32003D0002

Komission päätös,

tehty 21 päivänä marraskuuta 2001,

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä

(Asia nro COMP/E-1/37.512 - Vitamiinit)

(tiedoksiannettu numerolla K(2001) 3695)

(Ainoastaan englannin-, hollannin-, ranskan- ja saksankieliset tekstit ovat todistusvoimaisia)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2003/2/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 eli perustamissopimuksen(1) 85 ja 86 artiklan ensimmäisen täytäntöönpanoasetuksen, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1216/1999(2), ja erityisesti sen 3 artiklan ja 15 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon 6 päivänä heinäkuuta 2000 tehdyn komission päätöksen menettelyn aloittamisesta asiassa,

on asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohdan ja kuulemisesta tietyissä EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan mukaisissa menettelyissä 22 päivänä joulukuuta 1998 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2842/98(3) nojalla antanut asianomaisille yrityksille tilaisuuden esittää huomautuksensa komission niitä vastaan esittämistä väitteistä,

ottaa huomioon kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan loppukertomuksen,

on kuullut kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa,

Sekä katsoo seuraavaa:

1 TOSISEIKAT

1.1 YHTEENVETO RIKKOMISESTA

(1) Tämä päätös, jolla määrätään sakkoja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisesta, on osoitettu seuraaville yrityksille:

- F. Hoffmann-La Roche AG (jäljempänä "Roche"),

- BASF AG (jäljempänä "BASF"),

- Aventis SA (entinen Rhône-Poulenc) (jäljempänä "Aventis"),

- Lonza AG (jäljempänä "Lonza"),

- Solvay Pharmaceuticals BV (jäljempänä "Solvay"),

- Merck KgaA (jäljempänä "Merck"),

- Daiichi Pharmaceutical Co. Ltd (jäljempänä "Daiichi"),

- Eisai Co. Ltd (jäljempänä "Eisai"),

- Kongo Chemical Co. Ltd (jäljempänä "Kongo"),

- Sumitomo Chemical Co. Ltd (jäljempänä "Sumitomo"),

- Sumika Fine Chemicals Ltd (jäljempänä "Sumika"),

- Takeda Chemical Industries Ltd (jäljempänä "Takeda"),

- Tanabe Seiyaku Co. Ltd (jäljempänä "Tanabe").

(2) Euroopan yhteisön alueelle ja Euroopan talousalueelle A-, E-, B1-, B2-, B5-, B6-, C-, D3- ja H-vitamiineja, foolihappoa, beetakaroteenia ja karotenoideja toimittavat valmistajat ovat tehneet edelleen jatkuvia EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan vastaisia sopimuksia ja osallistuneet niihin tässä päätöksessä eriteltyinä aikoina ja täsmennettyjen vitamiinien osalta. Sopimuksissa osapuolet määräsivät eri tuotteiden hintoja, jakoivat myyntikiintiöitä ja sopivat hinnankorotuksista ja toteuttivat niitä, julkistivat sopimustensa mukaisia hintauutisia, myivät tuotteitaan sovituilla hinnoilla, perustivat järjestelyn sopimustensa noudattamisen seuraamista ja valvomista varten sekä osallistuvat säännöllisiin kokouksiin suunnitelmiensa toteuttamiseksi.

a) Osallistujat, tuote, ajanjakso

>TAULUKON PAIKKA>

b) Osallistujat tuotteittain

>TAULUKON PAIKKA>

1.2 TOIMIALA

1.2.1 VITAMIINIT

(3) Vitamiinit ovat erilaisia orgaanisia yhdisteitä sisältäviä mikroravintoaineita, jotka ovat normaalin kasvun, kehittymisen ja elämisen kannalta välttämättömiä pieninä määrinä ihmisten ja eläinten ravinnossa. Niiden fysiologiset vaikutukset elimistössä ja niiden toimintatavat ovat erilaisia. Jotkin vitamiinit ovat tiettyjen aineenvaihdunnan kannalta välttämättömien koentsyymien olennaisia lähteitä, kun taas toiset liittyvät muiden vitamiinien aineenvaihduntaan. Kaikkia tunnettuja vitamiineja voidaan valmistaa kemiallisen synteesin avulla.

(4) Muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta elävät organismit eivät kykene itse tuottamaan vitamiineja. Ne on saatava ruokavalion osana tai ravintolisänä. Tärkeimpiä vitamiineja on 15.

(5) Vitamiinit luokitellaan usein niiden liukoisuuden mukaan. Tämän osan kannalta merkityksellisistä vitamiineista C-vitamiini ja B-ryhmän vitamiinit ovat vesiliukoisia ja A-, E- ja D-vitamiinit ovat rasvaliukoisia.

(6) Eläinten yhdistelmärehuissa on kunkin lajin terveyden ja kasvun vaatimia vitamiineja. Ihmisravinnoksi tarkoitettuihin elintarvikkeisiin lisätään vitamiineja joko ruoanjalostuksessa menetettyjen vitamiinien korvaamiseksi tai vitamiinipitoisuuden kohottamiseksi alkuperäisestä sekä myös antioksidanteiksi ja väriaineiksi. Lääkinnälliseen käyttöön tarkoitettuja vitamiineja markkinoidaan kuluttajille tabletteina tai kapseleina. Kosmetiikkateollisuudessa vitamiineja lisätään ihon- ja terveydenhoitotuotteisiin.

(7) Irtotavarana vitamiineja myydään eri muodoissa tuotteen ja käyttötarkoituksen mukaan: kiteisenä, öljyliuoksena, suojaavalla kerroksella päällystettynä tai jauhemaisen kantaja-aineen kanssa.

(8) Tämä päätös koskee synteettisesti valmistettuja irtotavarana myytäviä aineita, jotka kuuluvat seuraaviin vitamiiniryhmiin ja niihin läheisesti liittyviin tuoteryhmiin: A-, E-, B1-, B2-, B5-, B6-, C-, ja D3-vitamiini, biotiini (H-vitamiini), foolihappo (M), beetakaroteeni ja karotenoidit.

(9) Kuhunkin vitamiiniryhmään kuuluvat myös aineet, joilla on omalla biologian osa-alueellaan samanlaiset ominaisuudet. Kullakin on tietyt aineenvaihduntaan vaikuttavat ominaisuudet, eikä niitä siksi voida korvata muilla ryhmillä. Lisäksi useilla vitamiiniryhmillä on niitä yhdistettäessä syntyviä synergisiä lisävaikutuksia.

1.2.2 VITAMIINIMARKKINAT JA -TUOTTEET: YLEISKATSAUS

(10) Maailman kolme suurinta vitamiinien valmistajaa ovat Roche, BASF ja Aventis eli entinen Rhône-Poulenc(4), joiden osuudet kokonaismarkkinoista ovat [40-50], [20-30] ja [5-15] prosenttia.

(11) Roche ja BASF valmistavat laajan valikoiman erilaisia vitamiineja sekä eläinten ruokintaan että ihmisten käyttöön (lääkkeiksi ja ravintoon).

(12) Aventisin vitamiineihin liittyvä toiminta rajoittuu eläinten rehuihin, joita varten se itse valmistaa A- ja E-vitamiineja sekä ostaa tiettyjä vitamiineja toisilta tuottajilta myydäkseen niitä edelleen.

(13) Irtotavarana myytävien vitamiinien maailmanmarkkinoiden volyymin (vuonna 1999) arvioidaan olleen noin 3,25 miljardia euroa.

(14) Määrällisesti maailmassa tuotetaan eläinten rehuun tarkoitettuja vitamiineja - lukuun ottamatta koliinikloridia eli B4-vitamiinia, jota tämä menettely ei koske - noin 60000 tonnia vuodessa, kun taas lääkkeeksi ja ihmisravintoon lisättäväksi tarkoitettuja vitamiineja tuotetaan noin 65000 tonnia.

(15) Tämän päätöksen alaisten tuotteiden markkinoiden volyymi Euroopan talousalueella oli vuonna 1998 noin 800 miljoonaa ecua tuottajahinnoin laskettuna.

(16) Yhdessä A- ja E-vitamiinit edustavat puolta vitamiinien kokonaismarkkinoista. Vuonna 1998 (viimeinen kokonainen vuosi, jolloin näiden tuotteiden kartelli oli toiminnassa) E-vitamiinin markkinoiden volyymi yhteisössä oli 250 miljoonaa ecua ja A-vitamiinin kokonaismyynti oli noin 150 miljoonaa ecua.

(17) Irtotavarana myytävän C-vitamiinin myynti, joka vuonna 1995 oli ollut 250 miljoonaa ecua, laski 120 miljoonaan ecuun. Hinta laski siis alle puoleen kartellin toiminnan päättyessä vuoden 1995 lopussa.

(18) Yhteisön/ETA:n vitamiinimarkkinoiden arvo(5) vuosina 1994-1998 oli seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde:

Rochen markkinaosuustilastot.

Liitteen taulukossa I esitetään kunkin vitamiinituotteen markkinat jäsenvaltioittain samana ajanjaksona.

(19) Noin 70 prosenttia tuotetuista A- ja E-vitamiineista on eläinten rehuihin tarkoitettua laatua ja 30 prosenttia ihmisravintoon ja lääkeaineiksi tarkoitettua laatua, kun taas 80 prosenttia valmistetusta C-vitamiinista on tarkoitettu ihmisten käyttöön.

(20) Kaksi suurinta valmistajaa eli Roche ja BASF myyvät erilaisia rehuihin tarkoitettuja vitamiineja irtotavarana. Suuri osa tästä myydään ns. esisekoittajille, jotka yhdistelevät vitamiineja muihin ravintoaineisiin jauhemaiseksi tai nestemäiseksi seokseksi, jota käytetään eläinten rehujen valmistuksessa. Molemmat yritykset harjoittavat jatkojalostusta, ja ne valmistavat myös esiseoksia, kuten myös Rhône-Poulenc. Huomattava osa niiden rehulaatuisten vitamiinien tuotannosta ei päädy vapaille markkinoille, vaan käytetään yhtiön sisäisesti esiseosten valmistamiseen. Esiseokset ovat seoksia, joissa on vitamiinitiivisteiden lisäksi muita ravinto- ja lääkeaineita ja joita lisätään pieniä määriä varsinaiseen rehuseokseen. Loput tuotannosta myydään tukkukauppiaille, esisekoittajille tai suoraan rehujen valmistajille.

(21) Vitamiinien valmistajat myyvät ihmisravinto-/lääkeainelaatuiset tuotteensa sellaisenaan väliasiakkaille, kuten toisille vitamiinien tuottajille, vitamiiniseosten valmistajille (jotka ostavat niitä tiivisteinä) sekä tukku- ja jälleenmyyjille. Ne vitamiinien valmistajat, jotka eivät tuota jotain tiettyä vitamiinia, saattavat ostaa tarvitsemansa määrän muilta valmistajilta.

1.2.2.1 Eri vitamiinituotteiden markkinat

A- ja E-vitamiinit

(22) A-vitamiini on rasvaliukoinen kemiallinen yhdiste, jolla on lukuisia erilaisia käyttösovelluksia lähinnä rehuteollisuudessa. Pieniä määriä A-vitamiinia myydään myös elintarvike- ja lääketeollisuudelle. Kosmetiikkateollisuudelle myytävät määrät ovat pieniä. A-vitamiini on välttämätöntä normaalille kasvulle sekä terveelle iholle, silmille, hampaille, ikenille ja hiuksille.

(23) E-vitamiini on myös rasvaliukoinen kemiallinen yhdiste, jolla on lukuisia erilaisia käyttösovelluksia eläinten ja ihmisten ravitsemuksessa sekä lääke- ja kosmetiikkateollisuudessa. E-vitamiini on välttämätöntä punaisten verisolujen, lihasten ja muiden kudosten kasvulle ja toiminnalle. E-vitamiinia voidaan joko eristää luonnosta tai valmistaa synteettisesti. Synteettinen ja luonnosta saatava E-vitamiini eivät juurikaan kilpaile toistensa kanssa; viimeksi mainittua käytetään vain ihmisille suunnatuissa sovelluksissa.

(24) Suurin osa synteettisesti valmistetusta E-vitamiinista myydään rehuteollisuudelle. Loput käytetään lääke- ja elintarviketeollisuudessa sekä kosmetiikkateollisuudessa, jossa on kuitenkin alettu käyttää huomattavampia määriä vasta vuodesta 1996.

(25) A- ja E-vitamiinit muodostavat yhdessä noin 60 prosenttia eläinten rehuihin käytettyjen vitamiinien kysynnästä maailmassa. Molempia vitamiineja ostavat pääasiassa samat asiakkaat, erityisesti rehuteollisuudessa. Maailman E-vitamiinin maailmanlaajuinen kysyntä on noin 22000 tonnia vuodessa ja A-vitamiinin noin 15000 tonnia.

(26) Roche oli ensimmäinen valmistaja, joka syntetisoi A- ja E-vitamiineja, ja sillä oli molempien vitamiinien monopoli 1960-luvun lopulle saakka, jolloin Rhône-Poulenc alkoi markkinoida eläinten rehuun tarkoitettua A-vitamiinia. BASF tuli näiden vitamiinien markkinoille vuonna 1970, ja pian sen jälkeen Rhône-Poulenc laajensi tuotantoaan E-vitamiiniin, josta se valmisti vain rehulaatua. Japanilainen valmistaja Eisai alkoi myös markkinoida ihmisille ja eläimille tarkoitettua E-vitamiinia Euroopassa vuonna 1967. Eisai ei valmista A-vitamiinia.

(27) Roche ja BASF siis toimittavat A- ja E-vitamiinia rehuissa ja elintarvikkeissa käytettäviksi, Rhône-Poulenc toimittaa molempia vitamiineja vain rehuihin, ja Eisai toimittaa E-vitamiinia sekä eläimiä että ihmisiä varten. Ainoa merkittävä A-vitamiinin valmistaja näiden lisäksi on venäläinen Bel Vitamini -niminen yhtiö, jonka markkinaosuus on noin 7-9 prosenttia. E-vitamiinin osalta pienet kiinalaiset valmistajat ovat vähitellen kasvattaneet yhteenlaskettua markkinaosuuttaan vuoden 1989 vajaasta 1 prosentista 7 prosenttiin 1990-luvun loppuun mennessä.

(28) Irtotavarana myytävän A-vitamiinin markkinoiden volyymi ETA:ssa oli vuonna 1998 noin 150 miljoonaa ecua ja E-vitamiinin 250 miljoonaa ecua. A-vitamiinin keskihinta nousi ETA-alueella vuoden 1990 hinnasta 38,80 ecua/kg hintaan 54,50 ecua/kg vuonna 1998 (ks. liitteen taulukko II). E-vitamiinin hinta ETA-alueelle nousi hinnasta 18,60 ecua/kg vuonna 1990 hintaan 31,10 ecua/kg vuonna 1998 (ks. liitteen taulukko III).

B1-vitamiini

(29) B1-vitamiini (tiamiini) on koentsyymivaikutustensa ansiosta välttämätöntä hiilihydraattiaineenvaihdunnalle. B1-vitamiinin puute aiheuttaa kasvun hidastumista ja hermostohäiriöitä. Se on vesiliukoinen vitamiini, jota käytetään eläinten ja ihmisten ravitsemuksessa ja lääketeollisuudessa. Sen kemiallinen synteesi on monimutkainen prosessi, jossa on 15-17 eri vaihetta.

(30) Tärkeimmät tuottajat ovat Roche, Takeda ja useat kiinalaiset valmistajat. BASF lakkasi itse valmistamasta B1-vitamiinia vuonna 1989 ja teki viiden vuoden ostosopimuksen Rochen kanssa.

(31) B1-vitamiinin hinnat (rehulaatu) Euroopassa olivat noin 32,50 ecua/kg ja nousivat vuoteen 1993 mennessä 38,00 ecuun/kg ennen kuin laskivat nopeasti vuonna 1994 ja saavuttivat vuonna 1996 pohjalukeman 16 ecua/kg (ks. liitteen taulukko IV). Euroopan B1-vitamiinimarkkinoiden volyymi vuonna 1994 oli noin 18 miljoonaa ecua (15 miljoonaa ecua vuonna 1998).

B2-vitamiini

(32) B2-vitamiinia esiintyy kaikissa elävissä soluissa, ja se on mukana useissa erilaisissa solun energiatuotantoon liittyvissä reaktioissa. Riboflaviinikoentsyymit ovat välttämättömiä B6-vitamiinin ja foolihapon muuntamisessa toimivaan muotoon.

(33) B2-vitamiinia käytetään pääasiassa rehuteollisuudessa. Vain 30 prosenttia tuotannosta menee elintarvike- ja lääketeollisuudelle.

(34) B2-vitamiinin tärkeimmät valmistajat ovat Roche ja BASF, joiden osuudet maailmanmarkkinoista vuonna 1990 olivat 55 ja 30 prosenttia. Kolmanneksi suurin valmistaja on Takeda, jonka markkinaosuus vuonna 1990 oli 11 prosenttia. Valmistajia on lisäksi Venäjällä, Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Toistaiseksi ainoastaan Roche ja Takeda valmistavat synteettistä B2-vitamiinia; muut käyttävät käymisprosessia.

(35) Riboflaviinin hinta Euroopassa vuonna 1991 oli noin 43 ecua/kg ja nousi noin 56 ecuun/kg vuonna 1994, minkä jälkeen se putosi nykyiselle 40 euron tasolle (ks. liitteen taulukko V). Euroopan B2-vitamiinimarkkinoiden volyymi vuonna 1995 oli noin 44 miljoonaa ecua (35 miljoonaa ecua vuonna 1998).

B5-vitamiini

(36) B5-vitamiinilla (pantoteenihappo, tunnetaan myös nimellä calpan, joka tulee sanoista kalsiumpantotenaatti) on avainasema hiilihydraatti-, valkuaisaine- ja rasva-aineenvaihdunnassa, ja se on sen vuoksi tärkeä kaikkien solujen ja kudosten kunnon ja parantumisen kannalta. B5-vitaminin puutostila aiheuttaa ihmisillä monia erilaisia kliinisiä oireita. Eläimillä B5-vitamiinin puute ilmenee kasvun hidastumisena, alentuneena hedelmällisyytenä, hermo- ja ihokudosten sairauksina ja äkillisinä kuolemina.

(37) Kalsiumpantotenaattia valmistetaan pääasiassa kahdessa muodossa: puhdasta muotoa, joka tunnetaan nimellä D-calpan (kalsium-D-pantotenaatti), käytetään ihmisille, eläinrehujen ainesosana ja seoksissa, kun taas DL-calpania (kalsium-DL-pantotenaattia), joka sisältää 45 prosenttia D-calpania ja 55 prosenttia inerttiä täyteainetta, käytetään yksinomaan eläinten rehuissa. Kemiallisen koostumuksensa mukaisesti D-calpan on kaksi kertaa DL-calpanin hintaista.

(38) Myös B5-vitamiinin osalta Roche ja BASF ovat maailman kolmen johtavan valmistajan joukossa; kolmas tämän tuotteen tärkeä valmistaja on japanilainen Daiichi. Pieniä valmistajia on lisäksi Japanissa, Kiinassa, Puolassa ja Romaniassa.

(39) Rochella ja BASF:lla on yhteensä hallussaan noin kaksi kolmasosaa Euroopan ja maailmanmarkkinoista.

(40) Roche, BASF ja Daiichi valmistavat vain D-calpania, josta suurin osa toimitetaan rehuteollisuudelle. Japanilainen Alps ja Romaniassa ja Puolassa toimivat yhtiöt valmistavat DL-calpania.

(41) Rehuteollisuudessa, joka edustaa suurinta osaa tuotannosta, D-calpania ja DL-calpania myydään esisekoittajille, jotka sekoittavat niitä muihin vitamiineihin ja myyvät valmiin esiseoksen rehunvalmistajille.

(42) Daiichi ei valmista esiseoksia. Sen sijaan sekä Roche että BASF ovat mukana esiseosten valmistuksessa; kummallakin on käytössä seitsemän eurooppalaista esisekoituslaitosta. Yhtiöt toimittavat D-calpania sekä omille esiseoslaitoksilleen että muille esisekoittajille.

(43) D-calpanin hinta Euroopassa vuonna 1990 oli noin 12 ecua/kg. Tällä hetkellä sen hinta on noin 20 euroa/kg (ks. liitteen taulukko VI). Euroopan calpan-markkinoiden arvo vuonna 1998 oli noin 35 miljoonaa ecua.

B6-vitamiini

(44) B6-vitamiini (pyridoksiini) toimii monien aminohappoaineenvaihdunnassa mukana olevien entsyymien koentsyyminä. Sillä on tärkeä tehtävä valkuaisaine-, hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihdunnassa Täysikasvuiset märehtijät ovat yleensä omavaraisia B6-vitamiinin osalta, mutta nuoret eläimet tarvitsevat kasvaessaan B6-vitamiinilisää. B6-vitamiinilla on monia käyttötarkoituksia eläinten ja ihmisten ravitsemuksessa ja lääketeollisuudessa.

(45) Tärkeimmät B6-vitamiinin valmistajat ovat Roche, Takeda, Daiichi ja useat kiinalaiset tuottajat. BASF ja Merck lopettivat tuotantonsa vuosina 1991-1992 ja ostavat nyt tarvitsemansa B6-vitamiinin Rochelta.

(46) Vuonna 1989 Rochen osuus maailman B6-vitamiinimarkkinoista oli noin 40 prosenttia, Daiichin osuus oli 12 prosenttia ja Takedan 11 prosenttia. Kiinalaisilla valmistajilla oli hallussaan vain 3 prosenttia maailman markkinoista vuonna 1989, mutta osuus kohosi 16 prosenttiin vuonna 1997 (ja tähän sisältyi - Rochen mukaan - poikkeuksellinen 48 prosentin huippu vuonna 1993).

(47) B6-vitamiinin hinta Euroopassa vuonna 1990 oli noin 25 ecua/kg, ja se nousi alkuvuoteen 1993 mennessä 46,50 ecuun/kg. Tällä hetkellä sen hinta on noin 20 euroa/kg (ks. liitteen taulukko VII). Yhteisön B6-vitamiinimarkkinoiden arvo vuonna 1994 oli noin 15 miljoonaa ecua ja on tällä hetkellä noin 11 miljoonaa euroa.

Foolihappo

(48) Foolihappo on eräs B-ryhmän vitamiineista. Nimitystä foolihappo käytetään kokonaisesta ryhmästä yhdisteitä, jotka tunnetaan myös nimellä folaatit tai folasiini. Foolihapolla on tärkeä tehtävä DNA- ja RNA-aineenvaihdunnassa. DNA ja RNA toimivat geneettisen tiedon välittäjinä kaikissa elollisissa organismeissa. Foolihappo vähentää selkäydinputken sulkeutumishäiriöistä johtuvia synnynnäisiä epämuodostumia, jos odottavat äidit nauttivat sitä riittäviä määriä raskauden aikana. Ihmisillä foolihapon puute saattaa myös aiheuttaa anemiaa. Eläimillä se aiheuttaa anemiaa ja siipikarjalla alentunutta munantuotantoa ja sulkasatoa.

(49) Foolihappoa valmistavat Roche Euroopassa ja Takeda, Sumitomon tytäryhtiö Sumika ja Kongo Japanissa. Roche valmistaa foolihappoa pääasiassa käytettäväksi tuottamissaan esiseoksissa. Japanilaiset foolihapon valmistajat eivät tuota esiseoksia, paitsi Takedan tytäryhtiö, joka myy tätä tuotetta Japanin paikallismarkkinoilla.

(50) Vuoteen 1989 asti kolme japanilaista valmistajaa tuottivat lähes kaiken maailmassa valmistetun foolihapon. Tällöin Roche ei valmistanut foolihappoa, vaan osti tarvitsemansa määrät Takedalta. Vuosina 1988-1989 Roche irtisanoi toimitussopimuksen ja aloitti oman tuotantonsa.

(51) Vuonna 1991 foolihapon kysyntä maailmassa oli noin 300 tonnia, arvoltaan noin 30 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (25 miljoonaa ecua). Euroopan markkinoiden volyymi oli noin 9-10 miljoonaa ecua. Foolihapon hinta (kilolta) Euroopassa vuonna 1991 oli noin 160 Saksan markkaa (noin 80 ecua). Tällä hetkellä se on noin 100 Saksan markkaa (noin 51,13 euroa).

C-vitamiini

(52) C-vitamiini (askorbiinihappo) on vesiliukoinen vitamiini, jota käytetään pääasiassa elintarvike- ja lääketeollisuudessa. Elävät organismit tarvitsevat sitä tuottaakseen kollageenia, solujen väliainetta, joka on lihaksissa, luissa, verisuonistossa ja rustoissa esiintyvän sidekudoksen tärkeä valkuaisaine. C-vitamiinin puute aiheuttaa keripukkia eli kudosten heikkenemistä ja hiussuoniverenvuotoa.

(53) C-vitamiinin, samoin kuin E-vitamiinin ja beetakaroteenin, uskotaan toimivan antioksidanttina, joka ehkäisee rappeuttavia sydän- ja verisuonitauteja sekä syöpää. Se ehkäisee nitraattien muuttumista karsinogeenisiksi yhdisteiksi. Ihmiset tarvitsevat ruokavaliossaan C-vitamiinia. Useimmat elintarviketuotannossa käytettävät eläimet kaloja lukuun ottamatta kykenevät itse valmistamaan C-vitamiinia elimistössään, mutta saattavat tarvita sen lisäksi täydennystä. C-vitamiinia käytetään myös antioksidanttina ruokien värin ja aromin säilyttämisen.

(54) Rochella oli C-vitamiinituotannon monopoli 1970-luvulle saakka, kunnes Takeda (Japani), Merck (Saksa) ja BASF tulivat markkinoille. Vuonna 1990 Rochella oli hallussaan 40 prosenttia maailmanmarkkinoista, Takedalla 23 prosenttia ja Merckillä ja BASF:lla yhteensä noin 14 prosenttia. Osuudet Euroopan markkinoista olivat seuraavat: Roche 36 %, Takeda 11,5 % ja BASF/Merck 24 %.

(55) Vuonna 1990 C-vitamiinin hinta Euroopassa oli 11,50 ecua/kg. Noustuaan välillä vuosina 1993-1994 noin 15 ecuun/kg hinta on tällä hetkellä 7,50 euroa/kg (ks. liitteen taulukko VIII). Maailman C-vitamiinimarkkinoiden arvo vuonna 1990 oli 650 miljoonaa ecua. Euroopan markkinat olivat noin 210 miljoonaa ecua. Kartellin viimeisenä toimintavuonna (1995) Euroopan markkinoiden arvo oli noin 250 miljoonaa ecua, ja tällä hetkellä vuotuinen arvo on 120 miljoonaa euroa.

D3-vitamiini

(56) D3-vitamiinia, joka on rasvaliukoinen kuten A- ja E-vitamiinitkin, myydään joko sellaisenaan tai useammin A-vitamiinin kanssa yhdessä nimellä "AD3". Vain noin 10 prosenttia D3-vitamiinimarkkinoista (rahassa mitaten) perustuu elintarvikesovelluksiin: ylivoimaisesti suurin osa tämän vitamiinin tuotannosta käytetään eläinten rehuihin.

(57) D3-vitamiini on tarpeen luuston normaalin kasvun kannalta, sillä se on välttämätöntä kalsiumin ja fosforin imeytymiselle ohutsuolesta, niiden uudelleen imeytymiselle munuaisista ja luuston mineralisoitumiselle. Sillä on myös merkitystä lihasten ja hermoston normaalissa toiminnassa, veren hyytymisessä ja solujen kasvussa. D3-vitamiinin puute aiheuttaa lapsilla riisitautia, aikuisilla osteomalasiaa, eläimillä kasvun hidastumista ja raajojen sairauksia sekä siipikarjalla munien ohutkuorisuutta.

(58) Ensimmäinen yhtiö, joka valmisti D3-vitamiinia teollisessa mittakaavassa, oli Duphar, joka kuului aikaisemmin Philips-konserniin ja on nyt Solvayn omistuksessa. 1990-luvun alkupuolella Solvay Pharmaceuticals valmisti noin puolet maailman D3-vitamiinitarpeesta, mutta sen osuus kolmansille myytävän D3-vitamiinin markkinoista oli paljon pienempi. Tämä johtui siitä, että Solvay toimitti noin 40 prosenttia D3-vitamiinituotannostaan tiivisteenä Rhône-Poulencille, joka käyttää sitä osana AD3-yhdistelmätuotetta tai seosta, jota se markkinoi omalla nimellään.

(59) Rochella, BASF:llä ja Rhône-Poulencilla on jatkojalostusta, ja niillä on omaa esiseoksien valmistusta, joka käyttää D3-vitamiinia. Solvay ei valmista seoksia tai esiseoksia, vaan toimittaa tuotteensa sellaisenaan toisille vitamiinituottajille (kuten Rhône-Poulencille), vitamiiniseosten valmistajille, jotka ostavat tuotteen tiivisteenä, tukku- ja jälleenmyyjille sekä esiseosten ja rehun valmistajille.

(60) D3-vitamiinia markkinoidaan erihintaisena usean erilaisen tuotteen muodossa. Valmistajat käyttävät D3500 (rehulaatu) -muotoa markkinalaatuna. Rehulaatuisen D3-vitamiinin hinta Euroopassa vuonna 1993 vaihteli huomattavasti eri maissa. Euroopan D3-vitamiinimarkkinoiden volyymi vuonna 1998 oli noin 20 miljoonaa ecua.

H-vitamiini

(61) Vesiliukoinen H-vitamiini (biotiini) auttaa elimistöä käyttämään valkuaisaineita, foolihappoa ja B12-vitamiinia. Tämä menettely ei koske viimeksi mainittua. Biotiinia valmistetaan 20 erilaista prosessia sisältävän kemiallisen synteesin avulla. Tanabe on kehittämässä käymisprosessia, mutta se ei vielä ole kaupallisessa käytössä. H-vitamiinia myydään puhtaana ja laimennettuna.

(62) Rehuteollisuudessa käytetään noin 90 prosenttia H-vitamiinin tuotannosta ja lääketeollisuudessa loput. Rehulaatuista biotiinia myydään Yhdysvalloissa 1-prosenttisena laimennoksena, kun taas Euroopassa ja muualla maailmassa rehunvalmistuksessa käytetään 2-prosenttista liuosta. Lääkelaatu myydään puhtaana.

(63) Tärkeimmät H-vitamiinin valmistajat ovat Roche, Sumitomo, Tanabe, Lonza ja Merck. Lonza lopetti valmistuksen vuonna 1996. Suurin biotiininvalmistaja on Roche, jolla on tällä hetkellä hallussaan noin [45-55] prosenttia maailmanmarkkinoista, seuraavina ovat Sumitomo ja Tanabe, joilla molemmilla on [15-25] prosentin osuus. Merckin hallussa on noin [5-15] prosenttia maailmanmarkkinoista. Merck toimittaa suurimman osan biotiinituotannostaan (90 %) BASF:lle, josta 1 prosentti rehulaatuisena ja 2 prosenttia tiivisteinä.

(64) Euroopan biotiinimarkkinoiden volyymi on tällä hetkellä noin 25 miljoonaa euroa (36 miljoonaa ecua vuonna 1995). Elintarvike-/lääkelaatuinen biotiini (täysin puhdas) hinnoitellaan grammoittain. Vuonna 1990 sen hinta Euroopassa oli noin 6,8 ecua/g (14 Saksan markkaa / g). Hinta pysyi vakaana noin vuoteen 1995 saakka, minkä jälkeen se on ollut tasaisessa laskussa. Tällä hetkellä hinta on noin 3,0 ecua/g. Vuonna 1990 rehulaatuisen biotiinin hinta oli 3,5 ecua/g vaikuttavan aineosan perusteella laskettuna. Se alkoi laskea vuonna 1995, ja tällä hetkellä rehulaatuinen biotiini maksaa noin 1,0 euroa/g.

Beetakaroteeni ja karotenoidit

(65) Tarkasti ottaen nämä tuotteet eivät ole vitamiineja. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste, jota esiintyy luonnostaan kasveissa; ruoansulatuselimistössä se muuntuu A-vitamiiniksi. Suurimman osan beetakaroteenista ostaa elintarvike- ja lääketeollisuus.

(66) Karotenoideja käytetään enimmäkseen ruokien ja kosmetiikan väriaineina sekä lihan värjäämiseen. Karotenoidit luokitellaan yleensä sen värin mukaan, jonka ne saavat aikaan, kun eläimet syövät niitä. Kantaksantiinia ja sitranaksantiinia käytetään kullanvärisen tai punaisen värin aikaansaamiseen ja niitä kutsutaan punaisiksi karotenoideiksi.

(67) Roche ja BASF ovat ainoat näiden tuotteiden valmistajat maailmassa. 1990-luvun alkupuolelle saakka Roche oli johtava valmistaja, ja sillä oli yli 90 prosentin markkinaosuus. Vuonna 1991 BASF laajensi beetakaroteenin tuotantolaitostaan, ja vuoden 1992 loppuun mennessä se oli kaksinkertaistanut tämän tuotteen markkinaosuutensa 21 prosenttiin.

(68) Euroopan beetakaroteenimarkkinoiden volyymi vuonna 1993 oli noin 45 miljoonaa ecua, ja se kasvoi vuoteen 1998 mennessä noin 76 miljoonaan ecuun. Saksan kulutus on yli puolet yhteisön/ETA:n alueen kokonaiskulutuksesta. Vuonna 1993 beetakaroteenin hinta oli 677 ecua/kg; nyt se on noin 748 euroa/kg. Yhteisön kantaksantiinimarkkinoiden (tärkein karotenoidituote) arvo on noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Kantaksantiinin hinta on tällä hetkellä noin 1250 euroa/kg.

1.2.3 A-, E-, B1-, B2-, B5-, B6-, C-, D3-, JA H-VITAMIINIEN, FOOLIHAPON, BEETAKAROTEENIN JA KAROTENOIDIEN MERKITYKSELLISET MAANTIETEELLISET MARKKINAT

(69) Komissio katsoo, että A-, E-, B1-, B2-, B5-, B6-, C-, D3-, ja H-vitamiinien, foolihapon, beetakaroteenin ja karotenoidien markkinat ovat vähintään ETA:n laajuiset. On kuitenkin olemassa lukuisia viitteitä, että kullakin vitamiinituotteella on maailmanlaajuiset markkinat.

(70) Asian kannalta merkityksellisenä aikana kaikkien mainittujen tuotteiden markkinoita hallitsivat maailmanlaajuinen markkinajohtaja Roche ja kaksi muuta merkittävää yhtiötä BASF ja Takeda, joista viimeksi mainitulla oli merkittävä osuus B1-, B6- ja C-vitamiinien markkinoilla. Roche yhdessä jommankumman näiden valmistajan kanssa kattaa ETA:ssa ja maailmassa yli 50 prosentin osuuden minkä tahansa tässä käsiteltävän vitamiinituotteen markkinoista.

(71) Kuljetuskustannukset ja tulliesteet saattoivat aiheuttaa hieman korkeampia kustannuksia, mutta ne eivät estäneet tässä käsiteltävien vitamiinituotteiden valmistajia käymästä kauppaa maailmanlaajuisesti. Tästä on osoituksena se seikka, että joukko japanilaisia yhtiöitä kävi kauppaa Euroopassa. Lisäksi kaikki tärkeimmät yhtiöt myivät eri tuotteita tärkeimmillä markkina-alueilla Amerikassa, Aasiassa, Euroopassa.

(72) Lisäksi A-, E-, B1-, B2-, B5-, B6-, C-, D3-, ja H-vitamiinien, foolihapon, beetakaroteenin ja karotenoidien markkinoiden maailmanlaajuisen luonteen vahvistaa myös kunkin kartellin rakenne, organisaatio ja toiminta.

(73) Sen vuoksi komissio päättelee, että A-, E-, B1-, B2-, B5-, B6-, C-, D3-, ja H-vitamiinien, foolihapon, beetakaroteenin ja karotenoidien markkinat ovat maailmanlaajuiset.

1.2.4 VALTIOIDEN VÄLINEN KAUPPA

(74) Irtotavarana myytävän vitamiinin tuotanto on Euroopassa keskittynyt muutamaan paikkaan. Roche valmistaa A- ja E-vitamiineja Sisselnissä Sveitsissä, BASF:n tuotantolaitos on Ludwigshafenissa (Saksassa) ja Rhône-Poulencin laitos on Commentryssa (Ranskassa). Roche valmistaa C-vitamiinia nyt Dalryssa Skotlannissa (C-vitamiinia valmistanut tehdas Grenzachissa Saksassa suljettiin vuonna 1994) ja BASF Grenaassa Tanskassa. Merck Saksassa on kolmas eurooppalainen valmistaja. Rochen B-ryhmän vitamiinien valmistus tapahtuu Grenzachissa Saksassa. BASF:lla on tehdas Ludwigshafenissa ja Grenaassa.

(75) Useimmat yhteisön/ETA:n jäsenvaltiot tuovat kaikki irtotavarana myytävät vitamiinit, ja ylivoimaisesti suurin osa niistä tuodaan toisesta jäsenvaltiosta (Tanskasta, Ranskasta, Saksasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta).

1.2.5 VALMISTAJAT

1.2.5.1 Roche

(76) Hoffmann-La Roche AG on yksi maailman suurimmista tutkimusta harjoittavista lääketeollisuuden ja terveydenhoitoalan konserneista. Sen pääkonttori on Baselissa Sveitsissä. Sillä on tuotantolaitoksia useissa jäsenvaltioissa.

(77) Konsernin kokonaismyynti maailmassa vuonna 1998 oli 24,66 miljardia Sveitsin frangia (15,3 miljardia ecua), jonka synnyttämä nettotuotto oli 4,4 miljardia Sveitsin frangia eli 18 prosenttia myynnistä. Yhtiön Vitamins ja Fine Chemicals -toimialan liikevaihto oli 15 prosentin konsernin liikevaihdosta (3,63 miljardia Sveitsin frangia). Vitamiinien maailmanlaajuiset myyntiluvut olivat yhteensä 1,96 miljardia Sveitsin frangia ja karotenoidien - jotka ovat myös tämän menettelyn kohteena, vaikkeivät tarkkaan ottaen olekaan vitamiineja - 650 miljoonaa Sveitsin frangia. Toimialan tulos ennen korkoja, veroja ja poistoja vuonna 1998 oli 869 miljoonaa Sveitsin frangia (24 % myynnistä) eli 539 miljoonaa ecua. Liikevoitto oli 673 miljoonaa Sveitsin frangia (417 miljoonaa ecua). Roche on suurin vitamiinien valmistaja sekä maailmassa että Euroopassa. Yhtiö aloitti C-vitamiinin valmistuksen kemiallisen synteesin avulla vuonna 1935 ja laajensi toimintansa käsittämään kaikki vitamiinit. Rochen osuus koko maailman vitamiiniteollisuuden markkinoista on noin 50 prosenttia. Sen tuotevalikoima on laajempi kuin millään muulla vitamiinien valmistajalla. Roche myy myös muilta vitamiinien valmistajilta ostamiaan vitamiinituotteita, joten se tarjoaa täydellisen vitamiinivalikoiman kaikkiin käyttötarkoituksiin: rehuihin, elintarvikkeisiin lääkkeiksi ja kosmetiikkaan(6).

(78) Rochen Vitamins ja Fine Chemicals -liiketoimintayksikkö sijaitsee nykyisin Kaiseraugstissa Baselin lähellä. 72 prosenttia liiketoimintayksikön liikevaihdosta tulee vitamiineista ja karotenoideista. (Muita tuotteita ovat mm. rehujen entsyymit, emulgointiaineet, sitruunahappo ja rasvahapot).

(79) Toimialan pääkonttori vastaa strategiasta, kun taas operatiivisista asioista vastaavat neljä alueellista keskusta, joiden vastuualueet ovat Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Latinalainen Amerikka sekä Aasia, Tyynenmeren alue ja Kiina.

(80) Euroopan, Lähi-idän, Afrikan ja Intian markkinointi- ja jakeluorganisaatio Roche Vitamins Europe SA sijaitsee Müttenzissä. [...](7). Euroopan jakelukeskukset sijaitsevat Venlossa (Alankomaissa) ja Village-Neufissä (Ranskassa).

(81) Asian kannalta merkityksellisenä aikana yhtiön ylimmät vitamiiniliiketoiminnasta vastaavat toimihenkilöt olivat Vitamins ja Fine Chemicals -toimialan johtaja, joka on virkansa puolesta myös Hoffmann-La Roche AG:n hallituksen jäsen, sekä vitamiinimarkkinoinnin johtaja.

1.2.5.2 BASF

(82) BASF AG on monikansallinen kemian alan yhtiö, joka on perustettu Saksan lainsäädännön mukaan ja jonka päätoimipaikka on Ludwigshafenissa Saksassa. Sen toimintaan kuuluvat kaasu, irtotavarana myytävät kemikaalit, muovit, vaativiin sovelluksiin tarkoitetut kemialliset tuotteet, laitteistojen suojakemikaalit ja lääkeaineet. BASF-yhtymän yhteenlaskettu liikevaihto, mukaan lukien yhtiöt, joiden osakkeista BASF omistaa vähintään 50 prosenttia, vuonna 1997 oli noin 54 miljardia Saksan markkaa (27,45 miljardia ecua).

(83) BASF:n ydinliiketoiminta jakaantuu viiteen osa-alueeseen: kemikaalit, muovit ja kuidut, väri- ja pintakäsittelyaineet, terveydenhoito- ja ravitsemustuotteet sekä öljy ja kaasu. BASF:n terveydenhoito- ja ravitsemustuotteiden ryhmään kuuluu Fine Chemicals -toimiala, joka vastaa ihmisten ja eläinten ravitsemukseen käytettävistä vitamiineista. BASF valmistaa vitamiineja irtotavarana ja esiseoksina Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Kiinassa.

(84) Sen Euroopassa olevat vitamiininvalmistuslaitokset sijaitsevat Ludwigshafenin pääkonttorin yhteydessä Saksassa sekä kolmella paikkakunnalla Tanskassa: Grenaassa, Ballerupissa ja Dianalundissa. Sekä Rochen että BASF:n tuotanto-ohjelmaan kuuluvat vitamiinituotteet ovat A-, E-, B2-, B5-, C-, ja D3-vitamiinit, beetakaroteeni ja karotenoidit. Kahden muun vitamiinin (B1, H) kohdalla BASF on huomattava irtotavaran toimittaja, vaikkakaan se ei itse valmista näitä tuotteita. BASF lopetti oman B1-vitamiinituotantonsa vuonna 1989, mutta on edelleen huomattava muilta valmistajilta ostettujen tuotteiden toimittaja. Se ostaa myös edelleen myytäväksi suuren osan toisen saksalaisen valmistajan, Merckin, biotiini (H-vitamiini) -tuotannosta.

(85) Asian kannalta merkityksellisenä aikana BASF:n ylimmät vitamiiniliiketoiminnasta vastaavat toimihenkilöt olivat Fine Chemicals -toimialan johtaja ja vitamiinimarkkinoinnin johtaja.

(86) Fine Chemicals -toimialan johtaja oli yhtiön ylin vitamiiniliiketoiminnasta vastaava toimihenkilö, joka raportoi suoraan tietylle BASF:n hallituksen (Vorstand) jäsenelle.

(87) Vitamiinimarkkinoinnin johtaja, joka raportoi Fine Chemicals -toimialan johtajalle, oli yhtiön ylin yksinomaan vitamiineista vastaava toimihenkilö.

1.2.5.3 Rhône-Poulenc (nykyisin Aventis)

(88) Rhône-Poulenc SA, jonka pääkonttori oli Courbevoiessa Ranskassa, oli kansainvälinen yhtiö, joka harjoitti orgaanisten ja epäorgaanisten välituotteena valmistuvien kemikaalien, erikoiskemikaalien, kuitujen, muovien, lääkeaineiden ja maataloudessa käytettävien kemikaalien tutkimusta, kehitystyötä, tuotantoa ja markkinointia.

(89) Sen kolme ydinliiketoiminta-aluetta olivat lääkeaineet, kasvien ja eläinten terveyttä edistävät kemikaalit sekä erikoiskemikaalit. Yhtymän kokonaismyynti vuonna 1998 oli 86800 miljoonaa Ranskan frangia (13,15 miljardia ecua).

(90) Joulukuun 1 päivänä 1998 Rhône-Poulenc ja saksalainen kemikaalivalmistaja Hoechst AG ilmoittivat sopineensa suunnitelmasta fuusioida biotieteisiin liittyvät liiketoimintansa uudeksi yksiköksi nimeltään "Aventis", jonka omistus jakaantuisi tasan kahden emoyhtiön kesken, ja luopua kemian alan liiketoiminnastaan kolmen vuoden kuluessa. Seuraavan askeleen piti olla kahden emoyhtiön täydellinen sulautuminen.

(91) Toukokuussa 1999 julkistettiin keskittymähankkeen aikaistettu aikataulu, jonka toteuttaminen vaatisi sääntelyviranomaisten myöntämät ja muut luvat. Elokuun 9 päivänä 1999 komissio päätti yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89(8) 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan viimeksi nojalla, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1310/97(9), olla vastustamatta tätä keskittymää ja julistaa se yhteismarkkinoille soveltuvaksi(10).

(92) Joulukuun 15 päivänä 1999 ilmoitettiin, että sulautuma oli toteutettu. Aventisia johtaa nelijäseninen johtoryhmä ja hallitus, joka koostuu neljästä johtoryhmän jäsenestä ja viidestä muusta ylimmän johdon jäsenestä. Uudella yhtymällä on kaksi liiketoiminta-aluetta, Aventis Pharma ja Aventis Agriculture. Aventis Agriculturen alueeseen kuuluu kasvinviljelytieteeseen, kasvien bioteknologiaan, eläinten ravitsemukseen ja eläinten terveydenhoitoon liittyvä liiketoiminta. Aventis Agriculture -yksikön toimitusjohtaja, joka aiemmin toimi Rhône Poulencin Plant ja Animal Health -toimialan toimitusjohtajana, on myös Aventisin hallituksen jäsen. Uuden yhtiön pääkonttori on Strasbourgissa.

(93) Rhône-Poulencin Animal Nutrition (RPAN) oli Rhône-Poulencin kokonaan omistama tytäryhtiö, joka tuotti ja markkinoi eläinten (siipikarjan, sikojen ja märehtijöiden) rehuissa käytettäviä ravintolisiä, kuten vitamiineja ja aminohappoja. Yhtiön nimi on nyt "Aventis Animal Nutrition". RPAN oli suoraan kytköksissä Rhône-Poulencin Plant ja Animal Health -toimialan ja näin ollen raportoi sille.

(94) RPAN:n maailmanlaajuisten toimintojen pääkonttori on Antonyssa Pariisin lähellä. Sillä on myös alueellisia myyntikonttoreita, jotka vastaavat Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan, Pohjois-Amerikan, Etelä-Amerikan ja Aasian-Tyynenmeren alueiden myynnistä; Lähi-idän ja Afrikan myynnistä vastaava aluemyyntikonttori on Ranskassa. RPAN:n tärkeimmät rehujen lisäaineet ovat A- ja E-vitamiinit, joita käytetään siipikarjan ja sikojen rehuissa, ja metioniini, välttämätön aminohappo, jota käytetään pääasiassa siipikarjan rehuissa. Se ei ole tämän menettelyn kohteena. A- ja E-vitamiineja valmistetaan Commentryssa, Ranskassa. Noin 90 prosenttia Rhône-Poulencin vitamiinituotannosta myydään sellaisenaan ja loput esiseoksina.

(95) RPAN on valmistanut vitamiineja ainoastaan rehuteollisuudelle sen jälkeen kun sen edeltäjänä toiminut yhtiö AEC luopui ihmisille tarkoitettujen vitamiinien markkinoista vuoden 1988 vaiheilla.

(96) Rhône-Poulencin Animal Nutrition -liiketoiminnan toimitusjohtaja oli Rhône-Poulenc-yhtiön ylin vitamiiniliiketoiminnasta vastaava toimihenkilö.

(97) Ennen sulautumistaan Hoechstin kanssa RPAN oli suoraan Rhône-Poulencin AGRO-toimialan toimitusjohtajan alaisuudessa. Yksikön nimi vaihtui vuonna 1994 Plant ja Animal Health -toimialaksi. Hoechstin kanssa tapahtuneen sulautumisen jälkeen tätä vastaava asema on nykyisin Aventis Agriculturen toimitusjohtajalla.

1.2.5.4 Lonza

(98) Lonza AG on vuonna 1879 perustettu kemian alan tuotantoyhtiö. Sen osti vuonna 1994 silloinen Alusuisse AG, ja siitä tuli itsenäisesti johdettu tytäryhtiö ja osa Alusuisse Lonza -konsernia (Algroup).

(99) Konserni, joka on yksi Sveitsin suurimmista teollisuusyhtymistä, toimi 25 vuoden ajan alumiinin, lääkkeiden ja kosmetiikan pakkauksen, kemikaalien ja energian parissa. Vuonna 1998 Algroup yhtiöitti kemikaali- ja energialiiketoimintansa erilleen muusta konsernista valmistellakseen sen alumiini- ja erikoispakkausliiketoimintojen aiottua sulautumista Pechineyn ja Alcanin vastaavien toimintojen kanssa(11).

(100) Yhtiöitetty osa Lonza Group AG vastaa erikoiskemikaaleista, elintarvikkeiden lisäaineista ja bioteknisistä tuotteista maailmanlaajuisesti sekä energiantuotannosta Sveitsissä.

(101) Emoyhtymiensä monista rakenneuudistuksista huolimatta Lonza AG:tä ei ole koskaan sulautettu toiseen liiketoimintaan, ja se on säilynyt erillisesti johdettuna yrityksenä.

(102) Uuden Lonza Group AG:n nettomyynti vuonna 1998 oli 2153 miljoonaa Sveitsin frangia (1340 miljoonaa ecua) ja liikevoitto 292 miljoonaa Sveitsin frangia (182 miljoonaa ecua). Lonza Group AG:n pääkonttori on Zürichissä. Lonza Groupin Fine Chemicals ja Specialties -toimialasta on muodostettu Lonza AG -niminen yhtiö (100-prosenttisesti omistettu tytäryhtiö), ja sen toimipaikka on Baselissa. Lonza AG:n nettomyynti vuonna 1998 oli 1012 miljoonaa Sveitsin frangia (627 miljoonaa ecua).

1.2.5.5 Solvay

(103) Solvay Pharmaceuticals NV, jonka pääkonttori on Weespissä, Alankomaissa, kuuluu belgialaisen kemian alan tuotantoyhtiön Solvay SA -konsernin Pharmaceuticals -liiketoimintaryhmään. Vuoteen 1980 saakka se oli osa Philipsin teollisuuskonsernia. Yhtiö valmistaa ihmisille tarkoitettuja lääkeaineita. Ainoa sen valmistama ja myymä vitamiini on D3-vitamiini. Yhtiön kokonaisliikevaihto vuonna 1998 oli 788 miljoonaa Alankomaiden guldenia (355 miljoonaa ecua).

1.2.5.6 Merck

(104) Merck KgaA, jonka kotipaikka on Darmstadtissa, Saksassa, on lääkeaineiden ja terveystuotteiden valmistaja. Se on E. Merck oHG:n operatiivinen tytäryhtiö. Tämä vuonna 1827 perustettu avoin yhtiö omistaa 75 prosenttia sen osakepääomasta.

(105) Vuoden 1995 puoliväliin saakka liiketoiminnan omisti E. Merck oHG. Merck KgaA perustettiin tuon vuoden heinäkuussa ja kaupallinen toiminta siirrettiin sille. E. Merck oHG on nyt puhtaasti holdingyhtiö.

(106) Kokonaismyynti (kaikki tuotteet) vuonna 1998 oli 8,1 miljardia Saksan markkaa (4,12 miljardia ecua). Tämän menettelyn kannalta merkitykselliset Merckin tuotteet ovat C- ja H-vitamiini (biotiini). Suurin osa Merckin tuotannosta myydään BASF:lle, joka myy sen edelleen irtotavarana.

1.2.5.7 Daiichi

(107) Daiichi Pharmaceutical Co. Ltd, jonka kotipaikka on Tokiossa, Japanissa, perustettiin vuonna 1915, ja se valmistaa monia erilaisia reseptillä myytäviä lääkeaineita, käsikaupassa myytäviä terveystuotteita ja eläinlääkinnällisiä tuotteita.

(108) Vuonna 1998 yhtiön myynti oli 280805 miljoonaa Japanin jeniä (1,92 miljardia ecua). Niistä vitamiineista, joita käsillä oleva asia koskee, Daiichi valmistaa tyyppejä B5 (calpan) ja B6.

1.2.5.8 Eisai

(109) Eisai Co. Ltd, jonka kotipaikka on Tokiossa, on Japanin johtava reseptilääkkeisiin erikoistunut valmistaja.

(110) Yhtiön kokonaismyynti vuonna 1998 (31. maaliskuuta 1999 päättyneenä tilikautena) oli 284860 miljoonaa jeniä (1,95 miljardia ecua), josta 3 prosenttia suuntautui Eurooppaan. Eisain ainoa vitamiinituote on E-vitamiini, joka edustaa noin [5-15] prosenttia yhtiön kokonaismyynnistä.

1.2.5.9 Kongo

(111) Kongo Chemical Company Ltd, jonka kotipaikka on Toyamassa, Japanissa, on yksityisomistuksessa oleva lääkevalmisteiden tuottaja.

(112) Yhtiön kokonaismyynti vuonna 1998 oli 4097 miljoonaa jeniä (28 miljoonaa ecua). Yhtiön ainoa asian kannalta merkityksellinen tuote on foolihappo.

1.2.5.10 Sumitomo

(113) Osakassa ja Tokiossa toimiva Sumitomo Chemical Company Ltd on yksi Japanin suurimmista kemian alan valmistajista, jonka tuotevalikoimaan kuuluvat peruskemikaalit, petrokemian alan kemikaalit, erikoiskemikaalit, maatalouden käyttämät kemikaalit sekä lääkeaineet.

(114) Yhtiön kokonaismyynti 31 päivänä maaliskuuta 1999 päättyneenä tilikautena oli 927700 miljoonaa jeniä (6,3 miljardia ecua). Biotiini (H-vitamiini) ja foolihappo ovat asian kannalta merkitykselliset yhtiön tuotteet.

1.2.5.11 Sumika

(115) Sumika Fine Chemicals Company, jonka kotipaikka on Osakassa, Japanissa, on Sumitomo Chemical Companyn kokonaan omistama tytäryhtiö.

(116) Se muodostettiin huhtikuussa 1992, kun Yodogawa Pharmaceutical sulautui Daiei Chemical Industries- ja Okayama Chemicals -nimisten yhtiöiden kanssa, ja syntyneelle yhtiölle annettiin uusi nimi.

(117) Kokonaismyynti tilikaudella 1998 oli 19345 miljoonaa jeniä (132,5 miljoonaa ecua). Asian kannalta merkityksellinen tuote on foolihappo.

1.2.5.12 Takeda

(118) Takeda Chemical Industries Ltd, jonka kotipaikka myös on Osakassa ja joka perustettiin vuonna 1925, toimii teollisuuskemikaalien, lääkkeiden, kosmetiikan ja terveydenhoitotuotteiden alalla ja on johtava maailmanlaajuinen lääkeaineiden valmistaja. Yhtiö on Japanin tärkein vitamiinien valmistaja ja myös yksi maailman tärkeimmistä irtotavarana toimitettavien vitamiinien valmistajista. Asian kannalta merkitykselliset Takedan tuotteet ovat B1-, B2-, B6- ja C-vitamiini sekä foolihappo.

(119) Takedan kokonaismyynti vuonna 1998 oli 841816 miljoonaa jeniä (5,7 miljardia ecua). Myynti ulkomaille oli 16,1 prosenttia kokonaismyynnistä. Ravinto- ja vitamiinituotteiden osuus myynnistä oli 10 prosenttia.

1.2.5.13 Tanabe

(120) Tanabe Saiyaku Co. Ltd, jonka kotipaikka on Osaka, on yksi Japanin johtavia lääkeaineiden tuottajia. Lääketuotteet edustivat 81 prosenttia sen myynnistä vuonna 1998. Muu myynti koostui mm. ravintolisäaineista ja kosmetiikasta. Vuonna 1998 kokonaismyynti oli 216 miljardia jeniä (1,6 miljardia ecua). Myynti ulkomaille oli 13,8 prosenttia vuoden 1998 myynnistä.

(121) Asian kannalta merkityksellinen Tanaben tuote on biotiini. Tanabe ostaa muut vitamiinit irtotavarana muilta valmistajilta, kuten Rochelta (B1- ja C-vitamiinit), ja joko jatkojalostaa tai myy niitä edelleen.

(122) Tanaben tärkein eurooppalainen biotiiniasiakas on [...].

1.2.6 LIIKEVAIHTO JA MARKKINOIDEN VOLYYMI

(123) Seuraavissa taulukoissa on esitetty yleiskatsaus kunkin yhtiön suhteellisesta merkityksestä maailman ja ETA:n markkinoilla sekä näiden markkinoiden volyymista(12):

>TAULUKON PAIKKA>

Seuraavissa taulukoissa ensimmäisessä sarakkeessa on yhtiön nimi. Toisessa sarakkeessa on tiedot yhtiön kokonaisliikevaihdosta maailmassa kunkin vitamiinituotteen osalta viimeisenä kokonaisena kalenterivuonna, jona rikkominen tapahtui, sekä suluissa yhtiön maailmanmarkkinaosuus rikkomisen aikana. Kolmannessa sarakkeessa on muuten samat tiedot kuin toisessa sarakkeessa, mutta maailmanmarkkinoiden sijaan ne liittyvät ETA-alueen vitamiinimarkkinoihin. Kaikki luvut ovat luonnollisestikin likiarvoja.

A-vitamiini

Liikevaihto (1998, miljoonaa euroa) ja markkinaosuus (1990-1998)

>TAULUKON PAIKKA>

E--vitamiini

Liikevaihto (1998, miljoonaa euroa) ja markkinaosuus (1990-1998)

>TAULUKON PAIKKA>

B1-vitamiini

Liikevaihto (1993, miljoonaa euroa) ja markkinaosuus (1991-1993)

>TAULUKON PAIKKA>

B2-vitamiini

Liikevaihto (1994, miljoonaa euroa) ja markkinaosuus (1991-1994)

>TAULUKON PAIKKA>

B5-vitamiini

Liikevaihto (1998, miljoonaa euroa) ja markkinaosuus (1991-1998)

>TAULUKON PAIKKA>

B6-vitamiini

Liikevaihto (1993, miljoonaa euroa) ja markkinaosuus (1991-1993)

>TAULUKON PAIKKA>

C-vitamiini

Liikevaihto (1994, miljoonaa euroa) ja markkinaosuus (1991-1994)

>TAULUKON PAIKKA>

D3-vitamiini

Liikevaihto (1997, miljoonaa euroa) ja markkinaosuus (1994-1997)

>TAULUKON PAIKKA>

H-vitamiini

Liikevaihto (1993, miljoonaa euroa) ja markkinaosuus (1991-1993)

>TAULUKON PAIKKA>

Foolihappo:

Liikevaihto (1993, miljoonaa euroa) ja markkinaosuus (1991-1993)

>TAULUKON PAIKKA>

Beetakaroteeni

Liikevaihto (1998, miljoonaa euroa) ja markkinaosuus (1992-1998)

>TAULUKON PAIKKA>

Karotenoidit

Liikevaihto (1998, miljoonaa euroa) ja markkinaosuus (1993-1998)

>TAULUKON PAIKKA>

1.3 MENETTELY

(124) Toukokuun 12 päivänä 1999 Rhône-Poulenc ilmoitti komissiolle, että se haluaa ilmoittaa komissiolle sakkojen määräämältä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon(13) nojalla omasta ja muiden eurooppalaisten tuottajien osallistumisesta [...] vitamiinikartelliin Euroopan osalta ja että se aikoo auttaa komissiota sen tutkimuksissa.

(125) Toukokuun 19 päivänä 1999 Rhône-Poulenc jätti komissiolle kirjallisen yhteenvedon A- ja E-vitamiinien markkinoilla tapahtuneesta toiminnasta, jonka se itse myönsi rikkoneen perustamissopimuksen 81 artiklan määräyksiä.

(126) Toukokuun 25 päivänä 1999 Rhône-Poulenc jätti komissiolle täydentävän kirjelmän, jossa oli lisätietoja kartellista.

(127) Roche ja BASF lähettivät komissiolle kirjeet 4 päivänä ja 6 päivänä toukokuuta 1999 sekä lähestyivät sitä yhteisesti 17 päivänä toukokuuta 1999. Ne ilmoittivat komissiolle aikovansa auttaa kaikissa tutkimuksissa, mutta pidättyvänsä kuitenkin tässä vaiheessa antamasta lausuntoa tai luovuttamasta asiakirja-aineistoa.

(128) Toukokuun 26 päivänä 1999 komissio esitti Rochelle ja BASF:lle asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla tietopyynnön niiden osallisuudesta epäiltyihin salaisiin sopimusjärjestelyihin, jotka liittyvät A-, B2-, B5-, C- ja E-vitamiinin sekä beetakaroteeniin ja esiseoksiin. Kyse oli samoista tuotteista, joita yhdysvaltalaiset menettelyt koskivat (ks. johdanto-osan 149-154 kappale).

(129) Kukin yhtiö toimitti komissiolle muistion, jossa ne myönsivät rikkoneensa 81 artiklaa, Roche 4 päivänä kesäkuuta ja BASF 15 päivänä kesäkuuta 1999. Näissä lausunnoissa käsiteltiin vain niitä vitamiinituotteita, joita Yhdysvalloissa aloitetut menettelyt koskivat. Esiseosten osalta tuottajat väittivät, että vaikkakin Euroopassa oli aika ajoin käyty niitä koskevia keskusteluja, varsinaisia niitä koskevia sopimuksia ei ollut koskaan syntynyt, koska suurin osa vitamiineista myytiin sellaisenaan(14).

(130) Kesäkuun 23 päivänä 1999 päivätyllä kirjeellä BASF luovutti komissiolle laajan asiakirjakokonaisuuden, joka liittyi pääasiassa kartellin edellä mainittuihin vitamiinituotteisiin vuodesta 1989 lähtien käyttämiin volyymin ohjailu- ja valvontajärjestelmiin.

(131) Myös Roche luovutti 22 päivänä kesäkuuta 1999 kirjeitse komissiolle laajan asiakirja-aineiston, joka liittyi A-, E- ja B5-vitamiinien sekä beetakaroteenin ja karotenoidien markkinoiden volyymin ohjailujärjestelmään.

(132) Heinäkuun 9 ja 16 päivinä päivätyillä kirjeillä, jotka olivat vastauksia komission 26 päivänä toukokuuta 1999 esittämään tietojenpyyntöön, Roche antoi yksityiskohtaisia tietoja ja asiakirjoja, jotka koskivat A-, E-, B5- ja C-vitamiineihin sekä beetakaroteeniin ja karotenoideihin sovellettuja järjestelyjä. Tietopyynnön perusteella myös BASF antoi 16 päivänä heinäkuuta 1999 tietoja A-, E-, B5- ja C-vitamiineja koskevista kokouksista.

(133) Solvay Pharmaceuticals luovutti 29 päivänä kesäkuuta 1999 kirjeitse muistion, joka koski kilpailua rajoittavia järjestelyjä D3-vitamiinin osalta, ja täydensi sitä myöhemmin 14 päivänä syyskuuta 1999 toimittamillaan lisätiedoilla ja asiakirja-aineistolla.

(134) Elokuun 19-20 päivänä 1999 komissio esitti Takedalle, Daiichille, Tanabelle, Sumitomolle, Lonzalle ja Merckille tietopyynnön, joka koski niiden epäilyä osallisuutta eräiden vitamiinien hintojenmääräämisjärjestelyihin. Tietopyyntö ei koskenut kaikkia niitä tuotteita, joihin liittyvää kartellitoimintaa näiden yhtiöiden osalta epäiltiin(15).

(135) Syyskuun 9 päivänä 1999 komissio sai Takedalta asiakirjakansion, joka liittyi B1-, B2-, B6- ja C-vitamiineihin sekä foolihappoon. Takeda väitti, että se oli laatinut kansion jo ennen 11 artiklan nojalla esitetyn pyynnön saamista. Yhtiö vastasi tietopyyntöön B1- ja B6-vitamiinien osalta 18 päivänä ja 20 päivänä lokakuuta 1999. Se luovutti lisäksi foolihappoa koskevia asiakirjoja sekä antoi 10 päivänä tammikuuta 2000 vastauksen 15 päivänä marraskuuta lähetettyyn foolihappoa koskevaan tietopyyntöön.

(136) Jo ennen kuin Daiichille lähetettiin 11 artiklan mukainen B6-vitamiinia koskeva tietopyyntö, yhtiö oli 2 päivänä heinäkuuta 1999 toimittanut komissiolle huomattavan määrän B5-vitamiinia koskevia asiakirjoja.

(137) B6-vitamiinin osalta Daiichi ei vastauksessaan 19 päivänä elokuuta 1999 esitettyyn tietopyyntöön kieltänyt osallisuuttaan salaiseen sopimukseen ainakaan vuoden 1994 puoliväliin saakka.

(138) Tanabe myönsi 11 päivänä lokakuuta 1999 päivätyssä vastauksessaan osallisuutensa salaiseen sopimukseen toisten biotiinin valmistajien kanssa lokakuusta 1991 vuoteen 1994.

(139) Lokakuun 12 päivänä 1999 komissio sai Eisailta asiakirjakansion ja muistion, jotka koskivat kilpailua rajoittavia toimia E-vitamiinin osalta.

(140) Marraskuun 5 päivänä 1999 päivätyssä vastauksessaan Sumitomo myönsi olleensa toistuvasti kosketuksissa muihin biotiinin valmistajiin, mutta väitti, ettei tähän sen puolelta kuulunut mitään kilpailun rajoittamiseen liittyvää toimintaa.

(141) Syyskuun 24 päivänä 1999 lähettämällään kirjeellä Lonza vastasi komission tietopyyntöön ja myönsi osallistuneensa useisiin monenvälisiin kokouksiin toisten biotiinin valmistajien kanssa sekä sen, että nämä kokoukset olivat luonteeltaan kilpailua rajoittavia.

(142) Merck myönsi 26. lokakuuta 1999 päivätyssä vastauksessaan, että se oli osallistunut kilpailijoiden kanssa käytyihin keskusteluihin biotiinin hinnoittelusta. Marraskuun 22 päivänä 1999 se luovutti eräitä asiaan liittyviä asiakirjoja, jotka koskivat tämän tuotteen osalta sovittuja järjestelyjä.

1.3.1 HALLINNOLLINEN MENETTELY

(143) Heinäkuun 6 päivänä 2000 komissio aloitti tätä asiaa koskevan menettelyn ja antoi tämän päätöksen kohteena oleville osapuolille osoitetun väitetiedoksiannon.

(144) Yhtiöillä oli käytettävissään komission tutkimuksia koskeva tiedosto. Kyseinen CD-ROM-levy sisälsi kaikki osapuolten käyttöön tarkoitetut tiedot. Tämä CD-ROM-levy lähetettiin niille pian väitetiedoksiannon antamisen jälkeen.

(145) Sumitomo ja Sumika väittävät, ettei niillä ollut käytössään kaikkia tiedoston tietoja, koska komissio ei kaikissa tapauksissa toimittanut julkisia versioita tai yksityiskohtaista kuvausta näiden asiakirjojen sisällöstä ja on sen vuoksi saattanut loukata molempien yhtiöiden oikeutta puolustukseen.

(146) Tämä väite on torjuttava. Komissio luovutti täydellisen kopion kaikista asiakirjoista, joihin osapuolilla on oikeus tutustua kokonaisuudessaan tai osittain (mukaan luettuina julkiset versiot osittain luottamuksellisista asiakirjoista). Asiakirjat toimitettiin CD-ROM-levynä kaikille väitetiedoksiannon vastaanottajille. Luottamuksellisten asiakirjojen yksityiskohtainen kuvaus laadittiin ja toimitettiin samoille vastaanottajille.

(147) Vastattuaan kirjallisesti väitetiedoksiantoon kaikki ne yritykset, joille tämä päätös on osoitettu, paitsi Solvay Pharmaceuticals BV, Kongo Chemical Co. Ltd ja Sumika Fine Chemicals Ltd, olivat läsnä asiaa koskevassa suullisessa kuulemistilaisuudessa, joka pidettiin 12 päivänä joulukuuta 2000. Kuulemistilaisuudessa yrityksille annettiin myös tilaisuus kommentoida niiden käyttöön etukäteen annettuja toisten osapuolten antamia kirjallisia vastauksia.

(148) Väitetiedoksiantoon antamissaan kirjallisissa vastauksissa muut valmistajat kuin Sumitomo ja Sumika eivät kiistäneet niitä tosiseikkoja, joihin komissio oli perustanut väitetiedoksiantonsa.

1.3.2 MUUT MENETTELYT

(149) Toukokuun 8 päivänä 1998 Pohjois-Texasin tuomioistuin (District Court of Northern Texas) haastoi Rochen yhdysvaltalaisen tytäryhtiön suuren valamiehistön kuultavaksi vitamiinimarkkinoita koskevien oikeusministeriön tutkimusten perusteella.

(150) Pohjois-Texasin tuomioistuimelle 20 päivänä toukokuuta 1999 toimitettujen tietojen nojalla Rochea ja BASF:ää vastaan nostettiin syyte osallisuudesta vuodelta 1890 olevan Sherman Act -lain 1 jakson (15 USC 1 pykälä) vastaisiin salahankkeisiin, joiden tarkoituksena oli kilpailun tukahduttaminen ja estäminen sopimalla tiettyjen vitamiinien hinnoista ja myyntivolyymeista Yhdysvalloissa ja muualla. Eräitä henkilöitä vastaan nostettiin myös rikossyyte Sherman Act -lain rikkomisesta. Asiaan liittyvät vitamiinit ja ajanjaksot olivat seuraavat:

- A- ja E-vitamiinit: tammikuusta 1990 helmikuuhun 1999,

- B2-vitamiini: tammikuusta 1991 ainakin syksyyn 1995,

- B5-vitamiini: tammikuusta 1991 ainakin joulukuuhun 1998,

- C-vitamiini: tammikuusta 1991 ainakin syksyyn 1995,

- beetakaroteeni: tammikuusta 1991 ainakin joulukuuhun 1998, sekä

- vitamiiniesiseokset: tammikuusta 1991 ainakin joulukuuhun 1997.

(151) Yhdysvaltain syyttäjäviranomaisen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti BASF ja Roche myönsivät salahankesyytteen, ja ne tuomittiin sakkoihin, joiden suuruus oli 225 miljoonaa ja 500 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Kaksi Rochen ylintä johtajaa, [...] ja [...], jotka molemmat olivat hallituksen jäseniä, myönsivät rikossyytteet oikeiksi, ja heidät tuomittiin sopimuksen mukaisiin neljän ja viiden kuukauden pituisiin vankeustuomioihin sekä maksamaan henkilökohtaisia sakkoja.

(152) Syyskuun 9 päivänä 1999 Takeda, Eisai ja Daiichi tekivät syyttäjän kanssa sopimuksen, jonka mukaan ne myönsivät syytteet oikeiksi ja maksoivat yhteensä 137 miljoonan Yhdysvaltain dollarin sakot osallisuudestaan vitamiinisalahankkeeseen.

(153) Koska Rhône-Poulenc oli auttanut Yhdysvaltain viranomaisia näiden tutkimuksissa, sille myönnettiin ehdollinen koskemattomuus syytetoimia vastaan Yhdysvaltain oikeusministeriön asiaa koskevan ohjelman mukaisesti.

(154) Suurimmat yhtiöiden maksettaviksi Yhdysvalloissa kyseisessä asiassa määrätyt sakot ovat näin ollen seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

(155) Kanadan kilpailuviranomainen (Canadian Comissioner for Competition) on myös suorittanut laajoja tutkimuksia hintakartellista, koska se vaikutti kilpailuun irtotavarana Kanadaan myytävien ja toimitettavien vitamiinien osalta.

(156) Syyskuun 22 päivänä 1999 Roche, BASF, Rhône-Poulenc, Daiichi ja Eisai myönsivät Kanadan liittovaltion tuomioistuimessa (Federal Court of Canada, Trial Division) oikeiksi syytteet, jotka koskivat salahankkeita, joiden tarkoituksena oli vuoden 1985 Competition Act-lain 45 jakson vastaisesti estää tai vähentää kohtuuttomasti kilpailua.

(157) Rikoslain nojalla tuomittiin seuraavat sakkorangaistukset:

>TAULUKON PAIKKA>

1.3.3 KIRJALLINEN TODISTUSAINEISTO

(158) Tärkeimmät komission hankkimat kirjalliset todisteet käsittävät seuraavat asiakirjat:

- Rhône-Poulencin 19 päivänä toukokuuta 1999 päivätty lausunto ja sen liitteet ("Rhône-Poulencin lausunto"),

- Rhône-Poulencin 25 päivänä toukokuuta 1999 päivätty täydentävä lausunto ja sen liitteet ("Rhône-Poulencin täydentävä lausunto"),

- Rochen 2 päivänä kesäkuuta 1999 päivätty lausunto ("Rochen lausunto"),

- BASF:n 15 päivänä kesäkuuta 1999 päivätty lausunto ("BASF:n lausunto"),

- Solvay Pharmaceuticals BV:n (D3-vitamiinia koskeva) 29 päivänä kesäkuuta 1999 päivätty lausunto ("Solvayn ensimmäinen lausunto"),

- Rochen kirjeitse 22 päivänä kesäkuuta 1999 toimittamat asiakirjat (asiakirjakokonaisuus A),

- BASF:n kirjeitse 23 päivänä kesäkuuta 1999 toimittamat asiakirjat (asiakirjakokonaisuus B),

- Rochen E-vitamiinia koskeva 11 artiklan mukainen 9 päivänä heinäkuuta 1999 päivätty vastaus ja liitteet 1-14 (asiakirjakokonaisuus C),

- Daiichin 9 päivänä heinäkuuta 1999 päivätty B5-vitamiinia koskeva lausuma ja kirjallinen todistusaineisto (asiakirjakokonaisuus D),

- Rochen (A-, E-, B2-, B5-, C-vitamiineja jne. koskeva) 11 artiklan mukainen 16 päivänä heinäkuuta 1999 päivätty vastaus ja liitteet,

- BASF:n (A-, E-, B5- ja C-vitamiineja koskeva) 11 artiklan mukainen 16 päivänä heinäkuuta 1999 päivätty vastaus ja taulukot,

- Rochen B1-, B6- ja D3-vitamiineja, biotiinia sekä karotenoideja koskeva 30 päivänä heinäkuuta 1999 päivätty kirje ja liitteet,

- Solvay Pharmaceuticals BV:n 14 päivänä syyskuuta 1999 päivätty lausunto ja liitteet ("Solvayn toinen lausunto"),

- Takedan 7 päivänä syyskuuta 1999 luovuttamat asiakirjat, jotka käsittelevät B1-, B2-, B6- ja C-vitamiineja sekä foolihappoa koskevia järjestelyjä (asiakirjakokonaisuus E),

- Takedan 18 päivänä lokakuuta 1999 luovuttamat asiakirjat, jotka käsittelevät foolihappoa koskevia järjestelyjä (asiakirjakokonaisuus F),

- Takedan 18 ja 20 päivänä lokakuuta 1999 päivätty vastaus B1- ja B6-vitamiineja koskevaan tietopyyntöön,

- Eisain 12 päivänä lokakuuta 1999 päivätty lausunto ja liiteasiakirjat ("Eisain lausunto"),

- Tanaben 11 päivänä lokakuuta 1999 päivätty vastaus biotiinia koskevaan tietopyyntöön ja liitteet,

- Merckin 26 päivänä lokakuuta 1999 päivätty vastaus biotiinia koskevaan tietopyyntöön,

- Merckin 22 marraskuuta 1999 päivätty kirje vastauksena B1- ja B6-vitamiineja koskevaan tietopyyntöön,

- Takedan 10 päivänä tammikuuta 2000 päivätty vastaus foolihappoa koskevaan tietopyyntöön.

1.4 KARTELLIT

(159) Tässä jaksossa esitetään kutakin kartellia koskevat tosiasiat eri vitamiinituotteiden, eli A-, E-, B1-, B2-, B5-, B6-, C-, D3- ja H-vitamiinien sekä foolihapon, beetakaroteenin ja karotenoidien, markkinoiden osalta.

1.4.1 A- JA E-VITAMIINIT

1.4.1.1 Kartellien synty ja perustoiminta-ajatus

(160) Eurooppalaisten valmistajien mukaan sekä A- että E-vitamiinien hinnat laskivat todellisuudessa huomattavasti 1980-luvun lopulla kilpailun seurauksena. Rochen mukaan E-vitamiinin hinnan dramaattinen putoaminen johtui Eisain vuonna 1989 tekemästä hintahyökkäyksestä (A-vitamiinin kohdalla Roche syyttää Rhône-Poulencia aggressiivisesta hinnoittelupolitiikasta). Kesän 1989 aikana pidettiin ainakin kaksi huipputason kokousta, ensimmäinen 7 kesäkuuta Rochen ja BASF:n välillä Baselissa ja toinen Zürichissä; tähän kokoukseen osallistui myös Rhône-Poulenc. Rochen, BASF:n ja Rhône-Poulencin johto tapasi uudelleen Zürichissä syyskuun 1989 paikkeilla. Kokous kesti kaksi päivää. Eisai ei osallistunut. Rochen mukaan ajatuksena oli ottaa Eisai mukaan toisessa vaiheessa.

(161) Rhône-Poulencin mukaan Roche oli tyytyväinen 50 prosentin markkinaosuuteensa, BASF halusi kasvattaa tuolloista 30 prosentin osuuttaan, ja Rhône-Poulenc olisi halunnut enemmän kuin 15 prosentin osuuden, joka sillä oli, mutta ymmärsi, ettei se olisi mahdollista.

(162) BASF on antanut joitain yksityiskohtaisia tietoja syyskuussa 1989 Zürichissä olleesta kokouksesta, jossa perustettiin A- ja E-vitamiineja koskeva kartelli.

(163) Ensimmäisenä päivänä kunkin yhtiön vitamiinimarkkinoiden korkein johto sekä jotkut tuotepäälliköt selvittivät A- ja E-vitamiinien markkinoiden koon ja sopivat sen jälkeen maailmanlaajuisten ja alueellisten markkinoiden jakamisesta neljän yhtiön kesken vuoden 1998 myyntitulosten perusteella.

(164) Yhteenvetona voidaan sanoa, että perimmäisenä tavoitteena oli vakiinnuttaa kunkin valmistajan osuus maailmanmarkkinoista. Markkinaosuudet jäädytettiin vuoden 1988 tasolle. Markkinoiden kasvaessa kukin yhtiö saisi lisätä myyntiään ainoastaan sille sovitun myyntikiintiön ja markkinoiden kasvun suhteessa, ei kilpailijoiden kustannuksella.

(165) Toisena päivänä yhtiöiden erikoiskemikaalitoimialojen (tai vastaavien yksiköiden) johtajat ja kunkin yhtiön vitamiinimarkkinoinnista vastaavat johtajat osallistuivat kokoukseen hyväksyäkseen sovitut kiintiöt ja herättääkseen osallistujien luottamusta siihen, että järjestelyä noudatettaisiin. Perusohje "hinta ennen määrää" hyväksyttiin kartellin periaatteeksi. Myös hinnoittelun yksityiskohdista keskusteltiin.

(166) BASF:n antamien tietojen mukaan A-vitamiinin valmistajien vuoden 1998 markkinaosuudet, joita käytettiin perustana kiintiöiden määräämisessä, olivat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

(167) BASF antoi myös E-vitamiinia koskevia tietoja myyntituloksista vuonna 1988, jotka olivat seuraavien prosenttilukujen mukaiset:

>TAULUKON PAIKKA>

(168) Näitä lukuja on saatettu hieman muutella ennen sovittuihin kiintiöihin päätymistä. BASF:n mukaan Zürichin kokouksessa sovittiin seuraavista maailmanmarkkinoiden osuuksista:

>TAULUKON PAIKKA>

Roche vahvistaa A-vitamiinikiintiöiden olleen yllä esitetyn mukaisia.

(169) Syksyn 1989 kuluessa eurooppalaiset valmistajat pitivät toisen kokouksen Baselissa tarkoituksenaan kehittää kartellin puitteiden ja menettelytapojen yksityiskohtia. Kunkin alueen, myös Euroopan, markkinaosuuskiintiöt jaettiin edelleen maakohtaisiin kiintiöihin siten, että yhteen laskettuna ne vastasivat annettuja alueellisia kiintiöitä, jotka puolestaan vastasivat yhteenlaskettuna maailmanlaajuisia kiintiöitä.

(170) Vuoden 1990 markkinoiden volyymi arvioitiin ja ennusteesta sovittiin. Kunkin yhtiön prosentteina ilmaistut kiintiöt muunnettiin sitten tonneina ilmaistuiksi koko maailman, alueiden ja kunkin maan myyntikiintiöiksi.

(171) Kartellin toiminta-aikana tämä toimenpide toistettiin joka vuosi myöhäiskesän/syksyn aikana ja sitä alettiin kutsua "budjetiksi".

Kartellin rakenne ja jäsenet

Säännölliset kokoukset

(172) Kartellin toiminnan kehittyessä syntyi monimutkainen säännöllisten kokousten järjestelmä. Siinä oli neljä tasoa:

Huipputaso

(173) Tämän tason muodostivat yhtiöiden ylimmät vitamiiniliiketoiminnasta vastaavat johtajat, ja siihen kuuluivat toimialajohtajat ja joissain tapauksissa vitamiinimarkkinoinnin johtajat. Heidän roolinsa oli antaa sopimukselle korkean tason taustatukea, määritellä kokonaisstrategioita ja pitää huolta siitä, että kaikki jäsenet noudattivat sopimusta.

Markkinoinnin johtajat

(174) Vitamiinimarkkinoinnin johtajat (jotka saattoivat myös osallistua huipputason kokouksiin) päättivät sopimusten käytännön toiminnasta ja budjeteista. Joihinkin näistä kokouksista osallistuivat myös toimialakohtaiset johtajat. Kokouksia oli kaksi tai kolme kertaa vuodessa.

Maailmanlaajuisen tuotemarkkinoinnin taso

(175) Tämä taso käsitti johtajat, jotka olivat vastuussa A- ja E-vitamiinien markkinoinnista maailmanlaajuisesti. Neljännesvuosittain pidettyjen kokousten tarkoituksena oli seurata kiintiöjärjestelmän toteutumista.

Alueellisen tuotemarkkinoinnin taso

(176) Tämän tason kokouksia, joita aluejohtajat järjestivät ja joihin kunkin alueen (mukaan lukien Euroopan) markkinoinnista vastaavat johtajat osallistuivat, pidettiin noin neljä kertaa vuodessa. Kokouksissa käsiteltiin mm. hinnoittelua yksittäisille asiakkaille. Ryhmä vastasi myös seuraavista asioista:

- toteutuneen myynnin seuranta ja vertaaminen budjettiin alueellisella tasolla sekä tarvittavien muutosten tekeminen,

- oman alueen markkinoilla tapahtuneiden oleellisten seikkojen tunnistaminen,

- ylemmillä tasoilla sovittujen hinnankorotusten toteuttaminen.

(177) Usein Eurooppaa koskeviin alueellisiin kokouksiin yhdistettiin korkeamman tason maailmanlaajuisia kokouksia.

(178) BASF on ilmoittanut kokouksiin kyseessä olevana ajanjaksona tavallisesti osallistuneiden henkilöiden nimet.

Eri ryhmien välinen vuorovaikutus

(179) Kartellin toiminta keskittyi vuotuisen "budjetin" laatimiseen ja toteuttamiseen. Voidaan todellakin sanoa, että tässä suhteessa ja muiltakin osin sen toimintatavat olivat hyvin samanlaisia kuin yksittäisen yhtiön talouden hallinto ja valvonta.

(180) BASF:n nimeämät markkinointijohtajat (joista Rhône-Poulenc käytti nimitystä "vitamiinitoiminnan huippujohtajat") tapasivat, yleensä elokuussa, vaihtaakseen tietoja koko maailmaa koskevista myyntiluvuista sekä arvioiduista markkinavolyymeista ja niiden kasvusta seuraavan vuoden aikana sekä valmistellakseen seuraavan vuoden budjettia.

(181) Nämä kokoukset, joita kutsuttiin "budjettikokouksiksi", järjesti lähes poikkeuksetta Roche, ja ne pidettiin Baselissa tai sen lähistöllä olevissa hotelleissa. Rhône-Poulencin mukaan Roche esitteli ensin markkinoiden senhetkistä tilaa käyttäen taulukoita, jotka oli laadittu toisten osapuolten aiemmin puhelimitse antamien tietojen perusteella.

(182) Hintojen korotuksista päätettiin normaalisti juuri tällä foorumilla; tavallisesti hintoja korotettiin viiden prosentin erissä. Lopulliset hinnoittelupäätökset tehtiin yleensä vuoden jälkipuoliskolla, ja tyypillisesti hinnankorotukset tulivat voimaan seuraavan vuoden huhtikuun 1 päivänä.

(183) Jos hintoja päätettiin korottaa, Roche otti tavallisesti aloitteen käsiinsä ja ilmoitti asiasta ensimmäisenä (vaikkakin se ilmeisesti joskus pyysi BASF:ää julkistamaan korotuksen ensimmäisenä).

(184) Elokuun budjettikokouksen jälkeen kolme toimialan puheenjohtajaa (Rhône-Poulencin osalta RPAN:in toimitusjohtaja) tapasivat, jotta liiketoimintojen ja markkinoinnin johdolla oli tilaisuus esitellä heille edellisen vuoden tuloksia.

(185) Nämäkin kokoukset pidettiin Baselissa tai sen lähistöllä olevissa hotelleissa. Kokouksissa, joiden järjestämisestä ja johtamisesta vastasi Roche, Roche esitteli tietoja markkinakehityksestä ja toimialojen puheenjohtajat keskustelivat markkinoiden volyymista ja hintojen muutoksista sekä hakivat ratkaisuja mahdollisiin ongelmiin.

(186) Rochen, BASF:n ja Rhône-Poulencin vitamiiniliiketoiminnan korkein johto tapasi lisäksi kerran tai kahdesti vuodessa Baselissa, Pariisissa tai Frankfurtissa. Nämä kokoukset järjesti ilmeisesti kukin niihin osallistuva yhtiö vuorollaan. Rhône-Poulencin mukaan näissä kokouksissa ei ollut erityistä asialistaa. Nämä ovat kuitenkin luultavasti juuri niitä kokouksia, joita Roche tarkoitti. Niiden tarkoituksena oli osoittaa korkeimman johdon tuki kartellille ja tarjota tilaisuus kokonaisstrategian määrittämiseen.

(187) Roche järjesti tavallisesti myös Eurooppaa koskevat aluekokoukset, jotka pidettiin Baselissa. Nämä kokoukset pidettiin aina kunkin vuosineljänneksen päättymistä seuraavan kuukauden aikana. Alueelliset markkinointijohtajat raportoivat markkinakehityksestä kokouksiin osallistuneelle korkeammalle johdolle, joka teki tarvittavat päätökset.

(188) Eurooppaa koskeviin aluekokouksiin osallistuvat olivat viikoittain toisiinsa yhteydessä puhelimitse tarkoituksenaan seurata hinnoittelusopimuksia ja myyntivolyymeja sekä keskustellakseen yksittäisistä asiakkaista. Joka kuukausi he antoivat toisilleen tiedot A- ja E-vitamiinien myyntivolyymeista kunkin maan markkinoilla. (Roche antoi toisille Eisain kuukausittaiset myyntitiedot koko Euroopan markkinoiden osalta eikä maakohtaisesti.)

Markkinavolyymin valvontamekanismi: budjetit

Yleistä

(189) Kartellin perimmäisenä ajatuksena oli jäädyttää molempien tuotteiden markkinaosuudet vuoden 1988 tasolle.

(190) Kaikki kolme Euroopan tärkeintä valmistajaa ovat toimittaneet komissiolle taulukkoja ja laskentataulukkoja, jotka oli laadittu ja joita oli käytetty tarkoituksena laskea, tarkistaa ja sopia A- ja E-vitamiinien myyntikiintiöt kutakin aluetta ja maata varten.

(191) BASF on luultavasti toimittanut kaikkein täydellisimmät budjettiin liittyvät asiakirjat, ja niiden avulla voidaan kuvata volyyminvalvontamekanismin toimintaa. BASF:n asiakirjat koostuvat pääasiassa a) laskentataulukoista tai apuasiakirjoista, joita käytettiin vahvistettaessa kunkin valmistajan vuotuinen maakohtainen budjetti, sekä b) taulukoista, joissa verrattiin kunkin valmistajan toteutuneita myyntilukuja vastaaviin budjetoituihin volyymeihin, ts. niiden kiintiöön kullakin alueella ja kussakin maassa vuosi- ja osavuositasolla (myyntivolyymeja koskevia tietoja vaihdettiin kuukausittain).

(192) Rochen toimittamat asiakirjat koostuvat a) laskentataulukoista, jotka on laadittu toisten valmistajien antamien tietojen perusteella ja jotka kuvaavat volyymikiintiöiden jakamisjärjestelyjä sekä jäsenten kuukausittaisia ja vuosittaisia tuloksia, ja b) taulukoista, joita Roche oli laatinut budjettikeskusteluja ja -kokouksia varten.

(193) Vuoden 1998 budjettiasiakirjat ovat kokonaisuutta hyvin edustava esimerkki(16).

A-vitamiini

(194) Koko "aluetta" (johon sisältyy myös Itä-Eurooppa, Afrikka ja Lähi-itä) koskevat ehdotetut kiintiöt ovat 45,3 prosenttia Rochelle, 31,6 prosenttia BASF:lle ja 23,3 prosenttia Rhône-Poulencille.

(195) Koko Länsi-Eurooppaa koskevat kiintiöt ovat 44,3 prosenttia Rochelle, 32,1 prosenttia BASF:lle ja 23,6 prosenttia Rhône-Poulencille.

(196) Koko vuotta koskevia tietoja ylläpidettiin keräämällä niitä kuukausittain, jotta varmistuttaisiin, että kukin jäsen pitäytyi sovittuun markkinaosuuteensa. Jos jonkun huomattiin myyvän enemmän kuin sille annettu kiintiö edellytti, sen oli hidastettava myyntiä, jotta toiset saisivat eron kiinni. Jos jokin valmistaja oli vuoden lopussa merkittävästi edellä muita, sen oli ostettava vitamiineja toisilta valmistajilta kompensoidakseen niille vastaavan vajeen niiden kiintiössä.

E-vitamiini

(197) E-vitamiinin osalta pidettiin yllä samantapaista tietokantaa, vaikkakin 1) siinä on eroteltu "rehu", "lääkeaineet" ja "yhteensä" eri taulukoiksi sekä 2) volyymit on ilmoitettu tonneina.

(198) Voidaan katsoa, että BASF:n toimittamat vuotta 1998 koskevat asiakirjat kuvaavat tämän järjestelmän toimintaa, joka oli samanlaista myös vuosina 1989-1997.

(199) E-vitamiinia koskevissa laskentataulukoissa kolme tärkeintä valmistajaa on jällen merkitty otsikoilla "1", "2" ja "3". "4" tarkoittaa Eisaita ja "5" muita valmistajia.

Minimi- ja tavoitehinnat

(200) Huipputason tapaamisessaan Zürichissä syyskuussa 1989 Rochen, BASF:n ja Rhône-Poulencin toimialakohtaiset puheenjohtajat olivat sopineet "hinta ennen määrää" -periaatteesta.

(201) Vitamiinimarkkinoinnin johtajat tekivät säännöllisissä kokouksissaan päätökset hintojen korottamisesta samoin kuin korotusten ajankohdista ja määristä. Lopulliset päätökset tehtiin yleensä kunkin vuoden jälkipuoliskolla ja hinnankorotusten tyypillinen voimaantulopäivä oli seuraavan vuoden huhtikuun 1 päivä.

(202) Kartellin alussa osapuolet olivat sopineet noin 10 prosentin hinnankorotuksesta sekä A- että E-vitamiinille.

(203) Osapuolet sopivat yleensä, että yhden valmistajan tulisi ensin julkistaa hinnankorotus joko alan ammattilehdessä tai tiedottamalla siitä suoraan suurimmille asiakkaille. Kun yksi kartellin jäsen oli ilmoittanut hinnankorotuksista, muut yleensä seurasivat perässä.

(204) Tällä tavoin yhdenmukaisten hinnankorotusten voitaisiin asiaa tiedusteltaessa selittää johtuvan hintajohtajuudesta oligopolistisilla markkinoilla.

(205) Komissio on saanut sekä Rochelta että BASF:ltä sisäiseen hinnoitteluun ja johtamiseen liittyviä asiakirjoja, jotka osoittavat, että molemmat valmistajat jatkuvasti käyttivät toimintansa pohjana listahintoja (tai tavoite- ja vähimmäishintoja).

(206) Tavoitehintojen käyttöä havainnollistaa Rochen A- ja E-vitamiinien hinnoittelutaulukko, jonka se antoi liiketoimintayksiköilleen maaliskuussa 1991.

(207) A-vitamiinin osalta tavoitteena oli korottaa (Sveitsin frangin määräisiä) hintoja 5-10 prosenttia vuodeksi 1991, samalla kun Yhdysvaltain dollareissa / Saksan markoissa olevien hintojen eroja tasoitettaisiin välittäjien toiminnan hillitsemiseksi. Samalla kun johtajille annettiin tehtäväksi pitää maailmanmarkkinaosuus 48 prosentissa, heidät määrättiin asettamaan "hintatavoite ennen määrä-/markkinaosuustavoitetta: määrää ei saa kasvattaa samalla jäämällä jälkeen hintatavoitteesta" (vrt. "hinta ennen tonnimääriä" -periaate, edellä 200 kappale).

(208) Hintataulukossa esitetään Saksan markoissa ja Yhdysvaltain dollareissa kunkin tuotteen lista- ja vähimmäishinnat vuoden 1991 toiselle ja kolmannelle vuosineljännekselle.

(209) Hinnankorotuksen toteuttamiseksi liiketoimintayksikköä mustutetaan siitä, että Euroopassa "nykyisiä Saksan markan määräisiä hintoja rehutuotteille on ehdottomasti noudatettava vuoden 1991 toisella vuosineljänneksellä. 10 prosentin hinnankorotusta valmistellaan ja siitä ilmoitetaan toukokuussa. Se tulee välittömästi voimaan ja koskee kaikkea spot-kauppaa ja kolmannen vuosineljänneksen sopimuksia. Elintarvike-/lääkeainetuotteisiin sovellettavia hintoja on ehdottomasti noudatettava." E-vitamiinin osalta annettiin vastaavia määräyksiä.

(210) Vuonna 1991 yhteistoimin toteutetun hinnankorotuskierroksen aikana hintoja korotettiin jokaisen vuosineljänneksen alusta. Vuoden 1993 alusta hintoja korotettiin pääsääntöisesti kerran vuodessa, normaalisti huhtikuun 1 päivänä, lokakuun 1 päivää pidettiin varapäivänä tähän tarkoitukseen.

Kartellien toiminta vuosina 1989-1997

(211) Kartellin ensimmäisen toimintavuoden aikana Rochen, BASF:n ja Rhône-Poulencin johtajat tapasivat usein tarkoituksenaan konkretisoida järjestelynsä: Rhône-Poulenc on nimennyt yhdeksän Baselissa pidettyä kokousta tammikuun 1990 ja tammikuun 1991 välisenä aikana.

(212) Rochen ja Eisain välillä oli myös erillisiä E-vitamiinia koskevia tapaamisia, jotka on dokumentoitu Rochen sisäisessä muistiossa, jonka otsikkona on "Eisai" ja joka alkaa huipputason tapaamisesta Japanissa syyskuussa 1990.

(213) Seurantakokous järjestettiin Baselissa 25 päivänä lokakuuta 1990, ja siinä Eisain johtajat vahvistivat, että heidän yhtiönsä oli valmis liittymään klubiin sillä ehdolla, että sen jäsenet vaihtaisivat myyntitietojaan.

(214) Kolme eurooppalaista valmistajaa sopivat Baselissa 30 päivänä lokakuuta 1990 pidetyssä kolmenkeskisessä kokouksessa ottavansa Eisain mukaan järjestelmään aluksi viiden vuoden ajaksi ja antavansa sille 1600 tonnin kiintiön, jota tarkistettaisiin markkinoiden kasvun mukaan. Eisain kannalta etuja olisivat taattu myyntivolyymi ja korkeammat hinnat.

(215) Koska Eisai oli enimmän osan vuotta 1990 E-vitamiinikartellin ulkopuolella ja koska se oli toimittanut ennakoitua suurempia määriä, järjestelyistä ei ilmeisesti seurannut suurempaa hinnannousua tuona vuonna.

(216) Joulukuussa 1990 tulipalo aiheutti pahoja vaurioita Rhône-Poulencin E-vitamiinitehtaalle. Suurimmat valmistajat päättelivät, että asiakkaat olisivat toimitusvaikeuksien uhatessa valmiita maksamaan korkeampia hintoja. Valmistajat päättelivät myös, että A-vitamiinin hintoja voitaisiin nostaa samanaikaisesti E-vitamiinin alituotannon varjolla.

(217) Vaikkakin Rhône-Poulenc esittää tämän onnekkaan sattuman vauhdittaneen kartellin vakiintumista, BASF:n ja Rochen tapausta koskevista selostuksista käy selvästi ilmi, että kartellista ja sen toteuttamiseksi tarvittavasta koneistosta oli sovittu jo vuoden 1989 loppuun mennessä.

(218) Japanissa 8 päivänä ja 9 päivänä tammikuuta 1991 kolmen eurooppalaisen valmistajan korkean johdon ja Eisain välillä järjestetyn huippukokouksen (jäljempänä 234 kappale) jälkeen Eisai vahvisti, että se on halukas osallistumaan maailmanlaajuiseen E-vitamiinin myyntimäärien jakamisjärjestelyyn, ja sen kiintiötä korotettiin 10:stä 11 prosenttiin. Vaikuttaa siltä, että Eisai järkeisti kilpailijoiden kanssa käymiään keskusteluja kilpailulainsäädännön kannalta tapaamalla kunkin näistä kolmesta erikseen noin 20 minuutin ajan. Se kutsuu valheellisesti näitä tapaamisia "kohteliaisuuskäynneiksi". Mitä tulkintavaikeuksia Eisai sitten oli toivonutkin saavansa aikaan tämän menettelyn avulla, sen vaikutus mitätöityi Eisain kutsuessa kaikki kolme kilpailijaa välittömästi sen jälkeen yhteiseen kokoukseen ravintolaan, jossa (kuten se itse myöntää) ehdotettiin markkinointijärjestelmää ja keskusteltiin siitä.

(219) Järjestely vahvistettiin muutamaa viikkoa myöhemmin, kun Rochen johtajat kävivät Japanissa ja tapasivat Eisain (ks. 236 kappale).

(220) Eisain ottaminen lopullisesti mukaan E-vitamiinin myyntimäärien ja hintojen sopimisjärjestelmään ja samanaikainen tuotteen alitarjonta aiheuttivat sen, että neljä valmistajaa saattoivat kohottaa tämän tuotteen hintoja huomattavasti vuoden 1991 aikana. Roche ja BASF toimittivat Rhône-Poulencille yhteistuotannollisia toimituksia siihen saakka, kunnes sen tehdas oli taas tuotantokykyinen. Samaan aikaan kolme eurooppalaista valmistajaa sopivat merkittävistä A-vitamiinin hinnankorotuksista ja toteuttivat ne yhtä aikaa E-vitamiinin hinnankorotusten kanssa.

(221) Molempien vitamiinien hinnat nousivat huomattavasti vuodesta 1991 vuoteen 1994. Ensimmäinen vuonna 1991 toteutettu korotus oli noin 10 prosenttia (ks. 202 kappale). Rochen mukaan tavoitteena vuoden 1994 jälkeen oli säilyttää saavutetut hintatasot.

(222) A- ja E-vitamiinien hinnankorotusten samanaikaisuus ja yhdenmukaisuus johti siihen, että paikalliset ranskalaiset esiseosten valmistajat valittivat asiasta viranomaisille. Ranskan viranomaiset tekivät tarkastuksen 28 päivänä tammikuuta 1993. Roche kertoi Takedalle tarkastuksen tuloksesta C-vitamiinia koskevassa kokouksessa 8 päivänä helmikuuta 1993. Takeda merkitsi tarkasti muistiin Rochen tutkimuksia vähättelevän asenteen:"Tutkimuksessa ei löytynyt mitään. Lisäksi tehtiin tarkastus RPAN:ssä, mutta mitään ei löytynyt. Tällainen tarkastus tehtiin myös vuonna 1999, mutta todisteita ei ollut. R. ei pidä näitä tarkastuksia ongelmallisina; he ovat kuitenkin varovaisia dokumentaation suhteen." (Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(223) Vuoden 1994 alkuun mennessä, A- ja E-vitamiinien hinnoissa oli syntynyt huomattava ero (noin 10 %) Euroopan ja Yhdysvaltojen välille. Välittäjät käyttivät tilannetta hyväkseen ja siirsivät tavaraa maasta toiseen. Roche antoi 1-4 päivänä helmikuuta 1994 aluejohtajilleen ohjeet, joiden mukaan "vuoden 1994 hinnoittelussa keskitytään Eurooppaan (...). Tavoitteemme on kohottaa A-vitamiinin hintoja 2:lla Saksan markalla ja E-vitamiinin 1 markalla. Myyntivolyymeja on valvottava tiukasti". BASF oli jo kiinnittänyt eurooppalaisten myyntiyhtiöidensä huomion tähän ilmiöön syyskuussa 1993.

(224) Helmikuun 14 päivänä 1994 BASF ilmoitti ammattilehdissä A- ja E-vitamiinien 5 prosentin hinnankorotuksesta. Myyntikonttoreille annettiin ohjeet soveltaa välittömästi uusia "rajahintoja": hintojen vähimmäiskorotuksen tuli A-vitamiinin osalta olla 2 Saksan markkaa ja E-vitamiinin osalta 1 Saksan markka.

(225) Vuonna 1994 ihmisille tarkoitetun E-vitamiinin kysynnän nopea kasvu teki välttämättömäksi tarkistaa Rhône-Poulencin kiintiötä. Jotta sen osuus kokonaismarkkinoista säilyisi sovitussa 16 prosentissa, Rhône-Poulencin oli lisättävä myyntiään rehusektorilla. Valmistajat sopivat elokuussa 1994, että Rhône-Poulencin osuus rehusektorilla rajoitettaisiin 21 prosenttiin; jos sovittu kiintiön lisäys tällä sektorilla ei kuitenkaan toisi Rhône-Poulencille sille kuuluvaa 16 prosentin osuutta kokonaismarkkinoista, toiset eurooppalaiset valmistajat ostaisivat osan sen tuotannosta kompensoidakseen vajauksen. Vuonna 1996 kompensaatio-ostoja teki Roche, ja vuonna 1997 niitä tekivät sekä Roche että BASF.

(226) BASF on ilmoittanut, että koko kartellin toiminta-ajan sen jäsenet harkitsivat ja tutkivat keinoja poistaa Euroopan markkinoilta marginaalisia kilpailijoita Kiinasta ja Venäjältä tai estää niiden tulon markkinoille.

Kartellien toiminnan jatkuminen Yhdysvaltain viranomaisten tutkimusten jälkeen

(227) Vuoden 1997 lopulla Yhdysvalloissa julkistettiin tieto, että Yhdysvaltain oikeusministeriö on kutsunut koolle liittovaltion suuren valamiehistön (Federal Grand Jury) tutkimaan mahdollista vitamiinialalla tapahtunutta Sherman Act -lain 1 pykälän rikkomista.

(228) Kokousten osanottajat olivat jo tietoisia, että kartelliviranomaiset olivat kiinnostuneita niiden salaisista järjestelyistä, ja pyrkivät harventamaan keskinäisiä kontaktejaan. Viimeinen kolmenkeskinen kokous pidettiin Baselissa marraskuussa 1997, jolloin päätettiin, että tulevaisuudessa kokoukset järjestetään kahdenvälisinä.

(229) Rhône-Poulenc kertoo, että joulukuussa 1997 sen silloinen Animal and Plant Health -liiketoiminnan toimitusjohtaja soitti vastaavassa asemassa oleville kollegoilleen Rochella ja BASF:llä ja järjesti näiden kanssa tapaamiset, joissa oli tarkoitus ilmoittaa yhtiön vetäytymisestä näistä järjestelyistä. Joulukuun 22 päivänä 1977 hänen sanotaan käyneen ensin BASF:llä Ludwigshafenissa ja sen jälkeen Rochella sen pääkonttorissa Baselissa irtisanomassa A- ja E-vitamiineja koskevat sopimukset.

(230) Tästä ilmoitettiin Rhône-Poulencin Animal Nutrition -liiketoiminnan linjajohdolle tammikuun alkupuolella 1998.

(231) Mitä muodollisia tai virallisia määräyksiä sitten annettiinkin, todellisuus oli kuitenkin toisenlainen: kaikkien näiden yhtiöiden ylin johto päätti jatkaa yhteistyötä uudella tavalla ja "vähemmän huomiota herättävästi", kuten BASF asian ilmaisi. Tämä tapahtui ilmeisesti Rochen aloitteesta. Tammikuun 15 päivänä 1998 oli kokous Rochen ja Rhône-Poulencin välillä ja muutamaa päivää myöhemmin BASF:n kanssa. Roche kuvaa molempia tapaamisia "huipputason ja operatiivisiksi kokouksiksi". Päätettiin, ettei enää järjestettäisi ryhmäkokouksia, vaan ainoastaan kahdenvälisiä tapaamisia tarpeen mukaan. Roche on antanut luettelon näistä tapaamisista. Yli vuoden ajan nämä johtajat myös vaihtoivat tietoja kuukausittaisista myyntiluvuista yksityisasunnoistaan käsin tarkoituksena valvoa mahdollisia poikkeamisia sovituista kiintiöistä.

(232) BASF:n väitettä siitä, että vastuussa kontaktien ylläpitämisestä olisivat "muutamat yksilöt" kussakin yhtiössä, tulee tarkastella kyseisten henkilöiden aseman valossa: kyseessä olivat Rochen vitamiinimarkkinoinnin johtajat ja RPAN:n kaupallinen johtaja.

(233) Viimeinen tiedossa oleva yhteydenotto tapahtui helmikuussa 1999, jolloin vaihdettiin tammikuun myyntitietoja.

Eisain osallisuus

(234) Eisai oli ainoastaan E-vitamiinin valmistaja, eikä se osallistunut A-vitamiinia käsitteleviin kokouksiin. Rochen E-vitamiinin osalta aloittamat, kartellin luomiseen tähtäävät yhteydenotot olivat alkaneet Tokiossa 22-23 päivänä marraskuuta 1989, ja niitä seurasi Eisain kuvaama kokous Baselissa 8 päivänä joulukuuta 1989 kolmen eurooppalaisen valmistajan kanssa. Eisai kuitenkin väittää, ettei se sitoutunut vähentämään tuotantoaan. Rochen kanssa Euroopassa ja Japanissa olleiden tapaamisten ja Rochen jatkuvan painostuksen seurauksena Eisai kutsui Euroopan kolmen valmistajan johtoa huippukokoukseen 8-9 päivänä tammikuuta 1991. Eisain väitteen, jonka mukaan se oli tässä tapauksessa vastentahtoinen ja liiketoiminnan sääntöjen loukkaamisesta yllättynyt isäntä, osoittaa valheelliseksi sen Rochelle osoittaman kutsun sisältö.

(235) Kuten kutsussa selvästi sanotaan, kokouksen tarkoituksena oli vahvistaa ylimmän johdon aikomukset, luoda osapuolten välinen luottamussuhde sekä sopia seuraavan huippukokouksen luonteesta.

(236) (236)Muutamaa viikkoa myöhemmin, 30-31 päivänä tammikuuta 1991, Rochen korkeimmat johtajat matkustivat Japaniin tapaamaan erikseen useita japanilaisia vitamiininvalmistajia, Eisai mukaan lukien. Noin 10 prosentin hinnankorotuksesta sovittiin (ks. 207 kappale). Sovittiin myös, että kaikki tulevat yhteydenotot olisivat kahdenkeskisiä: Roche ilmoittaisi tuloksista BASF:lle ja Rhône-Poulencille. Vastaavasti Roche sopisi yhteisistä katsantokannoista kahden muun eurooppalaisen valmistajan kanssa ja toimisi myös niiden puolesta asioidessaan Eisain kanssa.

(237) Tämän jälkeen ei pidetty monenvälisiä kokouksia, joissa Eisai olisi ollut mukana, ja viestintä kartellin kanssa tapahtui aina Rochen välityksellä.

(238) Tavallisesti meneteltiin siten, että kolme eurooppalaista valmistajaa tapasivat ensin joko huipputason kokouksissa, budjettikokouksissa, vuosineljänneksittäin pidettävissä operatiivisissa kokouksissa tai aluekokouksissa, minkä jälkeen Roche paria viikkoa myöhemmin tapasi Eisain edustajat sopivalla tasolla.

(239) Eisai antoi Rochelle tiedot myyntinsä volyymista kullakin alueella, ja Roche antoi vastavuoroisesti Eisaille Euroopan kolmen valmistajan yhteenlasketut myyntitiedot maailmanlaajuisesti ja aluekohtaisesti. Se ei antanut yhtiökohtaisia tietoja.

(240) Eisain yritykset kuvata itsensä tässä menettelyssä vastahakoiseksi osanottajaksi järjestelyissä, joiden tarkoituksena oli vain tietojenvaihto, ovat ristiriidassa niiden Rochen komissiolle toimittamien Eisailta peräisin olevien asiakirjojen kanssa, joista käy ilmi Eisain aktiivinen osallistuminen kiintiöjärjestelmän luomiseen. Eisai on itse toimittanut komissiolle näiden tapaamisten yhteydessä laadittuja asiakirjoja, jotka osoittavat sen väitteen paikkansapitämättömäksi.

(241) Eisain työntekijän helmi- tai maaliskuussa 1995 ollutta kokousta varten laatimasta taulukosta ilmenevät Eisain tulokset Pohjois-Amerikassa, Euroopassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa vuosina 1990, 1993 ja 1994 sekä suunnitelma vuodelle 1995. Samasta kokouksesta peräisin oleva muistio osoittaa, että Eisain valitsemana toimintalinjana kilpailijoihin nähden oli vakuuttaa kilpailijat sen hyvistä aikomuksista kartellijärjestelyn suhteen:

"Tammikuussa 1991 pidetty kokous on todettu lähtökohdaksi, ja vuoden 1990 tulos oli perusmäärä.

Pienimmän markkinaosuuden omaavana me olemme aloittaneet 11,2 %:n osuudesta (1990), ja te olette hyväksyneet meille suunnitelman 11,9 %:n markkinaosuudesta (1991).

Olemme säilyttäneet osuutemme 11 %:n tasolla ja noudattaneet ehdottamaanne perussuunnitelmaa jokaisena vuonna ollaksemme yhteistyössä klubin kanssa.

Olemme kunnioittaneet toistemme näkökantoja ja asemaa.

Jo ensimmäisestä kokouksesta lähtien olemme kertoneet aikomuksestamme saavuttaa [5-15] %:n markkinaosuus keksipitkällä (viiden vuoden) aikavälillä ja [10-20] %:n osuus pitkällä (10 vuoden) aikavälillä.

Kuten yhteenvetotaulukon tuloksista vuoteen 1994 saakka ilmenee, olemme koko ajan toimineet perussopimuksen mukaisesti ja yhteisymmärryksessä."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(242) Eisain aktiivinen osallistuminen E-vitamiinikartelliin (riippumatta keinotekoisista yrityksistä selittää kokoukset) teki eurooppalaisille valmistajille mahdolliseksi nostaa hintoja Euroopassa ilman, että niiden tarvitsi pelätä japanilaisten valmistajien myyvän halvemmalla. Eisai itse myöntää, että sillä oli hinnankorotuksiin tähtäävä toimintalinja ja se tulisi seuraamaan muiden toteuttamia hinnankorotuksia. Tässä yhteydessä väitettä, että normaalit markkinavoimat vallitsivat, on arvioitava kartellissa hintajohtajuudesta valinneen erikoisen käsityksen perusteella (ks. 200-203 kappale).

1.4.2 B1-VITAMIINI (TIAMIINI)

1.4.2.1 Kartellin synty ja perustoiminta-ajatus

(243) Vuonna 1989 Rochella oli hallussaan 44 prosenttia maailmanmarkkinoista, BASF:llä 13 ja Takedalla noin 31 prosenttia. Kiinalaisten valmistajien osuus oli 9 prosenttia.

(244) Rochen mukaan B1-vitamiinia koskeva kartellisopimus sai alkunsa 30-31 päivänä tammikuuta 1991 vitamiinimarkkinoinnin johtajan Tokion-vierailun aikana, jolloin tämä tapasi Takedan (sekä toisten japanilaisten vitamiininvalmistajien) edustajia. Osapuolet vaihtoivat tietoja tonnimääristä ja markkinaosuuksista vuonna 1990.

(245) B1-vitamiinia koskevan sopimuksen tarkoituksena oli kohottaa hintoja vakiinnuttamalla markkinaosuudet ja jakamalla myyntikiintiöt edellisen vuoden toteutuneiden myyntilukujen perusteella.

(246) Roche ei antanut komissiolle tietoja aluekohtaisista kiintiöistä, mutta ne käyvät ilmi BASF:n komissiolle toimittamista asiakirjoista.

(247) Vertailuvuonna 1990 toteutuneet myyntiluvut ja markkinaosuudet Euroopassa ovat asiakirjan mukaan: Roche 280 tonnia (38 %), BASF 142 tonnia (20 %) ja Takeda 300 tonnia (42 %). Asiakirjassa on myös kunkin alueen ennusteet vuodelle 1991 ja tavoitteet vuodelle 1992.

(248) BASF ei osallistunut tähän kokoukseen eikä Roche lausunnossaan viittaa sen osallisuuteen, mutta on selvää, että BASF oli osallisena volyyminohjausjärjestelmässä (ks. 260-269 kappale).

1.4.2.2 Volyyminohjaus- ja seurantajärjestelmä

(249) Vaikkakaan päätekijänä toiminut Roche ei toimittanut komissiolle B1-vitamiiniin liittyviä budjettiasiakirjoja, toisin kuin A- ja E-vitamiinien kohdalla, Takedalta on saatu huomattava määrä tähän aikaan liittyviä asiakirjoja, kuten taulukkoja ja kokousselostuksia, jotka selvittävät volyyminohjaus- ja seurantajärjestelmän toimintaa.

- Kesäkuun 5 päivänä 1991 päivätyn asiakirjan otsikkona on "B1-vitamiinin valvonta vuonna 1990", ja siitä ilmenee Rochen, BASF:n, Takedan ja kiinalaisten valmistajien (joista viimeksi mainittu on luultavasti arvio) myynti tonneissa kullakin alueella (Pohjois-Amerikka, Latinalainen Amerikka, Japani, Eurooppa jne.) vuonna 1990.

- Samalta päivältä oleva asiakirja, jonka otsikko on "Markkinaennuste vuodeksi 1991", näyttää kunkin valmistajan kiintiön vuodelle 1991 perustuen markkinoiden oletettuun kasvuun kullakin alueella (Euroopan kohdalla luku on 1,5 %).

- Kolmas samalla päiväyksellä varustetussa asiakirjassa, jonka otsikko on "Markkinoiden seuranta vuoden 1991 ensimmäisellä neljänneksellä", on Rochen, BASF:n ja Takedan toteutuneiden myyntilukujen ja ennusteiden vertailu kullakin alueella.

- Asiakirjassa, jonka otsikko on "Markkinoiden ja kilpailun seuranta - B1-vitamiini" (päivätty 20 päivänä toukokuuta 1993), esitetään Rochen, BASF:n ja Takedan toteutunut myynti alueittain vuonna 1992 verrattuna niiden kiintiöihin.

- Marraskuun 5 päivänä 1993 päivätyssä asiakirjassa verrataan Takedan toteutunutta myyntiä vuonna 1992 sen kiintiöön kullakin alueella, ja asiakirjassa on (täytettäväksi tarkoitettu) malli, jolla kunkin valmistajan suoritusta voidaan verrata suunnitelmaan ajanjaksolla tammi-joulukuu 1993.

- Joukko asiakirjamalleja (joihin on lisätty tiedot), joilla voidaan vertailla jatkuvasti vuosineljänneksittäin Rochen, Takedan ja BASF:n kiintiöitä ja tuloksia vuonna 1993.

- Muista vuosista on samantapaiset asiakirjat.

1.4.2.3 Kartellin kokoukset

(250) Ensimmäisen tammikuussa 1991 pidetyn kokouksen jälkeen Rochen ja Takedan johtajat tapasivat säännöllisesti Tokiossa ja Baselissa sekä huippu- että operatiivisella tasolla seuratakseen kiintiöjärjestelmän soveltamista ja sopiakseen hinnoista.

(251) BASF ei osallistunut kokouksiin, mutta sille annettiin B1-vitamiinikiintiö, jota käsiteltiin kokouksissa.

(252) Koska kartellisopimuksia oli olemassa koko joukolle eri vitamiineja, joita sekä Roche että Takeda valmistivat (B1-, B2-, B6- ja C-vitamiinit sekä foolihappo), niiden säännöllisissä kokouksissa käsiteltiin usein kaikkia näitä viittä tuotetta. Rochea edustavat tekniset asiantuntijat vaihtuivat, kun keskustelu siirtyi seuraavaan tuotteeseen (ks. esim. Takedan muistiinpanot kaksipäiväisestä operatiivisia asioita käsitelleestä kokouksesta Tokiossa marraskuussa 1992; ensimmäinen päivä omistettiin C-vitamiinille, kun taas toisen päivän aamuistunnossa käsiteltiin B1-, B2- ja B6-vitamiineja).

(253) Takedan muistiinpanot eräästä marraskuussa 1992 pidetystä kokouksesta kuvaavat operatiivisia asioita käsitelleiden kokousten kulkua:

"B1-v

(1) Tammi-syyskuun tuloksia koskevien tietojen vaihto

>TAULUKON PAIKKA>

Kaikki alle odotusten. B:n markkinointi on heikkoa.

Kiinalaiset tuotteet vahvempia.

Kiinnostuneempi hinnan kuin määrän säilyttämisestä.

(2) Kiintiö vuodelle 1993

Kasvulukuja korotettu noin 2 %:lla.

1992

>TAULUKON PAIKKA>

(3) Hinta

Ennallaan: 43,00 USD, 74,00 DEM

(4) Kiinalaiset tuotteet

Takeda haluaisi pitää kiinni pitkäaikaisista asiakkaistaan käyttämällä rehulaatua, joka ei täytä normaaleja laatuvaatimuksia. On vaikeaa saada takaisin asiakkaita sen jälkeen, kun he ovat alkaneet käyttää kiinalaisia tuotteita."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(254) Roche ja Takeda pitivät Baselissa myös kahdenvälisiä kokouksia, joissa käsiteltiin niille yhteisiä tuotteita eli B1-, B2-, B6- ja C-vitamiinia sekä foolihappoa. Joskus Takedalla oli myös kahdenvälisiä kokouksia BASF:n kanssa, joissa keskusteltiin B1-vitamiinista.

1.4.2.4 Kartellin toiminta vuosina 1991-1994

(255) Vuodesta 1991 noin vuoteen 1993 kartelli nosti B1-vitamiinin hintaa vähitellen. Vuonna 1991 valmistajat nostivat markkinahintaa alle 65 Saksan markasta 68 Saksan markkaan kilolta. Takedan toimittamassa taulukossa, joka on päivätty 29 päivänä maaliskuuta 1994, on tuotteiden lista- ja vähimmäishinnat kullekin maantieteelliselle alueelle Eurooppa mukaan lukien.

(256) Tammikuun 1 päivästä 1992 lähtien listahinta oli 76 Saksan markkaa / kg vapaasti asiakkaalla ja vähimmäishinta 74 Saksan markkaa / kg. BASF:n 11 päivänä joulukuuta 1991 päivätyt hinnoitteluohjeet vahvistavat alimmaksi hintatasoksi 47 Saksan markkaa / kg.

(257) Vuoden 1992 loppupuolelle mentäessä alkoi kiinalaisten tuotteiden kilpailu tuntua, ja valmistajat väittelivät siitä, pitäisikö tämä kilpailu jättää huomiotta, kuten siihenkin asti, vai ryhtyä toimiin sen johdosta. Kesäkuuhun 1993 mennessä valmistajat olivat päättäneet kilpailla hinnalla joidenkin sellaisten asiakkaiden kohdalla, jotka käyttivät kiinalaisia tuotteita.

(258) Tämä toimintalinja vahvistettiin vuoden 1993 lopussa. Perussuunnitelmasta pidettäisiin kiinni vuonna 1994. Valmistajat myöntyivät siihen, että asiakaskuntansa säilyttämiseksi heidän oli alennettava rehulaadun hintojaan kiinalaiselle tasolle tärkeiden asiakkaiden kohdalla, mutta näitä alhaisia hintoja ei tulisi soveltaa kautta linjan, vaan korkeammat hinnat säilytettäisiin elintarvike- ja lääkeainelaaduille.

(259) Rochen mukaan kaksi valmistajaa tuli vuoteen 1994 mennessä siihen tulokseen, ettei sopimus enää ollut mielekäs, ja se kumottiin vuoden 1994 alkupuoliskolla; viimeinen B1-vitamiinia koskenut kokous pidettiin tuon vuoden kesäkuun 10 päivänä. Vuoden 1994 jälkipuoliskoon mennessä rehulaadun markkinahinta oli laskenut noin 28 ecuun/kg oltuaan korkeimmillaan 38 ecua/kg. B1-vitamiinin hintakehitys kartellin toiminnan aikana ja sen hajottamisen jälkeen on esitetty liitteen taulukossa IV.

1.4.2.5 BASF:n osallisuus

(260) BASF lopetti B1-vitamiinin tuotannon vuonna 1989 ja hankki sen jälkeen tarvitsemansa B1-vitamiinin Rochelta, aluksi viisivuotisen toimitussopimuksen nojalla. Se oli kuitenkin yksi yhteisön ja maailman tärkeimmistä irtotavarana myytävien vitamiinien toimittajista kartellin toiminnan aikana.

(261) Takedan komissiolle toimittamissa B1-vitamiinia koskevissa taulukoissa, joiden otsikot ovat "Markkinoiden ja kilpailun seuranta - B1-vitamiini" ja "Markkinoiden seuranta" ja jotka oli laadittu salaisten sopimusten seurantaa varten, esitetään Rochelle, Takedalle ja BASF:lle ennuste ja arvio tärkeimmille maantieteellisille alueille, Eurooppa mukaan lukien, vuosineljänneksittäin toimitetuista määristä.

(262) BASF:ää koskevat tiedot sisältyvät myös taulukoihin, joiden otsikko on "B1-vitamiini - Markkinaennuste" sekä yhteenvetotaulukoihin, joissa on esitettynä rinnakkain kunkin valmistajan tulos ja kiintiö vuonna 1993.

(263) Takedan muistiossa, joka sisältää muistiinpanot sen marraskuussa 1992 Rochen kanssa pitämästä kokouksesta, joka koski niitä viittä vitamiinituotetta, joita molemmat valmistivat (mukaan lukien B1-vitamiini), otsikolla "Tammi-syyskuun tuloksia koskevien tietojen vaihto" varustetussa osassa verrataan suunnitelmaa ja myyntituloksia Takedan, Rochen ja BASF:n osalta (BASF:lle oli myös annettu kiintiö vuodelle 1993). Rochen on täytynyt saada tiedot BASF:ltä.

(264) Takedan yksityiskohtaisemmat muistiinpanot tästä kokouksesta vahvistavat BASF:n osallisuuden kiintiöjärjestelmään. Roche toteaa seuraavaa:

"Kiinalaisten tuotteiden vaikutuksen vuoksi R, T ja B eivät ole saavuttaneet aiottuja tavoitteitaan. B on erityisen paljon jäljessä (-50 tonnia) ja haluaisi kovasti muutoksia."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(265) Roche oli selvästi saanut BASF:ltä valtuudet puhua sen puolesta. Muistiinpanot jatkuvat:

"R: Haluaisimme kysyä, onko mahdollista, että autatte B:tä, koska he ovat niin kovasti jäljessä. (T vastasi, että R myy B:n tuotteita, joten jos B tarvitsee apua, R:n tulisi antaa sitä)."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(266) Samalla kun se kiistää suoranaisen osallisuutensa B1-vitamiinikartelliin, BASF on itse toimittanut komissiolle käsin kirjoitettuja taulukkoja, jotka (sen mukaan) olivat niiden tietojen mukaisia, jotka Rochen edustaja antoi BASF:lle Rochen ja Takedan välisistä B1-vitamiinia koskevista järjestelyistä. Se myös huomauttaa, ettei itse valmista B1-vitamiinia. BASF jättää kuitenkin selittämättä, miksi taulukoissa on merkitty kiintiö sille (BASF) samoin kuin "Rochelle" ja "Tak:lle". Euroopassa kullekin maantieteelliselle alueelle on samantapaiset laskelmat, joita koskeva taulukko on seuraavanlainen:

>TAULUKON PAIKKA>

Vertailuvuoden 1990 luvut ovat yhtäpitävät Takedan antamien lukujen kanssa.

(267) Kuten BASF itse myöntää, Roche kertoi sille Takedan kanssa tehdyistä järjestelyistä, eikä Roche halunnut BASF:n aiheuttavan jälleenmyynnillään häiriöitä B1-vitamiinimarkkinoille: "Tämän Takedan kanssa tehdyn järjestelyn mukaisesti Hoffmann La Roche kertoi BASF:lle, mihin hintaan ja mitä määriä BASF saisi jälleenmyydä B1-vitamiinia kullakin markkina-alueella." (Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(268) Takedan ja BASF:n satunnaisten kahdenvälisten tapaamisten aikana B1-vitamiinin hinnoittelusta keskusteltiin: kun BASF:n vitamiinimarkkinoinnin johtaja oli Tokiossa 13 päivänä kesäkuuta 1993, hän sanoi, että C-, B1- ja B6-vitamiinien osalta BASF "noudattaa R(oche)n ja T(akeda)n hintapolitiikkaa (...) jos hinta kohoaa, seuraamme esimerkkiänne".

(269) Huolimatta siitä, ettei se osallistunut Rochen ja Takedan välisiin kokouksiin, BASF:n osallisuus salaiseen sopimukseen B1-vitamiinin markkinoista sopimiseksi on täten riittävästi todistettu.

1.4.3 B2-VITAMIINI (RIBOFLAVIINI)

1.4.3.1 Kartellin synty ja perustoiminta-ajatus

(270) Vuodesta 1988 vuoteen 1990 B2-vitamiinin hinta putosi noin 12 prosenttia. Kaksi suurta valmistajaa päätti, että tämän kehityksen kääntämiseen tarvitaan yhteistoimintaa.

(271) Kesäkuun 14-15 päivinä 1991 Rochen ja BASF:n edustajat tapasivat Bottmingenissa Sveitsissä sopiakseen B2-vitamiinikartellin puitteista. Takeda ei ollut mukana tässä perustavassa kokouksessa, mutta BASF:n ja Rochen tarkoitus oli ottaa se mukaan seuraavassa vaiheessa. Takeda oli tällöin jo mukana B1- ja C-vitamiineja koskevissa kartelleissa.

(272) Käyttäen lähtökohtana vuoden 1990 toteutuneita myyntilukuja ja arvioimalla muiden valmistajien markkinaosuudet kunakin vuonna ne sopivat maailmanlaajuisista kiintiöistä, joita noudatettaisiin vuosina 1992-1994 (mainitut vuodet mukaan lukien). Määräkiintiöt muodostuivat seuraaviksi:

>TAULUKON PAIKKA>

(273) Rochen ja BASF:n B2-vitamiinin myyntilukujen välisen suhteen oli määrä muuttua vuoden 1990 suhteesta 65:35 suhteeseen 62:38 vuonna 1994. Vuoden 1992 oli määrä olla ensimmäinen vuosi, jolloin kiintiöjärjestelmä olisi käytössä. Roche ja BASF laskivat, että vuonna 1994 niillä olisi yhteensä hallussaan 80 prosenttia maailman markkinoista; Takedan oli määrä saada 13,5 prosenttia. Takedan lukujen kohdalle BASF on merkinnyt: "Jos ne ylittävät nämä - sota". BASF:n luovuttama asiakirja osoittaa tässä kokouksessa saavutetun sopimuksen.

(274) Myöhemmin vuonna 1991 Rochen ja BASF:n ylintä johtoa vieraili (erikseen) Japanissa taivuttaakseen Takedan suostumaan ehdotettuihin B2-vitamiinin markkinakiintiöihin, joihin se lopulta suostuikin loppuvuonna 1991 / alkuvuonna 1992. Takedan edustajien Baseliin 13 päivänä huhtikuuta 1992 tekemän vierailun aikana käydyissä keskusteluissa, jotka koskivat uutta hintapolitiikkaa hintojen jatkuvaksi nostamiseksi, käsiteltiin myös B2-vitamiinia.

1.4.3.2 Kartellin kokoukset

(275) Kartelli toteutettiin järjestämällä neljännesvuosittaisia kokouksia. Ilmeisesti tavallinen menettely oli se, että Roche tapasi ensin Takedan ja piti sitten kahdenvälisen kokouksen BASF:n kanssa.

(276) Neljännesvuosittain järjestettyjen kokousten tarkoituksena oli verrata toteutuneita markkinaosuuksia kiintiöihin sekä säädellä myyntimääriä, jotta sovituissa kiintiöissä pysyttäisiin. A- ja E-vitamiinien valvontajärjestelmää vastaava mekanismi luotiin (ks. 283 kappale).

(277) Takedan muistiinpanoja kokouksesta Rochen kanssa Zürichissä 25 päivänä toukokuuta 1993 (otsikolla "Tuhoa luettuasi") voidaan pitää tyypillisinä näiden B2-vitamiinia koskevien kokousten joukossa:

"1) B2-v

- Hinnat ovat tasaisessa nousussa, (R) (T).

esim. R:n huhtikuun tulokset Euroopassa, 91,4 DEM (R),

T:n maaliskuun tulokset Euroopassa, 88 DEM.

- Kysynnän kasvu ei todennäköistä, joten määrien kasvattaminen olisi vaikeaa. (R)

T odottaa 400 tonnia vuodelle 1993, ts. suunnilleen samaa määrää kuin vuonna 1992 (T).

(...)

- Lohmann(17)

Koska R ja BASF ovat kilpailijoita, Lohmann ei mielellään ostaisi koko määrää kilpailijoilta, ts. se ostaisi mieluummin T:ltä. T:n tulisi olla varovainen hinnoittelussaan tarjousta tehdessään. Hinnan ei tulisi missään tapauksessa olla liian alhainen. (R)

Asia ymmärretty, otamme yhteyttä (Takedain työntekijään). (T)"

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(278) Takedalla oli myös satunnaisia kahdenvälisiä B2-vitamiinia ja muita tuotteita käsitteleviä kokouksia BASF:n kanssa. Heinäkuun 13 päivänä 1993 päivätty muistio (jonka otsikkona oli myös "Tuhoa luettuasi") kuuluu seuraavasti:

"B2-v rehu

(B) B:n hinta Euroopassa on 90-92 Saksan markkaa. T kuitenkin tarjoaa halvempam hintaan 85/86 Saksan markkaa. Olkaa hyvä ja korjatkaa asia mahdollisimman pian.

(T) T myy hintaan 88/90 Saksan markkaa. Toisaalta B:n DK:n Loevenseelle halvemmalla 86 Saksan markan hinnalla tekemä tarjous aiheuttaa ongelmia.

(B) Tarkistamme asian huomenna ja palaamme siihen. Toivoisimme, ettei normaalihintoja lasketa alle 90 Saksan markan.

(T) Suostumme tähän."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

1.4.3.3 Kiintiöt

(279) Takedan tultua mukaan B2-vitamiinia koskevaan kartelliin vuosikiintiöistä tuli kiivaiden neuvottelujen kohde Takedan vaatiessa korkeampaa kiintiötä. Takedan muistiinpanot marraskuussa 1992 tai sen paikkeilla pidetystä kokouksesta, jossa käsiteltiin eri vitamiineja, B2 mukaan lukien, kuuluvat seuraavasti:

"B2-v Tammi-syyskuu

(1) Määräävä kiintiö

>TAULUKON PAIKKA>

Luku 384 muodostuu seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

Toimialan johtaja halusi nostaa sen 500 tonniin viidessä vuodessa (v. 1991)

R teki laskuvirheen vuoden 1991 arviota laadittaessa (...)

Kiintiön ylittävän myynnin tulisi olla hyväksyttävää, kunhan hintataso ei vaarannu."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(280) Takedan volyymipyrkimykset ärsyttivät selvästi Rochea. Takedan muistiinpanoissa sen tapaamisesta Rochen kanssa Tokiossa 17 päivänä marraskuuta 1992 on seuraava B2-vitamiinia koskeva huomautus:

"Samoin kuin B6-vitamiinin kohdalla, R suhtautui varauksin T:n myynnin lisäämiseen ja muistutti toistuvasti T:n sanoista, joiden mukaan se haluaisi myydä 500 tonnia viiden vuoden kuluessa."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(281) Roche ehdotti, että Takedan kiintiö vuodelle 1993 olisi 385/390 tonnia ja nousisi 420 tonniin vuonna 1994. Takeda kuvaa reaktiotaan seuraavasti:

"T: Koska tuotantokapasiteettimme ei vielä ole selvillä, emme tiedä vielä määräämme. Vaikkakaan emme ole tosissamme, (...) haluaa saada 500 tonnia vuonna 1993. Keskitie tämän ja teidän ehdottamanne 390 tonnin välillä olisi noin 440/445 tonnia. (R ei jatkanut kysymyksiään)."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(Ks. myös Takedan muistiinpanot 21 päivänä huhtikuuta 1993 pidetystä kokouksesta, joista löytyy viittaus siihen, kuinka Takeda hillitsee volyymiin liittyviä pyrkimyksiään.)

(282) Itse asiassa Takeda suostui pitämään myyntinsä volyymin vuonna 1994 noin 410 tonnissa. Baselin Hilton -hotellissa 9 päivänä helmikuuta 1994 Rochen kanssa pidetyssä kokouksessa osallistujat vaihtoivat tietoja B2-vitamiinia koskevista vuoden 1993 myyntituloksista ja myyntisuunnitelmista vuodelle 1994:

"T: Vuoden 1993 tuloksemme on 421 tonnia eli hyvin lähellä sovittua määrää, ja aiomme pysyä samalla 420-440 tonnin tasolla vuonna 1994. Hinnan osalta tuemme täysin R:n politiikkaa ja pyrimme saamaan vähimmäishinnan tasolle 69,00 Yhdysvaltain dollaria CIF / 115,00 Saksan markkaa Yhdysvaltain farmakopean mukaisille USP-tuotteille ja 61,00 Yhdysvaltain dollaria / 92,00 Saksan markkaa rehulaadulle (hinta vapaasti USA:ssa) (...) Euroopassa B ilmoittaa hinnankorotuksesta (4 %) rehulaadulle helmikuun puolivälissä. T haluaisi nostaa vähimmäishinnan 92,00 Saksan markasta 97,00 markkaan huhtikuun 1 päivänä. T:n myyntivolyymi on edelleen pieni, joten voimat keskitetään hintojen nostamiseksi.

(b) Mitä tulee T:n tuloksiin vuonna 1993 ja sen suunnitelmiin vuodelle 1994, ne ovat perussopimuksen mukaisia (...)

Emme voi odottaa kysynnän paljoakaan kasvavan vuonna 1994. Yritämme nostaa hintaa Euroopassa ja pitää vähimmäishinnan tasolla 61,00 dollaria Yhdysvalloissa. R haluaisi T:n myös noudattavan tätä hinnoittelupolitiikkaa. (T suostui)."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

1.4.3.4 Volyymin ohjaus ja seuranta

(283) Kuten useimpien muidenkin vitamiinituotteiden kohdalla, myös B2-vitamiinin kiintiöjärjestelmään liittyi jatkuvan päivittämisen, raportoinnin ja seurannan järjestelmä. BASF toimitti komissiolle asiakirjoja, jotka liittyivät B2-vitamiinia koskevaan ohjaus- ja seurantajärjestelmään. Seuraavat asiakirjat ovat edustavia esimerkkejä:

- Myyntitiedot kultakin alueelta (Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Latinalainen Amerikka, Kaukoitä ja Japani) vuodelta 1995 ja vuoden 1996 kolmelta ensimmäiseltä kuukaudelta. Mukana on arviot sopimusten ulkopuolisista valmistajista (ADM (Archer Daniels Midland) ja GUS (venäläiset valmistajat)).

- BASF:n sisäinen laskentataulukko, jossa on sen omat myyntiluvut kussakin maassa(18).

1.4.3.5 Tavoite- ja vähimmäishinnat

(284) Kartellin toiminta-aikana sovittiin säännöllisistä hinnankorotuksista ja hintojen alarajoista. Takeda on myös toimittanut komissiolle taulukoita, joissa on listahintoja ja vähimmäishintoja alueittain eri vitamiineille, mukaan lukien B2-vitamiini, jotka olivat voimassa kesäkuun 1 päivästä 1991 huhtikuun 1 päivään 1993. B2-vitamiinin hinnat olivat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

(285) Liitteen taulukossa V on esitetty B2-vitamiinin keskihinnan kehitys kartellin toiminnan aikana ja sen purkauduttua.

1.4.3.6 Kartellin toiminta 1991-1996

(286) Kukin yhtiö toteutti kokouksissa tehdyt hinnoittelua ja volyymeja koskevat päätökset ohjeistamalla aluejohtajiaan. Vuodesta 1991 vuoteen 1993 B2-vitamiinin hintoja nostettiin säännöllisesti (ks. 284 kappale).

(287) Vuonna 1993 osapuolet huomasivat, että yhdysvaltalaisella valmistajalla Coorsilla oli suurempi tuotantokapasiteetti kuin ne olivat arvioineet vuonna 1991. Jottei Coors aiheuttaisi häiriötä kartellille myymällä ylituotantoaan vientimarkkinoille, Roche ja BASF sopivat, että ensin mainittu ostaisi 115 tonnia B2-vitamiinia (mikä oli puolet Coorsin kapasiteetista) vuonna 1993. BASF puolestaan ostaisi Rochelta 43 tonnia; taakka oli näin ollen tarkoitus jakaa samassa 62:38 suhteessa kuin niiden kiintiötkin.

(288) Myöhemmin Coors myi B2-vitamiinin tuotantolaitoksensa Archer Daniels Midlandille (ADM:lle). Vuonna 1995 Rhône-Poulenc ja ADM tekivät sopimuksen, jonka nojalla Rhône-Poulenc markkinoisi Euroopassa ADM:n Yhdysvalloissa valmistamaa riboflaviinia. BASF pani merkille, että Rochen asenne oli vaihtuva: joskus se asetti etusijalle hinnan, joskus volyymin. BASF ei pitänyt järkevänä nostaa hintatasoa, sillä se olisi vain mahdollistanut ADM:n pääsyn markkinoille. ADM:n markkinaosuus Euroopassa nousi vain 2 prosentista 9 prosenttiin, pääasiassa Rochen kustannuksella. Hintataso alkoi laskea. Roche väittää jo saaneensa tietää, että Takeda petkutti ilmoittamalla jopa 20 prosenttia liian pieniä myyntilukuja.

(289) Takedan laatima luottamuksellinen muistio (pääasiassa C-vitamiinia käsitelleestä) 16 päivänä maaliskuuta 1995 pidetystä kokouksesta Rochen, BASF:n ja Merckin edustajien kanssa kuuluu seuraavasti:

"B2-vitamiinin liikatoimituksiamme kommentoitiin tylysti.

Kuten [...]:n (Takedan edustaja) ja [...]:n (Rochen edustaja) kesken on sovittu, Takedan myynnin volyymin tulisi olla 380 tonnista enintään 420 tonniin. Japanin vientitilastot (noin 500 tonnia), raaka-aineiden tuontitilastot ja Japanin myyntitilastot (noin 80 tonnia) osoittavat, että Takedan myynnin volyymi on 580 tonnia, mikä on 40 % yli 420 tonnin. Takedan tulisi antaa selitys tästä ja politiikastaan.

Tähän vastasimme ainoastaan: 'Emme osaa kommentoida volyymeja. Otamme teihin yhteyttä asianmukaisten kanavien välityksellä sitten, kun olemme keskustelleet asiasta yhtiössämme.' Näimme, ettei ollut oikea hetki saada yhtiömme C-v(itamiinin) hinnan nostamista koskevaa kantaa torjutuksi ilmaisemalla itseämme vapaasti."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(290) Myöhemmin Takeda vakuutti Rochelle, ettei se ollut laajentanut tuotantolaitoksiaan: "Näin ollen emme odota mitään suurta lisäystä tulevaisuudessa, muttemme voi myöskään pienentää myyntimääriämme".

(291) Erimielisyyksien tuloksena Roche ilmeisesti päätti purkaa kartellisopimuksen BASF:n ja Takedan kanssa suunnilleen vuoden 1995 kolmannen vuosineljänneksen aikoihin.

1.4.4 B5-VITAMIINI (KALSIUM-D-PANTOTENAATTI ELI CALPAN)

1.4.4.1 Kartellin synty

(292) Vuonna 1989 Rochella ja Daiichilla oli kummallakin hallussaan noin 35 prosenttia ja BASF:lla 20 prosenttia maailman calpan-markkinoista.

(293) Kartellin muodostamisen taustalla oli Daiichin mukaan B-ryhmän vitamiinien hinnan tasainen laskeminen 1980-luvulla sekä heikko dollari vuosina 1989-1990, mikä johti siihen, ettei Roche saanut näistä tuotteista lainkaan voittoa.

(294) Daiichin oman selvityksen mukaan B5-vitamiinin hinnoittelusta oli tehty salaisia sopimuksia Rochen, BASF:n ja Daiichin välillä jo 1980-luvun puolivälistä lähtien aina vuoteen 1989 saakka.

(295) Daiichin mukaan nämä salaiset sopimukset eivät kuitenkaan koskaan kehittyneet myöhempien kartellijärjestelyjen tasolle, ja "ne ilmeisesti purkautuivat vuosien 1989 ja 1990 kuluessa".

(296) Vuoden 1991 alun paikkeilla Roche yritti Daiichin mukaan kovasti saada aikaan järjestelmällistä yhteistyötä, johon olisi liittynyt hintoja ja myyntiä koskevien tietojen vaihtaminen, budjettien luominen tarkoituksena säilyttää markkinaosuudet sellaisenaan sekä yhdenmukaistetut hinnankorotukset. Daiichi esittää yksiselitteisesti, että salainen sopimus oli "Rochen järjestämä, johtama ja valvoma".

(297) Daiichin mukaan Rochen edustaja kävi Tokiossa juuri ennen joulua vuonna 1990 ja vaati Daiichin kanssa pidetyssä kokouksessa, että tämän tulisi rajoittaa tuotantoaan; Rochen mukaan Daiichin olisi hillittävä calpanin vientiä Japanista muille markkinoille (mukaan lukien Eurooppa), tai muuten sen hinnat laskisivat.

(298) Rochen ehdotuksen mukaan valmistajat käyttäisivät määrättyjä tonnimääriä perustana ja sopisivat sitten maakohtaisen kysynnän kasvusta, jonka perusteella näitä perusmääriä muutettaisiin. Tässä vaiheessa keskustelu oli Daiichin mukaan periaatteellista, eikä mistään tarkoista tonnimääristä keskusteltu. Daiichi sanoi, ettei sellainen järjestely toimisi ilman BASF:ää, mihin Roche vastasi, että se kutsuisi BASF:n kokoukseen sopimaan calpania koskevasta järjestelystä.

(299) Ensimmäinen kolmenvälinen kokous Rochen, BASF:n ja Daiichin kesken pidettiin Baselissa vuoden 1991 ensimmäisen neljänneksen aikana. Myöhemmässä Baselissa pidetyssä kokouksessa noin vuoden 1991 puolivälin paikkeilla osanottajat - Roche, BASF ja Daiichi - antoivat toisilleen tiedot calpanin myyntiluvuistaan kullakin alueella vuonna 1990 tarkoituksenaan sopia perus- tai viitevuoden luvuista.

1.4.4.2 Kartellin perustoiminta-ajatus

(300) Nämä kolme valmistajaa sopivat maailman calpan-markkinoista hallitsemansa osuuden (90 %) jakamisesta keskenään vuodesta 1991 lähtien.

(301) Kullekin osanottajalle annettiin sekä maailmanlaajuinen että aluekohtaiset kiintiöt. Daiichin mukaan kiintiöt vaihtelivat vuodesta toiseen ja olivat vuosina 1991-1999 seuraavissa rajoissa:

>TAULUKON PAIKKA>

(302) Daiichi on toimittanut asiakirjoja, joista käy ilmi, että viitevuotta 1990 varten nämä kolme valmistajaa ottivat järjestelyn perustaksi seuraavat koko maailmaa koskevat myyntiluvut:

>TAULUKON PAIKKA>

(303) Järjestely toteutettiin järjestämällä maailmanlaajuisia kokouksia vuosineljänneksittäin joko Euroopassa tai Japanissa. Jotta voitiin varmistaa, että annetuista kiintiöistä pidettiin kiinni, myyntiä koskevia tietoja vaihdettiin neljännesvuosittain ja myöhemmässä vaiheessa kuukausittain. Osapuolet sopivat myös yhdessä toteutettavista hinnankorotuksista tavoitehintoineen.

1.4.4.3 Tavoite- ja vähimmäishinnat

(304) Lokakuun 1 päivän 1991 ja huhtikuun 1 päivän 1993 välillä sovittiin Eurooppaa varten seuraavat tavoite- ja vähimmäishinnat:

>TAULUKON PAIKKA>

Rochen ja BASF:n hinnastoista ilmenee, että tavoite-/listahintoja korotettiin 39:ään Saksan markkaan vuonna 1994 (vähimmäishinta 37,50 Saksan markkaa), 40 Saksan markkaan vuonna 1995 ja 43 Saksan markkaan vuonna 1997.

1.4.4.4 Budjetit

(305) Kuten muidenkin vitamiinituotteiden kohdalla, kartellin ydinasia oli vuosittaisesta budjetista sopiminen. Kolme valmistajaa arvioi joka vuosi maailmanmarkkinoiden kysynnän käyttäen perustana alueellisia muutoksia edellisvuoteen verrattuna ja kokoamalla niistä ennusteet. Japanissa ja Itä-Euroopassa tuotettavan DL-calpanin määrä arvioitiin myös. Sitten asetettiin volyymitavoitteet ja jaettiin prosentuaaliset markkinaosuudet maailmanlaajuisesti ja alueittain.

(306) Joka vuosi keskusteltiin laajentumistekijästä eli markkinoiden normaalista kasvusta ja volyymikiintiöitä muutettiin alueittain odotetun kysynnän kasvun mukaan.

(307) Daiichi sanoo, että aluksi budjetista keskusteltiin 3-6 kuukautta ennen kalenterivuoden loppua, koska eurooppalaisten valmistajien tilikausi oli sama kuin kalenterivuosi. Myöhemmässä vaiheessa kokoukset muutettiin marraskuulle Daiichin takia, jonka tilikausi päättyi myöhemmin.

(308) Sekä BASF että Daiichi ovat toimittaneet komissiolle budjetteihin liittyviä asiakirjoja.

(309) Seuraavat asiakirjat kuvaavat kartellin toimintaa:

- Asiakirja, josta ilmenee kunkin valmistajan toteutunut myynti vuonna 1995, budjettikiintiö vuodelle 1996 ja toteutunut myynti vuonna 1996 ("1-12/96"). "H" tarkoittaa Hoffmann-La Rochea, "B" BASF:ää ja "D" Daiichia. ("A" tarkoittaa Alps-nimistä, japanilaista valmistajaa, joka ei ollut osallisena kartellissa).

- Asiakirjoissa esitettiin kolmen kartellissa osallisina olevan valmistajan aluekohtaiset (otsikkona "Regional") markkinaosuudet vuosille 1992 ja 1993 ja 1994, niiden budjettikiintiöt ja arvioidut toteutuneet myyntiluvut (otsikkona "HR"). Toisessa asiakirjassa esitetään Rochen ja BASF:n myynnit alueittain vuoden 1994 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana.

- Daiichin toimittamassa Rochelta peräisin olevassa asiakirjassa esitetään alkuperäiset ja korjatut budjettikiintiöt alueittain vuonna 1998.

- Toisessa Daiichin laatimassa asiakirjassa vertaillaan kolmen valmistajan kuukausituloksia vuoden 1998 budjettiin.

(310) Myynnin volyymia koskevat tiedot annettiin ensin neljännesvuosittain ja myöhemmässä vaiheessa kuukausittain. Mitään virallista kompensaatiojärjestelmää ei ollut, mutta Daiichin mukaan Roche tavallisesti valitti, jos se (Daiichi) ylitti kiintiönsä, vaikkakin yleensä sieti poikkeamia 2 prosenttiin saakka.

1.4.4.5 Kartellin kokoukset

(311) Vuodesta 1991 vuoteen 1998 osapuolet tapasivat säännöllisesti. Daiichi on antanut hyvin yksityiskohtaiset tiedot näistä kokouksista.

(312) Sen jälkeen, kun Daiichi oli Tokiossa tammikuussa 1991 vahvistanut pitävänsä kiinni kartellimekanismista ja kun Daiichi ja Roche olivat uudelleen tavanneet Baselissa, pidettiin Baselissa ensimmäinen kolmenkeskinen kokous Rochen, BASF:n ja Daiichin välillä. Kokouksen osanottajista ja ajankohdasta on hieman epäselvyyttä: Rochen mukaan se pidettiin vuoden 1991 ensimmäisellä neljänneksellä, muta Daiichi uskoo ajankohdan olleen jonkin verran myöhäisempi.

(313) Tässä kokouksessa saavutettiin lopullinen yksimielisyys markkinaosuuksien jakamisesta. Se, että vuodelle 1991 laadittiin budjetti, viittaisi siihen, että kokous pidettiin alkuvuodesta 1991, ellei vieläkin aikaisemmin.

(314) Baden-Badenissa järjestettiin 2 päivänä kesäkuuta 1991 Rochen ja BASF:n välinen huippukokous tarkoituksena "edistää yhteisymmärrystä". Kokouksessa käsiteltiin myös calpania.

(315) Sen jälkeen sekä huipputason että operatiivisen tason kokouksia järjestettiin säännöllisesti Baselissa, Kaiseraugstissa (Rochen vitamiiniliiketoiminnan päätoimipaikassa) ja Tokiossa. Yleensä, vaikkakaan ei aina, Roche tapasi BASF:n ja Daiichin erikseen. Budjetit laadittiin edellisen vuoden loka- tai marraskuussa.

(316) Näiden kokousten lisäksi hintoihin ja volyymeihin liittyviä tietoja vaihdettiin neljännesvuosittain vuoteen 1996 tai 1997 saakka, jolloin BASF ehdotti, että tietoja vaihdettaisiin vastedes kuukausittain.

1.4.4.6 Kartellin toiminta 1991-1997

(317) Kartellin aikana nämä kolme valmistajaa toimivat siten, että B5-vitamiinin hintaa nostettiin säännöllisin väliajoin tekemällä sarja yhdessä sovittuja hinnankorotuksia.

(318) Suurimmat calpanin hinnankorotukset tehtiin vuosina 1991-1993, jolloin hinta Euroopassa nousi noin 50 prosenttia kahdessa vuodessa.

(319) Daiichin mukaan joko Roche tai BASF kertoi sille aika ajoin, että jompikumpi yhtiö aikoi ilmoittaa hinnankorotuksesta sekä siitä, milloin tämä ilmoitus annettaisiin, ja kehotti Daiichia seuraamaan esimerkkiä. Nämä ilmoitukset annettiin usein ammattilehtien välityksellä.

(320) Kartellin toiminnan rehulaatuisen D-calpanin hinta Euroopassa kohosi vuoden 1990 hinnasta noin 24:stä Saksan markasta / kg 42:een Saksan markkaan / kg vuoden 1998 alkuun mennessä.

(321) Yksi BASF:n ja Rochen pääasiallisista huolenaiheista oli varmistaa, etteivät valuuttakurssien vaihtelut aiheuttaneet hintaeroja eri alueiden välillä ja täten johtaneet kauppiaiden tekemiin uudelleenlaivauksiin. Näin ollen dollarin vahvistuessa Saksan markkaan nähden nämä kaksi eurooppalaista valmistajaa kiirehtivät nostamaan hintoja Euroopassa, jotteivät kauppiaat myisi tuotteita Euroopasta Pohjois-Amerikkaan. Tällainen uudelleenlaivaus oli kannattavaa heti kun hintaero kohosi 10 prosenttiin(19).

(322) Daiichin mukaan BASF:llä ja Rochella oli toinenkin strateginen suunnitelma Calpanin (samoin kuin muidenkin eläinten rehuissa käytettävien vitamiinien) hinnan kohottamiseksi. Molemmilla oli vankka asema esiseosmarkkinoilla niissä käytettävien vitamiinien integroidun tuotannon ansiosta. Kohottamalla esiseoksissa käytettävien vitamiinien hintoja ne pystyivät luomaan hintapaineita tätä jatkojalostusta harjoittaville kilpailijoilleen ja ajoivat vähitellen pienet esiseosvalmistajat kokonaan pois markkinoilta.

(323) Daiichi sanoo, että marraskuussa 1997 se vastusti kevääksi 1998 suunniteltua BASF:n ehdottamaa hinnankorotusta 42:sta Saksan markasta 46:een Saksan markkaan kilolta, osittain siksi, että hinnan noustessa näin korkeaksi Daiichin esiseoksia valmistavilla eurooppalaisilla asiakkailla olisi kaikki syyt siirtyä puolalaisten ja romanialaisten DL-calpanin toimittajien asiakkaiksi. Vaikka se vastustikin hinnankorotusta, BASF ja Roche saattoivat kuitenkin sen mukaan korottaa hintaa, koska ne valmistivat itse esiseoksia eivätkä joutuneet paljoakaan DL-calpanin aiheuttaman kilpailun kohteeksi. Tämän käsityksen vahvistavat BASF:n kesäkuussa eri maiden myyntikonttoreilleen antamat tiukat ohjeet: "DL-calpanin kanssa emme tulevaisuudessakaan kilpaile!" (Alkuperäinen teksti on saksankielinen.)

(324) BASF ilmoitti calpania sekä A-, E- ja B2 vitamiineja koskevasta hinnankorotuksesta "Ernährungsdienst"-nimisen ammattilehden välityksellä 25 päivänä helmikuuta 1998. Rajahinnaksi asetettiin 44 Saksan markkaa / kg.

(325) Kun BASF:n asiakkaat vastustivat korotusta, Roche asettui tukemaan sitä ilmoittamalla myös hinnan korottamisesta 46:een Saksan markkaan kilolta. Ilmoitus julkaistiin "Ernährungsdienst"-lehdessä 13 päivänä kesäkuuta 1998. Daiichin mukaan nämä yhteistoimin toteutetut hinnankorotukset epäonnistuivat asiakkaiden vastustuksen sekä D-calpanin ja sitä vastaavan DL-calpanin suuren hintaeron takia.

(326) BASF ja Roche saivat tietää Yhdysvalloissa aloitetuista vitamiineja koskevista tutkimuksista vuoden 1997 lopulla (ks. 227-233 kappale). Ne olivat tiukentaneet varotoimiaan jo kaksi vuotta aikaisemmin, kun ADM:n tapaus tuli yleiseen tietoisuuteen. B5-vitamiinia koskevien kokousten pitäminen kuitenkin jatkui marraskuun 1997 jälkeen, ja 17 päivänä marraskuuta Rochen edustajat kävivät Daiichin luona Japanissa esittelemässä 1 päivänä tammikuuta 1998 tehtävässään aloittavan uuden varatoimitusjohtajan ja vitamiinimarkkinoinnin johtajan.

(327) Joulukuun 16 päivänä 1997 tai sen paikkeilla osapuolet tapasivat Baselissa laatiakseen seuraavan vuoden budjetin. Vasta Japanissa 16 päivänä huhtikuuta 1998 pidetyn maailmanlaajuisen operatiivisen tason kokouksen yhteydessä Rochen vitamiinimarkkinoinnin johtaja ilmoitti Daiichille, ettei sen tästedes enää pitäisi vaihtaa määrää/hintoja koskevia tietoja puhelimitse alempitasoisen kaupallisen johtajan kanssa. Rochen vitamiinimarkkinoinnin johtaja huolehtisi jatkossa tietojen vaihtamisesta henkilökohtaisesti.

(328) Kokouksia pidettiin kautta koko vuoden 1998 ja myyntivolyymeja sekä hintoja koskevia tietoja vaihdettiin neljännesvuosittain henkilökohtaisissa tapaamisissa. Vuodelle 1999 laadittiin budjetti. Viimeisen kerran myyntivolyymeja koskevia tietoja vaihdettiin Tokiossa 12 päivänä helmikuuta 1999 Rochen ja Daiichin välisessä kokouksessa. Salainen sopimus päättyi vasta tuolloin, koska osapuolet olivat saaneet selville, että Yhdysvalloissa nostettaisiin pian syytteet.

(329) Liitteen taulukossa VI on esitetty calpanin hintakehitys kartellin aikana.

1.4.5 B6-VITAMIINI (PYRIDOKSIINI)

1.4.5.1 Kartellin synty ja perustoiminta-ajatus

(330) Kuten useiden muidenkin vitamiinituotteiden kohdalla, B6-vitamiinia koskevien kartellijärjestelyjen lähtölaukauksena voidaan pitää Rochen johdon vierailua Tokioon 30-31 päivänä tammikuuta 1991. Tällöin pidettiin Rochen, Takedan ja Daiichin välinen kokous, jonka tarkoituksena oli sopia B6-vitamiinia koskevista asioista. Takeda oli jo keskustellut Rochen kanssa - ilman mitään sitovia päätöksiä - C-vitamiinia koskevista asioista huhtikuusta 1990 lähtien. Tämän kokouksen taustatietona voidaan mainita, että B6-vitamiinin hinta oli laskenut noin 15-20 prosenttia vuosien 1989-1990 aikana(20).

(331) Nämä kolme B6-vitamiinin valmistajaa sopivat vuonna 1990 toteutuneiden myyntilukujensa perusteella käytettävissä olevien maailmanmarkkinoiden (ts. maailman kokonaismarkkinoiden vähennettynä kiinalaisten valmistajien myynnillä) jakamisesta ja aluekohtaisista kiintiöistä.

(332) Vuoden 1991 aikana markkinoilla oli liian vähän B6-vitamiinia, koska BASF ja Merck olivat molemmat luopuneet markkinoista. Daiichi oli tilapäisesti keskeyttänyt tuotantonsa elokuussa 1991, koska se oli sulkemassa vanhaa tuotantolaitosta ja uusi tehdas ei ollut aloittamassa tuotantoa ennen maaliskuuta 1992.

1.4.5.2 Tavoite- ja vähimmäishinnat

(333) Kuten muidenkin vitamiinituotteiden kohdalla, B6-vitamiinin hinnankorotukset toteutettiin lista- ja vähimmäishintoja käyttäen. Komissio on saanut Takedalta taulukon, jossa on esitetty useiden eri vitamiinien, mukaan lukien B6-vitamiinin, hintakehitys (USA:ssa, Euroopassa ja muissa maissa):

>TAULUKON PAIKKA>

(334) Takedan muistiinpanoissa Rochen kanssa Baselissa 13 päivänä huhtikuuta 1992 pidetystä kokouksesta, jossa käsiteltiin kaikkia näille yhtiöille yhteisiä vitamiineja, sanotaan, että heinäkuun 1 päivänä 1992 voimaan tullut hinta 90 Saksan markkaa oli itse asiassa vähimmäishinta: listahinta oli 95 Saksan markkaa.

(335) Daiichin 1 päivänä syyskuuta 1992 päivätyssä sisäisessä muistiossa mainitaan B6-vitamiinille hinta 90 Saksan markkaa, ja siinä on lisäksi käsin tehdyt merkinnät "85-90 R" ja "80-85 DPE" ("R" on Roche ja "DPE" on Daiichi Pharmaceutical Europe).

1.4.5.3 Kartellin kokoukset

(336) Rochen mukaan osapuolilla oli kahdenkeskisiä tapaamisia noin kahdesti vuodessa joko Tokiossa, Baselissa tai Baselin lähistöllä, ts. Roche tapasi Takedan ja Daiichin erikseen. Daiichilla ja Takedalla oli myös säännöllisiä kahdenkeskisiä kontakteja, vaikkakin Daiichi väittää, että nämä kontaktit liittyivät pääasiassa calpanin myyntiin yhtiöiden välillä. Tällaiseen menettelyyn turvauduttiin, koska japanilaiset valmistajat olivat haluttomia osallistumaan kokouksiin, joissa oli läsnä enemmän kuin yksi kilpailija.

(337) Roche on kertonut näiden kokousten pitoajat ja -paikat. Kuten muidenkin vitamiinituotteiden kohdalla, kartellin kokouksia pidettiin sekä huippu- että operatiivisella tasolla. Takeda on toimittanut komissiolle kopioita ja muistiinpanoja useista Rochen kanssa pitämistään kokouksista, joissa tavallisesti käsiteltiin yhtiöille yhteisiä vitamiineja, mukaan lukien B6-vitamiini.

1.4.5.4 Kartellin toiminta 1991-1994

(338) Baselissa 13 päivänä huhtikuuta 1992 pidetyssä kokouksessa osanottajat totesivat B6-vitamiinin dramaattisen hinnannousun, joka johtui vähäisistä valmistusmääristä, ja tekivät päätelmän: "voimme jatkaa hinnan nostamista". Kuten Daiichi huomauttaa, Euroopassa hinta nousi 51:stä Saksan markasta / kg vuoden 1991 ensimmäisellä neljänneksellä lähes 80:een Saksan markkaan / kg vuotta myöhemmin. Euroopassa otettiin käyttöön B6-vitamiinin uusi listahinta 95 Saksan markkaa (vähimmäishinta oli 90 Saksan markkaa) heinäkuun 1 päivästä 1992 lukien. Uuden hinnan oli tarkoitus olla voimassa vuonna 1993.

(339) Takedan ja Rochen välisessä kokouksessa Tokiossa 17 päivänä marraskuuta 1992 ei kyetty päättämään B6-kiintiöistä vuodelle 1993. Takeda huomasi, että Roche yritti estää sitä lisäämästä myyntiään vuonna 1993, ja vaati saada tietää, paljonko Takedan myynti kasvaisi. Takeda antoi vastauksen sitoumuksetta. Hinnoittelun osalta Roche halusi säilyttää silloin voimassa olleen hinnan (90 Saksan markkaa) Euroopassa. Daiichin kerrottiin myös suostuneen tähän. Rochen oli määrä ilmoittaa uusista hinnoista helmikuussa 1993 ja Takedan odotettiin seuraavan esimerkkiä(21).

(340) Huhtikuun 21 päivänä 1993 pidetty Kaukoidän-kokous koski hintatason säilyttämistä Euroopassa. Kiintiöiden jakaminen riippuisi kysyntää koskevista arvioista. Roche ehdotti kolmenvälistä kokousta eli Daiichin mukaan ottamista. Rochen edustajan kanssa käytyä keskustelua koskevista Takedan muistiinpanoista ilmenee, että Daiichi oli epäröinyt.

(341) Toukokuun 25 päivänä Takedan ja Rochen edustajien välillä pidetyssä Euroopan kokouksessa 1993 osanottajat keskustelivat Daiichin suhteista niihin ja panivat merkille, että sen politiikkana oli ainakin B6-vitamiinin osalta olla osallistumatta kokouksiin ja myydä tuotantonsa riippumatta markkinoiden volyymista. Roche ja Takeda sopivat antavansa etusijan hintatason säilyttämiselle. Roche oli ottanut sen linjan, että myyntimääriä pitäisi vähentää markkinoiden koon mukaan, mutta Takeda uskoi, että hinnat voitaisiin säilyttää, vaikka volyymia jopa kasvatettaisiin.

(342) Vuoden 1993 aikana kaikki kolme valmistajaa - Roche, Takeda ja Daiichi - menettivät huomattavan osan markkinoistaan kiinalaisille valmistajille, joiden kerrottiin myyvän alle tuotantokustannustensa.

(343) Vuoden 1993 aikana Takeda ja Roche huomasivat myös Daiichin myyvän halvemmalla kun ne ja päättivät alentaa hintojaan Daiichin hintojen mukaisiksi, muttei kiinalaisten valmistajien tasolle saakka.

(344) Vuoden 1993 toisen neljänneksen jälkeen 1993, B6-vitamiinin hinta putosi jyrkästi. Daiichin mielestä hinnanlasku ja sitä seurannut alhainen hintataso johtuivat a) kiinalaisten valmistamista ja myymistä suuremmista määristä sekä b) Rochen heinäkuussa 1994 toteuttamasta huomattavasta (28 %) hinnanalennuksesta, jonka tarkoituksena oli kilpailla kiinalaisten hintojen kanssa.

(345) Heinäkuun 20 päivänä Takeda ja Roche keskustelivat B6-vitamiinitilanteesta Tokiossa pitämässään kokouksessa. Takeda kertoi, että Daiichi tähtäsi nyt halvempaan hintaan ja määrän kasvattamiseen.

(346) Roche sanoi, että se "haluaisi järjestää kolmenvälisen kokouksen, jossa Daiichikin olisi mukana, mutta sekä T(akeda) että Daiichi kieltäytyivät". Takedan reaktio oli seuraava: "Haluaisimme, että R taivuttelisi Daiichin"(22). (Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(347) Kokouksessaan Baselissa 9 päivänä helmikuuta 1994 Takeda ja Roche sopivat siitä, että ne tarkkailisivat markkinatilannetta kiinalaisten osalta vuoden ensimmäisen puoliskon ajan ja päättäisivät toimintalinjastaan nähtyään tammi-kesäkuun tulokset. Tämä oli asiakirjojen mukaan viimeinen Takedan ja Rochen välinen B6-vitamiinia koskenut kokous.

(348) Roche sanoo, että vuoden 1994 ensimmäiseen puoliskoon mennessä osapuolet tajusivat, ettei B6-vitamiinisopimus kiinalaisen tuonnin takia enää ollut toteuttamiskelpoinen, ja päättivät purkaa sopimuksen.

(349) Tiettävästi viimeiset B6-vitamiinia koskevat kokoukset Rochen ja sen japanilaisten kilpailijoiden välillä pidettiin Tokiossa 10 päivänä kesäkuuta (Takeda) ja 15 päivänä kesäkuuta 1994 (Daiichi).

(350) Roche ilmoittaa tavanneensa japanilaisia valmistajia erikseen B6-sopimuksen päättymisen jälkeenkin muita vitamiineja käsitelleissä kokouksissa, joissa tätä tuotetta koskevia tietoja hinnankehityksestä vaihdettiin.

(351) Vuoden 1994 toisena neljänneksenä Roche oli muuttanut hinnastoaan siten, että vähimmäishinta oli 75 Saksan markkaa / kg, kun tavoite oli 95 Saksan markkaa; kolmantena neljänneksenä hintoja alennettiin jälleen (tavoite 65 Saksan markkaa, vähimmäishinta 53).

(352) Daiichi ei omalta osaltaan kiistä osallisuuttaan B6-vitamiinin valmistajien väliseen yhteistyöhön vuodesta 1991 vuoden 1994 puoliväliin.

(353) Liitteen taulukossa VII on esitetty B6-vitamiinin keskihinnan kehittyminen.

1.4.6 FOOLIHAPPO

1.4.6.1 Kartellin synty ja perustoiminta-ajatus

(354) Foolihappoa koskevat kartellijärjestelyt saivat alkunsa, kuten monien muidenkin tuotteiden kohdalla, Rochen johdon vierailusta Tokioon tammikuussa 1991 ja erityisesti tämän yhtiön ja Takedan välisestä tapaamisesta (ks. 244 kappale).

(355) Tässä kokouksessa Roche esitti suunnitelman foolihappoa koskevista myyntikiintiöistä ja alimmista myyntihinnoista, ja pyysi Takedaa koordinoimaan asiaa Kongon ja Sumikan edeltäjäyhtiön Yodogawan kanssa. Takedan mukaan japanilaiset yhtiöt suostuivat Rochen ehdotukseen sen markkinavoiman vuoksi.

(356) Roche väittää, että ensimmäisen aloitteen asiassa teki Takeda tarkoituksenaan vaihtaa tietoja, että tämä tapahtui loppuvuonna 1992, että kokouksia pidettiin vain kaksi ja että kiintiöjärjestelyt kävivät pian aikansa eläneiksi.

(357) Kuten kaikkien muidenkin vitamiinien kohdalla, foolihappoa koskevien salaisten sopimusten perustana oli kiintiöjärjestelmä. Kiintiöjärjestelmän perusperiaatteena oli maailmanmarkkinoiden jakaminen Rochen ja kolmen japanilaisen valmistajan välillä; vuoden 1990 tulosten perusteella Roche sai 42 prosentin ja japanilaiset 58 prosentin osuuden. Japanilaiset valmistajat sopivat keskenään yhteisen 58 prosentin kiintiönsä jakamisesta vuoden 1990 myyntilukujensa perusteella. Alueittain määritellyissä vuosittaisissa volyymikiintiöissä oli tarkoitus säilyttää sovittu 42-58 jako ja ottaa huomioon markkinoiden luonnollinen kasvu.

(358) Vuodelle 1991 sovitut tonnikiintiöt olivat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

(359) Tuloksia oli tarkoitus seurata neljännesvuosittain vertaamalla niitä tavoiteosuuksiin; tarvittaessa valmistajat voisivat ottaa käyttöön kompensointimenettelyjä. Myös foolihappoon oli tarkoitus soveltaa tavanomaista lista- ja vähimmäishintojen järjestelmää.

1.4.6.2 Volyymin ohjaus ja seuranta

(360) Takeda on toimittanut komissiolle kattavia laskentataulukkoja ja tavallisia taulukkoja, joista näkyy, miten myyntikiintiöt laskettiin kullekin vuodelle ja miten toteutunutta myyntiä (otsikkona "Result") verrattiin kiintiöön (otsikkona "Allocation").

(361) Seuraavat asiakirjat ovat tyypillisiä ja niiden voidaan katsoa antavan kuvan kartellin toiminnasta:

- Toteutuneen myynnin vertailu kiintiöön neljännesvuosittain tehty (kaikkiaan valmistajat pääsivät tavoitteeseensa vuoden lopussa).

- Marraskuun 20 päivänä 1992 päivätyssä taulukossa näkyy se menetelmä, jonka mukaan vuoden 1993 alustavat kiintiöt jaettiin. Vuoden 1993 kokonaiskysyntä kullakin alueella on arvioitu ja kunkin valmistajan vuoden 1992 kiintiötä on muutettu markkinoiden ennustetun kasvun mukaisesti säilyttäen sovittu suhde 42:58.

- Asiakirjassa, jonka otsikko on "Markkinoiden ja kilpailun seuranta" ja joka on päivätty 24 päivänä kesäkuuta 1994, verrataan kunkin valmistajan ennustettua ja toteutunutta myyntiä vuoden 1994 ensimmäisellä neljänneksellä.

- Taulukossa, jonka otsikko on "-94 kiintiöt" näkyy kiintiöiden kehittyminen ajanjaksona 1991-1993 sekä niiden vertailu vuoden 1994 kiintiöihin (kokonaismarkkinat ilman kiinalaisia valmistajia ovat 275 tonnia; sovittujen osuuksien mukaisesti Rochen on tarkoitus saada 115 tonnia ja japanilaisten valmistajien 160).

- Vuoden 1994 suunnitelman aluekohtainen jako.

- Tammikuun 30 päivänä 1995 päivätty taulukko, jossa on kunkin valmistajan tulokset vuosilta 1991-1993 (vuoden 1994 lukuja ei ole annettu).

1.4.6.3 Lista- ja vähimmäishinnat

(362) Joka syksy vahvistettiin alin myyntihinta Saksan markkoina Euroopan markkinoille ja Yhdysvaltain dollareina muita alueita varten. Kullekin maalle asetettiin vähimmäishinta asianmukaista vaihtokurssia käyttäen.

(363) Takeda on toimittanut komissiolle hinnaston, jossa on foolihapon lista- ja vähimmäishinnat kullekin alueelle (USA, Kanada, Eurooppa, muut maat) vuodesta 1991 vuoteen 1994. Eurooppaa varten sovitut hinnat olivat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

Japanilaisten valmistajien sallittiin myydä vanhalla (eli alhaisemmalla) hinnalla lokakuusta 1992 lähtien.

1.4.6.4 Kartellin toiminta vuosina 1991-1994

(364) Kartellin kokouksia Takedan ja Rochen välillä pidettiin neljännesvuosittain. Kun Rochen edustajat vierailivat Japanissa pitääkseen Takedan kanssa B-ryhmän vitamiineja koskevia kokouksia, foolihappoa käsiteltiin erillisissä kokouksissa, joihin myös Kongon ja Yodogawan (myöhemmin Sumikan(23)) edustajat osallistuivat ainakin joitakin kertoja. Euroopassa pidetyissä kokouksissa Takeda edusti muita japanilaisia valmistajia.

(365) Japanilaisten valmistajien välinen koordinointi ennen Takedan neljännesvuosittaisia kokouksia Rochen kanssa tapahtui "Yosankai"-nimellä (foolihapporyhmä) tunnetun ryhmän puitteissa, joka oli aiemmin ollut Japanin kauppa- ja teollisuusministeriön organisoima kaupparyhmittymä.

(366) Takeda kertoi Kongolle ja Yogodawalle (myöhemmin Sumikalle) Rochen toiveista ja ehdotuksista, ja myyntiä koskevat tiedot koottiin. Takeda toimi toisten japanilaisten valmistajien asiamiehenä Rochen kanssa käydyissä neuvotteluissa.

(367) Takedan ja Rochen välisissä säännöllisissä kokouksissa tutkittiin neljän yhtiön foolihappoa koskevia myyntituloksia niiden antamien raporttien pohjalta. Jos jokin yhtiö oli ylittänyt kiintiönsä, korjaustoimia tehtiin liikamyynnin kompensoimiseksi.

(368) Ensimmäisessä asiakirjoissa mainitussa kokouksessa eli Baselissa 13 päivänä huhtikuuta 1992 järjestetyssä tapaamisessa Takeda raportoi, että niin kauan kuin välittäjät vielä tarjosivat halpoja hintoja, se rajoittaisi tuotantoaan saadakseen hinnat ylös. Takeda varoitti Rochea tarjoamasta esiseoksia halpaan hintaan. Se oli saanut tietoja, joiden mukaan Roche myi foolihappoa sellaisenaan sovittuun hintaan 190 Saksan markkaa / kg, mutta sisällytti sitä esiseoksiin hinnalla, joka vastasi vain 150 Saksan markkaa / kg. Japanilaiset eivät myyneet esiseoksia.

(369) Tokiossa 17 päivänä marraskuuta 1992 pidetyssä kokouksessa olivat mukana Sumikan ja Kongon edustajat. Tällä kertaa Roche valitti, että japanilaiset valmistajat myivät alle listahinnan: "olkaa hyvä ja korjatkaa tämä asia nopeasti". Takeda puolusti japanilaisia valmistajia ottamalla esille Rochen esiseosmyynnin: Roche saattoi hyvinkin tarjota tuotetta sellaisenaan listahinnalla ja näin menettää kauppoja, mutta se ei toiminut vilpittömästi, koska suurin osa sen foolihappomyynnistä tapahtui esiseoksina ja se piti huolta asioistaan myymällä foolihappoa sisältäviä esiseoksia halpaan hintaan.

(370) Takedan mukaan Rochen kannalta oli edullista painostaa japanilaisia valmistajia säilyttämään korkeana hinnat, joita ne perivät myydessään foolihappoa itsenäisille esiseoksen valmistajille - jotka olivat Rochen kilpailijoita tässä tuotteessa - koska se aiheutti niille huomattavia hintapaineita: Roche pystyi myymään niitä halvemmalla hinnoittelemalla oman esiseoksensa keinotekoisen halvaksi. Lopputulos oli, että Roche suostui korottamaan esiseoksensa hintaa ja japanilaiset lupasivat nostaa foolihappohintansa listahinnan tasolle mahdollisimman pian.

(371) Uudet kiintiöt vuodelle 1993 sovittiin käyttäen perusteena 320 tonnin arviota markkinoiden kokonaisvolyymista, mikä oli 20 tonnia enemmän kuin vuonna 1992. Kiintiöitä oli kuitenkin tarkoitus tarkistaa seuraavana vuonna. Takedan mielestä "myyntikiintiöitä ei pitäisi sopia ilman myyntiponnistuksia". Roche oli pitänyt lupauksen, jonka se antoi aloittaessaan oman foolihappotuotantonsa, eli se oli kaksinkertaistanut foolihapon kysynnän maailmassa, mutta Takeda oli myös työskennellyt lujasti avatakseen uusia myyntikanavia.

(372) Foolihappoa käsitelleessä kokouksessa Japanissa helmikuussa 1993, johon kaikki japanilaiset valmistajat ja Roche osallistuivat, käytiin kiivaita keskusteluja siitä, kuinka vuoden 1993 kiintiöt olisi jaettava eri alueiden kesken. Näistä oli jo sovittu käyttäen perusteena 320 tonnin kokonaismarkkinoita, mutta Takeda ja Kongo halusivat joitakin tarkistuksia.

(373) Lopulta Rochen aluekohtaiset kiintiöt jätettiin ennalleen kuten Sumikankin. Takedan kohdalla 2 tonnia siirrettiin USA:n ja yhteisön välillä ja Kongon volyymikiintiöt järjestettiin kokonaan uudelleen lähinnä sen myynnin lisäämiseksi Euroopassa.

(374) Taaskin Roche valitti japanilaisten valmistajien hinnoittelusta: ne myivät Euroopassa hintaan 169-178 Saksan markkaa eli paljon alle sovitun 195 Saksan markan, kun taas sen normaalihinta oli 205 Saksan markkaa ja listahinta 215 Saksan markkaa.

(375) Tuolloin valmistajat suunnittelivat korottavansa kaikkien vitamiinien hintoja 1 päivänä huhtikuuta 1993. Rochen tarkoitus oli olojen niin salliessa ottaa mukaan korotuksiin myös foolihappo ja korottaa listahinta 215:stä Saksan markasta 225:een Saksan markkaan kilolta.

(376) Sovittua vähimmäishintaa ei ollut noudatettu millään alueella Rochen suureksi pettymykseksi; se väitti, että jokaisessa kokouksessa japanilaiset aina lupasivat "yrittää", mutta eivät sitten pysyneet lupauksessaan. Heidän oli (Rochen mukaan) päätettävä huhtikuisesta innoittelustaan helmikuun loppuun mennessä.

(377) Ennen seuraavaa Zürichissä 25 päivänä toukokuuta 1993 pidettyä kokousta Takeda raportoi, että hinnat olivat nousussa. Oli odotettavissa, että hinnat nousisivat 7 prosenttia seuraavan vuoden alkuun mennessä. Japanilaiset ponnistelivat saadakseen hinnat listahinnan tasolle ja suostuisivat uuteen hinnankorotukseen tammikuussa 1994, mutta uudet keskustelut olisivat tarpeen loka-marraskuussa, koska oli välttämätöntä seurata tarkasti markkinoiden kehittymistä.

(378) "Yosankai"-kokouksessaan 24 päivänä syyskuuta 1993 japanilaiset valmistajat tarkastelivat eri markkinoita ja tulivat siihen lopputulokseen, että olisi vaikeaa korottaa myyntihintaa Euroopassa. Riippumatta siitä, kuinka kovasti ne halusivat saavuttaa 195 Saksan markan vähimmäishinnan, todelliset hinnat olivat lähempänä 180-185:tä Saksan markkaa. Ne päättivät myös, että yhteensä 320 tonnin myyntikiintiötä olisi muutettava.

(379) Halvan kiinalaisen foolihapon virtaamista maailmanmarkkinoille ja myös Eurooppaan pidettiin syynä siihen, että hinnan nostaminen ja kiintiöiden saavuttaminen oli vaikeaa.

(380) Vuoden 1993 toteutuneet myyntiluvut osoittautuivat paljon pienemmiksi kuin odotettu kysyntä ja sovitut myyntikiintiöt; Euroopassa kokonaismyynti oli noin 80 tonnia verrattuna neljän valmistajan yhteenlaskettuun 110,6 tonnin kiintiöön.

(381) Vuodelle 1994 volyymikiintiöitä olisi pienennettävä käyttäen lähtökohtana ennakoitua 275 tonnin kysyntää (Euroopan kysyntä: 96,3 tonnia). Tämän vuoden tulokset olivat kuitenkin merkittävästi, n. 50 tonnia, tavoitteita pienemmät. Takedan mukaan myyntihinta oli vuoden 1993 lopussa romahtanut, koska markkinoille oli ilmestynyt suuria määriä kiinalaisia tuotteita.

(382) Takeda kertoo, että Tokiossa Rochen kanssa 10 päivänä kesäkuuta 1994 pidetyssä kokouksessa sen Vitamins ja Fine Chemicals -toimialan toimitusjohtaja oli ilmoittanut vastaavassa asemassa olevalle kollegalleen Rochessa, että sopimus ei enää ollut voimassa. Tämä oli viimeinen tiedossa oleva foolihappoa koskeva kokous Rochen ja Takedan välillä.

(383) Väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa Sumika kiistää tiettyjä komission kuvaamia seikkoja. Samaan aikaan Sumika kuitenkin myöntää, ettei se kykene vahvistamaan tai kiistämään useimpia näistä seikoista, koska Sumika ei enää saa käsiinsä henkilöitä, jotka kyseisenä aikana vastasivat foolihappoon liittyvistä asioista. Sumika kiinnittää huomion eräisiin asiavirheisiin, jotka sen mukaan asettavat Takedan todisteiden uskottavuuden ainakin osittain kyseenalaiseksi. Kyseessä ovat lähinnä tiettyihin kokouksiin osallistuneiden henkilöiden nimiin ja tietyissä kokouksissa käytyjen keskustelujen luonteeseen liittyvät epäselvyydet.

(384) Sumika kuitenkin myöntää osallistuneensa 17 päivänä marraskuuta 1992 ja helmikuussa 1993 pidettyihin kokouksiin, joihin myös Roche osallistui. Se myöntää myös osallistuneensa Yosankai-kokouksiin.

(385) Vuosien 1991-1993 osalta Sumika myöntää, että "Takeda pyysi Sumikaa ja Kongoa paljastamaan vientilukunsa, jotka sisältyivät Japanin hallituksen julkaisemissa kauppatilastoissa oleviin tullitilastoihin, jotka Takeda oli hankkinut käyttöönsä". Sumika sanoo, ettei se kykene antamaan mitään vuotta 1993 koskevia tietoja, mutta vahvistaa, että sen sijaan vuoden 1993 puolivälistä vuoteen 995 yhtiöt paljastivat toisilleen vientilukujaan Takedan pyynnöstä.

(386) Sumika kiistää komission päätelmän, jonka mukaan Takeda toimi kahden muun japanilaisyhtiön edustajana neuvotteluissa Rochen kanssa. Johtopäätös on kuitenkin täysin sopusoinnussa sekä Takedan ja Rochen kuvaamien tosiseikkojen kanssa että sen seikan kanssa, että japanilaisten yhtiöiden viennin jakautuma laskettiin tarkasti Yosankai-kokouksissa.

(387) Komissio päättelee, että Sumikan itsensäkin myöntämät tosiseikat ja Rochen ja Takedan esittämä yksityiskohtainen todistusaineisto kumoavat Sumikan esittämät väitteet. Sumikan väitteet on sen vuoksi hylättävä.

1.4.7 C-VITAMIINI (ASKORBIINIHAPPO)

1.4.7.1 Kartellin synty

(388) C-vitamiinikartelli perustettiin vuosien 1990-1991 aikana, luultavasti sen jälkeen, kun hinnat olivat vuoden aikana pudonneet noin 10 prosenttia. Huhtikuun 7 päivänä 1990 Rochen vitamiinimarkkinoinnin johtaja tapasi vastaavassa asemassa Takedalla olevan kollegansa Baselissa. Toinen näiden kahden johtavan valmistajan välinen kokous pidettiin 4 päivänä syyskuuta 1990 Zürichissä.

(389) Tammikuussa 1991 Roche, BASF ja Merck tapasivat Sveitsissä (alemmalla päällikkötasolla) valmistellakseen tammikuun 30-31 päiväksi suunniteltua Rochen ja BASF:n korkean johdon Tokion-vierailua.

(390) Tammikuun 30-31 päivänä 1991 Rochen työntekijät tapasivat Takedalla töissä olevat kollegansa Tokiossa - tämä kokous pidettiin samaan aikaan, kun Rochen (ja BASF:n) johto oli vierailulla Japanissa - ja tapasivat joukon japanilaisia vitamiininvalmistajia tarkoituksenaan varmistaa niiden osallistuminen eri tuotteita (mukaan lukien E-, B1-, B6- ja C-vitamiinit) koskeviin kartelleihin.

(391) Rochen ja Takedan välillä järjestettiin toinen huipputason kokous 10 päivänä huhtikuuta 1991, ja toukokuuhun mennessä kartelli oli jo toiminnassa operatiivisella tasolla (ks. 420 kappale), joten sopimuksen ehtojen yksityiskohdat on täytynyt sopia viimeistään vuoden 1991 ensimmäisen neljänneksen aikana.

1.4.7.2 Kartellin perustoiminta-ajatus

(392) C-vitamiinikartelli rakentui periaatteelle, että neljän valmistajan osuus maailmanmarkkinoista tulisi vakiinnuttaa.

(393) Asettaakseen kiintiöt osallistujat määrittivät ensin markkinoiden kokonaisvolyymin omien myyntilukujensa sekä kiinalaisten ja itäeurooppalaisten C-vitamiinivalmistajien myynnin perusteella. Kolmansien osapuolten arvioitu myynti vähennettiin ja jäljelle jääneitä markkinoita kutsuttiin käytettävissä oleviksi markkinoiksi. Kullekin valmistajalle asetettiin seuraavaa kautta koskevat volyymitavoitteet, jotka perustuivat niiden arvioon käytettävissä olevista markkinoista.

(394) Osuudet käytettävissä olevista markkinoista vuonna 1990 (Roche 52 %, T 30 %, Merck 10 % ja BASF 8 %) olivat kiintiöiden jakamisen perusteena.

(395) Tarkoitus oli, että myynti ja markkinaosuus kehittyisivät samanaikaisesti, ts. kiintiötä muutettiin lisääntyvän kysynnän mukaan samalla kun säilytettiin vuosittain kullekin alueelle määrätyt prosenttiosuudet ja tavoitteet. Myyntiä seurattaisiin ja tarvittavia korjauksia tehtäisiin neljännesvuosittain.

(396) Kuten muidenkin vitamiinituotteiden kohdalla, valmistajat sopivat tavoitehinnoista ja toteuttivat hinnankorotukset yhdessä.

(397) Kunkin maan markkinoilla olevat avainasiakkaat osoitettiin, jotta kullekin vahvistettaisiin myyntisuunnitelma niin, että valmistajat voisivat tehostaa ponnistelujaan hinnan kohottamiseksi markkinoilla (ks. 402-406 kappale).

1.4.7.3 Budjetit

(398) Kiintiöjärjestelmää seurattiin jatkuvasti hyvin samalla tavoin kuin A- ja E-vitamiinien kohdalla, laatimalla ja toteuttamalla budjetteja. Seuraavien (vuosilta 1993 ja 1994 olevien) asiakirjojen voidaan katsoa kuvaavan budjettijärjestelmää edustavasti koko kartellin kestoaikana:

- Asiakirja joka kuvaa C-vitamiinin myyntikiintiöiden jakamista kullekin yhtiölle alueittain vuosiksi 1993 ja 1994(24).

- Toukokuun 25 päivänä 1993 pidetyssä kokouksessa käytetyt muistiinpanot. Käsin kirjoitetut merkinnät on tehnyt BASF:n työntekijä. Numerot ruudussa, jonka otsikko oli "2. arvio", edustavat ehdotettua uutta markkinoiden jakoa.

- Asiakirjassa, jonka otsikkona on "Luottamuksellinen", on 1) otsikolla "Ist" (mikä tarkoittaa toteutunutta myyntiä) Rochen, Takedan, Merckin ja BASF:n myyntiluvut kullakin maantieteellisellä alueella vuonna 1992; asiakirjassa on merkintöjä, joissa vertaillaan toteutunutta myyntiä ja budjettia, 2) BASF:n oma, useaan kertaan muuteltu budjetti vuodelle 1993. Oikeassa alakulmassa on huomautus "1993 muss Kompensation für zuviel von Takeda 1992 erfolgen (burden sharing)." (Siitä, että Takedan vuonna 1992 ylitti kiintiönsä, täytyy vuonna 1993 seurata kompensaatiota (taakan jakaminen).) (Alkuperäinen teksti on saksankielinen.)

- Toisessa asiakirjassa on vuoden 1993 budjettiin 5 päivänä elokuuta 1993 pidetyn kokouksen tuloksena tehtyjä korjauksia.

- Kunkin valmistajan myynti maittain ja alueittain vuonna 1994 oli myös annettu. Näyttää siltä, että oli tehty (epäonnistunut) yritys peittää näiden tietojen todellinen luonne: laskentataulukossa on neljä saraketta, joiden otsikot ovat "VIPS", "Lager", "Captive Use" ja "Ist". Käsin kirjoitetut merkinnät kuitenkin paljastavat, että sarakkeissa todellisuudessa on tietoja seuraavista yhtiöistä: Roche, Tak, Merck ja BASF.

1.4.7.4 Tavoite- ja vähimmäishinnat

(399) Aluksi hinnat sovittiin neljännesvuosittain (myöhemmässä vaiheessa tämä tehtiin vuosittain). Käytössä oli tavanomainen järjestelmä lista-, tavoite- ja vähimmäishintoineen. Euroopassa vertailukohtana olivat Saksan markan määräiset hinnat.

(400) Ensimmäisen vuoden (1991) aikana tavoitteena oli kohottaa markkinahinta 20:sta Saksan markasta / kg listahinnan 24 Saksan markkaa / kg tasolle korottamalla vähimmäishintaa joka vuosineljänneksenä. Vähimmäishinnat määriteltiin kunkin maan valuutassa maaliskuun, heinäkuun ja lokakuun (vain Ranskassa ja Italiassa) 1 päivinä 1991 ja tammikuun 1 päivänä 1992. Saksan markoissa vähimmäishinnat olivat 20,50; 22 ja 24.

(401) C-vitamiinin (ja muiden vitamiinien) lista- ja vähimmäishinnat tammikuun 1 päivästä 1992 huhtikuun 1 päivään 1994 määrättiin seuraavasti.

>TAULUKON PAIKKA>

1.4.7.5 Asiakkaiden jakaminen/avainasiakkaat

(402) Tukeakseen yhteisiä pyrkimyksiään nostaa C-vitamiinin hintaa kullakin markkina-alueella valmistajat kehittivät pitkälle viedyn järjestelmän, jolla hoidettiin avainasiakkaita, ts. tärkeitä yksittäisiä asiakkaita, joiden osalta sovittiin yksityiskohtaiset myyntisuunnitelmat.

(403) Takedan muistiinpanot Rochen kanssa 15-16 päivänä toukokuuta 1991 pidetystä kokouksesta osoittavat selvästi, kuinka järjestelmä toimi. Valmistajat arvioivat kunkin nimetyn "avainasiakkaan" vuositarpeen ja raportoivat sen sillä hetkellä maksaman hinnan. Sitten ne tutkivat, oliko kyseessä tonnimäärää vai kiinteää voimassaoloaikaa koskeva sopimus, ja lopuksi sopivat, kuinka paljon kukin valmistaja toimittaisi tälle asiakkaalle vuonna 1991.

(404) Joissain tapauksissa valmistaja käytti yksinoikeutta toimittaa jollekin perinteiselle asiakkaalleen; muulloin valmistajat vaativat, että asiakkaan tilaukset jaetaan tietyn sovitun kaavan mukaisesti.

(405) Avainasiakkaiden jakamisjärjestelmää kehitettiin edelleen toukokuussa 1993. Takedan muistiinpanot Zürichissä 25 päivänä toukokuuta pidetystä kaikkien valmistajien välisestä kokouksesta kuvaavat uutta käytäntöä seuraavasti:

"Avainasiakkaat

1) Eurooppalaisia avainasiakkaita on jaettu jo vuodesta 1991 lähtien mutta ei erityisen menestyksekkäästi. Jotta avainasiakkaiden valvonta tehostuisi, vain yhden yhtiön tulisi hoitaa kutakin asiakasyhtiötä. (Tällä hetkellä R valvoo.) (Puheenjohtajan päätös)

esim.

B: Puratos

M: Astra

T: Kabi Pharma

R: Bayer

2) Välitön toteuttaminen on tarpeen onnistumisen mittaamiseksi (B:n vaatimus) T lausui, että se vastaisi myöhemmin, koska tämä oli Eurooppaa koskeva kysymys ja asiasta olisi sovittava Hampurin(25) kanssa. Periaatteessa T kuitenkin suostui siihen, että toimittaisiin näin.

3) Koska R:llä on tavaton kiire normaalin liiketoimintansa kanssa, se suhtautui tähän ehdotukseen erittäin innostuneesti. Koska ehdotuksesta kuitenkin seuraisi, että R ei enää kykenisi suoraan valvomaan avainasiakkaita, on vaikea sanoa, mitä yhtiö näennäisestä hyväksymisestään huolimatta todella ajattelee. On tarpeen kysyä tätä asiaa suoraan R:ltä. (Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)"

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(406) Teknisiä asioita käsittelevien kokoustensa aikana nämä neljä valmistajaa raportoivat varsin yksityiskohtaisesti kullekin avainasiakkaalle tekemistään toimituksista ja tarjoamistaan hinnoista. Eräs keino, jota käytettiin, vaikkakaan ei aina menestyksellisesti, oli asiakassuoja(26):

"ASTRA(S)

R ja T tukevat M:ää ja B:tä.

M ja B jakoivat osuuden

>TAULUKON PAIKKA>

Osuuksien jakaminen ei onnistunut Puratosin kohdalla. Erityisesti T katsoi osuutensa alenevan siksi, että se oli noudattanut hintoja. B:n järjestelyt erityisen huonoja. T sai vuonna 1993 osuutensa Astran kohdalla, muttei saanut mitään vuonna 1994."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

1.4.7.6 Coca Cola

(407) Yksi suurimmista asiakkaista maailmassa oli Coca-Cola, jonka yhteenlaskettu C-vitamiinintarve on yli 1000 tonnia vuodessa. Merkittävyytensä vuoksi Coca-Cola nautti erityiskohtelusta ja neuvotteli toimittajiensa kanssa maailmanlaajuisen toimitussopimuksen. Vitamiininvalmistajat sopivat tilausten jakamisesta ja hinnoista keskenään. Takedan ja Rochen 10 päivänä marraskuuta 1993 pitämän kokouksen pöytäkirjassa on seuraavat merkinnät:

"(6) Coca-Colan kanssa tehtävä yhteissopimus vuodeksi 1994

Ensimmäinen tarjous

>TAULUKON PAIKKA>

Puerto Ricossa käytävien neuvottelujen ajankohtaa ei vielä ole päätetty."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(408) Myöhemmin pidetyissä kokouksissa valmistajat kiistelivät osuuksistaan Coca-Colan tilauksista eri alueilla:

"(4) Vuoden 1994 sopimus Coca-Colan kanssa

- R:n oli pakko hyväksyä pienempi osuus. Yhdysvaltain ongelma ratkaistiin paikallisissa neuvotteluissa. Kelloggilta on tullut tilauksia.

- Eurooppa: B ja M vaativat täydennystä (sic) neljän osapuolen välisessä kokouksessa.

- 9 tonnia hintaan 17,00 USD CIF, jonka T on tarkoittanut Itävaltaan, näyttää olevan [...]:lle langettama rangaistus. Asiaa ei voi auttaa, jos (...) aikoo ostaa kalliista lähteistä."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(409) Jatkokeskusteluissa, jotka koskivat yhteistä strategiaa Coca-Colaan nähden, Roche nosti esiin sen, että Merck ja BASF olivat hieman alentaneet hintojaan (alle Rochen tarjouksen) ja saaneet Eurooppaa koskevan yhteissopimuksen. BASF puolusteli itseään sillä perusteella, että Coca-Cola oli taivuttanut sen alentamaan hintaansa.

"- T sanoi, että heidän mielestään alustavat keskustelut olivat onnistuneet ja tuki R:ää (Japanin markkinat olivat kehittyneet juuri T:n toivomalla tavalla). Kuten B ja M huomauttivat, olisi kuitenkin hyvä, jos seuraavalla kerralla voitaisiin harkita pidempään, miten Coca-Colan osalta tulisi menetellä. He ehdottivat, että seuraavalla kerralla hintoja ei tulisi yhdenmukaistaa vaan pitää erilaisina kunkin maan kohdalla, niin että eri markkinoille voitaisiin tarjota eri hintoja. Jos näin ei meneteltäisi, Coca-Cola yrittäisi aina tehdä kaikki sopimuksensa alimmalla markkinahinnalla. (Kaikki kolme osapuolta tuntuivat olevan yhtä mieltä tästä). Seuraavalla kerralla alustavan kokouksen lähtökohtana ovat erilaiset aluekohtaiset hinnat." (Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(410) Keskusteltaessa Coca-Colan vuoden 1995 tarpeista Roche ehdotti, että valmistajien tulisi kokoontua koordinoimaan suhtautumistaan heti, kun Coca-Cola alkaisi lokakuussa kysellä toimittajien tilannetta. BASF ja Merck olivat välittömästi samaa mieltä Rochen ehdotuksen kanssa. Takeda ei sanonut yksityiskohdista mitään tyhjentävää. Kyseessä oli ensimmäinen C-vitamiinia koskeva kokous, johon se osallistui kilpailijan alueella, mutta se lupasi "toimia yhteistyössä, kuten tavallista."

(411) Niinkin myöhään kuin viimeisessä asiakirjoissa mainitussa C-vitamiinia koskevassa kokouksessa elokuussa 1995 valmistajat tekivät salaisia sopimuksia, jotka koskivat tulevia (erillisiä) neuvotteluja Coca-Colan kanssa:

"R(oche) sanoi, että vuodelle [1996] Coca-Cola pyytäisi kultakin yhtiöltä tarjouksen lokakuun loppuun / marraskuun alkuun mennessä ja kukin yhtiö neuvottelisi Coca-Colan kanssa joulukuun alussa Puerto Ricossa (...) Lisäksi R kertoi, että Euroopan ja Yhdysvaltain kysynnän pienenemisen vuoksi kokonaismyynti tulisi olemaan pienempi kuin edellisinä vuosina. (...) Yhtiömme [Takeda] sanoi, että vuonna 1996 meidän tulisi pitää kiinni tilanteesta, jossa japanilaiset ja yhdysvaltalaiset yksiköt ovat päätoimittajia ja jossa vuoden 1995 hinnat säilytetään, vaikka hinnan nostaminen tällä hetkellä onkin vaikeaa. Kaikki maat olivat yksimielisiä siitä, että ne tarjoaisivat korkeampaa hintaa."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

1.4.7.7 Pfizer-sopimus

(412) Kartelli keskusteli myös toimitussopimuksista, joita Rochella oli ollut lääkekonserni Pfizerin kanssa. Tämä sopimus uusittiin joka toinen vuosi. Takeda raportoi kokouksestaan Rochen kanssa helmikuussa 1993 seuraavaa:

"1. Toimitusten lopettaminen Pfizerille

R toimittaa noin 2000 tonnia Pfizerille. He eivät kuitenkaan kykene hallitsemaan hintaa kunnolla, joten he lopettavat toimituksen tämän tilikauden aikana.

R haluaisi, että Takeda ei toimita Pfizerille, jos se ottaa Takedaan yhteyttä. Tiedotamme asiasta Tokioon, eikä T myöskään toimita Pfizerille."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(413) Vaikuttaa siltä, että Takeda alkoi huolestua siitä, milloin Roche lopettaa toimitukset Pfizerille tai ainakin vähentää niitä oleellisesti. Takedan yksityiskohtaiset muistiinpanot Rochen kanssa 10 päivänä marraskuuta 1993 Japanissa pidetystä kahdenvälisestä kokouksesta kuvaavat tätä koskevia keskusteluja:

"(4) Pfizerin ja R:n välinen toimitussopimus

R oli toistuvasti kertonut T:lle, että nykyinen sopimus umpeutuu vuoden 1993 lopussa. Tällä kertaa he kuitenkin selittivät, että sopimus päättyy ensi vuonna eli vuoden 1994 lopussa. Kun kysyimme heiltä syytä aiemmin annettuun erilaiseen selitykseen, vastaus oli, että sopimus uusittiin kahden vuoden välein ja vuoden 1994 loppu oli sopimuskauden loppu.

He sanoivat vähentäneensä toimituksia vuodesta 1993 lähtien, mutta eivät vastanneet, kun kysyimme, paljonko he toimittivat ja montako tonnia oli vähennetty.

Lisäksi, mitä tulee heidän toimitusalueisiinsa, he eivät voineet tarkistaa aluekohtaisia toimitusmääriä, koska Pfizer toimitti kaikkialle Euroopassa ja ainoa jakelua koskeva asiakirja oli sen raporteissa."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(414) Roche raportoi myöhemmin, että sopimuksen päättyessä joulukuussa 1994 sitä ei uusittaisi. Roche pyysi muita valmistajia olemaan toimittamatta. BASF ja Takeda vahvistivat, ettei Pfizer ollut lähestynyt niitä.

1.4.7.8 Kartellin kokoukset

(415) Kuten muidenkin vitamiinien kohdalla, kokouksia pidettiin neljännesvuosittain kartellijärjestelyjen toteuttamiseksi. Vuodesta 1991 toukokuuhun 1993 kokoukset pidettiin yleensä Baselissa. Osanottajat tänä ajanjaksona olivat Roche, BASF ja Merck. Takeda kieltäytyi osallistumasta monenvälisiin kartellin kokouksiin BASF:n ja Merckin kanssa, mutta piti kahdenvälisiä kokouksia Rochen kanssa.

(416) Näissä neljännesvuosittaisissa kokouksissa, joissa Roche toimi Takedan puhemiehenä, käsiteltiin seuraavia asioita:

- sopimuksen seuranta,

- korjaukset, joilla toteutuneet tulokset saatiin tavoitteiden mukaisiksi,

- hintoja ja markkinaosuuksia koskevat sopimukset.

(417) Kokouksiin osallistuvat valmistajat (ja Takeda) kertoivat myyntitietonsa Rochelle, joka antoi ryhmälle raportin yhtiökohtaisista kokonaistuloksista.

(418) Rochen edustajat tapasivat Takedan tavallisesti erikseen, joko Tokiossa tai Baselissa. Rochen Takedan kanssa pitämissä kahdenvälisissä kokouksissa käsiteltiin joskus kaikkia niitä vitamiineja, joita molemmat valmistivat (B-, B2-, B6-, ja C-vitamiinia ja foolihappoa); kartellin muissa kokouksissa käsiteltiin vain C-vitamiinia.

(419) Roche kutsui Takedan 13 päivänä huhtikuuta 1992 neljännesvuosittaisiin Euroopassa pidettäviin kokouksiin itsensä, BASF:n ja Merckin kanssa, mutta Takeda kieltäytyi vedoten "yhtiömme toimintalinjaan. Mutta jos käsiteltävänä on tärkeä asia kuten myyntisuunnitelman kiintiöiden jakaminen, osallistumme kokoukseen koeluontoisesti. Tietenkin jatkamme kokouksiamme R:n kanssa kuten tähänkin asti." (Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.) Takeda alkoi osallistua monenvälisiin kokouksiin toukokuussa 1993.

1.4.7.9 Kartellin toiminta 1991-1995

(420) Ensimmäinen sellainen kahdenvälinen kokous Rochen ja Takedan välillä, josta on saatavilla yksityiskohtaisia tietoja, pidettiin 15-16 päivänä toukokuuta 1991. Takedan edustajat tapasivat Rochen C-vitamiinista vastaavan johtajan, kaksi tuotepäällikköä ja kunkin Euroopan alueen aluejohtajan.

(421) Kokouksen tarkoituksena oli "keskustella (...) maalis- ja huhtikuisten hinnankorotusten tuloksista sekä maakohtaisista vähimmäishinnoista vuoden -91 viimeiselle neljännekselle ja vuoden -92 ensimmäiselle neljännekselle sekä kysynnästä ja suurasiakkaiden jakamisesta neljän aluejohtajan kanssa." Takeda oli ilmoittanut 1 päivänä maaliskuuta voimaan tulevasta hinnankorotuksesta.

(422) Kokouksen tuloksista tekemässään yhteenvedossa Takeda toteaa: "vahvistimme avainasiakkaat sekä vuoden -90 tulokset ja vuoden -91 suunnitelman, johon sisältyy poikkeavia sopimuksia, jotka on tehty vielä vanhoilla, ennen 1 päivänä maaliskuuta 1991 voimassa olleilla hinnoilla." (Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(423) Kolmantena vuosineljänneksenä käytettävästä vähimmäishinnasta sovittiin, mutta Takeda ei tässä vaiheessa hyväksynyt Rochen ehdotusta Euroopan myyntikiintiöiden sopimisesta vuodelle 1991 maittain.

(424) Kokouksen oli kutsunut koolle Roche, joka selitti, että vaikka se olikin yrittänyt korottaa hintatasoa viimeisten 4-5 vuoden ajan, nykyinen 20,50 Saksan markan hinta oli vieläkin liian alhainen. BASF ei aina (Rochen mukaan) noudattanut Rochen hinnoittelua paikallisesti. BASF:n ylin johto oli kuitenkin luvannut Rochelle, että jos tämä havaitsisi BASF:n hintojen aiheuttavan häiriöitä markkinoilla, se voisi ilmoittaa asiasta BASF:n ylimmälle johdolle, joka sitten "tekisi muutoksia paikallisessa organisaatiossa."

(425) Takeda valitti, että se oli ilmoittanut uudesta hintatasosta Euroopassa 1 päivästä maaliskuuta 1991 lähtien, mutta oli menettänyt tilauksia Rochelle ja BASF:lle, jotka olivat myyneet sovittua hintaa halvemmalla. Jos se ei saisi näyttöä siitä, että eurooppalaiset valmistajat noudattavat sen hintaa touko- ja huhtikuussa, se ryhtyisi toimenpiteisiin niitä vastaan. Roche yritti liennyttää tilannetta selittämällä, ettei uusia tilauksia ollut 1 päivän maaliskuuta jälkeen otettu uuden hinnan alittavilla hinnoilla, mutta voimassa oli vielä vanhoja sopimuksia vanhalla hinnalla.

(426) Rochen aluejohdon kanssa käydyistä keskusteluista on yksityiskohtaiset tiedot kunkin maan osalta. Vuoden 1991 kokonaiskysyntä arvioitiin ja tietoja edellisen vuoden (1990) tuloksista vaihdettiin. Kullakin markkina-alueella olevat avainasiakkaat nimettiin ja jaettiin, niitä koskevista sopimusjärjestelyistä keskusteltiin yksitellen ja tietoja vaihdettiin näiden asiakkaiden täsmällisistä määrällisistä tarpeista sekä hinnoista, joita niille oli tarjottu tai tultaisiin tarjoamaan. Joissain tapauksissa sovittiin erikseen tilausten jakamisesta tai hinnan nostamisesta jonkin asiakkaan kohdalla. Kullekin maalle sovittiin vuoden 1991 myyntisuunnitelma.

(427) Takedan raportti, joka koskee sen reaktiota Rochen ehdotukseen sopia myyntikiintiöistä kullekin maalle paljastaa kilpailusäännöistä ja -lainsäädännöstä piittaamattoman asenteen:

"Hänen [Rochen Länsi-Euroopan aluejohtajan] ajatuksensa on, ettei avainasiakkaita koskevien tietojen vaihtaminen riitä, vaan on tarpeen sopia luvut (...) maittain, jotta toimintalinjamme tavoitteet saavutettaisiin.

[...]:n lisäksi myös Baselista tuli voimakassävyinen kehotus sopia luvuista maittain.

Kieltäydyimme heidän ehdotuksestaan laillisuusnäkökohtien vuoksi (sic), mutta he uusivat ehdotuksensa taas seuraavassa kokouksessa 23 päivänä toukokuuta 1991."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.

(428) Takedan raportti päättyy luetteloon vähimmäishinnoista, jotka sovittiin kunkin maan omassa valuutassa ja jotka tulisivat voimaan maaliskuun, heinäkuun ja lokakuun 1 päivinä 1991 sekä tammikuun 1 päivänä 1992 (ks. 400 kappale).

(429) Vuoden 1993 alussa vaihdettiin tietoja myyntituloksista maailmassa vuonna 1992, ja kävi ilmi, että Takeda oli ylittänyt kiintiönsä 4 prosentilla. Tulokset olivat seuraavat: Takeda 104 prosenttia kiintiöstä, Roche 95,6 prosenttia, Merck 85,6 prosenttia ja BASF 88,5 prosenttia.

(430) Vuodelle 1993 valmistajat arvioivat maailman kokonaismarkkinoiden volyymin olevan 43225 tonnia, mikä jaettaisiin vuodelle 1992 sovitun myyntisuunnitelman perusteella. Takeda esitti, että on epäoikeudenmukaista, etteivät vuoden 1992 tulokset vaikuta vuoden 1993 kiintiöihin: osapuoli, joka ei ponnistellut riittävästi saavuttaakseen myyntikiintiönsä (Takeda väitti), ansaitsisi saada pienemmän myyntikiintiön. Roche kuitenkin vaati, että jatketaan perussopimuksen mukaisesti (ks. 392-397 kappale).

(431) Kiinalaiset C-vitamiinin valmistajat, jotka olivat tehneet huomattavia investointeja tuotantolaitteisiinsa, alkoivat suunnilleen näihin aikoihin tunkeutua maailman C-vitamiinimarkkinoille. Niiden alhaiset hinnat ja kasvavat tuotantovolyymit aiheuttivat häiriöitä toisten valmistajien kartellijärjestelyille. Yksi väliaikaisratkaisu, jota kartelli selvitteli, olisi ollut kiinalaisten tuotteiden ostaminen.

(432) Alkuvuonna 1993 BASF piti Ludwigshafenin pääkonttorissaan Hoffmann-La Rochen ja Merckin kanssa kokouksen, jossa mietittiin kiinalaisten valmistajien aiheuttamaa uhkaa. Roche ehdotti tässä kokouksessa, että eurooppalaisten valmistajien ja Takedan tulisi rajoittaa tuotantoaan ja korottaa hintoja vuoden 1993 toisella, kolmannella ja viimeisellä neljänneksellä. Roche väittää kuitenkin, että se suunnitteli tuolloin alentavansa C-vitamiinin hintoja 12 prosenttia.

(433) Asiakirja, joka vaikuttaa yksityiskohtaisilta muistiinpanoilta tästä kokouksesta, on BASF:n toimittama, ja se osoittaa Rochen esittämistä väitteistä huolimatta, että toisen, kolmannen ja neljännen vuosineljänneksen tavoitehintojen piti olla 25, 26 ja 27 Saksan markkaa. Myös Rochen aluejohtajien 15-18 päivänä kesäkuuta 1993 pitämän kokouksen pöytäkirjassa kuvataan C-vitamiinin tiukkaa hinnoittelupolitiikkaa.

(434) Kaksi muuta eurooppalaista valmistajaa suostuivat Rochen ehdotukseen tuotannon rajoittamisesta sillä ehdolla, että Takedakin suostuisi, minkä se myös teki.

(435) Takedan 19 päivänä huhtikuuta 1993 päivätty Rochen hinnoittelupolitiikkaa koskeva raportti vahvistaa, että Roche oli ilmoittanut 1 päivänä huhtikuuta voimaan tulleesta hinnankorotuksestaan (listahinta: 28 Saksan markkaa / kg) ammattilehdistön välityksellä, vaikka sen käytännössä piti tehdä parhaansa, jotta voimassa olevat hinnat nousisivat Euroopassa vasta heinäkuusta lukien.

(436) Toukokuun 25 päivänä 1993 tai sen paikkeilla valmistajat pitivät Zürichin lentokentällä seurantakokouksen, joka oli ensimmäinen monenvälinen kokous, johon Takeda osallistui. Rochen ehdotus tuotannon alentamisesta 5 prosenttia vuoden 1993 kiintiöistä esitettiin Takedalle. Takeda ei suostunut 5 prosentin vähennykseen kautta linjan, vaan esitti, että "järkevämpää olisi muuttaa kiintiöitä eri alueilla saavutettujen tulosten mukaan". (Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.) Sen vastaehdotus olisi antanut sille koko maailman uudeksi kiintiöksi 13014 tonnia sen aikaisemman 13310 tonnin kiintiön sijasta.

(437) Asiassa tehtiin kompromissi, jonka mukaan kolmen eurooppalaisen valmistajan kiintiö alenisi 2,5 prosenttia ja Takedan 2,2 prosenttia, ja lisäneuvotteluja todennäköisesti tarvittaisiin selvittämään, ovatko lisämuutokset tarpeen. BASF on toimittanut komissiolle tähän kokoukseen tarkoitetut valmisteluasiakirjansa, joissa on yksityiskohtaisia tietoja ehdotuksesta alentaa tuotantoa 5 prosenttia sekä kompromissista.

(438) Tässä Zürichin kokouksessa saavutettiin myös periaatteellinen sopimus toteutettavasta suunnitelmasta, jolla oli tarkoitus parantaa asiakkaiden jakamisjärjestelmän toimintaa siten, että kunkin valmistajan vastuulla oli erikseen nimetyt avainasiakkaat.

(439) Nämä neljä valmistajaa tapasivat jälleen 5 päivänä elokuuta 1993 BASF:n toimistossa Frankfurtissa. Takeda on toimittanut komissiolle tuolloin laaditun yksityiskohtaisen muistion. Tietojen vaihtamisen jälkeen vahvistettiin, että vapaaehtoiseksi tavoitteeksi kutsuttu 2,5 prosentin tuotannonvähennys oli kutakuinkin saavutettu vuoden 1993 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana. Euroopassa oltiin toteuttamassa hinnankorotuksia 25:een Saksan markkaan.

(440) Kiinalaisten vientimäärien odottamattoman kasvun vuoksi eurooppalaiset valmistajat toistivat koko vuotta koskevan ehdotuksensa 5 prosentin tuotannonsupistuksista, joita Takeda vastusti: USA:n C-vitamiinimarkkinat olivat nopeassa kasvussa, ja (Takedan mielestä) olisi järjetöntä kompensoida Yhdysvaltojen lisääntynyttä myyntiä vähennyksillä muilla alueilla.

(441) Roche toisti vuonna 1991 tehdyn sopimuksen pääperiaatteet, ja BASF:n edustaja kirjasi ne muistiin. Kukin yhtiö esitti oman ehdotuksensa tuotannonsupistusohjelmaksi. Muut osanottajat vastustivat Takedan supistusohjelmaa, jossa Takedan omat supistukset olivat muita pienimmät. Takedan muistiinpanoissa sanotaan, että osoittautui mahdottomaksi päästä sopimukseen tässä asiassa.

(442) BASF:n mukaan kolme eurooppalaista valmistajaa kuitenkin esittivät Takedalle uhkavaatimuksen: jos se ei suostuisi vähentämään C-vitamiinin myyntiään, ne vetäytyisivät sopimuksesta. "Takeda antoi periksi, ja neljän yhtiön kesken jaettiin pienemmät C-vitamiinin volyymikiintiöt." (Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(443) Takedan muistiinpanot sen Tokiossa 10 päivänä marraskuuta 1993 Rochen kanssa pitämästä operatiivisen tason kokouksesta, jossa käsiteltiin useita eri vitamiineja, vahvistavat, että C-vitamiinille oli sovittu uudet kiintiöt elokuun kokouksessa: neljän yhtiön myyntitulokset tammi-syyskuun ajalta olivat "73,6 prosentin kiintiön rajoissa".

(444) Takeda kuitenkin palasi mieliaiheeseensa, että on "kohtuutonta jatkaa vuodelta 1990 peräisin olevaa jakoa ilman mitään ehtoja, ja on välttämätöntä harkita B:n ja M:n osuuden pienentämistä, koska kiinalaiset tuotteet vaikuttavat välittömästi näihin yhtiöihin". (Alkuperäinen teksti on englanninkielinen). Roche vastasi, että jos kiintiöiden leikkaamisesta mainittaisiin BASF:lle ja Merckille, ne lakkaisivat noudattamasta järjestelmää ja saattaisivat markkinat kaaokseen alhaisilla hinnoillaan: "Sen vuoksi on välttämätöntä jatkaa perussopimusta ja säilyttää markkinaosuudet. Nykyinen järjestelmä tulisi säilyttää, koska tärkeintä on pitää nykyiset hinnat."(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(445) Roche ehdotti uutta järjestelmää vuoden 1994 kiintiöiden jakamiseksi. Siihen sisältyi aktiivinen ja passiivinen kiintiö kullekin alueelle. Seuraavana päivänä pidetyssä ylimmän johdon kokouksessa sovittiin volyymikiintiöt vuodelle 1994 sekä alustavat suunnitelmat Euroopan markkinahintojen korottamisesta 1 päivästä tammikuuta alkaen 25:een Saksan markkaan ja 1 päivästä huhtikuuta alkaen 26:een Saksan markkaan.

(446) Helmikuun 8 päivänä 1994 kaikki neljä C-vitamiinin valmistajaa sopivat Baselissa pitämässään kokouksessa jatkavansa vuonna 1994 perussopimustaan jäädyttää osuutensa vuoden 1990 tasolle. Samalla kun kolme eurooppalaista valmistajaa korostivat, kuinka tärkeää on pitäytyä vuoden 1990 markkinaosuuksissa, Takeda suhtautui asiaan erittäin varauksellisesti ja (oman kertomansa mukaan) suostui kompromissiin vain varmistaakseen, että BASF ja Merck pysyivät mukana neljän osapuolen neuvotteluissa. Ne olivat uhanneet kävellä ulos, ellei Takeda olisi suostunut noudattamaan vuoden 1990 sopimuksessa sovittuja markkinaosuuksia.

(447) Vuoden 1993 tuloksia koskevan tavanomaisen tietojenvaihdon jälkeen, jonka yhteydessä kukin yhtiö selitti syitä tavoitteesta poikkeamiseen, Takeda ehdotti, että kaikki neljä valmistajaa ostaisivat osuuksiensa suhteessa kiinalaisia tuotteita poistaakseen niitä markkinoilta. Koska tästä seuraisi vaikutuksia vuonna 1990 perussopimuksessa sovittuihin osuuksiin, joiden Roche sanoi olevan mahdottomia muuttaa, Takedan ehdotus hylättiin. Kuten aikaisempinakin vuosina, vuotta 1994 varten tehtävissä suunnitelmissa kiinalaiset tuotteet jätettiin sen vuoksi pois kokonaiskysynnän arviosta. Euroopassa sovellettava hintapolitiikka vahvistettiin, mutta lopuksi päätettiin ottaa hinnaksi 1 päivästä huhtikuuta alkaen 25,50 Saksan markkaa 26 markan sijasta.

(448) Kiinalaiset valmistajat myivät edelleen hinnoilla, jotka uhkasivat kartellin koossapysymistä. BASF:n mukaan C-vitamiinin hinta oli sen seurauksena pudonnut noin kolmanneksella vuoteen 1995 mennessä.

(449) Tässä vaiheessa Takedalla oli jo tapana lähettää säännöllisesti edustajansa Euroopassa pidettäviin kokouksiin, vaikkei se näennäisesti halunnut sitoutua osallistumaan pysyvästi. BASF sanoo, että Rochen ja Takedan välillä lisääntyvät jännitteet sävyttivät neljännesvuosittaisia Euroopassa pidettäviä kokouksia. Roche syytti japanilaista valmistajaa väittäen, että se ilmoittaa myynnistään vääriä tietoja.

(450) Maaliskuussa 1995 kunkin valmistajan aluekiintiöt vuodelle 1995 vahvistettiin kiinteinä ja lopullisina.

(451) Roche väittää, että se ilmoitti vuoden 1995 puolivälissä lopettavansa C-"vitamiinia koskevat sopimukset. Viimeinen kokous pidettiin ilmeisesti Hong Kongissa sen vuoden elokuussa. Takedan täydellisissä tätä 24 päivänä elokuuta pidettyä maailmankokousta koskevissa muistiinpanoissa ei kuitenkaan ole mainintaa siitä, että nämä neljä valmistajaa olisivat päättäneet lopettaa sopimuksensa. Sen sijaan toiminta jatkui tavalliseen tapaan; ennusteet laadittiin heinä-joulukuulle 1995 ja myyntikiintiöt ja vähimmäishinnat sovittiin kullekin alueelle."

(452) Osanottajat havaitsivat kuitenkin häiriötekijän, joka saattaisi haitata heidän järjestelyjään. Hiljattain Yhdysvalloissa suoritetun ADM:ään liittyneen rikostutkimuksen takia nämä neljä yhtiötä sopivat tässä kokouksessa noudattavansa täydellisiä turvajärjestelyjä.

"Kaikki neljä yhtiötä sopivat myös, että toistaiseksi ei otettaisi suoraa yhteyttä USA:ssa olevaan tytäryhtiöön (sic). Kaikki yhteydenotot tehtäisiin pääkonttoreiden kautta (...). Tämä sen vuoksi, että R(ochen) USA:ssa olevaa yhtiötä oli pyydetty luovuttamaan asiakirjoja, jotka liittyivät sitruunahappoon (liittyvään tutkimukseen). Olimme lisäksi huolissamme siitä, että EY:n komissio saattaisi ryhtyä toimenpiteisiin kesälomien jälkeen, vaikkakaan USA:n tilanteella ei tällä hetkellä ole vaikutusta Euroopan tilanteeseen."

(Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(453) Kuten tavallista, valmistajat arvioivat toteutuneita myyntivolyymeja (ajanjaksolla tammi-kesäkuu 1995) ja kokonaismarkkinoita (heinä-joulukuu).

(454) Euroopassa kokonaiskysyntä oli pudonnut ja kiinalaisten tuotteiden määrä oli lisääntynyt nopeasti. Toisin kuin Euroopassa saatavilla olevia markkinoita koskevassa ennusteessa, jossa esitetään 11078 tonnia vuodeksi 1995, arviota olikin laskettava alaspäin 9500 tonniin. Takeda toteaa, että "... yhtiöiden myyntikiintiöitä oli alennettu 11 päivänä elokuuta pidetyssä alueellisessa kokouksessa, mihin myyntiyhtiömme mukautui, ja neljä yhtiöitä olivat jo sopineet vähennyksistä myyntimääriin". (Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(455) Toisin kuin BASF, joka väittää, että hinnat olivat tuolloin pudonneet vain 15:een Saksan markkaan kilolta, Takedan 24 päivänä elokuuta pidetyssä kokouksessa laatimasta muistiosta käy ilmi, että alueellisessa kokouksessa neljän valmistajan sopimat 24-23,50 Saksan markan vähimmäiskilohinnat vahvistettiin. Itse asiassa Roche esitti ennusteen siitä, että Euroopassa hintana pysyisi 24 Saksan markkaa / kg.

(456) Takedan ja Rochen keskenään pitämässä erillisessä kokouksessa Takeda esitti jopa sopimuksen uudelleenarviointia ja tarkistamista, mihin Roche vastasi, että "nykyinen järjestelmä ei ollut ongelmallinen ja että kaksi muuta yhtiöitä eivät suostuisi muutoksiin." (Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

(457) Siitä, missä vaiheessa C-vitamiinia koskeva sopimus tarkasti ottaen kariutui, ei ole asiakirjoja, mutta vuoden 1996 puolivälissä Rochen alin hinta oli pudonnut noin 20:een Saksan markkaan kilolta (listahinta 25 Saksan markkaa / kg).

(458) C-vitamiinin hintatason kehitys sinä aikana, kun kartelli oli olemassa, ja sen jälkeen, kun se päättyi, esitetään liitteen taulukossa VIII.

1.4.8 D3 VITAMINI

1.4.8.1 Kartellin synty

(459) Solvay Pharmaceuticalin ja Rochen antamissa selostuksissa tarkastellaan kartellijärjestelyjen synnyn taustalla olevia tapahtumia vastakkaisista näkökulmista. Roche pitää kartellin alkuunpanijana Solvaytä, joka oli sen mukaan jo vuonna 1992 alkanut ottaa (onnistumatta) yhteyttä muihin valmistajiin kannustaakseen niitä muodostamaan kartellin. Roche väittää - toisin kuin Solvay - ettei sillä ollut juurikaan halua nostaa sellaisenaan myytävän D3-vitamiinin hintaa ylöspäin. Se kertoo pyrkineensä pitämään D3-vitamiinin hintaedun AD3-yhdistelmissä alhaisena lisätäkseen siten paljon tuottavamman A-vitamiinin myyntiään AD3-yhdistelmissä. (Tosiasiassa niinkin varhaisessa vaiheessa kuin maaliskuussa 1991 Rochen politiikkaa D3-vitamiinin osalta kuvattiin seuraavanlaiseksi: "Hintatavoitteet ja hintojen korotukset on koordinoitava A-vitamiinin kanssa (AD3). Sovitut hinnat on pantava ehdottomasti täytäntöön". (Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)) Rochen mukaan Solvay oli sinnikäs ja taivutteli lopulta muut kokoontumaan yhteen alkuvuodesta 1994.

(460) Aluksi Solvay sivuutti kysymyksen siitä, mikä yhtiö aloitti kartellin. Kuitenkin Solvay toteaa niissä huomautuksissaan, jotka se toimitti väitetiedoksiannon jälkeen, että se oli viimeinen D3-vitamiinin valmistaja, johon otettiin yhteyttä A-vitamiinin valmistajien käynnistämää kartellia varten (Roche, RPAN ja BASF). Solvay väittää, että kaksi A- ja D3-vitamiinia sekä muita vitamiineja valmistavaa merkittävää kilpailijaa olivat kumpikin uhka sille ja että ne saattoivat pakottaa sen vetäytymään markkinoilta polkemalla D3-vitamiinin hintaa. Solvay oli päättänyt vuonna 1990, ettei se pyrkisi uudelleen A-vitamiinin markkinoille, ja sille jäi ainoastaan D3-vitamiinin valmistus. Roche oli lakannut toimittamasta Solvaylle A-vitamiinia vuonna 1991. Samoihin aikoihin BASF:stä, joka oli aiemmin ostanut D3-vitamiinin tuotannon Solvayltä, tuli itsenäinen D3-vitamiinin valmistaja, minkä myötä Solvayn myynti putosi 25 prosenttia.

(461) Riippumatta siitä, kenen aloitteesta kartelli perusteltiin, selvää on, että kolme tuottajaa aloittivat tapaamisensa suunnilleen alkuvuodesta 1994 sopiakseen muodollisesti D3-vitamiinin kartellijärjestelyistä.

(462) Ensimmäisessä kokouksessa, joka pidettiin luultavasti 11 päivänä tammikuuta 1994 Baselissa, olivat mukana Roche, BASF ja Solvay. Tässä alustavassa tapaamisessa yhtiöt paneutuivat maailman D3-vitamiinin kokonaiskysynnän ja kunkin oman osuuden määrittämiseen. Päätettiin yksimielisesti, että Solvaylle kuuluisi 41, Rochelle 38 ja BASF:lle 21 prosenttia.

(463) Kolme valmistajaa sopivat siitä, että ne pyrkisivät säilyttämään tilanteen vakaana niin, ettei kukaan yrittäisi viedä muilta markkinaosuuksia hinnanalennuksilla. Vuonna 1994 ne arvioivat D3-vitamiinin (rehulaatu) maailmanmarkkinoiden olevan noin 1450 tonnia, ja se oli määrä jakaa seuraavasti: Solvay 600 tonnia, Roche 550 tonnia ja BASF 300 tonnia. Lääkelaadun markkinat oli määrä jakaa puoliksi Solvayn ja Rochen välillä, koska BASF ei valmistanut sitä. Kullekin alueelle sovittiin myös vähimmäis- ja tavoitehinnat.

1.4.8.2 Volyymikiintiöt

(464) Osapuolet asettivat maailmaa, Eurooppaa ja Yhdysvaltoja varten sellaiset vuosittaiset määrätavoitteet, jotka perustuivat osapuolten ennusteisiin kokonaismarkkinoista ja kullekin kuuluvan osuuden säilyttämiseen.

(465) Järjestelmän toiminta voidaan todeta seuraavista:

- Asiakirja, jossa verrataan vuoden 1994 ensimmäisellä puoliskolla toteutunutta myyntiä ja kunkin valmistajan tavoitetta ja tulosta indeksoituna.

- Asiakirja, jossa näkyvät toteutuneet määrät vuodelta 1995 koko maailmassa ja kullakin alueella (Eurooppa on jaettu edelleen siten, että Ranskaa ja Saksaa koskevat luvut näkyvät erikseen). Niitä verrataan vuoden 1994 ("Real '94") ja vuoden 1996 tavoitteisiin, jotka perustuvat samankokoisiin kokonaismarkkinoihin (1600 tonnia) kuin vuonna 1995. Huom. I on Roche; II on BASF; III on Solvay Pharmaceutical, ja IV on Rhône-Poulenc (joka on sisällytetty Solvayn osuuteen).

1.4.8.3 Tavoite- ja vähimmäishinnat

(466) Vuoden 1994 toisella neljänneksellä valmistajat sopivat Eurooppaa varten 25 Saksan markan listahinnasta ja 23,50 Saksan markan vähimmäishinnasta. Listahinta pidettiin samana vuoden 1995 ajan, mutta alinta hintaa nostettiin 24:ään Saksan markkaan, ja korotus astui voimaan 1 päivänä huhtikuuta, ja samalla hinnoista sovittiin kunkin maan valuutassa (82 Ranskan frangia, 24500 Italian liiraa, 2000 Espanjan pesetaa, 9,80 Englannin puntaa, 495 Belgian frangia, 27 Alankomaiden guldenia). Elokuussa 1997 valmistajat sopivat listahintojen korottamisesta 20 prosentin hintaan 30 Saksan markkaa / kg.

1.4.8.4 Kartellin kokoukset

(467) Kolmen valmistajan väliset kokoukset pidettiin kaksi kertaa vuodessa, ja kukin jäsen huolehti vuorotellen niiden järjestämisestä eri maissa. Yleensä kokouksia pidettiin yksi helmikuussa ja toinen syyskuussa.

(468) Rhône-Poulenc ei ollut mukana kokouksissa, mutta sille tiedotettiin niistä ennakkoon. Se toimitti etukäteen Solvaylle tarpeelliset tiedot, ja sille tiedotettiin jälkikäteen puhelimitse tuloksista.

(469) Jokainen kokous pidettiin saman kaavan mukaan. Järjestäjä aloitti paljastamalla omat myyntilukunsa (volyymina) edeltäviltä joko 6 tai 12 kuukaudelta, kuinka parhaaksi katsottiin. Sen jälkeen muutkin ilmoittivat omat myyntilukunsa.

(470) Myös arvioita markkinoiden tulevasta koosta tehtiin ja niistä sovittiin. Tämän markkinakatsauksen perusteella osallistujat pystyivät vertailemaan tuloksia tavoitteisiin ja jakamaan volyymikiintiöitä seuraavalle jaksolle sovittujen markkinaosuuksien mukaisesti. Myös listahinnoista ja vähimmäishinnoista sovittiin näissä kokouksissa.

1.4.8.5 Kartellin toiminta vuosina 1994-1998

(471) Tämän Solvayltä saadun aineiston perusteella voidaan saada kattava kuva kartellissa vuosien kuluessa tapahtuneesta kehityksestä.

(472) Tammikuussa 1994 pidetyssä ensimmäisessä kokouksessaan valmistajat vahvistavat vuoden 1994 toiselle neljännekselle aluekohtaisen listahinnan ja alimman hinnan, joista ensimmäinen oli 25 Saksan markkaa ja jälkimmäinen 23,50 Saksan markkaa. (Solvayn muistion kulmaan on kirjoitettu käsin "BASF ilmoittaa ensin hintansa").

(473) BASF:n kotimaan myyntiyhtiöilleen osoittamissa hinnoitteluohjeissa, jotka oli annettu 9 päivänä maaliskuuta 1994 toiselle neljännekselle, kehotetaan myyntiyhtiöitä olemaan myymättä 23,50 Saksan markan vähimmäishintaa halvemmalla 1 päivän huhtikuuta jälkeen. Kuitenkin sitä, että Solvay markkinoi tuotetta ainoastaan edustajien kautta pidettiin jatkuvasti esteenä hinnankorotusten läpimenolle.

(474) Valmistajat muuttivat 9 päivänä helmikuuta 1995 edellisen vuoden volyymilukuja. Rehulaadun markkinat vuodelle 1995 arvioitiin 1490 tonniksi, ja markkinat oli määrä jakaa yhtiöiden kesken seuraavasti: Roche 565, BASF 325 ja Solvay 600 tonnia.

(475) Sovittiin muun muassa yhteisön eri maiden markkinoilla sovellettavista hinnoista. Saksassa listahinnaksi määrättiin 25 Saksan markkaa ja vähimmäishinnaksi 24 Saksan markkaa 1 päivästä huhtikuuta 1995 alkaen, mikä käy ilmi BASF:n vuoden 1995 toiselle neljännekselle antamista hinnoitteluohjeista.

(476) Maaliskuun 20 päivänä 1996 valmistajat muuttivat lukujaan vuodelle 1995. Vuoden 1996 markkinoiden arvioitiin vastaavan vuoden 1995 toteutunutta tasoa (1600 tonnia). Vuodelle 1996 määrättiin tavoitteet (Maailma: Roche 600, BASF 350 ja Solvay (mukaan lukien Rhône-Poulenc) 650; Länsi-Eurooppa: 150, 100 ja 240, järjestys kuten edellä).

(477) Kolmenvälisessä kokouksessa 14 päivänä helmikuuta 1997 kävi ilmi, että rehulaadun toteutunut myynti maailmassa (1541 tonnia) vuonna 1996 alitti tuolle vuodelle ennakoidun kysynnän, joka oli 1600 tonnia.

(478) Roche ilmoitti 10 päivänä heinäkuuta 1997 Solvayn kanssa Baselissa pidetyssä kahdenvälisessä kokouksessa Solvaylle, että se oli valmis hyväksymään 20 prosentin hinnankorotuksen, jota Solvayn oli määrä johtaa Euroopassa: Roche "huolehtisi" siitä, että BASF ja Rhône-Poulenc noudattivat D3- ja AD3-yhdistelmätuotteiden hinnankorotuksia.

(479) Kolmenvälisessä kokouksessa 2 päivänä elokuuta 1997 käytiin keskusteluja tästä hinnankorotuksesta, josta Solvayn oli määrä ilmoittaa syyskuussa ja joka oli tarkoitus toteuttaa 1 päivänä lokakuuta. Solvay ilmoitti korotuksesta odotusten mukaisesti Ernährungsdienst-lehdessä 23 päivänä elokuuta 1997: esimerkkinä käytetyn tuotteen, Duphasol D3500:n, hinnan oli määrä nousta 25:stä Saksan markasta 30:een Saksan markkaan kilolta.

(480) Tässä kokouksessa Roche ilmoitti muille osanottajille, että Yhdysvalloissa aloitettujen kartellitutkimusten vuoksi yhtiöille annettiin ohjeeksi lopettaa säännölliset kokoukset; yhteyksiä kuitenkin jatkettiin kahdenväliseltä pohjalta: Solvay kokosi tietoja BASF:lta 4 päivänä helmikuuta 1998 ja esitti saadut tulokset Rochelle huhtikuussa ja BASF:lle 25 päivänä kesäkuuta 1998.

1.4.8.6 Rhône-Poulencin osallisuus

(481) Vaikka Rhône-Poulenc ei itse valmistanut D3-vitamiinia, sillä oli yhtenä AD3-yhdistelmätuotteen suurimpana toimittajana erityinen syy olla kiinnostunut keskustelujen lopputuloksesta.

(482) Solvayn mukaan kokouksia Rhône-Poulencin kanssa pidettiin noin kahdesti vuodessa. Solvay keräsi Rhône-Poulencilta tiedot ennen BASF:n ja Rochen kanssa pidettyjä kolmenvälisiä kokouksia ja kertoi Rhône-Poulencille kokouksen tuloksista.

(483) Rhône-Poulencille osoitettiin kiintiö (joka sisältyi Solvayn osuuteen ja näkyy kiintiöitä kuvaavassa taulukossa joko IV:nä tai IIIa:na). Rhône-Poulencin on täytynyt olla tietoinen kiintiöjaosta (se antoi omat lukunsa Solvaylle), ja, kuten Solvay tähdentää, "sillä oli Solvayn suuntaan aktiivinen rooli sikäli, kuinka Rochen ja BASF:n kanssa toimittaisiin". (Alkuperäinen teksti on englanninkielinen.)

1.4.9 H-VITAMIINI (BIOTIINI)

1.4.9.1 Kartellin synty ja perustoiminta-ajatus

(484) Alkuvuodesta 1990 biotiinin hinta oli laskussa. Rochen edustajat olivat kertoneet japanilaisille yhtiöille Japaniin säännöllisin väliajoin tekemiensä vierailujen aikana, että näiden olisi tehtävä Rochen kanssa yhteistyötä ja vältettävä tarpeetonta kilpailua.

(485) Rochen johtajat olivat Tanabe-yhtiöön tekemiensä, teknisiä kysymyksiä koskevien henkilökohtaisten vierailujen aikana ottaneet alustavasti esiin mahdollisuuden tavoitehintojen sopimisesta biotiinille. Tanabe viittaa myös maaliskuussa ja toukokuussa 1991 pidettyihin myöhempiin kokouksiin, joissa Roche yritti sopia tavoitehinnoista.

(486) Euroopassa Roche ilmaisi toiveensa suorasukaisemmin: Merckin mukaan Roche vaati, että sen (Merckin) olisi tultava "biotiini-kokoukseen", jossa Merck edustaisi BASF:ää, sillä jälkimmäinen osti lähes kaiken Merckin tuotannon yhteistuotantojärjestelyjen vuoksi; BASF:ää ei itsessään kutsuttu paikalle, koske se ei ollut biotiinin valmistaja.

(487) Ensimmäinen tiedossa oleva viiden valmistajan monenvälinen kokous pidettiin Luganossa Sveitsissä 14 päivänä lokakuuta 1991 puheenjohtajana toimineen Rochen aloitteesta(27). Osanottajina oli edustajia seuraavista yrityksistä: Roche, Lonza, Merck, Sumitomo ja Tanabe.

(488) Rochen edustajat pyysivät aluksi osanottajia paljastamaan, kuinka paljon kukin oli myynyt biotiinia tiettynä ajanjaksona (joka oli luultavasti edellinen vuosi) Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja muualla maailmassa. Suullisesti kerrotut luvut annettiin puhtaana biotiinina; siten jokaisen valmistajan oli muutettava miedompaa tuotettaan koskeva myyntinsä vastaamaan sataprosenttisen tuotteen myyntiä.

(489) Myyntitietojen vaihtamisen tarkoituksena oli päästä yksimielisyyteen viiden valmistajan maailmanmarkkinaosuuksien jäädyttämisestä saatavilla olleilla markkinoilla (maailman kokonaismyynti, josta vähennetään korealaisen valmistajan, Il Sungin osuus).

(490) Rochen mukaan osanottajien välinen merkittävä epäluottamus esti heitä pääsemästä yksimielisyyteen mekanismista tavoitemäärien asettamiseksi perättäisissä neljännesvuoden ja puolenvuoden jaksoissa. Tanabe vahvistaa, että osanottajat eivät päässeet yksimielisyyteen jatkuvasta mekanismista tavoitemäärien asettamiseksi. Merck toteaa kuitenkin, että Rochen vuonna 1992 odotettavissa olevia markkinoita koskeneen ennusteen perusteella sovittiin kunkin tuottajan myyntivolyymeista. Tämä ilmenee asiakirja-aineistosta.

(491) Merck ja Roche antoivat BASF:lle (vaikka se ei ollut mukana biotiinikokouksissa) kattavan selvityksen viiden valmistajan välillä tehdystä sopimuksesta, ja BASF kirjasi yksityiskohdat tarkasti paperille. Kaikki osanottajat kuitenkaan eivät olleet tietoisia BASF:n epäsuorasta osallisuudesta.

(492) Taulukossa "Biotiinin (100 %) markkinaosuudet kilpailussa" näkyy kartellijärjestelyn lähtökohta. Kursivoidut sarakkeet ovat alkuperäisessä asiakirjassa käsin kirjoitettuja merkintöjä.

>TAULUKON PAIKKA>

(493) Järjestelyn lähtökohtana on, että markkinoiden arvioitiin kasvavan Yhdysvalloissa 4-5 prosenttia, Euroopassa 2 prosenttia ja Aasiassa 7 prosenttia. Vasemmassa alanurkassa on käsin kirjoitettu merkintä:

"Basisjahr 90 + 10 % = 92

Budget 92 gemacht; Wirkung auf Japan

MERCK + BASF will nicht zurückfallen, wenn andere steigen (fair burden sharing)."

(Lähtövuosi 90 + 10 % = 92

Budjetti '92 tehty; vaikutus Japaniin

MERCK + BASF nostavat, jos muutkin nostavat (fair burden sharing).

(494) Muistiinpanoihin sisältyy myös yksityiskohtaisia laskelmia kartellissa nimellisesti Merckille osoitetun 2400 kilon (tai 3500 kilon) kiintiön jakamisesta Merckin ja BASF:n välillä: 2500 kilosta BASF:n osuus on 2300 kiloa ja Merckin osuus 300 kiloa; Euroopan osalta jaossa BASF:lle kuului 1400 ja Merckille 160.

1.4.9.2 Lista- ja vähimmäishinnat

(495) Ensimmäisessä kokouksessa osapuolet sopivat myös lista- ja vähimmäishinnoista, jotka annettiin Euroopassa Saksan markkoina kiloa kohti 2-prosenttisen rehulaatuun kuuluvan biotiinin ja 100-prosenttisen puhtaan elintarvikelaatuun kuuluvan biotiinin osalta. Kuten BASF:n muistiinpanoista ilmenee, suunnitelmissa oli hinnan nostaminen kahdessa vaiheessa: 1 päivänä tammikuuta ja 1 päivänä huhtikuuta 1992. Elintarvikelaatuun kuuluvan 2-prosenttisen liuoksen toimitushinnat olivat:

>TAULUKON PAIKKA>

100-prosenttisen lääkelaadun hinnat olivat:

>TAULUKON PAIKKA>

(Merckin vahvistama tieto ohjehintojen soveltamista koskevien asiakirjojen perusteella.)

(496) Sekä tätä kokousta ennen että sen jälkeen Merckin edustaja oli yhteydessä biotiinista vastanneisiin BASF:n myyntijohtajiin saadakseen käsiinsä tarpeellisia tietoja markkinoista ja tiedottaakseen heille neuvottelujen tuloksista.

1.4.9.3 Kartellin kokoukset

(497) Jatkossa kokouksia pidettiin noin kaksi kertaa vuodessa myyntitietojen vaihtamiseksi ja biotiinin hinnoittelusta käytäviä neuvotteluja varten. Käytössä ei ollut kehittynyttä markkinaseurantaa eikä raportointijärjestelmää, kuten muiden vitamiinien yhteydessä.

(498) Tavanomainen käytäntö oli, että Hoffmann-La Rochen edustaja soitti etukäteen muille valmistajille kutsuakseen heidät seuraavaan kokoukseen: näiden puhelinsoittojen aikana hän sai tietää muiden valmistajien toteutuneen myynnin puhtaana biotiinina edeltävän kolmen (tai kuuden) kuukauden ajalta.

(499) Rochen mukaan useissa seuraavissa monenvälisissä kokouksissa oli osallistujia korkealta tasolta; Rochen valtuuskuntaa johti sen vitamiineista vastaava markkinointijohtaja. Näiden kokousten pitäminen sellaisissa paikoissa, kuten Baur au Lac Hotel Zürichissa ja President Hotel Genevessä on omiaan osoittamaan osanottajien kuuluneen korkean tason johtajistoon.

(500) Tanaben kuvauksen mukaan kokoukset pidettiin tavallisesti saman kaavan mukaisina kuin ensimmäinen käynnistävä kokous. Toisinaan kuultiin valituksia jonkun osanottajan käyttäytymisestä markkinoilla; ne esitettiin syytöksinä alhaiseen hintaan myymisestä tai jonkun asiakkaan houkuttelemisesta edullisella hinnalla.

(501) Virallisten monenvälisten kokousten lisäksi biotiinimarkkinoista käytiin satunnaisesti keskusteluja Rochen, Lonzan, Sumitomon ja Tanaben väliseen tavanomaiseen liiketoimintaan kuuluvien kahdenvälisten kokousten yhteydessä tai niiden ohessa.

(502) Roche on maininnut kolme korkean tason kokousta Luganossa pidetyn käynnistävän ensimmäisen kokouksen lisäksi (7 päivänä huhtikuuta 1992 Zürichissä, 25 päivänä elokuuta 1992 Narassa Japanissa ja alkuvuodesta (itse asiassa 25 päivänä tammikuuta) 1993 Genevessä), mutta se toteaa, että useita muitakin samaa kaavaa noudattavia ja samojen osanottajien välisiä kokouksia pidettiin.

(503) Tanabe kuvaili näitä kokouksia ja vielä kahta muutakin, jotka pidettiin 26 päivänä lokakuuta 1993 Osakassa, Japanissa ja 19 päivänä huhtikuuta 1994 Tokiossa, ja niistä jälkimmäinen oli viimeinen sen muistama monenvälinen istunto. Merck mainitsi vielä Zürichissä vuonna 1993 pidetyn kokouksen.

(504) Sumitomo siis kieltää, että sen työntekijät olisivat syyllistyneet toimintaan, jonka voitaisiin katsoa olevan 81 artiklan vastaista. Se myöntää osallistuneensa ainoastaan kahteen täysistuntoon kilpailijoidensa kanssa (Narassa 25 päivänä elokuuta 1992 ja Genevessä 25 päivänä tammikuuta 1993), ja Genevessä pidetystä kokouksesta se väittää, että sen edustaja yllätettiin tuolloin, koska Rochen lisäksi läsnä oli muitakin, vaikka Rochen kanssa oli sovittu vaarattomasta kahdenkeskisestä liiketapaamisesta. Sumitomo väittää, että sen edustaja piti näitä odottamattomia kokouksia epämiellyttävinä ja aihetta sopimattomana.

(505) Kuitenkin muut valmistajat (Roche, Tanabe ja Merck) ovat maininneet Sumitomon olleen säännöllisesti mukana kokouksissa, ja Tanabe itse asiassa kertoo aina jakaneensa Japanissa pidettyjen kokousten kustannukset Sumitomon kanssa.

1.4.9.4 Kartellin toiminta vuosina 1991-1994

(506) Biotiinin markkinahinta nousi lähes heti lokakuussa 1991 pidetyn ensimmäisen kartellikokouksen jälkeen, ja sen jälkeen se pysyi suhteellisen vakaana koko kartellin olemassaolon ajan.

(507) Tanaben komissiolle toimittamissa sisäisissä asiakirjoissa viitataan toistuvasti tavoitehintaan, ja vaikka ymmärrettävistä syistä sopimukseen ei viitata, on ilmeistä, että kyseessä ovat kartellikokouksissa sovitut tavoitehinnat. Tanabe ilmoitti ravintolaatuun kuuluvaa 2-prosenttista liuosta koskevat tavoitehinnat tavallisesti Saksan markkoina tai Ranskan frangeina kiloa kohti.

(508) Vuoden 1993 alusta(28) tavoitteet annettiin maakohtaisesti paikallisessa valuutassa eikä koko Euroopalle yhteisesti. Tärkein syy muutokseen oli valuuttakurssivaihtelujen aiheuttaman hinnan ilmoittamiseen ainoastaan Saksan markoissa liittyvän epävarmuuden välttäminen.

(509) BASF:n 25 päivänä kesäkuuta 1993 kotimaan myyntiyhtiöille antamien hinnoitteluohjeiden mukaan biotiinin hinta oli vakiintunut ja jopa kohonnut vuoden 1994 toisella neljänneksellä: hinnan odotettiin nousevan edelleen, koska Rochen oletettiin soveltavan "hinta ennen määrää" -politiikkaa.

(510) Markkinahinta alkoi pudota kuitenkin vuoden 1994 keskivaiheilla osittain korealaisen tuonnin vuoksi(29). Tanaben kokousselostuksen mukaan sekä se että Sumitomo joutuivat kokouksissa Rochen arvostelun kohteeksi, koska ne eivät olleet noudattaneet hintatavoitteita.

(511) Vuoden 1994 ensimmäisen neljänneksen lopussa BASF raportoi valmistajien myyneen Euroopassa seuraavilla hinnoilla:

>TAULUKON PAIKKA>

(512) BASF kuitenkin ennusti, että Roche pysyisi tinkimättömästi hinnoittelussaan ja että muut yrittäisivät korottaa hintojaan.

(513) Roche väittää, että sopimuksen toteuttaminen oli käytännössä lopetettu alkuvuodesta 1994. Tokiossa 19 päivänä huhtikuuta 1994 pidetty kokous oli viimeinen biotiinia koskeva monenvälinen kokous, vaikkakaan Roche ei kiellä, etteikö johdon tasolla myöhemmin käydyissä teknisiin kysymyksiin liittyneissä kahdenvälisissä kokouksissa olisi vaihdettu tietoja markkinahinnoista. Tanabe sanoo, ettei se voi sulkea pois sitä, että Rochen kanssa pidetyissä kokouksissa on saatettu käydä keskusteluja biotiinimarkkinoista. Merck ja Lonza ilmoittavat, että rikkominen oli päättynyt huhtikuussa 1994.

(514) Vaikka yhteydenpito on saattanut olla huhtikuun 1994 jälkeen satunnaista, Tanabe myöntää, että se jatkoi tavoitehintojen soveltamista tammikuuhun 1995 asti. Se esittää eurooppalaiselle tytäryhtiölle 29 päivänä joulukuuta 1994 antamissaan ohjeissa, että markkinahinnan putoaminen johtuu Sumitomon ja Lonzan ankarasta kilpailusta. Tanabe kehottaa tytäryhtiötä pitäytymään 2-prosenttisen biotiinin osalta asianomaisen kansallisen valuutan mukaisissa tavoitehinnoissa. Tanaben mukaan se sai tietää tavoitehinnoista puhelimitse Rochelta.

(515) Merck toteaa, että Rochen vuoden 1995 aikana uudessa pääkonttorissaan järjestämässä kokouksessa Merckin edustajat olivat ilmoittaneet, että Merck ei ollut enää halukas osallistumaan kokouksiin. Lonza ilmoitti samasta asiasta.

(516) Rochen ja Sumitomon välisistä kokouksista 14 päivänä kesäkuuta 1994 sekä 30 päivän marraskuuta ja 9 päivän joulukuuta 1995 välisenä aikana Roche väittää, että niissä käsiteltiin ainoastaan biotiinin valmistuksessa tärkeän esivalmisteen tiolaktonin toimituksia Sumitomolta Rochelle.

1.4.9.5 BASF:n osallisuus

(517) BASF ei itse valmista biotiinia eikä se ollut mukana monenvälisissä kokouksissa; se hankkii tarvitsemansa biotiinin (Merckiltä) ja myy sitä edelleen rehuntuottajille. Merck väittää, että koska se oli tehnyt BASF:n kanssa yksinoikeuteen perustuvia yhteistuotantojärjestelyjä, se edusti jälkimmäistä kartellikokouksissa. Merck kertoo olleensa yhteydessä kahteen BASF:n työntekijään, jotka olivat myös mukana muita vitamiineja koskevissa kartellikokouksissa.

(518) BASF ei komissiolle antamassaan lausumassa maininnut lainkaan Merckille annettua valtuutusta edustaa sitä kokouksissa; kuitenkin se antoi vapaaehtoisesti tiedoksi, että 22 päivänä lokakuuta 1991 Merckin ja BASF:n edustajat tapasivat Ludwigshafenissa ilmeisestikin biotiinin yhteistuotantojärjestelyjen tiimoilta. Tämä tapahtui vain viikon kuluttua Luganossa pidetystä ensimmäisestä tiedossa olevasta monenvälisestä kokouksesta. Sen lisäksi, että Merck kertoi BASF:lle biotiinia koskeneesta markkinaosuuksien jaosta, se "kertoi (BASF:ää edustaneelle) [...]:lle niistä hinnoista, joilla BASF:n olisi myytävä biotiinia, ja ilmoitti hänelle huhtikuun 1 päiväksi 1992 määrätystä hinnankorotuksesta".

(519) BASF:n yksityiskohtaiset kokousmuistiinpanot ja kiintiöjärjestelmää koskevat laskelmat ja jatkolaskelmat ovat komission hallussa. BASF oli itse suoraan yhteydessä Rocheen.

1.4.10 BEETAKAROTEENI JA KAROTENOIDIT

1.4.10.1 Kartellien synty ja perustoiminta-ajatus

(520) Rochen ja BASF:n välillä oli yhteyksiä jo vuonna 1991(30). Kummankin yhtiön edustajat tapasivat 22 päivänä tai 23 päivänä syyskuuta 1992 Baselissa sopiakseen beetakaroteenimarkkinoiden jakamisesta.

(521) Osapuolet sopivat, että BASF voisi lisätä 21 prosentin markkinaosuuttaan 1 prosentilla vuodessa vuoteen 2001 asti, jolloin se saavuttaisi 30 prosentin osuuden. Aluekohtainen osuuksien vaihtelu oli sallittua, mikäli kokonaiskiintiötä ei ylitetty; kaikki kiintiöiden ylitykset oli korvattava vahinkoa kärsineeltä osapuolelta tehtävin ostoin. Järjestelyihin ryhdyttiin myös tulevien hinnankorotusten koordinoimiseksi.

1.4.10.2 Beetakaroteenikartellin kokoukset vuodesta 1992

(522) Neljännesvuosittaiset beetakaroteenikokoukset pidettiin Baselissa samassa paikassa ja samaan aikaan kuin A- ja E-vitamiineja koskevat kartellikokoukset. Osapuolet laativat samoin kuin A- ja E-vitamiinien yhteydessä yksityiskohtaisen budjetin, vertasivat toteutuneita myyntejä budjetoituihin kiintiöihin, esittivät arvioita markkinoiden tulevasta kasvusta ja sopivat hinnankorotusten ajankohdasta ja suuruudesta.

1.4.10.3 Karotenoidien ottaminen mukaan kartellijärjestelyihin vuodesta 1993: kantaksantiini ja astaksantiini

(523) Karotenoidit luokitellaan niiden eläinten elimistössä tuottaman värin perusteella; kantaksantiinista ja sintranaksantiinista syntyy punainen tai kultainen väri eläimen lihaan, ja niitä kutsutaankin punaisiksi karotenoideiksi, kun taas lohille ja muille kaloille syötetty astaksantiini tekee niistä vaaleanpunaisia, ja se tunnetaankin vaaleanpunaisena karotenoidina.

(524) Kuten beetakaroteeninkin osalta, Roche hallitsi karotenoidimarkkinoita vuoden 1990 alkupuolelle saakka. BASF oli vuoteen 1993 mennessä lisännyt osuuttaan punaisista karotenoideista noin 33 prosenttiin (tuolloin se ei valmistanut vaaleanpunaista karotenoidia astaksantiinia).

(525) Roche toivoi voivansa rajoittaa BASF:n osuutta punaisten karotenoidien markkinoista. BASF katsoi omasta puolestaan tarvitsevansa Rochen hyväksynnän, jotta se voisi saada (vaaleanpunaisen) astaksantiinin markkinoista itselleen osan.

(526) Kummatkin valmistajat tapasivat Baselissa toukokuussa 1993 ja sopivat, että BASF:n on aluksi supistettava osuuttaan punaisista karotenoideista 29 prosenttiin vuonna 1994, minkä jälkeen se voi lisätä kiintiötään 1-2 prosenttia vuosittain, kunnes yläraja saavutetaan vuonna 2002.

(527) Elokuussa 1994 valmistajat sopivat aikataulusta BASF:n hallitulle mukaantulolle (vaaleanpunaisen) astaksantiinin markkinoille, minkä vuoksi se oli rakentamassa uutta tuotantolaitosta, joka oli määrä ottaa käyttöön vuonna 1996.

(528) Aluksi BASF:n osuuden astaksantiinin markkinoista oli määrä olla 4 prosenttia vuonna 1996, ja osuus kasvaisi asteittain 20 prosenttiin vuoteen 2002 mennessä: se olisi 7 prosenttia vuonna 1997, 9 prosenttia vuonna 1998, 14 prosenttia vuonna 1999, 16 prosenttia vuonna 2000 ja 18 prosenttia vuonna 2001. Sillä aikaa, kun BASF rakensi uutta tuotantolaitostaan, Rochen oli määrä toimittaa BASF:lle astaksantiinia tuotantoa edeltävää markkinointia ja kokeita varten.

(529) Todellisuudessa BASF:n tuotantolaitos, jonka oli määrä aloittaa toimintansa vuonna 1996, ei valmistunut ennen vuotta 1999, eikä vaaleanpunaista karotenoidia koskevaa sopimusta pantu täytäntöön.

(530) Karotenoidikokouksia pidettiin neljännesvuosittain samassa yhteydessä kuin beetakaroteenikokouksia, ja niissä olivat mukana pääosin samat henkilöt. Joinakin vuosina kokouksia pidettiin useammin.

1.4.10.4 Budjetit

(531) Kumpikin valmistaja on toimittanut komissiolle budjettitietoja tai -taulukoita, joista ilmenee, kuinka seurantajärjestelmä beetakaroteenin (ja karotenoidien) volyymien valvomiseksi toimi. BASF on toimittanut kattavan aineiston, johon sisältyy ajanjakso vuodesta 1992 loppuvuoteen 1998 asti.

(532) Budjettitaulukot noudattavat enimmäkseen samaa kaavaa, ja niitä on ilmeisesti saatettu usein ajan tasalle. Seuraavat edustavat beetakaroteenia:

- BASF:n ja Rochen arvioidun ja toteutuneen ("Plan" ja "Ist") myynnin vertaaminen kullakin maantieteellisellä alueella (Eurooppa jakautuu Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Skandinaviaan, Länsi-Eurooppaan, Iberian niemimaahan, Etelä- ja Keski-Eurooppaan jne.) kaudella tammi-kesäkuu 1996,

- kunkin valmistajan budjettiesitys vuodelle 1997,

- taulukko (täytetty käsin), josta ilmenee kunkin valmistajan toteutunut myynti vuosina 1992, 1993 ja vuoden 1994 ensimmäisellä puoliskolla; "budjetti" vuodelle 1994 ja alustava budjettiesitys vuodelle 1995 (siihen sisältyy myös punaisia karotenoideja koskevaa tietoa),

- Asiakirja, joka on otsikoitu "Sales estimate pr 18/10-98", josta ilmenee, että järjestelyt olivat vuoden 1998 lopussa yhä toiminnassa.

1.4.10.5 Kartellijärjestelyjen jatkuminen vuoden 1997 jälkeen

(533) Säännölliset operatiiviset kokoukset beetakaroteenin ja karotenoidien osalta jatkuivat ainakin syksyyn 1997. Roche kertoo, että viimeinen operatiivinen kokous pidettiin loppuvuodesta 1997 tai alkuvuodesta 1998. Tuolloin osapuolet olivat alkaneet huolestua siitä, että heidän tiheä yhteydenpitonsa voi saada kilpailuviranomaisten ei-toivotun mielenkiinnon heräämään. Yhdysvalloissa vitamiinimarkkinoita koskevat tutkimukset oli jo käynnistetty.

(534) Sen sijaan, että kartelli olisi heti lopetettu, yhä tuolloinkin päätettiin, että tavattaisiin vain harvemmin ja suurempaa varovaisuutta noudattaen. Roche kertoo, että viimeinen kokous, jossa vaihdettiin myyntitietoja mutta ei asetettu tavoitehintoja, pidettiin 27 päivänä maaliskuuta 1998. Myöhemmin vuonna 1998 myyntitietoja vaihdettiin postitse (luultavasti kotiosoitteisiin) samalla tavoin kuin tapahtui A- ja E-vitamiineja koskevien sopimusten yhteydessä. BASF kertoo, että sopimista jatkettiin tällä tavoin loppuvuoteen 1998 asti.

1.5 TODISTUSAINEISTON LUONNE JA LUOTETTAVUUS

(535) Käsiteltävässä tapauksessa valtaosa kartelliin osallistuneista yrityksistä on myöntänyt olleensa osallisena lainvastaisessa hintojen sopimisessa ja markkinoiden jakamista koskeneissa järjestelyissä 81 artiklan 1 kohdan vastaisesti (ja epäsuorasti myös ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan vastaisesti).

(536) Lähes kaikki valmistajat ovat toimittaneet joko vapaaehtoisesti tai komission esittämien tietopyyntöjen jälkeen tosiasioita sisältäneitä yksityiskohtaisia lausuntoja, joissa rikkominen myönnetään.

(537) Kussakin tapauksessa lausuntojen antajat ovat syyttäneet muita valmistajia ja ovat monessa tapauksessa pitäneet aloitteentekijöinä ja ensisijaisesti vastuullisina lainvastaiseen toimintaan yhtä (tai useampaa) muista valmistajista. Eri valmistajien rooli käy ilmi verraten yksityiskohtaisesti.

(538) Vakavassa ja peitellyssä kilpailusääntöjen rikkomisessa osallisina olleiden yritysten komissiolle esittämiin lausuntoihin on suhtauduttava varovaisesti erityisesti, jos niissä pyritään antamaan asiaan liittyneistä tapahtumista yrityksen itsensä kannalta edullinen vaikutelma eli vähättelemään niiden osuutta rikkomiseen.

(539) Komissio ei kuitenkaan käsiteltävässä tapauksessa tukeudu ainoastaan yhden osanottajan esittämiin vahvistamattomiin lausuntoihin. Ensinnäkin eri valmistajien sekä tärkeimpien toimijoiden kyseisistä tapahtumista antamat eri versiot ovat keskenään huomattavan johdonmukaisia ja yhdenmukaisia keskeisten seikkojen osalta.

(540) Olennaiset seikat ilmenevät myös monipuolisesti pääosasta komission eri valmistajilta saamia tuolloisia muistioita ja kirjanpitoa, ja lisäksi ne käyvät yksityiskohtaisesti ilmi valmistajien lausunnoista. Kaikki valmistajat eivät ole toimittaneet samanlaisia asiakirjoja. Esimerkiksi Rochen toimittamat asiakirjat ovat lähes yksinomaan budjettilaskelmia, eikä mukana ole juuri lainkaan tuonaikaisia kokousmuistiinpanoja, vaikka Rochen edustajat ovat varmasti olleet mukana sadoissa kokouksissa kilpailijoidensa kanssa. Kutakin tuotetta koskevista asiakirjoista ilmenee kuitenkin kokonaisuutena kattavasti ja täydellisesti valmistajien välisten salaisten sopimusjärjestelyjen synty, tausta, perusteet ja käytännön toiminta.

(541) Sen jälkeen, kun on osoitettu, että i) sopimus on ollut olemassa ja sitä on toteutettu ja että ii) kukin oletetuista osallisista on ollut siinä mukana, rikkomisen toteennäyttämiseksi ei ole tietenkään tarpeen esittää suoria todisteita, että jokainen osallisista oli mukana jokaisessa kartellin esiintymistavassa tai antoi sille hyväksyntänsä koko sen ajan, kun kartelli oli olemassa. Sekä aineellisoikeudelliset että todistusaineistoon perustuvat syyt ovat tällaista vaatimusta vastaan.

(542) Kun otetaan huomioon kartellin salassa pitäminen ja sopimuksen erityispiirteet kilpailulainsäädännön perusteella, kartellitapaukselle olennaiset tosiseikat on usein osoitettava epäsuorin todistein tai yhdistelemällä suoria ja epäsuoria todisteita.

(543) Käsiteltävässä tapauksessa on tuskin tarpeen turvautua tähän todistustapaan, kun otetaan huomioon hallussa olevan todistusaineiston määrä ja sen todistusarvo: suora näyttö sopimuksen olemassaolosta ja toteuttamisesta on saatu budjettiasiakirjojen ja yksityiskohtaisten kokousmuistioiden perusteella.

(544) Asiakirja-aineisto on tietenkin tietyiltä osin puutteellinen. Sikäli kuin tällaisten puutteiden täydentäminen voi olla tarpeen, tosiseikkojen johtaminen muista toteen näytetyistä tosiseikoista on luvallista.

(545) Tuolloiset asiakirjat ovat itsessään merkittävä näyttö kyseessä olevista tosiseikoista. Lisäksi niistä saadaan vahvistus niille selostuksille, joita tuottajat ovat antaneet komissiolle lausunnoissaan, ja ne ovat omiaan osoittamaan niiden luotettavuuden. Tässä yhteydessä vähäiset epäjohdonmukaisuudet (kuten johonkin kokoukseen osallistumisen täsmällinen ajankohta), joita ilmenee verrattaessa lähemmin jonkin valmistajan lausuntoa jonkun toisen lausuntoon tai jonkun toisen valmistajan toimittamiin asiakirjoihin, eivät horjuta lausunnon uskottavuutta olennaisesti. Toisaalta joissakin tapauksissa - joista merkityksellisimpiä ovat Eisain tapaus E-vitamiinin osalta (240 kappale) ja Sumitomon tapaus biotiinin osalta (504 kappale) - valmistajien yritykset vapauttaa itsensä syytteistä väittämällä olleensa kilpailijoiden kanssa pidetyissä kokouksissa vastentahtoisesti tai tietämättään ovat ristiriidassa asiakirja-aineiston kanssa.

(546) Muutamissa muissa tapauksissa, toisin sanoen BASF:n tapauksessa B1-vitamiinin ja biotiinin osalta (260-269 kappale ja 517-519 kappale) ja Rhône-Poulencin tapauksessa D3-vitamiinin osalta (481-483 kappale), yritys, joka ei itse valmistanut jotakin tiettyä vitamiinia (mutta oli silti huomattava myyjä eikä lausuntonsa mukaan ollut osallisena kyseistä tuotetta koskevissa kartellijärjestelyissä), on näytön perusteella ollut täysimääräisesti mukana kartellissa.

2 OIKEUDELLINEN ARVIO

2.1 PERUSTAMISSOPIMUS JA ETA-SOPIMUS

2.1.1 PERUSTAMISSOPIMUKSEN SUHDE ETA-SOPIMUKSEEN

(547) Edellä esitettyjä kartellijärjestelyjä sovellettiin kaikkiin ETA-maihin, eli kaikkiin nykyisiin jäsenvaltioihin sekä Norjaan ja Islantiin. Myynnistä Liechtensteiniin ei ole tietoja. Kartelli koski Itävaltaa, Ruotsia ja Suomea ennen niiden liittymistä yhteisöön 1 päivänä tammikuuta 1995.

(548) ETA-sopimus, johon sisältyy vastaavia kilpailumääräyksiä kuin perustamissopimukseen, tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Tämä päätös kattaa siis näiden sääntöjen ja etenkin ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan soveltamisen kyseisestä ajankohdasta alkaen niihin järjestelyihin, joita vastaan on esitetty väitteitä.

(549) Jäsenvaltioiden välistä kauppaa koskeviin järjestelyihin sovelletaan perustamissopimuksen 81 artiklaa. Kartellin toiminta ETA-alueeseen kuuluvissa EFTAn jäsenvaltioissa ja sen vaikutus yhteisön ja EFTAn/ETA:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tai EFTAn ja ETA:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan taas kuuluu ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisalaan.

2.1.2 TUOMIOVALTA

(550) ETA-sopimuksen 56 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 3 artiklan mukaan komissiolla on toimivalta sekä EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan että ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan soveltamiseen käsiteltävässä tapauksessa, koska sopimuksilla oli huomattava vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailuun yhteisössä.

2.2 PERUSTAMISSOPIMUKSEN 81 ARTIKLAN JA ETA-SOPIMUKSEN 53 ARTIKLAN SOVELTAMINEN

2.2.1 PERUSTAMISSOPIMUKSEN 81 ARTIKLAN 1 KOHTA JA ETA-SOPIMUKSEN 53 ARTIKLAN 1 KOHTA

(551) Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa kielletään yhteismarkkinoille soveltumattomina kaikki sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla. Erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja, joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja, joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä.

(552) ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan, joka on laadittu perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaan, sisältyy vastaava sopimuksia koskeva kielto, mutta siinä on korvattu ehto a) jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamisesta sopimuspuolten väliseen kauppaan vaikuttamisella ja ehto b) kilpailun estämisestä, rajoittamisesta tai vääristämisestä yhteismarkkinoilla ehdolla kilpailun estämisestä, rajoittamisesta tai vääristämisestä (...) (ETA-)sopimuksen soveltamisalueella.

2.2.2 SOPIMUKSET JA YHDENMUKAISTETUT MENETTELYTAVAT

(553) Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa kielletään sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat.

(554) Sopimuksen voidaan sanoa olevan olemassa, kun osapuolet noudattavat yhteistä suunnitelmaa, joka rajoittaa tai voi rajoittaa niiden omaa liiketoimintaa määräämällä yhteisen toiminnan tai toiminnasta pidättymisen linjoista. Sitä ei tarvitse tehdä kirjallisesti; muodollisuudet eivät ole tarpeen eikä mitään sopimusseuraamuksia tai toimeenpanokeinoja vaadita. Sopimuksen olemassaolo voi perustua nimenomaiseen tahdonilmaisuun tai se voi näkyä välillisesti osapuolten toiminnassa.

(555) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi yhdistetyissä asioissa T-305/94, T-306/94, T-307/94, T-313/94-T-316/94, T-318/94, T-325/94, T-328/94 ja T-335/94, Limburgse Vinyl Maatschappij NV ym. v. komissio (PVC II), Kok. 1999, s. II-931 antamassaan tuomiossa (715 kohdassa), että "vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jotta kyseessä on perustamissopimuksen (81 artiklan 1 kohdassa) tarkoitettu sopimus, riittää, että kyseessä olevat yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla tietyllä tavalla".

(556) Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa(31) erotetaan yhdenmukaistetut menettelytavat yritysten välisistä sopimuksista ja yritysten yhteenliittymien päätöksistä. Tarkoituksena on saattaa kyseisessä artiklassa annettujen kieltojen soveltamisalaan sellainen yritysten välisen yhteistoiminnan muoto, jossa kilpailun riskit korvataan tietoisesti yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä ilman, että jouduttaisiin tekemään varsinaista sopimusta (Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 48/69, Imperial Chemical Industries v. komissio 14.7.1972 antama tuomio (Kok. 1972, s. 619, 64 kohta)).

(557) Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä määritetyt yhteensovittamista ja yhteistyötä koskevat perusteet, joissa ei missään tapauksessa vaadita todellisen suunnitelman laatimista, on ymmärrettävä perustamissopimuksen kilpailusääntöihin luonnostaan kuuluvan käsitteen perusteella, jonka mukaan jokaisen yrityksen on päätettävä itsenäisesti kaupallisista menettelytavoista, joita se aikoo noudattaa yhteismarkkinoilla. Vaikka tämä riippumattomuuden vaatimus ei poista yrityksiltä oikeutta sopeutua järkevästi kilpailijoidensa nykyiseen tai odotettuun toimintaan, se kieltää ehdottomasti kaikki tällaisten yritysten väliset suorat tai välilliset yhteydet, joiden tarkoituksena tai tuloksena on joko vaikuttaa todellisen tai mahdollisen kilpailijan käyttäytymiseen markkinoilla tai paljastaa tällaiselle kilpailijalle toimintatavat, joita ne ovat itse päättäneet noudattaa tai joita ne aikovat noudattaa markkinoilla. (Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 40-48/73, 50/73, 54-56/73, 111/73 ja 113-114/73, Suiker Unie ym. v. komissio 16.12.1975 antama tuomio (Kok. 1975, s. 1663)).

(558) Sopimukselta ei perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti edellytetä samaa varmuutta, jota edellytettäisiin siviililainsäädännössä kaupallisen sopimuksen täytäntöönpanolta. Lisäksi pitkäaikaisen monimutkaisen kartellin tapauksessa sanaa "sopimus" voidaan soveltaa asianmukaisesti myös sen toteuttamiseen, mistä on sovittu saman mekanismin perusteella ja samaa yhteistä päämäärää tavoiteltaessa eikä ainoastaan kaikkiin kokonaissuunnitelmiin taikka nimenomaisesti sovittuihin ehtoihin.

(559) Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tähdentänyt (pitäessään voimassa ensimmäisen oikeusasteen tuomion) asian C-49/92P, komissio v. Anic Partecipazioni SpA, Kok. 1999, s. I-4125, 81 kohdassa, perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan sanamuodosta seuraa, että tällainen sopimus voi perustua paitsi yksittäiseen toimenpiteeseen, myös useiden toimenpiteiden kokonaisuuteen taikka jatkuvaan toimintaan.

(560) Kartellia voidaan siten tarkastella asianmukaisesti yhtenä jatkuvana rikkomisena sinä ajanjaksona, jona se oli toiminnassa. Sopimus voi siis olla erilainen eri aikoina tai sen mekanismia on voitu sopeuttaa tai lujittaa vastaamaan paremmin myöhempää kehitystä. Tämän arvioinnin pätevyyteen ei vaikuta se, että yksi tai useampi seikka useiden toimenpiteiden kokonaisuudessa tai jatkuvan toiminnan osana saattaisi rikkoa yksittäisenä toimena ja itsessään perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa.

(561) Vaikka kartelli on yhteistoimintaa, kullakin sopimuspuolella saattaa olla oma erityinen roolinsa. Yksi tai useampi voi toimia hallitsevassa roolissa kartellin johtajana (johtajina). Sisäisiä konflikteja ja kilpailua tai jopa huijaamista saattaa esiintyä, mutta tällainen ei kuitenkaan estä sitä, etteikö järjestely olisi perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukainen sopimus, jolla on yksi yhteinen ja jatkuva tavoite.

(562) Pelkästään se, että kullakin kartellin osanottajalla voi olla kunkin oman erityistilanteensa mukainen rooli, ei poissulje sen vastuuta rikkomisesta kokonaisuudessaan, ei myöskään toisten osanottajien toimenpiteistä, joille on kuitenkin yhteistä sama lainvastainen tarkoitus ja sama kilpailua rajoittava vaikutus. Yritys, joka on osallisena yhteisessä lainvastaisessa hankkeessa sellaisen toiminnan kautta, jolla on vaikutusta yhteisen tavoitteen toteuttamiseen, on yhtä lailla vastuussa muiden samaan rikkomiseen osallistuneiden osanottajien toiminnasta koko siltä ajalta, jolloin se on noudattanut yhteistä järjestelyä. Tästä on ilman muuta kyse silloin, kun kyseisen yrityksen näytetään tienneen muiden osallistujien lainvastaisesta toiminnasta tai voineen kohtuudella ennakoida sen tai olleen siitä tietoisia ja olleen valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin (Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-49/92 P, komissio v. Anic, 8.7.1999 antama tuomio (Kok. 1999, s. I-4125, 83 kohta)).

(563) Jotta yritys voidaan katsoa sopimuksen osapuoleksi 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ei ole välttämätöntä, että se tapaa säännöllisesti (tai ollenkaan) muita valmistajia samaan aikaan samassa paikassa. Kun kyse on hintakartellista, ei ole välttämättä tarpeen tavata, jotta suunnitelma voitaisiin toteuttaa; lisäksi yksi osapuoli saattaa toimia muiden edustajana yhteisen suunnitelman toteutuksessa ja muiden osanottajien kanssa pidetyissä tapaamisissa.

(564) Lopuksi todettakoon, että yritys voi milloin tahansa ryhtyä noudattamaan muiden yritysten jo tekemää sopimusta; jotkut osanottajat voivat jättäytyä pois ja jotkut tulla mukaan, kun lainvastainen toiminta on käynnissä, mutta kuitenkin kyse on yhdestä jatkuvasta sopimuksesta.

2.2.3 RIKKOMISEN LUONNE KÄSITELTÄVÄSSÄ ASIASSA

(565) Tämän menettelyn kohteena ovat 12 vitamiinia ja niihin läheisesti liittyvät tuotteet sekä 13 eri valmistajaa, joista useimmat valmistavat ainoastaan joitakin vitamiineista.

(566) Roche - maailman suurin vitamiinien valmistaja - on ainoa valmistaja, joka on mukana kartellijärjestelyissä kaikkien niiden vitamiinien osalta, jotka ovat tämän päätöksen kohteena.

(567) Riippumatta valmistajien lukumäärästä, niiden vaihtelevasta osallistumisesta kokouksiin ja niiden tuotevalikoimien eroista, salaisilla sopimuksilla oli seuraavia yhteisiä piirteitä:

- kartellijärjestelyt kattoivat kaikki Rochen valmistamat vitamiinit,

- toimintatapa oli olennaisilta osin samankaltainen kaikkien vitamiinituotteiden osalta, jollei jopa sama (budjetit, markkinaosuuksien säilyttäminen ennallaan, korvausjärjestelyt, "tavoite-" ja "vähimmäis"hinnat, kokousten rakenne jne.),

- eri vitamiineja koskevat salaiset yhteistoimintajärjestelyt eivät syntyneet itsestään eivätkä ne kehittyneet sattumanvaraisesti, vaan ne olivat Rochen ja muiden yritysten korkeimpaan johtoon kuuluvien samojen henkilöiden suunnittelemia, päättämiä ja johtamia,

- maailmanlaajuisten kartellijärjestelyjen tosiasiallinen lähtökohta oli samanaikainen B1-, B2-, B5-, B6- ja C-vitamiinin sekä foolihapon osalta (hieman aikaisempi A- ja E-vitamiinien kohdalla, joista saatiin itse asiassa järjestelmän peruskaava), nimittäin, kun Rochen (ja BASF:n) ylin johto vieraili Japanissa 30 päivänä ja 31 päivänä tammikuuta 1991,

- hinnankorotuksista ilmoitettiin ja ne tehtiin useimpien vitamiinien kohdalla tavallisesti samassa yhteydessä,

- Roche ja BASF myivät huomattavan osan tuotannostaan esiseoksina, joihin sisältyi useita vitamiineja; näitä kilpailuvaikutuksia on tarkasteltu edellä.

(568) Kaikkien yhteistoimintajärjestelyjen alkuunpanija ja selvin hyötyjä oli Roche. Se on suurin vitamiinien valmistaja maailmassa, ja sillä on noin 50 %:n osuus kokonaismarkkinoista. Vitamiinit olivat keskeinen ala, ja niistä saatiin 8 % ryhmän kokonaisliikevaihdosta. Joidenkin sen ylimpien johtajien osallistuminen on omiaan vahvistamaan, että järjestelyt olivat osa korkeimmalla tasolla luodun ja päätetyn maailman vitamiinimarkkinoiden hallintaan ja ohjaamiseen lainvastaisin keinoin tähtäävää strategista suunnitelmaa.

(569) BASF, seuraavaksi suurin vitamiinien valmistaja maailmassa, omaksui tärkeän roolin seuratessaan Rochea johtajana. Kaksi merkittävää eurooppalaista valmistajaa muodostivat tosiasiallisesti yhteisrintaman luodessaan ja toteuttaessaan järjestelyjä japanilaisten kanssa. Ne varmistivat yhdessä, että Eisai otettiin mukaan niiden "E-vitamiinikerhoon" (ks. 211-219 kappale. Roche toimi myöhemmin kummankin edustajana ollessaan yhteydessä Eisaihin.

(570) Muiden vitamiinituotteiden osalta kartellijärjestelyt olivat pääsääntöisesti rakenteeltaan samanlaisia kuin A- ja E-vitamiinien yhteydessä luodut ensimmäiset järjestelyt. H-vitamiinin kohdalla ero oli siinä, että Roche toimi eurooppalaisten valmistajien (BASF, Lonza, Merck) agenttina ja edustajana Japanissa ja Kaukoidässä pidetyissä kokouksissa ja neuvotteluissa.

(571) Takeda, yksi irtotavarana myytävien vitamiinien tärkeimmistä tuottajista, oli täysin osallisena B1-, B2-, B6- ja C-vitamiineja sekä foolihappoa koskevissa kartellijärjestelyissä. Takeda olikin mukana kutakin näitä vitamiinituotteita koskevissa järjestelyissä toteuttamassa Rochen suunnitelmia varmistaa lainvastainen yhteensovittaminen sen toiminta-alaan kuuluvilla vitamiinimarkkinoilla, Takedan kanssa yhteisten vitamiinituotteiden markkinat mukaan luettuina.

(572) Muut vitamiinien valmistajat osallistuivat kaikki aktiivisesti kartellijärjestelyihin ja olivat mukana omasta tahdostaan kunkin toiminta-alaan kuuluvien vitamiinituotteiden markkinoilla. Vaikka Sumitomo ja Eisai eivät olleet tehneet aloitetta, niiden yritykset esittää itsensä osapuolina, jotka olivat joutuneet mukaan salaisiin yhteistoimintajärjestelyihin melkein vahingossa, ovat ristiriidassa asiakirja-aineiston kanssa. Sumitomo ei kiistä, etteikö se olisi ollut läsnä useissa kahdenvälisissä ja monenvälisissä kokouksissa muiden biotiinin valmistajien kanssa. Kuitenkin se väittää, että joko komissiolla ei ole hallussaan riittäviä todisteita tai se ei ole arvioinut niitä asianmukaisesti tai ettei komissiolla ole todisteita siitä, että Sumitomo oli todella mukana kilpailua rajoittavissa sopimuksissa. Sumitomon tärkein peruste on, että niihin kirjelmiin, joihin komissio tukeutuu, sisältyy eriäviä kuvauksia tosiseikoista ja että komissio yhdistelee valikoivasti sen hallussa olevaa tietoa. Yleisesti ottaen Sumitomo kiistää, että komission kuvaamista seikoista olisi seurauksena perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitettu sopimus. Sumika päätyy samalle kannalle foolihappoa koskevan kartellin kohdalla. Yhtiö väittää, ettei komissio ole täyttänyt todistustaakkaan liittyviä velvoitteitaan, eikä se siksi ole osoittanut riittävän varmasti Sumikan osallisuutta perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan rikkomiseen.

(573) Nämä väitteet on sivuutettava. Ensinnäkin, kun komissio pyrkii kokoamaan tapaukseen liittyvät tosiseikat erillisistä ja väistämättä yksipuolisista lausunnoista, sen käsiteltäväksi voi luonnostaan tulla epäjohdonmukaisuuksia ja/tai ristiriitaisuuksia. Kuitenkin sille, että Sumika ja Sumitomo osallistuivat useisiin kokouksiin ja että näiden kokousten tarkoituksena oli kilpailun rajoittaminen sekä foolihapon että biotiinin markkinoilla, saadaan vahvistus muiden kartellin osanottajien esittämistä tiedoista. Sumika ja Sumitomo itse vahvistavat sen, että ne osallistuivat useisiin sellaisiin kokouksiin, jotka voidaan komission näkökulmasta todeta kartellikokouksiksi ja joiden tarkoituksena oli yksiselitteisesti rajoittaa kilpailua kyseisillä markkinoilla. Koska ei ole näyttöä siitä, että Sumika tai Sumitomo pysyivät avoimesti erillään sopimusjärjestelyistä, komissio voi perustellusti päätellä, että Sumika ja Sumitomo osallistuivat salaisiin sopimuksiin sekä foolihapon että biotiinin osalta (ynteisöjen tuomioistuimen asiassa T-334/94, Sarrió v. komissio, 14.5.1998 antama tuomio (Kok. 1998, s. II-1439, 118 kohta)).

(574) Sekä BASF:n että Rhône-Poulencin tapauksessa niiden osallistuminen kartellijärjestelyihin sellaisten vitamiinituotteiden osalta, joita ne eivät itse valmistaneet (biotiini (H-vitamiini) BASF:n tapauksessa ja D3-vitamiini Rhône-Poulencin tapauksessa), on myös näytetty toteen(32).

(575) Merkittävin yhteinen tekijä eri vitamiinikartelleissa on se, että kaksi maailman johtavaa vitamiinien valmistajaa, Roche ja BASF, osallistuivat kaikkiin niihin poistaakseen väliltään kaiken todellisen kilpailun yhteisössä ja ETA-alueella lähes kaikkien merkittävien vitamiinien osalta.

(576) Kartelli lähti liikkeelle tammikuussa 1990 A- ja E-vitamiineista, jotka yhdessä muodostavat likimain 60 prosenttia rehuissa tarvittavista vitamiineista, ja se laajeni seuraavaksi B1-, B2-, B5-, C-, D3- ja H-vitamiineihin sekä beetakaroteeniin ja karotenoideihin, jotka ovat Rochelle ja BASF:lle yhteisiä. BASF ei markkinoi B6-vitamiinia tai foolihappoa. Sen avulla edellä mainitut kaksi valmistajaa loivat yhdessä Rhône-Poulencin, Takedan ja muiden kanssa sellaisen salaisen ja taidokkaan mekanismin kyseisiä vitamiineja koskevien markkinoiden ohjaamiseksi, kunkin markkinaosuuksien määräämiseksi ja sovittaakseen siten yhteen hintojaan, että kaikki aikomukset ja tarkoitukset huomioon ottaen ne eivät toimineet markkinoilla kilpailijoina vaan läheisinä kumppaneina.

(577) Salaiset sopimukset olivat useimpien käsiteltävien vitamiinien kohdalla pääosin samanmallisia, ne noudattivat samaa kaavaa ja samaa toimintatapaa, nimittäin:

- vuotuisen budjetin laatiminen, siitä sopiminen ja sen toteuttaminen sekä seuranta,

- myyntiä, volyymia ja hinnoittelua koskevan neljännesvuosittaisen tai kuukausittaisen tiedon vaihtaminen,

- toteutuneen myynnin mukauttaminen siten, että se on budjetissa osoitettujen kiintiöiden mukainen,

- virallisen rakenteen ja hierarkian luominen, jossa korkeimman johdon jäsenet olivat usein samoja,

- Rochella oli johtava rooli yhteistoiminnassa japanilaisten valmistajien kanssa.

(578) Kuitenkin markkinaosuuksien jaossa oli tietyssä määrin vaihtelua. Esimerkiksi A- ja E-vitamiinien osalta yleisperiaatteena oli markkinaosuuksien jäädyttäminen kullekin vuonna 1988 kuuluneisiin prosenttiosuuksiin; beetakaroteenin kohdalla BASF:n osuuden oli määrä kohota 1 prosentti vuosittain vuoteen 2001 saakka ja sen jälkeen pysyä 30 prosentissa. Biotiinin (H-vitamiinin) osalta vallitsi yksimielisyys markkinaosuuksien vakauttamisesta vuoden 1992 osuuksiin, mutta käytössä ei ollut täsmällistä neljännesvuosittaista seurantamekanismia.

(579) Komissio katsoo, että A-, E-, B1-, B2-, B5-, B6-, C-, D3- ja H-vitamiinia sekä foolihappoa, beetakaroteenia ja karotenoideja koskevassa kilpailun vastaisessa toiminnassa ilmenevät kunkin vitamiinituotteen kohdalla kaikki täysimääräisille sopimuksille 81 artiklan mukaan ominaiset piirteet.

(580) Otettuaan huomioon menettelyn jatkuvuuden ja samankaltaisuuden komissio katsoo, että on syytä käsitellä eri vitamiineja koskevia kaikkia sopimuksia yhden ja saman menettelyn puitteissa. Siten komissio sisällyttää useat eri rikkomiset samaan päätökseen.

(581) Vastauksessaan väitetiedoksiantoon Roche totesi, ettei se vastusta sitä, että komissio käsittelee kaikkia eri vitamiinikartelleja samassa menettelyssä. Sitä vastoin se ei ollut samaa mieltä siitä, että eri kartellisopimuksia olisi pidettävä yhtenä salahankkeena. Rochen mielestä kukin kartellitutkimus olisi rajattava tuotemarkkinoittain eli vitamiinikohtaisesti. Roche huomautti myös, ettei se ollut tietoinen eri vitamiinivalmistajien välisestä sopimuksesta sitoutua koko vitamiinialaa koskevaan koordinoituun hankkeeseen.

(582) Komissio on kuvaillut yksityiskohtaisesti eri vitamiinituotteiden markkinoita ja markkinakohtaista rikkomista. Erillisten rikkomisten käsittely samassa menettelyssä ei merkitse, että eri kartelleissa olisi kyse yhdestä ainoasta rikkomisesta. Tämän päätöksen 1 osassa kuvailluista tosiseikoista ja 567-577 kappaleesta ilmenee, että eri vitamiineja koskevat salaiset sopimukset eivät olleet spontaaneja tai sattumanvaraisia toimenpiteitä, vaan niiden suunnittelusta, toteutuksesta ja johdosta vastasivat samat henkilöt Rochen ja muiden yritysten ylimmillä organisaatiotasoilla.

(583) Komissio on arvioinut järjestelyjä kunkin vitamiinin kohdalla ja selvittänyt, ketkä ovat olleet osallisina kussakin yksittäisiä vitamiinimarkkinoita koskeneessa rikkomisessa. Vaikka jotkin niistä yrityksistä, joille päätös on osoitettu, eivät ole osallistuneet osaan näistä rikkomisista, päätöksestä käy selvästi ilmi kutakin yritystä vastaan esitettyjen kantelujen sisältö (Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 40-48/73 jne., Suiker Unie ym. v. komissio, 16.12.1975 antama tuomio (Kok. 1975, s. 1663, 111 kohta)).

(584) Komissio katsoo, että ilmoitettuja vitamiinituotteita koskevat kartellijärjestelyt olivat kussakin tapauksessa erillisiä rikkomisia, vaikka salaisiin sopimuksiin liittyvät järjestelyt olivat samankaltaisia. Komissio ottaa lisäksi huomioon Hoffmann-La Rochen ja BASF:n erityisaseman, sillä ne osallistuivat niihin kaikkiin vitamiinimarkkinoiden jakamiseksi(33). Komissio ei kuitenkaan pidä valmistajaa vastuullisena salaisista sopimuksista sellaisten tuotteiden kohdalla, jotka eivät kuuluneet sen toimialaan (ks. 2 kappaleen taulukko ja 565-574 kappale).

(585) Vaikka japanilaiset valmistajat eivät osallistuneet täysistuntoihin eurooppalaisten valmistajien kanssa, se ei millään tavoin estä katsomasta, että ne olivat täysin mukana 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa sopimuksessa. Ne eivät olleet ainoastaan mukana eri tuotemarkkinoiden kartellitoimissa vaan ne osallistuivat Rochen ja joskus muiden välityksellä kartellin jatkuvaan toimintaan ja päätösten toteuttamiseen.

(586) Tiettyjä tuotteita tarkasteltaessa osallistuminen järjestelyihin ei rajoittunut koskemaan pelkästään valmistajia. BASF:n toiminnasta B1-vitamiinin ja biotiinin osalta, vaikka BASF ei ollutkaan juuri näiden tuotteiden valmistaja, voidaan sanoa, että se oli valmistajien kanssa täysin mukana yhteistoiminnassa määräämässä hintoja ja toteuttamassa kiintiöitä. Samoista syistä myös Rhône-Poulencia on pidettävä D3-vitamiinia koskevan sopimuksen osapuolena, vaikka se ei ollut kyseisen vitamiinin valmistaja.

(587) BASF oli lopettanut oman B1-vitamiinin tuotantonsa vuonna 1989, mutta asiakirja-aineistosta (ks. 261-269 kappale) ilmenee, että se oli osapuolena kiintiöjärjestelmässä, Roche edusti sitä Takedan kanssa pidetyissä kokouksissa, ja Roche tiedotti sille hinnoista, joita sen oli sovellettava. BASF:n rooliin kuului biotiinin tapauksessa paljon enemmän kuin pelkästään lainvastaisen järjestelmän hyväksyminen ja siihen rohkaiseminen: se oli Merckille osoitetun kiintiön toinen saaja ja siitä hyötyjä.

2.2.4 KILPAILUN RAJOITTAMINEN

(588) A-, E-, B1-, B2-, B5-, B6-, C-, D3- ja H-vitamiinia sekä foolihappoa ja beetakaroteenia ja karotenoideja koskevien sopimusten tarkoituksena ja vaikutuksena oli kunkin kohdalla rajoittaa kilpailua yhteisössä ja ETA-alueella.

Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa mainitaan nimenomaisesti kilpailua rajoittavina sopimukset, joilla

- suoraan tai välillisesti vahvistetaan myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja,

- rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita taikka teknistä kehitystä,

- jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä.

(589) Nämä ovat käsiteltävässä asiassa kunkin tutkinnan kohteena olevan horisontaalisen järjestelyn olennaisia piirteitä. Koska hinta oli tärkein kilpailun väline, valmistajien tekemien erilaisten salaisten sopimusten ja mekanismien perimmäisenä tarkoituksena oli hintojen korottaminen heidän omaksi edukseen ja sen tason ylittäväksi, joka olisi määräytynyt vapaan kilpailun oloissa. Markkinoiden jakaminen ja hintojen vahvistaminen ovat nimenomaiselta luonteeltaan sellaisia, että ne rajoittavat kilpailua perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(590) Sopimusten ja järjestelyiden kilpailurajoituksina pidettäviä piirteitä ovat lähinnä seuraavat:

- markkinoiden ja markkinaosuuskiintiöiden jakaminen,

- yhdenmukaisista hinnankorotuksista sopiminen,

- tavoite- ja vähimmäishinnoista sopiminen,

- näiden hinnankorotusten eri markkinoilla tapahtuvasta toteutuksesta sopiminen,

- oman toiminnan ja hinnoittelun mukauttaminen sovittujen kiintiöiden säilyttämisen varmistamiseksi ja joissakin tapauksissa korvausjärjestelyt, joilla toteutunut myynti saatiin vastaamaan kiintiöitä,

- hinnankorotusten toteuttamisen tukeminen avainasiakkaita koskevan yhdenmukaistamisen ja järjestämisen avulla,

- liiketoiminnan jakaminen tiettyjen asiakkaiden kohdalla(34).

(591) Varmistaakseen kilpailua rajoittavien sopimustensa toteuttamisen osanottajat kehittivät raportointi- ja seurantajärjestelmän ja sovelsivat sitä, paitsi H-vitamiinin tapauksessa. He myös osallistuivat säännöllisesti kokouksiin ja olivat muutoinkin yhteydessä toisiinsa sopiakseen mainituista rajoituksista ja toteuttaakseen ja/tai muuttaakseen niitä tarpeen mukaan.

(592) On myös merkityksellistä, että suurimmat valmistajat (erityisesti BASF ja Roche) esiseosten valmistajina sekä vitamiinien toimittajina muille esisekoittajille pystyivät kaventamaan asiakkaidensa marginaalia ja haittaamaan tosiasiallisesti tai mahdollisesti heidän liiketoimintaansa korottamalla vitamiinien hintoja.

(593) Merck väittää, ettei komissio pysty esittämään olennaisia tosiseikkoja perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa mainittujen luokkien tueksi ja että se on kuvannut väitteitä puutteellisesti ja ylimalkaisesti. Komissio hylkää tämän väitteen. Kutakin kyseistä rikkomista yksittäisillä vitamiinimarkkinoilla koskevat olennaiset tosiseikat esitetään varsin yksityiskohtaisesti edellä 1 osassa. Tärkeimmät havaitut kilpailurajoitukset ovat samoja jokaisessa vitamiinikohtaisia markkinoita koskevassa rikkomisessa. Eri osanottajien välillä tehtyjen salaisten sopimusten ja järjestelyjen samankaltaisuus oikeuttaa hyvinkin tosiseikkojen oikeudellisen arvioimisen yhdessä, eikä tämä tarkoita, että komissio pitää valmistajia vastuullisina salaisista sopimuksista sellaisissa tuotteissa, jotka eivät kuuluneet niiden toimialaan (ks. 2 kappaleen a ja b taulukko).

(594) Ottaen huomioon sopimusten selkeästi kilpailunvastaisen tavoitteen, ei ole tarpeen osoittaa kilpailua vaarantavaa vaikutusta (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-202/98, T-204/98 ja T-207/98, British Sugar ym. v. komissio, 12.6.2001 antama tuomio, ei vielä julkaistu oikenstapanskokoelmassa, 72 ja73 kohta).

(595) Markkinoiden jakaminen ja hintojen sopiminen rajoittavat jo luonteensakin vuoksi kilpailua 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Määräysvaltaa A-, E-, B1-, B2-, B5-, B6-, C-, D3- ja H-vitamiini-, foolihappo- sekä beetakaroteeni- ja karotenoidimarkkinoilla koskevien sopimusten onnistumisesta riippumatta valmistajat kehittivät jatkuvan ja pitkälle kehittyneen koneiston oman kaupallisen toimintansa hallitsemiseksi tietoisen vastavuoroisen solidaarisuuden ja yhteisen liiketaloudellisen edun nimissä.

2.2.5 VAIKUTUS JÄSENVALTIOIDEN VÄLISEEN KAUPPAAN JA ETA-SOPIMUKSEN OSAPUOLTEN VÄLISEEN KAUPPAAN

(596) Valmistajien välisellä jatkuvalla sopimuksella oli huomattavia vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan sekä ETA-sopimuksen osapuolten väliseen kauppaan.

(597) Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan sopimuksia, jotka ovat omiaan vaarantamaan jäsenvaltioiden välisten yhteismarkkinoiden saavuttamisen, joko jakamalla kansallisia markkinoita tai vaikuttamalla kilpailurakenteeseen yhteismarkkinoilla. Samalla tavoin ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan kohteena ovat sopimukset, jotka horjuttavat yhtenäisen Euroopan talousalueen toteuttamista.

(598) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan "yritysten välinen sopimus tai yhdenmukaistetut menettelytavat ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan silloin, kun on oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella riittävästi aihetta epäillä, että se voi vaikuttaa suoraan tai välillisesti taikka tosiasiallisesti tai mahdollisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan siten, että yhteismarkkinoiden tavoitteiden toteutuminen jäsenvaltioiden välillä estyy". (Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-202/98, T-204/98 ja T-207/98, British Sugar ym. v. komissio, 12.6.2001 antama tuomio, 78 kohta).

(599) A-, E-, B1-, B2-, B5-, B6-, C-, D3- ja H-vitamiini, foolihappo- sekä beetakaroteeni- ja karotenoidimarkkinoille on tyypillistä huomattavan suuri kaupan volyymi jäsenvaltioiden välillä (ks. 74-75 kappale). Myös yhteisön ja EFTA-maiden välillä käydään merkittävässä määrin kauppaa: ensisijaisesti yhteisöstä peräisin oleva tuonti kattaa Norjassa ja Islannissa 100 % tarpeesta, ja ennen yhteisöön liittymistään Itävalta, Suomi ja Ruotsi tyydyttivät kaiken irtotavarana myytäviä vitamiineja koskevan tarpeensa tuonnilla.

(600) Perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan soveltaminen kartelliin ei kuitenkaan ulotu vain siihen osaan jäsenten käymää kauppaa, jossa tavaroita todella kuljetetaan jäsenvaltiosta toiseen. Näiden määräysten soveltamiseksi ei ole myöskään tarpeen osoittaa, että kunkin osanottajan omilla liiketoimilla, eikä kartellilla kokonaisuudessaan, oli vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (ks. yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio asiassa T-13/98, Imperial Chemical Industries v. komissio, Kok. 1992, s. II-1021, 305 kohta).

(601) Käsiteltävässä asiassa kartellijärjestelyt kattoivat käytännöllisesti katsoen kaiken kaupan yhteisössä ja ETA-alueella tällä merkittävällä elinkeinoelämän alalla. Hintasopimusten ja kiintiömekanismien olemassaolon on täytynyt johtaa kauppavirtojen kääntymiseen pois suunnasta, jota ne muuten olisivat noudattaneet, tai ne ovat olleet omiaan aiheuttamaan tällaista (ks. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 209-215/78 ja 218/78, Van Landewyck ym. v. komissio, 30.10.1978 antama tuomio (Kok. 1980, s. 3125, 170 kohta)).

(602) Sumika väittää, että vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ei ollut tuntuva foolihapon kohdalla, koska Euroopan markkinoiden arvo oli vain noin 10 miljoonaa euroa eikä jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikutettu.

(603) Ensinnäkin Sumikan epäsuora väite siitä, että 10 miljoonan euron markkinoita koskevalla kilpailurajoituksella ei ollut tuntuvaa vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on hylättävä. Kilpailurajoituksen vaikutusta on arvioitava ottamalla huomioon rajoituksesta kyseisille markkinoille aiheutuva mahdollinen vaikutus tuotemarkkinoiden rahallisesta arvosta riippumatta. Käsiteltävässä tapauksessa kilpailua rajoittavalla sopimuksella saattoi olla vaikutuksia koko ETA-alueen foolihappomarkkinoille.

(604) Toiseksi on hylättävä väite, ettei jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikutettu. Sumikan väite, että Roche valmisti foolihappoa pääasiassa omiin esiseoksiinsa eikä Euroopan markkinoilla tai muilla markkinoilla myytäväksi, on hylättävä. Sumikan väitteestä oikeastaan ilmenee, että kilpailua rajoittavalla sopimuksella oli vaikutuksia kaikkialla ETA-alueella myytävien tuotteiden (esisekoitusten) hintoihin ja että niillä oli välttämättä vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Vaikka japanilaisilla valmistajilla ei ollut tuotantolaitoksia Euroopassa, ne markkinoivat foolihappoa koko Euroopassa, millä oli vaikutuksia yhteisön sisäiseen kauppaan. Lopuksi voidaan todeta, että Rochen ja japanilaisten valmistajien väliset foolihappoa koskevat kartellisopimukset rajoittivat vientiä ETA-alueelle, millä oli rajoittavia vaikutuksia yhteisön sisäiseen kauppaan.

(605) Merck väittää, että komissio ei pysty näyttämään toteen, että C- ja H-vitamiineja koskevilla sopimuksilla oli vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komission ei tarvitse osoittaa sopimusten vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Riittää, että toiminnalla on saattanut olla tällaisia vaikutuksia. Omalta osaltaan Merck ei esitä perusteita, joihin tukeutuen voitaisiin ehdottomasti kiistää, että C- ja H- vitamiineja koskevilla sopimuksilla olisi voinut olla tällaisia vaikutuksia.

2.2.6 ITÄVALTAAN, SUOMEEN, ISLANTIIN, NORJAAN JA RUOTSIIN SOVELLETTAVAT KILPAILUSÄÄNTÖJEN MÄÄRÄYKSET

(606) ETA-sopimus tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Tätä edeltävänä aikana, jolloin kartelli oli toiminnassa, ainoa tässä menettelyssä merkityksellinen määräys on perustamissopimuksen 81 artikla; siltä osin kuin kartellijärjestelyt kattoivat Itävallan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin (tuolloin EFTA-valtioita), niitä ei pidetä perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan vastaisina.

(607) ETA-sopimuksen määräyksiä sovellettiin 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta 1994 kuuteen EFTA-valtioon, jotka olivat liittyneet ETA:an; siten kartelli oli ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan sekä perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan vastainen, ja komissio on toimivaltainen soveltamaan molempia määräyksiä. Viidessä EFTA-valtiossa tämän vuoden aikana tapahtuneeseen kilpailun rajoittamiseen sovelletaan ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa.

(608) Koska Itävalta, Suomi ja Ruotsi liittyivät Euroopan yhteisöön 1 päivänä tammikuuta 1995, perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa kartelliin, sikäli kuin sillä oli vaikutuksia mainittuihin markkinoihin. Kartellin toiminta Islannissa ja Norjassa pysyi ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomisena.

(609) Itävallan, Suomen, Norjaan ja Ruotsin osalta kartellisopimukset olivat ETA:n ja/tai yhteisön kilpailusääntöjen vastaisia 1 päivästä tammikuuta 1994 alkaen.

2.2.7 RIKKOMISEN KESTO

(610) Vaikka on syytä otaksua, että jotkin vitamiinien valmistajat ovat saattaneet olla yhteydessä toisiinsa ennen vuotta 1989, komissio rajoittuu 81 artiklan nojalla tekemässään arvioinnissa ja sakkojen langettamisessa syyskuusta 1989 alkavaan aikaan (tässä kuussa pidettiin Zürichissä kokous, jossa sovittiin A- ja E-vitamiinien kartellijärjestelmästä).

(611) On todettava, että Itävallan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin osalta kunkin vitamiinituotteen kartellijärjestelyt rikkovat kilpailusääntöjä vasta 1 päivänä tammikuuta 1994 alkaen, kun ETA-sopimus tuli voimaan.

(612) Tässä jaksossa esitetään jokaisen vitamiinin osalta erikseen ne seikat, jotka ovat merkityksellisiä kunkin valmistajan osallistumisen keston määrittämisessä.

2.2.7.1 A- ja E-vitamiinit

(613) Kolme eurooppalaista valmistajaa, Roche, BASF ja Rhône-Poulenc, tekivät lainvastaiset sopimukset syyskuussa 1989(35).

(614) Eisain liittymisen E-vitamiinikartelliin voidaan katsoa tapahtuneen viimeistään Japanissa 8 ja 9 päivänä tammikuuta 1991 pidetyssä kokouksessa, kun sen johtajat vahvistivat olevansa valmiita ottamaan osaa olemassa olleisiin järjestelyihin(36).

(615) Neljä valmistajaa jatkoi salaista sopimusta helmikuuhun 1999(37).

2.2.7.2 B1-vitamiini

(616) B1-vitamiinia koskeneet järjestelyt Rochen, BASF:n ja Takedan välillä aloitettiin tammikuussa 1991. Valmistajien mukaan viimeinen kartellikokous pidettiin kesäkuussa 1994, ja tämä katsotaan rikkomisen päättymisajankohdaksi(38).

(617) BASF:n on katsottava olleen tämän kartellin jäsenen niin kauan kuin se oli olemassa, eli tammikuusta 1991 kesäkuuhun 1994(39).

2.2.7.3 B2-vitamiini

(618) Kaksi suurinta valmistajaa, Roche ja BASF, sopivat B2-vitamiinia koskevan kartellin puitteista 14 ja 15 päivänä kesäkuuta 1991(40). Takedan liittyminen salaiseen sopimukseen ajoittuu tammikuuhun 1992 tai sen tienoille(41).

(619) Järjestelyt jatkuivat syyskuuhun 1995(42).

2.2.7.4 B5-vitamiini

(620) Rochen, BASF:n ja Daiichin osallistuminen alkoi tammikuussa 1991(43).

(621) Kartellijärjestelyt jatkuivat ainakin Tokiossa 12 päivänä helmikuuta 1999 pidettyyn kokoukseen saakka(44).

2.2.7.5 B6-vitamiini

(622) Rochen, Daiichin ja Takedan välisten B6-vitamiinia koskeneiden järjestelyjen alkamisajankohta oli myös tammikuussa 1991(45).

(623) Viimeinen tiedossa oleva tätä tuotetta koskeva kokous pidettiin kesäkuussa 1994. Vaikka osapuolet vaihtoivat edelleen tietoja hintakehityksestä tarkemmin määrittelemättömän ajan, tätä pidetään rikkomisen päättymisajankohtana(46).

2.2.7.6 Foolihappo

(624) Rochen, Takedan, Kongon ja Sumikan väliset foolihappoa koskeneet järjestelyt alkoivat tammikuun alussa 1991. Viimeinen tiedossa oleva tätä tuotetta koskeva kokous ajoittui kesäkuuhun 1994. Tätä pidetään rikkomisen päättymisajankohtana(47).

2.2.7.7 C-vitamiini

(625) Myös tässä asiassa alkamisajankohdaksi voidaan ottaa tammikuu 1991 kaikkien valmistajien osalta. Roche, BASF ja Merck tapasivat tammikuussa, ja pian sen jälkeen (30 ja 31 päivänä tammikuuta) Roche kävi Tokiossa hakemassa vahvistuksen sopimukselle Takedalta(48).

(626) Viimeinen dokumentoitu kartellikokous pidettiin Hongkongissa elokuussa 1995. Huolimatta siitä, että osapuolet tekivät vastaisuudessa edelleen hinta-arvioita, tämä katsotaan rikkomisen päättymisajankohdaksi(49).

2.2.7.8 D3-vitamiini

(627) Komissio pitää tässä asiassa alkamisajankohtana ensimmäistä vahvistettua kokousta Rochen, BASF:n ja Solvayn välillä tammikuussa 1994(50).

(628) Vaikka viimeinen Solvayn, Rochen ja BASF:n välinen täysistunto pidettiin elokuussa 1997, osapuolet jatkoivat kartellijärjestelyjään kesäkuuhun 1998(51).

2.2.7.9 H-vitamiini

(629) Biotiinin osalta salainen sopimus katsotaan tehdyksi lokakuussa 1991, kun Roche, Lonza, Merck, Sumitomo ja Tanabe pitivät Luganossa kokouksensa(52).

(630) Viimeinen tiedossa oleva tätä tuotetta koskeva kokous pidettiin 19 päivänä huhtikuuta 1994. Vaikka Roche ja Tanabe olivat tämän jälkeen myöhemminkin yhteydessä toisiinsa, tätä pidetään rikkomisen päättymispäivänä(53).

2.2.7.10 Beetakaroteeni ja karotenoidit

(631) Vaikka BASF myöntää olleensa satunnaisesti yhteydessä Rocheen vuosina 1988-1991, komissio katsoo beetakaroteenia koskeneiden kartellijärjestelyjen alkamispäivän olevan 22 päivä syyskuuta 1992(54) ja karotenoidien osalta toukokuu 1993(55).

(632) Näitä kumpiakin tuotteita koskeneet sopimukset olivat käytössä joulukuuhun 1998(56).

2.2.8 OSOITUS: YRITYS JA SEN SEURAAJA

(633) Edellä 1 osassa esitetyistä tosiseikoista ilmenee, että Roche, BASF, Solvay, Merck, Lonza Ag, Daiichi, Eisai, Kongo, Sumitomo, Sumika, Takeda ja Tanabe ovat olleet suoraan osallisina eri vitamiinikartelleja koskeneissa salaisissa sopimuksissa. Tästä seuraa, että kunkin yhtiön on kannettava vastuunsa siitä rikkomisesta, johon kukin niistä on syyllistynyt, ja näin ollen tämä päätös on osoitettu kullekin näistä yhtiöistä.

(634) Nyt käsiteltävässä asiassa Rhône-Poulencin oikeudellinen muoto on muuttunut sen jälkeen kun sen osallisuus laittomissa sopimuksissa päättyi tai kun sen oletetaan päättyneen.

(635) Oikeudellisen muodon tai yhtiön omistussuhteiden muuttuminen ei vapauta yritystä täyttämästä kilpailua rajoittavasta toiminnasta lankeavia seuraamuksia. Sakonmaksuvelvoite voi siten siirtyä seuraajalle rikkomiseen syyllistyneen yksikön lakatessa oikeudellisesti olemasta. Näin siksi, että kilpailusääntöjen kohteena on perustamissopimuksen ja ETA-sopimuksen mukaan yritys, eikä tämä käsite ole välttämättä aivan sama kuin kansallisten kauppa- ja yhtiöoikeudellisten tai verolakien mukainen yhtiön muodossa toimiva oikeushenkilö.

(636) Yritystä ei määritellä perustamissopimuksessa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohta "koskee taloudellisia yksiköitä, joista kullakin on erillinen organisaatio, joka muodostuu henkilöistä sekä aineellisista ja aineettomista tekijöistä ja jolla pysyvästi pyritään tiettyyn taloudelliseen päämäärään eli tällainen on sellainen organisaatio, joka voi osallistua tämän määräyksen rikkomiseen" (asia T-352/94, Mo Och Domsjö AB v. komissio, Kok. 1998, s. II-1989, 87 kohta).

(637) Vaikka kilpailusääntöjen kohteena ovat yritykset, sääntöjen täytäntöönpano ja minkä tahansa seuraamuksen langettaminen ja periminen edellyttävät sellaisen oikeushenkilön yksilöimistä, jonka voidaan katsoa olevan vastuussa kyseisen yrityksen toiminnasta ja jolle päätös voidaan osoittaa.

(638) Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi asiassa T-6/89, Enichem Anic v. komissio (Kok. 1991, s. II-1695), jos rikkomisajankohdan ja sen ajankohdan välillä, jolloin yritys saatetaan siitä vastuuseen, yrityksen toiminnasta vastaava henkilö on oikeudellisesti lakannut olemasta, on ensinnäkin rajattava ne aineelliset ja inhimilliset tekijät, jotka myötävaikuttavat kyseiseen kilpailunrajoitukseen, ja toiseksi henkilö, jolle vastuu toiminnasta on siirtynyt.

(639) Oikeushenkilö, jolle sakot on määrätty, voi siten olla muu kuin se, joka oli olemassa kilpailusääntöjen rikkomisen tapahtuessa.

(640) Kuten 1.2.5.3 kohdassa todettiin, koska Rhône-Poulencilla oli ratkaiseva vaikutusvalta kokonaan omistamassaan tytäryhtiössä RPAN:ssa, joka osallistui suoraan A-, E- ja D3-vitamiinien kartelleihin, komissio pitää Rhône-Poulencia vastuullisena rikkomisesta. Rhône-Poulenc sulautui Hoechstin kanssa 15 päivänä joulukuuta 1999 uuden yrityksen Aventisin muodostamiseksi. Tämä tapahtui 10 kuukautta A- ja E-vitamiinimarkkinoita koskeneen rikkomisen päättymisen jälkeen ja 17 kuukautta D3-vitamiinimarkkinoita koskeneen rikkomisen jälkeen. RPAN muuttui AAN:ksi, joka on sulautuman tuloksena syntyneen uuden yhtiön Aventis SA:n sisäinen toimiala ja jonka toiminnasta Aventis SA nyt vastaa. Yhteisö oikeuskäytännössä todetaan tältä osin, että "(...), kun rikkomisen olemassaolo on näytetty toteen, on määritettävä se luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka vastasi yrityksen toiminnasta silloin, kun kilpailusääntöjä rikottiin, jotta hän kantaisi vastuun tästä rikkomisesta. Kun sen ajankohdan, jona kilpailusääntöjä rikottiin, ja sen ajankohdan, jona kyseinen yritys saatetaan vastuuseen rikkomisesta, välillä se, joka vastasi yrityksen toiminnasta, on oikeudellisesti lakannut olemasta, on kuitenkin ensiksi yksilöitävä ne aineelliset tekijät ja ihmiset, jotka ovat myötävaikuttaneet rikkomiseen, jotta tämän jälkeen voidaan yksilöidä henkilö, joka on ryhtynyt vastaamaan tämän kokonaisuuden toiminnasta, jotta vältettäisiin se, että yritys voi välttyä kantamasta vastuuta rikkomisesta sen johdosta, että sitä, joka vastasi yrityksen toiminnasta sinä ajankohtana, jona kilpailusääntöjä rikottiin, ei enää ole" (yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-305/94 ym., PVC II, 20.4.1999 antama tuomio (Kok. 1999, s. II-0931, 953 kohta)).

(641) Ottaen huomioon Rhône-Poulenc SA:n ja Aventis SA:n (ks. 92-93 kappaleessa jo mainitut vitamiiniliiketoiminnasta kyseisessä yrityksessä vastaavat henkilöt) välinen jatkuvuus sekä se, että Rhône-Poulenc SA (ennen sulautumistaan Hoechstin kanssa) ja myöhemmin Aventis SA toimi ainoana yrityksenä komission kanssa yhteistyössä koko hallinnollisen menettelyn ajan ja otti yhteyttä komissioon omaehtoisesti, ja se, että yritys ei ole kieltänyt tienneensä kartelleista, joihin RPAN osallistui, eikä ole kiistänyt vastuutaan rikkomisesta (ks. asia C-286/98, P Stora Kopparbergs Bergslags AB v. komissio, Kok. 2000, s. 9925, 37 kohta), tämä päätös on osoitettu Aventis SA:lle(57).

(642) Muissa tapauksissa yrityksen seuraajasta ei ole epäselvyyttä, mutta on tarpeen yksilöidä ryhmittymän sisällä asianmukainen oikeushenkilö, jolle päätös on syytä osoittaa. Solvay Pharmaceuticals BV osallistui suoraan rikkomiseen ja on toiminnallisesti emoyhtiöistään Solvay SA:sta erillään oleva yritys. Tästä syystä komissio osoittaa päätöksen Solvay Pharmaceuticals BV:lle.

(643) Vaikka Alusuisse osti vuonna 1994 Lonza AG:n, ja se yhtiöitettiin sittemmin Lonza Group AG:hen, Lonza on aina toiminut erillisesti johdettuna yrityksenä. Tästä syystä päätös on osoitettu Lonza AG:lle.

(644) Sumitomo osallistui H-vitamiinia (biotiinia) koskeneeseen kartelliin suoraan, joten tämä päätös osoitetaan sille. Sumika on Sumitomon 100-prosenttinen tytäryhtiö, joka on toiminnallisesti erillään emoyhtiöstä. Se perustettiin huhtikuussa 1992 kolmen Sumitomon tytäryhtiön sulautuessa. Yksi tytäryhtiöistä oli Yodogawa Chemicals, joka oli siihen asti harjoittanut foolihapon tuotantoa ja myyntiä. Koska Yodogawa ja sen seuraaja Sumika osallistuivat foolihappoa koskeneeseen kartelliin, päätös osoitetaan tämän tuotteen osalta Sumikalle.

2.2.9 VANHENTUMISAJAN SOVELLETTAVUUS

(645) Vanhentumisajoista liikennettä ja kilpailua koskeviin Euroopan talousyhteisön sääntöihin liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa 26 päivänä marraskuuta 1974 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2988/74(58) 1 artiklan nojalla komission toimivalta langettaa sakkoja tai seuraamuksia kilpailuun liittyviin aineellisiin oikeussääntöihin kohdistuvien rikkomisten vuoksi on rajattu viiteen vuoteen. Uusitun rikkomisen osalta vanhentumisaika alkaa kuitenkin kulua vasta siitä päivästä, jona rikkominen on lakannut(59). Kaikki komission suorittamat toimenpiteet rikkomisen esitutkinnan tai rikkomiseen liittyvän menettelyn toimittamiseksi keskeyttävät menettelyyn sovellettavan vanhentumisajan, ja vanhentumisaika alkaa kulua uudelleen kustakin keskeytymisestä(60).

(646) Kuten tässä päätöksessä todetaan, yhtiöt Lonza AG, Kongo Chemical Co. Ltd, Sumitomo Chemical Co. Ltd, Sumika Fine Chemicals Ltd ja Tanabe Saiyaku Co. Ltd ovat olleet suoraan osallisina niissä tosiseikoissa, joita tämä menettely koskee, ja ovat siten osaltaan syyllistyneet perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomiseen.

(647) Kaikissa tapauksissa yhtiöiden voidaan katsoa lopettaneen osallistumisensa niihin kartellijärjestelyihin, joihin ne kukin olivat ottaneet osaa (H-vitamiinin tai foolihapon osalta) yli viisi vuotta ennen kuin komissio aloitti tutkimuksensa. H-vitamiinia koskenut rikkominen päättyi 19 päivänä huhtikuuta 1994 ja foolihappoa koskenut rikkominen kesäkuussa 1994. Komissio lähetti ensimmäisen kirjallisen tietopyynnön H-vitamiinin osalta 20 päivänä elokuuta 1999 ja foolihapon osalta 15 päivänä marraskuuta 1999.

(648) B1- ja B6-vitamiinia koskeneet rikkomiset päättyivät kummassakin tapauksessa kesäkuussa 1994. Komissio lähetti ensimmäisen kirjallisen tietopyynnön B1- ja B6-vitamiinien osalta 19 päivänä elokuuta 1999. Näin ollen BASF AG:n, Daiichi Pharmaceutical Co. Ltd:n, F. Hoffmann-La Roche AG:n ja Takeda Chemical Industries Ltd:n voidaan katsoa lopettaneen osallistumisensa B1- ja B6-vitamiinin kartellijärjestelyihin yli viisi vuotta ennen kuin komissio aloitti tutkimuksensa.

(649) Asetuksen (ETY) N:o 2988/74 1 artiklaa voidaan siten soveltaa, ja huolimatta siitä, että Lonza AG, Kongo Chemical Co. Ltd, Sumitomo Chemical Co. Ltd, Sumika Fine Chemicals Ltd ja Tanabe Saiyaku Co. Ltd olivat osallisia rikkomiseen, niille ei tässä päätöksessä määrätä sakkoja. Myöskään BASF AG:lle, Daiichi Pharmaceutical Co. Ltd:lle, F. Hoffmann-La Roche AG:lle, Merck KgaA:lle ja Takeda Chemical Industries Ltd:lle ei langeteta sakkoja osallisuudesta B1- ja B6-vitamiinia sekä H-vitamiinia (biotiini) tai foolihappoa koskeviin rikkomisiin.

(650) Sumika ja Sumitomo ilmoittivat väitetiedoksiantoon antamissaan vastauksissa, että vaikka niiden todettaisiinkin syyllistyneen kilpailusääntöjen rikkomiseen, komissio ei voisi enää tehdä päätöstä tällaisesta rikkomisesta, koska se olisi vanhentunut.

(651) Tämä väite on hylättävä. Vanhentumisaikoja koskevat säännöt koskevat ainoastaan sakkojen tai seuraamusten määräämistä. Niillä ei ole vaikutusta siihen, voiko komissio tutkia kartellitapauksia ja tehdä tarpeen vaatiessa kieltäviä päätöksiä.

2.3 KORJAUSTOIMENPITEET

2.3.1 ASETUKSEN N:O 17 3 ARTIKLA

(652) Kun komissio toteaa, että 81 artiklaa on rikottu, se voi vaatia kyseistä yritystä saattamaan tällaisen rikkomisen päätökseen asetuksen N:o 17 3 artiklan mukaisesti.

(653) Käsiteltävässä tapauksessa kutakin vitamiinituotetta koskevien kartellien osanottajat menivät varsin pitkälle yrittäessään kätkeä lainvastaisen toimintansa. Komissio lausui väitetiedoksiannossaan, ettei ollut mahdollista ehdottoman varmasti todeta rikkomisten päättyneen.

(654) Väitetiedoksiantoihin antamissaan vastauksissa yritykset väittivät lopettaneensa osallistumisensa rikkomisiin. Näistä ilmoituksista huolimatta ja selkeyden nimissä on tarpeen vaatia yrityksiltä - joille tämä päätös on osoitettu ja jotka harjoittavat edelleen liiketoimintaa, joka liittyy mihin tahansa kyseisistä vitamiinituotteista - että ne lopettavat rikkomisen, jos ne eivät ole vielä niin tehneet, ja pidättyvät vastedes kaikista sellaisista sopimuksista, yhdenmukaistetuista menettelytavoista tai yhteenliittymän päätöksistä, joilla saattaisi olla sama tai vastaava tarkoitus tai vaikutus.

2.3.2 ASETUKSEN N:O 17 15 ARTIKLAN 2 KOHTA

2.3.2.1 Yleisiä huomioita

(655) Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukaan(61) komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille sakon, joka on vähintään 1000 ja enintään 1000000 euroa taikka tätä suurempi mutta enintään 10 prosenttia kunkin rikkomiseen osallisen yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta rikkovat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja/tai ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa.

(656) Kun otetaan huomioon kyseisten sopimusten luonne, jota on kuvailtu tosiseikkoja koskevassa osassa, ja toimenpiteet niiden toteuttamiseksi, yritysten on täytynyt tietää, että niiden toiminnan tavoitteena oli kilpailun rajoittaminen. Tästä syystä komissio päättelee, että jokaisessa kartellissa on rikottu tarkoituksellisesti perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa.

(657) Määrätessään sakkojen suuruutta komission on otettava huomioon kaikki merkitykselliset seikat ja erityisesti rikkomisen vakavuus ja kesto, jotka ovat kaksi asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti mainittua perustetta.

(658) Kunkin rikkomisessa osallisena olleen yrityksen rooli arvioidaan erikseen. Sakkoa määrätessään komissio harkitsee erityisesti mahdollisia raskauttavia tai lieventäviä seikkoja ja soveltaa tarpeen mukaan tiedonantoa sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa.

2.3.2.2 Sakkojen perusmäärä

(659) Sakon perusmäärä määrätään rikkomisen vakavuuden ja keston mukaan.

(660) Käsiteltävässä tapauksessa sakotettavat rikkomiset tapahtuivat kahdeksan eri vitamiinituotteen markkinoilla (A-, E-, C-, B2-, B5- ja D3-vitamiini, beetakaroteeni- ja karotenoidit).

(661) Jos otetaan huomioon ominaispiirteiden ja menetelmän jatkuvuus ja samankaltaisuus, näillä markkinoilla tehtyjen rikkomisten vakavuuden astetta, niiden todellista vaikutusta markkinoihin sekä kyseisten alueellisten markkinoiden suuruutta on arvioitava saman otsakkeen alla. Muita vakavuuteen liittyviä seikkoja, kuten erilaista kohtelua, kun otetaan huomioon yrityksen taloudellinen kapasiteetti ja riittävä varoittava vaikutus, arvioidaan yhtiökohtaisesti kunkin tuotteen markkinoilla. Ottaen huomioon rikkomisten kestoon liittyvät erot kunkin tuotteen markkinoilla, tätä seikkaa arvioidaan erikseen.

Vakavuus

(662) Arvioidessaan rikkomisten vakavuutta komissio ottaa huomioon rikkomisen luonteen, todellisen vaikutuksen markkinoihin, kun se on mitattavissa, ja kyseisten alueellisten markkinoiden koon.

Rikkomisen luonne

Kaikki tuotteet (A-, E-, C-, B2-, B5- ja D3-vitamiini, beetakaroteeni ja karotenoidit)

(663) Edellä esitetystä seuraa, että käsiteltävissä rikkomisissa kyse oli pääasiassa markkinoiden jakamiseen ja hintojen sopimiseen liittyvistä käytännöistä, jotka ovat luonteeltaan varsin vakavia perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan kohdistuvia rikkomisia.

(664) A-, E-, C-, B2-, B5- ja D3-vitamiinia, beetakaroteenia ja karotenoideja koskevat järjestelyt olivat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan kohdistuneita tarkoituksellisia rikkomisia. Täysin tietoisina toimiensa lainvastaisuudesta johtavat valmistajat liittyivät yhteen luodakseen salaisen ja rakenteiltaan vakaan järjestelmän, jonka tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua huomattavalla elinkeinoalalla.

(665) Kartellijärjestelyt ulottuivat koko vitamiiniteollisuuteen, ne luotiin, niitä johdettiin ja niihin rohkaistiin pääasiassa kyseisten yritysten korkeimman johdon taholta. Ominaisluonteensa vuoksi sopimuksista aiheutui automaattisesti huomattava kilpailunvääristymä, josta seurasi etuja ainoastaan osaa ottaneille valmistajille ja haittaa heidän asiakkailleen ja viime kädessä kuluttajille.

(666) Näin ollen komissio katsoo, että A-, E-, C-, B2-, B5- ja D3-vitamiinia, beetakaroteenia ja karotenoideja koskeneet rikkomiset olivat luonteensa vuoksi perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan kohdistuneita vakavia rikkomisia.

Rikkomisen vaikutus eri vitamiinituotteiden markkinoihin ETA-alueella

(667) Komissio katsoo, että rikkomisilla, joihin valmistajat syyllistyivät ja jotka merkityksellisinä ajanjaksoina koskivat vähintäänkin 80 % maailmanmarkkinoista ja ETA-alueen markkinoista A-, E-, C-, B2-, B5- ja D3-vitamiinin, beetakaroteenin ja karotenoidien osalta, oli tosiasiallista vaikutusta näihin tuotemarkkinoihin ETA-alueella. Hinnoista ei ainoastaan sovittu vaan niitä myös toteutettiin markkinakohtaisesti.

(668) Roche väittää, että kaikkia kartellien toiminta-aikana markkinoilla havaittuja hinnankorotuksia ei voi katsoa kartellitoiminnasta johtuviksi, eivätkä vastaavasti kaikki kartelliajanjakson jälkeiset markkinoilla havaittavat hintojen laskut johdu kartellitoiminnan päättymisestä. Havaittujen hinnankorotusten osalta Roche uskoo, että on useita taloudellisia syitä, joita ovat valuuttaheilahtelut, kapasiteettiongelmat ja tarjonnan/kysynnän muutokset, joiden vuoksi vitamiinien hinnat olisivat kohonneet selvästi alkuvuodesta 1990 vitamiinien valmistajien välisestä kartellitoiminnasta riippumatta. Vastaavasti Roche uskoo, että valtaosa kartellijaksojen jälkeen havaittavista hintojen laskuista voidaan selittää taloudellisilla seikoilla, joilla ei ole yhtymäkohtia kartellitoiminnan päättymiseen, kuten kiinalaisten valmistajien aggressiivisella tunkeutumisella eri vitamiinien markkinoille.

(669) Toisin kuin Roche väittää, komissio katsoo, että A-, E-, C-, B2-, B5- ja D3-vitamiinin, beetakaroteenin ja karotenoidien merkittäviä hinnankorotuksia kartellien ollessa toiminnassa on tulkittava sitä taustaa vasten, että kartellien jäsenet sopivat tavoitehinnoista, markkinaosuuksista sekä raportointi- ja seurantajärjestelmistä vitamiinintuotekohtaisesti(62). Vaikka olisikin totta, että myös silloin, kun kartellia ei olisi ollut olemassa, hinnat olisivat pysyneet samoina kuin ne hinnat, joihin päästiin kartellin myötä, tämä seikka osoittaisi joka tapauksessa vain sen, että kartelli oli tehoton tai että siltä puuttui päämääriä. Tämän perusteella ei voida pätevästi kiistää komission havaintoa siitä, että hinnankorotukset, jotka todella toteutettiin, tehtiin osanottajien kartellitoiminnan seurauksena. Tämä havainto on tehty havaittujen ja hyväksyttyjen tosiseikkojen perusteella. Rochen olisi pitänyt näyttää toteen, että hinnankorotukset eivät olleet kartellin aiheuttamia.

(670) Merck väittää C-vitamiinia koskevista sopimuksista, että ne osoittautuivat sen kannalta vaikeiksi toteuttaa, tehottomiksi käytännössä eivätkä ne koskeneet määrällistä myyntiä. Merck väittää, että tavoitehinnat asetettiin hieman markkinahintoja korkeammiksi ja että kartellin ulkopuolella toimivien C-vitamiinin valmistajien haltuun jääneen markkinaosuuden (30 %) vuoksi järjestelyillä ei ollut vaikutusta huomattavaan osaan markkinoista. Niinpä Merck uskoo, että salaisten sopimusten seurauksena saavutettu hinta oli vain hieman sitä hintaa korkeampi, johon olisi päädytty, jos järjestelyihin ei olisikaan ryhdytty.

(671) Toisin kuin Merck väittää, komissio katsoo, että vuosien 1991-1995 merkittäviä C-vitamiinin hinnankorotuksia(63) on tulkittava sitä tosiseikkaa vasten, että kartellin jäsenet sopivat tavoitehinnoista, markkinaosuuksista sekä raportointi- ja seurantajärjestelmästä. Kuten vastauksessa Rochen väitteisiin todettiin, se, missä määrin hinnat olisivat olleet erilaisia ilman kartellia, lienee lähinnä arvailua. Kartellisopimusten tietoisesta toteuttamisesta aiheutui kuitenkin vakava uhka, että hinnat olivat korkeampia kuin tavanomaisessa kilpailutilanteessa. Merck ei omasta puolestaan esitä todisteita, jotka kumoaisivat tämän päätelmän.

(672) Lopuksi komissio katsoo, että tämän päätöksen asianosaiset eivät ole pystyneet kiistämään sitä, mikä on havaittu rikkomisen todellisesta vaikutuksesta kyseisten vitamiinituotteiden markkinoihin ETA-alueella.

Merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden koko

(673) Vakavuuden arvioimiseksi on tärkeää panna merkille, että jokainen yksittäinen rikkominen ulottui yhteisön markkinoille kokonaisuudessaan ja ETA-alueen perustamisen jälkeen myös ETA-alueelle kokonaisuudessaan.

Välipäätelmä

(674) Jos otetaan huomioon tutkinnan kohteena olevien rikkomisten luonne, niiden vaikutus kunkin yksittäisen vitamiinituotteen markkinoihin ja se, että kukin ulottui yhteisön markkinoille kokonaisuudessaan ja ETA-alueen perustamisen jälkeen myös ETA-alueelle kokonaisuudessaan, komissio katsoo, että ne yritykset, joita tämä päätös koskee, ovat syyllistyneet perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan kohdistuviin erittäin vakaviin rikkomisiin, joista kummankin kohdalla todennäköinen sakko on vähintään 20 miljoonaa euroa.

(675) Määritelläkseen sakkojen perusmäärän komissio ottaa lisäksi huomioon kunkin eri vitamiinin markkinoiden koon.

(676) Merck väittää, että käsiteltävässä tapauksessa ei ole asianmukaista todeta, että sen rikkomisen luonnetta, johon se on C-vitamiinin osalta syyllistynyt, olisi pidettävä erittäin vakavana, koska sen osallistuminen näihin järjestelyihin oli marginaalista.

(677) Komissio hylkää tämän lähestymistavan. On selvää, että hintoja ja markkinaosuuksia koskevat kartellit, sellaisina kuin ne on määritelty sakkojen määräämistä koskevissa komission suuntaviivoissa(64) katsotaan perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan rikkomiseksi erittäin vakavalla tavalla. C-vitamiinimarkkinoita koskevan rikkomisen ominaispiirteet, toisin sanoen rikkomisen vaikutus markkinoihin ja merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden koko, vain vahvistavat tätä päätelmää. Vaikka osallisuus kartellissa olisikin ollut marginaalista, mitä se ei ollut tässä tapauksessa, se ei muuta kartellin tarkoitusta, josta tässä seuraa erittäin vakava rikkominen, vaan vaikuttaa vain siihen, missä määrin jokin yritys osallistui siihen.

Erilainen kohtelu

(678) Kun on kyse erittäin vakavasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, todennäköisten sakkojen ehdotettu porrastaminen mahdollistaa yritysten erilaisen kohtelun, jotta voidaan ottaa huomioon rikkomiseen syyllistyneiden todelliset taloudelliset mahdollisuudet vaarantaa kilpailua merkittävästi ja jotta sakko voidaan määrätä niin suureksi, että se vaikuttaa rikkomista estävästi. Komissio huomauttaa, että tällainen harkinta on erityisen tarpeellista silloin, kun rikkomiseen osallistuneiden yritysten välillä on huomattavia kokoeroja, kuten käsiteltävässä tapauksessa.

(679) Tällaisen useita yrityksiä koskevan asian ollessa kyseessä sakkojen perusmäärää asetettaessa on tarpeen ottaa huomioon kunkin yrityksen erityinen painoarvo ja siten kunkin yrityksen lainvastaisen toiminnan vaikutus kilpailuun.

(680) Tässä mielessä yritykset voidaan ryhmitellä sen mukaan, mikä on niiden suhteellinen merkitys kunkin merkityksellisen vitamiinituotteen markkinoilla. Yrityksen sijoittamista tiettyyn ryhmään voidaan tarpeen vaatiessa muuttaa, jotta voidaan ottaa huomioon erityisesti tarve tehokkaan estävän vaikutuksen varmistamiseksi.

(681) Komissio katsoo, että on asianmukaista arvioida yrityksen suhteellista merkitystä kunkin vitamiinituotteen markkinoilla kunkin yrityksen tuoteliikevaihdon perusteella. Tätä tukee se, että jokainen kartelli oli luonteeltaan maailmanlaajuinen, kunkin tarkoituksena oli mm. markkinoiden jakaminen maailmanlaajuisesti ja siten ETA-markkinoiden kilpailupaineiden hillitseminen. Lisäksi minkä tahansa tietyssä kartellissa osapuolena olleen yrityksen maailmanlaajuinen liikevaihto antaa myös viitteitä sen osallisuudesta kartellin vaikutukseen kokonaisuutena tai siitä epävakaudesta, joka olisi kohdistunut kyseiseen kartelliin, jos yritys ei olisikaan ollut mukana. Vertailu on tehty maailmanlaajuisen tuoteliikevaihdon perusteella laskettuna viimeiseltä kokonaiselta kalenterivuodelta, jona rikkominen tapahtui(65).

(682) Seuraavassa jaksossa (683-696 kappale) esitetään vitamiinikohtaisesti seikat, jotka ovat merkityksellisiä kutakin valmistajaa koskevan luokan määrittämiseksi.

A-vitamiini

(683) On ilmeistä 1.2.6 jaksossa esitetyn taulukon perusteella, että Hoffmann-La Roche oli tärkein A-vitamiinin valmistaja maailmanmarkkinoilla. Se sijoitetaan ensimmäiseen luokkaan. BASF ja Aventis, joilla oli maailmanmarkkinoista huomattavasti pienempi osuus, sijoittuvat toiseen luokkaan.

(684) Edellä esitetyn perusteella A-vitamiinimarkkinoita koskevasta rikkomisesta määrättävän sakon asianmukainen perusmäärä - jos otetaan huomioon ne luokat, joihin on päädytty soveltamalla perustetta yrityksen suhteellisesta merkityksestä kyseisillä markkinoilla - on seuraava:

- Hoffmann-La Roche: 30 miljoonaa euroa,

- BASF ja Aventis: 18 miljoonaa euroa.

E-vitamiini

(685) Edellä 1.2.6 jaksossa oleva taulukko osoittaa, että Hoffmann-La Roche ja BASF olivat kaksi suurinta E-vitamiinin valmistajaa maailmanmarkkinoilla. Ne sijoittuvat sen tähden ensimmäiseen luokkaan. Eisai ja Aventis, joilla oli huomattavasti pienempi osuus maailmanmarkkinoista, eli alle kolmannes Rochen osuudesta, sijoittuvat toiseen luokkaan.

(686) Edellä esitetyn perusteella E-vitamiinimarkkinoita koskevasta rikkomisesta määrättävän sakon asianmukainen perusmäärä - jos otetaan huomioon ne luokat, joihin on päädytty soveltamalla perustetta yrityksen suhteellisesta merkityksestä kyseisillä markkinoilla - on seuraava:

- Hoffmann-La Roche ja BASF: 35 miljoonaa euroa,

- Eisai ja Aventis: 10,5 miljoonaa euroa.

B2-Vitamiini

(687) Hoffmann-La Roche oli suurin B2-vitamiinin valmistaja maailmanmarkkinoilla (ks. 1.2.6 jaksossa oleva taulukko). Se sijoittuu sen tähden ensimmäiseen luokkaan. BASF ja Takeda, joiden osuudet maailmanmarkkinoista olivat selvästi pienemmät, eli alle tai lähes puolet Rochen osuudesta, sijoittuvat toiseen luokkaan.

(688) Edellä esitetyn perusteella B2-vitamiinimarkkinoita koskevasta rikkomisesta määrättävän sakon asianmukainen perusmäärä - jos otetaan huomioon ne luokat, joihin on päädytty soveltamalla perustetta yrityksen suhteellisesta merkityksestä kyseisillä markkinoilla - on seuraava:

- Hoffmann-La Roche: 20 miljoonaa euroa,

- BASF ja Takeda: 10 miljoonaa euroa.

B5-vitamiini

(689) Edellä 1.2.6 jaksossa olevasta taulukosta ilmenee, että Hoffmann-La Roche ja Daiichi olivat kaksi suurinta B5-vitamiinin valmistajaa maailmanmarkkinoilla. Ne sijoittuvat sen tähden ensimmäiseen luokkaan. BASF, jonka osuus maailmanmarkkinoista oli huomattavasti pienempi, eli lähes puolet Rochen osuudesta, sijoittuu toiseen luokkaan.

(690) Edellä esitetyn perusteella B5-vitamiinimarkkinoita koskevasta rikkomisesta määrättävän sakon asianmukainen perusmäärä - jos otetaan huomioon ne luokat, joihin on päädytty soveltamalla perustetta yrityksen suhteellisesta merkityksestä kyseisillä markkinoilla - on seuraava:

- Hoffmann-La Roche ja Daiichi: 20 miljoonaa euroa,

- BASF: 14 miljoonaa euroa.

C-vitamiini

(691) On ilmeistä 1.2.6 jaksossa olevan taulukon perusteella, että Hoffmann-La Roche ja Takeda olivat kaksi suurinta C-vitamiinin valmistajaa maailmanmarkkinoilla, sillä ensin mainitun osuus markkinoista oli 40 prosenttia ja jälkimmäisen osuus 24 prosenttia. Ne kuuluvat sen tähden ensimmäiseen luokkaan. BASF ja Merck, joiden osuus maailmanmarkkinoista on paljon pienempi (kunkin osuus alle 9 %), kuuluvat toiseen luokkaan.

(692) Edellä esitetyn perusteella C-vitamiinimarkkinoita koskevasta rikkomisesta määrättävän sakon asianmukainen perusmäärä - jos otetaan huomioon ne luokat, joihin on päädytty soveltamalla perustetta yrityksen suhteellisesta merkityksestä kyseisillä markkinoilla - on seuraava:

- Hoffmann-La Roche ja Takeda: 30 miljoonaa euroa,

- BASF ja Merck: 7,5 miljoonaa euroa.

D3-vitamiini

(693) On selvää 1.2.6 jaksossa olevan taulukon perusteella, että Hoffmann-La Roche ja Solvay Pharmaceuticals olivat kaksi suurinta D3-vitamiinin valmistajaa maailmanmarkkinoilla, sillä ensimmäisen osuus markkinoista oli 40 prosenttia ja jälkimmäisen osuus 32 prosenttia. Ne kuuluvat sen tähden ensimmäiseen luokkaan. BASF ja Aventis, joilla oli paljon pienemmät osuudet maailmanmarkkinoista, ensimmäisen osuus oli 15 prosenttia ja jälkimmäisen 9 prosenttia, kuuluvat toiseen luokkaan.

(694) Edellä esitetyn perusteella C-vitamiinimarkkinoita koskevasta rikkomisesta määrättävän sakon asianmukainen perusmäärä - jos otetaan huomioon ne luokat, joihin on päädytty soveltamalla perustetta yrityksen suhteellisesta merkityksestä kyseisillä markkinoilla - on seuraava:

- Hoffmann-La Roche ja Solvay Pharmaceuticals: 10 miljoonaa euroa,

- BASF ja Aventis: 4 miljoonaa euroa.

Beetakaroteeni

(695) Jos otetaan huomioon beetakaroteenin maailmanmarkkinoiden ominaispiirteet - se, että kyseisen tuotteen markkinoilla on lähinnä kaksi suurta valmistajaa - tässä nimenomaisessa tapauksessa ei ole syytä erotella yhtiöitä toisistaan etsittäessä sopivaa lähtökohtaa sakolle beetakaroteenimarkkinoita koskevasta rikkomisesta. Lähtökohdaksi otetaan 20 miljoonan euron sakko Hoffmann-La Rochelle ja BASF:lle.

Karotenoidit

(696) Jos otetaan huomioon karotenoidien maailmanmarkkinoiden ominaispiirteet - se, että tuotteen markkinoilla on lähinnä kaksi suurta valmistajaa - tässä nimenomaisessa tapauksessa ei ole syytä erotella yhtiöitä toisistaan etsittäessä sopivaa sakon perusmäärä beetakaroteenimarkkinoita koskevasta rikkomisesta. Hoffmann-La Rochelle ja BASF:lle määrättävän sakon perusmääräksi vahvistetaan 20 miljoonaa euroa.

Riittävä varoittava vaikutus

(697) Jotta varmistetaan, että sakolla on riittävä varoittava vaikutus, komissio määrittää, onko sakon perusmäärää syytä muuttaa jonkin yrityksen osalta.

(698) BASF:n, Hoffmann-La Rochen ja Aventisin kohdalla komissio katsoo, että etsittäessä asianmukaista perusmäärää sakolle, jonka perusteena pidetään yrityksen suhteellista merkitystä kunkin tuotteen markkinoilla, on syytä korjata sakkoa ylöspäin, jotta voidaan ottaa huomioon yritysten koko ja niiden yleiset voimavarat.

(699) Edellä esitetyn perustella komissio katsoo, että varoittava vaikutus edellyttää, että lähtökohtana pidettävää kunkin yrityksen vitamiinimarkkinakohtaista 683-696 kappaleessa esitettyä sakon perusmäärää olisi korotettava seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

Rikkomisen kesto

(700) Tässä jaksossa määritetään vitamiinikohtaisesti kunkin valmistajan harjoittaman rikkomisen kesto.

A-vitamiini

(701) Komissio katsoo, että Roche, BASF ja Aventis rikkoivat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa syyskuusta 1989 helmikuuhun 1999 A-vitamiinimarkkinoiden osalta. Ne syyllistyivät pitkäaikaiseen, 9 vuoden ja 6 kuukauden ajan jatkuneeseen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Vakavuuden perusteella määräytyvää sakon perusmäärää(66) korotetaan näin ollen 90 prosenttia kunkin yhtiön osalta.

E-vitamiini

(702) Komissio katsoo, että Roche, BASF ja Aventis rikkoivat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa syyskuusta 1989 helmikuuhun 1999 E-vitamiinimarkkinoiden osalta. Ne syyllistyivät pitkäaikaiseen, 9 vuotta ja 6 kuukautta jatkuneeseen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Vakavuuden perusteella määräytyvää sakon perusmäärää(67) korotetaan näin ollen 90 prosenttia kunkin yhtiön osalta.

(703) Eisai tuli mukaan tammikuussa 1991 ja syyllistyi siten pitkäaikaiseen 8 vuotta jatkuneeseen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Vakavuuden perusteella sille määräytyvää sakon perusmäärää(68) korotetaan näin ollen 80 prosenttia.

B2-vitamiini

(704) Komissio katsoo, että Roche ja BASF rikkoivat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa heinäkuusta 1991 syyskuuhun 1995 B2-vitamiinimarkkinoiden osalta. Ne syyllistyivät 4 vuoden ja 3 kuukauden ajan jatkuneeseen kilpailusääntöjen rikkomiseen, toisin sanoen keskipitkään rikkomiseen. Vakavuuden perusteella määräytyvää sakon perusmäärää(69) korotetaan näin ollen 45 prosenttia kunkin yhtiön osalta.

(705) Takeda syyllistyi keskipitkään, 3 vuotta ja 9 kuukautta jatkuneeseen kilpailusääntöjen rikkomiseen, koska se tuli mukaan tammikuussa 1992. Vakavuuden perusteella määräytyvää sakon perusmäärää(70) korotetaan näin ollen 35 prosenttia.

B5-vitamiini

(706) Komissio katsoo, että Roche, BASF ja Daiichi rikkoivat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa tammikuusta 1991 helmikuuhun 1999 B5-vitamiinimarkkinoiden osalta. Ne syyllistyivät pitkäaikaiseen, 8 vuotta jatkuneeseen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Vakavuuden perusteella määräytyvää sakon perusmäärää(71) korotetaan näin ollen 80 prosenttia.

C-vitamiini

(707) Komissio katsoo, että Roche, BASF, Merck ja Takeda rikkoivat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa tammikuusta 1991 elokuuhun 1995 C-vitamiinimarkkinoiden osalta. Ne syyllistyivät 4 vuotta ja 8 kuukautta jatkuneeseen kilpailusääntöjen rikkomiseen, toisin sanoen keskipitkään rikkomiseen. Vakavuuden perusteella määräytyvää sakon perusmäärää(72) korotetaan näin ollen 45 prosenttia.

D3-vitamiini

(708) Komissio katsoo, että Roche, BASF, Solvay ja Aventis rikkoivat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa tammikuusta 1994 kesäkuuhun 1998 D3-vitamiinimarkkinoiden osalta. Ne syyllistyivät 4 vuotta ja 6 kuukautta jatkuneeseen kilpailusääntöjen rikkomiseen, toisin sanoen keskipitkään rikkomiseen. Vakavuuden perusteella määräytyvää sakon perusmäärää(73) korotetaan näin ollen 40 prosenttia kunkin yhtiön osalta.

Beetakaroteeni

(709) Komissio katsoo, että Roche ja BASF rikkoivat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa syyskuusta 1992 joulukuuhun 1998 beetakaroteenimarkkinoiden osalta. Ne syyllistyivät pitkäaikaiseen, 6 vuotta ja 4 kuukautta jatkuneeseen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Vakavuuden perusteella määräytyvää sakon perusmäärää(74) korotetaan näin ollen 60 prosenttia kunkin yhtiön osalta.

Karotenoidit

(710) Komissio katsoo, että Roche ja BASF rikkoivat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa toukokuusta 1993 joulukuuhun 1998 karotenoidimarkkinoiden osalta. Ne syyllistyivät pitkäaikaiseen, 5 vuotta ja 8 kuukautta jatkuneeseen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Vakavuuden perusteella määräytyvää sakon perusmäärää(75) korotetaan näin ollen 55 prosenttia kunkin yhtiön osalta.

Päätelmä sakkojen perusmääristä

(711) Näin ollen komissio määrää seuraavat sakkojen perusmäärät:

>TAULUKON PAIKKA>

2.3.2.3 Raskauttavat seikat

Johtava rooli rikkomisessa

(712) Komissio katsoo, että Roche ja BASF yhdessä johtivat kummankin valmistamia vitamiinituotteita koskevia salaisia sopimuksia ja yllyttivät niihin, ja siksi niiden roolia eri kartelleissa on pidettävä raskauttavana tekijänä(76).

(713) Kilpailua rajoittavien sopimusten olennaisin tulos oli kunkin vitamiinituotteen markkinoilla se, että yhdistettiin osanottajien yksittäisillä markkinoilla hallussaan pitämä markkinavoima. Tällä oli eniten vaikutusta niiden yhtiöiden kannalta, jotka valmistivat ja myivät vitamiinituotteita kaikkein monipuolisimmin, eli Rochen ja BASF:n kannalta.

(714) Monenlaisten vitamiinituotteiden valmistajina näille yhtiöille aiheutui monenlaisia etuja. Erityisesti niiden asema suhteessa asiakkaisiin oli vahvempi kuin ainoastaan yhtä tuotetta tai muutamia tuotteita myyvillä yhtiöillä, koska ne pystyivät tarjoamaan monenlaisia tuotteita ja koska niillä oli suurempi osuus liiketoiminnassa. Lisäksi ne pystyivät paljon joustavammin määrittelemään hintoja, tarjouskampanjoita ja alennuksia, ja niillä oli paljon paremmat mahdollisuudet sitomiseen. Ne myös pystyivät saavuttamaan suurempia mittakaavaetuja myynti- ja markkinointitoiminnassaan. Lopuksi todettakoon, että niiden esittämänä epäsuora (tai suora) uhkaus toimituksista kieltäytymisestä olisi ollut paljon tehokkaampi.

(715) Näiden etujen painoarvo tiettyjen markkinoiden kilpailurakenteessa on riippuvainen kokonaisvitamiinimarkkinoilla havaittavista tekijöistä. Tuotantoketjun loppupään yritykset (tukkukauppiaat, välittäjät ja merkittävät loppukuluttajat) hankkivat suuressa mitassa vitamiinituotteita, joista kaikki ovat salaisiin sopimuksiin osaa ottaneiden valmistajien toimittamia. Esisekoittajien tapaus on tässä mielessä erityisen merkityksellinen. Kaikkien vitamiinituotteiden osalta vitamiininvalmistajien yhteenlaskettu markkinaosuus oli yli 70 prosenttia ja joissain tuotteissa miltei 100 prosenttia. Siten kilpailijoiden suhteellinen painoarvo kunkin vitamiinin markkinoilla oli vähäinen tai olematon.

(716) Koska nämä yhtiöt tarjosivat tuotteita varsin laajasti erillisillä mutta läheisesti toisiinsa liittyvien tuotteiden markkinoilla, niiden mahdollisuudet toteuttaa ja ylläpitää kilpailua rajoittavia sopimuksia, joihin ne ryhtyivät, lisääntyivät huomattavasti.

(717) Kumpikin suuri eurooppalainen valmistaja muodosti yhdessä tosiasiallisen yhteisrintaman luodessaan ja toteuttaessaan salaisia sopimuksia japanilaisten ja muiden eurooppalaisten valmistajien kanssa. Roche ryhtyi toteuttamaan strategista suunnitelmaa saadakseen määräysvaltaansa ja ohjatakseen kaikkien valmistamiensa vitamiinituotteiden maailmanmarkkinoita, jotka olivat merkittävä osa kaikista kaupan olevista vitamiineista. Roche ryhtyi yhdessä BASF:n kanssa poistamaan kaiken todellisen kilpailun niiden väliltä yhteisössä ja ETA-alueella lähes kaikkien merkittävien vitamiinien osalta(77). On myös kiinnitettävä huomiota Rochen erityiseen rooliin näiden salaisten sopimusten alkuunpanijana ja pääasiallisena hyötyjänä.

(718) Tämä raskauttavan seikan nojalla on perusteltua korottaa Rochelle määrättävän sakon perusmäärää 50 prosenttia ja BASF:lle määrättävän sakon perusmäärää 35 prosenttia sen rikkomisen vuoksi, johon ne syyllistyivät ja jotka koskivat A-, E-, B2-, B5-, C-, D3-vitamiini-, beetakaroteeni- ja karotenoidimarkkinoita.

2.3.2.4 Lieventävät seikat

Pelkästään passiivinen tai seuraajan rooli kilpailusääntöjen rikkomisessa

(719) C-vitamiinimarkkinoiden osalta Merck väittää, että sen roolina oli ainoastaan Rochen ja Takedan antamien ohjeiden noudattaminen ja että sillä oli pääsääntöisesti vain toissijainen rooli C-vitamiiniin liittyvissä neuvotteluissa.

(720) Merckiä on pidettävä C-vitamiinimarkkinoilla toimineen kartellin aktiivisena jäsenenä. Sen edustajat olivat läsnä useissa kartellikokouksissa. Se osallistui hintaneuvotteluihin ja myyntimäärien seurantaan(78). Aktiivinen hintaneuvotteluihin osallistuminen on myös ristiriidassa sen Merckin esittämän väittämän kanssa, jonka mukaan se vain noudatti hintoja. Merckin osallistuminen oli osa kartellikokonaisuutta, jonka tarkoituksena oli ohjata maailmanmarkkinoita ja ottaa tärkeimmät valmistajat mukaan sen toimintaan.

(721) E-vitamiinimarkkinoiden osalta Eisai väittää, että se oli marginaalinen tekijä eurooppalaisten valmistajien perustamassa kartellijärjestelyssä, eikä sille toimitettu niiden keskenään jakamia yksityiskohtaisia tietoja, eikä se voinut soveltaa hinnankorotuksia yksittäisiin asiakkaisiin, koska sillä oli sopimuksia riippumattomien jakelijoiden kanssa, jotka eivät olleet sopimuksen osapuolia.

(722) Komissio katsoo, että Eisai oli E-vitamiinimarkkinoita koskevan kartellin aktiivinen jäsen. Se, että Eisai hoiti yhteydenpitonsa eurooppalaisiin valmistajiin enimmäkseen Rochen kautta ja että riippumattomat jakelijat huolehtivat suurimmaksi osaksi sen myynnistä ETA-alueella, ei tee siitä vähemmän aktiivista kartellin jäsentä. Kuten 240-242 kappaleesta ilmenee, Eisain pyrkimys esittää itsensä tämän rikkomisen osalta passiivisena jäsenenä on ristiriidassa komissiolle toimitetun asiakirja-aineiston kanssa.

(723) Tästä seuraa, että Merckin tai Eisain tapauksessa ei ole lieventäviä seikkoja, jotka oikeuttaisivat sen, että määrättävää sakkoa voitaisiin alentaa.

(724) D3-vitamiinimarkkinoiden osalta Aventis väittää, että Rhône-Poulencin rooli rajoittui pelkästään Solvayn pyynnöstä tapahtuneeseen volyymien kehittymistä koskevien tietojen toimittamiseen Solvaylle, eikä se ollut koskaan mukana kolmenvälisissä kartellikokouksissa ja että sen rooli oli pelkästään passiivinen. Sen vähäinen rooli näillä markkinoilla ja sen epäaktiivinen osallistuminen tarkoittivat, ettei Rhône-Poulencille edes myönnetty omaa itsenäistä markkinakiintiötä, vaan se sisällytettiin aina Solvayn kiintiöön.

(725) Komissio ottaa huomioon, että Rhône-Poulencilla oli ainoastaan passiivinen rooli D3-vitamiinia koskevassa rikkomisessa. Se ei ollut mukana kartellikokouksissa, eikä sille jaettu omaa markkinaosuutta. Tämä lieventävä seikka oikeuttaa sen, että D3-vitamiinimarkkinoihin kohdistuvan rikkomisen vuoksi Aventisille määrättävien sakkojen perusmäärää alennetaan 50 prosenttia.

Lainvastaisten sopimusten toteuttamatta jättäminen

(726) C-vitamiinimarkkinoiden osalta Merck väittää, ettei se missään vaiheessa supistanut tuotantoaan tai myyntiään voidakseen noudattaa järjestelyjä eikä se toiminut edellä mainitulla tavalla myöskään sovittujen hintojen tai osoitettujen kiintiöiden osalta ja mainitsee väitteensä tueksi useita komission hallussa olevia asiakirjoja.

(727) B5-vitamiinimarkkinoiden osalta Daiichi toteaa, ettei se aina noudattanut sopimuksia, koska sillä oli taloudellisia syitä, jotka kannustivat sovituista hinnoista ja määristä poikkeamaan. Näistä yksi oli kiinalaisten valmistajien taholta Daiichiin kohdistunut kilpailu ja sen esiseoksia valmistaville asiakkaille, jotka olivat Rochen ja BASF:n suoria kilpailijoita näillä markkinoilla, mahdollisesti aiheutuva vahinko. Tämä säännönmukainen tavoitehintojen soveltamatta jättäminen ja markkinaosuuksien jakoon liittyvien tuotantorajoitusten vähäinen toteuttaminen vähensivät sopimusten aiheuttamaa markkinavaikutusta, Daiichi väittää.

(728) Komissio panee merkille, että tavoitehintoja koskevien sopimusten toteuttaminen ei välttämättä edellytä juuri näiden hintojen soveltamista. Voidaan sanoa, että sopimuksia toteutetaan, kun osapuolet sopivat hinnoistaan, jotta ne saisivat ne lähemmäksi sovittua tavoitehintaa. Tästä oli kyse C- ja B5-vitamiinimarkkinoita koskevissa kartelleissa. Se, ettei yritys, jonka on osoitettu osallistuneen kilpailijoidensa kanssa hintoja koskeneeseen salaiseen sopimukseen, ole toiminut markkinoilla siten kuin kilpailijoiden kanssa on sovittu, ei välttämättä ole sakkojen suuruutta määrättäessä lieventävänä huomioon otettava seikka. Yritys, joka kilpailijoidensa kanssa tekemästään salaisesta sopimuksesta huolimatta noudattaa jokseenkin itsenäistä politiikkaa markkinoilla, voi yksinkertaisesti yrittää käyttää kartellia hyväkseen (yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-308/94, Cascades SA v. komissio, 28.2.2002 antama tuomio (Kok. 1998, s. II-925, 230 kohta)).

(729) Määriä koskeneiden sopimusten toteuttamisen osalta on selvää, että kartellien jäsenet pitivät itselleen osoitettuja määriä vähimmäismäärinä. Niin kauan kuin jokainen osapuoli pystyi myymään ainakin sille osoitetun määrän verran, sopimusta noudatettiin. Tilanne oli sama C- ja B5-vitamiinimarkkinoita koskevissa kartelleissa.

Rikkomisen päättyminen heti komission asiaan puuttumisen jälkeen

(730) Merck väitää, että koska se lopetti osallistumisensa C-vitamiinia koskeviin salaisiin sopimuksiin yli neljä vuotta ennen kuin komissio käynnisti omat tutkimuksensa, sillä olisi oikeus saada sakkoihinsa lievennystä.

(731) Sakkojen määräämistä koskevissa suuntaviivoissaan komissio on osoittanut, että se alentaa sakon perusmäärää, kun lainvastaisesti toimivat yritykset lopettavat rikkomisen heti, kun komissio puuttuu asiaan ja erityisesti heti, kun se toteuttaa tarkastuksia.

(732) Komissio katsoo, että jos yritys lopetti rikkomisen omasta aloitteestaan ennen komission puuttumista asiaan, kuten Merck C-vitamiinikartellin yhteydessä, tätä yrityksen tekemää yksipuolista päätöstä ei voida pitää lieventävänä seikkana. Jotta lieventävä seikka voidaan ottaa huomioon yrityksen hyväksi, sen on osoitettava, että sen rikkomisen lopettamiseen johtanut vapaaehtoinen päätös on suoraan yhteydessä komission toimintaan. Näin ollen sakkojen määräämistä koskevissa komission suuntaviivoissa ei ole perusteita alentaa Merckille määrättävää sakkoa tästä syystä.

Muut lieventävät seikat

(733) Merck väittää, että sen C-vitamiinia koskeviin järjestelyihin osallistumisen syynä ei ollut voiton tekeminen vaan pikemminkin se, että se valmisti tuotetta tappiolla, koska toiminta oli olennaisen tärkeää teollisen infrastruktuurin ylläpitämiseksi sen Darmstadtissa, Saksassa, sijaitsevassa tuotantolaitoksessa. Sitä, että "Merckillä oli erityinen intressi jatkaa C-vitamiiniin valmistamista" ilman pyrkimystä tehdä voittoa olisi sen mukaan pidettävä lieventävänä seikkana sakkoa määrättäessä.

(734) Komissio hylkää Merckin väitteen. Komissio ei pidä sakkoa määrättäessä lieventävänä seikkana sitä, että kartellista ei hyödytä, eikä muutakaan kartelliin osallistumisesta johtuvaa taloudellista haittaa.

(735) Merck väittää, että vielä yhtenä lieventävänä seikkana olisi pidettävä sitä, että sen johto otti käyttöön työntekijöilleen tarkoitetut kilpailusääntöjä koskevat menettelysäännöt 12 päivänä syyskuuta 2000. Eisai väittää myös, että sen omaa oikeudellista kilpailusääntöjen noudattamisohjelmaa, joka otettiin käyttöön vuonna 1999, olisi pidettävä lieventävänä seikkana.

(736) Komissio suhtautuu myönteisesti kaikkiin yritysten toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on ollut kilpailusääntöjen tuntemuksen parantaminen työntekijöiden keskuudessa. Eisain ja Merckin aloite ei kuitenkaan voi kumota komission velvollisuutta rangaista erittäin vakavasta kilpailusääntöjen rikkomisesta.

(737) Komissio toteaa, että A-, E-, B2-, B5-, C-, D3-vitamiini-, beetakaroteeni- ja karotenoidimarkkinoita koskeviin rikkomisiin osallistuneisiin yrityksiin ei voida Aventisia lukuun ottamatta soveltaa lieventäviä seikkoja.

2.3.2.5 Sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan tiedonannon soveltaminen

(738) Ne, joille tämä päätös on osoitettu, ovat tehneet rikkomisen selvittämiseksi yhteistyötä komission kanssa tutkimuksen eri vaiheissa ja tutkimuksen kattamien eri ajanjaksojen osalta, jotta niihin voitaisiin soveltaa sakkojen määräämättä jättämistä tai niiden lieventämistä koskevaan tiedonantoon sisältyvää suopeaa kohtelua. Jotta kyseisten yritysten yhteistyön perusteella voitaisiin ottaa huomioon komission sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevat oikeutetut odotukset, komissio tarkastelee seuraavassa jaksossa, täyttävätkö asianosaiset edellä mainitussa tiedonannossa määrätyt ehdot.

Sakkojen määräämättä jättäminen tai sakkojen määrän hyvin huomattava ja/tai huomattava alentaminen

(739) Aventis väittää, että se oli ensimmäinen valmistaja, joka avoimesti paljasti A- ja E-vitamiinikartellien olemassaolon kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta vastaaville virkamiehille. Vasta sen jälkeen, kun Roche ja BASF kuulivat, että Aventis oli tarjoutunut vapaaehtoisesti tekemään yhteistyötä Yhdysvaltojen oikeusministeriön kilpailuviranomaisten kanssa, ne olivat innokkaita tekemään yhteistyötä sekä komission että Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa.

(740) Lisäksi Aventis tähdentää, että se oli lopettanut osallistumisensa lainvastaiseen toimintaan ennen sen paljastamista komissiolle, toimitti kaiken halussaan olevan todistusaineiston komissiolle ja teki jatkuvaa ja kattavaa yhteistyötä koko tutkimuksen ajan eikä yllyttänyt lainvastaiseen toimintaan.

(741) Komissio pitää Aventisia todellakin ensimmäisenä yrityksenä, joka toimitti ratkaisevaa näyttöä ETA-alueella vaikuttaneen A- ja E-vitamiinimarkkinoita koskeneen kansainvälisen kartellin olemassaolosta. Nämä ratkaisevat todisteet sisältyivät Aventisin 19 ja 25 päivänä toukokuuta 1999 antamiin lausuntoihin. Se myös täyttää kaikki muut sakkojen määräämättä jättämistä tai niiden lieventämistä koskevan tiedonannon B jaksossa määrätyt ehdot.

(742) Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että Aventis täyttää sakkojen määräämättä jättämistä tai niiden lieventämistä koskevan tiedonannon B jaksossa määrätyt ehdot ja alentaa Aventisille määrättävää sakkoa 100 prosenttia siihen sakkoon nähden, joka sille olisi määrätty, jos se ei olisi tehnyt yhteistyötä komission kanssa.

(743) Osoittamalla 2 päivänä kesäkuuta 1999-30 päivänä heinäkuuta 1999 komissiolle todistusaineistoa Roche ja BASF toimittivat ensimmäisinä komissiolle ratkaisevia todisteita kartellijärjestelyistä B2-, B5-, C- ja D3-vitamiinin, beetakaroteenin ja karotenoidien markkinoilla. Roche ja BASF toimittivat erityisen merkittävää todistusaineistoa A- ja E-vitamiinimarkkinoiden kartellien osalta ja varhaisessa vaiheessa komission menettelyä.

(744) Komissio katsoo kuitenkin, että Roche ja BASF toimivat yllyttäjinä tai niillä oli ratkaiseva asema A-, E-, B2-, B5-, C- ja D3-vitamiinin, beetakaroteenin ja karotenoidien markkinoihin vaikuttaneissa laittomissa toimenpiteissä (ks. 567-569 ja 584 kappale). Tästä syystä ne eivät kumpikaan täytä sakkojen määräämistä koskevan tiedonannon B jakson e kohdassa vahvistettua ehtoa eikä niille määrättäviä sakkoja voida alentaa kyseisen tiedonannon B tai C jakson mukaisesti, vaikka ne täyttäisivät muut asetetut ehdot.

(745) Vaikka Roche ja BASF toimittivat ensimmäisinä ratkaisevia todisteita kartellijärjestelyistä B2-, B5-, C- ja D3-vitamiinin, beetakaroteenin ja karotenoidien markkinoilla ja estivät näin muita yrityksiä täyttämästä tätä ehtoa, ne toimivat myös yllyttäjinä tai niillä oli ratkaiseva asema laittomissa toimenpiteissä. Näin ollen mikään yritys ei täytä kokonaisuudessaan sakkojen määräämistä koskevan tiedonannon B jakson a-e tai b-e kohdassa asetettuja ehtoja B2-, B5-, C- ja D3-vitamiinin, beetakaroteenin ja karotenoidien markkinoita koskevien kartellijärjestelyjen osalta. Näin ollen yhdellekään yritykselle määrättäviä sakkoja ei voida alentaa tiedonannon B tai C jakson nojalla.

Sakon huomattava alentaminen

(746) Edellä mainitun tiedonannon D jakson nojalla yritys, joka ei täytä kaikkia B tai C jaksossa määrättyjä ehtoja, voi silti saada huomattavan 10-50 prosentin alennuksen siihen sakkoon, joka sille olisi muutoin määrätty jos (esimerkiksi):

- yritys toimittaa komissiolle ennen vastalauseiden tiedoksi antamista tietoja, asiakirjoja tai muita todisteita, jotka auttavat rikkomisen todistamisessa,

- saatuaan tiedon vastalauseista yritys ilmoittaa komissiolle, että se ei kiistä niiden seikkojen olemassaoloa, joihin komission esittämät syytökset perustuvat.

(747) Roche ja BASF toimittivat todisteita ja asiakirjoja, myös rikkomisajalta, sekä yksityiskohtaisia lausuntoja. Ennen aineiston toimittamista Roche otti 4 päivänä ja BASF 6 päivänä toukokuuta 1999 yhteyttä komissioon ilmoittaakseen aikeistaan toimia yhteistyössä komission kanssa.

(748) Edellä mainitut asiakirjat antoivat yksityiskohtaisia todisteita kartellijärjestelyistä A-, E-, B2-, B5-, C- ja D3-vitamiinin, beetakaroteenin ja karotenoidien markkinoilla ja edistivät ratkaisevasti näiden rikkomisten olennaisten piirteiden osoittamista ja/tai vahvistamista (ks. edellä 743 kappale).

(749) Daiichi Pharmaceutical Co. Ltd toimitti 9 päivänä kesäkuuta 1999, Solvay Pharmaceuticals BV 14 päivänä syyskuuta 1999 ja Takeda Chemical Industries Ltd 7 päivänä syyskuuta 1999 todisteita ja asiakirjoja, erityisesti yksityiskohtaisia lausuntoja, joita komissio ei ollut nimenomaisesti pyytänyt. Jokainen yrityksistä oli ottanut ennen näitä kirjelmiä yhteyttä komissioon osoittaakseen tahtonsa yhteistyöhön: Daiichi 9 päivänä kesäkuuta 1999, Solvay 21 päivänä kesäkuuta 1999 ja Takeda 29 päivänä kesäkuuta 1999.

(750) Edellä mainittuihin asiakirjoihin sisältyi yksityiskohtia B5- (Daiichi), D3- (Solvay), B2- ja C-vitamiinia (Takeda) koskevien kartellien organisaatiosta ja rakenteesta, ja ne vaikuttivat olennaisesti kunkin vitamiinituotteen markkinoilla tehtyihin rikkomisiin liittyneiden tärkeiden näkökohtien määrittämiseen ja/tai vahvistamiseen.

(751) Eisai Co. Ltd otti yhteyttä komissioon 27 päivänä kesäkuuta 1999 ja ilmaisi tahtonsa yhteistyön tekemiseen. Se toimitti 12 päivänä lokakuuta 1999 E-vitamiinikartellia koskeneen lausunnon ja ylimääräistä aineistoa, joita komissio ei ollut nimenomaisesti pyytänyt. Tähän aineistoon sisältyi E-vitamiinikartellin organisaatioon ja rakenteeseen liittyviä yksityiskohtia, mm. yrityksen entisten työntekijöiden antamia lausuntoja, ja ne vaikuttivat rikkomiseen liittyvien tärkeiden näkökohtien määrittämiseen ja/tai vahvistamiseen. Komissiolla oli kuitenkin nämä asiakirjat saadessaan hallussaan ratkaisevaa näyttöä kartellista, erityisesti Roche:n ja BASF:n aiemmin toimittaman aineiston perusteella.

(752) Merck KgaA ilmoitti tahdostaan tehdä yhteistyötä komission kanssa 26 päivänä lokakuuta 1999 sen jälkeen, kun se oli saanut 20 päivänä elokuuta 1999 asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaisen tietopyynnön, joka liittyi sen toimintaan H-vitamiinin markkinoilla. Merck toimitti H-vitamiinikartellista sellaista aineistoa, jota komissio ei nimenomaisesti ollut pyytänyt. Merck ei toiminut samalla tavoin C-vitamiinikartellin osalta. Väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa Merck vahvisti, ettei se oleellisesti kiistänyt niitä tosiseikkoja, joihin komissio tukeutui C-vitamiinikartellia koskevissa väitteissään.

(753) Aventis SA vahvisti 19 ja 25 päivänä toukokuuta 1999(79), ettei se oleellisesti kiistänyt niitä tosiseikkoja, joihin komissio tukeutui D3-vitamiinikartellia koskevissa väitteissään.

(754) F. Hoffmann-La Roche AG, BASF AG, Aventis SA, Solvay Pharmaceuticals BV, Merck KgaA, Daiichi Pharmaceutical Co. Ltd, Eisai Co. Ltd ja Takeda Chemical Industries Ltd tekivät yhteistyötä komission kanssa ennen väitetiedoksiantojen antamista, auttoivat olennaisesti toteamaan niiden rikkomisten olemassaolon, joihin ne olivat osallisia, eivätkä olennaisesti kiistäneet niitä seikkoja, joihin komissio tukeutui väitteissään.

(755) Jos otetaan huomioon, että sakkojen määräämättä jättämistä tai niiden lieventämistä koskevassa tiedonannossa tarkoitetun yhteistyön on oltava vapaaehtoista eikä se varsinkaan saa perustua komission käyttämiin tutkintavaltuuksiin, komissio katsoo, että kyseisten yritysten toimittamat tiedot olivat merkittävässä määrin erottamaton osa yritysten vastauksia komission muodollisiin tietopyyntöihin. Näin ollen yritysten toimittamia tietoja on pidettävä tiedonannon mukaisena vapaaehtoisena osallistumisena vain siltä osin kuin asetuksen N:o 17 11 artiklan edellytykset ylittyvät.

(756) Solvay väittää, että se oli yrityksistä ensimmäinen, joka esitti ratkaisevia todisteita D3-vitamiinikartellin olemassaolosta 29 päivänä kesäkuuta 1999 antamassaan lausunnossa.

(757) Komission on hylättävä tämä väite. Solvayn 29 päivänä kesäkuuta 1999 antamaan ensimmäiseen lausuntoon ei sisältynyt ratkaisevaa näyttöä D3-vitamiininkartellista. Siihen sisältyi vain yleiskatsaus ETA-alueen D3-vitamiinimarkkinoihin ja tietoja siitä, että jonkinlaista markkinoiden yhteensovittamista oli tapahtunut. Toisessa 14 päivänä syyskuuta 1999 antamassaan lausunnossa Solvay toimitti yksityiskohtaisia tietoja, joita voitiin pitää ratkaisevina todisteina. Kuitenkin ne toimitettiin sen jälkeen, kun Roche oli antanut 30 päivänä kesäkuuta 1999 yksityiskohtaista tietoa salaiseen sopimukseen liittyvistä käytännöistä sisältäneen lausuntonsa, joka oli ratkaiseva todiste rikkomisesta.

(758) Merck väittää, että se oli tarjoutunut tekemään komission kanssa yhteistyötä kaikkien C-vitamiiniin liittyvien yhteyksien selvittämiseksi ennen väitetiedoksiannon antamista. Merckin mukaan 26 päivänä lokakuuta 1999 komission virkamiesten kanssa pidetyn tapaamisen aikana yrityksen annettiin selvästi ymmärtää, ettei ollut tarpeellista saada Merckiltä näitä yhteyksiä selvittäviä tietoja. Merck väittää sen perusteella, ettei tähän seikkaan voida vedota sen vahingoksi.

(759) Komission on hylättävä tämä väite. Ensinnäkään Merck ei esitä todisteita väitteensä tueksi. Komission kanssa käydyssä myöhemmässä kirjeenvaihdossa ei viitata tähän mainitussa kokouksessa ilmenneeseen seikkaan. Toiseksi Merck olisi voinut aivan vapaasti tehdä komission kanssa C-vitamiinikartelliin liittyvää yhteistyötä jo aikaisemmin. Kuten edellä on todettu(80), Merck toimitti komissiolle kirjallisia todisteita H-vitamiinikartellista ja olisi yhtä hyvin voinut toimittaa kaikenlaisia hallussaan olleita todisteita C-vitamiinikartellista. Päätöksen yhteistyön tekemisestä komission kanssa ja yrityksen tässä tarkoituksessa käynnistämien toimenpiteiden on oltava viime kädessä yrityksen tekemä yksipuolinen päätös.

(760) Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että F. Hoffmann-La Roche AG täyttää sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan tiedonannon D jakson 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa määrätyt ehdot ja alentaa F. Hoffmann-La Roche AG:lle määrättävää sakkoa 50 prosenttia siihen sakkoon nähden, joka sille olisi määrätty, jos se ei olisi tehnyt yhteistyötä komission kanssa.

(761) Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että BASF täyttää sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan tiedonannon D jakson 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa määrätyt ehdot ja alentaa BASF:lle määrättävää sakkoa 50 prosenttia siihen sakkoon nähden, joka sille olisi määrätty, jos se ei olisi tehnyt yhteistyötä komission kanssa.

(762) Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että Solvay Pharmaceuticals BV täyttää sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan tiedonannon D jakson 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa määrätyt ehdot ja alentaa Solvay Pharmaceuticals BV:lle määrättävää sakkoa 35 prosenttia siihen sakkoon nähden, joka sille olisi määrätty, jos se ei olisi tehnyt yhteistyötä komission kanssa.

(763) Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että Merck KgaA täyttää sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan tiedonannon D jakson 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa määrätyt ehdot ja alentaa Merck KgaA:lle määrättävää sakkoa 15 prosenttia siihen sakkoon nähden, joka sille olisi määrätty, jos se ei olisi tehnyt yhteistyötä komission kanssa.

(764) Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että Daiichi Pharmaceutical Co. Ltd täyttää sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan tiedonannon D jakson 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa määrätyt ehdot ja alentaa Daiichi Pharmaceutical Co. Ltd:lle määrättävää sakkoa 35 prosenttia siihen sakkoon nähden, joka sille olisi määrätty, jos se ei olisi tehnyt yhteistyötä komission kanssa.

(765) Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että Eisai Co. Ltd täyttää sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan tiedonannon D jakson 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa määrätyt ehdot ja alentaa Eisai Co. Ltd:lle määrättävää sakkoa 30 prosenttia siihen sakkoon nähden, joka sille olisi määrätty, jos se ei olisi tehnyt yhteistyötä komission kanssa.

(766) Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että Takeda Chemical Industries Ltd täyttää sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan tiedonannon D jakson 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa määrätyt ehdot ja alentaa Takeda Chemical Industries Ltd:lle määrättävää sakkoa 35 prosenttia siihen sakkoon nähden, joka sille olisi määrätty, jos se ei olisi tehnyt yhteistyötä komission kanssa.

(767) Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että Aventis SA täyttää sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevan tiedonannon D jakson 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa määrätyt ehdot ja alentaa Aventis SA:lle määrättävää sakkoa 10 prosenttia siihen sakkoon nähden, joka sille olisi määrätty D3-vitamiinikartellista, jos se ei olisi tehnyt yhteistyötä komission kanssa.

Päätelmä tiedonannon soveltamisesta

(768) Jos otetaan huomioon tämän päätöksen vastaanottajien komission kanssa tekemä yhteistyö ja sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevassa tiedonannossa määrätyt ehdot, komissio alentaa asianomaisille yrityksille määrättäviä sakkoja seuraavasti:

- F. Hoffmann-La Roche AG: sakkoa alennetaan 50 prosenttia,

- BASF AG: sakkoa alennetaan 50 prosenttia,

- Aventis SA: sakkoa alennetaan 100 prosenttia ja 10 prosenttia,

- Takeda Chemical Industries Ltd: sakkoa alennetaan 35 prosenttia,

- Solvay Pharmaceuticals BV: sakkoa alennetaan 35 prosenttia,

- Merck KgaA: sakkoa alennetaan 15 prosenttia,

- Daiichi Pharmaceutical Co. Ltd: sakkoa alennetaan 35 prosenttia,

- Eisai Co. Ltd: sakkoa alennetaan 30 prosenttia.

2.3.2.6 Muualla määrättävät seuraamukset

(769) Hoffmann-La Roche ja Merck ilmoittavat, että komission olisi otettava huomioon niille saman toiminnan vuoksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa määrätyt seuraamukset ja vähennettävä ne sakoista.

(770) Hoffmann-La Roche ilmoittaa, että komission olisi tässä tapauksessa otettava huomioon Yhdysvaltojen ja Kanadan viranomaisten määräämät seuraamukset, koska komission ja kyseisten viranomaisten lainvastaisina pitämissä toimissa kyse on ollut samasta asiasta. Hoffmann-La Roche väittää, että jo maksetut sakot olisi vähennettävä komission määräämistä muista sakoista. Rochen näkemys on, että tarve varmistaa sakon varoittava vaikutus on jo sen osalta toteutunut Yhdysvaltojen ja Kanadan viranomaisten määräämien sakkojen vuoksi.

(771) Merck väittää omasta puolestaan, että jos komissio ei sakkoa määrätessään ota huomioon Merckin aiemmin maksamia sakkoja ja yksityisoikeudellisia korvauksia, jotka ovat sen mielestä yleisesti ottaen kattaneet kyseiseen sopimukseen liittyneen ulkomaisen osa-alueen, Merck joutuisi kärsimään suhteettomasta taloudellisesta rasitteesta varsinkin, kun se ei hyötynyt sopimuksiin osallistumisestaan.

(772) Komissio hylkää kaikki Rochen ja Merckin esittämät väitteet. Komissio ei katso, että muualla, mm. Yhdysvalloissa, langetetuilla sakoilla olisi merkitystä unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen kannalta. Yhdysvaltojen (tai minkä tahansa muun kolmannen maan) harjoittama (rikosasioihin liittyvä) tuomiovallan käyttö kartellitoimintaa vastaan ei voi millään lailla rajoittaa komissiolle kuuluvaa yhteisön kilpailulainsäädännön mukaista tuomiovaltaa tai sulkea sitä pois.

(773) Vielä tärkeämpää on todeta, että missään tapauksessa ei ole totta, että komissio aikoi langettaa sille seuraamuksia samojen tosiasioiden perusteella kuin Yhdysvaltojen tuomioistuimet. Alueperiaatteen nojalla perustamissopimuksen 81 artikla koskee ainoastaan kilpailurajoituksia yhteismarkkinoilla ja ETA-sopimuksen 53 artikla kilpailurajoituksia ETA-alueella. Samalla tavoin Yhdysvaltojen kilpailuasioista vastaavat viranomaiset käyttävät tuomiovaltaa vain siltä osin kuin toiminnalla on välitön ja aiottu vaikutus Yhdysvalloissa käytävään kauppaan.

(774) Lopuksi todettakoon, että sillä, että yrityksiltä on mahdollisesti siviilikanteiden yhteydessä vaadittu vahingonkorvausten maksamista, ei ole merkitystä. Siviilikanteisiin liittyviä vahingonkorvauksia, joiden tarkoituksena on korvata kartelleista yksittäisille yhtiöille tai kuluttajille aiheutunut vahinko, ei voida rinnastaa lainvastaisesta toiminnasta langetettaviin julkisoikeudellisiin seuraamuksiin.

2.3.2.7 Tässä menettelyssä määrättävien sakkojen lopulliset määrät

(775) Komissio määrää asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla seuraavat sakot:

>TAULUKON PAIKKA>

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1. Seuraavat yritykset ovat rikkoneet perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa:

a) F. Hoffmann-La Roche AG osallistumalla A-, E-, B1-, B2-, B5-, B6-, C-, D3- ja H-vitamiinin, foolihapon, beetakaroteenin ja karotenoidien markkinoihin yhteisössä ja Euroopan talousalueella vaikuttaviin sopimuksiin;

b) BASF AG osallistumalla A-, E-, B1-, B2-, B5-, C-, D3- ja H-vitamiinin, beetakaroteenin ja karotenoidien markkinoihin yhteisössä ja Euroopan talousalueella vaikuttaviin sopimuksiin;

c) Aventis SA osallistumalla A-, E- ja D3- vitamiinin markkinoihin yhteisössä ja Euroopan talousalueella vaikuttaviin sopimuksiin;

d) Lonza AG osallistumalla H-vitamiinin markkinoihin yhteisössä ja Euroopan talousalueella vaikuttaviin sopimuksiin;

e) Solvay Pharmaceuticals BV osallistumalla D3-vitamiinin markkinoihin yhteisössä ja Euroopan talousalueella vaikuttaviin sopimuksiin;

f) Merck KgaA osallistumalla C- ja H-vitamiinin markkinoihin yhteisössä ja Euroopan talousalueella vaikuttaviin sopimuksiin;

g) Daiichi Pharmaceutical Co. Ltd osallistumalla B5- ja B6-vitamiinin markkinoihin yhteisössä ja Euroopan talousalueella vaikuttaviin sopimuksiin;

h) Eisai Co. Ltd osallistumalla E-vitamiinin markkinoihin yhteisössä ja Euroopan talousalueella vaikuttaviin sopimuksiin;

i) Kongo Chemical Co. Ltd osallistumalla foolihapon markkinoihin yhteisössä ja Euroopan talousalueella vaikuttaviin sopimuksiin;

j) Sumitomo Chemical Co. Ltd osallistumalla H-vitamiinin markkinoihin yhteisössä ja Euroopan talousalueella vaikuttaviin sopimuksiin;

k) Sumika Fine Chemicals Ltd osallistumalla foolihapon markkinoihin yhteisössä ja Euroopan talousalueella vaikuttaviin sopimuksiin;

l) Takeda Chemical Industries Ltd osallistumalla B1-, B2-, B6- ja C-vitamiinin sekä foolihapon markkinoihin yhteisössä ja Euroopan talousalueella vaikuttaviin sopimuksiin; ja

m) Tanabe Saiyaku Co. Ltd osallistumalla H-vitamiinin markkinoihin yhteisössä ja Euroopan talousalueella vaikuttaviin sopimuksiin.

2. Rikkominen on kestänyt

a) F. Hoffmann-La Roche AG:n tapauksessa

- A-vitamiinin osalta: syyskuusta 1989 helmikuuhun 1999,

- E-vitamiinin osalta: syyskuusta 1989 helmikuuhun 1999,

- B1-vitamiinin osalta: tammikuusta 1991 kesäkuuhun 1994,

- B2-vitamiinin osalta: heinäkuusta 1991 syyskuuhun 1995,

- B5-vitamiinin osalta: syyskuusta 1991 helmikuuhun 1999,

- B6-vitamiinin osalta: tammikuusta 1991 kesäkuuhun 1994,

- C-vitamiinin osalta: tammikuusta 1991 elokuuhun 1995,

- D3-vitamiinin osalta: tammikuusta 1994 kesäkuuhun 1998,

- H-vitamiinin osalta: lokakuusta 1991 huhtikuuhun 1994,

- foolihapon osalta: tammikuusta 1991 kesäkuuhun 1994,

- beetakaroteenin osalta: syyskuusta 1992 joulukuuhun 1998,

- karotenoidien osalta: toukokuusta 1993 joulukuuhun 1998;

b) BASF AG:n tapauksessa

- A-vitamiinin osalta: syyskuusta 1989 helmikuuhun 1999,

- E-vitamiinin osalta: syyskuusta 1989 helmikuuhun 1999,

- B1-vitamiinin osalta: tammikuusta 1991 kesäkuuhun 1994,

- B2-vitamiinin osalta: heinäkuusta 1991 syyskuuhun 1995,

- B5-vitamiinin osalta: syyskuusta 1991 helmikuuhun 1999,

- C-vitamiinin osalta: tammikuusta 1991 elokuuhun 1995,

- D3-vitamiinin osalta: tammikuusta 1994 kesäkuuhun 1998,

- H-vitamiinin osalta: lokakuusta 1991 huhtikuuhun 1994,

- betakaroteenin osalta: syyskuusta 1992 joulukuuhun 1998,

- karotenoidien osalta: toukokuusta 1993 joulukuuhun 1998;

c) Aventis SA:n tapauksessa

- A-vitamiinin osalta: syyskuusta 1989 helmikuuhun 1999,

- E-vitamiinin osalta: syyskuusta 1989 helmikuuhun 1999,

- D3-vitamiinin osalta: tammikuusta 1994 heinäkuuhun 1998;

d) Takeda Chemical Industries Ltd:n tapauksessa

- B1-vitamiinin osalta: tammikuusta 1991 kesäkuuhun 1994,

- B2-vitamiinin osalta: tammikuusta 1992 syyskuuhun 1995,

- B6-vitamiinin osalta: tammikuusta 1991 kesäkuuhun 1994,

- C-vitamiinin osalta: tammikuusta 1991 elokuuhun 1995,

- foolihapon osalta: tammikuusta 1991 kesäkuuhun 1994;

e) Merck KgaA:n tapauksessa

- C-vitamiinin osalta: tammikuusta 1991 elokuuhun 1995,

- H-vitamiinin osalta: lokakuusta 1991 huhtikuuhun 1994;

f) Daiichi Pharmaceutical Co. Ltd:n tapauksessa

- B5-vitamiinin osalta: syyskuusta 1991 helmikuuhun 1999,

- B6-vitamiinin osalta: tammikuusta 1991 kesäkuuhun 1994;

g) Lonza AG:n tapauksessa

- H-vitamiinin osalta: lokakuusta 1991 huhtikuuhun 1994;

h) Solvay Pharmaceuticals BV:n tapauksessa

- D3-vitamiinin osalta: tammikuusta 1994 kesäkuuhun 1998;

i) Eisai Co. Ltd:n tapauksessa

- E-vitamiinin osalta: tammikuusta 1991 helmikuuhun 1999;

j) Kongo Chemical Co. Ltd:n tapauksessa

- foolihapon osalta: tammikuusta 1991 kesäkuuhun 1994;

k) Sumitomo Chemical Co. Ltd:n tapauksessa

- H-vitamiinin osalta: lokakuusta 1991 huhtikuuhun 1994;

l) Sumika Fine Chemicals Ltd:n tapauksessa

- foolihapon osalta: tammikuusta 1991 kesäkuuhun 1994;

m) Tanabe Saiyaku Co. Ltd:n tapauksessa

- H-vitamiinin osalta: lokakuusta 1991 huhtikuuhun 1994.

2 artikla

Edellä 1 artiklassa lueteltujen yritysten on lopetettava heti mainittu rikkominen, mikäli näin ei ole vielä tapahtunut.

Yritysten on pidätyttävä vastedes harjoittamasta 1 artiklassa kuvailtua toimintaa ja toteuttamasta toimenpiteitä, joilla on samanlaisia tai vastaavia tavoitteita tai seurauksia.

3 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitetusta rikkomisesta yrityksille määrätään seuraavat sakot:

a) F. Hoffmann-La Roche AG:

- 85,5 miljoonaa euroa sakkoa A-vitamiinimarkkinoiden osalta,

- 99,75 miljoonaa euroa sakkoa E-vitamiinimarkkinoiden osalta,

- 42 miljoonaa euroa sakkoa B2-vitamiinimarkkinoiden osalta,

- 54 miljoonaa euroa sakkoa B5-vitamiinimarkkinoiden osalta,

- 65,25 miljoonaa euroa sakkoa C-vitamiinimarkkinoiden osalta,

- 21 miljoonaa euroa sakkoa D3-vitamiinimarkkinoiden osalta,

- 48 miljoonaa euroa sakkoa beetakaroteenimarkkinoiden osalta,

- 46,5 miljoonaa euroa sakkoa karotenoidimarkkinoiden osalta;

b) BASF AG:

- 46,17 miljoonaa euroa sakkoa A-vitamiinimarkkinoiden osalta,

- 89,78 miljoonaa euroa sakkoa E-vitamiinimarkkinoiden osalta,

- 18,9 miljoonaa euroa sakkoa B2-vitamiinimarkkinoiden osalta,

- 34,02 miljoonaa euroa sakkoa B5-vitamiinimarkkinoiden osalta,

- 14,68 miljoonaa euroa sakkoa C-vitamiinimarkkinoiden osalta,

- 7,56 miljoonaa euroa sakkoa D3-vitamiinimarkkinoiden osalta,

- 43,2 miljoonaa euroa sakkoa beetakaroteenimarkkinoiden osalta,

- 41,85 miljoonaa euroa sakkoa karotenoidimarkkinoiden osalta;

c) Aventis SA: 5,04 miljoonaa euroa sakkoa D3-vitamiinimarkkinoiden osalta;

d) Takeda Chemical Industries Ltd:

- 8,78 miljoonaa euroa sakkoa B2-vitamiinimarkkinoiden osalta,

- 28,28 miljoonaa euroa sakkoa C-vitamiinimarkkinoiden osalta;

e) Merck KgaA: 9,24 miljoonaa euroa sakkoa C-vitamiinimarkkinoiden osalta;

f) Daiichi Pharmaceutical Co. Ltd: 23,4 miljoonaa euroa sakkoa B5-vitamiinimarkkinoiden osalta;

g) Solvay Pharmaceuticals BV: 9,1 miljoonaa euroa sakkoa D3-vitamiinimarkkinoiden osalta;

h) Eisai Co. Ltd: 13,23 miljoonaa euroa sakkoa E-vitamiinimarkkinoiden osalta.

4 artikla

Sakko on maksettava kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta seuraavalle Euroopan komission pankkitilille:

Tilinumero 642-0029000-95

Banco Bilbao Vizcaya Argentaria (BBVA) SA

Avenue des Arts, 43

B-1040 Bruxelles/Brussel

(SWIFT-koodi: BBVABEBB)

Tämän määräajan jälkeen peritään korkoa, jota Euroopan keskuspankki soveltaa perusrahoitusoperaatioissaan sen kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä, jona tämä päätös on tehty. Korkoon lisätään 3,5 prosenttiyksikköä eli korko on yhteensä 7,25 prosenttia.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu seuraaville:

F. Hoffmann-La Roche AG

CH-4070 Basel

BASF AG

D-67056 Ludwigshafen

Aventis SA

16, Avenue de l'Europe

Espace Européen de l'Entreprise

F-67300 Schiltigheim

Takeda Chemical Industries Ltd

12-10, Nihonbashi 2-Chome

Chuo-Ku

Tokyo 103-8668 Japan

Merck KgaA

Frankfurter Straße 250

D-64293 Darmstadt

Daiichi Pharmaceutical Co. Ltd

14-10, Nihonbashi, 3-Chome

Chuo-Ku

Tokyo 103-8234 Japan

Lonza AG

Münchensteinerstraße 38

CH-4002 Basel

Solvay Pharmaceuticals BV

C.J. Van Houtenlaan 36

1381 CP Weesp

Nederland

Eisai Co. Ltd

6-10, Koishikawa, 4-Chome

Bunkyo-Ku

Tokyo 112-88 Japan

Kongo Chemical Co. Ltd

3, Himata

Toyama-shi

Toyama 9300912 Japan

Sumitomo Chemical Co. Ltd

27-1, Shinkawa 2-Chome

Chuo-Ku

Tokyo Japan

Sumika Fine Chemicals Ltd

3-1-21, Utajima

Nishiyodogawa-ku

Osaka 555-0021 Japan

Tanabe Seiyaku Co. Ltd

2-10 Dosho-machi 3-Chome

Chuo-Ku

Osaka 541-8505 Japan.

Tämän päätöksen täytäntöönpanoon sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 256 artiklaa.

Tehty Brysselissä 21 päivänä marraskuuta 2001.

Komission puolesta

Mario Monti

Komission jäsen

(1) EYVL 13, 21.2.1962, s. 204/62.

(2) EYVL L 148, 15.6.1999, s. 5.

(3) EYVL L 354, 30.12.1998, s. 18.

(4) Koska kyseessä olevat tapaukset sattuivat ennen Aventis-yhtiön syntymistä joulukuussa 1999, yhtiöön viitataan tässä nimellä "Rhône-Poulenc".

(5) Lukuun ottamatta B3-, B4- ja B12-vitamiineja, joita tämä menettely ei koske.

(6) Vuonna 1976 komissio langetti Hoffmann-La Rochelle 300000 laskentayksikön suuruisen sakon määräävän aseman väärinkäytöstä (asiakasuskollisuusalennukset) vitamiinialalla (EYVL L 223, 16.8.1976, s. 27). Euroopan yhteisöjen tuomioistuin säilytti tuomion pääosin ennallaan, mutta alensi sakon 200000 laskentayksikköön, (Kok. 1978, s. 1139).

(7) Liikesalaisuus.

(8) EYVL L 395, 30.12.1989, s. 1. Oikaisu EYVL C 257, 21.9.1990, s. 13.

(9) EYVL L 180, 9.7.1997, s. 1.

(10) Asia IV/M.1378 - Hoechst/Rhône Poulenc (EYVL C 254, 7.9.1999, s. 5).

(11) Komission päätös, tehty päivänä 14 maaliskuuta 2000 (Asia COMP/M.1663).

(12) Markkinoihin viitataan toisinaan sanalla Länsi-Eurooppa, koska asianomaiset yhtiöt puhuivat tästä markkina-alueesta, joka ei ole täsmälleen samankokoinen kuin ETA-alue, vaikkakin ilmeisen samankokoinen.

(13) EYVL C 207, 18.7.1996, s. 4.

(14) Nimitys "sellaisenaan" tarkoittaa vitamiineja, jotka myydään erillisinä tuotteina eikä yhdistettyinä muihin vitamiineihin. Nimitystä käytetään yleensä erotuksena nimityksestä "seos", joka viittaa eri vitamiinien tietynlaiseen yhdistelmään.

(15) Lonzan, Merckin, Sumitomon ja Tanaben kohdalla ne liittyivät H-vitamiiniin, Daiichin kohdalla B6-vitamiiniin ja Takedan kohdalla B1- ja B6-vitamiineihin.

(16) Vastaavia asiakirjoja on olemassa useimmista vuosista v. 1988 lähtien.

(17) Lohmann (jonka kotipaikka on Cuxhaven, Saksa) on (eläimille tarkoitettujen) vitamiinituotteiden tukkumyyjä, joka ostaa valmistajilta vitamiineja jälleenmyyntiä varten. Nutrilo on Lohmannin tytäryhtiö.

(18) Itä- ja Länsi-Euroopan yhteenlaskettu luku 235,96 vastaa edellisessä asiakirjassa esiintyvää lukua 236.

(19) Hoffmann-La Roche ilmeisesti vahvistaa tämän hintoja koskevan salaisen sopimuksen ilmentymän, ja sama koskee soveltuvin osin vitamiineja A ja E.

(20) Daiichi esittää, että valmistajien kesken oli ollut salaisia sopimuksia 1980-luvulla, mutta ne olivat päättyneet hinnan pudottua jyrkästi.

(21) Hoffmann-La Roche on nimennyt Daiichin osanottajaksi, mutta Takedan muistiinpanot eivät vahvista sen läsnäoloa: nimeltä mainittu henkilö kiistää koskaan käyneensä Keidanren-rakennuksessa Tokiossa, joka oli kokouksen pitopaikka.

(22) Ei ole tiedossa, yritettiinkö sitä.

(23) Huhtikuussa 1992 Yodogawa ja kaksi muuta Sumitomo Chemical Companyn tytäryhtiötä sulautuivat Sumikaksi.

(24) Kirjoittaja on merkinnyt valmistajien nimet roomalaisten numeroiden I, II, III ja IV perään; "Soll" tarkoittaa budjetoitua kiintiötä ja "Ist" todellista tulosta.

(25) Takedan Euroopan toiminnoista vastaava konttori sijaitsee Hampurissa.

(26) Raportti kokouksesta Baselissa 8. helmikuuta 1994.

(27) Roche teki hotellivarauksen ja maksoi huoneen.

(28) Tanabe uskoo, että Roche ehdotti sitä Genevessä 25. tammikuuta pidetyssä kokouksessa.

(29) Roche oli tammikuussa 1993 jopa ehdottanut muille tilanteen korjaamiseksi Il Sungin tuotteiden "ostamista pois" markkinoilta.

(30) BASFin mukaan jopa aiemmin.

(31) Yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan tulkitsemisessa omaksumaa oikeuskäytäntöä sovelletaan samalla tavoin ETA-sopimuksen 53 artiklaan. Tämän tekstin viittaukset 81 artiklaan koskevat siten myös 53 artiklaa.

(32) Ks. 517-519 ja 481-483 kappale.

(33) Ks. 565-570 kappale.

(34) Esim. Coca Cola ja C-vitamiini.

(35) Ks. 160 kappale.

(36) Ks. 236 kappale.

(37) Ks. 233 kappale.

(38) Ks. 244 ja 259 kappale.

(39) Ks. 260-269 kappale.

(40) Ks. 271 kappale.

(41) Ks. 274 kappale.

(42) Ks. 291 kappale.

(43) Ks. 296-299 kappale.

(44) Ks. 328 kappale.

(45) Ks. 330 kappale.

(46) Ks. 349 kappale.

(47) Ks. 354 ja 382 kappale.

(48) Ks. 389-390 kappale.

(49) Ks. 451 kappale.

(50) Ks. 462 kappale.

(51) Ks. 479-480 kappale.

(52) Ks. 487 kappale.

(53) Ks. 513 kappale.

(54) Ks. 520 kappale.

(55) Ks. 526 kappale.

(56) Ks. 534 kappale.

(57) Jäljempänä oleva korjaustoimenpiteisiin liittyvä jakso koskee ainoastaan Aventis SA:ta.

(58) EYVL L 319, 29.11.74, s. 1.

(59) Asetuksen (ETY) N:o 2988/74 1 artiklan 2 kohta.

(60) Asetuksen (ETY) N:o 2988/74 2 artiklan 1 kohta ja 2 artiklan 3 kohta.

(61) Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 28 päivänä marraskuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2894/94 5 artiklan mukaan "Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklassa ... ilmaistut periaatteet täytäntöönpanevia yhteisön säännöksiä on sovellettava soveltuvin osin" (EYVL L 305, 30.11.1994, s. 6).

(62) Ks. 194-210, 392-397, 272-277, 300-308, 520-522 kappale.

(63) Ks. 392-401 kappale.

(64) EYVL C 9, 14.1.1998, s. 3.

(65) Esim. vuonna 1998 A-vitamiinin osalta; vuonna 1998 E-vitamiinin osalta; vuonna 1994 C-vitamiinin osalta; vuonna 1994 B2-vitamiinin osalta; vuonna 1998 B5-vitamiinin osalta; vuonna 1997 D3-vitamiinin osalta ja vuonna 1998 beetakaroteenin ja karotenoidien osalta.

(66) Ks. 699 kappale.

(67) Ks. 699 kappale.

(68) Ks. 699 kappale.

(69) Ks. 699 kappale.

(70) Ks. 699 kappale.

(71) Ks. 699 kappale.

(72) Ks. 699 kappale.

(73) Ks. 699 kappale.

(74) Ks. 699 kappale.

(75) Ks. 699 kappale.

(76) Ks. 160, 181, 183, 185, 187, 234, 236, 237, 271, 274, 275, 296, 314, 315, 319, 322, 388, 410, 418, 460, 462 ja 478 kappale Hoffmann-La Rochen osalta ja 160, 183, 271, 274, 319, 322, 388, 432, 437 ja 439 kappale BASF:n osalta.

(77) Ks. myös 160-161, 270-271, 296-297, 388-391, 459-461 ja 566-578 kappale.

(78) Ks. 420-454 kappale.

(79) Ks. 741 kappale.

(80) Ks. 752 kappale.

LIITE

TAULUKKO I

YHTEENLASKETTU VUOSITTAINEN KOKONAISMARKKINA-ARVO YHTEISÖSSÄ

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde:

Rochen markkinaosuustilastot.

BEETAKAROTEENI

>TAULUKON PAIKKA>

A-VITAMIINI

>TAULUKON PAIKKA>

E-VITAMIINI

>TAULUKON PAIKKA>

B2-VITAMIINI

>TAULUKON PAIKKA>

C-VITAMIINI

>TAULUKON PAIKKA>

CALPLAN (B5)

>TAULUKON PAIKKA>

B1-VITAMIINI

>TAULUKON PAIKKA>

B6-VITAMIINI

>TAULUKON PAIKKA>

D3-VITAMIINI

>TAULUKON PAIKKA>

KANTAKSANTIINI

>TAULUKON PAIKKA>

BIOTIINI (H-VITAMIINI)

>TAULUKON PAIKKA>

TAULUKKO II

>PIC FILE= "L_2003006FI.008601.TIF">

TAULUKKO III

>PIC FILE= "L_2003006FI.008602.TIF">

TAULUKKO IV

>PIC FILE= "L_2003006FI.008701.TIF">

TAULUKKO V

>PIC FILE= "L_2003006FI.008702.TIF">

TAULUKKO VI

>PIC FILE= "L_2003006FI.008801.TIF">

TAULUKKO VII

>PIC FILE= "L_2003006FI.008802.TIF">

TAULUKKO VIII

>PIC FILE= "L_2003006FI.008901.TIF">