31999R0618

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 618/1999,

annettu 23 päivänä maaliskuuta 1999,

väliaikaisen tasoitustullin käyttöönotosta Intiasta ja Korean tasavallasta peräisin olevan, läpimitaltaan vähintään 1 mm:n ruostumattoman teräslangan tuonnissa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 6 päivänä lokakuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2026/97 (1) ja erityisesti sen 12 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

A. MENETTELY

(1) Komissio ilmoitti kesäkuussa 1998 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä "menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus", tukien vastaisen menettelyn aloittamisesta Intiasta ja Korean tasavallasta, jäljempänä "Korea", peräisin olevan, läpimitaltaan vähintään 1 mm:n ruostumattoman teräslangan tuonnissa yhteisöön ja pani vireille asiaa koskevan tutkimuksen.

(2) Menettely aloitettiin valituksen perusteella, jonka oli tehnyt Euroopan rauta- ja terästeollisuuden liitto (EUROFER) edustaen yhteisön tuottajia, joiden tuotanto muodostaa pääosan yhteisön ruostumattoman teräslangan tuotannosta. Valitukseen sisältyneet todisteet tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäviksi oikeuttamaan menettelyn aloittaminen.

Ennen menettelyn aloittamista komissio ilmoitti neuvoston asetuksen (EY) N:o 2026/97, jäljempänä "perusasetus", 10 artiklan 9 kohdan mukaisesti Intian ja Korean viranomaisille saaneensa todisteilla tuetun valituksen, jossa väitetään, että Intiasta ja Koreasta peräisin olevan ruostumattoman teräslangan tuettu tuonti aiheuttaa huomattavaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Kyseisiä viranomaisia kehotettiin aloittamaan neuvottelut valituksen sisällön selvittämiseksi ja molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Korean viranomaiset suostuivat neuvottelupyyntöön, ja neuvottelut käytiin komission asianomaisen yksikön kanssa Brysselissä 12 päivänä kesäkuuta 1998. Korean viranomaisten huomautukset tuettua tuontia ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa koskevassa valituksessa esitetyistä väitteistä otettiin asianmukaisesti huomioon.

(3) Komissio ilmoitti menettelyn aloittamisesta virallisesti niille yhteisön tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille ja tuojille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaiden edustajille ja valituksen tekijälle; asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi.

Intian ja Korean hallitukset, useat intialaiset ja korealaiset vientiä harjoittavat tuottajat sekä eräät yhteisön tuottajat, tuojat ja tavarantoimittajat esittivät kantansa kirjallisesti. Kaikille osapuolille, jotka sitä pyysivät menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(4) Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja sai vastauksia Intian ja Korean hallituksilta sekä monilta yhteisössä, Intiassa ja Koreassa toimivilta yrityksiltä.

(5) Komissio hankki ja tarkisti kaikki alustavan tutkimuksensa kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja suoritti tutkimuksia seuraavien yritysten toimitiloissa:

a) Yhteisön tuottajat

- AB Sandvik Steel, Sandviken, Ruotsi

- Bekaert N.V., Zwevegem, Belgia

- Bridon Wire Special Steel Division, Sheffield, Yhdistynyt kuningaskunta

- Fagersta Stainless AB, Fagersta, Ruotsi

- Gusab Stainless, Mjölby, Ruotsi

- Sprint-Metal, Pariisi, Ranska

- Sprint Metal Edelstahlziehereien GmbH, Hemer, Saksa

- Rigby-Maryland Stainless Ltd., Sheffield, Yhdistynyt kuningaskunta

- Rodacciai S.p.a and Rodasider S.r.l, Bosisio Parrini, Italia

- Società Italiana Kanthal S.p.a, Cinisello Balsamo, Italia

b) Intian viranomaiset

- Ministry of Commerce, New Delhi

- Undersecretariat for Customs, New Delhi

- Ministry of Finance, New Delhi

c) Intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat

- Bhansali Bright Bars Pvt. Ltd., Mumbai

- Devidayal Industries Ltd., Mumbai

- Indore Wire Company Ltd., Indore

- Isibars Limited, Mumbai

- Isinox Steels Ltd., Mumbai

- Kei Industries Limited, New Delhi

- Macro Bars and Wires Pvt. Ltd., Mumbai

- Mukand Ltd., Mumbai

- Raajratna Metal Industries Ltd., Ahmedabad

- Triveni Shinton International Ltd., Indore

- Venus Wire Ltd., Mumbai

d) Korean viranomaiset

- Ministry of Foreign Affairs and Trade

- Ministry of Finance and Economy

- Korea Asset Management Corporation

- Small and Medium Business Administration

- Small and Medium Industry Promotion Corporation

- Office of National Budget

- Ministry of Maritime Affairs and Fisheries

- Bank of Korea

- The Export-Import Bank of Korea

- The Korea Development Bank

- Industrial Bank of Korea

- Korea Technology Finance Corporation

- The Commercial Bank of Korea, Ltd.

- Pusan Bank

- Korea Electric Power Corporation

e) Korealaiset vientiä harjoittavat tuottajat

- Korea Welding Electrode Co. Ltd., Seoul

- Shine Metal Co. Ltd., Pusan

- Dae Sung Rope Mfg. Co. Ltd., Pusan

- Korea Sangsa Co. Ltd., Seoul/Pusan

- Mjung Jin Co. Ltd., Pusan (Korea Sangsa Co. Ltd. -yritykseen etuyhteydessä oleva yritys)

- Kowel Special Steel Wire Co., Pusan

- SeAH Metal Products Co. Ltd., Chang Won

f) Vientiä harjoittaviin intialaisiin tuottajiin etuyhteydessä olevat yhteisön tuojat

- Isibars GmbH, Düsseldorf, Saksa

- Mukand International Ltd., Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta

g) Yhteisön tuojat, jotka eivät ole etuyhteydessä vientiä harjoittaviin tuottajiin

- Trio Handels GmbH, Eppstein, Saksa

- Bodo Trading GmbH, Dreieich, Saksa

(6) Tukia koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 1997 ja 31 päivän maaliskuuta 1998 välisen ajanjakson, jäljempänä "tutkimusajanjakso". Vahinkoa koskeva tutkimus kattoi ajanjakson vuodesta 1994 tutkimusajanjakson loppuun. Hinnan alittavuuden määrittämiseksi käytetty ajanjakso on edellä mainittu tutkimusajanjakso.

(7) Komissio pani 25 päivänä kesäkuuta 1998 vireille samaa Intiasta ja Koreasta peräisin olevaa tuotetta koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen (3). Tämä tutkimus on edelleen käynnissä; väliaikainen polkumyyntitulli on otettu käyttöön Intiasta peräisin olevassa tuonnissa komission asetuksella (EY) N:o 617/1999 (4).

B. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1. Tarkasteltavana oleva tuote

(8) Tarkasteltavana oleva tuote on ruostumatonta terästä oleva lanka, jossa on vähintään 2,5 painoprosenttia nikkeliä; tämä tuote on muu kuin lanka, jossa on vähintään 28, mutta enintään 31 painoprosenttia nikkeliä ja vähintään 20, mutta enintään 22 painoprosenttia kromia. Sen läpimitta on vähintään 1 mm. Tuote luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 7223 00 19.

(9) Tuotteen määritelmä perustuu lähinnä sen fyysiseen ulkomuotoon kylmänä viimeisteltynä lankana ja sen luokitukseen tiettyyn ruostumattoman teräksen lajiin. Ruostumaton teräslanka saadaan muokkaamalla terästankoja ohuemmiksi. Tuote on useimmiten poikkileikkaukseltaan pyöreä, mutta se voi olla myös nelikulmainen, kolmiomainen tai suorakulmainen. Ruostumatonta teräslankaa muokataan terästangoista useilla menetelmillä. Ruostumattoman teräslangan mekaaniset ominaisuudet (läpimitta, vetolujuus, ruostumattoman teräksen määrä) sekä pinnan ulkomuoto (kiiltävä, himmeä, päällyste) johtuvat valmistamismenettelyistä ja riippuvat asiakkaiden vaatimuksista, minkä tuloksena on suuri määrä tuotelajeja, jäljempänä myös "mallit".

(10) Näistä eroavuuksista huolimatta kaikkia ruostumattomia teräslankoja pidetään yhtenä tuotteena. Myös käyttäjät muokkaavat ruostumatonta teräslankaa, josta ne valmistavat esimerkiksi suodatinkappaleita, vahvikkeita, tärinänvaimentimia, jousia, kaapeleita ja köysiä. Näitä puolivalmiita tuotteita käytetään esimerkiksi ajoneuvoalalla, sähkömekaanisella alalla, kuitu- ja tekstiilialalla, rakentamisessa ja niin edelleen.

(11) Tutkimuksessa todettiin alustavasti, että läpimitaltaan vähintään 1 mm:n ruostumattomat teräslangat ja alle 1 mm:n ruostumattomat teräslangat (ohuet langat) eroavat toisistaan fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan. Fyysiset erot koskevat lähinnä vetolujuutta, päällystettä ja venyvyyttä. Tämän lisäksi ohuita lankoja käytetään lähinnä tietyissä tarkkuusvälineissä kuten lääkinnällisissä ja kirurgisissa laitteissa hienosuodattimissa ja niin edelleen; paksumpia lankoja käytetään sen sijaan rakennus- ja ajoneuvoalalla sekä tietyissä mekaanisissa laitteissa ja kodinkoneissa. Näin ollen vaikuttaa siltä, että ohuet ja paksut langat ovat hyvin vähän tai ei ollenkaan keskenään vaihdettavissa. Edelleen tutkitaan kuitenkin, onko mahdollista erottaa kyseiset tuotteet toisistaan selkeästi.

2. Samankaltainen tuote

(12) Tutkimuksessa todettiin, että Intiassa ja Koreassa tuotettu ja myyty tai yhteisöön viety ruostumaton teräslanka sekä valituksen tehneiden yhteisön tuottajien yhteisössä tuottama ja myymä ruostumaton teräslanka ovat tosiasiallisesti samanlaisia fyysisiltä ominaispiirteiltään ja käyttötarkoitukseltaan, minkä vuoksi ne ovat perusasetuksen 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

C. TUET

I. INTIA

1. Johdanto

(13) Komissio tutki valituksen sisältämien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavaa viittä järjestelmää, joissa valituksen mukaan on myönnetty vientitukia:

- Passbook Scheme (Passbook-järjestelmä)

- Duty Entitlement Passbook Scheme (tuontitullien hyvitystä koskeva Passbook-järjestelmä)

- Export Promotion Capital Goods Scheme (tuotantohyödykkeiden tuonti etuustullein)

- Export Processing Zones/Export Oriented Units (vientiteollisuuden vapaa-alueet/vientiin suuntautuneet yksiköt)

- Income Tax Scheme (tuloverojärjestelmä)

Ensimmäiset neljä järjestelmää perustuvat vuonna 1992 annettuun ja 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankauppalakiin (Foreign Trade (Development and Regulation) Act), jolla kumottiin tuonti- ja vientivalvontalaki (Imports and Exports Control Act) vuodelta 1947. Ulkomaankauppalaissa valtuutetaan Intian viranomaiset antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedotuksia. Niistä esitetään tiivistelmä vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa, joita laaditaan joka viides vuosi ja päivitetään vuosittain. Tämän tapauksen tutkimusajanjaksoa koskee kaksi vienti- ja tuontipolitiikka-asiakirjaa; ne ovat vuosia 1992-1997 ja 1997-2002 koskevat viisivuotissuunnitelmat.

Viimeksi mainittu tuloveroja koskeva järjestelmä perustuu vuonna 1961 annettuun tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain rahoituslailla (Finance Act).

2. Passbook Scheme (Passbook-järjestelmä, PBS)

(14) Passbook scheme (Passbook-järjestelmä, PBS) on eräs vienti- ja tuontipolitiikan väline, jolla tuetaan vientiä. PBS tuli voimaan 30 päivänä toukokuuta 1995.

a) Tukikelpoisuus

(15) PBS:ää voivat käyttää viejät, jotka valmistavat tuotteensa Intiassa ja vievät ne sitten maasta, jäljempänä "vientiä harjoittavat valmistajat", sekä viejät, jotka ovat valmistajia tai vain kauppiaita ja joille on myönnetty kauppahuonetodistus Export House/Trading House/Star Trading House/Super Star Trading House Certificate. Viimeksi mainittujen viejien, jotka on määritelty vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevassa asiakirjassa, on esitettävä erityinen todiste aiemmasta vientitoiminnasta.

b) Toteuttaminen käytännössä

(16) Jokainen tukikelpoinen viejä voi tehdä niin kutsuttua passbookia koskevan hakemuksen. Se on kirja, johon kirjataan tullien hyvitys- ja veloitusmäärät. Se myönnetään ilman eri toimenpiteitä, jos yritys on tunnustettu vientiä harjoittava valmistaja taikka hyväksytty vienti- tai tuontiyritys.

(17) Viejä voi pyytää lopputuotteiden viennin osalta hyvitystä, joka voidaan käyttää myöhempien tuontitullien maksamiseen. Intian viranomaisten vientituotteille asettamien tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien (Standard Input/Output norms) mukaisesti myönnettävän hyvityksen määrää laskettaessa otetaan huomioon monta tekijää. Tuotantopanoksia ja myyntiä koskevissa vakionormeissa vahvistetaan ne määrät tavanomaisesti tuotuja raaka-aineita, jotka tarvitaan yhden lopputuoteyksikön tuottamiseen. Normit vahvistaa erityinen lisenssikomitea (Special Advance Licensing Committee) tuotantomenetelmän teknisen tarkastelun ja yleisten tilastotietojen perusteella. Hyvitys myönnetään tuotantopanoksia ja myyntiä koskevia vakionormeja soveltaen siihen määrään asti, joka vastaa Intian teollisuuden vientituotteiden tuotannossa käyttämistä tavanomaisesti maahantuoduista tuotantopanoksista kannettavaa perustullia. Eräs toinen tekijä on ns. vähimmäisarvonlisä (Minimum Value Addition, MVA). MVA on vähimmäisarvo, joka intialaisen tuottajan on lisättävä (kotimaassa tuotettujen tuotantopanoksien tai työvoimakustannusten kautta) maahantuotujen tuotantopanoksien arvoon lopputuotteiden tuotannon osalta.

(18) Myönnetty hyvitys kirjataan passbookiin ja se voidaan käyttää minkä tahansa tavaroiden (raaka-aineet, tuotantohyödykkeet jne.) tulevien tuontitullien kuittaamiseen lukuun ottamatta kuitenkaan vienti- ja tuontipolitiikassa määriteltyyn kiellettyjen tuontitavaroiden luetteloon (Negative List of Imports) sisältyviä tavaroita. Luettelossa määrätään tavarat, joita joko ei saa tuoda tai jotka saa tuoda ainoastaan sen jälkeen, kun Intian viranomaiset ovat antaneet tuojalle erityisen lisenssin. Tuoduilla tavaroilla ei tarvitse olla yhteyttä viejän tosiasialliseen tuotantoon ja ne voidaan myydä Intian markkinoilla.

(19) Passbook-hyvityksiä ei voi siirtää. Passbook on voimassa kahden vuoden ajan sen antamispäivästä. Kahden vuoden ajanjakson päättyessä mahdollisesti jäljellä oleva hyvitys on käytettävä seuraavan 12 kuukauden aikana. Kolmannen vuoden päättyessä käyttämätön hyvitysmäärä raukeaa. Kyseisen yleisen aikataulun puitteissa ei ole asetettu määräaikaa erityisen vientitoimen osalta tehtäville hyvityspyynnöille.

(20) Kun kaikki passbook-hyvitykset on käytetty, passbook suljetaan ja sen haltijan on suoritettava toimivaltaiselle viranomaiselle maksu.

(21) On väitetty, että Passbook järjestelmään ei voida kohdistaa tasoitustoimenpiteitä, koska se on tosiasiallisesti tullinpalautusjärjestelmä. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan ii alakohdassa säädetään, että tukena ei pidetä vientiin menevän tuotteen vapauttamista veroista ja maksuista, jos vapauttaminen on myönnetty perusasetuksen liitteiden I, II ja III säännösten mukaisesti. Kyseisen asetuksen liitteen I (vientitukia koskeva esimerkkiluettelo) i alakohdassa täsmennetään, että sellainen tuontimaksujen peruuttaminen tai palauttaminen, joka on määrältään suurempi kuin sellaisista tuoduista tuotantopanoksista kannettujen maksujen määrä, jotka käytetään vientituotteen tuotannossa, on vientitukea. Perusasetuksen liitteessä II säädetään, että kun tutkimuksen suorittavat viranomaiset tarkastelevat tuotantopanoksien käyttämistä tuotannossa, näiden on määritettävä, ovatko viejämaan viranomaiset ottaneet käyttöön järjestelyn tai menettelyn sen tarkistamiseksi, mitä tuotantopanoksia käytetään vientituotteen tuotannossa. Mainittu järjestelmä ei tässä tapauksessa ole käytössä. Itse asiassa kyseisten tuotteiden viejille Intiassa passbook-hyvitysten muodossa myönnetty etuus lasketaan automaattisesti tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien perusteella riippumatta siitä, onko tuotantopanokset tuotu maahan, onko niistä maksettu tulli tai onko ne tosiasiallisesti käytetty vientituotteiden tuotantoon.

Viejä ei ole velvoitettu tuomaan tosiasiallisia tuotantopanoksia tai käyttämään tuotuja tavaroita tuotannossa. PBS:ssä lopputuotteen viejälle myönnetään hyvitysmäärä, joka perustuu sellaiseen tullin määrään, joka katsotaan kannetuksi lopputuotteen tuotannossa käytetyistä tavanomaisesti tuoduista tuotantopanoksista. Kyseinen hyvitysmäärä voidaan käyttää minkä tahansa tuotteen myöhemmästä tuonnista kannettavan tullin kuittaamiseen. Viejä saa etua kantamattomina tulleina minkä tahansa tuotteen (raaka-aineiden tai tuotantohyödykkeiden) tuonnista. Kyseisessä järjestelmässä viejä voi siis maahantuoda tavaroita maksamatta tullia; jos se on aiemmin harjoittanut tavaroiden vientiä.

c) PBS:ää koskevat päätelmät

(22) PBS ei ole perusasetuksen säännösten mukaisesti sallittu peruutus- tai palautusjärjestelmä taikka korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestely, sillä passbook-hyvitystä ei lasketa suhteessa tuotannossa tosiasiallisesti käytettäviin tuotantopanoksiin. Lisäksi viejä ei ole velvoitettu tuomaan tuotannossa käytettäviä tavaroita tullitta.

Vaikka oletettaisiin, että kyseinen järjestelmä olisi tullinperuutus- tai tullinpalautusjärjestelmä taikka korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestely, käyttöön ei ole otettu perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan sekä liitteiden II ja III mukaista järjestelyä tai menettelyä sen tarkistamiseksi, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa. Perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohdassa ja liitteessä III olevan II kohdan 3 kohdassa säädetään, että kun on käynyt ilmi, että viejämaan viranomaiset eivät ole ottaneet käyttöön kyseistä järjestelmää, viejämaan on tavallisesti suoritettava tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin tai todellisuudessa tapahtuneisiin maksusuorituksiin perustuva uusi tutkimus sen määrittämiseksi, onko maksuja palautettu liikaa. Intian viranomaiset eivät suorittaneet kyseistä tutkimusta. Sen vuoksi komissiokaan ei tutkinut, oliko vientituotteen tuotannossa käytettyjen tuotantopanosten tuonnista aiheutuvia maksuja tosiasiallisesti palautettu liikaa.

(23) Järjestelmä merkitsee tukea, sillä kantamattomien tuontitullien muodossa ilmenevästä Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta koituu etua passbookin haltijalle, joka voi tuoda tavaroita tullitta käyttämällä viennin ansiosta saatuja hyvityksiä. Se on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva tuki ja sen vuoksi se katsotaan erityiseksi tueksi perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti. Katsotaan myös, että vähimmäisarvonlisää koskeva vaatimus edellyttää kotimaisten tavaroiden käyttämistä tuontitavaroiden sijasta. PBS on tältä osin perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukainen erityinen tuki.

(24) Intian viranomaiset ilmoittivat alkuvuodesta 1997, että PBS oli tosiasiallisesti päättynyt ja että hyvityspyyntöjä ei voinut enää tehdä 31 päivän maaliskuuta 1997 jälkeen tapahtuvien vientitoimien osalta. Viejä voi kuitenkin edelleen käyttää myönnettyä passbookia kolmen vuoden ajan sen antamispäivästä. Ennen 31 päivää maaliskuuta 1997 toteutettuja vientitoimia koskevien hyvityspyyntöjen tekemiselle ei ole asetettu määräaikaa. Vaikka järjestelmän soveltaminen sellaisenaan on teknisesti päättynyt, viejät voivat edelleen hyötyä siitä tuomalla tavaroita tullitta siihen saakka, kun kaikki hyvitykset on käytetty, viimeistään kuitenkin 31 päivään maaliskuuta 2000. Näissä olosuhteissa katsotaan, että järjestelmälle voidaan asettaa tasoitustulli.

On myös korostettava, että PBS korvattiin DEPB:llä (katso jäljempänä 26-35 kappale). DEPB tuli voimaan silloin, kuin PBS:n soveltaminen päättyi. Vaikka DEPB on tarkistettu versio PBS:stä, tutkimusajanjakson aikana oli mahdollista saada etuuksia molempien järjestelmien perusteella.

d) Tuen määrän laskeminen

(25) Viejien saama etu on laskettu sen tullimäärän perusteella, joka normaalisti olisi kertynyt tutkimusajanjaksona harjoitetusta tuonnista, mutta jota ei PBS:n puitteissa kannettu. Jotta saataisiin selville edunsaajan saama kokonaishyöty, kyseistä määrää on oikaistu lisäämällä siihen tutkimusajanjaksona kertynyt korko. Koska tullivapautuksista saadaan etua säännöllisesti tutkimusajanjakson aikana, ne vastaavat avustusten sarjaa. Vakiintuneena käytäntönä on heijastaa kertaluonteisena avustuksena saatu etu edunsaajaan lisäämällä vuotuinen markkinakorko avustuksen nimellismäärään olettaen, että avustus on tehty tutkimusajanjakson ensimmäisenä päivänä. Tässä tapauksessa on kuitenkin selvää, että yksittäisiä avustuksia voidaan myöntää milloin tahansa tutkimusajanjakson ensimmäisen ja viimeisen päivän välillä. Näin ollen sen sijasta, että lisättäisiin vuotuinen korko koko määrään, on aiheellista olettaa, että keskimääräinen avustus olisi saatu tutkimusajanjakson keskivaiheilla ja sen vuoksi koron olisi koskettava kuuden kuukauden ajanjaksoa ja oltava siten määrältään puolet vuotuisesta markkinakorosta tutkimusajanjakson aikana Intiassa eli 7 prosenttia. Kyseinen määrä (kantamattomat tullit ja korko) on jaettu tutkimusajanjakson kokonaisviennille.

Seitsemän yritystä käytti kyseistä järjestelmää tutkimusajanjaksona, ja ne saivat 4,1-23,3 prosentin suuruista tukea.

3. Duty Entitlement Passbook Scheme (Tuontitulleja koskevat hyvitykset, DEPB)

(26) Toinen vientiin liittyvää tukea koskeva vienti- ja tuontipolitiikan väline on DEPB, joka tuli voimaan 7 päivänä huhtikuuta 1997. DEPB:illä korvattiin PBS, josta luovuttiin 31 päivänä maaliskuuta 1997. DEPB:ä on kahta tyyppiä:

- vientiä edeltävä DEPB

- viennin jälkeinen DEPB

a) Vientiä edeltävä DEPB

(27) Vientiä edeltävää DEPB:iä voivat käyttää intialaiset vientiä harjoittavat valmistajat tai valmistajiin etuyhteydessä olevat vientiä harjoittavat kauppiaat. Ollakseen tukikelpoinen kyseisessä järjestelmässä yrityksen on täytynyt harjoittaa vientiä kolmen vuoden ajan ennen hyvityspyynnön jättämistä.

Kyseisen tuotteen tuottajista tai viejistä yksikään ei hakenut tai käyttänyt vientiä edeltävää DEPB järjestelmää. Tämän vuoksi komission ei tarvitse tässä yhteydessä arvioida kyseistä järjestelmän osaa.

b) Tukikelpoisuus viennin jälkeisessä DEPB:ssä

(28) Viennin jälkeinen DEPB on lähes samanlainen kuin edellä kuvattu vientiä edeltävä DEPB. Kuten edellä todettiin, DEPB:llä korvattiin PBS. Sitä voivat käyttää vientiä harjoittavat valmistajat (jokainen intialainen valmistaja, joka harjoittaa vientiä) tai vientiä harjoittavat kauppiaat.

c) Viennin jälkeisen DEPB:n toteutus käytännössä

(29) Kyseisessä järjestelmässä tukikelpoiset viejät voivat pyytää hyvityksiä, jotka lasketaan tiettynä prosenttimääränä vietyjen lopputuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet kyseiset DEPB-prosentit useimmille tavaroille (myös tarkasteltavana oleville tuotteille) tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien perusteella. Lisenssi, josta ilmenee hyvityksen määrä, annetaan ilman eri toimenpiteitä.

Viennin jälkeinen DEPB mahdollistaa kyseisten hyvitysten käytön kaikkien muiden kuin kiellettyjen tuontitavaroiden luettelossa mainittujen tavaroiden (esimerkiksi raaka-aineet tai tuotantohyödykkeet) myöhempään tuontiin. Kyseiset tuontitavarat voidaan myydä kotimaan markkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai ne voidaan käyttää muuten.

DEPB-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä. DEPB-lisenssi on voimassa 12 kuukauden ajan sen antamispäivästä.

(30) Kun kaikki hyvitykset on käytetty, yrityksen on suoritettava toimivaltaiselle viranomaiselle maksu.

d) Viennin jälkeistä DEPB:ää koskeva päätelmä

(31) Kyseinen järjestelmä on selvästi sidoksissa vientitulokseen. Kun yritys vie tavaroita, sille myönnetään hyvitys, jonka se voi käyttää minkä tahansa tavaroiden myöhemmästä tuonnista aiheutuvien tullien kuittaamiseen. Kuten PBS, sekään ei ole sallittu tullinpalautusjärjestelmä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestely edellä 22 kappaleessa mainituista syistä. Järjestelmä merkitsee tukea, sillä kantamattomien tuontitullien muodossa ilmenevästä Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta koituu etua yritykselle, joka voi tuoda tavaroita tullitta. Se on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva tuki ja sen vuoksi se katsotaan erityiseksi tueksi perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

e) Tuen määrän laskeminen viennin jälkeisessä DEPB:ssä

(32) Viejien saama etu on laskettu kahdella eri tavalla riippuen siitä, miten yritys on käyttänyt DEPB-lisenssejä.

(33) Jos yritys on käyttänyt lisenssiä verovapaaseen tuontiin, etu on laskettu sen tullimäärän perusteella, joka normaalisti olisi kertynyt tutkimusajanjaksona harjoitetusta tuonnista, mutta jota ei DEPB:n puitteissa kannettu.

(34) Jos yritys on myynyt lisenssinsä, etu laskettiin lisenssin yhteydessä myönnetyn hyvityksen määrän perusteella lisenssin myyntihinnasta huolimatta. Tietyt yritykset väittivät, että etu olisi rajoitettava lisenssin tosiasiallisen myyntihinnan suuruiseksi, sillä tämä hinta on monesti lisenssin hyvityksen nimellisarvoa alhaisempi. Tähän pyyntöön ei voida kuitenkaan suostua, sillä lisenssin myynti nimellisarvoa alhaisempaan hintaan on puhtaasti kaupallinen päätös, joka ei muuta järjestelmästä saadun hyödyn määrää.

(35) Jotta saataisiin selville edunsaajan saama kokonaishyöty, kyseistä määrää on oikaistu lisäämällä siihen tutkimusajanjaksona kertynyt 7 prosentin suuruinen korko. Korko laskettiin edellä 25 kappaleessa kuvatulla tavalla. Tuen määrä on jaettu tutkimusajanjakson kokonaisviennille.

Kahdeksan yritystä käytti kyseistä järjestelmää tutkimusajanjaksona, ja ne saivat 5,7-18,4 prosentin suuruista tukea.

4. Export Promotion Capital Goods Scheme (Tuotantohyödykkeiden tuonti etuustullein, EPCGS)

(36) Vientiin liittyvää tukea koskevia vienti- ja tuontipolitiikan välineitä on myös EPCGS, joka tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1990 ja jota muutettiin 5 päivänä kesäkuuta 1995.

a) Tukikelpoisuus

(37) EPCGS:ää voivat käyttää intialaiset vientiä harjoittavat valmistajat tai vientiä harjoittavat kauppiaat. Myös vientiä harjoittaviin kauppiaisiin etuyhteydessä olevat valmistajat ovat voineet käyttää järjestelmää 1 päivästä huhtikuuta 1997 lähtien.

b) Toteuttaminen käytännössä

(38) Jotta yritys voi käyttää järjestelmää, sen on esitettävä toimivaltaisille viranomaisille yksityiskohtaiset tiedot maahantuotavien tuotantohyödykkeiden tyypistä ja arvosta. Yritys voi tuoda tuotantohyödykkeitä joko tullitta tai alennetulla tullilla riippuen siitä, minkä asteiseen vientivelvoitteeseen yritys on valmis sitoutumaan. Lisenssi, jolla annetaan lupa tuontiin etuustullein, annetaan ilman eri toimenpiteitä.

Vientivelvoitteen täyttäminen edellyttää vientitavaroiden tuottamista maahantuotuja tuotantohyödykkeitä käyttämällä.

(39) Lisenssin saamiseksi on maksettava käsittelymaksu.

c) EPCGS:ää koskeva päätelmä

(40) EPCGS on tasoitustullin käyttöönottoon johtava tuki, koska se, että viejä maksaa alennetun tullin tai tuo tullitta, on Intian viranomaisten taloudellista tukea; viranomainen luopuu sille kuuluvasta tulosta ja yritys saa etua, koska kannettavia tulleja on alennettu tai sille on myönnetty vapautus tulleista.

(41) Tuki on perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska sitä ei voi saada sitoutumatta tavaroiden vientiin, ja sen vuoksi se katsotaan erityiseksi tueksi.

d) Tuen määrän laskeminen

(42) Viejien saama etu on laskettu tuotantohyödykkeiden kantamattomien tuontitullien perusteella jakamalla kyseinen määrä sellaiselle ajanjaksolle, joka vastaa kyseisten tuotantohyödykkeiden tavanomaista kuolettamisaikaa kyseisellä tuotannonalalla. Ajanjakso on määritetty käyttämällä jokaisen yrityksen tosiasiallisesti EPCGS:ssä tuomien tuotantohyödykkeiden kuolettamisaikojen painotettua keskiarvoa (kyseisten tuotteiden tuotantomäärän perusteella), jolloin saatiin 15,5 vuoden tavanomainen kuolettamisaika. Mainitulla tavalla laskettua tutkimusajanjaksoa koskevaa määrää on oikaistu lisäämällä siihen tutkimusajanjakson aikainen korko kyseisen järjestelmän käyttäjän koko edun selville saamiseksi. Ottaen huomioon kyseisen tuen luonteen, joka vastaa kertaluonteista avustusta, katsottiin aiheelliseksi soveltaa Intian tutkimusajanjakson aikaista markkinakorkoa eli 14 prosenttia. Tuen määrä on jaettu tutkimusajanjakson kokonaisviennille.

Kaksi yritystä käytti kyseistä järjestelmää tutkimusajanjaksona tuen määrän ollessa 0,9-1,2 prosenttia.

5. Export Processing Zones (vientiteollisuuden vapaa-alueet, EPZ) / Export Oriented Units (Vientiin suuntautuneet yksiköt, EOU)

(43) Vientiin liittyvää tukea koskeviin vienti- ja tuontipolitiikan välineisiin kuuluu lisäksi vientiteollisuuden vapaa-alueiden (EPZ) ja vientiin suuntautuneiden yksiköiden (EOU) järjestelmä, joka otettiin käyttöön 22 päivänä kesäkuuta 1994.

Komissio totesi, ettei yksikään kyseisen tuotteen tuottaja käytä näitä välineitä. Tämän vuoksi komission ei tarvitse arvioida kyseistä järjestelmää tämän tutkimuksen yhteydessä.

6. Income Tax Exemption Scheme (Vapautus tuloverosta, ITES)

(44) Tuloverosta vapauttamisen järjestelmän (ITES) oikeusperusta on vuoden 1961 tuloverolaki. Kyseisessä laissa, jota muutetaan vuosittain rahoituslailla (Finance Act), säädetään verojen kantamisen perusteista sekä haettavissa olevista lukuisista vapautuksista ja vähennyksistä. Yritysten haettavissa olevista vapautuksista säädetään muun muassa lain 10A, 10B ja 80HHC pykälässä.

a) Tukikelpoisuus

(45) Lain l0A pykälän mukaisia vapautuksia voivat hakea vapaakauppa-alueilla sijaitsevat yritykset. 10B pykälässä säädettyä vapautusta voivat hakea vientiin suuntautuneet yksiköt. 80HHC pykälän mukaista vapautusta voi hakea mikä tahansa yritys, joka vie tavaroita.

b) Toteuttaminen käytännössä

(46) Saadakseen edellä mainitut veron maksamista koskevat vähennykset tai vapautukset, yritys tekee asiaa koskevan hakemuksen antaessaan veroilmoituksensa veroviranomaisille verovuoden päättyessä. Verovuosi kestää 1 päivästä huhtikuuta 31 päivään maaliskuuta. Veroilmoitus on annettava viranomaisille seuraavan marraskuun 30 päivään mennessä. Viranomaisten lopullinen veronmääritys voi viedä kolmekin vuotta veroilmoituksen antamisesta. Yritys voi hakea ainoastaan yhtä edellä mainituissa kolmessa pykälässä säädetyistä vähennyksistä.

Lain 10A, 10B ja 80HHC pykälän mukaan yritykset voivat hakea vapautusta viennistä saatujen myyntivoittojen verotuksesta. Tutkimusajanjakson aikana yritykset käyttivät ainoastaan 80HHC pykälän mukaista vapautusta tuloverosta.

c) Tuloverosta vapauttamisen järjestelmää koskeva päätelmä

(47) Vientitukia koskevan esimerkkiluettelon (perusasetuksen liite I) e kohdassa säädetään, että viennin yhteydessä maksettavista... välittömistä veroista... kokonaan tai osittain vapauttaminen katsotaan vientitueksi. Järjestelmä on Intian viranomaisten yritykselle antamaa taloudellista tukea; valtio jättää kantamatta välittömien verojen muodossa olevan valtiontulon, koska yritys on hakenut vapautusta tuloverosta. Kyseinen taloudellinen tuki merkitsee etua järjestelmän käyttäjälle, joka voi maksaa vähemmän tuloveroa.

(48) Tuki on perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska sillä vapautetaan vientitulot verosta, ja sen vuoksi se katsotaan erityiseksi tueksi.

d) Tuen määrän laskeminen

(49) Lain 10A, 10B ja 80HHC pykälän mukaista etua koskevat hakemukset tehdään jätettäessä veroilmoitus verovuoden päättyessä. Koska verovuosi Intiassa vastaa tutkimusajanjaksoa (1 huhtikuuta-31 maaliskuuta), etu laskettiin tosiasiallisen tuloverovapautuksen perusteella kyseisen ajanjakson aikana. Viejien saama etu on sen vuoksi laskettu tavanomaisesti kannettavan veromäärän ja vapautuksen jälkeen kannetun veromäärän välisen erotuksen perusteella. On otettu huomioon, että joidenkin yritysten on maksettava ns. vaihtoehtoinen vähimmäisvero (minimum alternate tax), joka on vaihtoehtoinen tapa laskea tuloverolain mukainen vero. Kyseisenä verovuonna sovellettiin 35 prosentin yhtiöveroa. Kyseistä määrää on oikaistu lisäämällä siihen tutkimusajanjakson aikainen korko kyseisen järjestelmän käyttäjän koko edun selville saamiseksi. Ottaen huomioon kyseisen tuen luonteen, joka vastaa kertaluonteista avustusta, katsottiin aiheelliseksi soveltaa Intian tutkimusajanjakson aikaista markkinakorkoa eli 14 prosenttia. Tuen määrä on jaettu verovuoden 1997-1998 kokonaisviennille.

(50) Verovuonna 1997-1998 kolme yritystä käytti 80HHC pykälän mukaista järjestelmää ja sai 1,3-5,9 prosentin suuruista tukea. Bhansali Bright Bars -yritys ei toimittanut jäljennöstä veroilmoituksestaan komission asettamassa määräajassa. Komissio katsoi, että yritys ei toiminut yhteistyössä ITES:n osalta, joten se määritti yrityksen tästä järjestelmästä saaman edun määrän perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti käytettävissä olleiden tietojen perusteella. Yhteistyöstä kieltäytymisen palkitsemisen välttämiseksi päätettiin, että Bhansali Bright Bars -yritykseen sovelletaan korkeinta yhteistyössä toimineiden yritysten osalta todettu tuen arvo, joka oli 5,9 prosenttia.

7. Tasoitustoimenpiteiden alaisten tukien määrä

(51) Tasoitustoimenpiteiden alaisten tukien määrä tutkimuksen kohteena olleiden viejien osalta on seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

II. KOREA

1. Johdanto

(52) Komission yksiköt tutkivat valituksen sisältämien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavia järjestelmiä, joissa valituksen mukaan on myönnetty tasoitustoimenpiteiden alaisia tukia:

- lainaohjelmat,

- tukipoliittiset lainat (julkisista varoista myönnetyt lainat)

- viranomaisten ohjaamat kaupalliset lainat,

- viranomaisten ohjaamat valuuttalainat,

- Export-Import Bank of Korean, jäljempänä "EXIM", myöntämät vientitukilainat,

- verojärjestelmät,

- tullinpalautusjärjestelmä,

- sähkön toimittaminen alihintaan,

- kertaluonteiset tuet ja pääomansiirrot,

- velkojen anteeksianto.

Kyseiset järjestelmät esitellään yksityiskohtaisesti jäljempänä.

2. Lainaohjelmat

a) Yleistä

(53) Korean viranomaiset totesivat vastauksessaan kyselylomakkeeseen, että kyselylomakkeeseen vastanneet yritykset ja niihin etuyhteydessä olevat yritykset saivat vuoden 1980 ja vuoden 1998 maaliskuun välisenä aikana lyhyt- ja pitkäaikaisia tukipoliittisia lainoja, valuuttalainoja ja vientitukilainoja. Korean viranomaisten mukaisesti nämä yritykset saivat tukipoliittisia lainoja seuraavien ohjelmien yhteydessä:

- Basic Structuring Loans for Small and Medium Enterprises (SMEs)

- Technology Development Business Loan

- Fishing Net Production Operation (Facility) Loan

- Environment Pollution Prevention Loan

- Science and Technology Promotion Fund

- National Investment Fund

- National Housing Fund

- SMEs Start-up and Promotion Fund

- Industrial Accident Prevention Fund

- Agricultural and Fishery Products Price Stabilisation Fund

- Informationalization Promotion Fund Loan

- Technology Innovation Special Loan

- Special Facility Loans

- Export Industry Facility Loans

- Industrial Development Fund Loan

(54) Viranomaisten ohjaamien valuuttalainojen osalta Korean viranomaiset ilmoittivat, että korealaisilla yrityksillä on kolme vaihtoehtoa saada ulkomaan valuuttaa:

- kotimaisten rahoituslaitosten myöntämät valuuttalainat,

- ulkomaisten rahoituslaitosten myöntämät suorat valuuttalainat,

- suora rahoitus ulkomaan pääomamarkkinoilta.

(55) Yhteistyössä toimineet yritykset käyttivät ainoastaan ulkomaisia valuuttalainoja. Korean viranomaisten mukaan Korean valtiovarainministeriön valuuttalainojen hyväksymisestä antamia suuntaviivoja sovelletaan ainoastaan suoriin valuuttalainoihin; nämä viranomaiset väittivät, että ne eivät vaikuttaneet kotimaisten rahoituslaitosten lainapäätöksiin (katso jäljempänä 145-147 kappale).

(56) "Viranomaisten ohjaamien kaupallisten lainojen osalta Korean viranomaiset" totesivat, että "raskasteollisuutta ja kemiallista teollisuutta koskevan ohjelman" soveltamisajanjakson aikana vuosina 1973-1982 raskasteollisuuden ja kemiallisen teollisuuden yrityksille annettiin etusija rahoituslaitosten antamien lainojen suhteen. Tämän lisäksi avainaloille, kuten teräsalalle, myönnettiin edullisempi korko kotimaisista valuuttalainoista. Vastauksessaan kyselylomakkeeseen Korean viranomaiset totesivat, että tämä ohjelma lakkautettiin vuonna 1982, minkä jälkeen ne eivät ole vaikuttaneet liikepankkien luottopäätöksiin. Bank of Korea vastasi aiemmin korkosääntelystä; alaa vapautettiin vuonna 1991 ja korkojen rajoittamisesta annettu laki, jossa enimmäiskoroksi säädettiin 25 prosenttia, kumottiin 31 päivänä joulukuuta 1997.

(57) EXIM:n myöntämistä vientitukilainoista Korean viranomaiset ilmoittivat, että yhteistyössä toimineet viejät käyttivät kolmenlaisia lainoja:

- vientitavaroiden tuotantoon tarkoitetut vientitukilainat,

- pienten ja keskisuurten yritysten tuotantohyödykkeiden tuotantoon tarkoitetut vientitukilainat,

- ulkomaan sijoituksiin tarkoitetut luotot.

(58) Korean viranomaiset vahvistivat, että kaikki EXIM:n myöntämät lainat olivat OECD:n vientiluottoja koskeviin suuntaviivoihin liittyvän järjestelyn mukaisia ja että Korean vientiluottokäytäntö oli kansainvälisten sitoumusten mukainen, koska kotimaisten valuuttalainojen korko perustui kaupalliseen markkinakorkoon ja ulkomaiset valuuttalainat perustuivat lainakorkoon lisättynä kohtuullisella voittomarginaalilla.

b) Tuen määrän laskeminen lainojen osalta

(59) Tuki on lainasta tutkimusajanjakson aikana maksetun koron ja vastaavasta lainasta saman ajanjakson aikana tavanomaisissa olosuhteissa maksettavan koron välinen ero. Vertailulainana olisi käytettävä samansuuruista lainaa, jossa on samanlainen takaisinmaksuaika ja jonka lainaaja on saanut kotimaan markkinoilla toimivalta edustavalta yksityiseltä pankilta. Tätä tutkimusta varten lainat jaettiin ryhmiin pääoman suuruuden mukaan (alle 200 miljoonaa wonia, 200-400 miljoonaa wonia, 400-600 miljoonaa wonia, 600-800 miljoonaa wonia ja yli 800 miljoonaa wonia) ja keston mukaan, eli lyhytaikaisiin (alle vuoden), keskipitkiin (1-4 vuotta) ja pitkäaikaisiin lainoihin (yli 4 vuotta). Jos yrityksellä ei ollut vastaavia asianomaiseen ryhmään kuuluvia lainoja, vertailua varten käytettiin muiden yhteistyössä toimineiden viejien samansuuruisista ja -pituisista kaupallisista lainoista maksaman koron keskiarvoa. Näin laskettu erotus on yritykselle tasoitustoimenpiteiden alaisesta lainasta aiheutuva hyöty. Jos laina on maksettu takaisin ennen tutkimusajanjakson alkamista on määritettävä, käytettiinkö lainaa kiinteän omaisuuden hankintaan. Jos niin on tehty, tuen määrä on perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti jaettava terästuotannonalalle keskimääräiselle kuolettamisajanjaksolle, joka on Korean ruostumattoman teräslangan tuotannonalan tapauksessa seitsemän vuotta. Tutkimusajanjaksolle laskettu osuus on yritykselle aiheutunut tasoitustoimenpiteiden alainen etuus. Yritykselle ei aiheudu tasoitustoimenpiteiden alaista etuutta tutkimusajanjakson aikana, jos laina käytetään ainoastaan tavanomaiseen toimintaan ja jos se maksetaan takaisin ennen tutkimusajanjaksoa.

(60) Jos pääoman takaisinmaksulle ja koronmaksulle asetettu vapaa-aika on pidempi kuin tutkimusajanjakson aikana myönnetyn vastaavan kaupallisen lainan tavanomainen vapaa-aika, kyseessä on tuki, koska yritys saa etuuden korottomana lainana. Tässä tapauksessa katsotaan, että koroton laina on myönnetty ajanjaksolle, joka muodostuu kyseessä olevan lainan vapaa-ajan ja kyseisen ajanjakson aikana myönnetyn vastaavan kaupallisen lainan pääoman takaisinmaksun ja koronmaksun osalta tavanomaisesti myönnetyn vapaa-ajan välisestä erotuksesta. Jos laina on maksettu takaisin ennen tutkimusajanjakson alkamista sovelletaan edellä olevassa kappaleessa esitettyä analyysia.

(61) Jos lainanmaksu on siirretty tavanomaisesta kauppatavasta poiketen, laina katsotaan korottomaksi kyseisen ajanjakson osalta ja tuen määrä lasketaan edellä esitetyllä tavalla.

(62) Jos laina annetaan anteeksi tavanomaisesta kauppatavasta poiketen, anteeksiannettu määrä katsotaan avustukseksi.

(63) Edellä esitetyllä tavalla laskettuihin määriin lisättiin yritykselle aiheutuvan hyödyn kokonaismäärän huomioon ottamiseksi Koreassa tutkimusajanjakson aikana veloitettu keskimääräinen kaupallinen korko, eli 13,35 prosenttia. Tuen kokonaismäärä jaetaan vientiin tarkoitetun kokonaismyynnin määrän mukaan, jos tuki on riippuvainen vientimäärästä; muissa tapauksissa tuen määrä jaetaan kokonaisliikevaihdon mukaan.

Yhteistyössä toimineiden viejien käyttämät ohjelmat

c) Tukipoliittiset lainat

Tukipoliittisten lainojen tasoitustoimenpiteiden alaisuutta koskeva yleinen päätelmä

(64) Tukipoliittisilla lainoilla on kaksi ominaisuutta. Ensinnäkin tukipoliittiset lainat muodostavat perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetun viranomaisten varojen siirron, koska lainanmaksussa on kyse joko valtion omistamien pankkien suorittamasta tai julkisista varoista suoritetusta suorasta varojen siirrosta. Tämän lisäksi tukikelpoisuus- ja menettelysäännöt ovat julkisten virastojen tai valtion omistamien pankkien laatimia. Toiseksi näiden lainojen korot ovat yleensä alhaisempia kuin vastaavien kaupallisten lainojen korot, joten lainaaja saa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisen edun. Jollei toisin ilmoiteta, kaikki jäljempänä kuvatut tukipoliittiset lainat täyttävät nämä vaatimukset.

(65) Komission alustava päätelmä edellä 60 ja 61 kappaleessa tarkoitetuista vapaa-ajoista ja lainojen takaisinmaksun lykkäyksistä on se, että niistä saatu hyöty on vähäpätöistä. Lopuksi todettiin, että mitään yhteistyössä toimineiden viejien ottamia tukipoliittisia lainoja ei annettu anteeksi.

(66) Tietyt tukipoliittiset lainat päätettiin ennen tutkimusajanjaksoa, mutta osa lainoista oli vielä maksamatta tutkimusajanjakson aikana. Tutkimuksen kohteena olevat yritykset saivat hyötyä tutkimusajanjakson aikana ja tämä tilanne jatkuu tulevaisuudessa, joten katsotaan, että näihin järjestelmiin olisi sovellettava tasoitustoimenpiteitä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

i) Basic Structuring Loans for SMEs (BSL-SME)

(67) Tämän lainajärjestelmän oikeusperusta on asiasta annettu asetus, joka tuli voimaan 15 päivänä maaliskuuta 1994 sekä sen täytäntöönpanemiseksi tarkoitettu toimintasuunnitelma. Ohjelma päätettiin vuonna 1996; keskeneräisten lainojen koronmaksut ja pääoman takaisinmaksut jatkuvat.

a) Tukikelpoisuus

(68) BSL-SME -lainoja voivat käyttää pienet ja keskisuuret yritykset esimerkiksi tuotantolaitosten rakentamiseen tai kotimaassa valmistettujen koneiden hankintaan vientitavaroiden valmistamista taikka tuontia korvaavien tarvikkeiden tai osien tuotantoa varten.

b) Toteuttaminen käytännössä

(69) Yritysten on haettava lainaa liikepankilta; laina myönnetään valtiovarain- ja talousministeriön Industrial Bank of Korean kautta siirtämistä varoista, ja liikepankki toimii välittäjänä.

c) BSL-SME:tä koskevat päätelmät

(70) Lainat ovat viranomaisten myöntämää taloudellista tukea, joka merkitsee etua lainaajalle, kuten edellä 64 kappaleessa todetaan.

(71) Eräs lainajärjestelmän tarkoituksista on antaa rahoitusta vientitavaroiden tuotantolaitosten rakentamista varten. Näin ollen järjestelmä on sidoksissa vientitulokseen ja sen vuoksi se katsotaan erityiseksi tueksi perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Järjestelmä on myös sidoksissa siihen, että kotimaisia tuotteita suositaan tuontituotteiden kustannuksella, sillä ehtoihin kuuluu se, että lainoja voidaan käyttää ainoastaan kotimaassa valmistettujen koneiden hankintaan taikka tuontia korvaavien tarvikkeiden tai osien tuotantolaitoksiin. Näin ollen tämä järjestelmä muodostaa tuontia korvaavan tuen, joka katsotaan erityiseksi tueksi perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja joka on tasoitustullin käyttöönottoon johtava tuki.

d) Tuen määrän laskeminen

(72) Tuen määrä lasketaan edellä 59-63 kappaleessa esitetyllä tavalla. Yksi yritys hyötyi tästä järjestelmästä ja sai 0,06 prosentin suuruista tukea.

ii) Fishing Net Production Loan (FNPL)

(73) Tämä järjestelmä perustuu maatalous- ja kalastajakylien kehityksestä annetun erityissäädöksen 11 artiklaan sekä sen täytäntöönpanoasetuksiin ja -suuntaviivoihin. Järjestely perustettiin vuoden 1994 tammikuussa.

a) Tukikelpoisuus

(74) Kalastusverkkoja valmistavat yritykset voivat saada lainoja kalastusverkkojen valmistamiseen. Eräät näistä yrityksistä tuottavat myös tarkasteltavana olevaa tuotetta.

b) Toteuttaminen käytännössä

(75) Yritykset osoittavat hakemuksen National Federation Fisheries Cooperative (NFFC) -järjestön puheenjohtajalle Fishing Net Corporation (FNC) -järjestön puheenjohtajan suosituksen perusteella; lainan myöntää NFFC.

c) FNPL:ää koskevat päätelmät

(76) Lainat ovat viranomaisten myöntämää taloudellista tukea, joka merkitsee etua lainaajalle, kuten edellä 64 kappaleessa todetaan. Kalastusverkkojen tuottajat, jotka tuottavat myös tarkasteltavana olevaa tuotetta, voivat edullisten lainojen avulla pienentää rahoituskustannuksiaan myös tarkasteltavana olevan tuotteen osalta.

(77) Tämän lisäksi lainat on suunnattu erityisesti kalastusverkkojen tuotannonalalle, joten järjestelmä on tasoitustullin käyttöönottoon johtava tuki perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

d) Tuen määrän laskeminen

(78) Tuen määrä lasketaan edellä 59-63 kappaleessa esitetyllä tavalla. Yksi yritys hyötyi tästä järjestelmästä ja sai 0,14 prosentin suuruista tukea.

iii) SMEs Start-up and Promotion Fund Loans (SME-SPFL)

(79) Tämän järjestelmän oikeusperusta on pienten ja keskisuurten yritysten ja niiden tuotteiden myynnin edistämisestä 22 päivänä 1994 annettu säädös, sellaisena kuin se on muutettuna, sekä sen täytäntöönpanoasetukset ja suuntaviivat. Tämä järjestelmä perustettiin nykyisessä muodossaan vuonna 1996.

a) Tukikelpoisuus

(80) Lainoja on kolmenlaisia:

- pienten ja keskisuurten yritysten perustamiseksi tarkoitetut lainat (A-laji). Yhteistyössä toimineet viejät eivät saaneet A-lajin lainoja.

- Pienten ja keskisuurten yritysten rakenteiden parantamiseksi tarkoitetut lainat (B-laji). Kaikki pienet ja keskisuuret yritykset voivat saada B-lajin lainoja lukuun ottamatta maatalous-, metsätalous- ja kalastusalan yrityksiä. Lainoja voidaan esimerkiksi käyttää automatisointiin, tekniseen kehitykseen ja toiminnan standardointiin.

- Paikallisten pienten ja keskisuurten yritysten kehittämiseksi tarkoitetut lainat (C-laji). Näitä lainoja voidaan myöntää pienille ja keskisuurille yrityksille paikallishallinnon tasolla. Paikalliset viranomaiset antavat rahaston hallinnointia koskevat suuntaviivat. Pienille ja keskisuurille yrityksille voidaan eteläisen Kyung Sangin maakunnan pienten ja keskisuurten yritysten tukirahaston perustamisesta ja toiminnasta annetun lain mukaisesti myöntää varoja esimerkiksi laitteiden vaihtamista tai rakenneuudistusta varten. Pusanin kaupungin pienten ja keskisuurten yritysten tukirahaston perustamisesta ja toiminnasta annetun lain mukaisesti pienet ja keskisuuret yritykset voivat hakea lainoja muun muassa rakenneuudistusta ja toimialan vaihtamista varten.

b) Toteuttaminen käytännössä

(81) Yritysten on haettava B-lajin lainoja liikepankilta, joka toimittaa hakemuksen Small and Medium Industry Promotion Corporation -virastolle tutkittavaksi ja hyväksyttäväksi. C-lajin lainoja haetaan suoraan paikallisilta viranomaisilta, jotka hyväksyvät hakemuksen, jos kelpoisuusehdot täytetään. Liikepankki myöntää lainan tämän hyväksynnän jälkeen.

c) SME-SPFL:ää koskevat päätelmät

(82) Lainat ovat viranomaisten myöntämää taloudellista tukea, joka merkitsee etua lainaajalle, kuten edellä 64 kappaleessa todetaan.

(83) B-lajin lainojen osalta ei löytynyt todisteita siitä, että ne muodostaisivat erityistä tukea.

(84) C-lajin lainoihin sovelletaan Office of Small and Medium Enterprises -viraston laatimia paikallisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin suunnattua tukea koskevia perussuuntaviivoja sekä eteläisen Kyung Sangin maakunnan pienten ja keskisuurten yritysten tukirahaston perustamisesta ja toiminnasta annettua lakia; kumpaankaan ei sisälly vientiä tai tuonnin korvaamista koskevia ehtoja. Tämän lisäksi suuntaviivoilla ei rajoiteta yksittäisten alojen yritysten tukikelpoisuutta. Todisteita ei löytynyt siitä, että paikallisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin suunnattua tukea koskevien perussuuntaviivojen tai eteläisen Kyung Sangin maakunnan pienten ja keskisuurten yritysten tukirahaston perustamisesta ja toiminnasta annetun lain perusteella myönnetyt C-lajin lainat olisivat erityistä tukea. Sen sijaan Pusanin kaupungin pienten ja keskisuurten yritysten tukirahaston perustamisesta ja toiminnasta annetussa laissa säädetään vientiehdosta, koska lainat myönnetään ainoastaan esimerkiksi viennin tukemiseen siten, että yritys hankkii oman tehtaan vuokraamisen sijaan. Näin ollen kyseisen lain perusteella myönnetyt C-lajin lainat ovat erityisestä tukea, koska ne ovat sidoksissa vientitulokseen. Tämän vuoksi katsotaan, että eteläisen Kyung Sangin maakunnan pienten ja keskisuurten yritysten tukirahaston perustamisesta ja toiminnasta annetun lain nojalla myönnetyt B- ja C-lajin lainat eivät ole erityistä tukea eivätkä ne johda tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon. Sen sijaan Pusanin kaupungin pienten ja keskisuurten yritysten tukirahaston perustamisesta ja toiminnasta annetun lain nojalla myönnetyt C-lajin lainat ovat erityistä tukea ja ne johtavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

d) Tuen määrän laskeminen

(85) Pusanin kaupungin pienten ja keskisuurten yritysten tukirahaston perustamisesta ja toiminnasta annetun lain nojalla C-lajin lainojen muodossa myönnetyn tuen määrä lasketaan edellä 59-63 kappaleessa esitetyllä tavalla. Kolme yritystä sai tämän järjestelmän mukaisia etuja tuen määrän ollessa 0,02-0,14 prosenttia.

iv) Special Facility Loans (SFL)

(86) Tämän vuonna 1989 perustetun järjestelmän oikeusperustan muodostavat Operation Guideline of Special Facilities Loans -nimiset suuntaviivat. Tämän järjestelmän mukaisesti IBK ja Korea Development Bank (KDB) myöntävät lainoja suoraan yrityksille tai siirtävät varoja niille liikepankkien kautta.

a) Tukikelpoisuus

(87) IBK:n hallinnoimat lainat myönnetään ainoastaan pienille ja keskisuurille yrityksille. KDB:n hallinnoimat lainat voidaan myöntää myös suuryrityksille. Tukikelpoisten yritysten on kuuluttava teollisuusalaan (mukaan lukien tietokoneohjelma-ala) Varoja ei voida käyttää ulkomailta tuotujen koneiden hankintaan. Lainoja voidaan käyttää ainoastaan vientitavaroiden tuotantolaitoksiin ja/tai tuontia korvaaviin tarvikkeisiin taikka tavaroihin ("Export Industry Equipment Loans"), tutkimus- ja kehitystoimintaan suunnattuihin investointeihin ("Research & Development Loans") sekä MOF:n yhdessä muiden valtion virastojen kanssa valitsemilla tuotannonaloilla ("High Technology Facility Loans").

b) Toteuttaminen käytännössä

(88) Yritykset hakevat SFL:ää IBK:ltä, KDB:ltä tai liikepankilta. Liikepankin on saatava KDB:n hyväksyntä, jos laina on KDB:n hallinnoima (koskee tiettyjä pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä suuryrityksiä). Tämän jälkeen liikepankki myöntää lainan yritykselle.

c) SFL:ää koskeva päätelmä

(89) Lainat ovat viranomaisten myöntämää taloudellista tukea, joka merkitsee etua lainaajalle, kuten edellä 64 kappaleessa todetaan. Lainoja myönnetään muun muassa ainoastaan vientitavaroiden tuotantolaitosten rahoittamiseen. Näin ollen järjestelmä on erityistä vientitukea. Sitä voidaan käyttää ainoastaan kotimaassa valmistettujen koneiden hankintaan ja muun muassa tuontia korvaavien tarvikkeiden tai tavaroiden tuotantolaitosten rahoittamiseen. Tämän vuoksi järjestelmä on myös sidoksissa kotimaisten tavaroiden käyttöön tuontitavaroiden sijasta, joten kyseessä on erityinen tuki. Ainoastaan teollisuusalan yritykset ovat tukikelpoisia, joten järjestelmä kohdistuu erityisesti tiettyyn tuotannonalaan perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja se johtaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

d) Tuen määrän laskeminen

(90) Tuen määrä lasketaan edellä 59-63 kappaleessa esitetyllä tavalla. Kolme yritystä sai tämän järjestelmän mukaisia etuja tuen määrän ollessa enintään 0,32 prosenttia.

v) Export Industry Facility Loans (EIFL)

a) Yleistä

(91) Tämän järjestelmän oikeusperusta on Korean pankista annettu säädös ja 11 päivänä syyskuuta 1986 voimaan tullut asetus vientituotannonalalle sekä tuontia korvaavia perustarvikkeita ja osia tuottavan tuotannonalalle myönnettävien lainojen hallinnoinnista. Uusia lainoja ei ole 1 päivän tammikuuta 1991 jälkeen myönnetty suuryrityksille tai ryhmittymään kuuluville yrityksille. Vuoden 1994 maaliskuussa ohjelma kumottiin myös pienten ja keskisuurten yritysten osalta. Vaikka järjestelmä päätettiin vuoden 1994 maaliskuussa, 115 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruiset lainat ovat vielä maksamatta.

b) Tukikelpoisuus

(92) Kaikki teollisuusalan yritykset saivat 1 päivään tammikuuta 1991 saakka hakea tällaisia lainoja investoidakseen vientitavaroiden tuotantolaitteisiin tai tuottaakseen tuontia korvaavia perustarvikkeita ja osia. Tukikelpoisten hankkeiden oli oltava suunnattuja tuotantolaitosten rakentamiseen tai laajentamiseen, kotimaassa valmistettujen koneiden hankintaan, tekniikan kehittämislaitoksiin tai teknologiseen johdattamiseen. Tähän järjestelmään kelpuutettiin 1 päivän tammikuuta 1991 jälkeen ainoastaan edellä mainitut ehdot täyttävät pienet ja keskisuuret yritykset.

c) Toteuttaminen käytännössä

(93) Yritykset saivat hakea tämän järjestelmän alaisia lainoja liikepankeilta, jotka myönsivät lainan tarkistettuaan, että kelpoisuusehdot täytettiin. BOK myönsi varat sellaisen rediskonttausjärjestelyn avulla, jota se hallinnoi yhdessä rahoituslaitosten kanssa järjestelmän yhteydessä.

d) EIFL:ää koskeva päätelmä

(94) Lainat ovat viranomaisten myöntämää taloudellista tukea, joka merkitsee etua lainaajalle, kuten edellä 64 kappaleessa todetaan. Tuki on sidoksissa vientitulokseen ja kotimaisten tavaroiden käyttöön tuontitavaroiden sijasta, joten kyseessä on erityinen tuki.

e) Tuen määrän laskeminen

(95) Tuen määrä lasketaan edellä 59-63 kappaleessa esitetyllä tavalla. Neljä yritystä sai tämän järjestelmän mukaisia etuja tuen määrän ollessa enintään 0,56 prosenttia.

vi) Industrial Development Fund Loan (IDFL)

(96) Tämän järjestelmän oikeusperusta on 8 päivänä tammikuuta 1986 teollisuuden kehittämisestä annettu säädös sekä sen täytäntöönpanoasetukset ja suuntaviivat.

a) Tukikelpoisuus

(97) Lainoja voidaan käyttää tuottavuuden lisäämiseksi, korkean arvonlisän tuotannonaloja varten (hallinnoinnista vastaavat Ministry of Trade and Industry, the Footwear Association, the Korea Textiles Industry Federation and the Machinery Industry Promotion Association), jakelun järkeistämiseksi (hallinnoinnista vastaa Industrial Advancement Administration) tai pienten ja keskisuurten yritysten perustamista koskevia hankkeita varten (hallinnoinnista vastaavat tietyt liikepankit ja valtion omistamat pankit, erityisesti Industrial Bank of Korea). Lainoja voidaan käyttää Korean viranomaisten ilmoituksen mukaisesti tehtaiden rakentamiseen tai laajentamiseen tai kotimaassa valmistettuihin tavaroiden taikka tarvikkeiden tai osien tuotantolaitteisiin.

b) Toteuttaminen käytännössä

(98) Yritykset voivat hakea tähän järjestelmään kuuluvia lainoja tietyiltä liikepankeilta tai valtion omistamilta pankeilta. Pankki voi myöntää lainan ainoastaan kauppa- ja teollisuusministeriön luvan saamisen jälkeen, lukuun ottamatta pienten ja keskisuurten yritysten perustamiseksi tarkoitettuja lainoja.

c) IDFL:ää koskeva päätelmä

(99) Lainat ovat viranomaisten myöntämää taloudellista tukea, joka merkitsee etua lainaajalle, kuten edellä 64 kappaleessa todetaan. Tukikelpoisissa hankkeissa on käytettävä kotimaisia tavaroita vientitavaroiden tuotantolaitosten rakentamisessa. Tuki on sidoksissa vientitulokseen ja kotimaisten tavaroiden käyttöön tuontitavaroiden sijasta, joten kyseessä on erityinen tuki, joka johtaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

d) Tuen määrän laskeminen

(100) Tuen määrä lasketaan edellä 59-63 kappaleessa esitetyllä tavalla. Yksi yritys sai tämän järjestelmän mukaisia etuja tuen määrän ollessa 0,08 prosenttia.

vii) Technology Development Business Loan (TDBL)

(101) Tämä järjestelmä perustuu teknologian kehittämisen edistämisestä annettuun lakiin sekä sen täytäntöönpanoasetukseen ja suuntaviivoihin. Järjestelmä päätettiin vuonna 1995, mutta osa myönnettyjen lainojen takaisinmaksusta on edelleen käynnissä.

a) Tukikelpoisuus

(102) Lainoja voidaan myöntää teollisuuden perusteknologian kehittämishankkeisiin, Korea Electric Power Corporationin (KEPCO) ja viestintäministeriön teknologian kehittämishankkeisiin sekä KDB:n kehittämishankkeisiin.

b) Toteuttaminen käytännössä

(103) Yritykset, jotka aikovat kehittää erityistarkoituksiin tarkoitettua tuotantotekniikkaa kauppa- ja teollisuusministeriön ilmoittamilla aloilla, voivat hakea lainaa, joka myönnetään, jos hanke täyttää kelpoisuusehdot.

c) TDBL:ää koskeva päätelmä

(104) Lainat ovat viranomaisten myöntämää taloudellista tukea, joka merkitsee etua lainaajalle, kuten edellä 64 kappaleessa todetaan. Tähän järjestelmään kuuluvat lainat voidaan myöntää yrityksille, jotka sijoittavat tiettyihin hankkeisiin. Kauppa- ja teollisuusministeriö antaa asianmukaiset suuntaviivat, joihin liitetään alakohtaiset yksityiskohtaiset luettelot etusijalla olevista hankkeista (esimerkiksi "kylmävetämistekniikan kehittäminen"). Tästä järjestelmästä voivat hyötyä ainoastaan tietyillä aloilla ja tiettyihin hankkeisiin sijoittaneet yritykset. Näin ollen järjestelmää pidetään perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisena erityisenä tukena.

d) Tuen määrän laskeminen

(105) Tuen määrä lasketaan edellä 59-63 kappaleessa esitetyllä tavalla. Yhdelle yhteistyössä toimineelle viejälle myönnetty teknologian kehittämislaina, jota ei voitu luokitella tarkemmin toimitettujen tietojen perusteella, otettiin tarkistettavaksi tämän järjestelmän yhteydessä. Kyseinen yritys sai tämän järjestelmän mukaisia etuja tuen määrän ollessa 0,02 prosenttia.

viii) Science and Technology Promotion Fund (STPF)

(106) Tämä järjestelmä perustuu tieteen ja teknologian kehittämisen edistämisestä annettuun säädökseen sekä sen täytäntöönpanoasetukseen. Rahasto perustettiin vuonna 1992.

a) Tukikelpoisuus

(107) Tämän järjestelmän alaiset lainat voidaan myöntää yrityksille, jotka sijoittavat seuraavanlaisiin hankkeisiin: johtavan teknologian kehittämishankkeet, tutkimus- ja kehittämistoiminnan seuranta- ja parantamishankkeet sekä teollistamishankkeet, joissa käytetään uutta teknologiaa.

b) Toteuttaminen käytännössä

(108) Lainahakemukset osoitetaan Korea Technology Banking Corporationille (KTBC), joka vastaa rahaston hallinnoinnista. KTBC:llä on toimivalta hyväksyä tai hylätä lainahakemukset. Tiede- ja teknologiaministeriö asettaa korot, jotka yritysten on maksettava lainoista.

(109) Ministeriö päättää tietyin väliajoin tutkimus- ja kehittämishankkeista, joilla on etusija. Tuotannonalojen edustajille ilmoitetaan etukäteen näistä etusijalla olevista hankkeista, joille on helpompaa saada rahoitusta. Perusteista, joilla ministeriö valitsee etusijalla olevat hankkeet, ei ole tietoja.

c) STPF:ää koskeva päätelmä

(110) Lainat ovat viranomaisten myöntämää taloudellista tukea, joka merkitsee etua lainaajalle, kuten edellä 64 kappaleessa todetaan.

(111) Tähän järjestelmään kuuluvat lainat voidaan myöntää yrityksille, jotka sijoittavat tiettyihin hankkeisiin. Kuten edellä todetaan, tiede- ja teknologiaministeriöllä on kuitenkin tietty toimivalta valita etusijalla olevat hankkeet. Tästä järjestelmästä voivat hyötyä ainoastaan tiettyihin hankkeisiin sijoittavat yritykset. Näin ollen järjestelmää pidetään perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisena erityisenä tukena.

d) Tuen määrän laskeminen

(112) Tuen määrä lasketaan edellä 59-63 kappaleessa esitetyllä tavalla. Yksi yritys sai tämän järjestelmän mukaisia etuja tuen määrän ollessa 0,15 prosenttia.

Tukipoliittiset lainat, jotka eivät johda tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon

ix) Environment Pollution Prevention Loan (EPPL)

(113) Tämän järjestelmän mukaisia etuja pidetään vähäpätöisinä, joten ei tutkittu, pitäisikö tämän järjestelmän johtaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

x) National Housing Fund (NHF)

(114) Ei ole todisteita siitä, että tämä tuki kohdistuisi tiettyihin yrityksiin perusasetuksen 3 artiklan mukaisesti. Koska kyseessä ei ole erityinen tuki katsotaan, että se ei johda tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

xi) Informationalization Promotion Fund Loan (IPFL)

(115) Ei ole todisteita siitä, että tämä tuki kohdistuisi tiettyihin yrityksiin perusasetuksen 3 artiklan mukaisesti, koska kaikki yritykset voivat hakea sitä ilman rajoituksia. Koska kyseessä ei ole erityinen tuki katsotaan, että se ei johda tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

xii) Technology Innovation Special Loan (TISL)

(116) Ei ole todisteita siitä, että tämä tuki kohdistuisi tiettyihin yrityksiin perusasetuksen 3 artiklan mukaisesti, koska rajoitetaan koskemaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä objektiivisin ja puolueettomin arviointiperustein. Koska kyseessä ei ole erityinen tuki katsotaan, että se ei johda tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

xiii) Loan Programme for SME Export Promotion Loan Relating to IMF (SME-EPL-IMF)

(117) Näiden lainojen korot eivät yleisesti ottaen olleet alhaisempia kuin vastaavien kaupallisten lainojen korot. Mitään etuja ei myönnetty tämän järjestelmän perusteella, joten ei tutkittu, pitäisikö tämän järjestelmän johtaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

Muut kuin yhteistyössä toimineiden yritysten tutkimusajanjakson aikana käyttämät tukipoliittiset lainat.

xiv) National Investment Fund

xv) Agricultural and Fishery Products Price Stabilisation Fund

xvi) Industrial Accident Prevention Fund

d) Vientitukilainat

(118) EXIM on valtion omistama pankki, joka toimii MOF:n valvonnassa. EXIM perustettiin vuoden 1976 heinäkuussa asiasta annetulla säädöksellä, ja sen tehtäviin kuuluu maan talouden kehittäminen ja yhteistyö muiden maiden kanssa myöntämällä keskipitkäaikaisia ja pitkäaikaisia lainoja vientiä ja tuontia, ulkomailla tehtäviä investointeja sekä ulkomailla tapahtuvaa luonnonvarojen hyödyntämistä varten. Yhteistyössä toimineet yritykset käyttivät seuraavia järjestelmiä:

- vientiluotot (EXIM-EC),

- ulkomaan investointeihin tarkoitetut luotot (EXIM-FIC), ja

- tuotantohyödykkeitä vieville pienille ja keskisuurille yrityksille tarkoitetut vientilainat (EXIM-SM).

a) Tukikelpoisuus

(119) Tämän järjestelmän alaiset lainat voidaan yleisesti ottaen myöntää yrityksille, jotka vievät ulkomaille tai sijoittavat ulkomailla. EXIM-EC:tä voivat käyttää kaikki yritykset, jotka vievät tuotantohyödykkeitä ja muita tuotteita, jotka luetellaan otsikkoon "teollisuustuotteet" EXIM:tä annetun säädöksen täytäntöönpanoasetuksen 13 artiklan mukaisesti.

(120) EXIM-FIC:tä voivat käyttää kaikki yritykset, joilla on investointeja ulkomailla.

(121) EXIM-SM:ää voivat käyttää pienet ja keskisuuret yritykset, jotka vievät "kansantalouden kannalta keskeisiä" tuotantohyödykkeitä kotimaisista lainoista annetun asetuksen 45 artiklan mukaisesti (kyseessä ovat samat tuotteet, jotka luokitellaan EXIM-EC:n otsikkoon "teollisuustuotteet").

b) Toteuttaminen käytännössä

EXIM-EC

(122) EXIM tarkistaa vientiluottohakemukset liiketoimikohtaisesti. Vientilainan ehtona on se, että hakijat vievät tavaroita tai tuottavat vientiin tarkoitettuja tavaroita, minkä lisäksi niillä on oltava ulkomaisen ostajan antama remburssi tai sopimus sellaisen korealaisen yrityksen kanssa, jolla on tällainen remburssi. Vientiluotot myönnetään joko ennen tavaroiden lähettämistä tai sen jälkeen.

(123) Ennen tavaroiden lähettämistä myönnetyt luotot annetaan sellaisen lainan muodossa, jolla rahoitetaan vientiin tarkoitettujen teollisuustuotteiden tuotantoa. Ulkomaan valuutassa annettuihin lainoihin sovelletaan vaihtuvaa Libor-korkoa (London Interbank Offered Rate). Won-määräisten lainojen korko on liikepankkien prime-korkoon sidottu vaihtuva korko. Koronmaksu tapahtuu kuukausittain, ja se alkaa kuukauden kuluttua lainan myöntämisestä. Lainapääoma on maksettava kahden vuoden kuluessa lainan myöntämisestä.

(124) Tavaroiden lähettämisen jälkeen myönnetyt luotot annetaan sellaisena lainana, jolla viedyt teollisuustuotteet maksetaan jälkikäteen. Näitä lainoja pidetään pitkäaikaisina lainoina (laina-aika pidempi kuin 2 vuotta), joten niiden on vuoden 1997 tammikuun jälkeen oltava OECD:n suuntaviivojen mukaisia. OECD luokittelee maat kahteen ryhmään. Kehitysmaat kuuluvat ryhmään 2. Korko on kiinteä, ja sen on oltava vähintään sama kuin OECD:n suuntaviivoissa annettu vähimmäiskorko. Korkoa maksetaan kuuden kuukauden välein lainan myöntämisestä. Ryhmään 1 kuuluvan lainan pääoma on maksettava 8,5 vuoden kuluessa lainan myöntämispäivästä; ryhmään 2 kuuluvan lainan pääoma on sen sijaan maksettava 10 vuoden kuluessa.

EXIM-FIC

(125) Hakijoiden on esitettävä EXIM:lle suunniteltua ulkomaan investointia koskeva liikesuunnitelma. Jos hakemus hyväksytään, hakija voi saada ulkomaan investointeihin tarkoitetun luoton, joka on enintään 90 prosenttia investoidusta määrästä. Ulkomaan sijoituksiin tarkoitetuilla lainoilla voi olla vaihtokurssisopimukseen (valuuttamääräisen pääoman kurssi kansainvälisillä markkinoilla) sidottu kiinteä korko tai Libor-korkoon sidottu vaihtuva korko; kumpaankin korkoon lisätään perusriskikerroin.

EXIM-SM

(126) EXIM arvioi hakijat kahden edeltävän vuoden vientituloksen perusteella, eikä nykyisen vientituloksen perusteella, niin kuin tehdään EXIM-EC:n osalta. Jos EXIM hyväksyy hakemuksen, kyseinen pieni tai keskisuuri yritys voi saada enintään 90 prosenttia suunnitellun vientitavaroiden määrän tuotanto- ja vientikustannuksista laina-aikana. Pienten ja keskisuurten yritysten EXIM:ltä saaman luoton määrä vastaa enintään kolmasosaa edellisen vuoden vientiin tarkoitetun myynnin kokonaisarvosta. Lainoista maksetaan vaihtuvaa prime-korkoa, johon lisätään riskipalkkiosta ja laina-ajan mukaisesta maksusta koostuva perusriskikerroin. Korkolaskelmassa käytetään liikepankkien prime-korkoa; EXIM puolestaan laskee riskipalkkion ja laina-ajan mukaisen maksun yrityskohtaisesti. Lainan pääoma on maksettava välittömästi laina-ajan päätyttyä (kertakuoletteinen laina).

c) Vientitukilainoja koskeva päätelmä

(127) Kyseessä on viranomaisten varojen siirto, koska EXIM on valtion omistama.

(128) Yhteistyössä toimineiden viejien saamien lainojen korot lasketaan Liborin, vaihtokurssisopimusten tai liikepankkien prime-koron perusteella, ja niihin lisätään riskipalkkio sekä laina-ajan mukainen maksu. Yhteistyössä toimineiden viejien antamien tietojen perusteella tavaroiden lähettämisen jälkeen myönnettäviä EXIM-EC -luottoja ei käytetty tutkimusajanjakson aikana. Muiden järjestelmien mukaisten etujen olemassaolon selvittämiseksi vertailu suoritettiin asianomaisten yhteistyössä toimineiden viejien saamien vertailukelpoisten kaupallisten lainojen kanssa tai, jos tällaiset tiedot puuttuivat, muiden sellaisten yhteistyössä toimineiden viejien saamien vertailukelpoisten kaupallisten lainojen kanssa, joiden katsotaan olevaan samassa taloudellisessa tilanteessa ja toimivan samalla alalla. Tarkastelusta ilmeni, että lähettämisen jälkeen myönnettyjen EXIM-EC -lainojen sekä EXIM-FIC ja EXIM-SM -lainojen korot olivat yleisesti ottaen alhaisempia kuin vertailukelpoisten kaupallisten lainojen korot, mikä merkitsee etua lainaajalle.

(129) Lähettämisen jälkeen myönnettyjen EXIM-EC -lainat ja EXIM-SM -lainat ovat sidoksissa vientitulokseen, joten niitä pidetään perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisena erityisenä tukena. EXIM-FIC:ää voivat käyttää ainoastaan ulkomailla sijoittavat yritykset. Tätä ehtoa ei pidetä tasapuolisena, koska se antaa etusijan ulkomailla sijoittaville yrityksille. Tukikelpoisuus ei siis perustu puolueettomiin arviointiperusteisiin, vaan se kohdistuu tiettyihin yrityksiin perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Näin ollen katsotaan, että ennen tavaroiden lähettämistä sovellettava EXIM-EC järjestelmä sekä EXIM-SM ja EXIM-FIC järjestelmät ovat erityistä tukea ja että ne johtavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

(130) Tämän lisäksi määritetään alustavasti, että ennen tavaroiden lähettämistä sovellettava EXIM-EC järjestelmä ei kuulu perusasetuksen liitteessä I olevan k alakohdan soveltamisalaan; ainoastaan yli kaksi vuotta kestävää vientirahoitusta voidaan pitää kyseisen säännöksen mukaisena vientiluottona sellaisena, kuin se määritellään OECD:n vientiluottoja koskeviin suuntaviivoihin liittyvässä järjestelyssä. Kyseistä säännöstä ei voida myöskään soveltaa EXIM-SM:ään tai EXIM-FIC:hen, koska kyseessä olevia lainoja ei käytetä vientitoimien rahoittamiseen, vaan vientitavaroiden tuotantolaitoksiin liittyviin investointeihin (EXIM-SM) ja ulkomaan investointeihin (EXIM-FIC).

d) Tuen määrän laskeminen

(131) Tuen määrä lasketaan edellä 59-63 kappaleessa esitetyllä tavalla. Neljä yritystä sai tämän järjestelmän mukaisia etuja tuen määrän ollessa 0,07-2,19 prosenttia.

Muut kuin yhteistyössä toimineiden viejien käyttämät ohjelmat

e) Viranomaisten ohjaamat kaupalliset lainat

(132) Valituksen tekijä väitti, että tietyt yritykset saavat liikepankeilta matalakorkoista pitkäaikaista luottorahoitusta ja että liikepankit myöntävät kyseiset lainat Korean viranomaisten ohjeiden perusteella.

(133) Yhteistyössä toimineille viejille myönnettyjen lainojen osalta ei löytynyt ratkaisevia todisteita viranomaisten osallistumisesta liikepankkien lainapäätöksiin. Tarkistamattomien tietojen mukaan viranomaiset ovat ainakin viime aikoina osallistuneet erityisesti suurten ns. chaebol-ryhmittymien rahoittamiseen. Yhteistyössä toimineet viejät ovat kuitenkin kaikki pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden osalta ei löytynyt todisteita siitä, että viranomaiset olisivat ohjanneet kaupallisia lainoja. Näin ollen katsotaan, että yhteistyössä toimineet viejät eivät ole saaneet tasoitustoimenpiteisiin johtavaa etua liikepankkien myöntämien kaupallisten lainojen perusteella.

f) Viranomaisten ohjaamat valuuttalainat

(134) Valituksessa väitettiin, että tietyt tuotannonalat saivat Korean viranomaisten myötävaikutuksella etusijan matalakorkoisiin valuuttalainoihin. Tutkimuksessa todettiin, että kotimaisten pankkien myöntämät valuuttalainat olivat yhteistyössä toimineiden viejien ainoa valuuttarahoituslähde.

(135) Tällaisia valuuttalainoja koskevien sääntöjen mukaan viranomaiset eivät osallistu liikepankkien myöntämiin valuuttalainoihin, joiden rahoittajana toimii yksityissektori; viranomaiset eivät myöskään vaikuta liikepankkien lainapäätöksiin tai koron määrittämiseen. Yhteistyössä toimineiden viejien osalta ei myöskään löytynyt todisteita viranomaisten epävirallisesta vaikuttamisesta pankkien valuuttalainoja koskeviin päätöksiin.

(136) Näin ollen katsotaan, että yhteistyössä toimineet viejät eivät ole saaneet tasoitustoimenpiteisiin johtavaa etua valuuttalainojen perusteella.

3. Verojärjestelmät

a) Yleistä

(137) Korean viranomaiset selostivat yksityiskohtaisesti vastauksessaan kyselylomakkeeseen verosäännöksiä, joista korealaiset tuottajat tai viejät voivat hyötyä. Nämä säännökset on eritelty jäljempänä ja jaettu kahteen ryhmään: yhteistyössä toimineiden ruostumattoman teräksen tuottajien tai viejien hyödyntämät säännökset ja muut. Jollei toisin ilmoiteta, kaikkien verolykkäysten ja -hyvitysten oikeusperusta on verojen alentamisen ja niistä vapauttamisen valvonnasta annettu laki (TERCL). TERCL tuli voimaan vuonna 1964. Verolykkäystä tai -hyvitystä on haettava veroilmoituksella, johon liitetään hakemusta tukevat asiakirjat. TERCL:ssä säädettyjen etujen saaminen ei edellytä erillistä hakemusta tai hyväksymismenettelyä. Yritykset ovat velvollisia maksamaan yhtiöveroa varainhoitovuoden aikana saaduista tuloista.

(138) Koreassa sovelletaan ns. "vähimmäisverojärjestelmää", jonka mukaan yritysten veronalaisesta tulosta kannetaan joko 12 prosentin (pienistä ja keskisuurista yrityksistä 10 prosentin) suuruinen vähimmäisvero ennen verohelpotusten vähentämistä tai verohelpotusten vähentämisen jälkeen kannettavaksi tuleva vero riippuen, kumpi niistä on suurempi. Edellä mainitut veroprosentit on nostettu l5:een ja l2:een 1 päivästä tammikuuta 1998.

b) Tuen määrän laskeminen verojen osalta

(139) Tuki lasketaan ns. verovarantojärjestelmän osalta seuraavasti: kyseinen järjestelmä toimii verolykkäyksen tavoin, joten sitä pidetään korottomana lainana. Tuen määrä olisi näin ollen laskettava sen koron mukaisesti, jonka yrityksen olisi maksettava tutkimusajanjakson aikana vastaavasta kaupallisesta lainasta, jonka pääoma on samansuuruinen kuin lykätyn veron määrä. Tämä tarkoittaa, että tutkimusajanjaksoon kuuluvaa verovuotta edeltävinä verovuosina lykättyjen verojen määrä on otettava huomioon lainan määrää laskettaessa, jos niitä ei ole vielä maksettu.

(140) Verohyvitysten osalta tuen määrä on laskettava avustuksen muodossa maksamatta jääneiden verojen määrän mukaisesti.

(141) Edellä esitetyllä tavalla laskettuihin määriin lisättiin yritykselle aiheutuvan hyödyn kokonaismäärän huomioon ottamiseksi Koreassa tutkimusajanjakson aikana veloitettu keskimääräinen kaupallinen korko, eli 13,35 prosenttia. Tuen kokonaismäärä jaetaan vientiin tarkoitetun kokonaismyynnin määrän mukaan, jos tuki on riippuvainen vientimäärästä; muissa tapauksissa tuen määrä jaetaan kokonaisliikevaihdon mukaan.

Yhteistyössä toimineiden viejien käyttämät verojärjestelmät

i) Verojärjestelmien tasoitustoimenpiteiden alaisuutta koskeva yleinen päätelmä

(142) Jäljempänä käsiteltyjen verojärjestelmien osalta voidaan todeta, että varantojärjestelmää voidaan pitää verolykkäysjärjestelmänä, koska veronalaisesta tulosta vähennetään tietty määrä, joka lisätään jälleen veronalaiseen tuloon kahden tai kolmen vuoden vapaa-ajan jälkeen samansuuruisina erinä kolmen vuoden ajan. Kyseessä on varojen siirto Korean viranomaisilta lykättyjen verojen muodossa; asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan etu muodostuu siitä, että se maksaa osan veroistaan vasta myöhemmässä vaiheessa. Edunsaajan näkökannalta lykkäys vastaa korotonta lainaa. Verohyvitysten osalta kyseessä on varojen siirto Korean viranomaisilta veronkannosta luopumisen muodossa; asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan etu muodostuu siitä, että se jättää osan veroistaan maksamatta.

ii) TERCL:n 8 artikla (Reserve for Technology Development)

(143) TERCL:n 8 artiklan mukaisesti tietyt yritykset voivat perustaa Reserve for Technology Development -nimisen varannon. Tämä varanto voi sisältää 3 prosenttia kuluvan verovuoden aikana saaduista tuloista (5 prosenttia tuotantohyödykealalla toimivien yritysten osalta ruostumattoman teräksen ala mukaan lukien), jos yritys käyttää varoja uuden teknologian kehittämiseen. Tämän säännöksen mukaisesti varantoon siirretyt määrät on lisättävä jälleen veronalaiseen tuloon kolmen vuoden pituisen vapaa-ajan päättymisen jälkeen samansuuruisina erinä kolmen vuoden ajan.

a) Tukikelpoisuus

(144) Tukea voivat saada teollisuus- ja kaivosalalla sekä esimerkiksi rakennus- tai konealalla toimivat yritykset.

b) TERCL:n 8 artiklaa koskeva päätelmä

(145) Tämä varanto merkitsee varojen siirto viranomaisilta ja se merkitsee etua sen käyttäjälle, kuten edellä 142 kappaleessa todetaan. Verolykkäystä voivat hakea ainoastaan teollisuus- ja kaivosalalla sekä joillakin muilla aloilla toimivat yritykset, jotka ovat käyttäneet varoja uuden teknologian kehittämiseen ja innovaatioon. Tämän perusteella on ilmeistä, että huomattava osa korealaisista yrityksistä ei voi saada verohyvitysjärjestelmästä johtuvia etuja. Näin ollen artiklan säännöksiä pidetään luonteeltaan erityisinä, joten ne johtavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

c) Tuen määrän laskeminen

(146) Tuen määrä lasketaan edellä 139-141 kappaleessa esitetyllä tavalla. Yksi yritys sai tämän järjestelmän mukaisia etuja tuen määrän ollessa 0,03 prosenttia.

iii) TERCL:n 16 artikla (Reserve for Export Loss)

(147) TERCL:n 16 artiklan mukaisesti tietyt yritykset voivat perustaa Reserve for Export Loss -nimisen varannon, joka sisältää 1 prosentin vientiin tarkoitetun myynnin arvosta tai 50 prosenttia tästä myynnistä saadusta veronalaisesta tulosta riippuen siitä, kumpi määrä on pienempi. Tämän säännöksen mukaisesti varantoon siirretyt määrät on lisättävä jälleen veronalaiseen tuloon kahden vuoden pituisen vapaa-ajan päättymisen jälkeen samansuuruisina erinä kolmen vuoden ajan. Tämän säännöksen voimassaolo päättyi 1 päivänä tammikuuta 1999.

a) Tukikelpoisuus

(148) Kaikki vientiä harjoittavat yritykset voivat laivanrakennusalan yrityksiä lukuun ottamatta perustaa tämän säännöksen mukaisia varantoja.

b) TERCL:n 16 artiklaa koskeva päätelmä

(149) Tämä varanto merkitsee varojen siirtoa viranomaisilta ja se merkitsee etua sen käyttäjälle, kuten edellä 142 kappaleessa todetaan. Tämä varanto on sidoksissa vientitulokseen, joten se on perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaista erityistä tukea, joka johtaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

c) Tuen määrän laskeminen

(150) Tuen määrä lasketaan edellä 139-141 kappaleessa esitetyllä tavalla. Vaikka tämän säännöksen voimassaolo päättyi 1 päivänä tammikuuta 1999, viejät saavat siitä etua vielä tulevinakin vuosina. Näissä olosuhteissa katsotaan, että järjestelmästä tutkimusajanjakso aikana saadut edut johtavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon. Kolme yritystä sai tämän järjestelmän mukaisia etuja tuen määrän ollessa 0,05-0,09 prosenttia.

iv) TERCL:n 17 artikla (Reserve for Overseas Market Development)

(151) TERCL:n 17 artiklan mukaisesti tietyt yritykset voivat perustaa Reserve for Overseas Market Development -nimisen varannon. Tämän säännöksen mukaisesti varantoon siirretyt määrät on lisättävä jälleen veronalaiseen tuloon kahden vuoden pituisen vapaa-ajan päättymisen jälkeen samansuuruisina erinä kolmen vuoden ajan. Tämän säännöksen voimassaolo päättyi 1 päivänä tammikuuta 1999.

a) Tukikelpoisuus

(152) Kaikki vientiä harjoittavat yritykset voivat laivanrakennusalan yrityksiä lukuun ottamatta perustaa tämän säännöksen mukaisia varantoja, jotka sisältävät 1 prosentin vientiin tarkoitetun myynnin arvosta. Pienet ja keskisuuret yritykset, koneita, jalkineita tai tekstiilituotteita vievät yritykset tai tiettyihin maihin/alueisiin vievät yritykset saavat siirtää varantoon 1 lisäprosentin viennin arvosta. Jos edellä mainitut yritykset vievät tavaroita omalla tavaramerkillään, ne saavat siirtää varantoon 1 lisäprosentin, jolloin varanto sisältää yhteensä 3 prosenttia viennin arvosta.

b) TERCL:n 17 artiklaa koskeva päätelmä

(153) Tämä varanto merkitsee varojen siirtoa viranomaisilta ja se merkitsee etua sen käyttäjälle, kuten edellä 142 kappaleessa todetaan. Yritys voi perustaa tämän artiklan mukaisen varannon, jos se on harjoittanut vientiin tarkoitettua myyntiä asianomaisen verovuoden aikana. Tämä varanto on sidoksissa vientitulokseen, joten se on perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaista erityistä tukea, joka johtaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

c) Tuen määrän laskeminen

(154) Tuen määrä lasketaan edellä 139-141 kappaleessa esitetyllä tavalla. Vaikka tämän säännöksen voimassaolo päättyi 1 päivänä tammikuuta 1999, viejät saavat siitä etua vielä tulevinakin vuosina. Näissä olosuhteissa katsotaan, että järjestelmästä tutkimusajanjakson aikana saadut edut johtavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon. Neljä yritystä sai tämän järjestelmän mukaisia etuja tuen määrän ollessa 0,02-0,13 prosenttia.

v) TERCL:n 7 artikla (Special Reduction and Exemption of Tax Amount for Small and Medium Manufacturing Industry, etc.)

(155) Kyseessä olevaa säännöstä ei mainittu valituksessa, vaan se tuli esille kahden yhteistyössä toimineen viejän tiloissa suoritetun tarkastuksen yhteydessä. TERCL:n 7 artiklan mukaisesti tietyt pienet ja keskisuuret yritykset voivat hakea verohyvitystä, joka on määrältään 20 prosenttia tulo- tai yhtiöverosta taikka muista liiketoimista saaduista tuloista.

a) Tukikelpoisuus

(156) Tämän säännöksen mukaista tukea voivat hakea seuraavilla aloilla toimivat pienet ja keskisuuret yritykset: teollisuus, välillinen viestintä, tutkimus- ja kehittämistoiminta, koneet, tietojenkäsittely, tietokoneet tai tavaroiden jakelu.

b) TERCL:n 7 artiklaa koskeva päätelmä

(157) Tämä verohyvitys merkitsee varojen siirtoa viranomaisilta ja se merkitsee etua sen käyttäjälle, kuten edellä 142 kappaleessa todetaan. Verohyvitys voidaan myöntää ainoastaan edellä mainituilla aloilla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille. Kelpoisuusehdot ovat sellaisia, että ainoastaan pieni osa yrityksistä voi hyötyä verohyvityksestä. Edellä esitetyn perusteella artiklan säännöksiä pidetään luonteeltaan erityisinä, joten ne johtavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

c) Tuen määrän laskeminen

(158) Tuen määrä lasketaan edellä 139-141 kappaleessa esitetyllä tavalla. Kaksi yritystä käytti kyseistä järjestelmää tuen määrän ollessa 0,09 ja 0,18 prosenttia.

vi) TERCL:n 25 artikla (Tax credit for investment in Facilities for Increasing Productivity)

(159) TERCL:n 25 artiklan mukaisesti yritys voi saada verohyvitystä, jonka määrä on 5 prosenttia tiettyihin tuottavuuden lisäämisvälineisiin investoidusta määrästä. Verohyvityksen määrä vähennetään kannettavan yhtiöveron kokonaismäärästä. Verohyvitysten suuruus oli 31 päivään joulukuuta 1996 seuraava: 3 prosenttia tuotujen tuottavuuden lisäämisvälineiden osalta, 10 prosenttia kotimaassa tuotettujen tuottavuuden lisäämisvälineiden osalta ja 15 prosenttia pienten ja keskisuurten yritysten kotimaassa tuottamien tuottavuuden lisäämisvälineiden osalta.

(160) Tapauksissa, joissa investointi aloitettiin ennen 31 päivää joulukuuta 1996 mutta saatettiin päätökseen vasta sen jälkeen, yritys voi verohyvitystä hakiessaan päättää, käyttääkö se ennen mainittua päivämäärää vai sen jälkeen voimassa olleita prosenttimääriä.

(161) TERCL:n 25 artiklassa säädetään, että verohyvitystä voidaan hakea ainoastaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1998 tehtyjen investointien osalta. Korean viranomaiset ovat kuitenkin ilmoittaneet, että TERCL:n säännökset ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 1998 ja että Korean parlamentti todennäköisesti päättää ennen sitä voimassaolon jatkamisesta. Asiasta ei saatu muita tietoja.

a) Tukikelpoisuus

(162) Kaikki teollisuus- ja kaivosalan yritykset voivat hakea verohyvitystä seuraaviin tuottavuuden lisäämisvälineisiin tarkoitettuihin investointeihin: tuotantoprosessin tehostamis- ja automatisointivälineet, huipputekniikan välineet, nykyaikaistamisvälineet ja järkiperäistämisvälineet teollisuuden kehittämisestä annetun säädöksen mukaisesti.

b) TERCL:n 25 artiklaa koskeva päätelmä

(163) Tämä verohyvitys merkitsee varojen siirtoa viranomaisilta ja se merkitsee etua sen käyttäjälle, kuten edellä 142 kappaleessa todetaan. Tukea voivat hakea ainoastaan teollisuus- tai kaivosalan yritykset, jotka ovat sijoittaneet tiettyihin tuottavuuden lisäämisvälineisiin. Kelpoisuusehdot ovat sellaisia, että ainoastaan pieni osa yrityksistä voi hyötyä verohyvityksestä. Edellä esitetyn perusteella artiklan säännöksiä pidetään luonteeltaan erityisinä, joten ne johtavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(164) Tämän lisäksi ennen verohyvityksen prosenttimäärien muuttamista 31 päivänä joulukuuta 1996 kotimaisista investoinneista annettavan verohyvityksen määrä oli korkeampi. Yritykset voivat ennen 31 päivää joulukuuta 1996 aloitettujen investointien osalta valita ennen kyseistä päivämäärää voimassa olleet verohyvitysprosentit; tämän vuoksi artiklan säännöksiä pidetään luonteeltaan erityisinä, joten ne johtavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

c) Tuen määrän laskeminen

(165) Tuen määrä lasketaan edellä 139-141 kappaleessa esitetyllä tavalla. Yksi yritys sai tämän järjestelmän mukaisia etuja tuen määrän ollessa 0,21 prosenttia.

vii) TERCL:n 23 artikla (Reserve for Overseas Investment Loss)

(166) TERCL:n 23 artiklan mukaisesti tietyt yritykset voivat perustaa Reserve for Overseas Investment Loss -nimisen varannon. Tämän säännöksen mukaisesti varantoon siirretyt määrät on lisättävä jälleen veronalaiseen tuloon kahden vuoden pituisen vapaa-ajan päättymisen jälkeen samansuuruisina erinä kolmen vuoden ajan. Tämän säännöksen voimassaolo päättyi 1 päivänä tammikuuta 1998.

a) Tukikelpoisuus

(167) Korealaiset yritykset, jotka investoivat ulkomaisen yrityksen osakkeisiin tai käyttävät pääomaa ulkomailla harjoitettaviin liiketoimiin, saavat vähentää veronalaisesta tulostaan 20 prosenttia kyseisen verovuoden aikana tehdyistä ulkomaan investoinneista.

b) TERCL:n 23 artiklaa koskeva päätelmä

(168) Tämä varanto merkitsee varojen siirtoa viranomaisilta ja se merkitsee etua sen käyttäjälle, kuten edellä 142 kappaleessa todetaan. Tämän artiklan säännökset koskevat ainoastaan ulkomailla investoivia korealaisia yrityksiä, joten niitä on pidettävä erityisinä perusasetuksen 3 artiklan mukaisesti ja ne johtavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

c) Tuen määrän laskeminen

(169) Tuen määrä lasketaan edellä 139-141 kappaleessa esitetyllä tavalla. Yksi yhteistyössä toiminut viejä käytti kyseistä järjestelmää edun määrän ollessa 0,12 prosenttia.

vii) TERCL:n 5 artikla (Special Tax Credit for SMEs)

(170) Valituksen tekijä ei esittänyt kyseistä TERCL:n artiklaa koskevia väitteitä. Korean viranomaiset ilmoittivat niiden tiloissa suoritetun tarkastuskäynnin yhteydessä, että verohyvitys oli myönnetty yhdelle yhteistyössä toimineelle viejälle. Asianomainen viejä toimitti tietoja tavasta, jolla se oli käyttänyt verohyvitystä. Komissio tutki näissä olosuhteissa, johtaako kyseinen artikla tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

(171) TERCL:n 5 artiklan mukaisesti yritys voi saada verohyvitystä, jonka määrä on 3 prosenttia tiettyihin tuontikoneisiin investoidusta määrästä tai 5 prosenttia kotimaassa tuotettujen koneiden arvosta. Tuotuihin ja kotimaassa valmistettuihin koneisiin suunnattuihin investointeihin sovelletaan 3 prosentin suuruista hyvitystä 10 päivästä huhtikuuta 1998.

a) Tukikelpoisuus

(172) Verohyvitys voidaan myöntää kaikille pienille ja keskisuurille yrityksille.

b) TERCL:n 5 artiklaa koskeva päätelmä

(173) Tämä verohyvitys merkitsee varojen siirtoa viranomaisilta ja se merkitsee etua sen käyttäjälle, kuten edellä 142 kappaleessa todetaan. Ennen verohyvityksen prosenttimäärien muuttamista 10 päivänä huhtikuuta 1998 kotimaisista koneinvestoinneista annettavan verohyvityksen määrä oli korkeampi. Yritykset voivat ennen 31 päivää joulukuuta 1996 aloitettujen investointien osalta valita ennen kyseistä päivämäärää voimassa olleet verohyvitysprosentit; tämän vuoksi artiklan säännöksiä pidetään luonteeltaan erityisinä, joten ne johtavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

c) Tuen määrän laskeminen

(174) Tuen määräksi olisi laskettava 3 prosentin suuruisen verohyvityksen ylittävä maksamatta jääneiden verojen määrä avustuksen muodossa edellä 139-141 kappaleessa esitetyllä tavalla. Yksi yritys sai tämän järjestelmän mukaisia etuja tuen määrän ollessa 0,01 prosenttia.

ix) TERCL:n 27 artikla (Temporary Investment Tax Credit)

(175) Kyseessä olevaa säännöstä ei mainittu valituksessa, vaan se tuli esille kahden yhteistyössä toimineen viejän tiloissa suoritetun tarkastuksen yhteydessä. Korean viranomaiset eivät niiden tiloissa suoritetun tarkastuskäynnin yhteydessä ilmoittaneet, että verohyvitys olisi myönnetty jollekin yhteistyössä toimineelle viejälle. Asianomaiset viejät toimittivat kuitenkin tietoja tavasta, jolla ne olivat käyttäneet verohyvitystä. Komissio tutki näissä olosuhteissa, johtaako kyseinen artikla tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

(176) TERCL:n, sellaisena kuin sitä sovellettiin verovuonna 1993/1994, 72 artiklan mukaisesti välineisiin investoivat teollisuus- tai kaivosalan yritykset saivat hakea hyvitystä, jonka määrä oli 10 prosenttia kotimaassa valmistettujen koneiden tai 3 prosenttia tuotujen koneiden arvosta. Vuonna 1994 artiklan numero muutettiin 27:ksi; sisältöön ei tehty muutoksia. Tuotujen ja kotimaassa valmistettujen koneiden ero verohyvityksessä poistettiin vuonna 1996.

a) Tukikelpoisuus

(177) Kaikki teollisuus- ja kaivosalan yritykset voivat hakea verohyvitystä välineinvestointeihin.

b) TERCL:n 27 artiklaa koskeva päätelmä

(178) Tämä verohyvitys merkitsee varojen siirtoa viranomaisilta ja se merkitsee etua sen käyttäjälle, kuten edellä 142 kappaleessa todetaan. Tukea voivat hakea ainoastaan teollisuus- tai kaivosalan yritykset, jotka ovat sijoittaneet tiettyihin tuottavuuden lisäämisvälineisiin. Kelpoisuusehdot ovat sellaisia, että ainoastaan pieni osa yrityksistä voi hyötyä verohyvityksestä. Edellä esitetyn perusteella artiklan säännöksiä pidetään luonteeltaan erityisinä, joten ne johtavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(179) Tämän lisäksi ennen verohyvityksen prosenttimäärien muuttamista vuonna 1996 kotimaisista investoinneista annettavan verohyvityksen määrä oli korkeampi. Yritykset voivat ennen 31 päivää joulukuuta 1996 aloitettujen investointien osalta valita ennen kyseistä päivämäärää voimassa olleet verohyvitysprosentit; tämän vuoksi artiklan säännöksiä pidetään luonteeltaan erityisinä, joten ne johtavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

c) Tuen määrän laskeminen

(180) Tuen määrä lasketaan edellä 139-141 kappaleessa esitetyllä tavalla. Kaksi yritystä käytti kyseistä järjestelmää tuen määrän ollessa 0,03 ja 0,19 prosenttia.

x) TERCL:n 9 artikla (Tax credit for Technology & Manpower Development Expenses)

(181) TERCL:n 9 artiklan mukaisesti tietyt yritykset voivat hakea verohyvitystä teknistä kehitystä ja henkilökuntaa koskevista kustannuksista. Verohyvityksen määräksi lasketaan joko 5 prosenttia tekniikan ja henkilöstön kehittämiskustannuksista verovuoden aikana (15 prosenttia pienten ja keskisuurten yritysten osalta sekä 10 prosenttia muiden yritysten osalta, jotka siirtävät teknologiaa pienelle tai keskisuurelle yritykselle), tai 50 prosenttia määrästä, jolla tekniikan ja henkilöstön kehittämiskustannukset ylittävät asianomaisen verovuoden aikana kahden edellisen verovuoden vastaavat kustannukset. Verohyvitys, joka on jäänyt käyttämättä tietyn verovuoden aikana voidaan siirtää käytettäväksi seuraavan seitsemän vuoden aikana.

a) Tukikelpoisuus

(182) Verohyvitystä voivat käyttää seuraavilla aloilla toimivat yritykset: teollisuus, kaivostoiminta, rakennus, koneet, tietojenkäsittely, tietokoneet, viestintä, varastointi, teollisuus- ja viemärijätteiden käsittely sekä tuotekehitys.

b) TERCL:n 9 artiklaa koskeva päätelmä

(183) Tämä verohyvitys merkitsee varojen siirtoa viranomaisilta ja se merkitsee etua sen käyttäjälle, kuten edellä 142 kappaleessa todetaan. Tukea voivat hakea ainoastaan teollisuus-, kaivos- ja rakennusalan yritykset sekä tietyt palveluyritykset, jotka ovat sijoittaneet henkilöstön ja tekniikan kehittämiseen. Kelpoisuusehdot ovat sellaisia, että ainoastaan pieni osa yrityksistä voi hyötyä verohyvityksestä. Edellä esitetyn perusteella artiklan säännöksiä pidetään luonteeltaan erityisinä, joten ne johtavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

c) Tuen määrän laskeminen

(184) Tuen määrä lasketaan edellä 139-141 kappaleessa esitetyllä tavalla. Kaksi yritystä käytti kyseistä järjestelmää tuen määrän ollessa 0,02 ja 0,08 prosenttia.

Muut kuin tasoitustoimenpiteisiin johtavat verojärjestelmät

xi) Yhtiölain 18 artiklan 2 kohta: huoltokustannukset

(185) Yhtiölain 18 artiklan 2 kohdassa säädetään huoltokustannusten tietyn osuuden vähentämisestä veronalaisesta tulosta.

a) Tukikelpoisuus

(186) Kaikki yritykset voivat hakea kyseistä verovähennystä.

b) Yhtiölain 18 artiklan 2 kohtaa koskeva päätelmä

(187) Kaikki yritykset voivat hakea huoltokuluista vähennystä, jonka yhteydessä sovelletaan samoja rajoituksia kotimaisiin ja ulkomaisiin kustannuksiin; näin ollen tätä artiklaa ei pidetä erityisenä eikä se johda tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

Muut kuin yhteistyössä toimineiden viejien käyttämät verojärjestelmät

xii) Yhtiölain 14 artikla (Reserve for Investment and Financing Loss)

xiii) Yhtiölain 15 artikla (Exemption from Income Tax for Foreign Engineer or Technician)

xiv) Yhtiölain 19 artikla (Reserve for Overseas Business Loss

xv) Yhtiölain 20 artikla (Deduction Overseas Business)

xvi) Yhtiölain 10 artikla (Tax Credit/Special depreciation for Investment in Facilities for Development of Technology & Manpower)

xvii) Yhtiöverolain 24 artiklan 3 kohta (Double Taxation)

xviii) Yhtiölain 26 artikla (Tax Credit for Investment in Specific Equipment)

(188) Yhteistyössä toimineet viejät eivät ole käyttäneet edellä mainittuja järjestelmiä, joten on jätetty tutkimatta, johtavatko ne tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

4. Tullinpalautusjärjestelmä

(189) Tämän järjestelmän oikeusperusta on vientiin tarkoitetuista raaka-aineista kannettujen tullien jne. palautukseen liittyvistä erikoistapauksista annettu säädös ja sen täytäntöönpanoasetus, jotka tulivat voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1997.

a) Tukikelpoisuus

(190) Kaikki korealaiset vientiä harjoittavat valmistajat voivat käyttää tullinpalautusjärjestelmää. Järjestelmää voivat käyttää yritykset, jotka ovat tuoneet raaka-aineita suoraan ja maksaneet asianomaisen tullin, tai jotka ovat ostaneet Korean kotimaan markkinoilta aiemmin tuotuja raaka-aineita (tai Koreassa valmistettuja raaka-aineita, joihin sisältyy tuotuja tuotantopanoksia), joista myyjä on tulliviranomaisten valvonnassa antanut erityistodistuksen tullinpalautuksen käyttöoikeuden siirtämisestä ostajalle (näistä toimista käytetään ilmaisua "paikalliset remburssit"). Yrityksen on tämän jälkeen vietävä tavaroita, joiden tuotannossa kyseiset tuodut raaka-aineet on käytetty.

b) Toteuttaminen käytännössä

(191) Tuoja maksaa asianomaiset tullit raaka-aineiden tuonnin yhteydessä. Vientiä harjoittava valmistaja voi valmistettujen tavaroiden (jotka on saatu tuojana toimivan vientiä harjoittavan valmistajan suoraan tuomista tai kotimaan markkinoilta "paikallisella remburssilla" ostetuista raaka-aineista) viennin jälkeen hakea tulliviranomaisilta tullinpalautusta tulliviranomaisilta. Tullinpalautuksen määrä voidaan laskea kahdella menetelmällä: yksilöllisellä tullinpalautuksella (jota kaikki toimijat voivat käyttää) tai kiinteämääräisellä palautuksella, jota voivat käyttää ainoastaan sellaiset pienet ja keskisuuret yritykset, jotka ovat edellisen vuoden aikana saaneet tullinpalautusta vähemmän kuin 100 miljoonaa wonia (järjestelmää voidaan soveltaa myös ns. "tavaroihin, joiden tuotantomenetelmä on poikkeuksellinen").

(192) Viisi seitsemästä yhteistyössä toimineesta vientiä harjoittavasta valmistajasta käytti yksilöllistä tullinpalautusjärjestelmää tutkimusajanjakson aikana, ja yksi käytti kiinteämääräistä palautusjärjestelmää. Yksilöllisen tullinpalautusjärjestelmän yhteydessä vientiä harjoittavat valmistajat voivat teoriassa laskea itse raaka-aineiden käyttöasteen tuotantopanoksina (laskelmassa on otettava huomioon uusiokäyttökelpoisen romun määrä). Käytännössä valmistajat toimivat useammin yhteistyössä National Institute of Technology & Quality (NITQ) -laitoksen kanssa ns. yhdenmukaisten käyttöasteiden määrittämiseksi. Kyseiset käyttöasteet, joissa otetaan huomioon uusiokäyttökelpoisen romun määrä, tarkistetaan säännöllisin, väliajoin. Yhdenmukainen käyttöaste määritetään jokaisen vientituotteen tuotannossa käytetyn raaka-aineen osalta; arvo ilmaistaan kaavalla, josta käy ilmi yhden tuoteyksikön tuottamiseksi tarvittava tietyn raaka-aineen määrä. Tämän jälkeen tullinpalautuksen määrä lasketaan vastaavista raaka-aineista tosiasiallisesti maksetun tullin perusteella. Kyseistä järjestelmää käyttäneiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien valmistajien käyttöaste oli hyvin lähellä NITQ:n laskemaa yhtenäistä käyttöastetta.

(193) Sen sijaan kiinteämääräisessä palautusjärjestelmässä palautettavan tullin määrä määritetään suoraan. Tulliviranomaiset laskevat tätä varten järjestelmää käyttävien vientiä harjoittavien valmistajien saaman tullinpalautuksen ja kokonaisvientiarvon välinen suhde. Laskelma suoritetaan vuosittain edellisen vuoden tietoja käyttäen.

c) Tullinpalautusjärjestelmää koskeva päätelmä

(194) Tässä yhteydessä on tehtävä ero yksilöllisen tullinpalautusjärjestelmän ja kiinteämääräisen palautusjärjestelmän välillä. Todettiin, että Korean viranomaiset olivat perustaneet yksilöllisen tullinpalautusjärjestelmän yhteydessä menettelyn vientituotteen tuotannossa käytettyjen tuotantopanosten ja niiden määrän yksilöimiseksi. Näin ollen pääteltiin, että tutkimusajanjakson aikana voimassa ollut Korean yksilöllinen tullinpalautusjärjestelmä ei johtanut aiheettomiin tullinpalautuksiin, joten se ei muodosta tukea perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan mukaisesti.

(195) Kiinteämääräisen palautusjärjestelmän mukaisesti palautettuja tuontimaksuja ei lasketa asianomaisen vientiä harjoittavan valmistajan tosiasiallisesti käyttämien tuotantopanosten perusteella, vaan kyseessä on yleisiin tietoihin perustuva kiinteä määrä. Käyttöön ei myöskään ole otettu järjestelyä tai menettelyä sen tarkistamiseksi, mitä tuotantopanoksia käytetään missäkin määrin tuontituotteen tuotannossa. Perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohdassa ja liitteessä III olevan II kohdan 3 kohdassa säädetään, että kun on käynyt ilmi, että viejämaan julkiset viranomaiset eivät ole ottaneet käyttöön kyseistä järjestelmää, viejämaan on tavallisesti suoritettava tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin tai todellisuudessa tapahtuneisiin maksusuorituksiin perustuva uusi tutkimus sen määrittämiseksi, onko maksuja palautettu liikaa. Korean viranomaiset eivät suorittaneet kyseistä tutkimusta. Sen vuoksi komissiokaan ei tutkinut, oliko vientituotteen tuotannossa käytettyjen tuotantopanosten tuonnista aiheutuvia maksuja tosiasiallisesti palautettu liikaa.

(196) Korean kiinteämääräinen tullinpalautusjärjestelmä merkitsee tukea, sillä palautustullien muodossa ilmenevästä Korean viranomaisten taloudellisesta tuesta koituu etua asianomaiselle yritykselle. Tuki on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva (kyseessä on perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan mukainen vientituki) ja sen vuoksi se katsotaan erityiseksi tueksi perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

d) Tuen määrän laskeminen

(197) Viejien saama etu on laskettu tutkimusajanjakson aikana palautettujen tullien perusteella ja sitä on pidetty toistuvana tukena. Koreassa tutkimusajanjakson aikana veloitettu keskimääräinen kaupallinen korko, eli 13,35 prosenttia, on lisätty avustuksen nimellisarvoon. Edun määrä on jaettu tutkimusajanjakson kokonaisviennille. Yksi yritys käytti kyseistä järjestelmää tutkimusajanjaksona edun määrän ollessa 1,15 prosenttia.

5. Sähkön toimittaminen alihintaan

(198) Tutkimuksesta ilmeni, että yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat ruostumattoman teräslangan tuottajat maksoivat tutkimusajanjakson aikana erääntyvät sähkölaskunsa. Katsottiin tarkoituksenmukaiseksi tutkia sähkön toimitusehtoja erityisesti sen määrittämiseksi, saivatko nämä tuottajat alennuksia tai helpotuksia.

(199) Todettiin, että Korea Electric Power Corporation (KEPCO) tarjosi kolmenlaisia alennuksia tutkimusajanjakson aikana:

- power factor adjustment (PFA),

- summer vacation and repair adjustment (SVRA), ja

- regulation load adjustment (RLA).

Todettiin, että yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat ruostumattoman teräslangan tuottajat hyötyivät tutkimusajanjakson aikana PFA:sta ja SVRA:sta.

i) Power factor adjustment (PFA)

a) Tukikelpoisuus

(200) Tätä järjestelmää voivat käyttää kaikki KEPCO:n asiakkaat, joiden sopimus koskee vähintään 6 kW:n suuruista tilausta.

b) PFA:ta koskeva päätelmä

(201) PFA:ta ei rajoiteta koskemaan ainoastaan tiettyjä yrityksiä, joten kyseessä ei ole erityistä tukea eikä se johda tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

ii) Summer Vacation and Repair Adjustment (SVRA)

a) Tukikelpoisuus

(202) Tätä järjestelmää voivat käyttää kaikki KEPCO:n Koreassa olevat asiakkaat, joiden sopimus koskee vähintään 500 kW:n suuruista tilausta.

b) SVRA:ta koskeva päätelmä

(203) SVRAaa voivat käyttää ainoastaan tietyt yritykset, jotka kuluttavat suhteellisen suuria määriä sähköä. Järjestelmää voivat kuitenkin käyttää kaikilla toimialoilla toimivat yritykset; edun saamisen ehtona on objektiivisesti mitatun sähkömäärän kuluttaminen. Näin ollen pääteltiin, että KEPCO:n tutkimusajanjakson aikana oleva SVRA-järjestelmä ei muodosta erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon johtavaa tukea.

6. Kertaluonteiset tuet ja pääomansiirrot

(204) Komissio tutki kertaluonteisia tukia (esimerkiksi pääomansiirrot, valtion omistamien laitosten tarjoamat edulliset lainat ja luotot sekä suuryrityksille suunnatut kertaluonteiset rahoitusavustukset), joita teräksen tuottajat saivat väitteen mukaan hakea.

(205) Todettiin, ettei yksikään yhteistyössä toiminut viejä ollut saanut kyseisiä kertaluonteisia tukia.

7. Korea Asset Management Corporationin (KAMCO) anteeksi antamat velat

(206) KAMCO perustettiin pääasiallisesti rahoituslaitosten järjestämättömien luottojen selvittämiseksi. KAMCO:n palveluita voivat käyttää ainoastaan rahoituslaitokset. Todettiin, että yhteistyössä toimineet viejät olivat tutkimusajanjakson aikana suoriutuneet veloistaan sääntöjenmukaisesti. Näin ollen KAMCO ei ollut tekemisissä kyseisten yritysten kanssa. Tämän vuoksi ei tutkittu, johtaako KAMCO:n toiminta tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

8. Tasoitustoimenpiteiden alaisten tukien määrä

>TAULUKON PAIKKA>

D. VAHINKO

1. Yhteisön tuotannonalan määritelmä

Yhteisön tuottajat

(207) Perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu yhteisön tuotannonala koostuu seuraavista tuottajista:

- tuottajat, joiden puolesta valitus tehtiin ja jotka toimivat tutkimuksessa yhteistyössä, jäljempänä "yhteistyössä toimineet valituksen tekijät",

- tuottajat, joiden puolesta valitus tehtiin ja jotka eivät toimineet tutkimuksessa yhteistyössä, jäljempänä "yhteistyöhön osallistumattomat valituksen tekijät", ja

- muut yhteisön tuottajat, jotka eivät ole valituksen tekijöitä, jotka eivät toimineet menettelyssä yhteistyössä ja jotka eivät vastustaneet menettelyä.

Yhteisön tuotannonala

(208) Yhteistyössä toimineet valituksen tekijät täyttävät perusasetuksen 10 artiklan 8 kohdassa tarkoitetut edustavuuden vaatimukset, koska niiden osuus kyseisen tuotteen tuotannosta yhteisössä on yli 65 prosenttia. Niiden katsotaan tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2. Alustava huomio: kilpailunäkökohdat

(209) Eräät vientiä harjoittavat tuottajat ovat tutkimuksen aikana väittäneet, että kaikki yhteisön tuotannonalan tämän menettelyn yhteydessä toimittamat tiedot ovat epäluotettavia niin kutsutun seostelisäjärjestelmän yhtenäisen soveltamisen vuoksi ja että tämän vuoksi tukien vastaisen menettelyn yhteydessä ei olisi mahdollista toteuttaa tarkkaa vahingon arviointia.

(210) Kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat perustivat väitteensä komission asiassa IV/35.814 (Seostelisä) tekemässä päätöksessä (5) esitettyihin päätelmiin, joissa todetaan, että ruostumatonta terästä olevien levytuotteiden tuottajat yhteisössä olivat muuttaneet "yhteisesti seostelisän viitearvojen laskukaavaa. Tämän menettelytavan tavoitteena ja seurauksena on ollut sekä rajoittaa että vääristää tavanomaista kilpailua yhteismarkkinoilla".

(211) Vientiä harjoittavat tuottajat tunnustivat, että edellä mainittu päätös koski levytuotteita (eikä pitkiä tuotteita kuten ruostumattomia teräslankoja), mutta väittivät kuitenkin, että ensinnäkin myös kyseisen tuotteen osalta oli olemassa yhdenmukaistettu menettelytapa ja toiseksi, että vaikkei kyseisen tuotteen osalta todettaisikaan tällaista menettelytapaa, olemassa olevalla levytuotteita koskevalla laittomalla menettelytavalla olisi yhteisvaikutuksia tai myöhempään jalostusasteeseen liittyviä vaikutuksia kyseiseen tuotteeseen.

(212) Koska ruostumatonta teräslankaa ei teknisistä syistä valmisteta levytuotteista, levytuotteiden osalta todetun yhdenmukaistetun menettelytavan myöhemmän jalostusasteen vaikutuksen mahdollisuus on kyseenalainen. Lisäksi levytuotteita ja ruostumatonta teräslankaa tuottavat suurelta osin eri tuottajat, ja ruostumattoman teräslangan tuottajia on huomattavasti enemmän kuin teräslevytuotteiden tuottajia.

(213) Asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat tekivät pääosasto IV:lle valituksen (IV/E-1/37.271) 5 päivänä lokakuuta 1998, mutta PO IV ei kuitenkaan pannut vireille tutkimusta EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan väitetystä rikkomisesta kyseisen tuotteen osalta. Valitus on nimittäin jatkoa PO IV:lle 3 päivänä helmikuuta 1998 jätetylle valitukselle (IV/E-1/36.930), joka koskee ruostumattomasta teräksestä valmistettuja tankoja (jotka myös kuuluvat pitkiin tuotteisiin); valituksen tekijöille lähetettiin 28 päivänä lokakuuta 1998 komission asetuksen (EY) N:o 99/63 (6) 6 artiklan nojalla valituksen hylkäämistä koskeva kirje, vaikkakaan lopullista päätöstä ei ole vielä tehty.

(214) Edellä mainitun päätöksen mukaisesti seostelisäjärjestelmän soveltaminen voi olla laitonta ainoastaan, jos sitä sovelletaan yhdenmukaistetulla tavalla. Tässä tutkimuksessa on kuitenkin ilmennyt, että yhteisön tuotannonala ei sovella seostelisää yhdenmukaisesti: toiset yritykset soveltavat sitä kaikkiin asiakkaisiinsa tai vain osaan niistä, toiset eivät sovella sitä lainkaan.

(215) Lisäksi yhteisön tuotannonalan eri edustajien myyntihintoja vertailtaessa todettiin, että samojen tuotelajien (mallien) myyntihinnat vaihtelivat. Niissäkin tapauksissa, joissa seostelisää sovelletaan, se on ainoastaan pieni osa kyseisen tuotteen kokonaishinnasta.

(216) Komissio päättelee tämän vuoksi, ettei ole näyttöä siitä, että vahinkoa koskevat tiedot olisivat epäluotettavia seostelisän soveltamisen vuoksi.

3. Yhteisön kulutus

(217) Arvioidessaan ruostumattoman teräslangan todettavissa olevaa kulutusta yhteisössä komissio käytti hyväkseen yhteisön tuotannonalan ja EUROFERin toimittamia tietoja kyseisen tuotteen myynnin määrästä. Nämä tiedot on lisätty asianomaisten maiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen sekä Eurostatin tietojen perusteella määritettyihin tuontilukuihin.

(218) Vuodesta 1994 tutkimusajanjaksoon ruostumattoman teräslangan todettavissa oleva kulutus yhteisössä oli 69 212 tonnia vuonna 1994, 80 539 tonnia vuonna 1995, 70 489 tonnia vuonna 1996, 78 576 tonnia vuonna 1997 ja 82 772 tonnia tutkimusajanjaksona. Kulutus kasvoi siis 20 prosenttia vuoden 1994 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

4. Kumulaatio

(219) Väitettiin, että Koreasta tulevan ruostumattoman teräslangan tuontia ei pitäisi kumuloida Intiasta tulevan tuonnin kanssa, koska perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdassa säädetyt ehdot eivät täyttyneet. Väitettiin myös, että tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotiin vähäpätöisiä määriä ja että Koreasta ja Intiasta tapahtuvan tuonnin kilpailuolosuhteet vaihtelivat markkinaosuuden ja hinnan osalta huomattavasti toisistaan.

(220) Ensiksi kummankin maan osalta todetut tasoitustoimenpiteisiin johtavat tuet ylittävät vähimmäistason, minkä lisäksi kummastakin maasta tuleva tuonti ei ole vähäpätöinen perusasetuksen 10 artiklan 11 kohdan ja 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(221) Toiseksi tuodut tuotteet ovat kaikista näkökohdista samankaltaisia ja keskenään vaihdettavissa, minkä lisäksi ne pidetään kaupan yhteisössä samanlaisella kauppa- ja hinnoittelupolitiikalla. Tutkimus osoitti, että tuodut tuotteet, joita on verrattu yhteisössä valmistettuihin tuotteisiin, ovat samankaltaisia kaikista näkökohdista, ja ne pidetään kaupan yhteisössä samanlaisella tavalla.

(222) Kaikki perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset täytetään, joten katsotaan alustavasti, että Koreasta tulevaa tuontia on tarkasteltava kumulatiivisesti Intiasta tulevan tuonnin kanssa vahingon arvioinnin kannalta.

5. Tuetun tuonnin määrä ja markkinaosuus

(223) Tuettu tuonti kehittyi seuraavasti: 1 203 tonnia vuonna 1994, 5 016 tonnia vuonna 1995, 7 648 tonnia vuonna 1996, 9 599 vuonna 1997 ja 10 384 tonnia tutkimusajanjakson aikana. Tuonti on siis lisääntynyt jatkuvasti ja huomattavasti, 763 prosenttia, tarkasteltavana olevana ajanjakson aikana.

(224) Tuetun tuonnin markkinaosuus kasvoi jatkuvasti, ja se oli 1,7 prosenttia vuonna 1994, 6,2 prosenttia vuonna 1995, 10,8 prosenttia vuonna 1996, 12,2 prosenttia vuonna 1997 ja 12,5 prosenttia tutkimusajanjakson aikana.

6. Tuetun tuonnin hinnat

a) Hintojen kehitys

(225) Tuetun tuonnin keskimääräiset myyntihinnat nousivat vuosina 1994-1995 (2,11 ecusta 2,55 ecuun kilolta), mutta laskivat tämän jälkeen tasaisesti (2,37 ecua/kg vuonna 1996, 2,18 ecua/kg vuonna 1997 ja 2,16 ecua/kg tutkimusajanjakson aikana).

b) Hinnan alittavuus

Menetelmä

(226) Yhteisön tuotannonalan ja vientiä harjoittavien tuottajien samanlaisten mallien myyntihintoja, jotka on määritetty asiakkaalle toimitetun tavaran hinnan perusteella, on vertailtu tutkimusajanjaksona. Asiakkaalle toimitetun tavaran vientihinnat on saatu lisäämällä cif-vientihintoihin kohtuullinen prosenttiosuus, joka kattaa vakuutus- ja rahtikustannukset yhteisön rajalta lopulliselle asiakkaalle.

(227) Vientimaiden maanlaajuinen hinnan alittavuuden marginaali on laskettu yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta todettujen hinnan alittavuuden marginaalien painotetun keskiarvon perusteella.

Hinnan alittavuuden marginaalit

(228) Seuraavat hinnan alittavuuden marginaalien painotetut keskiarvot on todettu:

- Intia: 22 prosenttia (vaihteluväli 13-36 prosenttia),

- Korea: 13 prosenttia (vaihteluväli 2-30 prosenttia),

7. Yhteisön tuotannonalan tilanne

a) Tuotanto

(229) Koska eivät pidä huomattavia varastoja, tuotannon kehityssuunta on samanlainen kuin jäljempänä esitetty myyntimäärien kehityssuunta. Kyseisen tuotteen kokonaistuotanto seurasi vuoteen 1996 asti markkinoiden kehitystä niin, että se lisääntyi 54 380 tonnista vuonna 1994 59 052 tonnin vuonna 1995 ja tämän jälkeen vähentyi 48 196 tonniin vuonna 1996. Vuodesta 1997 se säilyi melko vakaana (54 316 tonnia vuonna 1997 ja 55 539 tonnia tutkimusajanjaksona), kun taas markkinoiden kokonaiskoko kasvoi, mikä osoittaa, että yhteisön tuotannonala ei hyötynyt markkinoiden kasvusuuntauksesta.

b) Kapasiteetin käyttöaste

(230) Kapasiteetin käyttöaste nousi huippuunsa vuonna 1995 (86 prosenttia), mutta laski merkittävästi vuonna 1996 (65 prosenttia). Vaikka se nousikin hitaasti tutkimusajanjaksoon mennessä (75 prosenttia), se ei palannut yhtä korkealle kuin aiemmin.

c) Investoinnit

(231) Investointien määrä on lisääntynyt hieman vuoden 1994 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana eli 3,098 miljoonasta ecusta vuonna 1994 3,591 ecuun tutkimusajanjaksona.

d) Työllisyys

(232) Työllisyyden osalta todettakoon, että yhteisön tuotannonalan työntekijöiden määrä on vähentynyt jatkuvasti vuodesta 1995 (vuonna 1995 työntekijöitä oli 798 ja tutkimusajanjaksona 727).

e) Myyntimäärät

(233) Yhteisön tuotannonalan myynnin määrä väheni vuosina 1995-1996 46 278 tonnista 37 997 tonniin, mutta on noussut tämän jälkeen hieman niin, että tutkimusajanjaksona se oli 45 766 tonnia.

f) Markkinaosuudet

(234) Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus laski huomattavasti vuosina 1994-1996 (63 prosentista 53,9 prosenttiin), minkä jälkeen se ensin nousi hieman (56,2 prosenttiin vuonna 1997) ja sitten laski jälleen (55,3 prosenttiin tutkimusajanjaksona).

g) Hinnat

(235) Yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat nousivat korkeimmilleen vuonna 1995 (3,71 ecua/kg) ja laskivat huomattavasti vuoden 1996 jälkeen (3,61 ecua vuonna 1996, 3,19 ecua vuonna 1997 ja 3,19 ecua tutkimusajanjakson aikana). Tämän hintojen laskun lisäksi yhteisön tuotannonala on kärsinyt hintojen jäädyttämisestä. Alhaisilla hinnoilla tapahtuneen lisääntyneen tuonnin vuoksi yhteisön tuotannonalalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lopettaa tiettyjen standardituotantomallien tuotanto ja myynti ja keskittyä tiettyihin markkinasektoreihin, joilla hinnat (mutta myös tuotantokustannukset) olivat korkeammat ja kilpailu asianomaisista maista tulevan tuonnin kanssa ei ollut niin korostunutta. Näin ollen voidaan olettaa, että hintojen lasku olisi ollut vieläkin korostuneempi, jos yhteisön tuotannonala olisi säilyttänyt saman tuotevalikoiman koko tarkasteltavana olevana ajanjaksona.

h) Kannattavuus

(236) Yhteisön tuotannonalan kannattavuus laski vuoden 1994 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana (6,4 prosentista vuonna 1994 tutkimusajanjakson 1,1 prosenttiin). Voidaan olettaa, että suuntaus olisi ollut vieläkin huonompi, jos yhteisön tuotannonala olisi jatkanut sellaisten mallien tuotantoa ja myyntiä, joihin asianomaisten maiden vientiä harjoittavat tuottajat sovelsivat kaikkein aggressiivisinta hinnoittelupolitiikkaa.

8. Vahinkoa koskeva päätelmä

(237) Vuoteen 1996 asti yhteisön tuotannonalan myynnin määrän ja markkinaosuuden kehitys seurasi markkinoiden kehitystä. Kyseisen vuoden jälkeen yhteisön tuotannonala ei kuitenkaan enää hyötynyt markkinoiden kasvusuuntauksesta. Yhteisön tuotannonala onnistui pitämään myyntimääränsä vakaina, mutta tämä tapahtui kannattavuuden kustannuksella; myyntihintojen laskun myötä kannattavuus heikkeni huomattavasti. Lisäksi sen markkinaosuus ei palannut entiselleen.

(238) Tämän vuoksi päätellään alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa: sen markkinaosuudet ovat laskeneet, hinnat ovat laskeneet ja tai niiden nousu on estynyt; kannattavuus on laskenut huomattavasti ja työllisyys vähentynyt.

E. SYY-YHTEYS

1. Tuetun tuonnin hinnat

(239) Tuetun tuonnin myyntimäärän merkittävä kasvu (1 203 tonnista 10 384 tonniin) samoin kuin sen markkinaosuuden merkittävä lisääntyminen (1,7 prosentista 12,5 prosenttiin) vuoden 1994 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana sekä todettu merkittävä hinnan alittavuus tapahtuivat samanaikaisesti yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkenemisen (markkinaosuuksien pienenemisen, hintojen laskun ja kannattavuuden heikkenemisen) kanssa.

(240) Vuoden 1995 voimakasta kasvua vuonna 1996 seuranneen markkinoiden yleisen laskusuuntauksen yhteydessä yhteisön tuotannonalaan vaikutti kielteisesti tuetun tuonnin jatkuva lisääntyminen. Ainoastaan asianomaisista maista tuleva tuonti kasvoi kyseisenä vuonna.

(241) Vuodesta 1997 markkinoiden kasvusuuntauksesta olikin etua pääasiassa tuetulle tuonnille. Yhteisön tuotannonalan myyntimäärien kehitys ei noudattanut markkinoiden kasvusuuntausta, ja myyntihinnat eivät nousseet entiselle tasolleen. Yhteisön tuotannonala kärsikin päin vastoin hintojen jäädyttämisestä ja voimakkaasta hintojen laskusta, kuten todetusta hintojen alittavuudesta ilmenee. Tästä tilanteesta on osoituksena kannattavuuden heikentyminen ja työllisyyden lasku.

2. Muiden tekijöiden vaikutukset

(242) Perusasetuksen 8 artiklan 7 kohdan mukaisesti komissio on tarkastellut, onko muilla tekijöillä kuin asianomaisista maista tulevalla tuetulla tuonnilla mahdollisesti ollut vaikutusta yhteisön tuotannonalan tilaan, ottaen erityisesti huomioon tutkimuksessa yhteistyöhön osallistumattomien muiden yhteisön tuottajien sekä muista kolmansista maista tulevan tuonnin osuuden asiaan.

a) Muut yhteisön tuottajat

(243) Eräät asianomaiset osapuolet ovat väittäneet, että muut yhteisön tuottajat ovat saattaneet osaltaan vaikuttaa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, koska niiden markkinaosuus on huomattava. Tässä yhteydessä on todettava, että kyseisten muiden yhteisön tuottajien myynnin määrä on pysynyt melko vakaana vuoden 1994 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, ja että niiden markkinaosuus pieneni huomattavasti vuoden 1996 jälkeen (27,2 prosentista 23,1 prosenttiin tutkimusajanjaksona). Yleisesti ottaen näiden muiden yhteisön tuottajien tilanne ei eroa yhteisön tuotannonalan tilanteesta. Näiden muiden yhteisön tuottajien myyntihintojen osalta tutkimuksessa ei havaittu yhteisön tuotannonalan myyntihintojen alittavuutta tutkimuksen aikana. Tämä väite olisi näin ollen hylättävä.

b) Kolmansista maista tuleva tuonti

(244) Mainitut asianomaiset osapuolet ovat myös korostaneet kolmansista maista, erityisesti Sveitsistä, tulevan tuonnin merkitystä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon kannalta.

(245) Ensinnäkin Sveitsistä tulevan tuonnin määrä kasvoi 25 prosenttia vuoden 1994 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, mutta kyseisen tuonnin markkinaosuus säilyi jokseenkin vakaana koko tarkasteltavana olevana ajanjaksona (6,6 prosenttia vuonna 1994, 6,9 prosenttia tutkimusajanjaksona), mikä osoittaa, että Sveitsistä yhteisöön tulevan tuonnin kehitys seurasi markkinoiden nousevaa kehityssuuntausta. Kun kyseisen tuonnin tilannetta verrataan vuoden 1994 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tuetun tuonnin tilanteeseen, voidaan todeta, että kyseinen tuonti oli yleisesti ottaen huomattavasti vähäisempää kuin tuettu tuonti niin tuontimäärien kuin markkinaosuuksienkin suhteen. Hintojen osalta tutkimuksessa ei havaittu yhteisön tuotannonalan myyntihintojen alittavuutta tutkimuksen aikana. Tämä väite olisi näin ollen hylättävä.

(246) Toiseksi muiden kolmansien yksittäisten maiden tuonti on määrältään vähäpätöistä, ja vaikka näiden maiden tuonnin markkinaosuus vaihteli hieman vuoden 1994 ja tutkimusajanjakson välillä (1,4 prosentista 2,2 prosenttiin), kyseinen tuonti on ollut edelleen yleisesti ottaen vähäistä. Hintojen osalta tutkimuksessa ei havaittu yhteisön tuotannonalan myyntihintojen alittavuutta tutkimuksen aikana. Tämä väite olisi näin ollen hylättävä.

c) Muut tekijät

(247) Komissio tarkasteli myös, oliko yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko mahdollisesti voinut osittain johtua muistakin kuin edellä mainituista tekijöistä; tällaisia muita tekijöitä voisivat olla erityisesti kysynnän supistuminen, kulutustottumusten muuttuminen, teknologian kehitys ja yhteisön tuotannonalan vientitulos ja tuottavuus.

(248) Kysynnän kehityksen ja kulutustottumusten muutoksesta on aiemmin todettu, että ruostumattoman teräslangan markkinat ovat kasvaneet vuoden 1994 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Samaten on todettu, että yhteisön tuotannonala ei hyötynyt tästä markkinoiden kasvusta, kun taas vientiä harjoittavien tuottajien myynnin määrä lisääntyi ja markkinaosuus kasvoi huomattavasti.

(249) Teknologian kehityksen ja yhteisön tuotannonalan tuottavuuden suhteen on todettu, että vuoden 1994 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana yhteisön tuotannonala on yrittänyt pitää tuotantonsa ja investointinsa entisellään, jottei sen kilpailukyky heikkenisi. Lisäksi yhteisön tuotannonalan viennin määrä on pysynyt vakaana tarkastelun kohteena olevana ajanjaksona, ja sen myynti on osoittautunut kannattavammaksi vientimarkkinoilla kuin yhteisön markkinoilla.

(250) Näin ollen voidaan päätellä, että muiden tekijöiden kuin tuetun tuonnin vaikutus ei ollut riittävän suuri poistamaan tuetun tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä.

3. Päätelmä syy-yhteydestä

(251) Edellä todettujen seikkojen perusteella päätellään alustavasti, että Intiasta ja Koreasta tuleva tuettu tuonti on aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

F. YHTEISÖN ETU

1. Yleisiä huomioita

(252) Yhteisön etua tutkiakseen komissio tarkasteli kahta skenaariota eli todennäköisimpiä vaikutuksia siinä tapauksessa, että tukien vastaiset toimenpiteet toteutetaan, ja todennäköisimpiä vaikutuksia siinä tapauksessa, että kyseisiä toimenpiteitä ei toteuteta. Tässä yhteydessä tarkasteltiin erityisesti, millainen vaikutus tasoitustulleilla mahdollisesti olisi yhteisön tuotannonalaan, raaka-aineiden toimittajiin ja kyseisen tuotteen käyttäjiin.

2. Yhteisön tuotannonala ja muut yhteisön tuottajat

a) Yleistä

(253) Yhteisön tuotannonala on osoittautunut rakenteellisesti elinkelpoiseksi tuotannonalaksi, joka kykenee mukauttamaan tuotevalikoimaansa markkinoiden muuttuvien kilpailuolosuhteiden mukaisesti ja keskittymään sektoreihin, joilla asianomaisista maista tuleva tuettu tuonti aiheuttaa vähemmän kilpailua.

(254) Tästä rakenteellisesti elinkelpoisesta taustasta huolimatta ei kuitenkaan voida jättää ottamatta lukuun sitä, että tuotannonala vähentäisi kyseisen tuotteen tuotantoaan yhteisössä, jos tukien vastaisia toimenpiteitä ei toteutettaisi. Tämä päätelmä on perusteltu, kun otetaan huomioon tuetusta tuonnista aiheutuneen kannattavuuden heikkenemisen pitkäaikaisuus. Jos toimenpiteitä ei toteuteta, tuetun tuonnin hintoja laskeva vaikutus tekee edelleenkin tyhjiksi yhteisön tuotannonalan pyrkimykset saavuttaa jälleen tyydyttävä kannattavuusmarginaali.

b) Työllisyys

(255) Yhteisön tuotannonalan tilanne on heikennyt jatkuvasti vuodesta 1995. Mikäli tämä suuntaus jatkuu, yhteisön tuotannonala saattaa joutua lopettamaan tuotantonsa yhteisössä, ja noin 700 kyseisen tuotteen tuotantoon suoraan liittyvää yhteisön työpaikkaa voisi vaarantua. Jos taas toimenpiteet otettaisiin käyttöön, tuotannonala voisi jatkaa ja kehittää toimintaansa yhteisössä.

c) Tutkimus ja kehitys (T& K)

(256) Kyseinen tuote edellyttää jatkuvia tutkimukseen ja kehitykseen tehtäviä investointeja, jotka liittyvät lähinnä tuotantoprosessiin eli ympäristöä ja energiaa säästävien valmistustekniikoiden kehittämiseen. Tältä osin ei voida jättää huomiotta sitä, että yhteisön tuotannonala joutuu vähentämään investointejaan huomattavasti, jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön.

3. Etuyhteyttä vailla olevat tuojat

(257) Kyseisen tuotteen etuyhteyttä vailla olevat yhteisön tuottajat toimivat tutkimuksessa rajoitetussa määrin yhteistyössä. Yhteistyössä toimineiden yritysten osalta kyseiseen tuotteeseen ei suoraan liittynyt työllisyysvaikutusta eikä merkittäviä investointeja.

(258) Tämä oikeuttaa alustavat päätelmät siitä, että mahdolliset tasoitustoimenpiteet eivät todennäköisesti vaikuta merkittävästi etuyhteyttä vailla oleviin tuojiin.

4. Tavarantoimittajat

(259) Seuraavat kuusi tavarantoimittajaa toimivat tutkimuksessa yhteistyössä, ja komissio todensi niiden toimittamat tiedot.

- Acciaierie Valbruna s.r.l, Vicenza, Italia

- Acciaierie Bolzano s.r.l, Bolzano, Italia

- Cogne Acciai Speciali, Aosta, Italia

- Fagersta Stainless AB, Fagersta, Ruotsi

- Roldan SA, Madrid, Espanja

- Ugine Savoie Imphy, Ugine, Ranska

Vastaukset saatiin myös seuraavilta kahdelta yhteisön tuotannonalan tavarantoimittajalta: Avesta Sheffield Ltd (Sheffield, Yhdistynyt kuningaskunta) ja Krupp Edelstahlprofle (Siegen, Saksa).

(260) Nämä tavarantoimittajat esittivät väitteen, että niille molemmille aiheutui vahinkoa kilpailusta, joka johtui viime vuosina huomattavasti lisääntyneestä terästankojen tuonnista kolmansista maista, sekä kyseisen tuotteen tuetun tuonnin alhaisemman jalostusasteen vaikutuksista. Koska ruostumattoman teräslangan alan kilpailu oli kiivasta, yhteisön tuotannonala oli pyrkinyt saamaan raaka-ainetta halvemmalla ja etsinyt tavarantoimittajia yhteisön ulkopuolisista maista eli Koreasta, Intiasta ja Taiwanista sekä kohdistanut hintapaineita tavarantoimittajiinsa saadakseen raaka-ainetta halvemmalla.

(261) Kyseiseen tuotteeseen sovellettavilla tasoitustoimenpiteillä autettaisiin yhteisön ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen toimittajia parantamaan heikentynyttä tilaansa ja saamaan toimintansa taas kannattavaksi, minkä ansiosta ne voisivat toteuttaa tarvittavat investoinnit.

5. Käyttäjät

(262) Käyttäjät ovat teräslangan muokkaajia, joiden puolivalmisteita käytetään rakennusalalla, ajoneuvoalalla, kodinkoneissa, lääketieteellisiin tarkoituksiin ja niin edelleen. Lähetettyyn 60 kyselylomakkeeseen saatiin ainoastaan neljä vastausta seuraavilta yrityksiltä:

- Bever GmbH, Kirchhunden, Saksa

- Tucai SA, Barcelona, Espanja

- Tubiflex, Orbassano, Italia

- Max Rhodius GmbH, Weissenburg, Saksa

(263) Yhteistyön rajoittuneisuuden perusteella on oikeutettua päätellä, että mahdolliset tasoitustullit eivät todennäköisimmin vaikuta merkittävästi tuotetta käyttävään tuotannonalaan joko siksi, että kyseinen raaka-aine ei ole niille merkittävä kustannustekijä tai että niiden ruostumattomaan teräslankaan liittyvä korkeamman jalostusasteen tuotteiden tuotanto on ainoastaan pieni osa niiden koko tuotannosta. Lisäksi voidaan olettaa, että koska kyseisiin viejiin ehdotetaan sovellettaviksi suhteellisen alhaisia tulleja, yhteisössä toimii useita kilpailevia tuottajia ja tavaraa tuodaan myös kolmansista maista, toimenpiteet eivät todennäköisesti johda ruostumattoman teräslangan yleiseen hintatason suureen nousuun.

6. Kilpailua ja kauppaa vääristävät vaikutukset

(264) Mahdollisten tasoitustullien kauppaan kohdistuvien vaikutusten osalta todettakoon, että vaikka yhteisön tuotannonala vie kyseistä tuotetta muihin kolmansiin maihin, sitä ei viedä asianomaisiin maihin muun muassa siksi, että niissä sovelletaan korkeita tulleja ruostumattoman teräslangan tuonnissa. Vallitsevan kansainvälisen tilanteen vuoksi yhteisön markkinat ovat lisäksi yksi niistä harvoista markkinoista, joilla teräksen kysyntä on edelleen runsasta.

(265) Mahdollisten toimenpiteiden yhteisön kilpailuun kohdistuvien vaikutusten osalta mainittakoon, että eräät asianomaiset osapuolet ovat väittäneet, että tullien käyttöönotto johtaisi kyseessä olevien vientiä harjoittavien tuottajien häviämiseen yhteisön markkinoilta, mikä heikentäisi huomattavasti kilpailua ja nostaisi ruostumattoman teräslangan hintoja.

(266) Kun otetaan huomioon vientiä harjoittavien tuottajien edellä todettu markkina-asema, ehdotettujen tullien suhteellinen alhaisuus, yhteisön tuottajien runsaus sekä markkinoiden avoimuus, voidaan päätellä, että yhteisön tuottajilla on vastaisuudessakin runsaasti vahvoja kilpailijoita yhteisön markkinoilla. Näin käyttäjillä on tulevaisuudessakin mahdollisuus valita kyseisen tuotteen toimittajansa useista tarjokkaista.

(267) Eräät asianomaiset osapuolet ovat myös väittäneet, että toimenpiteiden käyttöönotto ei voi olla yhteisön edun mukaista, kun otetaan huomioon edellä mainitut väitteet seostelisän laskukäytännöistä. Tältä osin viitataan edellä 209 kappaleessa ja seuraavissa kappaleissa esitettyihin huomioihin.

7. Yhteisön etua koskeva päätelmä

(268) Edellä olevat syyt huomioon ottaen päätellään alustavasti, ettei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön tasoitustulleja.

G. VÄLIAIKAINEN TULLI

(269) Komissio katsoo tukea, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevien päätelmien perusteella; että väliaikaisten tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto on tarpeellista.

(270) Toimenpiteiden tasoa määrittäessään komissio otti huomioon todetut tukimarginaalit ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon poistamiseksi tarvittavan tullin määrän.

(271) Komissio katsoi, että tuetun tuonnin hinnat olisi nostettava vahinkoa aiheuttamattomalle tasolle. Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden määrittämisessä käytettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa (katso 226 kappale ja sitä seuraavat kappaleet) yhteisön tuotannonalan tuottamien mallien vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta laskettiin vähentämällä yhteisön tuotannonalan myyntihinnasta sen tosiasiallisen voittomarginaalin keskiarvo ja lisäämällä 5 prosentin suuruinen voittomarginaali. Tämä voittomarginaali on aiemmin tämän tuotannonalan osalta todettu vähimmäismarginaali. Tästä vertailusta ilmenevät erot ilmaistiin tuonnin cif-arvon prosenttiosuutena.

(272) Perusasetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti tullin on vastattava tuen määrää, ellei vahinkomarginaali ole tätä alempi. Yhteistyössä toimineisiin tuottajiin sovellettavat tullit ovat siten seuraavat:

a) Intia

>TAULUKON PAIKKA>

b) Korea

>TAULUKON PAIKKA>

(273) Koska yhteistyöstä kieltäytymisen palkitseminen haluttiin välttää, yhteistyöstä kieltäytyneisiin yrityksiin sovellettava tulli katsottiin aiheelliseksi vahvistaa korkeimman määritetyn yksittäisistä tukijärjestelmistä saadun hyödyn mukaisesti 48,9 prosentiksi intialaisten tuottajien osalta ja 6 prosentiksi korealaisten tuottajien osalta; kumpikin määrä on alhaisempi kuin kummankin maan yhteistyössä toimineiden viejien osalta määritetty korkein vahinkomarginaali.

H. LOPPUSÄÄNNÖS

(274) Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt päätelmät ovat väliaikaisia ja että niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen komission mahdollisesti esittämistä lopullisista tulleista päätettäessä.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Otetaan käyttöön väliaikainen tasoitustulli, jota sovelletaan tuotaessa Intiasta ja Koreasta peräisin olevaa CN-koodiin 7223 00 19 (Taric-koodi 7223 00 19.90) kuuluvaa ruostumattomasta teräksestä valmistettua lankaa, jonka läpimitta on vähintään 1 mm ja jossa on vähintään 2,5 painoprosenttia nikkeliä, ei kuitenkaan lankaa, jossa on vähintään 28, mutta enintään 31 painoprosenttia nikkeliä ja vähintään 20, mutta enintään 22 painoprosenttia kromia.

2. Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava tulli on seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

3. Jollei toisin säädetä, sovelletaan voimassa olevia tulleja koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuotteen luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää väliaikaisen tullin määrää vastaavan vakuuden antamista.

2 artikla

Asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää komissiolta saada tulla kuulluiksi 15 päivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 2026/97 30 artiklan soveltamista.

Asianomaiset osapuolet voivat esittää huomautuksia tämän asetuksen soveltamisesta kuukauden kuluessa sen voimaantulopäivästä asetuksen (EY) N:o 2026/97 31 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämän asetuksen 1 artiklaa sovelletaan neljän kuukauden ajan.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 23 päivänä maaliskuuta 1999.

Komission puolesta

Leon BRITTAN

Varapuheenjohtaja

(1) EYVL L 288, 21.10.1997, s. 1

(2) EYVL C 199, 25.6.1998, s. 5

(3) EYVL C 199, 25.6.1998, s. 7

(4) Ks. tämän virallisen lehden sivu 13

(5) Komission päätös 98/247/EHTY (EYVL L 100, 1.4.1998, s. 55).

(6) EYVL 127, 20.8.1963, s. 2268/63