30.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 112/77

(1)

Satelliittioperaattori Nordic Satellite AB (NSAB), (2) teki 9 päivänä elokuuta 2001 Euroopan komissiolle (komissio) kantelun valtiontuesta, jonka Ruotsin valtion väitetään myöntäneen maanpäällisten digitaalitelevisiolähetysten aloittamisen yhteydessä maanpäällistä lähetystoimintaa harjoittavalle verkko-operaattorille Teracom AB:lle (Teracom), ja sen tietyille tytäryhtiöille (3). Sekä ilmais- että maksukanavia välittävä tv-operaattori Viasat AB (Viasat), teki 28 päivänä marraskuuta 2001 kantelun, joka oli hyvin samanlainen kuin NSAB:n tekemä kantelu.

(2)

Alustavan tutkimuksen jälkeen komissio ilmoitti 14 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä Ruotsille, että se oli päättänyt aloittaa väitetyn valtiontuen johdosta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn, jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’. Menettelyn aloittamista koskeva komission päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä25 päivänä syyskuuta 2004. Päätöksessä kehotetaan Ruotsia ja muita asianomaisia esittämään huomautuksensa väitetyistä tukitoimenpiteistä.

(3)

Komissio sai 29 päivänä lokakuuta 2004 Ruotsin hallitukselta vastauksen, joka koski komission päätöstä aloittaa menettely (29 päivänä lokakuuta saatu vastaus). Komissiolle esittivät huomautuksia myös seuraavat asianomaiset osapuolet: B2 Bredband AB (B2) (4), Euroopan kaapelioperaattorien liitto (European Cable Communications Association, ECCA) (5), Euroopan satelliittioperaattorien liitto (European Satellite Operators Association, ESOA) (6), NSAB (7), Telenor Broadcast Holding AS (Telenor Broadcast) (8), TeliaSonera AB (TeliaSonera) (9), UGC Europe, Inc. (UGC) (10) ja Viasat (11).

(4)

Komissio toimitti asianomaisten osapuolten esittämät huomautukset 17 päivänä marraskuuta 2004 ja 17 päivänä tammikuuta 2006 päivätyillä kirjeillä edelleen Ruotsin hallitukselle. Hallitus esitti huomautuksia koskevat kommenttinsa 20 päivänä joulukuuta 2004 ja 20 päivänä maaliskuuta 2006 päivätyissä kirjeissä.

(5)

Komissio piti 22 päivänä marraskuuta 2004 kokouksen ECCAn kanssa. Se piti kokoukset myös NSAB:n ja ESOAn edustajien kanssa 1 päivänä maaliskuuta 2005 sekä 21 ja 30 päivänä marraskuuta 2005.

(6)

Komissio pyysi Ruotsin hallitukselta vielä lisätietoja 8 päivänä helmikuuta 2006, 7 päivänä huhtikuuta 2006, 31 päivänä toukokuuta 2006 ja 30 päivänä elokuuta 2006 päivätyillä kirjeillä. Hallitus vastasi kirjeillä, jotka oli päivätty 20 päivänä maaliskuuta 2006 (20 päivänä maaliskuuta annettu vastaus) (kirjattu saapuneeksi 22 päivänä maaliskuuta 2006), 25 päivänä huhtikuuta 2006 (25 päivänä huhtikuuta annettu vastaus) (kirjattu saapuneeksi 24 päivänä lokakuuta 2006), 5 päivänä toukokuuta 2006 (5 päivänä toukokuuta annettu vastaus) (kirjattu saapuneeksi 11 päivänä toukokuuta 2006), 15 päivänä kesäkuuta 2006 (kirjattu saapuneeksi 16 päivänä kesäkuuta 2006) ja 1 päivänä syyskuuta 2006 (kirjattu saapuneeksi 4 päivänä syyskuuta 2006).

(7)

Tämä päätös koskee valtiontukea, jota väitetään myönnetyn Teracomille ja sen tytäryhtiölle Boxer TV-Acces’lle (Boxer), (nimityksellä ’Teracom’ tarkoitetaan Teracomia ja sen tytäryhtiötä, jollei muuta mainita) kehitettäessä Ruotsiin maanpäällistä digitaalista televisiolähetysjärjestelmää. (12) Kantelun mukaan Teracom on saanut Ruotsin valtiolta taloudellista tukea sekä suoraan että välillisesti valtion radio- ja televisioyhtiöiden STV ja UR kautta. Tuki väitetään käytetyn niin, että digitaalisille maanpäällisille televisiolähetyksille on annettu Ruotsissa epäoikeudenmukainen kilpailuetu suhteessa muihin digitaalisiin lähetysjärjestelmiin, kuten kaapeli- ja satelliittilähetyksiin.

(8)

Tässä päätöksessä ei käsitellä sitä, ettei Ruotsi ole antanut jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annetun direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja ja muita määräyksiä, koska yhteisöjen tuomioistuin on antanut asiasta erillisen tuomion. (13)

(9)

Teracom on yritys, joka vastaa maanpäällisen televisiolähetysjärjestelmän rakentamisesta ja ylläpitämisestä Ruotsissa. Teracom on valtion yritys, joka perustettiin vuonna 1992 hoitamaan siihen asti Televerketin vastuulla ollutta radio- ja televisiolähetystoimintaa. (14)

(10)

Teracomin sääntöjen mukaan sen tehtävänä on lähettää ja jakaa radio- ja televisiolähetyksiä sekä kehittää, markkinoida ja tarjota muita lähetys- ja jakelutoimintaan liittyviä tai sitä vastaavia palveluja. Kyseiset muut palvelut ovat lähinnä tele- ja viestintäpalveluja.

(11)

Teracom on perustamisestaan asti ollut Ruotsin maanpäällisen lähetysverkon ainoa omistaja ja operaattori. (15) Voidakseen lähettää ohjelmiaan maanpäällisen verkon kautta yksityisten ja kaupallisten ohjelmakanavien on tehtävä Teracomin kanssa siirtosopimus ja maksettava sille sen tarjoamista palveluista.

(12)

Ruotsin posti- ja telehallitus teki 15 päivänä joulukuuta 2005 kaksi päätöstä, joissa se totesi, että Terecomilla oli verkko-operaattorin ominaisuudessa huomattava markkinavoima Ruotsin maanpäällisten lähetyspalvelujen tukkumarkkinoilla. Tämän vuoksi posti- ja telehallitus määräsi Teracomille erityisvelvoitteita, jotka koskevat televisio-ohjelmien sisällön lähettämistä loppukäyttäjille sekä analogisen että digitaalisen maanpäällisen verkon kautta. Teracom joutuu nyt myöntämään tietyin ehdoin maanpäällisen lähetysverkon käyttöoikeuden yrityksille, jotka haluavat esittää televisio-ohjelmia katsojille, ja soveltamaan tähän kustannusperusteisia hintoja ja syrjimättömiä ehtoja sekä pitämään avointa erillistä kirjanpitoa Teracomin omasta toiminnasta ja käyttöoikeuden tarjoamiseen liittyvästä toiminnasta. (16)

(13)

Boxer tarjoaa kuluttajille televisio-ohjelmapakettia ja muita digitaalisen maanpäällisen lähetysverkon kautta välitettäviä palveluja.Yritys perustettiin lokakuussa 1999, ja sen omistuksesta 70 prosenttia on Teracomilla ja 30 prosenttia brittiläisellä pääomasijoitusyhtiöllä 3i. (17)

(14)

Boxer on ainoa televisio-ohjelmien (maksutelevisio mukaan luettuna) jakelua digitaalisessa maanpäällisessä verkossa harjoittava yritys Ruotsissa. Jos televisiokanava saa luvan lähettää ohjelmaa Ruotsin maanpäällisen verkon kautta, se voi joko tehdä Boxerin kanssa ohjelmiensa jakelua koskevan jakelusopimuksen tai lähettää ohjelmat koodaamattomina. Useimmat digitaalista maanpäällistä verkkoa käyttävät televisiokanavat ovat tehneet Boxerin kanssa jakelusopimuksen. (18) Boxer kasvoi vuonna 2005 oman ilmoituksensa mukaan 42 prosenttia ja joulukuun lopussa 2005 sillä oli yli puoli miljoonaa tilaajaa. (19)

(15)

SVT on Ruotsin suurin julkisen palvelun televisioyhtiö. Vuodesta 1997 SVT:n, kuten myös kaikki muut julkisen palvelun radio- ja televisioyhtiöt, on omistanut säätiö. (20) SVT:lle julkisen palvelun televisioyhtiön ominaisuudessa kuuluvia velvollisuuksia säännellään analogisia ja digitaalisia lähetyksiä koskevilla toimiluvilla, jotka SVT:lle myöntää hallitus. SVT:n julkisen palvelun kanavien on tavoitettava 99,8 prosenttia Ruotsin väestöstä, ja SVT:n on lähetettävä ohjelmat maanpäällisen verkon kautta sen koko laajuudessa. (21) Vaatimus, jonka mukaan lähetysten on tavoitettava 99,8 prosenttia väestöstä, tarkoittaa, että siihen asti kun digitaalinen maanpäällinen lähetysjärjestelmä on saatu täysin valmiiksi, SVT:n on lähetettävä ohjelmat samalla myös analogisen maanpäällisen verkon kautta. Toistaiseksi SVT ostaa kaikki maanpäällisiin lähetyksiin liittyvät palvelut Teracomilta. (22)

(16)

Kaikki SVT-kanavat lähetetään koodaamattomina. SVT:n toimiluvan mukaan SVT voi myös käyttää satelliittia, ja SVT lähettääkin julkisen palvelun kanavansa satelliitin kautta voidakseen tavoittaa koko Ruotsin väestön. Maaliskuun 1999 ja huhtikuun 2004 välisenä aikana oli yhdellä kantelijalla eli NSAB:llä yksinoikeus lähettää SVT:n julkisen palvelun kanavia Pohjoismaiden alueella satelliittiensa kautta. (23) SVT:n julkisen palvelun kanavat ovat saatavilla myös kaapeliverkon välityksellä siirtovelvoitetta koskevan lainsäädännön ansiosta.

(17)

Utbildningsradion (UR) on toiseksi suurin julkisen palvelun radio- ja televisioyhtiö Ruotsissa. Se lähettää sekä radio- että televisio-ohjelmaa. UR:n omistaa SVT:n tavoin säätiö (ks. 3.1.3. jakso). (24)

(18)

UR:n velvollisuuksista julkisen palvelun radio- ja televisioyhtiönä määrätään sen toimiluvassa samalla tavoin kuin SVT:llä, ja UR:n on Sveriges Radion ja SVT:n kanssa käytyjen neuvottelujen mukaisesti ostettava analogisen maanpäällisen verkon kautta tapahtuvaan lähetystoimintaan tarvittavat palvelut Teracomilta. (25) UR lähettää ohjelmaa yhdellä SVT:n kanavalla, ja sen ohjelmien on tavoitettava 99,8 prosenttia Ruotsin väestöstä. UR:n ohjelmat on lähetettävä myös maanpäällisen verkon kautta, ja ne lähetetään koodaamattomina sen ja, siirtovelvoitteen puitteissa, kaapeliverkon kautta.

(19)

Tämän jälkeen tässä päätöksessä käytetään SVT:stä ja UR:stä yhteisesti nimeä ’SVT’ ja jompaakumpaa yritystä koskevat luvut (esim. määrärahat ja maksut) ilmoitetaan niille yhteisesti. (26)

(20)

NSAB-yrityksen kotipaikka on Ruotsi. NSAB omistaa kaksi Sirius-satelliittia, jotka välittävät Pohjoismaihin, Baltian maihin sekä Itä- ja Keski-Euroopan maihin televisiopalveluja ja muita media- ja telepalveluja, ja ylläpitää niitä. NSAB jakaa sekä julkisten että yksityisten radio- ja televisioyhtiöiden radio- ja televisiosignaaleja.

(21)

NSAB:stä omistaa 75 prosenttia Luxemburgissa rekisteröity SES ASTRA, joka on yksi johtavista satelliittiin perustuvaa suorajakelujärjestelmää käyttävistä operaattoreista Euroopassa, ja 25 prosenttia Svenska Rymdaktiebolaget. Svenska Rymdaktiebolaget on valtion omistama osakeyhtiö, joka toimii Ruotsissa. (27) Maaliskuuhun 2000 asti Teracom oli NSAB:n osaomistaja. (28)

(22)

Viasat on ilmais- ja maksukanavia välittävä operaattori, joka lähettää ohjelmia Sirius-satelliittijärjestelmän kautta. Viasat toimii Isosta-Britanniasta käsin, jossa se on myös rekisteröity. Viasat on ruotsalaisen mediakonsernin MTG AB (MTG) kokonaan omistama tytäryhtiö. MTG toimii koko maailmassa ja väittää olevansa muun muassa suurin ilmais- ja maksutelevisio-operaattori Skandinaviassa ja Baltian maissa.

(23)

Televisio-ohjelmia lähetetään Ruotsissa nykyään maaverkon, kaapeliverkon ja satelliittiyhteisantennijärjestelmän (SMATV), satelliitin ja laajakaistan välityksellä. Hallituksen mukaan televisiolähetykset ovat pian saatavilla myös kolmannen sukupolven mobiiliverkon kautta. (29)

(24)

Kuviossa 1 esitetään eri televisiojärjestelmien osuus Ruotsissa vuonna 2006. Siinä ilmoitetaan prosentteina eri järjestelmien tosiasiallinen käyttö kaikissa Ruotsin kotitalouksissa. (30) Maanpäällisistä lähetyksistä ilmoitetaan erikseen analogiset ja digitaaliset lähetykset.

Kuvio 1.

Kotitalouksien televisiolähetysten vastaanotto Ruotsissa vuonna 2006

(25)

Siirtyminen analogisista televisiolähetyksistä digitaalisiin lähetyksiin on vaikuttanut tai vaikuttaa kaikkiin tavallisimpiin nykyisin käytössä oleviin lähetysjärjestelmiin, kuten kaapeli- ja satelliittilähetyksiin ja maanpäällisiin lähetyksiin. Televisiolähetysten digitalisoinnilla on suuria etuja radioaaltojen taajuuksien käytön tehostuessa ja siirtomahdollisuuksien kasvaessa. Tuloksena saadaan uusia ja parempia palveluja ja kuluttajille enemmän valinnanmahdollisuuksia.

(26)

Siirtotavasta riippumatta digitaalinen lähetys tapahtuu joko avoimessa järjestelmässä tai ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmässä, jossa kanavat on koodattu. Tämä merkitsee sitä, että voidakseen vastaanottaa digitaalisia lähetyksiä katsojilla on oltava dekooderina toimiva digitaalinen vastaanotin, joko sisäänrakennettuna televisiolaitteeseen tai erillisenä digisovittimena. Koodattujen kanavien katseluun tarvitaan digisovitin, jossa on kortinlukuasema.

(27)

Digitaalinen televisio on kehittynyt Ruotsissa voimakkaasti viiden viimeisen vuoden aikana. Kaikki digitaaliset järjestelmät – satelliitti, kaapeli ja maanpäällinen verkko – kasvoivat vuodesta 2000 vuoteen 2005, satelliittijärjestelmän digitalisointi eteni eniten (ks. kuvio 2). (31)

Kuvio 2.

Digitaalisten järjestelmien kehitys Ruotsissa (2000–2005)

(28)

Valtiopäivät teki vuonna 1997 hallituksen esityksen pohjalta päätöksen, jonka mukaan digitaalisen maanpäällisen verkon rakentaminen tuli aloittaa useissa osissa maata, minkä jälkeen valtion olisi tehtävä päätös verkon rakentamisen jatkamisesta ja siitä, kuinka se toteutetaan. (32) Päätettiin, että digitaalisen maanpäällisen lähetysverkon rahoittaisivat kokonaan siinä mukana olevat yritykset eli radio- ja televisioyhtiöt ja verkon omistaja eikä valtio osallistuisi sen rahoitukseen. (33)

(29)

Vuonna 2003 valtiopäivät päätti, että analogiset maanpäälliset lähetykset lopetetaan 1 päivään helmikuuta 2008 mennessä (34), ja toukokuussa 2004 se päätti, että SVT:n digitaalisiin lähetyksiin varatun kanavanipun on tavoitettava 99,8 prosenttia väestöstä siihen mennessä, kun analogisen maanpäällisen verkon toiminta on kokonaan lakannut. Tuohon ajankohtaan mennessä vähintään yhden muun kanavanipun on tavoitettava 98 prosenttia väestöstä. Päätöksiä ei ole tehty siitä, kuinka suuri osa väestöstä muilla kanavanipuilla on tavoitettava. (35)

(30)

Teracomin mukaan analogisen maanpäällisen verkon lakkauttamisen ensimmäinen vaihe alkoi 19 päivänä syyskuuta 2005 ja se koski noin 150 000 kotitaloutta Ruotsissa. (36) Taulukossa 1 esitetään analogisten lähetysten lopettamista koskeva vaiheittainen suunnitelma ja väestöosuus, johon lähetysten lopettamisen kussakin vaiheessa arvioidaan vaikuttavan.

Taulukko 1.

Analogisen maanpäällisen verkon lakkauttamista koskeva suunnitelma ja väestöosuus, johon lakkauttaminen eri vaiheissa vaikuttaa

(31)

Teracomin omat varat ja verkkopalvelujen myynnistä saadut tulot (esim. käyttäjämaksut) eivät ole riittäneet koko maan kattavan digitaalisen maanpäällisen verkon rakentamisesta aiheutuneisiin investointikustannuksiin, minkä vuoksi se on joutunut hankkimaan lisäpääomaa. Tämän se on toteuttanut ottamalla lainaa pääomamarkkinoilta ja myymällä omaisuutta. Näin se on voinut rahoittaa digitaalisen maanpäällisen verkon rakentamisen. (37)

(32)

Digitaalinen televisiolähetys toimii maanpäällisessä verkossa kanavanippujen välityksellä. Ne ovat järjestelmiä, joissa yhdistetään ja digitalisoidaan useampia signaaleja siirrettäväksi yhden linjan tai yhteisen kanavan kautta. Näin kapasiteetti kasvaa ja samanaikaisesti voidaan lähettää useita kanavia. Teracom ylläpitää nyt viittä kanavanippua, joista kukin pystyy lähettämään noin kahdeksan yksittäistä televisiokanavaa. Keväällä 2006 neljä kanavanippua tavoitti noin 98 prosenttia Ruotsin väestöstä ja viides kanavanippu puolestaan noin 50 prosenttia väestöstä. (38)

(33)

Hallitus päättää toimilupien myöntämisestä hakemukset tarkastavan Radio och TV-verketin suositusten perusteella. Lokakuussa 2006 noin 40 televisiokanavaa oli saanut luvan digitaalisen maanpäällisen verkon kautta tapahtuviin lähetyksiin. Yksi viidestä kanavanipusta on varattu SVT:lle, yhtä käyttää nykyään lähinnä TV4 ja muut kanavaniput jakautuvat muiden toimiluvanhaltijoiden kesken. (39)

(34)

Tilaajakannasta vastaa Boxer eli se markkinoi digitaalisen maanpäällisen verkon kautta lähetettävän maksutelevisiotarjonnan asiakkaille. Hallituksen mukaan Teracom ja Boxer joutuvat käymään kovaa kilpailua muiden siirtojärjestelmien, kuten satelliittioperaattoreiden, kanssa. Tämän vuoksi Boxerin on ollut vaikeaa veloittaa asiakkailta täyttä hintaa digisovittimista ja samaan aikaan yrittää vakiinnuttaa asemansa ja rakentaa asiakaskantaa. Otettuaan digitaalisen maanpäällisen lähetysjärjestelmän käyttöön Boxer tarjosikin asiakkailleen digisovittimia alhaisella hinnalla ja sai kustannuksensa katettua käyttäen siihen koko tilauskauden. Tämä selittää suuret tappiot, joita Boxerille koitui toimintansa aloitusvaiheessa. Toimiessaan tappiollisesti Boxer sai pääomaa samanlaisin ehdoin kummaltakin emoyhtiöltään, 70 prosenttia Teracomilta ja 30 prosenttia Skandialta. (40)

(35)

Ruotsin lain mukaan jokaisen kotitalouden, jossa on televisiovastaanotin, on maksettava televisiolupa. Televisioluvista saatavilla tuloilla rahoitetaan Ruotsin julkisen palvelun radio- ja televisioyhtiöt. (41)

(36)

Televisiomaksun kantaa Ruotsin julkisen palvelun radio- ja televisioyhtiöiden omistama osakeyhtiö, Radiotjänst i Kiruna AB (Rikab). (42) Rikab siirtää keräämänsä varat valtiokonttorin erityistilille, niin kutsutulle yleisradiotilille.

(37)

Valtiopäivät päättää vuosittain, paljonko SVT:lle myönnetään varoja julkisen palvelun toimintaa varten ottaen huomioon SVT:n toiminnan sekä mahdolliset muutokset tai lisäykset, joita hallitus haluaa tehdä julkisen palvelun velvoitteeseen. (43) SVT käyttää varat, jotka sille on myönnetty julkisen palvelun toiminnan harjoittamiseen, toimiluvassa ja rahoitusehdoissa täsmennetyllä tavalla. (44) SVT päättää itse, kuinka suuri osa varoista käytetään esimerkiksi ohjelmatoimintaan ja paljonko käytetään ohjelmien jakeluun (esim. Teracomille maksettaviin siirtomaksuihin). (45)

(38)

Siirryttäessä digitaalisiin maanpäällisiin lähetyksiin lähetetään analogisia ja digitaalisia lähetyksiä samanaikaisesti, jotta katsojilla olisi aikaa siirtyä uuteen lähetysten vastaanottotapaan. Jotta rinnakkaisista lähetyksistä SVT:lle aiheutuvat lisäkustannukset eivät johtaisi televisiolupamaksujen huomattavaan korottamiseen (46), valtio päätti kattaa kustannukset vaihtoehtoisella rahoitustavalla. Tätä varten valtiokonttoriin avattiin vuonna 2002 erityistili, niin kutsuttu jakelutili. Jakelutili rahoitetaan yleisradiotililtä saatavilla varoilla ja valtiokonttorin myöntämällä lainalla. Tämän jälkeen varat siirretään jakelutililtä SVT:lle maanpäällisen verkon kautta tapahtuvien lähetysten maksua varten. (47)

(39)

Ensimmäisinä vuosina jakelutilin saldo on miinusmerkkinen, koska yleisradiotililtä ei siirretä sille niin paljon kuin jakelutililtä siirretään SVT:lle siirtomaksuja varten. SVT:n siirtomaksuihin tarvitseman määrän ja yleisradiotililtä jakelutilille siirrettävän määrän erotus katetaan valtiokonttorin myöntämällä lainalla. Kun analogisen maanpäällisen verkon toiminta loppuu eikä SVT:n enää tarvitse maksaa analogisen ja digitaalisen signaalin samanaikaisesta siirrosta, jakelutililtä SVT:lle siirrettävien varojen määrä vähenee ja tilin vaje tasapainotetaan vähitellen. Arvioidaan, että rinnakkaisesta siirrosta aiheutuvat kustannukset saadaan maksetuksi kokonaan viimeistään vuonna 2013, jolloin jakelutili olisi taas tasapainossa. (48)

(40)

Rahoitusehdot eivät aseta SVT:lle rajoituksia yleisradiotililtä ja jakelutililtä maksettujen varojen käytön ja jakamisen suhteen edellyttäen, että ne käytetään toimiluvan ja rahoitusehtojen mukaisesti sen julkisen palvelun toimintaan. (49)

(41)

Osa SVT:lle myönnetyistä varoista käytetään maanpäällisiin lähetyksiin liittyvien palvelujen ostoon Teracomilta. SVT ja Teracom neuvottelevat keskenään palvelujen hinnoista ilman hallituksen puuttumista asiaan. Hallituksen sekä Teracomin tilinpäätösasiakirjojen mukaan Teracom soveltaa analogisen ja digitaalisen siirron maksuja tasavertaisesti kaikkiin televisioyhtiöihin. (50)

(42)

Vuodesta 1992 joulukuuhun 2005 Teracom oli velvollinen vahvistamaan analogisten maanpäällisten lähetysten hinnat sille itselleen aiheutuvien kustannusten mukaisesti. SVT:n Teracomille tosiasiallisesti maksamat maksut vahvistetaan tavallisesti useiksi vuosiksi etukäteen yritysten keskenään neuvottelemassa sopimuksessa. Nyt voimassa olevan sopimuksen mukaan maksut, jotka SVT maksaa Teracomille kaudeksi 2004–2013, määräytyvät muun muassa analogisen maanpäällisen verkon lakkauttamista koskevan aikataulun perusteella. Maksuja voidaan mukauttaa, jos valtiopäivät päättää muuttaa aikataulua. (51)

(43)

Digitaalisten maanpäällisten lähetysten osalta Teracomin soveltama tasavertaisuusperiaate ilmenee siten, että kaikkia radio- ja televisioyhtiöitä (myös SVT:tä) on veloitettu vuodesta 1999 lähtien saman eli lähetysten kattavuuteen perustuvan hintamallin mukaisesti. (52) Tämä tarkoittaa, että tiettyjen kanavakohtaisten maksujen eli perusmaksun ja liityntämaksun lisäksi televisioyhtiöiltä veloitetaan muuttuva maksu, jonka suuruus riippuu siitä, kuinka suuren osan väestöstä lähetykset tavoittavat. Muuttuva maksu on yhtä katsojaa kohden sama kaikkien kanavien osalta. (53) Tasavertaisuusperiaate hillitsee Teracomia veloittamasta SVT:ltä liian korkeita hintoja ja takaa sen, ettei SVT maksa digitaalisista maanpäällisistä lähetyksistä enempää kuin muutkaan televisioyhtiöt, kun kyse on samoista palveluista. (54) Tasavertaisuusperiaate on vahvistettu myös hallituksen talousarvioesityksessä 2005/06. (55)

(44)

[…] (56)  (57)

(45)

Tässä päätöksessä tarkastellaan seuraavia toimenpiteitä:

(46)

Kun komissio teki päätöksen menettelyn aloittamisesta, sen oli käytettävissä olevien tietojen perusteella syytä uskoa, että hallitus käytti SVT:tä välineenä kanavoidakseen valtion varoja Teracomille siirryttäessä maanpäällisen verkon analogisista televisiolähetyksistä digitaalisiin lähetyksiin. Käytettävissä olevien tietojen mukaan SVT on saanut siirtymistä varten rahoitusta, jonka kokonaismäärä kaudelta 2002–2013 on suurempi kuin Teracomille SVT:n kanavien lähettämisestä odotettavasti aiheutuvat kustannukset. Odotettujen kustannusten ylittävä määrä näytti olevan noin 509,61 miljoonaa kruunua vuoteen 2013 mennessä (ks. taulukko 2).

(47)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio katsoi myös, ettei ollut varmuutta siitä, että SVT:lle siirtomaksuja varten myönnetyt varat siirrettiin automaattisesti Teracomille. Jos Teracom ei sovella siirtopalvelujen osalta SVT:hen samanlaisia ehtoja kuin tavanomaisessa markkinatilanteessa, voivat mahdolliset markkinahinnan ylittävät maksut aiheuttaa epäilyjä Teracomin eduksi koituvasta peitellystä tuesta.

(48)

Tiedot, jotka komissiolla oli käytössään menettelyn aloittamista koskevaa päätöstä tehdessään, osoittivat, että SVT:n Teracomille maksamat siirtomaksut ovat olleet vuoteen 2007 asti alhaisemmat kuin Teracomille SVT:n ohjelmistojen lähettämisestä aiheutuneet kustannukset (ks. taulukon 2 sarake 5). Tiedoista ilmeni kuitenkin myös se, että vuodesta 2008, jolloin analogisen maanpäällisen verkon toiminta on loppunut eikä SVT:llä ole enää velvoitetta lähettää ohjelmia sekä analogisesti että digitaalisesti, SVT:n Teracomille vuosittain maksamat maksut ylittävät Teracomille SVT:n ohjelmistojen lähettämisestä aiheutuvat kustannukset. Vuodesta 2008 vuoteen 2013 SVT siis maksaisi Teracomille vuosittain selvästi Teracomille lähetyssignaalien siirtämisestä aiheutuvia kustannuksia suuremman määrän. Arvioitiin, että vuoteen 2013 mennessä SVT:n suorittamat maksut olisivat 2,3 kertaa niin suuret kuin siirtokustannukset. Tällaiset maksut korvaisivat Teracomin tappiot paremmin kuin hyvin, ja niiden ansiosta se voisi saavuttaa vuoteen 2013 mennessä yhteensä 509,61 miljoonan kruunun voitot. Komissio epäili, ettei tällaista voittoa saavutettaisi tavanomaisin markkinaehdoin ja että voitto saattaisi olla Teracomin eduksi tulevaa valtiontukea. (Ks. menettelyn aloittamista koskeva päätös, johdanto-osan 32 kappale.)

Taulukko 2.

SVT:n Teracomille maksamat siirtomaksut kaudella 2002–2013 menettelyn aloittamista koskevan päätöksen mukaan

(49)

Menettelyn aloittamista koskevaa päätöstä tehtäessä käytettävissä olleiden tietojen perusteella komissiolla oli aihetta epäillä, että Teracomille annettiin luoton takaus tai että sellainen ainakin asetettiin Teracomin käytettäväksi.

(50)

Vuonna 2001 Teracomin vakavaraisuutta koskevat ennusteet eivät olleet erityisen suotuisia lähinnä Teracomin digitaalisiin maanpäällisiin televisiolähetyksiin tekemiin investointeihin liittyvistä syistä ja vakavaraisuuden odotettiin edelleen heikkenevän. (58) Sen vuoksi oli olemassa suuri riski, että Teracomilla ei ainoastaan olisi vaikeuksia täyttää SVT:n ja TV4:n ohjelmistojen lähettämistä koskevaan sopimukseen perustuvia velvoitteitaan vaan että sillä ei myöskään olisi varoja rakentaa ja ylläpitää digitaalista maanpäällistä verkkoa kokonaisuudessaan. Lisäksi oli olemassa riski, ettei Teracom kykenisi täyttämään velvoitteitaan velkojiaan kohtaan.

(51)

Hallituksen marraskuussa 2001 tekemässä esityksessä suositetaan, että Teracomille myönnettäisiin takaus enimmillään 2 miljardin kruunun (noin 210 miljoonaa euroa) luotolle. Teracomilta veloitettaisiin maksu takauksen antamiseen liittyvien riskien ja hallintokulujen kattamiseksi, ja takaus olisi voimassa rajoitetun ajan. (59) Valtiopäivät hyväksyi esityksen helmikuussa 2002. (60) Komission käytettävissä menettelyn aloittamista koskevaa päätöstä tehtäessä olleiden tietojen mukaan hallitus päätti antaa Teracomille takauksen sen jälkeen, kun esitys olisi hyväksytty.

(52)

Komissio selventää EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamista jäsenvaltion antaman luottotakauksen yhteydessä takauksina myönnettävää valtiontukea käsittelevässä tiedonannossaan. (61) Tiedonannon 4 jakson mukaan ainoastaan tiettyjen ehtojen täyttäminen takaa sen, ettei yksittäinen valtiontakaus ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. (62)

(53)

Luottotakauksen tausta ja takauspäätöksen syy huomioon ottaen komissiolla oli menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä selitetyn (Teracomin heikko rahoitusasema ja vakavaraisuuden jatkuva heikkeneminen) mukaisesti aihetta uskoa, etteivät valtiontakaustiedonannon 4 jaksossa esitetyt edellytykset ehkä täyttyneet ja että takaus oli Teracomille annettua valtiontukea.

(54)

Menettelyn aloittamista koskevaa päätöstä tehtäessä Teracomin rahoitusasemasta käytettävissä olleiden tietojen perusteella komissio ei voinut sulkea pois sitä, etteikö pääomansiirtona toteutettu ehdollinen aktieägartillskott-maksu ollut Teracomille myönnettyä valtiontukea.

(55)

Teracom oli tosin aloittanut vuonna 2002 koko yrityskonsernin uudelleenorganisoinnin rahoitusasemaansa parantaakseen (63) ja myyntiennusteet paranivat, mutta yritys toimi kuitenkin tappiollisesti ja sen vakavaraisuus heikkeni edelleen (64). Komission käytettävissä menettelyn aloittamista koskevaa päätöstä tehtäessä olleiden tietojen mukaan Teracomin vakavaraisuusaste oli laskenut vuoden 2002 loppuun mennessä 20 prosenttiin, mutta luotonantajat edellyttivät, että vakavaraisuusaste olisi 25 prosenttia (komission tietojen mukaan konsernin vakavaraisuusaste oli 30 prosentin luokkaa). (65) Sen vuoksi sekä Teracom että sen luotonantajat pyysivät, että Teracomille myönnettäisiin lisäpääomaa. (66)

(56)

Komission tietojen mukaan hallitus piti Teracomin vaikeaa rahoitusasemaa tilapäisenä ja katsoi sen olevan seurausta korkeista investointi- ja toimintakuluista ja totesi, että pitkällä aikavälillä Teracomista tulisi kannattava yritys, jolla on vahva markkina-asema, sekä vakavasti otettava liiketoimintamalli. Maaliskuussa 2003 hallitus ehdotti, että valtiopäivät hyväksyisi noin 500 miljoonan kruunun (noin 52,5 miljoonaa euroa) pääomansiirtona maksettavan ehdollisen aktieägartillskott-maksun myöntämisen Teracomille. (67) Valtiopäivät hyväksyi tämän toukokuussa 2003, ja sopimus Teracomin kanssa allekirjoitettiin kesäkuussa 2003, minkä jälkeen valtio myönsi Teracomille avustuksen ehdollisena aktieägartillskott-maksuna.

(57)

Ennen ehdotuksen hyväksymistä hallitus ilmoitti maaliskuussa 2003 komissiolle aikovansa tehdä valtiopäiville esityksen lisäpääomasta. Hallituksen mukaan kyse ei kuitenkaan ollut komissiolle tehtävästä virallisesta ilmoituksesta. (68)

(58)

Komission käytettävissä olleista tiedoista ilmeni kuitenkin, että Teracomin vakavaraisuusaste oli 25 prosentin vähimmäisvaatimusta alhaisempi. Tämän johdosta komissio päätteli, ettei pääomasiirtoa ehkä toteutettu samoilla ehdoilla kuin yksityisillä luottomarkkinoilla (eli ettei yksityinen luotonantaja olisi päättänyt myöntää Teracomille vastaavaa lisäpääomaa). Tämän vuoksi komissio ei voinut sulkea pois sitä, etteikö pääomansiirto ollut valtiontukea.

(59)

Komission käytettävissä menettelyä aloitettaessa olleiden tietojen perusteella ei voitu sulkea pois sitä, etteivätkö kaikki kolme väitettyä tukitoimenpidettä täyttäisi 87 artiklan 1 kohdassa esitettyjä vaatimuksia ja sen vuoksi olisi valtiontukea.

(60)

Kun päätös menettelyn aloittamisesta tehtiin, komissiolla ei myöskään ollut käytettävissään tietoja, jotka olisivat osoittaneet tuen olevan EY:n perustamissopimuksen mukaista. Mikään 87 artiklan 2 tai 3 kohdassa tai 86 artiklan 2 kohdassa mainituista poikkeuksista ei vaikuttanut soveltuvan tapaukseen, ja ongelmallista oli, että Ruotsi näytti lyöneen digitalisoimisprosessissa laimin teknisen puolueettomuuden periaatteen noudattamisen.

(61)

Tämän vuoksi komissio aloitti muodollisen tutkintamenettelyn antaakseen Ruotsille ja asianomaisille osapuolille mahdollisuuden esittää huomautuksensa komission alustavasta arviosta, joka esitetään menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä.

(62)

B2 yhtyy kaikkiin menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitettyihin väitteisiin. B2:n mukaan Teracomille myönnetyt edut voivat vääristää kilpailua digitaalisten satelliittilähetysten markkinoiden lisäksi myös digitaalisten kaapelilähetysten markkinoilla. Laajakaistamarkkinoilla ryhmälähetyksistä tulee lähivuosina merkittävä tuote. (69)

(63)

ECCA ei esittänyt erityisiä huomautuksia menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyistä tiedoista, mutta se oli tyytyväinen siihen, että komissio tutkii Ruotsin digitaalisia maanpäällisiä lähetyspalveluja. Syynä tähän on erityisesti se, että monet jäsenvaltiot rahoittavat uutta infrastruktuuria, erityisesti digitaalista maanpäällistä lähetysverkkoa ja siihen liittyviä palveluja. ECCAn mukaan tämä toimintapolitiikka vaikuttaa jo nyt asiakkaiden käyttäytymiseen kaapelipalvelujen alalla.

(64)

Lisäksi ECCA väittää, että kansallisten ja alueellisten viranomaisten näihin järjestelmiin soveltamat menettelyt ja ehdot ovat syrjiviä ja asettavat muut järjestelmäoperaattorit epäedulliseen kilpailuasemaan. ECCAn mukaan pääomasijoittajat ovat haluttomia investoimaan infrastruktuuriin, jos on todennäköistä, että viranomaiset tukevat jatkossa jonkin sellaisen kilpailevan infrastruktuurin rakentamista, joka voi tarjota samantyyppisiä palveluja tuettuun hintaan. Tämä voisi heikentää huomattavasti mahdollisuuksia saada rahoitusta, jota tarvitaan kaapelitoiminnan tämän osa-alueen vakiinnuttamiseen, verkon parantamiseen ja uusien palvelujen tuomiseen markkinoille. (70)

(65)

ESOAn mukaan Ruotsin viranomaiset myöntävät Teracomille valtiontukea sääntöjen vastaisesti. Sillä tuetaan maanpäällisen lähettämisen teknistä ratkaisua muiden ratkaisujen, kuten kaapelin ja satelliitin, kustannuksella, ja tämä vääristää kilpailua, koska valtiontuen ansiosta Teracom voi vähentää kustannuksiaan ja alittaa tavanomaiset markkinahinnat.

(66)

ESOAn mukaan satelliittien kautta tapahtuva digitaalinen lähetys edellyttää suuria investointeja. Vääristymättömillä markkinoilla satelliitit kilpailevat kuitenkin tehokkaasti maanpäällisten digitaalisten ratkaisujen (myös kaapelin) kanssa. Koska siirtyminen analogisista lähetyksistä digitaalisiin lähetyksiin koskee koko EU:ta, ESOA pelkää, että myös muissa maissa saatetaan toteuttaa samantapaisia toimenpiteitä kuin Ruotsissa. (71)

(67)

NSAB pitää kiinni näkökannastaan, jonka se esitti kantelussaan ja sitä täydentävissä huomautuksissa, ja yhtyy menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitettyihin väitteisiin. Se kuitenkin epäilee, etteivät luvut, jotka Ruotsin viranomaiset esittivät menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen antamassaan vastauksessa, välttämättä kata kaikkia SVT:n Teracomille maksamia maksuja, eivätkä siten anna oikeudenmukaista ja todellista kuvaa maksetuista määristä. Tämän vuoksi NSAB kehottaa komissiota pyytämään hallitukselta lisätietoja ja selvennyksiä.

(68)

Mitä tulee hallituksen kantaan digitaalisten maanpäällisten lähetysten eduista digitaalisiin satelliittilähetyksiin verrattuna, NSAB toteaa tietyissä naapurimaissa olevan verrattain vähän kotitalouksia, jotka eivät pysty ottamaan vastaan satelliittilähetyksiä. Lisäksi NSAB huomauttaa, että joissakin maissa, esimerkiksi Suomessa, 10 prosentilla kotitalouksista on vaikeuksia lähetysten vastaanottamisessa myös alueilla, joilla digitaalisen maanpäällisen verkon kattavuus on riittävä. NSAB toteaa vielä, että BBC:n mukaan Isossa-Britanniassa 25 prosenttia kotitalouksista ei pysty katselemaan digitaalisia maanpäällisiä televisiolähetyksiä heikkojen antennijärjestelmien vuoksi.

(69)

Lopuksi NSAB epäilee, ettei Öhrlings PriceWaterhouseCoopers’in (PWC) raportti Teracom-konsernille myönnetystä lisäpääomasta olisi puolueeton. NSAB väittää myös, että raportissa esitetty Teracomin liiketoimintaa koskeva ennuste perustuu tiettyihin aivan liian optimistisiin oletuksiin muun muassa tulevasta tilaajamäärästä. (72)

(70)

Telenor Broadcast ei ota kantaa siihen, ovatko tässä asiassa tarkoitetut toimenpiteet valtiontukea. Sitä vastoin se korostaa, että digitaaliselle maanpäälliselle lähetysjärjestelmälle myönnettävä tuki asettaa muiden järjestelmien operaattorit epäedulliseen kilpailuasemaan niin jakelumarkkinoilla, joilla televisiopalvelut tarjotaan kuluttajille, kuin lähetysmarkkinoillakin, joilla lähetysinfrastruktuuria tarjotaan televisioyhtiöille.

(71)

Teracom (mukaan luettuna Boxer) tarjoaa sekä lähetyspalveluja televisioyhtiöille että televisiopalveluja kuluttajille, ja se voi käyttää valtiontukea kumpaakin toimintamuotoa varten. Televisio-ohjelmistojen jakeluketjun myöhemmässä vaiheessa tämä tapahtuu joko tarjoamalla televisiopalveluja edullisemmin hinnoin tai tarjoamalla suurempi määrä digisovittimia kuin olisi kannattavaa tarjota ilman valtiontukea. Telenor Broadcastin mukaan tällä seikalla on tässä vaiheessa ratkaisevan tärkeä merkitys, kun pyritään luomaan kaikki järjestelmät kattavat yhteiset markkinat.

(72)

Telenor Broadcast kysyy myös, eikö SVT:n velvoite tavoittaa maanpäällisen verkon kautta 99,8 prosenttia Ruotsin väestöstä jo sinänsä merkitse valtiontukea, ja kyseenalaistaa sen, että maanpäälliset lähetykset olisivat edullisin tapa televisio-ohjelmistojen jakelua varten. (73)

(73)

TeliaSonera ei ota kantaa siihen, ovatko tässä valtiontukiasiassa tarkoitetut toimenpiteet EY:n perustamissopimuksen mukaisia. Se kuitenkin korostaa eri teknisten infrastruktuurien välisen puolueettoman kilpailun tärkeyttä televisio-ohjelmistojen jakelumarkkinoilla. (74)

(74)

UGC ei ota kantaa siihen, ovatko tässä valtiontukiasiassa tarkoitetut toimenpiteet EY:n perustamissopimuksen mukaisia. Samalla se kuitenkin tukee voimakkaasti komission tutkimusta. Lisäksi se katsoo, että kilpailu valtion tuella väistämättä vääristää markkinoita. UGC:n mukaan digitaalisen maanpäällisen television kehittämisen yhteydessä valtiontukea ei voida perustella viittaamalla yleiseen etuun. Vaikka digitaalisen television saatavuus olisikin yleinen etu, sen toteuttamiseksi on olemassa useita vaihtoehtoisia järjestelmiä. (75)

(75)

Viasat suhtautuu komission tutkimukseen myönteisesti ja katsoo, että menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä käy selvästi ilmi Teracomin (Boxer mukaan luettuna) saaneen valtion varoista merkittävästi rahoitusta, joka on sääntöjenvastaista valtiontukea. Viasat yhtyy täysin kaikkiin menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitettyihin päätelmiin. Viasat katsoo, että satelliittilähetys on paljon edullisempi lähetysjärjestelmä ja että hallituksen päätös tukea maanpäällistä verkkoa vähentää kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja heikentää tarjolla olevien tuotteiden laatua.

(76)

Viasat lisää, että Teracomin kautta saamansa tuen lisäksi Boxer on saanut valtiontukea myös suoraan SVT:ltä. Toisin kuin satelliittilähetysten jakelijat (Viasat mukaan luettuna) Boxerin ei tarvitse maksaa SVT:n ohjelmistojen jakeluoikeuksista. (76)

(77)

Hallitus katsoo 29 päivänä lokakuuta antamassaan vastauksessa, ettei Teracomille ole myönnetty tukea, joka olisi ristiriidassa Ruotsille EY:n perustamissopimuksen mukaisesti kuuluvien velvoitteiden kanssa. Hallitus väittää, että menettelyn aloittamista koskeva päätös perustui puutteellisiin ja monelta osin virheellisiin tietoihin.

(78)

Hallituksen mukaan SVT ei ole maksanut eikä aio maksaa Teracomille liian korkeita maksuja analogisen ja digitaalisen maanpäällisen verkon siirtopalveluista. Lisäksi hallitus katsoo, että komission menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esittämä arvio perustui virheellisiin tietoihin.

(79)

Ensinnäkin komissio tarkastelee menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä Teracomille digitaalisesta maanpäällisestä verkosta aiheutuvia kustannuksia ottamatta huomioon arvonlisäveroa (taulukon 2 sarake 3), vaikka arvonlisävero sisältyy kaikkiin muihin saman taulukon lukuihin. Hallituksen mukaan kaikki luvut on ilmoitettava ilman arvonlisäveroa, jotta ne olisivat keskenään vertailukelpoisia. (77) Taulukossa 3 esitetään uudelleen menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen sisältynyt taulukko; nyt luvuista on vähennetty arvonlisävero. Korjattujen lukujen perusteella Teracomille vuoteen 2013 mennessä kertyvä kokonaisvoitto (23,7 miljoonaa kruunua) on selvästi pienempi kuin menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä ilmoitettu määrä (509,61 miljoonaa kruunua).

Taulukko 3.

SVT:n maksamat siirtomaksut 2002–2013

(ilman arvonlisäveroa)

(80)

Toiseksi hallitus pitäytyy kannassaan, että komission päätös aloittaa menettely perustui jo vuonna 2001 tehtyyn arvioon kustannuksista, joita Teracomille aiheutuu SVT:n ohjelmistojen lähettämisestä (ks. taulukon 4 ja taulukon 3 sarakkeet 3 ja 4). Hallituksen mukaan Teracomin todelliset kustannukset ovat poikenneet huomattavasti näistä arvioista (ks. taulukko 4), ja väitteensä tueksi se esitti oikeat luvut. Selvimmin poikkeavat Teracomille digitaalisesta maanpäällisestä verkosta aiheutuvat kustannukset, jotka alun perin arvioitiin 160 miljoonaksi kruunuksi vuodessa. Laskelma perustui siihen, että digitaalisen verkon kattavuus olisi 98 prosenttia ja että verkko olisi täysin toiminnassa vuodesta 2002 lähtien. Tämä koski esimerkiksi myös lähetyssignaalien alueellista hajoitettavuutta sekä suojatoimenpiteitä. (78) Digitaalinen maanpäällinen verkko saatiin valmiiksi tässä laajuudessa kuitenkin vasta vuonna 2005, ja vasta samana vuonna Teracomille SVT:n ohjelmistojen lähettämisestä aiheutuvat kustannukset alkoivat vastata alkuperäisiä arvioita (ks. taulukko 4). Teracomille aiheutuneita todellisia kustannuksia kuvaavat luvut vastaavat myös komission menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esille ottamaa seikkaa eli sitä, että SVT:n ohjelmistojen lähetyskustannukset olivat verkon ensimmäisessä rakennusvaiheessa alle 160 miljoonaa kruunua. (79)

(81)

Kolmanneksi hallitus korosti, etteivät menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyt SVT:n Teracomille maksamat siirtomaksut (taulukkojen 2 ja 3 sarake 1) vastanneet SVT:n tosiasiassa maksamia maksuja vaan että ne kuvasivat varoja, jotka oli tarkoitus siirtää jakelutililtä SVT:lle. Varat olivat SVT:n käytettävissä maanpäällisten lähetysten maksuihin, mutta SVT ei ollut velvollinen käyttämään niitä yksinomaan tähän tarkoitukseen. (80) Hallitus kiinnitti komission huomion myös siihen, että vuonna 2006 SVT:n on tarkoitus saada jakelutililtä 384 miljoonaa kruunua (ilman alv:tä) eikä alkuperäisen suunnitelman mukaista 205 miljoonaa kruunua (ilman alv:tä), kuten menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetään. (81)

(82)

Taulukossa 4 esitetään SVT:n Teracomille maksamat tosiasialliset maksut (sarakkeet 1a–1c) ja Teracomille SVT:n ohjelmistojen lähettämisestä aiheutuneet tosiasialliset kustannukset (sarakkeet 2–4) vuosilta 1999–2006. (82) Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä tarkoitetun ajanjakson lisäksi taulukko kattaa vuodet 1999–2001. Hallituksen mukaan komissio voi taulukossa esitettyjen lukujen avulla todeta, ettei SVT ole maksanut Teracomille ylikorkeita maksuja missään vaiheessa siitä alkaen, kun digitaalinen maanpäällinen verkko otettiin käyttöön huhtikuussa 1999. Vuosia 1999–2001 koskevat tiedot poistavat myös epäselvyyden, jonka komissio otti esille menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä (83); komissio katsoi, että SVT sai ylimääräistä rahoitusta digitaalisen maanpäällisen verkon ensimmäisessä rakennusvaiheessa (1997–2001) eli ennen jakelutilin perustamista. Hallitus selvensi, että kyseisenä aikana SVT sai teknisiin uudistuksiin yhteensä 300,3 miljoonaa kruunua, josta […] miljoonaa kruunua käytettiin digitaalisia maanpäällisiä lähetyksiä varten ([…] miljoonaa kruunua vuonna 2000 ja […] miljoonaa kruunua vuonna 2001). Kyseiset luvut esitetään taulukossa 4 (sarake 1b), ja ne otetaan huomioon laskettaessa Teracomin voittoja ja tappioita, joita Teracomille on aiheutunut SVT:n kanssa harjoitetuista liiketoimista.

(83)

Taulukossa 4 esitetään Teracomille aiheutuneiden tosiasiallisten kustannusten ja sen maksamien maksujen perusteella Teracomin SVT:n kanssa harjoitetuista liiketoimista saamat voitot ja sille aiheutuneet tappiot kultakin vuodelta 1999-2006 (taulukko 5). SVT näyttää maksaneen Teracomille analogisesta ja digitaalisesta siirrosta (sarake 1c) kaikkina vuosina vuotta 2005 lukuun ottamatta vähemmän kuin Teracomille on aiheutunut kustannuksia SVT:n ohjelmistojen lähettämisestä (sarake 4). Koko aikana on SVT:n ohjelmistojen lähettäminen aiheuttanut Teracomille itse asiassa yhteensä 149,5 miljoonan kruunun tappiot.

Taulukko 4.

SVT:n tosiasiallisesti maksamat siirtomaksut ja Teracomille tosiasiallisesti aiheutuneet siirtokulut vuosina 1999–2006 (ilman arvonlisäveroa)

(84)

Hallitus on selittänyt komissiolle, miksi SVT:n ohjelmistojen lähettäminen oli Teracomille tappiollista vuosina 1999–2006. Hallituksen mukaan syynä oli ensinnäkin se, että Teracom perusti hinnoittelunsa todelliseen katsojalukuun (kattavuus), joka oli odotettua pienempi verkon ensimmäisessä rakennusvaiheessa. Toiseksi Teracom ei voinut alussa veloittaa siirtomaksuja, jotka olisivat kattaneet kustannukset kokonaan, koska televisioyhtiöitä haluttiin kannustaa aloittamaan digitaalisen maanpäällisen verkon kautta tapahtuvat lähetykset. Kolmanneksi Teracomille aiheutuneisiin kustannuksiin, jotka ilmoitetaan taulukossa 4, sisältyy laskennallisia kustannuksia kuten omistajien tuottovaatimus. Laskennallisia kustannuksia ei lueta kirjanpitosäännöissä tappioksi. (84)

(85)

Hallitus on myös esittänyt tietoja Teracomin tosiasiassa veloittamista hinnoista ja tosiasiallisista kustannuksista, jotka liittyvät muiden televisioyhtiöiden kuin SVT:n ohjelmistojen lähetykseen analogisen ja digitaalisen maanpäällisen verkon kautta (85); tämä koskee erityisesti Ruotsin suurimman kaupallisen televisioyhtiön, TV4:n, ohjelmistojen lähetystä. TV4 on toinen kahdesta analogista maanpäällistä verkkoa käyttävästä televisioyhtiöstä. Siltä osin, kun luvut osoittavat SVT:n maksaneen korkeampia siirtomaksuja kuin TV4, hinnan ero voidaan hallituksen mukaan selittää SVT:n lähetyksiin kohdistetuilla erityisvaatimuksilla kuten suuremmalla kattavuudella ja kapasiteetin käyttöasteella, lähetyssignaalin alueellisella hajotettavuudella ja suojatoimenpiteillä. (86)

(86)

Hallituksen mukaan takausta ei koskaan annettu. Hallitus kuitenkin myöntää, että valtiopäivät teki helmikuussa 2002 päätöksen, jonka mukaan hallitus saa antaa luottotakauksen. (87)

(87)

Kuten hallitus totesi, on tärkeää huomata, että Ruotsin perustuslain mukaan ainoastaan hallitus (ei siis valtiopäivät) voi tehdä valtion talousarvioon sisältyviä varoja koskevia rahoitussitoumuksia kolmansien osapuolten (esim. Teracom) hyväksi. Hallitus ei kuitenkaan voi tehdä kyseisiä sitoumuksia ilman valtiopäiviltä saatua ennakkolupaa. Kyseisessä tapauksessa hallitus oli lisäksi pyytänyt, että takauksen antaminen annettaisiin Ruotsin valtiokonttorin tehtäväksi. (88)

(88)

Hallitus on myöntänyt, että se teki valtiopäivien hyväksynnän saatuaan kesäkuussa 2002 päätöksen, jossa se pyysi valtiokonttoria antamaan Teracomille luottotakauksen ja veloittamaan Teracomilta maksun toimintaan liittyvien riskien ja hallinnollisten kustannusten kattamiseksi. Hallitus kuitenkin korostaa, että päätöksessä mainittiin selvästi, että valtiokonttorin on tarkasteltava EY:n valtiontukisääntöjä voidakseen todeta, onko luottotakaus kyseisten sääntöjen mukainen, ja muussa tapauksessa kerättävä EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusta varten tarvittavat tiedot. (89) Lisäksi valtiokonttorin oli tehtävä mahdolliseen valtiontakaukseen liittyvä riskinarviointi. Tärkeää on, ettei luottotakausta voitu antaa ennen kuin valtiopäivät oli päättänyt sen suuruudesta, takausajasta ja maksun suuruudesta ja ennen kuin se oli vahvistanut, ettei takaus ole ristiriidassa EY:n valtiontukisääntöjen kanssa. (90)

(89)

Valtiokonttori, joka tukeutui osittain Standard & Poor’s -yrityksen heinä- ja syyskuun 2002 välisenä aikana tekemään alustavaan luottoarviointiin (91), päätyi arvioon, että luottotakauksen antamiseen liittyvät rahoitusriskit olivat aivan liian suuret. Luottotakausta annettaessa olisi riskien kattamiseksi jouduttu veloittamaan erittäin korkea maksu. Lisäksi valtiokonttori totesi, ettei voitu sulkea pois mahdollisuutta, että valtiontakaus olisi valtiontukea. (92) Hallituksen mukaan ei se, valtiokonttori eikä Teracom toteuttaneet uusia toimenpiteitä sen jälkeen, kun valtiokonttori oli esittänyt näkemyksensä 1 päivänä lokakuuta 2002.

(90)

Hallituksen mukaan pääomansiirtona maksettu ehdollinen aktieägartillskott-maksu ei ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(91)

Hallitus toteaa ensinnäkin, että menettelyn aloittamista koskeva päätös osittain perustuu virheellisiin tietoihin, jotka saavat Teracomin taloudellisen tilanteen ja rahoitusaseman näyttämään todellista huonommilta. Teracomin vakavaraisuusaste ei ollut niin alhainen kuin menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitettiin, ja yrityksen tulos oli tappiollinen ainoastaan vuosina 2001 ja 2002, ei vuonna 2003. (93)

(92)

Hallituksen mukaan komissio päätyi virhearvioon arvioidessaan menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä Teracomin taloudellista tilannetta ja rahoitusasemaa pääomansiirron ajankohtana. Hallitus korostaa, että kesäkuun lopussa 2003, jolloin hallitus toteutti pääomansiirron, Teracomin taloudellinen tilanne ja rahoitusasema olivat muuttuneet huomattavasti ajasta, johon valtiokonttorin kielteinen lausunto ehdotuksesta antaa Teracomille valtiontakaus perustui. (94)

(93)

Kuten hallitus korosti, Teracom toteutti vuonna 2002 rahoitus- ja talousongelmiensa ratkaisemiseksi useita toimenpiteitä. Se myi kolme tytäryhtiötään, vähensi kustannuksia irtisanomalla suuren osan (20 prosenttia) työvoimastaan, sulautti yhteen tytäryhtiöitään, lopetti toimintansa joillakin liiketoiminnan osa-alueilla ja keskitti toimintaa harvempiin paikkoihin sekä vähensi investointeja vuosiin 2000 ja 2001 verrattuna. Lisäksi markkinat kehittyivät digitaalisen maanpäällisen television osalta suotuisasti ja tilausten määrä kasvoi etenkin syksyllä 2002. Teracomin osalta tämä johti siihen, että sen myymien vuositilausten määrä kasvoi vuoden 2001 lopun 100 000:sta noin 140 000:een vuoden 2002 lopulla. Kustannusten alentamiseksi toteutetut toimenpiteet ja myynnin kasvu vuoden 2002 jälkipuoliskolla paransivat merkittävästi Teracomin rahoitusasemaa ja taloudellista tilannetta, ja yrityksen toiminta tuottikin voittoa jo vuoden 2003 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana eli ennen kuin hallitus esitti ehdotuksensa valtiopäiville (95).

(94)

Hallitus selittää, että valtiokonttorin ilmoitettua kielteisen kantansa se päätti tutkia Teracomin taloudellista tilannetta ja rahoitusasemaa valtiokonttorin tekemää staattista analyysiä perusteellisemmalla analyysillä. (96)

(95)

Kuten yksityinenkin osakkeenomistaja olisi tehnyt, hallitus arvioi Teracomin taloudellista tilannetta ja rahoitusasemaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä perustanaan Teracomin vuosia 2003–2005 koskevat liiketoimintasuunnitelmat ja rahoitusennusteet kaudelle 2003–2010 sekä vertailut samalla tai jollakin vastaavalla liiketoiminnan alalla toimiviin yrityksiin ja muihin osakkeenomistajiin. Hallitus päätteli, että 500 miljoonan kruunun pääomansiirtona maksettu ehdollinen aktieägartillskott-maksu vahvistaisi Teracomin vakavaraisuutta, minkä ansiosta se sittemmin pystyisi tuottamaan tarpeeksi voittoa voidakseen maksaa pääomansiirron takaisin kohtuullisessa ajassa. Hallitus pysyy kannassaan, että aktieägartillskott-suoritus ei ollut valtiontukea. Hallituksen mukaan yksityinen sijoittaja olisi samassa tilanteessa ollut valmis myöntämään pääomaa, koska Teracomin pitkän aikavälin rahoitusennusteet olivat suotuisat. (97)

(96)

Hallitus lisää, ettei komissio tässä yhteydessä toiminut niin kuin sen olisi pitänyt tehdä ja ottanut huomioon kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja tutkiessaan, voitiinko pääomansiirrolta odottaa kohtuullista tuottoa. Komissio rajoitti analyysinsä Teracomin aiempiin tappioihin ja sen vakavaraisuusasteeseen. Hallitus katsoo, että komissio menetteli virheellisesti myös verratessaan valtiota ulkopuolisiin velkojiin, kun sen olisi pitänyt verrata sitä yksityisiin osakkeenomistajiin, joiden voidaan olettaa pitävän investointejaan pitkän aikavälin toimintana. Valtio omistaa Teracomin sataprosenttisesti, minkä vuoksi sen mielenkiinto ulottuu pidemmälle ajalle kuin jos se olisi vain vähemmistöosakas. (98)

(97)

Kantansa tueksi hallitus esitti PWC:n laatiman raportin; PWC on riippumaton tilintarkastus- ja konsulttiyritys, jota hallitus pyysi laatimaan selvityksen pääomansiirtoa koskevasta päätöksestään. Raportissa arvioidaan Teracomin taloudellista tilannetta ja rahoitusasemaa pääomansiirron ajankohtana niiden tietojen perusteella, jotka olivat käytettävissä, kun hallitus teki päätöksensä. Raportin päätelmänä on, että hallituksella oli käytössään riittävästi tietoja pääomansiirtoa koskevaa päätöstä varten ja että Teracomin pitkän aikavälin kannattavuus olisi täyttänyt yksityisen sijoittajan asettamat vaatimukset. (99)

(98)

Hallitus katsoo lopuksi, ettei komissio ottanut pääomansiirtoa riittävällä tavalla huomioon laajemmassa asiayhteydessä. Komission olisi esimerkiksi pitänyt ottaa huomioon, että pääomansiirto oli tarpeen sellaisten jo tehtyjen investointien turvaamiseksi, joiden odotettiin olevan kannattavia pidemmällä aikavälillä. (100)

(99)

Toimenpiteen arvioiminen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi edellyttää seuraavien neljän edellytyksen täyttymistä: 1) kyseessä on valtion varojen siirto; 2) toimenpide tuottaa taloudellista etua vastaanottajalle; 3) toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua; ja 4) toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(100)

Sen määrittämiseksi, tuottivatko SVT:n Teracomille maanpäällisistä lähetyksistä maksamat siirtomaksut Teracomille taloudellista etua, on selvitettävä, onko SVT maksanut tai täytyykö sen tulevaisuudessa maksaa suurempia maksuja kuin mitä Teracom voi kohtuudella odottaa saavansa asiakkailtaan tavanomaisilla markkinaehdoilla.

(101)

Ensimmäiseksi komissio tutki, onko SVT maksanut digitaalisten televisiolähetysten aloittamisesta Ruotsissa vuonna 1999 vuoteen 2006 Teracomille maksuja, jotka ylittävät Teracomille SVT:n ohjelmistojen lähettämisestä aiheutuneet kustannukset. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyt laskelmat perustuivat suurelta osin SVT:n maksamia maksuja ja Teracomille aiheutuneita kustannuksia koskeviin arvioihin, kun taas tässä päätöksessä esitettyjen komission laskelmien perustana ovat tosiasialliset luvut (ks. taulukko 4). Luvut osoittavat, ettei SVT ole maksanut vuosina 1999–2006 Teracomille liian korkeita maksuja. Koko ajanjakson osalta SVT:n maksamat maksut ovat olleet alhaisemmat kuin Teracomille SVT:n ohjelmistojen lähettämisestä aiheutuneet kustannukset, minkä seurauksena lähetystoiminnasta on aiheutunut noin 149,5 miljoonan kruunun tappiot. Koska mainittu summa (149,5 miljoonaa kruunua) käsittää sekä analogisista että digitaalisista lähetyksistä maksetut maksut, ei nähtävästi ole myöskään tapahtunut ristiintukemista siinä mielessä, että Teracom olisi veloittanut analogisista lähetyksistä liian korkeita maksuja digitaalista lähetystoimintaansa rahoittaakseen.

(102)

Toiseksi komissio tutki, onko Teracom veloittanut SVT:ltä korkeampia siirtomaksuja kuin kaupallisilta televisioyhtiöiltä ja tällä tavoin saanut SVT:ltä taloudellista etua. Komissio toteaa tässä yhteydessä, että Teracom sovelsi hinnoittelussaan samoja ehtoja kaikkiin asiakkaisiinsa. (101) Komissio toteaa erityisesti, että Teracom on vuodesta 1992 asti hinnoitellut analogiset lähetykset omakustannushinnan tasolle ja että se vahvistaa digitaalisten lähetysten hinnat käyttäen lähetysten kattavuuteen perustuvaa hinnoittelumallia, jonka muuttujat ovat samat kaikille Teracomin asiakkaille. (102) Komissio on myös verrannut Teracomin SVT:ltä tosiasiallisesti veloittamia hintoja muilta digitaalisessa maanpäällisessä verkossa toimivilta televisioyhtiöiltä veloitettuihin hintoihin. Teracom on tosin veloittanut SVT:ltä korkeampia hintoja kuin esimerkiksi kaupalliselta televisioyhtiöltä TV4:ltä, mutta hinnanero johtuu siitä, että SVT on vaatinut Teracomilta lisäpalveluja. (103) Näin ollen komissio ei havainnut merkkejä siitä, että SVT:hen olisi sovellettu epäedullisempia (tai edullisempia) ehtoja kuin muihin televisioyhtiöihin tai että siltä olisi veloitettu liian korkeita siirtomaksuja.

(103)

Kolmanneksi, saadakseen tarkastelun kattavaksi komissio selvitti, olisiko SVT:n tulevaisuudessa maksettava ohjelmistojen lähettämisestä Teracomille tavanomaista markkinahintaa korkeampia hintoja. Yksi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esille otetuista seikoista oli se, maksaisiko SVT vuosina 2008–2013 Teracomille liian korkeita siirtomaksuja niin, että Teracomille olisi vuoteen 2013 mennessä kertynyt voittoa yhteensä 510 miljoonaa kruunua. Komissio toteaa kuitenkin, että Teracom noudattaa hinnoittelussaan parhaillaan ja lähitulevaisuudessa edellä kuvattuja periaatteita, jotka estävät sitä veloittamasta SVT:ltä liian korkeita siirtomaksuja. (104) Ruotsin posti- ja telehallituksen tehtyä päätöksensä vuonna 2005 Teracom on sitä paitsi ennakkosääntelyn alainen analogisten ja digitaalisten maanpäällisten lähetysten tukkumarkkinoilla. (105) Periaatteessa päätösten pitäisi poistaa riski siitä, että Teracom veloittaa SVT:ltä liian korkeita siirtomaksuja. Kuten hallitus on selittänyt (ks. 40 kappale) ja toisin kuin komission menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä epäiltiin, SVT ei ole velvollinen käyttämään kaikkia jakelutililtä saamiaan varoja Teracomille maksettaviin siirtomaksuihin. SVT neuvottelee siirtomaksut itsenäisesti Teracomin kanssa, ja jos se lopulta käyttää siirtomaksuihin arvioitua pienemmän määrän, se voi käyttää ylimääräiset varat ohjelmatoimintaan. (106)

(104)

Tämän arvion perusteella komissio katsoo, että vaikka SVT on velvollinen lähettämään ohjelmistonsa sekä analogisessa että digitaalisessa maanpäällisessä verkossa eikä sillä ole nykytilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin turvautua Teracomin palveluihin, Teracomilla on varsin vähän mahdollisuuksia käyttää tätä seikkaa omaksi edukseen. Komissio toteaa tässä yhteydessä myös, että koska kaupalliset televisioyhtiöt pitävät ohjelmistojen lähettämistä digitaalisen maanpäällisen verkon kautta ja siirtomaksujen maksamista Teracomille kannattavana, on kohtuullista, että myös SVT maksaa vastaavat maksut.

(105)

Mitä tulee väitteeseen, että Boxer sai tukea, koska SVT ei maksa jakelusta, (107) komissio korostaa, että televisioyhtiön ja jakelijan välinen sopimus voi olla monimuotoinen. Kyseessä on kummankin osapuolen kannalta kannattava liiketoimi, joka käsittää siirtopalvelujen vaihdon sisällön saatavuuteen, ja sen tarkat ehdot voivat vaihdella huomattavasti esimerkiksi lähetysjärjestelmästä ja operaattorista riippuen.

(106)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, etteivät SVT:n Teracomille maksamat siirtomaksut tuota Teracomille taloudellista etua ja etteivät ne sen vuoksi ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(107)

Takaustiedonannon mukaan valtiontakaukset kuuluvat yleensä 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jos ne vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja jos niistä perittävät maksut eivät ole markkinoilla noudatettavien maksujen mukaisia. Myönnetty takaus voi takaustiedonannon 2 jakson mukaan kuitenkin olla 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, vaikka valtio ei suorittaisi takauksen perusteella yhtään maksua. Tämä johtuu siitä, että tuki katsotaan myönnetyn samaan aikaan kuin takaus on myönnetty, ei silloin, kun vaaditaan tai maksetaan takaussuoritusta takauksen ehtojen mukaisesti.

(108)

Komissio toteaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (esim. Itävalta v. komissio) tuen myöntämisestä on oltava kuitenkin olemassa ehdoton ja oikeudellisesti sitova lupaus, ennen kuin voidaan vahvistaa, että kyseessä on tuki. (108)

(109)

Tässä valtiontukiasiassa komissio katsoo, että hallituksen päätös pyytää valtiokonttoria myöntämään luottotakaus oli ehdollinen päätös, joka ei antanut Teracomille absoluuttista oikeutta vaatia takausta. Komissio toteaa, että Ruotsin lainsäädännön mukaan luottotakauksen antavien hallituksen valvonnassa olevien viranomaisten on otettava huomioon valtiokonttorin arvio muun muassa vakavaraisuudesta ja vilpittömyydestä. Tämä seikka Ruotsin järjestelmässä ja lainsäädännössä on yleisesti tunnettu. On myös selvää, että hallitus oli tietoinen sille yhteisöoikeuden mukaan kuuluvista velvoitteista, koska se huomautti, että valtiokonttorin on arvioitava takausta valtiontukisääntöjen kannalta ja tarvittaessa kerättävä asiaan kuuluvat tiedot ilmoitettaviksi komissiolle. Mikä tärkeää, komissio toteaa, ettei toimenpiteitä toteutettu sen jälkeen, kun valtiokonttori oli antanut raporttinsa. Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo sen vuoksi olevan mahdotonta päätellä, että luottotakausta olisi ylipäänsä myönnetty ja että Teracomille olisi annettu ehdotonta ja oikeudellisesti sitovaa lupausta tuesta. Näin ollen Teracomille ei ollut annettu taloudellista etua.

(110)

Jos valtio myöntää yritykselle rahoitusta olosuhteissa, joissa tavanomaisin markkinaehdoin toimiva sijoittaja ei sitä myöntäisi, antaa se vastaanottajalle taloudellista etua. (109) Sen ratkaisemiseksi, merkitsikö Teracomille pääomansiirtona kesäkuun lopussa 2003 maksettu aktieägartillskott-suoritus sille taloudellista etua, oli tutkittava, noudattiko pääomansiirto markkinataloussijoittajaa koskevaa periaatteita.

(111)

Komissio myöntää, etteivät Teracomin rahoitusasemasta menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyt tiedot olleet täysin oikeita. Kuten Ruotsin hallitus on osoittanut, Teracomin vakavaraisuusaste ei ollut niin alhainen kuin menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitettiin ja Teracom toimi tappiollisesti kaksi, ei kolme peräkkäistä vuotta. Teracomin rahoitusasema siis kuvattiin menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä jossain määrin heikommaksi kuin se todellisuudessa oli.

(112)

Analysoituaan hallituksen 29 päivänä lokakuuta antamassa vastauksessa ja sen jälkeen antamissa vastauksissa ilmoitetut tiedot, Teracomin lyhyen ja pitkän aikavälin liiketoimintasuunnitelmat mukaan luettuina, komissio katsoo, että hallituksen vuonna 2003 tekemä arvio Teracomin tuolloisesta ja tulevasta taloudellisesta tilanteesta ja rahoitusasemasta oli realistinen ja että pääomansiirrolle saatavaa tyydyttävää tuottoa koskevat näkymät olivat uskottavia.

(113)

Kuten jaksossa 7.3 tarkemmin kuvataan, hallitus arvioi Teracomin taloudellista tilannetta ja rahoitusasemaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä perustanaan Teracomin vuosiksi 2003–2005 laatimat liiketoimintasuunnitelmat ja kauden 2003–2010 rahoitusennusteet sekä vertailut, joissa Teracomia verrattiin samalla tai jollakin vastaavalla liiketoiminnan alalla toimiviin yrityksiin ja muihin osakkeenomistajiin. Hallitus päätteli, että 500 miljoonan kruunun ehdollinen aktieägartillskott-maksu olisi vahvistanut Teracomin vakavaraisuutta, minkä ansiosta se on sittemmin pystynyt tuottamaan tarpeeksi voittoa voidakseen maksaa pääomansiirron takaisin kohtuullisessa ajassa. (110) Vuotta 2003 koskevan ennusteen mukaan Teracomin tuloslaskelma olisi positiivinen. Komissio toteaa tässä yhteydessä, että Teracom tuotti voittoa jo vuoden 2003 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana eli ennen kuin hallitus esitti ehdotuksensa valtiopäiville.

(114)

Lopuksi komissio tarkasteli PWC:n hallituksen laskelmaa varten laatimaa raporttia, jossa selitetään hallituksen päätöksen pohjana olleita lukuja. Komissio katsoo, että kyseiset luvut olivat realistinen perusta investointipäätökselle. Raportista käy ilmi erityisesti se, että Teracom oli kahden tappiollisen vuoden 2001 ja 2002 jälkeen lähes saavuttanut kannattavuusrajan, kun pääomansiirto toteutettiin. Teracomin taloudellinen tilanne ja rahoitusasema ovat parantuneet huomattavasti etenkin verrattuna ajankohtaan, jolloin valtiokonttori otti kielteisen kannan valtiontakauksen myöntämiseen. (111)

(115)

Raportti osoittaa, että hallituksen menettely vastasi analyysiä, jollaisen yksityinen sijoittaja olisi tehnyt ja jossa arvioidaan, mikä on investoinnin odotettu tuotto ja kuinka se riittää kompensoimaan investointiin liittyvät riskit. Raportissa lasketaan investoinnin tuotto (sisäinen tuottoprosentti) määrittämällä sen synnyttämä lisäkassavirta. Tämä saadaan vertaamalla kahta vaihtoehtoista tilannetta eli pääomansiirrolla ja ilman pääomansiirtoa syntyvää vapaata kassavirtaa. Pääomansiirron odotettu tuotto oli noin 24 prosenttia, mikä ylittää markkinaehdoin toimivan sijoittajan vaatimukset (vertailukelpoinen pääoman tuottovaatimus on 8,6 prosenttia) ja kattaa lisäksi yrityksen rahoitusriskit. (112)

(116)

Vaikka jälkikäteen onkin mahdotonta varmuudella määritellä, miltä Teracomin tulokehitys olisi näyttänyt, jos yritys ei olisi saanut ehdollista aktieägartillskott-maksua, komissio toteaa Teracomin oman pääoman tuoton kasvaneen vuoden 2003 3 prosentista 11 prosenttiin vuonna 2004 ja 19 prosenttiin vuonna 2005. (113)

(117)

Kuviosta 3 käy ilmi, että Teracom alkoi tuottaa taas voittoa vuosina 2003, 2004 ja 2005. Yritys maksoi aktieägartillskott-maksusta takaisin ensimmäisen erän vuonna 2006. (114)

Kuvio 3.

Teracomin tosiasiallisen voiton kehittyminen vuosina 1998–2005

Lähde: Teracomin tilinpäätökset vuosilta 1998–2005

(118)

Tästä syystä komissio päättelee, että pääomansiirtona maksettu ehdollinen aktieägartillskott-suoritus toteutettiin olosuhteissa, jotka tavanomaisin markkinaehdoin toimiva yksityinen sijoittajakin olisi hyväksynyt.

(119)

Nyt kyseessä olevan valtiontukiasian yhteydessä nousee kuitenkin esille kysymys, vaikuttaako tähän valtiontukianalyysiin se, että Teracom säilytti yksinoikeuden ylläpitää maanpäällistä verkkoa (115), vaikka lokakuussa 2002 tuli voimaan kilpailusta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinoilla annettu direktiivi (kilpailudirektiivi), jossa kielletään yksinoikeuksien säilyttäminen asianomaisella alalla (116).

(120)

Jos komissio mahdollista tukitoimenpidettä tutkiessaan toteaa, että jotain muuta EY:n perustamissopimuksen määräystä on rikottu, sen on tutkittava, ovatko tukea koskevat määräykset ristiriidassa muiden perustamissopimuksen määräysten kuin 87 ja 88 artiklan kanssa ja ovatko ne niin erottamattomasti yhteydessä tuen tavoitteisiin, ettei niitä voida arvioida erillään. (117) Jos näin on, EY:n perustamissopimusten muiden määräysten rikkominen voi vaikuttaa ratkaisevasti mahdollista tukitoimenpidettä koskevaan komission tutkimukseen ainoastaan, jos sen ilmeinen vääristävä vaikutus lisää mahdollisen tukitoimenpiteen vääristävää vaikutusta. (118)

(121)

Komissio toteaa, että tässä valtiontukiasiassa kilpailudirektiivin rikkominen ei ole osa sen tutkimuksen kohteena olevaa toimenpidettä vaan tulosta hallituksen menettelystä, joka ei liity hallituksen päätökseen myöntää ehdollinen aktieägartillskott-maksu.

(122)

Vaikka ei myöskään voida sulkea pois, etteikö Teracomin yksinoikeus olisi vaikuttanut Teracomin kannattavuuteen ja tämän vuoksi myös jossain määrin ehdollisen aktieägartillskott-maksun kannattavuuteen, tätä ei voida varmuudella todeta, koska Teracomiin sovelletaan hintasääntelyä (ks. lähemmin 42, 43 ja 102 kappale) eikä se sen vuoksi voi vapaasti käyttää markkinavoimaansa. Tässä asiassa ei sen vuoksi voida osoittaa, että ehdollinen aktieägartillskott-maksu oli kannattava investointi ennen kaikkea yksinoikeuden vuoksi. Sen vuoksi ei voida myöskään osoittaa, että yksinoikeuden puuttuessa ehdollisen aktieägartillskott-maksun odotettu tuotto olisi ollut yksityisen sijoittajan näkökulmasta hyväksyttävä.

(123)

Koska Ruotsin harjoittaman kilpailudirektiivin vastaisen menettelyn ja ehdollisen aktieägartillskott-maksun odotetun tuoton välillä ei ole selvää syy-yhteyttä, komissio ei voi kumota Ruotsin väitettä, jonka mukaan perusteet markkinataloussijoittajaa koskevan periaatteen soveltamiselle täyttyivät. Tämä päätelmä ei kuitenkaan vaikuta kantaan, jonka komissio voi ottaa tulevissa valtiontukiasioissa niihin liittyvien tosiseikkojen perusteella.

(124)

Loppupäätelmänä voidaan todeta, että tässä asiassa ehdollista aktieägartillskott-maksua ja kilpailudirektiivin rikkomista voidaan ja pitää tarkastella toisistaan erillään kummassakin tapauksessa sovellettavien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että komissio on vienyt Ruotsin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan rikkomisesta.

(125)

Ehdollisen aktieägartillskott-maksun osalta komissio päättelee, ettei 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen esiintymistä voitu vahvistaa.

(126)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, ettei ole merkkejä siitä, että tutkimuksen kohteena olleet toimenpiteet olisivat tuottaneet Teracomille tai jollekin sen tytäryhtiölle taloudellista etua. Sen vuoksi komissio päättelee, etteivät Ruotsin toteuttamat toimenpiteet ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea,