31998Y0106(01)

ECOFIN-NEUVOSTON PÄÄTELMÄT,

annettu 1 päivänä joulukuuta 1997,

veropolitiikasta (98/C 2/01)

Neuvostossa käytiin laaja keskustelu komission tiedonannon "Toimenpidepaketti haitallisen verokilpailun poistamiseksi Euroopan unionissa" pohjalta, jossa on esitetty yhteenveto keskustelusta, joka aloitettiin komission aloitteesta huhtikuussa 1996 Veronassa pidetyssä valtiovarainministereiden epävirallisessa istunnossa ja joka käytiin varsinaisesti Mondorf-les-Bainsin epävirallisessa istunnossa syyskuussa 1997.

Keskustelussa käsiteltiin tarvetta sovittaa yhteen haitallisen verokilpailun poistamiseksi tehtävät toimet Euroopan tasolla, jotta voitaisiin edistää tiettyjen tavoitteiden saavuttamista, kuten yhteismarkkinoilla vielä esiintyvien vääristymien vähentämistä, verotulojen huomattavan menetyksen välttämistä tai verotuksen rakenteen suuntaamista työllisyyttä suosivampaan suuntaan.

Kyseisen keskustelun pohjalta ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa korostaen tuotiin esiin erityisesti kolme aluetta eli yritysverotus, säästöistä saatavien tulojen verotus sekä yritysten välisten rajojen yli suoritettavien korkojen ja rojaltien lähdeveroa koskevat ongelmat.

Kyseisen keskustelun päätteeksi neuvosto ja neuvostoon kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat pääsivät yhteisymmärrykseen yritysverotukseen sovellettavia menettelysääntöjä koskevasta päätöslauselmasta, joka on esitetty liitteessä 1.

Lisäksi neuvosto

- hyväksyi säästöjen verotusta koskevan liitteessä 2 olevan tekstin,

- katsoi, että komission pitäisi antaa yritysten välisten korkojen ja rojaltien maksamista koskeva direktiiviehdotus,

- pani merkille komission aikomuksen antaa piakkoin kaksi direktiiviehdotusta edellä ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa esitetyistä asioista,

- kehotti komissiota esittämään neuvostolle vuosittain yhdessä yritysverotukseen sovellettavien menettelysääntöjen kohdassa N tarkoitetun kertomuksen kanssa tilanneselvityksen säästöjen sekä yritysten välillä maksettavien korkojen ja rojaltien verotusta koskevan työskentelyn edistymisestä,

- pani merkille luonteeltaan verotuksellisia valtiontukia koskevan komission sitoumuksen,

- kehotti komissiota jatkamaan verotusta koskevaa työskentelyään ja käyttämään asioiden käsittelyssä edelleen apunaan veropoliittista työryhmää,

- pani merkille seuraavat neuvoston pöytäkirjaan merkittävät lausumat:

1) liitteen 1 osalta (menettelysäännöt)

Jotkut jäsenvaltiot ja komissio katsovat, että palkansaajaverotuksen erityisjärjestelmät voisivat kuulua menettelysääntöjen kattamaan ongelmakenttään. Tästä syystä ne katsovat, että asiaa on käsiteltävä veropoliittisessa työryhmässä menettelysääntöjen mahdolliseksi laajentamiseksi N kohdassa tarkoitetun uudelleentarkastelun yhteydessä.

Neuvosto ja neuvostoon kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat sekä komissio toteavat, että pidättyminen uusista toimenpiteistä ja nykyisen lainsäädännön tarkistukset liittyvät läheisesti toisiinsa ja korostavat, että toisiinsa verrattavissa tapauksissa on välttämätöntä soveltaa sääntöjä tasapainoisesti. Tämä ei kuitenkaan saa viivästyttää uusista toimista pidättymisen ja nykyisen lainsäädännön tarkistuksien täytäntöönpanoa. Lisäksi ne katsovat, että kahden vuoden määräajan pitäisi olla periaatteessa riittävä nykyisen lainsäädännön tarkistamiseksi. Nykyisen lainsäädännön tosiasiallisen tarkistamisen on tapahduttava viiden vuoden kuluessa 1 päivästä tammikuuta 1998, joskin pitempi määräaika voi olla perusteltu neuvoston määrittelemissä erityistilanteissa.

Saksan valtuuskunta ja jotkut muut valtuuskunnat katsovat, että B kohdan 3 alakohdassa tarkoitetaan nimenomaan myös etujen myöntämistä sellaiselle kansainvälisesti siirrettävissä olevien toimintojen tuotoille, jos edut evätään toimintojen osalta, jotka eivät ole siirrettävissä.

Komissio muistuttaa, että Dublinissa sijaitsevien kansainvälisten rahoituspalvelukeskusten järjestelmälle vuonna 1987 myönnetyn ja viimeksi vuonna 1994 jatketun luvan voimassaoloaika päättyy vuonna 2005 ja että uudet laitokset eivät voi luvan perusteella hyötyä järjestelmästä vuoden 2000 jälkeen.

2) liitteen 2 osalta (säästöjen verotus)

Jäsenvaltiot ilmoittavat, että jos ne muuttaisivat lainsäädäntöään, niiden tulisi ottaa huomioon näiden päätelmien liitteen 2 sisältämät asiat.

Yhdistyneen kuningaskunnan valtuuskunta katsoo, että kyseistä direktiiviä ei pitäisi soveltaa euro-obligaatioihin tai muihin samantyyppisiin välineisiin.

Ranskan valtuuskunta katsoo, että säästöjen verottamista koskevassa direktiivissä säädettävän lähdeverokannan ei pitäisi olla alle 25 prosenttia.

Alankomaiden valtuuskunta huomauttaa, että se arvioi ehdotuksia ottaen huomioon periaatteen, jonka mukaan säästöt verotetaan asuinmaassa.

Luxemburgin valtuuskunta katsoo, että säästöjen verotusta koskevaa direktiiviä olisi täydennettävä yritysverotusta koskevalla direktiivillä, jossa säädetään yritysten yleisistä verotusjärjestelmistä jäsenvaltioissa.

Belgian, Italian ja Portugalin valtuuskunnat ilmoittavat, että ne eivät hyväksy yritysten välisten korkojen ja rojaltien maksua koskevaa direktiiviä ennen kuin säästöjen verottamista koskeva direktiivi on annettu.

3) Komissio pani merkille Alankomaiden valtuuskunnan pyynnön, joka koski erityisesti eläkkeiden ja vakuutussuoritusten verotukseen liittyvää kysymystä; komissio sitoutuu tarkastelemaan tätä kysymystä veropoliittisen työryhmän avustuksella tarkoituksena laatia mahdollisesti direktiiviehdotus.

4) Komissio pani merkille Belgian valtuuskunnan pyynnön, joka koski rajojen yli tapahtuvan autojen leasing-vuokrauksen arvonlisäverotuskohtelua, ja sitoutui tarkastelemaan kysymystä avoimessa hengessä. Komissio tarkastelee erityisesti sitä, missä määrin niillä ehdotuksilla, joita on jo tehty nykyisen ALV-järjestelmän uudistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi, voidaan saada aikaan asianmukainen ratkaisu.

LIITE 1

NEUVOSTON JA NEUVOSTOON KOKOONTUNEIDEN JÄSENVALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJIEN PÄÄTÖSLAUSELMA, annettu 1 päivänä joulukuuta 1997, yritysverotukseen sovellettavista menettelysäännöistä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO JA NEUVOSTOON KOKOONTUNEIDEN JÄSENVALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJAT, jotka

PALAUTTAVAT MIELIIN, että veropolitiikkaa koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa tuotiin julki komission aloitteesta huhtikuussa 1996 Veronassa pidetyssä valtiovarainministereiden epävirallisessa istunnossa ja vahvistettiin Mondorf-les-Bainsin istunnossa syyskuussa 1997, koska oli todettu, että koordinoitu toiminta Euroopan tasolla on tarpeen yhteismarkkinoilla vielä esiintyvien vääristymien vähentämiseksi, jotta saataisiin estetyksi huomattavat verotulojen menetykset ja verotuksen rakenne suunnatuksi työllisyyttä suosivampaan suuntaan,

TUNNUSTAVAT verotuspolitiikkaa käsittelevän työryhmän huomattavan osuuden tämän päätöslauselman valmistelussa,

PANEVAT MERKILLE komission 5 päivänä marraskuuta 1997 neuvostolle ja Euroopan parlamentille toimittaman tiedonannon,

TUNNUSTAVAT oikeudenmukaisen kilpailun myönteiset vaikutukset ja tarpeen vahvistaa Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden kansainvälistä kilpailukykyä ja toteavat, että verokilpailu saattaa myös johtaa verotustoimenpiteisiin, joilla on haitallisia vaikutuksia,

TUNNUSTAVAT näin ollen tarpeen vahvistaa yritysverotukseen sovellettavat menettelysäännöt, jotka tähtäävät haitallisten verotuksellisten toimenpiteiden estämiseen,

PAINOTTAVAT, että menettelysäännöt ovat poliittinen sitoumus eivätkä ne näin ollen vaikuta jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin eivätkä jäsenvaltioilla ja yhteisöllä perustamissopimuksen mukaisesti olevaan toimivaltaan,

HYVÄKSYVÄT seuraavat MENETTELYSÄÄNNÖT:

Yritysverotukseen sovellettavat menettelysäännöt Menettelysäännöissä tarkoitetut verotustoimenpiteet

A. Jäsenvaltioiden ja yhteisön asiaa koskevaa toimivaltaa rajoittamatta nämä yritysverotukseen sovellettavat menettelysäännöt koskevat toimenpiteitä, jotka vaikuttavat tai voivat merkittävästi vaikuttaa taloudellisen toiminnan sijoittumiseen yhteisössä.

Edellä mainitut taloudelliset toiminnat käsittävät myös kaikki jonkin yhtiöryhmän sisällä harjoitettavat toiminnat.

Menettelysäännöissä tarkoitetut verotustoimenpiteet voivat olla joko lakeja tai asetuksia tai hallinnon käytäntöjä.

B. Mahdollisesti haitallisina ja siis näihin menettelysääntöihin kuuluvina on pidettävä A kohdassa määritellyn soveltamisalan piirissä sellaisia verotustoimenpiteitä, joilla todellista verotustasoa selvästi alennetaan verrattuna toimenpiteisiin, joita kyseisessä jäsenvaltiossa tavallisesti sovelletaan, nollaverotus mukaan lukien.

Tällainen verotustaso voi johtua nimellisverokannasta, veropohjasta tai jostain muusta asiaankuuluvasta tekijästä.

Näiden toimenpiteiden haitallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa seuraavaa:

1) myönnetäänkö etuja vain niille, jotka eivät asu kyseisessä jäsenvaltiossa, tai vain muiden kuin kyseisessä jäsenvaltiossa asuvien kanssa tehtyihin liiketoimiin, tai

2) ovatko edut täysin erillään jäsenvaltion taloudesta niin, että ne eivät vaikuta kansalliseen veropohjaan, tai

3) myönnetäänkö edut ilman minkäänlaista todellista taloudellista toimintaa tai merkittävää taloudellista läsnäoloa kyseiset veroedut tarjoavassa jäsenvaltiossa, tai

4) poikkeavatko monikansallisen yritysryhmän sisäisten toimien tuottaman voiton määrittelyssä käytetyt perusteet kansainvälisesti yleisesti hyväksytyistä periaatteista, erityisesti OECD:ssä sovituista säännöistä, tai

5) puuttuuko verotuksellisista toimenpiteistä avoimuus, esimerkiksi silloin, kun säännöksiä sovelletaan hallinnon tasolla väljemmin tavalla, joka ei ole avoin.

Pidättyminen uusista toimenpiteistä ja nykyisen lainsäädännön tarkistukset

Pidättyminen uusista toimenpiteistä

C. Jäsenvaltiot sitoutuvat pidättymään näiden menettelysääntöjen tarkoittamassa mielessä haitallisten, uusien verotuksellisten toimenpiteiden käyttöönotosta. Päättäessään tulevasta politiikastaan jäsenvaltiot noudattavat näin ollen menettelysääntöjen pohjana olevia periaatteita ja ottavat asianmukaisesti huomioon jäljempänä E-I kohdassa tarkoitetun tarkistusmenettelyn arvioidessaan uusien verotuksellisten toimenpiteiden haitallisuutta.

Nykyisen lainsäädännön tarkistukset

D. Jäsenvaltiot sitoutuvat tarkistamaan voimassa olevia lakejaan ja omaksumiaan käytäntöjä ottaen huomioon menettelysääntöjen taustalla olevat periaatteet ja jäljempänä E-I kohdassa kuvatun tarkistusmenettelyn. Jäsenvaltiot muuttavat tarvittaessa näitä lakeja ja käytäntöjä, jotta kaikki niihin sisältyvät haitalliset toimenpiteet poistettaisiin mahdollisimman pian ottaen huomioon neuvostossa tarkistusmenettelyn johdosta käydyt keskustelut.

Tarkistusmenettely

Asiaankuuluvien tietojen antaminen

E. Avoimuusperiaatteiden mukaisesti jäsenvaltiot tiedottavat toisilleen voimassa olevista tai suunnitelluista verotuksellisista toimenpiteistä, jotka mahdollisesti kuuluvat menettelysääntöjen soveltamisalaan. Jäsenvaltioita pyydetään erityisesti toimittamaan toisen jäsenvaltion pyynnöstä tietoja mistä tahansa verotuksellisesta toimenpiteestä, joka näyttää kuuluvan menettelysääntöjen soveltamisalaan. Jos ehdotetut toimenpiteet edellyttävät parlamentin hyväksymistä, edellä mainitut tiedot voidaan olla antamatta, kunnes ne on annettu tiedoksi parlamentille.

Haitallisten toimenpiteiden arviointi

F. Jäsenvaltio voi pyytää mahdollisuutta keskustella menettelysääntöjen soveltamisalaan todennäköisesti kuuluvista muiden jäsenvaltioiden verotuksellisista toimenpiteistä ja esittää niitä koskevia huomautuksia. Tämä antaa mahdollisuuden arvioida, ovatko nämä verotukselliset toimenpiteet haitallisia, ottaen huomioon ne vaikutukset, joita näillä toimenpiteillä voi yhteisössä olla. Tässä arvioinnissa on syytä ottaa huomioon kaikki edellä B kohdassa mainitut tekijät.

G. Neuvosto korostaa myös, että tämän arvioinnin yhteydessä on syytä ottaa tarkasti huomioon verotuksellisten toimenpiteiden vaikutukset muihin jäsenvaltioihin ottaen muun muassa huomioon kyseisiin toimintoihin koko yhteisössä sovellettavan tosiasiallisen verotuksen.

Mikäli verotuksellisia toimenpiteitä käytetään erityisalueiden taloudellisen kehityksen tukemiseen, arvioidaan, ovatko ne oikeassa suhteessa asetettuun tavoitteeseen ja oikein kohdennettuja. Tämän arvioinnin yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota syrjäisimpien seutujen ja pienikokoisten saarien erityispiirteisiin ja -rajoituksiin heikentämättä yhteisön oikeusjärjestyksen, sisämarkkinat ja yhteiset politiikat mukaan luettuina, yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.

Menettely

H. Neuvosto perustaa työryhmän arvioimaan näiden menettelysääntöjen soveltamisalaan mahdollisesti kuuluvia verotuksellisia toimenpiteitä ja valvomaan kyseisiä toimenpiteitä koskevien tietojen toimittamista. Neuvosto kehottaa kutakin jäsenvaltiota ja komissiota nimeämään korkean tason edustajan ja hänelle varamiehen tähän työryhmään, jonka puheenjohtajana toimii jonkin jäsenvaltion edustaja. Säännöllisesti kokoontuva työryhmä valitsee ja arvioi verotukselliset toimenpiteet E-G kohdassa esitettyjen säännösten mukaisesti. Työryhmä laatii säännöllisesti kertomuksen toimenpiteiden arvioinnista. Kyseiset kertomukset toimitetaan neuvoston käsiteltäviksi ja, jos neuvosto katsoo sen aiheelliseksi, julkaistaviksi.

I. Neuvosto kehottaa komissiota auttamaan työryhmää tämän kokousten valmistelussa ja helpottamaan tietojen toimittamista sekä arviointia. Tässä tarkoituksessa neuvosto pyytää jäsenvaltioita toimittamaan komissiolle E kohdassa tarkoitetut tiedot, niin että komissio voi koordinoida jäsenvaltioiden välistä tietojen vaihtoa.

Valtiontuet

J. Neuvosto toteaa, että osa menettelysääntöjen piiriin kuuluvista verotuksellisista toimenpiteistä saattaa kuulua perustamissopimuksen 92-94 artiklan sisältämien valtiontukia koskevien määräysten soveltamisalaan. Rajoittamatta yhteisöoikeuden ja perustamissopimuksen tavoitteiden soveltamista neuvosto toteaa, että komissio sitoutuu julkistamaan suuntaviivat valtiontukisääntöjen soveltamiselle yritysten välittömään verotukseen liittyviin toimenpiteisiin vuoden 1998 keskivaiheilla annettuaan luonnoksen ensin jäsenvaltioiden asiantuntijoiden monenvälisen kokouksen käsiteltäväksi ja valvomaan kyseisten tukisääntöjen soveltamista tiukasti ottaen huomioon muun muassa ne kyseisten tukien kielteiset vaikutukset, jotka tulevat esiin näiden menettelysääntöjen soveltamisessa. Neuvosto toteaa myös, että komissio aikoo tutkia tai tutkia uudelleen tapauskohtaisesti voimassa olevat verojärjestelmät ja jäsenvaltioiden uudet hankkeet tarkoituksenaan varmistaa menettelyjen yhdenmukaisuus ja tasaveroisuus perustamissopimuksen sääntöjä ja tavoitteita sovellettaessa.

Veronkierron ja veropetosten torjunta

K. Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita toimimaan tiiviissä yhteistyössä verojen kiertämisen ja veropetosten torjunnassa erityisesti siten, että jäsenvaltioiden kesken vaihdetaan tietoja kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti.

L. Neuvosto toteaa, että verolakeihin ja kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin sisältyvillä väärinkäytöksiä tai vastatoimia koskevilla säännöksillä ja määräyksillä on perustavanlaatuinen merkitys veronkierron ja veropetosten torjunnassa.

Maantieteellinen ulottuvuus

M. Neuvosto katsoo, että haitallisten verotukseen liittyvien toimenpiteiden poistamiseen tähtääviä periaatteita olisi sovellettava mahdollisimman laajoissa maantieteellisissä puitteissa. Tästä syystä jäsenvaltiot sitoutuvat edistämään periaatteiden hyväksymistä myös kolmansissa maissa; lisäksi jäsenvaltiot sitoutuvat edistämään niiden hyväksymistä alueilla, joilla perustamissopimusta ei sovelleta.

Erityisesti ne jäsenvaltiot, joilla on riippuvaisia tai niihin assosioituneita alueita tai joilla on erityisiä velvollisuuksia tai verotuksellisia etuoikeuksia muihin alueisiin nähden, sitoutuvat huolehtimaan perustuslakiensa puitteissa siitä, että näitä periaatteita noudatetaan kyseisillä alueilla. Tässä yhteydessä asianomaiset jäsenvaltiot kartoittavat tilanteen H kohdassa mainitulle työryhmälle toimitettavissa kertomuksissa. Työryhmä arvioi nämä kertomukset edellä kuvatun arviointimenettelyn mukaisesti.

Seuranta ja uudelleentarkastelu

N. Näiden menettelysääntöjen tasapainoisen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi neuvosto kehottaa komissiota esittämään neuvostolle vuosittain kertomuksen menettelysääntöjen ja luonteeltaan verotuksellisten valtiontukien soveltamisesta. Neuvosto ja jäsenvaltiot tarkastelevat menettelysääntöjen sisältöä uudelleen, kun niiden hyväksymisestä on kulunut kaksi vuotta.

LIITE 2

SÄÄSTÖJEN VEROTUS

Taatakseen säästöjen tuottamien tulojen mahdollisimman kevyen tosiasiallisen verotuksen Euroopan yhteisön piirissä ja estääkseen kilpailun vääristymisen epätoivotusti, neuvosto kehottaa komissiota esittämään sille ehdotuksen direktiiviksi säästöjen verotuksesta. Neuvosto katsoo, että seuraavat kohdat voisivat muodostaa perustan kyseiselle ehdotukselle:

I. Kyseisen direktiivin soveltamisala voitaisiin rajata koskemaan korkoja, jotka on maksettu jossakin jäsenvaltiossa sellaisille henkilöille, jotka asuvat jossakin toisessa jäsenvaltiossa.

II. Ensimmäisenä vaiheena kohti säästöjen tuottamien tulojen tosiasiallista verotusta yhteisössä kokonaisuutena kyseinen direktiivi voisi perustua niin sanottuun "rinnakkaiselon" malliin, jonka puitteissa kukin jäsenvaltio soveltaa lähdeveroa tai toimittaa toisille jäsenvaltioille tiedot säästöjen tuottamista tuloista. Jäsenvaltiot voisivat soveltaa näitä molempia menettelyjä samanaikaisesti. Direktiiviin voitaisiin sisällyttää lauseke uudelleentarkastelusta, jonka tarkoituksena olisi määrittää, missä määrin olisi mahdollista edetä säästöjen tuottamien tulojen tosiasiallista verotusta koskevan järjestelmän parantamiseksi.

III. Koronmaksajalaitos voisi periaatteessa pidättää kaikki lähdeverot, jotka kannetaan muissa jäsenvaltioissa asuville maksetuista koroista. Menetelmän parantaminen voisi olla tarpeen, jotta voitaisiin torjua tehokkaammin veronkiertoa ja veropetoksia sekä välttää kaksinkertaista verotusta. Muodollisuudet, jotka ovat tarpeen koronsaajien verotuspaikan todentamiseksi, eivät saisi olla liian hankalia.

IV. Kyseisen direktiivin säännöksissä olisi otettava huomioon tarve säilyttää Euroopan rahoitusmarkkinoiden kilpailukyky maailmanlaajuisella asteikolla.

Lisäksi todetaan, että edellä mainitut seikat olisi hyvä sisällyttää direktiiviin mahdollisimman laajasti. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi sitouduttava samanaikaisesti direktiiviehdotuksen käsittelyn kanssa edistämään vastaavien toimenpiteiden toteuttamista myös kolmansissa maissa. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi sitouduttava edistämään niiden hyväksymistä alueilla, joilla perustamissopimusta ei sovelleta. Erityisesti niiden jäsenvaltioiden, joilla on riippuvaisia tai assosioituneita alueita tai joilla on erityisiä velvollisuuksia tai verotuksellisia etuoikeuksia muihin alueisiin nähden, olisi sitouduttava huolehtimaan perustuslakiensa puitteissa siitä, että näitä periaatteita noudatetaan kyseisillä alueilla.

Neuvoston olisi käsiteltävä tätä kysymystä ennen kyseisen direktiivin antamista.