31999R1826

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1826/1999,

annettu 23 päivänä elokuuta 1999,

väliaikaisten polkumyynti- ja tasoitustullien käyttöön ottamisesta Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 929/1999 muuttamisesta, kyseisen lohen tuontia koskevien väliaikaisten polkumyynti- ja tasoitustullien käyttöönotosta tiettyjen viejien osalta, kyseisen lohen tuontia koskevien polkumyynnin ja tukien vastaisten menettelyjen yhteydessä esitettyjen sitoumusten hyväksymisestä tehdyn päätöksen 97/634/EY muuttamisesta ja kyseisen lohen tuontia koskevien lopullisten polkumyynti- ja tasoitustullien käyttöönotosta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 772/1999 muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 905/98(2), ja erityisesti sen 8 artiklan,

ottaa huomioon muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 6 päivänä lokakuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2026/97(3) ja erityisesti sen 13 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

A. AIEMPI MENETTELY

1) Komissio ilmoitti 31 päivänä elokuuta 1996 kahdella erillisellä Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn(4) ja tukien vastaisen menettelyn(5) aloittamisesta.

2) Komissio hankki ja tarkasti kaikki lopullisten päätelmiensä tekemiseksi tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tämän tutkimuksen perusteella päädyttiin siihen, että lopulliset polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteet olisi otettava käyttöön polkumyynnin ja tukien vahingollisten vaikutusten poistamiseksi. Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin tutkimuksen tuloksista ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa.

3) Komissio hyväksyi 26 päivänä syyskuuta 1997 tekemällään päätöksellä 97/634/EY(6), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 929/1999(7), sitoumukset, joita päätöksen liitteessä mainitut viejät olivat tarjonneet edellä tarkoitettujen kahden menettelyn yhteydessä, ja päätti tutkimuksen kyseisten viejien osalta.

4) Samana päivänä neuvosto otti asetuksilla (EY) N:o 1890/97(8) ja (EY) N:o 1891/97(9) käyttöön polkumyynti- ja tasoitustullit Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen tuonnissa. Hyväksytyn sitoumuksen antaneiden yritysten viemän viljellyn merilohen tuonti vapautettiin kyseisestä tullista asetusten 1 artiklan 2 kohdan nojalla.

5) Tutkimusten kaikkia osa-alueita koskevat lopulliset tulokset ja päätelmät esitetään edellä mainituissa asetuksissa. Tullien lajin tarkastelun jälkeen asetukset (EY) N:o 1890/97 ja (EY) N:o 1891/97 korvattiin asetuksella (EY) N:o 772/1999, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1003/1999(10).

B. ASETUKSELLA (EY) N:o 929/1999 (JOHDANTO-OSAN 29 KAPPALE JA SITÄ SEURAAVAT KAPPALEET) KÄYTTÖÖN OTETUT VÄLIAIKAISET TOIMENPITEET

6) Sitoumuksissa määrätään, että neljännesvuosittain annettavan, kaikkia ensimmäiselle etuyhteydettömälle yhteisön asiakkaalle suuntautuvia myyntitoimia koskevan kertomuksen toimittamatta jättämistä määräajassa pidetään sitoumuksen rikkomisena (paitsi ylivoimaisen esteen tapauksessa); sama koskee myös sen velvollisuuden laiminlyöntiä, jonka mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen eri esittämismuodot (perattuina, päineen jne.) on myytävä yhteisön markkinoilla vähintään sitoumuksessa vahvistetuilla vähimmäishinnoilla.

7) Vuoden 1998 kolmannen vuosineljänneksen osalta eräs norjalainen yritys ei antanut kertomusta määräajassa. Saman vuosineljänneksen osalta komissiolla oli syytä epäillä, että eräs toinen norjalainen viejä oli myynyt tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisön markkinoille sitoumuksessa asetettua vähimmäishintaa alhaisemmalla hinnalla. Kaksi muuta norjalaista yritystä näyttivät tehneen harhaanjohtavan ilmoituksen neljännesvuosittain antamissaan kertomuksissa viejän tunnistetietojen ja ilmoitetun myynnin tunnistetietojen ja luonteen osalta.

8) Komissiolla oli tämän vuoksi syytä epäillä, että kyseiset neljä yritystä olivat rikkoneet sitoumustensa ehtoja, minkä johdosta se otti asetuksella (EY) N:o 929/1999 käyttöön väliaikaiset polkumyynti- ja tasoitustullit kyseisten yritysten viemän, Norjasta peräisin olevan ja CN-koodeihin ex 0302 12 00, ex 0304 10 13, ex 0303 22 00 ja ex 0304 20 13 kuuluvan viljellyn merilohen tuonnissa.

9) Samalla asetuksella, jäljempänä "väliaikaista tullia koskeva asetus", komissio poisti kyseiset neljä yritystä päätöksen 97/634/EY liitteestä, jossa luetellaan ne yritykset, joiden sitoumukset on hyväksytty.

C. VÄLIAIKAISTEN TULLIEN KÄYTTÖÖNOTON JÄLKEINEN MENETTELY

10) Kaikille neljälle väliaikaisten tullien soveltamisalaan kuuluvalle norjalaisyritykselle ilmoitettiin kirjallisesti niistä olennaisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella kyseiset väliaikaiset tullit oli otettu käyttöön. Yrityksille annettiin myös tilaisuus esittää huomautuksensa ja pyytää saada tulla kuulluiksi.

11) Kaikki kyseiset norjalaiset yritykset toimittivat huomautuksensa kirjallisesti väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa asetetussa määräajassa. Näiden kirjallisten huomautusten vastaanottamisen jälkeen komissio hankki ja tarkasti kaikki kyseisten ilmeisten rikkomusten lopullista määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Väliaikaisten toimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvasta neljästä yrityksestä yksi pyysi (ja sille annettiin tilaisuus) saada tulla kuulluksi.

12) Asianomaisten osapuolten suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin ja lopullisia päätelmiä muutettiin tarvittaessa.

D. LOPULLISET PÄÄTELMÄT - VÄLIAIKAISTEN TULLIEN KUMOAMINEN YHDEN YRITYKSEN OSALTA

13) Norjalainen viejä Atlantic Seafood A/S, jonka neljännesvuosittain annettavan myyntikertomuksen komissio vastaanotti määräajan umpeuduttua, totesi, että silloin kun kertomus oli määrä lähettää, sen sähköpostijärjestelmässä ilmeni teknisiä ongelmia, joille se ei mahtanut mitään. Yrityksen Internet-palvelujen tarjoaja antoi asiasta näyttöä ja vahvisti kyseisen näkökannan.

14) Tutkittuaan yrityksen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen toimittaman lisänäytön komissio on vakuuttunut siitä, että yritys ei pystynyt lähettämään kertomustaan määräajassa syistä, joille se ei mahtanut mitään. Tämän vuoksi se katsoo, että asetus (EY) N:o 929/1999 olisi kumottava kyseisen yrityksen osalta ja että kannetut väliaikaiset tullit olisi vapautettava.

E. LOPULLISET PÄÄTELMÄT - SITOUMUKSENSA RIKKONEET KOLME YRITYSTÄ

15) Toisen yrityksen, Myre Sjømat AS:n, osalta otettiin asetuksella (EY) N:o 929/1999 käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä, koska se oli todettavissa olevasti rikkonut tuonnin vähimmäishintaa. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yritys väitti, että joidenkin liiketoimien osalta, joissa myyntihinnat alittivat kyseistä tavaran esittämismuotoa koskevan tuonnin vähimmäishinnan, kyseistä ajanjaksoa koskevassa neljännesvuosittain tehtävässä myyntikertomuksessa tavaran esittämismuodoksi oli ilmoitettu "g" (fileet tai fileepalat), vaikka niiden tosiasiallinen esittämismuoto oli "e" (perkeet). Se huomautti, että kyseisten perkeiden myyntihinnat ylittivät esittämismuotoa "e" koskevan tuonnin vähimmäishinnan ja että sitoumusta ei oltu rikottu. Yritys väitti myös, että toisessa myyntitapahtumassa, jonka osalta esittämismuodoksi oli ilmoitettu "g" ja joka alitti tuonnin vähimmäishinnan, kyseessä ei ollut kaupallinen myynti, vaan hinnaltaan huokea lohifileenäyte.

16) Komissio pyysi yritystä esittämään kyseisiä väitteitä tukevia asiakirjoja, minkä tämä teki. Sen myynnin osalta, jossa tavaran esittämismuodoksi ilmoitettiin alunperin "g", mutta jonka esittämismuodon sittemmin väitettiin olevan "e", komissio on vakuuttunut siitä, että kyseiset lähetykset sisälsivät todella perkeitä ja että tuonnin vähimmäishintaa noudatettiin.

Alhaiseen hintaan myydyn näytteen osalta olisi pantava merkille, että vaikka sitoumus on siinä määrin joustava, että kyseisessä myynnissä voidaan alittaa tuonnin vähimmäishinta, tällainen myynti kuuluu kuitenkin sen soveltamisalaan. Tämän vuoksi kyseinen alhaiseen hintaan tapahtunut myynti on sisällytettävä asianomaista tavaran esittämismuotoa koskevaan, yrityksen neljännesvuosittain ilmoittamaan keskimääräiseen myyntihintaan. Tämän perusteella esittämismuotoa "g" koskeva keskimääräinen myyntihinta alitti kyseisenä vuosineljänneksenä huomattavasti vahvistetun tuonnin vähimmäishinnan.

Sen lisäksi, että Myre Sjømat AS rikkoi tuonnin vähimmäishintaa vuoden 1998 kolmannella vuosineljänneksellä, olisi pantava merkille, että kyseistä vuosineljännestä koskeva yrityksen kertomus vastaanotettiin määräajan umpeuduttua. Kahta seuraavaa vuosineljännestä koskevat kertomukset vastaanotettiin myös määräajan umpeuduttua tai niitä ei saatu lainkaan. Kyseisten muiden kertomuksen antamista koskevien rikkeiden osalta ei saatu tyydyttäviä selityksiä.

Edellä esitetyn perusteella tehdään se päätelmä, että kyseisen yrityksen osalta olisi otettava käyttöön lopulliset tullit.

17) Brødrene Eilertsen A/S, toinen niistä kahdesta yrityksestä, jotka näyttävät antaneen harhaanjohtavat ilmoitukset sitoumuksessa tarkoitetuista viejän tunnistetiedoista sekä kertomuksessa tarkoitettujen tavaroiden tunnistetiedoista ja luonteesta, väitti, että yritys todellakin oli "viejä" ja että norjalainen yritys, jonka puolesta Brødrene Eilertsen A/S vaikutti toimineen (ja jolla, kuten kävi ilmi, ei ollut Norjan viranomaisten antamaa vientilisenssiä eikä komission kanssa tehtyä sitoumusta), oli tosiasiallisesti Eilertsenin asiamies. Brødrene Eilertsen A/S väitti, että sitä olisi pidettävänä viejänä, koska se asioi tulliviranomaisten ja liikenteenharjoittajien kanssa ja sen oli tehtävä omat tullien maksamista ja luottoa koskevat järjestelynsä Norjassa ja Euroopan yhteisössä.

18) Yritys kuitenkin vahvisti, että kassavirta ei vastannut hankintoja ja jälleenmyyntiä koskevia laskuja ja että useimpien vientitapahtumien osalta kyseinen toinen norjalainen yritys sai tilauksia asiakkailta yhteisössä, vastasi myynnin rahoitusta koskevista järjestelyistä ja, mikä tärkeintä, vastaanotti maksun lähetyksestä suoraan asiakkailta. Brødrene Eilertsen A/S väitti tämän olevan tavanomainen liiketapa, jonka tarkoitus ei ollut tuonnin vähimmäishinnan tai sitoumuksen rikkominen.

19) Komissio on tarkastellut kaikkia esitettyjä väitteitä, joista yksikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että yritys laskutti etuyhteydettömiä asiakkaita yhteisössä, mutta ei koskaan saanut kyseisiä laskuja vastaavia maksuja. Tällaisen liiketavan katsotaan olevan ristiriidassa sitoumuksen mukanaan tuomien velvoitteiden kanssa, koska yritys ei pysty varmistamaan sitä, että sen asiakkaat tosiasiassa maksavat laskutetun määrän ja että tämä ei auta tuonnin vähimmäishintaa. Tämän vuoksi se ei voinut valvoa, noudatettiinko tosiasiallisesti maksetuissa hinnoissa sitoumuksen ehtoja tuonnin vähimmäishintojen osalta. Edellä esitetyistä syistä Brødrene Eilertsen A/S:ää ei voida pitää sitoumuksessa tarkoitettuna viejänä.

20) Antaessaan Euroopan yhteisölle "myyntiä" koskevat neljännesvuosittaiset sitoumuskertomukset, joita on pidettävä hypoteettisinä (koska ne kuvastavat pelkästään kauppalaskuissa olevia määriä eivätkä välttämättä, vastoin sitoumuksessa asetettuja vaatimuksia, taustalla olevien liiketoimien todellista arvoa), yritys johti komissiota harhaan tosiasiallisen toimintansa, sitoumuksen noudattamiskykynsä sekä myynnin tosiasiallisen luonteen ja hintatason osalta. Jos kyseiset seikat olisivat olleet komission tiedossa, ne olisivat johtaneet joko sitoumustarjouksen hylkäämiseen alun alkaen tai ainakin sitoumuksen hyväksymisen peruuttamiseen paljon varhaisemmassa vaiheessa.

21) Jotta sitoumusta voitaisiin pitää hyväksyttävänä, komission on oltava vakuuttunut siitä, että sitä voidaan tosiasiallisesti valvoa; näin ei ole asianlaita, koska Brødrene Eilertsen A/S:n kaltainen yritys ei pysty vaikuttamaan yhteisössä olevan asiakkaan viedystä lohesta suoraan norjalaiselle hankkijalle maksamaan lopulliseen hintaan (yrityksillä ei ole siitä edes tietoa). Tämän vuoksi Brødrene Eilertsen A/S:n tarjoaman sitoumuksen hyväksyminen olisi peruutettava ja lopulliset tullit olisi otettava käyttöön.

22) Toinen yritys, joka vaikutti antaneen viejän tunnistetietojen osalta harhaanjohtavia ilmoituksia, Arne Mathisen A/S, vahvisti, että erään tietyn norjalaisen hankkijan suhteen, joka on sitoumusta vailla oleva viejä, sen kassavirta ei vastannut hankinta- ja jälleenmyyntilaskujen paperivirtaa. Sillä oli kyseisen norjalaisen hankkijan ja sen ainoan Euroopan yhteisössä olevan asiakkaan (joka oli etuyhteydessä kyseiseen norjalaiseen hankkijaan) kanssa kaupallinen järjestely, jossa Arne Mathisen A/S sai tuojalta etuyhteydessä olevalta norjalaiselta yritykseltä hankittujen tavaroiden aiheuttamien kustannusten ja tuojalta veloitetun jälleenmyyntihinnan välisen erotuksen, mikä aiheutti säästöä pankkikuluissa. Kyseisellä tavalla toteutettu myynti muodosti merkittävän osuuden Arne Mathisen A/S:n kokonaisviennistä.

23) Yritys totesi toimivansa viejänä, koska sillä oli omistusoikeus tavaroihin, se hyväksyi kaupalliset riskit ja järjesti kuljetuksen yhteisöön. Arne Mathisen A/S väitti myös, että ainoastaan hankinta- ja jälleenmyyntihinnan välisen erotuksen vastaanottaminen oli tavanomainen liiketapa. Yritys huomautti lisäksi, että kyseisen yhteisön tuojan Arne Mathisen A/S:ltä hankkimien tavaroiden jälleenmyyntihinnat oli todennettu tuojan tiloissa marraskuussa 1998 suoritetussa tarkastuksessa, ja niiden todettiin ylittäneen tuonnin vähimmäishinnan. Väitettiin, että tämän vuoksi kyseinen Arne Mathisen A/S:n myynti ei loppujen lopuksi ollut aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

24) Yritys huomautti myös, että se lopetti lohen hankkimisen yhteisössä olevaan asiakkaaseensa etuyhteydessä olevalta norjalaiselta yritykseltä heti, kun sitoumukseen (ja asiassa sovellettavaan Norjan lainsäädäntöön tehdyn vastaavan muutoksen) oli marraskuun 1998 lopussa tehty muutos, jossa nimenomaisesti kiellettiin lohen hankkiminen kyseisellä tavalla muun muassa sitoumusta vailla olevilta norjalaisilta viejiltä.

25) "Nettomäärän" vastaanottamista yhteisön asiakkaalta koskevien väitteiden osalta voidaan todeta, että edellä johdanto-osan 19 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa esitetyt komission huomiot ja päätelmät soveltuvat myös Arne Mathisen A/S:ään. Senkin katsotaan lähettäneen hypoteettisia myyntikertomuksia ja johtaneen komissiota harhaan tosiasiallisen toimintansa ja sitoumuksen noudattamiskykynsä osalta.

26) Niin kauan kun Arne Mathisen A/S ei pystynyt vaikuttamaan keskeiseen hinnan rakenneosaan, on epäolennaista, ottiko se vastuun myyntiään koskevista liitännäisvelvoitteista. Lisäksi olisi pantava merkille, että toisin kuin mitä Arne Mathisen A/S oli todennut aiemmin, se myönsi olevansa täysin tietoinen asianomaisen norjalaisen hankkijan ja sen ainoan yhteisössä olevan asiakkaan yhteydestä. Tämän vuoksi Arne Mathisen A/S:n on täytynyt tietää, että kyseisten kahden yrityksen väliset hinnat ja kassavirrat olivat ainoastaan nimellisiä, koska tosiasiallisesti kyse oli toisiinsa etuyhteydessä olevien osapuolten välisistä siirtohinnoista.

27) Yhteisössä olevan etuyhteydettömän asiakkaan luona tapahtuneen komission tarkastuskäynnin osalta voidaan todeta, että sen väitteen, jonka mukaan kyseisen yrityksen jälleenmyyntihinnat saattoivat olla korkeampia kuin tuonnin vähimmäishinta ja tämän vuoksi vahinkoa aiheuttamattomalla tasolla, katsotaan olevan täysin eri kysymys kuin se, noudattiko Arne Mathisen A/S sitoumusta vai ei.

28) Sen määrittämiseksi, ettei kyseisillä jälleenmyyntihinnoilla ollut haittavaikutuksia, kuten Arne Mathisen A/S väittää, olisi myös tarpeen laajentaa tutkimus kyseiseen tuojaan etuyhteydessä oleviin osapuoliin Norjassa ja yhteisössä. Asetuksen (EY) N:o 384/96 8 artiklan 9 kohdassa ei edellytetä kyseistä päätelmää rikkomisen määrittämiseksi tai sitoumuksen hyväksymisen peruuttamiseksi. On epäolennaista, lopettiko Arne Mathisen A/S lohen hankkimisen yhteisössä olevaan asiakkaaseensa etuyhteydessä olevalta norjalaiselta hankkijalta sen jälkeen, kun kyseinen hankkimismenetelmä kiellettiin (ks. johdanto-osan 24 kappale) marraskuussa 1998. Silloin se oli jo rikkonut sitoumustaan kauemmin kuin viiden peräkkäisen neljännesvuosittaisen kertomusjakson ajan. Tämän vuoksi Arne Mathisen A/S:n tarjoaman sitoumuksen hyväksyminen olisi peruutettava ja lopulliset tullit olisi otettava käyttöön.

29) Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella oli tarkoitus joko kumota niitä koskevat väliaikaiset toimenpiteet ja merkitä ne uudelleen niiden yritysten luetteloon, joiden tarjoamat sitoumukset on hyväksytty, tai vahvistaa, että komissio oli peruuttanut niiden esittämiä sitoumuksia koskevan hyväksyntänsä ja suosittaa lopullisten polkumyynti- ja tasoitustullien käyttöönottoa ja väliaikaisten tullien vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa yritykset voivat esittää tähän ilmoitukseen liittyviä huomautuksia. Vastaanotetut huomautukset otettiin huomioon silloin, kun se oli tarkoituksenmukaista.

30) Tämän asetuksen lisäksi komissio antaa ehdotuksen neuvoston asetukseksi niiden kolmen yrityksen, joihin sovelletaan edelleen asetuksella (EY) N:o 929/1999 käyttöön otettua väliaikaista tullia, toisin sanoen Myre Sjømat AS:n, Brødrene Eilertsen A/S:n ja Arne Mathisen A/S:n, viemää Norjasta peräisin olevaa viljeltyä merilohta koskevien lopullisten polkumyynti- ja tasoitustullien käyttöönotosta.

F. UUDET SITOUMUSTEN RIKKOMISTAPAUKSET

31) Kuten edellä on todettu, kaikkien niiden viejien, joiden sitoumukset on hyväksytty, on muun muassa annettava komissiolle neljännesvuosittaiset kertomukset tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistä yhteisöön ja noudatettava vähimmäishintoja tarkasteltavana olevan tuotteen eri esittämismuotojen osalta.

32) Vuoden 1998 neljänteen neljännekseen liittyvien kertomusten tarkastelun yhteydessä kävi ilmi, että yksi viejä, Norfra Eksport AS, oli myynyt kalan erästä esittämismuotoa yhteisön markkinoilla sitoumuksessa vahvistettua vähimmäishintaa alhaisemmalla hinnalla.

33) Yritykselle annettiin mahdollisuus korjata kertomuksen laatimisessa mahdollisesti tapahtuneet erehdykset ja esittää huomautuksensa komission siitä tekemästä, mahdollisesti virheellisestä arvioinnista.

34) Yritys vastasi toteamalla, ettei se ollut ymmärtänyt olevansa velvoitettu noudattamaan vähimmäishintaa jokaisen tavaran esittämismuodon osalta erikseen, vaan se oli olettanut voivansa hyvittää vähimmäishintaa alhaisempaan hintaan tapahtuneen myynnin yhden esittämismuodon osalta vähimmäishintaa korkeammalla hinnalla tapahtuneella toisen esittämismuodon myynnillä. Yritys totesi lisäksi soveltaneensa samaa lähestymistapaa vuoden 1997 kolmatta neljännestä koskevassa myyntikertomuksessa, eikä komissio ollut tuolloin huomauttanut sille sääntöjenvastaisuudesta. Tämän vuoksi yritys oletti sitoumuksen ehtoja koskevan tulkintansa ja myyntihintoja koskevan lähestymistapansa olevan moitteettomia.

35) Komissio ei voi hyväksyä ensimmäistä väitettä, koska se katsoo, että yrityksen allekirjoittaman sitoumuksen sanamuoto on täysin selkeä sen osalta, että vähimmäishintoja on noudatettava esittämismuotokohtaisesti. Lisäksi viejille on jaettu esimuotoiltuja ATK-tiedostoja osana ilmoitusmenettelyä. Kyseiset tiedostot on selvästi tarkoitettu hintojen esittämiseen (ja todentamiseen) esittämismuotokohtaisesti, eikä kaikkien esittämismuotojen keskiarvona.

36) Sen väitteen osalta, jonka mukaan aiemmin komissio ei ollut huomauttanut yritykselle siitä, että se oli tulkinnut sitoumusta väärin, huomautetaan, että toukokuussa 1998 komissio selvensi Norjan meren tuotteiden vienninedistämisneuvoston esille tuomia teknisiä kysymyksiä ja painotti samalla, että vähimmäishintojen noudattaminen todennettaisiin jokaisen tavaran esittämismuodon osalta. Vahvistettiin, että Norfra Eksport AS oli vastaanottanut jäljennöksen kyseisestä kirjeestä.

37) Lisäksi vuoden 1999 ensimmäiseen neljännekseen liittyvien kertomusten tarkastelun yhteydessä kävi ilmi, että toinen viejä, Janas AS, oli myynyt kalan erästä esittämismuotoa yhteisön markkinoilla sitoumuksessa vahvistettua vähimmäishintaa alhaisemmalla hinnalla. Yritykselle annettiin mahdollisuus korjata kertomuksen laatimisessa mahdollisesti tapahtuneet erehdykset ja esittää huomautuksensa komission siitä tekemästä, mahdollisesti virheellisestä arvioinnista. Yritykseltä ei kuitenkaan saatu asetetussa määräajassa sellaista tyydyttävää vastausta, joka olisi antanut komissiolle aiheen päätellä, että sen alustava arvio oli väärä.

38) Vuoden 1999 ensimmäisen neljänneksen osalta myyntikertomusta ei saatu asetetussa määräajassa toiselta viejältä, Vie de France Norway AS:ltä, vaikka yritykselle lähetettiin muistutus 24 tuntia ennen määräajan umpeutumista. Yritykselle annettiin mahdollisuus ilmoittaa komissiolle ne syyt, joiden takia se ei ollut pystynyt lähettämään kertomustaan asetetussa määräajassa, mutta yritykseltä ei ole saatu asiasta selvitystä.

39) Tämän vuoksi on syytä epäillä, että Norfra AS:n, Janas AS:n ja Vie de France Norway AS:n sitoumuksia rikotaan.

G. VÄLIAIKAISTEN TOIMENPITEIDEN KÄYTTÖÖNOTTO SITOUMUSTEN ILMEISEN RIKKOMISEN JOHDOSTA

40) Edellä esitetyn johdosta katsotaan, että odotettaessa näitä ilmeisiä sitoumusrikkomuksia koskevien lisätutkimusten päätökseen saattamista on otettava käyttöön väliaikaiset tullit kyseisten kolmen yrityksen osalta.

41) Asetuksen (EY) N:o 384/96 8 artiklan 10 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 2026/97 13 artiklan 10 kohdan mukaisesti polkumyynti- ja tasoitustulli on määritettävä parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella.

42) Tämän vuoksi ja asetuksen (EY) N:o 1890/97 johdanto-osan 107 kappale ja asetuksen (EY) N:o 1891/97 johdanto-osan 149 kappale huomioon ottaen pidetään tarkoituksenmukaisena vahvistaa käyttöön otettavat väliaikaiset polkumyynti- ja tasoitustullit tasoltaan ja lajiltaan samoiksi kuin asetuksella (EY) N:o 772/1999 käyttöön otetut tullit.

H. VÄLIAIKAISTEN TULLIEN KÄYTTÖÖNOTTOA KOSKEVA LOPPUTOTEAMUS

43) Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat ilmaista kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi.

I. UUDET VIEJÄT

44) Useat norjalaiset yritykset ovat ilmoittautuneet komissiolle lopullisten polkumyynti- ja tasoitustullien käyttöönoton jälkeen väittäen olevansa uusia viejiä ja tarjoten sitoumusta.

45) Neljä yritystä, F.Uhrenholt Seafood Norway AS, Mesan Seafood AS, Polaris Seafood AS ja Scanfish AS, osoitti, etteivät ne olleet vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön tutkimusajanjaksona, joka johti nykyisten polkumyynti- ja tasoitustullien käyttöönottoon, jäljempänä "alkuperäinen tutkimusajanjakso". Yritykset osoittivat myös, etteivät ne ole etuyhteydessä yhteenkään niistä norjalaisista yrityksistä, joiden tuotteisiin sovelletaan polkumyynti- ja tasoitustulleja. Yritykset antoivat näyttöä siitä, että ne olivat joko vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön alkuperäisen tutkimusajanjakson jälkeen tai että niillä oli peruuttamaton sopimusvelvoite suuren tuotemäärän viennistä yhteisöön.

46) Tarjotut sitoumukset ovat ehdoiltaan samanlaiset kuin ne sitoumukset, joita muut Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen vientiä harjoittavat norjalaisyritykset ovat aiemmin tarjonneet, ja sitoumusten hyväksymistä edellä mainituilta neljältä viejältä pidetään riittävänä toimenpiteenä korjaamaan vahingollisten polkumyynti- ja tukikäytäntöjen vaikutukset.

47) Koska kyseiset viejät ovat suostuneet toimittamaan komissiolle säännöllisesti yksityiskohtaisia tietoja yhteisöön suuntautuvasta viennistään, komissio katsoo voivansa valvoa tehokkaasti sitoumusten noudattamista.

48) Tämän vuoksi katsotaan, että yritysten tarjoamat sitoumukset voidaan hyväksyä. Yrityksille on ilmoitettu niistä olennaisista seikoista ja huomioista, joihin sitoumuksen hyväksyminen perustuu. Neuvoa-antavaa komiteaa on kuultu asiassa, eikä se ole esittänyt vastalauseita. Asetuksen (EY) N:o 772/1999 2 artiklan mukaisesti sen liite olisi tästä syystä muutettava kyseisten yritysten vapauttamiseksi polkumyynti- ja tasoitustulleista.

J. NIMENMUUTOKSET

49) Kaksi muuta norjalaista viejää, Herøy Filetfabrikk AS ja SL Fjordgruppen AS, ilmoitti komissiolle, että ne olivat muuttaneet nimensä ja että niiden uudet nimet ovat Atlantis Filetfabrikk AS ja Fjord Seafood Leines AS. Komissio on tämän vuoksi todentanut asian ja vahvistanut, että yritysten rakenne ei ole muuttunut tavalla, joka edellyttäisi yksityiskohtaisempaa tarkastelua sen osalta, voidaanko niiden antamia sitoumuksia edelleen pitää hyväksyttävinä. Näin ollen näiden yritysten nimet olisi muutettava päätöksen 97/634/EY liitteeseen.

K. PÄÄTÖKSEN 97/634/EY LIITTEEN MUUTTAMINEN

50) Polkumyynnin ja tukien vastaisten menettelyjen yhteydessä esitettyjen sitoumusten hyväksymisestä tehdyn päätöksen 97/634/EY liite olisi muutettava niin, että siinä otetaan huomioon Atlantic Seafood A/S:n antaman sitoumuksen ottaminen uudelleen käyttöön ja sitä koskevien väliaikaisten tullien kumoaminen, F.Uhrenholt Seafood Norway AS:n, Mesan Seafood AS:n, Polaris Seafood AS:n ja Scanfish AS:n antamien sitoumusten hyväksyminen sekä Herøy Filetfabrikk AS:n nimen muuttaminen Atlantis Filetfabrikk AS:ksi ja SL Fjordgruppen AS:n nimen muuttaminen Fjord Seafood Leines AS:ksi.

51) Selkeyden vuoksi kyseisestä liitteestä olisi julkaistava ajantasaistettu toisinto, josta käyvät ilmi ne viejät, joiden antama sitoumus on edelleen voimassa.

L. ASETUKSEN (EY) N:o 929/1999 MUUTTAMINEN

52) Kuten edellä on mainittu, neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 772/1999 polkumyyntitullin lajin Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen kunkin esittämismuodon vähimmäishintaan perustuvaksi muuttuvaksi tulliksi. Kullekin esittämismuodolle luotiin uudet Taric-koodit.

53) Asetuksella (EY) N:o 929/1999 otettiin käyttöön väliaikaiset toimenpiteet asetuksen liitteessä II esitettyjen neljän yrityksen osalta, mutta asetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa viitataan edelleen virheellisesti niihin Taric-koodeihin, jotka korvattiin asetuksella (EY) N:o 772/1999. Tämän lisäksi asetuksen (EY) N:o 929/1999 2 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa olevat viittaukset Taric-lisäkoodiin 8900 ovat turhia. Asetuksen (EY) N:o 929/1999 kyseiset artiklat on tämän vuoksi tarpeen muuttaa.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Kumotaan asetuksella (EY) N:o 929/1999 Atlantic Seafood A/S:n (sitoumus N:o 24, Taric-lisäkoodi 8122) osalta käyttöön otetut väliaikaiset polkumyynti- ja tasoitustullit, jotka koskevat CN-koodeihin ex 0302 12 00 (Taric-koodit 0302 12 00 21, 0302 12 00 22, 0302 12 00 23 ja 0302 12 00 29), ex 0303 22 00 (Taric-koodit 0303 22 00 21, 0303 22 00 22, 0303 22 00 23 ja 0303 22 00 29), ex 0304 10 13 (Taric-koodit 0304 10 13 21 ja 0304 10 13 29) ja ex 0304 20 13 (Taric-koodit 0304 20 13 21 ja 0304 20 13 29) kuuluvaa, Norjasta peräisin olevaa viljeltyä (muuta kuin luonnonvaraista) merilohta.

2. Korvataan asetuksen (EY) N:o 929/1999 liite II tämän asetuksen liitteellä I.

3. Vapautetaan asetuksella (EY) N:o 929/1999 käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyynti- ja tasoitustullien vakuutena olevat määrät Atlantic Seafood A/S:n osalta.

2 artikla

1. a) Otetaan käyttöön väliaikaiset polkumyynti- ja tasoitustullit tämän asetuksen liitteessä II esitettyjen yritysten viemän ja CN-koodeihin ex 0302 12 00 (Taric-koodit 0302 12 00 21, 0302 12 00 22, 0302 12 00 23 ja 0302 12 00 29), ex 0303 22 00 (Taric-koodit 0303 22 00 21, 0303 22 00 22, 0303 22 00 23 ja 0303 22 00 29), ex 0304 10 13 (Taric-koodit 0304 10 13 21 ja 0304 10 13 29) ja ex 0304 20 13 (Taric-koodit 0304 20 13 21 ja 0304 20 13 29) kuuluvan, Norjasta peräisin olevan viljellyn (muun kuin luonnonvaraisen) merilohen tuonnissa.

b) Näitä tulleja ei sovelleta luonnonvaraiseen meriloheen (Taric-koodit 0302 12 00 11, 0304 10 13 11, 0303 22 00 11 ja 0304 20 13 11). Tässä asetuksessa luonnonvaraisella lohella tarkoitetaan lohta, jonka osalta sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa lasti puretaan, ovat asianomaisten osapuolten toimittamien tulli- ja kuljetusasiakirjojen perusteella vakuuttuneita siitä, että se on pyydetty merellä.

2. a) Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava tasoitustulli on 3,8 prosenttia.

b) Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava polkumyyntitulli on 0,32 euroa kilogrammaa kohti tuotteen nettopainosta. Jos kuitenkin vapaasti yhteisön rajalla -hinta, johon on lisätty tasoitus- ja polkumyyntitullit, on alhaisempi kuin 3 kohdassa säädetty vähimmäishinta, kannettava polkumyyntitulli on kyseisen vähimmäishinnan sekä tasoitustullin sisältävän vapaasti yhteisön rajalla -hinnan erotuksen suuruinen.

3. Sovellettaessa 2 kohtaa sovelletaan seuraavia vähimmäishintoja kilogrammaa kohti tuotteen nettopainosta:

>TAULUKON PAIKKA>

3 artikla

Lisätään asetuksen (EY) N:o 772/1999 liitteeseen, jossa esitetään luettelo lopullisista polkumyynti- ja tasoitustulleista vapautetuista yrityksistä, seuraavat yritykset:

>TAULUKON PAIKKA>

4 artikla

Korvataan päätöksen 97/634/EY liite tämän asetuksen liitteellä III.

5 artikla

1. Korvataan asetuksen (EY) N:o 929/1999 2 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti: "Otetaan käyttöön väliaikaiset polkumyynti- ja tasoitustullit tämän asetuksen liitteessä II lueteltujen yritysten viemän ja CN-koodeihin ex 0302 12 00 (Taric-koodit 0302 12 00 21, 0302 12 00 22, 0302 12 00 23 ja 0302 12 00 29), ex 0303 22 00 (Taric-koodit 0303 22 00 21, 0303 22 00 22, 0303 22 00 23 ja 0303 22 00 29), ex 0304 10 13 (Taric-koodit 0304 10 13 21 ja 0304 10 13 29) ja ex 0304 20 13 (Taric-koodit 0304 20 13 21 ja 0304 20 13 29), kuuluvan Norjasta peräisin olevan viljellyn (muun kuin luonnonvaraisen) merilohen tuonnissa."

2. Korvataan asetuksen (EY) N:o 929/1999 2 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavasti: "Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava tasoitustulli on 3,8 prosenttia."

3. Korvataan asetuksen (EY) N:o 929/1999 2 artiklan 2 kohdan b alakohta seuraavasti: "Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava, polkumyyntitulli on 0,32 euroa kilogrammaa kohti tuotteen nettopainosta. Jos kuitenkin vapaasti yhteisön rajalla -hinta, johon on lisätty tasoitus- ja polkumyyntitullit, on alhaisempi kuin 3 kohdassa säädetty vähimmäishinta, kannettava polkumyyntitulli on kyseisen vähimmäishinnan sekä tasoitustullin sisältävän vapaasti yhteisön rajalla -hinnan erotuksen suuruinen."

6 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 23 päivänä elokuuta 1999.

Komission puolesta

Karel VAN MIERT

Komission jäsen

(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1.

(2) EYVL L 128, 30.4.1998, s. 18.

(3) EYVL L 288, 21.10.1997, s. 1.

(4) EYVL C 253, 31.8.1996, s. 18.

(5) EYVL C 253, 31.8.1996, s. 20.

(6) EYVL L 267, 30.9.1997, s. 81.

(7) EYVL L 115, 4.5.1999, s. 13.

(8) EYVL L 267, 30.9.1997, s. 1, asetus kumottu asetuksella (EY) N:o 772/1999, EYVL L 101, 16.4.1999, s. 1.

(9) EYVL L 267, 30.9.1997, s. 19, asetus kumottu asetuksella (EY) N:o 772/1999, EYVL L 101, 16.4.1999, s. 1.

(10) EYVL L 123, 13.5.1999, s. 19.

LIITE I

Luettelo yrityksistä joihin sovelletaan asetuksella (EY) N:o 929/1999 käyttöön otettuja väliaikaisia polkumyynti- ja tasoitustulleja

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

Yritykset, joihin sovelletaan tämän asetuksen 2 artiklalla käyttöön otettuja väliaikaisia tulleja

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

PÄÄTÖKSEN 97/634/EY LIITE

Luettelo niistä 112 yrityksestä, joiden sitoumus on hyväksytty, päivitetty 25 päivänä elokuuta 1999

>TAULUKON PAIKKA>