12.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 185/1

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2022/95 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Venäjältä peräisin olevan ja CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90 kuuluvan ammoniumnitraatin tuonnissa. Kun lisätutkimuksissa todettiin, että viejät ottivat tullin kantaakseen, toimenpiteitä muutettiin asetuksella (EY) N:o 663/98 (3). Saatuaan perusasetuksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaiset pyynnöt panna vireille toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu ja välivaiheen tarkastelu neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 658/2002 (4) käyttöön Venäjältä peräisin olevan CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90 kuuluvan ammoniumnitraatin tuonnissa lopullisen polkumyyntitullin, jonka määrä oli 47,07 euroa tonnilta. Lopuksi suoritettiin tuotteen määrittelyyn rajoittunut välivaiheen tarkastelu ja otettiin asetuksella (EY) N:o 945/2005 (5) käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, jonka suuruus oli 41,42–47,07 euroa tonnilta, tuotaessa Venäjältä peräisin olevia CN-koodeihin 3102 30 90, 3102 40 90, ex 3102 29 00, ex 3102 60 00, ex 3102 90 00, ex 3105 10 00, ex 3105 20 10, ex 3105 51 00, ex 3105 59 00 ja ex 3105 90 91 kuuluvia kiinteitä lannoitteita, joiden ammoniumnitraattipitoisuus on suurempi kuin 80 painoprosenttia.

(2)

Neuvosto otti 19 päivänä huhtikuuta 2007 asetuksella (EY) N:o 442/2007 (6) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Ukrainasta peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa.

(3)

Komissio sai 30 päivänä elokuuta 2005 perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaista välivaiheen tarkastelua, jäljempänä ’välivaiheen tarkastelu’, koskevan pyynnön. Polkumyyntiin rajoittuvan pyynnön esitti Open Joint Stock Company (OJSC) Mineral and Chemical Company ’Eurochem’, jäljempänä ’Eurochem’, venäläinen ammoniumnitraatin vientiä harjoittava tuottaja.

(4)

Eurochem väitti ja esitti riittävän alustavan näytön siitä, että olosuhteet olivat muuttuneet ja että sen omiin tietoihin perustuvan normaaliarvon ja tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvassa myynnissä käytettävien vientihintojen vertailu johtaisi polkumyynnin vähenemiseen huomattavasti alle nykyisten toimenpiteiden tason. Polkumyynnin vaikutusten tasaaminen ei tästä syystä enää edellytä nykyisen tasoisten, aiemmin määritettyyn vahinkomarginaaliin perustuvien toimenpiteiden soveltamista.

(5)

Komissio päätti neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan, että oli olemassa riittävä näyttö välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi, ja pani vireille tämän tarkastelun 30 päivänä marraskuuta 2005 (7).

(6)

Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (8) julkaisemisen jälkeen komissio sai 17 päivänä tammikuuta 2007 pyynnön toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevasta tarkastelusta.

(7)

Pyynnön esitti valtaosaa eli tässä tapauksessa yli 50:tä prosenttia ammoniumnitraatin kokonaistuotannosta yhteisössä edustavien tuottajien puolesta Euroopan lannoitevalmistajien yhdistys EFMA, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’.

(8)

Pyyntöä perusteltiin sillä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Yksi asianomainen osapuoli väitti, että komission olisi pitänyt käynnistää oma-aloitteisesti samanaikainen välivaiheen tarkastelu, joka koskisi sekä polkumyyntiä että vahinkoa, jotta voitaisiin ottaa huomioon EU:n laajentumisesta vuosina 2004 ja 2007 aiheutuneet olosuhteiden muutokset. Komissio kehotti useilla Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistuilla ilmoituksilla (9) asianomaisia osapuolia pyytämään välivaiheen tarkastelun käynnistämistä ja esittämään näytön siitä, että toimenpiteet olisivat olleet ratkaisevasti erilaisia, jos ne olisivat perustuneet myös uusia jäsenvaltioita koskevaan tietoon. Komissiolle ei ole kuitenkaan toimitettu tällaisia pyyntöjä eikä perusteltua näyttöä. On huomattava, että laajentuminen itsessään ei ole tällaisen näytön puuttuessa riittävä peruste tarkastelun vireille panemiseksi. Tästä syystä pyyntö oli hylättävä.

(9)

Komissio päätti neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireille panemiseksi, ja pani vireille tämän tarkastelun 14 päivänä huhtikuuta 2007 (10).

(10)

Välivaiheen tarkastelua koskeva tutkimus rajoittuu polkumyynnin tarkasteluun Eurochemin osalta. Komissio ilmoitti virallisesti vientiä harjoittavalle tuottajalle, viejämaan edustajille ja yhteisön tuottajille osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta.

(11)

Toimenpiteiden voimassaolon päättymisen tarkastelua koskevan tutkimuksen osalta komissio ilmoitti virallisesti vientiä harjoittaville tuottajille, viejämaan edustajille, tuojille, yhteisön tuottajille, käyttäjille ja pyynnön esittäjälle, EFMAlle, voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta.

(12)

Koska yhteisössä toimii suuri määrä tuottajia (23) ja tuojia, voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa katsottiin asianmukaiseksi tutkia perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti, olisiko otantamenetelmää syytä käyttää. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi yhteisön tuottajia ja tuojia ilmoittautumaan perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti 15 päivän kuluessa tutkimuksen vireillepanosta ja toimittamaan komissiolle menettelyn vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(13)

Toimitettujen tietojen tarkastelun perusteella ja 14:n yhteisössä toimivan tuottajan ilmoitettua yhteistyöhalukkuudestaan päätettiin, että yhteisön tuottajista olisi valittava otos.

(14)

Vain yksi tuoja vastasi vireillepanoa koskevaan ilmoitukseen ja ilmoitti yhteistyöhalukkuudestaan. Tuoja ei kuitenkaan loppujen lopuksi toimittanut mitään pyydetyistä tiedoista, koska se lopetti ammoniumnitraatin tuonnin Venäjältä vuonna 2005.

(15)

Välivaiheen tarkastelua koskeva kyselylomake lähetettiin Eurochemille, joka teki yhteistyötä ja vastasi lomakkeeseen.

(16)

Toimenpiteiden voimassaolon päätymistä koskevaan tarkasteluun liittyvät kyselylomakkeet lähetettiin kaikille tiedossa olleille vientiä harjoittaville tuottajille asianomaisissa maissa, etuyhteydessä oleville tuojille, otokseen valituille yhteisön tuottajille, käyttäjille sekä pyynnön esittäjälle.

(17)

Voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun liittyvät kyselylomakkeet saatiin

(18)

kolmelta venäläiseltä vientiä harjoittavalta tuottajalta/jakelijalta. Kyseiset yritykset ovat Eurochem, Acron, jäljempänä ’Acron’, ja JSC Minudiobreniya, jäljempänä ’Minudiobreniya’.

(19)

Neljä otokseen valittua yhteisön tuottajaa ovat

(20)

Niistä 55 potentiaalisesta ammoniumnitraatin tuojasta, jotka toivat yhteisöön ja joille lomake lähetettiin, vain kolme yritystä vastasi ja ilmoitti, että ne eivät tuoneet tarkasteltavana olevaa tuotetta tarkastelujaksolla.

(21)

Kirjallisia huomautuksia saatiin EU-maiden tuottajajärjestöjen keskusjärjestöltä (COPA) ja EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestöltä (COGECA), Englannin ja Walesin kansalliselta maanviljelijäliitolta (National Farmers’ Union of England and Wales) sekä Ruotsin maanviljelijäjärjestöltä.

(22)

Molemmissa tutkimuksissa asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoa koskevissa ilmoituksissa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(23)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tekemänsä analyysin kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

Tarkastuskäyntejä ei tehty, koska yksikään ammoniumnitraatin tuoja asianomaisista maista ei vastannut kyselylomakkeeseen.

(24)

Tutkimus, joka koski perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaista Eurochemin tuontia koskevaa osittaista välivaiheen tarkastelua, kattoi 1 päivän heinäkuuta 2004 ja 30 päivän kesäkuuta 2005 välisen ajanjakson, jäljempänä ’välivaiheen tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(25)

Toimenpiteiden voimassaolon päättymisen tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso käsitti 1 päivän huhtikuuta 2006 ja 31 päivän maaliskuuta 2007 välisen ajanjakson, jäljempänä ’toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2003 ja toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopun välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(26)

Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella aiotaan suositella Eurochem-yritykseen sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden muuttamista ja Venäjältä peräisin olevaan ammoniumnitraattiin sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin säilyttämistä. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta. Osapuolten huomautukset otettiin huomioon niiltä osin kuin se oli tarkoituksenmukaista.

(27)

Näissä tarkasteluissa tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin on määritelty neuvoston asetuksessa (EY) N:o 945/2005 eli Venäjältä peräisin olevat kiinteät lannoitteet, joiden ammoniumnitraattipitoisuus on suurempi kuin 80 painoprosenttia ja jotka luokitellaan CN-koodeihin 3102 30 90, 3102 40 90, ex 3102 29 00, ex 3102 60 00, ex 3102 90 00, ex 3105 10 00, ex 3105 20 10, ex 3105 51 00, ex 3105 59 00 ja ex 3105 90 91.

(28)

Samoin kuin aiemmissa tutkimuksissa myös nyt todettiin, että Venäjän kotimarkkinoilla tuotettu ja myyty ammoniumnitraatti ja Venäjältä yhteisöön viety ammoniumnitraatti ovat fysikaalisilta ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan samanlaisia. Tämän vuoksi niitä pidetään tässä tutkimuksessa perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(29)

Yhteisön tuotannonalan tuottama ammoniumnitraatti vastaa fysikaalisista ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan Venäjältä yhteisöön vietyä ammoniumnitraattia ja on siis samankaltainen tuote.

(30)

Koska Eurochemin kaikki yhteisöön välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana myymät tuotteet olivat yksinomaan yhden etuyhteydessä olevan tuottajan, NAK Azotin, tuottamia, normaaliarvoa ja vientihintaa koskeva analyysi on tässä tapauksessa tehty ainoastaan tästä yhdestä tuottajasta. NAK Azotin valmistamien tuotteiden tuontiin mahdollisesti sovellettavaa polkumyyntimarginaalia ja polkumyyntitullia olisi sovellettava myös siihen etuyhteydessä olevan yrityksen, Nevinka Azotin, tuotantoon.

(31)

Yhteisöön vietiin vain yhtä tuotelajia, joten normaaliarvo vahvistettiin suhteessa tähän tuotelajiin. Sen jälkeen tutkittiin perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti, oliko tuotetta myyty riittävässä määrin tavanomaisessa kaupankäynnissä. Kunkin liiketapahtuman kotimaan myyntihintoja verrattiin tuotannon kokonaiskustannuksiin.

(32)

Tältä osin on todettava, että energiakustannukset, kuten sähkö- ja kaasukustannukset, muodostavat suurimman osan valmistuskustannuksista, ja niiden osuus kokonaistuotantokustannuksista on merkittävä. Tavanomaisen kaupankäynnin määrittämiseksi tutkittiin lisäksi, otettiinko tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvät kustannukset kohtuullisella tavalla asianomaisten osapuolten kirjanpidossa huomioon.

(33)

Tutkimuksessa ei käynyt ilmi mitään sellaista, joka olisi osoittanut, ettei sähköä olisi otettu kirjanpidossa kohtuullisella tavalla huomioon. On vielä huomattava, että Eurochemin välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana maksaman sähkön hinnat olivat kansainvälisten markkinahintojen mukaiset verrattuna muihin maihin, kuten Kanadaan ja Norjaan. Samaa ei sen sijaan voida sanoa kaasun hinnoista.

(34)

Eurochemin maksama hinta oli nimittäin energiamarkkinoihin erikoistuneiden kansainvälisesti tunnustettujen lähteiden julkaisemien tietojen perusteella noin viidenneksen Venäjältä vietävän maakaasun vientihinnasta. Lisäksi kaikkien saatavilla olevien tietojen mukaan kotimarkkinoiden kaasuhinnat Venäjällä ovat säänneltyjä hintoja ja reilusti alle esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa, Japanissa ja EU:ssa maksettavien maakaasun markkinahintojen. Kyseisen neljän markkina-alueen osuus on 46 prosenttia koko maailman kaasuntuotannosta, ja niillä vallitsevat kotimarkkinahintatasot antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kustannuksista. Kyseisiä markkina-alueita voidaan sen vuoksi pitää perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuina edustavina markkinoina. Lisäksi saatavilla olevien tietojen mukaan näyttää siltä, että venäläisen kaasun kotimarkkinamyynnin hinnat eivät kata edes kaasuntoimittajan Gazpromin kustannuksia.

(35)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että NAK Azotin tutkimusajanjakson aikana maksamia kaasun hintoja ei voitu käyttää tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannusten määrittelyssä perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen lauseen mukaisesti. Sen vuoksi perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti kustannukset eli tässä tapauksessa NAK Azotin kaasutoimituksista maksamat kustannukset oli oikaistava vastaamaan samankaltaisen tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä kustannuksia välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Koska tämä tarkastelu rajoittui Eurochemin harjoittaman polkumyynnin tason tarkasteluun, oikaisua muiden Venäjällä toimivien tuottajien tai viejien maksamien vääristymättömien hintojen perusteella ei voitu tehdä, koska tällaista tietoa ei ollut saatavilla. Komissio katsoi sen vuoksi aiheelliseksi tehdä oikaisu perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti muilta edustavilta markkinoilta saatujen tietojen perusteella. Oikaistu hinta perustui Saksan ja Tšekin rajalla vietäväksi myydyn venäläisen maakaasun keskihintaan, josta vähennettiin kuljetuskustannukset, jäljempänä ’oikaistu Waidhausin hinta’.

(36)

NAK Azotin tuotantokustannukset laskettiin sen vuoksi uudelleen oikaistujen kaasuhintojen huomioon ottamiseksi. Uudelleenlaskettujen tuotantokustannusten perusteella kotimarkkinoilla myydyn tuotelajin, joka oli suoraan verrattavissa yhtiön ainoaan vientituotelajiin, koko myynti todettiin kannattamattomaksi eli se ei ollut tavanomaisen kaupankäynnin mukaista. Sen vuoksi oli määritettävä laskennallinen normaaliarvo. Normaaliarvo laskettiin yhteisöön viedyn tuotelajin tuotantokustannusten perusteella sen jälkeen, kun edellä mainitut kaasukustannukset oli oikaistu ja niihin oli lisätty kohtuulliset myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan ja 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(37)

Myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa ei voitu määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan johdantokappaleen nojalla, koska NAK Azotilla ei ollut tarkasteltavana olevan tuotteen edustavaa kotimarkkinamyyntiä tavanomaisessa kaupankäynnissä. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohtaa ei voitu soveltaa, koska tutkimuksen kohteena on ainoastaan yksi toinen tuottaja (Nevinka Azot). Myöskään perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohtaa ei voitu soveltaa, koska NAK Azotin samaan yleiseen tavaraluokkaan kuuluvien tuotteiden tuotantokustannuksia olisi myös pitänyt oikaista kaasukustannusten osalta edellä mainituista syistä. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto määritettiin näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan nojalla.

(38)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset määriteltiin muulla hyväksyttävällä menetelmällä. Kotimarkkinamyynnin määrä Pohjois-Amerikan markkinoilla on merkittävä, ja kotimaisten ja ulkomaisten yritysten välillä esiintyy paljon kilpailua. Tältä osin tarkasteltiin julkisesti saatavilla olevia tietoja, jotka koskivat lannoitealalla toimivia suuria yrityksiä. Todettiin, että Pohjois-Amerikan (Yhdysvaltojen ja Kanadan) tuottajia koskevat tiedot olisivat tutkimuksen kannalta sopivimpia, sillä kyseisellä alueella pörssinoteeratuista yrityksistä oli saatavana runsaasti luotettavaa ja kattavaa julkista taloudellista tietoa. Sen vuoksi myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto määriteltiin kolmen pohjoisamerikkalaisen tuottajan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton painotetun keskiarvon perusteella. Kyseiset tuottajat kuuluivat saman yleisen tuoteluokan (typpilannoitteet) kotimarkkinamyynnin osalta suurimpiin typpipitoisten lannoitteiden tuottajiin. Näitä kolmea tuottajaa pidettiin edustavina niiden typpilannoiteliiketoiminnan osalta (keskimäärin yli 80 prosenttia yrityksen ja/tai liiketoimintasegmentin liikevaihdosta), ja niiden myynti- hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton katsottiin sen vuoksi edustavan kyseisellä liiketoimintasegmentillä menestyneiden yhtiöiden vastaavia kustannuksia ja voittoa.

(39)

Myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuus oli 6,9 prosenttia. Keskimääräinen voittomarginaali oli laskelmien mukaan 9,1 prosenttia. Voiton määrä näin laskettuna ei ollut suurempi kuin venäläisten tuottajien saman yleisen tuoteluokan tuotteiden myynnistä kotimarkkinoilla saama voitto.

(40)

Eurochemin tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuva myynti välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana tapahtui kahden etuyhteydessä olevan kauppiaan kanssa tehdyn agenttisopimuksen perusteella. Näistä toinen, Eurochem Trading, sijaitsi Sveitsissä ja toisen sijaintipaikkana oli Cumberland, Brittiläiset Neitsytsaaret. Jälkimmäinen lopetti toimintansa vuoden 2005 alussa.

(41)

Vientihinta laskettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tuotteesta tosiasiassa maksettujen tai maksettaviksi tulevien vientihintojen perusteella, kun sitä myydään vietäväksi viejämaasta yhteisöön.

(42)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla NAK Azotin tasolla. Hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti asianmukaisesti huomioon oikaisujen muodossa. Oikaisuja tehtiin tarvittaessa kuljetus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä palkkioiden erojen huomioon ottamiseksi, jos asiasta esitettiin todennettu näyttö. Koska vientimyynti tapahtui edellä mainittujen etuyhteydessä olevien kauppiaiden välityksellä ja koska näillä etuyhteydessä olevilla kauppiailla todettiin olevan samoja toimintoja kuin palkkioperusteisesti toimivilla agenteilla, molempien kauppiaiden noudattamiin vientihintoihin tehtiin oikaisu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti. Koska yhteistyötä yhteisön tuojien kanssa ei ollut, oikaisu tehtiin 1,5 prosentin tasolle, joka vastasi tarkasteltavana olevan tuotteen kaupassa alkuperäisessä tutkimuksessa riippumattomille agenteille maksettuja palkkioita.

(43)

Polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(44)

Polkumyyntimarginaali, ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana, on 28,3 prosenttia.

(45)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkittiin, voitaisiinko polkumyynnin osalta tapahtunutta olosuhteiden muutosta kohtuudella pitää pysyvänä.

(46)

On huomattava, että alkuperäisessä tutkimuksessa normaaliarvo määritettiin Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla kannattavien myyntihintojen perusteella, koska Venäjä ei kyseisenä ajankohtana ollut markkinatalousmaa. Tässä tarkastelua koskevassa tutkimuksessa Venäjä katsotaan markkinatalousmaaksi ja normaaliarvo määritellään sen vuoksi Eurochemin tuotantokustannusten perusteella, joita on tarvittaessa oikaistu. Ei todettu viitteitä siitä, että tässä tutkimuksessa määritettyä normaaliarvoa ei voitaisi katsoa pysyväksi.

(47)

Edellisessä ja tässä tutkimuksessa määritettyjen normaaliarvojen ja vientihintojen vertailu paljasti, että kun otetaan huomioon vertailukelpoiset tuotelajit, normaaliarvo on noussut huomattavasti ja keskimääräinen vientihinta puolestaan noussut vielä enemmän, mikä on johtanut polkumyynnin tason alenemiseen. Muille markkinoille suuntautuvan viennin hintojen todettiin olevan yleisesti samaa luokkaa kuin yhteisöön suuntautuvan viennin hinnat. Tutkimuksessa ei havaittu mitään näyttöä siitä, etteikö vientimyynti jatkuisi polkumyyntihinnoin, vaikkakin vähäisemmällä tasolla kuin alkuperäisen tutkimuksen aikana.

(48)

Edellä sanotun perusteella voidaan kohtuudella katsoa, että alkuperäisen tutkimuksen jälkeen polkumyynnissä tapahtunut olosuhteiden muutos (joka perustuu nyt Eurochemin normaaliarvon ja vientihintojen vertailuun) on pysyvä.

(49)

Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaan polkumyyntitulli ei saisi ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia vaan sen olisi oltava tätä marginaalia alhaisempi, jos alhaisempi tulli riittää poistamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon. Koska Venäjään sovellettavat olemassa olevat tullit on laskettu vahinkomarginaalin perusteella ja koska tässä tutkimuksessa polkumyyntimarginaali on alhaisempi kuin aiemmin laskettu vahinkomarginaali, tulli olisi oikaistava tässä tutkimuksessa vahvistetun polkumyyntimarginaalin (28,3 %) mukaiseksi.

(50)

Polkumyynnistä ja muuttuneiden olosuhteiden pysyvyydestä tehtyjen päätelmien johdosta tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa Eurochemiin sovellettavaa yksilöllistä polkumyyntitullia olisi muutettava tässä tutkimuksessa todetun polkumyyntimarginaalin mukaiseksi.

(51)

Koska todettu polkumyynnin taso on alhaisempi kuin edellisessä tutkimuksessa vahvistettu vahinkomarginaali, tulli olisi vahvistettava todetulle polkumyynnin tasolle.

(52)

Alkuperäisessä tutkimuksessa tulli vahvistettiin tietyksi euromääräksi tonnia kohti, joten tässä tutkimuksessa olisi noudatettava samaa. Tulli on siis 32,82 euroa/tonni. Tullia olisi sovellettava neuvoston asetuksen (EY) N:o 945/2005 mukaisesti suhteessa ammoniumnitraattipitoisuuteen sekä muiden marginaalisten aineiden ja ravinteiden pitoisuuteen niiden ammoniumnitraattilannoitteiden osalta, joiden typpipitoisuus on yli 28 painoprosenttia.

(53)

Vaikka tulli perustuu edellä esitetyn mukaisesti NAK Azotilta saatuihin tietoihin, sitä sovelletaan kaikkeen Eurochemin harjoittamaan myyntiin riippumatta siitä, missä etuyhteydessä olevassa tehtaassa tuote on valmistettu.

(54)

Ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin johdonmukaisuussyistä, tapahtuuko polkumyyntiä tällä hetkellä ja johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen.

(55)

Tutkimuksessa teki siis yhteistyötä kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa (Eurochem, Acron ja Minudiobreniya).

(56)

Komissio selvitti, voitiinko kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten tarkasteltiin yhteistyöhön osallistuneiden vientiä harjoittavien tuottajien valmistaman ja kotimarkkinoilla myymän tuotteen tuotantokustannuksia.

(57)

Tarkasteltavana olevan tuotteen valmistusprosessin tärkein raaka-aine on kaasu, jonka osuus kokonaistuotantokustannuksista on merkittävä. Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti tutkittiin, saataisiinko asianomaisten osapuolten kirjanpidosta kohtuullisen hyvä käsitys tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvistä kustannuksista.

(58)

Energiamarkkinoihin erikoistuneiden kansainvälisesti tunnustettujen lähteiden julkaisemien tietojen perusteella venäläisten tuottajien maksama hinta, joka perustui valtion sääntelyyn, oli epänormaalin alhainen. Kuvaavaa on, että hinta oli noin neljännes Venäjältä viedyn maakaasun hinnasta ja myös merkittävästi yhteisön tuottajien maksamaa kaasun hintaa alempi.

(59)

Koska kaasukustannukset eivät näkyneet riittävän selvästi yhteistyöhön osallistuneiden tuottajien kirjanpidossa, kustannuksia oli oikaistava vastaavasti. Koska Venäjän kotimarkkinoihin liittyviä riittävän edustavia vääristymättömiä kaasun hintoja ei ollut saatavilla, katsottiin aiheelliseksi tehdä oikaisu perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti muilta edustavilta markkinoilta saatujen tietojen perusteella. Oikaistu hinta perustui Saksan ja Tšekin rajalla vietäväksi myydyn venäläisen maakaasun keskihintaan, josta on vähennetty kuljetuskustannukset ja jossa on otettu huomioon paikalliset jakelukustannukset, jäljempänä ’oikaistu Waidhausin hinta’. Waidhaus on tärkein venäläisen kaasun myyntikanava EU:hun, joka on venäläisen kaasun suurin markkina-alue. Näin ollen sitä voidaan pitää edustavana markkina-alueena.

(60)

Venäläiset viejät ovat esittäneet useita väitteitä oikaistusta Waidhausin hinnasta.

(61)

Ensinnäkin väitettiin, että kotimarkkinoilla maksetun kaasun hinnan oikaisu ei ole perusteltua, koska niiden kirjanpidosta käyvät täysimääräisesti ilmi kustannukset, jotka liittyvät samankaltaisen tuotteen tuotanto- ja myyntitoimintaan alkuperämaassa. Tämän väitteen tueksi toimitettiin riippumattoman konsulttiyrityksen tutkimus, jonka mukaan venäläisten viejien kaasusta maksamassa hinnassa tulivat esiin kaasun toimittajalle kaasun tuotannosta ja myynnistä aiheutuneet kustannukset. On huomattava, että kuten itse tutkimuksessakin todetaan, vertailussa käytetyt kaasun kustannukset sekä kustannukset kaasun toimittamisesta ammoniumnitraatin venäläisille tuottajille olivat arvioituja kustannuksia eivätkä toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla aiheutuneita todellisia kustannuksia. Ei ole myöskään selvää, ovatko näin saadut kustannukset perusasetuksen mukaisesti määritettyjä täysimääräisiä kustannuksia eli sisältävätkö ne kaikki kaasun tuotantoon ja myyntiin liittyvät valmistus- sekä myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset. Lopuksi on vielä huomattava, että kaasun toimittajien kustannuksia koskevia tietoja ei voitu varmentaa menettelyn puitteissa, mutta saatavilla olevien tietojen perusteella ei vaikuta siltä, että venäläisen kaasun kotimarkkinoiden myyntihinnat kattaisivat kaasun toimittajan, Gazpromin, kustannukset koko toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(62)

Joka tapauksessa katsotaan, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti pelkästään se, että toimittajan asiakkailtaan veloittama kaasun hinta kattaa kustannukset, ei ole sellainen seikka, jonka perusteella voitaisiin määrittää, antavatko yrityksen kirjanpitoon merkityt kustannukset kohtuullisen hyvän käsityksen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista. Edellä esitetyistä syistä (energiamarkkinoihin erikoistuneiden kansainvälisesti tunnustettujen lähteiden julkaisemat tiedot sekä Venäjän kotimarkkinoiden kaasuhintojen ja venäläisen kaasun vientihintojen vertailu) tilanne ei ollut tämä. Ammoniumnitraatin venäläiset tuottajat eivät käsitelleet merkittävää eroa toisaalta Venäjän kotimarkkinoilla maksetun kaasun ja Venäjältä viedyn maakaasun hinnan ja toisaalta yhteisön tuottajien maksaman hinnan välillä. Tuottajat eivät käsitelleet myöskään sitä, että maakaasun kotimarkkinahintoja säänneltiin Venäjällä eikä voida katsoa, että ne antaisivat kohtuullisen hyvän käsityksen tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. Joten vaikka ammoniumnitraatin tuottajan kaasusta maksama hinta kattaisikin kaasun toimittajalle sen tuottamisesta ja myynnistä aiheutuneet yksikkökustannukset, väitteet eivät ole relevantteja, koska kaasun markkinahinta ei välttämättä liity suoraan sen tuotanto- ja myyntikustannuksiin, ja hinnat, joilla venäläiset yritykset ostivat kaasua toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, olivat edelleen valtion sääntelemiä ja merkittävästi alle sääntelemättömien markkinoiden hintatason, kuten edellä on selvitetty (kaasun hinta Venäjällä toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana oli noin neljännes sen vientihinnasta). Tästä syystä väite oli hylättävä.

(63)

Lisäksi väitettiin, että kun kaasun hintaa oikaistiin, normaaliarvon määrittämiseksi käytettiin menetelmää, josta ei säädetä perusasetuksessa. Koska kotimaan kaasukustannukset korvattiin oikaistuun Waidhausin hintaan perustuvilla kustannuksilla ja nämä kustannukset muodostavat suurimman osan samankaltaisen tuotteen kokonaiskustannuksista ja näin ollen myös laskennallisesta normaaliarvosta, normaaliarvo on itse asiassa määritetty kolmansilta ”edustavilta” markkinoilta saatujen tietojen perusteella. Tältä osin väitettiin, että perusasetuksen mukaan markkinatalousmaiden osalta normaaliarvo voidaan määrittää vain menetelmillä, joissa otetaan huomioon i) samankaltaisen tuotteen kotimarkkinahinnat tavanomaisessa kaupankäynnissä, tai jos myynti ei tapahdu tavanomaisessa kaupankäynnissä, ii) tuotantokustannukset alkuperämaassa (lisättynä kohtuullisilla myynti-, yleis- ja hallintokustannuksilla ja voitoilla) tai iii) samankaltaisen tuotteen edustavat vientihinnat asianmukaiseen kolmanteen maahan. Venäläisten viejien mukaan tällä perusteella normaaliarvoa ei pitäisi määrittää kolmansilta edustavilta markkinoilta saatujen tietojen perusteella.

(64)

On huomattava, että normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti. Jotta kuitenkin voitaisiin määrittää, tapahtuiko kotimarkkinamyynti hinnan puolesta tavanomaisessa kaupankäynnissä eli oliko se kannattavaa, ensin on määritettävä, muodostavatko ammoniumnitraatin tuottajan kustannukset luotettavan perustan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Normaaliarvon määrittämiseen käytettävä menetelmä voidaan päättää vasta kun kustannukset on luotettavasti määritetty. Sen vuoksi on väärin väittää, että kun luotettavat kustannukset määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti, otettiin käyttöön uusi menetelmä normaaliarvon määrittämiseksi. Näin ollen venäläisten tuottajien väitteet tältä osin oli hylättävä.

(65)

Tuottajat väittivät vielä, että jos maakaasukustannuksiin kotimarkkinoilla tehdään oikaisu, venäläisen maakaasun hinta Waidhausissa ei ole luotettava perusta tällaiselle oikaisulle, koska kyseinen hinta on asetettu pitkäaikaisten kaasusopimusten perusteella, joissa hinnanmuodostus liittyy öljyn tuotantohintoihin eikä näin ollen kaasun tuotantokustannuksiin ja toimituskustannuksiin Eurochemille Venäjälle. Lisäksi väitettiin, että venäläisen kaasun hinta Waidhausissa ei ole luotettava, koska siihen vaikuttaa Saksan ylettömän korkea ja mahdollisesti kilpailuun perustumaton kaasun kotimarkkinahinnoittelu, jota Saksan kilpailuviranomaiset ovat parhaillaan tutkimassa.

(66)

Ensinnäkin on huomattava, että yksi ensisijaisista kriteereistä valittaessa perustaa kaasun hintojen määrittämiseksi on, että se antaa kohtuullisen hyvän kuvan tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. On kiistämätön tosiseikka, että tämä edellytys täyttyy Waidhausin hintojen osalta. Lisäksi suurin kaasumäärä Venäjältä tuodaan Waidhausin kautta, minkä vuoksi se on asianmukainen perusta oikaisulle. Tällä perusteella Waidhausia pidettiin edustavina markkinoina ja kohtuullisena perustana kaasun kustannusten määrittämiselle perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Toiseksi ei ole sinällään relevanttia, perustuuko hinta kustannuksiin, kunhan se vain antaa kohtuullisen hyvän kuvan tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. Waidhausiin tuodun kaasun hinnan osalta hinnanmuodostuksessa ei ole merkkejä valtion puuttumisesta asiaan, ja tämä edellytys siis täyttyy. Lopuksi vielä kilpailuun perustumatonta kaasun hinnoittelua Saksan kotimarkkinoilla koskevasta väitteestä on huomattava, että Saksan kilpailuviranomaisten (Bundeskartellamt) tutkimus on edelleen käynnissä eikä siitä ole tehty päätelmiä. Tutkimus koskee sitä paitsi hintoja, joilla Saksan tärkeimmät kaasun jakelijat myyvät kaasun Saksan kotimarkkinoilla eikä hintaa, jolla ne ostavat Venäjältä tuodun kaasun. Päinvastoin kuin väitettiin, nämä kaksi hintaa eivät välttämättä liity toisiinsa, koska kaasun jakelijoiden ja heidän asiakkaidensa taloudelliset intressit ovat täysin vastakkaiset. Näin ollen voidaan olettaa, että jakelijat pyrkivät pitämään vähittäismyyntihinnat mahdollisimman korkeina ja samalla niiden taloudellisten intressien mukaista on pitää ostohinnat mahdollisimman alhaisina voittojen maksimoimiseksi. Väite, jonka mukaan vakiintuneilla markkinatoimijoilla ei ole kannustinta neuvotella venäläiselle tuontikaasulle alhaisempia hintoja Waidhausissa, on olettamus ilman tosiseikkoja. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(67)

Lisäksi väitettiin, että jos maakaasukustannuksiin kotimarkkinoilla tehdään oikaisu, sen olisi perustuttava sääntelemättömiin kaasun hintoihin Venäjällä. Ensinnäkään se, että komissio olisi voinut valita erilaisen perustan, ei tee Waidhausin valinnasta kohtuutonta. Valittaessa perustaa kaasun hinnan määrittämiseksi ensisijaisena kriteerinä on, että se antaa kohtuullisen hyvän kuvan tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. On kiistämätön tosiseikka, että tämä edellytys täyttyy Waidhausin hintojen osalta. Toiseksi se, että sääntelemättömillä hinnoilla kotimarkkinoilla myydyn kaasun määrä oli vain vähäinen toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (alle 2 %) ja että hinnat olivat merkittävästi lähempänä säänneltyjä kotimarkkinahintoja kuin vapaasti määräytyviä vientihintoja, viittaa voimakkaasti siihen, että vallitsevat säännellyt hinnat vääristivät sääntelemättömiä hintoja. Sen vuoksi sääntelemättömiä kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää.

(68)

Yhden väitteen mukaan valtion sääntelemät maakaasun kotimarkkinahinnat Venäjällä kohoavat jatkuvasti, minkä vuoksi kotimarkkinoiden hintaa ei voida pitää kilpailuun perustumattomana tai kohtuuttoman alhaisena. Tähän liittyen todettiin, että Venäjän hallitus on hyväksynyt lain (12) valtion ohjelmasta, jonka johdosta teollisuuskäyttäjien kaasun hintoja Venäjällä korotetaan useaan otteeseen vuoteen 2011 mennessä.

(69)

Väite on perusteeton, koska edustavien markkinoiden valinnan vaatimuksena ei ole se, ovatko hinnat voittoa tuottavia tai ovatko ne kohoamassa vaan se, antavatko ne kohtuullisen hyvän kuvan tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. Näin ei ole valtion sääntelemien hintojen tapauksessa, vaikka ne kohoaisivatkin koko ajan. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(70)

Lisäksi ehdotettiin, että oikaisun vaihtoehtoisena perustana käytettäisiin Venäjän naapurimarkkinoille suuntautuvan viennin hintoja antamatta kuitenkaan lisätietoja tai näyttöä tällaisista markkinoista. Katsottiin, että Venäjältä Baltian maihin vietävän kaasun hinnat – joista oli saatavilla joitakin tietoja – eivät olleet riittävän edustavia näihin maihin suuntautuvan viennin suhteellisen vähäisen määrän vuoksi. Saatavilla ei ollut myöskään tarvittavia tietoja kuljetus- ja jakelukustannuksista, joten Baltian maihin suuntautuvalle viennille ei voitu määrittää luotettavia hintoja. Näin ollen näitä hintoja ei voitu käyttää oikaisun perustana.

(71)

Vaihtoehdoksi esitettiin, että jos käytetään Waidhausin vientihintaa, Venäjän vientivero, joka on maksettava kaikesta viennistä, olisi pitänyt vähentää Waidhausin hinnasta, koska vientiveroa ei aiheutunut kotimaassa.

(72)

Markkinahinta Waidhausissa, jota pidettiin edustavina markkinoina perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti, on todellakin hinta vientiverojen jälkeen eikä hinta ennen veroja. Ostajan kannalta tarkasteltuna relevanttia on hinta, joka on maksettava Waidhausissa, eikä näin ollen ole relevanttia, mikä osuus hinnasta muodostuu vientiverosta ja mikä osuus maksetaan kaasun toimittajalle. Toimittaja toisaalta yrittää aina maksimoida hintansa ja sen vuoksi veloittaa korkeimman hinnan, jotka asiakkaat suostuvat maksamaan. Kun otetaan huomioon, että hinta on aina yli tuotantokustannusten niin, että toimittaja saa huomattavat voitot, hinnan muodostumiseen ei ensisijaisesti vaikuta vientiveron määrä vaan se, minkä hinnan asiakkaat suostuvat maksamaan. Sen vuoksi pääteltiin, että vientiveron sisältävä hinta eikä hinta ennen veroja on markkinoilla määräytynyt vääristymätön hinta. Tämän vuoksi asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(73)

Tähän liittyen väitettiin myös, että paikallisen jakelijan katetta ei pitäisi lisätä vientihintaan Waidhausissa, koska jakelijoiden voitot on jo sisällytetty hintaan Waidhausissa. Väitteen mukaan paikalliset jakelijat Venäjällä ovat kaasun toimittajan täysin omistamia tytäryhtiöitä, ja jos näiden jakelijoiden voitot lisätään laskelmiin, tuloksena voi näin ollen olla kaksinkertainen huomioon ottaminen. Lisäksi Venäjän luontaiset suhteelliset edut olisi otettava huomioon. Lisäksi väitettiin, että koska kaasua on laajasti saatavilla Venäjällä muttei yhteisössä, kotimarkkinahinnat Venäjällä ovat luonnollisesti alempia kuin viedyn kaasun hinta, ja tämä olisi pitänyt ottaa huomioon määritettäessä kotimarkkinoilla maksettujen kaasun hintojen oikaisua. Yhden väitteen mukaan yksi osapuoli ei ollut käyttänyt toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla paikallisten jakelijoiden paikallista maakaasun pienpaineputkistojärjestelmää maakaasun toimittamiseen tärkeimmistä korkeapaineputkistoista tuotantopaikoilleen. Sen vuoksi kaasun hinnan oikaisuissa ei pitäisi ottaa huomioon alueellisia kuljetushintoja.

(74)

Ensinnäkin on huomattava, että paikallisten jakelijoiden katteeseen sisältyy näiden yritysten voittomarginaalin lisäksi myös niiden kustannukset maakaasun oston ja jälleenmyynnin välisenä aikana.

(75)

Toiseksi väitettä ei pystytty enää tarkistamaan riittävästi. Tämä johtuu siitä, että venäläinen kaasun toimittaja ja sen tytäryhtiöt eivät kuuluneet tutkimuksen soveltamisalaan ja sen vuoksi sen organisaatiosta ja kustannusrakenteesta ei ollut riittävästi tietoja saatavilla. On myös huomattava, että Venäjällä tältä osin vallitseva tilanne, joka johtuu mm. kaasun toimittajan ja Venäjän valtion tiiviistä yhteyksistä, ei ole riittävän avoin, jotta asiasta saataisiin tarvittava näyttö.

(76)

Lisäksi venäläiset viejät eivät pystyneet toimittamaan lisätietoja tai näyttöä, joka olisi osoittanut, sisältyivätkö jakelukustannukset todella Waidhausin hintoihin ja missä määrin. Koska kotimarkkina-asiakkaat kuitenkin ostivat kaasua paikallisilta toimittajilta, oli oletettava, että niiden olisi täytynyt maksaa paikalliset jakelukustannukset, vähintäänkin myyntipalvelut, joita ei ole sisällytetty oikaisemattomaan Waidhausin hintaan.

(77)

On huomattava, että vaikka kuljetuskustannukset eivät sisältyisikään kaasun hintojen oikaisuihin, vaikutus polkumyyntimarginaalin laskemiseen olisi huomattava, mutta tulokseksi saatava polkumyyntimarginaali olisi edelleen merkittävä eivätkä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun päätelmät muuttuisi. Sen vuoksi kyseinen väite hylättiin. Jos kuitenkin venäläiset tuottajat toimittavat riittävästi todennettavaa näyttöä, jonka perusteella polkumyyntimarginaalia voitaisiin alentaa, komissio saattaa harkita välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimuksen käynnistämistä.

(78)

Maakaasun saatavuuteen Venäjällä liittyvistä väitetyistä luontaisista suhteellisista eduista on huomattava, että ensisijaisena kriteerinä Waidhausin hintojen valinnalle perustaksi kaasun hintojen määrittämiseksi on se, että ne antavat kohtuullisen hyvän kuvan tavanomaisesti vääristymättömillä markkinoilla maksettavista hinnoista. Kotimarkkinoilla vallitsevat markkinaolosuhteet eivät ole relevantteja tässä yhteydessä. Väite oli sen vuoksi hylättävä.

(79)

Myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa ei voitu määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan johdantokappaleen eikä 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan nojalla, koska millään yhteistyöhön osallistuneella viejällä ei ollut tarkasteltavana olevan tuotteen osalta edustavaa kotimarkkinamyyntiä tavanomaisessa kaupankäynnissä. Myöskään perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohtaa ei voitu soveltaa, koska vientiä harjoittavien tuottajien samaan yleiseen tavaraluokkaan kuuluvien tuotteiden tuotantokustannuksia olisi myös oikaistava kaasukustannusten osalta edellä 58 ja 59 kappaleessa mainituista syistä. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto määritettiin näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan nojalla. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset määriteltiin muulla hyväksyttävällä menetelmällä. Kotimarkkinamyynnin määrä Pohjois-Amerikan markkinoilla on merkittävä, ja kotimaisten ja ulkomaisten yritysten välillä esiintyy paljon kilpailua. Tältä osin tarkasteltiin julkisesti saatavilla olevia tietoja, jotka koskivat lannoitealalla toimivia suuria yrityksiä. Todettiin, että Pohjois-Amerikan (Yhdysvaltojen ja Kanadan) tuottajia koskevat tiedot olisivat tutkimuksen kannalta sopivimpia, sillä kyseisellä alueella pörssinoteeratuista yrityksistä oli saatavana runsaasti luotettavaa ja kattavaa julkista taloudellista tietoa. Sen vuoksi myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto määriteltiin kolmen pohjoisamerikkalaisen tuottajan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton painotetun keskiarvon perusteella. Kyseiset tuottajat kuuluivat saman yleisen tuoteluokan (typpilannoitteet) kotimarkkinamyynnin osalta suurimpiin typpipitoisten lannoitteiden tuottajiin. Näitä kolmea tuottajaa pidettiin edustavina niiden typpilannoiteliiketoiminnan osalta, ja niiden myynti- hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton katsottiin sen vuoksi edustavan kyseisellä liiketoimintasegmentillä menestyneiden yhtiöiden tavanomaisia kustannuksia ja voittoa. On huomattava, että näin vahvistettu myynti- hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton määrä ei ylittänyt venäläisille yhteistyössä toimiville yrityksille aiheutuneita myynti- hallinto- ja yleiskustannuksia ja niiden saavuttamia voittoja.

(80)

Kaikissa niissä tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta oli viety yhteisöön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(81)

Tapauksissa, joissa myynti järjestettiin etuyhteydessä olevan tuojan välityksellä, vientihinta muodostettiin laskennallisesti niiden jälleenmyyntihintojen perusteella, jotka kyseinen etuyhteydessä oleva tuoja veloitti riippumattomilta asiakkailta. Oikaisuja tehtiin kaikkien maahantuonnin ja jälleenmyynnin välisten kustannusten, myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten, sekä kohtuullisen voittomarginaalin huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

(82)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti asianmukaisesti oikaisujen muodossa huomioon hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet. Oikaisuja tehtiin tarvittaessa kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten sekä palkkioiden ja pakkaus- ja luottokustannusten erojen huomioon ottamiseksi, jos asiasta esitettiin todennettu näyttö.

(83)

Polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa vientihintojen painotettuun keskiarvoon.

(84)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla esiintyi polkumyyntiä. Kun painotettuja keskimääräisiä todellisia vientihintoja verrattiin painotettuun keskimääräiseen normaaliarvoon, Eurochemin polkumyyntimarginaaliksi todettiin yli 74 prosenttia, Acronin yli 54 prosenttia ja Minudiobreniyan 92 prosenttia.

(85)

Tuonti Venäjältä väheni noin 785 000 tonnista vuonna 2003 noin 155 891 tonniin toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tuonnin markkinaosuus (noin 2 %) on edelleen merkittävä. Tuonnin vähenemiseen vaikuttivat 10 uuden jäsenvaltion liittyminen Euroopan yhteisöön vuonna 2004 ja kahden uuden jäsenvaltion liittyminen vuonna 2007, koska niillä oli tuontia Venäjältä ilman polkumyyntitulleja ennen näitä ajankohtia, ja voimassa olevien tullien nykyinen taso.

(86)

On muistettava, että venäläiset viejät ovat jo yrittäneet laittomasti lisätä vientiään yhteisöön kahdella tavalla. Vuonna 1998 tulleja korotettiin asetuksella (EY) N:o 663/98 nykytasolle (47 euroa/tonni eli noin 40 % Venäjän vientihinnasta), koska havaittiin, että viejät ottivat tullit kantaakseen (vientihinnat laskivat, mikä lisäsi polkumyyntiä).

(87)

Kesäkuussa 2005 tullit laajennettiin asetuksella (EY) N:o 945/2005 koskemaan muita Venäjän viemiä ammoniumnitraatin muotoja, joiden ilmoitettiin olevan moniravinteisia lannoitteita mutta jotka olivat pääasiassa ammoniumnitraattia. Tämä osoittaa, että venäläiset viejät yrittävät järjestelmällisesti lisätä ammoniumnitraatin vientimäärää yhteisöön polkumyyntihinnoin.

(88)

On myös huomattava, että toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla noin 50 prosenttia venäläisten yhteistyössä toimivien tuottajien viennistä yhteisöön suuntautui Bulgariaan ja Romaniaan (joihin sovellettiin polkumyyntitulleja vasta 1. tammikuuta 2007 lähtien). Se, että vienti kyseisiin maihin ennen laajentumista tapahtui polkumyynnillä, osoittaa että jos toimenpiteiden annetaan raueta, polkumyynti todennäköisesti jatkuu edelleen.

(89)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että venäläisten viejien myynti kolmansien maiden markkinoille tapahtui polkumyyntihinnoin. Vientihinnat näille markkinoille ovat enintään samanlaiset kuin vientihinnat yhteisöön.

(90)

Lisäksi ammoniumnitraatin tuontiin Venäjältä sovelletaan merkittäviä polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä Australiassa ja Yhdysvalloissa. Edellä esitetty osoittaa rakenteellista taipumusta polkumyynnin harjoittamiseen, ja on todennäköistä, että vienti yhteisöön tapahtuisi polkumyyntihinnoin, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(91)

Toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tiedossa olevien venäläisten viejien käyttämätön kapasiteetti oli arviolta 1,7–2,3 miljoonaa tonnia. Määrä vastaa lähes neljännestä ammoniumnitraatin koko kulutuksesta yhteisössä. Tutkimuksessa ei tullut esiin mitään tekijöitä, jotka voisivat estää kapasiteetin käyttöönoton lyhyellä aikavälillä. Käyttämättömän kapasiteetin todennäköistä käyttöä analysoitiin.

(92)

Jotkin ammoniumnitraatin suurimmista vientimarkkinoista maailmassa on suojattu venäläiseltä tuonnilta. Erityisesti Australiassa ja Yhdysvalloissa sovelletaan merkittäviä polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ammoniumnitraatin tuontiin Venäjältä, ja Kiinassa se on kokonaan kielletty. Sen vuoksi pääteltiin, että nämä markkinat eivät mitä todennäköisimmin ottaisi vastaan tätä käyttämätöntä kapasiteettia.

(93)

Venäläiset viejät ovat väittäneet, että kulutus IVY-maissa on noussut jatkuvasti vuodesta 2005 ja sen odotetaan jatkavan nousua tulevinakin vuosina ja että ammoniumnitraatin venäläinen tuotanto suunnataan ensisijaisesti kyseisten markkinoiden tyydyttämiseen. Väitteiden tueksi ei esitetty riittävästi todennettavissa olevaa näyttöä. Lisäksi väitteet vaikuttivat epätäydellisiltä sikäli, että niissä ei otettu huomioon muiden IVY-maiden ammoniumnitraatin tuotantoa, joka voisi kilpailla venäläisen myynnin kanssa kyseisillä markkinoilla. Kansainvälisen lannoiteteollisuuden järjestön (13) tilastojen mukaan IVY-maiden kulutuksen väitetty kehitys jättäisi kuitenkin edelleen merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Kun vielä otetaan huomioon yhteisön nykyinen hintataso, joka yhteistyössä toimivien yritysten toimittamien tietojen mukaan on huomattavasti korkeampi kuin Venäjän ja IVY-maiden markkinoilla, tämä todennäköisesti kannustaa venäläisiä yrityksiä viemään käyttämättömän kapasiteetin yhteisöön pikemminkin kuin myymään sen kotimarkkinoilla tai IVY-maiden markkinoilla.

(94)

Mitään väitteitä ei esitetty siitä, miten todennäköisesti muille kolmansien maiden markkinoille suuntautuva myynti voisi kattaa edellä mainitun käyttämättömän kapasiteetin. Tutkimuksessa kuitenkin analysoitiin muiden kolmansien maiden markkinoita yhteistyössä toimivien osapuolten toimittamien tietojen perusteella ja havaittiin, että kulutuksen, ammoniumnitraattilähteiden ja hintatasojen perusteella ne eivät todennäköisesti ottaisi vastaan venäläistä lisävientiä siinä määrin, että käyttämätön kapasiteetti, joka on käytettävissä yhteisöön vientiä varten, ei enää olisi merkittävä.

(95)

Lopuksi vielä vahvistettiin, että yhteisö muodostaa tärkeimmät ammoniumnitraatin markkinat maailmassa, sen sijainti lähellä Venäjää helpottaa logistisia seikkoja ja venäläisillä viejillä on vakiintuneet jakelukanavat yhteisössä.

(96)

Päätelmänä voidaan todeta, että venäläiset viejät mitä todennäköisimmin suuntaisivat merkittävän määrän lisävientiä yhteisöön käyttämättömän kapasiteettinsa perusteella, jos voimassa olevat toimenpiteet kumotaan.

(97)

Edellä esitetyt eroavaisuudet hintatasoissa yhteisössä ja kolmansien maiden markkinoilla korostavat, että venäläisille viejille on kannattavampaa suunnata vientimääriä kolmansista maista yhteisöön. Sen vuoksi myös tämä voisi saada aikaan merkittäviä vientimääriä.

(98)

Tästä syystä suhteelliset hintatasot, käyttämätön kapasiteetti ja edellä kuvatut kannustimet huomioon ottaen pidetään todennäköisenä, että i) polkumyynti jatkuu ja ii) yhteisöön viedyt määrät kasvavat, jos voimassa olevista polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä luovutaan.

(99)

Samankaltaista tuotetta valmistaa yhteisössä 23 tuottajaa, joiden tuotanto muodostaa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun koko yhteisön tuotannon.

(100)

Tässä tutkimuksessa yhteistyössä toimi 11 yhteisön tuottajaa:

(101)

Näiden 11 yhteisön tuottajan osuus yhteisön koko tuotannosta oli toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yli 75 prosenttia, joten niiden katsotaan edustavan suurinta osaa samankaltaisen tuotteen koko tuotannosta yhteisössä. Niiden katsotaan siten muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’yhteisön tuotannonala’.

(102)

Kuten edellä mainitaan, tutkimukseen valittiin neljän yrityksen otos. Kaikki otokseen valitut yhteisön tuottajat tekivät yhteistyötä ja lähettivät vastaukset kyselylomakkeeseen määräajassa. Lisäksi muut yhteistyössä toimineet yhteisön tuottajat toimittivat tiettyjä yleisiä tietoja vahinkoa koskevaa tarkastelua varten.

(103)

Yhteisön kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla tapahtuneen myynnin määrän, muiden yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla tapahtuneen myynnin määrän ja EU:hun tapahtuvaa tuontia koskevien Eurostatin tilastojen perusteella. Euroopan unioni laajentui vuonna 2004 ja 2007, mutta kaikki vahinkoindikaattorit määritettiin analyysin selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi 27 jäsenvaltion EU:n markkinoiden pohjalta koko tarkastelujakson ajalta.

(104)

Vuosien 2003 ja 2006 välillä yhteisön kulutus väheni 16 prosenttia, josta se elpyi osittain toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan vuoden 2003 ja toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson (ERIP) välillä oli laskeva suuntaus, jota osoitti yhteensä 10 prosentin väheneminen.

Taulukko 1

(105)

Venäjältä tapahtuvan tuonnin määrät, markkinaosuudet ja keskihinnat kehittyivät seuraavassa esitetyllä tavalla. Seuraavat määrä- ja hintasuuntaukset perustuvat Eurostatin tietoihin.

Taulukko 2

(106)

Venäjältä tulevan tuonnin määrä väheni tarkastelujaksolla. Markkinaosuus laski toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 2,1 prosenttiin vuoden 2003 tasosta eli 9,5 prosentista. Hinnat nousivat tarkastelujaksolla 73 eurosta 124 euroon/tonni. Kehityssuunnassa tulee esiin maailmanmarkkinoiden yleinen kohoava suuntaus, mutta ei tärkeimmän raaka-aineen, kaasun, hintojen kohoaminen.

(107)

Vertailu osoittaa, että Venäjältä tuleva tuonti alitti yhteisön tuotannonalan hinnat yli 30 prosenttia eli vähintään 60 euroa/tonni, kun mukaan ei lasketa voimassa olevaa polkumyyntitullia. Vaikka polkumyyntitulli lisättäisiinkin Venäjän vientihintoihin, alittavuus on edelleen yli 7 prosenttia eli vähintään 13 euroa/tonni.

(108)

Seuraavassa taulukossa esitetään tuontimäärät muista kolmansista maista tarkastelujakson aikana. Myös seuraavat määrät ja hintasuuntaukset perustuvat Eurostatin tietoihin.

Taulukko 3

(109)

Georgian vientimäärä kasvoi vuoden 2003 ja toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä, mutta Ukrainan ja muiden kolmansien maiden vientimäärä laski tarkastelujaksolla. Ukrainasta tulevaan tuontiin sovelletaan polkumyyntitullia, jonka suuruus on 29,26–33,25 euroa/tonni ja jonka soveltamista jatkettiin asetuksella (EY) N:o 442/2007. Lisäksi on huomattava, että koko tarkastelujakson ajan tuontihinnat kaikista kolmansista maista olivat jatkuvasti korkeammat kuin Venäjältä peräisin olevan tuonnin hinnat.

(110)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(111)

Jotkin yhteistyössä toimineet yhteisön tuottajat käyttivät samankaltaista tuotetta jatkojalostustuotteisiin. Nämä tuotteet eivät kilpaile markkinoilla samankaltaisen tuotteen kanssa.

(112)

Tällaiset ammoniumnitraatin tuotannossa käytettävät sisäiset kytkössiirrot pysyvät erillään avoimista markkinoista eivätkä kilpaile suoraan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kanssa. Sen vuoksi selvitettiin, missä määrin jos lainkaan analyysissa olisi otettava huomioon samankaltaisen tuotteen jatkokäyttö yhteisön tuotannonalan tuotannossa. Tutkimuksen mukaan kytköskäyttö edustaa merkittävää osaa yhteisön tuotannonalan tuotannosta; se oli jopa 25 prosenttia kokonaistuotannosta tarkastelujaksolla. Kyseiset määrät jätettiin huomiotta tai niitä tarkasteltiin tarpeen mukaan erikseen (ks. jäljempänä), kun analysoitiin vahinkoindikaattoreita.

(113)

Tietyt vahinkoindikaattorit (tuotanto, tuotantokapasiteetti, myynti, markkinaosuus, kasvu, työllisyys ja tuottavuus) arvioidaan otantaa sovellettaessa vakiintuneen käytännön mukaan koko yhteisön tuotannonalan osalta, kun taas yksittäisten yritysten tulokseen liittyviä vahinkoindikaattoreita, kuten hintoja, varastoja, tuotantokustannuksia, kannattavuutta, palkkoja, investointeja, investointien tuottoa, kassavirtaa ja pääoman saantia tarkastellaan otokseen valituilta yhteisön tuottajilta saatujen tietojen pohjalta.

(114)

Yhteisön tuotannonalan kokonaistuotanto, mukaan luettuna kytkössiirrot, oli suhteellisen vakaata vuoden 2003 ja 2005 välillä (noin 8,4 miljoonaa tonnia). Vuonna 2006 se väheni noin 7,7 miljoonaan tonniin, mutta kasvoi taas toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla niin, että saavutettiin vuoden 2003 taso. Kytkössiirtoihin käytetty tuotanto väheni vuosien 2003 ja 2006 välillä ja kasvoi toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämä kasvu toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla johtui pääasiassa siitä, että yksi toimija teki rakennemuutoksia tällä kaudella kehittääkseen omaa sisäistä kulutustaan. Myyntiin tarkoitettu tuotanto väheni 5 prosenttia vuoden 2003 ja toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä.

Taulukko 4

(115)

Tuotantokapasiteetin suuntaus oli laskeva vuosien 2003 ja 2006 välillä. Se kasvoi toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, kun yksi yhteisön tuottajista uudisti kytköskäyttöön liittyvää toimintaansa. Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa jo todettiin, kapasiteetin käyttöasteeseen voi tämäntyyppisessä tuotannossa ja teollisuudessa vaikuttaa muiden samoilla tuotantolaitteilla valmistettavien tuotteiden tuotanto. Se vähentää käyttöasteen merkitystä vahinkoa kuvaavana indikaattorina.

Taulukko 5

(116)

Yhteisön tuotannonalan myyntimäärä yhteisön markkinoilla väheni vuoden 2003 ja toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 8 prosenttia. Tämä noudattelee yleistä suuntausta kulutuksen laskusta yhteisön markkinoilla.

Taulukko 6

(117)

Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi 3,3 prosenttiyksikköä vuosien 2003 ja 2005 välillä ja putosi sen jälkeen 1,6 prosenttiyksikköä toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan kasvua oli 1,7 prosenttiyksikköä.

Taulukko 7

(118)

Koska myynnin lasku oli hieman vähäisempää kuin kulutuksen lasku, yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi hieman.

(119)

Yhteisön tuotannonalan työllisyys laski 8 prosenttia vuoden 2003 ja toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä, eli se laski enemmän kuin tuotanto. Tämä on osoitus yhteisön tuotannonalan pyrkimyksistä parantaa jatkuvasti tuottavuuttaan ja kilpailukykyään.

Taulukko 8

(120)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto työntekijää kohti vuodessa kasvoi 9 prosenttia vuoden 2003 ja toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä, mikä on osoitus työvoiman vähentämisen ja tuotannon lisäämisen positiivisesta yhteisvaikutuksesta.

Taulukko 9

(121)

Tuonti Venäjältä tapahtui merkittävästi poljetuin hinnoin. Tuonnin määrän markkinaosuus oli noin 2 prosenttia, jolla ammoniumnitraatin kaltaisten hyödyketuotteiden kohdalla voi olla merkittävää vaikutusta koko yhteisön tuotannonalaan. Toimenpiteet kuitenkin vaikuttavat neutralisoineen suurimman vaikutuksen tässä tapauksessa.

(122)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien keskimääräiset nettomyyntihinnat kasvoivat merkittävästi vuoden 2003 ja toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä, mikä osoittaa suotuisia kansainvälisiä markkinaolosuhteita ammoniumnitraatin markkinoilla samalla kaudella mutta myös painetta korottaa myyntihintoja korkeampien tuotantokustannusten vuoksi (erityisesti kaasun hinta).

Taulukko 10

(123)

Otokseen valittujen tuottajien loppuvarastot enemmän kuin kaksinkertaistuivat vuoden 2003 ja toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Tämä saattaa olla osoitus kasvavista vaikeuksista myydä tilanteessa, jossa kulutus on laskemassa.

Taulukko 11

(124)

Työntekijäkohtainen keskipalkka nousi 13 prosenttia vuoden 2003 ja toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä jäljempänä olevan taulukon mukaisesti. Palkkojen nousua voidaan pitää maltillisena, kun otetaan huomioon inflaatio ja työvoiman yleinen vähentyminen.

Taulukko 12

(125)

Otokseen valittujen neljän tuottajan vuotuiset investoinnit samankaltaiseen tuotteeseen kasvoivat tarkastelujakson aikana 121 prosenttia vaihdellen kuitenkin jonkin verran. Investoinnit kohdistuivat pääasiassa koneiden ajanmukaistamiseen. Tämä kertoo yhteisön tuotannonalan pyrkimyksistä parantaa jatkuvasti tuottavuuttaan ja kilpailukykyään.

Taulukko 13

(126)

Kannattavuus on yleensä ollut 8 prosentin luokkaa. Se on määritelty tasoksi, joka voidaan saavuttaa, kun vahingollista polkumyyntiä ei esiinny. Tämä osoittaa, että toimenpiteillä on ollut positiivista vaikutusta. Vuonna 2006 ja toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tulokset olivat kuitenkin heikommat, mikä osoittaa, että tilanne on tältä osin tietyssä määrin epävakaa. Sijoitetun pääoman tuotto (voitto prosentteina sijoitettujen varojen nettokirjanpitoarvosta poistojen jälkeen) noudatti suunnilleen kannattavuuden kehitystä koko tarkastelujakson ajan.

Taulukko 14

(127)

Kassavirta laski hieman eli 6 prosenttia tarkastelujaksolla; tähän liittyi vaihteluita ja erityisen alhainen taso vuonna 2006. Myös nettomyynnin kannattavuus oli alhaisimmillaan vuonna 2006, mistä se elpyi osittain toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 15

(128)

Tutkimuksessa ei havaittu, että otokseen valituilla yhteisön tuottajilla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa. Tässä yhteydessä on muistettava, että useat yrityksistä kuuluvat suurempiin yhtymiin ja rahoittavat toimintansa siinä yhtymässä, johon ne kuuluvat, joko konsernitilijärjestelmän kautta tai emoyhtiöiden myöntämillä yhtymän sisäisillä lainoilla.

(129)

Vuoden 2003 ja toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä tilanne vahinkoindikaattoreiden kannalta osoitti hienoista paranemista. Markkinaosuus kasvoi vaikkakaan ei merkittävästi eikä myynnin ansiosta (joka väheni) vaan pikemminkin kulutuksen suhteettoman suuren vähenemisen takia. Yksikköhinta kohosi mutta suureksi osaksi tuotantokustannusten kohoamisen vuoksi ja vähemmän kuin yleisesti korkeiden lannoitehintojen vuoksi olisi voinut odottaa. Tuotanto ei vähentynyt vaikka kulutus putosi – ilmeisesti ei niinkään yhteisön parantuneen markkina-aseman vuoksi vaan pikemminkin lisääntyneiden kytkössiirtojen vuoksi, mikä vaikuttaisi olevan puolustusreaktio heikentyneen kysynnän tilanteessa. Myös kannattavuus parani yleisesti mutta oli tietyssä määrin epävakaata vuonna 2006 ja toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(130)

Kassavirta heijasteli jossakin määrin voittojen osalta havaittuja suuntauksia. Palkkakehitys oli maltillista ja yhteisön tuotannonala jatkoi investoimista. Tuottavuus kasvoi, mikä osoittaa yhteisön tuotannonalan pyrkimyksiä järkeistää toimintaansa ja parantaa sitä investointien kautta.

(131)

Pyynnön esittäjä väitti myös, että lannoitetuotannossa myynnin tuotto ei ole asianmukainen vahingon indikaattori voiton osalta ja että pääoman ja sijoitusten tuotto ovat tällaiseen arviointiin laadullisesti paremmin soveltuvia. Lisäksi väitettiin, että viimeksi mainittujen indikaattoreiden perusteella yhteisön tuotannonalalle aiheutui vahinkoa.

(132)

Kun otetaan huomioon lannoiteteollisuuden erityispiirteet (muun muassa sen pääomaintensiivisyys) ja lannoitemarkkinoiden luonne (sen raaka-ainehintojen ja lopputuotteiden hintojen vaihtelu), on todettava, että myynnin tuotto ei yksinään ole välttämättä kaikkein informatiivisin kannattavuuden indikaattori ja että sen lisäksi olisi käytettävä esimerkiksi pääoman ja sijoitusten tuottoa kuvaavia indikaattoreita. Pyynnön esittäjä ei kuitenkaan ole toimittanut näyttöä siitä, että jos polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia ei olisi esiintynyt, yhteisön tuotannonala olisi kyennyt saavuttamaan tuottoja vaaditulla tasolla. Pyynnön esittäjä ei myöskään osoittanut, minkä voittomarginaalin yhteisön tuotannonala olisi saavuttanut ilman polkumyyntituontia, niin kuin se olisi pitänyt tehdä ensimmäisen asteen tuomioistuimen asiassa T-210/95 (14) antaman tuomion mukaan. Tuomion 60 kohdassa vahvistettiin, että voittomarginaali, jota neuvoston on käytettävä laskiessaan tavoitehintaa, jolla voidaan poistaa kyseinen vahinko, saa olla korkeintaan sen voittomarginaalin suuruinen, jonka yhteisön teollisuus voi kohtuudella odottaa saavansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, joissa ei esiinny polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia. Sen vuoksi väite hylättiin. Kyseisellä kaudella havaittu vahingon poistuminen johtuu suureksi osaksi toimenpiteiden voimassaolosta. Toimenpiteet ovat nostaneet jälleenmyyntihintoja yhteisössä ja ehkäisseet näin erittäin alhaisin hinnoin tapahtuvan viennin määrän lisääntymisen, minkä vuoksi yhteisön tuotannonalan tilanne on parantunut edellä esitetyllä tavalla.

(133)

Tässä yhteydessä tarkasteltiin kahta keskeistä muuttujaa: i) asianomaisen maan todennäköisiä vientimääriä ja hintoja sekä ii) arvioitujen määrien ja hintojen todennäköisiä vaikutuksia yhteisön tuotannonalaan.

(134)

Tietojen mukaan venäläisillä tuottajilla on noin 2 miljoonan tonnin käyttämätön kapasiteetti, mikä edustaa noin neljännestä yhteisön markkinoista. Tämän välittömästi käytettävissä olevan varakapasiteetin turvin venäläiset tuottajat voivat lisätä lyhyellä aikavälillä ammoniumnitraatin nykyistä tuotantoa ja siis myös vientiä.

(135)

Lisäksi kun otetaan huomioon, että kysyntä Venäjän markkinoilla on pysytellyt ennallaan suhteellisen alhaisella tasolla jo monta vuotta, venäläiset tuottajat ovat erittäin riippuvaisia viennistä kolmansiin maihin. Kuten edellä on esitetty, vienti tapahtui selvästi halvemmilla hinnoilla kuin vienti yhteisöön.

(136)

Edellä todetun perusteella näyttäisi siltä, että yhteisön markkinat ovat venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta hinnoiltaan houkuttelevat kaikkiin muihin vientimarkkinoihin verrattuna. Tämän vuoksi voidaan kohtuudella odottaa, että merkittävä osa kolmansiin maihin viedystä määrästä erittäin todennäköisesti suunnattaisiin yhteisön markkinoille, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Yhteisön markkinoiden houkuttelevuutta lisää myös se, että ne ovat maantieteellisesti suhteellisen lähellä verrattuna muihin vientimarkkinoihin, IVY-maita lukuun ottamatta, minkä vuoksi venäläiset tuottajat voisivat suunnata nyt kolmansiin maihin suuntautuvaa vientiä yhteisöön.

(137)

Yksi osapuoli väitti, että yhteisön markkinat ovat jossakin määrin menettäneet houkuttavuuttaan venäläisten tuottajien kannalta. Se väitti, että vuosien 2004 ja 2007 EU:n laajentumisten jälkeen yhteisön tuottajat toimittivat yhteisön markkinoille enemmän kuin aikaisemmin. Lisäksi jotkin jäsenvaltiot alkoivat soveltaa rajoituksia ammoniumnitraatin käyttöön kyseisen osapuolen mukaan. Nämä väitteet oli hylättävä. Rajoitetumman käytön vaikutus olisi yhtäläinen yhteisön ja Venäjän tuottajiin. Yhteisön markkinoiden omavaraisuus on saattanut lisääntyä vuosien 2004 ja 2007 laajentumisten jälkeen myös siksi, että uudet jäsenvaltiot alkoivat hyötyä voimassa olevasta polkumyyntitullista. Tuonti Venäjältä vähentyikin vuoden 2005 ja toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Väitetystä omavaraisuudesta huolimatta hinnat yhteisössä kohosivat samalla kaudella. Hinnat kohosivat yhteisössä merkittävästi tuotantokustannusten (kaasu) merkittävän kohoamisen vuoksi. Yhteisön tuotannonala pystyi siirtämään kohonneet kustannukset asiakkaiden maksettavaksi ainoastaan, koska voimassa olevilla polkumyyntitoimenpiteillä oli joitakin vaikutuksia. Korkean vallitsevan hintatason vuoksi yhteisön markkinat ovat erittäin houkuttelevat venäläisille tuottajille, koska niiden sekä kotimarkkinoilla että kolmansien maiden vientimarkkinoilla saamat hinnat ovat merkittävästi alhaisempia.

(138)

Väitettiin, että hintaerolla oli yhä vähemmän merkitystä yhteisön tuottajille. Väitettiin, että yhteisön tuottajat olivat tuoneet enemmän halpaa ammoniumia tarkastelujaksolla ja että ne sen vuoksi olivat vähemmän riippuvaisia kaasusta. Lisäksi väitettiin, että joissakin tapauksissa yhteisön tuottajat pystyivät ostamaan maakaasua Waidhausin ehtoja edullisemmin ehdoin. Näille väitteille ei esitetty perusteita. Vaikka ammoniumin tuonti lisääntyi, tutkimuksessa ei havaittu sen lisääntynyttä käyttöä ammoniumnitraatin tuotannossa. Suurin osa tuodusta ammoniumista käytettiin ilmeisesti muihin tarkoituksiin. Tutkimuksessa ei myöskään havaittu ehtoja, jotka olisivat olleet merkittävästi suotuisammat kuin Waidhausin ehdot. Kaasunhintojen erot olivat edelleen merkittävät, kuten edellä on kuvattu, ja niillä oli merkittävä vaikutus kustannuksiin (ja siten hintoihin), kuten edellä on mainittu. Näin syntyi tilanne, jossa hintatasot yhteisössä ovat rakenteellisesti houkuttelevammat venäläisille viejille lähitulevaisuudessa.

(139)

Kasvattaakseen osuuttaan tämän hyödykkeen kaltaisen tuotteen markkinoista, joilla hintaehdot ovat keskeisessä asemassa, venäläiset viejät todennäköisesti kilpailisivat hinnalla. Kuten edellä on todettu, on useita seikkoja, jotka viittaavat siihen, että venäläiset viejät todennäköisesti asettaisivat vientihinnat erittäin alhaiselle tasolle. Kun otetaan huomioon, että voimassa olevien toimenpiteiden vallitessakin esiintyy hintojen alittavuutta tietyssä määrin, alittavuus vain lisääntyisi, kun hinnat todennäköisesti putoaisivat.

(140)

On vielä korostettava, että venäläiset tuottajat (siinä määrin kuin ne saavat hyötyä kaasun kaksoishinnoittelun aiheuttamasta hintaerosta) voivat varsin hyvin viedä ammoniumnitraattia erittäin alhaisin polkumyyntihinnoin yhteisöön ja silti saada muhkeat voitot tästä polkumyynnillä tapahtuneesta viennistä. Tämä tekijä myös lisää yhteisön markkinoiden houkuttelevuutta venäläisten tuottajien kannalta – erittäin alhaisin vientihinnoinkin.

(141)

Edellisen perusteella vaikuttaakin todennäköiseltä, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, Venäjällä tuotettua ammoniumnitraattia suunnattaisiin yhteisön markkinoille huomattavia lisämääriä (käyttämättömästä kapasiteetista ja/tai nykyisen viennin uudelleensuuntaamisesta) polkumyyntihinnoin, jotka selvästi alittaisivat yhteisön tuotannonalan hinnat.

(142)

Jos polkumyynnillä ja alittavilla hinnoilla tapahtuva vienti Venäjältä yhteisön markkinoille lisääntyisi merkittävästi, kuten edellä esitetyn mukaisesti pidetään todennäköisenä, yhteisön tuotannonalan olisi mitä todennäköisimmin pakko laskea hintojaan huomattavasti, jotta se voisi säilyttää asiakkaansa. Asiaa korostaa vielä se, että ammoniumnitraatti on vaikutuksille herkkä hyödyke, jonka hintaan polkumyynnillä ja yhteisön tuotannonalan hinnat alittavilla hinnoilla tapahtuva tuonti voi vaikuttaa merkittävästi. Tämän seurauksena voitot pienenisivät merkittävästi.

(143)

Vuoden 2006 ja toimenpiteiden päättymisen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vallinneet suotuisat markkinaolosuhteet, joita eräät indikaattorit osoittivat, olivat yhdessä polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kanssa merkittävä korkeaa hintatasoa ylläpitävä tekijä. Kyseisenä aikana kaikkien typpilannoitteiden hinnat olivat korkealla kysynnän ja tarjonnan maailmanlaajuisesti kireän suhteen sekä kohonneiden tuotantokustannusten (kaasu) vuoksi. Ammoniumnitraatti on muiden typpilannoitteiden tavoin hyödyke, jonka hinnoitteluun vaikuttavat monet tekijät, kaasun epävakaasta hinnasta – kustannusvaikutuksiltaan tärkein tarjonnan säätelijä – sääolosuhteisiin sekä vilja- ja rehukasvien varastoihin, jotka vähentävät tai lisäävät kysyntää. On odotettavissa, että ammoniumnitraatin kysyntä yhteisön markkinoilla supistuu hieman tulevina vuosina. Kokonaiskulutus on jo itse asiassa ollut laskussa tarkastelujaksolla. Koska venäläisten viejien veloittamat hinnat alittivat selvästi yhteisön tuotannonalan hinnat, Venäjältä peräisin olevan tuonnin todennäköinen lisääntyminen pakottaa yhteisön tuotannonalan joko laskemaan merkittävästi hintojaan, mikä vähentäisi sen voittoja, tai tyytymään selvästi pienempään markkinaosuuteen ja vähempiin tuloihin taikka peräti tekemään molemmat. Yhteisön tuotannonalalla onnistuneesti toteutettu rakennemuutos riittäisi todennäköisesti tasoittamaan hintojen ilmeisen laskun vain osittain, mikä vaarantaisi koko elpymisprosessin. Toimenpiteiden kumoaminen johtaisi todennäköisesti siihen, että yhteisön tuotannonalan kokonaistulos heikkenisi.

(144)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että jos toimenpiteet raukeavat, vienti asianomaisesta maasta johtaisi erittäin todennäköisesti suuriin määriin ja polkumyyntihintoihin, jotka alittavat yhteisön tuotannonalan hinnat. Tämä saisi mitä todennäköisimmin hinnat laskuun markkinoilla, mikä oletettavasti heikentää yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta. Se vahingoittaisi erityisesti tarkastelujaksolla osin saavutettua taloudellista elpymistä ja johtaisi todennäköisesti vahingon toistumiseen.

(145)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tarkasteltiin, olisiko nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon jatkaminen koko yhteisön edun vastaista. Yhteisön etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat.

(146)

Toimenpiteiden käyttöönottoa ei alkuperäisessä tutkimuksessa pidetty yhteisön edun vastaisena. Lisäksi tämä tutkimus on toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu, joten siinä tarkastellaan tilannetta, jossa polkumyyntitoimenpiteet ovat jo olleet voimassa, ja sen avulla voidaan siten arvioida nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden mahdollisia kielteisiä vaikutuksia asianomaisiin osapuoliin.

(147)

Tällä perusteella tutkittiin, oliko vahingollisen polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, että tässä nimenomaisessa tapauksessa toimenpiteiden voimassa pitäminen ei ole yhteisön edun mukaista.

(148)

Yhteisön tuotannonala on osoittautunut rakenteellisesti elinkelpoiseksi. Tätä vahvistaa sen taloudellisen tilanteen suhteellisen positiivinen kehitys tarkastelujaksolla. Yhteisön tuotannonala säilytti erityisesti kohtuulliset voittomarginaalit, vaikka tuotantokustannukset (erityisesti kaasun hinta) kohosivat, ja pystyi kasvattamaan markkinaosuuttaan tarkastelujaksolla.

(149)

Onkin perusteltua odottaa, että yhteisön tuotannonala jatkossakin hyötyy nykyisin voimassa olevista toimenpiteistä ja elpyy pitämällä yllä ja vakauttamalla tuottavuuttaan. Jos toimenpiteitä ei pidetä voimassa, on todennäköistä, että tuonti asianomaisesta maasta polkuhinnoilla lisääntyy ja aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle painamalla myyntihintoja alas, mikä vaarantaa tuotannonalan tällä hetkellä myönteisen taloudellisen tilanteen.

(150)

Kuten 23 kappaleessa todetaan, yksikään etuyhteydessä oleva tuoja asianomaisesta maasta ei tehnyt yhteistyötä tutkimuksessa.

(151)

Aiemmissa tutkimuksissahan todettiin, että toimenpiteiden käyttöönoton vaikutukset eivät ole merkittäviä sikäli, että pääsääntöisesti tuojat eivät käy kauppaa pelkästään ammoniumnitraatilla vaan merkittävässä määrin myös muilla lannoitteilla. Polkumyyntitoimenpiteiden poistaminen muista lannoitteista voi vain vahvistaa edellä esitettyä. Tähän liittyen elokuussa 2007 lakkautettiin polkumyyntitoimenpiteet, joita sovellettiin Venäjältä peräisin olevan urean tuontiin ja maaliskuussa 2008 Valko-Venäjältä, Kroatiasta, Libyasta ja Ukrainasta peräisin olevan urean tuontiin. (15) Asianomaisesta maasta tulevan tuonnin väheneminen tarkastelujaksolla vaikuttaisi osoittavan, että jotkin tuojat ovat saattaneet kärsiä toimenpiteiden käyttöönoton negatiivisista vaikutuksista. Tuojien yhteistyöhaluttomuuden vuoksi ei kuitenkaan saatu pitävää näyttöä merkittävien kielteisten vaikutusten arvioimiseksi, ja sen vuoksi näyttääkin, että nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden säilyttämistä vastaan ei ole pakottavia syitä.

(152)

Käytettävissä ei ole luotettavia tietoja, jotka viittaisivat siihen, että toimenpiteiden voimassapito vaikuttaisi merkittävän kielteisesti tuojiin tai kauppiaisiin.

(153)

Ammoniumnitraatin käyttäjät ovat yhteisöön sijoittautuneita viljelijöitä. Jotkin viljelijöiden järjestöt väittivät, että viljelijöiden tuloihin on kohdistunut painetta, koska lannoitteiden hinnat ovat kohonneet viime vuosina, joidenkin viljelytuotteiden hinnat ovat laskeneet ja ympäristölainsäädäntö on lisännyt kustannustaakkaa. Näiden väitteiden tueksi ei kuitenkaan esitetty näyttöä.

(154)

Euroopan lannoitevalmistajien yhdistys EFMA toimitti agronomisia ja taloudellisia tietoja, jotka osoittivat, että ammoniumnitraatin osuus viljelijöiden kaikista tuotantokustannuksista on vähäinen. Sen vuoksi pääteltiin, että voimassa olevista toimenpiteistä ei ole aiheutunut merkittävää kielteistä vaikutusta viljelijöiden taloudelliseen tilanteeseen ja että toimenpiteiden jatkaminen ei vahingoittaisi viljelijöiden taloudellisia etuja.

(155)

Edellä esitetty huomioon ottaen päätellään, ettei ole pakottavia syitä olla jatkamatta nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden soveltamista.

(156)

Komissio pani vireille 19 päivänä joulukuuta 2006 (16) osittaisen välivaiheen tarkastelun Acron-holdingyhtiöön kuuluvien OJSC Acronin ja OJSC Dorogobuzhin esittämän pyynnön jälkeen. Välivaiheen tarkastelun tulokset esitettiin neuvoston asetuksessa (EY) N:o 236/2008 (17). Välivaiheen tarkastelun aikana Acron ilmoitti olevansa kiinnostunut tarjoamaan hintasitoumuksen muttei pystynyt tekemään riittävän perusteltua tarjousta perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa asetetussa määräajassa. Kuten edellä mainitun neuvoston asetuksen johdanto-osan 56 ja 57 kappaleessa todetaan, neuvosto kuitenkin katsoi, että Acronille olisi poikkeuksellisesti annettava mahdollisuus täydentää sitoumustarjoustaan 10 kalenteripäivän kuluessa kyseisen asetuksen voimaantulopäivästä, kun otetaan huomioon useiden seikkojen monimutkaisuus, esimerkiksi 1) tarkasteltavana olevan tuotteen hinnan vaihtelu, joka edellyttäisi jonkinlaista vähimmäishintojen indeksointia mutta jota keskeinen kustannustekijä ei riittävästi selitä, ja 2) tarkasteltavana olevan tuotteen erityinen markkinatilanne. Acron toimitti perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttävän hintasitoumuksen asetuksen (EY) N:o 236/2008 julkaisemisen jälkeen ja asetuksessa vahvistetun määräajan kuluessa.

(157)

Eurochem tarjosi 30 päivänä marraskuuta 2005 käynnistetyn osittaisen välivaiheen tarkastelun (18) aikana perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttävän hintasitoumuksen.

(158)

Komissio hyväksyi tarjotut sitoumukset päätöksellä 2008/577/EY (19). Päätöksessä esitetään yksityiskohtaisemmin syyt sitoumusten hyväksymiselle. Neuvosto katsoo, että tarjotut sitoumukset poistavat polkumyynnin vahingollisen vaikutuksen ja rajoittavat riittävällä tavalla toimenpiteiden kiertämisen vaaraa.

(159)

Jotta komissio ja tulliviranomaiset voisivat valvoa yritysten antamien sitoumusten noudattamista vieläkin tehokkaammin, vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaa pyyntöä asianomaiselle tulliviranomaiselle esitettäessä polkumyyntitullista vapautuksen edellytyksenä on, että i) esitetään sitoumuslasku, joka on kauppalasku, johon sisältyvät ainakin liitteessä mainitut tiedot ja ilmoitus; ii) nämä yritykset ovat valmistaneet asianomaiset tuontituotteet, lähettäneet ne ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle yhteisössä ja laskuttaneet tätä niistä suoraan ja iii) tullille tulliselvitystä varten esitettävät tavarat vastaavat tarkoin sitoumuslaskussa olevaa kuvausta. Jos edellä esitetyt edellytykset eivät täyty, asianmukainen polkumyyntitulli syntyy vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottohetkellä.

(160)

Aina kun komissio peruuttaa rikkomuksen seurauksena perusasetuksen 8 artiklan 9 kohdan mukaisesti sitoumuksen hyväksynnän viitaten kyseiseen tuontitapahtumaan ja ilmoittaen, ettei siihen liittyvä sitoumuslasku ole pätevä, tullivelka syntyy vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottohetkellä.

(161)

Tuojien pitäisi olla tietoisia siitä tavanomaisesta kaupallisesta riskistä, että tullivelka voi syntyä vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottohetkellä, kuten 159 ja 160 kappaleessa kuvataan, vaikka komissio olisikin hyväksynyt sitoumuksen valmistajalta, jolta tuojat ostivat tuotteita suoraan tai välillisesti.

(162)

Tulliviranomaisten olisi perusasetuksen 14 artiklan 7 kohdan mukaisesti ilmoitettava viipymättä komissiolle kaikista tapauksista, joissa havaitaan viitteitä sitoumusten rikkomisesta.

(163)

Edellä mainituista syistä katsotaan, että komissio voi hyväksyä Eurochemin ja Acronin tarjoamat sitoumukset, ja Eurochemille ja Acronille on ilmoitettu niistä olennaisista seikoista, huomioista ja velvoitteista, joihin sitoumusten hyväksyntä perustuu.

(164)

Jos sitoumuksia rikotaan tai ne peruutetaan, tai jos komissio peruuttaa sitoumukselle antamansa hyväksynnän, neuvoston 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti asettama polkumyyntitulli otetaan ilman muita toimenpiteitä käyttöön perusasetuksen 8 artiklan 9 kohdan perusteella.

(165)

Kaikille osapuolille annettiin tiedoksi olennaiset tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella aiottiin suositella, että Venäjältä peräisin olevaa tuontia koskevia nykyisiä toimenpiteitä jatketaan ja että toimenpiteiden tasoa voidaan tarkistaa perustelluissa tapauksissa. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ja vaatimuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Huomautuksia, jotka olisivat antaneet aihetta muuttaa edellä mainittuja päätelmiä, ei esitetty.

(166)

Polkumyynnistä ja muuttuneiden olosuhteiden pysyvyydestä tehtyjen päätelmien johdosta tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa Eurochemiin sovellettavaa yksilöllistä polkumyyntitullia olisi muutettava tässä tutkimuksessa todetun polkumyyntimarginaalin mukaiseksi.

(167)

Koska todettu polkumyynnin taso on alhaisempi kuin edellisessä tutkimuksessa vahvistettu vahinkomarginaali, tulli olisi vahvistettava todetulle polkumyynnin tasolle.

(168)

Alkuperäisessä tutkimuksessa tulli vahvistettiin tietyksi euromääräksi tonnia kohti, joten tässä tutkimuksessa olisi noudatettava samaa. Tulli on siis 32,82 euroa/tonni. Tullia olisi sovellettava asetuksen (EY) N:o 945/2005 mukaisesti suhteessa ammoniumnitraattipitoisuuteen sekä muiden marginaalisten aineiden ja ravinteiden pitoisuuteen niiden ammoniumnitraattilannoitteiden osalta, joiden typpipitoisuus on yli 28 painoprosenttia.

(169)

Vaikka tulli perustuu 30 kappaleen mukaisesti NAK Azotilta saatuihin tietoihin, sitä sovelletaan kaikkeen Eurochemin harjoittamaan myyntiin riippumatta siitä, missä etuyhteydessä olevassa tehtaassa tuote on valmistettu.

(170)

Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi pidettävä voimassa perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(171)

Kun otetaan huomioon, että kahdelle viejälle annettiin osittaisten välivaiheen tarkastelujen yhteydessä mahdollisuus tarjota sitoumuksia, on kiinnitettävä erityishuomiota välivaiheen tarkastelujen vireillepanoon perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarkasteltaessa uusia sitoumustarjouksia, jos komissio saa riittävästi näyttöä, että tällaiset tarkastelut ovat perusteltuja.

(172)

Kun otetaan huomioon tehdyt päätelmät polkumyynnin jatkumisesta, vahingon toistumisen todennäköisyydestä ja yhteisön edusta, Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontia koskevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi säilytettävä, jotta voitaisiin estää polkumyyntinä tapahtuvan tuonnin yhteisön tuotannonalalle aiheuttaman vahingon toistuminen,

a)

Open Joint Stock Company (OJSC) Mineral and Chemical Company ”Eurochem”, Eurochem-yritysryhmän jäsen, Moskova, Venäjä, ja tuotteet, jotka on tuotettu siihen etuyhteydessä olevassa yrityksessä JSC NAK Azot, Novomoskovsk, Venäjä, tai siihen etuyhteydessä olevassa yrityksessä JSC Nevinka Azot, Nevinnomyssk, Venäjä, ja jotka yritys Eurochem Trading GmbH, Zug, Sveitsi, on myynyt ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle yhteisössä (Taric-lisäkoodi A522):

b)

Kaikki muut yritykset (Taric-lisäkoodi A999):

—

nämä yritykset ovat valmistaneet asianomaiset tuontituotteet, lähettäneet ne ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle yhteisössä ja laskuttaneet tätä niistä suoraan, ja

—

tuonnin mukana on sitoumuslasku, joka on ainakin tämän asetuksen liitteessä tarkoitetut tiedot ja siinä määrätyn ilmoituksen sisältävä kauppalasku, ja

—

tullille tulliselvitystä varten esitettävät tavarat vastaavat tarkoin sitoumuslaskussa olevaa kuvausta.

—

kun 1 kohdassa tarkoitettujen tuontituotteiden osalta todetaan, että yksi tai useampi kyseisessä kohdassa mainituista ehdoista ei täyty, tai

—

kun komissio peruuttaa sitoumukselle myönnetyn hyväksynnän perusasetuksen 8 artiklan 9 kohdan mukaisesti asetuksella tai päätöksellä, jossa viitataan tiettyihin tuontitapahtumiin ja ilmoitetaan, että kyseinen sitoumuslasku ei ole pätevä.