32003G0218(01)

Neuvoston päätöslauselma,

annettu 6 päivänä helmikuuta 2003,

sosiaalisesta osallisuudesta sosiaalisen vuoropuhelun ja kumppanuuden kautta

(2003/C 39/01)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

PALAUTTAA MIELIIN, että

1. sosiaalinen osallisuus asetettiin poliittiseksi tavoitteeksi Nizzan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä. Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmissä oli sitä ennen asetettu strategisiksi päämääriksi kestävä talouskasvu, uusien ja parempien työpaikkojen luominen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisääminen sekä korostettu sosiaalisen osallisuuden keskeistä merkitystä Euroopan sosiaalisen mallin uudistamisessa. Barcelonan Eurooppa-neuvoston päätelmissä täsmennettiin työmarkkinaosapuolten osuutta pyrittäessä saavuttamaan nämä päämäärät. Neuvosto osoittaa pyrkivänsä itse saamaan aikaan tuloksia köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamisessa hyväksymällä tarkistetut yhteiset tavoitteet köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnalle toista kansallisten toimenpidesuunnitelmien sarjaa varten vuosiksi 2003-2005;

2. sosiaalinen vuoropuhelu on innovointia ja muutosta edistävä voima, jolla varmistetaan joustavuuden ja turvallisuuden tasapaino, vastataan muun muassa elinikäisen oppimisen kehittämisen, liikkuvuuden edistämisen ja aktiivisen ikääntymisen haasteisiin sekä edistetään tasavertaisia mahdollisuuksia ja monimuotoisuutta, mikä on tunnustettu työmarkkinasuhteita käsittelevässä korkean tason työryhmässä, työmarkkinaosapuolten esittämässä Laekenin kannanotossa sekä eurooppalaista sosiaalista vuoropuhelua ja yritysten sosiaalista vastuuta koskevissa komission tiedonannoissa. Sosiaalista vuoropuhelua koskevassa komission tiedonannossa kehotetaan työmarkkinaosapuolia laajentamaan sosiaalisen vuoropuhelun ulottuvuutta kehittämällä itsenäistä vuoropuheluaan ja osallistumalla enemmän kolmikantaneuvotteluihin ja avoimeen koordinointimenetelmään perustuviin prosesseihin. Työmarkkinaosapuolet vahvistivat Laekenin kannanotossaan aikovansa laatia yhteisiä työohjelmia uudistusten ja muutosten edistämiseksi Euroopan unionissa sekä laajentumiseen valmistautumiseksi;

3. kumppanuus ja hallinnon parantaminen ovat keinoja, joilla vastataan kansalaisyhteiskunnan valtiolle asettamiin yhä suurempiin vaatimuksiin. Näin ollen on lisättävä EU:n toimielinten, kansallisten hallitusten, alueellisten ja paikallisviranomaisten, työmarkkinaosapuolten sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen yhteistyötä, otettava sidosryhmät enemmän mukaan ja otettava käyttöön kuulemista koskevat vähimmäisvaatimukset, mitä korostettiin viimeksi hyvää hallintotapaa koskevassa komission valkoisessa kirjassa ja Euroopan työllisyysstrategiaa koskevassa komission tiedonannossa. Työmarkkinaosapuolet, kansalaisjärjestöt ja muut asianomaiset toimijat sitoutuivat Århusissa lokakuussa 2002 pidetyssä köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä käsitelleessä eurooppalaisessa pyöreän pöydän kokouksessa yhä vahvemmin tähän prosessiin. Niinpä sosiaalista osallisuutta edistävän prosessin tarkistetuissa yhteisissä tavoitteissa ja toimintamenetelmissä painotetaan, että on edistettävä sekä vuoropuhelua kaikkien keskeisten tahojen kanssa, työmarkkinaosapuolet, kansalaisjärjestöt ja sosiaalipalvelujen tarjoajat mukaan lukien, ja niiden osallistumista että kansalaisten aktiivista sitoutumista köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan. Yritysten sosiaalista vastuuta koskevassa komission tiedonannossa korostettiin myös, että yritykset ottavat toiminnassaan yhä enemmän huomioon sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat;

KOROSTAA, että

4. sosiaalista osallisuutta on laajennettava entistä enemmän siten, että mahdollisimman moni voi osallistua aktiivisesti työmarkkinoille ja olla mukana koko yhteiskunnassa rotuun, etniseen alkuperään, sukupuoleen, ikään, vammaisuuteen, uskontoon tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta. Tämä tarve korostuu meneillään olevien väestörakenteen muutosten myötä, jotka muodostavat tulevaisuudessa vakavan haasteen työvoiman tarjonnalle ja työmarkkinoiden moitteettomalle toimivuudelle;

5. nopeasti muuttuviin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin oloihin on sosiaalisen osallisuuden lisäämiseksi vastattava vahvalla, koordinoidulla ja moniulotteisella politiikalla, jossa toteutetaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä sekä sovelletaan uusia toimintaperiaatteita ja lähestymistapoja. Tätä politiikkaa voidaan vahvistaa aikanaan soveltamalla avoimia koordinointimenetelmiä sosiaalisen suojelun alalla ja selvittämällä, miten ne liittyvät muihin strategioihin. Koska sosiaalinen osallisuus ylittää perinteisten työmarkkinalähestymistapojen rajat ja kattaa muun muassa terveydenhuollon, koulutuksen, asumisen ja sosiaalipalvelut, mukaan on otettava monia eri toimijoita, jolloin vuoropuhelusta ja kumppanuudesta tulee tärkeitä keinoja, joilla edesautetaan toiminnan suunnittelua ja toteuttamista sekä toimintaa koskevan jaetun vastuun omaksumista;

6. kaikkien keskeisten toimijoiden on oltava tietoisia toimiensa vaikutuksista sosiaaliseen osallisuuteen ja syrjäytymisvaarassa oleviin henkilöihin kaikilla politiikan aloilla, omilla toimivalta- ja työaloillaan ja yhteistyössä muiden sidosryhmien kanssa;

7. sosiaalisen osallisuuden tarve keinona lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta korostuu entisestään EU:n laajentuessa, jolloin jäsenvaltioiden määrä sekä erot alueiden välillä ja taloudellisessa vauraudessa kasvavat huomattavasti;

KEHOTTAA KOMISSIOTA

8. jatkamaan sosiaalisen vuoropuhelun ja kumppanuuden edistämistä laajentuneessa unionissa sosiaalisen osallisuuden lisäämiseksi kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla painottaen erityisesti ennaltaehkäisyä työllisyyden ylläpitäminen mukaan luettuna sekä korjaavia toimenpiteitä;

9. varmistamaan, että erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että sosiaalinen osallisuus otetaan täysipainoisesti huomioon unionin taloudellisessa ja sosiaalisessa strategiassa;

10. keräämään ja analysoimaan edelleen nykyisten prosessien ja ohjelmien yhteydessä kansallisia, alueellisia ja paikallisia esimerkkejä sosiaalisella vuoropuhelulla ja kumppanuudella aikaansaadusta sosiaalisesta osallisuudesta, jotta voitaisiin levittää esimerkkejä sidosryhmiin, kohderyhmiin ja yhteistyömalleihin liittyvistä hyvistä käytännöistä;

KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA

11. tarkistettujen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevien yhteisten tavoitteiden mukaisesti vahvistamaan työmarkkinaosapuolten ja kaikkien muiden keskeisten toimijoiden mukanaoloa sosiaalista osallisuutta edistävässä prosessissa, myös kansallisten toimintasuunnitelmien valmistelussa, täytäntöönpanossa ja seurannassa kansallisia käytäntöjä noudattaen;

12. tarkistettujen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevien yhteisten tavoitteiden mukaisesti varmistamaan Euroopan työllisyysstrategian yhteydessä, että sosiaalisella osallisuudella torjutaan köyhyyttä ja edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä helpotetaan miesten ja naisten pääsyä työmarkkinoille erityisesti ottamalla täysipainoisesti huomioon sosiaalisen vuoropuhelun ja kumppanuuden myönteinen vaikutus sosiaaliseen osallisuuteen;

13. edistämään ja kannustamaan sidosryhmien, esimerkiksi paikallisviranomaisten, ammattiyhdistysten, yritysten, kansalaisjärjestöjen ja varsinaisten asianosaisten aktiivista osallistumista kumppanuuksiin;

KEHOTTAA SOSIAALISEN SUOJELUN KOMITEAA LÄHEISESSÄ YHTEISTYÖSSÄ TYÖMARKKINAOSAPUOLTEN KANSSA

14. vakiinnuttamaan tähän asti järjestettyjen epävirallisten kuulemisten pohjalta kolmikantaneuvottelut sosiaalista osallisuutta koskevasta toiminnasta ja edistämään työmarkkinaosapuolten aktiivista osallistumista sosiaalista osallisuutta edistävään prosessiin eurooppalaista sosiaalista vuoropuhelua koskevan komission tiedonannon hengessä;

KEHOTTAA SOSIAALISEN SUOJELUN KOMITEAA

15. edistämään erityisesti vuosittaisen eurooppalaisen pyöreän pöydän kokouksen yhteydessä mahdollisuuksia tiivistää vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa;

PYYTÄÄ TYÖMARKKINAOSAPUOLIA

16. kartoittamaan mahdollisia kumppanuusmenettelyjä ja lähestymistapoja erityisiä toimia varten, joilla voitaisiin lisätä sosiaalista osallisuutta;

17. tarkastelemaan itsenäisessä vuoropuhelussaan aloitteita sosiaalisen osallisuuden vahvistamiseksi laajentuneessa unionissa;

18. osallistumaan enemmän avoimeen koordinointimenetelmään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sekä työllisyyden osalta osallistavan yhteiskunnan ja osallistavien työmarkkinoiden edistämiseksi;

PYYTÄÄ KANSALAISYHTEISKUNNAN JÄRJESTÖJÄ

19. kartoittamaan ja kehittämään kumppanuuksia ja lähestymistapoja erityisiä toimia varten osallistavan yhteiskunnan ja tarvittaessa osallistavien työmarkkinoiden edistämiseksi; sekä

20. osallistumaan enemmän avoimeen koordinointimenetelmään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sekä työllisyyden osalta osallistavan yhteiskunnan edistämiseksi.