2.4.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 90/7

(1)

Koordinointikeskusjärjestelmän oikeusperusta on 30 päivänä joulukuuta 1982 annettu kuninkaallinen asetus N:o 187. Komissio hyväksyi järjestelmän 2 päivänä toukokuuta 1984 ja 9 päivänä maaliskuuta 1987 tehdyillä päätöksillä, joissa se totesi, ettei järjestelmä rikkonut perustamissopimuksen valtiontukisääntöjä.

(2)

Komissio on tutkinut järjestelmän uudelleen neuvoston ja neuvostoon kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 1 päivänä joulukuuta 1997 annetulla päätöslauselmalla hyväksytyissä, yritysverotukseen sovellettavissa menettelysäännöissä, jäljempänä ’menettelysäännöt’ (3), antamansa sitoumuksen mukaisesti sekä perustamissopimuksen valtiontukisääntöjen ja valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen antamansa tiedonannon (4) pohjalta.

(3)

Komissio ehdotti 11 päivänä heinäkuuta 2001 aiheellisia toimenpiteitä koordinointikeskusjärjestelmän soveltamisen lopettamiseksi kaikkien sen piiriin kuuluvien yritysten osalta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2005. Belgia ei hyväksynyt kyseisiä toimenpiteitä, sillä se katsoi, että sillä oli lakisääteinen velvoite kymmenen vuotta voimassa olevien lupien soveltamiseen niiden voimassaolon päättymiseen saakka; tiettyjen lupien voimassaolo jatkui 31 päivän joulukuuta 2005 jälkeen.

(4)

Belgian torjuttua komission ehdottamat aiheelliset toimenpiteet komissio aloitti 27 päivänä helmikuuta 2002 perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn (5) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan (nykyinen 88 artikla) soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (6) 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komissio kehotti tuolloin asianomaisia esittämään huomautuksia erityisesti olosuhteista, joiden perusteella voidaan selvittää, voivatko asianomaiset vedota luottamuksensuojan periaatteeseen.

(5)

Komissio teki kyseisen muodollisen tutkintamenettelyn päätteeksi kielteisen lopullisen päätöksen (valtiontukiohjelmasta, jonka Belgia on toteuttanut Belgiassa sijaitsevien koordinointikeskusten hyväksi, 17 päivänä helmikuuta 2003 tehty komission päätös 2003/757/EY (7), joka annettiin tiedoksi Belgialle 18 päivänä helmikuuta 2003. Koska kyse oli voimassa olevasta tuesta, komissio ei pyytänyt aiemmin myönnettyjen tukien takaisinperintää. Päätöksen 2003/757/EY mukaisesti koordinointikeskukset voivat kuitenkin hyötyä järjestelmän eduista meneillään olevan lupakauden loppuun eli enintään 31 päivään joulukuuta 2010. Belgia ja Forum 187 ASBL, joka on koordinointikeskusten yhdistys, nostivat kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa päätöksen 2003/757/EY täytäntöönpanon lykkäämiseksi ja sen kumoamiseksi kokonaan tai osittain (asiat C-182/03 ja T-140/03, joka on muutettu asiaksi C-217/03).

(6)

Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti antoi 26 päivänä kesäkuuta 2003 määräyksen (8), jolla päätöksen 2003/757/EY täytäntöönpanoa lykättiin ”siltä osin kuin siinä kielletään Belgian kuningaskuntaa uudistamasta kyseisen päätöksen tiedoksiantopäivänä voimassa olleita koordinointikeskusten lupia”. Määräyksessä täsmennettiin lisäksi, että ”määräyksen perusteella tapahtuvien mahdollisten uudistamisten vaikutukset eivät voi ulottua pitemmälle kuin siihen saakka, kun pääasiassa on annettu ratkaisu”.

(7)

Belgian hallituksen tuesta tietyille Belgiaan sijoittautuneille koordinointikeskuksille 16 päivänä heinäkuuta 2003 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2003/531/EY (9), joka tehtiin Belgian pyynnöstä ja perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan nojalla, ”Belgian 31 päivään joulukuuta 2005 saakka myöntämää tukea yrityksille, joille oli 30 päivänä joulukuuta 1982 annetun kuninkaallisen asetuksen N:o 187 nojalla 31 päivänä joulukuuta 2000 myönnetty lupa toimia koordinointikeskuksina ja joiden toimiluvan voimassaoloaika päättyy 17 päivän helmikuuta 2003 ja 31 päivän joulukuuta 2005 välisenä aikana” pidettiin yhteismarkkinoille soveltuvana. Kyseisen tuen tarkoituksena oli säilyttää koordinointikeskusjärjestelmän vaikutukset mainittujen yritysten osalta. Komissio nosti yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen päätöksen 2003/531/EY kumoamiseksi (asia C-399/03).

(8)

Komissio otti 16 päivänä heinäkuuta 2003 kantaa päätökseen 2003/531/EY julkaisemalla lehdistötiedotteen, jossa se totesi seuraavaa: ”Määräyksessä esitetyt perustelut ja sen koko teksti antavat aiheen olettaa, että sen perusteella myönnetyt tuet ovat lopullisesti keskusten käytettävissä, vaikka yhteisöjen tuomioistuin hylkäisikin myöhemmin Belgian nostaman kanteen” (IP/03/1032).

(9)

Yhteisöjen tuomioistuin kumosi osittain komission päätöksen 22 päivänä kesäkuuta 2006 annetulla tuomiolla (10)”siltä osin kuin siinä ei säädetä siirtymätoimenpiteistä niiden koordinointikeskusten osalta, joiden luvan uudistamista koskeva hakemus oli vireillä riidanalaisen päätöksen tiedoksiantoajankohtana tai joiden luvan voimassaolo päättyi samaan aikaan kun riidanalainen päätös annettiin tiedoksi tai pian tämän jälkeen”. Tuomioistuin kumosi samana päivänä myös päätöksen 2003/531/EY (11).

(10)

Komissio pyysi 4 päivänä heinäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä (12) Belgialta tiettyjä tietoja voidakseen määrittää asioissa C-182/03 ja C-217/03 22 päivänä kesäkuuta 2006 annetun yhteisöjen tuomioistuimen tuomion edellyttämät aiheelliset jatkotoimenpiteet. Tiedot koskivat tapaa, jolla Belgia oli pannut täytäntöön päätöksen 2003/757/EY, jonka täytäntöönpanoa oli lykätty osittain 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetulla määräyksellä. Belgian edellytettiin toimittavan pyydetyt tiedot 20 arkipäivän kuluessa eli periaatteessa viimeistään 2 päivänä elokuuta 2006.

(11)

Koska Belgia ei ollut vastannut tietopyyntöön, komissio lähetti sille 23 päivänä elokuuta 2006 muistutuskirjeen (13). Belgian edellytettiin toimittavan pyydetyt tiedot 10 arkipäivän kuluessa eli periaatteessa viimeistään 7 päivänä syyskuuta 2006.

(12)

Belgialle lähetettiin 13 päivänä syyskuuta 2006 epämuodollinen sähköpostiviesti, jonka liitteenä oli kopiot edellä mainituista kahdesta kirjeestä. Belgia viittasi 14 päivänä syyskuuta 2006 päivätyssä kirjeessä kyseiseen sähköpostiviestiin ja sen liitteenä olleisiin kirjeisiin sekä ilmoitti, ettei se ollut koskaan saanut kyseisiä kirjeitä. Komissio kehotti 29 päivänä syyskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä Belgiaa toimittamaan sille tiedot, joita se oli pyytänyt 4 päivänä heinäkuuta 2006, ja antamaan yksityiskohtaisen selvityksen koordinointikeskuksia koskevista suunnitelmistaan. Lisäksi ehdotettiin teknisen kokouksen pitämistä. Koska Belgian 12 päivänä lokakuuta 2006 päivätty vastauskirje ei sisältänyt pyydettyjä tietoja, komissio muistutti Belgiaa 10 päivänä marraskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä jälleen pyydettyjen tietojen tärkeydestä ja vaati sitä toimittamaan tiedot 22 päivään marraskuuta 2006 mennessä. Belgian viimeinen, 17 päivänä marraskuuta 2006 päivätty kirje ei sisältänyt edelleenkään varsinaisia vastauksia kysymyksiin.

(13)

Belgia toimitti komission pyytämät tiedot 16 päivänä tammikuuta 2007. Se esitti lisäselvityksiä 8 ja 16 päivänä helmikuuta 2007 päivätyillä kirjeillä. Lisäksi komissio ja Belgia pitivät kolme kokousta, 5 ja 15 päivänä helmikuuta ja 5 päivänä maaliskuuta 2007.

(14)

Komissio antoi 21 päivänä maaliskuuta 2007 Belgialle tiedoksi päätöksensä, jolla se jatkoi 27 päivänä helmikuuta 2002 perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti aloittamaansa menettelyä, joka koski kyseistä tukea.

(15)

Komission päätös menettelyn jatkamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. (14) Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa aiheellisista siirtymätoimenpiteistä, joita sen olisi yhteisöjen tuomioistuimen tuomion mukaan pitänyt määrätä.

(16)

Komissio sai huomautuksia Forum 187:ltä (15) ja kolmelta koordinointikeskukselta. Komissio on toimittanut huomautukset Belgialle lausuntoa varten ja saanut sen lausunnon 19 ja 30 heinäkuuta 2007 päivätyillä kirjeillä.

(17)

Koordinointikeskusjärjestelmän pääasiallinen oikeusperusta on 30 päivänä joulukuuta 1982 annettu kuninkaallinen asetus N:o 187. Koordinointikeskus on monikansalliseen konserniin kuuluva yritys, joka tarjoaa tiettyjä oheispalveluiksi luokiteltuja palveluita (rahoitus-, kassanhallinta-, tutkimus- ja kehityspalveluita jne.) yksinomaan muille samaan konserniin kuuluville yrityksille. Nämä yritykset olivat hyötyneet Belgiassa vuodesta 1983 komission hyväksymän erityisjärjestelmän perusteella tuntuvasti alennetusta yhtiöveropohjasta ja monenlaisista verovapautuksista (pääoman hankintaverosta, kiinteistöverosta ja lähdeverosta). Pääsy järjestelmän piiriin edellytti kymmenen vuotta voimassa olevan luvan myöntämistä sillä edellytyksellä, että kyseisen koordinointikeskuksen oli todettu täyttävän kuninkaallisella asetuksella N:o 187 vahvistetut edellytykset. Lupa voitiin uusia kymmenen vuoden kuluttua samoin ehdoin (16).

(18)

Belgia sääti 27 päivänä joulukuuta 2006 lain (17), jolla kaikkien koordinointikeskusten luvan voimassaoloa voitiin niiden sitä pyytäessä pidentää 31 päivään joulukuuta 2010, tarvittaessa takautuvasti. Niiden keskusten lisäksi, joiden luvat uusittiin 17 päivän helmikuuta 2003 ja 31 päivän joulukuuta 2005 välisenä aikana, tämä jatkomahdollisuus tarjottiin myös keskuksille, joiden luvan voimassaolo päättyy 1 päivän tammikuuta 2006 ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä aikana, ja tarkemmin määrittelemättömälle määrälle keskuksia, joiden luvan voimassaolo on päättynyt viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2005, mutta jotka eivät ole jättäneet tähän mennessä luvan uusimista koskevaa hakemusta. Laista ei ole annettu komissiolle perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusta, mutta sen voimaantuloa on lykätty ja voimaantulon ehdoksi on asetettu, että komissio vahvistaa hyväksyvänsä sen.

(19)

Vuonna 2002 toiminnassa olleista 243 keskuksesta 173 oli edelleen toiminnassa vuonna 2007. Niistä 27:llä on päätöksen 2003/757/EY mukainen lupa, joka on voimassa 31 päivään joulukuuta 2010. Lisäksi 136 muun keskuksen luvan voimassaolo päättyy ennen 31 päivää joulukuuta 2010, ja lakisääteinen mahdollisuus luvan voimassaolon pidentämiseen koskee sen vuoksi niitä. Näyttää siltä, että tarkemmin määrittämätön määrä koordinointikeskuksia, jotka ovat sillä välin lopettaneet toimintansa, voivat myös hyötyä luvan voimassaolon pidentämisestä 27 päivänä joulukuuta 2006 säädetyn lain mukaisesti.

(20)

Belgialla on ollut mahdollisuus lupien uusimiseen siitä lähtien, kun koordinointikeskusten päättyneiden lupien uusimista koskevan kiellon voimaantuloa lykättiin 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetulla määräyksellä. Uusitut luvat voivat kuitenkin olla voimassa enintään pääasiaa koskevan tuomion antamispäivään. Yhteisöjen tuomioistuin antoi pääasiaa koskevan tuomion 22 päivänä kesäkuuta 2006.

(21)

Komissio odotti käytettävissään olevien tietojen perusteella Belgian tyytyvän pidentämään koordinointikeskusten lupien voimassaoloa vuoden 2005 loppuun, kuten menettelysääntöjen antamisen yhteydessä oli päätetty ja kuten Belgia oli useaan otteeseen vaatinut. Komissio pyysi 4 päivänä heinäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä Belgialta vahvistusta tähän. Belgia vahvisti rajanneensa 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun määräyksen perusteella myönnettyjen uusien lupien voimassaolon 31 päivään joulukuuta 2005, lukuun ottamatta neljää keskusta, joiden lupaa pidennettiin tarkemmin määrittelemättömäksi ajaksi. Belgia ilmoitti komissiolle myös aikovansa pidentää yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta laatimansa tulkinnan perusteella kaikkien koordinointikeskusten lupien voimassaoloa vuoden 2010 loppuun ja antavansa joulukuussa 2006 lain, jonka tarkoituksena on mahdollistaa kaikkien lupien jatkaminen vuotta 2005 pitemmälle, tarvittaessa takautuvasti.

(22)

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomion tulkintaerimielisyyksien vuoksi komissio katsoi 21 päivänä maaliskuuta 2007 aiheelliseksi jatkaa muodollista tutkintamenettelyä esittääkseen oman tulkintansa tuomiosta ja julkistaakseen seikat, joiden se katsoi muodostavan välttämättömän perustan yhteisöjen tuomioistuimen pyytämän uuden siirtymäkauden vahvistamiselle. Komissio esitti myös epäilyjä Belgian tavasta tulkita yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota ja sen aikomuksesta uusia kaikkien koordinointikeskusten lupa vuoden 2010 loppuun.

(23)

Menettelyn jatkamisen jälkeen saatiin huomautuksia Belgialta, Forum 187:ltä ja kolmelta koordinointikeskukselta, joiden luvan voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2003 tai 31 päivänä joulukuuta 2004 ja joiden lupien voimassaoloa oli jatkettu 31 päivään joulukuuta 2005. Huomautusten perusteella voidaan todeta, että Belgia ja koordinointikeskukset pitävät aiheellisena 31 päivänä joulukuuta 2010 päättyvän siirtymäkauden myöntämistä seuraavista syistä:

(24)

Belgian mukaan 27 päivänä joulukuuta 2006 säädetty laki on annettu pelkästään yhteisöjen tuomioistuimen tuomion panemiseksi täytäntöön eikä sillä oteta käyttöön uutta tukiohjelmaa vaan pidennetään nykyisen ohjelman voimassaoloa. Yksi koordinointikeskuksista katsoo myös, että luvan voimassaolon pidentämistä koskeva hakemus, jonka se teki yhteisöjen tuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen mutta ennen lain säätämistä, perustuu tuomiolla eikä lailla vahvistettuun uusimisoikeuteen.

(25)

Belgia ja koordinointikeskukset pyrkivät osoittamaan, että komission olisi annettava kaikille koordinointikeskuksille mahdollisuus hyötyä järjestelmästä saatavista eduista 31 päivään joulukuuta 2010 noudattamalla joko yhteisöjen tuomioistuimen mainitsemaa yhdenvertaisuusperiaatetta, jonka perusteella kaikille keskuksille myönnettäisiin pisin hyväksyttävä siirtymäkausi (joka ulottuisi siis31 päivään joulukuuta 2010), tai luottamuksensuojaperiaatetta, jonka perusteella komissio määrittäisi muun päivämäärän kuin 18 päivän helmikuuta 2003 (eli tuomion antamispäivän), kuten tämän päätöksen päivämäärän, yhteisöjen tuomioistuimen edellyttämän asianmukaisen siirtymäkauden alkamispäiväksi. Belgia ja kyseiset yritykset eivät ole väittäneet, että asianmukaisen siirtymäkauden, jonka yhteisöjen tuomioistuin on määritellyt kaudeksi, jonka koordinointikeskukset tarvitsevat sopeutuakseen järjestelmän vaihtumiseen, olisi ulotuttava 18 päivästä helmikuuta 2003 aina 31 päivään joulukuuta 2010 eli oltava kestoltaan yli seitsemän vuotta ja kymmenen kuukautta. Komissio katsoo tässä osassa käsitellyistä syistä, että siirtymäkauden on katsottava alkaneen 18 päivänä helmikuuta 2003 ja oltava kestoltaan kohtuullinen. Komissio katsoo lisäksi hallussaan olevien seikkojen perusteella, että tämä asianmukainen siirtymäkausi päättyi 31 päivänä joulukuuta 2005.

(26)

Yhteisöjen tuomioistuimen antamassa tuomiossa todetaan, että päätös 2003/757/EY kumotaan ”siltä osin kuin siinä ei säädetä siirtymätoimenpiteistä niiden koordinointikeskusten osalta, joiden luvan uudistamista koskeva hakemus oli vireillä riidanalaisen päätöksen tiedoksiantoajankohtana tai joiden luvan voimassaolo päättyi samaan aikaan kun riidanalainen päätös annettiin tiedoksi tai pian tämän jälkeen”. Tuomioistuin täsmentää tuomion 163 kohdassa, että ”tältä osin ilmaus ’pian tämän jälkeen’ on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan ajankohtaa, joka on niin pian riidanalaisen päätöksen tiedoksiantamisen ajankohdan jälkeen, että kysymyksessä olevilla koordinointikeskuksilla ei ole käytettävissään riittävää aikaa sopeutua kysymyksessä olevan järjestelmän muutoksiin”.

(27)

On ensiksi todettava, että yhteisöjen tuomioistuin vahvistaa tuomiossaan päätöksen 2003/757/EY oikeellisuuden siltä osin kuin koordinointikeskusjärjestelmä todetaan siinä yhteismarkkinoille soveltumattomaksi tukiohjelmaksi. Forum 187 – muttei Belgia – on hakenut yhteisöjen tuomioistuimelta muutosta tähän kohtaan. Päätöksen täytäntöönpanon lykkääminen ja osittainen kumoaminen eivät koske kyseistä kohtaa. Koordinointikeskusjärjestelmä katsotaan sen vuoksi yhteismarkkinoille soveltumattomaksi tukiohjelmaksi kyseisen päätöksen tiedoksiantopäivästä.

(28)

Komissio tulkitsee yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota myös siten, että päätöksen 2003/757/EY kumoaminen johtui siitä, että tiettyjen yritysten katsottiin jäävän sen vuoksi ilman asianmukaisia siirtymätoimenpiteitä, jotka olisi pitänyt myöntää niille, jotta ne olisivat voineet sopeutua verojärjestelmän muutokseen.

(29)

Yhteisöjen tuomioistuin kritisoi käytännössä välittömästi voimaan tulevaa kieltoa, jonka mukaan koordinointikeskusten lupia ei voitaisi uusia edes tilapäisesti, sillä kyseinen kielto rikkoo tiettyjen keskusten luottamuksensuojaa ”niiden koordinointikeskusten osalta, joiden luvan uudistamista koskeva hakemus oli vireillä riidanalaisen päätöksen tiedoksiantoajankohtana tai joiden luvan voimassaolo päättyi samaan aikaan kun riidanalainen päätös annettiin tiedoksi tai pian tämän jälkeen”. Yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että keskukset voivat täysin perustellusti odottaa voivansa hyötyä asianmukaisesta siirtymäkaudesta voidakseen sopeutua järjestelmän muutokseen ja saada lupansa pidennetyksi tilapäisesti, jos siirtymäjakson hyödyntäminen edellyttäisi sitä.

(30)

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa komission edellytetään hyväksyvän lupien uusimisen siltä osin kuin niiden – tilapäinen – uusiminen on tarpeen, jotta koordinointikeskusten oikeutta asianmukaiseen siirtymäkauteen ei rikottaisi. Komissio toteaa tämän vuoksi, että yhteisöjen tuomioistuin ei kumoa tuomiossaan lupien – myös tilapäistä – uusimista koskevaa kieltoa kokonaisuudessaan, kuten Belgia ja Forum 187 pyysivät kanteessaan ja kuten julkisasiamies ehdotti päätelmissään. Kielto on siis edelleen voimassa lukuun ottamatta tilanteita, joissa lupien uusiminen on tarpeen pääasiaa koskevan tuomion noudattamiseksi.

(31)

Kuten esitetyissä huomautuksissa todettiin, yhteisöjen tuomioistuin kritisoi myös sitä, että yrityksille myönnettyjen siirtymäkausien pituus vaihtelee (muutamasta kuukaudesta useampaan vuoteen), sillä tuomioistuin katsoo tämän rikkovan yleistä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Tuomioistuin ehdottaa tämän vuoksi, että komission olisi pitänyt vahvistaa kaikille asianomaisille yrityksille yhtä pitkä asianmukainen siirtymäkausi, jonka aikana ne voivat sopeutua järjestelmän muutokseen.

(32)

Komissio on tehnyt virheen antaessaan koordinointikeskusten luottaa perustellusti lupien kestoon (kymmenen vuotta) ja myöntäessään kuitenkin tietyille keskuksille liian lyhyen (toisin sanoen asianmukaiseksi katsottua lyhyemmän) siirtymäkauden ja toisille taas liian pitkän (toisin sanoen asianmukaiseksi katsottua pidemmän) siirtymäkauden.

(33)

Yhteisöjen tuomioistuin muotoilee kuitenkin kantansa siten, että se haluaa päätöksen kumottavaksi vain niiden yritysten osalta, ”joiden luvan uudistamista koskeva hakemus oli vireillä riidanalaisen päätöksen tiedoksiantoajankohtana tai joiden luvan voimassaolo päättyi samaan aikaan kun riidanalainen päätös annettiin tiedoksi tai pian tämän jälkeen”. Tuomioistuin tarkentaa lisäksi tuomion 163 kohdassa tapaa, jolla ilmaus ”pian tämän jälkeen” olisi ymmärrettävä.

(34)

Tästä seuraa, että yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa komission ei edellytetä noudattavan periaatetta kaikkien koordinointikeskusten täysin yhdenvertaisesta kohtelusta vaan tasoittavan vaikutuksia, joita eriarvoisesta kohtelusta on aiheutunut niille yrityksille, jotka eivät ole saaneet asianmukaista siirtymäkautta. Yhdenvertaisella kohtelulla tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että kaikki yritykset hyötyvät siirtymäkaudesta, jonka aikana ne voivat sopeutua uuteen järjestelmään. Tuomiolla ei kumota siirtymäkauden määritelmää niiden yritysten osalta, jotka ovat saaneet asianmukaista siirtymäkautta pidemmän siirtymäkauden sopeutuakseen järjestelmän muutokseen, eikä komissio voi sen vuoksi lyhentää kyseisten yritysten saamaa siirtymäkautta noudattaakseen yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

(35)

Komissio toteaa kuitenkin, että yhteisöjen tuomioistuin jättää tarkentamatta asianmukaisten siirtymätoimenpiteiden keston eikä ilmoita tarkemmin myöskään niiden yritysten lukumäärää, jotka ovat jääneet ilman asianmukaisia toimenpiteitä ja joita kumoaminen siis koskee. On erityisesti huomattava, että tuomiossa ei ilmoiteta, että asianmukainen siirtymäkausi olisi 31 päivänä joulukuuta 2010 päättyvä kausi, ja toisin kuin Belgia väittää, komissiota ei velvoiteta siinä pelkästään yhdenvertaisen kohtelun periaatteen perusteella mukauttamaan kaikkien yritysten siirtymäkautta pisimpiin päätöksellä 2003/757/EY myönnettyihin siirtymäkausiin, jotka päättyvät siis 31 päivänä joulukuuta 2010. Yhteisöjen tuomioistuin näyttää pitävän asianmukaisena siirtymäkautena kaikille koordinointikeskuksille yhtä pitkää kautta, jonka ainoana tarkoituksena olisi tarjota niille tilaisuus mukautua järjestelmän muutokseen, ja katsovan, että vain ne keskukset, joiden luvan voimassaolo päättyi pian päätöksen tiedoksiannon jälkeen, jäivät ilman sitä.

(36)

Komissio katsoo tämän vuoksi, että päätöksessä 2003/757/EY säädetty siirtymäkausi on uudistettava ainoastaan siltä osin kuin yhteisöjen tuomioistuin on kumonnut päätöksen. Komissio katsoo lisäksi, että tuomioistuimen mainitsema asianmukainen siirtymäkausi on määritettävä sellaisten seikkojen perusteella, jotka ovat osoituksena sen asianmukaisuudesta ja jotka eivät siis liity pelkästään siirtymäkauden riittävään kestoon vaan myös sen tarpeellisuuteen. Menettelyn jatkamista koskevan päätöksen tarkoituksena oli antaa Belgialle ja asianomaisille tilaisuus

(37)

Jäljempänä tässä päätöksessä komissio pyrkii osoittamaan, että yhteisöjen tuomioistuimen mainitseman asianmukaisen siirtymäkauden olisi pitänyt kaikkien koordinointikeskusten osalta alkaa 18 päivänä helmikuuta 2003 ja päättyä 31 päivänä joulukuuta 2005 eikä 31 päivänä joulukuuta 2010. Komissio tarkastelee sen jälkeen tilanteita, joissa se katsoo itse esille ottamansa luottamuksensuojaperiaatteen edellyttävän, että järjestelmän sallitaan jatkuvan tiettyjen koordinointikeskusten osalta pidemmälle kuin 31 päivään joulukuuta 2005.

(38)

Belgian ja asianomaisten huomautuksissa katsotaan, että siirtymäkauden alkamisajankohta, jonka komissio määrittää yhteisöjen tuomioistuimen tuomion mukaisesti, ei voi olla päätöksen 2003/757/EY tiedoksiantopäivä. Huomautuksissa ehdotetaan eri päivämääriä, kuten päivää, jona kyseinen päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja tämän päätöksen tiedoksiantopäivää.

(39)

Komissio katsoo kuitenkin, että yhteisöjen tuomioistuimen mainitsema asianmukainen siirtymäkausi on laskettava päätöksen 2003/757/EY tiedoksiantopäivästä eli 18 päivästä helmikuuta 2003.

(40)

On ensiksikin todettava, että 26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu määräys korvattiin yhteisöjen tuomioistuimen tuomiolla, joka annettiin pääasiassa 22 päivänä kesäkuuta 2006 ja jota oli sovellettava takautuvasti päätöksen 2003/757/EY tiedoksiantopäivästä. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa otetaan huomioon koordinointikeskusten tilanne kyseisen päätöksen tiedoksiantopäivänä. Tämän vuoksi ei ole syytä katsoa, että yhteisöjen tuomioistuin edellyttäisi siirtymäkauden alkamisajankohdan olevan muu kuin riidanalaisen päätöksen tiedoksiantopäivä.

(41)

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa viitataan nimenomaisesti kyseiseen päivämäärään, sillä päätös kumotaan ”siltä osin kuin siinä ei säädetä siirtymätoimenpiteistä niiden koordinointikeskusten osalta, joiden luvan uudistamista koskeva hakemus oli vireillä riidanalaisen päätöksen tiedoksiantoajankohtana tai joiden luvan voimassaolo päättyi samaan aikaan kun riidanalainen päätös annettiin tiedoksi tai pian tämän jälkeen” (alleviivaus lisätty).

(42)

Komissio katsoo lisäksi, että komission tässä asiassa aiemmin tekemiin päätöksiin ja esittämiin kannanottoihin perustuva luottamuksensuoja koordinointikeskusten keskuudessa päättyi viimeistään päätöksen 2003/757/EY tiedoksiantopäivänä. Komissio toteaa kyseisessä päätöksessä, että koordinointikeskusjärjestelmä ei sovellu yhteismarkkinoille, ja pyytää Belgiaa muuttamaan sitä tai poistamaan sen käytöstä. Kyseisen kohdan voimaantuloa ei ole lykätty ja yhteisöjen tuomioistuin vahvisti sen 22 päivänä kesäkuuta 2006 antamassaan tuomiossa. Sitä sovelletaan sen vuoksi Belgiaan päätöksen 2003/757/EY tiedoksiantopäivästä. Komissio antoi lisäksi kyseiseen päätökseen liittyvän lehdistötiedotteen, ja asiaa käsiteltiin laajasti lehdistössä. Komission mukaan se voi tämän vuoksi katsoa päätöksen 2003/757/EY tiedoksiantopäivän päiväksi, jona koordinointikeskusten luottamuksensuoja siihen, että kyse oli yhteismarkkinoille soveltuvasta järjestelmästä, päättyi viimeistään ja jona aiemman luottamuksensuojan perusteella oikeutetut siirtymätoimenpiteet aloitettiin. Koska keskusten luottamuksensuoja päättyi päätöksen 2003/757/EY tiedoksiantopäivänä, komissio katsoo, että siirtymäkauden alkamisajankohdan lykkäämiseen myöhemmäksi, edes päätöksen julkaisupäivään Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ei ole perusteita. Forum 187, joka edustaa koordinointikeskuksia ja toimii niiden nimissä ja joka on oman ilmoituksensa mukaan saanut Belgialta valtuutuksen kyseiseen toimintaan, nosti huhtikuun 2003 lopulla – eli ennen päätöksen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä – yhteisöjen tuomioistuimessa seikkaperäisen kanteen, joka koski päätöstä 2003/757/EY; tämä osoittaa, että koordinointikeskukset olivat saaneet etujaan puolustamaan valtuutetun yhdistyksen kautta tietoonsa kyseisen päätöksen sisällön ja erityisesti sen, että järjestelmä oli katsottu yhteismarkkinoille soveltumattomaksi tueksi, ja sen, että Belgia oli velvoitettu muuttamaan järjestelmää tai poistamaan sen käytöstä.

(43)

Komissio toteaa lisäksi, että yksikään koordinointikeskus ei käytännössä kärsinyt vahinkoa lupien uusimista koskevan kiellon vuoksi vaan ne kaikki hyötyivät 18 päivästä helmikuuta 2003 joko päätöksen 2003/757/EY tai 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun määräyksen nojalla siirtymäkaudesta, jonka aikana ne voivat sopeutua komission edellyttämään järjestelmän muutokseen. Myös 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa määräyksessä viitataan nimenomaisesti päätöksen 2003/757/EY tiedoksiantopäivään, sillä siinä lykätään päätöksen voimaantuloa ”siltä osin kuin siinä kielletään Belgian kuningaskuntaa uudistamasta kyseisen päätöksen tiedoksiantopäivänä voimassa olleita koordinointikeskusten lupia” (alleviivaus lisätty). Päätöksen voimaantulon lykkääminen mahdollisti 17 päivänä helmikuuta 2003 voimassa olleiden lupien uusimisen ja järjestelmän soveltamisen jatkamisen enintään 22 päivään kesäkuuta 2006, jolloin pääasiaa koskeva tuomio annettiin. Lisäksi komissio vahvisti jo 16 päivänä heinäkuuta 2003, ettei se aikonut vaatia 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun määräyksen perusteella myönnettyjen tukien takaisinmaksua, ja tämä antoi koordinointikeskuksille takeet siitä, että edut, jotka ne olivat saaneet päätöksen voimaantulon lykkäämiseen perustuvasta siirtymäkaudesta, olisivat todellisia ja lopullisia.

(44)

Komissio katsoo lisäksi, ettei se voi suhtautua myönteisesti Belgian ja koordinointikeskusten esittämiin väitteisiin, joiden perusteella ne olivat pyytäneet asianmukaisen siirtymäkauden alkamispäivän siirtämistä tuonnemmaksi. Yhteisöjen tuomioistuin oli vahvistanut 17 päivänä helmikuuta 2003, että kyse oli yhteismarkkinoille soveltumattomasta tuesta. Luottamuksensuoja, joka perustui järjestelmän hyväksymisestä vuosina 1984 ja 1987 tehtyihin komission päätöksiin, päättyi viimeistään helmikuussa 2003. Jos koordinointikeskukset olivat tietämättömiä tuomioistuimen tuomion päivämäärästä ja sisällöstä, tämä epätietoisuus ei johtunut komission toimista. Tämän vuoksi on epätodennäköistä, että oikeusprosessi olisi antanut keskuksille luottamuksensuojan, johon voitaisiin vedota komissiota vastaan ja jonka perusteella koordinointikeskusjärjestelmän olisi voitu katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille. Luottamuksensuoja perustui kanteiden nostamiseen eikä kanteilla ole – sinänsä – lykkäysvaikutusta. Oikeusprosessin kestoa ei sen vuoksi voida käyttää perusteena siirtymäkauden pidentämiselle – joka oli käytännössä myönnetty koordinointikeskuksille 18 päivästä helmikuuta 2003 – lykkäämällä vastaavasti siirtymäkauden alkamispäivää.

(45)

Komissio käytti asianmukaisten siirtymätoimenpiteiden sisällön ja asianmukaisen siirtymäkauden täsmällisen keston määritysperusteena tietoja, jotka olivat sen saatavilla Belgian tai kyseisten yritysten ennen päätöksen 2003/757/EY tekemistä tai heti sen jälkeen antamien sitoumusten, esittämien pyyntöjen ja antamien lausuntojen pohjalta. Komission mukaan kyseisistä tiedoista saadaan parhaiten käsitys paitsi Belgian myös kyseisten yritysten näkemyksistä 17 päivänä helmikuuta 2003. Myös se, että kyseiset yritykset eivät reagoineet tiettyihin kansallisten viranomaisten – valituskelpoisiin – muodollisiin toimiin tai päätökseen 2003/531/EY, on tulkittu osoitukseksi siitä, että yritykset hyväksyivät viranomaisten toimet.

(46)

Belgia oli sitoutunut menettelysääntöjen seurantakomitean puitteissa lopettamaan koordinointikeskusjärjestelmän soveltamisen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2005. Tämä sitoumus toistettiin 26 ja 27 päivänä marraskuuta 2000 (21) kokoontuneen neuvoston päätelmissä.

(47)

Kyseiset päätelmät julkistettiin lehdistötiedotteessa (22), jonka perusteella Belgian valtiovarainministeri ilmoitti 20 päivänä joulukuuta 2000 edustajainhuoneelle, että ”ensimmäisen lupansa 31 päivänä joulukuuta 2000 saavat koordinointikeskukset […] voivat jatkaa järjestelmän hyödyntämistä 31 päivään joulukuuta 2005 joko alkuperäisen luvan turvin tai luvan uusimisen seurauksena” (23).

(48)

Belgia – viitaten neuvoston päätelmiin ja valtiovarainministeriön tiedotteeseen – totesi 6 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyssä kirjeessä komissiolle, että ”Belgia on näin ollen antanut koordinointikeskuksille sitoumuksia, joita sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2005”. Belgia esitti tämän toteamuksen myös yhteisöjen tuomioistuimessa (tuomion 141 ja 142 kohta). Vaikka yhteisöjen tuomioistuin ei katsonut tämän Belgian koordinointikeskuksille antaman poliittisen sitoumuksen antaneen keskuksille luottamuksensuojaa komissioon nähden, vaikuttaa siltä, että sitoumuksella on merkitystä arvioitaessa siirtymäkautta, jonka Belgia katsoi aiheelliseksi myöntää keskuksille.

(49)

Samassa, 6 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyssä kirjeessä Belgia otti kantaa kohtuulliseen määräaikaan sellaisena kuin komissio määrittelee sen päätöksessä 2003/757/EY: ”Komissio on perustellusti myöntänyt koordinointikeskuksille kohtuullisen määräajan. Päätös, jonka mukaan voimassa olevia lupia voidaan käyttää niiden koko keston ajan, on oikeutettu lukuun ottamatta niitä koordinointikeskuksia, joiden nykyisen luvan voimassaolo päättyy muutaman kuukauden kuluttua komission päätöksestä ja erityisesti ennen vuoden 2005 loppua, sillä kyseisillä keskuksilla ei ole aikaa mukautua koordinointikeskusjärjestelmän ennenaikaiseen päättymiseen. Kyseisten keskusten tapauksessa kohtuullinen määräaika on riittämätön.” Belgia kehotti komissiota myös muuttamaan päätöstä 2003/757/EY ja ”antamaan keskuksille, joiden luvan voimassaolo päättyy ennen vuoden 2005 loppua, mahdollisuuden luvan uusimiseen vuoden 2005 loppuun nykyisen järjestelmän perusteella”. Komissio päättelee jälleen Belgian katsoneen, että niille koordinointikeskuksille, joiden luvan voimassaolo päättyi ennen 31 päivää joulukuuta 2005, ei ollut myönnetty kohtuullista määräaikaa ja kohtuullisen määräajan myöntäminen näille koordinointikeskuksille merkitsisi niiden voimassaolon pidentämistä 31 päivään joulukuuta 2005.

(50)

Belgia ilmoitti lisäksi komissiolle 20 päivänä maaliskuuta 2003 ja 26 päivänä toukokuuta 2003”aikovansa pitää koordinointikeskusjärjestelmän voimassa niiden keskusten osalta, jotka olivat jo toiminnassa 31 päivänä joulukuuta 2000 ja joiden lupa päättyy 17 päivän helmikuuta 2003 ja 31 päivän joulukuuta 2005 välisenä aikana, viimeksi mainittuun päivämäärään saakka”. Belgia pyysi neuvostoa hyväksymään järjestelmän voimassaolon pidentämisen perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisella päätöksellä. Neuvosto teki kyseisen päätöksen (päätöksen 2003/531/EY) 16 päivänä heinäkuuta 2003. Päätöksen johdanto-osan 10 kappaleessa todetaan seuraavaa: ”Suunniteltu uusi tuki on tilapäinen. […] se mahdollistaa tuensaajien toiminnan jatkumisen Belgiassa ainakin sen ajan, jonka kyseinen maa tarvitsee ottaakseen käyttöön muita toimenpiteitä alueelleen sijoittautuneita koordinointikeskuksia varten, tai helpottaa kyseisten kansainvälisten yritysten investointien uudelleenjärjestelyjä välttämällä äkkinäiset sopimusten päättämiset.” Belgian pyyntöä ja päätöstä 2003/531/EY käsiteltiin useassa lehtikirjoituksessa. Komissio reagoi kyseiseen päätökseen lehdistötiedotteella, jonka se antoi 16 päivänä heinäkuuta 2003. Forum 187 ja kyseiset koordinointikeskukset eivät ole vastustaneet päätöstä eivätkä järjestelmän pidentämisen rajoittamista 31 päivään joulukuuta 2005.

(51)

Yhteisöjen tuomioistuin esittää seuraavan yhteenvedon Forum 187:n pyynnöstä: ”Forum 187 […] vaatii saman päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä ei ole säädetty asianmukaisista siirtymätoimenpiteistä niiden keskusten osalta, joiden luvan voimassaoloaika päättyy 17.2.2003 ja 31.12.2004 välisenä aikana” ja ”keskukset, joiden luvan voimassaolo päättyi vuosina 2003 ja 2004, olisivat tarvinneet kahden vuoden siirtymäajan uudelleenjärjestelyä ja tarvittaessa Belgiasta pois muuttoa varten” (24). Komissio toteaa, että 17 päivän helmikuuta 2003 ja 31 päivän joulukuuta 2005 välinen aika on 34 kuukautta.

(52)

Belgia on uusinut 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun määräyksen mukaisesti ne koordinointikeskusten luvat, joiden voimassaolo päättyi 17 päivän helmikuuta 2003 ja 31 päivän joulukuuta 2005 välisenä aikana. Neljää koordinointikeskusta lukuun ottamatta kaikki luvat on uusittu 31 päivään joulukuuta 2005 päättyvälle jaksolle. Belgia ja kyseiset yritykset eivät ole valittaneet selkeiden rajoitusten asettamisesta lupien voimassaololle. Näyttää lisäksi siltä, että kyseisistä yrityksistä yksikään ei ole jättänyt – ennen 31 päivää joulukuuta 2005 eikä edes ennen 22 päivää kesäkuuta 2006 – hakemusta luvan pidentämiseksi uudelle kaudelle.

(53)

Vaatimuksesta, joka koskee siirtymätoimenpiteitä, jotta Belgia voisi mukauttaa lainsäädäntöään ja koordinointikeskukset voivat sopeutua uuteen verojärjestelmään, on lisäksi todettava seuraavaa:

(54)

Yrityksillä, jotka olivat päättäneet jäädä Belgiaan, oli sen vuoksi mahdollisuus käyttää viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2006 korvaavaa järjestelmää, joka oli yksinkertainen (koska se ei sisältänyt mittavaa rakenneuudistusta (29) ja houkutteleva. Tämän vuoksi näyttää siltä, että 31 päivä joulukuuta 2005 on sopiva ajankohta yhteisöjen tuomioistuimen edellyttämän asianmukaisen siirtämäkauden päättymispäiväksi, sillä se mahdollistaa sen, että kaikki koordinointikeskukset voivat siirtyä järjestelmästä toiseen ilman taukoa. Komissio toteaa lisäksi, että Belgiassa vuonna 2002 toimineista 243 koordinointikeskuksesta 70 on käytännössä lopettanut toimintansa Belgiassa.

(55)

Komissio katsoo edellä esitetyistä syistä, että yhteisöjen tuomioistuimen edellyttämän asianmukaisen siirtymäkauden olisi pitänyt ulottua 18 päivästä helmikuuta 200331 päivään joulukuuta 2005. Useimmat niistä koordinointikeskuksista, joiden lupa on uusittu 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun määräyksen perusteella, saivat Belgialta uusitun luvan 31 päivään joulukuuta 2005, mikä on 2 ja 3 jaksossa määritellyn asianmukaisen siirtymäkauden mukaista.

(56)

Niistä koordinointikeskuksista, joiden lupa on uusittu kyseisen määräyksen perusteella, neljä sai kuitenkin Belgialta uusitun luvan tarkemmin määrittämättömäksi ajaksi. Komissio toteaa kuitenkin, että 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa määräyksessä uusittujen lupien voimassaoloaika rajataan nimenomaisesti pääasiaa koskevan tuomion antamispäivään. Kyseinen määräys kattoi sen vuoksi 22 päivään kesäkuuta 2006 niiden koordinointikeskusten luvat, jotka eivät ole luopuneet koordinointikeskusjärjestelmästä siirtyäkseen vuonna 2006 käynnistetyn, tuloja koskevan nimelliskorkojärjestelmän piiriin.

(57)

Vaikka komissio katsoo, että asianmukainen siirtymäkausi päättyi 31 päivänä joulukuuta 2005, se myöntää kuitenkin, että lehdistötiedote, jonka se antoi 16 päivänä heinäkuuta 2003, saattoi antaa kyseisille koordinointikeskuksille luottamuksensuojan siihen, että komissio ei vaatisi perittäväksi takaisin tukia, joita ne olivat saaneet pääasiaa koskevan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion antamispäivään saakka.

(58)

Koordinointikeskusjärjestelmä on lisäksi verojärjestelmä, jota sovelletaan verovuosittain. Verovuosi vastaa kuitenkin hyvin usein kalenterivuotta. Koska tuomio annettiin vuoden 2006 puolivälissä, komissio katsoo, että luottamuksensuojan periaatetta on sovellettava kunkin kyseessä olevan yrityksen osalta tuomion antamispäivän aikaan meneillään olleen tavanomaisen verokauden loppuun.

(59)

Päätöksessä 2003/757/EY myönnetään, että kaikilla koordinointikeskuksilla oli kyseisen päätöksen tiedoksiantopäivän aikaan voimassa olleiden kymmenvuotisten lupien kestoon perustuva luottamuksensuoja, ja määriteltiin sen perusteella asianmukainen siirtymäkausi. Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että luvan uusiminen oli pysyväksi muuttuneen järjestelmän puitteissa pelkkä hallinnollinen muodollisuus. Koordinointikeskukset voivat sen vuoksi odottaa perustellusti voivansa hyötyä asianmukaisesta siirtymäkaudesta ja odottaa lupansa voimassaolon päättymisen lähestyessä saavansa lupansa uusituksi voidakseen hyötyä tästä asianmukaisesta siirtymäkaudesta.

(60)

Kuten johdanto-osan 31–34 kappaleessa todetaan, yhteisöjen tuomioistuin totesi myös, että eripituisten siirtymäkausien myöntäminen sen mukaan, milloin luvan voimassaolo päättyi, voitiin katsoa eriarvoiseksi kohteluksi. Komissio toteaa tämän perusteella, että sen olisi täytynyt edellyttää yhtä pitkän – ja asianmukaisen – siirtymäkauden myöntämistä kaikille koordinointikeskuksille.

(61)

Yhteisöjen tuomioistuin kumosi päätökseen 2003/757/EY sisältyvän siirtymätoimenpiteen määritelmän kuitenkin vain siltä osin kuin se katsoi sen keston riittämättömäksi eli asianmukaista siirtymäkautta lyhyemmäksi niiden koordinointikeskusten osalta, joiden luvan voimassaolo päättyi pian päätöksen tiedoksiannon jälkeen. Kuten edellä todettiin, komissio katsoo yhteisöjen tuomioistuimen kumonneen päätöksen vain niiden koordinointikeskusten osalta, joiden lupa on uusittu 17 päivän helmikuuta 2003 ja 31 päivän joulukuuta 2005 välisenä aikana, ja vahvistaneen asianmukaisen siirtymäkauden päättymisajankohdaksi 31 päivän joulukuuta 2005.

(62)

Komissio katsoo tämän vuoksi, että yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa ei kumota päätökseen 2003/757/EY sisältyvää siirtymäkauden määritelmää niiden koordinointikeskusten osalta, joiden 17 päivänä helmikuuta 2003 voimassa ollut lupa päättyi 31 päivänä joulukuuta 2005 tai sen jälkeen. Vaikka komissio katsoo yhteisöjen tuomioistuimen tuomion kannalta tarkasteltuna, että kyseisille koordinointikeskuksille myönnetty siirtymäkausi oli liian pitkä, se toteaa, että siltä osin kuin päätöksessä 2003/757/EY säädetään siirtymäkaudesta, joka päättyy kunkin kyseessä olevan keskuksen osalta päätöksen tiedoksiantopäivänä voimassa olevan luvan voimassaolon päättyessä, päätöstä 2003/757/EY ei ole kumottu ja sitä sovelletaan sen vuoksi edelleen. Koska päätöksen 2003/757/EY soveltamista jatketaan edelleen, se ei anna komissiolle mahdollisuutta lyhentää sen mukaisesti määritettyä siirtymäkauden kestoa kyseisten koordinointikeskusten osalta.

(63)

Mahdollisia komission päätöksiä, joissa säädettäisiin kaikkien koordinointikeskusten osalta yhdenmukaisesta siirtymäkaudesta, joka päättyisi 31 päivänä joulukuuta 2005, ei sovellettaisi käytäntöön johdanto-osan 62 kappaleessa tarkoitettujen koordinointikeskusten päätöksen 2003/757/EY nojalla saaman luottamuksensuojan vuoksi.

(64)

Komissio toteaa, että vaikka Belgia ei ole ilmoittanut sille 27 päivänä joulukuuta 2006 säädetyn lain säännöksistä, joiden tarkoituksena on mahdollistaa kaikkien koordinointikeskusten lupien pidentäminen vuoden 2010 loppuun, Belgia on lykännyt lain voimaantuloa, kunnes komissio hyväksyy erikseen kyseisen järjestelmän. Komissio katsoo tässä jaksossa esitetyistä syistä, ettei se voi hyväksyä kyseisiä säännöksiä, ja kehottaa sen vuoksi Belgia olemaan soveltamatta niitä.

(65)

Lukuun ottamatta 4 jaksossa mainittujen koordinointikeskusten lupia 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun määräyksen perusteella uusittujen lupien voimassaolo päättyi vuoden 2005 lopussa. Näyttää siltä, että Belgia ja koordinointikeskukset eivät suunnitelleet muiden lupien uusimista ennen 22 päivänä kesäkuuta 2006 annettua tuomiota. Uusi oikeusperusta, joka mahdollistaa kaikkien koordinointikeskusten lupien uusimisen vuoden 2010 loppuun, annettiin vasta 27 päivänä joulukuuta 2006 – vuoden kuluttua kyseisten lupien voimassaolon päättymisestä. Kyseistä lakia voidaan lisäksi soveltaa tarvittaessa takautuvasti yrityksiin, jotka ovat sillä välin lakanneet hyötymästä koordinointikeskusjärjestelmästä.

(66)

Toisin kuin Belgia, komissio katsoo, että 27 päivänä joulukuuta 2006 säädetyssä laissa ei ole kyse pelkästään 22 päivänä kesäkuuta 2006 annetun tuomion täytäntöönpanosta voimassa olevan toimenpiteen puitteissa vaan uudesta järjestelmästä, jonka osalta todennäköisesti käynnistettäisiin sääntöjenvastaisiin tukiin sovellettava menettely, jos se tulisi voimaan ennen kuin komissio on hyväksynyt sen.

(67)

Kesäkuun 22 päivänä 2006 annetussa tuomiossa vahvistetaan, että koordinointikeskusjärjestelmä katsotaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi järjestelmäksi päätöksen 2003/757/EY tiedoksiantopäivästä. Viimeistään tiedoksiantopäivänä järjestelmä lakkasi olemasta voimassa oleva tukiohjelma ja koordinointikeskukset siirtyivät siirtymäkaudelle, jonka aikana ne voivat edelleen hyötyä järjestelmästä mutta eivät voi enää vedota vuosina 1984, 1987 ja 1990 (30) tehtyihin komission päätöksiin tai annettuihin tiedonantoihin perustuvaan luottamuksensuojaan. Nostetut kanteet ja yhteisöjen tuomioistuimen vasta kesäkuussa 2006 antama vahvistus sille, että koordinointikeskusjärjestelmä ei sovellu yhteismarkkinoille, eivät vaikuta tähän toteamukseen. Kanteilla ei ole – sinänsä – lykkäävää vaikutusta ja 26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu määräys ei lykännyt tukiohjelman luokittelemista yhteismarkkinoille soveltumattomaksi. Näistä samoista syistä Belgian luottamuksensuoja siihen, että koordinointikeskusjärjestelmä soveltui yhteismarkkinoille, päättyi viimeistään päätökseen 2003/757/EY, ja Belgia oli tietoinen tästä rajatessaan 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun määräyksen perusteella myönnettyjen lupien voimassaoloajan pidentämisen 31 päivään joulukuuta 2005.

(68)

Komissio katsoo sitäkin suuremmalla syyllä, että Belgian päätös, joka tehtiin yhteisöjen tuomioistuimen vahvistettua tuomiollaan, ettei järjestelmä sovellu yhteismarkkinoille, kaikkien koordinointikeskusten lupien uusimisesta pyynnöstä vuoden 2010 loppuun ei ole osa voimassa olevaa toimenpidettä eikä sen voida katsoa kuuluvan komission herättämän luottamuksensuojan piiriin. Niiden koordinointikeskusten tunnustetusti saamaa luottamuksensuojaa, joiden lupa on uusittu 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun määräyksen perusteella, ei voitu ulottaa 27 päivänä joulukuuta 2006 säädetyn lain nojalla myönnettyihin uusittuihin lupiin. Koska kyseiset luvat on myönnetty pääasiaa koskevan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion antamispäivän jälkeen, ne eivät kuulu 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun määräyksen soveltamisalaan eikä 16 päivänä heinäkuuta 2003 annettu komission lehdistötiedote antanut sen vuoksi enää minkääntasoista luottamuksensuojaa.

(69)

Yhteismarkkinoille soveltumattoman tukiohjelman pidentämisessä kyseisen ajankohdan jälkeen olisikin todennäköisesti katsottava olevan kyse sääntöjenvastaisesta tuesta, joka vaaditaan perittäväksi takaisin.

(70)

Kuten johdanto-osan 23 kappaleessa todetaan, Belgia vaatii myös yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamista vastaavalla tavalla kuin sitä sovelletaan verotoimenpiteisiin, joista on tehty vastaava valtiontukipäätös kuin koordinointikeskusjärjestelmästä. Esimerkkeinä mainitaan erityisesti järjestelmät, jotka koskevat vuoden 1929 lain soveltamisalaan kuuluvia holdingyhtiöitä Luxemburgissa, Gibraltarin verovapaita yrityksiä ja Madeiran vapaa-aluetta ja joille komissio on myöntänyt vuoteen 2010 voimassa olevia siirtymätoimenpiteitä ja on jopa hyväksynyt järjestelmän soveltamisen uusiin yrityksiin.

(71)

Komissio katsoo, että kuhunkin asiaan liittyy erityispiirteitä. Kyseisien päätösten mukaisten siirtymätoimenpiteiden vahvistamisessa on otettu huomioon kunkin järjestelmän, tuensaajien ja kyseisen jäsenvaltion erityisominaisuudet. Komissio katsoo toimineensa samoin belgialaisten koordinointikeskusten tapauksessa, sillä se vahvisti edellä esitetyistä syistä päätöksessä 2003/757/EY, että kohtuullinen siirtymäkausi päättyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010.

(72)

Komissio toteaa erityisesti, että tämä päätös perustuu yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon, joka sen on pantava täytäntöön. Komissio ei voi missään tapauksessa korvata tuomion täytäntöönpanoa pelkästään sillä, että se vertaa myönnettyjen siirtymätoimenpiteiden kestoa niiden kestoon muissa asioissa.

(73)

Perustelematta pääasiaa yksityiskohtaisemmin, kuten komissio tekee johdanto-osan 23 kappaleessa mainituissa päätöksissä, komissio toteaa lisäksi muotoseikoista, että tietyt päätökset ovat vanhoja ja toiset taas huomattavasti tuoreempia, joissakin päätöksissä sallitaan uusien tulokkaiden markkinoilletulo ja toisissa taas ei ja tiettyihin päätöksiin liittyy ehtoja. Lisäksi voidaan hyödyntää muita vertailukohtia, jotka ovat komission mukaan yhtä käyttökelpoisia. Muun muassa Alankomaiden kansainväliseen rahoitustoimintaan sovellettavassa järjestelmässä (Concernfinancieringsactiviteiten), joka lopetettiin myös 17 päivänä helmikuuta 2003 komission päätöksellä 2003/515/EY (31), siirtymätoimenpiteet määriteltiin samalla tavalla kuin koordinointikeskusten osalta eli sen mukaan, milloin kymmenen vuotta voimassa olleiden lupien voimassaolo päättyi. Lisäksi Belgia lopetti 31 päivänä joulukuuta 2005 jakelu- ja palvelukeskusten erityisjärjestelmien soveltamisen kaikkien yritysten osalta, vaikka komissio ei ollut tehnyt päätöstä asiasta. Kyseisten järjestelmien käytöstäpoistoa koskevassa hallinnollisessa kiertokirjeessä, joka julkaistiin 20 päivänä syyskuuta 2005, todetaan, että järjestelmät on korvattu 1 päivänä tammikuuta 2003 käyttöön otetulla ennakkopäätösjärjestelmällä (24 päivänä joulukuuta 2002 säädetyn lain 20 pykälä).

(74)

Komissio katsoo näistä syistä, että se ei voi hyväksyä väitteitä, jotka perustuvat koordinointikeskusjärjestelmän vertailuun muihin järjestelmiin.

(75)

Belgia katsoo, että pidempää siirtymäkautta voitaisiin perustella oikeudellisella epävarmuudella, jonka aiheutti se, että komissio ei vahvistanut uusia siirtymätoimenpiteitä pian sen jälkeen, kun yhteisöjen tuomioistuin oli antanut kumoavan tuomion.

(76)

Komission mukaan sitä ei voida pitää vastuullisena todetusta viipeestä.

(77)

Ensiksikin Belgia ei antanut komissiolle ilmoitusta – eikä edes tiedotetta – tavasta, jolla se tulkitsi yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota, eikä kyseiseen tulkintaan perustuvasta aikomuksestaan pidentää kaikkien koordinointikeskusten luvan voimassaoloa 31 päivään joulukuuta 2010.

(78)

Komissio lähetti Belgialle 4 päivänä heinäkuuta 2006 kirjeen saadakseen yhteisöjen tuomioistuimen tuomion soveltamiseen tarvittavat tiedot ja vahvistuksen sille, että Belgia oli pannut päätöksen 2003/757/EY moitteettomasti täytäntöön ja ottanut huomioon 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun määräyksen ja kyseisen tuomion vaikutukset. Koska Belgia ei vastannut pyyntöön, sille lähetettiin 23 päivänä elokuuta 2006 ensimmäinen muistutus. Huolimatta sittemmin annetuista virallisista ja epävirallisista muistutuksista ja vastausajan pidentämisestä useaan otteeseen Belgia toimitti pyydetyt tiedot komissiolle vasta tammikuussa 2007. Joulukuun 27 päivänä 2006 säädetyn lain perusteluista ja 379 pykälästä ilmenee kuitenkin, että valtiovarainministeriölle oli annettu toimivalta hyväksyä koordinointikeskusten uusimishakemukset mahdollisimman pian.

(79)

Komissio odotti tuolloin hallussaan olleiden tietojen perusteella (katso johdanto-osan 21 kappale) Belgian pidentävän kaikkien koordinointikeskusten luvan voimassaoloa vuoden 2005 loppuun, jolloin komissio katsoi yhteisöjen tuomioistuimen edellyttämän asianmukaisen siirtymäkauden päättyvän. Belgia ilmoitti kuitenkin tammikuussa 2007 aikovansa pidentää kaikkien koordinointikeskusten luvan voimassaoloa vuoden 2010 loppuun joulukuussa 2006 säädetyn, komissiolle ilmoittamatta jätetyn lain nojalla. Näiden seikkojen perusteella 21 päivänä maaliskuuta 2007 tehtyä päätöstä menettelyn jatkamisesta ja Belgian ja kolmansien esittämien uusien väitteiden analysointia voidaan pitää oikeutettuina.

(80)

Belgia vastasi komission 4 päivänä heinäkuuta 2006 esittämiin kysymyksiin 16 päivänä tammikuuta 2007.

(81)

Komission on ensi tilassa muutettava päätöstä 2003/757/EY siltä osin kuin se on kumottu 22 päivänä kesäkuuta 2006 annetulla yhteisöjen tuomioistuimen tuomiolla.

(82)

Päätös 2003/757/EY kumotaan yhdistetyissä asioissa C-182/03 ja C-217/03 22 päivänä kesäkuuta 2006 annetulla yhteisöjen tuomioistuimen tuomiolla ”siltä osin kuin siinä ei säädetä siirtymätoimenpiteistä niiden koordinointikeskusten osalta, joiden luvan uudistamista koskeva hakemus oli vireillä riidanalaisen päätöksen tiedoksiantoajankohtana tai joiden luvan voimassaolo päättyi samaan aikaan kun riidanalainen päätös annettiin tiedoksi tai pian tämän jälkeen”.

(83)

Kyseisen tuomion seurauksena päätöstä 2003/757/EY on muutettava siten, että:

(84)

Päätöstä ei ole syytä muuttaa muilta osin. Komissio ei varsinkaan kyseenalaista päätöksellä 2003/757/EY myönnettyjä siirtymäkausia siltä osin kuin päätöksessä sallitaan tiettyjen koordinointikeskusten hyötyvän yhteismarkkinoille soveltumattomasta järjestelmästä voimassa olevan lupansa päättymiseen saakka ja enintään 31 päivään joulukuuta 2010. Yhteisöjen tuomioistuin ei ole kumonnut tätä päätöksen osa-aluetta, jota sovelletaan sen vuoksi edelleen.

(85)

Komission on lisäksi myönnettävä, että lehdistötiedote, jonka se antoi 16 päivänä heinäkuuta 2003, on saattanut antaa niille neljälle koordinointikeskukselle, joiden lupa on uusittu 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun määräyksen perusteella tarkemmin määrittelemättömäksi ajaksi, luottamuksensuojan siihen nähden, että ne voivat hyötyä yhteismarkkinoille soveltumattomasta järjestelmästä pääasiaa koskevan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion antamispäivään saakka. Koska tuomio annettiin 22 päivänä kesäkuuta 2006 ja kyse oli veroluonteisesta toimenpiteestä, luottamuksensuojan periaatteen soveltamista on laajennettava, jotta kyseiset koordinointikeskukset voivat hyötyä yhteismarkkinoille soveltumattomasta järjestelmästä tuomion antamisen aikaan meneillään olleen tavanomaisen verokauden loppuun.

(86)

Komission on lisäksi kehotettava Belgiaa luopumaan niiden 27 päivänä joulukuuta 2006 säädetyn lain säännösten voimaan saattamisesta, joiden tarkoituksena on pidentää kaikkien koordinointikeskusten luvan voimassaoloa 31 päivään joulukuuta 2010, sillä kyseiset säännökset eivät sovellu yhteismarkkinoille,