32000Y0518(01)

Komission tiedonanto,

annettu 14 päivänä huhtikuuta 2000,

jäsenvaltioille yhteisöaloitteen suuntaviivojen vahvistamisesta maaseudun kehittämiseksi (Leader+)

(2000/C 139/05)

1. Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöistä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999(1), jäljempänä "yleisasetus", 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään yhteisöaloitteesta, jäljempänä "Leader+", maaseudun kehittämiseksi.

2. Euroopan yhteisöjen komissio vahvisti 14 päivänä huhtikuuta 2000 mainitun asetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti suuntaviivat, jotka esitetään tässä maaseudun kehittämistä koskevan aloitteen tavoitteita, soveltamisalaa ja täytäntöönpanomenettelyjen sääntöjä käsittelevässä tiedonannossa.

3. Yleisasetuksen 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on laadittava Leader+-aloitetta koskevat ohjelmaehdotukset ja esitettävä ne komission hyväksyttäviksi tässä tiedonannossa esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti. Komissio päättää EMOTR:n ohjausosaston osallistumisesta ohjelmiin.

I TAUSTA JA TAVOITTEET

Tausta

4. Yhteisön maaseutualueet kärsivät ongelmista, jotka saattavat heikentää vakavasti niiden elinkelpoisuutta. Näitä ongelmia ovat esimerkiksi väestön vanheneminen ja maaseudun autioituminen, jotka jatkuvat eräillä näistä alueista, samoin kuin työpaikkojen häviäminen.

On kuitenkin huomattava, että kyseisiä ongelmia on tietyillä alueilla ratkaistu menestyksellisesti. Näillä alueilla on onnistuttu saamaan aikaan alueellista kehitystä, joka todistaa alueiden valmiuksista löytää uusia ratkaisuja niille asetettuihin haasteisiin vastaamiseksi.

5. Leader I merkitsi uuden paikallisuuteen, yhteistyöhön ja osallistumiseen perustuvan lähestymistavan käyttöönottoa maaseudun kehittämispolitiikassa.

Leader II vakiinnutti Leader I:n lähestymistavan korostaen hankkeiden innovatiivisuutta.

Leader-aloitteen vahvuudet ovat seuraavat:

- paikallisten toimijoiden saaminen mukaan pohdintaan ja vastuunottoon alueensa tulevaisuudesta,

- hajautettu ja kokonaisvaltainen alueellinen lähestymistapa, joka perustuu alhaalta ylöspäin kanavoituun toimintaan,

- maaseutualueiden avautuminen muille alueille kokemusten vaihdon ja verkkojen luomisella,

- valmius huomioida pienimuotoista toimintaa, kun siihen osallistuu hallinnollisia, teknisiä ja taloudellisia toimijoita, jotka pystyvät tukemaan pieniä hankkeiden vetäjiä.

Useissa jäsenvaltioissa Leader II:n täytäntöönpanoon liittyi kuitenkin joitain vaikeuksia, kuten tuensaajien valinnan ja näin ollen ohjelmien käynnistämisen viivästyminen, hauraiden kumppanuuksien luominen tehtävänjaon ollessa huonosti määritelty, useiden erilaisten menettelyjen kasautuminen sekä rahoitusvarojen hajauttaminen erittäin monien paikallisten toimintaryhmien kesken, mistä seurasi teholtaan heikkoja tukitoimia.

6. Huolimatta näistä muutamista ongelmista mielikuva Leader-aloitteesta on säilynyt hyvin myönteisenä, ja yleisesti ollaan sitä mieltä, että vuonna 1991 aloitettua toimintaa olisi jatkettava ja kehitettävä. Tämä on suotava reaktio varsinkin sen takia, että maaseutualueiden on tulevina vuosina mukautettava sosiaalis-taloudellista rakennettaan voidakseen vastata haasteisiin ja velvoitteisiin, jotka aiheutuvat erityisesti seuraavista seikoista:

- yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta johtuvat maatalousalan muutokset ja kuluttajien tuotteiden laadulle asettamat suuremmat vaatimukset,

- ympäristöongelmien yleinen huomioon ottaminen,

- maailmantalouden kasvava yhdentyminen,

- uusien tekniikoiden nopea leviäminen ja käyttöönotto.

Maaseutualueiden erityisten voimavarojen korostaminen yhdennetyssä menettelyssä, joka perustuu asianmukaiseen ja paikallisiin oloihin sopeutettuun alueelliseen toimintasuunnitelmaan, näyttää yhä enemmän välttämättömältä edellytykseltä kilpailukykyisten ja kestävien tuotteiden ja palvelujen luomiselle ja/tai säilyttämiselle.

Tämä menettely on kuitenkin sitä tehokkaampi, mitä tiiviimmin se integroidaan yhteisön politiikkaan sekä kansallisiin ja alueellisiin politiikkoihin, jotka voivat tarjota tarvittavat puitteet, jotta maaseudun väestö ja alueet voisivat hyödyntää kehittämismahdollisuuksia ja konkretisoida ne soveltuvien keinojen ja välineiden avulla.

7. Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999(2) sisältää joukon toimenpiteitä, joiden tavoitteena on auttaa maaseutualueita noudattamaan politiikkaa, joka ei rajoitu pelkästään maatalousalan kilpailukyvyn vahvistamiseen vaan jolla tuetaan niin ikään uusien elinkeinojen ja työllisyyslähteiden kehittämistä, jotta maaseutualueiden sosiaaliset ja taloudelliset olot säilyisivät terveinä ja elinvoimaisina.

Maaseudun kehittämisestä tulee täten yhteisen maatalouspolitiikan toinen pilari, ja se säilyy merkittävänä osana taloudellista ja sosiaalista koheesiota koskevaa politiikkaa.

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 ja rakennerahastoista annettujen asetusten perusteella toteutetuilla laajoilla ohjelmilla ei voida kuitenkaan yksistään ratkaista kaikkia maaseutuyhteisöjen ongelmia ottaen huomioon niiden paikallinen luonne ja tarve ottaa paremmin huomioon paikallisten ihmisten käynnistämät projektit.

Tavoitteet

8. Uusi aloite täydentää pääohjelmia kannustamalla paikallisella tasolla toimivia aktiivisia toimijoita laatimaan ja toteuttamaan projekteja yhteistyössä.

Leader+:n tavoitteena on edistää ja auttaa maaseudun toimijoita pohtimaan alueensa mahdollisuuksia pidemmällä aikavälillä. Se pyrkii kannustamaan omaperäisiä, yhteisiä ja laadukkaita kestävään kehitykseen tähtääviä toimintasuunnitelmia, joiden tavoitteena on testata uusia menettelytapoja

- hyödyntää luonto- ja kulttuuriperintöä,

- parantaa taloudellista ympäristöä työpaikkojen luomisen edistämiseksi,

- parantaa yhteisön organisointivalmiuksia.

Yhteistyönäkökohta on laajassa merkityksessä olennainen osa Leader+-aloitetta. Komissio tukee laadukkaan yhteistyön toteuttamista eri toimijoiden välillä. Tällaista yhteistyötä on voitava toteuttaa maaseutualueilla, jäsenvaltion eri maaseutualueiden välillä ja useiden jäsenvaltioiden maaseutualueiden välillä ja tarvittaessa laajemminkin.

Leader+:n asema pysyy näin ollen muuttumattomana: sillä pyritään luomaan ja kokeilemaan uusia kehittämistä koskevia yhteisiä ja kestäviä lähestymistapoja, joiden avulla on vaikutettava yhteisön maaseudun kehittämispolitiikkaan sekä täydennettävä ja/tai lujitettava sitä. Jäsenvaltioita kehotetaan osallistumaan tähän koetoimintaan ehdotustensa esittämisen yhteydessä.

Maaseudun kehittämisen uusia malleja tuodaan esille ja levitetään merkittävän laajalla verkostotyöskentelyllä.

II VÄLINE JA TOIMENPITEET

Maantieteellinen soveltaminen

9. Päinvastoin kuin Leader I:n ja II:n tapauksessa, kaikki maaseutualueet täyttävät Leader+-aloitteen tukiedellytykset. Yhteisön varojen keskittämiseksi lupaavimpiin ehdotuksiin ja mahdollisimman suuren kerrannaisvaikutuksen saavuttamiseksi ohjelmalohkoihin 1 ja 2 kuuluvaa yhteisön rahoitustukea myönnetään kuitenkin rajatulle määrälle alueita avoimen ja tiukan valintamenettelyn jälkeen.

10. Valintamenettelyjen ja -perusteiden on tästä syystä perustuttava toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ehdotuksiin. Tässä tiedonannossa esitetyt valintaperusteet muodostavat vähimmäisvaatimukset, joita on täydennettävä erityisperusteilla ja mahdollisesti mukautettava maaseutualueiden tilanteeseen ottaen huomioon alueen ympäristöolot ja ne erityistavoitteet, jotka Leader+:n täytäntöönpanolla pyritään kyseisillä alueilla saavuttamaan. Nämä perusteet, jotka ovat erottamaton osa komissiolle esitettyä ohjelmaa, edellyttävät komission hyväksyntää.

Kun Leader+-aloitetta on tarkoitus soveltaa alueilla, joilla ei ole aikaisemmin sovellettu Leader I:tä ja/tai II:ta, kyseisiä alueita varten on vahvistettava erityissäännökset, jotta ne voivat päästä yhdenvertaisesti osalliseksi tästä yhteisöaloitteesta.

11. Jäsenvaltiot saavat rajoittaa Leader+:n soveltamisen tietyille maaseutualueille, jos ne voivat perustella tätä rajoitusta seikoilla, jotka ovat johdonmukaisia asianomaisen jäsenvaltion soveltaman maaseudun kehittämispolitiikkaan sisältyvien tavoitteiden kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä tiedonannossa esitettyjen muiden edellytysten soveltamista.

Tuensaajat

12. Leader+-aloitteen tuensaajat ovat "paikallisiksi toimintaryhmiksi" kutsuttuja yhteistyökumppaneita.

Paikalliset toimintaryhmät ovat kehittämisstrategian vetäjiä, jotka vastaavat sen täytäntöönpanosta.

Paikallisten toimintaryhmien on muodostettava tasapainoinen ja edustava joukko alueen eri sosiaalis-taloudellisiin piireihin kuuluvista toimijoista. Talouselämän osapuolten ja yhdistysten osuuden on päätöksentekotasolla oltava vähintään 50 prosenttia paikallisten yhteistyökumppanien osuudesta.

Paikallisten toimintaryhmien on osoitettava pystyvänsä yhdessä määrittelemään ja panemaan täytäntöön alueen kehittämisstrategian.

Kumppanuuden asianmukaisuutta ja toimivuutta on arvioitava erityisesti tehtävien ja vastuualojen jaon avoimuuden ja selkeyden perusteella. On varmistettava, että yhteistyökumppaneilla on riittävät valmiudet tehtäviensä suorittamiseksi ja että toiminta- ja päätöksentekojärjestelmät ovat tehokkaat.

Paikallisen toimintaryhmän jäsenten on oltava paikallisia toimijoita ja

- joko valittava itselleen hallinnollinen tai taloudellinen johtaja, jolla on valmiudet hallinnoida julkisia avustuksia ja jonka tehtävänä on varmistaa kumppanuuden moitteeton toiminta,

- tai kuuluttava oikeudellisesti järjestettyyn rakenteeseen, jonka perussäännöissä varmistetaan kumppanuuden moitteeton toiminta ja valmiudet hallinnoida julkisia avustuksia.

Ohjelmalohkot

13. Leader+ jakautuu kolmeen ohjelmalohkoon seuraavasti:

- Ohjelmalohko 1: tuki alueellisiin ja yhteisiin maaseudun kehittämistä koskeviin pilottistrategioihin, jotka perustuvat alhaalta ylöspäin suuntautuvaan lähestymistapaan ja horisontaaliseen kumppanuuteen.

- Ohjelmalohko 2: tuki alueiden väliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön.

- Ohjelmalohko 3: kaikkien yhteisön maaseutualueiden verkottaminen, olivatpa ne Leader+-aloitteen tuensaajia tai eivät, sekä kaikkien maaseudun kehittämisen alan toimijoiden verkottaminen.

Ohjelmalohko 1 - "Alueelliset ja yhteiset maaseudun kehittämistä koskevat pilottistrategiat"

14. Ohjelmalohkosta 1 tuetaan alueita, jotka osoittavat halua ja valmiuksia suunnitella ja panna täytäntöön kehittämistä koskeva yhteinen ja kestävä pilottistrategia. Tätä varten alueiden on esitettävä edustavaan kumppanuuteen perustuva kehittämissuunnitelma, jossa keskitytään johonkin alueelle tyypilliseen tärkeään aiheeseen.

Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava maaseutualueidensa erityistilanteen mukaisesti ne perusteet, joita sovelletaan valittaessa tarjouspyynnön avulla paikallisten toimintaryhmien laatimat kehittämissuunnitelmat, ottaen huomioon seuraavat seikat:

14.1 Asiaankuuluvat alueet

Leader+-aloite on tarkoitettu pienikokoisille maaseutualueille, jotka muodostavat fyysisesti (maantieteellisesti), taloudellisesti ja soaiaalisesti yhtenäisen kokonaisuuden.

Valittujen alueiden on oltava yhtenäisiä, ja niillä on oltava inhimillisinä, rahoituksellisina ja taloudellisina voimavaroina mitattuna riittävä kriittinen massa elinkelpoisen kehittämisstrategian tukemiseksi.

Näitä perusteita soveltamalla saatetaan päätyä sellaiseen rajoitettuun alueeseen, joka ei vastaa kansallisia hallinnollisia rajoja tai rakennerahastojen tavoitteiden 1 ja 2 mukaisia tukitoimenpiteitä varten vahvistettua aluejakoa.

Alueiden paikallisen ja maaseutumaisen luonteen varmistamiseksi alueen väestömäärä ei yleensä saisi tiheimmin asutuilla alueilla (noin 120 asukasta/km2) olla suurempi kuin 100000 asukasta eikä pienempi kuin noin 10000 asukasta. Hyvin tai erittäin harvaan asuttujen alueiden osalta, joita ovat esimerkiksi eräät Pohjois-Euroopan alueet, voidaan kuitenkin hyväksyä asianmukaisesti perusteltuja poikkeuksia näistä perusteista.

Kaikissa tapauksissa hylätään keinotekoiset aluejaot, jotka tekisivät tyhjäksi edellä esitetyn yhtenäisyysvaatimuksen.

14.2 Kehittämisstrategia

Paikallisten toimintaryhmien kehittämissuunnitelmissaan ehdottaman kehittämisstrategian on oltava seuraavanlainen:

a) Kokonaisvaltainen ja yhteensovitettu lähestymistapa, joka perustuu toimijoiden, sektorien ja hankkeiden väliseen vuorovaikutukseen, keskittyy alueelle tyypillisiin erityisominaisuuksiin ja/tai voimavaroja ja/tai taitotietoa koskevaan tärkeään aiheeseen ja kokoaa yhteen kaikki samaa kehittämisstrategiaa noudattavat eri alojen toimijat ja hankkeet.

Ottamalla huomioon alueiden mahdollisuudet ja velvoitteet silti rajoittamatta alueellisia erityispiirteitä, maaseutualueilla on yhteisiä haasteita, joita komissio pitää Euroopan tasolla erityisen tärkeinä:

- uuden taitotiedon ja uusien tekniikoiden käyttö alueiden tuotteiden ja palveluiden kilpailukyvyn lisäämiseksi,

- maaseutualueiden asukkaiden elämänlaadun parantaminen,

- paikallisten tuotteiden esille tuominen erityisesti siten, että pienten tuotantorakenteiden markkinoille pääsyä helpotetaan yhteisillä toimenpiteillä,

- luonnonvarojen ja kulttuuritarjonnan korostaminen, mukaan lukien koko yhteisön kannalta merkittävät Natura 2000 -alueet.

Kussakin kehittämissuunnitelmassa ehdotetusta strategiasta on käytävä ilmi, mihin edellä mainituista aiheista se keskittyy. Jos se keskittyy useampaan aiheeseen, sen on säilyttävä johdonmukaisena. Kussakin tapauksessa on tehtävä selväksi, ettei strategia merkitse hankkeiden lisääntymistä tai koostu pelkästä alakohtaisten tukitoimenpiteiden rinnakkain asettelusta.

Komissio, joka korostaa yhtäläisiä mahdollisuuksia ja katsoo, että nuoret ja naiset ovat avainasemassa maaseutualueiden kehittämisessä, pyrkii tukemaan ensisijaisesti sellaisia strategioita, joiden tavoitteena on näiden kohderyhmien työllisyys- ja/tai elinkeinomahdollisuuksien parantaminen. Jäsenvaltioissa pilottistrategioiden valitsemiseksi luotavassa arviointiasteikossa olisi näin ollen otettava huomioon tämä yhteisön tavoite.

Jäsenvaltiot voivat laajentaa sekä yhteisiä aiheita että kohderyhmiä koskevia luetteloita ottaakseen huomioon kunkin jäsenvaltion erityistilanteet.

b) Kehittämisstrategiasta on käytävä ilmi, että se on tiiviisti sidoksissa asianomaiseen alueeseen, erityisesti sosiaalis-taloudellisesta näkökulmasta katsottuna. Sen on oltava taloudellisesti elinkelpoinen ja kestävä siinä mielessä, että voimavarojen käyttö ei vaaranna tulevien sukupolvien mahdollisuuksia.

c) Strategiasta on käytävä ilmi sen kokeileva luonne.

Leader I:n ja Leader II:n mukaisesti suuri joukko maaseutualueita omaksui paikallista kehittämistä koskevia alhaalta ylöspäin suuntautuvia ja uutta luovia lähestymistapoja. Muutamissa tapauksissa nämä lähestymistavat ovat saavuttaneet sellaisen kypsyysvaiheen, että ne voidaan ottaa huomioon maaseudun kehittämistä koskevissa pääohjelmissa.

Leader+:n mukaisesti komissio pyrkii tukemaan kehittämistä koskevia omaperäisiä ja kunnianhimoisia lähestymistapoja, jotka hyödyntävät Leader I:n ja Leader II:n soveltamisesta saatuja kokemuksia.

Kokeilevaa luonnetta arvioidaan kussakin kehittämissuunnitelmassa esitetyn kehittämisstrategian perusteella. Strategiassa on korostettava keinoja, joiden avulla pyritään uudenlaiseen kestävään kehitykseen verrattuna alueella aiemmin sovellettuihin käytäntöihin sekä pääohjelmien yhteydessä sovellettuihin ja harkittuihin käytäntöihin.

Komissio ei halua määritellä arviointiperusteita tyhjentävästi, joten se toteaa suuntaa-antavasti, että kokeilevaa luonnetta voidaan arvioida seuraavien seikkojen perusteella:

- uusien, luonteeltaan paikallisten tuotteiden ja palveluiden kehittäminen,

- uudet menetelmät, joissa pystytään yhdistämään alueen inhimilliset, luonnon ja/tai taloudelliset voimavarat ja jotka johtavat alueen omien mahdollisuuksien parempaan hyödyntämiseen,

- sellaisten taloussektorien yhdistäminen ja yhteistoiminta, jotka ovat olleet perinteisesti erillään toisistaan,

- uudet keinot paikallisväestön osallistumiseksi päätöksentekomenettelyyn ja hankkeen täytäntöönpanoon.

Olisi huomattava, että kokeileva näkökohta ei saisi missään tapauksessa - edes uusien alueiden osalta - rajoittua Leader-menettelyyn.

d) Kehittämisstrategiasta on käytävä ilmi ehdotettujen menetelmien siirrettävyys, sillä hankkeiden vetäjien on luovutettava eri menetelmistä saamansa kokemukset ja hankkimansa tulokset verkoston käyttöön.

e) Strategian on täydennettävä kyseisellä alueella sovellettavia pääohjelmia.

Ohjelmalohko 2 - Maaseutualueiden välisen yhteistyön tukeminen

15. Tämän ohjelmalohkon tavoitteena on kannustaa ja tukea yhteistyötä

a) saman jäsenvaltion eri alueiden välillä (alueiden välinen yhteistyö);

b) eri jäsenvaltioiden alueiden välillä (kansainvälinen yhteistyö).

Tällaisen yhteistyön on luotava alueelle todellista lisäarvoa.

Yhteistyöllä voidaan pyrkiä seuraavaan kahteen, usein toisiaan täydentävään tavoitteeseen:

- yhteisen hankkeen elinkelpoisuuteen tarvittavan kriittisen massan saavuttaminen,

- täydentävyyteen pyrkiminen.

16. Yhteistyötä toteutetaan jakamalla taitotietoa ja/tai kyseisille alueille hajaantuneita inhimillisiä ja rahoituksellisia voimavaroja. Siinä noudatetaan paikallisten toimintaryhmien kehittämissuunnitelmassaan selkeästi määrittelemiä teemakohtaisia suuntaviivoja.

Yhteistyön ei tulisi koostua pelkästään kokemusten vaihdosta, vaan siihen on sisällyttävä yhteistä toimintaa, jota toteutetaan mahdollisuuksien mukaan yhteisen rakenteen avulla.

17. Tässä ohjelmalohkossa yhteisiä toimia ja menoja rahoitetaan alkuvaiheessa yhteistyölle myönnettävänä teknisenä apuna.

18. Tätä Leader+:n ohjelmalohkoa sovelletaan ohjelmalohkon 1 mukaisesti valittuihin maaseutualueisiin. Sen täytäntöönpanosta vastaa johtava paikallinen toimintaryhmä. Siinä sovelletaan seuraavia erityissäännöksiä:

- Alueiden välinen yhteistyö

Yhdessä ja samassa jäsenvaltiossa toteuttavaa alueiden välistä yhteistyötä voidaan Leader+:ssa valittujen alueiden lisäksi soveltaa Leader I:ssä ja Leader II:ssa valituilla alueilla sekä muilla Leader-menettelyn mukaan organisoiduilla ja jäsenvaltion hyväksymillä maaseutualueilla. Lukuun ottamatta toimenpiteitä, joiden aihe on tarkoin määritelty ja joiden täytäntöönpano edellyttää laajempia alueita kuin kyseisten paikallisten toimintaryhmien alueet, yhteisön osarahoitukseen ovat oikeutettuja ainoastaan Leader+:n mukaisesti valitut alueet. Kannustetoimiin liittyvät menot ovat kuitenkin tukikelpoisia kaikilla asiaan liittyvillä alueilla.

- Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälistä yhteistyötä sovelletaan vähintään kahdessa jäsenvaltiossa toimiviin paikallisiin toimintaryhmiin.

Jos Leader+:n mukaisesti valittu alue toimii tämän ohjelmalohkon edellytysten mukaisesti yhteistyössä yhteisön ulkopuolella olevan maan alueen kanssa, joka on organisoitu Leader-lähestymistavan mukaisesti, tästä yhteistyöstä aiheutuvat menot ovat Leader+-alueen osalta tukikelpoisia.

Ohjelmalohko 3 - Verkottaminen

19. Toteutusten, kokemusten ja taitotiedon vaihto kaikkien asianomaisten yhteisön osapuolten välillä oli yksi Leader II:n ensisijaisista tavoitteista, ja sitä jatketaan Leader+:ssa.

20. Kaikkien maaseutualueiden, olivatpa ne yhteisöaloitteen tuensaajia tai eivät, sekä kaikkien näihin alueellisiin menettelyihin (esimerkiksi maaseudun tiedotus- ja toimintakeskuksia koskeva) osallistuvien organisaatioiden ja hallintojen verkottamista tuetaan. Tavoitteena on kokemusten vaihdon ja siirron lisäksi

- edistää alueiden välistä yhteistyötä ja sen loppuun saattamista, ja

- saada tietoa ja kokemuksia alueellisesta maaseudun kehittämisestä.

21. Kaikkien Leader+-aloitteen tuensaajien on osallistuttava aktiivisesti verkoston toimintaan. Tämä osallistuminen merkitsee sitä, että muille osapuolille on ilmoitettava kaikista parhaillaan toteutettavista tai jo toteutetuista toimista saaduista tarpeellisista tiedoista, saavutetuista tuloksista sekä siitä, millä tavoin kyseinen osapuoli on osallistunut eri toimintoihin.

Myös muita verkon jäseniä, jotka osallistuvat kyseisiin alueellisiin menettelyihin olematta paikallisia toimintaryhmiä, kehotetaan luovuttamaan verkon käyttöön tietoja kokemuksistaan, taitotiedostaan ja hankkeistaan.

22. Kunkin jäsenvaltion on ehdotettava toimenpiteitä verkon toiminnan edistämiseksi tarvittavan rakenteen luomiseksi.

Komisio suosittelee, että seuraavista toimista huolehtisi verkon toiminnan edistämisestä vastaava yksikkö:

- siirrettävissä olevien hyvien käytäntöjen tunnistaminen, analysointi ja niistä tiedottaminen,

- verkon toiminnan edistäminen,

- kokemusten ja taitotiedon vaihdon organisointi erityisesti sellaisten vähemmän kehittyneiden alueiden hyväksi, joiden on voitava hyötyä kokeneempien paikallisten toimintaryhmien saavutuksista,

- lähialueiden kanssa toteutettavaan ja kansainväliseen yhteistyöhön osoitettava tekninen apu.

23. Komission johdolla toimiva maaseutualueiden seurantakeskus vastaa verkottamisesta ja verkon toiminnan edistämisestä yhteisön tasolla.

Seurantakeskuksen tavoitteet ovat seuraavat:

- maaseudun kehittämisen alalla toteutettuja yhteisön toimia koskevien tietojen keruu, muotoilu ja levitys,

- maaseudun paikallista kehittämistä koskevien hyvien käytäntöjen keruu, vahvistaminen ja levitys,

- tiedottaminen maaseudun toimijoille yhteisön ja kolmansien maiden maaseutualueiden tilanteen laajoista kehitysnäkymistä,

- aloitteen tuensaajien väliset yhteisön tason tapaamiset, kansainvälisen yhteistyön edistäminen,

- kansallisille ja alueellisille viranomaisille asiantuntijavaihdon helpottamiseksi annettava apu,

- kansallisille viranomaisille, jotka vastaavat toiminnan edistämisestä ja yhteisöaloitteen tuensaajien välisistä, yhteistyöhön tähtäävistä kontakteista, annettava apu,

- kertomusten laatiminen Leader+:n täytäntöönpanosta ja edistymisestä Euroopan tasolla,

- Leader+:sta saatujen kokemusten ja sen maatalouspolitiikkaan kohdistuvien vaikutusten analysointi.

III TÄYTÄNTÖÖNPANO

Leader+-yhteisöaloitteen ohjelmia koskevien ehdotusten laatiminen ja esittäminen

24. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle Leader+-aloitteen ohjelmia koskevat ehdotuksensa niiden jäsenvaltiokohtaisten ohjeellisten määrärahojen perusteella, joista komissio päättää ja ilmoittaa.

Jäsenvaltion nimeämät toimivaltaiset viranomaiset laativat ohjelmaehdotukset soveltuvimmaksi katsotulla maantieteellisellä tasolla ottaen huomioon viranomaisen hallinnollinen rakenne sekä suunnitellut täytäntöönpano- ja hallintojärjestelmät. Näiden ohjelmien täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltiot voivat valita toimenpideohjelmat tai yleiskattavan tuen.

Kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia on yleisasetuksen 8 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti kuultava ennen ohjelmien esittämistä.

25. Ohjelmien sisältö vastaa yleisasetuksen 19 artiklan 3 kohdassa esitettyä yhtenäisen ohjelma-asiakirjan sisältöä, ja niiden rakenne esitetään tämän tiedonannon liitteessä.

Täytäntöönpanoympäristö ja -strategia, valintamenettelyt, rahoitus

26. Esitetyssä ohjelmassa on ilmoitettava selkeästi ohjelman soveltamisalueen vahvuudet, heikkoudet ja mahdollisuudet sekä erityistavoitteet, joihin Leader+:n täytäntöönpanolla pyritään ja näiden tavoitteiden nivoutuminen kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella sovellettuun ja/tai sovellettavaan kehittämispolitiikkaan. Lisäksi siitä on käytävä ilmi tavoitteiden saavuttamiseksi suunniteltu strategia, ehdotettujen menettelyjen johdonmukaisuus ja niiden tuoma lisäarvo sekä niiden ympäristövaikutukset. Ohjelmassa on ilmoitettava myös kunkin ohjelmalohkon tavoitteet, ohjelmalohkoon 1 sisällytettävät teemat, kunkin ohjelmalohkon täytäntöönpanoa koskevien toimenpiteiden luettelo ja kuvaus sekä niiden toivottu vaikutus.

Tämän analyysin on oltava yhdenmukainen esitettyä ohjelmaa koskevan, yleisasetuksen 41 artiklan 2 kohdan mukaisesti toteutetun ennakkoarvioinnin tulosten kanssa. Ennakkoarviointi kuuluu ohjelmaan erottamattomana osana.

27. Valintaperusteet ja menettelyt on määriteltävä tarkoin, ja niiden on taattava todellinen kilpailu paikallisten toimintaryhmien välillä.

Jäsenvaltion on ohjelmaa esittäessään ilmoitettava komissiolle, kuinka monta paikallista toimintaryhmää se aikoo valita. Valinta voidaan tehdä joko kansallisella tai alueellisella tasolla. Kaikissa tapauksissa on taattava avoimet menettelyt ja tyydyttävät kilpailuedellytykset paikallisten toimintaryhmien välillä.

Jäsenvaltio voi järjestää useamman tarjouskilpailun erityisesti silloin, kun Leader+ on avoinna uusille alueille, joita varten voidaan myöntää pidempiä määräaikoja. Tällaiset tapaukset on ilmaistava selvästi ja perusteltava asianmukaisesti. Ohjelmalohkoon 1 ehdolla olevat alueet on valittava aina viimeistään kahden vuoden kuluttua valintaperusteiden hyväksymisestä.

Jäsenvaltion on esitettävä ohjelmaehdotuksessaan kansainvälisten ja alueiden välisten yhteistyöhankkeiden valintaa varten vahvistamansa menettely. Ehdotettujen säännösten on taattava, että paikalliset toimintaryhmät pääsevät säännöllisesti ja asteittain osallisiksi tällaisista yhteistyön muodoista. Niiden on varmistettava sellaiset ohjelmatyötä ja rahoitusta koskevat edellytykset, jotka mahdollistavat kyseisen ohjelmalohkon tehokkaan täytäntöönpanon yhdessä komission kanssa vahvistetun määräajan kuluessa.

28. Kunkin toimintalinjan, vuoden ja rahoituslähteen osalta laaditaan ohjeellinen rahoitussuunnitelma yleisasetuksen 28 ja 29 artiklan mukaisesti. Toimintalinjoja ovat ohjelmalohkot ja niiden lisäksi otetaan käyttöön neljäs toimintalinja, jonka tavoitteena on rahoittaa ohjelma hallinnosta, seurannasta ja arvioinnista aiheutuvat kulut. Neljännen toimintalinjan mukaisiin toimiin tarkoitetun rahoituksen prosenttiosuus on ilmoitettava.

Hallintoa, valvontaa, seurantaa ja arviointia koskevat säännökset

29. Ohjelmissa sovelletaan yleisasetuksen ja erityisesti sen III osaston ja IV osaston I, II ja III luvun säännöksiä. Esitettävissä ohjelmissa on ilmoitettava selvästi, että kyseisiä säännöksiä sovelletaan ja että ne täyttävät tässä tiedonannossa esitetyt vaatimukset.

30. Aloitteen eri ohjelmalohkojen täytäntöönpano- ja hallintojärjestelmissä on pyrittävä yksinkertaistamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta moitteettoman ja tarkan hallinnon periaatteen soveltamista.

31. Varainhoidon suhteen ohjelmassa on esitettävä selvästi rahavirtojen liikkeellelaskuun ja kiertoon liittyvät hallintojärjestelyt ja menettelyt sekä yhteisön rahoituksen tärkeimmät vaiheet lopulliseen tuensaajaan asti. Ennakkoarvioinnissa on varmistettava täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen asianmukaisuus.

32. Valvontajärjestelyjen esittelyssä on kaikkiin menoihin sovellettavien tavanomaisten menettelyjen lisäksi ilmoitettava erityiset keinot, säännöt ja menettelyt, joiden avulla taataan kyseessä olevan ohjelman valvonta.

33. Seurantaa suoritetaan

- paikallisten toimintaryhmien tasolla,

- alueellisten/kansallisten ohjelmien tasolla,

ohjelmatyön yhteydessä määriteltyjen rahoituksellisten ja fyysisten indikaattorien avulla. Näiden indikaattorien avulla on voitava seurata ohjelmien edistymistä niiden rahoituksen toteutumisen, aineellisen toteuttamisen ja vaikutusten perusteella.

Tulosten toimittaminen Euroopan seurantakeskukselle ja niiden vakauttaminen edistää yhteisöaloitteen seurantaa yhteisön tasolla.

Yleisasetuksen 35 artiklan mukaisesti kutakin yhteisöaloiteohjelmaa varten perustetaan seurantakomitea, jonka koostumus ja tehtävät on määriteltävä.

Perustetaan hallintoviranomaisten sekä kansallisten ja alueellisten verkkojen edustajista koostuva ohjauskomitea, jonka puheenjohtajana toimii komissio. Ohjauskomitea koloontuu vähintään kerran vuodessa käsittelemään yhteisöaloitteen edistymistä. Lisäksi se toimii yhteistyötä koskevan ohjelmalohkon Euroopan tasoisena seurantaelimenä.

34. Arvioinnin osalta Leader+-yhteisöaloitteeseen sovelletaan tarvittaessa yleisasetuksen asiaa koskevia säännöksiä ja maaseudun kehittämisen arviointia koskevia suuntaviivoja.

Ottaen huomioon Leader:n erityisominaisuudet fyysisiin ja rahoituksellisiin indikaattoreihin perustuvaa arviointia täydennetään erityisindikaatoreilla, jotka liittyvät erityisesti alueelliseen yhtenäistettyyn lähestymistapaan, toiminnan kokeilevaan luonteeseen, kumppanuuden toimivuuteen, asiaan liittyvien hallintorakenteiden organisaatioon ja tehtäviin sekä verkottamiseen ja ympäristövaikutuksiin.

Tukitoimien hyväksyminen

35. Komissio hyväksyy Leader+-yhteisöaloitteen ohjelmat mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa viiden kuukauden kuluessa tukipyynnön vastaanottamisesta ja päättää EMOTR:n ohjausosaston osallistumisesta yleisasetuksen 28 artiklan mukaisesti.

Jos jäsenvaltio päättää myöntää tuet toimenpideohjelman kautta, kolmen kuukauden kuluttua ohjelman hyväksymisestä komissiolle on toimitettava tiedoksi yleisasetuksen 9 artiklan m alakohdan mukainen ohjelma-asiakirjan täydennys. Sen sisältö määritellään yleisasetuksen 18 artiklan 3 kohdassa.

Komissio suosii yleisasetuksen 9 artiklan i alakohdan ja 27 artiklan mukaisesti turvautumista yleiskattavaan tukeen.

Yhteisön osarahoitukseen oikeutettu toiminta

36. Yhteisön osarahoitukseen ovat oikeutettuja kaikki toimenpiteet, joiden rahoittajana voi olla EMOTR:n ohjausosasto, Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahasto (ESR).

37. Leader+ on tarkoitettu tukemaan ensisijaisesti maaseutualueiden omien mahdollisuuksien kehittämiseen suunnattuja pilottistrategioita. Tästä syystä infrastruktuuriin tehtävät investoinnit eivät ole tämän aloitteen mukaisesti tukikelpoisia, lukuun ottamatta yhteistyössä määriteltyjä pienimuotoisia toimenpiteitä, eivätkä myöskään tuottavat investoinnit, joiden suuruus ylittää tietyn yhteistyössä määritellyn enimmäismäärän.

38. Pätevyyden hankkimiseen liittyvät menot, sellaisina kuin ne määritellään Leader II -aloitteessa (eli toiminnan edistämisestä aiheutuvat menot ja/tai menot, jotka liittyvät paikallisen toimintaryhmän laatimaa alueen kehittämissuunnitelmaa edeltäviin tutkimuksiin), ovat ohjelmalohkon 1 mukaisesti tukikelpoisia sillä edellytyksellä, että kyse on uusista alueista, joilla Leader-menettelyä ei ole vielä sovellettu.

39. Menot, jotka liittyvät verkkotyöhön osallistumiseen sekä ohjelman edistämiseen, siitä tiedottamiseen, sen hallintoon, seurantaan ja arviointiin, ovat oikeutettuja yhteisön osarahoitukseen. Näitä menoja koskeva ehdotus tehdään ohjelman esittämisen yhteydessä. Jäsenvaltioissa aiheutuneiden arviointimenojen rahoitukseen osallistuminen on kuitenkin rajattu sellaisiin arviointeihin, jotka edistävät tehokkaasti yhteisön tasolla toteutettavaa Leader+:n arviointia soveltamisalansa ja laatunsa vuoksi. Näitä seikkoja arvioidaan asiaa koskevien komission suuntaviivojen perusteella.

40. Ulkopuoliset toimijat, jotka valitaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistavaan tarjouskilpailuun perustuvassa avoimessa menettelyssä, avustavat komissiota Euroopan seurantakeskuksen johtamisessa. Tätä tarkoitusta varten varataan ohjeelliset määrärahat, jotka vastaavat enintään kahta prosenttia EMOTR:n ohjausosaston Leader+-aloitteeseen myöntämästä kokonaistuesta. Näiden komission aloitteesta toteutettujen toimien kokonaiskustannukset rahoitetaan sataprosenttisesti.

IV. YHTEISÖN OSALLISTUMINEN LEADER+:N RAHOITUKSEEN

41. Jäsenvaltiot ja yhteisö rahoittavat yhdessä Leader+-aloitteen.

EMOTR:n ohjausosastosta Leader+-aloitteelle kaudella 2000-2006 myönnetyn kokonaistuen määrä on 2020 miljoonaa euroa vuoden 1999 hintoina ilmaistuna. Yleisasetuksen 7 artiklan 7 kohdan mukaisesti EMOTR:n ohjausosaston kuhunkin ohjelmaan myöntämän tuen laskemisessa otetaan huomioon kahden prosentin vuotuinen indeksitarkistus vuoteen 2003 asti, ja vuosia 2004-2006 koskevista tukiosuuksista päätetään vuoden 2003 hintojen perusteella. Komissio määrittelee vuosiin 2004-2006 sovellettavan indeksikorjauksen 31 päivään joulukuuta 2003 mennessä.

Sovelletaan yleisasetuksen 29 artiklassa määriteltyjä yhteisön rahoitusosuutta koskevia säännöksiä. EMOTR:n ohjausosaston osuus on enintään 75 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista tavoite 1 -alueilla ja enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista tavoite 1 -alueiden ulkopuolisilla alueilla.

V. AIKATAULU

42. Komissio pyytää jäsenvaltioita toimittamaan Leader+-aloitetta koskevat ohjelmaehdotuksensa viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän tiedonannon julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Jäsenvaltioiden tukipyynnöt ja tähän tiedonantoon liittyvä kirjeenvaihto toimitetaan seuraavaan osoitteeseen: Pääjohtaja Maatalouden pääosasto Euroopan komissio Rue de la Loi/Wetstraat 200 B - 1049 Bruxelles/Brussel.

Tehty Brysselissä 14 päivänä huhtikuuta 2000.

(1) EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1.

(2) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

LIITE

LEADER+-YHTEISÖALOITTEEN OHJELMIA KOSKEVIEN EHDOTUSTEN RAKENNE

1. Aloitteeseen kuuluvien alueiden määrittely, käytetyt perusteet.

2. Asianomaisen alueen (alueiden) tilanteen analysointi.

3. Ennakkoarviointi yleisasetuksen 41 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

4. Tavoitteet, joihin aloitteen täytäntöönpanolla pyritään, niiden saavuttamiseksi käytettävät strategiat ja niiden nivoutuminen muihin maaseudun kehittämistä koskeviin ohjelmiin.

5. Jokaisen ohjelmalohkon osalta: tavoitteet, ohjelmalohkon 1 yhteiset aiheet, täytäntöönpanoa varten suunniteltujen toimenpiteiden yhteenveto, mukaan lukien tiedot, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että toimenpiteet ovat aloitteen kolmeen ohjelmalohkoon kuuluvien tukijärjestelyjen mukaiset, vaikutus.

6. Rahoitussuunnitelma jokaisen toimintalinjan, vuoden ja rahoituslähteen osalta. Tarvittaessa ilmoitus tavoite 1- ja 2 -alueille suunnitellusta yhteisön rahoituksesta. EMOTR:n vuotuisen rahoitusosuuden on pysyttävä rahoitusnäkymien mukaisena.

7. Paikallisten toimintaryhmien valintaperusteet, menettelyt ja aikataulu.

8. Mahdollisille tuensaajille ja suurelle yleisölle suunnattavaa tiedotusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

9. Täytätöönpanoa, hallintoa, varainhoidon valvonta mukaan luettuna, ja seurantaa koskevat säännöt ja jäsenvaltioiden nimeämät viranomaiset seuraavilla aloilla:

- alueelliset kehittämisstrategiat,

- yhteistyö,

- verkkojen toiminta ja niiden yhteydet Euroopan seurantakeskukseen.

10. Tukitoimenpiteiden valvontaa koskevat hallinnolliset määräykset, yksityiskohtaiset säännöt ja menettelyt

11. Arviointisäännökset

12. Selvitys toimenpiteistä, joihin on ryhdytty kumppaneiden kuulemiseksi ohjelmasta, sekä siitä, miten kumppanit osallistuvat seurantakomiteaan.

13. Tukitoimenpiteen yhdenmukaisuus muiden yhteisön politiikkojen kanssa.