31998D0828(01)

VALTUUSTO Euroopan investointipankin pääoman korotus ja siihen liittyvät päätökset (98/C 269/05)

Euroopan investointipankin valtuusto teki vuosikokouksessaan 5. kesäkuuta 1998 yksimielisesti seuraavat päätökset:

- EIP:n valtuusto päätti korottaa pankin merkityn pääoman 62 013 miljoonasta ecusta 100 000 miljoonaan ecuun.

- Maksettu pääoma korotetaan 1. tammikuuta 1999 lukien 6 000 miljoonaan ecuun, joka on 6 prosenttia 100 000 miljoonan ecun suuruisesta merkitystä pääomasta. Maksetun pääoman korotus toteutetaan 1. tammikuuta 1999 lukien 1 348 014 839 ecun siirrolla pankin vapaista lisärahastoista.

- Vaadittaessa maksettavan pääoman korotus tulee voimaan osittain vasta sen jälkeen, kun tietyt kansalliset menettelyt on virallisesti saatettu päätökseen. Sen vuoksi pankin merkitty pääoma on 1. tammikuuta 1999 jälkeen vähintään 95 549 597 250 ecua, ja korotuksen loppuosa tulee voimaan vaadittujen menettelyjen päätökseen saattamisen jälkeen.

- Edellä mainitusta vapaiden rahastojen summasta siirretään vielä 3 798 700 000 ecua lisärahastoista sääntömääräiseen rahastoon, joka näin korotetaan 10 000 miljoonaan ecuun eli 10 prosenttiin 100 000 miljoonan ecun merkitystä pääomasta.

- Pankin omien varojen tarpeen arvioinnin perusteella valtuusto päätti yksimielisesti jakaa jäsenvaltioille ylimääräisenä pääomanpalautuksena 1 000 miljoonaa ecua määräsuhteessa sen mukaan, mikä on niiden osuus pankin merkitystä pääomasta. Tästä summasta 676 795 744 ecua rahoitetaan vuodelta 1996 jäljellä olevasta jakamattomasta ylijäämästä ja loput 323 204 256 ecua vuoden 1997 toiminnan tuotosta, joka on kaikkiaan 1 105 169 722 ecua.

- Samalla kun Amsterdamin toimintaohjelma vahvistettiin (EYVL C 10, 15.1.1998) 20. elokuuta 1997, valtuusto hyväksyi 200 miljoonan ecun myöntämisen pankin jakamattomasta ylijäämästä sellaisten järkevien investointien rahoitukseen, jotka laajentavat pankin toimialaa mainitun päätöksen mukaisesti. Se on osa enintään 1 000 miljoonan ecun kokonaissummaa, joka on varattu kyseiseen tarkoitukseen vuoteen 2000 asti. Nyt valtuusto on päättänyt myöntää samaan kohteeseen vielä 300 miljoonaa ecua vuoden 1997 ylijäämästä.

- Pääomankorotuksen yhteydessä valtuusto hyväksyi pankille seuraavan strategisen toimintakehyksen (ks. liite).

LIITE

PANKIN STRATEGINEN TOIMINTAKEHYS

1. Johdanto

Pankin pääomaa korotettiin viimeksi vuonna 1990 (lukuun ottamatta tarkistusta 62 miljardiin ecuun Itävallan, Suomen ja Ruotsin liityttyä unioniin vuonna 1995). Tuolloin korotus kaksinkertaisti pääoman 57,6 miljardiin ecuun. Myös kaikki kolme edellistä pääomankorotusta (1978, 1981, 1986) kaksinkertaistivat pankin pääoman. Vuoden 1990 korotuksen jälkeen uuden luottokaton (250 % merkitystä pääomasta) arvioitiin riittävän vuoden 1995 loppuun, mutta toimintaa voitiin kuitenkin jatkaa kaksi vuotta suunniteltua pidempään.

Vuodesta 1990 pankin luotonanto on kasvanut nykyarvolla 13,4 miljardista ecusta (1990) 26,2 miljardiin (1997). Vuotuinen kasvu on ollut keskimäärin 10 %. Tästä kokonaisummasta luotonanto unionin ulkopuolella kasvoi vuoden 1990 aikaisesta 0,7 miljardista ecusta 3,2 miljardiin ecuun vuonna 1997. Lainakanta kasvoi 61,6 miljardista ecusta 142,4 miljardiin ecuun.

Kehityksen taustalla oli useita perustavanlaatuisia poliittisia ja markkinataloudellisia muutoksia, jotka vaikuttivat pankin toimintaan. Näistä suurimpia olivat Itä-Saksan osavaltioiden yhdentyminen ja kolmen uuden jäsenmaan liittyminen EU:hun. Kuten ennenkin, monet uudistukset saivat alkunsa tai virallisen muotoilunsa Eurooppa-neuvoston kokouksissa. Vuoden 1992 lopulla kokoontunut Edinburghin Eurooppa-neuvosto päätti 5 miljardin ecun suuruisen Edinburgh-rahoitusjärjestelmän perustamisesta, jonka painopisteitä ovat Euroopan laajuiset verkot ja ympäristö. Se myös antoi ratkaisevan sysäyksen pankin ja komission käynnistämälle prosessille, jonka tuloksena syntyi Euroopan investointirahasto EIP:n ja pankkisektorin yhteishankkeena. Toinen merkittävä saavutus oli koheesiorahastoa ja rakennerahastoja koskevan yhteistyön lisääminen pankin ja komission välillä. Näitä rahastoja ollaan parhaillaan uudistamassa.

Vuoden 1993 keskivaiheilla Kööpenhaminan Eurooppa-neuvosto päätti korottaa Edinburgh-rahoitusjärjestelmän lainasummaa 2 miljardilla eculla ja jatkaa sen käyttöaikaa. Järjestelmään lisättiin myös yhden miljardin ecun korkotuettu osuus edistämään pienten ja keskisuurten yritysten työllisyyttä tukevia investointeja. Saman vuoden joulukuussa Brysselin Eurooppa-neuvostossa painopiste siirtyi kasvuun, kilpailukykyyn ja työllisyyteen. Sen myötä pankin luotonannossa korostuivat suuria investointeja vaativat liikenteen ja energiahuollon TEN-hankkeet sekä ympäristönsuojelu. Vuonna 1995 Euroopan laajuisten verkkojen rahoitusta tehostettiin Essenin Eurooppa-neuvoston aloitteesta ottamalla käyttöön menettely, jolla hankkeet asetetaan tärkeysjärjestykseen.

Vuonna 1997 Amsterdamin Eurooppa-neuvosto kehotti pankkia kasvattamaan toimintaansa varsinkin tietyillä aloilla edistämään työpaikkojen syntymistä Euroopan unionissa. Tätä varten pankki käynnisti Amsterdamin toimintaohjelman (ASAP), johon kuuluu:

- erityinen pk-yritysten rahoitusohjelma, joka edistää uusien instrumenttien käyttöönottoa nopeasti kasvavien pienten ja keskisuurten huipputeknologiayritysten rahoittamiseksi. Tarvittaessa voidaan turvautua pankin toiminnan tuottamaan vuotuiseen ylijäämään enintään 1 miljardiin ecuun asti.

- EIP:n toiminnan kehittäminen ja lisääminen koulutuksen, terveydenhuollon, kaupunkien uudistamisen ja ympäristönsuojelun alalla.

- Euroopan laajuisten verkkojen ja muiden suurten infrastruktuurihankkeiden rahoituksen tehostaminen.

Luxemburgissa marraskuussa 1997 pidetty ylimääräinen työllisyyshuippukokous vahvisti tähänastiset toimenpiteet ja kannusti pankkia jatkamaan ja tehostamaan ohjelman toteutusta.

Samaan aikaan uusittiin monia valtuutuksia, jotka ohjaavat pankin toimintaa unionin ulkopuolella. Niitä olivat Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maita (neljännen Lomén sopimuksen toinen rahoituspöytäkirja), Välimeren maita (mukaan lukien METAP-ohjelma) sekä Keski- ja Itä-Euroopan maita (KIE) koskevat valtuudet. Lisäksi pankki myönsi rahoitusta aivan uusille kohdealueille, kuten Aasian ja Latinalaisen Amerikan maihin ja Etelä-Afrikkaan. Viimeksi käynnistettiin KIE-maiden sekä Kyproksen jäsenyyteen valmisteleva rahoitusjärjestelmä.

Tämän perusteella pankin hallintoneuvosto laati strategisen toimintakehyksen ajanjaksolle, joka esitetyn pääomankorotuksen on tarkoitus kattaa.

2. Pankin strategia

Pankin strategiaa on kehitettävä muuttuvia olosuhteita vastaavasti. Keskusteluissa on kuitenkin tullut ilmi, että strategian kulmakiviä uuden pääomankorotuksen kattamalla ajanjaksolla ovat:

- panostuksen keskittäminen taloudellisesti heikommin kehittyneille alueille ja reuna-alueille, koska pankin päätehtävä on tukea taloudellisen eriarvoisuuden poistamista ja yhdentymistä. Tärkeysjärjestyksessä etusijalla on kehityksessä jälkeen jääneiden unionin alueiden tukeminen ja jäsenyyttä hakevien maiden integraatio;

- EU-politiikan tärkeimpien osa-alueiden jatkuva tukeminen pankin hallintoelinten antamien valtuutusten mukaan, jotka perustuvat Eurooppa-neuvoston päätöksiin ja kehotuksiin. Todennäköisiä kohdealoja ovat TEN-verkkojen kehittäminen, kansainvälinen kilpailukyky, pienet ja keskisuuret yritykset, energia- ja ympäristöpolitiikka, samoin kuin erityisten valtuutusten tai muiden sopimusten mukainen rahoitus, jolla pyritään edistämään EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa kolmansissa maissa.

Hallintoneuvosto hyväksyi yleisen strategian tammikuussa 1997. Kuten edellä mainittiin, sen päälinjat ovat viimeaikaisen kehityksen myötä vahvistuneet:

- on yhä laajemmin tunnustettu, että Emun finanssi- ja rahapoliittisten vaatimusten vastapainoksi tarvitaan yhteinen työttömyyden torjuntapolitiikka, johon kuuluvat rakennemuutokset ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Tästä syystä pankki on muun muassa alkanut toteuttaa ASAP-ohjelmaansa kasvua ja työllisyyttä koskevan Eurooppa-neuvoston päätöslauselman tueksi.

- Eurooppa-neuvoston päätöksissä unionin laajentumisesta on korostettu pankin roolia tällä alalla, ja tästä syystä EIP on perustanut jäsenyyteen valmistelevan rahoitusjärjestelmän ehdokasmaita varten.

Pankin tärkein lähitulevaisuuden tavoite on talous- ja rahaliitolle annettava tuki edellä kuvatun yleisen strategian mukaisesti. Luotonannossa se näkyy ASAP-ohjelmasta. Varainhankinnassa pankki jatkaa uraauurtavaa europolitiikkaansa. Sen tarkoituksena on luoda euro-viitelainoja, monipuolistaa sijoittajakuntaa ja luoda järjestyneet markkinat EIP:n euromääräisille joukkolainoille. Etenkin Keski- ja Itä-Euroopan markkinoita pyritään monipuolistamaan, samalla kun kehitetään uusia houkuttelevia ja kustannustehokkaita investointituotteita.

3. Päätavoitteiden asettaminen muuttuvassa ympäristössä

Vaikka rahoitussektorin yhdentyminen ajan mittaan lisää hankkeiden toteuttajien mahdollisuuksia rahoituksen saantiin muista lähteistä, pankin rooli tulee kuitenkin pysymään tärkeänä lähivuosina. Investoinnit ovat vähentyneet osittain Emuun valmistautumiseen liittyvistä makrotaloudellisista järjestelyistä johtuen, ja julkisia investointeja tullaan luultavasti jatkossakin rajoittamaan. Pankki voi kuitenkin osaltaan tukea investointien kasvua antamalla edullista pitkäaikaista rahoitusta ja luotottamalla uusia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoimintamuotoja.

Sekä omien resurssien rajallisuus että läheisyysperiaate huomioon ottaen pankin toimet on syytä asettaa tärkeysjärjestykseen. Toiminnan päätavoitteet muuttuvat ajan myötä, mutta joitakin yleisiä suuntaviivoja voidaan hahmottaa.

Pankille on tärkeää keskittyä niihin aloihin, jotka ovat EU:n kannalta tärkeimpiä, ja rahoitettavien hankkeiden tulee siten erityisesti edistää unionin tavoitteiden saavuttamista. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä takaamaan, että pankin toiminta tuottaa lisäarvoa. Perussäännön (18 artikla, 1 kohta) mukaisesti EIP myöntää lainoja sellaisiin hankkeisiin, joihin ei voida järjestää varoja kohtuullisin ehdoin muista lähteistä. EIP:n rahoitus voi täydentää muualta saatua rahoitusta silloin, kun:

- rahoitustarjouksissa voidaan osoittaa, että EIP:n laina on kyseiselle hankkeelle sopivampi kuin muut rahoituslähteet, esimerkiksi hankkeen taloudellisen käyttöajan ollessa pitkä, jossa tapauksessa pitkäaikainen laina on perusteltu.

- pankin mukaantulo edistää tai parantaa hanketta. Se voi esimerkiksi saada yksityiset sijoittajat vakuuttumaan siitä, että hanke täyttää lainsäädännölliset vaatimukset (EU:n hyväksyntä). Sama koskee unionin ulkopuolisiin lainoihin liittyviä poliittisia riskejä. Näin pankki voi antaa muille rahoituslähteille vetoapua etenkin julkisen ja yksityisen sektorin yhteishankkeissa. Myös pankin tekninen asiantuntemus voi tuottaa lisäarvoa.

Pankin tulee kehittää tulevaisuuden luotonantostrategiaansa niin toiminta-alojen kuin kohdealueiden osalta yhdenmukaisesti edellä esitettyjen periaatteiden kanssa. Pankin olisi pyrittävä keskittymään eniten lisäarvoa tuottaviin kohteisiin ja sijoitettava tärkeysjärjestyksessä alemmas ne hankkeet, joissa sen mukanaolon tuottama lisäarvo on vähäisempää. Kun markkinoilta järjestyy riittävästi rahoitusta sopivin ehdoin eikä pankin osallistuminen muutoin nopeuta hankkeen toteuttamista tai paranna sen laatua, pankin tulee jättää se muiden lähteiden rahoitettavaksi perussäännön 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Tärkeysjärjestyksen muutoksia tarkastellaan hallintoneuvostossa vuosittain tulevaa kehitystä luotaavan toimintasuunnitelman yhteydessä, joka esitetään hallintoneuvoston hyväksyttäväksi. Tätä asiaa tarkastellaan lähemmin jäljempänä.

4. Läheisyysperiaate ja yhteistyö rahoitussektorin kanssa

Edellä esitetyn kehyksen puitteissa yksi tärkeimmistä periaatteista pankin strategian toteuttamisessa on yhteistyö pankkisektorin ja muiden pääomamarkkinoilla toimivien rahoitusvälittäjien kanssa. Yhteistyön kehittäminen ja monipuolistaminen ovat pankin ensisijaisia tavoitteita myös tulevaisuudessa. Tämä johtuu sekä läheisyysperiaatteesta että puhtaasti käytännön näkökohdista.

Jotta pankin rahoituksen aiheuttama kerrannaisvaikutus olisi mahdollisimman suuri, pankki noudattaa aina täydentävyysperiaatetta ja rahoittaa hankkeesta vain sen osan, joka katsotaan sovittujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarpeelliseksi. EIP lisää yhteistyötä muiden pankkien kanssa kumppanuussuhteiden tehostamiseksi ja pyrkii samalla vaikuttamaan lisääntyvässä määrin katalysaattorina esimerkiksi kehittämällä uusia tuotteita.

Pankki voi tässä tarkoituksessa edistää lainanottajien pääsyä pääomamarkkinoille ja osallistua rahoitussuunnitelman laadintaan yhdessä kaupallisten rahoittajien kanssa. Se edesauttaa paikallisia pankkeja ja esimerkiksi pk-yrityksiin erikoistuneita luottolaitoksia mukautumaan rahoituspalvelujen yhteismarkkinoiden haasteisiin. EIP:n päätehtävän mukaisesti tämä on erityisesti tarpeen tukialueilla. Samalla tavoin pankki voisi toimia myös jäsenyyttä hakevissa maissa ja muissa unionin naapurivaltioissa. Yhteistyötä kehittäessään, kuten muussakin toiminnassaan, pankki pyrkii kaikin tavoin välttämään kilpailun vääristymistä. Vuosittaisten tavoitekeskustelujen seurauksena pankin rahoitusosuutta hankkeen kustannuksista voitaisiin vähentää niissä investoinneissa, jotka tuottavat vähemmän lisäarvoa. Pankin lainojen täydentävä luonne tuodaan selvästi esiin hankeasiakirjoissa.

Yhteistyötä rahoitussektorin kanssa tarvitaan käytännössä kaikilla aloilla, mutta erityisen tärkeää se on pk-yritysten luototuksessa. Globaalilainat ovat kustannustehokkuuden huomioon ottaen ainoa kannattava ja taloudellinen rahoitusväline, jota pankki voi käyttää samalla kertaa useiden pk-yritysten tukemiseen. Globaalilainamenettelyä kuitenkin tarkistetaan muun muassa sen takaamiseksi, että lopulliset vastaanottajat saavat pk-yritysten rahoituksesta parhaan mahdollisen hyödyn. Keskipitkällä aikavälillä pk-rahoitusta voidaan edelleen monipuolistaa niiden kokemusten perusteella, joita saadaan ASAP-ohjelman pk-lainajärjestelyyn kuuluvista vaihtoehtoisista instrumenteista.

Yhteistyö rahoitussektorin kanssa ulottuu luonnollisesti myös pankin varainhankintaan. Hallintoneuvosto saa joka vuosi yleisen raportin pankin ja rahoitussektorin yhteistoiminnasta sekä anto- että ottolainauksessa.

5. EIP:n ja EIR:n suhteet

Toinen konkreettinen esimerkki yhteistoiminnasta on Euroopan investointirahasto, jonka omistusrakenteessa yhdistyvät uudella tavalla sekä julkiset että yksityiset osakkaat. Pankin ja investointirahaston kumppanuuden kehittäminen on yksi EIP:n tärkeimmistä tavoitteista. Siitä on osoituksena Euroopan teknologian rahoitusjärjestelmä, joka perustettiin Amsterdamin Eurooppa-neuvoston toivomuksesta lokakuussa 1997. Järjestelmän tavoitteena on tukea huipputekniikkaan suuntautuneita ja nopeasti kasvavia pk-yrityksiä erityisten pääomasijoitusrahastojen kautta.

Aikomuksena on pankin ja investointirahaston välisen yhteistyön vahvistaminen ja laajentaminen. Jotta yhteistyöstä muodostuisi mahdollisimman tehokas, pankki organisoi uudelleen yhteistoimintamenetelmänsä EIR:n kanssa varmistaen samalla, että rahaston pankilta saama toiminnallinen tuki on myös jatkossa paras mahdollinen.

EU-politiikan tärkeimmille osa-alueille annettavan tuen lisäämiseksi pankki neuvottelee EIR:n kanssa rahaston toiminnan laajentamisesta kahdella eri taholla. Ensinnäkin tutkitaan mahdollisuuksia toiminnan ulottamisesta ympäristöalalle ja toiseksi valikoivasti Keski- ja Itä-Eurooppaan niin, että voitaisiin rahoittaa kohdemaiden välisiä TEN-hankkeita jäsenyyteen valmistelevan rahoitusjärjestelmän puitteissa. Rahaston muiden osakkaiden näkemyksistä ja vuosikokouksen päätöksistä riippuu, tehdäänkö asiasta aikanaan viralliset esitykset.

6. Yhteistyö komission kanssa

EU:n laajemmassa toimintakehyksessä pankin aluekehityslainat ja unionin budjettivaroista annettavat tuet täydentävät toisiaan. Näiden kahden rahoitusmuodon yhteensovittaminen ja sitä kautta pankin ja komission yhteistyö ovat alueiden tehokkaan tukemisen kannalta olennaisen tärkeitä.

Vaikka pankki ja komissio harjoittavat jo nyt kiinteää yhteistyötä, ne ovat tutkineet, miten toimintaa voitaisiin tulevalla vuosikymmenellä tehostaa. Kummankin toimielimen menettelytapojen parannukset luovat yhteistyölle entistä paremman perustan. Asia on ajankohtainen, sillä komissio on laatinut Agenda 2000 -ohjelman ja rakennerahastouudistusta koskeva seuraava neuvottelukierros aloitetaan pian jäsenvaltioiden kanssa.

Pankki on ehdottanut seuraavia toimenpiteitä, jotka sen hallintoneuvosto on hyväksynyt, ottaen samalla huomioon kohdealueiden ja komission osuuden:

- Pankki pyrkii vahvistamaan osallistumistaan rakennerahoituksen suunnitteluun ja neuvotteluihin jo valmisteluvaiheessa.

- Pankki pyrkii lisäämään molempien toimielinten välisiä neuvotteluja yhteisrahoitushankkeissa. Se antaa hankearviointinsa komission käyttöön yhteisrahoitettavien hankkeiden osalta, ottaen kuitenkin huomioon mahdolliset liikesalaisuudet.

- Pankki jatkaa asiantuntijapalvelujensa tarjoamista komissiolle omat kustannukset kattavaan hintaan. Näitä palveluja käytetään jo nyt koheesiorahaston hankkeiden arviointiin, ja ne voitaisiin tarvittaessa ulottaa tiettyihin Euroopan aluekehitysrahaston tukemiin hankkeisiin tai TEN-hankkeisiin.

7. Strategian toteuttaminen: hinnoitteluperiaatteet

Pankki pääsee perustavoitteeseensa edistää Euroopan unionin tasapainoista kehitystä antamalla suuren rahoituskapasiteettinsa kaikkien unionin jäsenvaltioiden ja etenkin vähemmän vauraiden alueiden käyttöön. Pankin hinnoittelupolitiikan perustana ovat seuraavat periaatteet: toiminnan tavoitteena ei ole tuottaa voittoa (lainoista saatavilla tuloilla on kuitenkin voitava täyttää pankin velvoitteet ja maksaa kulut, ks. perussäännön 19 artiklan 1 kohta), tasavertaisuus ja avoimuus. ASAP-valtuutuksen osalta pyritään myös saavuttamaan riittävä tasapainotaso riskien ja tuoton välillä.

Pankin toiminnassa on havaittavissa, että erot hankkeiden arviointikustannuksissa ovat viime aikoina kasvaneet. Tämä suuntaus saattaa tulevina vuosina vielä vahvistua. Pankki on jo jonkin verran mukauttanut yhtenäisiä hinnoitteluperiaatteitaan eri lainatyyppien kuluihin (suuriin lainoihin ja saman lainanottajan uusintalainoihin sovelletaan alhaisempaa marginaalia). Aikomuksena on eriyttää pankin lainojen hintaa vielä lisää, etenkin hinnoittamalla kalliimmaksi tietyt huomattavia kuluja aiheuttavat toimet. Tällaisia ovat:

- strukturoidut lainat tai hankekohtainen rahoitus silloin, kun etuoikeutetun lainanantajan asema ei ole pankille taattu,

- tietyt yrityslainat, kun lainansaaja voi antaa vain sellaisia vakuuksia, jotka eivät ole heti realisoitavissa.

Pankin perussäännön mukaan jokaiselle lainalle on oltava riittävät vakuudet. Pankki uskoo vahvasti, että normaalin toiminnan riskit voidaan riittävästi hallita hankkimalla niille kokonaan tai osittain kolmannen osapuolen takaus tai muu vakuus. Näin EIP-rahoituksen kokonaishinnasta näkyvät myös luottoriskit. Projektiriskien siirtäminen kolmansille osapuolille on samalla tärkeä EIP:n ja liikepankkien välinen yhteistyömuoto.

On kuitenkin tiettyjä hankkeita, joihin hallintoneuvosto vahvistaa luotonannon suuntaviivat ja limiitit (kuten jotkut TEN-hankkeet, julkisen ja yksityisen sektorin yhteishankkeet, yrityslainat ja strukturoidut lainat tai hankekohtainen rahoitus) ja lainajärjestelyjä, joiden riskejä ei voida osittain ulkoistaa pankin normaalin menettelyn mukaisesti. Niiden osalta pankki tulee hyväksyttävän riskiprofiilin säilyttäen tarkistamaan menettelyjään ja lisäämään hintaan tarvittaessa riskipreemion. Pankki laatii mahdollisimman pian tarkempia ehdotuksia suuntaviivoista, limiiteistä ja muista aspekteista. On kuitenkin selvää, ettei jäsenmaiden valtiokohtainen riskiarviointi tule muuttumaan, eikä tätä lainaajaryhmää erotella riskien mukaan.

8. Toiminta Euroopan unionin ulkopuolella

Pankin toiminta unionin ulkopuolella perustuu neuvoston antamiin valtuutuksiin. Tällaisen luotonannon yleisiä periaatteita tarkistettiin viimeksi valtuuston vuosikokouksessa 1994. Tuolloin tärkeimpinä seikkoina esiin nousivat ohjeellinen lainakatto, joka on 10 prosenttia pankin keskimääräisestä kokonaisrahoituksesta ja tarve pohtia tarkemmin unionin takaukseen liittyviä kysymyksiä.

Vuoden 1994 jälkeinen uudenlainen tärkeä toimintamuoto on Keski- ja Itä-Euroopan maiden jäsenyyteen valmistelevan rahoitusjärjestelmän perustaminen. Sillä ei ole EU:n budjettivaroista annettavaa takausta, eikä se myöskään sisälly edellä mainittuun 10 prosentin lainakattoon. Pankki on ylipäänsä ottanut käyttöön monissa rahoitustoimissa riskinjakoon perustuvia järjestelyitä.

Tällä hetkellä pankin tärkein tehtävä on olemassa olevien valtuuksien täytäntöönpano: Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maat (Lomén sopimus), Etelä-Afrikka, Aasia ja Latinalainen Amerikka, Keski- ja Itä-Eurooppa, Välimeri. Nämä valtuudet päättyvät kahden seuraavan vuoden kuluessa, minkä jälkeen pankin hallintoelinten on yleisemmin otettava tarkasteluun sen rooli kolmansien maiden kehitykseen tähtäävän EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tukemisessa.

Näitä asioita ei voida heti ratkaista, mutta jo nyt on olemassa joitakin periaatteita tulevien strategiakeskustelujen pohjaksi. Esimerkiksi:

- Pankki on edelleenkin EU:n jäsenvaltioiden rahoituslaitos, ja sen ydintoiminnan olisi tapahduttava näissä valtioissa tai suoraan niiden hyväksi. Unionin ulkopuoliset luotot myönnetään jäsenvaltioiden erityisten valtuutusten nojalla ja niiden olisi myös jatkossa oltava täydentävää rahoitustoimintaa.

- Pankki säilyttää läheiset yhteistyösuhteet komissioon (noudattaen unionin yleistä maa- tai aluekohtaista kehitysstrategiaa) ja muihin kansainvälisiin rahoituslaitoksiin ja kansallisiin elimiin. Se pyrkii sovittamaan toimintansa ja rahoitusehtonsa yhteen näiden laitosten kanssa.

- Pankki edistää yksityissektorin kehitystä ja tarkoitukseen sopivien rahoituslaitosten ja pk-yritysten tukimuotojen perustamista. Unionin alueella tehtävän luotonannon osalta se rahoittaa vain sellaisia investointeja, joihin rahoitusta ei voida järjestää kohtuullisin ehdoin muista lähteistä (perussäännön 18 artikla, 1 kohta).

- Pankki vaatii riittävät vakuudet budjettivaroista, mutta osallistuu edelleen riskinjakoon joissakin tapauksissa.

Edellä kuvatut täydentävyyden, kerrannaisvaikutuksen maksimoinnin ja liikepankkiyhteistyön periaatteet koskevat soveltuvin osin sekä unionin sisäistä että ulkopuolista rahoitusta. Muun muassa 10 prosentin ohjeellista kattoa unionin ulkopuoliselle lainakannalle on tarkasteltava luottopolitiikan yhteydessä. Näitä asioita pohditaan perusteellisemmin hallintoneuvostossa ennen seuraavaa EU:n ulkopuolisten valtuuksien uusimiskierrosta.

9. Luotonannon tärkeysjärjestys ja pankin rahoitusvarojen tehokas käyttö

Muuttuva talous- ja rahoitusalan toimintaympäristö merkitsee, että yleisen strategian toteuttamista on huolellisesti seurattava ja mukautettava kehityksen tuomien muutosten ja pankin aiempien tulosten perusteella. Pankki pyrkii EU:n politiikalle annettavan tuen optimointiin ja varojen mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön, missä tarkoituksessa se laatii tulevaa kehitystä ennakoivan toimintasuunnitelman, joka jätetään hallintoneuvostolle vuosittain tehtävää pohdintaa ja hyväksymistä varten. Se käsittää luotonannon sektorikohtaisen erittelyn niin unionin sisällä kuin sen ulkopuolella. Säännöllisesti ajan tasalle saatettava toimintasuunnitelma antaa konkreettiset puitteet prioriteetti- ja tavoitekeskusteluille. Sen perusteella voidaan jatkuvasti asettaa uusia prioriteetteja ja tavoitteita samalla kun pohditaan, mitkä tehtävät voitaisiin entistä useammin jättää muille rahoituslähteille. Tässä yhteydessä saattaisi olla tarkoituksenmukaista laatia myös yllä mainittu vuosiraportti yhteistyöstä rahoitussektorin kanssa.

Toimintasuunnitelma luo kehykset tulosten arvioinnille. Sen kautta tarkastellaan myös palautetta rahoitettujen hankkeiden laatuarvioinnista tiettyjen tuloskriteerien ja pankin arviointiyksikön muiden havaintojen perusteella. Näin voidaan parantaa pankin toimintamenetelmiä ja esimerkiksi laatia joitakin alueita varten rahoitusohjelmia. Pankki on viime vuosina huomattavasti kehittänyt järjestelmiä, joilla seurataan sen toimintaa rahoitusvälittäjänä. Seurantamenetelmiä on tarkoitus edelleen kehittää muun muassa määrittämällä vertailuarvot pankin rahoitustoimille ja laatimalla kattava riskianalyysi.

Pidemmällä aikavälillä pankki käy uudestaan läpi pääoma- ja varaustarpeensa. Näin valmistaudutaan vuoden 2001 hallintoneuvoston katsaukseen, johon kuuluu myös keskeisten suhdelukujen arviointi.

Keskipitkän aikavälin suunnitelmissa on arvioitava pankin resurssitarpeet tavoitteiden saavuttamiseksi. Koska pankin henkilökunta on varsin pieni ja hallinnolliset kulut pyritään pitämään tiukasti hallinnassa, henkilöstötarpeet on jatkossakin arvioitava huolellisesti. Työntekijöiden osaamista on kehitettävä samansuuntaisesti strategisen tärkeysjärjestyksen kanssa. Edellä mainituissa toimintasuunnitelmaa koskevissa hallintoneuvoston keskusteluissa voidaan määrittää strategiset suuntaviivat myös pankin resurssien käytölle.