31.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 203/37

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2)1 päivänä marraskuuta 2011 julkaistulla ilmoituksella, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Venäjältä ja Turkista, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien tiettyjen raudasta tai teräksestä valmistettujen putkien liitos- ja muiden osien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta.

(2)

Menettely pantiin vireille sen jälkeen, kun teräksisten tyssähitsauksessa käytettävien liitososien valmistajien etuja valvova Defence Committee of the Steel Butt-Welding Fittings Industry of the European Union, jäljempänä ’valituksen tekijät’, oli 20 päivänä syyskuuta 2011 tehnyt valituksen edustaen tuottajia, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 40 prosenttia tiettyjen raudasta tai teräksestä valmistettujen putkien liitos- ja muiden osien kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta aineellisesta vahingosta katsottiin riittäväksi menettelyn panemiseksi vireille.

(3)

Komissio ilmoitti menettelyn vireillepanosta virallisesti valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja asianomaisten maiden edustajille sekä tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(5)

Koska unionin tuottajia on ilmeisen paljon, vireillepanoilmoituksessa esitettiin vahingon määrittämistä otantamenettelyllä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(6)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Otos koostui kolmesta yrityksestä, jotka oli valittu niistä 22:sta unionin tuottajasta, joiden tiedettiin tuottavan samankaltaista tuotetta ennen tutkimuksen vireillepanoa.

(7)

Otos valittiin sellaisten myynti- ja tuotantomäärien perusteella, jotka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa määräajassa. Otokseen valitut unionin tuottajat toimivat neljässä jäsenvaltiossa, ja niiden osuus oli 48 prosenttia kaikkien unionin tuottajien kokonaismyynnistä unionissa ja 64 prosenttia niistä tuottajista, jotka ilmoittautuivat. Yksikään asianomaisista osapuolista ei vastustanut ehdotettua otosta.

(8)

Koska etuyhteydettömiä tuojia oli mahdollisesti paljon, vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan tutkimusajanjaksolta, 1 päivän lokakuuta 2010 ja 30 päivän syyskuuta 2011 väliseltä ajalta.

(9)

Niistä 38 etuyhteydettömästä tuojayrityksestä, joihin komissio otti yhteyttä, vain viisi vastasi otantaa koskeviin kysymyksiin annetussa määräajassa. Yksi yritys osoittautui tuojan sijasta käyttäjäksi. Tästä syystä katsottiin, että otanta ei ollut tarpeen, ja kyselylomakkeet lähetettiin kaikille neljälle ilmoittautuneelle tuojalle. Lopulta vain kaksi tuojaa vastasi kyselyyn ja toimi täysimääräisesti yhteistyössä tutkimuksessa.

(10)

Koska vientiä harjoittavia tuottajia oli ilmeisen paljon, vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä polkumyynnin määrittämiseksi. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan tutkimusajanjaksolta, 1 päivän lokakuuta 2010 ja 30 päivän syyskuuta 2011 väliseltä ajalta. Lisäksi kuultiin asianomaisten maiden viranomaisia.

(11)

Yksikään venäläinen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut tutkimuksessa yhteistyössä. Turkkilaisista vientiä harjoittavista tuottajista ilmoittautui kolme yritystä, joten komissio päätti, että otanta ei ollut tarpeen Turkin osalta. Kyseiset kolme yhteistyössä toiminutta turkkilaista yritystä edustavat suurinta osaa Turkista unioniin tapahtuneesta viennistä tutkimusajanjakson aikana.

(12)

Tarkastelua varten komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille kolmelle yhteistyössä toimineelle turkkilaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, otokseen valituille unionin tuottajille sekä yhteistyössä toimineille etuyhteydettömille tuojille ja käyttäjille.

(13)

Kyselyyn saatiin vastaukset kaikilta kolmelta yhteistyössä toimineelta turkkilaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, kaikilta otokseen valituilta unionin tuottajilta, kahdelta etuyhteydettömältä unionin tuojalta ja neljältä käyttäjältä.

(14)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuvan vahingon ja unionin edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(15)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2010 ja 30 päivän syyskuuta 2011 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi ajanjakson vuodesta 2008 tutkimusajanjakson päättymiseen, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(16)

Polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä on voimassa Malesiasta, Kiinan kansantasavallasta, Korean tasavallasta ja Thaimaasta peräisin olevien tiettyjen raudasta tai teräksestä valmistettujen putkien liitos- ja muiden osien tuonnissa sekä toimenpiteiden kiertämisen seurauksena myös Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien, Indonesiasta, Sri Lankasta, Filippiineiltä ja Taiwanista lähetettyjen tiettyjen raudasta tai teräksestä valmistettujen putkien liitos- ja muiden osien tuonnissa (tietyin poikkeuksin) (3). Edellisessä virkkeessä mainituista maista käytetään jäljempänä nimitystä ’maat, joihin sovelletaan polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä’.

(17)

Tarkasteltavana ovat raudasta tai teräksestä (ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä) valmistetut putkien liitos- ja muut osat (muut kuin valetut osat, laipat ja kierteitetyt osat), joiden suurin ulkoläpimitta on enintään 609,6 mm ja joita käytetään tyssähitsauksessa tai muihin tarkoituksiin ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7307 93 11, ex 7307 93 19 ja ex 7307 99 80, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(18)

Tuotantoprosessissa käytetään saumattomia tai hitsattuja teräsputkia kulmakappaleiden, supistusliittimien ja T-kappaleiden valmistukseen, kun taas kärkikappaleiden raaka-aineena käytetään tavallisesti teräslevyä. Kulmakappaleet ja supistusliittimet valmistetaan leikkaamalla ja muotoilemalla sekä taivuttamalla tai ohentamalla. T-kappaleiden valmistukseen käytetään hydraulipainetta, kärkikappaleet taas muotoillaan teräslevystä. Tämän jälkeen osat tavallisesti viisteytetään ja sinkopuhdistetaan ennen pakkaamista. Tietyissä tapauksissa tuotteet myös galvanoidaan. Kaikilla tuotelajeilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset.

(19)

Putkien liitososia käytetään petrokemian teollisuudessa, rakennusteollisuudessa, energiantuotannossa, laivanrakennuksessa ja teollisuuslaitoksissa. Kaikissa näissä niitä käytetään putkien liittämiseen toisiinsa.

(20)

Tarkasteltavana olevalla tuotteella sekä tietyillä asianomaisten maiden kotimarkkinoilla myydyillä raudasta tai teräksestä valmistetuilla putkien liitososilla ja tietyillä unionin tuotannonalan unionin alueella myymillä raudasta tai teräksestä valmistetuilla putkien liitososilla havaittiin olevan samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(21)

Kuten edellä 11 kappaleessa todetaan, yksikään venäläinen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut tutkimuksessa yhteistyössä. Tästä syystä Venäjää koskevat polkumyyntilaskelmat tehtiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella, kuten jäljempänä selostetaan.

(22)

Koska yksikään venäläinen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä, Venäjään sovellettava normaaliarvo laskettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(23)

On muistettava, että valituksessa esitettiin alustavaa näyttöä polkumyynnistä tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa Venäjältä. Tarkempien tietojen puutteessa näytön pohjana käytetty laskelma perustui Venäjän osalta laskennalliseen normaaliarvoon. Tarkemman normaaliarvon määrittämiseksi komissio päätti kuitenkin alustavasti määrittää Venäjään sovellettavan normaaliarvon niiden tietojen perusteella, jotka saatiin tutkimuksen aikana sellaisilta turkkilaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta, jotka käyttävät venäläistä saumatonta teräsputkea tuotantopanoksena tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuksessa. Raaka-ainekustannukset muodostavat todellakin selvästi suurimman osan tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotantokustannuksista, mistä syystä kyseinen menetelmä katsottiin hyväksyttävimmäksi tavaksi määrittää Venäjään sovellettava normaaliarvo käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(24)

Näin ollen Venäjään sovellettava normaaliarvo laskettiin määrittämällä normaaliarvon painotettu keskiarvo niiden turkkilaisten yhteistyötä tekevien vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka ostavat osan raaka-aineestaan Venäjältä.

(25)

On tärkeä ottaa huomioon, että saatu normaaliarvo määritettiin sille tuotelajille (kulmakappaleet), jonka tuontimäärät ovat suurimmat, eikä kaikille tarkasteltavana olevan tuotteen lajeille, jotta normaaliarvoa voitiin vertailla edustavasti vientihinnan kanssa (katso jäljempänä olevat johdanto-osan kappaleet).

(26)

Koska yksityiskohtaisempia hintatietoja ei ollut saatavana, Venäjältä peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen vientihinta määritettiin tuontia koskevien Eurostatin tietojen perusteella. Tiettyihin CN-koodeihin luokitellaan hyvin laaja tuotevalikoima, joten vientihinta määritettiin käyttämällä Eurostatin tietoja vain siitä tuotelajista (kulmakappaleet), jonka tuontimäärät ovat suurimmat ja jonka katsottiin edustavan tarkasteltavana olevaa tuotetta kokonaisuudessaan. Näin ollen vientihinta määritettiin CN-koodin 7307 93 11 perusteella.

(27)

Edellä mainittuja Eurostatin tuontilukuja oli oikaistava, koska tietyt Venäjältä Bulgariaan, Viroon ja Liettuaan suuntautuneet tuontitapahtumat oli ilmoitettu virheellisesti, todennäköisimmin tuotteiden virheellisen luokittelun vuoksi. Nämä tapahtumat tunnistettiin tuontitilastoista, jotka ovat perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti saatavilla tietokannassa, ja poistettiin vientihintaa koskevasta laskelmasta, jotta polkumyyntilaskelmassa ei käytettäisi vääristynyttä vientihintaa.

(28)

Polkumyyntimarginaali määritettiin vertaamalla Eurostatin tietoihin perustuvaa noudettuna lähettäjältä -vientihintaa edellä esitettyyn, Venäjään sovellettavaan normaaliarvoon.

(29)

Noudettuna lähettäjältä -vientihinnan määrittämiseksi Eurostatin tietoihin perustuvaa (ja vääristymien poistamiseksi edellä kuvatulla tavalla oikaistua) CIF-vientihintaa tarkistettiin ottamalla huomioon kuljetuskustannukset. Kuljetuskustannusten osalta käytettiin valituksessa esitettyä laskelmaa, koska sen katsottiin olevan kohtuullinen arvio.

(30)

Koko maata koskeva polkumyyntimarginaali ilmaistiin prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana.

(31)

Edellä esitetyn perusteella koko maata koskeva väliaikainen polkumyyntimarginaali on prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraava:

(32)

Komissio selvitti ensin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kunkin kolmen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, oliko niiden samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla edustavaa, eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään viisi prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että samankaltaisen tuotteen myynti kotimarkkinoilla oli edustavaa kaikkien yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(33)

Tämän jälkeen komissio yksilöi niiden yritysten, joiden kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa, sellaiset kotimarkkinoillaan myymät tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin vietäväksi myydyt lajit tai niitä läheisesti muistuttavia.

(34)

Seuraavaksi määritettiin samankaltaisen tuotteen kunkin sellaisen tuotelajin osalta, jota vientiä harjoittavat tuottajat myivät kotimarkkinoillaan ja jonka oli todettu olevan verrattavissa tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin vietäväksi myytyyn lajiin, oliko kotimarkkinamyynti perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti riittävän edustavaa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos sen myyntimäärä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli noin viisi prosenttia vastaavan tuotelajin unioniin suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä. Tutkimuksessa todettiin, että kunkin kolmen yrityksen tapauksessa useimpien tuotelajien kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(35)

Tämän jälkeen komissio tutki, voitiinko tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin tuotelajin, jonka kotimarkkinamyynti oli edustavaa, kotimarkkinamyyntiä pitää perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena. Tätä varten määritettiin kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kannattavan myynnin osuus tutkimusajanjaksolla.

(36)

Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia tietyn tuotelajin kokonaismyynnistä ja kun painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään yksikkökustannusten tasoinen, tuotelajikohtaisen normaaliarvon perustana käytettiin kyseisen tuotelajin kaikkien kotimarkkinamyyntihintojen painotettua keskiarvoa.

(37)

Kun tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai kun kyseisen tuotelajin painotettu keskihinta oli yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin yksinomaan kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettu keskihinta.

(38)

Tutkimuksessa todettiin, että tiettyjen verrattavissa olevien tuotelajien kotimarkkinamyynnin kokonaismyyntimäärästä yli 80 prosenttia oli kannattavaa, ja sen vuoksi näiden tuotelajien osalta käytettiin kotimarkkinoiden kokonaismyyntiä keskihinnan laskemiseksi normaaliarvoa varten. Muiden sellaisten tuotelajien osalta, joiden myynnin katsottiin myös tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, käytettiin yksinomaan kannattavaa myyntiä.

(39)

Jos kaikkia tuotelajeja myytiin tappiolla, niiden myynnin ei katsottu tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä. Normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti tuotelajeille, joita ei myyty tavanomaisessa kaupankäynnissä, sekä tuotelajeille, joita ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla. Kaikki kolme tutkimuksen kohteena ollutta yritystä myi tällaisia tuotelajeja unioniin vietäväksi, joskin vähäisiä määriä.

(40)

Normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti lisäämällä yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tutkimusajanjaksona niiden samankaltaisen tuotteen myyntiin kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä liittyvät myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä niiden saama painotettu keskimääräinen voitto. Sellaisten tuotelajien osalta, joita ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla, normaaliarvon muodostamiseen käytettiin tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen myynnin painotettua keskimääräistä voittoa ja siihen liittyviä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia.

(41)

Kaikissa tapauksissa tarkasteltavana olevaa tuotetta oli viety unioniin riippumattomille asiakkaille, minkä vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(42)

Yksi kolmesta yhteistyössä toimineesta turkkilaisesta yrityksestä oli harjoittanut vain vähän unioniin suuntautuvaa vientimyyntiä tutkimusajanjakson aikana. Kyseinen yritys väitti, että se tahtoisi viedä enemmän tuotteitaan unionin alueelle, mutta ei pysty tarjoamaan tuojille riittävän alhaisia hintoja, ja pyysi, että tämä tieto otettaisiin tarkastelussa huomioon.

(43)

Kyseistä yritystä koskeva polkumyyntilaskelma oli kuitenkin tehtävä yrityksen vähäisen myynnin perusteella. Vaikka kyseisen yrityksen unioniin suuntautuva myynti olikin vähäistä, sitä ei voi silti jättää huomiotta, ja sitä voidaan käyttää ainoana perusteena kyseistä yritystä koskevan yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskemisessa. Sitä, että yritys ei pysty myymään tuotteitaan enempää väitettyjen korkeiden hintojen vuoksi, ei voida yleensäkään pitää kyseistä yritystä koskevaan polkumyyntilaskelmaan vaikuttavana tekijänä.

(44)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Asianmukaisia oikaisuja tehtiin kaikissa tapauksissa, joissa niitä pidettiin kohtuullisina ja paikkansa pitävinä ja joissa niistä esitettiin todennettu näyttö. Oikaisuja tehtiin erityisesti rahti- ja vakuutusmaksujen, mukaan lukien rahtikustannukset viejämaassa, sekä alennusten, palkkioiden, luottokustannusten ja pankkikulujen osalta.

(45)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistiin prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana.

(46)

Yhdelle kolmesta yhteistyössä toimineesta vientiä harjoittavasta tuottajasta määritettiin yksilöllinen polkumyyntimarginaali perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertailemalla normaaliarvon painotettua keskiarvoa ja tarkasteltavana olevan tuotteen hintojen painotettua keskiarvoa yrityksen unioniin suuntautuvassa viennissä.

(47)

Kahden muun yhteistyössä toimineen turkkilaisen tuottajan osalta polkumyyntilaskelmista kävi kuitenkin ilmi, että kyseiset yritykset harjoittivat kohdennettua polkumyyntiä tiettyinä ajanjaksoina sekä tiettyjen asiakkaiden ja alueiden osalta. Kyseisten yritysten vientihinnat noudattivat selkeää kaavaa, jossa eri ostajien, alueiden ja ajanjaksojen välillä oli merkittäviä hintaeroja. Lisäksi normaaliarvon painotetun keskiarvon ja vientihintojen painotetun keskiarvon väliseen vertailuun perustuva polkumyyntilaskelma ei kuvastanut kyseisten kahden tuottajan harjoittaman polkumyynnin tosiasiallista laajuutta.

(48)

Tästä syystä painotettuun keskiarvoon perustuvaa normaaliarvoa verrattiin kyseisten yritysten tapauksessa perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti kaikkien unioniin suuntautuneiden yksittäisten vientitapahtumien hintoihin, jotta kyseisten yritysten harjoittaman polkumyynnin kokonaismäärä kävisi ilmi laskelmasta.

(49)

Kaikille turkkilaisille yhteistyöhön osallistumattomille yrityksille määritettiin jäännöspolkumyyntimarginaali. Koska yhteistyöhön osallistumisen aste oli suhteellisen alhainen (kolmen yhteistyössä toimineen turkkilaisen yrityksen vientimäärien osuus oli alle 80 prosenttia Turkista unioniin tapahtuneesta kokonaisviennistä tutkimusajanjakson aikana), jäännöspolkumyyntimarginaalin määrittämiseen käytettiin hyväksyttävää menetelmää, jonka pohjalta saatu marginaali on korkeampi kuin yhdellekään kolmesta yhteistyössä toimineesta yrityksestä määritetty yksilöllinen marginaali. Jäännösmarginaali määritettiin sen turkkilaisen yhteistyössä toimineen tuottajan, jonka polkumyyntimarginaali oli kolmesta yhteistyössä toimineesta yrityksestä korkein, myynniltään edustavien tuotelajien myynnin perusteella.

(50)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:

(51)

Tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta valmisti 22 tuottajaa unionissa. Kaikkien 22 tuottajan katsotaan muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti unionin tuotannonalan, ja sen vuoksi niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(52)

Kuten edellä 7 kappaleessa todetaan, kolmen otokseen valitun unionin tuottajan osuus samankaltaisen tuotteen kokonaismyynnistä unionissa on noin 50 prosenttia.

(53)

Unionin kulutuksen määrittämisen perustana käytettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoilla myymää määrää, joka laskettiin otokseen valittujen yritysten osalta kyselylomakevastauksista saatujen tietojen ja muiden unionin tuottajien osalta valituksessa esitettyjen arvioiden perusteella, sekä Eurostatin tuontimääriä koskevia tietoja.

(54)

Unionin kulutus laski huomattavasti, 40 prosenttia, vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Se laski 44 prosenttia vuonna 2009, pysyi samalla tasolla vuonna 2010 ja kasvoi sitten hieman, 4 prosenttiyksikköä, tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 1

Unionin kulutus

(55)

Komissio tutki, olisiko Venäjältä ja Turkista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia arvioitava kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(56)

Tutkimus osoitti kummankin asianomaisen maan osalta, että polkumyyntimarginaalit ylittivät perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa määritellyn vähimmäistason ja että näistä kahdesta maasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä ei ollut vähäistä perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(57)

Venäjältä ja Turkista tulevan tuonnin ja samankaltaisen tuotteen välisistä kilpailuolosuhteista tutkimuksessa todettiin, että asianomaisten maiden tuottajat käyttävät samoja myyntikanavia ja myyvät tuotteitaan samanlaisille asiakasryhmille. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että molemmista asianomaisista maista tuleva tuonti oli tarkastelujaksolla markkinaosuuksien osalta noususuuntaista.

(58)

Kaksi yhteistyössä toiminutta turkkilaista viejää väitti, että Venäjältä ja Turkista tulevaa tuontia ei ole asianmukaista tarkastella kumulatiivisesti, koska kyseisistä maista tulevat tuontimäärät ja hinnat ovat kehittyneet eri tavalla.

(59)

Tutkimuksen mukaan Turkista tuleva tuonti on pysynyt määrältään suhteellisen vakaana, kun taas Venäjältä tulevat tuontimäärät ovat kasvussa. Kummastakin maasta tulevan tuonnin markkinaosuus on kuitenkin kasvanut, kun otetaan huomioon kysynnän supistuminen tarkastelujakson aikana. Samalla kyseisistä maista tulevan tuonnin hinnoittelussa ei ole havaittavissa olennaisia eroja ainakaan vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana (Venäjältä tulevan tuonnin korkea keskihinta vuonna 2008 johtuu todennäköisesti virheellisestä raportoinnista); venäläisten tuotteiden keskihinnat ovat olleet hieman matalampia mutta hyvin lähellä turkkilaisten tuotteiden keskihintoja.

(60)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan alustavasti, että kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät ja että Venäjältä ja Turkista peräisin olevaa tuontia olisi tarkasteltava kumulatiivisesti.

(61)

Tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä asianomaisista maista unionin markkinoille kasvoi tarkastelujakson aikana 46 prosenttia. Tarkemmin sanottuna tuonnin määrä laski 31 prosenttia vuonna 2009, juuri ennen 89 prosenttiyksikön valtavaa kasvua vuonna 2010, jota seurasi lievä, noin 12 prosenttiyksikön lasku tutkimusajanjaksolla. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä oli tutkimusajanjaksolla 2 935 tonnia.

Taulukko 2

Polkumyynnillä tapahtunut tuonti asianomaisista maista

(62)

Asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujakson aikana yli kaksinkertaiseksi, kahdesta viiteen prosenttiin.

(63)

Seuraavassa taulukossa esitetään Eurostatin tietojen perusteella asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskihinta unionin rajalla tullaamattomana. Tarkastelujakson aikana asianomaisista maista tapahtuneen tuonnin keskihinta pysyi yleisesti ottaen samana, 1 961 euroa tonnilta, lukuun ottamatta vuotta 2010, jolloin keskihinta laski noin 150 euroa.

Taulukko 3

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskihinnat

(64)

Yhteistyössä toimineiden turkkilaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja otokseen valittujen unionin tuottajien myyntihintoja unionissa vertailtiin keskenään tuotelajikohtaisesti. Koska venäläiset viejät eivät toimineet tutkimuksessa yhteistyössä, alihinnoittelulaskelman perustana käytettiin Eurostatin ilmoittamia keskimääräisiä CIF-hintoja ja unionin tuottajien keskimääräisiä myyntihintoja unionissa. Oikaisuja tehtiin tarvittaessa kummankin asianomaisen maan osalta kaupan portaan ja tuonnin jälkeisten kustannusten, mukaan lukien Venäjää koskevan tullin, huomioon ottamiseksi.

(65)

Vertailu osoitti, että asianomaisista maista polkumyynnillä tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat unionissa alittivat unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjakson aikana jopa 30 prosentilla.

(66)

Polkumyyntituonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan koskevan tarkastelun yhteydessä arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki asianmukaiset taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(67)

Kuten edellä on esitetty, komissio käytti otantamenettelyä unionin tuottajien osalta. Vahinkoindikaattorit määritettiin vahingon tarkastelua varten kahdella tasolla:

(68)

Unionin tuotanto laski 44 prosenttia vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tarkemmin sanottuna tuotanto laski 47 prosenttia vuonna 2009 ja vielä 2 prosenttiyksikköä vuonna 2010, minkä jälkeen se kasvoi tutkimusajanjaksolla lievästi 5 prosenttiyksikköä 53 653 tonniin.

Taulukko 4

Tuotanto

(69)

Unionin tuottajien tuotantokapasiteetti pysyi vakaana 179 912 tonnissa koko tarkastelujakson ajan.

Taulukko 5

Tuotantokapasiteetti ja käyttöaste

(70)

Kapasiteetin käyttöaste oli 53 prosenttia vuonna 2008, ja se laski 28 prosenttiin vuonna 2009, 27 prosenttiin vuonna 2010 ja nousi hieman, 30 prosenttiin, tutkimusajanjaksolla. Käyttöasteen kehitys vastaa selvästi tuotannon kehityssuuntausta, sillä tuotantokapasiteetti pysyi samana.

(71)

Unionin tuottajien myynnin määrä unionin markkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille laski 38 prosenttia tarkastelujaksolla. Myyntimäärä laski 45 prosenttia vuonna 2009, pysyi samalla tasolla vuonna 2010 ja kasvoi hieman, 7 prosenttiyksikköä, tutkimusajanjaksolla. Tutkimusajanjakson aikana unionin myyntimäärä oli 42 379 tonnia.

Taulukko 6

Unionin myynti

(72)

Unionin tuottajien markkinaosuus säilyi tarkastelujaksolla suhteellisen vakaana ja jopa kasvoi 72 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Markkinaosuuden kasvu kuvastaa sitä, että unionin tuottajien myyntimäärät laskivat hieman vähemmän kuin kulutus kyseisellä ajanjaksolla.

Taulukko 7

Unionin tuottajien markkinaosuus

(73)

Koska kulutus laski 40 prosenttia vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä, voidaan päätellä, että unionin tuottajat eivät hyötyneet markkinoiden kasvusta lainkaan.

(74)

Unionin tuottajien työllisyystaso laski 18 prosenttia vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Työntekijöiden määrä, joka oli 982 vuonna 2008 ja 824 vuonna 2009, väheni merkittävästi (16 prosenttia), pysyi lähellä tätä tasoa vuonna 2010 ja väheni tutkimusajanjaksolla edelleen 801 työntekijään.

Taulukko 8

Työllisyys

(75)

Unionin tuottajien työvoiman tuottavuus, ilmaistuna tuotantomääränä (tonnia) työntekijää kohti vuodessa, laski tarkastelujaksolla 31 prosenttia. Tämä kuvastaa sitä, että tuotanto laski nopeammin kuin työllisyystaso.

Taulukko 9

Tuottavuus

(76)

Unionin tuottajien keskimääräiset vuotuiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla laskivat tarkastelujaksolla yli 10 prosenttia. Tarkemmin sanottuna keskihinnat nousivat aluksi noin 12 prosenttia vuonna 2009 mutta laskivat sitten jyrkästi 23 prosenttiyksikköä vuonna 2010 ja pysyivät tällä tasolla tutkimusajanjakson aikana. Tutkimusajanjaksolla unionin tuottajien keskihinta oli 3 096 euroa tonnilta.

Taulukko 10

Unionin tuottajien keskihinnat

(77)

Kuten edellä todetaan, Venäjältä ja Turkista polkumyynnillä tapahtunut tuonti alitti unionin tuotannonalan myyntihinnat.

(78)

Kun otetaan huomioon Venäjältä ja Turkista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat, tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä. On tärkeä muistaa, että kuten edellä kappaleessa 16 todetaan, voimassa olevia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä sovelletaan kahdeksaan maahan. Tämän tutkimuksen tarkastelujaksolla unionin tuotannonala menetti myyntiään ja kärsi tappioita, joten mitään varsinaista toipumista aiemmasta polkumyynnistä ei ole todettavissa, ja siksi unionin tuotannon katsotaan olevan edelleen altis unionin markkinoille polkumyynnillä tulevan tuonnin vahingollisille vaikutuksille.

(79)

Otokseen valittujen unionin tuottajien loppuvarastot pienenivät 18 prosenttia vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tarkemmin sanottuna varastot kasvoivat hieman, 2 prosenttia, vuonna 2009 ja pienenivät myöhemmin 13 prosenttiyksikköä vuonna 2010 ja edelleen 7 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla. Otokseen valittujen unionin tuottajien loppuvarastot olivat tutkimusajanjaksolla 5 338 tonnia.

Taulukko 11

Loppuvarastot

(80)

Vuotuiset työvoimakustannukset laskivat 10 prosenttia vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tarkemmin sanottuna työvoimakustannukset laskivat merkittävästi, lähes 20 prosenttia, vuonna 2009 (mikä vastaa työntekijöiden määrän vähennyksiä) ja kasvoivat myöhemmin 4 prosenttiyksikköä vuonna 2010 ja edelleen 5 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 12

Vuotuiset työvoimakustannukset

(81)

Tarkastelujakson aikana otokseen valittujen tuottajien unionin markkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille tapahtuneen samankaltaisen tuotteen myynnin kannattavuus (ilmaistuna prosentteina nettomyynnistä) laski selkeästi voitollisesta merkittävästi tappiolliseksi. Tarkemmin sanottuna vuodesta 2008 vuoteen 2009 voitot putosivat 9,6 prosentista - 1,2 prosenttiin ja heikkenivät vielä - 7,8 prosenttiin vuonna 2010. Tilanne parani hieman tutkimusajanjaksolla, jolloin tappiot olivat - 7,0 prosenttia.

Taulukko 13

Kannattavuus ja investointien tuotto

(82)

Investointien tuotto (ilmaistuna voittoprosenttina investointien nettokirjanpitoarvosta) noudatti suunnilleen kannattavuuden kehitystä.

(83)

Liiketoiminnan nettokassavirta oli 9,3 miljoonaa euroa positiivinen vuonna 2008. Se kasvoi hieman, 9,8 miljoonaan euroon, vuonna 2009, mutta heikkeni vuonna 2010 vain 1,5 miljoonaan euroon ja oli lopulta tutkimusajanjaksolla negatiivinen, - 4,6 miljoonaa euroa.

(84)

Ei ollut merkkejä siitä, että unionin tuotannonalalla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa, mikä johtuu lähinnä siitä, että osa tuottajista kuuluu isompiin yritysryhmiin.

Taulukko 14

Kassavirta

(85)

Otokseen valittujen tuottajien vuotuiset investoinnit samankaltaisen tuotteen tuotantoon vähenivät jatkuvasti tarkastelujakson aikana. Suurin pudotus tapahtui vuonna 2009, jolloin investoinnit vähenivät 32 prosenttia, mitä seurasi 25 prosenttiyksikön lasku vuonna 2010 ja edelleen 8 prosenttiyksikön lasku tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan vuotuiset investoinnit vähenivät 8,3 miljoonasta eurosta vuonna 2008 tutkimusajanjakson 2,9 miljoonaan euroon.

Taulukko 15

Nettoinvestoinnit

(86)

Makrotaloudellisten tietojen analyysistä käy ilmi, että unionin tuottajien tuotanto ja myynti laskivat merkittävästi tarkastelujaksolla. Samanaikaisesti kysyntä unionin markkinoilla laski, minkä seurauksena unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi hieman. Tuotantokapasiteetin käyttöaste laski vuoden 2008 jo ennestään alhaisesta 53 prosentista jopa 30 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Myös työllisyys laski 18 prosenttia.

(87)

Samaan aikaan merkitykselliset mikrotaloudelliset indikaattorit osoittavat, että otokseen valittujen unionin tuottajien taloudellinen tilanne heikkeni selvästi. Hinnoissa, kannattavuudessa ja investointien tuotossa on nähtävillä erittäin negatiivinen kehitys vuoden 2008 terveeltä tasolta tutkimusajanjakson huomattaviin tappioihin. Myös kassavirta heikkeni merkittävästi.

(88)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(89)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, oliko polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut unionin tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Muita polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ohella tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat samaan aikaan voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa pidettäisi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamana.

(90)

Vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä kasvoi 46 prosenttia samalla kun markkinat supistuivat 40 prosenttia, mikä johti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuuden kasvuun 2 prosentista 5 prosenttiin.

(91)

Tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonnin kasvu asianomaisista maista tarkastelujaksolla tapahtui samaan aikaan unionin tuotannonalan kaikkien vahinkoindikaattoreiden paitsi markkinaosuuden laskusuuntauksen kanssa. Unionin tuotannonala menetti 38 prosenttia myynnistään unionissa ja sen myyntihinnat laskivat 11 prosenttia, kun halpa polkumyyntituonti aiheutti hintapainetta unionin markkinoilla.

(92)

Merkittävän alihinnoittelun vuoksi unionin tuotannonala ei pystynyt siirtämään lisääntyneitä tuotantokustannuksia hintoihin, minkä seurauksena kannattavuus laski ja kääntyi negatiiviseksi tutkimusajanjaksolla.

(93)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että Venäjältä ja Turkista polkumyynnillä alhaiseen hintaan tapahtunut tuonti aiheuttaa unionin tuotannonalalle merkittävää vahinkoa.

(94)

Tuonti muista kolmansista maista, mukaan lukien maista, joihin sovelletaan polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, oli merkittävää tarkastelujakson aikana. Muista maista kuin Venäjältä ja Turkista tapahtuneen tuonnin kokonaismarkkinaosuus laski 28 prosentista 23 prosenttiin vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(95)

Seuraavassa taulukossa esitetään Eurostatin tietojen perusteella tuontimäärien, hintojen ja markkinaosuuksien kehitys niiden maiden osalta, joihin sovelletaan polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, sekä muiden kolmansien maiden osalta.

Taulukko 16

Tuonti muista maista

(96)

Kuten taulukosta käy ilmi, tuonti unionin markkinoille jatkui edelleen niistä kahdeksasta maasta, joihin sovelletaan polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, vaikka kyseisten maiden markkinaosuus laski 21 prosentista 17 prosenttiin vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kyseisistä maista tapahtuvan tuonnin keskihinta on yleisesti ottaen alhaisempi kuin asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin keskihinta. Edellä esitetyssä Eurostatin tietoihin perustuvassa taulukossa annetaan tosin keskimääräiset CIF-hinnat ennen tulleja. Vaikka polkumyyntitulli otettaisiinkin huomioon, kyseisen tuonnin hinnat ovat silti edelleen alhaiset ja vastaavat Venäjältä ja Turkista tulevan tuonnin hintoja ja alittavat selvästi unionin tuottajien keskihinnat.

(97)

On kuitenkin todettava, että tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajeja on huomattavan paljon, eikä keskihintojen vertailu yleisellä tasolla ole välttämättä tarkoituksenmukainen indikaattori. Samanaikaisesti katsotaan, että nykyisin voimassa olevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet poistavat kyseisen tuonnin vahingolliset vaikutukset.

(98)

Tästä syystä, ja koska toimenpiteiden kohteena olevista maista tapahtuvan tuonnin markkinaosuus on laskussa, päätellään alustavasti, että kyseisen alhaiseen hintaan tapahtuvan tuonnin mahdolliset kielteiset vaikutukset eivät riitä poistamaan asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja unionin tuotannonalan kärsimän vahingon välistä syy-yhteyttä.

(99)

Muista kolmansista maista tapahtuneen tuonnin markkinaosuus laski hieman tarkastelujaksolla, 7 prosentista vuonna 2008 tutkimusajanjakson 6 prosenttiin. Kyseisen tuonnin keskihinnat ovat yleisesti ottaen korkeampia kuin asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskihinnat mutta jonkin verran matalampia kuin unionin tuottajien keskihinnat.

(100)

Vaikka keskihintojen vertailu yleisellä tasolla ei välttämättä ole tarkoituksenmukainen indikaattori tuotelajien laajan valikoiman vuoksi, kyseisen tuonnin laskusuuntaus huomioon ottaen päätellään alustavasti, että muista kolmansista maista tapahtuvan tuonnin mahdolliset kielteiset vaikutukset eivät myöskään riitä poistamaan asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja unionin tuotannonalan kärsimän vahingon välistä syy-yhteyttä.

(101)

Vuosien 2008–2009 rahoitus- ja talouskriisi on hyvin todennäköisesti ollut syynä putkien liitososien kulutuksen vähenemiseen. Kulutus putosi yli 40 prosenttia vuosien 2008 ja 2009 välillä ja pysyi yhtä alhaisella tasolla koko tarkastelujakson loppuajan (lukuun ottamatta pientä kasvua tutkimusajanjaksolla). Koska kiinteiden kustannusten osuus unionin tuottajien tuotantokustannuksista on jopa 40 prosenttia, kysynnän, myynnin ja tuotannon vähenemisen seurauksena yksikkökohtaiset tuotantokustannukset kasvoivat merkittävästi korkeammiksi. Tällä on luonnollisesti tärkeä vaikutus unionin tuotannonalan kannattavuuteen.

(102)

Vaikka otetaan huomioon, että tuotannon väheneminen on voinut vaikuttaa unionin tuotannonalan tilanteeseen, varsinkin vuonna 2009 (jolloin väheneminen varsinaisesti tapahtui), on kohtuullista olettaa, että tavallisesti unionin tuotannonala pystyisi korottamaan hintojaan ainakin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja siirtämään näin kustannusten nousua eteenpäin seuraavina vuosina. Unionin hintojen laskun perusteella on kuitenkin selvää, että näin ei tapahtunut, ja katsotaan, että näin ei ole voitu tehdä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin voimakkaan alihinnoittelun vuoksi.

(103)

Edellä mainitut olosuhteet huomioon ottaen päätellään alustavasti, että kysynnän supistumisen aiheuttamat kielteiset vaikutukset eivät riitä poistamaan Venäjältä ja Turkista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja unionin tuotannonalan kärsimän vahingon välistä syy-yhteyttä.

(104)

Päätelmänä todetaan, että Venäjältä ja Turkista polkumyynnillä tapahtuva tuonti on aiheuttanut unionin tuotannonalan kärsimän merkittävän vahingon.

(105)

Myös muita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, on tarkasteltu. Tältä osin todettiin, että muista kolmansista maista tapahtuva tuonti, mukaan lukien maat, joihin sovelletaan polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, sekä kysynnän supistumisen vaikutukset ovat osaltaan saattaneet aiheuttaa vahinkoa mutta eivät poista syy-yhteyttä.

(106)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa asianmukaisesti erotettiin kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutus unionin tuotannonalan tilanteeseen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingollisista vaikutuksista, päätellään alustavasti, että asianomaisista maista tuleva polkumyynnillä tapahtuva tuonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(107)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tutki, olisiko vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntituontia koskevista alustavista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä todeta, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat, kuten unionin tuotannonalan sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuojien ja käyttäjien edut.

(108)

Jos toimenpiteet otetaan käyttöön, on odotettavissa, että hintojen aleneminen ja tappiot lievenevät ja unionin tuotannonalan myyntihinnat alkavat jälleen nousta, minkä seurauksena unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne paranee huomattavasti.

(109)

Jos taas polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei toteuteta, yhteisön tuotannonalan tilanne mitä todennäköisimmin heikkenee edelleen. Tällöin unionin tuotannonala mahdollisesti menettää markkinaosuuttaan, koska se ei pysty vastaamaan asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin mukaan määräytyviin markkinahintoihin. Todennäköisiä vaikutuksia olisivat tarpeettomat kustannusleikkaukset ja tuotantolaitosten sulkeminen unionissa, mikä johtaisi merkittäviin työpaikkojen menetyksiin.

(110)

Edellä esitetyt tekijät huomioon ottaen päätellään alustavasti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(111)

Kuten edellä on todettu, vain kaksi etuyhteydetöntä tuojaa toimi täysimääräisesti yhteistyössä tässä tutkimuksessa ja vastasi kyselylomakkeeseen. Vain pieni osa näiden tuojien liikevaihdosta liittyi tarkasteltavana olevan tuotteen jälleenmyyntiin. Näin ollen toimenpiteiden vaikutus olisi todennäköisesti minimaalinen.

(112)

Neljä käyttäjää toimi yhteistyössä tässä menettelyssä ja vastasi kyselylomakkeeseen. Yksikään kyseisistä käyttäjistä ei tuo tarkasteltavana olevaa tuotetta asianomaisista maista, ja kaikki ovat ilmoittaneet, että toimenpiteillä ei olisi vaikutuksia tai vaikutukset olisivat merkityksettömiä.

(113)

Koska yhtään asianomaisista maista tuontia harjoittavaa käyttäjää ei ilmoittautunut ja koska päinvastaista näyttöä ei ole esitetty, voidaan alustavasti päätellä, että toimenpiteiden vaikutus tuotetta käyttävän tuotannonalan kannattavuuteen ja taloudelliseen tilanteeseen olisi jokseenkin rajallinen.

(114)

Voidaan päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotto tarkasteltavana olevan tuotteen Venäjältä ja Turkista polkumyynnillä tapahtuvassa tuonnissa antaisi unionin tuotannonalalle mahdollisuuden parantaa tilannettaan lisäämällä myyntimääriään, korottamalla myyntihintojaan ja kasvattamalla voittoaan. Joitain kielteisiä vaikutuksia saattaa ilmetä, kuten kustannusten kasvua tiettyjen tuojien osalta, mutta tällaiset vaikutukset ovat todennäköisesti rajallisia.

(115)

Kaksi turkkilaista yhteistyössä toiminutta viejää väitti, että Turkin kaltaiseen pieneen viejämaahan kohdistuvien toimenpiteiden käyttöönotto jättäisi unionin markkinat käytännössä muutaman tuottajan käsiin ja vaikuttaisi näin kielteisesti kilpailuympäristöön.

(116)

Tässä yhteydessä todetaan, että polkumyyntitullin tarkoituksena ei koskaan ole ehkäistä tai pysäyttää tuontia tutkimuksen kohteena olevista maista. Toimenpiteiden tarkoituksena on varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille markkinatoimijoille. Samassa yhteydessä todetaan, että unionin markkinoilla toimii yli 20 eurooppalaista valmistajaa, ja tuonti muista kolmansista maista on merkittävää. Näin ollen unionin markkinoiden kilpailuympäristöä koskevat varaukset eivät vaikuta aiheellisilta.

(117)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että ei ole olemassa pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä Venäjältä ja Turkista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa.

(118)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön Venäjältä ja Turkista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevat väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan lisävahinkoa unionin tuotannonalalle.

(119)

Asianomaisista maista peräisin olevaa tuontia koskevien väliaikaisten toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan polkumyynti ylittämättä kuitenkaan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon tasoa. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsotaan, että toimenpiteillä pitäisi taata unionin tuotannonalalle mahdollisuus kattaa tuotantokustannuksensa ja saada kaiken kaikkiaan sellainen ennen veroja laskettu myyntivoitto, jonka se voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin puuttuessa.

(120)

Koska kaikki määritetyt alihinnoittelumarginaalit ovat korkeampia kuin vastaavat polkumyyntimarginaalit ja koska unionin tuotannonala kärsi tappioita tutkimusajanjaksolla, laskennallinen vahingon korjaava taso olisi itsessään aina vieläkin korkeampi. Tämän vuoksi katsottiin, että vahingon tasoa ei ole tarpeen laskea yksityiskohtaisesti.

(121)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti Venäjältä ja Turkista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli alhaisemman tullin säännön mukaisesti niin, että se vastaa polkumyyntimarginaalista ja vahingon korjaavasta tasosta alhaisempaa, eli kaikissa tapauksissa polkumyyntimarginaalin tasoa.

(122)

Yksikään venäläinen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä, joten Venäjälle laskettiin koko maata koskeva polkumyyntimarginaali edellä 21 ja 31 kappaleessa selostetun mukaisesti.

(123)

Turkin osalta yhteistyöhön osallistumisen astetta pidettiin suhteellisen alhaisena, joten jäännöspolkumyyntimarginaalin määrittämiseen käytettiin hyväksyttävää menetelmää, jonka pohjalta saatu marginaali on korkeampi kuin yhdellekään kolmesta yhteistyössä toimineesta yrityksestä määritetty yksilöllinen marginaali, kuten edellä 49 kappaleessa selostetaan.

(124)

Edellä esitetyn perusteella ehdotetut tullit ovat seuraavat:

(125)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin nyt tehdyn tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Yksilöllisiä tulleja (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) voidaan siten soveltaa yksinomaan tuotaessa asianomaisista maista peräisin olevia, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamia tuotteita. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (vaikka kyseessä olisi erikseen mainittuun yritykseen etuyhteydessä oleva yritys), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(126)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (4), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa vastaavasti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(127)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkia muita yrityksiä koskevaa tullia olisi sovellettava sekä yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että niihin tuottajiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(128)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat alustavia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista toimenpiteistä päätettäessä,

European Commission

Directorate-General for Trade

Direction H

Office Nerv105

B-1049 Brussels.