6.7.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 171/1

---

KOMISSION ASETUS (EU) N:o 578/2010,

annettu 29 päivänä kesäkuuta 2010,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1216/2009 täytäntöönpanosta tiettyjen perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän ja tuen määrän vahvistamisperusteiden osalta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1216/2009 (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93 täytäntöönpanosta tiettyjen perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän ja tuen määrän vahvistamisperusteiden osalta 30 päivänä kesäkuuta 2005 annettua komission asetusta (EY) N:o 1043/2005 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Koska uusia muutoksia tarvitaan mainittuun asetukseen, asetus olisi korvattava.

(2)

Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 (3) säädetään, että kyseisiä maataloustuotteita olisi voitava viedä tiettyinä perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomina jalostettuina tavaroina maailmanmarkkinahinnoin tai maailmanmarkkinoiden hintanoteerausten mukaisesti ja että tämän mahdollistamiseksi näiden noteerausten ja hintojen sekä unionin hintojen välinen ero voidaan kattaa vientituella. Kaikkien näiden perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden tukien myöntämiseen olisi sen vuoksi sovellettava yhteisiä sääntöjä.

(3)

Jotta varmistettaisiin asetukseen (EY) N:o 1234/2007 sisältyvien vientituen myöntämistä koskevien säännösten yhtenäinen soveltaminen, kyseistä tukea ei pitäisi myöntää kolmansista maista tuleville tavaroille, joita käytetään sellaisten tavaroiden valmistuksessa, jotka viedään sen jälkeen, kun ne ovat olleet vapaassa vaihdannassa unionissa.

(4)

Vientitukia olisi maksettava tavaroista, jotka saadaan joko suoraan perustuotteista tai perustuotteita jalostamalla saaduista tuotteista taikka tuotteista, jotka voidaan rinnastaa jompaankumpaan näistä ryhmistä. Menetelmä vientituen määrän määrittämiseksi kussakin näistä tapauksista olisi vahvistettava.

(5)

Maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä säännöistä 7 päivänä heinäkuuta 2009 annettua komission asetusta (EY) N:o 612/2009 (4) ja maataloustuotteiden vakuusjärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä heinäkuuta 1985 annettua komission asetusta (ETY) N:o 2220/85 (5) sovelletaan yleisesti perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin. Sen vuoksi olisi täsmennettävä tapaa, jolla tiettyjä mainittujen asetusten säännöksiä sovelletaan.

(6)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyinä tislattuina alkoholijuomina vietyjä viljoja koskevien mukautettujen tukien vahvistamisen ja myöntämisen osalta 10 päivänä marraskuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1670/2006 (6) mukaisesti vientituen määrän on oltava sinä päivänä voimassa oleva tukimäärä, jona viljat asetetaan tullin valvontaan alkoholijuomien valmistusta varten. Sen vuoksi olisi katsottava, että viljojen asettaminen tullin valvontaan asetuksen (EY) N:o 1670/2006 2 artiklassa tarkoitettujen alkoholijuomien valmistusta varten vastaa vientiä vientituen myöntämistä varten.

(7)

Tislattuja alkoholijuomia ei pidetä niin herkkinä kuin muita tavaroita niiden valmistamiseen käytettävien maataloustuotteiden hinnanvaihteluille. Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan liittymisasiakirjan pöytäkirjassa N:o 19 kuitenkin määrätään, että on säädettävä tarpeellisista toimenpiteistä, joilla helpotetaan unionin viljojen käyttöä viljoista valmistettavien tislattujen alkoholijuomien tuotannossa.

(8)

Säännöllisen viennin kohteena on useita tavaroita, joita tietty yritys valmistaa tarkoin määritellyissä teknisissä olosuhteissa ja jotka ovat ominaisuuksiltaan ja laadultaan muuttumattomia. Vientimuodollisuuksien helpottamiseksi kyseisten tavaroiden osalta olisi otettava käyttöön yksinkertaistettu menettely, jossa valmistaja ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille näiden tarpeellisina pitämät tavaroiden valmistusta koskevat tiedot. Jos toimivaltaiset viranomaiset rekisteröivät vietyjen tavaroiden valmistuksessa tosiasiallisesti käytettyjen maataloustuotteiden määrät, olisi säädettävä rekisteröinnin vahvistamisesta vuosittain, jotta vähennetään riskejä, jotka voivat aiheutua tuotemäärien muutosten ilmoittamatta jättämisestä.

(9)

Luonnolliset kausivaihtelut vaikuttavat moniin maataloustuotteisiin. Vientitavaroiden sisältämien maataloustuotteiden määrä voi sen johdosta vaihdella. Sen vuoksi tuen määrä olisi määritettävä vientitavaroiden valmistuksessa tosiasiallisesti käytettyjen maataloustuotteiden määrien perusteella. Eräiden sellaisten tavaroiden, joiden koostumus on yksinkertainen ja suhteellisen muuttumaton, tuen määrä olisi kuitenkin hallinnollisen yksinkertaistamisen vuoksi määritettävä maataloustuotteiden kiinteästi vahvistettujen määrien perusteella.

(10)

Käytettyjen maataloustuotteiden ja tällaisista tuotteista valmistettujen tavaroiden on mentävä vientiin, jotta ne voivat saada vientitukea. Poikkeuksia säännöstä olisi tulkittava suppeasti. Tavaroiden valmistusprosessin aikana tuottajille voi kuitenkin aiheutua sellaisten raaka-aineiden hävikkiä, joista on maksettu unionin hinnat, kun taas unionin ulkopuolelle sijoittautuneille tuottajille aiheutuvat tappiot rajoittuvat maailmanmarkkinahintoihin. Lisäksi tiettyjen tavaroiden valmistusprosessissa saadaan sivutuotteita, joiden arvo eroaa merkittävästi pääasiallisten tuotteiden arvosta. Näitä sivutuotteita voidaan joissakin tapauksissa käyttää ainoastaan eläinten rehuna. Sen vuoksi olisi vahvistettava yhteiset säännöt vietävän tavaran valmistuksessa tosiasiallisesti käytettyjen tuotteiden määrän käsitteen määrittämiseksi.

(11)

Asetuksen (EY) N:o 1216/2009 8 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan soveltamista varten on aiheellista säätää, että tuen määrät liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäville perustuotteille olisi vahvistettava samaksi ajaksi kuin sellaisinaan vietäville maataloustuotteille maksettava tuki. On kuitenkin myös aiheellista säätää mainittuun sääntöön sovellettavasta poikkeuksesta markkinahäiriöolosuhteissa, jotka määritetään asetuksen (EY) N:o 1216/2009 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

(12)	Perustuotteiden tai rinnastettavien tuotteiden tuen määrää vahvistettaessa olisi otettava huomioon sovellettavat avustukset tai muut vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet asetuksen (EY) N:o 1234/2007 mukaisesti.

(13)	Perunatärkkelys olisi rinnastettava maissitärkkelykseen vientitukia määritettäessä. Olisi kuitenkin voitava vahvistaa erillinen tuen määrä perunatärkkelykselle markkinatilanteissa, joissa sen hinta on selvästi maissitärkkelyksen hintaa alhaisempi.

(14)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162 artiklan 2 kohdan mukaisesti perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisältyville maataloustuotteille myönnettävä tuki ei saa olla suurempi kuin kyseisille tuotteille niitä sellaisenaan vietäessä maksettava tuki. Tämä olisi otettava huomioon tuen määrän ja rinnastussääntöjen vahvistamisessa.

(15)

Tietyt ominaisuuksiltaan samanlaiset tavarat on voitu saada eri tekniikoita käyttämällä erilaisista perusmateriaaleista. Olisi edellytettävä, että viejät ilmaisevat perusmateriaalien laadun ja antavat tiettyjä valmistusprosessia koskevia ilmoituksia, jos tällaiset tiedot ovat tarpeen tukioikeuden ja soveltuvan tukimäärän määrittämiseksi.

(16)	Laskettaessa todellisuudessa käytettyjen maataloustuotteiden määriä on aiheellista ottaa huomioon tärkkelysten sekä tiettyjen glukoosi- tai maltodekstriinisiirappien kuiva-ainepitoisuus.

(17)	Olisi oltava mahdollista erotella tiettyjen perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden tuki määräpaikan mukaan, jos maailmankaupan tilanne, tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset tai kansainväliset kauppasopimukset sitä edellyttävät.

(18)

Tietyille perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäville maataloustuotteille yhden varainhoitovuoden aikana mahdollisesti myönnettävän tuen määrien hallinnoimiseksi olisi sallittava tuen vahvistaminen erisuuruiseksi sen mukaan, onko tuen määrä vahvistettu ennalta unionin markkinoiden ja maailmanmarkkinoiden kehityksen perusteella.

(19)

Varainhoitovuoden aikana myönnettävien tukien määrää rajoitetaan unionin kansainvälisten sitoumusten mukaisesti. Perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vienti pitäisi pystyä toteuttamaan ennalta tunnetuin edellytyksin. Toimijoiden olisi erityisesti voitava saada varmuus siitä, että tällaiselle viennille voidaan myöntää unionin sitoumusten kanssa yhteensopivaa tukea. Jos se ei enää ole mahdollista, viejille olisi ilmoitettava asiasta riittävän ajoissa. Tukitodistusten antamisen avulla voidaan varmistaa tukihakemusten seuranta ja varmistaa todistusten haltijoille tuen saaminen siihen määrään asti, jolle todistus on annettu, edellyttäen, että haltijat noudattavat muita unionin säännöissä vahvistettuja vientitukia koskevia edellytyksiä.

(20)

Olisi vahvistettava hallinnointitoimenpiteet tukitodistusjärjestelmää varten. Olisi erityisesti säädettävä vähennyskertoimesta, jota on sovellettava, jos tukitodistushakemusten määrä ylittää käytettävissä olevat määrärahat. Tukitodistusten antamisen keskeyttämisestä tietyissä olosuhteissa olisi säädettävä.

(21)

Tukitodistusten tarkoitus on varmistaa unionin antamien kansainvälisten sitoumusten noudattaminen. Niiden avulla voidaan myös vahvistaa ennalta vientituki, joka voidaan myöntää kolmansiin maihin vietävien tavaroiden valmistuksessa käytettäville maataloustuotteille. Tämä tarkoitus eroaa jossakin määrin niiden vientitodistusten tavoitteista, joita annetaan sellaisinaan vietäville, määrällisiä rajoituksia sisältävien kansainvälisten sitoumusten alaisille perustuotteille. Sen vuoksi olisi täsmennettävä, mitä maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 376/2008 (7) vahvistetuista voimassa olevista maatalouden alan todistuksiin sovellettavista yleisistä säännöksistä ei pitäisi soveltaa tukitodistuksiin.

(22)	Tukimäärät vahvistetaan tai niitä muutetaan useimmiten torstaisin. On tarpeen vähentää riskiä, että ennakkovahvistushakemuksia jätettäisiin keinottelutarkoituksessa. Sen vuoksi torstaisin jätetyt ennakkovahvistushakemukset olisi katsottava seuraavana työpäivänä jätetyiksi.

(23)	Jotta jäsenvaltioiden olisi helpompi käyttää vientitukijärjestelmää, olisi liitteeseen I kuulumattomaan tavaraan sisältyvien eri perustuotteiden tukien määrä ennakkovahvistettava samanaikaisesti.

(24)

Vastaanotettujen todistushakemusten määrä voi ylittää myönnettävissä olevan kokonaismäärän. Sen vuoksi varainhoitovuosi olisi jaettava jaksoihin, jotta varainhoitovuoden lopussa tuotteita vievillä toimijoilla olisi samanlaiset mahdollisuudet saada todistuksia kuin varainhoitovuoden alussa vievillä toimijoilla. Tarvittaessa kaikkiin haettuihin määriin olisi tiettynä ajanjaksona sovellettava vähennyskerrointa.

(25)

Jos yksittäistä erää koskevien vastaanotettujen tukitodistushakemusten kokonaismäärä on pienempi kuin kyseistä erää varten käytettävissä oleva määrä, toimijoiden olisi voitava jättää viikoittaisen järjestelmän mukaisesti tukitodistushakemuksia jäljellä olevan määrän osalta, joka on käytettävissä kyseistä erää varten.

(26)	On tarpeen täsmentää, miten tukitodistuksiin olisi sovellettava tiettyjä asetuksen (EY) N:o 376/2008 säännöksiä, jotka liittyvät tuovassa kolmannessa maassa järjestetyn tarjouskilpailun yhteydessä haettuihin vientituen ennakkovahvistustodistuksiin.

(27)	Olisi säädettävä tukitodistuksiin liittyvän vakuuden vapauttamista koskevista edellytyksistä. Edellytyksiin olisi sisällytettävä velvoitteet, joita pidetään ensisijaisina vaatimuksina ja joista on annettava vakuus, ja todisteet, joilla osoitetaan näiden velvoitteiden täyttäminen.

(28)

Suurin osa viejistä saa tukea alle 100 000 euroa vuodessa. Tällaisen viennin kokonaismäärä on taloudellisesti merkitykseltään vähäinen ja muodostaa hyvin pienen osan perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäville maataloustuotteille myönnettävän vientituen määristä. Näissä tapauksissa pienet viejät olisi voitava vapauttaa todistuksen esittämisestä. Yksinkertaisuuden vuoksi viejillä olisi tietyissä olosuhteissa oltava oikeus käyttää tukitodistuksia menettämättä pienen viejän asemaa. Väärinkäytön ehkäisemiseksi tämän vapautuksen soveltaminen on kuitenkin tarpeen rajata jäsenvaltioon, johon pieni viejä on sijoittautunut.

(29)

Olisi säädettävä valvontajärjestelmästä, joka perustuu siihen, että viejä ilmoittaisi kunkin vientitapahtuman yhteydessä vientitavaroiden valmistukseen käytettyjen tuotteiden määrät toimivaltaisille viranomaisille. Toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava kaikki tarpeellisina pitämänsä toimenpiteet tällaisten ilmoitusten paikkansapitävyyden tarkistamiseksi.

(30)

Vienti-ilmoituksen tarkastamisesta vastaavilla toimivaltaisilla viranomaisilla ei välttämättä ole käytössään riittäviä tietoja valmistuksessa käytettyjä määriä koskevan ilmoituksen hyväksymiseksi, vaikka se perustuisi kemialliseen määritykseen. Tällainen tilanne uhkaa erityisesti silloin, kun vientitavarat on valmistettu muussa kuin viejäjäsenvaltiossa. Sen vuoksi jäsenvaltion, josta tavarat viedään, toimivaltaisten viranomaisten olisi tarvittaessa voitava saada suoraan muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta kaikki näiden käytettävissä olevat kyseisten tavaroiden valmistusta koskevat tiedot.

(31)

Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella, jossa tavarat tuotetaan, toimijoiden olisi voitava tehdä yksinkertaistettu ilmoitus valmistuksessa käytettyjen tuotteiden kokonaismääristä, jos kyseisten viranomaisten saatavilla on näiden toimijoiden keräämät yksityiskohtaiset tiedot valmistuksessa käytetyistä tuotteista.

(32)

Tavaroiden viejä, varsinkaan jos hän ei ole niiden valmistaja, ei voi aina tietää täsmällisesti valmistuksessa käytettyjen maataloustuotteiden määriä, joille hän voi hakea tukea. Viejällä ei sen vuoksi aina ole mahdollisuutta ilmoittaa tällaisia määriä. Sen vuoksi olisi säädettävä vaihtoehtoisesta tavaroiden kemialliseen määritykseen perustuvasta tuen laskemisjärjestelmästä, jota asianomainen voi pyytää sovellettavaksi tiettyjen tavaroiden osalta tätä tarkoitusta varten laaditun taulukon mukaisesti.

(33)

Asetuksen (EY) N:o 612/2009 28 artiklan mukaisesti tukea ei myönnetä tuotteille, jotka eivät ole vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivänä laadultaan virheettömiä, kunnollisia ja myyntikelpoisia. Tämän säännön yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi olisi selvennettävä, että elintarvikehygieniasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 (8) ja eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (9) soveltamisalaan kuuluville ja tämän asetuksen liitteessä II luetelluille tietyille eläintuotteille voidaan myöntää tukea vain, jos ne valmistetaan mainittujen asetusten vaatimusten mukaisesti ja niissä on vaadittu terveysmerkintä.

(34)	Komission on voitava valvoa kaikkia vientitukien osalta toteutettavia toimenpiteitä. Sen vuoksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi toimitettava komissiolle tiettyjä tilastotietoja. Näiden tietojen muoto ja laajuus olisi täsmennettävä.

(35)

Asetuksen (EY) N:o 612/2009 12 artiklan 1 ja 4 kohdan mukaisesti asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa ja b alakohdassa tarkoitettuja sokerituotteita lukuun ottamatta vientitukea saavien ainesosien on oltava peräisin unionista. Sen vuoksi olisi säädettävä tarvittavista toimenpiteistä, joilla varmistetaan kyseisen vaatimuksen noudattaminen.

(36)

Hakemuksia, joiden perusteella tuet myönnetään tämän asetuksen mukaisesti, on paljon. Suurin osa tavaroista, joita nämä hakemukset koskevat, valmistetaan tarkoin määritellyissä teknisissä olosuhteissa, niiden ominaisuudet ja laatu ovat muuttumattomat, ne ovat säännöllisen viennin kohteena ja niiden valmistusohjeet ovat toimivaltaisten viranomaisten rekisteröimiä ja vahvistamia. Kun otetaan huomioon nämä erityisolosuhteet ja tämän asetuksen mukainen vientituen myöntämiseen liittyvä hallinnon yksinkertaistamisen tavoite, on tarkoituksenmukaista antaa jäsenvaltioille enemmän joustovaraa asetuksen (EY) N:o 612/2009 24 artiklan soveltamisessa niiden enimmäismäärien osalta, joihin asti jäsenvaltiot voivat vapauttaa toimijat vaadittavien muiden todisteiden kuin kuljetusasiakirjan esittämisestä.

(37)

On aiheellista varmistaa, että perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden tukien myöntämistä koskevia säännöksiä sovelletaan yhtenäisesti unionissa. Sen vuoksi jokaisen jäsenvaltion olisi ilmoitettava komission välityksellä muille jäsenvaltioille alueellaan sovellettavista erilaisten vientitavaroiden valvontajärjestelmistä.

(38)

Olisi varattava riittävästi aikaa siirtymiselle tukitodistuksia koskevista asetuksen (EY) N:o 1043/2005 mukaisista hallinnollisista järjestelyistä tämän asetuksen mukaisiin hallinnollisiin järjestelyihin. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava vuoden 2011 varainhoitokauden ensimmäisen jättöjakson ensimmäisenä päivänä jätettyihin todistushakemuksiin ja sen olisi tultava voimaan kyseisenä päivänä.

(39)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomien jalostettujen maataloustuotteiden kauppaa koskevia horisontaalisia kysymyksiä käsittelevän hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt asetuksen (EY) N:o 1216/2009 täytäntöönpanemiseksi asetuksen (EY) N:o 1234/2007 nojalla perustetun vientituen myöntämisjärjestelmän osalta.

Sitä sovelletaan perustuotteiden, niistä jalostettujen tuotteiden tai tämän asetuksen 3 artiklan mukaisesti jompaankumpaan näistä ryhmistä rinnastettavien tuotteiden vientiin, kun kyseisiä tuotteita viedään perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina ja ne luetellaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XX olevassa I–V osassa ja tämän asetuksen liitteessä II.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua vientitukea ei myönnetä tavaroille, jotka ovat perussopimuksen 29 artiklan mukaisesti vapaassa vaihdannassa ja jotka jälleenviedään.

Tukea ei myönnetä näille tavaroille silloin, kun ne viedään jalostuksen jälkeen tai toiseen tavaraan lisättyinä.

3.   Viljaa lukuun ottamatta liitteessä II tarkoitettujen CN-koodiin 2208 kuuluvien alkoholijuomien sisältämän alkoholin valmistuksessa käytetyille tuotteille ei myönnetä tukea.

2 artikla

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)	’varainhoitokaudella’ tarkoitetaan jaksoa 1 päivästä lokakuuta seuraavan vuoden 30 päivään syyskuuta;

b)	’varainhoitovuodella’ jaksoa 16 päivästä lokakuuta seuraavan vuoden 15 päivään lokakuuta;

c)	’perustuotteilla’ tämän asetuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita;

d)	’ainesosilla’ perustuotteita, niistä jalostettuja tuotteita tai jompaankumpaan näistä ryhmistä rinnastettavia tuotteita, joita käytetään tavaroiden valmistukseen ja jotka luetellaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii, iii, v ja vii alakohdassa ja b alakohdassa;

e)	’tavaroilla’ perussopimukseen liitteeseen I kuulumattomia tuotteita, jotka luetellaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä XX olevassa I–V osassa ja tämän asetuksen liitteessä II;

f)	’maataloussopimuksella’ Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen yhteydessä tehtyä maataloussopimusta;

g)	’elintarvikeavulla’ maataloussopimuksen 10 artiklan 4 kohdan edellytykset täyttäviä elintarvikeaputoimia;

h)	’jätetuotteilla’ kyseisessä valmistusprosessissa saatuja tuotteita, jotka koostumukseltaan poikkeavat selvästi tosiasiallisesti vietävistä tavaroista ja joita ei voida pitää kaupan;

i)	’sivutuotteilla’ valmistusprosessissa saatuja tuotteita tai tavaroita, jotka koostumukseltaan ja ominaisuuksiltaan poikkeavat tosiasiallisesti vietävistä tavaroista ja joita voidaan pitää kaupan;

j)

’hävikillä’ tuotteiden tai tavaroiden määriä, jotka on saatu kyseisen valmistusprosessin vaiheessa, jossa maataloustuotteet on käytetty sellaisenaan, jotka ovat muita kuin valmistusprosessissa saatuja tosiasiallisesti vietyjen tavaroiden määriä ja muita kuin jätetuotteita ja sivutuotteita ja joita ei voida pitää kaupan.

2.   Edellä 1 kohdan h, i ja j alakohdan soveltamiseksi koostumukseltaan tosiasiallisesti vietävistä tavaroista poikkeavia kyseisessä valmistusprosessissa saatuja tuotteita, jotka myydään yksinomaan niiden hävittämisestä aiheutuvia kustannuksia vastaavaa maksua vastaan, ei pidetä kaupan pidettävinä.

Edellä 1 kohdan j alakohdan soveltamiseksi valmistusprosessissa saadut tuotteet tai tavarat, jotka voidaan maksua vastaan tai maksutta luovuttaa ainoastaan eläinten ravinnoksi, rinnastetaan hävikkiin.

3 artikla

1.   CN-koodiin 1108 13 00 kuuluva perunatärkkelys, joka on saatu suoraan perunasta, lukuun ottamatta sivutuotteita, rinnastetaan maissin jalostuksesta saatavaan tuotteeseen.

2.   CN-koodeihin 0404 10 48–0404 10 62 kuuluva tiivistämätön, myös jäädytetty hera rinnastetaan liitteessä I tarkoitettuun herajauheeseen, jäljempänä ’TJ 1’.

3.   Seuraavat tuotteet rinnastetaan liitteessä I tarkoitettuun maitojauheeseen, jonka rasvapitoisuus on enintään 1,5 prosenttia, jäljempänä ’TJ 2’:

a)	CN-koodeihin 0403 10 11, 0403 90 51 ja 0404 90 21 kuuluvat maito ja maitotuotteet, tiivistämättömät, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämättömät, myös jäädytetyt, joiden maitorasvapitoisuus on enintään 0,1 painoprosenttia,

b)	CN-koodeihin 0403 10 11, 0403 90 11 ja 0404 90 21 kuuluvat maito ja maitotuotteet, jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämättömät, joiden maitorasvapitoisuus on enintään 1,5 painoprosenttia.

4.   Seuraavat tuotteet rinnastetaan liitteessä I tarkoitettuun maitojauheeseen, jonka rasvapitoisuus on 26 prosenttia jäljempänä ’TJ 3’:

a)	CN-koodeihin 0403 10 11, 0403 10 13, 0403 90 51, 0403 90 53, 0404 90 21 ja 0404 90 23 kuuluvat maito, kerma ja maitotuotteet, tiivistämättömät, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämättömät, myös jäädytetyt, joiden maitorasvapitoisuus on enemmän kuin 0,1 ja enintään 6 painoprosenttia,

b)

CN-koodeihin 0403 10 11, 0403 10 13, 0403 10 19, 0403 90 13, 0403 90 19, 0404 90 23 ja 0404 90 29 kuuluvat maito, kerma ja maitotuotteet, jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämättömät, joiden maitorasvapitoisuus on enemmän kuin 1,5 ja vähemmän kuin 45 painoprosenttia.

5.   Seuraavat tuotteet on rinnastettava TJ 6:een:

a)	CN-koodeihin 0403 10 19, 0403 90 59, 0404 90 23 ja 0404 90 29 kuuluvat maito, kerma ja maitotuotteet, tiivistämättömät, lisättyä sokeria ja muuta makeutusainetta sisältämättömät, joiden maitorasvapitoisuus on enemmän kuin 6 painoprosenttia,

b)	CN-koodeihin 0403 10 19, 0403 90 19 ja 0404 90 29 kuuluvat maito, kerma ja maitotuotteet, jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämättömät, joiden maitorasvapitoisuus on vähintään 45 painoprosenttia,

c)	CN-koodeihin 0405 10, 0405 20 90, 0405 90 10 ja 0405 90 90 kuuluva voi ja muu maitorasva, joiden maitorasvapitoisuus on muu kuin 82 painoprosenttia mutta vähintään 62 painoprosenttia.

6.   CN-koodeihin 0403 10 11–0403 10 19, 0403 90 51–0403 90 59 ja 0404 90 21–0404 90 29 kuuluvat tiivistetyt, muussa muodossa kuin jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa olevat, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämättömät maito, kerma ja maitotuotteet rinnastetaan tuotteen kuiva-ainepitoisuuden rasvattoman osuuden osalta liitteessä I tarkoitettuun rasvattomaan maitojauheeseen (TJ 2). Tuotteen maitorasvapitoisuuden osalta ne rinnastetaan TJ 6:een.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös juustoon ja juustoaineeseen.

7.   CN-koodiin 1006 20 kuuluva esikuorittu riisi ja CN-koodeihin 1006 30 21–1006 30 48 kuuluva osittain hiottu riisi rinnastetaan CN-koodeihin 1006 30 61–1006 30 98 kuuluvaan kokonaan hiottuun riisiin.

8.   Jos seuraavat tuotteet ovat asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 ja komission asetuksessa (EY) N:o 951/2006 (10) säädettyjen tukikelpoisuutta koskevien edellytysten mukaisia, ne on rinnastettava CN-koodiin 1701 99 10 kuuluvaan valkoiseen sokeriin:

a)	CN-koodiin 1701 11 90 tai 1701 12 90 kuuluva raakasokeri (ruoko- tai juurikassokeri), joka sisältää kuivana polarimetrisesti määritettynä vähintään 92 painoprosenttia sakkaroosia,

b)	CN-koodeihin 1701 91 00 ja 1701 99 90 kuuluvat sokerit,

c)	asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevan III osan c alakohdassa tarkoitetut tuotteet, lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevan I osan soveltamisalaan kuuluvista tuotteista osittain valmistettuja seoksia,

d)	asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevan III osan d ja g alakohdassa tarkoitetut tuotteet, lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteen I soveltamisalaan kuuluvista tuotteista osittain valmistettuja seoksia.

4 artikla

Tämän asetuksen säännösten lisäksi sovelletaan asetuksen (EY) N:o 612/2009 ja asetuksen (ETY) N:o 2220/85 säännöksiä, ellei tämän asetuksen 39 artiklan 4 kohdassa ja 50 artiklassa toisin säädetä.

II   LUKU

VIENTITUET

1   JAKSO

Laskentamenetelmä

5 artikla

1.   Kunkin samana tavarana vietävän perustuotteen 2 jakson säännösten mukaisesti määritetylle määrälle myönnettävän tuen määrä saadaan kertomalla tuotemäärä sillä kyseisen perustuotteen tuen määrällä, joka on laskettu painoyksikköä kohden 3 jakson mukaisesti.

2.   Kun tietylle perustuotteelle vahvistetaan 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti erisuuruisia tuen määriä, erityinen määrä on laskettava kunkin sellaisen perustuotteen määrän osalta, johon sovelletaan erillistä tuen määrää.

3.   Kun tavaraa on käytetty vientitavaran valmistuksessa, jokaisen valmistuksessa käytetyn perustuotteen, niistä jalostettujen tuotteiden tai 3 artiklan mukaisesti jompaankumpaan näistä kahdesta ryhmästä rinnastettavien tuotteiden tuen määrän laskemisessa käytetään sitä määrää, jota sovelletaan sellaisenaan vietävään ensimmäiseen tavaraan.

2   JAKSO

Viitemäärä

6 artikla

Tavaroiden tuen määrän laskentaperusteena käytettävä kunkin perustuotteen määrä, jäljempänä ’viitemäärä’, määritetään 7, 8 ja 9 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta tapauksia, joissa viitataan liitteeseen III tai sovelletaan 47 artiklan 2 kohtaa.

7 artikla

Perustuotetta sellaisenaan tai siihen rinnastettavaa tuotetta käytettäessä viitemäärä on vientitavaran valmistuksessa tosiasiallisesti käytetty määrä liitteessä VII vahvistettujen muuntokertoimien mukaisesti.

8 artikla

1.   Käytettäessä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja liitteessä I olevan I osan tai asetuksen (EY) N:o 1234/2007 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja liitteessä I olevan II osan soveltamisalaan kuuluvaa tuotetta viitemäärä on sama määrä kuin vientitavaran valmistuksessa tosiasiallisesti käytetty määrä muunnettuna perustuotteen määräksi tämän asetuksen liitteessä V vahvistettuja kertoimia soveltamalla, jos tuotetta koskee jokin seuraavista:

a)	tuote on jalostettu perustuotteesta tai kyseiseen perustuotteeseen rinnastettavasta tuotteesta;

b)	tuote rinnastetaan perustuotteesta jalostettuun tuotteeseen;

c)	tuote on saatu jalostamalla perustuotteesta jalostettuun tuotteeseen rinnastettavaa tuotetta.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, CN-koodiin 2208 kuuluvien alkoholijuomien sisältämän viljapohjaisen alkoholin osalta viitemäärä on kuitenkin 3,4 kilogrammaa ohraa viljapohjaisen alkoholin tilavuusprosenttia kohden jokaiselta vietävältä alkoholijuomahehtolitralta.

9 artikla

1.   Jompaakumpaa seuraavista tuotteista käytettäessä viitemäärä vastaa kunkin kyseisen perustuotteen osalta, jollei 11 artiklasta muuta johdu, toimivaltaisten viranomaisten 45 artiklan mukaisesti vahvistamaa määrää:

a)	perussopimuksen liitteeseen I kuulumaton tämän asetuksen 7 tai 8 artiklassa tarkoitetusta tuotteesta jalostettu tuote;

b)	7 tai 8 artiklassa tarkoitettuja tuotteita tai tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita sekoittamalla tai jalostamalla saatu tuote.

Tämä viitemäärä määritetään vientitavaran valmistuksessa tosiasiallisesti käytetyn tuotteen määrän perusteella.

Määrän laskemiseksi sovelletaan liitteessä VII tarkoitettuja muuntokertoimia tai tapauksen mukaan 8 artiklassa tarkoitettuja erityisiä laskentasääntöjä, vastaavuussuhteita ja kertoimia.

2.   Poiketen siitä, mitä edellä 1 kohdassa säädetään, CN-koodiin 2208 kuuluvien alkoholijuomien sisältämän viljapohjaisen alkoholin osalta viitemäärä on kuitenkin 3,4 kilogrammaa ohraa viljapohjaisen alkoholin tilavuusprosenttia kohden jokaista vietävää alkoholijuomahehtolitraa kohden.

10 artikla

1.   Edellä 6–9 artiklan soveltamiseksi pidetään tosiasiallisesti käytettyinä tuotteita, joita on käytetty sellaisenaan vientitavaran valmistuksessa.

2.   Jos perustuote jalostetaan tämän tavaran jossakin valmistusvaiheessa toiseksi perustuotteeksi, joka on pitemmälle jalostettu ja jota käytetään myöhemmässä vaiheessa, ainoastaan tätä jälkimmäistä perustuotetta pidetään tosiasiallisesti käytettynä.

3.   Edellä olevan 1 kohdan mukaiset tosiasiallisesti käytettyjen tuotteiden määrät on määritettävä jokaisen vientitavaran osalta.

4.   Poiketen siitä, mitä edellä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, vietäessä säännöllisesti tarkoin määritellyissä teknisissä olosuhteissa valmistettuja ominaisuuksiltaan ja laadultaan muuttumattomia tavaroita nämä määrät voidaan toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella määrittää joko kyseisten tavaroiden valmistusohjeen perusteella tai näiden tavaroiden tietyn määrän valmistuksessa määrättynä ajanjaksona käytettyjen tuotemäärien keskiarvon perusteella. Näin määritettyjä tuotemääriä on pidettävä laskentaperusteena niin kauan kuin kyseisten tavaroiden valmistusolosuhteet pysyvät muuttumattomina.

Näin määritetyt tuotemäärät on vahvistettava vähintään kerran vuodessa, jollei toimivaltainen viranomainen anna virallista lupaa menetellä toisin.

11 artikla

1.   Liitteessä III lueteltujen tavaroiden osalta perustuotteen kilogrammoina ilmaistu viitemäärä 100 tavarakiloa kohden on mainitussa liitteessä tavarakohtaisesti vahvistettu määrä.

Tuoreiden makaronivalmisteiden osalta liitteessä III lueteltujen perustuotteiden määrä on kuitenkin alennettava samalle tasolle kuin kuivattujen makaronivalmisteiden määrä kertomalla kyseisten perustuotteiden määrä kuiva-aineen prosentuaalisella osuudella ja jakamalla se 88:lla.

2.   Kun liitteessä III luetellut tavarat on osittain valmistettu tuotteista, joiden vientituen maksaminen kuuluu asetuksen (EY) N:o 1234/2007 piiriin, ja osittain muista tuotteista, viitemäärä on ensiksi mainittujen tuotteiden osalta määritettävä 6–10 artiklan mukaisesti.

12 artikla

1.   Tosiasiallisesti käytettyjen maataloustuotteiden määrien määrittämiseksi sovelletaan 2 ja 3 kohtaa.

2.   Jokainen 10 artiklan mukaisesti käytetty tukikelpoinen maataloustuote, joka häviää tavanomaisen valmistusprosessin kuluessa esimerkiksi höyrynä, savuna tai muuttumalla pölyksi tai tuhkaksi, jota ei voida ottaa talteen, on tukikelpoinen kaikkien näiden käytettyjen määrien osalta kokonaisuudessaan.

3.   Mikään tavaramäärä, jota ei ole tosiasiallisesti viety, ei ole tukikelpoinen tosiasiallisesti käytettyjen maataloustuotteiden määrien osalta.

näillä tavaroilla on sama koostumus kuin tosiasiallisesti viedyillä tavaroilla, näiden jälkimmäisten valmistuksessa tosiasiallisesti käytettyjen maataloustuotteiden määriin voidaan soveltaa suhteellista alennusta.

13 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä 12 artiklan 3 kohdassa säädetään, tavaran valmistukseen liittyvät enintään kahden painoprosentin hävikit otetaan huomioon tukea varten.

Kahden prosentin kynnys on laskettava valmistuksessa käytettyjen kaikkien raaka-aineiden kuiva-aineen painosta, josta on vähennetty 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut määrät, suhteessa tosiasiallisesti vietyjen tavaroiden kuiva-aineen painoon, tai se on laskettava jollakin muulla tavaran tuotanto-olosuhteisiin soveltuvalla menetelmällä.

2.   Jos tavaran valmistukseen liittyy yli kahden prosentin hävikki, ylijäämä hävikki ei ole oikeutettu tosiasiallisesti käytettyjen maataloustuotteiden määrille myönnettäviin tukiin. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset saavat kuitenkin hyväksyä suuremman hävikin asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tapaukset, joissa toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet suuremman hävikin, sekä tällaisen hyväksymisen syyt.

3.   Jätetuotteisiin sisältyvät tosiasiallisesti käytetyt maataloustuotteiden määrät otetaan huomioon tukea varten.

4.   Sivutuotteita saataessa on määritettävä toisaalta vientitavaroihin ja toisaalta sivutuotteisiin liitettävät tosiasiallisesti käytetyt maataloustuotteiden määrät.

3   JAKSO

Tuen määrä

14 artikla

1.   Komissio vahvistaa vientituen määrän tämän asetuksen liitteessä I luetelluille perustuotteille, jotka viedään perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina, asetuksen (EY) N:o 1234/2007 164 artiklan mukaisesti 100 kilolle perustuotetta samaksi ajaksi kuin sellaisinaan vietäville samoille tuotteille vahvistettu tuki.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tuki voidaan vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1216/2009 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti määritetyn muun aikataulun mukaan.

15 artikla

1.   Komissio määrittää tuen määrän ottaen erityisesti huomioon seuraavat:

a)	jalostusteollisuudelle aiheutuvat perustuotteiden keskimääräiset hankintakustannukset unionin markkinoilla ja maailmanmarkkinahinnat,

b)	perussopimuksen liitteeseen I kuuluviin, valmistusolosuhteiltaan keskenään verrattavissa oleviin jalostettuihin maataloustuotteisiin sovellettavan vientituen taso,

c)	tarve varmistaa tasapuoliset kilpailuolosuhteet unionin tuotteita käyttävän teollisuuden ja kolmansien maiden tuotteita sisäisessä jalostusmenettelyssä käyttävän teollisuuden kesken,

d)	perustuotteiden talousarviomenojen ja markkinahintojen kehitys unionissa ja maailmanmarkkinoilla,

e)	perussopimuksen 218 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvien rajoitusten noudattaminen.

2.   Tuen määriä vahvistettaessa on tarvittaessa otettava huomioon kaikissa jäsenvaltioissa perustuotteisiin tai niihin rinnastettaviin tuotteisiin sovellettavat avustukset tai muut vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet asetuksen (EY) N:o 1234/2007 mukaisesti.

3.   Perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisältyville maataloustuotteille myönnettävä vientituki ei saa olla suurempi kuin kyseisille tuotteille niitä sellaisenaan vietäessä maksettava tuki.

16 artikla

1.   CN-koodiin 1108 13 00 kuuluvan perunatärkkelyksen tuen määrä vahvistetaan erikseen maissiekvivalenttina asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti tämän asetuksen 15 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja perusteita soveltaen. Käytetyt määrät perunatärkkelystä muunnetaan maissiekvivalenteiksi tämän asetuksen 8 artiklan mukaisesti.

2.   Jos asianomainen osapuoli ei anna 45 artiklassa tarkoitetussa ilmoituksessa 48 artiklan 1 kohdan d alakohdassa vaadittuja tietoja tai toimita tyydyttäviä asiakirjoja ilmoituksensa vahvistukseksi CN-koodeihin 2905 44 ja 3824 60 kuuluvien D-glusitolin (sorbitolin) seosten osalta, seosten tuen määrä on sama kuin sen perustuotteen tuen määrä, johon sovelletaan alinta tuen määrää.

17 artikla

1.   Kun kyse on CN-koodeihin 1108 11 00 –1108 19 90 kuuluvista tärkkelyksistä tai asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevan I osan d kohdassa luetelluista näiden tärkkelysten jalostamisesta saaduista tuotteista, tukea myönnetään ainoastaan, jos tuotteiden toimittaja esittää ilmoituksen, jossa todistetaan, että tuotteet on valmistettu suoraan viljasta, perunasta tai riisistä ja ettei millään tavoin ole käytetty sellaisia sivutuotteita, jotka on saatu muiden maataloustuotteiden tai tavaroiden valmistuksessa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta sovelletaan sen peruuttamiseen saakka saman tuottajan kaikkiin toimituksiin. Se tarkastetaan 45 artiklan mukaisesti.

18 artikla

1.   Jos maissitärkkelykseen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti rinnastettavan perunatärkkelyksen kuiva-ainepitoisuus on vähintään 80 prosenttia, vientituen määrä on 14 artiklan mukaisesti vahvistettu määrä. Jos kuiva-ainepitoisuus on alle 80 prosenttia, tuen määrä saadaan kertomalla 14 artiklan mukaisesti vahvistettu tukimäärä kuiva-aineen tosiasiallisella prosentuaalisella osuudella ja jakamalla tulos 80:lla.

Jos muiden tärkkelysten kuiva-ainepitoisuus on vähintään 87 prosenttia, vientituen määrä on 14 artiklan mukaisesti vahvistettu määrä. Jos kuiva-ainepitoisuus on alle 87 prosenttia, tuen määrä saadaan kertomalla 14 artiklan mukaisesti vahvistettu tukimäärä kuiva-aineen tosiasiallisella prosentuaalisella osuudella ja jakamalla tulos 87:llä.

2.   Jos CN-koodeihin 1702 30 90, 1702 40 90, 1702 90 50 tai 2106 90 55 kuuluvan glukoosi- tai maltodekstriinisiirapin kuiva-ainepitoisuus on vähintään 78 prosenttia, vientituen määrä on 14 artiklan mukaisesti vahvistettu määrä. Jos näiden siirappien kuiva-ainepitoisuus on vähemmän kuin 78 prosenttia, sovellettavan tuen määrä saadaan kertomalla 14 artiklan mukaisesti vahvistettu tukimäärä kuiva-aineen tosiasiallisella prosentuaalisella osuudella ja jakamalla tulos 78:lla.

3.   Edellä 1 kohdan soveltamiseksi tärkkelysten kuiva-ainepitoisuus määritetään käyttäen komission asetuksen (EY) N:o 687/2008 (11) liitteessä IV tarkoitettua menetelmää ja glukoosi- tai maltodekstriinisiirapin kuiva-ainepitoisuus määritetään käyttäen komission direktiivin 79/796/ETY (12) liitteessä II tarkoitettua menetelmää 2 tai jotakin muuta soveltuvaa, vähintään vastaavat takeet antavaa määritysmenetelmää.

4.   Antaessaan 45 artiklassa tarkoitettua ilmoitusta hakijan on ilmoitettava myös käytettyjen tärkkelysten tai käytetyn glukoosi- tai maltodekstriinisiirapin kuiva-ainepitoisuus.

19 artikla

1.   CN-koodiin 3501 10 kuuluvien kaseiinien, CN-koodiin 3501 90 90 kuuluvien kaseinaattien tai CN-koodeihin 3502 11 90 ja 3502 19 90 kuuluvan sellaisenaan vietävän muna-albumiinin tuki voidaan vahvistaa määräpaikan mukaan erisuuruiseksi, jos sitä edellyttää jokin seuraavista:

a)	näiden tavaroiden maailmankaupan tilanne;

b)	tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset;

c)	kansainväliset kauppasopimukset.

2.   CN-koodeihin 1902 11 00, 1902 19 ja 1902 40 10 kuuluvien tavaroiden osalta tuki voi olla määräpaikan mukaisesti erisuuruinen.

3.   Tuki voi olla erisuuruinen sen mukaan, onko tuen määrä vahvistettu ennakolta 26 artiklan mukaisesti.

20 artikla

1.   Tuen määrä on tavaroiden vientipäivänä voimassa oleva tuen määrä seuraavia tapauksia lukuun ottamatta:

a)	on tehty 26 artiklan mukainen hakemus tuen määrän vahvistamiseksi ennakolta;

b)	on tehty 37 artiklan 2 kohdan mukainen hakemus ja tuen määrä on vahvistettu ennakolta päivänä, jona tukitodistushakemus jätettiin.

2.   Jos tuen määrän ennakkovahvistusjärjestelmää sovelletaan, ennakkovahvistushakemuksen jättöpäivänä voimassa olevaa määrää sovelletaan tukitodistuksen voimassaoloaikana kyseisen päivän jälkeen tapahtuvaan vientiin 35 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Kun kyseessä ovat vilja- ja riisipohjaiset jalostetut tuotteet, tuen määrää tarkistetaan niiden samojen sääntöjen mukaan, joita sovelletaan sellaisenaan vietävien perustuotteiden tukien määrän vahvistamiseen ennakolta, käyttäen kuitenkin liitteessä V vahvistettuja muuntokertoimia.

3.   Asetuksessa (EY) N:o 376/2008 tarkoitettuja tukitodistusotteita ei saa vahvistaa ennakolta erillään niitä koskevista todistuksista.

III   LUKU

TUKITODISTUKSET

1   JAKSO

Yleiset säännökset

21 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava hakijoille kaikkialla unionissa voimassa oleva tukitodistus riippumatta hakijoiden sijoittautumispaikasta unionissa.

Tukitodistus takaa tuen maksamisen edellyttäen, että V luvussa vahvistetut edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset voivat sisältää tuen määrän ennakkovahvistuksen. Todistukset ovat voimassa ainoastaan yhden varainhoitokauden ajan.

2.   Tukien myöntäminen tämän asetuksen liitteessä II lueteltujen tavaroiden muodossa olevien perustuotteiden vientiin tai asetuksen (EY) N:o 1670/2006 2 artiklassa tarkoitettujen, tislattujen alkoholijuomien valmistusta varten tullin valvontaan asetettujen viljojen vientiin edellyttää tämän asetuksen 24 artiklan mukaisesti annetun tukitodistuksen esittämistä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut viljat on katsottava viedyiksi.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 612/2009 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa, 33 artiklan 1 kohdassa, 37 artiklan 1 kohdassa, 41 artiklan 1 kohdassa ja 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin toimituksiin eikä tämän asetuksen luvussa IV tarkoitettuun vientiin.

3.   Edellä 20 artiklan 2 kohdassa säädetyn ennakkovahvistusjärjestelmän mukaisen tuen myöntäminen edellyttää tuen määrän ennakkovahvistuksen sisältävän tukitodistuksen esittämistä.

22 artikla

1.   Tässä asetuksessa tarkoitettuihin tukitodistuksiin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 376/2008 säännöksiä.

2.   Todistuksia koskeviin, määrinä ilmoitettaviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä, asetuksessa (EY) N:o 376/2008 vahvistettuja säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin tässä asetuksessa tarkoitettuja tukitodistuksia koskeviin euroina ilmoitettaviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin ottaen huomioon tämän asetuksen liite VI.

3.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, asetuksen (EY) N:o 376/2008 7 artiklan 2 ja 4 kohtaa, 8, 11 ja 13 artiklaa, 17 artiklan 1 kohtaa, 20, 23, 31, 32 ja 34 artiklaa, 35 artiklan 6 kohtaa sekä 41, 45, 46 ja 48 artiklaa ei sovelleta tässä asetuksessa tarkoitettuihin tukitodistuksiin.

4.   Asetuksen (EY) N:o 376/2008 39 ja 40 artiklan soveltamista varten 30 päivään syyskuuta voimassa olevien todistusten voimassaoloa ei voi jatkaa.

Tällaisissa tapauksissa todistus on peruutettava niiden määrien osalta, joita ei ylivoimaisen esteen vuoksi ole haettu, ja vastaava vakuus on vapautettava.

23 artikla

1.   Muut kuin 36 artiklassa tarkoitettuja elintarvikeaputoimia koskevat tukitodistushakemukset ovat voimassa ainoastaan, jos niistä on annettu asetuksen (EY) N:o 376/2008 14 artiklassa säädetyin edellytyksin vakuus, joka on 10 prosenttia haetusta määrästä.

2.   Vakuus vapautetaan tämän asetuksen 40 artiklassa vahvistetuin edellytyksin.

24 artikla

1.   Tukitodistushakemus ja itse tukitodistus on laadittava asetuksen (EY) N:o 376/2008 liitteessä I esitetyn lomakkeen ”Vienti- tai ennakkovahvistustodistus” pohjalta, ja niissä on ilmoitettava määrä euroina.

Nämä asiakirjat on täytettävä tämän asetuksen liitteessä VI annettujen ohjeiden mukaisesti.

2.   Jos hakija ei aio harjoittaa vientiä muiden jäsenvaltioiden kautta kuin sen, jossa hakija hakee tukitodistusta, toimivaltainen viranomainen voi säilyttää tukitodistuksen sähköisessä muodossa. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava hakijalle tämän tukitodistuksen rekisteröinnistä ja toimitettava tälle tiedot, jotka ovat haltijalle tarkoitetussa tukitodistuksen kappaleessa, jäljempänä ’kappale nro 1’. Tukitodistuksen myöntäneille viranomaisille tarkoitettua kappaletta, jäljempänä ’kappale nro 2’, ei anneta.

Toimivaltaisen viranomaisen on rekisteröitävä liitteessä VI olevassa III ja IV jaksossa tarkoitettujen todistusten tiedot sekä tukitodistukseen merkityt määrät.

25 artikla

1.   Todistuksista johtuvat velvoitteet eivät ole siirrettävissä. Todistuksenhaltija voi siirtää todistuksesta johtuvat oikeudet todistuksen voimassaoloaikana, jos siirto tapahtuu ainoastaan yhden siirronsaajan hyväksi todistusta ja sen otetta kohden. Siirto koskee määriä, joita ei ole vielä merkitty todistukseen tai sen otteisiin.

2.   Siirronsaaja ei voi siirtää edelleen oikeuttaan mutta voi palauttaa sen todistuksenhaltijalle. Palautus todistuksenhaltijalle koskee määriä, joita ei ole vielä merkitty todistukseen tai sen otteisiin. Tällaisessa tapauksessa todistuksen antavan viranomaisen on merkittävä todistuksen 6 kohtaan jokin liitteessä VIII vahvistetuista maininnoista.

3.   Jos todistuksenhaltija pyytää siirtoa tai jos siirronsaaja palauttaa oikeutensa todistuksenhaltijalle, todistuksen antanut viranomainen tai kunkin jäsenvaltion nimeämä(t) virasto(t) merkitsee todistukseen tai tarvittaessa sen otteeseen:

a)	siirronsaajan nimen ja osoitteen 1 kohdan mukaisesti tai 2 kohdassa tarkoitetun maininnan,

b)	siirron tai palautuksen päivämäärän leimallaan varmennettuna.

4.   Siirto tai palautus tulee voimaan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna merkintäpäivämääränä.

26 artikla

1.   Tukimäärien ennakkovahvistushakemukset koskevat kaikkia sovellettavia tukimääriä.

2.   Ennakkovahvistusta voidaan hakea joko tukitodistusta haettaessa tai tukitodistuksen antamispäivästä lähtien.

3.   Ennakkovahvistushakemukset tehdään liitteessä VI olevan II osan mukaisesti asetuksen (EY) N:o 376/2008 liitteessä I vahvistettua lomaketta käyttäen. Ennakkovahvistusta ei sovelleta ennen hakemuksen jättöpäivää toteutettuun vientiin.

4.   Torstaina jätetyt ennakkovahvistushakemukset katsotaan seuraavana työpäivänä jätetyiksi.

27 artikla

1.   Tukitodistuksen haltija voi hakea todistuksen otetta, joka laaditaan asetuksen (EY) N:o 376/2008 liitteessä I vahvistetulle lomakkeelle. Hakemukseen on sisällytettävä tämän asetuksen liitteessä VI olevan II osan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Määrä, jolle otetta pyydetään, on kirjattava alkuperäiseen todistukseen.

2.   Ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa voimassa olevista rekisteröidyistä todistuksista voidaan ottaa koko unionin alueella voimassa olevia otteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 376/2008 9 artiklan soveltamista.

28 artikla

1.   Kunkin viejän on laadittava asetuksen (EY) N:o 612/2009 46 artiklassa tarkoitettu erityinen maksamista koskeva hakemus. Se on esitettävä maksamisesta vastaavalle viranomaiselle, ja sen liitteenä on oltava vastaavat todistukset, paitsi jos kyseessä on tämän asetuksen 24 artiklan 2 kohdassa säädetty todistusten rekisteröinti tai tukitodistusten soveltamisalaan kuulumaton vienti.

Toimivaltainen viranomainen voi katsoa, että erityinen hakemus ei ole asetuksen (EY) N:o 612/2009 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tuen maksamista koskeva asiakirja.

Toimivaltainen viranomainen voi pitää erityistä hakemusta asetuksen (EY) N:o 612/2009 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna vienti-ilmoituksena. Tällöin tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päivä, jona maksajaviranomainen vastaanottaa erityisen hakemuksen, on päivä, jona maksajaviranomainen on vastaanottanut vienti-ilmoituksen. Muissa tapauksissa erityiseen hakemukseen on sisällyttävä vienti-ilmoituksen tarkat tiedot, vienti-ilmoituksen viitenumero mukaan lukien.

2.   Maksajaviranomainen määrittää haetun määrän erityisessä hakemuksessa ilmoitettujen tietojen mukaan yksinomaan viedyn perustuotteen (vietyjen perustuotteiden) määrän ja laadun sekä tuen sovellettavan määrän (sovellettavien määrien) perusteella. Kyseiset tiedot on merkittävä selkeästi tai niihin on oltava selkeä viittaus vienti-ilmoituksessa.

Maksajaviranomainen merkitsee kyseisen määrän tukitodistukseen kuuden kuukauden kuluessa erityisen hakemuksen vastaanottopäivästä.

Luvut merkitään todistuksen kappaleen nro 1 kääntöpuolelle kohtiin 28, 29 ja 30 euroina määrien sijaan.

Kolmatta alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin sähköisessä muodossa oleviin todistuksiin.

3.   Jos tukitodistusta ei ole rekisteröity 24 artiklan 2 kohdassa säädetyllä tavalla, todistuksen kappale nro 1 palautetaan määrien merkitsemisen jälkeen haltijalle tai maksajaviranomainen säilyttää sen viejän pyynnöstä.

4.   Tukitodistuksessa myönnettyä määrää vastaavasti pidätetty vakuus voidaan vietyjen tavaroiden osalta vapauttaa tai se voidaan siirtää tuen ennakkomaksun suorittamisen vakuudeksi asetuksen (EY) N:o 612/2009 II osaston 2 luvun mukaisesti.

29 artikla

1.   Yhtä varainhoitokautta varten myönnettäviä tukitodistuksia voidaan hakea erikseen kuudessa erässä. Todistushakemukset on jätettävä viimeistään:

a)	7 päivänä syyskuuta 1 päivästä lokakuuta käytettävien todistusten osalta,

b)	7 päivänä marraskuuta 1 päivästä joulukuuta käytettävien todistusten osalta,

c)	7 päivänä tammikuuta 1 päivästä helmikuuta käytettävien todistusten osalta,

d)	7 päivänä maaliskuuta 1 päivästä huhtikuuta käytettävien todistusten osalta,

e)	7 päivänä toukokuuta 1 päivästä kesäkuuta käytettävien todistusten osalta,

f)	7 päivänä heinäkuuta 1 päivästä elokuuta käytettävien todistusten osalta.

2.   Toimija voi jättää tukitodistushakemuksen ainoastaan sen erän osalta, joka vastaa hakemuksen tekopäivää seuraavaa, 1 kohdassa vahvistettua ensimmäistä määräaikaa.

30 artikla

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava todistushakemuksista komissiolle seuraaviin määräaikoihin mennessä:

a)	14 päivänä syyskuuta 29 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen todistusten osalta;

b)	14 päivänä marraskuuta 29 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen todistusten osalta;

c)	14 päivänä tammikuuta 29 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen todistusten osalta;

d)	14 päivänä maaliskuuta 29 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen todistusten osalta;

e)	14 päivänä toukokuuta 29 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen todistusten osalta;

f)	14 päivänä heinäkuuta 29 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen todistusten osalta.

31 artikla

1.   Kokonaismäärä, jolle tukitodistuksia voidaan antaa kullakin varainhoitokaudella, on määritettävä 2 kohdan mukaisesti.

2.   Maataloussopimuksen 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetusta tukien enimmäismäärästä on vähennettävä seuraavat osatekijät:

a)	enimmäismäärän ylittävä ja edellisenä varainhoitovuonna aiheetta myönnetty määrä;

b)	tämän asetuksen IV luvussa tarkoitetun viennin kattamiseen varattu määrä;

c)	määrät, joille on annettu kyseisenä varainhoitokautena voimassa olevia tukitodistuksia.

3.   Jäljempänä 41 artiklassa tarkoitettu määrä, jolle annetut todistukset on palautettu, on lisättävä näin saatuun määrään 2 kohdan mukaisesti.

4.   Käyttämättä jäänyt, IV luvussa tarkoitetun viennin kattamiseen varattu määrä on lisättävä 2 kohdan mukaisesti saatuun lukuun.

5.   Jos joistakin 2 kohdassa tarkoitetuista määristä on epävarmuutta, tämä on otettava huomioon lopullista määrää määritettäessä.

32 artikla

Kokonaismäärä, jolle todistuksia voidaan antaa kunkin 29 artiklassa tarkoitetun erän osalta, on

a)	30 prosenttia 31 artiklan mukaisesti lasketusta määrästä, joka määritetään 14 päivänä syyskuuta 29 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun erän osalta;

b)	27 prosenttia 31 artiklan mukaisesti lasketusta määrästä, joka määritetään 14 päivänä marraskuuta 29 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun erän osalta;

c)	32 prosenttia 31 artiklan mukaisesti lasketusta määrästä, joka määritetään 14 päivänä tammikuuta 29 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun erän osalta;

d)	44 prosenttia 31 artiklan mukaisesti lasketusta määrästä, joka määritetään 14 päivänä maaliskuuta 29 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun erän osalta;

e)	67 prosenttia 31 artiklan mukaisesti lasketusta määrästä, joka määritetään 14 päivänä toukokuuta 29 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun erän osalta;

f)	100 prosenttia 31 artiklan mukaisesti lasketusta määrästä, joka määritetään 14 päivänä heinäkuuta 29 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun erän osalta.

2   JAKSO

Tukitodistushakemukset ja todistusten myöntäminen

33 artikla

1.   Jos yhtä erää koskevien hakemusten kattama kokonaismäärä ylittää 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun enimmäismäärän, komissio vahvistaa vähennyskertoimen, jota sovelletaan kaikkiin 29 artiklassa tarkoitettuja päivämääriä ennen jätettyihin hakemuksiin siten, että 31 artiklassa tarkoitettua enimmäismäärää noudatetaan.

Komissio julkaisee kertoimen Euroopan unionin virallisessa lehdessä viiden työpäivän kuluessa 30 artiklassa tarkoitetusta päivämäärästä.

2.   Jos komissio vahvistaa vähennyskertoimen, todistukset annetaan haetulle määrälle, joka kerrotaan erotuksella, joka saadaan vähentämällä luvusta 1 tämän artiklan 1 kohdan tai 34 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti määritetty vähennyskerroin.

Edellä 29 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun erän osalta hakijat voivat kuitenkin peruuttaa hakemuksensa viiden työpäivän kuluessa siitä, kun kerroin on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 päivään elokuuta mennessä määrät, joiden osalta hakijat ovat peruuttaneet tukitodistushakemuksensa 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

34 artikla

1.   Jos vähennyskerrointa ei ole 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaistu sen jälkeen, kun 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu, yksittäistä erää koskevien tukitodistushakemusten jättämiselle vahvistettu määräaika on päättynyt, toimija voi jättää tukitodistuksen antamista koskevan hakemuksen mahdollisen jäljellä olevan määrän osalta, joka on käytettävissä kyseistä erää varten ja jota ei ole vielä haettu.

Hakemus on jätettävä 29 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun seuraavaan määräaikaan ulottuvana ajanjaksona.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tietyn viikon aikana jätetyt hakemukset komissiolle seuraavana maanantaina. Niitä vastaavat todistukset voidaan antaa ilmoitusta seuraavasta keskiviikosta alkaen edellyttäen, että komissio ei ole antanut muita ohjeita.

3.   Jos tietyn hakuviikon aikana vastaanotettujen hakemusten kokonaismäärä ylittää 1 kohdassa tarkoitetun jäljellä olevan määrän, komissio toteuttaa yhden tai useamman seuraavista toimenpiteistä:

a)	vahvistaa vähennyskertoimen, jota sovelletaan kyseisen hakuviikon aikana jätettyihin tukitodistushakemuksiin, joista on ilmoitettu komissiolle ja joiden osalta ei vielä ole annettu tukitodistuksia;

b)	ohjaa jäsenvaltiot hylkäämään kyseisen hakuviikon aikana jätetyt hakemukset, joista ei vielä ole ilmoitettu komissiolle;

c)	keskeyttää tukitodistushakemusten vastaanottamisen.

4.   Edellä 3 kohdan mukaisesti annettu asetus on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä kolmen päivän kuluessa 2 kohdassa tarkoitetusta jätettyjen hakemusten ilmoittamisesta.

35 artikla

1.   Tukitodistus on voimassa asetuksen (EY) N:o 376/2008 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritellystä todistuksen antamispäivämäärästä.

2.   Jollei toisesta alakohdasta muuta johdu, tukitodistus on voimassa sitä kuukautta, jona hakemus tehtiin, seuraavan viidennen kuukauden viimeiseen päivään tai varainhoitokauden loppuun, jos se päättyy aikaisemmin.

Jäljempänä 36 artiklassa tarkoitettu tukitodistus on voimassa sitä kuukautta, jona hakemus tehtiin, seuraavan viidennen kuukauden viimeiseen päivään.

3.   Jos tuen määrät on vahvistettu ennakkoon 26 artiklan mukaisesti, ne ovat voimassa todistuksen voimassaoloajan viimeiseen päivään.

36 artikla

Komission asetusta (EY) N:o 2298/2001 (13) sovelletaan tukitodistushakemuksiin ja tukitodistuksiin, jotka annetaan maataloussopimuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaisen kansainvälisen elintarvikeaputoimen yhteydessä vietäville tavaroille.

37 artikla

1.   Asetuksen (EY) No 376/2008 47 artiklan soveltamista varten on sovellettava tämän artiklan 2–11 kohtaa.

2.   Kunkin varainhoitokauden lokakuun 1 päivästä alkaen voidaan tämän artiklan mukaisesti ja 29 ja 34 artiklassa säädettyjen kausien ulkopuolella jättää hakemuksia todistuksiksi, jotka liittyvät kolmannessa tuojamaassa avattuun tarjouskilpailuun ja joissa vientituki vahvistetaan ennakkoon hakemuksen jättöpäivänä, jos samaa tarjouskilpailua, jossa yksi tai useampi viejä on jättänyt yhden tai useamman vielä hyväksymättömän todistushakemuksen, vastaavan määrän kokonaissumma on enintään kaksi miljoonaa euroa.

Tätä rajaa voidaan kuitenkin nostaa neljään miljoonaan euroon, jollei mikään varainhoitokauden alun jälkeen julkaistuista ja 33 artiklan 1 kohdassa tai 34 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista vähennyskertoimista ole suurempi kuin 50 prosenttia.

3.   Määrä, jolle todistusta tai todistuksia haetaan, ei saa olla suurempi kuin tarjouskilpailussa täsmennetty määrä kerrottuna vastaavalla, hakemuksen jättöpäivänä ennakkoon vahvistetulla tuen määrällä tai määrillä. Tarjouskilpailuilmoituksen mukaisia sallittuja poikkeamia tai vaihtoehtoja ei oteta huomioon.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viipymättä komissiolle asetuksen (EY) N:o 376/2008 47 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi kunkin haetun todistuksen jättöpäivämäärä ja -aika sekä kutakin todistusta vastaavat määrät.

5.   Jos 4 kohdan mukaisesti ilmoitetut määrät lisättynä määriin, joista on jo haettu yhtä tai useampaa todistusta osana samaa tarjouskilpailua, ylittävät 2 kohdassa tarkoitetun sovellettavan rajan, komissio ilmoittaa jäsenvaltioille kahden työpäivän kuluessa 4 kohdassa tarkoitettujen lisätietojen vastaanottamisesta, että tukitodistusta ei anneta toimijalle.

6.   Komissio voi keskeyttää 2 kohdan soveltamisen, kun asetuksen (EY) N:o 376/2008 47 artiklan mukaisesti mahdollisesti annettavien tukitodistusten kumulatiivinen määrä yhdellä varainhoitokaudella on enemmän kuin neljä miljoonaa euroa. Keskeyttämispäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

7.   Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 35 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, asetuksen (EY) N:o 376/2008 47 artiklan mukaisesti annettu tukitodistus on voimassa sen antamispäivästä asetuksen (EY) N:o 376/2008 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tukitodistus on voimassa todistuksen antamiskuukautta seuraavan kahdeksannen kuukauden loppuun tai 30 päivään syyskuuta, jos tämä ajankohta on aikaisempi. Ennakkovahvistetut määrät ovat voimassa todistuksen viimeiseen voimassaolopäivään.

8.   Jos toimivaltaiselle viranomaiselle on osoitettu asetuksen (EY) N:o 376/2008 47 artiklan 9 kohdan a alakohdan mukaisesti, että tarjouskilpailun voittajasta riippumattomista syistä, joita ei pidetä ylivoimaisena esteenä, tarjouskilpailun avannut virasto on purkanut sopimuksen, sen on vapautettava vakuus, jos muihin käytettäviin perustuotteisiin verrattava korkeinta tuen määrää vastaava ennalta vahvistettu perustuotteeseen liittyvä tuen määrä vastaa vähintään todistuksen viimeisenä voimassaolopäivänä voimassa ollutta tuen määrää.

9.   Jos toimivaltaiselle viranomaiselle on osoitettu asetuksen (EY) N:o 376/2008 47 artiklan 9 kohdan b alakohdan mukaisesti, että tarjouskilpailun voittajasta riippumattomista syistä, joita ei pidetä ylivoimaisena esteenä, tarjouskilpailun avannut virasto on määrännyt sopimusta koskevista muutoksista, se voi jatkaa todistuksen voimassaoloa ja ennalta vahvistetun tuen määrän soveltamiskautta 30 päivään syyskuuta asti.

10.   Kun tarjouskilpailun voittaja esittää asetuksen (EY) N:o 376/2008 47 artiklan 9 kohdan c alakohdan mukaisesti todisteen, että tarjouskilpailuilmoituksessa tai tarjouskilpailun seurauksena tehdyssä sopimuksessa määrätään vähintään yli viiden prosentin sallitusta poikkeamasta tai varauksesta ja että virasto avattuaan tarjouskilpailun käyttää hyväkseen tätä lauseketta, vientivelvoitetta pidetään täytettynä, kun viety määrä on enintään 10 prosenttia pienempi kuin määrä, jolle todistus on annettu.

Ensimmäistä kohtaa sovelletaan sillä edellytyksellä, että muihin käytettyihin perustuotteisiin verrattava korkeinta tukimäärää vastaava ennalta vahvistettu perustuotteeseen liittyvä vientituen määrä on vähintään yhtä suuri kuin todistuksen viimeisenä voimassaolopäivänä voimassa olevan vientituen määrä. Tällöin tämän asetuksen 40 artiklan 3 ja 5 kohdassa tarkoitettu 95 prosentin määrä korvataan 90 prosentilla.

11.   Tämän artiklan 1–10 kohtaa sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 376/2008 47 artiklan 5 kohdassa säädetty 21 päivän määräaika on 44 päivää.

3   JAKSO

Vakuudet

38 artikla

1.   Tukitodistuksen antaminen velvoittaa todistuksenhaltijan hakemaan tukea todistuksen voimassaoloaikana tapahtunutta vientiä varten sille määrälle, jolle tukitodistus on annettu.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetutn velvoitteen noudattaminen varmistetaan antamalla 23 artiklassa tarkoitettu vakuus.

2.   Tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla velvoitteella tarkoitetaan asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan 2 kohdan mukaista ensisijaista vaatimusta.

39 artikla

1.   Ensisijainen vaatimus katsotaan täytetyksi, jos viejä on toimittanut erityisen hakemuksen tavaroista, jotka on viety tukitodistuksen voimassaoloaikana 28 artiklassa ja liitteessä VI olevassa V jaksossa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

2.   Jos erityinen hakemus ei ole vienti-ilmoitus, se on jätettävä kolmen kuukauden kuluessa sen tukitodistuksen voimassaoloajan päättymisestä, jonka numero on merkitty erityiseen hakemukseen, jollei ylivoimaisesta esteestä muuta johdu.

Jos ensimmäisessä alakohdassa vahvistettua kolmen kuukauden määräaikaa ei noudateta, ensisijaista vaatimusta ei voida katsoa täytetyksi.

3.   Ensisijaisen vaatimuksen täyttyminen osoitetaan toimittamalla toimivaltaiselle viranomaiselle kappale nro 1 oikein 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti täytetystä tukitodistuksesta. Tämä todiste on toimitettava tukitodistuksen voimassaoloajan päättymistä seuraavan kahdennentoista kuukauden loppuun mennessä.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti rekisteröityihin todistuksiin.

4.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2220/85 22 artiklan 3 kohdassa säädetään, tämän asetuksen 23 artiklassa säädetystä vakuudesta menetetään määrä, jonka osalta vaadittua todistetta ei ole toimitettu tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistetuissa määräajoissa.

40 artikla

1.   Jos sovelletaan 33 artiklan 2 kohdan tai 34 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti vähennyskerrointa, vakuus vapautetaan viipymättä siihen määrään asti, joka saadaan kertomalla asetettu määrä vähennyskertoimella.

2.   Alkuperäisestä vakuudesta vapautetaan 80 prosenttia, jos hakija peruuttaa todistushakemuksensa 33 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

3.   Vakuus vapautetaan kokonaisuudessaan, kun todistuksenhaltijan tukihakemukset kattavat 95 prosenttia määrästä, jolle todistus on annettu.

4.   Jäsenvaltiot saavat todistuksenhaltijan pyynnöstä vapauttaa vakuuden erinä suhteessa määriin, jos 39 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset on täytetty ja jos on esitetty todiste siitä, että on haettu määrää, joka vastaa vähintään viittä prosenttia todistuksessa ilmoitetusta määrästä.

5.   Jos tukihakemuksia on tehty alle 95 prosentin osalta määrästä, jolle todistus on annettu, vakuudesta menetetään 15 prosenttia seuraavasta erotuksesta: 95 prosenttia määrästä, jolle todistus on annettu, vähennettynä tosiasiallisesti käytetyllä tuen määrällä.

6.   Jos määrä, jonka osalta 39 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset on täytetty, on vähemmän kuin viisi prosenttia todistuksessa ilmoitetusta määrästä, vakuus menetetään kokonaisuudessaan.

7.   Jos menetettävän vakuuden kokonaismäärä on enintään 100 euroa todistusta kohden, jäsenvaltio vapauttaa vakuuden kokonaan.

41 artikla

1.   Jos todistus tai sen ote palautetaan sen myöntäneelle viranomaiselle todistuksen voimassaoloajan ensimmäistä kahta kolmannesta vastaavan ajanjakson aikana, menetettävää vakuuden määrää alennetaan 40 prosenttia, ja tässä tarkoituksessa mikä tahansa osa päivästä lasketaan kokonaiseksi päiväksi.

2.   Jos todistus tai sen ote palautetaan sen antaneelle viranomaiselle todistuksen voimassaoloajan viimeistä kolmannesta vastaavan ajanjakson aikana tai sen voimassaoloajan päättymistä seuraavan kuukauden aikana, menetettävää vakuuden määrää alennetaan 25 prosenttia.

3.   Edellä 1 ja 2 kohtaa sovelletaan ainoastaan niihin todistuksiin ja todistusten otteisiin, jotka on palautettu todistuksen antaneelle viranomaiselle sen varainhoitokauden aikana, jolle todistukset on annettu, edellyttäen että ne on palautettu viimeistään 31 päivänä elokuuta kyseisenä kautena.

IV   LUKU

TODISTUSTEN SOVELTAMISALAAN KUULUMATON VIENTI

42 artikla

1.   Todistuksia ei vaadita viennistä, josta toimija on varainhoitovuoden aikana jättänyt hakemukset, jotka johtavat enintään 100 000 euron maksuihin.

2.   Todistuksia ei vaadita asetuksen (EY) N:o 612/2009 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa, 33 artiklan 1 kohdassa, 37 artiklan 1 kohdassa, 41 artiklan 1 kohdassa ja 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista toimituksista.

3.   Edellä 1 ja 2 kohtaa sovelletaan myös sellaisten toimijoiden harjoittamaan vientiin, joilla ei ole ollut hallussaan tukitodistusta kyseisen varainhoitokauden aikana tai joilla ei ole hallussaan tukitodistusta vientipäivänä.

4.   Edellä 1, 2 ja3 kohtaa sovelletaan ainoastaan jäsenvaltiossa, johon toimija on sijoittautunut.

43 artikla

1.   Edellä 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta viennistä maksetaan kunakin varainhoitokautena tukea 40 miljoonan euron suuruisen kokonaisvarauksen rajoissa kunkin varainhoitovuoden aikana.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun varauksen mukaista menotasoa määritettäessä ei oteta huomioon maataloussopimuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaisen kansainvälisen elintarvikeaputoimen yhteydessä tapahtuvan viennin tukea eikä asetuksen (EY) N:o 612/2009 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa, 33 artiklan 1 kohdassa, 37 artiklan 1 kohdassa, 41 artiklan 1 kohdassa ja 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimitusten tukea.

44 artikla

1.   Jos jäsenvaltioiden 53 artiklan mukaisesti ilmoittamien määrien summa on vähintään 30 miljoonaa euroa, komissio voi unionin kansainväliset sitoumukset huomioon ottaen keskeyttää enintään 20 työpäivän ajaksi 43 artiklan 1 kohdan soveltamisen vientiin, johon ei ole myönnetty tukitodistusta.

2.   Edellä 1 kohdassa esitetyissä olosuhteissa komissio voi asetuksen (EY) N:o 1216/2009 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti keskeyttää yli 20 työpäivän ajaksi tämän asetuksen 43 artiklan 1 kohdan soveltamisen vientiin, johon ei ole myönnetty tukitodistusta.

V   LUKU

VIEJÄN VELVOLLISUUDET

45 artikla

1.   Asianomaisen osapuolen on tavaroiden vientihetkellä ilmoitettava perustuotteiden, niistä jalostettujen tuotteiden ja 3 artiklan mukaisesti jompaankumpaan näistä kahdesta ryhmästä rinnastettavien tuotteiden määrät, joita on tosiasiallisesti käytetty 10 artiklan mukaisesti näiden tavaroiden valmistuksessa ja joille on haettu tukea, tai viitattava näiden tavaroiden koostumukseen, jos koostumus on määritetty 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

2.   Kun tavaraa on käytetty toisen vientitavaran valmistuksessa, asianomaisen osapuolen tekemässä ilmoituksessa on oltava tieto tosiasiallisesti käytetyn tavaran määrästä sekä tieto kunkin tavaran valmistuksessa käytetyn perustuotteen, siitä jalostetun tuotteen tai 3 artiklan perusteella jompaankumpaan näistä kahdesta ryhmästä rinnastettavien tuotteiden laadusta ja määrästä.

Asianomaisen osapuolen on ilmoituksensa tueksi toimitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikki näiden aiheellisiksi katsomat asiakirjat ja tiedot. Kyseiset asiakirjat ja tiedot voivat olla ja ne voidaan jättää sähköisessä muodossa.

Toimivaltaisten viranomaisten on asianmukaisia keinoja käyttäen todennettava ilmoituksen oikeellisuus.

3.   Muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä, jonka alueella vientimuodollisuudet toteutetaan, annettava näille suoraan kaikki käytettävissään olevat tiedot asianomaisen tekemän ilmoituksen oikeellisuuden todentamisen mahdollistamiseksi.

46 artikla

Poiketen siitä, mitä 45 artiklassa säädetään, käytettyjen tuotteiden tai tavaroiden ilmoitus voidaan toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella korvata käytettyjen tuotteiden määriä koskevalla kokoomailmoituksella tai viittauksella tällaiseen ilmoitukseen, jos määrät on jo määritetty 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja sillä edellytyksellä, että valmistaja antaa viranomaisten käytettäväksi kaikki ilmoituksen oikeellisuuden todentamiseksi tarvittavat tiedot.

47 artikla

1.   Tukea ei voi saada viejä, joka ei laadi 46 artiklassa tarkoitettua ilmoitusta tai toimita hyväksyttäviä tietoja ilmoituksensa tueksi.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos kyseiset tavarat ovat kuitenkin liitteen IV sarakkeessa 1 ja 2 lueteltuja, asianomaiselle osapuolelle voidaan tämän nimenomaisesta pyynnöstä myöntää tukea. Tällaisen tuen laskemiseksi huomioon otettava perustuotteiden laatu ja määrä on määritettävä vientitavaran määrityksen tuloksena olevien tietojen ja liitteessä IV olevan taulukon perusteella. Toimivaltainen viranomainen vahvistaa edellytykset, joiden mukaisesti määritys on tehtävä, ja tiedot, jotka on toimitettava pyynnön tueksi.

3.   Viejä vastaa edellä mainitusta määrityksestä aiheutuvista kustannuksista.

48 artikla

1.   Edellä 45 artiklaa ei sovelleta liitteen III mukaisesti määritettyihin maataloustuotteiden määriin lukuun ottamatta seuraavia:

a)	45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sellaisina tavaroina vietävät tuotemäärät, jotka on valmistettu osittain tuotteista, joiden vientituen maksaminen kuuluu asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamisalaan, ja osittain muista tuotteista, 11 artiklan 2 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti,

b)	CN-koodiin 1902 11 00 kuuluvina makaronivalmisteina vietävät munien tai munatuotteiden määrät,

c)	11 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu tuoreiden makaronivalmisteiden kuiva-ainemäärä.

d)	CN-koodeihin 2905 44 ja 3824 60 kuuluvan D-glusitolin (sorbitolin) valmistuksessa tosiasiallisesti käytettyjen perustuotteiden laatu sekä tarvittaessa tärkkelyspitoisista aineista ja sakkaroosista tuotetun D-glusitolin (sorbitolin) osuudet,

e)	CN-koodiin 3501 90 90 kuuluvina tavaroina vietävät kaseiinimäärät,

f)	CN-koodiin 2202 90 10 kuuluvan mallasoluen Plato-aste,

g)	toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä mallastamattoman ohran määrä.

Liitteessä III tarkoitettuja tavaroita koskevissa vienti-ilmoituksissa ja tukihakemuksissa esitettävä tavaran kuvaus on tehtävä kyseisen liitteen nimikkeistöä käyttäen.

2.   Kun tavaralle tehdään määritys 45, 46 tai 47 artiklan taikka tämän artiklan 1 tai 3 kohdan soveltamiseksi, on käytettävä komission asetuksessa (EY) N:o 904/2008 (14) tarkoitettuja tai niiden puuttuessa komission asetuksessa (EY) N:o 900/2008 (15) tarkoitettuja unioniin tuotavan samankaltaisen tavaran yhteiseen tullitariffiin luokittelussa sovellettavia määritysmenetelmiä.

3.   Viennin todistavassa asiakirjassa on mainittava vietävien tavaroiden määrät sekä 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden määrät tai viittaus 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti määritettyyn koostumukseen. Sovellettaessa 47 artiklan 2 kohtaa asiakirjassa on kuitenkin oltava tämän jälkimmäisen maininnan tilalla maininta liitteen IV sarakkeessa 4 lueteltujen perustuotteiden määristä, jotka vastaavat vientitavaroiden määrityksestä saatuja tuloksia.

4.   Jotta CN-koodeihin 0403 10 51–0403 10 99, 0403 90 71–0403 90 99, 0405 20 10, 0405 20 30, 2105 00 99, 3502 11 90 ja 3502 19 90 kuuluvista tavaroista voitaisiin myöntää tukea, tavaroiden on täytettävä asetuksen (EY) N:o 852/2004 ja asetuksen (EY) N:o 853/2004 vaatimukset, mukaan lukien ne, jotka koskevat hyväksytyssä laitoksessa valmistamista ja asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä II olevassa I jaksossa lueteltujen terveysmerkintävaatimusten täyttämistä.

5.   Edellä 45 ja 46 artiklan soveltamiseksi kunkin jäsenvaltion on annettava komissiolle tiedoksi alueellaan tehtävät tarkastukset vientitavaroiden eri tyyppien osalta. Komissio ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille.

49 artikla

1.   Tämän asetuksen 45 ja 46 artiklan mukaisesti ja asetuksen (EY) N:o 612/2009 12 artiklan mukaan asianomaisen osapuolen on ilmoitettava asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii, v ja vii alakohdassa tai b alakohdassa tarkoitettuja viljaa, riisiä, maitoa ja maitotuotteita tai munia sisältävistä tuotteista, ettei mitään kyseisistä ainesosista ole tuotu kolmannesta maasta, tai eriteltävä kolmansista maista tuotujen kyseisten tuotteiden määrät.

2.   Jos esitetään pyyntö, joka koskee 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti määritettäviä määriä, toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä asianomaisen osapuolen toimittaman ilmoituksen siitä, ettei kolmansista maista tuotuja, 1 kohdassa tarkoitettuja vilja-, riisi-, maito- ja munatuotteita käytetä.

3.   Jos esitetään pyyntö, joka koskee 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai 47 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritettäviä määriä, toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä asianomaisen osapuolen toimittaman ilmoituksen siitä, ettei kolmansista maista tuotuja 1 kohdassa tarkoitettuja vilja-, riisi-, maito- ja munatuotteita käytetä.

4.   Toimivaltaiset viranomaiset tarkastavat 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut ilmoituksetasianmukaisin keinoin.

VI   LUKU

TUEN MAKSAMINEN

50 artikla

1.   Kunakin vuonna 1 päivän lokakuuta ja 15 päivän lokakuuta välisenä aikana vietyjen tavaroiden osalta tukea ei makseta ennen 16 päivää lokakuuta.

Jos komissio katsoo, että unionin kansainvälisten sitoumusten noudattaminen voi vaarantua, varainhoitokaudeksi annetun tukitodistuksen perusteella vietyjä tavaroita koskevia ja kyseisen kauden jälkeen maksettaviksi tarkoitettuja tukia ei makseta ennen 16 päivää lokakuuta. Tällöin asetuksen (EY) N:o 612/2009 46 artiklan 8 kohdassa tarkoitettua määräaikaa voidaan väliaikaisesti pidentää kolmeen kuukauteen ja 15 päivään asetuksella, joka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ennen 20 päivää syyskuuta.

2.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 612/2009 24 artiklassa säädetään, tämän asetuksen liitteeseen II kuuluviin tavaroihin on sovellettava kyseisen artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan ii luetelmakohdassa vahvistettua määrää riippumatta määräpaikkana olevasta maasta tai alueesta, jonne tavarat viedään,

a)

kun on kyse vähittäismyyntiin tarkoitetuista, sellaisissa tuotetta lähinnä olevissa pakkauksissa, joiden sisällön nettopaino on enintään 2,5 kilogrammaa, tai enintään 2 litraa vetävissä astioissa olevista tavaroista, joihin tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY (16) 1 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa merkinnässä mainitaan tuoja määrämaassa tai joissa merkintä on laadittu määrämaan virallisella kielellä tai kyseisessä maassa helposti ymmärrettävissä olevalla kielellä;

b)

siinä tapauksessa, että tietty viejä 3 kohdassa tarkoitetun lupapyynnön esittämispäivää edeltävien kahden vuoden aikana vie vähintään 12 kertaa samalle vastaanottajalle tavaroita, jotka sisältävät enintään 90 painoprosenttia samaan kahdeksannumeroiseen CN-koodiin kuuluvaa yksittäistä perustuotetta, jolle maksetaan tukea.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat pyynnöstä myöntää virallisen luvan, jolla viejä vapautetaan kyseisen asetuksen (EY) N:o 612/2009 17 artiklassa säädettyjen muiden asiakirjojen kuin kuljetusasiakirjan esittämisestä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu lupa on voimassa ilman peruutusta enintään kaksi vuotta, ja se voidaan uusia. Jäsenvaltiot voivat peruuttaa luvan oman harkintansa mukaan, ja lupa on välittömästi peruutettava erityisesti silloin, kun on perusteltua syytä epäillä, että viejä ei ole noudattanut luvassa täsmennnettyjä edellytyksiä.

Ensimmäisen alakohdan mukaisesti myönnettyjä vapautuksia on pidettävä riskitekijöinä, jotka otetaan huomioon sovellettaessa neuvoston asetuksen (EY) N:o 485/2008 (17) 2 artiklan 1 kohtaa.

Viejien, joille on myönnetty vapautus, on mainittava lupanumero yhtenäisessä hallinnollisessa asiakirjassa ja tämän asetuksen 28 artiklassa tarkoitetussa erityisessä maksamista koskevassa hakemuksessa.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, 2 kohdan b alakohdassa säädetyssä tapauksessa jäsenvaltiot voivat vapauttaa kyseisen viejän kuljetusasiakirjojen esittämisestä luvan kattaman kaiken viennin osalta edellyttäen, että jäsenvaltiot vaativat kyseiseltä viejältä komission asetuksessa (EY) N:o 1276/2008 (18) vahvistettuja perusteita noudattaen kuljetusasiakirjojen esittämistä vähintään 10 prosentin osuudelta kyseisistä vienti-ilmoituksista tai kerran vuodessa, sen mukaan, kumpi määrä on suurempi.

5.   Kun on kyse tavaroista, jotka luetellaan tämän asetuksen liitteessä II ja joiden vienti-ilmoitus on hyväksytty viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2007 ja joista viejä ei voi esittää asetuksen (EY) N:o 612/2009 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua todistetta, kyseiset tavarat katsotaan kolmanteen maahan tuoduiksi, kun esitetään jäljennös kuljetusasiakirjasta ja joko jokin asetuksen (EY) 612/2009 17 artiklan 2 kohdassa luetelluista asiakirjoista tai pankkiasiakirja, jonka antaa hyväksytty unioniin sijoittautunut välittäjä ja jossa todistetaan, että vientiä koskeva maksu on merkitty tämän avaamalle viejän tilille, tai maksutosite.

6.   Asetuksen (EY) N:o 612/2009 27 artiklan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on otettava huomioon 5 kohta.

VII   LUKU

ILMOITUSVELVOLLISUUS

51 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ennen kunkin kuukauden 10 päivää tiedot seuraavista:

a)	euroina ilmoitetut määrät, joiden osalta tukitodistuksia on palautettu edellisen kuukauden aikana 41 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)	euroina ilmoitetut määrät, joiden osalta todettiin edellisen kuukauden aikana, ettei 38 artiklassa tarkoitettua ensisijaista vaatimusta ole noudatettu;

c)	edellisen kuukauden aikana annetut 35 artiklassa tarkoitetut tukitodistukset euroina ilmoitettuina;

d)	edellisen kuukauden aikana asetuksen (EY) N:o 376/2008 47 artiklan mukaisesti annetut tukitodistukset euroina ilmoitettuina.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut määrät on eriteltävä viittaamalla niitä koskeviin tukitodistuksiin liittyvään varainhoitokauteen.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava joka vuosi ennen 1 päivää marraskuuta komissiolle edellisen kalenterivuoden 30 päivänä syyskuuta päättyneen varainhoitokauden aikana annettujen tukitodistusten osalta ennen kyseisen vuoden 1 päivää lokakuuta merkitsemiensä summien kokonaismäärä euroina.

52 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään kutakin kalenterivuoden kuukautta seuraavan kuukauden loppuun mennessä toimitettava komissiolle varmennettua verkkopohjaista tiedonsiirtojärjestelmää (DEX-järjestelmää) käyttämällä edellisenä kuukautena vientitukea saaneita, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tavaroita koskevat tilastotiedot, jotka on jaoteltu kahdeksannumeroisten CN-koodien mukaisesti ja joihin sisältyvät:

a)	tällaisten tavaroiden määrät tonneina tai muina täsmennettävinä mittayksikköinä ilmaistuina;

b)	edellisenä kuukautena kunkin perusmaataloustuotteen osalta myönnettyjen vientitukien määrä euroina ilmaistuna;

c)	kunkin vientitukea saaneen perusmaataloustuotteen määrät tonneina ilmaistuina.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ennen kunkin vuoden 31 päivää joulukuuta euroina tuen kokonaismäärä, jonka ne ovat myöntäneet kyseisen vuoden 30 päivänä syyskuuta päättyneellä varainhoitokaudella tavaroille, jotka viedään edeltävän vuoden 30 päivänä syyskuuta päättyneellä varainhoitokaudella tai on viety minä tahansa aiemmalla, vielä ilmoittamattomalla varainhoitokaudella ja eriteltävä kyseiset kaudet.

3.   Edellä 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa ennakkomaksut sisältyvät myönnettyihin tukiin.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle euroina ennen kunkin vuoden 31 päivää joulukuuta aiheettomasti maksettujen vientitutkien kokonaismäärä, joka on peritty kyseisen vuoden 30 päivänä syyskuuta päättyneellä varainhoitokaudella ja eriteltävä kyseiset varainhoitokaudet.

53 artikla

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin kuukauden 5 päivänä 43 artiklan 1 kohdan mukaisesti edellisen kuukauden 16 päivästä kuukauden loppuun myönnettyjen tukien määrät ja viimeistään kunkin kuukauden 20 päivänä 43 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseisen kuukauden 1 päivästä 15 päivään myönnettyjen tukien määrät. Jäsenvaltioiden on soveltuvin osin ilmoitettava komissiolle, kun kyseisten päivien välisenä aikana ei ole myönnetty tukia.

VIII   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

54 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 1043/2005.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä IX esitetyn vastaavuustaulukon mukaisesti.

55 artikla

Tämä asetus tulee voimaan toisena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 8 päivästä heinäkuuta 2010 jätettyihin hakemuksiin, jotka koskevat 1 päivästä lokakuuta 2010 käytettäviä todistuksia.

---

(1)  EUVL L 328, 15.12.2009, s. 10.

(2)  EUVL L 172, 5.7.2005, s. 24.

(3)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(4)  EUVL L 186, 17.7.2009, s. 1.

(5)  EYVL L 205, 3.8.1985, s. 5.

(6)  EUVL L 312, 11.11.2006, s. 33.

(7)  EUVL L 114, 26.4.2008, s. 3.

(8)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1.

(9)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55.

(10)  EUVL L 178, 1.7.2006, s. 24.

(11)  EUVL L 192, 19.7.2008, s. 20.

(12)  EYVL L 239, 22.9.1979, s. 24.

(13)  EYVL L 308, 27.11.2001, s. 16.

(14)  EUVL L 249, 18.9.2008, s. 9.

(15)  EUVL L 248, 17.9.2008, s. 8.

(16)  EUVL L 109, 6.5.2000, s. 29.

(17)  EUVL L 143, 3.6.2008, s. 1.

(18)  EUVL L 339, 18.12.2008, s. 53.

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---