24.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 256/5

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 21/2004 säädetään, että kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä kyseisen asetuksen säännösten mukaisesti.

(2)

Järjestelmä käsittää seuraavat neljä osaa: tunnistimet, joilla kukin eläin voidaan tunnistaa, kullakin tilalla pidettävä ajantasainen rekisteri, siirtoasiakirjat ja keskusrekisteri tai atk-pohjainen keskustietokanta. Eri osia koskevat vaatimukset vahvistetaan asetuksen liitteessä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 21/2004, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1560/2007 (2), mukaan elektroninen tunnistaminen on pakollista 31 päivästä joulukuuta 2009.

(4)

Komissio antoi 17 päivänä marraskuuta 2007 neuvostolle kertomuksen lampaiden ja vuohien elektronisen tunnistamisen soveltamisesta (3). Kertomuksen päätelmien mukaan jäsenvaltioille olisi annettava lupa hyväksyä tietyissä olosuhteissa myös uudentyyppisiä tunnistimia lampaiden ja vuohien tunnistamista varten.

(5)

Elektroniseen tunnistamiseen liittyvä tekniikka on kehittynyt. Sen vuoksi on aiheellista muuttaa tunnistimille asetuksessa (EY) N:o 21/2004 vahvistettuja vaatimuksia, jotta erilaisia teknisiä ratkaisuja voitaisiin sallia nykyistä laajemmin. Kyseisessä asetuksessa tarkoitetuiksi tunnistimiksi olisi sallittava myös hiljattain kehitetyt tunnistimet, kuten injektoitavat tunnistimet ja vuohiseen kiinnitettävä elektroninen merkki. Uusien tunnistimien käyttö olisi kuitenkin rajoitettava maan sisäisiin siirtoihin, koska niiden käytöstä on vielä saatava lisää käytännön kokemuksia. Koska elektronista tunnistinta käytetään tulevaisuudessa ensimmäisenä tunnistimena, jäsenvaltioille olisi annettava nykyistä enemmän liikkumavaraa perinteisten tunnistimien käytössä toisena tunnistimena. Asetuksen liitteen A osaa olisi muutettava tämän mukaisesti.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 21/2004 liitteen B osassa vahvistetaan, mitä tietoja kullakin tilalla pidettävään ajantasaiseen rekisteriin on sisällyttävä. Osa tiedoista on saatavilla ainoastaan syntymätilalla. Hallinnollisen työn keventämiseksi on aiheellista muuttaa liitteen kyseistä osaa.

(7)

Asetuksessa (EY) N:o 21/2004 säädetään, että elektroninen tunnistaminen on pakollista 31 päivästä joulukuuta 2009 kaikille kyseisen päivän jälkeen syntyneille eläimille. Ensimmäisen vuoden aikana 31 päivän joulukuuta 2009 jälkeen suurin osa eläimistä tunnistetaan kuitenkin ainoastaan perinteisten tunnistimien avulla, sillä ne ovat syntyneet ennen kyseistä päivää. Mainitun vuoden aikana elektronisilla ja muilla tunnistimilla varustettuja eläimiä siirretään ja niitä käsitellään yhdessä.

(8)

Muilla kuin elektronisilla tunnistimilla varustettujen eläinten yksilölliset koodit voidaan kirjata ainoastaan käsin. Muiden kuin elektronisten tunnistetietojen manuaalinen kirjaaminen vaatii eläinten pitäjiltä paljon työtä, ja se muodostaa mahdollisen virhelähteen. Olisi myös työlästä erottaa erilleen ne muutamat eläimet, joilla on elektroninen tunnistin, ja kirjata niiden yksilölliset koodit. Paljon työtä merkitsisi myös kehotus asentaa elektroninen lukujärjestelmä yksilöllisten koodien lukemista varten, sillä suurimmalla osalla siirrettävistä eläimistä tunnistus tapahtuisi edelleen perinteisten muiden kuin elektronisten korvamerkkien avulla. Tämän vuoksi ajankohtaa, jona siirtoasiakirjoissa on ilmoitettava eläinten yksilölliset koodit, olisi lykättävä siksi, kunnes merkittävä osa lampaista ja vuohista on varustettu elektronisilla tunnistimilla. Samaan päätelmään tultiin myös lampaiden ja vuohien elektronisen tunnistamisen soveltamisesta annetussa komission kertomuksessa.

(9)

Tästä syystä on aiheellista lykätä ajankohtaa, jona siirtoasiakirjoissa on ilmoitettava kunkin eläimen yksilöllinen tunnistuskoodi, 1 päivään tammikuuta 2011. Tämän vuoksi olisi asetuksen (EY) N:o 21/2004 liitteen C osan 2 kohdassa tarkoitettua siirtoasiakirjoihin sovellettavaa päivämäärää muutettava vastaavasti.

(10)

Eläinten yksilöllisten koodien merkitsemistä siirtoasiakirjoihin koskevan vaatimuksen yhteydessä olisi otettava huomioon ennen 1 päivää tammikuuta 2010 syntyneiden eläinten erityistilanne. Niiden siirtoon teuraaksi liittyy vain vähän riskejä, eivätkä nämä riskit riitä perusteeksi lisätä hallinnollista työtä kyseisen vaatimuksen vuoksi. Suoraan teurastamoon siirrettävät eläimet olisi sen vuoksi vapautettava kyseisestä vaatimuksesta riippumatta siitä, milloin eläimet siirretään.

(11)

Vaikka merkittävä osa lampaista ja vuohista olisi vielä vuonna 2011 ennen 1 päivää tammikuuta 2010 syntyneitä, niiden siirtoihin liittyvät riskit vähenisivät 31 päivään joulukuuta 2011 asti jatkuvasti samassa suhteessa kuin kyseisten eläinten lukumäärä vähenee. Sen vuoksi kyseisten eläinten siirrot olisi vapautettava 31 päivään joulukuuta 2011 asti vaatimuksesta, jonka mukaan siirtoasiakirjoihin on merkittävä eläinten yksilölliset koodit. Tämän jälkeen ylivoimaisesti suurin osa lampaista ja vuohista olisi tunnistettu elektronisesti ja manuaalista kirjaamista tarvittaisiin enää harvoissa tapauksissa, sillä se koskisi ainoastaan toisille tiloille mutta ei teurastamoihin siirrettäviä vanhoja eläimiä. Näin manuaalisesta kirjaamisesta eläinten pitäjille 31 päivän joulukuuta 2011 jälkeen aiheutuva työmäärä sekä mahdolliset virhelähteet pysyisivät hyväksyttävällä tasolla.

(12)

Tästä syystä on aiheellista antaa tietyt siirtymäsäännökset, joita sovellettaisiin järjestelmän käynnistysvaiheessa ennen 1 päivää tammikuuta 2010 syntyneiden eläinten yksilöllisten koodien kirjaamisessa siirtoasiakirjoihin.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 21/2004 liitteen C osassa vahvistetaan, mitkä tiedot on ilmoitettava siirtoasiakirjassa. Lähtötilalla ei aina ole käytettävissä määräpaikkana olevan tilan tunnistuskoodia. Vaihtoehtoisesti olisi voitava hyväksyä määräpaikkana olevan tilan tai seuraavan eläinten pitäjän nimi ja osoite.

(14)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 21/2004 olisi muutettava.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,