32003R0930

Neuvoston asetus (EY) N:o 930/2003,

annettu 26 päivänä toukokuuta 2003,

Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn ja tukien vastaisen menettelyn sekä Chilestä ja Färsaarilta peräisin olevan viljellyn merilohen tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn päättämisestä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96(1), jäljempänä "polkumyynnin perusasetus", ja erityisesti sen 5 ja 9 artiklan sekä 11 artiklan 3 ja 7 kohdan,

ottaa huomioon muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 6 päivänä lokakuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2026/97(2), jäljempänä "tukien vastainen perusasetus", ja erityisesti sen 14 ja 19 artiklan sekä 22 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka se on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

A. MENETTELY

1. NORJAA KOSKEVAT AIEMMAT TUTKIMUKSET JA VOIMASSA OLEVAT TOIMENPITEET

(1) Syyskuussa 1997 neuvosto otti asetuksilla (EY) N:o 1890/97(3) ja (EY) N:o 1891/97(4) käyttöön lopulliset polkumyynti- ja tasoitustullit Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen tuonnissa. Päätöksellä 97/634/EY(5), komissio hyväksyi useiden norjalaisten viejien/tuottajien sitoumukset muun muassa tiettyjen vähimmäistuontihintojen noudattamisesta. Joulukuussa 1998 komissio ilmoitti Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella(6) asetuksen (EY) N:o 384/96, 11 artiklan 3 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 2026/97, 19 artiklan 1 kohdan mukaisen viran puolesta aloitettavan tutkimuksen vireillepanosta tullien muodon mahdolliseksi muuttamiseksi, jotta estettäisiin lohen tuonti vahinkoa aiheuttavilla hinnoilla. Myöhemmin neuvosto kumosi ja korvasi neuvoston asetukset (EY) N:o 1890/97 ja (EY) N:o 1891/97 yhdellä asetuksella (EY) N:o 772/1999(7).

(2) Edellä mainittujen polkumyynti- ja tasoitustullien sekä sitoumusten yhteydessä komissio ja Norjan hallitus allekirjoittivat sopimuksen lohta koskevan asian ratkaisemiseksi, jäljempänä "lohisopimus", jossa on määräyksiä allekirjoittajien säännöllisen yhteydenpidon välityksellä hallinnoitavista tukitoimenpiteistä.

2. VÄLIVAIHEEN TARKASTELUA JA POLKUMYYNTITOIMENPITEIDEN PÄÄTTYMISTÄ KOSKEVAT TUTKIMUKSET NORJAN OSALTA

(3) Lohisopimuksen yhteydessä saamiensa tietojen ja useista muista lähteistä vuonna 2001 saatujen tietojen perusteella komissio katsoi, että perusteet ovat riittävät oikeuttamaan voimassa olevia toimenpiteitä koskevan uuden välivaiheen tarkastelun vireillepano. Näytti siltä, että yhteisön markkinoilla esiintyvien häiriöiden vuoksi kyseinen toimenpidemuoto (sitoumukset mukaan luettuina) ei enää riittänyt poistamaan vahingollisten polkumyynti- ja tukikäytäntöjen vaikutuksia. Lisäksi Norjan viranomaisten toimittaman normaaliarvoa koskevan näytön sekä yhteisöön suuntautuvan viennin käytettävissä olevien hintatietojen perusteella näytti siltä, että polkumyyntimarginaalit ovat saattaneet muuttua olennaisesti. Lisäksi Norjan viranomaisilta saatujen vientiveron muutoksia koskevien tietojen ja tiettyjen yhteisön viljellyn merilohen tuottajilta saatujen tietojen perusteella katsottiin tarkoituksenmukaiseksi tarkastella tasoitustoimenpiteiden muodon ja tason tehokkuutta rinnakkain. Ottaen huomioon yhteisön lohta tuottavien yritysten omistusrakenteen muutoksia sekä Norjasta peräisin olevan, määrältään huomattavan tuonnin tuotantokustannuksia ja jälleenmyyntihintoja koskevat muut tiedot katsottiin välttämättömäksi tarkastella polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteisiin liittyvää vahinkoa koskevia päätelmiä.

(4) Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi, mistä syystä se ilmoitti Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella(8), jäljempänä "tutkimuksen vireillepanoa koskeva ilmoitus", panevansa vireille polkumyynnin perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 19 artiklan 1 kohdan mukaisen Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen yhteisöön tuontia koskevan tutkimuksen, joka koskee polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden muotoa ja tasoa.

(5) Polkumyynnin perusasetuksen 11 artiklan 7 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 22 artiklan 3 kohdan mukaisesti silloin, kun toimenpiteitä koskeva välivaiheen tarkastelu on meneillään toimenpiteiden päättymisajankohtana, välivaiheen tarkastelussa on myös käsiteltävä niitä seikkoja, jotka muissa olosuhteissa käsiteltäisiin polkumyynnin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti vireille pannussa toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa. Komission oli sen vuoksi tutkittava, johtaako toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin, tuen ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Tässä yhteydessä komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille tarkastelun soveltamisalan laajentamisesta ja pyysi kannanottoja siitä, johtaako toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti vai epätodennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen ja/tai tuen ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

3. CHILEÄ JA FÄRSAARIA KOSKEVAN POLKUMYYNTIMENETTELYN ALOITTAMINEN

(6) Komissio ilmoitti 18 päivänä heinäkuuta 2002 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella(9) Chilestä ja Färsaarilta peräisin olevan viljellyn merilohen tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta.

(7) Menettelyn aloittaminen perustui valitukseen, jonka Euroopan unionin lohentuottajien järjestö EU Salmon Producers Group, jäljempänä "valituksen tekijä", teki 3 päivänä kesäkuuta 2002 pääosaa viljellyn merilohen tuotannosta yhteisössä edustavien tuottajien puolesta polkumyynnin perusasetuksen 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Valitus sisälsi polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisen perusteeksi riittävän näytön polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta.

4. TUTKIMUSTEN OSAPUOLET

(8) Komissio ilmoitti tutkimusten vireillepanosta virallisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille ja tuojille/kauppiaille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä heidän järjestöilleen, Norjan ja Chilen viranomaisille, Färsaarten maakuntahallitukselle, käyttäjille, toimittajille ja yhteisön tuottajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi tutkimusten vireillepanoa koskevissa ilmoituksissa asetetussa määräajassa.

(9) Useat vientiä harjoittavat tuottajat ja kauppiaat Norjassa, Chilessä ja Färsaarilla, yhteisöön sijoittautuneet tuottajat ja toimittajat sekä kalan tuojia, jalostajia ja kuluttajia edustavat järjestöt esittivät huomautuksensa kirjallisesti. Kaikille osapuolille, jotka olivat sitä edellä mainitun määräajan kuluessa pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä, annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(10) Koska tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittavia tuottajia on ilmeisen suuri määrä Norjassa, Chilessä ja Färsaarilla ja tuotteen tuottajia on suuri määrä yhteisössä, tutkimusten vireillepanoa koskevissa ilmoituksissa esitettiin sovellettavaksi otantamenetelmiä vahingollisen polkumyynnin ja tuen tutkimiseen tarkastelussa ja vahingollisen polkumyynnin tutkimiseen Chileä ja Färsaaria koskevassa tutkimuksessa.

(11) Komissio hankki ja tarkasti kaikki tutkimusten kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Chilestä ja Färsaarilta peräisin olevaa tuontia koskevan tutkimuksen osalta kyseessä olivat kaikki polkumyynnin, vahingon ja yhteisön edun määrittämisessä olennaiset tiedot. Norjasta peräisin olevaa tuontia koskevan tutkimuksen osalta kyseessä olivat kaikki ne tiedot, jotka olivat olennaisia polkumyynnin, tuen ja vahingon määrittämisessä sekä myös sen määrittämisessä, oliko vahingollisen polkumyynnin ja tuen jatkuminen ja/tai toistuminen todennäköistä, sekä yhteisön edun arvioimisessa. Tarkastuskäyntejä suoritettiin seuraavissa toimipaikoissa:

a) Norjan viranomaiset ja muut norjalaiset elimet

- Kalastusministeriö, Oslo,

- Paikallishallinto- ja aluekehitysministeriö, Oslo,

- Kauppa- ja teollisuusministeriö, Oslo,

- Norjan teollisuus- ja aluekehitysrahasto (SND), Oslo,

- Norjan tutkimusneuvosto (RCN), Oslo.

b) Yhteisön tuottajat

- Orkney Sea Farms Ltd. Glasgow, Yhdistynyt kuningaskunta,

- Muirachmhainní Teo, Co. Galway, Irlanti,

- Ardvar Salmon Ltd, Saffron Walden, Yhdistynyt kuningaskunta,

- Hoganess Salmon Ltd, Wester Sound Salmon Ltd, Shetland, Yhdistynyt kuningaskunta,

- Cro Lax Ltd, Shetland, Yhdistynyt kuningaskunta,

- Bressay Salmon Ltd, Shetland, Yhdistynyt kuningaskunta,

- West Minch Salmon Ltd, Atlantic West Salmon Ltd, Sidinish Salmon Ltd, South Uist, Yhdistynyt kuningaskunta,

- Loch Duart Ltd, Edinburgh, Yhdistynyt kuningaskunta,

- Hoove Salmon Ltd, Shetland, Yhdistynyt kuningaskunta,

- North Atlantic Salmon Ltd, Shetland, Yhdistynyt kuningaskunta,

- Ayrey Salmon Ltd, Shetland, Yhdistynyt kuningaskunta.

c) Viejät/tuottajat ja etuyhteydessä olevat myyntiyritykset

Norja

- Midt-Norsk Havbruk AS, Rørvik,

- Lofoten Sjøprodukter AS, Leknes,

- Follalaks AS, Nordfold,

- Terra Seafood AS, Trondheim,

- Marine Harvest Norway AS, Bergen,

- Aqua Farms AS, Bergen,

- Naco Trading AS, Bergen,

- Aalesundfisk AS, Aalesund,

- Alsaker Fjordbruk AS, Onarheim,

- Labeyrie Norge AS, Oslo.

Chile

- Marine Harvest Chile S.A., Puerto Montt,

- Salmones Multiexport Ltda, Puerto Montt,

- Pesca Chile S.A., Santiago,

- Invertec Pesquera Mar de Chiloé S.A., Santiago,

- Cultivos Yadran S.A., ja Yadran Quellón S.A., Quellón, Chiloén saari.

Färsaaret,

- P/F Vestlax, ja P/F Vestsalmon, Kollafjørður,

- P/F East Salmon, Klaksvík,

- P/F Faeroe Seafood, Tórshavn,

- P/F Bakkafrost, Glyvrar.

d) Etuyhteydessä olevat tuojat yhteisössä

- Armoric SA, Quimper, Ranska,

- Vensy España SA, Málaga, Espanja,

- Narvik SA, Landivisiau, Ranska,

- Benfumat SA, St. Feliu de Llobregat, Espanja,

- H. Van Wijnen, Krimpen a/d Ijssel, Alankomaat,

- A-fish SkagenAS, Skagen, Tanska,

- Labeyrie SA, Saint Geours de Maremne, Ranska.

e) Etuyhteydettömät tuojat yhteisössä

- Moulin de la Marche, Bretagne, Ranska.

f) Toimittajat

- Landcatch Ltd, Argyll, Yhdistynyt kuningaskunta.

(12) Polkumyyntiä ja tukea koskeva tutkimus Norjaa koskevassa tarkastelua koskevassa tutkimuksessa kattoi 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2001 välisen ajanjakson, jäljempänä "tutkimusajanjakso". Samaa ajanjaksoa tarkasteltiin poikkeuksellisesti polkumyyntiä koskevassa tutkimuksessa Chileä ja Färsaaria koskevassa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä, jotta vahinkoa ja syy-yhteyttä voitaisiin tarkastella yhtäaikaisesti kaikkien menettelyjen osalta. Vahingon tarkastelussa suoritettu kehityssuuntien tarkastelu molempien tutkimusten osalta kattoi ajanjakson tammikuusta 1998 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä "tarkastelujakso".

(13) Polkumyynnin perusasetuksen 20 artiklan ja tukien vastaisen perusasetuksen 30 artiklan mukaisesti mukaisesti kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin ehdottaa tutkimusten päättämistä. Niille myönnettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä kyseisen ilmoituksen jälkeiset huomautukset.

(14) Komissio jatkoi lopullisten päätelmiensä kannalta tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Asianomaisten osapuolten toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja lopullisia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

B. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE

(15) Tarkasteltavana oleva tuote on viljelty merilohi riippumatta siitä, onko se fileinä, tuore, jäähdytetty tai jäädytetty. Tällä määrittelyllä suljetaan pois muut samanlaiset viljellyt kalatuotteet kuten isotaimen ("lohi"), muut lohilajit kuten Tyynenmeren lohi sekä luonnonlohi ja jalostetut tuotteet kuten savulohi.

(16) Kyseinen tuote luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 0302 12 00 , 0303 22 00 , 0304 10 13 ja 0304 20 13 tuotteen eri tarjontamuotoja vastaavasti (tuore tai jäähdytetty kokonainen kala, tuoreet tai jäähdytetyt fileet, jäädytetty kokonainen kala ja jäädytetyt fileet). Kaikki nämä tarjontamuodot todettiin riittävän samanlaisiksi, jotta niitä voitiin pitää yhtenä tuotteena tässä menettelyssä.

2. SAMANKALTAINEN TUOTE

(17) Tarkasteltiin, oliko Norjassa, Chilessä ja Färsaarilla tuotettu ja yhteisöön vietäväksi myyty tuote samanlainen tuote eli joka suhteessa samanlainen kuin yhteisössä tuotettu ja yhteisön markkinoilla myyty viljelty merilohi polkumyynnin perusasetuksen 1 artiklan 4 ja 5 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 1 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

(18) Eräs osapuoli väitti, että tuoretta ja jäädytettyä lohta olisi tarkasteltava erikseen tutkimuksessa sillä perusteella, että jäädytetyllä lohella, jota ei tuoteta suuria määriä yhteisössä, on tuoreesta lohesta selvästi erillinen asiakaskunta ja markkinat. Huomautettiin, että jäädytettyä lohta ei tarkasteltu edellisessä, vuonna 1990 vireille pannussa viljeltyä merilohta koskevassa komission tutkimuksessa, joka päätettiin myöhemmin ilman toimenpiteiden käyttöönottoa. Samoin huomiota kiinnitettiin siihen, että Amerikan yhdysvaltain, jäljempänä "Yhdysvallat", viranomaiset ovat aina tehneet eron tuoreen ja jäädytetyn lohen välillä lohta koskevissa polkumyynti- ja tasoitustutkimuksissa. Asianomainen osapuoli esitti, että lohen jäädyttäminen lisäsi lopputuotteeseen merkittävää arvonlisäystä, jota tietyt jalostusteollisuuden käyttäjät arvostivat. Jäädytetyn lohen väitettiin olevan jalostettu tuote, jonka raaka-aineena käytettiin tuoretta lohta. Väitettiin, että yhteisön kuluttajat pitivät tuoretta lohta selvästi parempana ja että tämä näkyi hinnassa, jonka he olivat valmiit maksamaan. Näiden huomioiden perusteella väitettiin, että jäädytettyä viljeltyä merilohta ei voitu pitää samankaltaisena tuotteena yhteisössä tuotetun tuotteen kanssa ja se olisi tämän vuoksi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle.

(19) Arvioitaessa, olisiko tarkasteltavana olevaa tuotetta pidettävä samankaltaisena tuotteena kuin yhteisössä tuotetut viljellyt merilohet, tarkasteltiin aluksi, olivatko viljellyn merilohen eri tyypit ja tarjontamuodot eli fileet tai kokonainen kala, joko tuoreena tai jäädytettynä, fyysisiltä, teknisiltä ja/tai kemiallisilta ominaisuuksiltaan samanlaisia. Yhdysvaltain käytäntöä ja edellisessä tutkimuksessa, joka päätettiin ilman toimenpiteiden käyttöönottoa, esitettyä käytäntöä koskevia väitteitä ei pidetty tässä yhteydessä merkityksellisinä. Muistutetaan mieliin, että viimeisimmissä tutkimuksissa, jotka johtivat Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen yhteisöön tuontia koskevien toimenpiteiden käyttöönottoon, määritettiin, että tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sisältyivät kokonainen kala, perattu kala ja erityyppiset kalanosat ja fileet, joko tuoreena, jäähdytettynä tai jäädytettynä, ja että kyseiset lohen tarjontamuodot muodostivat yhden tuotteen, jonka katsottiin olevan kaikissa suhteissa samanlainen kuin yhteisössä tuotettu ja yhteisön markkinoilla myyty tuote. Lohen jäädyttämisen ei katsottu riittävän muuttamaan tuotteen perusominaisuuksia. Yhtenä tuotteen jäädyttämisen tärkeimmistä syistä pidettiin sen yhteisöön kuljetuksen helpottamista eikä arvonlisäyksen lisäämistä tiettyjen käyttäjien arvostamaan tuotteeseen. Sen vuoksi näissä tutkimuksissa ei pidetty kohtuullisena viitata jäädytettyyn loheen tuoreen lohen jatkojalostustuotteena samalla tavoin kuin viiniä tuotetaan viinirypäleistä.

(20) Näissä tutkimuksissa vahvistettiin tuoreen ja jäädytetyn lohen olevan tietyssä määrin keskenään korvattavissa. Ottaen huomioon jäädytetyn lohen kasvaneen osuuden kokonaiskulutuksesta tutkimusajanjaksolla on lähdettävä siitä olettamuksesta, että tietyt yhteistyöstä menettelyssä kieltäytyneet käyttäjät voivat korvata tuoreen lohen tuotantoprosessissaan jäädytetyllä lohella. Samanaikaisesti on huomautettava, että yhteisön markkinoilla viljeltyä merilohta pidetään selvästi parempana kuin muita lohilajeja kuten Tyynenmeren lohta ja luonnonlohta. Tämä käy ilmi yhteisössä kulutetun viljellyn merilohen määrästä kuten johdanto-osan 164 kappaleessa esitetään. Muilla lohilajeilla kuin tarkasteltavana olevalla tuotteella ei sen vuoksi katsota olevan merkittävää vaikutusta viljellyn merilohen markkinoilla.

C. OTANTA POLKUMYYNNIN ARVIOINTIA VARTEN

(21) Jotta komissio voisi valita otoksen, viejiä, tuottajia ja vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin polkumyynnin perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan nojalla ilmoittautumaan kolmen viikon kuluessa tarkastelua koskevan tutkimuksen vireillepanosta ja polkumyyntimenettelyn aloittamisesta ja toimittamaan perustiedot viennistään, kotimarkkinamyynnistään ja tarkka kuvaus tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon liittyvistä toimistaan sekä kaikkien niihin etuyhteydessä olevien viljellyn merilohen tuotannossa ja/tai myynnissä toimivien yritysten nimet ja tiedot näiden toiminnasta. Komissio otti myös yhteyttä viejien/tuottajien tiedossa oleviin järjestöihin, Norjan ja Chilen viranomaisiin ja Färsaarten maakuntahallitukseen. Kyseiset osapuolet eivät esittäneet otannan käyttöä koskevia vastalauseita.

1. YHTEISTYÖSSÄ TOIMINEIDEN YRITYSTEN ALUSTAVA VALINTA

Chile

(22) Chilessä 59 yksikköä, joihin kuului 42 yksittäistä yritystä tai etuyhteydessä olevien yritysten ryhmää, jäljempänä "yritykset", ilmoittautui ja antoi pyydetyt tiedot määräajassa. Niiden osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisviennistä Chilestä yhteisöön oli melkein 100 prosenttia. Kuitenkin ainoastaan 28 viejää, jotka ilmoittivat harjoittaneensa vientiä yhteisöön tutkimusajanjaksolla, voitiin ottaa huomioon otoksen valinnassa. Muiden neljäntoista yrityksen joukossa oli kahdeksan kauppiasta, joita ei voitu ottaa huomioon otoksen valinnassa, kolme tuottajaa, jotka eivät harjoittaneet vientiä yhteisöön tutkimusajanjaksolla, ja loput kolme yritystä olivat jalostajia, jotka eivät tuottaneet asianomaista tuotetta.

Färsaaret

(23) Färsaarilla 26 yritystä, jotka muodostivat kolmetoista etuyhteydessä olevien yritysten ryhmää, ilmoittautui ja antoi pyydetyt tiedot määräajassa. Kaikki nämä yritykset ilmaisivat halunsa toimia yhteistyössä tutkimuksessa. Niiden osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisviennistä Färsaarilta yhteisöön oli 100 prosenttia. Kolmestatoista ryhmästä seitsemän harjoitti tuotantoa ja vientiä yhteisöön tutkimusajanjaksolla. Kyseiset ryhmät otettiin huomioon otoksen valinnassa.

Norja

(24) 228 norjalaista yritystä vastasi otantaa koskevaan minikyselylomakkeeseen määräajassa. Niiden osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisviennistä Norjasta yhteisöön oli melkein 100 prosenttia.

2. OTOKSEN VALINTA

Chile

(25) Chilessä tarkasteltavana olevaa tuotetta tuottavat ja myyvät yleensä ns. integroidut yritykset, jotka harjoittavat molempia toimintoja. Chilen osalta valittiin siten ainoastaan yksi integroitujen vientiä harjoittavien tuottajien otos. Polkumyynnin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti otoksen valinta perustui viennin sellaiseen suurimpaan edustavaan määrään, jota voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Chileä koskevan otoksen valinnan kannalta tärkeitä kriteereitä olivat myös edustava kotimarkkinamyynti ja huomattava tuotanto.

(26) Tällä perusteella ja kuullen Chilen lohen ja taimenen tuottajien yhdistystä "CTSPA" sekä Chilen viranomaisia, joista kumpikaan ei vastustanut komission ehdotusta, valittiin neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa muodostamaan otos. Otokseen valitut neljä yritystä edustivat minikyselylomakkeeseen annettujen vastausten perusteella noin 45 prosenttia Chilen vientimyynnistä yhteisöön, 53 prosenttia Chilen kotimarkkinamyynnistä ja 36 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannosta Chilessä.

(27) Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille, joita ei sisällytetty lopulliseen otokseen, ilmoitettiin, että niiden viennissä mahdollisesti käyttöön otettava polkumyyntitulli laskettaisiin polkumyynnin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Jotkut näistä yrityksistä ilmoittivat aluksi aikovansa pyytää yksilöllistä kohtelua polkumyynnin perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jos niitä ei valittaisi otokseen. Tutkimuksen vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa saatiin kuitenkin vain kaksi perusteltua pyyntöä.

(28) Toinen kahdesta yrityksestä, jotka esittivät yksilöllistä kohtelua koskevan vaatimuksen, ilmoitti myöhemmin komissiolle, että se halusi peruuttaa yksilöllistä kohtelua koskevan pyyntönsä, koska kyselylomakevastauksissa oli vakavia virheitä eikä sillä ollut henkilöstöä kyseisten virheiden korjaamiseksi tai tutkimuksen jatkamiseksi.

(29) Yrityksille, jotka lopulta muodostivat otoksen ja toimivat täysin yhteistyössä tutkimuksessa, sekä ainoalle yksilöllistä tutkimusta vaatineelle yritykselle myönnettiin omat polkumyyntimarginaalit.

(30) Kyselylomakkeet lähetettiin täytettäväksi kaikille neljälle otokseen kuuluvalle yritykselle ja niille yrityksille, jotka alunperin ilmaisivat aikomuksensa vaatia yksilöllistä marginaalia.

Färsaaret

(31) Kuten Chilen tapauksessa, tarkasteltavana olevaa tuotetta tuottavat ja myyvät Färsaarilla ns. integroidut yritykset. Sen vuoksi valittiin ainoastaan yksi integroituja vientiä harjoittavia tuottajia koskeva otos. Otosten valinta perustui polkumyynnin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti viennin sellaiseen suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa valittiin muodostamaan otos Färsaarten kalanviljelijöiden järjestön ja Färsaarten maakuntahallituksen kuulemisen jälkeen ja niiden suostumuksella. Otokseen valitut kolme yritystä edustivat minikyselylomakkeeseen annettujen vastausten perusteella noin 54 prosenttia Färsaarten tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannosta ja viennistä yhteisöön.

(32) Mikään muista vientiä harjoittavista tuottajista ei pyytänyt yksilöllistä kohtelua polkumyynnin perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille, joita ei sisällytetty lopulliseen otokseen, ilmoitettiin sen vuoksi, että niiden viennissä mahdollisesti käyttöön otettava polkumyyntitulli laskettaisiin polkumyynnin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(33) Niille yrityksille, jotka lopulta muodostivat otoksen ja toimivat täysin yhteistyössä tutkimuksessa, määritettiin oma polkumyyntimarginaali. Kaikille otoksessa mukana oleville yrityksille lähetettiin täytettäviksi kyselylomakkeet.

Norja

(34) Norjaa koskevat otokset valittiin Norjan viranomaisten ja Norjan kala- ja vesiviljelyteollisuuden liiton kuulemisen jälkeen ja niiden suostumuksella.

(35) Kuten alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneessa tutkimuksessa, jäljempänä "alkuperäinen tutkimus", oli käynyt ilmi, todettiin, että lohenviljelijöiden ja kauppiaiden ("viejien"), jotka myyvät lohta kotimarkkinoilla ja vientiin, toiminnan välillä on selvä ero. Sen vuoksi päätettiin muodostaa kaksi otosta, yksi viljelijöitä ja toinen viejiä varten.

(36) Todettiin mahdottomaksi ottaa käyttöön yrityskohtainen tulli, jonka soveltamista tulliviranomaiset voisivat valvoa, sillä viljelijän henkilöllisyyttä ei voitaisi tarkistaa, ja päätettiin, että otosten tarkoituksena olisi vahvistaa koko maata koskeva tulli. Koska asetuksella (EY) N:o 772/1999 vahvistettiin ainoastaan yksi koko Norjaa koskeva tulli, tässä tutkimuksessa esitettiin kyseisen tullin uudelleen tarkastelua.

(37) Tämän seurauksena yksi yritys, joka oli erityisesti pyytänyt olla mukana otoksessa, koska se halusi yksilöllisen marginaalin, peruutti pyyntönsä.

(38) Yritykset valittiin seuraavien kriteerien pohjalta:

Viljelijät:

i) tuotantomäärien suuruus, ja

ii) sijainti hyvän maantieteellisen jakaantuman varmistamiseksi.

Viejät (kauppiaat):

i) vientimäärien suuruus, ja

ii) osallistuminen toimiin, jotka edustavat norjalaisten viejien eri toimintoja.

(39) Kyseisten kriteerien mukaisesti muodostettuihin otoksiin kuului kymmenen yritystä. Yritysten otantaa koskevista kyselylomakevastauksista kävi ilmi, että niiden osuus Norjasta peräisin olevasta yhteisöön suuntautuvasta vientimyynnistä oli 17 prosenttia, Norjan kotimarkkinamyynnistä 20 prosenttia ja 15 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannosta Norjassa. Kaikille otoksessa mukana oleville yrityksille lähetettiin täytettäviksi kyselylomakkeet.

(40) Ilmoituksen jälkeen eräs osapuoli väitti, että norjalaisia viejiä koskeva otos ei ollut edustava ja että tämä oli johtanut epäluotettaviin tuloksiin lähinnä siitä syystä, että yksi otokseen kuuluva yritys kuului monikansalliseen konserniin, joka harjoitti liiketoimintaa eri puolilla maailmaa. Olisi huomattava, että otoksen valinta tehtiin tarkastelua koskevan tutkimuksen alkuvaiheessa ja että asianomaisille osapuolille annettiin tuolloin tilaisuus esittää otoksen soveltuvuutta koskevia huomioita, mitä ne eivät tehneet. Tämän lisäksi ei myöskään esitetty syitä, miksi kyseistä norjalaista viejää koskevia tietoja ei voitaisi käyttää polkumyyntitarkoituksiin sillä perusteella, että yritys kuuluu kansainväliseen konserniin. Kyseisen osapuolen vaatimus näin ollen hylättiin.

D. POLKUMYYNTI

1. CHILE

a) Normaaliarvo

(41) Komissio tutki ensin polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko kukin vientiä harjoittava tuottaja myynyt viljeltyä merilohta kotimarkkinoilla edustavassa määrin riippumattomille asiakkaille eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään viisi prosenttia vastaavasta vientimyynnistä yhteisöön.

(42) Tästä tarkastelusta kävi ilmi, että kaikki vientiä harjoittavat tuottajat olivat myyneet viljeltyä merilohta edustavassa määrin kotimarkkinoilla tutkimusajanjakson aikana.

(43) Komissio tarkasteli myöhemmin, oliko kotimarkkinoilla myydyillä ja viedyillä tuotetyypeillä samanlainen laatu, muoto (tuore/jäähdytetty tai jäädytetty) ja tarjontamuoto (perattu kala päineen, perattu kala ilman päätä, kokonaiset fileet, kalan osat, jne.) ja päätteli, että ne olivat samanlaisia tai keskenään suoraan verrattavissa.

(44) Kunkin sellaisen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinoillaan myymän tuotetyypin, jonka todettiin olevan suoraan verrattavissa yhteisöön vietäväksi myytyyn tuotetyyppiin, määritettiin lisäksi, oliko kotimarkkinamyynti polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti riittävän edustavaa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan riittävän edustavaa, jos kyseisen tyypin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä tutkimusajanjakson aikana oli vähintään viisi prosenttia yhteisöön viedyn vastaavan tuotetyypin kokonaismyynnistä.

(45) Komissio tutki tämän jälkeen polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti, voitiinko kunkin yrityksen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä.

Tätä varten määritettiin, kuinka suuri osuus kunkin viedyn tuotetyypin kotimarkkinamyynnistä riippumattomille asiakkaille oli kannattamatonta tutkimusajanjaksona.

- Jos yli 80 prosenttia tietyn tuotetyypin kotimarkkinamyynnin määrästä tapahtui vähintään yksikkökustannuksia vastaavilla hinnoilla ja jos sen myyntihintojen painotettu keskiarvo oli vähintään sama kuin tuotantokustannusten painotettu keskiarvo, kyseisen tuotetyypin normaaliarvo määritettiin sen kaikessa kotimarkkinamyynnissä veloitettujen hintojen painotettuna keskiarvona.

- Jos vähintään 10 mutta enintään 80 prosenttia tietyn tuotetyypin kotimarkkinamyynnin määrästä tapahtui vähintään yksikkökustannuksia vastaavilla hinnoilla, sen normaaliarvo määritettiin vähintään yksikkökustannuksia vastaavilla hinnoilla tapahtuneessa kotimarkkinamyynnissä veloitettujen hintojen painotettuna keskiarvona.

- Jos alle 10 prosenttia tietyn tuotetyypin kotimarkkinamyynnin määrästä tapahtui vähintään yksikkökustannuksia vastaavilla hinnoilla, sitä ei katsottu myytävän tavanomaisessa kaupankäynnissä, mistä syystä sen normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti.

(46) Tiettyjen yhteisöön vietäväksi myytyjen tuotetyyppien kotimarkkinamyynnin todettiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä kolmen tutkitun yrityksen osalta. Vastaavan tuotetyypin normaaliarvo määritettiin riippumattomien asiakkaiden Chilen kotimarkkinoilla tutkimusajanjaksona maksamien tai maksettavien tosiasiallisten hintojen perusteella kuten polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetään.

(47) Tuotetyypeille, joita ei myyty tavanomaisessa kaupankäynnissä sekä tuotetyypeille, joita ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla, oli normaaliarvo muodostettava laskennallisesti. Kaikki tutkitut viisi yritystä myivät kyseisiä tuotetyyppejä yhteisöön.

(48) Normaaliarvo muodostettiin polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti lisäämällä asianomaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tutkimusajanjaksona niiden samankaltaisen tuotteen myyntiin kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä liittyvät myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä niiden saama painotettu keskimääräinen voitto. Ilmoitettuja tuotantokustannuksia ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia oikaistiin tarvittaessa, ennen kuin niitä käytettiin tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen myynnin määrittämiseen ja normaaliarvojen muodostamiseen.

b) Vientihinta

(49) Tutkimuksesta kävi ilmi, että tiettyjen vientiä harjoittavien chileläisten tuottajien vienti suuntautui sekä etuyhteydettömille että etuyhteydessä oleville asiakkaille yhteisössä. Kaksi yritystä harjoitti vientiä etuyhteydettömien kauppiaiden kautta Uruguayssa ja Yhdysvalloissa. Näissä tapauksissa voitiin kuitenkin vahvistaa, että tarkasteltavana olevaa tuotetta kuljetettiin yhteisöön.

(50) Koska vientiä harjoittavien tuottajien tarkasteltavana olevan tuotteen vienti suuntautui suoraan yhteisön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti yhteisön riippumattomien asiakkaiden tai kolmansissa maissa olevien riippumattomien kauppiaiden tosiasiallisesti maksamien tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(51) Etuyhteydessä olevien tuojiensa kautta tapahtuneen myynnin osalta vientihinta muodostettiin riippumattomilta asiakkailta laskutettavan jälleenmyyntihinnan perusteella. Oikaisuja tehtiin kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välissä kyseiselle tuojalle aiheutuneiden kustannusten, myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten, sekä kohtuullisen voittomarginaalin huomioon ottamiseksi polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

c) Vertailu

(52) Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi normaaliarvon ja vientihinnan välillä hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet otettiin asianmukaisesti huomioon oikaisujen muodossa polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Kaikille tutkituille vientiä harjoittaville tuottajille on myönnetty oikaisut kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, tuontimaksujen, luottokustannusten, myynninjälkeisten kustannusten, palkkioiden, alennusten, hyvitysten sekä valuutanvaihtojen erojen mukaisesti aina, kun se katsottiin perustelluksi.

d) Polkumyyntimarginaalit

(53) Tutkittujen yritysten polkumyyntimarginaalit määritettiin vertaamalla tuotetyyppikohtaista normaaliarvon painotettua keskiarvoa tuotetyyppikohtaiseen vientihinnan painotettuun keskiarvoon.

(54) Koska kolmelle neljästä otokseen kuuluvasta chileläisestä vientiä harjoittavasta tuottajasta vahvistettiin polkumyyntimarginaaliksi nolla, polkumyynnin perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti ilmoittautuneiden vientiä harjoittavien tuottajien, joita ei tutkittu yksilöllisesti, polkumyyntimarginaali vahvistettiin polkumyynnin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti sen otoksessa mukana olevan yrityksen polkumyyntimarginaalin perusteella, jonka osalta polkumyynnin olemassaolo vahvistettiin. Koska yhteistyössä toimimisen aste oli korkea, katsottiin tarkoituksenmukaiseksi vahvistaa yhteistyöstä kieltäytyneiden yritysten jäännöspolkumyyntimarginaali samalle tasolle.

(55) Polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

2. FÄRSAARET

a) Normaaliarvo

(56) Komissio tutki ensin polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko kukin vientiä harjoittava tuottaja myynyt tarkasteltavana olevaa tuotetta edustavassa määrin riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään viisi prosenttia vastaavasta yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä.

(57) Tästä tutkimuksesta kävi ilmi, että mikään vientiä harjoittavista tuottajista ei myynyt viljeltyä merilohta edustavassa määrin kotimarkkinoillaan tutkimusajanjakson aikana.

(58) Kuten polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, normaaliarvo perustui sen vuoksi otokseen kuuluvien yritysten tuotantokustannuksiin, joihin lisättiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa, tai sopivaan kolmanteen maahan tavanomaisessa kaupankäynnissä suuntautuneen viennin hintoihin edellyttäen, että kyseinen myynti oli edustavaa.

(59) Tässä suhteessa todettiin, että minkään vientiä harjoittavan tuottajan vientimyynti yksittäiseen kolmanteen maahan ei ollut edustavaa. Sen vuoksi komissiolla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin perustaa normaaliarvo otokseen kuuluvien yritysten tuotantokustannuksiin, joihin lisättiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa.

(60) Koska tarkasteltavana olevalla tuotteella ei ollut edustavaa kotimarkkinamyyntiä ja koska tuotteen kanssa samaan yleiseen luokkaan kuuluvilla muilla tuotteilla ei ollut kotimarkkinamyyntiä, pyrittiin löytämään hyväksyttävä menetelmä otokseen kuuluvien vientiä harjoittavien tuottajien tuotantokustannuksiin lisättävien myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton määrien laskemiseksi.

(61) Sen vuoksi päätettiin 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti määrittää normaaliarvot otokseen kuuluville vientiä harjoittaville tuottajille lisäämällä niiden omiin tuotantokustannuksiin otokseen kuuluvien chileläisten vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinamyynnistä aiheutuneet painotetut keskimääräiset myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä niiden saama painotettu voitto. Tämän menetelmän katsottiin soveltuvan tähän tilanteeseen parhaiten, koska Chileä koskee sama menettely kuin Färsaaria ja koska Chilen lohen tuotannonalan tuotanto- ja myyntirakenne on samanlainen kuin Färsaarten eli sekä Chilen että Färsaarten tuotannonalan toimijat ovat suuria integroituja yrityksiä.

(62) Ilmoituksen jälkeen eräs osapuoli esitti kyseistä menetelmää koskevia vastalauseita ja väitti, että komission ei olisi pitänyt käyttää chileläisille aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä niiden saamaa voittoa Färsaaria koskevan normaaliarvon määrittämisessä, koska Färsaarten ja Chilen markkinat eivät ole koon eivätkä kehitystason suhteen vertailukelpoisia keskenään. Lisäksi asianomaisen mielestä olisi pitänyt soveltaa 15 prosentin voittomarginaalia, jota komissio oli pitänyt asianmukaisena voittomarginaalina yhteisön tuotannonalalle alkuperäisessä tutkimuksessa, joka koski Norjaa.

(63) Tätä väitettä tarkasteltaessa olisi otettava huomioon, että Färsaarilla ei ole tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinoita, joten kysymys olemattomien kotimarkkinoiden ja joidenkin muiden kotimarkkinoiden vertailukelpoisuudesta on epäolennainen. Komissio katsoo näin ollen, että koska Färsaarilla ei ole tarkasteltavana olevan tuotteen tai muidenkaan samankaltaisten tuotteiden kotimarkkinoita, asianomaista aluetta koskeva normaaliarvo olisi tarkoituksenmukaisinta määrittää otokseen kuuluville chileläisille vientiä harjoittaville tuottajille aiheutuneiden painotettujen keskimääräisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä niiden saaman painotetun keskimääräisen voiton perusteella. Kuten johdanto-osan 61 kappaleessa on selostettu, tämän menetelmän katsottiin soveltuvan parhaiten, koska lohen tuotannonalan rakenne on molemmilla alueilla samanlainen. Käytettyä voittotasoa koskevan väitteen osalta olisi huomattava, että alkuperäisessä Norjaa koskeneessa tutkimuksessa vahinkomarginaalin laskemiseen käytettyä voittomarginaalia (15 prosenttia) ei pidä sekoittaa voittomarginaaliin, jota olisi käytettävä normaaliarvojen muodostamiseen nyt käynnissä oleviin tutkimuksiin liittyvissä polkumyyntiä koskevissa laskelmissa. Edellä esitetyistä syistä komission käyttämää menetelmää ei ole syytä muuttaa osapuolen esittämien väitteiden perusteella.

b) Vientihinta

(64) Todettiin, että färsaarelaisten vientiä harjoittavien tuottajien vienti tapahtui suoraan yhteisön riippumattomille asiakkaille. Tämän seurauksena ja polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti vientihinta määritettiin tosiasiassa maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

c) Vertailu

(65) Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi normaaliarvon ja vientihinnan välillä hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet otettiin asianmukaisesti huomioon oikaisujen muodossa polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(66) Kaikille tutkituille vientiä harjoittaville tuottajille on myönnetty oikaisut kuljetus-, merirahti-, vakuutus- ja luottokustannusten, alennusten ja hyvitysten erojen mukaisesti aina, kun se katsottiin soveltuvaksi ja perustelluksi.

d) Polkumyyntimarginaalit

(67) Polkumyyntimarginaalit määritettiin vertaamalla tuotetyyppikohtaista normaaliarvon painotettua keskiarvoa tuotetyyppikohtaiseen vientihinnan painotettuun keskiarvoon. Tämän vertailun perusteella kaikille kolmelle otoksen muodostavalle yritykselle vahvistettiin polkumyyntimarginaaliksi nolla. Lisäksi koska färsaarelaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen aste oli korkea, katsottiin asianmukaiseksi vahvistaa kaikkien muiden färsaarelaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaaliksi nolla.

3. NORJA

a) Yleistä

(68) Alkuperäisessä tutkimuksessa polkumyynnin arvioiminen tapahtui viejien tasolla, koska viljelijät myivät siihen aikaan kaiken tuotantonsa norjalaisille viejille eivätkä he olleet yleisesti tietoisia tuotteen lopullisesta määränpäästä. Koska kyseinen tilanne ei ole perusteellisesti muuttunut alkuperäisen tutkimuksen jälkeen, tässä tutkimuksessa on noudatettu samaa lähestymistapaa.

(69) Olisi myös huomattava, että alkuperäisen tutkimuksen aikana katsottiin hyväksyttäväksi valita edustava otos norjalaisista viljelijöistä ja perustaa sen määrittämisessä, oliko kunkin viejän kotimarkkinamyynti kannattavaa tai ei, sekä normaaliarvon määrittämisessä käytetyt "hankintakustannukset" otokseen kuuluvilta viljelijöiltä veloitettujen kotimarkkinoiden myyntihintojen painotettuun keskiarvoon. Samaa lähestymistapaa on noudatettu tässä tutkimuksessa edellä johdanto-osan 68 kappaleessa esitetyistä syistä.

(70) Lisäksi polkumyynnin tutkiminen rajoittui alkuperäisessä tutkimuksessa kahteen erityiseen tuotetyyppiin (ensiluokkaista laatua oleva tuore/jäähdytetty lohi, perattuna päineen ja tavanomaista laatua oleva tuore/jäähdytetty lohi, perattuna päineen), jotka edustivat yli 72 prosenttia otoksen kunkin kuuden viejän yhteisöön suuntautuvasta kokonaisviennistä. Samaa lähestymistapaa noudatettiin tässä tutkimuksessa, koska kyseisten kahden tuotetyypin todettiin edustavan vähintään 85 prosenttia kunkin tämän otoksen muodostavan viiden viejän yhteisöön suuntautuvasta kokonaisviennistä.

(71) Koska tässä tutkimuksessa esitettiin yhden koko maata koskevan tullin vahvistamista Norjan osalta, Norjalle määritettiin koko maata koskeva painotettu keskimääräinen normaaliarvo ja painotettu keskimääräinen vientihinta otokseen kuuluvien yritysten antamien tietojen perusteella.

b) Normaaliarvo

(72) Ensiksi tutkittiin, oliko kunkin viejän kotimarkkinamyynti, kokonaisuutena tarkasteltuna ja molempien tarkasteltavana olevien tuotetyyppien osalta, tapahtunut edustavassa määrin vai ei. Tässä suhteessa olisi muistutettava mieliin, että alkuperäisessä tutkimuksessa hylättiin muille viejille myydyt määrät, joiden lopullista määränpäätä myyjä ei voinut tietää. Ottaen lisäksi huomioon Norjan kotimarkkinoiden erityispiirteet vähintään 4 prosenttia (tavanomaisen 5 prosentin sijaan) tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvan viennin määrästä katsottiin riittäväksi kotimarkkinamyynnin pitämiseen edustavana. Koska tilanne ei ole perusteellisesti muuttunut tältä osin, molempia lähestymistapoja on sovellettu tässä tutkimuksessa.

(73) Eräs osapuoli väitti, että komission ei olisi pitänyt käyttää kotimarkkinamyyntiä, jonka osuus yhteisöön suuntautuvasta viennistä on alle viisi prosenttia ja arveli, että kotimarkkinoiden asiakkaille suuntautuva myynti on saattanut ohjautua edelleen yhteisön markkinoille. Ensimmäisen esitetyn väitteen osalta on huomattava, että polkumyynnin perusasetuksessa on nimenomaisesti säädetty mahdollisuudesta käyttää kotimarkkinamyyntiä silloinkin kun sen osuus on alle viisi prosenttia, mikäli veloitettujen hintojen katsotaan olevan edustavia kyseisillä markkinoilla 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Koska kulutus Norjan kotimarkkinoilla ei ollut alkuperäisen ja nyt käynnissä olevan tutkimuksen välisenä aikana olennaisesti muuttunut, tämä väite oli hylättävä. Toisen esitetyn väitteen osalta todettakoon, että komissio tarkisti tarkastelun kohteena olevan myynnin kotimarkkinaluonteen ja käytti ainoastaan kotimarkkinoiden lopullisille asiakkaille suuntautuvaa myyntiä.

(74) Ainoastaan yhden viejän osalta todettiin, että kotimarkkinamyynti, kokonaisuutena tarkasteltuna ja molempien tarkasteltavana olevien tuotetyyppien osalta, oli vähintään 4 prosenttia yhteisöön suuntautuvasta vientimyynnistä. Muilla otokseen kuuluvilla viejillä ei ollut kotimarkkinamyyntiä tai niiden kotimarkkinamyynti oli huomattavasti vähäisempää kuin edellä mainittu prosenttimäärä.

(75) Ainoan yrityksen osalta, jonka kotimarkkinamyynti todettiin edustavaksi, tutkittiin tämän jälkeen polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti, voitiinko sen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tässä suhteessa todettiin, että molempien tuotetyyppien osuus kotimarkkinoilla yksikkökustannuksia korkeammalla hinnalla myydystä myynnistä oli tutkimusajanjaksolla määrällisesti vähemmän kuin 80 prosenttia, mutta enemmän kuin 10 prosenttia.

(76) Edellä sanottu huomioon ottaen tuotetyyppikohtainen normaaliarvo määritettiin kyseessä olevan tuotetyypin osalta vähintään yksikkökustannuksia vastaavilla hinnoilla tapahtuneessa kotimarkkinamyynnissä veloitettujen hintojen painotettuna keskiarvona.

(77) Yksikkökustannukset, joita käytettiin sen määrittämiseksi, tapahtuiko kotimarkkinamyynti tavanomaisessa kaupankäynnissä, laskettiin lisäämällä yksikkökohtaisiin "hankintakustannuksiin" asianomaiselle viejälle samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnistä aiheutuneet yksikkökohtaiset myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset. Yksikkökohtaiset "hankintakustannukset" kunkin tuotetyypin osalta saatiin määrittämällä "viljelijöiden" otokseen kuuluvien yritysten hintojen painotettu keskiarvo tavanomaisessa kaupankäynnissä riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla tapahtuneessa myynnissä.

(78) Otokseen kuuluvien muiden neljän viejän osalta, joiden myynti ei ollut edustavaa, normaaliarvo määritettiin "hankintakustannusten" perusteella edellä esitetyn mukaisesti lisäämällä niihin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan ja 6 kohdan c alakohdan mukaisesti. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten määrä ja käytetty voittomarginaali perustuivat niihin vastaaviin määriin, jotka laskettiin sen ainoan viejän osalta, jonka normaaliarvo perustui sen kotimarkkinamyyntiin.

(79) Eräs osapuoli väitti, oli virheellistä käyttää ainoastaan yhdelle viejälle aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja sen saamaa voittoa ja valitti, että kyseisiä tietoja ei ollut ilmoitettu. Asianomaisen mielestä käytetyt määrät olivat prosentuaalisesti alhaisemmat kuin alkuperäisessä tutkimuksessa sovelletut määrät. Näiden väitteiden osalta olisi ensiksikin huomattava, että kyseinen osapuoli ei ollut ehdottanut mitään muutakaan mahdollista vaihtoehtoa ja että tutkimuksen aikana Chilen osalta havaittujen määrien käyttäminen ei olisi asianomaisen kannalta johtanut yhtään sen myönteisempään tulokseen. Lisäksi ei ollut syitä, joiden vuoksi olisi pitänyt soveltaa alkuperäisen tutkimuksen yhteydessä todettuja prosenttimääriä, koska 11 artiklan 9 kohdassa on kyse saman menetelmän soveltamisesta kuin alkuperäisessä tutkimuksessa (silloin kun olosuhteet eivät ole muuttuneet) eikä siitä, että polkumyyntiä koskevissa laskelmissa olisi tosiasiallisesti sovellettava samoja tietoja. Kyseinen vaatimus näin ollen hylättiin. Mitä tulee myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa koskevien tietojen ilmoittamiseen ainoastaan yhden viejän osalta on todettava, että kyseisiä ei tietoja voitu ilmoittaa luottamuksellisuussyistä.

(80) Edellä esitetyn mukaisesti kullekin otokseen kuuluvalle viejälle määritetyt normaaliarvot painotettiin niiden yhteisön asiakkaille myytyjen määrien perusteella, jotta Norjan osalta saataisiin määritettyä keskimääräinen normaaliarvo.

c) Vientihinta

(81) Niissä tapauksissa, joissa vientimyynti tapahtui yhteisön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(82) Tietyissä tapauksissa etuyhteydessä oleva yritys, "jalostaja", toi tuotetta yhteisöön jalostaakseen sen ja myydäkseen sen savustettuna tai marinoituna lohena. Näissä tapauksissa luotettavat vientihinnat saadaan yleensä vähentämällä kaikki tuonnin ja jälleenmyynnin väliset kustannukset ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta veloitetuista hinnoista polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Todettiin kuitenkin, että yhtä lukuun ottamatta kaikkien kyseisten viejien myynti niiden etuyhteydessä oleville jalostajille tapahtui hinnoilla, jotka vastasivat täysin otokseen kuuluvien viejien yhteisön riippumattomilta asiakkailta veloittamia hintoja. Näissä tapauksissa todettiin lisäksi, että sekä viejät että etuyhteydessä olevat jalostajat saivat kohtuullisia voittoja, ja että jalostajat eivät näyttäneet hyötyvän niihin etuyhteydessä olevien norjalaisten viejien taloudellisesta tuesta. Sen vuoksi pääteltiin, että kyseisten etuyhteydessä olevien jalostajien maksamat hinnat olivat luotettavia ja niitä voitiin käyttää vientihinnan määrittämiseksi tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(83) Vientihinta määritettiin polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen ainoan viejän osalta, jonka todettiin myyvän sen etuyhteydessä oleville jalostajille hinnoilla, jotka eivät vastanneet otokseen kuuluvien viejien yhteisön riippumattomilta asiakkailta veloittamia keskimääräisiä hintoja.

(84) Yksi osapuoli esitti, että kaikkien viejien osalta olisi pitänyt muodostaa laskennalliset vientihinnat. Tämä väite hylättiin, koska polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa voidaan soveltaa ainoastaan silloin, kun vientihintojen katsotaan olevan epäluotettavat, mikä oli asianlaita ainoastaan yhden viejän osalta.

(85) Edellä esitetyn mukaisesti kullekin otokseen kuuluvalle viejälle määritetyt vientihinnat painotettiin niiden yhteisön asiakkaille myytyjen määrien perusteella, jotta Norjan osalta saataisiin määritettyä viennin keskihinta.

d) Vertailu

(86) Edellä esitetyn mukaisesti määritettyjä keskimääräistä normaaliarvoa ja viennin keskihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi normaaliarvon ja vientihinnan välillä hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet otettiin asianmukaisesti huomioon oikaisujen muodossa polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Niinpä vientihintaan tehtiin oikaisuja alennusten, hyvitysten, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, luottokustannusten ja myynnin jälkeisten kustannusten sekä norjalaisen lohen yhteisöön suuntautuvan viennin yhteydessä kannettavien vientitullien erojen mukaisesti aina, kun ne katsottiin soveltuviksi ja todetun näytön tukemiksi. Samaan tapaan tehtiin oikaisuja normaaliarvoon kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten sekä luottokustannusten erojen mukaisesti.

(87) Yksi osapuoli epäili, että oikaisujen tosiasiallista tasoa ei ollut ilmoitettu. Tosiasiallisia määriä ei kuitenkaan voitu ilmoittaa luottamuksellisuussyistä.

e) Polkumyyntimarginaali

(88) Polkumyyntimarginaali määritettiin polkumyynnin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa vientihintojen painotettuun keskiarvoon.

(89) Kyseisen vertailun mukaan koko maata koskeva polkumyyntimarginaali on nolla.

(90) Yksi osapuoli väitti, että mikäli painotettua keskimääräistä normaaliarvoa olisi vertailtu yksittäisten vientitapahtumien kanssa, kuten asianomaisen mielestä olisi pitänyt tehdä, olisi sen perusteella ilmennyt polkumyyntiä. Myös komissio oli varmuuden vuoksi määrittänyt Norjaa koskevan polkumyyntimarginaalin vertailemalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja yksittäisten vientitapahtumien hintoja. Tulosten perusteella Norjan osalta ilmeni ainoastaan vähimmäistasoa oleva polkumyyntimarginaali, mikä merkitsi sitä, että painotetun keskimääräisen normaaliarvon vertailu painotettuun vientihintaan oli menetelmä, joka antoi oikean käsityksen harjoitetusta polkumyynnistä. Väite näin ollen hylättiin.

(91) Yksi osapuoli väitti, että laskelmien olisi pitänyt osoittaa polkumyyntiä esiintyneen, koska eräälle tietylle merkittävälle norjalaiselle toimijalle oli aiheutunut tappioita tutkimusajanjakson aikana. Kyseinen osapuoli väitti niin ikään, että useat norjalaiset viejät kiersivät hintasitoumuksia ja että tämä oli merkki siitä, että polkumyyntiä esiintyi. Ensiksi olisi huomattava, että yksittäisten yritysten taloudellisen tuloksen korostuminen ei vaikuta siihen, minkälaisena Norjan lohen tuotannonalan tilannetta pidetään kokonaisuutena. Norjan lohen tuotannonalan tilanne tutkimusajanjakson aikana oli itse asiassa varsin epäyhtenäinen, mikä on tyypillistä useimmille muillekin tuotannonaloille, joilla tietyt yritykset tekevät tappioita ja tietyt voittoja. Lisäksi koska yrityksille aiheutuu tappioita monista eri syistä (mm. poikkeuksellisista rakenneuudistuskustannuksista, muihin tuotteisiin tai maihin tehtyjä investointeja koskevista tappioista), ei yksin se, että yritykset ovat olleet tutkimusajanjakson aikana tappiollisia välttämättä merkitse sitä, että ne harjoittaisivat tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntiä. Hintasitoumusten osalta olisi huomattava, että kyseinen osapuoli ei esittänyt väitteensä tueksi mitään olennaista näyttöä. Lisäksi todettakoon, että vaikka on totta, että tietyt sitoumukset peruutettiin rikkomisten jälkeen, kyseiset sitoumukset pysyivät kuitenkin valtaosaltaan voimassa eikä tutkimuksesta ilmennyt näyttöä siitä, että asianomaiset yritykset eivät olisi niitä noudattaneet. Väitteitä ei näin ollen hyväksytty.

f) Polkumyynnin toistumisen todennäköisyys

i) Tuotantokapasiteetti

(92) Kaikki otokseen kuuluvat norjalaiset kasvattajat yhtä lukuun ottamatta toimivat tutkimusajanjaksolla täydellä kapasiteetilla.

(93) Norjan tuotantokapasiteetti riippuu Norjan viranomaisten myöntämistä lisäluvista ja myös viranomaisten vahvistamista rehukiintiöitä koskevista menettelyistä. Norjalaiset osapuolet ovat ilmoittaneet, että myönnettävien lupien määrän lisääminen ja rehukiintiöiden laajentaminen tapahtuu kestävän markkinakasvun mukaisesti.

(94) Yksi osapuoli väitti, että Norja tulee pian lisäämään tuotantokapasiteettiaan yli 10 prosentilla sen jälkeen, kun Norjan viranomaiset myönsivät 90 lisätuotantolupaa marraskuussa 2002 ja että yksin tämän seikan perusteella on todennäköistä, että Norjasta yhteisöön tapahtuvaan vientiin liittyvä vahingollinen polkumyynti jatkuu.

(95) Katsottiin kuitenkin, että yksinomaan tuotantolupien määrän kasvu ei välttämättä johda tosiasiallisen tuotannon kasvuun, sillä viimeksi mainittu riippuu myös rehukiintiön tasosta. Katsottiin myös, että koska tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantojakson pituus on vähintään kaksi vuotta, mahdollinen tuotannon kasvu näkyisi yhteisön markkinoilla vasta vuoden 2004 lopusta lähtien. Lyhyellä aikavälillä tuotantokapasiteetin mahdollisella kasvulla ei sen vuoksi yleensä ole vaikutusta myyntimäärien tasoon yhteisöön suuntautuva vienti mukaan lukien. On joka tapauksessa selvää, että tuotantokapasiteetin kasvu sinänsä ei merkitse sitä, että Norjasta tuleva lisävienti suuntautuisi yhteisöön vahinkoa aiheuttavin hinnoin. Väite näin ollen hylättiin.

ii) Vientimyynti muihin maihin (hinnat, määrät, polkumyynti)

(96) Muihin maihin suuntautuvan myynnin hintasuuntausten ja määrien tarkastelu suoritettiin tilastotietojen ja otokseen kuuluvilta yrityksiltä kerättyjen tietojen perusteella.

(97) Tilastotietojen perusteella tehtävää tarkastelua vaikeutti se, että lohen vienti kirjattiin tilastollisten koodien mukaisesti, joissa ei tehdä eroa tuotetyyppien välillä, ja se, että hinnat voivat vaihdella huomattavasti tuotetyypistä riippuen. Vietyjen määrien tarkastelu osoitti, että (toimenpiteiden käyttöönottoa edeltävän ajanjakson ja tutkimusajanjakson välisenä aikana) tarkasteltavana olevan tuotteen vienti Norjasta kehittyville markkinoille kuten Venäjälle ja Puolaan kasvoi hyvin merkittävästi. Muille perinteisemmille markkinoille kuten Japaniin, Hong Kongiin ja Taiwaniin suuntautuvan viennin kasvu noudatti läheisemmin yhteisöön, joka myös luetaan perinteisiin markkinoihin, suuntautuvan viennin kasvua. Tämän perusteella olisi odotettavissa, että lisääntyneestä tuotantokapasiteetista johtuvasta lisäviennistä suurin osa suuntautuisi ennemmin näille kehittyville ja jatkuvasti laajentuville markkinoille kuin yhteisön kaltaisille perinteisille markkinoille, jotka ovat jo saavuttaneet tietyn vakauden.

(98) Saman ajanjakson aikana hinnat pysyivät huomattavan vakaina perinteisten markkinoiden osalta ja EU:n ulkopuolisiin maihin suuntautuvan viennin hinnat olivat kokonaisuutena katsoen keskimäärin korkeammat kuin yhteisön markkinoiden hinnat. Kehittyvien markkinoiden hinnat ovat jonkin verran laskeneet, mitä sopi odottaakin voimakkaasti kasvavilla markkinoilla.

(99) Otokseen kuuluvilta yrityksiltä saatujen tietojen perusteella on vahvistettu, että lohen vienti Norjasta EU:n ulkopuolisiin maihin tapahtui keskimäärin korkeammilla hinnoilla kuin yhteisöön suuntautuva vienti.

(100) Ottaen huomioon sen seikan, että yhteisön markkinat ovat jo pitkään olleet Norjasta peräisin olevan lohen tärkeimmät vientimarkkinat, voidaan olettaa, että jos toimenpiteet kumotaan, vietyjen määrien ja hinnoittelun kehitys tulee olemaan ennemmin samanlainen kuin muilla perinteisillä markkinoilla kuin Puolan ja Venäjän kaltaisilla markkinoilla. Vastaavasti jos toimenpiteet kumotaan, hinnat todennäköisesti pysyvät vakaina ja määrät kasvavat ainoastaan samassa määrin kuin ne ovat tehneet toimenpiteiden käyttöönottoa seuraavana ajanjaksona. Olisi myös huomattava, että muille perinteisille markkinoille eli Japaniin, Hong Kongiin ja Taiwaniin suuntautuva vienti ei näytä tapahtuneen polkumyyntihinnoilla tutkimusajanjakson aikana.

(101) Ilmoituksen jälkeen useat osapuolet väittivät, että polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä koskeva tarkastelu perustui optimistisiin olettamuksiin, jotka voivat hyvin jäädä toteutumatta. Väitettiin esimerkiksi, että Puola ja Venäjä eivät ole todellisia lopullisia markkinoita vaan ainoastaan väliaikaisia markkinoita, joiden kautta lohi uudelleenlastataan yhteisöön. Kaupallisten tilastojen tarkastelusta on kuitenkin ilmennyt ainoastaan vähäpätöisiä tarkasteltavana olevan tuotteen lähetyksiä asianomaisista maista yhteisöön. Lisäksi asianomaiset osapuolet eivät toimittaneet lainkaan näyttöä väitteidensä tueksi tässä yhteydessä. Kyseinen vaatimus oli näin ollen hylättävä.

iii) Päätelmät

(102) Edellä selitetyn markkinatilanteen huomioon ottaen pidetään epätodennäköisenä, että ainakaan lyhyellä aikavälillä yhteisöön vietäisiin merkittäviä määriä, jos toimenpiteet kumotaan. Vaikka ei voida olla ottamatta huomioon sitä, että tilanne voisi vuoden 2004 lopusta alkaen alkaa muuttua uusien tuotantolupien myöntämisen johdosta, katsotaan, että suurin osa kaikesta Norjasta peräisin olevan viennin kasvusta tulee suuntautumaan ennemmin laajentuville kehittyville markkinoille kuin yhteisöön. Kuten tutkimuksesta on käynyt ilmi, tarkasteltavana olevan tuotteen vienti perinteisille markkinoille, myös yhteisöön, ei tapahtunut tutkimusajanjakson aikana polkumyyntihinnoilla, joten hintojen voidaan kohtuudella odottaa pysyvän vakaina eikä niiden odoteta olevan polkumyyntihintoja myöskään siinä tapauksessa, että Norjasta peräisin oleva tuotanto lisääntyy, kuten johdanto-osan 100 kappaleessa todetaan.

(103) Sen vuoksi päätellään, että jos Norjaa koskevat toimenpiteet kumotaan, on epätodennäköistä, että tarkasteltavana olevan tuotteen vienti yhteisöön polkumyyntihinnoilla toistuisi.

E. VIENTITUET

1. ALUSTAVAT HUOMAUTUKSET

(104) Alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, että Norjan viranomaiset myönsivät joitakin tukia, joiden todettiin olevan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavia tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan mukaisesti. Ohjelmia, jotka todettiin alkuperäisessä tutkimuksessa tasoitustullin käyttöönoton mahdollistaviksi, tutkittiin tässä tarkastelussa. Lisäksi tutkittiin, hyötyivätkö tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajat/viejät muista tukijärjestelmistä.

(105) Komissio tutki tältä osin, ovatko julkiset toimielimet, joihin lasketaan kuuluviksi myös kaikki Norjan valtion valvonnassa olevat julkiset ja yksityiset yksiköt, antaneet norjalaisille lohenviljelijöille tukien vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Lisäksi tutkittiin, saivatko tämän taloudellisen tuen vastaanottajat siitä myös etua.

(106) Vaikka alkuperäisen tutkimuksen tapaan Norjan viranomaisten suostumuksella tutkittiin rajallinen määrä edustavia yrityksiä, katsottiin asianmukaiseksi määrittää yksi koko maata koskeva tuen määrä.

(107) Tutkimuksessa määritettiin myös, johtaako toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti vai epätodennäköisesti tuen jatkumiseen tai toistumiseen.

2. SOPIMUS EUROOPAN TALOUSALUEESTA (ETA-SOPIMUS)

(108) Norjan viranomaiset toistivat alkuperäisessä tutkimuksessa esittämänsä väitteen, että tasoitustoimenpiteiden soveltamista kalatalousalalla olisi harkittava ja arvioitava ainoastaan suhteessa ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 9 määrättyihin velvoitteisiin ja pöytäkirjassa olevan 4 artiklan 1 ja 2 kohdan yhteisestä tulkinnasta annettuihin yhteisiin julistuksiin.

(109) Norjan viranomaiset viittasivat pöytäkirjassa 9 olevan 4 artiklan 1 kohtaan, jossa määrätään, että kilpailua vääristävä valtion varoista myönnettävä tuki kalataloudelle kielletään. Lisäksi viitattiin yhteiseen julistukseen, jossa todetaan seuraavaa: "Koska EFTA-valtiot eivät noudata kalastuspolitiikkaa koskevaa yhteisön säännöstöä ('acquis communautaire'), katsotaan, että viitattaessa valtion varoista myönnettävään tukeen, sopimuspuolet arvioivat mahdollista kilpailun vääristymistä ETY:n perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan perusteella ja suhteessa kalastuspolitiikkaa koskevaan merkitykselliseen yhteisön säännöstöön ('acquis communautaire') sekä ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdasta annettuun yhteiseen julistukseen." Toisin sanoen Norjan viranomaiset väittävät, että mahdollisten kilpailuvääristymien arvioinnin olisi perustuttava asianomaisten ETA:n EFTA-valtioiden myöntämän tuen ja yhteisön myöntämän tuen vertailuun, ja jos kilpailun vääristymiä todetaan, valtiontuki on poistettava.

(110) Alkuperäisen tutkimuksen tapaan olisi muistutettava mieliin, että ETA-sopimuksen 26 artiklassa kielletään tasoitustoimenpiteiden soveltaminen, ellei sopimuksessa toisin määrätä. ETA-sopimuksen 20 artiklassa puolestaan todetaan selvästi, että kalaan sovellettavat määräykset ja järjestelyt esitetään pöytäkirjassa 9. Pöytäkirjassa 9 olevan 4 artiklan 3 kohdassa annetaan nimenomaisesti mahdollisuus tasoitustoimenpiteiden soveltamiseen kalatalouden tukien vahingollisen vaikutuksen korjaamiseksi. Sopimuksen pöytäkirjassa 13 rajataan tasoitustoimenpiteiden käyttö niihin aloihin, joilla yhteisön säännöstöä ei ole täysin omaksuttu. Tämä on tilanne kalatalouden osalta.

3. OHJELMAT, JOIDEN TODETTIIN ALKUPERÄISESSÄ TUTKIMUKSESSA OLEVAN TASOITUSTULLIN KÄYTTÖÖNOTON MAHDOLLISTAVIA

a) Eriytetyt sosiaaliturvamaksut

(111) Norjassa työnantajien sosiaaliturvamaksut vaihtelevat työntekijöiden asuinalueen mukaan. Alkuperäisen tutkimuksen tapaan voimassa oleva järjestelmä koostuu viidestä maantieteellisestä vyöhykkeestä, joita koskevat maksut ovat eriytettyjä. Maksut vaihtelevat 14,1 prosentista työntekijöiden bruttopalkasta vyöhykkeellä 1 0 prosenttiin vyöhykkeellä 5:

>TAULUKON PAIKKA>

(112) Norjan viranomaisten mukaan vyöhykkeitä tarkistettiin vuonna 1999, mutta tuolloin tehtiin ainoastaan vähäisiä muutoksia. Jotkut alat, kuten kaivosala ja televiestintäala, on jätetty eriytettyjen sosiaaliturvamaksujen järjestelmän ulkopuolelle. Näillä aloilla maksetaan 14,1 prosentin suuruisia maksuja työntekijöiden asuinpaikasta riippumatta. Erisuuruiset maksut eivät ole muuttuneet alkuperäisen tutkimuksen jälkeen.

(113) Eriytetyt työnantajien sosiaaliturvamaksut muodostavat tukien vastaisen perusasetuksen 2 artiklan mukaisen tuen. Tätä järjestelmää koskevat päätelmät ovat samat kuin alkuperäisessä tutkimuksessa.

(114) Työnantajan sosiaaliturvamaksujen alentaminen tai niistä vapauttaminen on Norjan viranomaisten myöntämää taloudellista tukea. Järjestelmä perustuu siihen, että julkisista tuloista luovutaan tai niitä ei kanneta. Kun työnantajan sosiaaliturvamaksuja alennetaan tai niistä vapautetaan, julkiset tulot vähenevät kaikilla vyöhykkeillä vyöhykettä 1 lukuun ottamatta. Tästä syystä järjestelmä vastaa tukien vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa vahvistettua taloudellisen tuen määritelmää.

(115) Järjestelmän kautta annetaan selvästikin etua työnantajille tukien vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Palkatessaan vyöhykkeillä 2-5 asuvia työntekijöitä työnantajat saavat etua verrattuna tilanteeseen, että kaikki työntekijät asuisivat vyöhykkeellä 1 ja heihin sovellettaisiin 14,1 prosentin perusmaksua. Järjestelmän kautta annetaan työnantajille tosiasiallinen sijainnista johtuva etu, sillä useimmat työntekijät asuvat samalla vyöhykkeellä kuin työnantaja. Työnantajille vyöhykkeillä 2-5 asuvien työntekijöiden työllistämisestä koituva etu vastaa tosiasiallisesti maksettujen sosiaaliturvamaksujen ja niiden maksujen välistä erotusta, jotka työnantajat olisivat joutuneet maksamaan, jos sosiaaliturvamaksujen 14,1 prosentin perusmaksua olisi sovellettu. Tuen määrä olisi sen vuoksi mitattava, kuten alkuperäisessä tutkimuksessa, suhteessa sosiaaliturvamaksun perusmaksua suurempaan määrään.

(116) Vyöhykkeille 2-5 sijoittautuneet työnantajat maksavat vähemmän kuin vyöhykkeen 1 perusmaksun ja sen vuoksi etu annetaan ainoastaan kyseisille vyöhykkeille sijoittautuneille yrityksille. Näin ollen kyseessä oleva tuki on erityinen tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(117) Alkuperäisen tutkimuksen tapaan Norjan viranomaiset eivät pystyneet antamaan lohenviljelyteollisuuden maksamia sosiaaliturvamaksuja koskevia kokonaislukuja. Tämän vuoksi edun laskemisen perusteena käytettiin eri vyöhykkeille sijoittautuneiden tutkittujen viljelijöiden sosiaaliturvamaksuja. Tuen määrä laskettiin vertaamalla tosiasiallisesti maksettuja sosiaaliturvamaksuja siihen määrään, joka olisi tullut maksettavaksi, jos sosiaaliturvamaksujen 14,1 prosentin perusmaksua olisi sovellettu.

(118) Tästä saatavaa erotusta pidettiin lohenviljelijöille koituvana etuna. Tuen kokonaismäärä ilmaistuna prosentteina tutkittujen viljelijöiden (vyöhykkeen 1 viljelijät mukaan lukien) liikevaihdosta on 0,84 prosenttia.

b) Norjan teollisuus- ja aluekehitysrahasto (SND)

(119) SND perustettiin lailla nro 97 3 päivänä heinäkuuta 1992 ja se aloitti toimintansa 1 päivä tammikuuta 1993. SND kuuluu kauppa- ja teollisuusministeriölle ja sen tehtävänä on täytäntöönpanna julkishallintoon kuuluvaa politiikkaa. SND:n tavoitteena on edistää liikeyritysten kannattavuutta ja taloudellista kehitystä kaikkialla Norjassa osallistumalla Norjan kaupan ja teollisuuden kehittämiseen, nykyaikaistamiseen ja rakenneuudistukseen sekä tuotteiden kehittämiseen ja uusien laitosten perustamiseen. Se pyrkii myös edistämään toimia, jotka mahdollistavat vakaan ja kannattavan työllisyyden ja antavat mahdollisuuksia aloilla, joilla on erityisiä työllisyysongelmia tai joiden talouden perusta on perinteisesti heikko.

(120) SND antaa kannustimia yrityksille avustusten, lainojen ja lainatakuiden muodossa.

i) Avustukset

(121) Lohenviljelijöille tarkoitetut avustusohjelmat rahoitetaan kauppa- ja teollisuusministeriön sekä paikallishallinto- ja aluekehitysministeriön talousarvioista. Näiden ministeriöiden rahoittamat ohjelmat ovat olleet toiminnassa vuodesta 1996 lähtien. Kalastusministeriö käynnisti kaksi rahoittamaansa uutta ohjelmaa: vuonna 1997 NUMARIO ja vuonna 2001 merialan kehittämisavustus. Lohenviljelyala ei kuitenkaan ole käyttänyt niitä ja sen vuoksi niitä ei tarkasteltu enempää.

(122) Seuraavat ohjelmat on tarkoitettu lohenviljelijöille:

1. Kehittämisavustukset.

2. Aluekehitysavustukset.

(123) Ohjelmasta 2 avustetaan ainoastaan tiettyjä alueita, kun taas ohjelma 1 ei ole maantieteellisesti rajattu, vaan on toiminnassa pääasiassa avustettujen alueiden ulkopuolella. Molemmat ohjelmat ovat olleet toiminnassa alkuperäisestä tutkimusajanjaksosta lähtien ja tehdyt muutokset ovat olleet vähäisiä.

(124) SND:llä on useita muita avustusohjelmia. Lohenviljelyala ei kuitenkaan ole käyttänyt niitä.

(125) Lohenviljelijöille tarkoitettujen avustusten kokonaismäärän todettiin vähentyneen alkuperäisen tutkimusajanjakson jälkeen.

Tuen olemassaolo

(126) Avustusjärjestelmän kautta annetaan taloudellista tukea, koska kyseessä on varojen suora siirto viranomaisilta edunsaajille tuen vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti. Lohentuottajat saavat järjestelmästä etua, koska investointikustannukset alenevat avustuksen määrää vastaavasti. SND-avustuksissa on siten kyse tuesta.

Erityisyys

(127) SND-avustusten osalta erityisyys määritettiin alkuperäisessä tutkimuksessa kaksinkertaisena:

- alueellinen erityisyys ja

- objektiivisten arviointiperusteiden puuttuminen ja se, että muuta kuin alueellista tukea ei ole mahdollista saada ilman eri toimenpiteitä.

(128) Tutkimusajanjaksolla lohenkasvatusalalle ei annettu koko maahan sovellettavia avustuksia (ohjelma 1). Tämän vuoksi erityisyyttä ei tarkasteltu.

(129) Ohjelman 2 osalta tukea saavat ainoastaan tiettyjen alueiden yritykset, ei tosin yksinomaan lohentuottajat, joten kyseessä on erityisyys tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Edun laskeminen

(130) Vaikka SND-avustuksia käytettiin yleensä ottaen pysyvien vastaavien hankintaan, ne ovat toistuvia tukia, joita edunsaajat saavat säännöllisesti. Lisäksi niitä ei myönnetty suurina, keskitettyinä määrinä kuten alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla ja myönnetyt määrät olivat suhteellisen pieniä. Sen vuoksi avustusten arvo voidaan kuluttaa tutkimusajanjaksolla.

(131) Avustuksista saatavan edun osuus tutkimusajanjaksolla ilmaistuna prosentteina norjalaisten lohenkasvattajien myynnin kokonaisarvosta on 0,26 prosenttia. Kuten johdanto-osan 153 kappaleessa selostetaan lähemmin, ei voitu varmuudella vahvistaa, koituiko tämä tuen määrä tosiasiallisesti kokonaisuudessaan lohentuotannon hyväksi.

ii) Lainat

(132) Alkuperäisessä tutkimuksessa SND-lainaohjelman todettiin olevan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava. Rahoitusta saatiin julkisista varoista ja etu muodostui lainoista, joiden korko oli alempi kuin samanlaisten kaupallisilla markkinoilla tarjottavien lainojen korot. Lisäksi SND-lainat kalanviljelyalalle aiheuttivat huomattavia tappioita.

(133) Sen määrittämiseksi, saavatko tutkitut viljelijät edelleen etua, tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksettua SND-lainojen korkoa verrattiin tavanomaiseen kaupalliseen korkoon. Vertailulainana on käytetty samansuuruista lainaa, jossa on samanlainen takaisinmaksuaika ja jonka lainaaja on saanut kotimaan markkinoilla toimivalta edustavalta yksityiseltä pankilta. Tarkastelusta kävi ilmi, että SND-lainaohjelma korkoineen oli verrattavissa yksityisten markkinoiden lainaohjelmaan. Sen vuoksi tutkitut viljelijät eivät saa etua.

(134) SND:lle aiheutuneet tappiot, jotka johtuivat siitä, että lainoja ei maksettu takaisin, todettiin vähäisiksi. Lisäksi korkoon sisältyi riski muiden kuin alhaisen riskin lainojen osalta.

(135) Sen vuoksi lainaohjelmasta ei todettu myönnettävän tukea.

iii) Lainatakuut

(136) Alkuperäisessä tutkimuksessa SND-lainaohjelma muodosti tuen. Olisi muistettava, että SND myönsi taloudellista tukea, ja lohenviljelijöille, joiden lainat taattiin siten, että takausta ei annettu kaupallisin perustein, koitui etua.

(137) SND:lle kyseisestä ohjelmasta koituneet kokonaistappiot olivat erittäin vähäisiä alkuperäisen tutkimusajanjakson jälkeen, ja kalankasvatusalalle kokonaisuudessaan, lohenkasvatus mukaan luettuna, ei koitunut mitään tappioita tutkimusajanjaksolla. Lisäksi ei voitu vahvistaa, että takuumaksut eivät kattaneet takaisinmaksamattomia lainoja.

(138) Tältä osin kyseisestä ohjelmasta ei tällä hetkellä myönnetä tukea.

c) Kuljetustuet

(139) Alkuperäisessä tutkimuksessa kuljetustukijärjestelmä todettiin erityiseksi ja sen vuoksi tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaksi. Kyseisen järjestelmän osalta tuen todettiin kuitenkin olevan ainoastaan 0,01 prosenttia.

(140) Tässä tarkastelussa todettiin, että 19 maakunnasta ainoastaan neljä sovelsi kuljetustukijärjestelmää ja avustusten kokonaismäärä yrityksille, jotka kuljettivat muiden kalatuotteiden lisäksi lohta, oli noin 600000 Norjan kruunua verrattuna 1420000 Norjan kruunuun aiemmassa tutkimuksessa.

(141) Avustuksesta saatu etu laskettiin prosentteina lohen kokonaismyynnin arvosta tutkimusajanjaksona ja tuen määrän todettiin olevan vähäpätöinen. Tästä syystä kyseistä järjestelmää ei tarkasteltu lähemmin tässä tarkastelussa.

d) Pohjois-Norjan ja Pohjois-Trondelagin aluekomissio

(142) Tutkimuksesta kävi ilmi, että lohialalle ei ole myönnetty uusia avustuksia vuoden 1998 jälkeen. Tästä syystä kyseistä järjestelmää ei tarkasteltu lähemmin tässä yhteydessä.

e) FOS/Rødfisk

(143) Marraskuussa 1991 pankkien yhteenliittymä Rødfisk, joka oli perustettu asettamaan entinen norjalainen lohen vientimonopolijärjestö FOS selvitystilaan, sai valtiolta 400 miljoonan Norjan kruunun lainan. Se kuoletettiin myöhemmin ja siitä tuli avustus. Alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, että kuoletetusta lainasta saatu etu siirrettiin lohenviljelijöille niiden FOS:ilta vaatimien korvausten maksamiseen. Avustuksen todettiin olevan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava ja etu myönnettiin ajanjaksolle, joka vastasi pysyvien vastaavien tavanomaista poistoaikaa asianomaisella tuotannonalalla. Tämä ajanjakso päättyi vuonna 1998 ja sen vuoksi tukea ei anneta tällä hetkellä.

(144) Lisäksi todettiin, että alkuperäisen tutkimuksen jälkeen tukea ei ole myönnetty FOS/Rødfiskin kaltaisista tukiohjelmista, joista koituu etua lohenviljelijöille. Tästä syystä kyseistä järjestelmää ei tarkasteltu lähemmin tässä tarkastelussa.

4. MUUT OHJELMAT

(145) Norjan tutkimusneuvoston (RCN) ohjelmia tutkittiin. RCN:n tavoitteena on tukea tutkimusta ja kehitystä (T & K) eri aloilla Norjassa. Tukijärjestelmän tarkoituksena on kehittää uutta tietämystä tutkimuksen ja kehityksen kautta. Tukeen kelpuutettuja ovat yliopistot, tutkimuslaitokset ja yritykset. Vastaanottajat voivat tehdä avustuksia koskevia ehdotuksia eivätkä avustukset koske vain tiettyjä alueita Norjassa. Joidenkin lohenviljelijöiden todettiin saavan T & K -tukea tästä ohjelmasta.

(146) Norjan valtio pyysi, että sallittaisiin yrityksille annettava tuki eli tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille myönnettävä käyttäjien ohjaamien hankkeiden T & K -tuki sen perusteella, että se myönnetään tukien vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdassa säädettyjen kriteereiden mukaisesti. T & K -tuen ei kuitenkaan katsottu olevan erityinen, koska ohjelma on yleisesti avoin kaikille talouden aloille.

(147) Sen vuoksi on päätelty, että RCN:n T & K -tukeen ei voida soveltaa tasoitustoimenpiteitä, koska tuki ei ole erityistä. Täten ei ole katsottu tarpeelliseksi arvioida tukien sallimista koskevaa pyyntöä.

(148) Minkään muun ohjelman ei todettu olevan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava. Lisäksi minkään muun laitoksen ei todettu myöntävän tukien vastaisessa perusasetuksessa tarkoitettua taloudellista tukea.

5. TUKIA KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

(149) Tukien vastaisen perusasetuksen säännösten mukaisesti seuraavista tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavista järjestelmistä myönnetyn tuen määrä arvon perusteella ilmaistuna on seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

Tuen kokonaismäärä arvon perusteella ilmaistuna on 1,1 prosenttia eli ainoastaan 0,1 prosenttia vähimmäistason yläpuolella. Tässä yhteydessä on myös palautettava mieliin, että kyseinen arvon perusteella ilmaistu 1,1 prosentin määrä toteutuu ainoastaan sillä olettamuksella, että kaikki SND:n avustuksista saatavat tuet koituisivat yksinomaan lohentuotannon hyväksi, mikä lähes varmasti ei anna tarkkaa kuvaa todellisesta tilanteesta kuten johdanto-osan 153 kappaleessa on tarkemmin selostettu.

6. TUEN JATKUMINEN TAI TOISTUMINEN

(150) Tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti komissio tutki, olisiko todennäköistä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi tuen jatkumiseen tai toistumiseen. Kyseisessä säännöksessä edellytetään, että tuen todennäköinen määrä lähitulevaisuudessa arvioidaan ottaen huomioon tutkimusajanjaksoa koskevat päätelmät.

(151) Norjan lohenviljelijöille tarkoitetun valtion tuen kokonaismäärän todettiin vähentyneen huomattavasti alkuperäisen tutkimuksen jälkeen. Alkuperäisessä tutkimuksessa tuen kokonaismäärän arvon perusteella ilmaistuna todettiin olevan 3,8 prosenttia. Monia alkuperäisessä tutkimuksessa tasoitustullin käyttöönoton mahdollistaviksi todettuja ohjelmia ei enää sovelleta (edellä mainitut FOS/Rødfiskin myöntämät avustukset) tai lohenviljelijöiden ei voitu osoittaa saaneen etua (kuljetustuet ja lainat/SND:n myöntämät lainatakuut). Lisäksi todettiin, että Norjan valtio ei ottanut käyttöön uusia ohjelmia, joista lohenviljelijät saavat etua.

(152) Etua saatiin edelleen vain kahdesta ohjelmasta, joiden todettiin alkuperäisessä tarkastelussa ja tämän tarkastelun aikana olevan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavia. Tässä yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon seuraavat kaksi huomiota.

(153) Ensiksikin tuen taso eriytettyjen sosiaaliturvamaksujen osalta (lohenviljelijöiden etu 0,84 prosenttia) on hieman laskenut alkuperäisen tutkimuksen jälkeen. Kyseessä on yleinen alueellinen ohjelma, jota ei ole tarkoitettu pelkästään lohenviljelijöille. Toiseksi myös SND:n lohenviljelijöille myöntämien avustusten osalta tuen tason vahvistetaan laskeneen 0,48 prosentista 0,26 prosenttiin alkuperäisen tutkimuksen jälkeen. SND:n osalta olisi todettava, että todettu avustusten taso on lähes varmasti liian korkea, sillä Norjan valtio pystyi antamaan tiedot ainoastaan sen tuen kokonaismäärästä, joka myönnettiin yrityksille, jotka muiden toimien lisäksi olivat mukana lohen tuotannossa tai myynnissä. Koska käytettävissä ei ollut täsmällisempiä lukuja, kyseiset luvut otettiin tarkastelun perustaksi nyt käynnissä olevassa tutkimuksessa huolimatta siitä, aiheutuiko avustuksista tosiasillista etua erityisesti lohentuotannolle. Tutkittujen kasvattajien toimitiloissa suoritetut tarkastuskäynnit kuitenkin vahvistivat, että useimpia avustuksia käytettiin itse asiassa loheen liittymättömiin pääomainvestointeihin kuten muiden lajien varastointiin ja pakkaustiloihin, joita ei käytetty yksinomaan lohen pakkaamiseen. Ei ollut mahdollista määrittää muihin tuotteisiin kuin loheen liittyvien investointien määrää. On joka tapauksessa selvää, että useat ilmoitetut avustukset eivät mahdollisesti liity suoraan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Vaikka näin ollen kaikkien avustusten oletettaisiin liittyvän tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, kyseiselle järjestelmälle todettu tuen määrä eli 0,26 prosenttia on suurin mahdollinen. Ottaen huomioon, että todellisuudessa lohelle koituneen edun määrä on kuitenkin pienempi, tuen kokonaistaso jää alle vähimmäistason.

(154) Tuen määrä tämän SND-järjestelmän osalta perustuu lohenkasvatusalalle tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksettuihin määriin. Norjan valtion lohenviljelijöille tutkimusajanjaksolla lupaamien avustusten summa oli kuitenkin huomattavasti pienempi kuin maksettu määrä, minkä perusteella saatiin edellä mainittu 0,26 prosentin luku. Kun otetaan huomioon lohenviljelijöille tutkimusajanjaksolla luvattujen avustusten kokonaismäärä (maksettujen avustusten kokonaismäärän sijaan), tuen kokonaisaste jää alle vähimmäistason. Tästä syystä ja ottaen huomioon, että ei ole merkkejä tuen määrän kasvamisesta, on epätodennäköistä, että tuki jatkuisi tai toistuisi vähimmäistason yläpuolella. Lohenkasvattajille vuonna 2002 luvattuja ja maksettuja määriä koskevat viralliset luvut vahvistavat lisäksi, että tuen aste on vähimmäistasoa.

(155) Lopuksi on pääteltävä, että tuen jatkuminen tai toistuminen on epätodennäköistä, sillä tuen nykyinen taso on erittäin lähellä vähimmäistasoa, ja tuen määrä lähitulevaisuudessa on todennäköisesti alle vähimmäistason. Tukien vastainen menettely olisi sen vuoksi päätettävä.

F. YHTEISÖN TUOTANNONALA

(156) Polkumyynnin perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 22 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevissa tutkimuksissa olisi tavallisesti noudatettava samaa menetelmää kuin tullien käyttöönottoon johtaneessa tutkimuksessa on käytetty. Ottaen kuitenkin huomioon yhteisön lohenkasvatusalan omistusrakenteessa viime vuosina tapahtuneet tietyt muutokset sekä eräät muut tekijät on huomattava, että yritykset, joiden katsotaan näissä tutkimuksissa muodostavan yhteisön tuotannonalan polkumyynnin perusasetuksen 4 artiklan ja tukien vastaisen perusasetuksen 9 artiklan mukaisesti, eivät välttämättä ole samat, joiden katsottiin muodostavan yhteisön tuotannonalan aiemmassa Norjaa koskevassa tutkimuksessa, jonka perusteella nyt tarkasteltavana olevat toimenpiteet otettiin käyttöön.

(157) On myös huomattava, että yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle päätettiin jättää kaikki tuottajat, jotka ovat etuyhteydessä norjalaisiin, chileläisiin ja färsaarelaisiin viejiin polkumyynnin perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen asetuksen 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kaksi yhteisöön sijoittautunutta tuottajaa ilmaisivat tyytymättömyytensä tämän tulkinnan johdosta. Ne totesivat, että vaikka ne kuuluvatkin monikansalliseen konserniin, joka harjoittaa lohenviljelytoimintaa Norjassa, Chilessä ja muissa kolmansissa maissa, konsernin tosiasiallinen emoyritys on Alankomaihin sijoittautunut pörssiyhtiö. Tämän perusteella ne katsoivat, että ne tulisi ottaa huomioon osana yhteisön tuotannonalaa. Tätä väitettä ei kuitenkaan voitu hyväksyä edellä olevissa johdanto-osan kappaleissa mainituista syistä.

(158) Edellä mainitun perusteella pääteltiin, että yritykset, jotka eivät olleet etuyhteydessä tutkimuksen kohteena olevien maiden viejiin, edustavat suurinta osaa (yli 80 prosenttia) yhteisön viljellyn merilohen tuotannosta, ja ne näin ollen muodostivat yhteisön tuotannonalan polkumyynnin perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan sekä tukien vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

G. VAHINKO

1. ALUSTAVAT HUOMAUTUKSET

(159) Koska viljellyn merilohen tuottajia on yhteisössä paljon, otantamenetelmien soveltaminen vahingon arvioimiseksi tarkastelua koskevassa tutkimuksessa otettiin huomioon vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa. Yhteisön tuottajien otoksen valinta perustui tuotannon ja myynnin sellaiseen suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa, polkumyynnin perusasetuksen 17 artiklan ja tukien vastaisen perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti. Kaikkia yhteisön viljellyn merilohen tuottajia pyydettiin näin ollen vireillepanoa koskevissa ilmoituksissa toimittamaan tiettyjä toimintaansa koskevia tietoja ajanjaksolta 1. heinäkuuta-31. joulukuuta 2001.

(160) Komissiolle toimitettujen tietojen perusteella otokseen valittiin alunperin seuraavat 17 yritystä:

- Gaelic Seafoods (Ireland) Ltd, Co. Galway, Irlanti,

- Johnson Seawell Ltd, Johnson Seafarms Ltd, Shetland, Yhdistynyt kuningaskunta,

- Orkney Sea Farms Ltd. Glasgow, Yhdistynyt kuningaskunta,

- Muirachmhainní Teo, Co. Galway, Irlanti,

- Ardvar Salmon Ltd, Saffron Walden, Yhdistynyt kuningaskunta,

- Hoganess Salmon Ltd, Wester Sound Salmon Ltd, Shetland, Yhdistynyt kuningaskunta,

- Cro Lax Ltd, Shetland, Yhdistynyt kuningaskunta,

- Bressay Salmon Ltd, Shetland, Yhdistynyt kuningaskunta,

- West Minch Salmon Ltd, Atlantic West Salmon Ltd, Sidinish Salmon Ltd, South Uist, Yhdistynyt kuningaskunta,

- Loch Duart Ltd, Edinburgh, Yhdistynyt kuningaskunta,

- Hoove Salmon Ltd, Shetland, Yhdistynyt kuningaskunta,

- North Atlantic Salmon Ltd, Shetland, Yhdistynyt kuningaskunta,

- Ayre Salmon Ltd, Shetland, Yhdistynyt kuningaskunta.

(161) Kaikille Norjasta tapahtuvaa tuontia koskevan tarkastelun osapuolille ilmoitettiin valitusta otoksesta ja niille annettiin tilaisuus esittää kantansa. Gaelic Seafoods (Ireland) Ltd lopetti toimintansa 21. maaliskuuta 2002 rahoitusongelmien vuoksi eikä osallistunut enää tarkasteluun. Johnson Seawell Ltd ja Johnson Seafarms Ltd vetäytyivät myöhemmin yhteistyöstä eivätkä myöskään osallistuneet enää menettelyyn. Myöhemmin todettiin, että Muirachmhainní Teoranta oli aloittanut yhteisyritysjärjestelyn norjalaisiin viejiin etuyhteydessä olevan yrityksen kanssa eikä sitä näin ollen voitu pitää yhteisön tuotannonalaan kuuluvana. Näin ollen jäljempänä esitellyt vahinkoindikaattorit on laadittu edellä johdanto-osan 160 kappaleessa lueteltujen muiden yritysten toimittamien tarkastettujen tietojen perusteella.

(162) Kun otetaan huomioon, että Chileä ja Färsaaria koskevassa tutkimuksessa vahingon arvioinnin ajanjakso on sama kuin tarkastelua koskevassa tutkimuksessa, uuden tutkimuksen osapuolille ilmoitettiin aikeesta käyttää samaa riippumattomien yhteisön tuottajien otosta edellisessä johdanto-osan kappaleessa esitetyt muutokset huomioon ottaen. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää huomionsa tästä ehdotetusta toimintatavasta. On muistettava, että polkumyynnin perusasetuksen 19 artiklan 6 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 29 artiklan 6 kohdan mukaisesti jommankumman asetuksen mukaisesti saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan niihin tarkoituksiin, joihin ne on pyydetty. Näin ollen komissio pyysi otokseen valituilta tuottajilta, jotka olivat tarkastelussa toimineet yhteistyössä, kirjallista lupaa käyttää tarkastelun yhteydessä annettuja tietoja uudessa tutkimuksessa. Kaikki osapuolet antoivat suostumuksensa, mistä johtuen Chileä ja Färsaaria koskevan tutkimuksen otos on sama kuin tarkastelun otos.

2. YHTEISÖN KULUTUS

(163) Merilohen laajamittainen viljely yhteisössä rajoittuu Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (Skotlantiin). Tämän vuoksi viljellyn merilohen todettavissa oleva kulutus yhteisössä määriteltiin Skotlannin hallituksen kalastuksentutkimuslaitokselta (Fisheries Research Services of the Scottish Executive) ja Irlannin merikalastuslautakunnalta (Irish Sea Fisheries Board) saatujen Skotlantiin ja Irlantiin sijoittuneiden tuottajien tuotantolukujen perusteella ja tuonti ja vienti Eurostatilta saatujen tietojen perusteella. Kuten alkuperäisissä Norjaa koskevissa tutkimuksissa tehtiin nytkin tiettyjä mukautuksia Eurostatin ilmoittamien nettopainojen muuttamiseksi kokonaisiksi kaloiksi, koska se on alalla yleinen vertailuperusta. Näin ollen tuoreen, jäähdytetyn ja jäädytetyn lohen, joka ei ole fileinä, tuontiluvut jaettiin muuntokertoimella 0,90 ja fileinä olevan tuoreen, jäähdytetyn ja jäädytetyn lohen tuontiluvut muuntokertoimella 0,65. On huomattava, että CN-koodeihin 0302 12 00 , 0304 10 13 ja 0304 20 13 voidaan luokitella myös muita kaloja, jotka eivät kuulu tämän tarkastelun piiriin, kuten Tyynenmeren lohet ja tonavanjokinieriät. Kun kuitenkin otetaan huomioon ilmoitettu alkuperä, voidaan määriä pitää vähäpätöisinä.

(164) Edellä esitetyn perusteella yhteisön viljellyn merilohen kulutus tutkimusajanjakson aikana oli lähes 500000 tonnia. Luku on noin 25 prosenttia korkeampi kuin tarkastelujakson alussa.

>TAULUKON PAIKKA>

3. TARKASTELTAVANA OLEVAN TUONNIN VAIKUTUSTEN KUMULATIIVINEN ARVIOINTI

(165) Kumulatiivisuus ei noussut esille tässä tapauksessa, koska tuonti Färsaarilta ja Norjasta ei tapahtunut polkumyynnillä eikä Norjan tapauksessa polkumyynnin tai tukien toistuminen ollut todennäköistä. Tämän vuoksi "tarkasteltavana olevalla tuonnilla" tarkoitetaan vain Chilestä peräisin olevaa tuontia.

4. TARKASTELTAVANA OLEVAN TUONNIN MÄÄRÄ JA MARKKINAOSUUS

(166) Chilestä peräisin olevan tuonnin määrä, joka perustuu Eurostatin tietoihin ja johon on sovellettu edellä johdanto-osan 163 kappaleessa kuvattuja menetelmiä, kasvoi noin 9000 tonnista vuonna 1998 yli 26000 tonniin tutkimusajanjakson aikana. Tarkasteltavana olevan tuonnin osuus yhteisön markkinoilla kasvoi 2,4 prosentista vuonna 1998 5,4 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana.

>TAULUKON PAIKKA>

5. TARKASTELTAVANA OLEVAN TUONNIN HINNAT

a) Hintojen kehitys

(167) Tarkasteltavana olevan tuonnin hintatiedot perustuvat Eurostatin tietoihin tuonnin määrästä, johon on sovellettu edellä johdanto-osan 163 kappaleessa esiteltyjä menetelmiä. Tietojen mukaan tarkasteltavana olevan tuonnin hinnan keskiarvo nousi 3 eurosta/kg vuonna 1998 3,75 euroon/kg vuonna 2000, minkä jälkeen se laski tutkimusajanjakson aikana 2,93 euroon/kg.

>TAULUKON PAIKKA>

b) Hinnan alittavuus

(168) Hinnan alittavuuden tason laskemiseksi tutkimusajanjakson aikana otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien hintoja verrattiin Chilestä peräisin olevan tuonnin hintoihin. Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien hinnat otettiin noudettuna lähettäjältä -tasolta (jalostamisen jälkeen) ja sellaisilta kaupan tasoilta, joita pidettiin vertailukelpoisina tarkasteltavana olevan tuonnin kanssa. Niille otokseen valituille yhteisön tuotannonalan tuottajille, jotka myivät kalaa suoraan laatikosta (tuottajahintaan ilman jalostusta) tehtiin 0,29 punnan (0,47 euron) lisäävä korjaus kiloa kohti, jotta jalostus- ja pakkauskustannukset otettaisiin huomioon. Tämän korjaus tehtiin muille otokseen valituille tuottajille näistä toimista aiheutuneiden kustannusten perusteella.

(169) Tutkimuksessa ilmeni, että Chilestä peräisin oleva tuonti koostui tutkimusajanjakson aikana lähes yksinomaan jäädytetyistä fileistä. Koska otokseen valitut yhteisön tuotannonalan tuottajat eivät tuottaneet eivätkä myyneet lohta tässä muodossa, tehtiin oikaisu, jonka avulla otettiin huomioon erot jäädytettyjen fileiden ja otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien tuottamien ja myymien tuoreiden fileiden välillä. On syytä huomata, että kaikissa muodoissaan fileiden osuus otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien myynnin määrästä tutkimusajanjakson aikana oli vain yksi prosentti.

(170) Valituksen tekijän mukaan tuoreen lohen hinta olisi asetettava noin 10 prosenttia korkeammaksi kuin jäädytetyn lohen. Tiedot, joita saatiin tutkimuksissa sekä norjalaisilta että färsaarelaisilta yhteistyössä toimivilta viejiltä, jotka myivät sekä tuoretta että jäädytettyä lohta samassa muodossa, kuitenkin osoittivat, että jäädytetty lohi oli järjestelmällisesti kalliimpaa kuin vastaavassa muodossa oleva tuore lohi. Tämän vuoksi jäädytetyn lohen hinnan painotettu keskiarvo määriteltiin norjalaisilta ja färsaarelaisilta yhteistyössä toimivilta viejiltä saatujen lukujen perusteella ja sovellettiin Chilestä peräisin olevan tuonnin hintoihin sen pohjalta, mikä oli hinta yhteisön rajalla tullit maksettuna. Vertailu osoitti, että hinnan alittavuuden taso oli 20-30 prosenttia.

6. YHTEISÖN TUOTANNONALAN TALOUDELLINEN TILANNE

a) Alustavat huomautukset

Otantamenetelmien soveltaminen

(171) Polkumyynnin perusasetuksen 5 artiklan 9 kohdassa ja 11 artiklan 5 kohdassa tutkimuksen toteuttamiselle asetettujen määräaikojen sekä yhteisön viljellyn merilohen tuottajien suuren määrän vuoksi sovellettiin otantamenetelmiä yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen arvioimiseksi. Näin ollen jäljempänä esitellyt vahinkoindikaattorit on laadittu johdanto-osan 160 kappaleessa kuvatun mukaisesti yhteisön tuotannonalan tuottajien edustavalta otokselta saatujen tietojen perusteella. Samanaikaisesti saatiin tietoa otokseen kuulumattomien yhteistyössä toimivien yhteisön tuotannonalan tuottajien myynnistä yhteisön markkinoilla niin, että sen avulla saatettiin määritellä yhteisön tuotannonalan myynti ja markkinaosuus kokonaisuudessaan.

(172) On huomattava, että otantaan kuuluvista yrityksistä yksi, nimittäin Loch Duart Ltd, aloitti toimintansa vuonna 1999, kun se osti tiettyjä lohenviljelytoimintoja toiselta yritykseltä. Sen, että viimeksi mainittu yritys ei kuulukaan otokseen, ei katsota vaikuttavan tarkastelujakson aikana vallinneiksi havaittuihin suuntauksiin.

b) Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(173) Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien tuotanto kasvoi tarkastelujakson aikana noin 7000 tonnista 1998 yli 15000 tonniin tutkimusajanjakson aikana. Tuotantokapasiteetin suhteen on muistettava, että alkuperäisissä tutkimuksissa, jotka johtivat nykyisiin toimenpiteisiin, kapasiteettia koskevat luvut perustuivat Skotlannin ympäristönsuojeluviraston (Scottish Environment Protection Agency, SEPA) myöntämiin ympäristölupiin. SEPA on julkinen elin, joka vastaa ympäristönsuojelusta Skotlannissa. Se sääntelee lohenviljelyä Skotlannissa myöntämällä lupia tai lisenssejä jätteiden päästämiseen vuorovesiin. Luvissa yleensä määrätään häkkien koosta ja biomassan tasosta (elävien kalojen paino) paikkaa kohti samanaikaisesti. Koska tietystä häkistä voidaan kaloja pyytää pidemmän ajan kuluessa, voitaisiin kyseisen häkin kokonaistuotannon väittää olevan suuremman kuin sen biomassa ilman että biomassarajoitusta on kuitenkaan missään vaiheessa rikottu. Koska mitään muuta sellaista järkiperäistä perustetta, jota voitaisiin soveltaa koko otokseen kapasiteetin määrittelyä varten, ei löydetty, ja koska olosuhteet eivät tässä suhteessa olleet muuttuneet, SEPAn myöntämät luvat otettiin polkumyynnin perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti kapasiteetin määrittelyn perustaksi tässä tutkimuksessa. On kuitenkin huomattava, että käydyssä kirjeenvaihdossa SEPA vahvisti, ettei se voinut toimittaa tiettyjen kohteiden osalta tietoja tarkkoina tonnilukuina, koska niitä ei ollut saatavilla keskitetysti tai koska myönnetyssä luvassa puhuttiin pikemminkin häkkien lukumäärästä kuin kalojen biomassasta. Nämä rajoitukset on syytä muistaa, kun tarkastellaan jäljempänä esitettyjä tietoja kapasiteetista ja kapasiteetin käyttöasteesta.

>TAULUKON PAIKKA>

c) Varastot

(174) On huomattava, että viljelty merilohi on herkästi pilaantuva tuote, jonka kelpoisuusaika on vähemmän kuin kaksi viikkoa, ellei sitä ole jäädytetty. Koska otokseen valitut yhteisön tuotannonalan tuottajat eivät pidä tuoretta lohta varastossa pyynnin jälkeen eivätkä jäädytä tuotantoaan, varastotasoja ei pidetä näissä tutkimuksissa merkittävänä vahingon indikaattorina.

d) Myynnin määrä, markkinaosuus ja kasvu

(175) Yhteisön tuotannonalan myynnin määrä yhteisön markkinoilla kasvoi tarkastelujakson aikana noin 10500 tonnista vuonna 1998 yli 21000 tonniin tutkimusajanjakson aikana. Samanaikaisesti se asteittain kasvatti osuuttaan yhteisön markkinoista 2,7 prosentista vuonna 1998 4,3 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Tämä kasvu tapahtui samana ajanjaksona kirjatun todettavissa olevan yhteisön kulutuksen lisäksi. Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien myynnin määrä yhteisön markkinoilla kasvoi tarkastelujakson aikana noin 6000 tonnista 1998 yli 15000 tonniin tutkimusajanjakson aikana. Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien osuus yhteisön markkinoista kasvoi 1,6 prosentista vuonna 1998 3,1 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana.

>TAULUKON PAIKKA>

e) Myyntihinnat ja kustannukset

(176) Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien myyntihintojen keskiarvo kasvoi 3,31 eurosta/kg vuonna 1998 ja saavutti huippunsa, joka oli 3,93 euroa/kg, vuonna 2000. Tutkimusajanjakson aikana hinnoissa tapahtui jyrkkä lasku, kun keskiarvo laski 3,13 euroon/kg. Samanaikaisesti yhteisön tuotannonalan tuottajat kykenivät vähentämään tuotantokustannuksiaan keskimäärin 10 prosentilla niin, että ne olivat 3,11 euroa/kg.

>TAULUKON PAIKKA>

f) Kannattavuus

(177) Sen jälkeen, kun toimenpiteet oli otettu käyttöön vuonna 1997, otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien yhteisön markkinoilla tapahtuneen nettomyynnin tuotto ennen veroja parani ja saavutti yli 10 prosentin tason vuonna 2000. Vaikka otokseen valitut yhteisön tuotannonalan tuottajat jatkuvasti yrittivät parantaa tehokkuuttaan, niiden kannattavuus tutkimusajanjakson aikana kuitenkin yleisesti ottaen heikkeni markkinoilla vallinneiden alhaisten hintojen vuoksi. On huomattava, että otokseen valitut yhteisön tuottajat eivät saavuttaneet tutkimusajanjaksona aikana 15 prosentin vähimmäisvoittotasoa, jota pidettiin välttämättömänä alkuperäisten tutkimusten aikana. On muistettava, että alkuperäisissä tutkimuksissa voittomarginaali määriteltiin tälle tasolle tuotannonalan sisältämien erityisten suurten riskien huomioon ottamiseksi, koska tuotannonala on altis sellaisille epävarmuustekijöille kuin säälle, taudeille ja karkaamisille. Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tämän kaltaisten tekijöiden ja tuotannonalalla viime vuosien aikana tehtyjen rakenneuudistus- ja sulautumistoimien yhteisvaikutus olisi osaltaan vaikuttanut tuottavuuden jyrkkään vaihteluun, kuten jäljempänä ilmenee. Koska ei kuitenkaan ole selvää näyttöä, että olosuhteet olisivat tutkimusten välisenä aikana muuttuneet, ja koska yhteisön tuottajajärjestöjen näkökanta tuki 15 prosentin voittomarginaalin käyttämistä, sitä käytettiin jälleen polkumyynnin perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

>TAULUKON PAIKKA>

g) Investoinnit ja sijoitetun pääoman tuotto

(178) Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien investointien määrä kasvoi tarkastelujakson aikana noin 2,5 miljoonasta eurosta vuonna 1998 yli 4,5 miljoonaan euroon tutkimusajanjakson aikana. Olemassa olevan kaluston korvaamisen ja kasvaneen tuotantotason edellyttämien lisävarusteiden hankinnan lisäksi tärkeimmät kustannukset liittyivät automaattisten ruokinta-alusten hankintaan. Nämä alukset on suunniteltu valvotusti ruokkimaan meressä häkeissä olevia lohia, niin että kalojen ruokintaan tarvitaan vähemmän henkilöstöä.

(179) Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien sijoitetun pääoman tuotto, joka ilmaisee niiden tuloksen prosentteina lohenviljelyyn sijoitettujen varojen keskimääräisestä nettokirjanpitoarvosta tilikauden alussa ja lopussa ennen veroja, oli vuonna 1998 negatiivinen ja osoitus niiden tappiollisesta tilanteesta. Sijoitetun pääoman tuotto oli muina tarkasteltuina vuosina positiivinen ja otokseen valitut yhteisön tuotannonalan tuottajat saivat voittoa.

>TAULUKON PAIKKA>

h) Kassavirta ja pääoman saanti

(180) Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien toiminnasta aiheutuva nettokassavirta oli tarkastelujaksolla kassaanmaksuja. Kun se kuitenkin ilmaistaan prosentteina liikevaihdosta, kassaanmaksujen nettokassavirta onkin prosentteina ilmaistuna pienempi.

(181) Otokseen valituilla tuottajilla on ollut vaikeuksia saada pääomaa ulkopuolisista lähteistä kuten pankeilta ja joissakin tapauksissa niiden on täytynyt turvautua osakkeenomistajiin saadakseen lisärahoitusta. Kun otetaan huomioon tuotannonalaan liittyvät riskit, perinteiset lainaajat eivät ole olleet halukkaita laajentamaan rahoitusta ilman huomattavia vakuuksia. Rahoittajien aiheuttamat paineet yhdessä lyhytaikaisten kassavirtavaikeuksien kanssa ovat aiheuttaneet sen, että tuottajat eivät aina ole kyenneet pitämään kiinni ihanteellisista pyyntiaikatauluistaan. Rehuntuottajien laajennetuilla luottoehdoilla on yhä merkittävämpi asema tuotannonalan toimintojen rahoittamisessa. Joissakin tapauksissa rehuyritykset rahoittavat myös rehualusten hankintoja. Kaikissa tapauksissa näihin järjestelyihin kuitenkin liittyy lisäkustannuksia.

>TAULUKON PAIKKA>

i) Työllisyys, tuottavuus ja palkat

(182) Otokseen valittujen tuottajien työllistämien henkilöiden määrä kasvoi koko tarkastelujakson ajan ja oli 175 tutkimusajanjakson aikana. Tätä olisi tarkasteltava suhteessa tuotannon huomattavaan kasvuun, joka tapahtui samaan aikaan, kuten on johdanto-osan 173 kappaleessa todettu. On arvioitu, että yhteisön tuotannonala kokonaisuudessaan työllistää noin 250 henkeä.

(183) Koska työllisyyden kasvuvauhti oli pienempi kuin tuotannon, otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien tuottavuus mitattuna tonneina vuodessa työntekijää kohti kasvoi noin 70 tonnista vuonna 1998 yli 85 tonniin tutkimusajanjakson aikana.

(184) Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien kokonaispalkkasumma kasvoi absoluuttisesti koko tarkastelujakson ajan. Keskimääräinen palkkataso työntekijää kohti kasvoi myös tarkastelujakson aikana.

>TAULUKON PAIKKA>

j) Polkumyyntimarginaalin suuruus ja elpyminen aiemmasta polkumyynnistä sekä tuista

(185) Chilestä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat huomioon ottaen, nykyisen polkumyyntimarginaalin suuruuden vaikutusta yhteisön tuotannonalalle ei voida pitää vähäpätöisenä.

(186) Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien taloudellinen tilanne parani sen jälkeen, kun polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteet oli otettu käyttöön Norjasta peräisin olevassa tuonnissa. Otokseen valitut yhteisön tuotannonalan tuottajat lisäsivät tuotantoaan, myyntiään ja markkinaosuuttaan ja niiden toiminta tuli jälleen kannattavaksi vuonna 1999. Merkittävät häiriöt yhteisön markkinoilla tutkimusajanjakson aikana vähensivät kuitenkin monien tuottajien tuottoa, ja otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien taloudellinen tilanne heikkeni. Näin ollen oltiin sitä mieltä, että otokseen valitut tuottajat eivät olleet täysin elpyneet aiemmasta polkumyynnistä ja tuista ja että niiden taloudellinen asema on edelleen heikko.

7. VAHINKOA KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

(187) Siitä huolimatta, että yhteisön tuotannonala on jatkuvasti pyrkinyt parantamaan tehokkuuttaan, kuten sen uuteen ruokintateknologiaan ja lisääntyneeseen tuottavuuteen tekemät investoinnit osoittavat, se ei ole kyennyt saavuttamaan tämänlaatuisen tuotannonalan edellyttämää tuottotasoa tarkastelujakson aikana. Vaikka se onkin vuodesta 1999 alkaen ollut voittoisa, se ei ole tuona aikana kyennyt keräämään riittäviä rahastoja, joiden turvin selvitä pidempään vallitsevasta epäsuotuisasta hintakehityksestä kuten tutkimusajanjakson aikana, kun Chilestä peräisin olevaa polkumyyntihintaista tuontia oli suuressa määrin tarjolla yhteisön markkinoilla. Tutkimusajanjakson jälkipuoliskolla yhteisön markkinoilla ilmenneiden häiriöiden johdosta ovat useat tuottajat joutuneet poistumaan markkinoilta. Erityisesti on huomattava, että yksi alunperin otokseen valituista yrityksistä, Gaelic Seafoods (Ireland) Ltd, joutui selvitystilaan ja norjalaiset yritykset ottivat tutkimusajanjakson jälkeen haltuunsa kaksi otokseen jäänyttä yritystä, nimittäin yritykset Hoganess Salmon Ltd ja Wester Sound Salmon Ltd. Kun otetaan huomioon muiden yritysten rahoitustilanne, niiden oli tarkasteltava tulevien vuosien tuotantosuunnitelmiaan uudestaan, minkä seurauksena mereen laskettiin vähemmän smoltteja (vaellusikäisiä nuoria lohia) kuin syksyllä 2001.

(188) On huomattava, että yhteisön tuotannonala kykeni hyödyntämään tarkastelujakson aikana tapahtuneen kulutuksen kasvun tuotantonsa, kapasiteettinsa ja myyntinsä kasvattamiseksi. Kasvua seurasi työllisyyden ja investointien tason kasvu. Huolimatta yhteisön tuotannonalan ponnisteluista tuottavuutensa lisäämiseksi, se ei kuitenkaan kyennyt sillä tasapainottamaan tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen vakavan hintojen alenemisen vaikutuksia. Sen kannattavuuden taso laski dramaattisesti samoin kuin sen sijoitetun pääoman tuotto. Näin ollen päätellään, että yhteisön tuotannonala on kärsinyt merkittävää vahinkoa, johon kuuluvat hintojen lasku, heikentynyt kannattavuus ja sijoitetun pääoman riittämätön tuotto polkumyynnin perusasetuksen 3 artiklan mukaisesti.

H. VAHINGON SYYT

1. JOHDANTO

(189) Polkumyynnin perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, onko Chilestä peräisin oleva polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi tutkittiin tiedossa olevat muut tekijät, jotka saattoivat aiheuttaa samaan aikaan vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, sen varmistamiseksi, että kyseisten muiden tekijöiden mahdollisesti aiheuttaman vahingon ei katsota johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

2. POLKUMYYNNILLÄ TAPAHTUVAN TUONNIN VAIKUTUS

(190) Chilestä peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä kasvoi tarkastelujakson aikana lähes kolminkertaisesti. Absoluuttisesti tarkasteltuna sen osuus yhteisön markkinoilla kasvoi samanaikaisesti 2,4 prosentista vuonna 1998 5,4 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Chilestä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kasvuvauhti oli nopeinta vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin se lähes kaksinkertaistui. Polkumyynnillä tapahtunut tuonti alitti otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien hinnan yli 20 prosentilla.

(191) Samanaikaisesti yhteisön tuotannonalan oli alennettava hintojaan keskimäärin viidellä prosentilla. Vaikka kannattavuus kehittyikin suotuisasti vuoteen 2000 asti, se laski sen jälkeen pelkälle kannattavuustasolle tutkimusajanjakson aikana, jolloin investointien tuotto oli 2,1 prosenttia. Tapahtui kuitenkin myös paljon myönteistä kehitystä: yhteisön tuotannonala kykeni kaksinkertaistamaan myyntinsä ja laajentamaan markkinaosuuttaan, investoimaan suurempaan kapasiteettiin sekä vähentämään tuotantokustannuksiaan 10 prosentilla.

(192) Vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson kehityssuuntien kohdennetumpi analyysi tuo esille vielä monitahoisemman kuvan. Chilestä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus kasvoi 2,6 prosentista 5,4 prosenttiin ja chileläiset hinnat laskivat melko korkealta tasolta 27 prosenttiyksikköä hiukan alle vuoden 1998 tason. Samanaikaisesti yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kuitenkin kasvoi 3,5 prosentista 4,3 prosenttiin ja sen hinnat laskivat 24 prosenttiyksikköä, sen kannattavuus laski 10,2 prosentista 0,6 prosenttiin ja sijoitetun pääoman tuotto laski 51,4 prosentista 2,1 prosenttiin.

(193) On muistettava todetun, että kolmen chileläisen yrityksen tuonti ei tapahtunut polkumyyntihinnoin. Jos suoran syy-yhteyden analyysi rajoitetaan tuontiin, jonka on Eurostatin tietojen perusteella havaittu tapahtuneen polkumyynnillä määrän, markkinaosuuden ja hintojen osalta, otannan tulokset olisivat jäljempänä esitetyn mukaisia. On huomattava, että nettopainot on muutettu kokonaisiksi kaloiksi käyttämällä muuntokerrointa 0,65 ja keskimääräiset hinnat kiloa kohti on myös määritelty kokonaisten kalojen perusteella ja että tutkimusajankohdan tilanne on ekstrapoloitu tarkastelujakson aikaisemmille vuosille.

>TAULUKON PAIKKA>

(194) Voidaan havaita, että tämän tuonnin määrä kaksinkertaistui vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja että sen markkinaosuus lisääntyi samassa määrin. Tuonnin hinnat olivat pienempiä kuin yhteisön tuotannonalan hinnat koko ajanjakson ajan. Hinnan alittavuus tutkimusajanjakson aikana niiden otokseen valittujen yritysten osalta, joiden havaittiin harjoittavan polkumyyntiä, oli enemmän kuin 30 prosenttia. Polkumyynnillä tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen tuonnin kasvu ja kyseisen tuonnin huomattava hinnan alittavuus kävivät yksiin yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkenemisen kanssa keskimääräisten myyntihintojen ja tuottavuuden suhteen. Ottaen kuitenkin huomioon yhteisön tuotannonalan tilanteessa havaitut tietyt positiiviset kehityssuuntaukset kuten johdanto-osan 191 kappaleessa todetaan, ja muut tekijät, kuten sen, että tuoreen ja jäädytetyn lohen välillä on vain vähän hintakilpailua yhteisön markkinoilla, ei voida ehdottamalla varmuudella päätellä, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti olisi erikseen tarkasteltuna aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen huomattavan vahingon.

(195) Ilmoituksen jälkeen eräs osapuoli väitti, että komissio ei ymmärtänyt oikein tuoreen ja jäädytetyn lohen välistä yhteyttä. Vaikka tutkimuksessa vahvistettiin, että Chilestä peräisin oleva tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti oli lähes yksinomaan jäädytettyä lohta ja yhteisön tuotannonala myi pelkästään tuoretta lohta, kyseinen osapuoli väitti, että monet jalostajat eivät pitäneet näitä kahta erilaisina ja että ne ostivatkin mieluummin jäädytettyä lohta mikäli sen hinta oli paljon alhaisempi kuin tuoreen lohen hinta. Asianomainen väitti, että tästä oli osoituksena se, että Chilestä tuleva tuonti oli vallannut markkinaosuuksia sekä norjalaisilta että skotlantilaisilta tuottajilta ja että tämä kehitys jatkui.

(196) Tätä väitettä tarkasteltaessa olisi palautettava mieleen, että tuoreen ja jäädytetyn lohen välillä vahvistettiin olleen vain vähän hintakilpailua markkinoilla tutkimusajanjakson aikana. Tämä kilpailu koski ainoastaan tiettyjä käyttäjiä, jotka pystyivät käyttämään kumpaakin lohityyppiä tuotannossaan. Markkinoilla tuoreen lohen suosion kasvu kuitenkin jatkui suhteessa jäädytettyyn loheen. Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan Chilestä tuleva tuonti oli vallannut markkinaosuuksia sekä norjalaisilta että skotlantilaisilta toimittajilta, on tunnettua, että norjaliset tuojat menettivät jonkin verran markkinaosuuksia tutkimusajanjakson aikana. Skotlantilaisten tuottajien lohentuotanto nousi kuitenkin ennätystasolle tutkimuksajanjakson aikana. Samalla jaksolla kaikkien yhteistön tuottajien markkinaosuus ja myös yhteisön tuotannonalan markkinaosuus erikseen tarkasteltuna kasvoivat. Oli näin ollen ilmeistä, että asianomainen osapuoli oli tehnyt virheen väittäesään, että skotlantilaisten tuottajien markkinaosuus oli pienentynyt. Chilestä tulevan tuonnin määrien ja markkinaosuuden tulevan kehityksen osalta olisi huomattava, että polkumyynnin perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti tutkimuksessa ei yleensä tarkastella tutkimuajanjakson jälkeisiä tapahtumia. Asianomaisen osapuolen esittämiä väitteitä ei näin ollen voitu hyväksyä.

3. MUIDEN TEKIJÖIDEN VAIKUTUS

a) Muista yhteisön ulkopuolisista maista peräisin oleva tuonti

(197) Norja on merkittävin tekijä yhteisön lohimarkkinoilla. Norjasta peräisin oleva tuonti lisääntyi määrällisesti vuodesta 1998 vuoteen 2000 kunnes väheni tutkimusajanjakson aikana. Koska tuonti kasvoi hitaammin vuoden 1998 ja vuoden 2000 välisenä aikana kuin todettavissa oleva yhteisön kulutus, tuonnin markkinaosuus laski noin 64 prosentista vuonna 1998 noin 60 prosenttiin vuonna 2000. Tutkimusajanjakson aikana yhteisön kulutus jatkoi kasvuaan samalla kun Norjasta peräisin olevan tuonnin määrä pieneni ja sen osuus yhteisön markkinoilla laski noin 53 prosenttiin. Eurostatilta saatujen tietojen perusteella Norjasta tuodun viljellyn merilohen kesimääräinen hinta pysyi vuosina 1998 ja 1999 vakaasti 3,18 eurossa/kg kunnes se taas nousi vuonna 2000 3,71 euroon/kg. Tutkimusajanjakson aikana sen keskimääräinen hinta laski 3,16 euroon/kg ja pysytteli lähellä yhteisön hintatasoa. Havaittiin, että tuonti Norjasta ei alittanut yhteisön tuotannonalan hintoja.

(198) Färsaarilta peräisin oleva tuonti kasvoi määrällisesti vuosien 1998 ja 1999 välissä kunnes taas laski vuonna 2000. Sen jälkeen se määrällisesti kasvoi jyrkästi tutkimusajanjakson aikana ja oli yli 40000 tonnia. Samanaikaisesti sen markkinaosuus oli tarkastelujakson aikana suurimmillaan ja oli hiukan yli 8 prosenttia. Eurostatilta saatujen tietojen perusteella Färsaarilta peräisin olevan tuonnin keskimääräinen hinta nousi 3,21 eurosta/kg vuonna 1998 3,84 euroon/kg vuonna 2000. Tutkimusajanjakson aikana sen keskimääräinen hinta laski alle 3 euroon/kg. Olisi muistettava todetun, että Färsaarilta peräisin oleva tuonti ei tapahtunut polkumyyntihinnoin. Se kuitenkin alitti yhteisön tuotannonalan hinnat noin 10 prosentilla. Lopuksi olisi todettava, että Färsaarilta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus (8,3 prosenttia) on huomattavasti suurempi kuin yhteisön tuotannonalan (4,3 prosenttia) ja Chilen (5,4 prosenttia) markkinaosuudet.

(199) Ilmoituksen jälkeen eräs osapuoli asetti kyseenalaiseksi sen, miten komissio oli katsonut Norjasta ja Färsaarilta tulevan tuonnin vaikuttaneen yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon arviointiin. Asianomainen osapuoli väitti erityisesti, että hintataso, jonka perusteella Norjasta tulevan tuonnin hinnan alittavuus oli laskettu, oli virheellinen ja että yhteisön tuotannonalan hinnat eivät sisältäneet toimituskustannuksia ensimmäiselle asiakkaalle. Osapuoli väitti niin ikään, että komissio ei ollut antanut Färsaarilta tulevalle tuonnille vahingon arvioinnin yhteydessä sitä merkitystä mikä sille kuuluisi ottaen huomioon kyseisen tuonnin markkinaosuuden ja hinnan alittavuuden tason.

(200) Norjasta tulevan tuonnin hinnan alittavuuden laskemista koskeva väite oli hylättävä kahdesta syystä. Ensiksi vertailu tehtiin samassa kaupan portaassa ja samankaltaisen tarjontamuodon osalta. Tämä tapahtui sen jälkeen kun yhteisön tuotannonalan tuottajille, jotka myivät kalaa suoraan laatikosta (tuottajahintaan ilman jalostusta) tehtiin 0,47 euron mukautus kiloa kohti jotta kuljetukseen, jalostukseen ja pakkaamiseen liittyvät liitännäiskustannukset otettaisiin huomioon. Toiseksi tämä menetelmä oli yhdenmukainen alkuperäisessä tutkimuksessa käytetyn menetelmän kanssa.

(201) Färsaarilta tulevan tuonnin hinnanalittavuuden taso laskettiin samaan tapaan kuin Norjasta tulevan tuonnin osalta edellä selostettiin. Palautettakoon mieleen, että Färsaarilta tulevan tuonnin ei todettu tapahtuneen polkumyyntihinnoin. Niiden hinnan alittavuuden taso ei näin ollen johdu polkumyynnistä. Komissio on tietoinen, että kyseinen tuonti on saattanut vaikuttaa yhteisön tuotannonalan tilanteeseen. Vielä suuremman merkityksen antaminen Färsaarilta tulevalle tuonnille vahingon arvioinnin yhteydessä heikentäisi entisestään Chilestä tulevan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä.

(202) Muista yhteisön ulkopuolisista maista (Norjaa, Chileä ja Färsaaria lukuun ottamatta) peräisin olevan tuonnin määrä kasvoi tarkastelujakson aikana noin 9000 tonnista vuonna 1998 15000 tonniin tutkimusajanjakson aikana. Samanaikaisesti sen osuus yhteisön markkinoilla kasvoi 2,3 prosentista vuonna 1998 3,1 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Yli 85 prosenttia tästä tuonnista painon mukaan mitattuna (kokonaisiksi kaloiksi muunnettuna) oli jäädytettyjä fileitä (CN-koodi ex 0304 20 13 ), joiden merkittävimmät alkuperämaat olivat Kiinan kansantasavalta, jäljempänä "Kiina", ja Amerikan yhdysvallat. Lopuista kolmesta maasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen kaikkien lajien keskimääräinen hinta nousi 2,36 eurosta/kg vuonna 1998 2,57 euroon/kg tutkimusajanjakson aikana. Näin ollen tämän tuonnin hinnat olivat aina alemmat kuin otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien hinnat ja Norjasta, Chilestä ja Färsaarilta peräisin olevan tuonnin hinnat tarkasteluajanjakson aikana, mutta tämä voi johtua kyseisen tuonnin luonteesta ja laadusta. Nykyisissä tutkimuksissa ei tullut esille mitään näyttöä viljellyn merilohen tuottamisesta Kiinassa. Näin ollen voi olla, että tutkimuksen alaisella CN-koodilla ilmoitettu lohi on jotakin muuta lohilajia (Tyynenmeren lohta tai tonavanjokinieriää) tai jalostettua merilohta, joka on alunperin viljelty jossakin muussa yhteisön ulkopuolisessa maassa.

>TAULUKON PAIKKA>

(203) Edellä esitetty osoittaa, ettei yhteisön tuotannonala eikä Chilestä peräisin oleva tuonti ole keskeisessä asemassa yhteisön markkinoilla. Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että johdanto-osan 202 kappaleessa luetelluista maista tuleva tuonti on saattanut ainakin osaltaan vaikuttaa hintojen alenemiseen ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

b) Kulutustottumuksissa tapahtuneet muutokset

(204) Viljellyn merilohen kulutus yhteisössä kasvoi 25 prosenttia tarkastelujakson aikana ja oli lähes 500000 tonnia tutkimusajanjakson aikana. Yhteisön tuotannonala hyötyi tästä kulutuksen kasvusta ja kasvatti tuotantoaan ja myyntiään. Yhteisön tuotannonala kykeni myös lisäämään markkinaosuuttaan erityisesti tutkimusajanjakson aikana, kun Norjasta peräisin olevan tuonnin määrä laski. Kulutuksen kehityksen ei näin ollen katsota vaikuttaneen yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon.

c) Lohimarkkinoiden luonne

(205) Tarkasteltiin myös, olisivatko muut lohimarkkinoihin vaikuttaneet tekijät voineet osaltaan aiheuttaa yhteisön tuotannonalan kärsimää vahinkoa.

(206) Färsaarten kalaviljelyjärjestö (Faeroe Fish Farming Association) ja muut väittivät, että monet tekijät osoittivat, että Färsaarilta peräisin olevan viljellyn merilohen tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimäksi väitetyn vahingon välillä ei ollut syy-yhteyttä. Esitettiin, että lyhyen aikavälin hintoihin vaikuttivat sään, tautien ja smolttien tarjonnan kaltaiset tekijä kun taas pitkän aikavälin hintasuuntaukset riippuivat tuotantokustannuksista. Väitettiin, että viljellyn merilohen tuotantosyklin pituuden (2-3 vuotta) huomioon ottaen, hintojakin olisi tarkasteltava vastaavanpituisina ajanjaksoina eikä 6-12 kuukauden ajanjaksoina. Samoin väitettiin, että muuntyyppiset lohet kuten luonnonlohi ja viljelty Tyynenmeren lohi olisi myös otettava huomioon tutkimuksissa, koska niiden tarjonta on voinut vaikuttaa viljellyn merilohen hintoihin yhteisössä.

(207) Lyhyen aikavälin tekijöillä kuten taudeilla voi olla vaikutusta lohimarkkinoiden tarjontaan. Tautien, kuten lohen tarttuvan anemian (ISA), puhjetessa yhteisössä on kalat poistettava tartunnan saaneilta alueilta ja viljelyn saa aloittaa uudestaan vasta kuuden kuukauden kuluttua. ISA-tapauksia havaittiin runsaasti viljelmillä Skotlannissa vuonna 1998 ja sen jälkeen niitä on havaittu myös Norjassa, Kanadassa ja myöhemmin Färsaarilla. Kalojen poistaminen tartunnan saaneilta viljelmiltä tarkoittaa, että ne mahdollisesti pyydetään ennakoitua aikaisemmin ja silloin, kun niiden paino ei vielä vastaa tiettyjen asiakkaiden vaatimuksia. Tämän lisäksi tämä pakollinen pyynti vähentää myöhemmin pyydettävien kalojen kokonaisbiomassaa. Vuonna 1998 epäillyt ISA-tapaukset koskettivat muutamia yhteisön tuotannonalaan kuuluvista yrityksistä. Se on voinut vähentää seuraavina vuosina pyyntikelpoisten kalojen määrää. Tämän ei kuitenkaan katsota selittävän tutkimusajanjakson aikana havaittua yhteisön tuotannonalan kokonaistilanteen huonontumista.

(208) Tämän osapuolen toisesta lausumasta on todettava, että ei katsota olevan väärin tutkia hintoja vain rajoitettuna ajanjaksona kuten tutkimusajanjaksona. On totta, että viljellyn merilohen elämänkaari on kahdesta kolmeen vuotta, mutta tuotantosyklejä ei kuitenkaan voida pitää perusteluna polkumyynnille.

(209) Tämän asianomaisen osapuolen viimeisestä väitteestä, joka koski muiden lohilajien vaikutusta yhteisön viljellyn merilohen markkinoilla, on todettava, ettei mitään tätä väitettä tukevaa näyttöä toimitettu. Tämä väite tarkoittaisi, että viljelty Tyynenmeren lohi ja luonnonlohi olisivat luonteeltaan homogeenisia viljellyn merilohen kanssa ja korvaisivat toisiaan, mille ei löytynyt mitään näyttöä tutkimuksessa. Joka tapauksessa, kun otetaan huomioon yhteisössä myydyn viljellyn lohen määrä, on uskottavaa, että yhteisön markkinoilla myytyjen muiden lohilajien määrät eivät ole voineet olla niin suuria, että ne olisivat merkittävästi vaikuttaneet viljellyn merilohen markkinahintaan yhteisössä.

d) Lohenviljelyalan rakenne yhteisössä

(210) Färsaarten kalanviljelyjärjestö (Faeroe Fish Farming Association) ja muut kiinnittivät huomiota niihin mahdollisiin vaikutuksiin, joita tarkastelujakson aikana havaitulla yhteisön tuotannonalaan kuulumattomien muiden yhteisön tuottajien tuotannon kasvulla oli yhteisön tuotannonalaan. Esitettiin, että yhteisön tuottajien sulautumisprosessi tarkoitti, että yhteisön tuotannonala, joka oli pienentynyt paljon, joutui nyt entistä suurempaan kilpailuun suurempien ja useampien yhteisön tuottajien kanssa, jotka eivät kuulu yhteisön tuotannonalaan sellaisena kuin se on määriteltynä polkumyynnin perusasetuksen 4 artiklassa.

(211) Tutkimukset osoittivat, että Färsaarten kalanviljelyjärjestön tarkoittama tuottajaluokka vastasi suurimmasta osasta yhteisössä tarkastelujakson aikana tuotetusta viljellystä merilohesta. Nämä yritykset ovat yleensä kooltaan suurempia kuin yritykset, joita pidetään yhteisön tuotannonalana nykyisissä tutkimuksissa, ja ne ovat vertikaalisesti huomattavasti integroituneempia ja mukana smolttien kasvatuksessa (lohen elämänkaaren makean veden kausi), rehun tuotannossa sekä omien jalostusmahdollisuuksiensa valvonnassa. Niiden yhteinen markkinaosuus alueella on 25 prosenttia. Koska ne kuuluvat monikansallisiin konserneihin, jotka usein on noteerattu pörssissä, niillä on myös parempi pääsy pääomamarkkinoille ja rahoitustukeen. Niillä on päivittäinen pyyntiohjelma ja paremmat mahdollisuudet suunnitella tuotantonsa niin, että se vastaa tärkeimpien asiakkaiden, kuten supermarketketjujen, erityisvaatimuksia. Ne neuvottelevat usein lyhyen tai keskipitkän aikavälin sopimuksia tärkeimpien asiakkaidensa kanssa, mikä tavallisesti suo jonkinasteisen turvan hintojen äärimmäisiltä vaihteluilta, joille muut toimijat ovat sopimuksettomilla tai spot-markkinoilla alttiina.

(212) Tarkasteltavana olevan tuotteen jalostajilta/savustajilta Norjasta tapahtuvan tuonnin tarkastelua koskevan tutkimuksen yhteydessä saadut tiedot osoittavat lisäksi, että joihinkin yhteisön tuottajiin vaikuttivat jalostusteollisuuden toimintatavat. Tutkittiin hintoja, joilla jalostusyritykset ostivat tarkasteltavana olevaa tuotetta tutkimusajanjakson aikana, ja hintoja, joilla ne myivät lohta jalostuksen jälkeen. Todettiin, että nämä yritykset ostivat yhteisössä tuotettua lohta tutkimusajanjakson aikana samaan hintaan tai jopa halvemmalla kuin Norjassa tuotettua lohta. Jalostuksen/savustuksen jälkeen yhteisössä tuotetusta lohesta johdetut tuotteet myytiin kuitenkin huomattavasti kalliimmalla kuin Norjasta peräisin olevasta lohesta johdetut. Näiden tuotteiden osalta yhteisössä tuotetusta lohesta johdetut tuotteet olivat noin 10 prosenttia kalliimpia kuin vastaavat Norjassa tuotetusta lohesta johdetut tuotteet. Vaikuttaisi näin ollen siltä, että tietyt jalostajat/savustajat kykenevät saamaan tuotteistaan hinnan, joka ei aina välity edelleen heidän tavarantoimittajilleen. Näin ollen pääteltiin, että osa yhteisön tuotannonalan kärsimästä vahingosta voi johtua niiden vaikutusvallan puutteesta tiettyihin suuriin asiakkaisiin nähden.

e) Syy-yhteyttä koskevat päätelmät

(213) Edellä esitetyn valossa päätellään, että syy-yhteyttä Chilestä peräisin olevan tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän merkittävän vahingon välillä ei voitu osoittaa riittävällä varmuudella.

(214) Chilestä peräisin olevan tuonnin kasvun ja hintojen alittavuuden sekä myyntihinnoissa ja taloudellisessa suorituskyvyssä mitatun yhteisön tuotannonalan negatiivisen kehityksen samanaikaisuus ei riitä osoittamaan syy-yhteyttä tässä tapauksessa. On useita tekijöitä, joilla on ollut yhteisön tuotannonalaan vaikutuksia, jotka ovat paljon tärkeämpiä Chilestä peräisin olevan tuonnin vaikutuksiin verrattuina. Tuonnissa muista kuin asianomaisista maista hinnat ovat olleet Norjan tapauksessa yhteisön tuotannonalan tasolla ja muiden yhteisön ulkopuolisten maiden tapauksessa tuota tasoa alhaisempia. Muiden yhteisön tuottajien hinnat olivat myös tällä tasolla. Näin ollen eivät pelkästään Chilestä tapahtuvan tuonnin vaan sen lisäksi myynnin, joka edustaa 30 prosenttia yhteisön markkinoista (eli yhteisön muiden tuottajien myynnin ja Färsaarilta peräisin olevan tuonnin), hintataso oli yhteisön tuotannonalan kannalta selvästi epätyydyttävää. Näiden olosuhteiden vallitessa on vaikeata nähdä, miten Chilestä peräisin olevalla tuonnilla erikseen tarkasteltuna voisi olla merkittävä vaikutus yhteisön tuotannonalaan.

(215) Ilmoituksen jälkeen yksi osapuoli arvosteli syy-yhteyden tarkastelussa käytettyä tapaa. Asianomainen osapuoli väitti, että komission olisi pitänyt arvioida Chilestä, Norjasta ja Färsaarilta tulevan tuonnin vaikutuksia kumulatiivisesti polkumyynnin perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kyseisessä 3 artiklan 4 kohdassa vahvistetaan useita edellytyksiä, joiden kaikkien on täytyttävä ennen kun useammasta eri maasta tapahtuvaa tuontia voidaan tarkastella kumulatiivisesti Nyt käynnissä olevassa tutkimuksessa ei Norjasta ja Färsaarilta tulevan tuonnin todettu tapahtuneen polkumyynnillä, joten ei ollut oikeusperustaa ryhtyä tarkastelemaan asianomaisista maista tulevan tuonnin ja Chilestä polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin yhteisvaikutuksia. Näin ollen kyseinen väite oli hylättävä sillä perusteella, että asianomaisen artiklan säännöksiä oli tulkittu virheellisesti.

(216) Koska syy-yhteyttä ei kuitenkaan voitu ehdottomalla varmuudella sulkea pois, pidettiin kuitenkin järkevänä tarkastella, olisiko Chilestä peräisin olevan tuonnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto yhteisön edun mukaista, jos päätettäisiin, että kyseinen syy-yhteys on olemassa edellä esitetystä päinvastaisesta näytöstä huolimatta.

I. YHTEISÖN ETU

1. ALUSTAVAT HUOMIOT

(217) Tutkimuksessa selvitettiin, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto Chilestä peräisin olevassa tuonnissa ei olisi yhteisön edun mukaista. Mahdollisesti käyttöön otettavien toimenpiteiden vaikutuksia kaikkiin näissä tutkimuksissa osallisina oleviin osapuoliin sekä toimenpiteiden käyttöönotosta luopumisen seurauksia samoille osapuolille tarkasteltiin tästä syystä polkumyynnin perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaiken esitetyn näytön perusteella.

(218) Yhteisön edun arvioimiseksi kaikkia asianomaisia osapuolia, joita asian tiedettiin koskevan tai jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, pyydettiin toimittamaan tietoja.

(219) Otokseen valituilta yhteisön tuottajilta saatujen vastausten lisäksi vastauksia kyselyyn saatiin myös seuraavilta yrityksiltä:

- kaksi muuta viljellyn merilohen tuottajaa yhteisössä (Marine Harvest (Scotland) Ltd ja Marine Harvest Ireland),

- viisi tuotantopanoksia yhteisön lohenviljelijöille toimittavaa yritystä, joista neljä oli rehuntuottajia (Trouw (UK) Ltd, Trouw Aquaculture Ltd, Ewos Ltd ja Biomar Ltd) ja yksi smolttien toimittaja (Landcatch Ltd) Norjaa koskevan aikaisemman tarkastelun yhteydessä,

- Norjaa koskevan tarkastelun yhteydessä kaksi tuojaa/käyttäjää, jotka eivät ole etuyhteydessä norjalaisiin viejiin (Moulin de la Marche S.A. ja Le Borvo SA) ja Chileä ja Färsaaria koskevan tutkimuksen yhteydessä kaksi etuyhteydetöntä tuojaa/käyttäjää (Cogesal Miko ja Royal Greenland Seafood A/S).

(220) Huomautuksia esittivät lisäksi seuraavat järjestöt ja yhteisöt:

- The Scottish Salmon Producers' Organisation,

- The Shetland Salmon Farmers' Association,

- The Irish Salmon Growers' Association,

- Euroopan Kuluttajaliitto (BEUC),

- AIPCE/CEP - The Federation of National Organisations of Importers and Exporters of Fish,

- The Danish Association of Fish Processing Industries and Exporters,

- Ranskan Syndicat National de l'Industrie du Saumon Fumé,

- Nutreco Aquaculture,

- SA Direct Ocean.

(221) Tietoja saatiin myös yhdeltä yhteisön ulkopuolella sijaitsevalta rehuntoimittajalta eli färsaarelaiselta Havsbrun pf:ltä. Näitä tietoja ei näin ollen katsottu voitavan ottaa huomioon arvioitaessa yhteisön etua tässä tutkimuksessa.

(222) Chileä ja Färsaaria koskevaan tutkimukseen johtaneen valituksen tekijä katsoi, että Nutreco-konsernin ja ranskalaisia savulohen tuottajia edustavan Syndicat National de l'Industrie du Saumon Fumé -järjestön näkemyksiä ei pitäisi ottaa huomioon tutkimuksessa. Se väitti, että Nutreco-konsernin toiminnan painopiste oli EU:n ulkopuolella ja että Syndicat National de l'Industrie du Saumon Fumé -järjestön jäsenistöön kuului norjalaisiin yrityksiin etuyhteydessä olevia yrityksiä. On syytä huomata, että yhteisön edun määrittämisessä on polkumyynnin perusasetuksen 21 artiklan säännösten mukaisesti otettava huomioon kaikkien osapuolten, mm. kotimarkkinoilla toimivien tuottajien ja käyttäjien, edut. Tästä syystä näiden asianomaisten osapuolten näkemykset olisi otettava huomioon.

2. YHTEISÖN TUOTANNONALAN ETU

(223) Tärkeimmät lohentuotantoalueet yhteisössä sijaitsevat Skotlannissa ja Irlannissa, joissa on tähän toimintaan sopivat olosuhteet. Yhteisön lohenviljelyalan rakenne on kokenut merkittäviä muutoksia alkuperäisten tutkimusten jälkeen suuntauksen ollessa se, että yritysten määrä vähenee ja koko kasvaa. Eräät pienemmät yritykset ovat joko lopettaneet toimintansa tai ne on myyty toisille toimijoille, usein monikansallisille yritysryhmille, joilla on lohenviljelyyn liittyvää toimintaa eri puolilla maailmaa. Monet yhteisön tuotannonalaan kuuluvat yritykset ovat kilpailun kiristyessä ryhtyneet tehostamaan toimintaansa ja karsimaan kustannuksia osallistumalla rehun hankintaa koskeviin yhteistyöjärjestelyihin. Tämä on lisännyt yritysten neuvotteluvoimaa suhteessa tavarantoimittajiin. Osa yhteisön tuotannonalaan kuuluvista yrityksistä on lisäksi ottanut käyttöön tuotantonsa yhteistä markkinointia ja myyntiä koskevia järjestelyjä, joiden ne toivovat edistävän tuotteidensa erottumista markkinoilla.

(224) Muistutettakoon, että Norjaa koskevien tarkastelujen yhteydessä kootut tiedot (ks. johdanto-osan 212 kappale) osoittivat, että yhteisön lohentuottajat eivät saaneet täyttä hyötyä siitä lisähinnasta, jonka kuluttajat maksoivat valmiista tuotteesta. Lisäksi on syytä muistaa, että Chilestä vietävä jäädytetty lohi kilpailee vain rajoitetussa määrin yhteisön tuotannonalan toimittaman tuoreen lohen kanssa. Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus oli tutkimusajanjaksona alle 5 prosenttia, kun taas muista maista kuin Chilestä (Norja, Färsaaret jne.) peräisin olevan tuonnin osuus yhteisön kulutuksesta oli yli 60 prosenttia. Jos toimenpiteiden käyttöönotto Chilestä peräisin olevassa tuonnissa vaikuttaisi myönteisesti yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, olisi tästä seurauksena tarkasteltavana olevan tuotteen muista lähteistä peräisin olevan tuonnin hintojen sekä yhteisön tuotannonalaan kuulumattomien tuottajien hintojen nousu. Näin ollen voidaan todeta, että kun otetaan huomioon yhteisön tuotannonalan suhteellisen pieni markkinaosuus suhteessa yhteisön markkinoiden muihin tavarantoimittajiin, Chileen kohdistettavat toimenpiteet johtaisivat merkittävään varallisuuden nettosiirtymiseen yhteisöstä markkinoiden sopeutuessa korkeampiin hintoihin. Riippumatta siitä, siirrettäisiinkö korkeammat hinnat kokonaan kuluttajien maksettaviksi vai jäisivätkö ne osittain myyntiketjun muiden välikauppiaiden kannettaviksi, varallisuuden siirtyminen yhteisön ulkopuolisille tavarantoimittajille olisi selvästi merkittävämpää kuin ne edut, joita yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti koituisi toimenpiteiden käyttöönotosta. On kuitenkin jo nyt hyvin epätodennäköistä, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto Chilestä peräisin olevassa tuonnissa johtaisi tällaiseen kaikista hankintalähteistä peräisin olevan lohen hintojen nousuun ja että yhteisön tuotannonalalle aiheutuisi lainkaan etua ottaen huomioon chileläisen lohen pienen markkinaosuuden.

3. MUIDEN YHTEISÖN TUOTTAJIEN ETU

(225) Menettelyissä yhteistyössä toimineet kaksi muuta yhteisön tuottajaa työllistivät lähes 800 henkilöä lohen tuotantoon liittyvissä toiminnoissaan tutkimusajanjakson aikana ja niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli yli 120 miljoonaa euroa. Näiden yritysten taloudellinen tilanne heikkeni tuntuvasti tutkimusajanjakson aikana yhteisön markkinoilla esiintyneiden merkittävien häiriöiden vuoksi. Yritykset korostivat lohenviljelyn tärkeyttä monilla syrjäisillä ja suhteellisen epäsuotuisilla alueilla yhteisössä. Ne totesivat, että monet markkinoiden ongelmat johtuivat kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta. Vuoden 2000 todettiin olleen hyvä vuosi hintojen kannalta, koska monet tekijät yhdessä, muun muassa Skotlannin tautiongelmat, olivat vähentäneet tarjontaa. Tämän jälkeen monien tuottajamaiden, myös Skotlannin, ylitarjonta oli johtanut hintojen jyrkkään laskuun. Yhteisön lohentuottajien ja niiden tavarantoimittajien väitettiin hyötyvän eniten siitä, että kysyntä ja tarjonta saatettaisiin asianmukaiseen tasapainoon. Tähän voitaisiin päästä kannustamalla entisestään kysyntää ja ohjaamalla tarjontaa sen mukaisesti ja huolehtimalla siitä, että yhteisön yrityksissä tehdään investointeja, jotka mahdollistavat puuttumisen kilpailutekijöihin ja sääntelyyn liittyviin eroihin suhteessa muihin tuottajamaihin.

(226) Nutreco Aquaculture (se Nutreco-konsernin yksikkö, johon molemmat Marine Harvest-yritykset kuuluvat) ei pitänyt toimenpiteiden käyttöönottoa ihanteellisena ratkaisuna koko lohentuotantoalan eli sekä yhteisön tuottajien että yhteisöön vientiä harjoittavien kolmansien maiden tuottajien kannalta. Se katsoi, että toimenpiteillä ei voitaisi ratkaista lohen ylitarjontaan liittyviä ongelmia eikä edistää EU:n tuottajien tehokkuutta tai kilpailukykyä.

4. TUOJIEN, KÄYTTÄJIEN JA KULUTTAJIEN ETU

(227) Chileä ja Färsaaria koskevassa tutkimuksessa yhteistyössä toimineet kaksi tuojaa eivät ottaneet kantaa yhteisön etuun liittyviin tutkimuksen näkökohtiin, koska viljellyn merilohen osuus niiden kokonaisliikevaihdosta oli vähäinen.

(228) Kantansa asiasta esitti myös SA Direct Ocean. Yritys totesi käyttävänsä Chilestä peräisin olevaa jäädytettyä lohta pieni- ja keskituloisille kuluttajille suunnattujen valmisaterioiden valmistuksessa. Sen mielestä nämä tuotteet eivät kilpailleet Skotlannista peräisin olevan tuoreen lohen kanssa. Lisäksi se väitti, että Chileen kohdistettavat toimenpiteet eivät hyödyttäisi yhteisöä, sillä skotlantilaiset lohenviljelijät eivät pystyisi toimittamaan jäädytettyä lohta. Yrityksen mukaan toimenpiteiden käyttöönotto Chilestä peräisin olevassa tuonnissa vaarantaisi lisäksi tuhansia työpaikkoja elintarviketeollisuudessa.

(229) Kalantuojia ja -viejiä edustavien kansallisten järjestöjen liitto Federation of National Organisations of Importers and Exporters of Fish (AIPCE/CEP) ilmoitti vastustavansa kaikkia kysyntään ja tarjontaan vaikuttavia järjestelmiä, jotka johtivat hintojen kohoamiseen ja hankintojen vaikeutumiseen. Se katsoi, että hintojen nousu markkinoiden luonnollista tasoa korkeammaksi olisi kilpailunäkökulmasta haitallista sekä EU:n yrityksille että kuluttajille. Liiton toimittamien tietojen mukaan sen jäsenet jalostivat yli 60000 tonnia lohta vuodessa ja tuottivat lähes 50000 tonnia savulohta. Se arvioi, että toimiala työllisti suoraan yli 10000 henkilöä.

(230) Tanskan kalanjalostajien ja -viejien järjestö Danish Association of Fish Processing Industries and Exporters ilmoitti vastustavansa sellaista markkinoiden sääntelyä, joka vääristää hintoja ja haittaa tavanomaisten kilpailusääntöjen soveltamista. Se väitti, että voimassa olevat toimenpiteet olivat vääristäneet yhteisön lohimarkkinoita ja johtaneet kohtuuttomiin voittoihin Norjassa. Sen mukaan nämä suuret voitot olivat puolestaan rohkaisseet liikainvestointeihin lohenviljelyalalla ja johtaneet kysynnän ja tarjonnan maailmanlaajuiseen epätasapainoon. Järjestö korosti jalostusteollisuuden merkitystä yhteisössä sekä työllistäjänä että lisäarvon tuottajana.

(231) Syndicat National de l'Industrie du Saumon Fumé edustaa viittätoista savulohen tuotantoa harjoittavaa yritystä Ranskassa. Nämä yritykset työllistivät 2800 henkilöä ja jalostivat tutkimusajanjakson aikana noin 36000 tonnia tuoretta lohta. Järjestö katsoi, että polkumyyntiasetus ei ollut sopiva keino säännellä merkittäville hintavaihteluille alttiiden maataloustuotteiden kauppaa ja että lohenviljelyalan olisi hallittava kasvunsa maailmanlaajuisen kehityksen pohjalta.

(232) Euroopan Kuluttajaliitto (BEUC) totesi, että yhteisön lohituotteiden markkinat olivat kasvaneet huomattavasti, mikä sen mukaan oli pääosin seurausta Norjan ja viime aikoina myös Chilen ja Färsaarten tuottajien aiheuttaman kilpailun lisääntymisestä. Tämän kilpailun väitettiin johtaneen hintojen alenemiseen, minkä ansiosta eurooppalaiset kuluttajat olivat voineet lisätä lohen kulutustaan. Tätä pidettiin hyvänä asiana, koska lohen käytöllä katsotaan olevan tiettyjä ravitsemuksellisia etuja. Samalla katsottiin, että yhteisössä toimivien lohen tuojien ja jalostajien sekä vähittäiskauppiaiden taloudelliset edut olivat huomattavasti tärkeämpiä kuin ne lyhytaikaiset hyödyt, joita toimenpiteiden käyttöönotosta mahdollisesti koituisi yhteisössä vielä jäljellä olevalle suhteellisen pienelle määrälle itsenäisiä tuottajia. Tämän vuoksi Kuluttajaliitto ilmoitti vastustavansa kaikenlaisten toimenpiteiden käyttöönottoa viljellyn merilohen tuonnissa yhteisöön.

(233) Edellä mainituilta kolmelta etujärjestöltä saatujen huomautusten perusteella selvitettiin myös, voisiko toimenpiteiden käyttöönotto johtaa siihen, että tietyt käyttäjät siirtäisivät tuotantolaitoksensa yhteisön ulkopuolisiin maihin. Tältä osin voidaan todeta, että tuoreen ja jäädytetyn merilohen tuontiin sovellettiin yhteisössä 2 prosentin sopimustullia tutkimusajanjaksolla ja vuonna 2002, kun taas savulohen tuontiin sovelletaan yleensä 13 prosentin sopimustullia. Jäljempänä olevassa taulukossa esitetyistä tarkastelujaksoa koskevista Eurostat-tiedoista käy ilmi, että lähes puolet CN-koodilla 0305 41 00 (tyynenmerenlohi, merilohi ja tonavanjokilohi, savustettu, myös fileinä) ilmoitetusta tuonnista oli tutkimusajanjakson aikana peräisin Puolasta; seuraavaksi tärkeimmät alkuperämaat olivat Norja ja Färsaaret. Muista maista ei tuotu merkittäviä määriä. Nämä tiedot vaikuttaisivat ensin viittaavan siihen, että voimassa olevat Norjaa koskevat toimenpiteet eivät ole olennaisesti vaikuttaneet savulohen kauppavirtoihin. Olisi kuitenkin otettava huomioon, että Norjaa koskevat toimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 1997. Näin ollen mielekkäämmän kuvan tilanteesta saa vasta, kun tarkastelee savulohen tuontia myös kyseisenä vuonna ja vuonna 1996. Nämä luvut osoittavat, että tuonti Puolasta oli tuolloin paljon vähäisempää eli 302 tonnia vuonna 1996 ja 229 tonnia vuonna 1997. Norjasta tuotiin kyseisinä vuosina 771 ja 900 tonnia ja Färsaarilta puolestaan 566 ja 493 tonnia. Näin ollen on selvää, että toimenpiteiden käyttöönotto johti Puolasta peräisin olevan savulohen tuonnin merkittävään lisääntymiseen ja että tämä tuonti on saattanut jossain määrin korvata Tanskasta peräisin olevaa tuotantoa, sillä Tanskasta muualle yhteisöön vietyjen tuotteiden määrä väheni vuoden 1997 noin 15500 tonnista 13500 tonniin vuona 1998.

>TAULUKON PAIKKA>

(234) Tässä yhteydessä olisi lisäksi huomattava, että Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat hiljattain solmineet vapaakauppasopimuksen Chilen kanssa. Sopimuksen mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa sovellettava 2 prosentin sopimustulli poistetaan sopimuksen voimaantulopäivästä lukien. Lohesta jalostettavien tuotteiden kuten savulohen kaupan osalta sopimuksessa määrätään, että sovellettavat tullit poistetaan asteittain 10 vuoden kuluessa samalla, kun nimikkeisiin 0305 41 00 (savustettu lohi) ja 0305 30 30 (suolattu tai suolavedessä oleva lohi) luokiteltaviin tuotteisiin sovelletaan 40 tonnin suuruisten yhteiskiintiöiden järjestelmää. Kun otetaan huomioon tähän kiintiöjärjestelmään sisältyvät määrät, Puolan tuleva liittyminen Euroopan unioniin ja ehdotus olla jatkamatta Norjaa koskevien toimenpiteiden voimassaoloa, voidaan todeta, että toimenpiteiden käyttöönotto Chilestä peräisin olevassa tuonnissa ei johtane lohenjalostusteollisuuden siirtämiseen kolmansiin maihin.

(235) Norjan merentuotealaa edustavan Norwegian Seafood Federation -järjestön toimittamat tiedot, jotka koskivat 150 ranskalaisen supermarketin merilohifileistä perimiä vähittäismyyntihintoja, otettiin huomioon tarkasteltaessa toimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia lopullisiin kuluttajiin. Näiden tietojen perusteella keskihintojen todettiin vaihdelleen vain hieman, kuten jäljempänä olevasta taulukosta käy ilmi. Tästä syystä järjestö väitti, että EU:n kuluttajat eivät olleet hyötyneet siitä, että tuottajien tuotantokustannukset olivat laskeneet. Samaa mieltä oli myös EU:n lohentuottajien järjestö EU Salmon Producers' Group, joka totesi lisäksi, että lohituotteista tehty sopimus ja voimassa olevat toimenpiteet eivät olleet oleellisesti vaikuttaneet kuluttajahintoihin ja että alentuneista tuottajahinnoista olivat nähtävästi hyötyneet pääasiassa tukku- ja vähittäiskauppiaat. Nämä tiedot näyttäisivät osoittavan, että viljellyn merilohen kuluttajat ovat jossain määrin suojassa markkinoiden hintavaihtelujen ääripäiltä. Näin ollen on epäselvää, missä määrin toimenpiteiden käyttöönotto Chilestä peräisin olevassa tuonnissa tarkkaan ottaen vaikuttaisi kuluttajiin, sillä tämä riippuu osittain tässä menettelyssä yhteistyössä toimimattomien vähittäiskauppiaiden hinnoittelupolitiikasta.

>TAULUKON PAIKKA>

(236) Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka lohenjalostusteollisuuden työllisyys- ja arvonlisäysvaikutukset ovatkin merkittäviä, toimenpiteiden käyttöönotolla ei käytettävissä olevan näytön perusteella kuitenkaan katsota olevan sellaisia vaikutuksia, jotka johtaisivat jalostustoiminnan siirtämiseen yhteisön ulkopuolelle. Toimenpiteet vaikuttaisivat kuitenkin kielteisesti tuojiin/käyttäjiin, koska niiden olisi maksettava lisätulleja, jos ne tuovat lohta suoraan Chilestä.

5. TUOTANTOPANOSTEN TOIMITTAJIEN EDUT

(237) Viisi yhteistyössä toimivaa toimittajaa ilmoittautui Norjaa koskevan tarkastelun yhteydessä ja ne eivät näin ollen esittäneet yksityiskohtaisia huomautuksia Chilestä tulevaa tuontia koskevien mahdollisten toimenpiteiden vaikutuksista omaan toimintaansa. Kaksi toimittajaa kuitenkin ilmaisi kantansa, jonka mukaan toimenpiteet eivät olleet kaikkein tarkoituksenmukaisin tapa puuttua yhteisön lohentuottajien tilanteeseen.

6. YHTEISÖN ETUA KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

(238) On totta, että voimassa olevat Norjasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavat toimenpiteet antoivat otokseen valituille yhteisön tuottajille mahdollisuuden parantaa taloudellista tilannettaan siltä osin, kuin on kyse tuotanto- ja myyntimääristä, kannattavuudesta ja markkinaosuudesta. Toimenpiteiden voimassaoloa ei voida kuitenkaan jatkaa, koska ei ole todennäköistä, että polkumyynti ja asianomaisesta maasta tulevan tuonnin tukeminen jatkuisi tai toistuisi. Pelkästään Chileen kohdistettavat toimenpiteet olisivat todennäköisesti tehottomia, vaikka niiden katsottaisiinkin aiheuttavan vahinkoa, koska tuoreen ja jäädytetyn lohen välillä on vain vähän hintakilpailua ja koska yhteisön tuotannonalan olisi, johdanto-osan 212 kappaleessa todetuista syistä, todennäköisesti vaikeaa hyödyntää mahdollisia hinnankorotuksia. Vaikka pelkästään Chilen vientiin sovellettavat toimenpiteet johtaisivatkin yhteisön markkinoilla myytävän tuoreen lohen hinnan kohoamiseen tavalla, jonka voitaisiin olettaa hyödyttävän yhteisön tuotannonalaa, tästä seuraava varallisuuden siirtyminen toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle jäävien maiden tuottajille/viejille mitätöisi yhteisön tuotannonalalle ja tietyille muille asianomaisille osapuolille koituvan edun. On myös huomattava, että tällaiset hinnankorotukset olisivat vahingollisia tuojien, käyttäjien ja kuluttajien kannalta. Kaikkien toimitettujen tietojen perusteella on näin ollen pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei ole yhteisön edun mukaista.

(239) Ilmoituksen jälkeen yksi osapuoli arvosteli tapaa, jolla komissio oli arvioinut yhteisön etua. Tämän osapuolen mielestä yhteisön etua ei ollut otettu riittävällä tavalla huomioon. Asianomainen väitti, että vaikka yhteisön tuotannonala oli pieni, ei sillä perusteella tulisi katsoa, että se ei tarvitse suojatoimenpiteitä ja että tämä lähestymistapa oli vastoin kantaa, joka oli omaksuttu aiemmin samankaltaisissa tilanteissa ja erityisesti silloin kun toimenpiteet otettiin alun pitäen käyttöön Norjasta peräisin olevassa tuonnissa.

(240) Sama osapuoli väitti, että tutkimuksen muiden osapuolten kantoja oli arvioitu virheellisesti. Se totesi erityisesti, että niiden muiden yhteisön tuottajien, jotka olivat toimineet tutkimuksissa yhteistyössä mutta jotka eivät kuuluneet valituksen esittäjiin, esittämien kantojen ei pitäisi katsoa edustavan niiden kaikkien muiden yhteisön tuottajien kantoja, joista monet eivät ilmoittautuneet. Se väitti, että norjalaisten omistuksessa olevia yhteisöön sijoittautuneita lohentuottajia oli kehotettu kieltäytymään yhteistyöstä komission kanssa. Se väitti edelleen, että 8000 työpaikkaa oli vaarassa kadota välittömästi, mikäli kyseisiä toimenpiteitä ei otettaisi kiireellisesti käyttöön. Asianomainen ilmaisi myös kantansa, jonka mukaan yhteisön markkinoiden tilanteen voidaan odottaa huonontuvan edelleen, koska Yhdysvaltain käyttöönottamien kaupan suojakeinojen voidaan odottaa aiheuttavan Chilestä tulevan tuonnin osalta kaupan uudelleenohjautumista kyseisiltä markkinoilta yhteisöön.

(241) On myös huomattava, että yhteisön edun arviointi suoritetiin kaikkien toimitettujen tietojen perusteella. Kaikkien asianomaisten osapuolten kannat käsiteltiin, myös niiden, jotka viittasivat voimassa olevista Norjasta tulevaan tuontiin sovellettavista toimenpiteistä saatuihin kokemuksiin. Ei voida hyväksyä sitä väitettä, että tässä tapauksessa tilanne olisi samanlainen kuin tilanne oli Norjaa koskevan aikaisemman tutkimuksen aikaan. Tuolloin yhteisön tuotannonalan markkinaosuudeksi vahvistettiin yli 25 prosenttia ja Norjasta tulevan tuonnin markkinaosuudeksi yli 65 prosenttia. Tuolloin käyttöön otetut toimenpiteet kattoivat siten suurimman osan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista yhteisöön ja niiden avulla suojattiin yhteisön tuotannonalalle huomattava osa markkinoista. Nyt käynnissä olevassa tapauksessa yhteisön tuotannonalan edun arvioinnissa tarkastellaan ainoastaan Chilestä polkumyynnillä tulevan tuonnin vastaisia toimenpiteitä. Kyseisen tuonnin markkinaosuus oli tutkimusajanjakson aikana noin 5 prosenttia ja sen osuus kokonaistuonnista oli alle 7 prosenttia. Lisäksi markkinoiden rakenneuudistus- ja sulautumisprosessi on pienentänyt yhteisön markkinaosuutta huomattavasti eli alle 5 prosenttiin.

(242) Asianomaisen osapuolen esittämien muiden yhteisön etua koskevien kysymysten osalta on todettu selvästi, että Nutreco-konserniin kuuluvat yritykset olivat tutkimuksiin osallistuneista tuottajista ainoat, jotka eivät kuuluneet yhteisön tuotannonalaan. Vaikka tarkoituksena ei ollut esittää, että Nutrecon kannat edustaisivat kaikkien muiden yhteisön lohentuottajien kantoja, on kuitenkin huomattava, että kyseinen ryhmä on eräs suurimmista lohentuottajista yhteisössä. Koska yhteisön etua arvioitaessa on otettava huomioon kaikkien osapuolten edut kokonaisuudessaan, olisi ollut epäasianmukaista jättää Nutrecon esittämät kannat huomioimatta.

(243) On totta, että lohenviljelyala tarjoaa työpaikkoja yhteisön syrjäisillä alueilla, joilla muut työllistymismahdollisuudet ovat vähäisiä. Vaikuttaa kuitenkin ilmeiseltä, että puheet 8000 työpaikasta, joista ei ole esitetty näyttöä, ovat liioiteltuja. Scottish Executiven julkaisemat luvut osoittavat, että lohentuotanto työllisti välittömästi (kokopäivätoimisesti tai osa-aikaisesti) 1257 henkilöä Skotlannissa vuonna 2001. Ottaen huomioon, että viljellyn merilohen tuotantomäärät ovat Irlannissa huomattavasti alhaisemmat, välittömästi työllistyneitä voidaan olettaa olevan kyseissä maassa vähemmän. Olisi korostettava, että polkumyyntivälineen tärkein tehtävä on tasapainottaa epäterveitä kaupan käytäntöjä. Yhteisön edun määrittämisen tarkoituksena on vahvistaa, onko olemassa yli kaiken muun käyviä etuja toimenpiteiden käyttöönottoa vastaan vahingollisen polkumyynnin olemassaolosta huolimatta. Tämä vuoksi on tarkasteltava kaikkia yhteisössä vaikuttavia taloudellisia etuja.

(244) Tarkasteltaessa osapuolen viimeksi esittämää näkökohtaa, joka koski Yhdysvalloissa käyttöönotettuja kaupan suojatoimenpiteitä ja niiden mahdollisia vaikutuksia yhteisön lohimarkkinoihin, on huomattava, että viranomaiset ottivat käyttöön nämä toimenpiteet vasta vuonna 1998 eikä vuonna 2001, kuten on esitetty. Käyttöön otetut toimenpiteet koskevat ainoastaan tuoreen lohen tuontia Yhdysvaltoihin, mikä merkitsee sitä, että ne eivät koske jäädytettyä lohta, jota Chilestä peräisin oleva vienti lähes kokonaisuudessaan on. Lisäksi Yhdysvaltain viranomaisten alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen toteuttaman hallinnollisen tarkasteluprosessin seurauksena tullit ovat laskeneet useimpien chileläisten viejien osalta. Näin ollen katsottiin, että Yhdysvalloissa käyttöönotetut kaupan suojatoimet eivät ole riittävä peruste ottaa käyttöön Chilestä tulevaa tuontia koskevat toimenpiteet yhteisössä. Edellä esitetyn perusteella kyseinen väite sekä muut asianomaisen osapuolen esittämät väitteet, jotka on esitetty johdanto-osan 239 ja 240 kappaleissa, hylättiin.

(245) Kaikkien toimitettujen tietojen perusteella on näin ollen pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei ole yhteisön edun mukaista.

J. MENETTELYJEN PÄÄTTÄMINEN

(246) Edellä esitettyjen huomioiden perusteella päätellään näin ollen, että Norjasta peräisin olevaa tuontia koskevat menettelyt olisi päätettävä ja että asetuksilla (EY) N:o 1890/97 ja (EY) N:o 1891/97 alun perin käyttöön otettujen polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden olisi annettava raueta.

(247) Edellä esitettyjen huomioiden perusteella päätellään lisäksi, että Chilestä ja Färsaarilta peräisin olevaa tuontia koskeva polkumyynnin vastainen menettely olisi päätettävä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Päätetään CN-koodeihin ex 0302 12 00 , ex 0303 22 00 , ex 0304 10 13 ja ex 0304 20 13 kuuluvan, Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen tuontia koskeva polkumyynnin vastainen menettely ja tukien vastainen menettely.

2 artikla

Päätetään CN-koodeihin ex 0302 12 00 , ex 0303 22 00 , ex 0304 10 13 ja ex 0304 20 13 kuuluvan, Chilestä ja Färsaarilta peräisin olevan viljellyn merilohen tuontia koskeva polkumyynnin vastainen menettely.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 26 päivänä toukokuuta 2003.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. Drys

(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1972/2002 (EYVL L 305, 7.11.2002, s. 1).

(2) EYVL L 288, 21.10.1997, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1973/2002 (EYVL L 305, 7.11.2002, s. 4).

(3) EYVL L 267, 30.9.1997, s. 1.

(4) EYVL L 267, 30.9.1997, s. 19.

(5) EYVL L 267, 30.9.1997, s. 81, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2003/119/EY (EYVL L 47, 21.2.2002, s. 46).

(6) EYVL C 400, 22.12.1998, s. 4.

(7) EYVL L 101, 16.4.1999, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 321/2003 (EYVL L 47, 21.2.2003, s. 3).

(8) EYVL C 53, 28.2.2002, s. 10.

(9) EYVL C 172, 18.7.2002, s. 11.