32002D0166

Neuvoston päätös,

tehty 18 päivänä helmikuuta 2002,

luvan antamisesta Ranskalle jatkaa alennetun valmisteverokannan soveltamista sen merentakaisissa departementeissa valmistettuun "perinteiseen" rommiin

(2002/166/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 299 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Ranskalle annettiin 30 päivänä lokakuuta 1995 tehdyllä neuvoston päätöksellä lupa soveltaa etyylialkoholiin sovellettavaa täyttä valmisteveroa alempaa valmisteverokantaa sen merentakaisissa departementeissa valmistettuun perinteiseen rommiin.

(2) Kyseinen päätös tehtiin sokeriruoko-, sokeri- ja rommialan kilpailukyvyn parantamiseksi kunnes näissä merentakaisissa departementeissa toteutetut nykyiset toimenpiteet alkavat vaikuttaa sekä AKT-valtioista peräisin olevan rommin tuonnissa sovellettavien tariffikiintiöiden poistamisen seurausten huomioon ottamiseksi. Päätöksen voimassaolo päättyy 31 päivä joulukuuta 2002.

(3) Erityisen syrjäisiä alueita koskevan perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan puitteissa toteutettavia toimia koskevassa muistiossaan Ranska toteaa, että Ranskan Euroopassa sijaitsevilla alueilla kaupan pidettyyn perinteiseen rommiin sovellettavan verotussäännöksen voimassa pitäminen on välttämätöntä.

(4) Ottaen huomioon sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn tarkistuksen vuonna 2001 ja alkoholijuomien suojan purkamisen vuonna 2003 sokeriruoko-, sokeri- ja rommialan parantamiseksi toteutetut yhteisön toimenpiteet ja kansalliset toimenpiteet eivät edelleenkään yksinään mahdollista sellaisen kilpailutason saavuttamista, jolla Ranska voisi mukauttaa sen merentakaisissa departementeissa tuotetun perinteisen rommin verotusta.

(5) Kun otetaan huomioon paikallisten markkinoiden rajoittuneisuus merentakaisten departementtien tislaamot pystyvät jatkamaan toimintaansa ainoastaan säilyttämällä osuutensa Ranskan Euroopassa sijaitsevien alueiden markkinoilla, jotka muodostavat niiden rommintuotannon pääasiallisen markkina-alueen (enemmän kuin 50 prosenttia kokonaistuotannosta). Yhteisön markkinoiden kehittyminen osoittaakin, että kilpailu yhteisön ulkopuolelta peräisin olevan rommin kanssa on vaikuttanut huomattavasti yhteisön markkinoilla kaupan pidettävän merentakaisista departementeista peräisin olevan rommin määrän laskuun. Näin ollen markkinoilla, joilla on tapahtunut kasvua 28 prosenttia (vuosien 1986-1999 keskiarvo), AKT-maiden osuus kasvoi 64,3 prosenttia ja yhteisön ulkopuolisten maiden osuus kasvoi 64,5 prosenttia. Saman ajanjakson aikana merentakaisten departementtien osuus laski 22,4 prosenttia. Vuonna 1999 yhteisön markkinoilla kaupan pidettyjen rommien markkinaosuudet jakautuivat seuraavasti: AKT-valtioista peräisin oleva rommi 64,7 prosenttia (346084 hl puhdasta alkoholia), muista kolmansista maista peräisin oleva rommi 15,5 prosenttia (82706 hl puhdasta alkoholia) ja merentakaisista departementeista peräisin oleva rommi 19,8 prosenttia (105950 hl puhdasta alkoholia, josta 85000 hl Ranskan emämaan markkinoille). Merentakaisista departementeista peräisin oleva rommi ei pysty kilpailemaan yhteisön markkinoilla ennen muuta korkeampien markkinointihintojen vuoksi, jotka johtuvat merentakaisissa departementeissa tuotetun rommin ja yhteisön ulkopuolisilla alueilla tuotetun rommin omakustannushintojen eroista. Tässä yhteydessä on merentakaisissa departementeissa tuotetun rommin osalta otettava erityisesti huomioon sokeriruo'on hinta paikallisilla markkinoilla (neljästä kuuteen kertaa kalliimpi kuin yhteisön ulkopuolisilla alueilla) ja työvoimakustannukset (kolmesta kolmeen ja puoleen kertaa korkeammat kuin kolmansissa maissa). Tulevaisuudessa kyseisen rommin kilpailukyky heikkenee entisestään, kun rommin omakustannushinnoissa otetaan huomioon kustannukset, jotka johtuvat merentakaisten departementtien rommin tuotantoyksiköiden saattamisesta vastaamaan yhteisön lainsäädännön mukaisia ympäristönormeja. Ainoastaan Ranskan Euroopassa sijaitsevien alueiden markkinat, joilla merentakaisista departementeista peräisin olevaan rommiin sovelletaan erityistä verotusjärjestelyä, jolla voidaan korvata korkeammista omakustannushinnoista johtuva epäedullinen kilpailuasema, mahdollistivat niiden rommintuotannon jatkumisen.

(6) Ottaen huomioon sokeriruoko-, sokeri- ja rommialan liikevaihto ja työpaikkojen lukumäärän merkitys, alan säilyttäminen merentakaisissa departementeissa on välttämätöntä niiden taloudellisen ja yhteiskunnallisen tasapainon varmistamiseksi. Kolmessa departementissa, joita asia eniten koskee, eli Réunionissa, Guadeloupessa ja Martiniquessa, kyseisen alan vuosittainen liikevaihto on yli 228673526 euroa ja se tarjoaa yli 40000 työpaikkaa, joista 22000 on välitöntä työpaikkaa.

(7) Tämän vuoksi perustamissopimuksen 90 artiklasta poiketen Ranskan alennetun valmisteverokannan soveltamisen jatkaminen sen merentakaisissa departementeissa valmistettuun "perinteiseen" rommiin on välttämätöntä ja perusteltua sen estämiseksi, että departementtien kehitys vaarantuisi.

(8) Jotta sisämarkkinoiden yhtenäisyyttä ei vahingoitettaisi, toimenpiteen kohteena olevat merentakaisista departementeista peräisin olevan rommin määrät eivät saa kuten aikaisemminkaan ylittää viime vuosina kirjattujen perinteisten kauppavirtojen tasoa.

(9) Ottaen huomioon tarpeen luoda sokeriruoko-, sokeri- ja rommialan taloudellisille toimijoille oikeusvarmuuden ilmapiiri ja ottaen huomioon välineiden ja rakennusten poistoajat olisi suostuttava kyseisen poikkeuksen voimassaolon jatkamiseen seitsemällä vuodella.

(10) Poikkeuksen myöntämiseen kyseiseksi ajaksi olisi kuitenkin liitettävä velvollisuus antaa välivaiheen arviointikertomus, jonka avulla komissio voi arvioida, onko enää olemassa niitä seikkoja, jotka oikeuttivat verotusta koskevan poikkeuksen myöntämisen.

(11) Tällä päätöksellä ei rajoiteta perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mahdollista soveltamista,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Perustamissopimuksen 90 artiklasta poiketen Ranskalle annetaan lupa jatkaa alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen määrien lähentämisestä 19 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/84/ETY(3) 3 artiklassa vahvistettua alkoholiin sovellettavaa täyttä valmisteveroa alemman valmisteverokannan soveltamista emämaassa sen merentakaisissa departementeissa tuotettuun "perinteiseen" rommiin.

2 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitettu poikkeus on rajoitettu tislattujen alkoholijuomien määritelmää, kuvausta ja esittelyä koskevista yleisistä säännöistä 29 päivänä toukokuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89(4) 1 artiklan 4 kohdan a alakohdassa määriteltyyn rommiin, joka on tuotettu Ranskan merentakaisissa departementeissa tuotantopaikalla kerätystä sokeriruo'osta, joka sisältää muita haihtuvia aineita kuin etyyli- ja metyylialkoholia vähintään 225 grammaa hehtolitralta puhdasta alkoholia, ja jonka alkoholipitoisuus on vähintään 40 tilavuusprosenttia.

3 artikla

1. Edellä 2 artiklassa tarkoitettuun tuotteeseen sovellettava alennettu valmisteverokanta rajoitetaan 90000 hehtolitran suuruiseen vuosittaiseen kiintiöön puhdasta alkoholia.

2. Alennettu verokanta voi olla direktiivissä 92/84/ETY säädettyä alkoholin valmisteveron vähimmäismäärää pienempi, mutta se voi olla enintään 50 prosenttia alkoholin tavanomaista kansallista valmisteverokantaa pienempi.

4 artikla

Ranska toimittaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2006 komissiolle kertomuksen, jonka avulla komissio voi arvioida, onko enää olemassa niitä seikkoja, jotka oikeuttivat alennetun verokannan myöntämisen.

5 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2003 alkaen 31 päivään joulukuuta 2009.

6 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ranskan tasavallalle.

Tehty Brysselissä 18 päivänä helmikuuta 2002.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. Piqué i Camps

(1) EYVL C 270 E, 25.9.2001, s. 148.

(2) Lausunto annettu 7 päivänä helmikuuta 2001 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) EYVL L 316, 31.10.1992, s. 29.

(4) EYVL L 160, 12.6.1989, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 3378/94 (EYVL L 366, 31.12.1994, s. 1).