26.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 311/25

(1)

Kantelijan esitettyä 5 päivänä huhtikuuta 2006 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä väitteitä, joiden mukaan Espanjan viranomaiset olivat myöntäneet valtiontukea Pickman — La Cartuja de Sevilla S.A:lle, jäljempänä ’Pickman’, Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pyysi Espanjan viranomaisilta tietoja 12 päivänä huhtikuuta 2006 ja 12 päivänä helmikuuta 2007 päivätyillä kirjeillä, joihin Espanjan viranomaiset vastasivat 7 päivänä kesäkuuta 2006, 30 päivänä elokuuta 2006 ja 18 päivänä huhtikuuta 2007 saapuneeksi kirjatuilla kirjeillä.

(2)

Komissio ilmoitti 27 päivänä kesäkuuta 2007 Espanjan viranomaisille menettelyn aloittamisesta tekemästään päätöksestä, josta Espanjan viranomaiset esittivät huomautuksia 15 päivänä syyskuuta 2007 ja 26 päivänä marraskuuta 2007 päivätyillä kirjeillä.

(3)

Päätös perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamisesta, jäljempänä ’päätös menettelyn aloittamisesta’, julkaistiin 10 päivänä lokakuuta 2007Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Asianomaisia osapuolia kehotettiin esittämään päätöksestä huomautuksensa. Komissio sai huomautuksia tuensaajalta 26 päivänä marraskuuta 2007 ja 7 päivänä huhtikuuta 2008 päivätyillä kirjeillä. Huomautukset toimitettiin 12 päivänä helmikuuta 2008 ja 11 päivänä huhtikuuta 2008 Espanjan viranomaisille, jotka esittivät vastineensa 2 päivänä huhtikuuta 2008. Kolmannet eivät ole esittäneet huomautuksia.

(4)

Pickman on astioiden ja posliinitavaroiden valmistaja, joka on toiminut Sevillassa vuodesta 1841. Yritys on perinteisesti keskittynyt korkealaatuisten käsiteollisuustuotteiden valmistamiseen ja niiden suoramarkkinointiin hotelleille, ravintoloille ja ateriapalveluita tarjoaville yrityksille tai markkinointiin sen kanssa yhteistyössä toimivien vähittäisliikkeiden kautta. Viime aikoina se on myös monipuolistanut toimintojaan liikelahjoihin sekä hotelleille ja ravintoloille tarkoitettuihin tuotteisiin. Tällä hetkellä Pickmanilla on noin 140 työntekijää. Vuonna 2005 sen liikevaihto oli 4,28 miljoonaa euroa. Yritys on sen vuoksi luokiteltava keskisuureksi yritykseksi (2).

(5)

Pickman toimii keramiikkamarkkinoilla, joiden kokonaismyynnin arvo on noin 26 miljardia euroa (tämän arvioidaan vastaavan noin kolmannesta maailman kokonaistuotannosta) ja työntekijämäärä 222 000. Kyse on tarkemmin ottaen pöytä- ja koriste-esineiden markkinasegmentistä, jolla on tiettyjä erityispiirteitä, kuten työvoimavaltaisuus, läheinen yhteys loppukuluttajaan sekä tuotesuunnitteluun ja laatuun liittyvä tiukka kilpailu. Kyseisillä markkinoilla käydään yhteisön sisäistä kauppaa. Yhteisössä suurimmat tuottaja- ja kuluttajamaat ovat Yhdistynyt kuningaskunta ja Saksa, kun taas Espanjan osuus on alle 5 prosenttia. Tuottajien välillä on kilpailua. Espanjassa alalla toimii 11 yritystä, joiden työntekijämäärä on 3 000, myynnin vuotuinen kokonaismäärä 60 miljoonaa yksikköä ja myynnin kokonaisarvo 84 miljoonaa euroa (3).

(6)

Menettelyn aloittamisesta tehty päätös koskee seuraavia toimenpiteitä (4):

(7)

Komissio totesi menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä alustavasti, että toimenpiteet 2–7 saattavat olla perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(8)

Koska toimenpiteiden pääkohteena näytti olevan vaikeuksissa oleva yritys, komissio katsoi, että niihin oli sovellettava yhteisön suuntaviivoja valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (5), jäljempänä ’vuonna 2004 annetut suuntaviivat’, sillä mahdollisesti valtiontueksi katsottava toimenpide 7 toteutettiin vuonna 2004 annettujen suuntaviivojen voimaantulon jälkeen.

(9)

Komission alustavassa arvioinnissa todettiin erityisesti seuraavaa:

(10)

Komissio päätti käytettävissään olevien tietojen perusteella aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn, sillä se epäili, että kyseiset toimenpiteet saattaisivat olla valtiontukea, joka ei välttämättä sovellu yhteismarkkinoille.

(11)

Saatuaan tiedon menettelyn aloittamisesta tehdystä päätöksestä Espanjan viranomaiset esittivät seuraavat huomautukset kyseisistä toimenpiteistä.

(12)

Toimenpiteen 2 osalta Espanjan viranomaiset korostivat huomautuksissaan, että etuoikeusasemassa olevana velkojana sosiaaliturvarahasto (Tesorería de la Seguridad Social) oli etusijalla suhteessa tavanomaisiin velkojiin ja sijoittui heti vakuudellisten velkojien ja yrityksen henkilöstön jälkeen. Tästä etuoikeusasemasta saatava etu ei koostu ehdottomasta etuoikeudesta vaan siitä, että velkojalle annetaan mahdollisuus olla tekemättä yleistä velkojasopimusta ja tehdä sen sijaan erityissopimus, jonka ehtojen on voimassa olevan kansallisen lainsäädännön nojalla oltava yleisen velkojasopimuksen mukaisia ehtoja edullisemmat. Espanjan viranomaiset kuvailivat myös yksityiskohtaisesti ainoita mahdollisia vaihtoehtoja eli tiettyjen aineellisten ja aineettomien omaisuuserien takavarikointia, joka ei kuitenkaan ollut etusijalla suhteessa muihin aiempiin kiinnityksiin tai työntekijöille suoritettaviin maksuihin ja merkitsisi sen vuoksi sitä, että Pickmanin velasta saataisiin erittäin todennäköisesti perittyä takaisin pienempi osa.

(13)

Espanjan viranomaiset oikaisivat huomautuksissaan menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdanto-osan 16 kappaleessa esitetyn toteamuksen tarkentaen, että yleisen velkojasopimuksen mukaan valittavissa oli kaksi eri vaihtoehtoa eikä niinkään kahta mahdollisuutta, jotka oli käytettävä yhdessä. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan velkoja perisi 5 prosenttia saamisistaan 75 päivänä aikana ja toisen vaihtoehdon mukaan 20 prosenttia saamisistaan 17 vuoden aikana, ilman korkoja.

(14)

Sosiaaliturvarahasto päätti kuitenkin hyödyntää etuoikeusasemaansa eikä tehnyt yleisiä velkojasopimuksia vaan erityissopimuksen, jonka se katsoi tarjoavan paremmat perintämahdollisuudet kuin yleinen velkojasopimus. Pickman suostui tämän vuoksi maksamaan 18 prosenttia sosiaaliturvavelastaan kahdeksan vuoden aikana ja lisäksi 3,25 prosentin vuosikoron. Erityissopimus sisälsi lisäksi takeet siitä, että sopimus purettaisiin automaattisesti, jos johonkin toiseen velkojaan sovellettaisiin suotuisampaa kohtelua. Maksettuaan 595 676,89 euroa työntekijöiden maksuosuuksina Pickman maksoi 27 päivänä toukokuuta 2004 sosiaaliturvarahastolle 2 012 786,39 euron summan.

(15)

Espanjan viranomaiset totesivat lopuksi huomautuksissaan, että menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdanto-osan 18 kappaleessa käytetty ilmaus ”yleinen korko” on osa vakiomallia, jota käytetään kaikissa velkojen perintämenettelyissä tehtävissä sopimuksissa. Sosiaaliturvarahasto pyrki käytännössä perimään velalliselta mahdollisimman suuren osan saamisistaan ja toimi siten markkinataloussijoittajaa koskevan periaatteen mukaan. Sosiaaliturvarahasto kieltää, että sillä olisi ollut muuta aikomusta kuin periä mahdollisimman suuri osa saamisistaan.

(16)

Espanjan viranomaiset väittivät huomautuksissaan, että EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetun komission tiedonannon (6), jäljempänä ’takauksia koskeva tiedonanto’, perusteella toimenpide ei ollut valtiontukea. Viranomaisten mukaan Pickmania ei voida katsoa vaikeuksissa olevaksi yritykseksi, mikä oli edellytyksenä sille, että Pickmanille voitiin myöntää laina ilman valtion tukitoimenpidettä. Pickmanin tilanne parani tuntuvasti vuonna 2005, ja sen tulos kääntyi positiiviseksi vuonna 2006. Se saavutti myös pankkien luottamuksen, ja nämä myönsivätkin sille lainan tavanomaisin markkinaehdoin, ts. euriborkorolla, joka oli kyseisenä ajankohtana 2,783 prosenttiyksikköä korotettuna 1,25 prosenttiyksiköllä.

(17)

Espanjan viranomaiset väittivät lisäksi, että valtiontukea ei ollut myönnetty, sillä takaus liittyi vain tiettyyn rahoitustoimeen eli sen tarkoituksena oli kattaa 80 prosentin (1,3 miljoonan euron) osuus lainan kokonaismäärästä (laina-aika oli rajattu kymmeneen vuoteen). Espanjan viranomaiset korostivat myös sitä, että Pickman maksoi takauksesta markkinahinnan, sillä se maksoi 1,5 prosentin vuotuisen takausmaksun ja teki IDEAn hyväksi kiinnityksen, joka vastasi jo yksistään 13 prosentin osuutta kiinteän omaisuuden 10 950 000 euron arvosta.

(18)

Espanjan viranomaiset eivät kiistäneet huomautuksissaan sitä, että toimenpiteissä 3–6 oli kyse tuesta. Ne perustelivat toimenpiteiden ilmoittamatta jättämistä sillä, että ne olivat katsoneet toimenpiteet osaksi Andalusiassa käyttöön otettua investointeja, työpaikkojen luomista ja pk-yrityksiä koskevaa tukiohjelmaa, josta voidaan myöntää myös pelastamis- ja rakenneuudistustukia vaikeuksissa oleville pk-yrityksille ja jonka komissio on jo hyväksynyt (7), jäljempänä ’hyväksytty ohjelma’.

(19)

Espanjan viranomaiset väittivät toimenpiteiden täyttävän kaikki hyväksytyssä ohjelmassa asetetut edellytykset. Viranomaiset myönsivät, että edellytys, jonka mukaan tukea voitiin myöntää kullekin tuensaajalle yhteensä enintään 4 miljoonaa euroa, ei täyttynyt tarkkaan ottaen, sillä toimenpiteisiin 3–6 sisältyvän tuen kokonaismäärä oli 4,46 miljoonaa euroa. Viranomaiset katsoivat kuitenkin, että 4 miljoonan enimmäismäärän ylittävän 0,46 miljoonan euron osuuden ja tuen kokonaismäärän jättämisessä ilmoittamatta komissiolle oli kyse hallinnollisesta virheestä, joka ei muuta sitä seikkaa, että toimenpide on sisällöllisesti hyväksytyn ohjelman mukainen. Myös komission voidaan kohtuudella odottaa myöntävän tämän.

(20)

Espanjan viranomaiset katsoivat lisäksi, että toimenpiteiden 3–6 arvioinnin olisi perustuttava valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi vuonna 1999 annettuihin yhteisön suuntaviivoihin (8), jäljempänä ’vuonna 1999 annetut suuntaviivat’, sillä kyseiset suuntaviivat ovat ainoat tuen myöntämisen aikaan voimassa olleet suuntaviivat. Toimenpiteet olisi katsottava vuonna 1999 annettujen suuntaviivojen perusteella poikkeukselliseksi toimenpiteeksi, joka sisältyi hyväksytyn ohjelman puitteissa Espanjan viranomaisille toimitettuun rakenneuudistussuunnitelmaan. Espanjan viranomaiset vastustivat huomautuksissaan alustavaa arviointia, jonka komissio oli esittänyt menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä, sillä ne katsoivat, että toimenpidettä 7 ei pitäisi katsoa valtiontueksi (ks. johdanto-osan 15 ja 16 kappale), koska vuonna 2004 annettujen suuntaviivojen julkaisemisen jälkeen ei ole myönnetty rakenneuudistustukia.

(21)

Lisäksi Espanjan viranomaiset korostivat huomautuksissaan sitä, että tuki katsottaisiin sekä vuonna 1999 että vuonna 2004 annettujen suuntaviivojen mukaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi rakenneuudistustueksi. Vuonna 2003 Pickmanin palveluksessa oli 128 työntekijää ja sen liikevaihto oli 2,35 miljoonaa euroa, joten se oli luokiteltava pk-yritykseksi, jolle komission ei ole tarpeen hyväksyä rakenneuudistussuunnitelmaa. Rakenneuudistussuunnitelma täyttää joka tapauksessa komission vaatimukset, sillä sen kesto on kuusi vuotta, tuen määrä on rajattu Pickmanin elinkelpoisuuden palauttamisen edellyttämään vähimmäismäärään, kuten liitteenä olevassa markkinatutkimuksessa todetaan, ja Pickmanin on osallistuttava merkittävällä osuudella elinkelpoisuutensa palauttamiseen. Espanjan viranomaiset viittasivat tältä osin päätökseen, jolla komissio oli hyväksynyt ilmoittamatta jätetyn rakenneuudistustuen Pickmanin kanssa samalla alalla toimivalle espanjalaiselle pk-yritykselle, Porcelanas del Principadolle (9). Komissio oli perustanut kyseisen päätöksen siihen, että tuki täytti olennaiselta osin vuonna 1999 annetuissa suuntaviivoissa vahvistetut edellytykset ja vääristi kilpailua vain vähäisessä määrin.

(22)

Espanjan viranomaiset korostivat huomautuksissaan lopuksi Pickmanin merkitystä Andalusian ja Espanjan teollisuudelle sekä sitä, että pk-yrityksen, jonka markkinaosuus on erittäin pieni, saamasta tuesta aiheutuvat vähäiset kilpailunvääristymät on suhteutettava tuensaajan pitkään historialliseen perinteeseen ja kulttuuriperinteeseen.

(23)

Kun menettelyn aloittamisesta tehty päätös oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, komissio sai kyseisistä toimenpiteistä huomautuksia vain tuensaajalta, Pickmanilta. Pickmanin huomautuksia tarkastellaan johdanto-osan 24–32 kappaleessa.

(24)

Pickman vastusti huomautuksissaan komission alustavaa arviointia, jonka mukaan toimenpide 2 olisi valtiontukea, ja antoi tukensa Espanjan viranomaisten esittämille väitteille, joiden mukaan sosiaaliturvarahaston kanssa tehty erityissopimus oli edullinen ja mahdollisti sen, että mahdollisimman suuri osa velasta saatiin perittyä mahdollisimman nopeassa aikataulussa. Myös markkinataloudessa toimiva yksityinen sijoittaja toimisi samojen vaikuttimien pohjalta. Tuensaaja korosti huomautuksissaan myös sitä, että se on sittemmin maksanut kaikki jäljellä olleet sosiaaliturvavelkansa ja maksanut säännöllisesti kaikki myöhemmät maksuosuudet.

(25)

Toimenpiteestä 7 Pickman totesi huomautuksissaan, että sitä ei voitaisi katsoa valtiontueksi, sillä se täyttää kaikki takauksia koskevassa tiedonannossa vahvistetut neljä edellytystä.

(26)

Joulukuussa 2005 Pickman oli selviytymässä vaikeuksistaan, sillä sen tappiot olivat supistuneet vuosien 2004 ja 2005 välisenä aikana yli 2 miljoonasta eurosta noin 0,15 miljoonaan euroon. Lisäksi Pickman pystyi saaman lainan tavanomaisin markkinaehdoin ja saikin Monte de Piedad y Caja de Ahorros de Huelva y Sevilla -pankilta vuonna 2004, jolloin se oli vielä vaikeuksissa, 3,3 miljoonan euron lainan, joka taattiin kokonaisuudessaan kiinnityksellä. Toimenpiteen 7 mukainen valtiontakaus liittyi 1,6 miljoonan euron lainaan, josta se kattoi vain 80 prosenttia. Lisäksi takauksen kesto oli rajattu kymmeneen vuoteen. Lainasta maksettiin markkinahinta, sillä Pickman maksoi 1,5 prosentin vuotuisen takausmaksun ja antoi koko takauksen kattavan vakuuden hakemalla IDEAn hyväksi kiinnityksen osaan kiinteästä omaisuudestaan.

(27)

Pickman toimitti komission pyynnöstä kaksi riippumatonta arviota kiinteän omaisuutensa arvosta viime vuosina. Arvioista ensimmäinen oli päivätty 31 päivänä toukokuuta 2005 (10 962 598,56 euroa) ja 4 päivänä lokakuuta 2007 (12 512 066,27 euroa). Toukokuun 20 päivänä 2004 kiinteää omaisuutta ei ollut kiinnitetty, kun taas 8 päivänä toukokuuta 2007 siihen kohdistui kaksi kiinnitystä, joista ensimmäinen 3,3 miljoonan euron kiinnitys (johon lisätään korot ja kulut) oli haettu Monte de Piedad y Caja de Ahorros de Huelva y Sevilla -pankin hyväksi ja toinen 1,3 miljoonan euron kiinnitys (johon lisätään 104 000 euron kulut) IDEAn hyväksi. Pickmanin mukaan näiden kahden kiinnityksen kokonaismäärä alitti selvästi kyseisen kiinteän omaisuuden arvioidun arvon. IDEAn ottama (erittäin pieni) riski oli sen vuoksi katettu poikkeuksellisen hyvin arvioituna markkinoilla tavanomaisesti maksettavan kokonaishinnan perusteella. Pickman katsoi tämän vuoksi, että takauksia koskevassa tiedonannossa asetetut neljä edellytystä täyttyvät eikä toimenpiteessä ole kyse valtiontuesta.

(28)

Pickman ei maininnut huomautuksissaan komission alustavaa arviointia, jonka mukaan toimenpiteet 3–6 olisivat valtiontukia. Pickman ilmoitti kuitenkin katsovansa, että toimenpiteet ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisia ja sisältyvät hyväksyttyyn ohjelmaan, josta on mahdollista myöntää pelastamis- ja rakenneuudistustukien vaikeuksissa oleville pk-yrityksille.

(29)

Pickman korosti sitä seikkaa, että toimenpiteet täyttävät hyväksytyssä ohjelmassa asetetun vaatimuksen ja ylittävät 4 miljoonan euron enimmäismäärän vain 0,46 miljoonalla eurolla, joka alittaa selvästi vuonna 1999 annettujen suuntaviivojen 68 kohdassa pk-yrityksiä koskeville järjestelmille asetetun 10 miljoonan euron kynnysarvon.

(30)

Sekä hyväksytyssä ohjelmassa että vuonna 1999 annetuissa suuntaviivoissa edellytetään, että tuki on rajattava välttämättömään vähimmäismäärään ja tuensaajan on osallistuttava merkittävällä osuudella pitkän aikavälin elinkelpoisuutensa palauttamista koskevaan suunnitelmaan. Ohjelmassa ei sitä vastoin vaadita vastasuoritteita, vaan tuensaaja velvoitetaan siinä ainoastaan olemaan lisäämättä tuotantokapasiteettiaan.

(31)

Pickmanin mukaan riippumattoman Auditoria y Consulta, SA -konsulttiyrityksen lokakuussa 2003 laatima rakenneuudistussuunnitelma, jolla toimenpiteet 3–6 hyväksyttiin ja jonka Espanjan viranomaiset hyväksyivät maaliskuussa 2004, noudattaa kaikilta osin vaatimuksia, jotka liittyvät tuen ainutkertaisuutta koskevan periaatteen noudattamiseen, tuen välttämättömyyteen, tuensaajan omaan panokseen, tuotantokapasiteetin lisäämistä koskevaan kieltoon ja eri skenaarioiden mukaisiin pitkän aikavälin elinkelpoisuusnäkymiin.

(32)

Pickman korosti lopuksi huomautuksissaan, että toimenpiteet eivät ole aiheuttaneet markkinoilla kohtuuttomia vääristymiä, sillä ne hyödyttävät keskisuurta yritystä, joka sijaitsee 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisella tukialueella ja jonka markkinaosuus on erittäin pieni verrattuna kaupan yleisiin volyymeihin. Pickman korosti lisäksi, että tuensaaja on noudattanut kaikilta osin hyväksytyn rakenneuudistussuunnitelman mukaista aikataulua ja parantanut tosiasiallisesti taloudellista tilannettaan vuodesta 2006. Tämän vuoksi tuensaajalta ei ollut tarpeen vaatia vastasuoritteita.

(33)

Espanjan viranomaiset tukivat kaikilta osin Pickmanin huomautuksissa esitettyjä väitteitä ja päätelmää, jonka mukaan toimenpiteitä 2 ja 7 ei ole syytä katsoa valtiontueksi, kun taas toimenpiteet 3–6 ovat voimassa olevaa tukea, joka soveltuu kuitenkin yhteismarkkinoille.

(34)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(35)

Komissio arvioi aluksi toimenpiteen 2 ja sen jälkeen toimenpiteen 7 eli noudattaa samaa järjestystä kuin Espanjan viranomaiset ja tuensaaja huomautuksissaan. Tämä johtuu siitä, että toimenpiteen 7 luokittelu vaikuttaa toimenpiteiden 3–6 luokitteluun, kuten menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä arvioitiin ja tässä päätöksessä vahvistetaan.

(36)

Epäilyt, jotka komissio oli esittänyt toimenpiteestä 2 menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä, liittyivät siihen, oliko sosiaaliturvarahasto toiminut yksityisen velkojan tavoin Pickmanin kanssa käymissään velkaneuvotteluissa.

(37)

Espanjan lainsäädännön mukaan sosiaaliturvasaamisiin sovelletaan etuuskohtelua, joka merkitsee mahdollisuutta erityissopimuksen tekemiseen sen sijaan, että velkoja osallistuisi sellaisille velkojille tarkoitettuun menettelyyn, jotka eivät ole etuoikeusasemassa (10).

(38)

Espanjan viranomaisten esittämistä tiedoista, joille on saatu vahvistus sopimusten jäljennöksistä, voidaan päätellä, että sosiaaliturvarahaston ja Pickmanin välinen sopimus oli edullisempi kuin yleiset velkojasopimukset. Yleisen velkojasopimuksen mukaan velkojilla oli mahdollisuus valita kahden vaihtoehdon välillä: ne voivat joko periä 5 prosenttia saamisistaan 75 päivän aikana tai 20 prosenttia saamisistaan 17 vuoden aikana, ilman korkoja. Valtiolla puolestaan oli erityissopimuksen nojalla mahdollisuus periä 18 prosenttia saamisistaan kahdeksan vuoden aikana 3,25 prosentin vuosikorolla. Valtion velkasaamiset maksettiinkin kokonaisuudessaan suunnitellussa aikataulussa.

(39)

Komissio on tietoinen myös siitä, että jos Pickman olisi asetettu selvitystilaan, sosiaaliturvarahastolla ei olisi ollut muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä perimään velkansa takavarikoimalla tietyt aineelliset ja aineettomat omaisuuserät. Espanjan viranomaiset ovat kuitenkin esittäneet riittävästi näyttöä siitä, että tämä vaihtoehto olisi ollut epäedullinen, sillä aineellisten omaisuuserien takavarikoinnilla ei ollut todellista arvoa RUMASA-julkisyhteisön hyväksi aiemmin tehdyn kiinnityksen etuoikeusaseman vuoksi. Lisäksi on kohtuullista yhtyä Espanjan viranomaisten näkemykseen, että aineettomien omaisuuserien takavarikointi olisi ollut epävarma toimenpide, kun otetaan huomioon, että Espanjan lainsäädännön mukaisesti toimenpide riippuu välttämättä potentiaalisista ostajista, joiden kannalta kyseiset omaisuuserät olisivat lähes arvottomia tai täysin arvottomia sen jälkeen, kun niitä ei enää yhdistetä yrityksen nimeen. Tämän vuoksi näyttää siltä, että selvitystila olisi ollut epäedullisempi vaihtoehto kuin vaihtoehto, jota Espanjan viranomaiset harkitsivat käytännössä. Erityissopimuksessa määrättiin nimenomaisesti valtion etuoikeusasemasta, ja sopimuslausekkeessa 10 määrättiin, että sopimus olisi ollut mitätön, jos muille velkojille olisi myönnetty myöhemmässä vaiheessa edullisemmat ehdot.

(40)

Komissio on edellä esitetyn perusteella vakuuttunut siitä, että sosiaaliturvarahaston on riittävällä tavalla osoitettu toimineen Tubacex-tuomioon (11) perustuvan markkinataloudessa toimivaa velkojaa koskevan periaatteen mukaan, sillä se on pyrkinyt löytämään vaihtoehdon, josta saadaan konkreettiset takeet siitä, että mahdollisimman suuri osa veloista saadaan perittyä mahdollisimman tehokkaasti. Komissio toteaa tämän vuoksi, että toimenpide, joka koskee luopumista Pickmanin sosiaaliturvaveloista, ei ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(41)

Toimenpiteen 7 osalta komissio epäili menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä sitä, olisiko Pickman voinut saada Caja Provincial San Fernando de Sevilla y Jerez -pankilta 1,6 miljoonan euron lainan ilman 1,3 miljoonan euron osuuden kattavaa takausta IDEAlta.

(42)

Komissio on arvioinut toimenpiteen takauksia koskevan tiedonannon perusteella. Kuten tiedonannon 4 jaksossa täsmennetään, yksittäiset takaukset eivät ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisia valtiontukia, jos i) lainanottaja ei ole taloudellisissa vaikeuksissa, ii) lainanottaja voisi periaatteessa saada rahoitusmarkkinoilta markkinaehtoista lainaa ilman valtion väliintuloa, iii) takaus liittyy tiettyyn rahoitustoimeen, sille on asetettu kiinteä enimmäismäärä, se ei kata enempää kuin 80 prosenttia lainasaamisen määrästä ja sen voimassaoloaika on rajoitettu ja iv) takauksesta maksetaan markkinahinta, joka kuvastaa muun muassa takauksen kestoa ja lainanottajan antamia vakuuksia.

(43)

Takauksia koskevan tiedonannon ja komission vastaavan käytännön perusteella voidaan todeta, että edellytys iii täyttyy, sillä takaus, jonka perusteella ei ole suoritettu maksuja, liittyy tiettyyn lainaan, sen voimassaoloaika on rajattu kymmeneen vuoteen ja se kattaa vain 80 prosenttia lainasta eli kiinteän 1,3 miljoonan euron määrän.

(44)

Edellytyksen i osalta komissio toteaa, että kun lainasta ja takauksesta sovittiin virallisesti 28 päivänä joulukuuta 2005, rakenneuudistusjakso ei ollut päättynyt. Pitää kuitenkin paikkansa, että joulukuussa 2005 Pickmanin taloudellinen tilanne oli parantunut tuntuvasti ja rakenneuudistussuunnitelmassa oli siirrytty vakautusvaiheeseen. Vuonna 2006 yritys tuotti jo 0,7 miljoonaa euroa voittoa. Tämän vuoksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että Pickman ei ollut enää vaikeuksissa oleva yritys, kun takaus myönnettiin. Koska rakenneuudistusjakso ei ollut vielä päättynyt, ei ole myöskään poissuljettua, että Pickman oli vielä vaikeuksissa. Komissio ei sen vuoksi voi sulkea pois mahdollisuutta, että takausta ei arvioitu markkinaehdoin.

(45)

Edellytyksen ii osalta on mainittava, että Pickman sai Monte de Piedad y Caja de Ahorros de Huelva y Sevilla -pankilta vuonna 2004, jolloin se oli kiistatta vaikeuksissa oleva yritys, 3,3 miljoonan euron lainan, koska se pystyi hankkimaan koko lainan kattavan kiinnityksen osaan omaisuuseristään.

(46)

Tämän vuoksi on täysin perusteetonta väittää, että Pickman ei olisi voinut saada vuoden 2005 lopulla lainaa ilman valtion väliintuloa. Toisin kuin vuonna 2004, jolloin se ei saanut lainaa ilman valtion väliintuloa, rakenneuudistuksen ensimmäinen vaihe oli saatettu päätökseen ja rakenneuudistussuunnitelmaa oli vakaammalla pohjalla taloudellisen tilanteen tervehtymisen perusteella. Pickman takasi lisäksi lainansa vuonna 2004 suoraan pankin eikä IDEAn kanssa. Tätä päätelmää tukee myös se seikka, että Caja Provincial San Fernando de Sevilla y Jerez suostui myöntämään Pickmanille markkinaehtoisen lainan ja otti vastuulleen riskin, jonka suuruus oli 20 prosenttia kyseisestä lainasta, vaatimatta sen vuoksi lisätakauksia tai -vakuuksia.

(47)

Edellä esitetyn perusteella komissio ei voi yhtäältä sulkea pois mahdollisuutta, että Pickman oli 28 päivänä joulukuuta 2005 edelleen vaikeuksissa oleva yritys, mutta katsoo toisaalta, että Pickman olisi periaatteessa voinut saada markkinaehtoisen lainan ilman valtion väliintuloa. Tämän vuoksi tuen määrä ei vastaa lainan kokonaismäärää vaan valtiontakauksesta mahdollisesti saatua taloudellista etua.

(48)

Edellytyksen iv osalta komissio myöntää, että laina oli myönnetty kymmeneksi vuodeksi markkinahintaan eli euriborkorolla (joka oli kyseisenä ajankohtana 2,783 prosenttiyksikköä korotettuna 1,25 prosenttiyksiköllä ja verrattavissa korkoon, jota Espanjan markkinoilla sovellettiin vakaassa taloudellisessa tilanteessa olleille yrityksille myönnettyihin lainoihin). Takauksesta maksetun hinnan osalta olisi selvitettävä, vastasiko takausmaksu markkinoilla noudatettavia takausmaksuja, sillä kuten edellä todettiin, ei ole poissuljettua, että Pickman oli vaikeuksissa oleva yritys. Yrityksen tilanteen vuoksi on mahdollista, että takausmaksuun sisältyi valtiontukea. Olisi kuitenkin korostettava, että komission kyseisenä ajankohtana noudattaman käytännön mukaan tukiosuus näyttää suhteellisen vähäiseltä. Komissio on katsonut, että 1,5 prosentin takausmaksuun ei sisälly valtiontukea, sillä komission käytännön mukaan vakaassa taloudellisessa tilanteessa olevia yrityksiä koskevissa takausohjelmissa on hyväksyttävää soveltaa 0,5 prosentin takausmaksua ilman vakuustalletusta (12). Takausmaksu on tässä tapauksessa kolme kertaa suurempi. Lisäksi takauksen vakuutena oli tässä tapauksessa valtion hyväksi haettu kiinnitys, jonka arvo oli 31 päivänä toukokuuta 2005 päivätyn arvion mukaan 10 962 598,56 euroa ja 4 päivänä lokakuuta 2007 päivätyn arvion mukaan 12 512 066,27 euroa.

(49)

Komissio toteaa edellä esitetyn perusteella, että Pickman olisi voinut saada lainan ilman valtion väliintuloa laadukkaan vakuuden ja parantuneen taloudellisen tilanteensa ansiosta. Tämän vuoksi tukea ei lasketa lainan kokonaismäärän perusteella. Tuki lasketaan tosiasiallisen takausmaksun ja takausmaksun, jonka vastaavassa tilanteessa oleva yritys olisi joutunut maksamaan, välisenä erotuksena. Lisäksi otetaan huomioon saatu kokonaisrahoitusvakuus. Komissio katsoo 1,6 miljoonan euron lainan pienuuden, takauksen laadukkuuden ja 1,5 prosentin takausmaksun perusteella, että tukiosuus ei ylitä 100 000 euron kynnysarvoa, jota sovellettiin kyseisenä ajankohtana vähämerkityksiseen tukeen (13).

(50)

Komissio epäili menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä, voitaisiinko toimenpiteet 3–6 katsoa markkinataloussijoittajaa koskevan periaatteen mukaan toimenpiteiksi, jotka eivät ole tukea.

(51)

Tämä näkemys vahvistetaan tässä päätöksessä. Kyse ei ollut takaisin maksettavista tuista ja osakaslainat oli maksettava takaisin erinä, joiden määrä oli 10 prosenttia yrityksen vuotuisista korottomista tuotoista. Onkin ilmeistä, että Andalusian aluehallitus ei ole toiminut markkinataloussijoittajan tavoin, sillä se ei odottanut saavansa sijoituksestaan tuottoa. Lisäksi kyseisille toimenpiteille, jotka myönnettiin vuodet 2004–2009 kattavan rakenneuudistussuunnitelman puitteissa, on saatu Andalusian aluehallituksen hyväksyntä, ja toimenpiteet katsotaan sen vuoksi valtion tai viranomaisen toteuttamiksi toimenpiteiksi. Ainoa tuensaaja, Pickman, sai toimenpiteiden perusteella valikoivan edun, joka koostui edullisin ehdoin myönnetyistä lainoista ja suorista avustuksista, joita muilla yrityksillä ei yleensä ole mahdollisuus saada. Pickman toimii astioiden, keramiikan ja posliinitavaroiden markkinasegmentillä. Koska näillä tuotteilla käydään yhteisön sisäistä kauppaa, kyseiset toimenpiteet uhkaavat vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Espanja ei kyseenalaista toimenpiteiden luokittelua valtiontuiksi.

(52)

Toimenpiteet 3–6 ovat sen vuoksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, jonka mahdollinen soveltuvuus yhteismarkkinoille on arvioitava. Koska tuki on jo myönnetty EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltioille asetetun ennakkoilmoitusvelvoitteen vastaisesti, kyse on sääntöjenvastaisesta tuesta.

(53)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään poikkeuksista 87 artiklan 1 kohdan määräykseen, jonka mukaan valtiontuet eivät yleensä sovellu yhteismarkkinoille. EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätään erityisesti, että yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(54)

Koska toimenpide 7 ei ole valtiontukea (ks. johdanto-osan 41–49 kappale), toisin kuin menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä todettiin alustavasti, komissio katsoo, että toimenpiteiden 3–6 soveltuvuutta yhteismarkkinoille ei ole aiheellista arvioida vuonna 2004 annettujen suuntaviivojen perusteella.

(55)

Vuonna 2004 annettujen suuntaviivojen 104 kohdassa tarkennetaan, että ”komissio tutkii kaikkien sellaisten pelastamis- tai rakenneuudistustukien soveltuvuuden yhteismarkkinoille, jotka on myönnetty ilman komission lupaa ja sen vuoksi perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti näiden suuntaviivojen perusteella, jos tuki on osittain tai kokonaan myönnetty sen jälkeen, kun nämä suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä”.

(56)

Komissio myöntää, että toimenpiteet 3–6, jotka ovat rakenneuudistussuunnitelman mukaisia poikkeuksellisia toimenpiteitä, myönnettiin 2 päivänä maaliskuuta 2004 eli päivänä, jona Espanjan viranomaiset hyväksyivät kyseisen rakenneuudistussuunnitelman. Mitään osaa tuesta ei myönnetty vuonna 2004 annettujen suuntaviivojen julkaisemisen jälkeen. Toimenpiteisiin sovelletaan tämän vuoksi vuonna 1999 annettuja suuntaviivoja.

(57)

Vuonna 1999 annettujen suuntaviivojen 3.2.2 jaksossa vahvistetaan edellytykset rakenneuudistustukien hyväksymiselle, jollei 55 kohdan erityismääräyksestä muuta johdu. Kyseisessä kohdassa määrätään, että edellytyksiä sovelletaan joustavammin, kun kyse on pk-yrityksistä, joilta ei myöskään yleensä edellytä vastasuoritteita. Komissio on laatinut tällaisen erityisarvioinnin muun muassa asiassa, joka liittyi keramiikka-astioiden ja posliinitavaroiden tuotantoa harjoittavaan pk-yritykseen, Porcelanas del Principadoon (14).

(58)

Ensinnäkin yrityksen on oltava on suuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys. Kuten Espanjan viranomaiset ovat myöntäneet, Pickman oli vaikeuksissa vuoteen 2004 asti, sillä sen omien varojen tilanne oli negatiivinen, sen tappiot kasvoivat koko ajan ja osa sen omaisuuseristä oli kiinnitetty RUMASA-yrityksen hyväksi. Tämän vuoksi oli lähes varmaa, että yritys joutuisi lopettamaan toimintansa lyhyellä aikavälillä.

(59)

Tuen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi rakenneuudistussuunnitelman toteutus. Suunnitelman on oltava kestoltaan mahdollisimman lyhyt ja sen on mahdollistettava yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palautuminen kohtuullisessa ajassa yrityksen tulevia toimintaedellytyksiä koskevien realististen oletusten perusteella. Vuonna 1999 annettujen suuntaviivojen 55 kohdan määräystä tulkittiin komission käytännön perusteella pk-yritysten osalta siten, että edellytystä, jonka mukaan komission on hyväksyttävä rakenneuudistussuunnitelma, ei ole tarpeen noudattaa pk-yrityksiin sovellettavien ohjelmien tapauksessa.

(60)

Kuten Espanjan viranomaiset ovat ilmoittaneet, Pickman on toimittanut niille Auditoria y Consulta, SA -konsulttiyrityksen riippumattomien asiantuntijoiden laatiman rakenneuudistussuunnitelman, jossa

(61)

Rakenneuudistussuunnitelma jakautui lisäksi kahteen vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe kattoi pääosan vuonna 2004 toteutetuista toimenpiteistä ja toinen Pickmanin yleisen tilanteen asteittaisen vakauttamisen vuosina 2005–2009 (ks. taulukko 2). Toimenpiteiden tarkoituksena oli korjata yrityksen rakenteelliset heikkoudet ja turvata sen pitkän aikavälin elinkelpoisuus. Kyse oli seuraavista toimenpiteistä: uusien hallintoratkaisujen käyttöönotto, tuotantoprosessin kannalta tarkoituksenmukaisen organisaatiorakenteen suunnittelu, henkilöstöresurssien supistaminen ja jakaminen uudelleen, uuden työehtosopimuksen neuvotteleminen, tehtaiden toiminnan uudelleenjärjestely optimaaliselle tasolle, teknisten laitteiden ja tietotekniikan laaja nykyaikaistaminen, kaupalliseen osastoon tehtävät henkilöstö- ja markkinointi-investoinnit, uusien jakelukanavien luominen, omien varojen ja osakepääoman epätasapainon korjaaminen, velkasuhteen mukauttaminen ja maksuvalmiuden nostaminen vähimmäisvaatimusten mukaiselle tasolle.

(62)

Suunnitelmassa mainituissa toimenpiteissä viitataan eri olettamuksiin ja otetaan lähtökohdaksi optimistisin, vähiten optimistinen ja näiden väliin sijoittuva skenaario. Optimistisimman ja vähiten optimisimman väliin sijoittuva skenaario, jonka mukaan tuottavuusaste on 75 prosenttia ja myyntimäärät vastaavat yrityksen myyntilukuja vuodelta 2002, näyttää perustuvan realistisiin rahoitusennusteisiin, joiden keskeiset numerotiedot esitetään taulukossa 1 ja jotka ovat toistaiseksi toteutuneet.

Taulukko 1

(63)

Kolmantena edellytyksenä on, että tuen myöntämisen yhteydessä on pyrittävä välttämään kilpailun kohtuuton vääristyminen. Koska ”tuet pk-yrityksille muuttavat yleensä kaupankäynnin edellytyksiä vähemmän kuin tuet suurille yrityksille”, ”tuen myöntäminen ei yleensä edellytä vastasuoritteita” (vuonna 1999 annettujen suuntaviivojen 55 kohta). On huomattava, että Pickman on keskisuuri yritys, jonka työntekijämäärä on 137 ja jonka myynnin arvo vuonna 2003 oli 2 miljoonaa euroa. Sen osuus yhteisön markkinoista on pieni. On aiheellista korostaa myös sitä seikkaa, että komissio ei määrännyt vastasuoritteita Porcelanas del Principado -yritykselle, joka on samalla alalla toimiva keskisuuri yritys. Pickmanille myönnetystä tuesta mahdollisesti aiheutuva vähäinen kilpailun vääristyminen ei tämän saman käytännön mukaan edellytä vastasuoritteiden määräämistä.

(64)

Pickmanin tapauksessa näyttää lisäksi siltä, että i) rakenneuudistussuunnitelmassa ei viitata tuotantokapasiteetin lisäykseen, ii) yrityksessä toteutetaan henkilöstön uudelleenjärjestely, jonka puitteissa tiettyjen tehtaiden työntekijämäärää supistetaan ja kaupalliseen osastoon ja tietotekniikkaosastoon tehdään lisäinvestointeja, iii) Pickman on kooltaan pieni yritys, mikä tarkoittaa sitä, että se voi saada tukea, iv) yrityksen kehitysnäkymät markkinoilla ovat rajalliset ja olivat vielä rajallisemmat vuonna 2003 kilpailijoihin verrattuna (ks. edellä mainittu markkinatutkimus) ja v) Espanjaa koskevan vuosien 2000–2006 aluetukikartan (15) mukaan Andalusia oli NUTS II -alue, ja koska sen bruttokansantuote asukasta kohden ostovoimastandardina mitattuna oli alle 60 prosenttia yhteisön keskiarvosta, sille voitiin myöntää poikkeus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla.

(65)

Komissio ottaa huomioon edellä esitetyn ja erityisesti sen, että Pickman on sitoutunut olemaan lisäämättä kapasiteettiaan, kyse on pk-yrityksen määritelmän mukaisesta tuensaajasta, tuensaajan kilpailuasema on heikko ja tuensaaja sijaitsee tukialueella. Komissio katsoo näiden seikkojen ja tavanomaisen käytäntönsä mukaisesti, että kolmas edellytys täyttyy, sillä toimenpiteistä aiheutuva kilpailun vääristyminen on vähäistä eikä missään tapauksessa ole ristiriidassa yhteisen edun kanssa.

(66)

Neljännen edellytyksen mukaan tuen määrä ja intensiteetti on rajattava määrään, joka on ehdottoman välttämätön rakenneuudistuksen toteuttamiseksi yrityksen käytettävissä olevin varoin. Tuensaajan odotetaan osallistuvan rakenneuudistussuunnitelmaan merkittävällä määrällä omia varojaan, sillä tätä pidetään osoituksena siitä, että markkinat pitävät elinkelpoisuuden palauttamista realistisena tavoitteena.

(67)

Espanjan viranomaiset myönsivät Pickmanille tukea yhteensä 4,46 miljoonaa euroa. Huomattava osa tuesta oli käytettävä lyhytaikaisille velkojille (Inversiones Jara SA ja Faïencerie de Bouskoura) suoritettaviin maksuihin. Avustuksilla puolestaan katettiin työvoimakustannuksia ja ennen kaikkea investointeja, jotka oli tehtävä vuosien mittaan, kuten taulukosta 2 ilmenee.

Taulukko 2

(68)

Pickman osallistui elinkelpoisuutensa palauttamiseen 6,24 miljoonan euron osuudella, joka rahoitettiin yksityisillä lainoilla. Uusi omistaja sai kyseiset lainat markkinaehdoin ja ilman minkäänlaista julkista tukea. Näiden lainojen osuus kokonaisrahoituksesta on 58,3 prosenttia, ja sen vuoksi Pickmanin voidaan katsoa osallistuneen rahoitukseen ”merkittävällä määrällä” ja noudattaneen siten kaikilta osin vuonna 1999 annettujen suuntaviivojen määräyksiä. Yrityksen rahoitusvaroja kuvaavasta taulukosta 1 ilmenee lisäksi selkeästi, että suunnitelman tarkoituksena ei ole parantaa kohtuuttomasti yrityksen maksuvalmiutta. Komissio katsoo tämän vuoksi, että tuki on rajattu määrään, joka on välttämätön yrityksen elinkelpoisuuden palauttamiseksi.

(69)

Komissio katsoo edellä esitetyn perusteella, että Pickmanin rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet 3–6 täyttävät edellytykset, jotka asetettiin pk-yrityksille vuonna 1999 annetuissa suuntaviivoissa. Toimenpiteiden on sen vuoksi katsottava soveltuvan yhteismarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(70)

Komissio toteaa edellä esitetyn perusteella, että