22.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 49/9

(1)

Komissio pyysi 10 päivänä heinäkuuta 2001 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisilta tietoja eräistä Electricité de France (EDF) -yhtiöön kohdistuneista toimenpiteistä, jotka saattoivat sisältää valtiontukea.

(2)

Komission ja Ranskan viranomaisten välillä käytiin vilkasta kirjeenvaihtoa heinäkuun 2001 ja kesäkuun 2002 välisenä aikana (2). Tekninen neuvottelukokous järjestettiin 3 päivänä syyskuuta 2002.

(3)

Komissio ilmoitti 16 päivänä lokakuuta 2002 päivätyssä kirjeessään kolmesta samanaikaisesta EDF:ää koskevasta päätöksestään (3). Ensin komissio ehdotti Ranskan viranomaisille, että Ranska poistaisi EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan mukaisena aiheellisena toimenpiteenä EDF:n nauttiman rajoittamattoman valtiontakauksen, joka johtuu EDF:n EPIC-yhtiömuodosta (établissement public à caractère industriel et commercial, teollista ja kaupallista toimintaa harjoittava julkisoikeudellinen yhtiö), joka sulkee pois taloudellisissa vaikeuksissa olevien yritysten saneerausta tai selvitystilaan asettamista koskevan lainsäädännön. Toiseksi komissio aloitti EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn edusta, joka koitui EDF:lle Ranskan suurjänniteverkkoa (réseau d'alimentation générale, RAG) koskevien uusimisvarausten aiheuttaman yritysveron pienenemisen ansiosta vuoden 1997 tilinpäätöksen muokkauksen yhteydessä. Kolmanneksi komissio velvoitti Ranskan viranomaiset antamaan joitain tietoja, joita tarvittiin veroedun virallisessa tutkinnassa.

(4)

Joulukuun 11 päivänä 2002 päivätyssä komissiolle antamassaan kommentissa Ranskan viranomaiset kiistivät EPIC-yhtiömuotoon liittyvän valtiontukeen rinnastettavia etuja ja kieltäytyivät ryhtymästä ehdotettuihin toimenpiteisiin. Ranskan viranomaiset myös kiistivät EDF:n saaneen veroetua vuonna 1997. Komission ja Ranskan viranomaisten kesken järjestettiin 12 päivänä helmikuuta 2003 tekninen neuvottelukokous veroedun tutkimista varten.

(5)

Ranskan viranomaisten kieltäydyttyä ryhtymästä ehdotettuihin aiheellisiin toimenpiteisiin komissio päätti 2 päivänä huhtikuuta 2003 aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn, joka noudattaa neuvoston 22 päivänä maaliskuuta 1999 antaman menettelyasetuksen (EY) N:o 659/1999 19 artiklan 2 kohdassa annettuja EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamisohjeita (4) ja koskee EPIC-yhtiömuotoon liittyvää rajoittamatonta valtiontakausta, joka mahdollistaa EDF:n jättämisen konkurssi- ja maksukyvyttömyyslainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle (5). Ranskan viranomaiset toimittivat komissiolle 12 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyn muodolliseen tutkintamenettelyyn liittyvän huomautuksensa.

(6)

Marraskuun 11 päivänä ja joulukuun 11 päivänä 2002 päivätyissä kirjeissään Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle sähkö- ja kaasutoimialojen (industries électriques et gazières, IEG) eläkejärjestelmän uudistuksesta ja antoivat tiedoksi säädösehdotuksen, jonka mukaan EDF muutettaisiin julkisoikeuden piiristä yhtiöoikeuden piiriin kuuluvaksi yritykseksi. Kirjeistä käy ilmi, että nämä kaksi uudistusta sisältyvät samaan lakiesitykseen. Joulukuun 16. 2003 päivätyssä kirjeessään Ranskan valtio vahvisti ehdottavansa parlamentille toimenpiteitä, jotka muuttaisivat EDF:n valtion liikelaitoksesta yksityiseksi yritykseksi ennen tammikuun 1 päivää 2005.

(7)

Toinen EDF:n saamaa veroetua koskeva tekninen neuvottelukokous järjestettiin 17 päivänä marraskuuta 2003 komission, Ranskan viranomaisten ja EDF:n edustajien välillä. Ranskan viranomaiset antoivat myös lisätietoja aiheesta kirjeellä, joka on päivätty 20 päivänä marraskuuta 2003.

(8)

EDF tuottaa, siirtää ja jakaa sähköä koko Ranskaan. EDF on yksi merkittävimmistä yrityksistä Euroopan sähkömarkkinoilla ja niihin läheisesti liittyvillä markkinoilla. Yhtiö toimii myös Kiinassa, Egyptissä, Argentiinassa, Brasiliassa, Meksikossa ja Yhdysvalloissa.

(9)

EDF:n liikevaihto vuonna 2002 oli 48,4 miljardia euroa, ja yhtiöllä on tällä hetkellä 32,5 miljoonaa asiakasta Ranskassa ja 8,9 miljoonaa muualla Euroopassa. Sen tärkeimmät eurooppalaiset energia-alan tytäryhtiöt ovat EDF Energy (Yhdistynyt kuningaskunta) ja EnBW (Saksa), mutta EDF:llä on osakkuuksia myös monissa muissa eurooppalaisissa yhtiöissä.

(10)

EDF perustettiin 8 päivänä huhtikuuta 1946 annetulla lailla N:o 46-628, ja sille annettiin EPIC-yhtiömuoto (teollista ja kaupallista toimintaa harjoittava julkisoikeudellinen yhtiö). Ranskassa julkisoikeuden piiriin kuuluviin oikeushenkilöihin, jollainen EPIC on, ei sovelleta yrityssaneerausta tai selvitystilaa koskevia yleisiä oikeussäännöksiä.

(11)

Julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden poissulkeminen maksukyvyttömyys- ja konkurssimenettelyistä on peräisin julkisoikeudellisen oikeushenkilön yleisen taloudellisen koskemattomuuden periaatteesta, joka on tunnustettu Ranskan oikeuskäytännössä 1800-luvun lopusta lähtien (6).

(12)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle sähkö- ja kaasutoimialoilla (IEG) tehtävästä eläkejärjestelmän uudistuksesta.

(13)

Tällä hetkellä IEG-toimialoilla on oma eläkejärjestelmänsä, joka eroaa yleisestä sosiaaliturvajärjestelmästä. Se on jakojärjestelmä, joka rahoitetaan sekä työntekijöiden maksuilla että alan yritysten maksuilla (tasausmaksuilla), jotka määräytyvät yrityksen maksamien palkkojen mukaan ja joiden tarkoituksena on tasata vuosittaisia eläkemaksuja. Vaikka järjestelmä kattaa koko sektorin, sen toimintaa johdetaan EDF:n ja Gaz de France (GDF) -yhtiön yhteisestä palvelusta.

(14)

Ranskan viranomaisten ilmoittamassa uudistuksessa luodaan yhdenmukainen maanlaajuinen sosiaaliturvajärjestelmä, Caisse nationale des industries électriques et gazières (sähkö- ja kaasutoimialojen valtakunnallinen eläkekassa), joka ei ole riippuvainen EDF:stä ja GDF:stä. Sen oikeushenkilöön sovelletaan yhtiöoikeutta, ja se kuuluu sosiaaliturvalain piiriin. Kaikkien IEG-toimialojen yritysten palkansaajat ja työnantajat kuuluisivat tähän eläkejärjestelmään.

(15)

Uudistetussa järjestelmässä erottuu kahdenlaisia eläkeoikeuksia:

(16)

Perusoikeuksien suhteen (7) IEG-toimialojen erityisjärjestelmä nojautuu yleiseen järjestelmään (Caisse nationale d'assurance vieillesse des travailleurs salariés, kansallinen palkansaajien vanhuuseläkekassa, CNAV) ja pakollisiin kollektiivisiin lisäeläkejärjestelmiin (Association Générale des Institutions de Retraite des Cadres, ylempien toimihenkilöiden eläkelaitosten yhdistys, AGIRC ja Association des Régimes de Retraite Complémentaires, lisäeläkejärjestelmien yhdistys, ARRCO). Näistä järjestelmistä taataan alan työntekijöiden peruseläkeoikeudet alan yritysten maksuja vastaan.

(17)

Sosiaaliturvalaitokset määrittelevät sen, kuinka nämä eläkeoikeudet käytännössä nivoutuvat keskenään, ja pyrkivät itsensä kannalta taloudellisesti neutraaliin ratkaisuun (8). Sulautumisessa voidaan soveltaa esimerkiksi mittausmetodia tai maksuvertailun metodia, jota ranskalaiset sosiaaliturvalaitokset ovat käyttäneet aikaisempien eläkejärjestelmien sulautumisen yhteydessä (9).

(18)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat 11 päivänä joulukuuta 2003 päivätyssä kirjeessä seuraavaa:

”Ranskan viranomaiset vakuuttavat valvovansa, että sähkö- ja kaasutoimialojen ja yleisten eläkejärjestelmien (vastaanottavat järjestelmät) välillä oleva sopimus ja muut siihen liittyvät toimenpiteet ovat taloudellisesti neutraaleja kaikille osapuolille ja valtiolle.”

(19)

Uudistuksessa erotetaan tulevat erityiseläkeoikeudet aikaisemmista erityisoikeuksista (10).

(20)

Tulevat erityisoikeudet, joiden piiriin kuuluvat uudistuksen jälkeen palkatut työntekijät, pysyvät kokonaisuudessaan yritysten maksettavina, ja summa pysyy samana riippumatta työntekijöiden määrän kehityksestä.

(21)

Alan yritykset eivät enää maksaisi erityiseläkkeistä niitä, joihin sähkön ja kaasun siirrossa ja jakelussa työskentelevät ovat jo saaneet eläkeoikeuden uudistuksen tullessa voimaan, vaan ne rahoitettaisiin sähkön- ja kaasunjakelun yhteydessä perittävällä maksulla. Se perittäisiin kaikilta loppukäyttäjiltä eikä se olisi riippuvainen kulutuksen määrästä. Sähkön- ja kaasunjakelun laskutuksen hoitavat yksiköt huolehtisivat maksun perimisestä, ja se tilitettäisiin kokonaisuudessaan suoraan uuteen IEG-toimialojen eläkekassaan.

(22)

Alan muissa tehtävissä kuin sähkön ja kaasun siirrossa ja jakelussa työskentelevien erityiseläkemaksut, joihin nämä ovat jo saaneet eläkeoikeuden uudistuksen tullessa voimaan, jäisivät edelleen alan yritysten rahoitettaviksi. Uudistuksen tullessa voimaan näiden erityiseläkeoikeuksien rahoitus jaettaisiin lopullisesti kaikkien alan yritysten kesken. Osuuksien jakoon vaikuttaisi kaksi tekijää: IEG-toimialojen yritysten maksamien palkkojen määrä ja työssäoloaika.

(23)

Uudistusta koskevassa ilmoituksessaan valtio takaa, että kaikki vanhat erityiseläkeoikeudet maksetaan. Tämä takaus myönnettäisiin sähkö- ja kaasutoimialojen valtakunnalliselle eläkekassalle eikä yrityksille. Se pantaisiin täytäntöön vain yrityksen ollessa taloudellisissa vaikeuksissa. Lisäksi luotaisiin yhteisvastuujärjestelmä, jonka mukaan muut alan yritykset ottaisivat tällaisessa tilanteessa hoitaakseen eläkemaksut tiettyyn rajaan asti.

(24)

EDF muutti vuonna 1987 tilinpäätöskäytäntöänsä vedoten siihen, että sille oli annettu RAG-suurjänniteverkko sopimuksella käyttöön vuonna 1956, ja kirjasi RAG:tä koskevan omaisuuden taseeseen kohtaan ”toimilupaan liittyvä käyttöomaisuus”. EDF sovelsi siis Ranskassa voimassa olevia erityisiä kirjanpitosääntöjä ja teki sen mukaan verottomia varauksia RAG:n uudistamiseksi pitäen sitä sopimuksella käyttöönotettuna omaisuutena, joka palautetaan sopimuksen päätyttyä.

(25)

Marraskuun 10 päivänä 1997 annetussa laissa N:o 97-1026 kuitenkin säädettiin, että EDF:ää voidaan pitää RAG:n omistajana vuodesta 1956 asti. Vuosina 1987–1996 tehdyille käyttöomaisuusvarauksille ei siis enää ollut perustetta.

(26)

Vuonna 1997 EDF:llä oli kirjanpidossaan kahdentyyppisiä verottomia varauksia RAG:n uudistamista varten: käyttämättömiä varauksia 38,5 miljardin Ranskan frangin (FRF) edestä ja jo toteutettuja uudistuksia koskevia käyttöomaisuuden uusimisvarauksia 18,345 miljardin frangin (FRF) edestä.

(27)

Koska varaukset olivat tulleet aiheettomiksi, Ranskan viranomaiset muokkasivat EDF:n taseen uudelleen lakisäädöksellä ja ministeriön päätöksellä.

(28)

Marraskuun 10 päivänä 1997 annetussa laissa N:o 97-1026 säädetään, että EDF:n taseen vastaavaa-puolella oleva toimilupaan liittyvä käyttöomaisuuserä on 1 päivänä tammikuuta 1997 siirretty ilman arvonkorotuksia kohtaan ”valtion myöntämä alkupääoma”. Lain mukaan siis jo toteutettuja käyttöomaisuuden uusimisvarauksia koskeva summa siirrettiin alkupääomaan, joka ei ole veronalaista.

(29)

Ranskan talous-, valtiovarain- ja teollisuusministeri sekä budjetista ja teollisuudesta vastaavat valtiosihteerit osoittivat EDF:lle 22 päivänä joulukuuta 1997 päivätyn kirjeen (jäljempänä ’talousministerin kirje’), jonka liitteessä I selitetään taseeseen 10 päivänä marraskuuta 1997 annetun lain N:o 97-1026 4 §:n nojalla tehtyjä käyttöomaisuutta koskevia muutoksia:

(30)

Talousministerin kirjeen liitteessä III määritellään myös EDF:n taseen korjauksesta aiheutuvat veroseuraamukset. Taseen loppusumma muuttuu 38,5 miljardia frangia, kun käyttämättömät uusimisvaraukset siirretään vastattaviin. Kyseinen muutos verotetaan vuoden 1997 yritysveroprosentin eli 41,66 prosentin mukaan.

(31)

Ranskan viranomaiset verottivat siis normaalisti käyttämättömiä varauksia, joita oli 38,5 miljardin frangin arvosta, kun taas käytettyjä varauksia ei verotettu.

(32)

Marraskuun 10 päivänä 1997 annetun lain N:o 97-1026 ja talousministerin kirjeen mukaisesti uudelleenarvioinnista aiheutuneet poikkeamat siirrettiin ”omaan pääomaan”, joka ei ole veronalaista silloin, kun on kyse verottomista arvonkorotuksista vuosien 1959 ja 1976 uudelleenarviointia koskevien lakien puitteissa.

(33)

Ranskan viranomaiset noudattivat taseen korjauksen yhteydessä kirjanpitokäytännön, arvioiden ja verotettavien erien muuttamista sekä virheiden korjaamista koskevaa Conseil national de la comptabilitén (kansallinen kirjanpitoneuvosto) 18 päivänä kesäkuuta 1997 antamaa lausuntoa N:o 97-06 (jäljempänä ’kirjanpitoneuvoston lausunto’), jonka mukaan kirjanpitoon tehtävät korjaukset, jotka määritelmänsä mukaan koskevat aina menneiden tapausten kirjaamista, ”kirjataan sen tilivuoden tulokseen, jolloin ne on havaittu”.

(34)

Komissio antoi Ranskan viranomaisille 15 päivänä lokakuuta 2002 määräyksen toimittaa sille kaikki tukitoimenpiteeseen liittyvät asiakirjat ja tiedot, joita tarvitaan kirjanpidon tutkimiseen, ja etenkin EDF:ää koskevat Ranskan tilintarkastustuomioistuimen salaisten raporttien kopiot. Ranskan viranomaiset toimittivat kuitenkin vain osia näistä raporteista vedoten siihen, että vain ne osat olivat komission tutkintamenettelyn kannalta olennaisia ja että ”tilintarkastustuomioistuimen EDF:ää koskevat raportit sisältävät henkilöitä ja liikesalaisuuksia koskevia tietoja”.

(35)

Komissio toteaa, että luovutetuista asiakirjoista oli poistettu useita kohtia. Se muistuttaa, että on komission eikä jäsenvaltion tehtävä määritellä dokumenttien asiaankuuluvuus tutkintamenettelyn yhteydessä. Liikesalaisuudet eivät myöskään ole riittävä syy kieltäytyä asiakirjan toimittamisesta komissiolle, jonka pitää joka tapauksessa käsitellä kaikki liikesalaisuuksia sisältävä tieto luottamuksellisesti. Asetuksen (EY) N:o 659/1999 13 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi tehdä päätöksen pelkästään saatavilla olevan tiedon perusteella, jos jäsenvaltio kieltäytyy antamasta komission käyttöön jotain sen pyytämää asiakirjaa.

(36)

Yksityisten sähköntuottajien valtakunnallinen järjestö (le Syndicat National des Producteurs Indépendants d'Electricité Thermique, SNPIET) antoi komissiolle 6 päivänä tammikuuta 2003 päivätyssä kirjeessä kommenttinsa, joka liittyi EDF:n veroetua koskevaan muodolliseen tutkintamenettelyyn. Sen mukaan EDF ei ole noudattanut 8 päivänä huhtikuuta 1946 annetun lain N:o 46-628 mukaisia yleisesti hyväksyttyjä teollisuusyritysten periaatteita.

(37)

Ranskan viranomaiset ovat antaneet komissiolle kaksi huomautusta muodollista tutkintamenettelyä varten.

(38)

Ranskan viranomaiset esittivät huomautuksensa komissiolle 12 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessä, jossa kerrataan 11 päivänä joulukuuta 2002 lähetetyn kirjeen sisältö ja täydennetään sitä.

(39)

Ranskan viranomaiset kiistivät antaneensa valtiontukea 11 päivänä joulukuuta 2002 päivätyssä kirjeessä ja perustelivat kantaansa seuraavasti:

(40)

Ranskan viranomaiset esittävät 12 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessään lisäksi seuraavaa.

(41)

Valtion varojen käytön osalta Ranskan viranomaiset katsovat, että komissio tulkitsee väärin 16 päivänä heinäkuuta 1980 annettua lakia N:o 80-539. Ne muistuttavat, ettei ole olemassa lakitekstiä tai ennakkotapausta, jonka mukaan EDF:llä tai EPIC-yhtiöillä yleensä olisi automaattinen valtiontakaus. Ne toistavat väitteensä, jonka mukaan 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetun lain N:o 80-539 tarkoituksena ja vaikutuksena ei ole siirtää velkavastuuta valtiolle, ja muistuttavat, että silloinkin kun Ranskassa julkisoikeudellinen oikeushenkilö on ollut hyvin suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, tilanne on pystytty ratkaisemaan ilman valtion apua. Lisäksi ne katsovat, että toimivaltaiselle viranomaiselle annettu mahdollisuus lisätä taloudellisissa vaikeuksissa olevan julkisoikeuden oikeushenkilön varoja ei riitä todistamaan viimeisenä keinona annettavaa valtiontakausta eikä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtionvarojen käyttöä.

(42)

Mitä tulee valikoivaan etuun, Ranskan viranomaiset toteavat, että tukitoimenpiteen valikoivuus ei ole selväpiirteistä. Ne korostavat ensiksi, että 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetun lain N:o 80-539 mukainen käytäntö on osa Ranskan yleistä talousjärjestelmää, joka pohjautuu julkisoikeuden oikeushenkilön taloudellisen koskemattomuuden periaatteeseen. Toiseksi viranomaisten mukaan komissio ei näytä toteen väitettä, jonka mukaan Ranskan viranomaisilla olisi mahdollisuus päättää julkisoikeudelliselle oikeushenkilölle oikeudessa määrätyn velan maksun suorittamisesta.

(43)

Ranskan viranomaiset siis kiistävät uudelleen komission väitteen, jonka mukaan EDF:llä olisi EPIC-yhtiömuotonsa ansiosta rajoittamaton valtiontakaus, joka on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaista tukea.

(44)

Ranskan viranomaiset antoivat komissiolle huomautuksensa 11 päivänä joulukuuta 2002 päivätyssä kirjeessä. Ne kiistivät, että tässä veroedussa, joka oli koitunut vuonna 1997 tilinpäätökseen tehtyjen RAG:n uudistamista koskevien osittaisten verottomien varausten seurauksena, olisi kyse valtiontuesta.

(45)

Ranskan viranomaiset väittävät ensin, että komission ilmoittama RAG:n uudistamiseen tehtyjen varausten kokonaissumma ei ole oikea. Ne toteavat sitten, että vaikka RAG:tä koskevia verottomia varauksia ei olisi tehty, EDF ei olisi voinut maksaa yritysveroa vuosien 1987–1996 verotettavan tuloksen jäädessä tappiolliseksi. Lisäksi valtio on sekä EDF:n omistaja että RAG:n toimiluvan antaja, joten ne katsovat, että jo käytetyt verottomat varaukset eivät todellisuudessa olleet sellainen velka, joka pitäisi periä. Siksi Ranskan viranomaiset merkitsivät ne vuoden 1997 taseen muokkauksen yhteydessä EDF:n omaan pääomaan korjatakseen vajeen pääomassa eivätkä asettaneet sitä veronalaiseksi. Ranskan viranomaisten mielestä vuonna 1997 tilinpäätökseen tehty muutos voidaan tulkita myönnetyksi alkupääomaksi, joka vastaa suuruudeltaan kyseessä olevaa verohelpotusta.

(46)

Ranskan viranomaiset kiistävät myös valtiolle kuuluvien maksujen määrän olleen alhaisempi näiden verottomien varausten takia vuosien 1987 ja 1996 välillä. Ne huomauttavat, että vaikka nettotulos olisi ollut suurempi, valtion saamien maksujen kokonaissumma ei olisi muuttunut, sillä se ei tänä aikana vastannut ennalta määrättyä osuutta yhtiön nettotuloksesta. Valtio oli määritellyt mainitun tason todellisen arvon mukaan, eikä sitä voinut säätää yrityksen taloudellisen tilanteen perusteella. Lisäksi osuutta ei tarvinnut välttämättä maksaa jokaisena tilivuonna. Ranskan viranomaiset korostavat, että tämän takia, ja koska EDF:n tulos oli tappiollinen, valtio peri vuosina 1987–1996 osinkoa, jonka määrä ylitti selvästi yhtiöoikeuden säännöksissä määrätyn rajan.

(47)

Ranskan viranomaiset katsovat, että vaikka RAG:n uudistamista varten tehdyt verottomat varaukset katsottaisiin eduksi, se pitäisi todeta mitätöidyksi vuoden 1997 korotetun yritysveron takia. Ne katsovat myös, että vuosien 1987 ja 1996 välisenä aikana EDF maksoi kaiken kaikkiaan enemmän yritysveroa kuin sellainen yhtiöoikeuden alainen yritys olisi maksanut, joka ei olisi tehnyt verottomia varauksia RAG:n uudistamiseen ja olisi jakanut osakkeenomistajilleen osinkona 37,5 prosenttia nettotuloksesta verojen jälkeen.

(48)

Ranskan viranomaisten mukaan siinä tapauksessa, että todetaan EDF:n saaneen sääntöjenvastaista tukea, olisi kysymys voimassa olevasta tuesta eikä uudesta tuesta johtuen asetuksen (EY) N:o 659/1999 15 artiklan mukaisesta kymmenen vuoden vanhentumisajasta, joka lasketaan alkavaksi ensimmäisten tukien antamisesta. Kun otetaan huomioon, että komission ensimmäinen selvityspyyntö on päivätty 10 päivänä heinäkuuta 2001, ensimmäiset mahdolliset ennen vuotta 1991 annetut tuet ovat vanhentuneet. Ranskan viranomaiset katsovat, että lainsäätäjän vuonna 1997 tekemät toimenpiteet eivät keskeytä tätä vanhenemista, sillä ainoastaan komission toimenpiteet voivat aiheuttaa keskeytyksen. Ranskan viranomaiset katsovat, että kyse on joka tapauksessa voimassa olevasta tuesta, koska se on annettu ennen sähkömarkkinoiden vapautumista.

(49)

Ranskan viranomaiset toistavat 20 päivänä marraskuuta 2003 päivätyssä kirjeessään konsernitilinpäätöksiin merkittyjä käyttöomaisuuden arvonkorotuksia sekä vanhentumista koskevat lausuntonsa. Lisäksi ne toteavat, että taseen korjauksen yhteydessä käytettävä yritysveroprosentti olisi pitänyt valita vuoden 1996 mukaan (36,67 prosenttia) eikä vuoden 1997 mukaan (41,66 prosenttia). Viranomaisten mukaan veroilmoitukseen tehty korjaus annettiin 23 päivänä joulukuuta 1997 eli vuoden 1996 tilikauden päätyttyä mutta ennen vuoden 1997 tilikauden päättymistä.

(50)

Ranskan viranomaiset siis kiistävät komission väitteen, että EDF olisi saanut veroetua, joka olisi koitunut vuonna 1997 kirjanpitoon tehtyjen RAG:n uudistamista koskevien osittaisten verottomien varausten seurauksena.

(51)

SNPIET:n 21 päivänä tammikuuta 2003 lähettämässä kirjeessä esitetty huomautus välitettiin Ranskan viranomaisille. Ranskan viranomaiset kommentoivat huomautusta 21 päivänä helmikuuta 2003 päivätyssä kirjeessä. Sen mukaan pääosaa SNPIET:n huomautuksesta ei voi ottaa huomioon, koska se ei koske muodollista tutkintamenettelyä. Ne toteavat myös, että SNPIET ei esitä komissiolle mitään uutta muodollista tutkintamenettelyä koskevaa tietoa, joten Ranskan viranomaiset eivät katso tarpeelliseksi kommentoida tätä huomautusta.

(52)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa (11) määrätään, että ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”. Määritelläkseen onko toimenpide perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea komission täytyy tutkia seuraavat asiat: onko kyseessä valtion toimenpide ja käytetäänkö siihen julkisia varoja, vääristyykö kilpailu joitakin yrityksiä tai tuotannonalaa suosimalla ja vaikuttaako se jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(53)

Komissio viittaa seikkoihin, jotka se on jo esittänyt ehdotuksessa aiheellisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä ja päätöksessä muodollisen tutkimusmenettelyn aloittamisesta (12).

(54)

Tämä päätös ei vaikuta Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen määräysten soveltamiseen ja noudattamiseen.

(55)

EDF:llä on ollut EPIC-yhtiömuoto vuodesta 1946 lähtien, jolloin se perustettiin sähkön ja kaasun kansallistamista koskevalla 8 päivänä huhtikuuta 1946 annetulla lailla N:o 46-628. Koska EDF on julkisoikeudellinen oikeushenkilö, siihen ei sovelleta yhtiöoikeuden velkomismenettelyä koskevia säännöksiä.

(56)

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan valtiontakauksiin soveltamista koskevan komission tiedonannon (13) (jäljempänä ’valtiontakauksia koskeva tiedonanto’) 2.1.3 kohdan mukaan tavanomaista edullisemmat rahoitusehdot sellaisille yrityksille, joiden oikeudellinen muoto sulkee pois konkurssin tai muut maksukyvyttömyysmenettelyt taikka nimenomaan mahdollistaa valtiontakauksen tai sen, että valtio kattaa tappiot, ovat takauksina myönnettyä valtiontukea. Jos siis jokin näistä olettamuksista pitää paikkansa, voidaan todeta, että on kyseessä valtiontuki.

(57)

Komissio katsoo, että koska EDF ei voi joutua yrityssaneeraukseen tai selvitystilaan eikä siis voi tehdä konkurssia, sillä on yleinen takaus kaikille veloilleen. Sellaisen takauksen rahallista arvoa on mahdotonta arvioida markkinahinnan mukaan. Tämä takaus, jonka laajuutta, kestoa tai suuruutta ei ole määritelty, on valtiontukea.

(58)

Valtiontakauksia koskevan tiedonannon mukaan kyseessä on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukainen valtiontuki, vaikka ei tulisikaan tilannetta, jossa valtion tarvitsisi maksaa velka antamansa takauksen nojalla. Tuki on annettu takauksen antamisen yhteydessä eli silloin, kun EDF perustettiin ja päätettiin sen EPIC-yhtiömuodosta, joka sulkee sen pois maksukyvyttömyys- ja konkurssimenettelyjen piiristä. EDF:n saama rajoittamaton valtiontuki on siis laissa säädetty.

(59)

Komissio luonnehti EDF:n saamaa takausta voimassa olevaksi tueksi jo päätöksissään, jotka koskivat ehdotusta aiheellisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä ja muodollista tutkimusmenettelyä. Asetuksen (EY) N:o 659/1999 mukaan kaikki tuki, joka on annettu ennen perustamissopimuksen voimaantuloa kyseisessä jäsenvaltiossa, on voimassa olevaa tukea. Julkisoikeuden oikeushenkilöiden taloudellisen koskemattomuuden periaate on peräisin 1800-luvun lopun lainsäädännöstä ja EDF:n yhtiöjärjestys on annettu vuonna 1946.

(60)

Toisin kuin Ranskan viranomaiset väittävät, 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa laissa N:o 80-539 säädettyä erityistä velkojen maksumenettelyä (14) ei voi verrata yritysten yrityssaneerauksesta ja selvitystilasta 25 päivänä tammikuuta 1985 annettuun lakiin N:o 85-98. Mainitun 25 päivänä tammikuuta 1985 annetun lain N:o 85-98 mukaan kaupallinen yritys, joka ei pysty maksamaan velkojaan eikä niitä voida periä siltä, asetetaan selvitystilaan. Tällöin sen omaisuus otetaan haltuun myytäväksi, ja tuotto jaetaan kaikkien velkojien kesken saamisten korvaamiseksi. Käytännössä kuitenkin omaisuus on usein pienempi kuin velat, ja myynnistä saadut tulot riittävät harvoin korvaamaan kaikkien velkojien saamisia. Velan antamisessa yhtiöoikeuden alaiselle yritykselle on siis kaksinkertainen riski: se voi joutua selvitystilaan maksamattomien laskujen takia, ja lisäksi menettely ei takaa velan takaisin saamista.

(61)

EPIC-yhtiömuotoinen yritys ei sen sijaan voi joutua selvitystilaan, eikä sen omaisuutta voida lunastaa; sitä ei siis voi myydä velkojien saatavien korvaamiseksi. Julkisoikeuden oikeushenkilöiden velkojen takaisinmaksua koskee erityinen menettely, josta säädetään 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa laissa N:o 80-539. Sen mukaan oikeushenkilöiden täytyy käyttövarojen puuttuessa koota ne joko vähentämällä muihin menoihin osoitettuja käyttämättömiä varoja tai lisäämällä varoja. Jos maksua ei suoriteta, toimivaltainen viranomainen antaa EPIC:lle maksukehotuksen. Jos sillä ei ole vaikutusta, toimivaltainen viranomainen suorittaa maksun viran puolesta. Heinäkuun 16 päivänä 1980 annetussa laissa N:o 80-539 ja sen täytäntöönpanoasetuksessa ei suljeta pois valtiontakausta viimeisenä keinona, sillä asetuksessa säädetään, että toimivaltainen viranomainen ”kokoaa tarvittavat varat joko vähentämällä muihin menoihin osoitettuja käyttämättömiä varoja tai lisäämällä varoja” (15). Teksti ei sulje pois valtion toimia ja varojen lisäämistä yrityksen ulkopuolisista lähteistä ainakaan siinä tapauksessa, että niitä ei ole mahdollista saada yrityksen omista varoista.

(62)

Velan myöntäminen EPIC-yhtiömuotoiselle yritykselle ei siis sisällä minkäänlaista velan takaisin saamiseen liittyvää riskiä: EPIC ei voi mennä konkurssiin, ja laki takaa velkojen takaisinmaksun erityisen hallinnollisen menettelyn kautta. EPIC:tä koskeva menettely ei siis ole verrattavissa yhtiölainsäädännön alaisen yrityksen selvitystilaan asettamiseen. Heinäkuun 16 päivänä 1980 annettu laki N:o 80-539 päinvastoin vahvistaa EDF:n saaman rajoittamattoman valtiontakauksen vaikutusta siten, että yhtiö ei voi tehdä konkurssia.

(63)

Ranskan lainsäädännön mukaan valtio takaa viimeisenä keinona julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden velat. Valtion velvollisuutena on auttaa taloudellisissa vaikeuksissa olevaa yritystä, joka vastaa yleiseen hyvinvointiin liittyvistä strategisesti tärkeistä toiminnoista. Valtion sitoutuminen on vieläkin varmempaa, jos sillä on ollut ratkaiseva rooli yrityksen toiminnassa esimerkiksi niin, että se on määrännyt yrityksen tuottamien palvelujen hinnoittelusta (16).

(64)

Tähän liittyen Ranskan Conseil d'Etat (korkein hallinto-oikeus) on todennut julkista yritystä koskevassa julkaisemattomassa lausunnossaan, että valtiontakaus on ennemminkin seurausta julkisen palvelun toiminnan luonteesta kuin erityisistä siihen liittyvistä säädöksistä (17).

(65)

Valtion velvollisuus vastata julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden veloista on siis seurausta samasta taloudellisen koskemattomuuden periaatteesta kuin julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden vapautus konkurssi- ja maksukyvyttömyysmenettelyistä.

(66)

Toisin kuin Ranskan viranomaiset väittävät, 16 päivänä heinäkuuta 1980 säädetty laki on valikoiva, sillä se koskee vain valtion liikelaitoksia. Ei siis ole kysymys yleisestä toimenpiteestä.

(67)

Toimenpidettä voidaan pitää valtiontukena, jos siitä hyötyvät tietyt edunsaajat. Taloudellisen edun käsite kattaa kaikki ne toimet, jotka voivat suoraan tai epäsuorasti suosia toimialoja, yrityksiä tai tuotteita. Valtionyhtiöihin kohdistuvat valtion toimet voivat sisältää valtiontukea, jos ne tapahtuvat tavallisesta poikkeavassa tilanteessa ja hyödyttävät kyseistä yritystä.

(68)

Jos EDF ei voi tehdä konkurssia yhtiömuotonsa takia, sillä ei ole mitään maksukyvyttömyysriskiä. EDF voi siis saada lainaa pienemmällä korolla kuin yleisen yhtiöoikeuden piiriin kuuluvat yritykset, jotka voivat joutua saneerattaviksi tai selvitystilaan. Lainaehdot riippuvat yrityksen luottokelpoisuuden riskiluokituksesta. Mitä korkeampi riski on, sitä kalliimmaksi lainanotto tulee. Yritykset, jotka EDF:n tavoin turvautuvat joukkolainoihin, pyytävät puolueetonta luottoluokituslaitosta tekemään niille säännöllisesti riskiluokituksen. Näin saadun luokituksen perusteella investoijat määrittelevät niiden obligaatioiden hinnan. Jos yrityksellä on alhainen luottoluokitus, sijoittajat vaativat obligaatioilta parempaa tuottoa hankkiakseen niitä, jolloin niiden liikkeeseenlasku tulee kalliimmaksi. Vastaavasti yrityksellä, joka on suljettu konkurssilain ulkopuolelle ja jolla on siis rajoittamaton valtiontakaus, ei ole riskiä joutua maksukyvyttömyysmenettelyn piiriin, minkä takia se saa lainaa paremmilla ehdoilla.

(69)

Tärkeimmät luottoluokituslaitokset pitävät rajoittamatonta valtiontakausta ratkaisevana tekijänä EDF:n luottokelpoisuusriskiä määriteltäessä. Kesäkuusta 2001 lähtien Fitch Ratings on näin antanut EDF:lle pitkäaikaisen velan luokituksen AAA ja lyhytaikaisen velan luokituksen F1+. Tiedotteessaan se korostaa luokitusten johtuvan valtion rajoittamattomasta EDF:n velkojen takauksesta ja sen nykyisestä oikeudellisesta asemasta ja lisää, että ilman takausta EDF:n pitkien luottojen luokitus olisi AA+ (18). Kesäkuussa 2002 Fitch vahvisti pitkä- ja lyhytaikaisten luottojen luokitukset, mutta se antoi todelliselle luottokelpoisuudelle luokituksen AA (19). Valtion rajoittamaton takaus antaa siis EDF:lle paremman luottoluokituksen kuin sen todellinen luottoluokitus olisi. Moody taas muutti tammikuussa 2002 EDF:n pitkäaikaisten lainojen AAA-luokitukseen liittämäänsä arviota tulevaisuudennäkymistä ”vakaasta””negatiiviseksi”. Tiedotteessaan Moody perustelee luokituksen tarkkailuun joutumista sillä, että on yhä todennäköisempää, että EDF:n oikeudellinen asema ja yhtiömuoto muuttuvat keskipitkällä aikavälillä. Lisäksi se huomauttaa, että jos EDF joutuisi luopumaan nykyisestä konkurssin poissulkevasta oikeudellisesta asemastaan, sen pitkien luottojen luokitus voisi laskea pykälän tai kaksi (20). Valtion rajoittamattoman takauksen ansiosta EDF:llä siis todella on mahdollisuus saada paremmat lainaehdot kuin sellaisella yrityksellä, jolla ei ole valtion takausta.

(70)

Koska EDF on sähkömarkkinoiden ainoa yritys, jolla on asemansa vuoksi rajoittamaton valtion takaus, on kyse valikoivasta edusta.

(71)

EDF kilpailee muiden yhteisön yritysten kanssa sähkön tuotanto- ja jakelumarkkinoilla sekä energiapalveluiden ja muiden energia-alojen kilpailijoiden kanssa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen yleisen oikeuskäytännön mukaisesti (21) kaikki valtiontuki, joka vahvistaa jonkin yrityksen asemaa kilpailijoihin nähden jäsenvaltioiden välisessä kaupassa, vääristää kilpailua.

(72)

Valtion rajoittamaton takaus antaa siis EDF:lle edun, joka väistämättä vahvistaa sen asemaa kilpailijoihin nähden. Se vääristää kilpailua siten kuin EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määritellään.

(73)

IEG-toimialojen eläkejärjestelmän sulautuminen yleiseen eläkejärjestelmään ei ole etu, koska tällainen menettely on mahdollinen kaikille erityisille eläkejärjestelmille, jos niiden eläke-ehdot ovat taloudellisesti neutraaleja vastaanottavalle eläkejärjestelmälle ja valtiolle.

(74)

Tässä tapauksessa liittymiskäytäntöä koskevat neuvottelut ovat parhaillaan meneillään IEG-toimialojen ja vastaanottavien eläkejärjestelmien välillä. Ranskan viranomaiset ovat kuitenkin vakuuttaneet 11 päivänä joulukuuta 2003 päivätyllä kirjeellään valvovansa, ”että sähkö- ja kaasutoimialojen ja yleisten eläkejärjestelmien (vastaanottavat järjestelmät) välillä oleva sopimus ja muut siihen liittyvät toimenpiteet ovat taloudellisesti neutraaleja kaikille osapuolille ja valtiolle”.

(75)

Komissio katsoo, että jos tästä vakuutuksesta pidetään kiinni, IEG-alojen eläkejärjestelmän sulautuminen yleisiin eläkejärjestelmiin ei ole etu. Jos toimenpiteet eivät vaikuta samalla tavoin kaikkiin osapuoliin, järjestely tulee tietenkin tutkia uudelleen. Komissio korostaa, että Ranskan viranomaisten täytyy ehdottomasti ilmoittaa komissiolle, jos lopullinen järjestelmä ei vastaa tätä taloudellisen neutraliteetin periaatetta.

(76)

Komissio katsoo, että kun otetaan huomioon Ranskan viranomaisten vakuutus, IEG-toimialojen eläkejärjestelmän sulautuminen yleisiin eläkejärjestelmiin ei ole valtion tukitoimenpide, jos sulautuminen tapahtuu yrityksille, vastaanottaville eläkejärjestelmille ja valtiolle taloudellisesti neutraalilla tavalla.

(77)

Sen sijaan ilmoitetussa uudistuksessa IEG-toimialojen yritysten ei tarvitsisi maksaa osaa eläkkeistä, joihin sähkön ja kaasun siirrossa ja jakelussa työskentelevät ovat jo saaneet eläkeoikeuden uudistuksen tullessa voimaan. Nämä eläkkeet rahoitettaisiin edellä mainitulla tavalla perimällä ne sähkön- ja kaasunjakelun yhteydessä. IEG-toimialojen yritysten ei siis tarvitse maksaa osaa aikaisemmista eläkkeistä, mikä on etu toimialan yrityksille.

(78)

Sähkö- ja kaasutoimiala nauttii siis etua, jota ei ole millään muulla toimialalla Ranskassa, ei myöskään niillä aloilla, jotka kilpailevat sähkö- ja kaasualan kanssa (kuten öljy- ja hiiliteollisuus). On siis kyseessä valikoiva toimialan etu.

(79)

Ranskan sähkö- ja kaasutoimiala kilpailee muiden jäsenvaltioiden vastaavien toimialojen kanssa. Valtiontuki, joka vahvistaa jonkin toimialan asemaa muiden jäsenvaltioiden vastaaviin toimialoihin nähden jäsenvaltioiden välisessä kaupassa, vääristää kilpailua. Se että Ranskan IEG-toimialojen yritysten ei tarvitse maksaa osaa aikaisemmista eläkkeistä on etu, joka väistämättä vahvistaa niiden asemaa verrattuna muiden jäsenvaltioiden vastaaviin toimialoihin. Etu siis vääristää kilpailua EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(80)

Valtion takaus, joka turvaa IEG-toimialojen eläkekassalle kaikkien vanhojen erityiseläkeoikeuksien maksun, on viimeisenä keinona käytettävä takaus, joka annetaan eläkekassalle eikä yrityksille. Valtion takauksen saaja on siis sosiaaliturvalaitos, jonka toiminta perustuu pakollisiin eläkemaksuihin ja niiden jakamiseen. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (22) tällainen laitos ei harjoita perustamissopimuksessa tarkoitettua kaupallista toimintaa. Sen saama takaus ei siis ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

(81)

Ranskan viranomaisten ilmoittama IEG-toimialojen eläkeuudistus edellyttää valtion varoja.

(82)

Eläkkeet, joihin sähkön ja kaasun siirrossa ja jakelussa työskentelevät ovat jo saaneet oikeuden uudistuksen tullessa voimaan, siirretään Sähkö- ja kaasutoimialojen valtakunnalliseen eläkekassaan (la Caisse nationale des IEG) ja rahoitetaan Ranskan viranomaisten määräämällä sähkön- ja kaasunjakelun yhteydessä perittävällä maksulla. Maksuperusteena on sähkön ja kaasun jakeluverkkoon kytkeytyminen.

(83)

Eläkemaksu on pakollinen. Siitä säädetään laissa, jossa määritellään sen laskemisperuste, perimistapa ja tuoton kohdistaminen. Eläkemaksuosuus määritellään budjetista ja energia-alasta vastaavien ministereiden yhteisellä päätöksellä energia-alan sääntelykomitean (Commission de régulation de l'énergie) annettua oman lausuntonsa. Valtio ei ole mukana maksun perinnässä, koska siitä huolehtivat sähkön- ja kaasunjakelun laskutuksesta vastaavat yksiköt, jotka tilittävät maksut suoraan uuteen alan eläkekassaan. Valtio kuitenkin määrittelee maksun perimistavan ja tuoton kohdistamisen. Tästä johtuen sähkön- ja kaasunjakelumaksut ovat valtion varoja.

(84)

On varmistettava, että 10 päivänä marraskuuta 1997 annetusta laista N:o 97-1026, jonka mukaan EDF:ää on pidettävä RAG:n omistajana vuodesta 1956 lähtien, ei seuraa RAG:tä koskevan omaisuuden siirtoa.

(85)

Ranskan viranomaisten mukaan EDF:ää voidaan pitää RAG:n omistajana vuoden 1956 ensimmäisestä toimituksesta lähtien. Tämä päätelmä perustuu seuraaviin seikkoihin: erityyppiset käyttöoikeuksien myöntämissopimukset Ranskan lainsäädännössä, alkuperäisen toimiluvan myöntämiseen liittyvät erityispiirteet ja takaisinluovuttamista koskevan lausekkeen puuttuminen toimiluvasta, käyttöomaisuuden siirtymisprosessi, jonka yhteydessä EDF joutui luopumaan pakkolunastusta koskevasta hyvitysoikeudesta ja tapa, jolla EDF rahoitti RAG:n kunnossapitoon ja uudistamiseen tarvittavat kulut. Komissio katsoo, että 10 päivänä marraskuuta 1997 annetussa laissa N:o 97-1026 esitetty RAG:n omistusta koskeva ”selvennys” ei sinänsä sisällä valtiontukea.

(86)

Seuraavaksi tutkitaan, onko laissa N:o 97-1026 otettu huomioon kaikki ”selvennyksestä” aiheutuneet veroseuraamukset, ja ellei näin ole tehty, onko tästä aiheutunut veroetua EDF:lle.

(87)

Vuosina 1987–1996 EDF teki verottomia varauksia RAG:n uudistamista varten. Vuoden 1997 lain seurauksena EDF:n voitiin todeta olleen RAG:n omistaja vuodesta 1956 lähtien. Koska varauksille ei ollut enää perustetta, ne jouduttiin vaihtamaan tilinpäätöksessä eri kohtiin.

(88)

Talousministerin kirjeestä, jossa kerrotaan EDF:n tilinpäätöksen muokkauksen aiheuttamista veroseuraamuksista, käy ilmi, että Ranskan viranomaiset merkitsivät RAG:n uudistamista koskevat käyttämättömät varaukset 41,66 prosentin yritysveron alaisiksi, mikä oli vuonna 1997 käytössä ollut yritysveroprosentti.

(89)

Sen sijaan 11 päivänä marraskuuta 1997 annetun lain N:o 97-1026 4 §:n mukaan osa verottomista varauksista, jotka vastasivat jo toteutettuja uudistuksia ja joiden arvo oli 14,119 miljardia FRF, vaihdettiin kohtaan ”valtion myöntämä alkupääoma”, joka ei ollut yritysveron alaista. Ranskan viranomaiset myöntävät itse, että muokkaus oli lainvastainen. Komissiolle 9. huhtikuuta 2002 osoitetussa huomautuksessaan ne toteavat, että ”varaukset, jotka koskevat jo toteutettuja RAG:iin kohdistuneita uudistustöitä, ovat epäoikeutettua velkaa, jonka merkitseminen pääomaksi on perusteettomasti vapauttanut verosta” ja että ”tämä varaus olisi pitänyt ennen omaan pääomaan merkitsemistä siirtää vastaavaa-puolelta vastattaviin niin, että se olisi vaikuttanut positiivisesti verotettavaan nettovarallisuuteen verolain 38 §:n 2 momentin mukaisesti”. Ne toteavat, että ”[EDF:n vuonna 1997] saaman veroedun määrän voidaan arvioida olleen 5,88 miljardia frangia (14,119 × 41,66 %)” eli 888,89 miljoonaa euroa (23).

(90)

Komissio toteaa ensiksi, että kuten Kansallinen tilinpäätösneuvosto (Conseil national de comptabilité) sanoo, tilinpäätökseen tehdyt virheen korjaukset pitää kirjata sen vuoden tulokseen, jolloin ne huomataan. Toiseksi komissio katsoo, ettei ole mitään objektiivista syytä olla verottamatta tätä osaa varauksista samalla vuoden 1997 41,66 prosentin yritysveroprosentilla kuin 38,5 miljardin frangin käyttämättömien varausten tapauksessa.

(91)

Komissio katsoo, että jo toteutettuja käyttöomaisuuden uusimisvarauksia olisi pitänyt verottaa samaan aikaan ja samalla prosentilla kuin muitakin verottomia varauksia. Se tarkoittaa, että 14,119 miljardin Ranskan frangin jo käytetyt varaukset olisi pitänyt lisätä 38,5 miljardin frangin käyttämättömiin varauksiin ja verottaa niitä 41,66 veroprosentin mukaan, jota Ranskan viranomaiset käyttivät EDF:n tilinpäätöstä muokatessaan. Jättäessään maksamatta osan yritysverosta taseen muokkauksen yhteydessä EDF säästi 888,89 miljoonaa euroa.

(92)

Komissio katsoo, että valtiontuki todella toteutui vuonna 1997, koska 14,119 frangin summa oli valtiolta saatu velka, joka oli merkitty taseeseen varauksena, jonka valtio poisti 10 päivänä marraskuuta 1997 annetulla lailla N:o 97-1026.

(93)

Ranskan viranomaisten mukaan EDF ei olisi voinut maksaa yritysveroa vuosina 1987–1996, vaikka RAG:tä koskevia verottomia varauksia ei olisi tehty, koska verotettava tulos jäi tappiolliseksi. Komission mielestä tämä väite ei pidä paikkaansa, koska veroetu koskee vuotta 1997 eikä sitä aikaisempia vuosia. Lisäksi komissio huomauttaa, että ilman verottomia varauksia tappio verotettavassa tuloksessa olisi vähitellen hävinnyt vuosien 1987–1996 aikana ja vuonna 1997 EDF:n verojen määrä olisi siis ollut huomattavasti suurempi.

(94)

Ranskan viranomaiset katsovat myös, että vaikka RAG:n uudistamista varten tehdyt verottomat varaukset katsottaisiin eduksi, vuoden 1997 korotetun yritysveron on katsottava mitätöineen sen. Komissio ei voi hyväksyä tätä väitettä. Kuten edellä todistettiin ja kuten Ranskan viranomaiset itse osoittavat 9 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyssä ilmoituksessaan, uudistusta koskevia käyttämättömiä varauksia on verotettu normaalisti, mutta jo käytetyt varaukset on merkitty kohtaan ”valtion myöntämä alkupääoma”, joka ei ole veronalaista. EDF on siis maksanut vuonna 1997 vähemmän veroa, kuin sen olisi pitänyt.

(95)

Ranskan viranomaisten mielestä vuoden 1997 tilinpäätökseen tehty muutos voidaan rinnastaa valtion myöntämäksi alkupääomaksi, joka vastaa suuruudeltaan kyseessä olevaa veroetua. Olisi siis ollut kyse investoinnista eikä valtiontuesta. Ne katsovat myös, että vuosien 1987 ja 1996 välisenä aikana EDF maksoi kaiken kaikkiaan enemmän yritysveroa kuin yhtiöoikeuden alainen yritys olisi maksanut, vaikka ei olisi tehnyt RAG:n uudistamista koskevia verottomia varauksia ja olisi jakanut osakkeenomistajilleen osinkona 37,5 prosenttia nettotuloksesta verojen jälkeen.

(96)

Komissio ei voi hyväksyä näitä väitteitä siksi, että yksityistä investoijaa koskevat periaatteet pätevät ainoastaan taloudelliseen toimintaan eivätkä sääntelystä vastaavan elimen toimiin. Julkinen valta ei voi valtiontukea puolustaakseen vedota taloudellisiin voittoihin, jotka se omistajana voisi saada käyttämällä hyväkseen etuoikeuksia, joita sillä on yrityksen verottajana.

(97)

Vaikka jäsenvaltio voisikin toimia sekä osakkeenomistajana että julkisen vallan edustajana, se ei voi sekoittaa näitä kahta roolia – valtio julkisen vallan edustajana ja toisaalta valtio osakkeenomistajana. Jos jäsenvaltioiden annettaisiin käyttää julkisen vallan etuoikeutta hyväkseen investoidessaan avoimilla markkinoilla toimivaan yritykseen, ei noudatettaisi valtiontukea koskevaa yhteisölainsäädäntöä. Vaikka EY:n perustamissopimuksen 295 artiklassa ei mainita osakkeenomistajia, on selvää, että samat säännöt koskevat sekä valtiollisia että yksityisiä yrityksiä. Siinä tapauksessa, että valtio käyttäisi julkisen vallan etuoikeuksia niiden yritysten hyväksi, joiden osakkeita se omistaa, valtiollisia ja yksityisiä yrityksiä ei kohdeltaisi tasavertaisesti.

(98)

Ranskan viranomaiset toteavat, että EDF:n taseen muokkauksen yhteydessä käytettävä yritysveroprosentti olisi pitänyt määritellä vuoden 1996 eikä vuoden 1997 mukaan. Edellä olevaan viitaten komissio huomauttaa, että kirjanpitoneuvoston mukaan virheet tulee korjata sen vuoden tulokseen, jonka aikana ne on huomattu. Koska RAG:n uudistamista koskevat varaukset tulivat aiheettomiksi 10 päivänä marraskuuta 1997 annetulla lailla N:o 97-1026, ne piti korjata juuri vuoden 1997 tilinpäätökseen ja siis verottaa sen vuoden yritysveroprosentin mukaan. Komissio huomauttaa myös, että Ranskan viranomaiset itse sovelsivat vuoden 1997 yritysveroprosenttia siihen osaan varauksia, joita verotettiin.

(99)

EDF:lle on koitunut siis etua siitä, että se on jättänyt maksamatta 888,89 miljoonaa euroa veroa vuonna 1997. EDF on voinut käyttää maksamattomia veroja vastaavan summan oman pääomansa vahvistamiseen tarvitsematta ottaa ulkopuolista lainaa. Etu on selvästi valikoiva, koska verojen maksamatta jättäminen osasta verottomia varauksia on poikkeus yleisestä verotuskäytännöstä. Se että etu myönnettiin EDF:lle 10 päivänä marraskuuta annetulla lailla N:o 97-1026 on todistus sen ainutlaatuisuudesta ja kohtuuttomuudesta.

(100)

Tämä etu vahvistaa selvästi EDF:n asemaa kilpailijoihinsa nähden samalla tavalla kuin rajoittamaton valtiontukikin. Se vääristää siis kilpailua EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan määrittelemällä tavalla.

(101)

Viranomaiset voivat pienentää yrityksen kuluja erilaisilla toimenpiteillä, jolloin vaikutus on sama kuin rahallisessa tuessa (24). Tällaiset toimenpiteet luokitellaan myös tuiksi. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan (25) verojen perimättä jättäminen vastaa valtion varojen kuluttamista.

(102)

Vuoden 1997 yritysveron osan maksamatta jättäminen perustuu suoraan valtion toimeen, 10 päivänä marraskuuta 1997 annettuun lakiin N:o 97-1026.

(103)

Siten EDF on saanut valtiontukea 888,89 miljoonaa euroa veroedun muodossa vuonna 1997.

(104)

EDF oli aikaisemmin Ranskan markkinoilla monopolin asemassa, ja sillä oli yksinoikeus sähkön kuljetuksessa, jakelussa sekä viennissä ja tuonnissa. Näin oli sen perustamisesta lähtien aina siihen asti, kunnes Euroopan parlamentin ja neuvoston sähkön sisämarkkinoiden yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 antama neuvoston direktiivi 96/92/EY (26) tuli voimaan. EDF kuitenkin kilpaili muiden jäsenvaltioiden sähköntuottajien kanssa jo ennen direktiivin 96/92/EY voimaantuloa. Lisäksi EDF oli laajentanut toimintaansa muillekin markkinoille – sähkön tuotantoon liittyville ja muiden jäsenvaltioiden markkinoille – jotka eivät kuuluneet sen yksinoikeuden piiriin. Vaikutukset jäsenvaltioiden väliseen kauppaan alkoivat siis jo paljon ennen direktiivin 96/92/EY voimaantuloa.

(105)

Jäsenvaltioiden välinen sähkökauppa oli merkittävää ja kasvoi koko ajan, ja EDF osallistui siihen aktiivisesti. Runkoverkkojen kautta tapahtuvasta sähkönsiirrosta 29 päivänä lokakuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/547/ETY (27) vahvisti kaupankäyntiä, jonka pohjana olivat yhteisön alueen korkeajänniteverkkojen toimittajien väliset sopimukset. Eurooppalaisten OECD-maiden sähköntuonti kasvoi yli 7 prosentin vuosivauhtia vuosien 1980 ja 1990 välisenä aikana. EDF:n keskimääräinen vuosittainen vientiylijäämä yhdeksänkertaistui vuosina 1981–1989, ja sen arvo ylti 42 TWh:iin, joka vastasi kymmentä prosenttia sen kokonaistuotannosta. Vuonna 1985 EDF vei muihin jäsenvaltioihin jo 19 TWh sähköä.

(106)

EDF:n vuosikertomuksessa vuodelta 1997 todetaan, että yhtiö lukeutuu ”sähköalan johtaviin kansainvälisiin yrityksiin ja on sijoittanut Ranskan ulkopuolelle yli 13 miljardia Ranskan frangia. EDF:llä on tuotantolaitos, jonka kapasiteetti vastaa 11 prosenttia Ranskan tuotannosta. EDF:llä on 8 miljoonaa Ranskan ulkopuolista asiakasta”. Vuosikertomuksessa korostetaan myös, että vuonna 1997 EDF ”lisäsi ja vahvisti sijoituksiaan Euroopassa laajentamalla toimintaansa Itävaltaan ja Puolaan” ja että se ”vei Eurooppaan yli 70 TWh sähköä”.

(107)

Ranskan valtion ja EDF:n välisessä vuodet 1997–2000 kattavassa sopimuksessa, joka allekirjoitettiin 8 päivänä huhtikuuta 1997, sovitaan, että EDF käyttää 14 miljardia Ranskan frangia kansainvälisiin investointeihin etenkin Euroopassa. Vuosien 2000 ja 2002 välisenä aikana EDF hankki kolmasosan saksalaisen EnBW -yhtiön pääomasta, kasvatti brittiläisen London Electricity -yhtiön tuotantokapasiteettia ja jakelua, otti valvontaansa italialaisen Fenice-yhtiön kanssa muodostamansa yrityskeskittymän ja osti yhdessä Fiatin kanssa Montedisonin (nykyinen Edison). EDF:llä on siis merkittävä asema yhteisön sisäisillä sähkömarkkinoilla. Vuonna 2001 EDF:n sähkönvienti kasvoi ennätyslukemiin 83,9 TWh:iin, joka vastasi 2 300 miljoonan euron vuosimyyntiä.

(108)

Tällä hetkellä 34,5 prosenttia Ranskan sähkömarkkinoista on avoinna niille asiakkaille, joiden kulutus on vähintään 7 GWh. Avoimet markkinat kattavat noin 3 100 tuotantolaitosta, joiden yhteenlaskettu kapasiteetti on yli 150 TWh. Viimeisimpien arvioiden mukaan EDF:n kilpailijoiden markkinaosuus on 18,5 prosenttia. Ranskan markkinoilla toimii 31 eurooppalaista sähköyhtiötä, ja vuonna 2001 sähköä tuotiin Ranskaan noin 26 TWh. Sähkön tuotannossa EDF kilpailee tästä lähtien la Compagnie Nationale du Rhône -yhtiön kanssa, joka on Electrabelin tytäryhtiö, sekä la Société Nationale d'Electricité et de Thermique -yhtiön kanssa, josta espanjalainen Endesa omistaa osan. EDF kilpailee siis jatkossa muiden sähköyhtiöiden kanssa Ranskan markkinoilla.

(109)

Jo ennen direktiivin 96/92/EY voimaantuloa helmikuussa 1999 jotkut jäsenvaltiot olivat ryhtyneet toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena oli avata niiden sähkömarkkinat kilpailulle. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa avattiin isojen teollisuusasiakkaiden markkinat sataprosenttisesti vuonna 1990. Ruotsi avasi omansa sataprosenttisesti vuonna 1996, Suomi aloitti vuonna 1995 ja ylsi 100 prosenttiin vuonna 1997, Saksa avasi sataprosenttisesti markkinansa vuonna 1998 ja Hollanti avasi markkinansa kokonaan teollisuusasiakkaille vuonna 1998. Tällaisessa tilanteessa valtiontuki monopoliyritykselle, joka toimii aktiivisesti jäsenvaltioiden välisessä kaupassa kuten EDF, vääristi kilpailua sähkömarkkinoilla EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan tarkoittamalla tavalla jo ennen direktiivissä annettua markkinoiden avautumisen ajankohtaa.

(110)

EDF osallistui – ja osallistuu edelleen – muillekin kuin päätoimialansa markkinoille niin Ranskassa kuin muissakin jäsenvaltioissa. Se on nimittäin laajentanut toimintaansa sähkön tuotannosta ja jakelusta kattamaan myös palveluita, jotka ovat kokonaan vapaita kilpailulle. Vuonna 1997 EDF keskitti kaikki kotitalouksille, yrityksille ja kunnalle suunnatut sähköpalvelunsa sataprosenttisesti omistamaansa tytäryhtiöön SDS:ään. SDS toimi silloin jätteenkäsittelyn, katuvalaistuksen ja muiden sähköpalvelujen alalla, ja sen myynti oli 685 miljoonaa euroa vuonna 1998 ja 650 miljoonaa euroa vuonna 1997. Vuonna 2000 EDF muodosti Veolia Environnement -yhtiön kanssa Dalkia-yhteisyrityksen, joka on Euroopan johtava sähköpalveluja yrityksille ja yhteisöille tuottava yritys. Se tarjoaa käyttö- ja kunnossapitopalveluja sekä lämpövoimaloiden ja rakennusten käyttöjärjestelmän ylläpitopalveluja. Sen toimialaan kuuluvat myös lämpöverkostoon, lämmön talteenottoon, energiantuotantoon ja teollisuuden päästöihin liittyvät palvelut.

(111)

EDF on myös kehittänyt uudistuvan energian ratkaisuja. Yhtiön uudistuvaan energiaan liittyvät toiminnot, kuten maaenergia ja tuulienergia, siirrettiin vuonna 1997 EDF:n kokonaan omistamaan CHART-holdingyhtiöön. Sen osuus konsernin liikevaihdosta oli silloin 70 miljoonaa euroa.

(112)

Lisäksi EDF kilpaili – ja kilpailee edelleen – muiden energia-alojen toimijoiden kanssa, kuten hiiliteollisuuden sekä öljy- ja kaasuteollisuuden niin kotimaisilla kuin ulkomaisillakin markkinoilla. Esimerkiksi Ranskassa sillä oli menestyksekäs kampanja, jossa markkinoitiin sähkön käyttöä lämmityksessä. Tämän ansiosta EDF kasvatti markkinaosuuttaan muihin energiamuotoihin kuten öljyyn ja kaasuun nähden. Terästeollisuudessa sähköuunit ovat kilpailevia tuotteita kaasu- ja öljyuunien kanssa.

(113)

Seuraavaksi tarkastellaan vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen maakaasukauppaan. Ranskaan on aina tuotu maakaasua paljon ulkomailta, koska sillä ei ole suuria maakaasuvaroja. Maakaasumarkkinoita varten säädettiin maakaasun sisämarkkinoiden yhteisistä säännöistä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/30/EY, joka piti saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa ennen elokuuta 2000. Jäsenvaltioiden piti asettaa ehdot, joiden mukaan määriteltäisiin ne asiakkaat, jotka voisivat valita maakaasutoimittajansa. Ehtojen mukaan ainakin 20 prosenttia kansallisesta maakaasun kulutuksesta oli avattava kilpailulle välittömästi, ja vuonna 2003 osuuden piti yltää 28 prosenttiin.

(114)

Ranskan parlamentin raportissa (28) annettujen virallisten tietojen mukaan vuoden 2002 alussa maakaasun toimittajaa vaihtaneiden kuluttajien osuus oli noin 25 prosenttia kaikista vapautumisen piiriin kuuluvista kuluttajista ja viisi prosenttia koko markkinoista. Neljä uutta toimittajaa oli tullut Ranskan markkinoille.

(115)

Voidaan siis todeta, että EDF oli jo vuonna 1997 mukana muiden jäsenvaltioiden markkinoilla ja että etu, joka on koitunut kirjanpitoon tehtyjen RAG:n uudistamista koskevien osittaisten verottomien varausten takia, on vaikuttanut jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(116)

Myös valtion rajoittamaton takaus tuo EDF:lle etua, joka väistämättä vahvistaa sen asemaa kilpailijoihin nähden. Edellä esitetty huomioon ottaen etu vaikuttaa jäsenvaltioiden kauppaan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan määrittelemällä tavalla.

(117)

IEG-toimialojen eläkejärjestelmän uudistus vähentää alan yritysten eläkemaksuvelvoitetta ja tuo siis toimialakohtaista etua. Kun sähkö- ja kaasumarkkinat ovat Euroopassa yhteisiä, edun myöntäminen alan ranskalaisille yrityksille vaikuttaa väistämättä jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(118)

EDF:n saama rajoittamaton valtiontakaus, IEG-toimialojen yritysten osittainen vapautuminen eläkeoikeuksien maksusta ja etu, joka on koitunut kirjanpitoon tehtyjen RAG:n uudistamista koskevien osittaisten verottomien varausten takia ovat siinä suhteessa valtiontukea, että ne täyttävät perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa esitetyt neljä kriteeriä. Seuraavaksi tutkitaan, miten ne vastaavat perustamissopimuksen sääntöjä.

(119)

EDF:n nauttima rajoittamaton valtiontakaus on valtiontuki, jonka ansiosta se voi saada paremmilla ehdoilla lainaa kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla.

(120)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan tuet, jotka täyttävät artiklassa luetellut kriteerit, eivät sovellu yhteismarkkinoille. Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia ei voi soveltaa tähän tapaukseen, sillä tuki ei tähdännyt mainitussa kohdassa lueteltujen tavoitteiden saavuttamiseen.

(121)

Koska on kyse toimintatuesta, ei myöskään voida soveltaa 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa mainittuja tukia, jotka on tarkoitettu tiettyjen alueiden taloudelliseen kehitykseen. Kyseessä olevan tuen tarkoituksena eivät ole investoinnit tai työpaikkojen luominen, kuten alueellisia päämääriä varten annetuilta valtiontuilta edellytetään (29).

(122)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa mainitaan myös poikkeuksena tuet, joiden tarkoituksena on jonkin tietyn taloudellisen toiminnan kehittäminen, silloin kun tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yleisen edun vastaisesti. Kyseessä oleva tuki ei vastaa tätä poikkeusta.

(123)

Kyseessä oleva tuki ei myöskään tähtää perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b ja d alakohdan mukaisesti Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen eikä jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen tai kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämiseen.

(124)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltuvuuskriteerit eivät siis täyty.

(125)

Ranskan viranomaiset ovat sitä mieltä, että komissio ei ole EDF:n asemaa arvioidessaan ottanut huomioon sitä koskevia rajoitteita, kuten erikoistumisperiaatetta ja välityslausekkeiden kieltoa. Nämä ovat Ranskan hallinto-oikeuden säännöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä valtiontuen kanssa. Ranskan viranomaiset ovat itse päättäneet antaa EDF:lle tämän yhtiömuodon. Ranskan parlamentti voi muuttaa yhtiömuotoa koska tahansa, koska se on siitä säätänyt. Komissio huomauttaa kuitenkin, että erikoistumisperiaate ei ole estänyt EDF:ää laajentamasta toimintaansa jossain määrin myös muille toimialoille.

(126)

Perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaan yleishyödyllisiä palveluja tarjoavien yritysten täytyy noudattaa etenkin kilpailua koskevia perustamissopimuksen sääntöjä siltä osin, kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä.

(127)

Komissio ei kiellä EDF:llä olevan julkisen palvelun velvoitteita. Tämän vuoksi EDF voisi perustamissopimuksen 86 artiklan mukaan saada siitä taloudellisen korvauksen tai joitain sellaisia etuoikeuksia, jotka eivät kuulu yleisten oikeussäännösten piiriin. Näiden taloudellisten korvausten tai etuoikeuksien on kuitenkin oltava oikeassa suhteessa ylimääräisiin kuluihin, joita julkisen palvelun velvoitteista aiheutuu EDF:lle. Valtiontakaus, joka kattaa kaiken EDF:n toiminnan ja on ajallisesti rajoittamaton, tuntuu tässä mielessä ylimitoitetulta. Komission mielestä se siis vääristää kilpailua perusteettomasti.

(128)

Ranskan viranomaiset eivät ole vedonneet perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohtaan. Ne kuitenkin korostavat EDF:llä olevan julkisen palvelun velvoitteita. Ranskan viranomaiset eivät kuitenkaan määritelleet niitä ja niiden kuluja tarkemmin. On siis mahdotonta tarkistaa, vastaako valtiontakaus suuruudeltaan julkisen palvelun velvoitteesta koituneita kuluja. Komissio muistuttaa, että on vaikea arvioida luotettavasti sellaisen yleisen takauksen arvoa, jonka määrää ja kestoa ei ole määritelty.

(129)

Komissio katsoo, että saatavilla olevien tietojen valossa ei ole mahdollista selvittää, ovatko EY-tuomioistuimen Altmark-ratkaisussa (30) mainitut olosuhteet ja perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan soveltamiskriteerit voimassa tässä tapauksessa.

(130)

Ranskan viranomaisten mukaan komission menettely on vastoin EY:n perustamissopimuksen 295 artiklan sisältöä. Kantansa tueksi ne viittaavat julkisasiamiehen loppupäätelmiin oikeustapauksissa C-367/98, C-483/99 ja C-503/99, jotka koskevat niin sanottuja erityisosakkeita (golden shares). EY-tuomioistuin ei kuitenkaan nojaudu päätöksessään tähän perustamissopimuksen 295 artiklan (31) tulkintaan, jonka mukaan artiklassa ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin. EY:n perustamissopimus ei kiellä valtiota omistamasta kokonaan tai osittain yrityksiä. Kilpailulainsäädäntöä tulee kuitenkin soveltaa samalla tavalla yksityisiin ja julkisiin yrityksiin. EY-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti 295 artikla ei vapauta jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiä perustamissopimuksen olennaisista säännöistä (32).

(131)

Tämä oikeuskäytäntö vahvistettiin EY:n ensimmäisen oikeusasteen West LB -ratkaisussa 6 päivänä maaliskuuta 2003 (33). Ratkaisun mukaan perustamissopimuksen 295 artikla ei rajoita perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontuen käsitettä. Vaikka kilpailulainsäädäntöä sovelletaan yrityksiin omistussäännöistä riippumatta, se ei heikennä perustamissopimuksen 295 artiklan suojaavaa vaikutusta. Se ei myöskään tarkoita, ettei jäsenvaltioilla olisi käytännössä mitään liikkumavaraa julkisten yritysten suhteen tai ettei niillä voisi enää olla osuuksia yrityksissä tai etteivät ne voisi ottaa huomioon muita kuin taloudellisia näkökohtia. Perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa otetaan huomioon tilanne, jossa edellä mainitut seikat ovat ristiriidassa kilpailulainsäädännön kanssa ja todetaan, että yleishyödyllisiä palveluja tarjoavien yritysten ei tarvitse noudattaa kilpailulainsäädäntöä, jos se estää niitä oikeudellisesti tai tosiasiallisesti hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä.

(132)

Tässä tapauksessa EDF:n valtionomistusta ei mitenkään ole asetettu kyseenalaiseksi: rajoittamaton valtiontakaus ei liity EDF:n omistuspohjaan vaan sen oikeudelliseen asemaan. Jos itse yhtiömuotoon liittyy olennaisena osana kilpailua vääristäviä elementtejä, sitä on tarkasteltava erikseen valtiontukea koskevan arvioinnin osana. Jäsenvaltiot voivat vapaasti valita yritysten oikeudellisen aseman, mutta niiden täytyy valintaa tehdessään noudattaa perustamissopimuksen sääntöjä. Tässä suhteessa komissio toimii yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti.

(133)

Komissio ei missään tapauksessa aseta kyseenalaiseksi EDF:n valtionomistusta eikä vastusta EPIC-yhtiömuotoa sinänsä. Komissio tutkii vain erivapauden vaikutusta yrityssaneeraus- ja selvitysmenettelyyn sekä valtion roolia kaikkien EDF:n velkojen takaajana, myös niiden, jotka eivät liity sen julkisen palvelun velvoitteisiin.

(134)

EDF:n saama rajoittamaton valtiontakaus on siis valtiontukea, joka on EY:n perustamissopimuksen sääntöjen vastaista. Komissio pyysi sen poistamista jo lokakuussa 2002 tekemässään päätöksessä, jossa ehdotettiin aiheellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä.

(135)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat tekemästään lakiesityksestä komissiolle 11 päivänä marraskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä seuraavasti: ”Valtion liikelaitokset Electricité de France ja Gaz de France muutetaan (…) osakeyhtiöiksi, joihin sovelletaan (…) kaupallisia yrityksiä koskevia säännöksiä.” Kirjeessä täsmennetään, että osakeyhtiöksi muuttamisen seurauksena EDF saatetaan yhtiöoikeuden piiriin, jolloin siihen sovelletaan yleisiä yrityssaneerausta ja selvitystilaa koskevia säännöksiä. Komissio katsoo, että EDF:n saattaminen konkurssilainsäädännön piiriin poistaa valtion rajoittamattoman takauksen.

(136)

Ranskan hallitus vahvisti 16 päivänä joulukuuta 2003 päivätyssä kirjeessään antavansa ”parlamentille ehdotuksen EDF:n nykyisen yhtiömuodon muuttamisesta valtion liikelaitoksesta yksityiseksi yritykseksi niin, että muutos tulisi voimaan ennen tammikuun 1 päivää 2005”. Tähän viitaten komissio katsoo, että EDF:n nauttima valtiontakaus tulee poistaa ennen tammikuun 1 päivää 2005. Aikataulua voidaan pitää riittävänä ja tarkoituksenmukaisena tarpeellisten lakimuutosten ja säädösten tekemiseen.

(137)

Komissio toteaa, että nykyinen IEG-alojen eläkejärjestelmä estää muita yrityksiä tulemasta Ranskan sähkö- ja kaasumarkkinoille. Nykyisen järjestelmän sääntöjen mukaan nimittäin uusi yritys maksaa joka vuosi kaikkien alan yritysten eläkemaksuista osan, joka on suhteutettu sen maksamien palkkojen kokonaismäärään. Siten uuden jäsenyrityksen osuus ei määräydy maksuperusteisesti, vaan se määritellään joka vuosi alan eläkejärjestelmän tasaustarpeen mukaan. Tasapainoraja on kuitenkin määritelty alan työntekijöille maksetun palkan kokonaismäärän, ikäjakauman ja muiden ennen uuden yrityksen mukaan tuloa sovittujen muuttujien pohjalta, ja niillä ei ole mitään tekemistä sen omien työntekijöiden eläkemaksujen kanssa.

(138)

Toiseksi komissio toteaa, että koska sähkö- ja kaasualalla tarvitaan paljon pääomaa, on todennäköistä että markkinoille tulevat yritykset kuuluvat pörssiin tai käyttävät julkista rahoitusta. IAS-kirjanpitostandardin tultua voimaan näiden yritysten täytyy merkitä varauksena kirjanpitoonsa ennen niiden markkinoille tuloa kertyneet alan eläkemaksut, joihin niiden täytyy osallistua maksamiinsa palkkoihin perustuvan suhteellisen osuuden mukaan. Aikaisempien eläkemaksujen osuus on ylimääräinen kulu verrattuna maksuihin, joita yrityksillä on yleisissä eläkejärjestelmissä, joissa kustannukset ovat maksuperusteisia eikä niitä siis tarvitse merkitä varauksina kirjanpitoon. Pääomaa tarvitsevalla toimialalla toimivalle yritykselle, jolla on paljon kiinteitä kuluja, uudelle markkina-alueelle meneminen on niin suuri investointi, että kaikki ylimääräiset kulut voivat muodostua merkittäviksi esteiksi.

(139)

Komissio toteaa vielä, että ilman samanaikaisesti tehtävää eläkeuudistusta EDF:n ja GDF:n nauttiman valtion rajoittamattoman takauksen lopettaminen ja yhtiöiden saattaminen konkurssilainsäädännön piiriin pakottaisi muut alalla toimivat yritykset – ja myös sinne pyrkivät – kantamaan vastuun myös näiden kahden yrityksen eläkemaksuista siinä tapauksessa, että ne tekisivät konkurssin. Kun otetaan huomioon millaisista summista on kyse, riski on ylivoimainen muille alan yrityksille. Riskin siirtäminen alan yrityksille olisi siis este Ranskan markkinoille pyrkiville kilpailijoille.

(140)

Tämän hetkinen IEG-alojen eläkejärjestelmä toimii siis esteenä Ranskan sähkö- ja maakaasumarkkinoille pääsylle. Ranskan viranomaisten esittämän uuden eläkejärjestelmän käyttöönotto poistaa tämän esteen. Alan yritysten maksama tasaussumma vaihdetaan eläkeosuuksiin, jotka maksetaan yleisiin järjestelmiin (peruseläkejärjestelmään ja pakollisiin lisäeläkejärjestelmiin). Yritysten maksettavana oleva kokonaissumma taas alenee niiden eläkeuudistusta ennen saatujen erityiseläkeoikeuksien osalta, jotka ovat suurempia kuin yleisessä järjestelmässä olevat. Uudistuksen tullessa voimaan erityiseläkeoikeuksien rahoitus jaetaan lopullisesti kaikkien alan yritysten kesken kahden tekijän vaikuttaessa osuuksien jaossa: IEG-toimialojen yritysten maksamien palkkojen määrän ja työssäoloajan. Yritysten eläkemaksujen määrä on siis riippuvainen siitä, kuinka kauan ne ovat toimineet sähkö- ja kaasumarkkinoilla. Jos aikaisemmin alalla ollut yritys tekee konkurssin, vain sen erityiseläkeosuus jää muiden alan yritysten maksettavaksi. Erityiseläkemaksun yrityskohtainen osuus on sidottu sen omien eläkemaksujen suuruuteen, eli maksulla on katto, joka estää yritykselle aiheutuvan kohtuuttoman taloudellisen vahingon tällaisessa tapauksessa.

(141)

Koska nykyistä eläkejärjestelmää ollaan juuri muuttamassa, komissio ei katso tarpeelliseksi tutkia, noudatetaanko siinä perustamissopimuksen määräyksiä. Tässä päätöksessä tarkastellaan vain uutta eläkejärjestelmää yhteisön valtiontukea koskevan lainsäädännön kannalta.

(142)

Osa eläkkeistä, joihin sähkön ja kaasun siirrossa ja jakelussa työskentelevät ovat jo saaneet eläkeoikeuden uudistuksen tullessa voimaan, rahoitetaan kuluttajien maksamilla eläkemaksuilla, jotka määräytyvät kuluttajien jakeluverkkoon kytkeytymisen perusteella ja tilitetään IEG-alojen valtakunnalliseen eläkekassaan. Eläkemaksu perustuu verkon käytöstä perittävään ”kiinteään” maksuun, joka ei ole riippuvainen energiankulutuksesta. Siten kuluttaja maksaisi sen, vaikka ei kuluttaisi yhtään energiaa. Eläkemaksu ei siis määräydy sähkön- ja kaasunkäytön määrän mukaan. Eläkekassaan tulevia maksuja ei siis peritä muista jäsenvaltioista tuodusta sähköstä tai maakaasusta. Kyseinen eläkemaksun perimiskäytäntö ei siis vahvista valtiontuen vaikutusta jäsenvaltion väliseen kauppaan, koska se ei koske muista maista tuotuja tuotteita. Niinpä se ei ole este Ranskan sähkö- ja maakaasumarkkinoille pääsylle.

(143)

Ennen uudistuksen voimaantuloa saadut eläkeoikeudet ovat kuluja, jotka liittyvät vanhaan monopolitilanteeseen. Erityiseläkemaksut eivät tuottaneet vaikeuksia IEG-alojen yrityksille monopolimarkkinoilla. Tämän alan yritykset maksoivat kyllä korkeampia eläkemaksuja kuin muiden alojen yritykset, mutta samaan aikaan niillä ei ollut kilpailua omalla sektorillaan. Lisäksi niiden ei tarvinnut kirjata työntekijöidensä erityiseläkkeitä varauksina tilinpäätökseensä. Työntekijöiden erityiseläkkeet taas olivat taattuja, koska ne kuuluivat rajoittamatonta valtiontakausta nauttivan EDF-GDF:n eläkepalvelun piiriin. Sähkö- ja kaasumarkkinoiden vapautumisesta lähtien erityiseläkkeet ovat olleet alan yrityksille kilpailukykyä heikentävä taakka, ylimääräinen sosiaalikulu, jollaista niiden kilpailijoilla ei ole. Lisäksi IAS-kirjanpitosäännöstön tultua voimaan yritysten täytyy kirjata työntekijöidensä erityiseläkeoikeudet varauksina kirjanpitoonsa. Näiden erityiseläkkeiden kokonaissumma 1 päivänä tammikuuta 2003 oli […]. Erityiseläkeoikeuksien maksuvelvollisuus ei ollut kohtuuton vaatimus aikaisemmassa monopolitilanteessa, jossa yrityksillä ei ollut kilpailua alallaan, mutta nykyisillä avoimilla markkinoilla sitä voidaan pitää huomattavana epäkohtana.

(144)

IEG-toimialojen työntekijöiden erityiseläkeoikeudet perustuvat vuoden 1946 kansallisen säädöksen (Statut national du personnel des industries électriques et gazières) 24 §:ään sekä työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkettä sekä henkivakuutusta koskevaan liitteeseen III. Sopimusta ei ole muutettu vuoden 1997 jälkeen.

(145)

Uuden järjestelmän mukaan toimialan yritykset eivät ole vastuussa erityiseläkemaksuista, joihin sähkön ja kaasun siirrossa ja jakelussa työskentelevät ovat jo saaneet eläkeoikeuden uudistuksen tullessa voimaan. Uudistuksessa ei tehdä kuin välttämätön muutos, sillä yritykset vapautetaan vain osasta aikaisempia erityiseläkkeitä. Jos kaikkien aikaisempien alan erityiseläkkeiden kokonaissumma oli […] 1 päivänä tammikuuta 2003, sähkön ja kaasun siirrossa ja jakelussa työskentelevien jo saamien eläkeoikeuksien kokonaissumma, josta alan yritykset olisivat vapautettuja, oli vastaavana ajankohtana […]. Alan yritysten maksettavaksi jäisi siis […]. Ranskan viranomaisten ilmoittama eläkejärjestelmän uudistus ei siis vapauta toimialan yrityksiä kaikista aiemmista erityiseläkeoikeuksista, vaan vain osasta niistä.

(146)

Monopolijärjestelmä toimii omalla erityisellä tavallaan eikä pysty yhtäkkiä sopeutumaan avoimeen kilpailuun. Jotta aikaisempi monopolitoimiala saataisiin toimimaan kilpailun edellyttämällä tavalla, siinä pitää tehdä uudelleenjärjestelyjä. Valtion antama tuki tähän toimialan uudelleenjärjestelyyn on tarpeellinen ja oikean suuruinen. Ainoastaan sähkön ja kaasun siirto- ja jakelutoiminnoille, jotka perinteisesti ovat olleet monopolin asemassa, annetaan tukea, kun taas muut uudistuksen kohdat eivät sisällä valtiontukea. Tuen voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisella tavalla, sillä se tukee tietyn toiminnan kehitystä, ja tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(147)

Komissio katsoo, että tämä asia muistuttaa luonteeltaan energia-alan ”hukkakustannus”-tapausta. Nytkin on kysymys tuesta, jolla helpotetaan avoimille markkinoille siirtymistä. Tutkimusmenetelmää, jonka komissio on valinnut tällaisten tukien arviointiin, ei tosin voida käyttää tämän eläkejärjestelmäuudistuksen arvioimiseen. Komissio pitää kuitenkin tarkoituksenmukaisena verrata tukea hukkakustannusten korvaukseen ja käyttää tätä lähestymistapaa jatkossakin vastaavien tapausten analysoimisessa.

(148)

IEG-toimialojen eläkejärjestelmän muutos edistää kilpailua tällä alalla poistamalla esteitä Ranskan sähkö- ja maakaasumarkkinoille pyrkiviltä yrityksiltä. Tämä erityisjärjestelmän muutos kuuluu myös yleisiin jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien uudistuksiin, joita sekä neuvosto että komissio ovat toivoneet (34).

(149)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan tuet, joihin voi soveltaa artiklassa annettuja kriteerejä, eivät teoriassa sovellu yhteismarkkinoille. Poikkeuksia, jotka on lueteltu 87 artiklan 2 kohdassa, ei voida soveltaa tähän tapaukseen, koska etu ei ole tähdännyt mainitussa kohdassa lueteltujen päämäärien saavuttamiseen.

(150)

Koska on kyse toimintatuesta, ei myöskään voida soveltaa 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa mainittuja tukia, jotka on tarkoitettu tiettyjen alueiden taloudelliseen kehitykseen. Kyseessä olevan tuen tarkoituksena eivät ole investoinnit tai työpaikkojen luominen, kuten alueellisia päämääriä varten annetuilta valtiontuilta edellytetään.

(151)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa mainitaan myös poikkeuksena tuet, joiden tarkoituksena on jonkin tietyn taloudellisen toiminnan kehittäminen, silloin kun tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yleisen edun vastaisesti. Kyseessä oleva tuki ei vastaa tätä poikkeusta. On kyse poikkeuksesta verotuskäytäntöön, joka tukee vain yhtä yritystä, eikä sen voida katsoa tukevan tietyn toiminnan kehitystä. Sen ainoana tarkoituksena on auttaa tiettyä yritystä vähentämällä sen toimintakuluja.

(152)

Tutkittavana oleva tukitoimenpide ei myöskään tähtää perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b ja d alakohdan mukaisesti Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen eikä jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen tai kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämiseen.

(153)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainitut kriteerit, jotka määrittelevät soveltuvuuden yhteismarkkinoille, eivät siis täyty. Sama kommentti, joka koski rajoittamatonta valtiontukea, pätee myös julkisten palvelujen tuottamisesta aiheutuneiden kulujen korvauksiin: Ranskan viranomaiset eivät vedonneet veroedun suhteen perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohtaan, mutta ne korostivat EDF:llä olevan julkisen palvelun velvoitteita. Ranskan viranomaiset eivät kuitenkaan antaneet minkäänlaista arviota EDF:lle aiheutuneista kuluista. Komissio ei siis voi päätellä, vastaako veroetu suuruudeltaan julkisen palvelun velvoitteista koituneita ylimääräisiä kuluja (35).

(154)

Edellä olevat seikat huomioon ottaen komissio siis katsoo, että tutkittava tuki on toimintaa varten annettua tukea, jonka vaikutuksesta EDF:n kilpailuasema on vahvistunut sen kilpailijoihin nähden. Se ei siis sovellu yhteismarkkinoille.

(155)

Lisäksi komissio katsoo, että Ranskan viranomaisten vastakkaisesta väitteestä huolimatta kymmenen vuoden vanhentumisaika ei päde tässä tapauksessa. EDF kyllä teki verottomat varaukset vuosina 1987–1996, mutta tilinpäätökseen tehtävät korjaukset täytyy kirjanpitoneuvoston mukaan kirjata sen tilivuoden tulokseen, jonka aikana ne on havaittu. Tällaiset oikaisuthan koskevat aina menneitä tapahtumia. Lisäksi laki, jonka mukaan jo toteutettuja muutostöitä koskevat varaukset siirrettiin alkupääomaan, on säädetty 10 päivänä marraskuuta 1997. Veroetu on siis vuodelta 1997, ja vanhentumisaika ei päde uuteen etuun, joka on annettu vuonna 1997.

(156)

Tämä päätös on tehty Ranskan viranomaisten toimittamien tietojen pohjalta. Ranskan viranomaiset ovat kieltäytyneet antamasta komissiolle joitain dokumentteja kokonaisuudessaan, vaikka niille osoitettiin lokakuussa 2002 määräys tietojen antamisesta. Ne ovat muun muassa toimittaneet vain osia Ranskan tilintarkastustuomioistuimen raporteista, jotka pyydettiin toimittamaan kyseisessä määräyksessä.

(157)

Komissio toteaa ensin, että EDF:n saama valtion rajoittamaton takaus on lakkautettava niin, että seurauksena on yrityksen siirtyminen maksukyvyttömyysmenettelyjä koskevien yleisten oikeussäännösten piiriin.

(158)

Komissio ottaa huomioon Ranskan viranomaisten vakuutuksen, että IEG-toimialojen eläkejärjestelmän sulautuminen yleisiin eläkejärjestelmiin tapahtuu vastaanottaville järjestelmille ja valtiolle taloudellisesti neutraalilla tavalla. Komissio katsoo, että jos tästä vakuutuksesta pidetään kiinni, kyseinen sulautuminen ei sisällä valtiontukea.

(159)

Toiseksi komissio toteaa, että jatkossa alan yritykset eivät enää maksa erityiseläkemaksuja, joihin sähkön ja kaasun siirrossa ja jakelussa työskentelevät ovat jo saaneet oikeuden uudistuksen tullessa voimaan, vaan ne peritään kuluttajilta sähkön- ja kaasunjakelun yhteydessä. Alan yritysten vapautuminen osasta aikaisempia erityiseläkemaksuja on valtiontukea, joka täyttää EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan ehdot.

(160)

Lopuksi komissio toteaa, että veroetu, joka on koitunut EDF:lle siitä, että sen ei ole tarvinnut maksaa veroa osasta RAG:n uudistamista varten vuonna 1997 kirjanpitoon tehdyistä varauksista, on valtiontukea, joka ei sovellu yhteismarkkinoille. Tämä veroetu on 888,89 miljoonaa euroa,