8.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 321/36

(1)

Yhteisöllä on ollut toimivalta raha- ja valuuttakurssiasioissa euron käyttöönottopäivästä lähtien.

(2)

Neuvoston on päätettävä järjestelyistä, jotka liittyvät raha- ja valuuttaoloja koskevista sopimuksista neuvottelemiseen ja sopimusten tekemiseen.

(3)

Italian tasavalta teki yhteisön puolesta 29 päivänä joulukuuta 2000 sopimuksen valuuttasuhteista Vatikaanivaltion kanssa.

(4)

Neuvosto pyysi päätelmissään 10 päivänä helmikuuta 2009 komissiota tarkastelemaan uudelleen nykyisten valuuttasuhteista tehtyjen sopimusten toimivuutta ja sitä, olisiko liikkeeseen laskettavien kolikkojen enimmäismäärää lisättävä.

(5)

Komissio totesi tiedonannossaan Monacon, San Marinon ja Vatikaanivaltion kanssa tehtyjen valuuttasuhteita koskevien sopimusten toimivuudesta, että Vatikaanivaltion kanssa valuuttasuhteista tehdyn sopimuksen nykyistä muotoa on muutettava sen varmistamiseksi, että lähestymistavat yhteisön sekä valuuttasuhteita koskevan sopimuksen allekirjoittaneiden maiden välisissä suhteissa olisivat johdonmukaisempia.

(6)

Sen vuoksi Vatikaanivaltion kanssa valuuttasuhteista tehty sopimus olisi neuvoteltava uudelleen mahdollisimman pian, jotta uusi järjestelmä voi tulla voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010 yhdessä eurokolikkojen käyttöönoton edellytyksiä koskevien uusien sääntöjen kanssa, jotka vahvistettiin liikkeeseen tarkoitettujen eurokolikoiden kansallisia puolia ja liikkeeseenlaskua koskevista yhteisistä suuntaviivoista 19 päivänä joulukuuta 2008 annetussa komission suosituksessa (1), jonka neuvosto hyväksyi päätelmissään 10 päivänä helmikuuta 2009,

a)

Sopimus tehdään yhteisön ja Vatikaanivaltion välillä. Sopimustekstiksi tulee nykyisen sopimuksen kodifioitu teksti muutoksineen.

b)

Vatikaanivaltion on joko kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen kautta tai mahdollisesti vastaavin toimin sitouduttava toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joita asian kannalta merkityksellisen yhteisön lainsäädännön, joka koskee rahanpesun ja petosten torjuntaa sekä käteisrahan ja muiden maksuvälineiden kuin käteisrahan väärentämisen torjuntaa, soveltaminen edellyttää. Sen on myös sitouduttava hyväksymään kaikki asian kannalta merkityksellinen yhteisön pankki- ja finanssilainsäädäntö, jos ja kun Vatikaanivaltioon perustetaan pankkisektori.

c)

Vatikaanivaltion eurokolikkojen liikkeeseen laskettavan enimmäismäärän määrittämismenetelmää tarkistetaan. Uusi enimmäismäärä lasketaan menetelmällä, jossa yhdistetään kiinteä osa, jolla pyritään rahankeräilymarkkinoiden tarpeet kattamalla estämään liiallinen rahankeräilijöiden spekulointi Vatikaanin kolikoilla, ja vaihteleva osa, joka lasketaan siten, että Italian tasavallassa asukasta kohti liikkeeseen laskettujen kolikkojen keskimäärä vuonna n-1 kerrotaan Vatikaanin asukkaiden lukumäärällä. Sopimuksessa vahvistetaan nimellisarvoisina liikkeeseen laskettavien Vatikaanin eurokolikkojen vähimmäisosuudeksi 51 prosenttia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta keräilykolikkojen liikkeeseenlaskua.

d)

Sopimuksen täytäntöönpanon edistymistä seuraamaan perustetaan sekakomitea. Se koostuu Vatikaanivaltion, Italian tasavallan, komission ja Euroopan keskuspankin edustajista. Se voi vuosittain tarkistaa kiinteää osaa inflaation ja keräilymarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi. Se tarkastelee nimellisarvoisina liikkeeseen laskettavien kolikkojen vähimmäisosuuden asianmukaisuutta viiden vuoden välein ja voi päättää korottaa sitä. Se tekee päätöksensä yksimielisesti. Sekakomitea vahvistaa työjärjestyksensä.

e)

Vatikaanivaltion eurokolikot lyö Instituto Poligrafico e Zecca dello Stato. Vatikaanivaltio voi kuitenkin sekakomitean suostumuksella tehdä sopimuksen jonkin muun eurokolikkoja lyövän Euroopan unionin rahapajan kanssa. Vatikaanivaltion liikkeeseen laskemien kolikkojen määrä lisätään Italian tasavallan liikkeeseen laskemien kolikkojen määrään, kun kyse on Euroopan keskuspankin hyväksynnästä liikkeeseen lasketulle kokonaismäärälle.

f)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin valitaan elimeksi, joka vastaa sopimuksen soveltamisessa mahdollisesti ilmenevien riitojen ratkaisemisesta.