31.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 27/21

(1)

Komission täytäntöönpanopäätöksellä 2011/272/EU (2) hyväksytään varainhoitovuoden 2010 osalta kaikkien maksajavirastojen menot, lukuun ottamatta Saksan maksajavirastoa ”Rheinland-Pfalz”, Kreikan maksajavirastoa ”OPEKEPE”, Italian maksajavirastoa ”ARBEA” ja Alankomaiden maksajavirastoa ”Dienst Regelingen”.

(2)

Uusien tietojen toimittamisen ja lisätarkastusten perusteella komissio voi nyt tehdä päätöksen Saksan maksajaviraston ”Rheinland-Pfalz” ja Alankomaiden maksajaviraston ”Dienst Regelingen” toimittamien tilien täydellisyydestä, tarkkuudesta ja todenperäisyydestä.

(3)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten hyväksymisen sekä maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tilien tarkastamisen ja hyväksymisen osalta 21 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 885/2006 (3) 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että mainitun asetuksen 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen perusteella kultakin jäsenvaltiolta perittävät määrät tai sille maksettavat määrät vahvistetaan vähentämällä kyseisen varainhoitovuoden eli varainhoitovuoden 2010 osalta maksetut kuukausimaksut samalle vuodelle 1 kohdan mukaisesti hyväksytyistä menoista. Komissio vähentää tämän määrän siitä kuukausimaksusta tai lisää sen siihen kuukausimaksuun, joka liittyy tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen antamista seuraavana toisena kuukautena toteutuneisiin menoihin.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 5 kohdan mukaan siinä tapauksessa, että takaisinperintää ei toteuteta neljän vuoden kuluessa ensimmäisen asteen hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tekemisestä, tai kahdeksan vuoden kuluessa, jos takaisinperintää käsitellään kansallisessa tuomioistuimessa, takaisinperinnän toteuttamatta jättämisestä aiheutuvista rahoituksellisista seurauksista vastaa 50-prosenttisesti kyseinen jäsenvaltio, ja 50-prosenttisesti ne katetaan EU:n talousarviosta. Mainitun asetuksen 32 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan toimittamaan komissiolle tilinpäätöksen yhteydessä yhteenveto väärinkäytösten vuoksi aloitetuista takaisinperintämenettelyistä. Jäsenvaltioiden takaisin perittävien määrien ilmoitusvelvollisuuden soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan asetuksessa (EY) N:o 885/2006. Mainitun asetuksen liitteessä III esitetään taulukko, joka jäsenvaltioiden on toimitettava vuonna 2011. Komissio päättää jäsenvaltioiden toimittamien taulukoiden perusteella rahoituksellisista seurauksista, joita sovelletaan, kun takaisinperintää ei ole toteutettu neljän tai kahdeksan vuoden kuluessa. Tämä päätös ei rajoita sääntöjenmukaisuutta koskevien myöhempien päätösten antamista asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 6 kohdan nojalla jäsenvaltiot voivat päättää jättää takaisinperinnän suorittamatta. Tällainen päätös voidaan tehdä vain, jos takaisinperinnästä aiheutuneet ja ennakoitavat kustannukset ovat yhteensä suuremmat kuin takaisin perittävä määrä tai jos takaisinperintä osoittautuu mahdottomaksi velallisen tai väärinkäytöksestä oikeudellisesti vastuussa olevien henkilöiden maksukyvyttömyyden vuoksi, ja tämä on todettu ja hyväksytty asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos tällainen päätös on tehty neljän vuoden kuluessa ensimmäisen asteen hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tekemisestä tai kahdeksan vuoden kuluessa, jos takaisinperintää käsitellään kansallisessa tuomioistuimessa, takaisinperinnän toteuttamatta jättämisestä aiheutuvat taloudelliset seuraukset olisi katettava 100-prosenttisesti EU:n talousarviosta. Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa yhteenvedossa ilmoitetaan määrät, joiden osalta jäsenvaltio on päättänyt olla toteuttamatta takaisinperintää, sekä päätöksen perustelut. Nämä määrät eivät jää asianomaisten jäsenvaltioiden vastattaviksi, vaan ne katetaan EU:n talousarviosta. Tämä päätös ei rajoita sääntöjenmukaisuutta koskevien myöhempien päätösten antamista mainitun asetuksen 32 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(6)

Kyseisten maksajavirastojen tilejä tarkastaessaan ja hyväksyessään komissio ottaa huomioon kyseisiltä jäsenvaltioilta jo täytäntöönpanopäätöksen 2011/272/EU perusteella pidätetyt määrät.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 30 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämä päätös ei rajoita sellaisten myöhempien komission päätösten tekemistä, joilla jätetään EU:n rahoituksen ulkopuolelle menot, joita ei ole suoritettu EU:n sääntöjen mukaisesti,