NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1342/2007,

annettu 22 päivänä lokakuuta 2007,

Venäjän federaatiosta tuotavia tiettyjä terästuotteita koskevien rajoitusten hallinnoinnista

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

1.   Tätä asetusta sovelletaan Venäjän federaatiosta peräisin olevien liitteessä I lueteltujen terästuotteiden tuontiin yhteisöön.

2.   Terästuotteet luokitellaan liitteen I mukaisiin tuoteryhmiin.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden alkuperä määritetään yhteisössä voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden alkuperän tarkastusta koskevat menettelyt vahvistetaan II ja III luvussa.

2 artikla

1.   Venäjän federaatiosta peräisin olevien liitteessä I lueteltujen tuotteiden yhteisöön suuntautuvassa tuonnissa on noudatettava liitteessä V vahvistettuja määrällisiä vuosittaisia rajoituksia. Venäjän federaatiosta peräisin olevien liitteessä I lueteltujen tuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää liitteessä II vahvistetun alkuperätodistuksen ja jäsenvaltioiden viranomaisten 4 artiklan säännösten mukaisesti myöntämän tuontiluvan esittämistä.

Luvallinen tuonti luetaan siksi vuodeksi vahvistettuihin määrällisiin rajoituksiin, jona tuotteet on lähetetty viejämaasta.

2.   Sen varmistamiseksi, että määrät, joille tuontiluvat myönnetään, eivät minään ajankohtana ylitä kullekin tuoteryhmälle asetettuja määrällisiä kokonaisrajoituksia, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää tuontilupia vasta saatuaan komissiolta vahvistuksen siitä, että määriä voidaan edelleen lukea määrällisiin rajoituksiin terästuotteiden sen tuoteryhmän ja toimittajamaan osalta, joista yksi tai useampi tuoja on tehnyt hakemuksen kyseisille viranomaisille. Tässä asetuksessa tarkoitetut jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset luetellaan liitteessä IV.

3.   Niiden tuotteiden tuonti 1 päivän tammikuuta 2007 jälkeen, joille vaadittiin lisenssi asetuksen (EY) N:o 1872/2006 nojalla, luetaan liitteessä V vuodelle 2007 vahvistettuihin asianomaisiin rajoituksiin.

4.   Tässä asetuksessa sen soveltamispäivästä alkaen tuotteiden lähetyksen katsotaan tapahtuneen päivänä, jona ne on lastattu viennin suorittavaan kuljetusvälineeseen.

3 artikla

1.   Liitteessä V tarkoitettuja määrällisiä rajoituksia ei sovelleta vapaa-alueelle tai vapaavarastoon siirrettyihin tuotteisiin eikä tuotteisiin, jotka on tuotu tullivarastointimenettelyssä, väliaikaisen tuonnin menettelyssä tai sisäisessä jalostusmenettelyssä (suspensiojärjestelmässä).

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet luovutetaan lopulta vapaaseen liikkeeseen joko muuttumattomassa tilassa taikka käsittelyn tai jalostuksen jälkeen, sovelletaan 2 artiklan 2 kohtaa, ja tällä tavoin vapaaseen liikkeeseen luovutetut tuotteet luetaan liitteessä V vahvistettuihin asianmukaisiin määrällisiin rajoituksiin.

4 artikla

1.   Sovellettaessa 2 artiklan 2 kohtaa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ennen tuontilupien myöntämistä ilmoitettava komissiolle sellaisten vastaanottamiensa tuontilupahakemusten määrät, joiden tueksi on liitetty alkuperäiset vientilisenssit. Komissio vahvistaa vastaavasti, että haettu määrä tai haetut määrät ovat käytettävissä tuontia varten siinä aikajärjestyksessä, jossa jäsenvaltioiden ilmoitukset on vastaanotettu.

2.   Komissiolle toimitettuihin ilmoituksiin sisältyvät hakemukset ovat päteviä, jos niissä todetaan selvästi jokaisessa tapauksessa viejämaa, asianomainen tuoteryhmä, tuotavat määrät, vientilisenssin numero, kiintiövuosi ja jäsenvaltio, jossa tuotteet on tarkoitus luovuttaa vapaaseen liikkeeseen.

3.   Komissio vahvistaa mahdollisuuksien mukaan jäsenvaltioiden viranomaisille hakemuksiin merkityn kokonaismäärän, joka on ilmoitettu tuotteiden kunkin tuoteryhmän osalta. Komissio ottaa lisäksi viipymättä yhteyttä Venäjän federaation toimivaltaisiin viranomaisiin tapauksissa, joissa ilmoitetut hakemukset ylittävät rajoitukset, jotta asia voidaan selvittää ja ratkaista nopeasti.

4.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle heti, kun niille on ilmoitettu, ettei tiettyä määrää ole käytetty tuontiluvan voimassaoloaikana. Kyseiset käyttämättömät määrät siirretään kussakin tuoteryhmässä ilman eri toimenpiteitä yhteisön yhteenlasketun määrällisen rajoituksen jäljelle jääneisiin määriin.

5.   Edellä 1–4 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset on toimitettava sähköisesti tätä varten perustetussa integroidussa verkossa, jollei pakottavista teknisistä syistä ole välttämätöntä käyttää väliaikaisesti muuta toimitustapaa.

6.   Tuontiluvat tai vastaavat asiakirjat annetaan II luvun mukaisesti.

7.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle jo annettujen tuontilupien tai vastaavien asiakirjojen mitätöimisestä, jos Venäjän federaation toimivaltaiset viranomaiset ovat mitätöineet tai peruuttaneet vastaavat vientilisenssit. Jos Venäjän federaation toimivaltaiset viranomaiset kuitenkin ovat ilmoittaneet komissiolle tai jonkin jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille vientilisenssin mitätöimisestä tai peruuttamisesta sen jälkeen, kun kyseiset tuotteet on tuotu yhteisöön, kyseiset määrät luetaan sille vuodelle vahvistettuun määrälliseen rajoitukseen, jona tuotteet on lähetetty.

5 artikla

Sopimuksen 3 artiklan 3 kohtaa, 3 artiklan 4 kohtaa ja 10 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa komissio valtuutetaan tekemään tarvittavat tarkistukset.

6 artikla

1.   Jos komissio toteaa III luvussa vahvistettuja menettelyjä noudattaen tehtyjen tutkimusten johdosta, että sen hallussa olevat tiedot todistavat, että liitteessä I luetellut Venäjän federaatiosta peräisin olevat tuotteet on uudelleenlastattu, niiden reittiä on muutettu tai ne on muulla tavalla tuotu yhteisöön kiertämällä 2 artiklan mukaisia määrällisiä rajoituksia ja että on tarpeen tehdä välttämättömät tarkistukset, komissio pyytää neuvottelujen aloittamista, jotta määrällisiin rajoituksiin tehtävistä tarkistuksista päästäisiin sopuun.

2.   Kunnes 1 kohdassa tarkoitetut neuvottelut ovat johtaneet tulokseen, komissio voi pyytää Venäjän federaatiota toteuttamaan välttämättömät varotoimenpiteet sen varmistamiseksi, että neuvottelujen tuloksena sovitut määrällisten rajoitusten tarkistukset voidaan tehdä sen vuoden osalta, jona neuvottelupyyntö on esitetty, tai seuraavan vuoden osalta, jos kuluvan vuoden määrälliset rajoitukset on käytetty kokonaisuudessaan, jos kiertäminen voidaan selvästi todistaa.

3.   Jos yhteisö ja Venäjän federaatio eivät pääse tyydyttävään ratkaisuun ja jos komissio toteaa, että on olemassa selvät todisteet kiertämisestä, komissio vähentää määrällisistä rajoituksista vastaavan määrän tuotteita, jotka ovat peräisin Venäjän federaatiosta.

II   LUKU

MÄÄRÄLLISTEN RAJOITUSTEN HALLINNOINTIIN SOVELLETTAVAT YKSITYISKOHTAISET SÄÄNNÖT

1   JAKSO

Luokittelu

7 artikla

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat tuotteet luokitellaan asetuksella (ETY) N:o 2658/87 käyttöön otetun yhdistetyn nimikkeistön (CN) perusteella.

8 artikla

Asetuksella (ETY) 2658/87 perustetun nimikkeistökomitean tariffi- ja tilastonimikkeistöjaosto tarkastelee kiireellisesti komission tai jäsenvaltion aloitteesta mainitun asetuksen säännösten mukaisesti kaikkia kysymyksiä, jotka liittyvät tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden luokitteluun yhdistettyyn nimikkeistöön, tuotteiden luokittelemiseksi asianmukaisiin tuoteryhmiin.

9 artikla

Komissio ilmoittaa Venäjän federaatiolle yhdistettyyn nimikkeistöön (CN) ja Taric-koodeihin tehtävät muutokset, jotka vaikuttavat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin, vähintään yhtä kuukautta ennen muutosten voimaantuloa yhteisössä.

10 artikla

Komissio ilmoittaa Venäjän federaation toimivaltaisille viranomaisille päätöksistä, jotka on tehty sellaisia yhteisössä voimassa olevia menettelyjä noudattaen, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden luokittelua, yhden kuukauden kuluessa päätösten tekemisestä. Ilmoituksessa on mainittava

11 artikla

1.   Jos voimassa olevia yhteisön menettelyjä noudattaen tehty luokittelupäätös muuttaa jonkin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan tuotteen luokittelukäytäntöä tai tuoteryhmää, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset myöntävät 30 päivän määräajan siitä päivästä, jona komission ilmoitus on annettu, ennen kuin päätös pannaan täytäntöön.

2.   Tuotteisiin, jotka on lähetetty ennen mainitun päätöksen soveltamispäivää, sovelletaan aikaisempaa luokittelukäytäntöä edellyttäen, että kyseiset tavarat on tuotu 60 päivän kuluessa kyseisestä päivästä.

12 artikla

Jos 11 artiklassa tarkoitettuja, voimassa olevia yhteisön menettelyjä noudattaen tehty luokittelupäätös koskee määrällisen rajoituksen alaista tuoteryhmää, komissio aloittaa tarvittaessa viipymättä neuvottelut 9 artiklan mukaisesti, jotta päästään sopuun liitteessä V määrättyihin vastaaviin määrällisiin rajoituksiin tehtävistä tarkistuksista.

13 artikla

1.   Jos sellaisten tuotteiden tuontia varten tarvittavissa asiakirjoissa ilmoitettu luokittelu, joita tämä asetus koskee, eroaa tuojajäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten käyttämästä luokittelusta, tuotteita koskee väliaikaisesti tuontimenettely, jota niihin tämän asetuksen säännösten mukaisesti sovelletaan edellä tarkoitettujen viranomaisten käyttämän luokittelun perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden voimassa olevien asiaa koskevien säännösten soveltamista.

2.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetuista tapauksista ja mainittava erityisesti

3.   Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää terästuotteille, joita uudelleenluokituksen jälkeen koskevat liitteessä V säädetyt yhteisön määrälliset rajoitukset, uuden tuontiluvan vasta sen jälkeen, kun nämä ovat saaneet komissiolta 4 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen vahvistuksen siitä, että tuotavat määrät voidaan lukea määrällisiin rajoituksiin.

4.   Komissio ilmoittaa asianomaisille viejämaille tässä artiklassa tarkoitetuista tapauksista.

14 artikla

Edellä 13 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sekä vastaavanlaisissa tapauksissa, jotka Venäjän federaation toimivaltaiset viranomaiset ovat saattaneet käsiteltäviksi, komissio aloittaa tarvittaessa neuvottelut Venäjän federaation kanssa, jotta päästään sopuun sellaisten tuotteiden lopullisesta luokituksesta, joita luokitteluero koskee.

15 artikla

Komissio voi yhteisymmärryksessä yhden tai useamman tuojajäsenvaltion ja Venäjän federaation toimivaltaisten viranomaisten kanssa määrittää 14 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sellaisten tuotteiden lopullisen luokituksen, joita luokitteluero koskee.

16 artikla

Jos 13 artiklassa tarkoitettua luokittelueroa koskevaa tapausta ei voida ratkaista 14 artiklan mukaisesti, komissio toteuttaa asetuksen (ETY) N:o 2658/87 10 artiklan säännösten mukaisesti toimenpiteen, jolla vahvistetaan tavaroiden luokitus yhdistetyssä nimikkeistössä.

2   JAKSO

Kaksinkertaisen tarkastuksen järjestelmä määrällisten rajoitusten hallinnointia varten

17 artikla

1.   Venäjän federaation toimivaltaiset viranomaiset myöntävät vientilisenssin kaikille liitteessä V vahvistettujen määrällisten rajoitusten alaisten terästuotteiden lähetyksille mainittuihin rajoituksiin saakka.

2.   Tuojan on esitettävä alkuperäinen vientilisenssi 20 artiklassa tarkoitetun tuontiluvan antamista varten.

18 artikla

1.   Määrällisiä rajoituksia varten tarvittavan vientilisenssin on oltava liitteessä II esitetyn mallin mukainen ja siinä on muun muassa vahvistettava, että kyseisten tavaroiden määrä on luettu asianomaiselle tuoteryhmälle vahvistettuun määrälliseen rajoitukseen.

2.   Kukin vientilisenssi voi koskea ainoastaan yhtä liitteessä I lueteltua tuoteryhmää.

19 artikla

Vienti luetaan sitä vuotta varten vahvistettuihin määrällisiin rajoituksiin, jonka aikana vientilisenssissä tarkoitetut tuotteet on lähetetty 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

20 artikla

1.   Jos komissio on vahvistanut 4 artiklan mukaisesti, että haettu määrä voidaan lukea kyseessä olevaan määrälliseen rajoitukseen, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä tuontilupa enintään kymmenen työpäivän kuluessa siitä päivästä, jona tuoja on esittänyt vastaavan vientilisenssin alkuperäiskappaleen. Vientilisenssi on esitettävä viimeistään 31 päivänä maaliskuuta vientilisenssin mukaisten tavaroiden lähetysvuotta seuraavana vuonna. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä tuontiluvat riippumatta siitä, mikä jäsenvaltio on ilmoitettu määräpaikaksi vientilisenssissä edellyttäen, että komissio on vahvistanut 4 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen sen, että haettu määrä voidaan lukea kyseiseen määrälliseen rajoitukseen.

2.   Tuontiluvat ovat voimassa neljä kuukautta niiden myöntämispäivästä. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat jatkaa voimassaoloaikaa tuojan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä enintään neljällä kuukaudella.

3.   Tuontiluvat on laadittava liitteessä III vahvistetun mallin mukaisesti, ja ne ovat voimassa kaikkialla yhteisön tullialueella.

4.   Tuontilupaa koskevassa tuojan ilmoituksessa tai hakemuksessa on oltava

5.   Tuojien ei tarvitse tuoda tuontiluvassa tarkoitettua kokonaismäärää yhtenä lähetyksenä.

6.   Tuontilupa voidaan antaa sähköisesti, jos asianomaisilla tullitoimipaikoilla on mahdollisuus vastaanottaa kyseinen asiakirja tietokoneverkon välityksellä.

21 artikla

Jäsenvaltioiden viranomaisten myöntämien tuontilupien voimassaolo riippuu Venäjän federaation toimivaltaisten viranomaisten myöntämien vientilisenssien, joiden perusteella tuontiluvat on myönnetty, voimassaoloajasta ja niissä mainituista määristä.

22 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä tuontiluvat tai vastaavat asiakirjat 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti syrjimättä mitään yhteisön tuojaa ja riippumatta siitä, missä tämän sijoittautumispaikka on yhteisössä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden voimassa olevien sääntöjen mukaisten vaatimusten soveltamista.

23 artikla

1.   Jos komissio toteaa, että Venäjän federaation tietylle tuoteryhmälle myöntämien vientilisenssien mukaiset kokonaismäärät ylittävät jonakin vuonna kyseiselle tuoteryhmälle vahvistetun määrällisen rajoituksen, jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettava tästä viipymättä, jotta tuontilupien myöntäminen voidaan keskeyttää. Tässä tapauksessa komissio aloittaa neuvottelut viipymättä.

2.   Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kieltäydyttävä myöntämästä tuontilupia Venäjän federaatiosta peräisin oleville tuotteille, joille ei ole myönnetty tämän luvun säännösten mukaisia vientilisenssejä.

3   JAKSO

Yhteiset säännökset

24 artikla

1.   Edellä 17 artiklassa tarkoitetussa vientilisenssissä ja 2 artiklassa tarkoitetussa alkuperätodistuksessa voi olla lisäkappaleita, jotka on asianmukaisesti merkitty sellaisiksi. Alkuperäiskappale ja jäljennökset on laadittava englannin kielellä.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat täytetään käsin, tiedot on kirjoitettava musteella painokirjaimin.

3.   Vientilisenssien tai vastaavien asiakirjojen ja alkuperätodistusten on oltava kooltaan 210 × 297 millimetriä. Paperin on oltava valkoista, liimakäsiteltyä hiokkeetonta kirjoituspaperia, jonka paino on vähintään 25 grammaa neliömetriltä. Jokaisessa osassa on oltava painettu aaltomainen taustakuvio, mikä tekee mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehdyt väärennökset silmin havaittaviksi.

4.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä ainoastaan alkuperäiskappale tämän asetuksen säännösten mukaista tuontia varten.

5.   Kussakin vientilisenssissä tai vastaavassa asiakirjassa sekä alkuperätodistuksessa on oltava yhdenmukainen painettu tai muulla tavoin merkitty vakioitu sarjanumero, jolla se voidaan yksilöidä.

6.   Tämän numeron on muodostuttava seuraavista osista:

25 artikla

Vientilisenssi ja alkuperätodistus voidaan myöntää sen jälkeen, kun niissä tarkoitetut tuotteet on lähetetty. Tällöin niissä on oltava maininta ”issued retrospectively” (myönnetty jälkikäteen).

26 artikla

Jos vientilisenssi tai alkuperätodistus varastetaan tai se katoaa taikka tuhoutuu, viejä voi pyytää asiakirjan myöntäneeltä toimivaltaiselta viranomaiselta kaksoiskappaletta, joka laaditaan tämän hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella. Tällä tavoin myönnetyssä lisenssin tai todistuksen kaksoiskappaleessa on oltava merkintä ”duplicate” (kaksoiskappale).

Kaksoiskappaleessa on oltava alkuperäisen lisenssin tai alkuperätodistuksen päivämäärä.

4   JAKSO

Yhteisön tuontilisenssi – yhteinen lomake

27 artikla

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä 20 artiklassa tarkoitettujen tuontilupien myöntämiseen liitteessä III esitetyn tuontilisenssin mallin mukaisia lomakkeita.

2.   Tuontilisenssilomakkeet ja niiden otteet on laadittava kahtena kappaleena, joista yhdessä kappaleessa, joka annetaan hakijalle, on maininta ”Holder’s copy” (lisenssinhaltijan kappale) ja numero 1, ja joista toisessa, joka jää lisenssin myöntävälle viranomaiselle, on maininta ”Copy for the issuing authority” (lisenssin myöntävän viranomaisen kappale) ja numero 2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat hallinnollisia tarkoituksia varten liittää lisäkappaleita lomakkeeseen numero 2.

3.   Lomakkeet on painettava valkoiselle, hiokkeettomalle kirjoituspaperille, jonka paino on 55–65 grammaa neliömetriltä. Niiden on oltava kooltaan 210 × 297 millimetriä; rivivälin on oltava 4,24 millimetriä (tuuman kuudesosa); lomakkeiden ulkoasua on noudatettava tarkasti. Varsinaisen lisenssin eli kappaleen numero 1 kummallakin puolella on lisäksi oltava punaisella painettu aaltomainen taustakuvio mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehtyjen väärennösten paljastamiseksi.

4.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava lomakkeiden painattamisesta. Ne voidaan myös painaa kirjapainossa, jonka on hyväksynyt jäsenvaltio, johon kirjapaino on sijoittautunut. Jälkimmäisessä tapauksessa jokaisessa lomakkeessa on oltava viittaus jäsenvaltion antamaan hyväksyntään. Jokaisessa lomakkeessa on oltava kirjapainon nimi ja osoite tai merkki, jonka avulla kirjapaino voidaan tunnistaa.

5.   Tuontilisensseille tai otteille on niitä myönnettäessä annettava myöntämisnumero, jonka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset määräävät. Tuontilisenssin numero on ilmoitettava komissiolle sähköisesti 4 artiklan mukaisesti perustettua integroitua verkkoa käyttäen.

6.   Lisenssit ja otteet on laadittava asiakirjan myöntävän jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä.

7.   Toimivaltaisten viranomaisten on mainittava kohdassa 10 asianomainen terästuoteryhmä.

8.   Lisenssejä myöntävät toimipaikat ja kiintiöön lukemisen suorittavat viranomaiset tekevät merkintänsä leimasimella. Asiakirjan myöntävän viranomaisen leima voidaan kuitenkin korvata rei’ittämällä tehdyllä kirjaimia tai numeroita sisältävällä kohopainatuksella tai lisenssissä olevalla painatuksella. Asiakirjan myöntävien viranomaisten on käytettävä myönnetyn määrän merkitsemisessä väärentämisen estävää menetelmää siten, että numeroita tai viittauksia on mahdotonta lisätä.

9.   Kappaleiden numero 1 ja 2 kääntöpuolella on oltava kohta, johon joko tulliviranomaiset voivat merkitä määrät, kun tuontimuodollisuudet on suoritettu, tai johon toimivaltaiset hallintoviranomaiset voivat merkitä määrät otetta annettaessa. Jos kiintiöön lukemiselle varattu tila lisenssissä tai sen otteessa ei ole riittävä, toimivaltaiset viranomaiset voivat liittää asiakirjaan yhden tai useamman lisälehden, joissa on lisenssin tai otteen kappaleiden numero 1 ja 2 kääntöpuolen mukaiset kohdat. Kiintiöön lukemisen suorittavien viranomaisten on lyötävä leimansa siten, että sen toinen puolisko on lisenssissä tai sen otteessa ja toinen puolisko lisälehdellä. Jos asiakirjassa on useampi kuin yksi lisälehti, lisäleima on lyötävä samalla tavoin kullekin sivulle ja sitä edeltävälle sivulle.

10.   Jonkin jäsenvaltion viranomaisten myöntämillä tuontilisensseillä ja otteilla sekä niiden tekemillä merkinnöillä ja vahvistusmerkinnöillä on sama oikeusvaikutus kaikissa muissa jäsenvaltioissa kuin kyseisten jäsenvaltioiden viranomaisten myöntämillä asiakirjoilla ja niiden tekemillä merkinnöillä ja vahvistusmerkinnöillä.

11.   Kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa vaatia lisensseihin tai niiden otteisiin tehdyistä merkinnöistä käännöksen virallisella kielellään tai jollakin niiden virallisista kielistä.

III   LUKU

HALLINNOLLINEN YHTEISTYÖ

28 artikla

Komissio toimittaa jäsenvaltioiden viranomaisille niiden Venäjän federaation viranomaisten nimet ja osoitteet, joilla on valtuudet myöntää alkuperätodistuksia ja vientilisenssejä, sekä näytteet näiden viranomaisten käyttämistä leimoista.

29 artikla

1.   Alkuperätodistukset tai vientilisenssit on tarkastettava jälkeenpäin pistokokein tai silloin, kun jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on perusteltu syy epäillä alkuperätodistuksen tai vientilisenssin aitoutta tai kyseisten tuotteiden tosiasiallista alkuperää koskevien tietojen paikkansapitävyyttä.

Tällöin yhteisön toimivaltaisten viranomaisten on palautettava alkuperätodistus tai vientilisenssi taikka niiden jäljennös Venäjän federaation toimivaltaisille viranomaisille ja ilmoitettava tarvittaessa ne muotoon tai sisältöön liittyvät syyt, joiden vuoksi asiaa on aiheellista tutkia. Jos mukana on toimitettu kauppalasku, se tai sen jäljennös on liitettävä alkuperätodistukseen tai vientilisenssiin taikka niiden jäljennökseen. Toimivaltaisten viranomaisten on myös toimitettava niille toimitetut tiedot, joiden perusteella epäillään, että alkuperätodistuksessa tai vientilisenssissä annetut tiedot eivät pidä paikkaansa.

2.   Edellä olevia 1 kohdan säännöksiä sovelletaan myös alkuperäilmoitusten jälkitarkastuksiin.

3.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehtyjen jälkitarkastusten tulokset on ilmoitettava yhteisön toimivaltaisille viranomaisille kolmen kuukauden kuluessa. Ilmoitetuista tiedoista on käytävä ilmi, koskeeko kiistanalainen todistus, lisenssi tai ilmoitus tosiasiallisesti vietyjä tavaroita ja voidaanko tavarat viedä yhteisöön tämän luvun mukaisesti. Yhteisön toimivaltaiset viranomaiset voivat myös pyytää jäljennöksiä kaikista asiakirjoista, jotka ovat välttämättömiä tosiasioiden, erityisesti tavaroiden tosiasiallisen alkuperän, määrittämisessä aukottomasti.

4.   Jos kyseisissä tarkastuksissa paljastuu väärinkäytöksiä tai huomattavia sääntöjenvastaisuuksia alkuperäilmoitusten käytössä, asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle asiasta. Komissio toimittaa nämä tiedot muille jäsenvaltioille tiedoksi.

5.   Tässä artiklassa määritellyn menettelyn satunnainen käyttö ei estä kyseisten tuotteiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen.

30 artikla

1.   Jos 29 artiklassa tarkoitetusta tarkastusmenettelystä tai yhteisön toimivaltaisten viranomaisten käytössä olevista tiedoista ilmenee, että tämän luvun säännöksiä on rikottu, kyseisten viranomaisten on pyydettävä Venäjän federaatiota suorittamaan tai suorituttamaan asianmukaiset tutkimukset, jotka koskevat toimia, joilla rikotaan tai näytetään rikkovan tämän luvun säännöksiä. Kyseisten tutkimusten tulokset ja asiaa koskevat tiedot, joiden avulla on mahdollista määrittää tavaroiden tosiasiallinen alkuperä, on ilmoitettava yhteisön toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Yhteisön toimivaltaiset viranomaiset voivat tämän luvun säännösten mukaisia toimia toteuttaessaan vaihtaa Venäjän federaation toimivaltaisten viranomaisten kanssa tietoja, joita pidetään hyödyllisinä tämän luvun säännösten rikkomisen estämiseksi.

3.   Jos todetaan, että tämän luvun säännöksiä on rikottu, komissio voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet estääkseen tällaisten rikkomusten toistumisen.

31 artikla

Komissio koordinoi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tämän luvun säännösten mukaisesti toteuttamat toimet. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille toteuttamistaan toimista ja niiden tuloksista.

IV   LUKU

LOPPUMÄÄRÄYKSET

32 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 1872/2006.

33 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(1)  EYVL L 327, 28.11.1997, s. 3.

(2)  Ks. tämän virallisen lehden sivu 52.

(3)  EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 733/2007 (EUVL L 169, 29.6.2007, s. 1).

(4)  EUVL L 360, 19.12.2006, s. 41.