottajien kokonaismäärää ei ollut selvästi esitetty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 7, 11 ja 75 kappaleessa. Komissio vahvistaa, että niiden unionin tuottajien määrä, jotka ilmoittautuivat ja joilla oli toimintaa tutkimusajanjaksolla, oli kahdeksan. Kaikkien paitsi yhden unionin tuottajan identiteetti oli pidetty salassa. Vastauksessaan yleiseen ilmoitusasiakirjaan valituksen tekijä nimesi kolme unionin tuottajaa, jotka olivat lopettaneet liiketoimintansa (Guardian, AGC ja Centrosolar Glass) ja neljännen yrityksen, joka oli vähentänyt tuotantoaan merkittävästi (Saint Gobain).

(9)

Koska kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja unionin tuottajien otannasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 7–24 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(10)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen antamisen jälkeen tehtiin tarkastuskäynti toisen yhteistyössä toimineen käyttäjän, Viessmann Faulquemont SAS:n, toimitiloihin Ranskassa.

(11)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sille toimitetut alustavat päätelmät olivat puutteelliset, erityisesti polkumyyntiä, hintojen alittavuutta ja vahinkomarginaalia koskevien laskelmien osalta. Koska päätelmistä ei ilmoitettu riittävästi, siltä riistettiin perusoikeus puolustukseen, joka taataan asetuksella (EY) N:o 1225/2009, jäljempänä ’perusasetus’, WTO:n polkumyynnin vastaisella sopimuksella ja Euroopan unionin perusoikeuskirjalla.

(12)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti polkumyyntimarginaalia koskevista laskemista, että alustavissa päätelmissä ei ilmoitettu yksityiskohtaisia tietoja oikaisuista, joita sovellettiin pinnoituskustannuksiin ja float-tuotantoprosessin kustannuksiin (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64 kappale), tai myynti-, yleis- ja hallintokulujen sekä voiton prosenttiosuudesta.

(13)

Väite hyväksyttiin ja komissio ilmoitti lisätietoja. Jos luottamuksellisuussyistä ei voitu toimittaa tarkkoja tietoja, ilmoitettiin vaihteluvälit.

(14)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että ilmoitetut tiedot eivät ole vieläkään riittävät, ja väitti erityisesti, että oli epäselvää, otettiinko pinnoituskustannuksiin sovelletussa oikaisussa huomioon yksipuolisen vai kaksipuolisen pinnoituksen kustannukset vai molemmat.

(15)

Asianomaiset osapuolet eivät toimittaneet mitään näyttöä siitä, että yhdeltä puolelta ja molemmilta puolilta pinnoitetun aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotantokustannuksissa olisi johdonmukainen ero, kuten 68 kappaleessa selitetään. Sen vuoksi komissio ei erottanut toisistaan yksipuolisesti ja kaksipuolisesti pinnoitettua aurinkopaneeleissa käytettävää lasia laskiessaan oikaisun tasoa.

(16)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti vahinkoon liittyen, että sille toimitetussa alustavia päätelmiä koskevassa asiakirjassa unionin tuottajien myyntihinnat ja tavoitehinnat yhteensä viidestä tuotelajista kahden osalta oli merkitty luottamuksellisiksi tai ilmoitettu vaihteluvälin muodossa luottamuksellisuussyistä.

(17)

Vientiä harjoittava tuottaja totesi myös, että tässä tapauksessa luottamuksellisuus on korkealla tasolla, minkä vuoksi vain yhden otokseen valitun unionin tuottajan nimi on tiedossa. Tämän vuoksi vientiä harjoittava tuottaja katsoi, että vaikka joistakin tuotelajeista tiedot liittyvätkin vain yhteen tai kahteen tuottajaan, niiden perusteella ei ole mitenkään mahdollista tunnistaa näitä yrityksiä eikä vientiä harjoittava tuottaja pystyisi saamaan merkittävää kilpailuetua unionin kilpailijoihinsa nähden yksittäin tai yhteensä.

(18)

Perusasetuksen 20 artiklan mukaisesti komission on ilmoitettava väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen niiden olennaisten tosiseikkojen ja huomioiden taustalla olevat tarkat tiedot, joiden perusteella toimenpiteet on otettu käyttöön. Komission on kuitenkin perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti myös käsiteltävä luottamuksellisena kaikkea tietoa, joka on luonteeltaan sellaista tai joka on toimitettu luottamuksellisesti.

(19)

Tässä tapauksessa unionin tuottajien näiden kahden tuotelajin tosiasialliset myyntihinnat ja tavoitehinnat on joko poistettu tai korvattu vaihteluväleillä, koska toista tuotelajia koskevat tiedot tulevat yksinomaisesti yhdeltä tai kahdelta unionin tuottajalta. Lisäksi alalla on yleisesti tiedossa, että tätä tuotelajia ei tuota mikään muu unionin tuottaja. Tämän vuoksi komissio pitää näitä tietoja luottamuksellisina luonteeltaan, koska niiden ilmoittaminen antaisi merkittävän kilpailuedun kilpailijoille ja/tai vaikuttaisi huomattavan haitallisesti yritykseen/yrityksiin, jota/joita tiedot koskevat. Lisäksi samantyyppiset tiedot on poistettu toisen tuotelajin osalta, jotta vältettäisiin se, että ensimmäistä tuotelajia koskevat luvut voitaisiin johtaa käytettävissä olevista yhteisluvuista.

(20)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yritys toisti väitteensä, jonka mukaan vahinkomarginaalien laskelmista ilmoitetut tiedot olivat puutteellisia ja riittämättömiä. Se valitti erityisesti, että ei ollut selvää, miten oli valittu toinen tuotelaji, jota koskevat luvut oli poistettu. Komissio selitti, että tämä tehtiin täysin satunnaisesti.

(21)

Ratkaisuna väitettyyn tietojen puutteelliseen ilmoittamiseen yritys ehdotti, että sen lakimiehet voisivat tavata komission virkamiehiä ja keskustella yksityiskohtaisesti polkumyynti- ja vahinkomarginaalilaskelmista ottamatta kopioita luottamuksellisista asiakirjoista tai vaihtoehtoisesti saada pääsyn komission tiloissa olevaan tietojenkäsittelyhuoneeseen, jossa voitaisiin tehdä muistiinpanoja.

(22)

Komissio ei voinut suostua tähän pyyntöön. Jotta yrityksen lakimiehet voisivat todentaa laskelmat, olisi toimitettava yhden tai kahden yrityksen tarkat luvut. Tätä ei voitu tehdä, koska komission on pidettävä nämä tiedot luottamuksellisina perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

(23)

Komissio toi nimenomaisesti esiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä, että yrityksen puolustautumisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä – jollainen asiakirjojen saanti on – yritys voi kääntyä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan puoleen kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävän ja toimivaltuuksien (4) mukaisesti. Yritys ei kuitenkaan pyytänyt kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tapaamista määräajassa, jonka kuluessa voidaan esittää huomautuksia lopullisiin päätelmiin.

(24)

Edellä esitetyn perusteella komissio hylkää väitteet, jotka koskivat menettelyyn liittyvien kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan oikeuksien mahdollista rikkomista.

(25)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26 kappaleessa esitetään, tarkasteltavana oleva tuote on aurinkopaneeleissa käytettävä lasi, joka on karkaistua tasomaista soodakalkkilasia, jonka rautapitoisuus on alle 300 ppm, aurinkoenergian läpäisyaste yli 88 prosenttia (mitattuna olosuhteissa AM1,5 300–2 500 nm), lämmönkestävyys 250 °C (mitattuna EN 12150 -standardin mukaan), lämpöshokinkestävyys Δ 150 K (mitattuna EN 12150 -standardin mukaan) ja jonka mekaaninen lujuus on vähintään 90 N/mm2 (mitattuna EN 1288-3 -standardin mukaan), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Tarkasteltavana oleva tuote kuuluu tällä hetkellä CN-koodiin ex 7007 19 80.

(26)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että toisin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 32 kappaleessa todetaan, puutarhalasi, joka täyttää aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tekniset ominaisuudet, jotka määritellään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26 kappaleessa, olisi jätettävä pois tuotteen määritelmästä. Viejän mukaan puutarhalasin fyysiset ominaisuudet ovat hyvin erilaiset kuin aurinkopaneeleissa käytettävän lasin: i) puutarhalasia valmistetaan eri kokoja asiakkaan vaatimusten mukaan, kun taas aurinkopaneeleissa käytettävää lasi tuotetaan vain tietyn kokoisena; ii) puutarhalasi voi olla kaksipuolisesti pinnoitettua, mutta aurinkosähkömoduuleissa käytettävä lasi ei ole kaksipuolisesti pinnoitettua. Puutarhalasilla on myös väitteen mukaan eri käyttötarkoitus: sitä ei voida käyttää aurinkosähkömoduulien tai lämpökeräinten valmistukseen.

(27)

Komissio hylkää väitteen seuraavista syistä. Se, että kasvihuoneiden valmistuksessa käytettävät aurinkopaneelilasit ovat eri kokoisia kuin aurinkosähkömoduuleissa tai lämpökeräimissä käytettävät lasit, ei ole merkityksellistä, sillä kokovaatimukset saattavat vaihdella sekä aurinkosähkömoduuleissa että kasvihuoneissa. Lisäksi tuotteen jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle tällä perusteella saattaa antaa mahdollisuuden polkumyyntitoimenpiteiden kiertämiseen. Markkinoilla myyty puutarhalasi ei myöskään ole pelkästään molemmilta puolilta pinnoitettua aurinkopaneelilasia, vaan se voi olla myös pinnoittamatonta tai yksipuolisesti pinnoitettua. Lisäksi kaksipuolisesti pinnoitettua lasia käytetään sekä aurinkosähkömoduuleissa että lämpökeräimissä (ks. 68 kappale). Sen vuoksi tämä fyysinen ominaisuus ei voi erottaa puutarhalasissa käytettävää aurinkopaneelilasia mistään muusta käyttötarkoituksesta. Ei voida myöskään sulkea pois mahdollisuutta, että kasvihuoneiden valmistukseen tarkoitettua aurinkopaneelilasia käytettäisiin aurinkosähkömoduulien ja/tai lämpökeräinten valmistukseen.

(28)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi tuoja väitti, että koska aurinkopaneeleissa käytettävää lasia, jota voi käyttää myös huonekalulasina, ei jätetty soveltamisalan ulkopuolelle, tästä aiheutuu hallinnollista rasitetta ja viivästyksiä yrityksille. Tämä johtuu väitteen mukaan siitä, että yritysten on lähetettävä unionin tulliviranomaisille testiraportit aina, kun tulliviranomaiset haluavat tietää, sovelletaanko tuotuihin tavaroihin toimenpiteitä.

(29)

Komissio katsoo, että näitä lasilajeja ei pitäisi jättää pois tutkimuksen soveltamisalasta, koska aurinkopaneeleissa käytettävää lasia voidaan käyttää puutarha- ja huonekalulasina. Jotta voidaan varmistaa unionin tuotannonalan riittävä suoja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisilta vaikutuksilta, olisi vältettävä porsaanreikiä, jotka mahdollistavat toimenpiteiden kiertämisen. Riittävän suojan positiiviset vaikutukset ovat suuremmat kuin hallinnollisen lisärasitteen negatiivinen vaikutus, josta kyseinen tuoja väitteen mukaan kärsii.

(30)

Eräs toinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että float-lasi olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska sen tuottama float-lasi käytetään rakennus- ja kasvihuonemarkkinoilla. Lisäksi se väitti, että float-lasia ei käytetä aurinkosähkömoduulien valmistukseen. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33 kappaleessa esitettyjen väitteiden perusteella komissio kuitenkin katsoo edelleen, että float-lasi täyttää selvästi aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tekniset ominaisuudet, jotka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26 kappaleessa. Float-lasia tuottavat sekä unionin tuotannonala että vientiä harjoittavat tuottajat. Internetissä julkisesti saatavilla olevat tiedot vahvistavat tämän. (5) Näin ollen tämä väite hylätään.

(31)

Koska tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26–33 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(32)

Alustavien päätelmien ja myöhemmin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio teki virheen hylätessään sen markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön. Sama markkinatalouskohtelua koskevaan päätökseen liittyvä väite esitettiin jo alustavassa vaiheessa ja komissio hylkäsi sen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43 ja 47 kappaleessa.

(33)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että etuuskohteluun perustuvista verotusjärjestelmistä ja avustuksista saadut etuudet eivät edusta merkittävää osaa sen liikevaihdosta. On muistettava, että tätä ja muita väitteitä käsiteltiin jo komission viejälle 13 päivänä syyskuuta 2013 lähettämässä kirjeessä, jossa komissio ilmoitti osapuolelle markkinatalouskohtelua koskevasta päätöksestään. Siinä painotettiin erityisesti, että etuuden luonteen vuoksi tutkimusajanjaksolla saadulla absoluuttisella etuudella ei ole merkitystä arvioitaessa, oliko vääristymä huomattava. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(34)

Edellä esitetyn perusteella vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34–47 kappaleessa esitetty päätelmä, jonka mukaisesti kaikki markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt olisi hylättävä.

(35)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa asianmukaiseksi vertailumaaksi valittiin Turkki perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti. Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että Turkki ei sovellu vertailumaaksi normaaliarvon määrittämistä varten, koska Turkissa on vain yksi aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuottaja eikä Turkin markkinoille tuoda aurinkopaneeleissa käytettävää lasia juuri lainkaan. Vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että Turkin kotimarkkinoilla aurinkopaneeleissa käytettävän lasin voittomarginaali on erityisen korkea, minkä vuoksi se korottaa keinotekoisesti normaaliarvoa. Sama vientiä harjoittava tuottaja toi vielä esiin, että Turkissa tuotettuun aurinkopaneeleissa käytettävään lasiin ei sovelleta pinnoitusteknologiaa eikä turkkilaista aurinkopaneeleissa käytettävää lasia tuoteta lainkaan float-tuotantoprosessilla. Tämän seurauksena keskeisiä tekijöitä, joita tarvitaan normaaliarvon vahvistamiseen, ei voida saada Turkin samankaltaisen tuotteen kotimarkkinoilta. Vientiä harjoittava tuottaja väitti tämän vuoksi, että normaaliarvon määrittämiseen olisi pitänyt käyttää unionin hintoja.

(36)

Komissio muistuttaa ensinnäkin, että samankaltaiseen tuotteeseen ei Turkissa kohdistu merkittäviä kaupan esteitä. Sen vuoksi ei voida päätellä, että Turkin aurinkopaneeleissa käytettävän lasin markkinat olisi suljettu kansainväliseltä kaupalta. Markkinat ovat avoimet ja samankaltaisen tuotteen hinta kotimarkkinoilla määräytyy vapaasti kysynnän ja tarjonnan perusteella.

(37)

Turkin kotimarkkinoiden erityisen korkeita voittoja koskevasta väitteestä komissio painottaa, että se ei havainnut samankaltaisen tuotteen Turkin markkinoilla liiallista voittomarginaalia tutkimusajanjaksolla verrattuna unionin tuottajien tarkastelujaksolla saamiin voittomarginaaleihin.

(38)

Tiettyjen tuotelajien puute kolmannessa maassa ei tee siitä vertailumaaksi soveltumatonta. Perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdassa päinvastoin säädetään, että jos tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä ei ole, komissio muodostaa normaaliarvon laskennallisesti alkuperämaan tuotantokustannusten perusteella, joihin on lisätty kohtuulliset myynti-, yleis- ja hallintokulut sekä kohtuullinen voittomarginaali. Pinnoitus- ja float-tuotantoprosessin kustannusosuus perustui unionin tuotannonalan tarkastettuihin tietoihin.

(39)

Edellä esitetyn perusteella väite, jonka mukaan Turkki ei ole asianmukainen vertailumaa, hylätään.

(40)

Komissio ei voi hyväksyä myöskään väitettä, jonka mukaan normaaliarvo olisi pitänyt vahvistaa unionissa tosiasiallisesti maksettujen hintojen perusteella. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti komissio voi käyttää normaaliarvon määrittämisessä unionin hintoja vain, jos arvoa ei ole mahdollista määrittää asianmukaisen vertailumaan tietojen perusteella. Koska olemassa on asianmukainen vertailumaa, jossa on riittävällä tavalla yhteistyössä toimiva tuottaja, komission oli määritettävä normaaliarvo kyseisen vertailumaan tietojen perusteella eikä se voinut käyttää unionin hintoja. (6)

(41)

Komissio vahvistaa Turkin valinnan vertailumaaksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

(42)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio teki virheen normaaliarvon määrittämisessä ottamalla sen perustaksi pelkästään vertailumaan kannattavan myynnin ja lisäämällä oletetun voittomarginaalin siihen myyntiin, joka ei ollut kannattavaa.

(43)

Komissio vahvistaa, että normaaliarvoa määrittäessään se – kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 61 ja 62 kappaleessa selitetään ja perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdassa edellytetään – varmensi, että samankaltaisen tuotteen kaikkien tuotelajien myynnistä Turkin kotimarkkinoilla vähintään 80 prosenttia oli kannattavaa. Näin ollen kaikki myynti Turkin kotimarkkinoilla, riippumatta siitä oliko se kannattavaa vai ei, otettiin huomioon normaaliarvon määrittämisessä. Väite on sen vuoksi perusteeton ja se hylätään.

(44)

Koska normaaliarvon määrittämisestä ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 58–64 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(45)

Koska vientihinnoista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(46)

Alustavien päätelmien ja myöhemmin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio oikaisi sen vientihintaa virheellisesti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti. Se väitti, että tuottaja ja siihen etuyhteydessä oleva kauppias muodostavat yhden taloudellisen yksikön, minkä vuoksi tällaista oikaisua ei voi tehdä. Oikaisun taso oli sen mukaan joka tapauksessa liian korkea, koska komissio perusti sen tosiasialliseen voittomarginaaliin, jota ei ollut vahvistettu tavanomaisten kaupan edellytysten mukaisesti vaan siirtohinnoittelusopimuksen perusteella. Komission olisi pitänyt tehdä mahdollinen oikaisu tuottajan ja etuyhteydettömän tuojan arvioidun voittomarginaalin perusteella tavanomaisten kaupan edellytysten mukaisesti.

(47)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että vientiä harjoittavalla tuottajalla oli täysin toimintakykyinen vientiosasto, joka neuvotteli myyntiehdot unionin asiakkaiden kanssa, teki tuotantotilaukset, järjesti ja toteutti lopputuotteen lähetyksen unionin asiakkaille, mukaan luettuna kaikki lähetysasiakirjat, hoiti vientitulliselvityksen ja laati myyntiasiakirjat. Vientiä harjoittavan tuottajan ja siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan vientiin liittyvissä tehtävissä ei ollut mitään päällekkäisyyksiä. Vientiä harjoittava tuottaja laati kuitenkin myyntilaskuja kauppiaalle, joka puolestaan laati myyntilaskun unionin asiakkaalle sopimushintaan. Etuyhteydessä oleva kauppias keräsi maksun, vähensi voittomarginaalin ja maksoi erotuksen vientiä harjoittavalle tuottajalle.

(48)

Sen vuoksi komissio katsoo, että etuyhteydessä olevaa kauppiasta ei voi pitää sisäisenä myyntiosastona, vaikka näiden kahden yrityksen katsottaisiinkin muodostavan yhden taloudellisen yksikön, ja että oikaisu on täysin perusteltu 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan nojalla. Koska tehdyssä oikaisussa otetaan huomioon etuyhteydessä olevien yritysten välillä tosiasiallisesti veloitettu voittomarginaali, ei ole myöskään mitään syytä korvata sitä teoreettisella summalla. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(49)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sen tuotantokapasiteetti oli paljon suurempi kuin unionin tuotannonalan ja että se sen vuoksi oli edullisemmassa asemassa tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoprosessin alempien kustannusten vuoksi. Tämän vuoksi komission pitäisi ottaa huomioon tämä sen alempiin tuotantokustannuksiin liittyvä etu ja tehdä tarvittava oikaisu.

(50)

Komissio ei voi hyväksyä tätä väitettä. Vientiä harjoittava tuottaja ei ensinnäkään esitä mitään säännöstä, jonka nojalla tällainen oikaisu voitaisiin tehdä. Toiseksi ei ole osoitettu, että suuremmasta tuotantokapasiteetista johtuvat alemmat kustannukset vaikuttaisivat hintoihin tai hintojen vertailtavuuteen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Vaikka kustannusero pystyttäisiinkin osoittamaan, ei ole selvää, miten tämä näkyy loppuhinnassa ja kompensoituuko se muiden kustannusten erolla.

(51)

Lisäksi vientiä harjoittavan tuottajan väittämä etuus koskee väitetysti alempia tuotantokustannuksia verrattuna unionin tuotannonalalle aiheutuneisiin kustannuksiin. Tältä osin on muistettava, että vientiä harjoittavalle tuottajalle ei myönnetty markkinatalouskohtelua ja että sen kustannuksia ei tämän vuoksi tarkastettu. Komissio määritti perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvon vertailumaan tuottajan tosiasiallisten hintojen ja/tai kustannusten perusteella, koska hinnat ja kustannukset muissa kuin markkinatalousmaissa eivät ole markkinavoimien tulosta eikä niitä sen vuoksi voida luotettavasti verrata markkinahintoihin tai -kustannuksiin.

(52)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja vaati, että komission olisi oikaistava yhden sen kilpailijan vapaasti tehtaalla -vientihintaa vähentämällä siitä palvelumaksu ja väitetysti kolmannelle osapuolelle maksettu lisenssimaksu.

(53)

Komissio torjuu tämän vaatimuksen. Vientiä harjoittava tuottaja ei ensinnäkään esitä mitään perusasetuksen säännöstä, jonka nojalla tällainen oikaisu voitaisiin tehdä. Toiseksi vaikka tämän vaatimuksen voitaisiinkin katsoa kuuluvan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan e alakohdan piiriin, jossa säädetään kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannuksia koskevista oikaisuista, kyseinen säännös ei koske palvelumaksuja tai lisenssisopimukseen liittyviä kustannuksia. Tällaiset kustannukset ovat liiketoimintakustannuksia, joita aiheutuu normaalisti tavaroiden tuottajalle, joka käyttää kolmannelta osapuolelta hankittua teknologialisenssiä, riippumatta siitä viedäänkö tavarat vai myydäänkö ne kotimarkkinoilla. Tällaiset kustannukset olisi otettava huomioon lopullisessa hinnassa niin vienti- kuin kotimarkkinamyynnissäkin. Tämän vuoksi nämä kustannukset eivät vaikuta vientihinnan ja normaaliarvon vertailtavuuteen. Näin ollen 2 artiklan 10 kohdan mukainen oikaisu ei ole perusteltu, ja vaatimus hylätään.

(54)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 67 ja 68 kappaleessa todetaan.

(55)

Tällä perusteella tehtiin yrityskohtaisia oikaisuja kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, vientitullien ja palkkioiden huomioon ottamiseksi, kun oli osoitettu, että ne vaikuttavat hintojen vertailtavuuteen. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio huomasi kuitenkin laskuvirheen alv-oikaisussa. Tämä on korjattu asianmukaisesti polkumyyntilaskelmissa ja osoitetaan asiaankuuluvassa taulukossa 169 kappaleessa.

(56)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että hintavertailua vientihinnan ja normaaliarvon välillä ei ollut tehty oikein yhden tuotelajin osalta. Tätä väitettä käsitellään 67 ja 68 kappaleessa.

(57)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 69–73 kappaleessa polkumyyntimarginaalien laskemiseen käytetty menetelmä voidaan vahvistaa.

(58)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että polkumyyntiä koskevassa kyselylomakkeessa se oli virheellisesti täyttänyt väärät CIF-arvot osasta tarkasteltavana olevan tuotteen EU:hun suuntautuvaa vientimyyntiään. Ilmoitetut CIF-arvot olivat liian alhaiset, minkä vuoksi ne kasvattivat yrityksen polkumyynti- ja vahinkomarginaalia.

(59)

Komissio tarkasteli väitettä perusteellisesti. Tarkistettuaan kyseisten liiketoimien CIF-hinnat EU:n tuojan kanssa ja todennettuaan ne tarkastuskäynnillä komissio varmistui väitteen paikkansapitävyydestä. Tämän vuoksi kyseinen väite hyväksyttiin.

(60)

Kun otetaan huomioon normaaliarvoon ja vientihintaan tehdyt oikaisut ja koska muita huomautuksia ei ole esitetty, lopulliset polkumyyntimarginaalit ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ovat seuraavat:

(61)

Unionin tuotannonalan ja unionin tuotannon määritelmästä ei saatu huomautuksia. Sen vuoksi komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 75–79 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(62)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijän toimittamia myyntimääriä koskevia lukuja, jotka liittyivät otokseen valittuihin unionin tuottajiin, on päivitetty otokseen valituilta unionin tuottajilta saaduilla tiedoilla. Taulukkoa 1 korjattiin vastaavasti (ks. jäljempänä). Korjaus ei muuta tai tee pätemättömäksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen tiedoista pääteltäviä suuntauksia tai niistä seuraavia päätelmiä. Koska unionin kulutuksesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 80–82 kappaleessa esitetty unionin kulutusta koskeva suuntaus voidaan vahvistaa.

Taulukko 1

Unionin kulutus (1 000 m2)

(63)

Unionin tuotannonalan myyntiin tehdyn korjauksen (ks. 62 kappale) vuoksi asianomaisesta maasta tulevan tuonnin markkinaosuutta oli myös korjattava (ks. taulukko 2). Korjaus ei muuta väliaikaista tullia koskevan asetuksen tiedoista pääteltäviä suuntauksia tai niistä seuraavia päätelmiä.

(64)

Sen vuoksi komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 83–87 kappaleessa esitetyt päätelmät.

Taulukko 2

Tuontimäärä (1 000 m2) ja markkinaosuus

(65)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 88 ja 89 kappaleessa esitetään, miten hintojen alittavuus tutkimusajanjaksolla on määritetty. Otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia tuotelajikohtaisia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, verrattiin vastaaviin otokseen valituilta yhteistyössä toimineilta vientiä harjoittavilta tuottajilta tulevan tuonnin tuotelajikohtaisiin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin. Kyseinen tuonti suuntautui ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionin markkinoilla, ja hinnat oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti ylöspäin tulliselvitys-, tulli-, käsittely- ja lastauskustannusten huomioon ottamiseksi. Nämä oikaisut nostavat hintaa tuotevalvontakoodista riippuen 7–15 prosenttia.

(66)

Hintavertailu tehtiin tuotelajikohtaisesti tuotevalvontakoodin perusteella samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta; hintoja on tarvittaessa oikaistu (ks. edeltävä kappale), kun niistä on ensin vähennetty alennukset ja hyvitykset. Vertailun tulos osoitti tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonnin painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan 10,6–26,7 prosenttia ilmaistuna osuutena otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla.

(67)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että hintavertailua ei ollut tehty oikein yhden tuotelajin osalta. Ne väittivät erityisesti, että aurinkopaneeleissa käytettävää kaksipuolisesti ja yksipuolisesti pinnoitettua lasia olisi pitänyt verrata erikseen. Kaksipuolisesti pinnoitetun aurinkopaneeleissa käytettävän lasin kustannukset ja hinta ovat väitteen mukaan paljon korkeammat kuin yksipuolisesti pinnoitetun. Lisäksi väitettiin, että kaksipuolisesti pinnoitetun aurinkopaneeleissa käytettävän lasin aurinkoenergian läpäisykerroin on ”yleensä” paljon korkeampi kuin yksipuolisesti pinnoitetun lasin. Yksi viejä totesi vielä, että aurinkosähkömoduuleissa ei koskaan käytetä kaksipuolisesti pinnoitettua lasia, koska sen hinta on paljon korkeampi kuin yksipuolisesti pinnoitetun lasin, mutta että kaksipuolisesti pinnoitetun aurinkopaneeleissa käytettävän lasin aurinkoenergian läpäisykerroin on sama kuin yksipuolisesti pinnoitetun lasin, kun sitä käytetään aurinkosähkömoduulien tuotantoon. Aurinkolämpösovelluksissa kaksipuolisesti pinnoitetulla lasilla saavutettava suurempi läpäisevyys on väitteen mukaan tärkeää, koska sen ansiosta aurinkolämpösovellukset voivat olla paljon tehokkaampia.

(68)

Komissio hylkää vientiä harjoittavien tuottajien esittämät väitteet seuraavista syistä. Yleisten väittämien lisäksi vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut mitään näyttöä siitä, että yksipuolisesti ja kaksipuolisesti pinnoitetun aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotantokustannuksissa olisi johdonmukainen ero. Unionin tuotannonala väitti päinvastaista ja totesi, että tuotantokustannukset ovat erilaiset käytetyn pinnoitustekniikan mukaan ja että kaksipuolisesti pinnoitettu lasi ei välttämättä ole kalliimpaa kuin yksipuolisesti pinnoitettu ja päinvastoin. On totta, että kaksipuolisesti pinnoitetulla lasilla voidaan saavuttaa suurempi auringon läpäisevyys kuin yksipuolisesti pinnoitetulla (ensin mainitulla voidaan päästä enintään 98 prosentin ja jälkimmäisellä 95 prosentin läpäisevyyteen) ja että tästä teknisestä ominaisuudesta on hyötyä ainoastaan aurinkolämpösovelluksissa, mutta se on merkityksetön aurinkosähkömoduuleissa. Toisin kuin vientiä harjoittava tuottaja väitti, kaksipuolisesti pinnoitettua aurinkopaneeleissa käytettävää lasia myydään kuitenkin myös aurinkosähkömoduulien tuottajille, jotka itse asiassa muodostavat sen tärkeimmät markkinat. Tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonalan kaksipuolisesti pinnoitetun lasin myynti lämpökeräimiä varten oli mitätöntä (alle 1 prosentti kaikesta kaksipuolisesti pinnoitetun lasin myynnistä; kaikki muu myynti oli suunnattu aurinkosähkömoduulien tuotantoon).

(69)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen saatiin kaksi huomautusta tuonnin jälkeisistä kustannuksista. Ensimmäisessä huomautuksessa valituksen tekijä väitti, että tulliselvitys-, tulli-, käsittely- ja lastauskustannusten huomioon ottamiseksi tehtyjen oikaisujen pitäisi olla paljon alemmat eli 0,26 euroa/m2 tulliselvitys-, käsittely- ja lastauskustannusten osalta plus 3 prosentin tulli eikä 0,40 euroa/m2 plus 3 prosentin tulli, jota oli käytetty.

(70)

Toinen huomautus saatiin vientiä harjoittavalta tuottajalta, joka väitti, että erittelyä ei esitetty yksityiskohtaisesti vaan ilmoitettiin vain yhteismäärä 40 euroa/m2, joka kattaa kustannukset käsittelystä, tulliselvityksestä ja tuotujen tuotteiden tilapäisestä varastoinnista tuontipaikassa. Se myös väitti, että kriteereitä, joiden perusteella päätettiin, pidetäänkö oikaisua kohtuullisena, ei ollut selitetty.

(71)

Komission soveltamat kyseiset oikaisut perustuvat Kiinassa tuotetun aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuojilta saatuihin tarkistettuihin tietoihin ja niissä on otettu huomioon todelliset painotetut keskimääräiset kustannukset, jotka tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista aiheutuivat tutkimusajanjaksolla. Valituksen tekijä puolestaan toimitti lausunnon normaaleista vakiomaksuista, joita riippumaton huolitsija soveltaa Kiinasta normaaleissa merikonteissa tulevaan tuontiin. Lausunto ei ole pätevä näyttö tosiasiallisista maksuista, joita huolitsijat sovelsivat tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin tutkimusajanjaksolla. Tämän vuoksi valituksen tekijän esittämä väite hylätään.

(72)

Vientiä harjoittavan tuottajan väitteestä voidaan todeta, että 0,40 euron/m2 määrää ei voitu eritellä tarkemmin, koska tämä määrä on painotettu keskiarvo, joka on laskettu useiden todellisten laskujen perusteella, jotka liittyivät kiinalaisen aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuontiin EU:n eri satamiin. Näin ollen tuonnin jälkeen aiheutuneet todelliset kustannukset vaihtelevat esimerkiksi EU:n tuontisataman, tuotelajin ja tuontipaikassa käytetyn tilapäisen varaston perusteella.

(73)

Lisäksi komission väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tekemää tuonnin jälkeisten kustannusten oikaisua pidetään kohtuullisena, koska se perustuu kiinalaisen aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnista riippumattomille tuojille aiheutuneisiin todellisiin tarkastettuihin laskuihin.

(74)

Koska hinnan alittavuuden laskentamenetelmästä ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89 ja 90 kappaleessa selitetty hintavertailumenetelmä vahvistetaan.

(75)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 92 kappaleessa todettiin, vahinkoanalyysia varten komissio erotti toisistaan mikro- ja makrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Tarkastelujakson makrotaloudellisia indikaattoreita analysoitiin unionin tuotannonalan toimittamien tietojen perusteella, jotka liittyivät kaikkiin unionin tuottajiin, jotka ilmoittautuivat tutkimuksen aikana.

(76)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei ollut tehnyt vahinkoanalyysiä perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 5 kohdan mukaisesti, koska se teki analyysin kahden erillisen ja väitetysti epäjohdonmukaisen tietojoukon eli makro- ja mikrotaloudellisten indikaattoreiden perusteella. Lisäksi tuottajan mukaan kahden tietojoukkoon perustuvan analyysin väitetty epäjohdonmukaisuus herättää vakavia epäilyksiä koko vahinkoa koskevan kuvan asianmukaisuudesta, tasapuolisuudesta ja puolueettomuudesta.

(77)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama yritys toisti väitteensä. Se siteerasi myös useita aiempia tutkimuksia, joissa unionin toimielimet väitetysti määrittelivät epäjohdonmukaisesti eri tiedot kuuluviksi joko makro- tai mikrotason tietoihin.

(78)

Komissio ei voi hyväksyä tätä väitettä. Tätä menetelmää sovelletaan otantatapauksissa, jotta voidaan analysoida unionin tuotannonalan tilanne ja ottaa huomioon otoksessa esiin tulevien suuntausten lisäksi myös koko unionin tuotannonalan tasolla esiin tulevat suuntaukset. Analyysissä tarkasteltiin kaikkia perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa säädettyjä tekijöitä. Myös vahinkoa koskevat päätelmät on tehty näiden kaikkien tekijöiden perusteella. Näin ollen vahinkoanalyysi tehtiin perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 5 kohdan mukaisesti.

(79)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 90–94 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(80)

Komission väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95–103 kappaleessa analysoimien makrotaloudellisten indikaattoreiden osalta unionin tuotannonalan myyntiin tehdyn korjauksen (ks. 62 kappale) vuoksi unionin tuottajien markkinaosuus muuttui hieman (ks. taulukko 5). Korjaus ei kuitenkaan muuta väliaikaista tullia koskevan asetuksen tiedoista pääteltäviä suuntauksia tai niistä seuraavia päätelmiä. Sen vuoksi komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95–105 kappaleessa esitetyt päätelmät.

Taulukko 5

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(81)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen otokseen valittujen unionin tuottajien yksikkötuotantokustannuksia on päivitetty. Taulukkoa 7 korjattiin vastaavasti (ks. jäljempänä). Korjaus ei muuta tai tee pätemättömäksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen tiedoista pääteltäviä suuntauksia tai niistä seuraavia päätelmiä. Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106–123 kappaleessa esitetyt päätelmät.

Taulukko 7

Keskimyyntihinta EU:ssa

(82)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124–129 esitetyt päätelmät, joiden mukaan unionin tuotannonalalle aiheutui perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(83)

Komissio päätteli väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 131–133 kappaleessa, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ja Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin välillä on syy-yhteys. Useat asianomaiset osapuolet kiistivät tämän päätelmän ja väittivät, ettei vahingon ja asianomaisesta maasta lisääntyneen tuonnin välillä ole kohtuullista ja selvää ajallista yhteyttä. Tämä johtuu siitä, että vuosien 2009 ja 2011 välillä Kiinasta tuleva tuonti lisääntyi merkittävästi. Lisäksi Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta vuonna 2011 oli 4,96 euroa/m2 eli lähes sama kuin vuonna 2012 (4,38 euroa/m2).

(84)

Samojen osapuolten mukaan päätelmä, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui kiinalaisesta tuonnista vuonna 2012, on ristiriidassa komission sen havainnon kanssa, että kiinalaisella tuonnilla ei väitetysti ollut mitään negatiivista vaikutusta edeltävänä vuotena etenkään unionin tuotannonalan voittomarginaaliin, vaikka keskimääräinen tuontihinta olikin hyvin samanlainen.

(85)

Tarkastelujakson alusta tutkimusajanjakson loppuun tuonti lisääntyi 596 prosenttia ja sen markkinaosuus kasvoi 321 prosenttia. Tuontihinnat laskivat 27,2 prosenttia tarkastelujaksolla.

(86)

On totta, että unionin tuotannonalan voittomarginaali vuonna 2011 oli vain hieman alempi kuin vuonna 2010 siitä huolimatta, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi voimakkaasti jo vuonna 2011. Aurinkopaneeleissa käytettävän lasin kulutus unionissa kasvoi kuitenkin merkittävästi vuonna 2011 eli 20,4 prosenttia vuosien 2010 ja 2011 välillä, kun taas Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi 150 prosenttia samalla kaudella. Tutkimusajanjaksolla kulutus putosi hieman enemmän kuin 19 prosenttia, mutta Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi edelleen yli 35 prosentilla vuoteen 2011 verrattuna. Tämä osoittaa selvästi, että unionin tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla aiheutunut merkittävä vahinko ja Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin voimakas kasvu osuivat ajallisesti yhteen. On myös loogista, että kestää jonkin aikaa, ennen kuin kasvaneen polkumyyntituonnin negatiiviset vaikutukset kohdistuvat unionin tuottajiin (esim. asiakkaiden menetys, tappiot, investointien tuoton ja kassavirran väheneminen). Sen vuoksi väite hylätään.

(87)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen samat osapuolet katsoivat, että aiheutuneen merkittävän vahingon ja kiinalaisen polkumyyntituonnin välistä ajallista yhteyttä ei voida arvioida koko tarkastelujakson ajalta vuodesta 2009 tutkimusajanjakson loppuun asti ottamatta huomioon tällä kaudella havaittuja muita suuntauksia.

(88)

Komissio analysoi myös muita suuntauksia tarkastelujaksolla. Se, että unionin tuotannonala tosiaan oli kannattava vielä vuonna 2011, vaikka kiinalainen tuonti kasvoikin silloin jo voimakkaasti, ei vaikuta siihen päätelmään, että tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko ja Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti osuivat ajallisesti yhteen.

(89)

Kun tutkimusajanjaksolla kulutus putosi hieman enemmän kuin 19 prosenttia, kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat

(90)

Edellä esitetyn analyysin perusteella komissio päättelee, että polkumyyntituonnin esiintyminen ja sen markkinaosuuden huomattava kasvu hinnoilla, joka alittavat jatkuvasti unionin tuotannonalan hinnat, ovat syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(91)

Koska polkumyyntituonnin vaikutuksista ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 131–133 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(92)

Unionin tuotannonalan myyntiin tehdyn korjauksen (ks. 62 kappale) vuoksi kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus muuttui hieman (ks. korjattu taulukko 11). Korjaus ei kuitenkaan muuta väliaikaista tullia koskevan asetuksen tiedoista pääteltäviä suuntauksia tai niistä seuraavia päätelmiä.

(93)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134–137 kappaleessa esitetyt päätelmät.

Taulukko 11

Tuonti kolmansista maista (1 000 m2)

(94)

Yksi osapuoli kiisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 139 esitetyt komission päätelmät, joiden mukaan otokseen valittujen unionin tuottajien vientimyynnin pudotus tutkimusajanjaksolla johtui todennäköisimmin kiinalaisen viennin erittäin alhaisista hinnoista unionin tuotannonalan tärkeimmissä vientikohteissa (eli Yhdysvalloissa ja Kanadassa). Osapuoli katsoi, että päätelmä on perusteeton, koska markkinoilla esiintyi kiinalaista vientiä myös vuonna 2011, minkä vuoksi ei ole mitään syytä, miksi sillä olisi ollut vaikutusta vain vuonna 2012. Se oli myös sitä mieltä, että todellinen syy unionin tuotannonalan vähäiseen vientimyyntiin oli se, että tuotannonala ei ollut kilpailukykyinen, ja kun hinnat maailmanmarkkinoilla putosivat, unionin tuotannonala ei säilynyt kilpailukykyisenä. Osapuoli väitti, että tämän vuoksi unionin tuotannonalan vientimyynnin väheneminen tutkimusajanjaksolla pahensi sille aiheutunutta vahinkoa.

(95)

Otokseen valittujen unionin tuottajien vientimyynnin osuus niiden kokonaismyyntimäärästä vuonna 2009 (käynnistysvaiheessa) oli 20 prosenttia, vuonna 2010 11 prosenttia ja huippuvuonna 2011 vain 14 prosenttia. Vuonna 2012 laskua tapahtui vielä 5 prosenttiin.

(96)

Komissio hylkää väitteet seuraavista syistä. Unionin markkinat, jotka ovat yhdet maailman suurimmista, ovat aina olleet ja ovat edelleen unionin tuotannonalan tärkeimmät markkinat, eivätkä kolmansien maiden markkinat. Aurinkopaneeleissa käytettävä lasi on myös suhteellisen raskasta ja särkyvää, mistä aiheutuu lisäkustannuksia, kun sitä kuljetetaan pitkiä matkoja (särkymis- ja korroosiovaaran vuoksi). Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kyselylomakevastauksista saatujen komission käytettävissä olevien tietojen perusteella kiinalaisen viennin hinnat unionin tuotannonalan tärkeimpiin vientikohteisiin olivat erittäin alhaiset ja laskivat edelleen tutkimusajanjaksolla vuoteen 2011 verrattuna. Tämä osoittaa, että unionin tuotannonalan heikentynyt vientitulos johtuu pääasiassa kiinalaisen viennin yhä alemmista hinnoista, myös kolmansien maiden markkinoilla, kuten tutkimuksessa vahvistettiin.

(97)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli väitti, että tutkimus koski unionin markkinoita eikä siinä arvioitu väitettyä epätervettä hinnoittelua kolmansien maiden markkinoilla.

(98)

Lisäksi väitteen mukaan EU:n toimielinten päätelmissä – vaikka ne olisivatkin oikeita – katsottiin muiden tekijöiden aiheuttama vahinko unioniin suuntautuvan polkumyyntituonnin aiheuttamaksi. Näin ollen väitetty matalin hinnoin tai tuetusti tapahtunut vienti Kiinasta kolmansiin maihin ei ollut polkumyyntituontia EU:hun ja sitä voidaan pitää muuna tekijänä, jonka vahingollisia vaikutuksia ei voida pitää polkumyyntituonnin aiheuttamina.

(99)

Komissio hylkää tämän väitteen. Se ei tutkinut, tapahtuiko Kiinasta kolmansiin maihin suuntautunut vienti polkumyyntihinnoin ja/tai tuetuin hinnoin. Se vain vahvisti kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintojen – jotka saatiin otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta – perusteella, että hinnat ovat laskeneet koko ajan viime vuosina.

(100)

Samalla tavoin komissio analysoi Kiinasta kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hinnan alenemista erillisenä tekijänä eikä katsonut sen johtuvan unioniin suuntautuvasta polkumyyntituonnista. Tätä seikkaa käytettiin vain mahdollisena selityksenä sille, miksi unionin tuotannonalan vienti sen tärkeimpien kolmansien maiden markkinoille väheni, kun otetaan huomioon, että nämä markkinat eivät olleet eivätkä ole koskaan olleetkaan unionin tuotannonalan päämarkkinat. Unionin tuotannonalan myynnistä yli 85 prosenttia tapahtui myös huippuvuosina 2010 ja 2011 unionin markkinoilla.

(101)

Sen vuoksi vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 140 kappaleessa esitetty päätelmä, jonka mukaan otokseen valittujen unionin tuottajien heikentynyt vientitulos ei voi poistaa syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(102)

Yksi osapuoli väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui unionin kulutuksen vähenemisestä. Tämä on väitteen mukaan ainoa tekijä, joka vaikutti vähenevän ensimmäistä kertaa vuonna 2012 ja johon vahinko voidaan kohtuudella yhdistää, kun taas Kiinasta tuleva tuonti alkoi jo vuonna 2011 hinnoilla, jotka vastasivat vuoden 2012 hintoja. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti väitteensä.

(103)

Vuonna 2012 kulutus tosiaan väheni verrattuna edeltäviin vuosiin. Komission analyysi kuitenkin kattaa kauden tarkastelujakson alusta vuonna 2009 tutkimusajanjakson päättymiseen asti, ja tällä kaudella unionin kulutus kasvoi kaikkiaan 65 prosenttia. Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan markkinaosuus väheni koko ajan merkittävästi eli 25,7 prosenttia, kun taas kiinalaisen tuonnin markkinaosuus kasvoi 321 prosenttia. Kiinalainen tuonti kasvoi tarkastelujaksolla 596 prosenttia.

(104)

Lisäksi unionin kulutus oli tutkimusajanjaksolla vielä vastaavalla tasolla kuin vuonna 2010, ja kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 10 esitetään, unionin tuotannonala sai kohtuullisen voiton vuonna 2010. Sen vuoksi unionin kulutuksen väheneminen tutkimusajanjaksolla ei itsessään voinut johtaa unionin tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla aiheutuneisiin tappioihin. Lisäksi unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni 26,6 prosenttia vuosien 2010 ja 2012 välillä, kun taas kiinalaisen tuonnin markkinaosuus kasvoi 318 prosenttia samalla kaudella. Jos unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko olisi johtunut kulutuksen vähenemisestä tutkimusajanjaksolla, vähenemisen olisi pitänyt vaikuttaa myös kiinalaiseen tuontiin. Näin ei kuitenkaan selvästi ollut. Kiinalaisen tuonnin sekä määrä että markkinaosuus päinvastoin kasvoivat merkittävästi tutkimusajanjaksolla.

(105)

Tämän vuoksi komissio hylkää tämän väitteen ja vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 141 ja 142 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(106)

Kun otetaan huomioon unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 4), komissio katsoo, että sen kasvu selkeästi noudatteli unionin kulutuksen kasvun suuntausta vuoteen 2011 asti.

(107)

Komissio myös vahvisti, että pääsyynä tuotantokapasiteetin 12,5 prosentin kasvuun vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson päättymisen välillä oli yhden yrityksen tulo aurinkopaneeleissa käytettävän lasin markkinoille, kun taas kaikkien muiden markkinoilla olevien yritysten tuotantokapasiteetti laski hieman samalla kaudella.

(108)

Tämän vuoksi komissio katsoo, että unionin tuotannonalan kapasiteetin kehitys noudatteli yleisesti unionin kulutuksen kehitystä. Näin ollen komissio katsoo, että unionin tuotannonalan korkea tuotantokapasiteetti, joka oli korkea jo tarkastelujakson alussa ja pysyi korkeana tutkimusajanjakson aikana, ei voi poistaa syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(109)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että komissio oli jättänyt ottamatta huomioon väitetyn ylikapasiteetin vahingon merkittävänä syynä. Kapasiteetin kasvu tarkastelujaksolla ei ollut väitteen mukaan perusteltua kulutuksen kasvun perusteella, koska unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetin ja kulutuksen välillä oli jatkuvasti valtava ero, mikä osapuolten mukaan ei ole taloudellisesti kannattavaa. Yhden osapuolen mukaan vielä se, että markkinoille tuli uusi tuottaja vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson päättymisen välillä, vaikutti aiheutuneeseen vahinkoon, koska se lisäsi kilpailua kotimarkkinoilla.

(110)

Lisäksi se väitti, että unionin kulutuksen vähenemisen, tuotantokapasiteetin lisääntymisen ja vientimyynnin laskun tuloksena kapasiteetin käyttöaste oli alhainen. Tämä alhainen kapasiteetin käyttöaste aiheutti korkeat kiinteät kustannukset, jotka osapuolen mukaan vaikuttivat vakavasti aurinkopaneeleissa käytettävän lasin unionin tuotannonalaan.

(111)

Komissio huomauttaa, että unionin koko tuotannonalan kapasiteetti on jatkuvasti ollut korkeampi kuin unionin kokonaiskulutus koko tarkastelujakson ajan. Tämä ei kuitenkaan estänyt otokseen valittuja unionin tuotannonalan yrityksiä saamasta voittoa kahtena vuonna ennen tutkimusajanjaksoa, ja niille aiheutui merkittävä 14,5 prosentin tappio vasta tutkimusajanjaksolla.

(112)

Lisäksi otokseen valittujen unionin tuottajien kapasiteetti kasvoi vain 4 prosenttia vuosien 2010 ja 2011 välillä ja 2,6 prosenttia vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä niin, että vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä kasvua tapahtui yhteensä vain vaatimattomat 6,7 prosenttia.

(113)

Kulutuksen ja kapasiteetin välinen ero esiintyi näin ollen koko tarkastelujakson ajan, eikä se voi selittää otokseen valittujen yritysten valtavia tappioita tutkimusajanjaksolla, vaikka ero olikin hieman suurempi tutkimusajanjaksolla. Tämän vuoksi komissio hylkää väitteen, jonka mukaan unionin tuotannonalan kapasiteetti ei ole taloudellisesti kannattavalla tasolla.

(114)

Väitteestä, jonka mukaan vuonna 2012 markkinoille tullut uusi toimija vaikutti unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, komissio toteaa, että uuden toimijan, jolla kylläkin oli paljon käytössä olevaa kapasiteettia, tuotanto- ja myyntimäärä oli tutkimusajanjaksolla erittäin vähäinen, noin 2 prosenttia EU:n kokonaismyynnistä. Tämän vuoksi sen markkinoille tulolla ei juurikaan ollut vaikutusta unionin tuotannonalan tulokseen kokonaisuudessaan, paitsi että se paisutti merkittävästi unionin tuotannonalan kapasiteettia ja kapasiteetin käyttöastetta koskevia tietoja. Ilman tämän yrityksen tietoja kaikkien muiden unionin tuottajien kapasiteetti itse asiassa supistui vuosien 2011 ja 2012 välillä.

(115)

Tutkimuksessa ei vahvistettu, että kiinteät kustannukset vaikuttaisivat merkittävästi aurinkopaneeleissa käytettävää lasia tuottavaan alaan. Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset kiinteät kustannukset olivat 25–35 prosenttia tuotannon kokonaiskustannuksista tutkimusajanjaksolla. Edeltävinä vuosina (2010 ja 2011) kiinteiden kustannusten prosenttiosuus oli hieman pienempi mutta edelleen samaa luokkaa. Tämä osoittaa selvästi, että tutkimusajanjakson korkealla kapasiteetilla oli ilmeinen vaikutus tuotantokustannuksiin, mutta vaikutus ei ollut merkittävä eikä voi selittää tutkimusajanjaksolla syntyneitä suuria tappioita etenkään verrattuna edeltävinä vuosina saatuihin voittoihin. Lisäksi otokseen valittujen unionin tuottajien kapasiteetin käyttöaste pieneni edeltäviin vuosiin verrattuna mutta oli edelleen 65 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(116)

Analyysissään komissio on ottanut huomioon myös sen, että käytössä olevaa kapasiteettia voidaan mukauttaa sellaisen muuntyyppisen lasin tuotantoon, joka ei kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Myöskään tämän tekijän vuoksi komissio ei ole samaa mieltä asianomaisen osapuolen arviosta, jonka mukaan käytössä oleva suuri kapasiteetti ei ole taloudellisesti kannattavaa.

(117)

Edellä esitetyn perusteella komissio hylkää osapuolen esittämät väitteet ja toistaa, että kulutuksen, kapasiteetin ja kapasiteetin käyttöasteen kehitys tarkastelujaksolla – analysoituna sekä erikseen että kumulatiivisesti – ei ole sellaista, että se poistaisi syy-yhteyden unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ja polkumyyntituonnin väliltä.

(118)

Kaksi osapuolta väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui tarkasteltavana olevan tuotteen kulutuksen kehityksen lisäksi myös aurinkosähkömoduulien kulutuksen vähenemisestä ja tuotannonalan kärsimistä tappioista vuoden 2011 lopulla ja vuoden 2012 alussa. Aurinkopaneelien tuottajien taloudellisen ahdingon vaikutus aurinkopaneeleissa käytettävän lasin markkinoilla alkoi väitteen mukaan näkyä vuoden 2011 lopulla ja vuonna 2012 näiden kahden tapahtuman välisen viiveen vuoksi.

(119)

Yksi osapuoli toisti samat väitteet lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(120)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143 kappaleessa komissio totesi, että aurinkosähkömoduuleissa havaituilla suuntauksilla on merkittävä vaikutus aurinkopaneeleissa käytettävän lasin kulutukseen, koska 80–85 prosenttia tästä lasista myydään (kiteisestä piistä valmistettujen ja ohutkalvotekniikkaan perustuvien) aurinkosähkömoduulien tuottajille. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143 ja 144 kappaleessa todetaan, aurinkosähkömoduulien kulutus kuitenkin kasvoi jatkuvasti tarkastelujaksolla (eli vuosina 2009–2012), ja vaikka se laski vuonna 2012, kuulutus pysyi kuitenkin 221 prosenttia suurempana kuin vuonna 2009 ja 44 prosenttia suurempana kuin vuonna 2010. (7) Lisäksi vahvistettiin, että syöttötariffien leikkaukset vuoden 2011 lopulla ja vuoden 2012 alussa eivät poistaneet syy-yhteyttä aurinkosähkömoduulien polkumyyntituonnin ja havaitun merkittävän vahingon (8) väliltä, koska aurinkosähkömoduulien kysyntä pysyi suhteellisen korkealla tasolla vuosina 2009–2012.

(121)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että aurinkosähkömoduulien kulutuksen vähenemistä vuonna 2012 ei voida itsessään pitää tekijänä, joka poistaa syy-yhteyden Kiinasta polkumyynnillä tulevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(122)

Koska aurinkosähkömoduulien kysyntä pysyi suhteellisen suurena kaudella 2009–2012 ja aurinkopaneeleissa käytettävän lasin kysyntä kasvoi 65 prosenttia samalla kaudella, vuoden 2011 lopulla/vuoden 2012 alussa tapahtuneen aurinkosähkömoduulien tuottajien taloudellisen tilanteen heikkenemisen vaikutusta aurinkopaneeleissa käytettävän lasin kulutukseen ei voida itsessään pitää tekijänä, joka poistaa syy-yhteyden Kiinasta polkumyynnillä tulevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(123)

Koska asiassa ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144 kappaleessa esitetty päätelmä vahvistetaan.

(124)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 130–133 kappaleessa esitetyt päätelmänsä, joiden mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti asianomaisesta maasta tapahtui polkumyynnillä tutkimusajanjakson aikana ja alitti unionin tuotannonalan myynnin hinnat. Lisäksi polkumyyntituonnin lisääntyneen määrän ja unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemisen välillä on selvä ajallinen yhteys. Polkumyyntituonti kilpaili suoraan unionin tuotannonalan tuotannon kanssa, minkä vuoksi unionin tuotannonalan kannattavuus ja markkinaosuus heikkenivät tarkastelujaksolla. Edellä analysoitiin muita vahingon mahdollisia syitä eikä minkään niistä havaittu olevan erikseen tai yhdessä sellainen, että se poistaisi vahvistetun syy-yhteyden Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(125)

Päätelmän muuttamiseksi ei esitetty mitään uutta näyttöä, ja koska syy-yhteydestä ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145 ja 146 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(126)

Koska unionin tuotannonalan etua koskevia huomautuksia ei esitetty, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 148–151 kappaleen päätelmät.

(127)

Koska etuyhteydettömien tuojien ja kauppiaiden edusta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152–154 kappaleen päätelmät.

(128)

Koska raaka-ainetoimittajien edusta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 155 kappaleen päätelmät.

(129)

Yksi käyttäjä ilmoittautui ja totesi, että polkumyyntitoimenpiteet eivät vaikuta siihen, koska se ei ole käyttänyt Kiinassa tuotettua aurinkopaneeleissa käytettävää lasia eikä aiokaan käyttää.

(130)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että polkumyyntitullin käyttöönotto Kiinasta tulevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa saattaa hyödyttää unionin alan tuotannonalaa hieman mutta vahingoittaa unionin aurinkosähkö- ja aurinkolämpöteollisuutta huomattavasti, koska niiden on maksettava enemmän tarkasteltavana olevasta tuotteesta. Tämä olisi väitteen mukaan myös vastoin unionin ympäristönsuojelutavoitteita, koska aurinkosähkömoduulien ja aurinkolämpöjärjestelmien hinnat kohoaisivat ja suosittaisiin aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotantoa, jota vientiä harjoittava tuottaja pitää energiaa paljon kuluttavana.

(131)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157 kappaleessa todettiin, polkumyyntitullien käyttöönotolla on vain hyvin vähäinen vaikutus aurinkosähkömoduulien kokonaiskustannuksiin (alle 1 prosentti). Mitään sellaista näyttöä ei saatu, joka olisi kyseenalaistanut tämän analyysin paikkansapitävyyden. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(132)

Koska unionin edusta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 155–159 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(133)

Koska kilpailunäkökohdista ei esitetty mitään huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 160–163 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(134)

Mitään sellaisia huomautuksia ei saatu, jotka muuttaisivat unionin edusta väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehtyä analyysiä. Sen vuoksi komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 164 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(135)

Monet asianomaisista osapuolista vastustivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 167 kappaleessa esitettyä unionin tuotannonalan 8,3 prosentin voittomarginaalitavoitetta ja pitivät sitä epärealistisen korkeana. Niiden mukaan 8,3 prosentin voittomarginaali vuonna 2010 oli korkein tarkastelujaksolla, koska vuosi 2010 oli aurinkosähköteollisuuden paras vuosi. Ne väittivät myös, että aurinkopaneeleissa käytettävän lasin unionin tuotannonala ei olisi pystynyt saamaan samaa voittomarginaalia vuonna 2012 ilman polkumyyntiäkään, koska koko maailman aurinkosähkömoduuliteollisuus, mukaan luettuna unionin tuotannonala, vajosi taantumaan vuonna 2012.

(136)

Komissio hylkää tämän väitteen. Komissio käytti tavoitevoiton perustana otokseen valittujen unionin tuottajien vuonna 2010 saamaa keskimääräistä voittoa, kun tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti oli vielä vähäistä eikä ollut vielä vääristänyt tavanomaisia kilpailuolosuhteita. Sen vuoksi vahingon korjaavan tason määrittämiseen käytetty voittomarginaali on laskettu kaudelta, jolla unionin tuotannonala pystyi kohtuudella odottamaan voittoa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, joihin polkumyyntituonti ei vielä vaikuttanut. (9)

(137)

Aurinkopaneeleissa käytettävää lasia tuottavan alan huippuvuosi ei ollut 2010, kuten osapuolet väittivät, vaan vuosi 2011, jolloin unionin kulutus oli korkeimmillaan ja unionin tuotannonalan myyntimäärä oli suurin.

(138)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli toisi väitteensä, jossa vastustettiin tavoitevoittona käytettyä voittomarginaalia. Se väitti, että komission pitäisi ottaa huomioon kaikki muutkin tekijät, jotka vaikuttivat kannattavuuteen tutkimusajanjaksolla. Sen mukaan kohtuullinen tavoitevoitto olisi enintään 5 prosenttia.

(139)

Komissio hylkää väitteen seuraavista syistä. Käytetty tavoitevoitto ei perustu arvioon vaan unionin tuotannonalan tosiasiallisesti saamaan voittoon ennen kiinalaisen polkumyyntituonnin vääristämää kilpailua. Komissio pitää voittoa kohtuullisena ja on ottanut huomioon, että markkinatilanne ei ollut merkittävästi erilainen verrattuna tutkimusajanjaksoon, ellei kiinalaisen polkumyyntituonnin vaikutusta oteta huomioon. Osapuolen väite, jonka mukaan kulutus vuonna 2010 oli paljon suurempi kuin vuonna 2012, on virheellinen. Kuten E jakson 2.3 kohdassa esitetään, kulutus vuonna 2010 oli samalla tasolla kuin vuonna 2012. Vuonna 2010 unionin tuotannonala lisäksi kasvatti kapasiteettiaan voidakseen vastata odotettuun kysynnän suureen kasvuun, ja tämä vaikutti negatiivisesti sen kannattavuuteen kyseisenä vuotena. Ehdotettu 5 prosentin tavoitevoitto on täysin mielivaltainen, koska se ei perustu mihinkään tietoihin eikä laskelmiin, minkä vuoksi se hylätään.

(140)

Toisaalta valituksen tekijä väitti, että voittomarginaali on liian alhainen ja että komission olisi nostettava se 15 prosenttiin, koska valituksen tekijöiden voitot vuonna 2010 olivat enemmän kuin 10 prosenttia. Alemmat voittomarginaalit, jotka muut otokseen valitut EU:n tuottajat saivat vuonna 2010, eivät väitteen mukaan edusta voittoa, joka voidaan kohtuudella odottaa saatavan ilman epätervettä tuontia. Todennäköisimmin yritysten hallintoon tai ongelmiin liittyvät seikat, mahdollisesti lyhyen aikavälin hinnoittelupolitiikka markkinaosuuden kasvattamiseksi, voisivat selittää, miksi niiden voittomarginaali kyseisenä vuotena oli alempi ja miksi polkumyyntituonti aiheutti niille ensimmäisenä vahinkoa.

(141)

Komissio ei hyväksy tätä väitettä. Kuten edellä selitettiin, komission kantana on, että koko unionin tuotannonalan keskimääräinen voitto vuonna 2010 kuvastaa hyvin keskimääräistä voittoa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa. Päätelmä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että jotkin unionin tuotannonalan jäsenet ovat tehneet sellaisia hallintoon liittyviä päätöksiä, jotka ovat johtaneet alempiin tai korkeampiin voittomarginaaleihin kuin muilla saman tuotannonalan jäsenillä. Tällaiset erot ovat itse asiassa olennainen osa yritysten käyttäytymistä markkinataloudessa.

(142)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 166–169 kappaleessa kuvatun menetelmän.

(143)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevat lopulliset polkumyyntitullit olisi otettava perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöön vahinkomarginaalien suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Tässä tapauksessa tullin olisi oltava todettujen vahinkomarginaalien suuruinen.

(144)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että väliaikainen arvotulli ei ollut vaikuttava. Sen vuoksi se pyysi komissiota ottamaan käyttöön lopulliset toimenpiteet vähimmäistuontihinnan muodossa. Valituksen tekijän mukaan vähimmäistuontihinta tehostaisi toimenpiteitä, etenkin jos käyttöön otettaisiin kaksi eri vähimmäistuontihintaa, yksi pinnoitetulle ja toinen pinnoittamattomalle aurinkopaneeleissa käytettävälle lasille. Valituksen tekijä perusteli pyyntöään seuraavasti:

(145)

Valituksen tekijä väitti, että tutkimusajanjakson jälkeen vientiä harjoittavat tuottajat ovat myyneet pinnoitettua lasia EU:n markkinoille samalla hinnalla, jolla ne myivät pinnoittamatonta lasia tutkimusajanjaksolla. Se myös väitti, että pinnoitetun lasin tuotantokustannukset ovat korkeammat kuin pinnoittamattoman, minkä vuoksi sitä yleensä myydään 20–25 prosenttia kalliimmilla hinnoilla kuin pinnoittamatonta lasia.

(146)

Valituksen tekijä väitti myös, että tutkimusajanjakson jälkeen kysyntä unionin markkinoilla siirtyi pinnoittamattomasta pinnoitettuun aurinkopaneelilasiin. Käyttäjien aurinkopaneelilasiostoista yhä suurempi osuus on pinnoitettua eikä pinnoittamatonta lasia. Vuoden 2013 jälkipuoliskolla Kiinasta EU:hun tuleva aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonti koostui lähes kokonaan pinnoitetusta lasista, kun tutkimusajanjaksolla tilanne oli päinvastainen.

(147)

Polkumyyntitoimenpiteiden muoto voi tosiaan vaihdella. Vaikka komissiolla on laaja harkintavalta toimenpiteiden valinnassa, perimmäisenä tarkoituksena on poistaa vahingollisen polkumyynnin vaikutukset.

(148)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että aurinkopaneeleissa käytettävän pinnoittamattoman ja pinnoitetun lasin välillä on suuri ero sekä kustannuksissa että hinnoissa näiden kahden tuotteen teknisten ominaisuuksien erojen vuoksi. Aurinkopaneeleissa käytetyn pinnoitetun lasin, joka sovelletusta tekniikasta riippuen voi olla joko yksi- tai kaksipuolisesti pinnoitettua, läpäisyaste on suurempi kuin pinnoittamattoman lasin, ja sillä saattaa olla itsepuhdistuvuuteen, likaa hylkivyyteen tai kovuuteen liittyviä lisäominaisuuksia. Aurinkopaneeleissa käytettävän korkealaatuisen pinnoittamattoman lasin aurinkoenergian läpäisyaste on enintään 92 prosenttia. Pinnoitus voi vähentää heijastusta noin 3 prosenttia (puolta kohti) ja kasvattaa näin yksipuolisesti pinnoitetun lasin läpäisyasteen enintään 95 prosenttiin ja kaksipuolisesti pinnoitetun lasin enintään 98 prosenttiin.

(149)

Tutkimusajanjaksolla Kiinasta tuodusta ja EU:ssa myydystä aurinkopaneeleissa käytetystä lasista 81 prosenttia oli pinnoittamatonta ja vain 19 prosenttia pinnoitettua. Pinnoittamattoman ja pinnoitetun lasin hinta- ja kustannuserot tutkimusajanjaksolla olivat noin 30 prosenttia.

(150)

Komissio katsoo kuitenkin, että valituksen tekijän toimittama näyttö ei ollut riittävän perusteltua. Komission käytössä ei ole myöskään riittävästi muista lähteistä saatua näyttöä tai tietoa, jonka perusteella se voisi päätellä, että väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen kysyntä on siirtynyt pinnoittamattomasta pinnoitettuun lasiin ja että etenkin pinnoitetun lasin hinnat ovat laskeneet merkittävästi, kuten valituksen tekijä väitti.

(151)

Tämän vuoksi komissio ei voi hyväksyä väitettä ja katsoo, että on asianmukaista ottaa käyttöön arvotullit eikä vähimmäistuontihintoja. Jotta kuitenkin voidaan ottaa huomioon edellä esitetyt ongelmat, luodaan kaksi eri yhtenäistetyn tullitariffin koodia (Taric-koodia) – yksi pinnoitetulle ja toinen pinnoittamattomalle lasille. Niiden avulla komissio pystyy seuraamaan tiiviisti markkinoiden kehitystä ja päättämään ajallaan, tarvitaanko lisätoimenpiteitä.

(152)

Komissio muistuttaa myös, että se on käyttänyt aiemmin vähimmäistuontihintoja erityisolosuhteissa, etenkin seuraavanlaisissa tilanteissa:

(153)

Vähimmäistuontihintaa on käytetty pääasiassa homogeenisten tuotteiden osalta eikä nyt tarkasteltavana olevan tuotteen kaltaisten tuotteiden osalta, josta on erilaisia tuotelajeja.

(154)

Myös näistä syistä komissio katsoo, että vähimmäistuontihinta ei ole soveltuva tässä tapauksessa.

(155)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä pyysi uudelleen vähimmäistuontihinnan käyttöönottoa ja esitti 152–156 kappaleesta seuraavia huomautuksia.

(156)

Ensinnäkin väitteen mukaan kyseisissä kappaleissa ei käsitellä tuetun ja polkumyyntituonnin vahingollisten vaikutusten poistamiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden muodon vaikuttavuutta, mikä on pätevä syy ottaa käyttöön vähimmäistuontihinnat.

(157)

Toiseksi komissio ei väitteen mukaan selittänyt, miksi nämä seikat ovat merkityksellisiä tässä tapauksessa ja miten ne ovat tärkeämpiä kuin EU:n tuotannonalan etu.

(158)

Kolmanneksi väitettiin, että tarkasteltavana oleva tuote on riittävän homogeeninen, jotta vähimmäistuontihinnan käytännön hallinnointi onnistuu, koska kahdella tärkeimmällä tuotelajilla on selvät ominaispiirteet, joiden avulla hinnat voidaan eriyttää ja niiden hallinnointi ja seuranta on helppoa, etenkin kun tällä hetkellä tuonti koostuu lähes kokonaan pinnoitetusta lasista.

(159)

Ensimmäisestä väitteestä voidaan todeta, että kysyntä on tosiaan saattanut siirtyä pinnoittamattomasta pinnoitettuun lasiin. Koska mitään lisänäyttöä ei kuitenkaan toimitettu, komissio ei voi päätellä, että erityisesti pinnoitetun aurinkopaneelilasin hinnat olisivat laskeneet merkittävästi. Näin ollen sillä ei ollut mitään syytä muuttaa aiempaa päätelmäänsä, jonka mukaan arvotullit ovat asianmukaisemmat poistamaan tuetun ja polkumyyntituonnin vahingolliset vaikutukset.

(160)

Toisesta huomautuksesta voidaan todeta, että kyseisten kappaleiden tarkoituksena oli osoittaa, että komissio ei pidä vähimmäistuontihintojen käyttöönottoa soveltuvana tässä tapauksessa, ellei valituksen tekijän esittämien väitteiden tueksi esitetä lisänäyttöä. Koska näin ei tehty, komissio ei pidä tarpeellisena tehdä lisäanalyysiä vähimmäistuontihinnan mahdollisesta hyödystä EU:n tuotannonalalle.

(161)

Kolmannen huomautuksen osalta valituksen tekijä ei ole kiistänyt komission tutkimuksessa määrittelemiä eri tuotelajeja eikä ole osoittanut, ettei niissä olisi hintaeroja. Vientiä harjoittavien tuottajien tekemä hintasitoumustarjous, jossa esitetään eri vähimmäistuontihintoja, osoittaa myös, että nämä erot ovat todellisia. Sen vuoksi väite hylätään. Vaikka komissio hyväksyisikin sen, että tarkasteltavana oleva tuote voi olla melko homogeeninen, se ei pidä tätä seikkaa merkityksellisenä, koska se hylkää vähimmäistuontihintaa koskevan pyynnön myös edellä esitetyistä kahdesta muusta syystä. On myös muistettava, että komissio voi ottaa huomioon tietoja, jotka liittyvät tutkimusajanjakson jälkeiseen kauteen, vain poikkeustapauksissa (ks. perusasetuksen 6 artiklan 1 kohta). Valituksen tekijät eivät ole osoittaneet, että kyseessä olisi tällainen poikkeustapaus ja että muut käytössä olevat keinot, kuten seuranta uuden Taric-lisäkoodin luomisen kautta, eivät olisi riittäviä.

(162)

Päätelmänä voidaan todeta, että komissio hylkää nämä väitteet.

(163)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen myös useat aurinkosähkömoduulien tuottajat pyysivät vähimmäistuontihinnan käyttöönottoa. Ne toivat esiin seuraavat seikat:

(164)

Ensimmäisen väitteen osalta komissiolla ei ole mitään syytä uskoa, että ne unionin tuottajat, jotka ovat vähentäneet tuotantoaan tai lopettaneet tilapäisesti tuotantonsa, eivät käynnistäisi liiketoimintaansa täydellä kapasiteetilla heti, kun tuonti jälleen tapahtuu tasapuolisilla hinnoilla. Unionin tuotannonalalla on käytettävissä riittävä kapasiteetti koko unionin kysynnän tyydyttämiseksi (ks. 106–112 kappale). Näin ollen tämä väite hylätään. Komissio hylkää myös yhden käyttäjän väitteen, jonka mukaan sen täytyisi nojautua hankinnoissaan vain yhteen tai kahteen unionin tuottajaan. Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat pystyisivät edelleen toimittamaan unionin markkinoille. Muodostaan riippumatta polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan, että tuonti tapahtuu oikeudenmukaisilla hinnoilla, eikä niillä ole tarkoitus lopettaa tuontia Kiinasta kokonaan.

(165)

Toisesta väitteestä käyttäjät eivät toimittaneet mitään näyttöä väitteensä tueksi. Komissio sitä vastoin vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157 kappaleessa, että toimenpiteiden vaikutus olisi alle 1 prosentti niiden yritysten tuottamien aurinkosähkömoduulien kokonaiskustannuksista, jotka toimivat yhteistyössä tutkimuksessa. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(166)

Näin ollen ei ole tarpeen ottaa kantaa aurinkosähkömoduulien tuottajien esiin ottamaan kolmanteen seikkaan.

(167)

Polkumyyntitutkimuksen kanssa rinnakkain tehtiin tukien vastainen tutkimus. Kun otetaan huomioon alhaisemman tullin säännön käyttö ja se, että lopulliset tukimarginaalit ovat alemmat kuin vahingon korjaava taso, komission olisi otettava lopullinen tasoitustulli käyttöön vahvistettujen lopullisten tukimarginaalien tasoisena ja sen jälkeen otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli vahingon korjaavaan tasoon asti. Edellä esitetyn perusteella kyseiset tullit otetaan käyttöön seuraavassa esitetyn suuruisina:

(168)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin nyt tehdyn tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yrityksen nimeä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia. Koska vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen aste oli korkea (yli 80 prosenttia; ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15 kappale), tämä tulli perustuu otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettuun korkeimpaan yksilölliseen vahinkomarginaaliin. ”Muihin yhteistyössä toimineisiin yrityksiin” sovellettava tulli perustuu otokseen valittujen viejien painotettuun keskiarvoon, ja sitä sovelletaan kaikkiin yhteistyössä toimineisiin otoksen ulkopuolisiin yrityksiin (lukuun ottamatta Henan Yuhuaa, johon sovelletaan yksilöllisesti vahvistettua tullia sen yksilöllistä tarkastelua koskevan pyynnön seurauksena; ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 48 kappale).

(169)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (12), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta voidaan muuttaa tarvittaessa tämän mukaisesti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(170)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kolme otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa ja Henan Yuhua tarjosivat hintasitoumuksia perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Ne esittivät eri vähimmäistuontihintoja tuotelajien eri ryhmien mukaan.

(171)

Komissio toteaa, että kaikkien yritysten ehdottamat vähimmäistuontihinnat ovat paljon alemmat kuin vahinkoa aiheuttamaton hinta, jonka komissio vahvisti tutkimuksessa. Tämän vuoksi komissio katsoo, että hintoja ei ole asetettu vahingon korjaavalle tasolle perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(172)

Vaikka ne olisikin asetettu vahingon korjaavalle tasolle, otokseen valitut yritykset ehdottavat neljännesvuosittaista mukautusta vain pinnoitetun aurinkopaneelilasin hintaan aurinkosähkömoduulimarkkinoilla tapahtuvien hinnanmuutosten perusteella. Komissio ei voi hyväksyä tätä indeksointimenetelmää seuraavassa esitetyistä syistä.

(173)

Kaikkien tuotelajien hintoja olisi mukautettava säännöllisesti, koska muutoin pinnoitetun ja pinnoittamattoman lasin hintojen välille saattaa pian syntyä keinotekoisesti luotu ero. Komissio ei pidä asianmukaisena aurinkopaneelilasin hintojen mukauttamista loppukäyttäjien hintojen (eli aurinkosähkömoduulien hintojen) perusteella. Tämä voi johtaa aurinkopaneeleissa käytettävää lasia tuottavan alan voittomarginaalien perusteettomaan kutistamiseen, jos aurinkosähköpaneelien hinnat esimerkiksi putoavat sen vuoksi, että niiden muiden komponenttien hinnat putoavat.

(174)

Komissio pitää yleisesti ottaen asianmukaisena vähimmäistuontihintojen indeksoimista raaka-aineiden hintoihin. Tässä tapauksessa kuitenkaan minkään raaka-aineen ei havaittu muodostavan merkittävästi suurempaa osuutta valmistuskustannuksista.

(175)

Komissio myös vahvisti, että aurinkopaneelilasin hinnat olivat huomattavan epävakaat tutkimusajanjaksolla Kiinassa ja Turkissa.

(176)

Lisäksi ristiinkompensoinnin vaara on suuri, koska jotkin kyseisistä yrityksistä myyvät samoille asiakkaille tarkasteltavana olevaa tuotetta ja muita tuotteita. Otokseen valittujen yritysten ehdottamat vähimmäistuontihinnat eivät vaikuta kattavan kaikkia tuotelajeja, joita kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat valmistavat. Näiden seikkojen vuoksi sitoumusten tehokasta täytäntöönpanoa on käytännössä vaikea seurata.

(177)

Edellä esitetyistä syistä komissio hylkää sitoumustarjoukset.

(178)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti. Lopullisen yhdistetyn polkumyynti- ja tasoitustullin ylittävät vakuutena olevat määrät olisi vapautettava.

(179)

Jos markkinaolosuhteet muuttuvat huomattavasti lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, komissio voi omasta aloitteestaan tarkastella uudelleen toimenpiteiden muotoa arvioidakseen, johtavatko toimenpiteet vahingon poistumiseen halutulla tavalla ja onko toimenpiteiden muodon muuttaminen tarpeen.

(180)

Jotta voitaisiin suojautua mahdollisimman hyvin toimenpiteiden absorptiolta, komissio aikoo panna välittömästi vireille perusasetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisen tarkastelun, ja se voi velvoittaa kirjaamaan tuonnin perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti, jos tällaisista käytänteistä saadaan näyttöä. Perusasetuksen 12 artiklan 3 kohdan nojalla käyttöön otetun tullin määrää voidaan kohottaa niin, että se on enintään kaksinkertainen alun perin käyttöönotetun tullin määrään nähden.

(181)

Komissio käyttää muun muassa kansallisten tulliviranomaisten antamia tuonnin valvontatietoja ja jäsenvaltioiden perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti antamia tietoja,

(182)

Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,

—

se ei vienyt unioniin asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa kuvattua tuotetta tutkimusajanjakson (1 päivästä tammikuuta 201231 päivään joulukuuta 2012) aikana,

—

se ei ole etuyhteydessä yhteenkään Kiinan kansantasavallassa toimivaan viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan tällä asetuksella käyttöön otettuja toimenpiteitä,

—

se on tosiasiallisesti vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin toimenpiteiden perustana olevan tutkimusajanjakson jälkeen tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite merkittävän tuotemäärän viemiseksi unioniin,