31997R0118

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 118/97,

annettu 2 päivänä joulukuuta 1996,

sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta ja saattamisesta ajan tasalle

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 51 ja 235 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

sekä katsoo,

että johdonmukaisuuden ja selkeyden vuoksi on tarpeen mukauttaa sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (3) sekä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21 päivänä maaliskuuta 1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 (4) tiettyjen säännösten sanamuotoa sekä kumota eräitä muita säännöksiä, jotka ovat vanhentuneet tai käyneet tarpeettomiksi; nämä muutokset ovat luonteeltaan yksinomaan teknisiä ja niillä on tarkoitus tehdä parannuksia edellä mainittuihin asetuksiin,

sen jälkeen kun (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 on viimeksi saatettu ajan tasalle asetuksella (ETY) N:o 2001/83 (5), on tapahtunut useita muutoksia, ja sen vuoksi on tarpeen asianomaisten yhteisön säännösten avoimuuden ja saatavuuden varmistamiseksi toteuttaa edellä mainittujen asetusten ajan tasalle saattaminen sisällyttämällä kyseisiin asetuksiin (ETY) N:o 1408/71 ja N:o 574/72 tässä järjestyksessä liitteessä A olevan I osan ja II osan yhtenäinen teksti; olisi myös sisällytettävä tässä liitteessä A olevaan II osaan lisäliitteeksi asetuksen (ETY) N:o 574/72, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 3095/95 (6), 95 artiklan teksti, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1998, ja suhteissa Ranskan tasavallan kanssa 1 päivästä tammikuuta 2002,

Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen maksutasetta koskevan 106 artiklan sisältö kumottiin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen g artiklalla; Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 73 b artiklan 2 kohdassa kielletään erityisesti kaikki rajoitukset, jotka koskevat maksuja jäsenvaltioiden, välillä,

työntekijöiden vapaan liikkuvuuden tavoitteen saavuttamiseksi sosiaaliturvan alalla on tarpeen ja aiheellista, että kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseen liittyvien sääntöjen muutos toteutetaan yhteisön oikeudellisella välineellä, joka on sitova ja jota sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, ja

tähän asetukseen sisältyvät muutokset ovat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 3 b artiklassa määrättyjen edellytysten mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (ETY) N:o 1408/71 seuraavasti:

1) Korvataan 82 artiklan 4 kohta seuraavasti:

"4. Neuvoa antavan komitean puheenjohtajana on komission edustaja. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.";

2) Korvataan 88 artiklan ensimmäinen virke seuraavasti:

"Tarvittaessa rahansiirrot, jotka tehdään tämän asetuksen mukaisesti, toteutetaan kyseisten valtioiden välillä siirron ajankohtana voimassa olevien asiaa koskevien sopimusten mukaisesti.";

3) Kumotaan 100 artikla.

2 artikla

Asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 otsikko, johdanto-osan kappaleet sisällysluettelo ja säännökset korvataan tässä järjestyksessä liitteessä A olevien I ja II osien tekstillä, jossa otetaan huomioon tämän asetuksen 1 artiklalla tehdyt muutokset.

Liitteessä B on luettelo säädöksistä, joilla muutetaan ensimmäisessä alakohdassa mainittuja asetuksia.

3 artikla

Tämä asetus voimaan kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa sen julkaisemista Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 2 päivänä joulukuuta 1996.

Neuvoston puolesta

E. FITZGERALD

Puheenjohtaja

(1) EYVL N:o C 249, 27.8.1996, s. 10.

(2) EYVL N:o C 362, 2.12.1996.

(3) EYVL N:o L 149, 5.7.1971, s. 2, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 3096/95 (EYVL N:o L 335, 30.12.1995, s. 10).

(4) EYVL N:o L 74, 27.3.1972, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 3096/95 (EYVL N:o L 335, 30.12.1995, s. 10).

(5) EYVL N:o L 230, 22.8.1983, s. 1.

(6) EYVL N:o L 335, 30.12.1995, s. 1.

LIITE A

OSA I

Neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1971, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä (8) (9) (10) (11)

SISÄLLYSLUETTELO

Sivu

I OSASTO: YLEISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ (1-12 artikla) . 8

II OSASTO: SOVELLETTAVA LAINSÄÄDÄNTÖ (13-17 a artikla) . 13

III OSASTO: ERI ETUUKSIEN RYHMIÄ KOSKEVIA ERITYSSÄÄNNÖKSIÄ . 17

1 luku: Sairaus ja äitiys

1 jakso: Yhteisiä säännöksiä (18 artikla) . 17

2 jakso: Palkatut työntekijät tai itsenäiset ammatinharjoittajat ja heidän perheenjäsenensä (19-24 artikla) . 17

3 jakso: Työttömät ja heidän perheenjäsenensä (25 artikla) . 19

4 jakso: Eläkkeenhakijat ja heidän perheenjäsenensä (26 artikla) . 20

5 jakso: Eläkeläiset ja heidän perheenjäsenensä (24-34) . 20

6 jakso: Erinäisiä säännöksiä (35 artikla) . 22

7 jakso: Laitosten väliset korvaukset (36 artikla) . 23

2 luku: Työkyvyttömyys

1 jakso: Palkatut työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat, joihin sovelletaan yksinomaan sellaista lainsäädäntöä, jonka mukaan työkyvyttömyysetuuksien määrä on riippumaton vakuutuskausien kestosta (37-39 artikla) . 23

2 jakso: Palkatut työntekijät tai itsenäiset ammatinharjoittajat, joihin sovelletaan joko yksinomaan sellaista lainsäädäntöä, jonka mukaan työkyvyttömyysetuuden määrä riippuu vakuutus- tai asumiskausien kestosta, tai tällaista ja 1 jaksossa tarkoitettua lainsäädäntöä (40 artikla) . 24

3 jakso: Työkyvyttömyyden paheneminen (41 artikla) . 25

4 jakso: Etuuksien antamisen jatkaminen keskeyttämisen tai peruuttamisen jälkeen - Työkyvyttömyysetuuksien muuttaminen vanhuusetuuksiksi - Niiden etuuksien uudelleen laskeminen, jotka on myönnetty 39 artiklan mukaan (42 ja 43 artikla) . 26

3 luku: Vanhuus ja kuolema (eläkkeet) (44- 51 artikla) . 27

4 luku: Työtapaturmat ja ammattitaudit

1 jakso: Oikeus etuuksiin (52-59 artikla) . 32

2 jakso: Sellaisen ammattitaudin paheneminen, jonka vuoksi etuus on myönnetty (60 artikla) . 34

3 jakso: Erinäisiä säännöksiä (61 ja 62 artikla) . 35

4 jakso: Laitosten väliset korvaukset (63 artikla) . 36

5 luku: Kuolemantapauksen johdosta annettavat avustukset (64-66 artikla) . 36

6 luku: Työttömyysetuudet

1 jakso: Yhteisiä säännöksiä (67 ja 68 artikla) . 36

2 jakso: Muuhun jäsenvaltioon kuin toimivaltaisen valtioon lähtevät työttömät (69 ja 70 artikla) . 37

3 jakso: Työttömät, jotka viimeisen työskentelynsä aikana asuivat muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa (71 artikla) . 38

7 luku: Perhe-etuudet ja perheavustukset (72-76 artikla) . 38

8 luku: Etuudet eläkeläisten huollettaville lapsille ja orvoille (77-79 artikla) . 39

IV OSASTO: SIIRTOTYÖLÄISTEN SOSIAALITURVAN HALLINTOTOIMIKUNTA (80 ja 81 artikla) . 41

V OSASTO: SIIRTOTYÖLÄISTEN SOSIAALITURVAN NEUVOA-ANTAVA KOMITEA (82 ja 83 artikla) . 42

VI OSASTO: ERINÄISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ (84-93 artikla) . 43

VII OSASTO: SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSIÄ (94-98 artikla) . 45

LIITTEET

Liite I: Asetuksen henkilöllinen ulottuvuus . 49

Liite II: Sellaisia itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevat erityisjärjestelmät, jotka on suljettu soveltamisalan ulkopuolelle 1 artiklan j kohdan 4 alakohdan nojalla - Erityiset synnytysavustukset, jotka on suljettu asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle 1 artiklan u kohdan nojalla - Maksuihin perustumattomat 4 artiklan 2 b kohdan mukaiset erityisetuudet, jotka eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan . 53

Liite II a: Maksuihin perustumattomat erityisetuudet . 57

Liite III: Sellaisten sosiaaliturvasopimusten määräykset, jotka jäävät sovellettaviksi sen estämättä, mitä asetuksen 6 artiklassa säädetään - Sellaisten sosiaaliturvasopimusten määräykset, joita ei sovelleta kaikkiin henkilöihin, joihin asetusta sovelletaan . 60

Liite IV: Asetuksen 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lainsäädäntö, jonka mukaan työkyvyttömyysetuuksien määrä on riippumaton vakuutuskausien pituudesta - Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 38 artiklan 3 kohdan ja 45 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmät - Asetuksen 46 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tapaukset, joissa etuuden laskemisesta 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan luopua - Asetuksen 46 b artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut etuudet ja sopimukset . 76

Liite V: Jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen vastaavuus työkyvyttömyyden astetta koskevien edellytysten suhteen . 81

Liite VI: Erityiset menettelyt tiettyjen jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen soveltamiseksi . 85

Liite VII: Tapaukset, joissa henkilöön sovelletaan samanaikaisesti kahden jäsenvaltion lainsäädäntöä . 101

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 51 ja 235 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

sekä katsoo, että

kansallisten sosiaaliturvalainsäädäntöjen yhteensovittamissäännöt ovat osa henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatetta, ja niillä on tämän vuoksi myötävaikutettava heidän elämäntasonsa ja työolojensa parantumiseen;

henkilöiden vapaa liikkuvuus, joka on yksi yhteisön perusteista, koskee sekä palkattuja työntekijöitä osana työntekijöiden vapaata liikkuvuutta että itsenäisiä ammatinhajjoittajia osana sijoittautumisoikeutta ja vapaata palvelujen tarjoamista,

niiden merkittävien erojen vuoksi, joita kansallisissa lainsäädännöissä on niiden henkilöllisen ulottuvuuden osalta, on suotavaa luoda periaate, jonka mukaan asetusta sovelletaan kaikkiin niihin jäsenvaltioiden kansalaisiin, jotka ovat vakuutettuja palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinhajoittajien sosiaaliturvajärjestelmissä taikka palkkatyön tai ammatin harjoittamisen perusteella,

olisi kunnioitettava sosiaaliturva-alan kansallisten lainsäädäntöjen ominaispiirteitä ja laadittava ainoastaan yhteensovittamisjärjestelmä,

tämän yhteensovittamisen yhteydessä yhteisössä olisi taattava eri jäsenvaltioiden työntekijöiden sekä heidän oikeudenomistajiensa ja jälkeenjääneidensä yhdenvertainen kohtelu erilaisten kansallisten lainsäädäntöjen osalta,

yhteensovittamissäännöillä on taattava yhteisön alueella liikkuville työntekijölle ja itsenäisille ammatinharjoittajille sekä heidän oikeudenomistajilleen ja jälkeenjääneilleen saavutettujen ja saavutettavien oikeuksien ja etujen säilyminen,

nämä tavoitteet on saavutettava erityisesti laskemalla yhteen kaikki kaudet, jotka otetaan huomioon eri kansallisissa lainsäädännöissä, kun on kyse oikeuden saamisesta etuuksiin ja tämän oikeuden säilyttämisestä sekä etuuksien laskemisesta, samoin kuin antamalla etuuksia asetuksen kattamille eri henkilöryhmille riippumatta heidän asuinpaikastaan yhteisössä,

yhteisön alueella liikkuvat tyäntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat olisi saatettava yhden jäasenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän alaisuuteen siten, että vältetään tapaukseen soveltuvien kansallisten lainsäädäntöjen päällekkäisyys ja tästä aiheutuvat ongelmat,

tapaukset joissa henkilöön, sovellettaisiin samanaikaisesti kahden jäsenvaltion lainsäädäntöä poikkeuksena yleisestä säännöstä, on tärkeää rajoittaa määrältään ja soveltamisalaltaan niin vähäisiksi kuin mahdollista,

jäsenvaltion alueella toimivien kaikkien työntekijöiden ja ammatinharjoittajien yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla on aiheellista määrätä, että noudatetaan pääsääntöisesti sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alueella kyseinen henkilö työskentelee tai harjoittaa ammattia,

tästä pääsäännöstä olisi poikettava erityisissä tilanteissa, joissa on perusteltua käyttää muuta sovellettavan lainsäädännön määräytymisperustetta,

tietyt kansallisessa lainsäädännössä tarkoitetut etuudet saattavat samanaikaisesti kuulua sekä sosiaaliturvan että sosiaalihuollon alaan tällaisten lakien soveltamisalaan kuuluvien hekilöryhmien, niiden päämäärien ja niiden soveltamistapojen vuokosi ja että asetukseen tulisi sisältyä kyseisten etuuksien erityislaadun huomioon ottava yhteensovittamisjärjestelmä, jotta siirtotyöläisten etuja suojellaan perustamissopimuksen mukaisesti,

tällaiset etuudet olisi myönnettävä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden osalta ainoastaan näiden henkilöiden tai heidän perheenjäsentensä asuinmaan lainsäädännön mukaisesti laskemalla tarpeen mukaan yhteen muissa jäsenvaltioissa täyttyneet asumiskaudet ja syrjimättä kansallisuuden perusteella,

rajatyöntekijöiden ja kausityöntekijöiden osalta olisi heidän erityinen tilanteensa huomioon ottaen säädettävä erityisistä säännöistä, etenkin siltä osin kuin on kyse sairaudesta ja työttömyydestä,

sairaus- ja äitiysetuuksien osalta on tärkeää varmistaa niiden henkilöiden suoja, jotka asuvat tai oleskelevat muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella,

eläkkeeseen oikeutettujen ja eläkettä hakevien sekä heidän perheenjäsentensä erityinen asema edellyttää kyseiseen tilanteeseen sovitettuja sairausvakuutussäännöksiä,

työkyvyttömyysetuuksien osalta on tärkeää laatia yhteensovittamisjärjestelmä, jossa otetaan huomioon kansallisten lainsäädäntöjen erityispiirteet; tämän vuoksi on tarpeen erottaa toisistaan lainsäädännöt, joiden mukaan työkyvyttömyysetuuksien määrä ei määräydy vakuutusjaksojen keston mukaan, ja toisaalta lainsäädännöt, joissa etuudet määräytyvät kyseisen keston mukaan,

jäsenvaltioiden järjestelmien välisten erojen vuoksi on tarpeen vahvistaa yhteensovittamista koskevat säännöt, joita sovelletaan työkyvyttömyyden asteen vaikeutuessa,

olisi laadittava vanhuusetuuksien ja jälkeenjääneiden etuuksien korvausjärjestelmä, kun työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on ollut yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alainen,

olisi säädettävä eläkkeen määrän laskemisesta yhteenlasku- ja suhteellisuusmenetelmällä ja säätää tästä takeet yhteisön oikeudessa, jos kansallisen lainsäädännön soveltaminen, mukaan lukien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevien sääntöjen soveltaminen, johtaisi epäedullisempaan tulokseen kuin edellä mainittu menetelmä,

siirtotyöläisten ja heidän jälkeenjääneidensä suojelemiseksi etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä ja peruuttamista koskevien kansallisten lainsäädäntöjen säännösten liian ankaralta soveltamiselta on tarpeellista liittää mukaan säänökset, joissa säädetään tarkasti näiden kansallisten säänösten soveltamisesta,

työtapaturmista ja työperäisistä sairaukisista johtuvien etuuksien osalta on suojelun varmistamiseksi tärkeää säätää niiden henkilöiden asemasta, jotka asuvat tai oleskelevat muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella,

olisi annettava säännöksiä kuolemantapauksen johdosta annettavista avustuksista,

työvoiman liikkuvuuden mahdollistamiseksi parhaissa mahdollisissa olosuhteissa on tarpeen varmistaa täydellisempi yhteensovittaminen kaikkien jäsenvaltioiden vakuutusjärjestelmien ja työttömyystuen, välillä,

tämä huomioon ottaen ja työn etsimisen helpottamiseksi eri jäsenvaltioissa olisi ennen muuta myönnettävä yksityiselle työntekijälle etu käyttää rajoitetun ajan sen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjä työttömyysetuuksia, jonka lainsäädännön alainen hän on viimeksi ollut,

perhe-etuuksiin sovellettavan lainsäädännön määräytymisen kannalta työskentelyperuste varmistaa yhdenvertaisen kohtelun kaikkien niiden työntekijöiden välillä, joihin sovelletaan samaa lainsäädäntöä,

etuuksien perusteettoman kertymisen välttämiseksi on säädettävä ensisijaisuussäännöistä sen varalta, että oikeuksia perhe-etuuksiin kertyy toimivaltaisen valtion lainsäädännön ja perheenjäsenten asuinvaltion lainsäädännön perustella,

kansallisten järjestelmien erityinen ja toisistaan poikkeava luonne huomioon ottaen olisi vahvistettava kansallisten järjestelmien yhteensovittamista koskevat erityiset säännöt, joissa määrätään eläkkeisiin oikeutettujen huollettavina olevien lasten sekä orpojen perusteela annettavista etuuksista,

on tarpeen perustaa hallintotoimikunta, jossa on kunkin jäsenvaltion hallituksen edustaja; tämän toimikunnan tehtävänä on erityisesti käsitellä kaikki tämän asetuksen säännöksistä johtuvat hallinnolliset ja tulkinnaliset kysymykset sekä edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä,

on suotavaa koota työntekijöiden ja työnanatajien edustajat neuvoa-antavaan komiteaan, joka tutkii hallintotoimikunnan käsittelemiä kysmyksiä, ja

on tarpeen antaa kansallisten lainsäädäntöjen ominaispiirteitä vastaavia ertiyisiä säännöksiä, jotta helpotetaan yhteensovittamista koskevien sääntöjen soveltamista,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO YLEISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ

1 artikla (10) (15) Määritelmät

Tässä asetuksessa:

a) `palkatulla työntekijällä` ja `itsenäisellä ammatinharjoittajalla` tarkoitetaan:

i) henkilöä, joka on pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella vakuutettu yhden tai useamman palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän alan kattaman vakuutustapahtuman varalta;

ii) henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu yhden tai useamman tässä asetuksessa tarkoitetun sosiaaliturvan alan kattaman vakuutustapahtuman varalta sosiaaliturvajärjestelmässä, joka koskee kaikkia asukkaita tai koko työssäolevaa, väestöä, jos tällainen henkilö:

- voidaan määrittää palkatuksi työntekijäksi tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi sen perusteella, kuinka tällainen järjestelmä on hallinnollisesti järjestetty tai rahoitettu, tai

- jollei tällaista perustetta ole, on vakuutettu joidenkin muiden liitteessä I eriteltyjen vakuutustapahtumien varalta palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmässä, tai iii alakohdassa tarkoitetussa järjestelmässä joko pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella, tai jollei kyseisessä jäsenvaltiossa ole sellaista järjestelmää, vastaa liitteessä I olevaa määritelmää;

iii) henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu tässä asetuksessa tarkoitettujen alojen kattaman useamman vakuutustapahtuman varalta tavallisessa sosiaaliturvajärjestelmässä, joka kattaa koko maaseutuväestön liitteessä I säädettyjen perusteiden mukaisesti;

iv) henkilöä, joka on vapaaehtoisesti vakuutettu yhden tai useamman tässä asetuksessa tarkoitetun alan kattaman vakuutustapahtuman varalta jäsenvaltion palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia tai kaikkia asukkaita tai tiettyjä asukasryhmiä koskevassa sosiaaliturvajärjestelmässä:

- jos tällainen henkilö toimii palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, tai

- jos tällainen henkilö on aiemmin ollut pakollisesti vakuutettu saman vakuutustapahtuman varalta saman jäsenvaltion palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevassa järjestelmässä;

b) `rajatyöntekijällä` tarkoitetaan palkattua työntekijää tai itsenäistä ammatinharjoittajaa, joka harjoittaa ammattiaan jäsenvaltion alueella ja asuu toisen jäsenvaltion alueella, johon hän palaa säännönmukaisesti päivittäin tai vähintään kerran viikossa; kuitenkin rajatyöntekijä, jonka se yritys, jossa hän tavallisesti toimii tai joka tarjoaa palveluita muualla saman tai toisen jäsenvaltion alueella, on lähettänyt muualle saman tai toisen jäsenvaltion alueella, säilyttää rajatyöntekijän aseman sen ajan, joka on enintään neljä kuukautta, vaikka hän ei voi tänä aikana palata päivittäin tai vähintään kerran viikossa asuinpaikalleen;

c) `kausityöntekijällä` tarkoitetaan palkattua työntekijää, joka mennee muun kuin sen jäsenvaltion alueelle, jossa hän asuu, työskennelläkseen siellä kausiluontoisesti tämän valtion yrityksen tai työnantajan palveluksessa ajan, joka ei missään tapauksessa saa ylittää kahdeksaa kuukautta, ja joka oleskelee sanotun valtion alueella työskentelynsä ajan; kausiluontoisella työllä tarkoitetaan työtä, joka on riippuvainen kausien peräkkäisyydestä ja toistuu itsestään joka vuosi;

d) `pakolaisella` tarkoitetaan Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 allekirjoitetun pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitettua henkilöä;

e) `valtiottomalla henkilöllä` tarkoitetaan New Yorkissa 28 päivänä syyskuuta 1954 allekirjoitetun valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitettua henkilöä;

f) i) `perheenjäsenellä` tarkoitetaan henkilöä, joka määritellään tai tunnustetaan perheenjäseneksi tai osoitetaan talouteen kuuluvaksi jäseneksi lainsäädännössä, jonka perusteella etuudet annetaan, tai tapauksissa, joita tarkoitetaan 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 31 artiklassa, sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jonka alueella tällainen henkilö asuu; kuitenkin jos sanotussa lainsäädännössä perheenjäseneksi tai talouteen kuuluvaksi henkilöksi katsotaan vain henkilö, joka asuu samassa taloudessa kuin palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, tämä edellytys katsotaan täyteyksi, jos se, jonka etua asia koskee, on pääasiallisesti riippuvainen tästä henkilöstä. Jos sairauden tai äitiyden perusteella annettavia luontoisetuuksia koskeva jäsenvaltion lainsäädäntö ei anna mahdollisuutta perheenjäsenten erottamiseen muista henkilöistä, joihin sitä sovelletaan, käsitteellä `perheenjäsen` on merkitys, joka sille annetaan liitteessä I;

ii) kuitenkin, jos kysymys on sellaisista työkyvyttömille annettavista etuuksista, jotka jäsenvaltio myöntää kaikille vaaditut edellytykset täyttäville kansalaisilleen, `perheenjäsenellä` tarkoitetaan ainakin palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan puolisoa ja alaikäisiä lapsia, samoin kuin tällaisen, henkilön huollettavina olevia täysi-ikäisiä lapsia;

g) `jälkeenjääneellä` tarkoitetaan sen lainsäädännön mukaan jälkeenjääneeksi määriteltyä tai tunnustettua henkilöä, jonka perusteella etuudet myönnetään; jos kuitenkin sanotussa lainsäädännössä jälkeenjääneeksi katsotaan vain henkilö, joka asui samassa taloudessa vainajan kanssa, tämä edellytys katsotaan täytetyksi, jos tällainen henkilö oli pääasiallisesti riippuvainen vainajasta;

h) `asumisella` tarkoitetaan vakinaista oleskelua;

i) `oleskelulla` tarkoitetaan tilapäistä oleskelua;

j) `lainsäädännöllä` tarkoitetaan jokaisen jäsenvaltion osalta lakeja, asetuksia ja muita määräyksiä sekä kaikkia muita täytäntöönpanotoimenpiteitä, nykyisiä tai tulevia, jotka liittyvät 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin sosiaaliturvan aloihin tai järjestelmiin, tai 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetuista maksuihin perustumattomista erityisetuuksista.

Käsitteeseen eivät sisälly nykyiset tai tulevat työmarkkinasopimusten määräykset riippumatta siitä, onko ne saatettu voimaan viranomaisten päätöksillä, jotka tekevät niistä pakollisia tai laajentavat niiden soveltamisalaa. Kuitenkin jos tällaisilla määräyksillä:

i) vaikutetaan edellisessä alakohdassa tarkoitettuihin lakeihin tai asetuksiin perustuvan pakollisen vakuutuksen voimaan saattamiseen; tai

ii) muodostetaan järjestelmä, jonka hallinnosta vastaa sama laitos kuin se, joka vastaa edellisessä alakohdassa tarkoitetuilla laeilla ja asetuksilla muodostettujen järjestelmien hallinnosta,

käsitteen rajoitus voidaan milloin tahansa poistaa kyseisen jäsenvaltion julistuksella, jossa eritellään tämänkaltaiset järjestelmät, joihin tätä asetusta sovelletaan. Tällainen julistus annetaan tiedoksi ja julkaistaan 97 artiklan säännösten mukaisesti.

Edellisen alakohdan säännöksistä ei seuraa, että sellaiset järjestelmät, joihin sovelletaan asetusta N:o 3, suljettaisiin tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Käsitteen `lainsäädäntö` alaan eivät myöskään kuulu sellaisia itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmiä koskevat säännökset, joiden muodostaminen on jätetty asianomaisten henkilöiden oman aloitteen varaan tai joita sovelletaan vain osassa kyseisen jäsenvaltion aluetta, riippumatta siitä, ovatko viranomaiset päättäneet tehdä ne pakollisiksi tai laajentaa niiden soveltamisalaa. Kyseiset erityisjärjestelmät eritellään liitteessä II;

k) `sosiaaliturvasopimuksella` tarkoitetaan kaikkia kahden- tai monenvälisiä järjestelyjä, jotka sitovat tai tulevat sitomaan kahta tai useampaa jäsenvaltiota yksinomaisesti ja kaikkia muita monenvälisiä järjestelyjä, jotka sitovat tai tulevat sitomaan ainakin kahta jäsenvaltiota ja yhtä tai useampia muita valtioita sosiaaliturvan alalla kaikkien 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa määriteltyjen alojen ja järjestelmien tai sellaisen osan suhteen, yhdessä kaikenlaisten sopimusten kanssa, jotka on tehty mainittujen järjestelyjen perusteella;

l) `toimivaltaisella viranomaisella` tarkoitetaan kunkin jäsenvaltion osalta ministeriä, ministereitä tai muuta vastaavaa viranomaista, joka on vastuussa sosiaaliturvajärjestelmistä koko kyseisen valtion alueella tai osassa sitä;

m) `hallintotoimikunnnnalla` tarkoitetaan 80 artiklassa tarkoitettua toimikuntaa;

n) `laitoksella` tarkoitetaan kunkin jäsenvaltion osalta toimielintä tai viranomaista, joka on vastuussa koko lainsäädännön tai sen osan hallinnosta;

o) `toimivaltaisella laitoksella` tarkoitetaan:

i) laitosta, jossa se, jonka etua asia koskee, on vakuutettu hakiessaan etuutta;

ii) laitosta, josta sillä, jonka etua asia koskee, on oikeus tai olisi oikeus etuuksiin, jos hän tai hänen perheenjäsenensä asuisivat sen jäsenvaltion alueella, jossa laitos sijaitsee;

iii) laitosta, jonka kysymyksessä olevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen nimeää, tai

iv) sellaisten järjestelmien kohdalla, joissa on kysymys työnantajan vastuusta 4 artiklan 1 kohdan etuuksiin nähden, joko työnantajaa tai asiaan liittyvää vakuuttajaa, tai jos sellaista ei ole, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämää toimielintä tai viranomaista;

p) `asuinpaikan laitoksella` ja `oleskelupaikan laitoksella` tarkoitetaan vastaavasti laitosta, joka on toimivaltainen antamaan etuudet paikassa, jossa se, jonka etua asia koskee, asuu, ja laitosta, joka on toimivaltainen antamaan etuudet paikassa, jossa se, jonka etua asia koskee, oleskelee, tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, tai jos tällaista laitosta ei ole, laitosta, jonka kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen nimeää;

q) `toimivaltaisella valtiolla` tarkoitetaan jäsenvaltiota, jonka alueella toimivaltainen laitos sijaitsee;

r) `vakuutuskausilla` tarkoitetaan maksukausia tai työskentelykausia tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia, sen mukaan kuin ne on määritelty tai tunnustettu vakuutuskausiksi siinä lainsäädännössä, jonka mukaan ne on täytetty tai niitä pidetään täytettyinä, ja kaikkia kausia, joita käsitellään sellaisina, jos niitä pidetään sanotun lainsäädännön mukaan vakuutuskausia vastaavina;

s) `työskentelykausilla` ja `itsenäisen ammatinharjoittamisen kausilla` tarkoitetaan kausia, jotka on sellaisiksi määritelty tai tunnustettu siinä lainsäädännössä, jonka mukaan ne on täytetty, ja kaikkia kausia, joita käsitellään sellaisina, jos niitä pidetään sanotun lainsäädännön mukaan työskentelykausia tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia vastaavina;

s a) `asumiskausilla` tarkoitetaan kausia, jotka on määritelty tai tunnustettu sellaisiksi siinä lainsäädännössä, jonka mukaan ne ovat täyttyneet tai niitä pidetään täyttyneinä;

t) `etuuksilla` ja `eläkkeellä` tarkoitetaan kaikkia etuuksia ja eläkkeitä, mukaan lukien kaikki niiden osat, jotka maksetaan julkisista varoista, arvon säilyttäviä korotuksia ja lisäavustuksia, joihin sovelletaan III osaston säännöksiä, kuten myös kertasuoritteisia etuuksia, jotka maksetaan eläkkeiden yhteydessä, ja maksujen palauttamisen muodossa annettavia rahasuorituksia;

u) i) `perhe-etuuksilla` tarkoitetaan kaikkia luontoistai rahaetuuksia, jotka on tarkoitettu korvaamaan perhekustannuksia 4 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetun lainsäädännön mukaisesti, lukuun ottamatta liitteessä II mainittuja erityisiä syntymä- tai adoptioavustuksia;

ii) `perheavustuksilla` tarkoitetaan yksinomaan perheenjäsenten lukumäärän ja tapauksen mukaan iän perusteella määräajoin suoritettavia rahaetuuksia;

v) `kuolemantapauksen johdosta annettavilla avustuksilla` tarkoitetaan kaikkia kertasuorituksia kuolemantapauksen yhteydessä, lukuun ottamatta kertasuoritteisia etuuksia, joita tarkoitetaan t alakohdassa.

2 artikla Henkilöllinen ulottuvuus

1. Tätä asetusta sovelletaan palkattuihin työntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia ja jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia tai jotka ovat valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat jäsenvaltion alueella, sekä heidän perheenjäseniinsä ja jälkeenjääneisiinsä.

2. Lisäksi tätä asetusta sovelletaan palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien jälkeenjääneisiin, joihin sovelletaan yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädäntöä, riippumatta tällaisen palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan kansalaisuudesta, jos heidän jälkeenjääneensä ovat jäsenvaltion kansalaisia taikka valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat jäsenvaltion alueella.

3. Tätä asetusta sovelletaan virkamiehiin ja henkilöihin, joita sovellettavan lainsäädännön mukaan pidetään sellaisina, jos heihin sovelletaan tai on sovellettu sellaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, johon tätä asetusta sovelletaan.

3 artikla Yhdenvertainen kohtelu

1. Jollei tämän asetukseen erityisistä säänöksistä muuta johdu, jäsenvaltion alueella asuvat henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat jäsenvaltion lainsäädännön mukaan samojen velvoitteiden alaisia ja nauttivat samoja etuja kuin tämän valtion kansalaiset.

2. Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan oikeuteen valita sosiaaliturvalaitosten toimielinten jäsenet tai osallistua heidän nimittämiseensä, mutta niillä ei ole vaikutusta jäsenvaltion säännöksin, jotka koskevat asianomaisten henkilöiden kelpoisuutta tai nimitystapaa näihin toimielimiin.

3. Jollei liitteen III säänöksistä muuta johdu, 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti voimaan jäävien sosiaaliturvasopimusten määräyksiä ja 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehtyjen sopimusten määräyksiä sovelletaan kaikkiin henkilöihin, joihin tätä asetusta sovelletaan.

4 artikla (10) Asiallinen ulottuvuus

1. Tätä asetusta sovelletaan kaikkeen lainsäädäntöön, joka koskee seuraavia sosiaaliturvan aloja:

a) sairaus- ja äitiysetuuksia;

b) työkyvyttömyysetuuksia, mukaan lukien ne joiden tarkoituksena on ansiokyvyn ylläpitämien tai parantamien;

c) vanhuusetuuksia;

d) jälkeenjääneiden etuuksia;

e) työtapaturma- ja ammattitautietuuksia;

f) kuolemantapauksen johdosta annettavia avustuksia;

g) työttömyysetuuksia;

h) perhe-etuuksia.

2. Tätä asetusta sovelletaan kaikiin yleisiin ja erityisiin sosiaaliturvajärjestelmiin riippumatta siitä, ovatko ne maksuihin perustuvia vai maksuihin perustumattomia, sekä järjestelmiin, jotka koskevat työnantajan tai laivanvarustajan vastuuta, kun kysymys on 1 kohdassa tarkoitetuista etuuksista.

2 a. Tätä asetusta sovelletaan maksuihin perustumattomiin erityisetuuksiin, jotka annetaan muun kuin 1 kohdassa tarkoitetun lainsäädännön tai järjestelmän perusteella, tai jotka on suljettu 4 kohdan nojalla soveltamisalan ulkopuolelle, jos tällaiset etuudet on tarkoitettu:

a) antamaan lisä-, korvaavaa tai täydentävää turvaa sellaista tapahtumaa vastaan, joka kuuluu 1 kohdan a-h alakohdassa tarkoitettuihin sosiaaliturvan aloihin; tai

b) vain vammaisten erityistä suojelemista varten.

2 b. Tätä asetusta ei sovelleta niihin jäsenvaltion lainsäädännön maksuihin perustumattomia erityisetuuksia koskeviin säännöksin, joita tarkoitetaan liitteessä II olevassa III jaksossa ja joita sovelletaan vain osassa valtion aluetta.

3. Tämän asetuksen III osaston säännökset eivät kuitenkaan vaikuta jäsenvaltion säännöksiin, jotka koskevat laivanvarustajan vastuuta.

4. Tätä asetusta ei sovelleta sosiaalihuoltoon ja lääkinnälliseen huoltoon, sodan tai sen seurauksien uhrien etuusjärjestelmiin eikä virkamiesten ja sellaisina pidettävien henkilöiden erityisjärjestelmiin.

5 artikla (10) Jäsenvaltioiden julistukset tämän asetuksen soveltamisalasta

Jäsenvaltioiden on täsmennettävä 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu lainsäädäntö ja järjestelmät, 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetut maksuihin perustumattomat erityisetuudet, 50 artiklassa tarkoitetut vähimmäisetuudet ja 77 ja 78 artiklassa tarkoitetut etuudet julistuksilla, jotka annetaan tiedoksi ja julkaistaan 97 artiklan mukaisesti.

6 artikla Tämän asetuksen korvaamat sosiaaliturvasopimukset

Jollei 7 ja 8 artiklan sekä 46 artiklan 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, tällä asetuksella korvataan sen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden ja asioiden osalta kaikkien sosiaaliturvasopimusten määräykset, jotka sitovat;

a) yksinomaan kahta tai useampaa jäsenvaltiota; tai

b) ainakin kahta jäsenvaltiota ja yhtä tai useampaa muuta valtiota, jos kysymyksessä olevien tapausten ratkaiseminen ei koske viimeksi mainittujen valtioiden laitoksia.

7 artikla (7) Kansainväliset määräykset, joihin tämä asetus ei vaikuta

1. Tällä asetuksella ei vaikuteta velvoitteisiin, jotka syntyvät:

a) kansainvälisen työjärjestön sopimuksista, jotka yhden tai useamman jäsenvaltion ratifioitua ne ovat tulleet voimaan; ja

b) Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden 11 päivänä joulukuuta 1953 tekemistä Euroopan väliaikaisista sosiaaliturvasopimuksista.

2. Sen estämättä, mitä 6 artiklassa säädetään, sovelletaan edelleen:

a) Reinin laivurien sosiaaliturvaa koskevien 27 päivänä heinäkuuta 1950 ja 30 päivänä marraskuuta 1979 tehtyjen sopimusten määräykset;

b) kansainvälisen kuljetusliikenteen työntekijöiden sosiaaliturvaa koskevan 9 päivänä heinäkuuta 1956 tehdyn Euroopan sopimuksen määräyksiä, ja

c) liitteessä III lueteltujen sosiaaliturvasopimusten määräyksiä.

8 artikla Sopimusten tekeminen jäsenvaltioiden välillä

1. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio voivat tarpeen mukaan tehdä toistensa kanssa sopimuksia, jotka ovat tämän asetuksen periaatteiden ja hengen mukaisia.

2. Kukin jäsenvaltio antaa 97 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti tiedoksi kaikki toisen jäsenvaltion kanssa 1 kohdan säännösten mukaisesti tehdyt sopimukset.

9 artikla Vapaaehtoinen tai valinnainen jatkuva vakuutus

1. Jäsenvaltion säännöksiä, joiden mukaan vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen edellytyksenä on asuminen tämän valtion alueella, ei sovelleta henkilöihin, jotka asuvat toisen jäsenvaltion alueella, edellyttäen, että he ovat joskus heidän ollessaan aiemmin työelämässä olleet palkattuina työntekijöinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina ensiksi mainitun valtion lainsäädännön alaisia.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen edellytyksenä on vakuutuskausien täyttyminen, vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, on otettava huomioon tarvittavassa määrin ikään kuin ne olisi täytetty ensiksi mainitun valtion lainsäädännön mukaan.

9 a artikla (7) Viitekauden pidentäminen

Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuutta koskevan oikeuden tunnustaminen edellyttää vähimmäisvakuutuskauden täyttymistä tiettynä aikana ennen vakuutustapahtumaa, jota vastaan vakuutus on otettu (viitekausi), ja jos edellä mainittu lainsäädäntö edellyttää, että kaudet, joiden aikana etuuksia on myönnetty tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tai kaudet, jotka on tarkoitettu lasten kasvattamiseen tämän jäsenvaltion alueella, johtavat viitekauden pidentäminen, kaudet, joiden aikana työkyvyttömyyseläkkeitä tai vanhuuseläkkeitä tai sairausetuuksia, työttömyysetuuksia tai työtapaturmaetuuksia (lukuun ottamatta eläkkeitä) on myönnetty toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ja kaudet, jotka on tarkoitettu lasten kasvattamiseen toisen jäsenvaltion alueella, johtavat samoin edellä sanotun viitekauden pidentämiseen.

10 artikla Asumista koskevasta edellytyksestä luopuminen - Pakollisen vakuutuksen vaikutus maksujen palauttamiseen

1. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, työkyvyttömyys-, vanhuus- tai jälkeenjääneiden rahaetuuksia, työtapaturma- tai ammattitautieläkkeitä ja kuolemantapauksen johdosta annettavia avustuksia, joihin on saavutettu oikeus yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ei saa vähentää, muuttaa, keskeyttää, peruuttaa tai takavarikoida sen vuoksi, että etuuden saaja asuu muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa maksamisesta vastuussa oleva laitos sijaitsee.

Edellä olevaa alakohtaa sovelletaan myös kertasuoritteisiin etuuksiin, jotka myönnetään leskeneläkkeesen oikeutetun jälkeenjääneen puolison avioituessa uudelleen.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan maksujen palauttamisen edellytyksenä on, että se, jonka etua asia koskee, on lakannut olemasta pakollisesti vakuutettu, tätä edellytystä ei katsota täyttyneeksi niin kauan kuin se, jonka etua asia koskee, on pakollisesti vakuutettu palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

10 a artikla (10) Maksuihin perustumattomat erityisetuudet

1. Sen estämättä, mitä 10 artiklassa ja III osastossa säädetään, henkilöille, joihin tätä asetusta sovelletaan, myönnetään 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja maksuihin perustumattomia rahallisia erityisetuuksia yksinomaan sen jäsenvaltion alueella ja kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella he asuvat, edellyttäen että nämä etuudet on lueteltu liitteessä II a. Etuudet myöntää asuinpaikan laitos omalla kustannuksellaan.

2. Sen jäsenvaltion vakuutuslaitos, jonka lainsäädännön mukaan 1 kohdassa tarkoitettua etuutta koskevan oikeuden saavuttamiseksi edellytetään työskentely-, yrittäjä- tai asumiskausien täyttymistä, ottaa tarpeellisessa määrin huomioon työskentely-, yrittäjä- ja asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion alueella, ikään kuin ne olisivat ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella täyttyneitä kausia.

3. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan 1 kohdassa tarkoitetun lisänä myönnettävän etuuden saavuttamiseksi edellytetään jonkin 4 artiklan 1 kohdan a-h alakohdassa mainitun etuuden saamista, eikä sovellettavan lainsäädännön mukaan tällaisen etuuden suorittamiseen ole velvollisuutta, toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla myönnettyä vastaavaa etuutta pidetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan myönnettynä etuutena, kun kysymys on oikeudesta lisään.

4. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan 1 kohdassa tarkoitetun vammais- tai työkyvyttömyysetuuden saamiseksi edellytetään, että vammaisuus tai työkyvyttömyys todettiin ensimmäisen kerran tämän jäsenvaltion alueella, tämä edellytys katsotaan täyttyneeksi, jos vammaisuus tai työkyvyttömyys todettiin ensimmäisen kerran jonkin toisen jäsenvaltion alueella.

11 artikla Etuuksien arvon säilyttäminen

Jäsenvaltion lainsäädännössä määrättyjä arvon säilyttämistä koskevia sääntöjä sovelletaan tämän lainsäädännön mukaan suoritettaviin etuuksiin ottaen huomioon tämän asetuksen säännökset.

12 artikla (9) (11) Etuuksien päällekkäisyyden estäminen

1. Tällä asetuksella ei anneta eikä pysytetä oikeutta useisiin samanlaisiin etuuksiin yhden ja saman pakollisen vakuutuskauden perusteella. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta työkyvyttömyyden, vanhuuden, kuoleman (eläkkeet) eikä ammattitaudin perusteella suoritettuihin etuuksiin, jotka kahden tai useamman jäsenvaltion laitokset ovat myöntäneet 41 artiklan, 43 artiklan 2 ja 3 kohdan, 46, 50 ja 51 artiklan tai 60 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

2. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia jäsenvaltion lainsäädännön säännöksiä voidaan soveltaa muiden sosiaaliturvaetuuksien ollessa päällekkäisiä tai muun tulon vuoksi, vaikka tällaiset etuudet saavutettiin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai tällainen tulo ansaittiin toisen jäsenvaltion alueella.

3. Jäsenvaltion säännöksiä etuuden vähentämiseksi, keskeyttämiseksi tai peruuttamiseksi tapauksessa, jonka työkyvyttömyysetuuksia tai ennenaikaisia vanhuusetuuksia saava henkilö harjoittaa ammatillista toimintaa, voidaan soveltaa tällaisen henkilön vahingoksi, vaikka hän harjoittaa toimintaansa toisen jäsenvaltion alueella.

4. Alankomaiden lainsäädännön mukaan maksettavaa työkyvyttömyyseläkettä voidaan sellaisessa tapauksessa, jossa alankomaalainen laitos on velvollinen 57 artiklan 5 kohdan tai 60 artiklan 2 kohdan b alakohdan säännösten mukaan osallistumaan myös toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti myönnettyjen ammattitaudin korvausten kustannusten korvaamiseen, vähentää sellaisen toisen jäsenvaltion laitoksen maksamalla määrällä, joka on vastuussa ammattitaudin korvauksen myöntämisestä.

II OSASTO SOVELLETTAVA LAINSÄÄDÄNTÖ

13 artikla (9) Yleiset säännöt

1. Jollei 14 artiklan c alakohdasta muuta johdu, henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Tämä lainsäädäntö määrätään tämän osaston säännösten mukaisesti.

2. Jollei 14-17 artiklasta muuta johdu:

a) jäsenvaltion alueella työskentelevä henkilö on tämän valtion lainsäädännön alainen, vaikka hän asuu toisen jäsenvaltion alueella ja vaikka hänen työnantajanaan toimivan yrityksen tai yksityisen henkilön kotipaikka on toisen jäsenvaltion alueella;

b) jäsenvaltion alueella itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva henkilö on tämän jäsenvaltion lainsäädännön alainen, vaikka hän asuu toisen jäsenvaltion alueella;

c) jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevä henkilö on tämän valtion lainsäädännön alainen;

d) virkamiehet ja sellaisina pidettävät henkilöt ovat sen jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, johon heidän työnantajanaan toimiva hallinto kuuluu;

e) jäsenvaltion asevoimien palvelukseen tai siviilipalvelukseen kutsuttu tai uudelleen kutsuttu henkilö on tämän valtion lainsäädännön alainen. Jos tämän lainsäädännön mukaan oikeus riippuu vakuutuskausien täyttymisestä ennen tällaiseen ase- tai siviilipalvelukseen astumista tai siitä vapautumisen jälkeen, minkä tahansa muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet otetaan huomioon tarpeellisessa määrin, samalla tavoin, kuin jos ne olisivat ensiksi mainitun valtion lainsäädännön mukaan täyttyneitä vakuutuskausia. Asevoimien palvelukseen tai siviilipalvelukseen kutsuttu tai uudelleen kutsuttu palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja säilyttää palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan aseman;

f) henkilö, johon jäsenvaltion lainsäädäntöä lakataan soveltamasta ilman, että toisen jäsenvaltion lainsäädäntö tulee sovellettavaksi häneen jonkin tämän kohdan edellä olevassa alakohdassa säädetyn säännön mukaisesti taikka jonkin artikloissa 14-17 säädetyn poikkeuksen tai erityissäännöksen perusteella, kuuluu sen jäsenvaltion lainsäädännön piiriin, jonka alueella hän asuu, yksinomaan tämän lainsäädännön määräysten mukaisesti.

14 artikla Palkatussa työssä olevia muita henkilöitä kuin merimiehiä koskevat erityissäännöt

Edellä 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa olevaa sääntöä sovelletaan ottaen huomioon seuraavat poikkeukset ja olot:

1) a) Jäsenvaltion alueella toimivan yrityksen palveluksessa tavallisesti työskentelevään henkilöön, jonka tämä yritys lähettää toisen jäsenvaltion alueelle suorittamaan siellä työtä tämän yrityksen palveluksessa, sovelletaan edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntöä edellyttäen, että tämän työskentelyn arvioitu kesto ei ole enempää kuin 12 kuukautta ja että häntä ei lähetetä korvaamaan toista työntekijää, jonka komennus on päättynyt.

b) Jos tehtävän työn kesto ennalta arvaamattomista syistä on alun perin arvioitua pidempi ja on pidempi kuin 12 kuukautta, ensiksi mainitun valtion lainsäädäntöä sovelletaan edelleen työn päättymiseen saakka edellyttäen, että sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jonka alueelle kysymyksessä oleva henkilö on lähetetty, tai tämän viranomaisen nimeämä toimielin, antaa siihen suostumuksensa; tällaista suostumusta on pyydettävä ennen alkuperäisen 12 kuukauden kauden päättymistä. Tällaista suostumusta ei kuitenkaan voida antaa kaudeksi, joka on pidempi kuin 12 kuukautta.

2) Kahden tai useamman jäsenvaltion alueella tavallisesti työskentelevään henkilöön sovelletaan seuraavalla tavalla määrättyä lainsäädäntöä:

a) Matkustavan tai lentävän henkilökunnan jäsen yrityksessä, joka toisen lukuun tai omaan lukuunsa harjoittaa kansainvälistä liikennettä kuljettaen matkustajia tai tavaraa rautateitse, maanteitse, lentoteitse tai sisävesitse ja jolla on kotipaikka jäsenvaltion alueella, on viimeksi mainitun valtion lainsäädännön alainen seuraavin rajoituksin:

i) jos kysymyksessä olevalla yrityksellä on sivutoimipaikka tai pysyvä edustusto muun jäsenvaltion alueella kuin sen, missä sillä on kotipaikka, tällaisen sivutoimipaikan tai pysyvän edustuston palveluksessa oleva henkilö on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella tällainen sivutoimipaikka tai pysyvä edustusto sijaitsee; tai

ii) jos henkilö pääasiallisesti työskentelee sen jäsenvaltion alueella, jossa hän asuu, hän on tämän valtion lainsäädännön alainen, vaikka yrityksen, jonka palveluksessa hän on, kotipaikka ei ole tällä alueella eikä sillä ole siellä sivutoimipaikkaa eikä pysyvää edustustoa;

b) Muu kuin a alakohdassa tarkoitettu henkilö on

i) sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän asuu, jos hän harjoittaa toimintaansa osittain tällä alueella tai jos hän työskentelee useille yrityksille tai useille työnantajille, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioiden alueella; tai

ii) sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hänet työllistävän yrityksen tai henkilön kotipaikka sijaitsee, jos hän ei asu minkään sellaisen jäsenvaltion alueella, joissa hän harjoittaa toimintaansa.

3) Henkilöön, joka työskentelee jäsenvaltion alueella sellaisessa yrityksessä, jonka kotipaikka on toisen jäsenvaltion alueella ja joka toimii näiden valtioiden yhteisen rajan kummallakin puolella, sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alueella yrityksen kotipaikka on.

14 a artikla Muita itsenäisiä ammatinharjoittajia kuin merenkulkijoita koskevat erityissäännöt

Edellä 13 artiklan 2 kohdan b alakohtaa sovelletaan ottaen huomioon seuraavat poikkeukset ja olot:

1) a) Jäsenvaltion alueella tavallisesti toimivaan itsenäiseen ammatinharjoittajaan, joka suorittaa työnsä toisen jäsenvaltion alueella, sovelletaan edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntöä edellyttäen, että työn arvioitu kesto ei ole enempää kuin 12 kuukautta.

b) Jos tehtävän työn kesto ennatta arvaamattomista syistä on alunperin arvioitua pidempi ja pidempi kuin 12 kuukautta, ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntöä sovelletaan edelleen tällaisen työn päättymisen saakka edellyttäen, että sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jonka alueelle se, jonka etua asia koskee, on tullut kysymyksessä olevaa työtä tekemään, tai tämän viranomaisen nimeämä toimielin, antaa siihen suostumuksensa; tällaista suostumusta on pyydettävä ennen alkuperäisen 12 kuukauden kauden päättymistä. Tällaista suostumusta ei kuitenkaan voida antaa kaudeksi, joka on pidempi kuin 12 kuukautta.

2) Tavallisesti kahden tai useamman jäsenvaltion alueella toimiva itsenäinen ammatinharjoittaja on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän asuu, jos hän harjoittaa osaa toiminnastaan tämän jäsenvaltion alueella. Jos hän ei harjoita toimintaansa lainkaan sen jäsenvaltion alueella, jossa hän asuu, hän on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän harjoittaa pääosaa toiminnastaan. Perusteet pääasiallisen toiminnan määrittämiseksi säädetään 98 artiklassa tarkoitetussa asetuksessa.

3) Henkilö, joka toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana yrityksessä, jonka kotipaikka on jäsenvaltion alueella ja joka toimii kummallakin puolella kahden jäsenvaltion välistä rajaa, on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella yrityksellä on kotipaikka.

4) Jos sen lainsäädännön mukaan, jonka alainen henkilön pitäisi 2 tai 3 kohdan mukaisesti olla, tällaisella henkilöllä ei ole mahdollisuutta edes vapaaehtoisella perusteella liittyä eläkejärjestelmään, se, jonka etua asia koskee, on sellaisen toisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jota sovellettaisiin häneen riippumatta näistä nimenomaisista säännöksistä tai määräyksistä, tai jos tällä tavalla häneen sovellettaisiin kahta tai useampaa lainsäädäntöä, sen lainsäädännön alainen, joka määräytyy kyseisten jäsenvaltioiden tai niiden toimivaltaisten viranomaisten yhteisellä sopimuksella.

14 b artikla Merenkulkijoihin sovellettavat erityisäännöt

Edellä 13 artiklan 2 kohdan c alakohdassa olevaa sääntöä sovelletaan ottaen huomioon seuraavat poikkeukset ja seikat:

1) Jäsenvaltion alueella toimivassa yrityksessä tai jäsenvaltion lippua käyttävällä aluksella tavallisesti työskentelevä henkilö, jonka tämä yritys on lähettänyt toisen valtion lippua käyttävälle alukselle suorittamaan siellä työtä tälle yritykselle, on 14 artiklan 1 kohdassa säädetyin edellytyksin edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen.

2) Henkilö, joka tavallisesti toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana joko jäsenvaltion alueella tai jäsenvaltion lippua käyttävällä aluksella ja joka harjoittaa toimintaa omaan lukuunsa toisen jäsenvaltion lippua käyttävällä aluksella, on 14 a artiklan 1 kohdassa säädetyin edellytyksin edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen.

3) Henkilö, joka ei normaalisti työskentele merellä ja joka työskentelee jäsenvaltion aluevesillä tai satamassa toisen jäsenvaltion lippua näillä aluevesillä tai tässä satamassa käyttävällä aluksella, mutta ei ole tämän aluksen miehistön jäsen, on ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen.

4) Jäsenvaltion lippua käyttävällä aluksella työskentelevä henkilö, jonka työstä maksaa korvauksen yritys tai henkilö, jonka kotipaikka on toisen jäsenvaltion alueella, on viimeksi mainitun valtion lainsäädännön alainen, jos hän asuu tämän valtion alueella; korvauksen maksava yritys tai henkilö katsotaan työnantajaksi mainittua lainsäädäntöä sovellettaessa.

14 c artikla (5) Samanaikaisesti yhden jäsenvaltion alueella palkatussa työssä olevia ja toisen jäsenvaltion alueella itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia henkilöltä koskevat erityissäännökset

Henkilö, joka samanaikaisesti on palkatussa työssä jäsenvaltion alueella ja toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana toisen jäsenvaltion alueella, on:

a) jollei b alakohdasta muuta johdu, sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän toimii palkatussa työssä tai jos hän harjoittaa tällaista toimintaa kahden tai useamman jäsenvaltion alueella, 14 artiklan 2 tai 3 kohdan säännösten mukaisesti määräytyvän lainsäädännön alainen;

b) liitteessä VII mainituissa tapauksissa:

- sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän toimii palkatussa työssä, jolloin tämä lainsäädäntö määräytyy 14 artiklan 2 tai 3 kohdan säännösten mukaisesti, jos hän harjoittaa tällaista toimintaa kahden tai useamman jäsenvaltion alueella, ja

- sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana, jolloin tämä lainsäädäntö määräytyy 14 a artiklan 2, 3 tai 4 kohdan mukaisesti, jos hän harjoittaa tällaista toimintaa kahden tai useamman jäsenvaltion alueella.

14 d artikla (5) Erinäisiä säännöksiä

1. Edellä 14 artiklan 2 ja 3 kohdassa, 14 a artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa ja 14 c artiklan a alakohdassa tarkoitettua henkilöä kohdellaan sen lainsäädännön soveltamisen osalta, joka määräytyy näiden säännösten mukaisesti, niin kuin hän harjoittaisi kaikkea ammatillista toimintaansa kyseisen jäsenvaltion alueella.

2. Edellä 14 c artiklan b alakohdassa tarkoitettua henkilöä kohdellaan määritettäessä itsenäiseltä ammatinharjoittajalta perittävien maksujen määrää sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella hän toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana, niin kuin hän toimisi palkatussa työssään kyseisen jäsenvaltion alueella.

3. Sen jäsenvaltion säännöksiä, jonka mukaan ammatillista toimintaa harjoittava eläkkeen saaja ei ole pakollisesti vakuutettu tällaisen toiminnan osalta, sovelletaan myös eläkkeen saajaan, jonka oikeus eläkkeeseen on saavutettu toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jollei se, jonka etua asia koskee, nimenomaisesti pyydä saada kuulua järjestelmään tekemällä hakemuksen ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle ja 98 artiklassa tarkoitetun asetuksen liitteessä 10 mainitulle laitokselle.

15 artikla Vapasehtoista tai valinnaista jatkuvaa vakuutusta koskevat säännöt

1. Edellä 13-14 d artiklaa ei sovelleta vapaaehtoiseen vakuutukseen tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutukseen, jollei jonkin 4 artiklassa tarkoitetun alan osalta jossakin jäsenvaltiossa ole ainoastaan vapaaehtoinen vakuutusjärjestelmä.

2. Jos kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön soveltamisesta seuraa vakuutuksen päällekkäisyys:

- pakollisen vakuutusjärjestelmän ja yhden tai useamman vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutusjärjestelmän välillä se, jonka etua asia koskee, kuuluu yksinomaan pakolliseen vakuutusjärjestelmään, tai

- kahden tai useamman vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutusjärjestelmän välillä se, jonka etua asia koskee, voi liittyä vain vapaaehtoiseen tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutusjärjestelmään, jonka hän on valinnut.

3. Kuitenkin, kun kysymys on työkyvyttömyydestä, vanhuudesta ja kuolemantapauksesta (eläkkeet), se, jonka etua asia koskee, voi liittyä jäsenvaltion vapaaehtoisen tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutusjärjestelmään, vaikka häneen sovelletaan pakollisesti toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä niiltä osin kuin ensiksi mainittu jäsenvaltion nimenomaisesti tai epäsuorasti hyväksyy tällaisen päällekkäisyyden.

16 artikla Diplomaattisten tai konsuliedustustojen palveluksessa olevia henkilöitä ja Euroopan yhteisöjen avustavaa henkilökuntaa koskevat erityissäännöt

1. Edellä 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan säännöksiä sovelletaan henkilöihin, jotka työskentelevät diplomaattisissa tai konsuliedustustoissa ja tällaisen edustuston virkamiesten henkilökohtaisina palvelijoina.

2. Kuitenkin sellaiset 1 kohdassa tarkoitetut työntekijät, jotka ovat valtuuttavan tai lähettävän jäsenvaltion kansalaisia, voivat valita, sovelletaanko heihin tämän valtion lainsäädäntöä. Tällainen valintaoikeus voidaan uudistaa jokaisen kalenterivuoden päättyessä, eikä sillä ole takautuvaa vaikutusta.

3. Euroopan yhteisöjen avustava henkilökunta voi valita, sovelletaanko heihin sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alueella he työskentelevät, sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jota heihin viimeksi sovellettiin, tai sen valtion lainsäädäntöä, jonka kansalaisia he ovat, kun kysymys on muista kuin sellaisiin perheavustuksiin liittyvistä säännöksistä, joiden myöntäminen määräytyy tällaiseen henkilökuntaan sovellettavien työskentelyehtojen mukaisesti. Tämä valintaoikeus, jota voidaan käyttää vain kerran, tulee voimaan työsuhteen alkamispäivästä.

17 artikla (9) Poikkeukset 13-16 artiklaan

Kaksi tai useampi jäsenvaltio, näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset tai näiden viranomaisten nimeämät toimielimet voivat yhteisellä sopimuksella määrätä poikkeuksista 13-16 artiklan määräyksiin tiettyjen henkilöryhmien tai tiettyjen henkilöiden eduksi.

17 a artikla (9) Kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan eläkettä saavia henkilöltä koskevat erityissäännökset

Henkilö, joka saa eläkettä yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai eläkkeitä kahden tai useamman jäsenvaltion alueella, voi pyynnöstään tulla suljetuksi viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön piiristä edellyttäen, että hän ei kuulu tämän lainsäädännön piiriin ammatillisen toiminnan vuoksi.

III OSASTO ERI ETUUSRYHMIÄ KOSKEVIA ERITYISSÄÄNNÖKSIÄ

1 LUKU SAIRAUS JA ÄITIYS

1 jakso Yhteisiä säännöksiä

18 artikla Vakuutus-, työskentely- tai asumiskausien yhteenlaskeminen

1. Sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännön mukaan etuuksia koskevan oikeuden saavuttamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi edellytetään vakuutus-, työskentely- tai asumiskausien täyttymistä, ottaa tarpeellisessa määrin huomioon vakuutus-, työskentely- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ikään kuin nämä kaudet olisivat täyttyneet sen soveltaman lainsäädännön mukaan.

2. Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan kausityöntekijöihin myös sellaisten ennen vakuutuksen katkeamista olevien kausien osalta, jotka ylittävät toimivaltaisen valtion lainsäädännön salliman kauden, edellyttäen kuitenkin, että se, jonka etua asia koskee, ei ole lakannut olemasta vakuutettu yli neljän kuukauden ajaksi.

2 jakso Palkatut työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat sekä heidän perheenjäsenensä

19 artikla Asuminen muusaa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa - Yleisiä sääntöjä

1. Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka asuu muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella ja joka täyttää toimivaltaisen valtion lainsäädännössä asetetut edellytykset etuuksien saamiseksi ottaen tarpeen mukaan huomioon 18 artiklan säännökset, saa asuinvaltiossaan:

a) toimivaltaisen laitoksen puolesta luontoisetuudet asuinpaikan laitoksesta tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti ikään kuin hänet olisi vakuutettu siinä; ja

b) rahaetuudet toimivaltaisesta laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja asuinpaikan laitoksen välisellä sopimuksella tällaiset etuudet voidaan maksaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun puolesta, toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti perheenjäseniin, jotka asuvat muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, sikäli kuin heillä ei ole oikeutta tällaisiin etuuksiin sen valtion lainsäädännön mukaan, jonka alueella he asuvat.

Jos perheenjäsenet asuvat sellaisen jäsenvaltion alueella, jonka lainsäädännön mukaan oikeus saada luontoisetuuksia ei edellytä vakuutusta tai työskentelyä, heidän saamiaan luontoisetuuksia pidetään sen laitoksen puolesta suoritettuina, jossa palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on vakuutettu, paitsi jos puoliso tai lapsista huolehtiva henkilö harjoittaa ammattia mainitun jäsenvaltion alueella.

20 artikla Rajatyöntekijät ja heidän perheenjäsenensä - Erityissääntöjä

Rajatyöntekijä voi myös saada etuuksia toimivaltaisen valtion alueella. Tällaiset etuudet antaa toimivaltainen laitos tämän valtion lainsäädännön mukaisesti, niin kuin se, jonka etua asia koskee, asuisi tässä valtiossa. Hänen perheenjäsenensä voivat saada etuuksia samoin edellytyksin; kuitenkin tällaisten etuuksien saaminen, kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta, edellyttää kyseisten valtioiden tai näiden valtioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä sopimusta tai, jollei sellaista ole, toimivaltaisen laitoksen etukäteen antamaa valtuutusta.

21 artikla Toimivaltaisessa valtiossa oleskelu tai asuinpalkan muuttaminen sinne

1. Edellä 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka oleskelee toimivaltaisen valtion alueelle, saa etuudet tämän valtion lainsäädännön mukaisesti ikään kuin hän asuisi siellä, vaikka hän on jo saanut etuuksia samasta sairaus- tai äitiystapauksesta ennen oleskeluaan.

2. Edellä 1 kohta sovelletaan vastaavasti 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin perheenjäseniin.

Kuitenkin jos viimeksi mainitut henkilöt asuvat muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jonka alueella palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja asuu, luontoisetuudet antaa oleskelupaikan laitos niiden, joiden etua asia koskee, asuinpaikan laitoksen puolesta.

3. Edellä 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta rajatyöntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä.

4. Palkattu työntekijä ja itsenäinen ammatinharjoittaja sekä hänen 19 artiklassa tarkoitetut perheenjäsenensä, jotka muuttavat toimivaltaisen valtion alueelle asumaan, saavat etuudet tämän valtion lainsäädännön mukaan, vaikka he ovat jo saaneet etuuksia samasta sairaus- tai äitiystapauksesta ennen asuinpaikan muuttamista.

22 artikla Oleskelu toimivaltaisen valtion ulkopuolella - Paluu tai asuinpaikan muuttaminen toiseen jäsenvaltioon sairauden tai äitiyteen aikana - Tarve mennä toiseen jäsenvaltioon tarkoituksena saada asianmukaista hoitoa

1. Palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, joka täyttää toimivaltaisen valtion lainsäädännössä asetetut edellytykset oikeuden saamiseksi etuuksiin, ottaen tarpeen mukaan huomioon 18 artiklan säännökset; ja:

a) jonka tila tekee välttämättömäksi välittömät etuudet toisen jäsenvaltion alueella oleskelun aikana;

b) joka, sen jälkeen kun hän on saanut oikeuden toimivaltaiselta laitokselta veloitettaviin etuuksiin, on saanut tältä laitokselta luvan palata sen jäsenvaltion alueelle, jossa hän asuu, tai muuttaa asuinpaikkansa toisen jäsenvaltion alueelle; taikka

c) jolle toimivaltainen laitos on antanut luvan mennä toisen jäsenvaltion alueelle saamaan siellä hänen tilansa kannalta aiheellista hoitoa,

on oikeus:

i) toimivaltaisen laitoksen puolesta annettaviin luontoisetuuksiin oleskelu- tai asuinpaikan laitoksesta, sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, ikään kuin hänet olisi vakuutettu siinä; sen kauden pituus, jonka aikana etuuksia annetaan, määrätään kuitenkin toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti;

ii) rahaetuuksiin toimivaltaisesta laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja oleskelu- tai asuinpaikan laitoksen välisellä sopimuksella tällaiset etuudet voidaan antaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdan b alakohdan mukaisesti vaadittu lupa voidaan evätä vain, jos osoitetaan, että sen, jonka alueella se, jonka etua asia koskee, liikkuminen olisi hänen terveydentilansa tai sairaanhoidon saamisen kannalta vahingollista.

Edellä 1 kohdan c alakohdan mukaisesti vaadittua lupaa ei voida evätä, jos kysymyksessä oleva hoito kuuluu sen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjen etuuksien joukkoon, jonka etua asia koskee, asuu, ja jos hänelle ei ole voitu antaa tällaista hoitoa siinä ajassa kuin on tavallisesti välttämätöntä kyseisen hoidon saamiseksi jäsenvaltiossa, jossa hän asuu, ottaen huomioon hänen senhetkinen terveydentilansa ja todennäköinen taudinkulku.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan perheenjäseniin.

Kuitenkin, kun 1 kohdan a ja c alakohdan i alakohtaa sovelletaan 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin perheenjäseniin, jotka asuvat muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jonka alueella palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja asuu:

a) luontoisetuudet annetaan sen jäsenvaltion laitoksen puolesta, jossa perhe asuu, oleskelupaikan, laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, niin kuin työntekijä tai yrittäjä olisi vakuutettu siinä. Kausi, jolta etuuksia annetaan, määrätään kuitenkin sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella perheenjäsenet asuvat; ja

b) edellä 1 kohdan c alakohdassa vaadittu lupa annetaan sen jäsenvaltion laitoksesta, jonka alueella perheenjäsenet asuvat.

4. Se, että 1 kohdan säännöksiä sovelletaan palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan, ei vaikuta hänen perheenjäsentensä oikeuteen saada etuuksia.

22 a artikla (14) Erityisiin henkilöryhmiin sovellettavat erityiset säännöt

Tämän asetuksen 2 artiklan rajoittamatta 22 artiklan 1 kohdan a ja c alakohtaa sovelletaan henkilöihin, jotka ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia ja vakuutettuja jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, ja heidän kanssaan asuviin perheenjäseniin.

22 b artikla (13) (15) Toimintaa harjoitetaan muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa - Oleskelu valtiossa, jossa toimintaa harjoitetaan

Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, jota 13 artiklan 2 kohdan d alakohdan, 14 artiklan, 14 a artiklan, 14 b artiklan, 14 c artiklan a kohdan tai 17 artiklan säännökset koskevat, sekä hänen mukanaan seuraavat perheenjäsenet saavat etuuksia 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännösten mukaisesti kaikissa tilanteissa, joissa he tarvitsevat etuuksia oleskellessaan sen jäsenvaltion alueella, jossa työntekijä tai ammatinharjoittaja harjoittaa ammattiaan tai jonka lipun alla purjehtivalla laivalla työntekijä tai ammatinharjoittaja harjoittaa ammattiaan.

23 artikla (A) Rahaetuuksien laskeminen

1. Toimivaltainen laitos jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että rahaetuuksien laskemisen on perustuttava keskimääräisiin ansioihin, määrää tällaiset keskimääräiset ansiot yksinomaisesti sellaisten ansioiden perusteella, jotka on vahvistettu maksetuiksi asianomaisen lainsäädännön mukaan täytettyjen kausien aikana.

2. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että rahaetuuksien laskemisen on perustuttava vakioansioihin, on otettava huomioon yksinomaan vakioansiot tai tarpeen mukaan vakioansioiden keskimäärä niiltä kausilta, jotka on täytetty sanotun lainsäädännön mukaan.

3. Sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännön mukaan rahaetuuksien määrä vaihtelee perheenjäsenten lukumäärän mukaan, ottaa myös huomioon asianomaisen henkilön perheenjäsenet, jotka asuvat toisen jäsenvaltion alueella, niin kuin he asuisivat toimivaltaisen valtion alueella.

24 artikla Merkittävät luontoisetuudet

1. Jos jäsenvaltion laitos on tunnustanut palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan tai heidän perheenjäsentensä oikeuden proteeseihin, merkittäviin apuvälineisiin tai muihin merkittäviin luontoisetuuksiin ennen kuin hänet vakuutetaan toisen jäsenvaltion laitoksessa, asianomainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja saa tällaiset etuudet ensiksi mainitun laitoksen kustannuksella, vaikka ne myönnetään sen jälkeen, kun hänet vakuutetaan toisessa laitoksessa.

2. Hallintotoimikunta laatii luettelon etuuksista, joihin 1 kohdan säännöksiä sovelletaan.

3 jakso Työttömät ja heidän perheenjäsenensä

25 artikla

1. Työtön, joka aikaisemmin oli palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja ja johon 69 artiklan 1 kohdan tai 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan toisen virkkeen säännöksiä sovelletaan ja joka täyttää toimivaltaisen valtion lainsäädännössä asetetut edellytykset oikeuden saamiseksi luontois- ja rahaetuuksiin, ottaen tarvittaessa huomioon 18 artiklan säännökset, saa 69 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn ajan:

a) luontoisetuuksia, jotka toimivaltaisen laitoksen puolesta antaa laitos siinä jäsenvaltiossa, jossa hän etsii työtä, sen lainsäädännön mukaisesti, jota viimeksi mainittu laitos soveltaa, niin kuin hänet olisi vakuutettu siinä; ja

b) rahaetuuksia, jotka toimivaltainen laitos myöntää siihen sovelletun lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja sen jäsenvaltion laitoksen, jossa työtön hakee työtä, välisellä sopimuksella etuudet voidaan antaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun laitoksen puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti. Työttömyysetuuksia 69 artiklan 1 kohdan mukaisesti ei myönnetä ajalta, jolta suoritetaan rahaetuuksia.

2. Kokonaan työtön, joka aikaisemmin oli työssä ja johon 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan tai 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan ensimmäisen virkkeen säännöksiä sovelletaan, saa luontois- ja raha-etuudet sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella hän asuu, niin kuin hän olisi ollut tämän lainsäädännön alainen hänen viimeisen työskentelynsä aikana ottaen tarvittaessa huomioon 18 artiklan säännökset; tällaisten etuuksien kustannuksista vastaa asuinvaltion laitos.

3. Jos työtön täyttää sen jäsenvaltion lainsäädännössä asetetut edellytykset, joka on vastuussa työttömyysetuuksien kustannuksista, sairaus- ja äitiysetuuksia koskevan oikeuden osalta ottaen tarvittaessa huomioon 18 artiklan säännökset, hänen perheenjäsenensä saavat nämä etuudet riippumatta siitä, minkä jäsenvaltion alueella he asuvat tai oleskelevat. Tällaiset etuudet myönnetään:

i) kun kysymys on luontoisetuuksista, asuin- tai oleskelupaikkakunnan laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen puolesta, joka on vastuussa työttömyysetuuksien kustannuksista; tai

ii) kun kysymys on rahaetuuksista, sen jäsenvaltion toimivaltaiselta laitokselta, joka on vastuussa työttömyysetuuksien kustannuksista, sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti.

4. Ylivoimaisen esteen sattuessa toimivaltainen laitos voi pidentää 1 kohdassa vahvistettua määräaikaa tämän laitoksen soveltamassa lainsäädännössä vahvistetuin rajoituksin, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen jäsenvaltion lainsäädännön soveltamista, jossa sallitaan sairausetuuksien suorittaminen pidemmältä kaudelta.

25 a artikla (14) Kokonaan työttöminä olevien henkilöiden vastuulla olevat maksut

Luontois- ja rahaetuuksia 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille työttömille myöntävä laitos, joka on jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön mukaisesti määrätään työttömien vastuulla olevien maksujen vähentämisestä sairaus- ja äitiysetuuksien kattamiseksi, saa suorittaa niiden vähentämisen sen lainsäädännön määräysten mukaisesti.

4 jakso Eläkkeenhakijat ja heidän perheenjäsenensä

26 artikla Oikeus luontoisetuuksiin tapauksissa, joissa oikeus viimeksi toimivaltaisena olleesta laitoksesta saataviin etuuksiin lakkaa

1. Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, hänen perheenjäsenensä tai hänen jälkeenjääneensä, jonka oikeus luontoisetuuksiin viimeksi toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan lakkaa eläkehakemuksen käsittelyn aikana, saa siitä huolimatta tällaiset etuudet seuraavin edellytyksin: luontoisetuudet annetaan sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella ne, joiden etua asia koskee, asuvat, edellyttäen, että heillä on oikeus tällaisiin etuuksiin tämän lainsäädännön mukaan, jos he asuisivat tuon valtion alueella, ottaen tarvittaessa huomioon 18 artiklan säännökset.

2. Eläkkeenhakijan, jolla on oikeus luontoisetuuksiin sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, joka velvoittaa asianomaisen henkilön maksamaan sairausvakuutusmaksuja eläkehakemuksen käsittelyn aikana, oikeus luontoisetuuksiin lakkaa sitä kuukautta seuraavan toisen kuukauden päättyessä, jolta hän ei ole maksanut maksuja.

3. Edellä 1 kohdan säännösten mukaisesti annetut luontoisetuudet kustantaa se laitos, joka on kerännyt maksut 2 kohdan säännösten mukaisesti; jos 2 kohdan säännösten mukaan mitään maksuja ei tarvitse maksaa, laitos, joka on vastuussa luontoisetuuksien kustannuksista eläkkeen myöntämisen jälkeen 28 artiklan säännösten mukaisesti, palauttaa myönnettyjen etuuksien määrän asuinpaikan laitokselle.

5 jakso Eläkeläiset ja heidän perheenjäsenensä

27 artikla Usean valtion lainsäädännön mukaan maksettavat eläkkeet, jos oikeus etuuksiin on asuinmaassa

Eläkeläinen, jolla on oikeus eläkkeisiin kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, joista yhden jäsenvaltion alueella hän asuu, ja jolla on oikeus etuuksiin viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ottaen tarvittaessa huomioon 18 artiklan säännökset ja liitteen VI määräykset, saa yhdessä perheenjäsentensä kanssa tällaiset etuudet asuinpaikan laitoksesta ja tämän laitoksen kustannuksella, niin kuin se, jonka etua asia koskee, olisi eläkeläinen, jonka eläke maksettaisiin yksinomaan viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

28 artikla Yhden tai useamman valtion lainsäädännön mukaan maksettavat eläkkeet tapauksissa, joissa ei ole oikeutta etuuksiin asuinmaassa

1. Eläkeläinen, jolla on oikeus eläkkeeseen yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai eläkkeisiin kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ja jolla ei ole oikeuta etuuksiin sen jäsenvaltion lain säädännön mukaan, jonka alueella hän asuu, saa siitä huolimatta sellaiset etuudet itselleen ja perheenjäsenilleen sikäli kuin hänellä olisi, ottaen tarvittaessa huomioon 18 artiklan säännökset ja liitteen VI määräykset, ollut oikeus niihin sen jäsenvaltion tai ainakin yhden eläkkeiden suhteen toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jos hän asui sellaisen valtion alueella. Etuudet annetaan seuraavien edellytysten mukaan:

a) luontoisetuudet annetaan 2 kohdassa tarkoitetun laitoksen puolesta asuinvaltion laitoksesta, niin kuin kysymyksessä oleva henkilö olisi eläkeläinen sen valtion lainsäädännön mukaan, jonka alueella hän asuu, ja hänellä olisi oikeus sellaisiin etuuksiin;

b) rahaetuudet annetaan tarvittaessa 2 kohdan sääntöjen mukaisesti määrätystä toimivaltaisesta laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja asuinpaikan laitoksen välisellä sopimuksella tällaiset etuudet voidaan antaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa luontoisetuuksien kustannuksista vastaa laitos, joka määrätään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) jos eläkeläisellä on oikeus mainittuihin etuuksiin yhden ainoan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, kustannuksista vastaa tämän valtion toimivaltainen laitos, tai

b) jos eläkeläisellä on oikeus mainittuihin etuuksiin kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, niitä koskevat kustannukset kuuluvat sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen vastattavaksi, jonka lainsäädännön alainen eläkeläinen on ollut pisimmän ajan; jos tämän säännön soveltaminen johtaa siihen, että useampi laitos olisi vastuussa etuuksien kustannuksista, kustannuksista vastaa se laitos, joka soveltaa sitä lainsäädäntöä, jonka alainen eläkeläinen on viimeksi ollut.

28 a artikla Yhden tai useamman muun jäsenvaltion kuin asuinvaltion lainsäädännön mukaan maksettavat eläkkeet, kuin oikeus etuuksiin on viimeksi mainitussa maassa

Niissä tapauksissa, joissa eläkkeensaaja, jolla on oikeus eläkkeeseen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai eläkkeisiin kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, asuu sellaisen jäsenvaltion alueella, jonka lainsäädännön mukaan oikeus saada luontoisetuuksia ei edellytä vakuuttamista tai työskentelyä, eikä oikeutta eläkkeeseen ole, hänelle tai hänen perheenjäsenilleen annettujen luontoisetuuksien kustannuksista vastaa yhden sellaisen jäsenvaltion laitos, joka on toimivaltainen eläkkeiden osalta ja joka määrätään 28 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, siihen määrään asti, johon eläkeläisellä ja hänen perheenjäsenillään olisi ollut oikeus tällaisiin etuuksiin sanotun laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan, jos he asuisivat sen jäsenvaltion alueella, jossa tämä laitos sijaitsee.

29 artikla Perheenjäsenten asuminen muussa kuin siinä valtiossa, jossa eläkeläinen asuu - Asuinpaikan muuttaminen valtioon, jossa eläkeläinen asuu

1. Jos sellaisen eläkeläisen perheenjäsenet, jolla on oikeus eläkkeeseen yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai eläkkeisiin kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, asuvat muun kuin sen jäsenvaltion alueella, jossa eläkeläinen asuu, he saavat, jos eläkeläisellä on oikeus etuuksiin yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, etuudet niin kuin eläkeläinen asuisi samalla alueella kuin he. Etuudet annetaan seuraavin edellytyksin:

a) luontoisetuudet antaa perheenjäsenten asuinpaikan laitos tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti ja kustannuksista vastaa eläkeläisen asuinpaikan laitos;

b) rahaetuudet antaa tarvittaessa toimivaltainen laitos, joka määräytyy 27 artiklan tai 28 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti, sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja perheenjäsenten asuinpaikan laitoksen välisellä sopimuksella tällaiset etuudet voidaan antaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut perheenjäsenet, jotka muuttavat asuinpaikkansa jäsenvaltioon, jossa eläkeläinen asuu, saavat:

a) luontoisetuudet tämän valtion lainsäädännön mukaisesti, vaikka he olisivat jo saaneet etuuksia saman sairaus- tai äitiystapauksen perusteella ennen muuttamistaan;

b) tarvittaessa rahaetuudet toimivaltaisesta laitoksesta, joka määräytyy 27 artiklan tai 28 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti, sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja eläkeläisen asuinpaikan laitoksen välisellä sopimuksella tällaiset etuudet voidaan antaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

30 artikla Merkittävät luontoisetuudet

Edellä 24 artiklan säännöksiä sovelletaan vastaavasti eläkeläisiin.

31 artikla Eläkeläisen tai perheenjäsenten oleskelu muussa kuin siinä valtiossa, jossa he asuvat

Eläkeläinen, jolla on oikeus eläkkeeseen tai eläkkeisiin yhden valtion lainsäädännön mukaan tai eläkkeisiin kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ja jolla on oikeus etuuksiin yhden tällaisen valtion lainsäädännön mukaan, saa yhdessä perheenjäsentensä kanssa oleskellessaan muun kuin sen jäsenvaltion alueella, jossa he asuvat:

a) luontoisetuudet oleskelupaikan laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön määräysten mukaisesti eläkeläisen asuinpaikan laitoksen kustannuksella;

b) tarvittaessa rahaetuudet toimivaltaisesta laitoksesta, joka määräytyy 27 artiklan tai 28 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti, sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja oleskelupaikan laitoksen välisen sopimuksen perusteella nämä etuudet voidaan antaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

32 artikla (15)

.....

33 artikla (7) Eläkeläisten maksamat maksut

1. Jäsenvaltion laitoksella, joka on vastuussa eläkkeen maksamisesta ja joka soveltaa lainsäädäntöä, jonka mukaan eläkkeitä vähennetään sairauden ja äitiyden vuoksi perittävien maksujen osalta, on oikeus tehdä tällaiset vähennykset laskettuina kyseisen lainsäädännön mukaan tällaisesta laitoksesta maksettavasta eläkkeestä siihen määrän saakka, johon etuuksia koskevat kustannukset ovat 27, 28, 28 a, 29, 31 ja 32 artiklan mukaisesti sanotun jäsenvaltion laitoksen vastuulla.

2. Jos 28 a artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa etuuksien saavuttaminen sairauden ja äitiyden osalta edellyttää maksujen tai vastaavien suoritusten maksamista asumisen perusteella sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella kyseinen eläkeläinen asuu, näitä maksuja ei makseta.

34 artikla Yleisiä säännöksiä

1. Edellä 28, 28 a, 28 ja 31 artiklaa sovellettaessa eläkeläinen, joka saa kahta tai useampaa eläkettä yhden ainoan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, katsotaan näiden säännösten mukaisesti eläkeläiseksi, jolla on oikeus saada eläkettä yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

2. Edellä 27-33 artiklaa ei sovelleta eläkeläiseen tai hänen perheenjäseniinsä, joilla on oikeus etuuksiin jäsenvaltion lainsäädännön mukaan sen perusteella, että he harjoittavat ammatillista toimintaa. Tällaisessa tapauksessa se, jonka etua asia koskee, täytäntöönpantaessa tätä lukua, katsotaan palkatuksi työntekijäksi tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi tai sellaisen perheenjäseneksi.

6 jakso Erinäisiä säännöksiä

35 artikla Järjestelmä, jota sovelletaan, kun oleskelu- tai asuinmaassa on useita järjestelmiä - Aikaisempi sairaus - Enimmäisaika, jolta etuuksia myönnetään

1. Jollei 2 kohdasta muuta johdu ja jos oleskelu- tai asuinvaltion lainsäädännössä on useita sairaus- tai äitiysvakuutusjärjestelmiä, 19 artiklan, 21 artiklan 1 kohdan, 22, 25 ja 26 artiklan, 28 artiklan 1 kohdan, 29 artiklan 1 kohdan tai 31 artiklan nojalla sovellettavat säännökset ovat niittä järjestelmiä koskevia säännöksiä, jotka koskevat ruumiillisen työn tekijöitä terästeollisuudessa. Jos kuitenkin mainitussa lainsäädännössä on erityisjärjestelmä kaivoksissa ja vastaavanlaisissa yrityksissä työskenteleville, tällaisen järjestelmän säännöksiä sovelletaan tähän työntekijäryhmään ja heidän perheenjäseniinsä edellyttäen, että oleskelu- tai asuinpaikan laitos, johon hakemus tehdään, on toimivaltainen tällaisen järjestelmän soveltamisessa.

2. Jos oleskelu- tai asuinpaikan lainsäädännössä on yksi tai useampia erityisjärjestelmiä, jotka kattavat kaikki tai useimmat itsenäisten ammatinharjoittajien ammattiryhmät ja jotka myöntävät pienempiä luontoisetuuksia kuin palkatuille työntekijöille myönnettävät, on niihin, joiden etua asia koskee ja heidän perheenjäseniinsä 19 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdassa, 22 artiklan 1 kohdan i alakohdassa ja 3 kohdassa, 28 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 31 artiklan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa sovellettava niitä säännöksiä, jotka kuuluvat 98 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa määrättyyn järjestelmään tai järjestelmiin:

a) jos se, jonka etua asia koskee, on toimivaltaisessa valtiossa vakuutettu itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmässä, joka myös myöntää pienempiä luontoisetuuksia kuin ne, jotka myönnetään palkatuille työntekijöille, tai

b) jos yhtä tai useampaa eläkettä saavalla henkilöllä on toimivaltaisen jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden eläkelainsäädännön mukaan oikeus vain luontoisetuuksiin, jotka annetaan itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmästä, joka myös antaa pienempiä luontoisetuuksia kuin ne, jotka myönnetään palkatuille työntekijöille.

3. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan myönnettävät etuudet riippuvat sairauden alkuperästä, tätä edellytystä ei sovelleta palkattuihin työntekijöihin eikä itsenäisiin ammatinharjoittajiin eikä heidän perheenjäseniinsä, joihin tätä asetusta sovelletaan, riippumatta jäsenvaltiosta, jonka alueella he asuvat.

4. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä on etuuksien myöntämiselle vahvistettu enimmäiskausi, tätä lainsäädäntöä soveltava laitos voi tarvittaessa ottaa huomioon kaudet, joilta etuuksia on jo annettu toisen jäsenvaltion laitoksesta saman sairauden tai äitiyden vuoksi.

7 jakso Korvaukset laitosten kesken

36 artikla (15)

1. Jäsenvaltion laitoksen tämän luvun säännösten nojalla toisen jäsenvaltion laitoksen puolesta antamat luontoisetuudet korvataan täysimääräisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut korvaukset määrätään ja suoritetaan 98 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa säädetyn menettelyn mukaisesti, joko osoittamalla todelliset kustannukset tai kertasuorituksiin pohjautuen.

Viimeksi mainitussa tapauksessa kertasuoritusten on oltava sellaisia, että kustannusten korvaus on niin lähellä todellisia kustannuksia kuin mahdollista.

3. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia muista tavoista kustannusten korvaamiseksi tai voivat luopua kaikesta korvaamisesta niiden toimivaltaan kuuluvien laitosten välillä.

2 LUKU (11) TYÖKYVYTTÖMYYS

1 jakso Palkatut työntekijät tai itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka ovat yksinomaan sellaisen lainsäädännön alaisia, jonka mukaan työkyvyttömyysetuuksien määrä on riippumaton vakuutuskausien kestosta

37 artikla (11) Yleisiä säännöksiä

1. Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka on peräkkäin tai vuorottain ollut kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädennön alainen ja jonka osalta vakuutuskaudet ovat täyttyneet yksinomaan sellaisen lainsäädännön mukaan, jossa työkyvyttömyysetuuksien määrä on riippumaton vakuutuskausien kestosta, saa etuudet 39 artiklan säännösten mukaisesti. Tämä artikla ei vaikuta lasten perusteella eläkkeeseen maksettaviin korotuksiin tai lisiin, jotka myönnetään 8 luvun säännösten mukaisesti.

2. Liitteessä IV olevassa A osassa luetellaan jokaisen jäsenvaltion osalta, jota asia koskee, niiden alueella voimassa oleva, 1 kohdassa tarkoitetun tyyppinen lainsäädäntö.

38 artikla (11) Sen lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien huomioon ottaminen, jonka alainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on etuuksia koskevan oikeuden ansaitsemisesta, säilyttämisestä tai takaisinsaamisesta määrättäessä

1. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään muun kuin 2 tai 3 kohdassa tarkoitettuun erityisjärjestelmään kuuluvaa etuutta koskevan oikeuden saavuttamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi, että vakuutus- tai asumiskaudet täyttyvät, tämän jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen on otettava huomioon tarpeellisessa määrin ne vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan joko yleisessä järjestelmässä tai erityisjärjestelmässä ja joko palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Se ottaa huomioon nämä kaudet ikään kuin ne olisivat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä kausia.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tiettyjen ettuksien myöntämisen edellytyksenä on, että vakuutuskaudet täyttyvät vain ammatissa, joka kuuluu palkattujen työntekijöiden erityisjärjestelmään tai tapauksen mukaan erityisen työn piiriin, muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan täyttyneet kaudet otetaan huomioon näitä etuuksia myönnettäessä vain, jos ne ovat täyttyneet vastaavassa järjestelmässä tai, jollei tällaista ole, samassa ammatissa tai tapauksen mukaan samassa työssä.

Jos, sen jälkeen kun näin täyttyneet kaudet on otettu huomioon se, jonka etua asia koskee, ei täytä näiden etuuksien saamiseksi asetettuja edellytyksiä, nämä kaudet otetaan huomioon myönnettäessä etuuksia yleisestä järjestelmästä tai, jos tällaista ei ole, järjestelmästä, jota sovelletaan ruumiillisen työn tekijään tai toimihenkilöön tapauksen mukaan edellyttäen, että se, jonka etua asia koskee, on ollut vakuutettu jommassakummassa näistä järjestelmistä.

3. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tiettyjen etuuksien myöntäminen riippuu siitä, että vakuutuskaudet ovat täyttyneet vain ammatissa, joka kuuluu itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmään, nuiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneet kaudet otetaan huomioon myönnettäessä tällaisia etuuksia vain, jos ne ovat täyttyneet vastaavassa järjestelmässä tai, jollei tällaista ole, samassa ammatissa. Liitteessä IV olevassa B osassa luetellaan jokaisen jäsenvaltion osalta, jota asia koskee, tässä kohdassa tarkoitetun tyyppiset itsenäisiin ammatinharjoittajiin sovellettavat järjestelmät.

Jos sen jälkeen kun tässä kohdassa tarkoitetut kaudet on otettu huomioon, se, jonka etua asia koskee, ei täytä näiden etuuksien saamiseksi asetettuja edellytyksiä, nämä kaudet otetaan huomioon myönnettäessä etuuksia yleisestä järjestelmästä tai, jollei tällaista ole, järjestelmästä, jota sovelletaan ruumiillisen työn tekijään tai toimihenkilöön tapauksen mukaan edellyttäen, että se, jonka etua asia koskee on ollut vakuutettu jommassakummassa näistä järjestelmistä.

39 artikla (11) (14) Etuuksien myöntäminen

1. Sen jäsenvaltion vakuutuslaitos, jonka lainsäädäntöä sovellettiin silloin, kun työkyvyttömyyteen johtanut kykenemättömyys tehdä työtä ilmaantui, määrää tämän lainsäädännön mukaisesti, täyttääkö kysymyksessä oleva henkilö edellytykset oikeuden saamiseksi etuuksiin, ottaen tarvittaessa huomioon 38 artiklan.

2. Henkilö, joka täyttää 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset, saa etuudet yksinomaan mainitusta vakuutuslaitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti.

3. Henkilö, jolla ei 1 kohdan mukaan ole oikeutta etuuksiin, saa etuudet, joihin hänellä vielä on oikeus toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen tarvittaessa huomioon 38 artikla.

4. Jos 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun lainsäädännön mukaan edellytetään, että etuuksien määrää määrättäessä on otettava huomioon muut perheenjäsenet kuin lapset, toimivaltaisen vakuutuslaitoksen on otettava myös huomioon asianomaisen henkilön perheenjäsenet, jotka asuvat toisen jäsenvaltion alueella, niin kuin he asuisivat toimivaltaisen valtion alueella.

5. Jos 2 tai 3 kohdassa tarkoitetussa lainsäädännössä säädetään etuuksien pienetämisestä, keskeyttämisestä tai peruuttamisesta niiden olessa päällekkäisiä muun tulon tai 46 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erilaisten etuuksien kanssa, 46 a artiklan 3 kohtaa ja 46 c artiklan 5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

6. Kokonaan työtön työntekijä, johon sovelletaan 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii ensimmäisen virkkeen säännöksiä, saa työkyvyttömyysetuudet sen jäsenvaltion toimivaltaisesta litoksesta, jonka alueella hän asuu ja sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, niin kuin hän olisi ollut tämän lainsäädännön alainen viimeisen työskentelynsä aikana, ottaen tarvittaessa huomioon 38 artikla ja/tai 25 artiklan 2 kohta. Asuinmaan laitos vastaa näiden etuuksien maksamisesta.

Jos kyseinen latios soventaa lainsäädäntöä, jossa määrätään työttömien vastuulla olevien maksujen vähentämisestä työkyvyttömyysetuuksien kattamiseksi, sille annetaan lupa suorittaa vähentäminen lainsäädäntönsä määräysten mukaisesti.

Jos tämän vakuutuslaitoksen soveltamassa lainsäädännössä edellytetään etuuksien laskemisen perustumista palkkaan tai pakkioon, vakuutuslaitoksen on otettava huomioon palkat tai palkkiot, jotka on saatu viimeisestä työskentelymaasta ja asuinmaasta soveltamansa lainsäädännön mukaisesti. Jos mitään palkkaa tai palkkiota ei ole saatu asuinmaasta, toimivaltainen vakuutuslaitos vittaa tarpeen mukaan ja sen lainsäädännön säännösten mukaisesti palkkoihin, jotka saatiin viimeisessä työskentelymaassa.

2 jakso Palkatut työntekijät tai itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka ovat joko yksinomaan sellaisen lainsäädännön alaisia, jonka mukaan työkyvyttömyysetuuden määrä riippuu vakuutus- tai asumiskausien kestosta, tai tällaisen ja 1 jaksossa tarkoitetun lainsäädännön alaisia

40 artikla (11) Yleisiä säännöksiä

1. Palkattu työnteikijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka on peräkkäin tai vuorottain ollut kahden tai useamman jäsenvaltion sellaisen lainsäädännön alainen, joista ainakin yksi ei ole 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tyyppiä, saa etuudet 2 luvun säännösten mukaan, joita sovelletaan soveltuvin osin ottaen huomioon 4 kohdan säännökset.

2. Kuitenkin henkilö, joka kärsii sellaisesta työkyvyttömyydestä johtuvasta kykenemättömyydestä työhön, jonka hän on saanut ollessaan liitteessä IV olevassa A osassa luetellun lainsäädännön alainen, saa etuudet 37 artiklan 1 kohdan mukaisesti seuraavin edellytyksin:

- hän täyttää, ottaen tarvittaessa huomioon 38 artikla, tässä lainsäädännössä tai muissa samaa tyyppiä olevissa lainsäädännöissä säädetyt edellytykset ilman, että sellaisten lainsäädäntöjen mukaan täyttyneitä vakuutuskausia, joita ei ole lueteltu liitteessä IV olevassa A osassa, otetaan huomioon ja

- hän ei täytä edellytyksiä oikeuden saamiseksi etuuksiin sellaisen lainsäädännön mukaan, jota ei ole lueteltu liitteessä IV olevassa A osassa, ja

- hän ei hae vanhuusetuuksia ottaen huomioon 44 artiklan 2 kohdan toinen virke.

3. a) Oikeuden määräämiseksi etuuksiin liitteessä IV olevassa A osassa luetellun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa työkyvyttömyysetuuksien myöntämiseksi edellytetään, että se, jonka etua asia koskee, on tiettynä aikana sairauden perusteella saanut rahaetuuksia tai ollut kykenemätön työhön, ja jos palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka on ollut tämän lainsäädännön alainen, kärsii sellaisesta työkyvyttömyydestä johtuvasta kykenemättömyydestä työhön, jonka hän on saanut ollessaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, on otettava huomioon rajoittamatta kuitenkaan 37 artiklan 1 kohdan soveltamista:

i) jokainen kausi, jonka aikana hän on tämän työhön kykenemättömyyden osalta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan saanut sairauden perusteella rahaetuuksia tai niiden sijasta edelleen saanut palkkaansa;

ii) jokainen kausi, jonka aikana han on saanut sen työkyvyttömyyden osalta, joka seurasi tätä kykenemättömyyttä työhön, tämän 2 luvun ja jäljempänä olevan 3 luvun mukaista etuutta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan,

niin kuin kyseessä olisi kausi, jonka aikana sairauden perusteella annettavia rahaetuuksia olisi maksettu hänelle ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai jonka aikana hän oli kykenemätön työhön tämän lainsäädännön mukaan.

b) Oikeuden työkyvyttömyysetuuksiin ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan on oltava saavutettu joko tämän lainsäädännön alkuperäisen sairauskorvauksen kauden päättymisen jälkeen tai tämän lainsäädännön vaatiman alkuperäisen työkyvyttömyyden kauden päättymisen jälkeen ja aikaisintaan:

i) päivänä, jolloin oikeus a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuihin etuuksiin saavutetaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tai

ii) päivänä, joka seuraa viimeistä päivää, jolta sillä, jonka etua asia koskee, on sairauden perusteella oikeus rahaetuuteen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

4. Jäsenvaltion laitoksen tekemä päätös, joka koskee hakijan työkyvyttömyyden astetta, sitoo kyseisen toisen jäsenvaltion laitosta edellyttäen, että näiden valtioiden lainsäädäntöjen keskinäinen vastaavuus työkyvyttömyysasteen edellytysten osalta on tunnustettu liitteessä V.

3 jakso Työkyvyttömyyden paheneminen

41 artikla (11)

1. Sellaisen työkyvyttömyyden pahentuessa, josta palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja saa etuuksia yhden ainoan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a) jos se, jonka etua asia koskee, ei ole ollut toisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen sinä aikana, kun hän on saanut etuuksia, ensiksi mainitun valtion toimivaltainen laitos myöntää etuudet sen sovetaman lainsäädännön mukaisesti ottaen pahenemisen huomioon;

b) jos se, jonka etua asia koskee, on ollut yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön alainen sinä aikana, kun hän on saanut etuuksia, etuudet myönnetään hänelle ottaen paheneminen huomioon 37 artiklan 1 kohdassa tai 40 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisesti tapauksen mukaan;

c) jos b alakohdan säännösten mukaan maksettavan etuuden tai maksettavien etuuksien kokonaismäärä on pienempi kuin sen etuuden määrä, jonka asianomainen henkilö sai aikaisemmin suorituksesta vastanneen laitoksen kustannuksella, tämä laitos maksaa hänelle lisän, joka on suuruudeltaan sanottujen määrien välinen erotus;

d) jos b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa alkuperäisestä työkyvyttömyydestä vastuussa oleva laitos on Alankomaiden laitos ja jos:

i) sairaus, joka aiheutti pahenemisen, on sama, joka aiheutti etuuksien myöntämisen Alankomaiden lainsäädännön mukaan;

ii) tämä sairaus on ammattitauti sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka lainsäädännön alainen hän viimeksi oli, ja sen perusteella hänellä on oikeus 60 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua lisää koskevaan suoritukseen; ja

iii) lainsäädäntö, jonka tai lainsäädännöt, joiden alainen se, jonka etua asia koskee, oli sinä aikana, jona hän on saanut etuuksia, on jokin liitteessä IV olevassa A osassa lueteltu lainsäädäntö,

Alankomaiden laitos jatkaa alkuperäisen etuuden suorittamista sen jälkeen, kun paheneminen ilmenee, ja viimeisen sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukainen etuus, jonka alainen se, jonka etua asia koskee, oli, vähennetään Alankomaiden etuuden määrällä;

e) jos b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa sillä, jonka etua asia koskee, ei ole oikeutta etuuksiin, toisen jäsenvaltion laitos myöntää etuudet tämän valtion lainsäädännön mukaisesti ottaen huomioon pahenemisen ja tarpeen mukaan 38 artiklan.

2. Niissä tapauksissa, joissa työkyvyttömyys, josta palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja saa etuuksia kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, pahenee, etuudet myönnetään hänelle, ottaen paheneminen huomioon, 40 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti.

4 jakso Etuuksien antamisen jatkaminen keskeyttämisen tai peruuttamisen jälkeen - Työkyvyttömyysetuuksien muuttaminen vanhuusetuuksiksi - Niiden etuuksien uudelleen laskeminen, jotka on myönnetty 39 artiklan mukaan

42 artikla (11) Vastuussa olevan laitoksen määrääminen etuuksien suorittamiseksi, kun työkyvyttömyysetuuksia aletaan suorittaa uudelleen

1. Jos etuuksien antaminen on aloitettava uudelleen niiden keskeyttämisen jälkeen, siitä on vastuussa se laitos tai ne laitokset, joka oli tai jotka olivat vastuussa etuuksien suorittamisesta niiden keskeyttämisen aikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 43 artiklan soveltamista.

2. Jos etuuksien peruuttamisen jälkeen sen, jonka etua asia koskee, tila oikeuttaa etuuksien myöntämiseen uudelleen, ne myönnetään tapauksen mukaan 37 artiklan 1 kodassa tai 40 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettujen säännösten mukaan.

43 artikla (11) Työkyvyttömyysetuuksien muuttaminen vanhuusetuuksiksi - Niiden etuuksien uudelleen laskeminen, jotka on myönnetty 39 artiklan mukaan

1. Työkyvyttömyysetuudet muutetaan tarvittaessa vanhuusetuuksiksi siinä lainsäädännössä tai niissä lainsäädännöissä säädetyin edellytyksin, jonka tai joiden mukaan ne on myönnetty, ja 3 luvun säännösten mukaisesti.

2. Työkyvyttömyysetuuksien suorittamisesta jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vastaava laitos jatkaa sellaisten työkyvyttömyysetuuksien suorittamista työkyvyttömyysetuutta saavalle henkilölle, joihin tällä on oikeus yhden tai useamman jäsenvaltion soveltaman lainsäädännön mukaan, jos tämä voi 49 artiklan säännösten mukaisesti hakea vanhuusetuutta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, kunnes 1 kohdan säännökset tulevat sovellettaviksi tämän laitoksen osalta tai kunnes se, jonka etua asia koskee, täyttää tarvittavat edellytykset etuuksien saamiseksi.

3. Jos 39 artiklan mukaisesti jäsenvaltion lainsäädännön nojalla myönnetyt työkyvyttömyysetuudet on muutettu vanhuusetuuksiksi ja jos se, jonka etua asia koskee, ei vielä täytä edellytyksiä, joita vaaditaan yhden tai useamman kansallisen lainsäädännön mukaan näiden etuuksien saamiseksi, asianomainen henkilö saa tästä jäsenvaltiosta tai näistä jäsenvaltioista muuttamispäivästä alkaen 3 luvun säännösten mukaisesti myönnettäviä työkyvyttömyysetuuksia, ikään kuin tätä lukua olisi sovellettava silloin, kun työkyvyttömyyteen johtanut kykenemättömyys tehdä työtä ilmeni, kunnes se, jonka etua asia koskee, täyttää vanhuusetuutta koskevan oikeuden saamisen edellytykset, joista on säädetty kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä tai muissa lainsäädännöissä, tai jos tällaista muuttamista ei tehdä, niin kauan kuin hänellä on oikeus työkyvyttömyysetuuksiin kyseessä olevan lainsäädännön tai lainsäädäntöjen nojalla.

4. Työkyvyttömyysetuudet, jotka on myönnetty 39 artiklan mukaisesti, myönnetään uudelleen 3 luvun säännösten mukaisesti heti, kun etuutta saava henkilö täyttää työkyyttömyysetuuksia koskevan oikeuden saamisen edellytykset sellaisen lainsäädännön nojalla, jota ei ole lueteltu liitteessä IV olevassa A osassa, tai kun hän saa vanhuusetuuksia toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.

3 LUKU (11) VANHUUS JA KUOLEMA (ELÄKKEET)

44 artikla (11) Yleisiä säännöksiä etuuksien myöntämisestä, kun palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on ollut kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alainen

1. Palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan, joka on ollut kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alainen, tai hänen jälkeenjääneensä oikeudet etuuksiin muodostuvat tämän luvun säännösten mukaisesti.

2. Jollei 49 artiklasta muuta johdu ja kun etuuden myöntämistä koskeva hakemus on toimitettu, sen myöntämisessä on otettava huomioon kaikki lainsäädännöt, joiden alainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on ollut. Tästä säännöstä poiketaan, jos se, jonka etua asia koskee, nimenomaisesti pyytää sellaisen vanhuuseläkkeen myöntämisen siirtämistä, johon hänellä olisi oikeus yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

3. Tätä lukua ei sovelleta sellaisiin lasten osalta suoritettaviin eläkkeiden korotuksiin tai lisiin eikä orvoneläkkeisiin, jotka myönnetään 8 luvun säännösten mukaisesti.

45 artikla (11) (14) Sellaisten lainsäädäntöjen mukaan täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien huomioon ottaminen etuuksia koskevien oikeuksien saavuttamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi, joiden alainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on ollut

1. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuuksia koskevan oikeuden saavuttamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi järjestelmässä, joka ei ole 2 tai 3 kohdan mukainen erityisjärjestelmä, edellytetään vakuutus- tai asumiskausien täyttymistä, tämän jäsenvaltion toimivaltainen vakuutuslaitos ottaa huomioon tarpeellisessa määrin muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutus- tai asumiskaudet, olivatpa ne täyttyneet yleisessä järjestelmässä tai erityisjärjestelmässä ja joko palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Nämä kaudet otetaan huomioon ikään kuin ne olisivat sovellettavan lainsäädännön mukaisesti täyttyneitä kausia.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tiettyjen etuuksien myöntäminen riippuu siitä, että vakuutuskaudet ovat täyttyneet vain palkattujen työntekijöiden erityisjärjestelmään kuuluvassa ammatissa tai tapauksesta riippuen tietyssä työssä, muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan täyttyneet kaudet otetaan huomioon myönnettäessä tällaisia etuuksia vain, jos ne ovat täyttyneet vastaavassa järjestelmässä tai, jos tällaista ei ole, samassa ammatissa tai tarvittaessa samassa työssä. Jos näin täyttyneet kaudet huomioon ottaen se, jonka etua asia koskee, ei täytä näiden etuuksien saamiseksi asetettuja edellytyksiä, nämä kaudet otetaan huomioon myönnettäessä etuuksia yleisestä järjestelmästä tai, jollei tällaista ole, tapauksen mukaan ruumiillisen työntekijöihin tai toimihenkilöihin sovellettavasta järjestelmästä, edellyttäen että se, jonka etua asia koskee, on vakuutettu jommassakummassa näistä järjestelmistä.

3. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tiettyjen etuuksien myöntämisen edellytyksenä on, että vakuutuskaudet ovat täyttyneet vain itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmään kuuluvassa ammatissa, toisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan täyttyneet kaudet otetaan huomioon myönnettäessä tällaisia etuuksia vain, jos ne ovat täyttyneet vastaavassa järjestelmässä tai, jollei sellaista ole, samassa ammatissa. Tässä kohdassa tarkoitetut itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmät luetellaan jokaisen jäsenvaltion osalta liitteessä IV olevassa B osassa. Jos tässä kohdassa tarkoitetut kaudet huomioon ottaen se, jonka etua asia koskee, ei täytä näiden etuuksien saamiseksi asetettuja edellytyksiä, nämä kaudet otetaan huomioon myönnettäessä etuuksia yleisestä järjestelmästä tai, jollei sellaista ole, tapauksen mukaan ruumiillisen työn tekijöihin tai toimihenkilöihin sovellettavasta järjestelmästä edellyttäen, että asianomainen henkilö on myös ollut vakuutettu jommassakummassa näistä järjestelmistä.

4. Vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet jäsenvaltion erityisjärjestelmässä, otetaan huomioon yleisessä järjestelmässä tai jos sellaista ei ole, tapauksen mukaan toisen jäsenvaltion ruumiillisiin työntekijöihin tai toimihenkilöihin sovellettavassa järjestelmässä, kun kysymys on etuuksia koskevan oikeuden saavuttamisesta, säilyttämisestä tai takaisinsaamisesta edellyttäen, että se, jonka etua asia koskee, on ollut vakuutettu jommassakummassa näistä järjestelmistä, vaikka nämä kaudet on jo otettu huomioon viimeksi mainitun valtion 2 kohdassa tai 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetussa järjestelmässä.

5. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuutta koskevan oikeuden saavuttamisen, säilyttämisen tai takaisinsaamisen edellytyksenä on, että se, jonka etua asia koskee, on vakuutettu riskin toteutumishetkellä, tämä edellytys katsotaan täytetyksi, kun on kyse toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesta vakuutuksesta, kunkin kysymyksessä olevan jäsenvaltion liitteessä VI määräämän menettelyn mukaisesti.

6. Sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka alueella palkattu työntekijä asuu, ottaa huomioon täyden työttömyyden kauden ja sen aikana 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan tai b alakohdan ii alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaan myönnetyt etuudet soveltamansa lainsäädännön mukaan niin kuin palkattu työntekijä olisi ollut tämän lainsäädännön alainen viimeisen työpaikkansa aikana.

Jos kyseinen laitos soveltaa lainsäädäntöä, jossa määrätään työttömien vastuulla olevien maksujen vähentämisestä vanhuuseläkkeiden ja kuolemantapauksen vuoksi myönnettävien eläkkeiden kattamiseksi, sille annetaan lupa suorittaa vähentäminen lainsäädäntönsä määräysten mukaisesti.

Jos täyden työttömyyden kausi sen henkilön asuinmaassa, jonka etua asia koskee, voidaan ottaa huomioon vain, jos vakuutusmaksukaudet ovat täyttyneet tässä maassa, tämä edellytys katsotaan täyttyneeksi, jos vakuutusmaksukaudet ovat täyttyneet toisessa jäsenvaltiossa.

46 artikla (11) Etuuksien myöntäminen

1. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vaaditut edellytykset etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi ovat täyttyneet ilman, että 45 artiklan tai 40 artiklan 3 kohdan säännösten soveltaminen on välttämätöntä, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a) toimivaltainen laitos laskee sille kuuluvan etuuden määrän:

i) yhtäältä ainoastaan sen soveltaman lainsäädännön säännösten mukaan;

ii) toisaalta soveltaen 2 kohdan säännöksiä;

b) toimivaltainen laitos voi kuitenkin luopua a kohdan ii alakohdan mukaisesta laskemisesta, jos tämän laskemisen tulos, ottamatta huomioon eroja, jotka syntyvät pyöreiden lukujen käyttämisestä, on sama tai pienempi kuin sen laskennan tulos, joka suoritetaan a kohdan i alakohdan säännösten mukaan, niiltä osin kuin tämä laitos ei sovella lainsäädäntöä, joka sisältää 46 b ja 46 c artiklassa tarkoitettuja sääntöjä päällekkäisyyden estämiseksi, tai jos edellä mainittu laitos soveltaa lainsäädäntöä, joka sisältää 46 c artiklassa tarkoitettuja päällekkäisyyttä koskevia sääntöjä edellyttäen, että sanottu lainsäädäntö määrää, että erilaiset etuudet on otettava huomioon vain tämän lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien suhteessa tässä lainsäädännössä vaadittuihin vakuutus- tai asumiskausiin, jotta täysi oikeus etuuksiin myönnettäisiin.

Liitteessä IV olevassa C osassa luetellaan kunkin kysymyksessä olevan jäsenvaltion osalta tapaukset, joissa kaksi laskutapaa voisi johtaa tällaiseen tulokseen.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännön vaatimat edellytykset oikeudesta etuuksiin eivät täyty, ellei oteta huomioon 45 artiklan ja/tai 40 artiklan 3 kohdan säännöksiä, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a) toimivaltainen laitos laskee sen etuuden teoreettisen määrän, jota kysymyksessä oleva henkilö voisi hakea, jos kaikki vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet niiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan, joiden alainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on, olisivat täyttyneet kyseisessä jäsenvaltiossa ja sen soveltaman lainsäädännön mukaan etuuden myöntämispäivänä. Jos tämän lainsäädännön mukaan etuuden määrä on riippumaton täyttyneiden vakuutuskausien kestosta, määrää pidetään tässä a alakohdassa tarkoitettuna teoreettisena määränä;

b) toimivaltainen laitos määrää sen jälkeen etuuden todellisen määrän a alakohdassa tarkoitetun teoreettisen määrän perusteella ja tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan ennen riskin toteutumista täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien keston suhteessa niiden vakuutus- tai asumiskausien kokonaispituuteen, jotka ovat täyttyneet kaikissa kyseessä olevissa jäsenvaltioissa ennen riskin toteutumista.

3. Sillä, jonka etua asia koskee, on oikeus 1 ja 2 kohdan säännösten mukaan laskettuun korkeimpaan määrään kunkin jäsenvaltion toimivaltaiselta laitokselta tämän rajoittamatta niiden pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevien säännösten soveltamista, joista säädetään etuuden myöntävässä lainsäädännössä.

Jos edellä mainittuja säännöksiä sovelletaan, vertailu tehdään soveltamisen jälkeen jäävien määrien kesken.

4. Jos työkyvyttömyys-, vanhuus- tai jälkeenjääneiden eläkkeiden osalta kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten laitosten maksettavien etuuksien kokonaismäärä 6 artiklan b alakohdassa tarkoitettujen monenvälisten sosiaaliturvasopimusten säännösten mukaisesti on pienempi kuin se kokonaismäärä, joka maksettaisiin 1-3 kohdan mukaan tällaisista jäsenvaltioista, asianomaisen henkilön eduksi sovelletaan tämän luvun säännöksiä.

46 a artikla (11) Työkyvyttömyyden, vanhuuden tai jälkeenjääneisyyden perusteella jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti myönnettyjen etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia yleisiä säännöksiä

1. Tässä luvussa samanlaisten etuuksien päällekkäisyydellä tarkoitetaan: kaikkien sellaisten työkyvyttömyys-, vanhuus- ja jälkeenjääneiden etuuksien päällekkäisyyttä, jotka on laskettu tai myönnetty saman henkilön osalta täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien perusteella.

2. Tässä luvussa erilaisten etuuksien päällekkäissyydellä tarkoitetaan kaikkien sellaisten etuuksien päällekkäisyyttä, joiden ei voida katsoa olevan 1 kohdan mukaan samanlaisia.

3. Seuraavia sääntöjä sovelletaan sellaisten pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevien säännösten soveltamiseen, joista säädetään jäsenvaltion lainsäädännössä työkyvyttömyys-, vanhuus- tai jälkeenjääneen etuuden ollessa päällekkäinen samanlaisen etuuden, erilaisen etuuden tai muun tulon kanssa:

a) Etuudet, jotka on ansaittu toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tai toisessa jäsenvaltiossa ansaittu muu tulo otetaan huomioon vain, jos ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään ulkomailla ansaittujen etuuksien tai tulon huomioonottamisesta;

b) huomioon otetaan toisesta jäsenvaltiosta myönnettävien etuuksien määrä ennen verojen, sosiaaliturvamaksujen ja muiden henkilökohtaisten pidätysten vähentämistä;

c) huomioon ei oteta niiden toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ansaittujen etuuksien määrää, jotka on myönnetty vapaaehtoisen vakuutuksen tai jatkuvan valinnaisen vakuutuksen perusteella;

d) jos pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia säännöksiä sovelletaan vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön nojalla siksi, että se, jonka etua asia koskee, saa samanlaisia tai erilaisia etuuksia toisten jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan tai muiden jäsenvaltioiden alueella ansaittua muuta tuloa, ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan maksettavaa etuutta voidaan alentaa vain muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan maksettavien etuuksien tai niiden alueella ansaitun tulon määrällä.

46 b artikla (11) Erityissäännöksiä, joita sovelletaan samanlaisten etuuksien ollessa päällekkäisiä kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan

1. Jäsenvaltion lainsäädännön säännöksiä, jotka koskevat etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista, ei sovelleta etuuteen, jotka on laskettu 46 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti.

2. Jäsenvaltion lainsäädännön säännöksiä, jotka koskevat etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista, sovelletaan 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan säännösten mukaisesti laskettuun etuuteen ainoastaan, jos kysymyksessä oleva etuus on:

a) joko etuus, jota tarkoitetaan liitteessä IV olevassa D osassa ja jonka määrä on riippumaton täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien kestosta;

tai

b) etuus, jonka määrä lasketaan täyttyneeksi katsotun riskin toteutumispäivän ja myöhemmän päivän välisen laskennallisen kauden perusteella. Viimeksi mainitussa tapauksessa sanottuja säännöksiä sovelletaan tällaisen etuuden ollessa päällekkäinen:

i) joko samanlaisen etuuden kanssa, paitsi jos kahden tai useamman jäsenvaltion välillä on tehty sopimus, jonka tarkoituksena on estää saman laskennallisen kauden huomioon ottaminen kahdesti tai useammin;

ii) tai a alakohdassa tarkoitetun etuuden kanssa

Etuudet, joita tarkoitetaan a ja b alakohdassa, luetellaan liitteessä IV olevassa D osassa.

46 c artikla (11) Erityissäännöksiä, joita sovelletaan yhden tai useamman 46 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun etuuden ollessa päällekkäinen yhden tai useamman erilaisen etuuden tai muun tulon kanssa, jos asia koskee kahta tai useampaa jäsenvaltiota

1. Jos erilaisten etuuksien tai muun tulon saaminen johtaa kahden tai useamman sellaisen etuuden pienentämiseen, keskeyttämiseen tai peruuttamiseen, joita tarkoitetaan 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa, määrät, joita ei maksettaisi sovellettaessa ankarasti etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen säännöksiä, jaetaan niiden etuuksien lukumäärällä, joita pienentäminen, keskeyttäminen tai peruuttaminen koskee.

2. Jos kyseessä on 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettu etuus, otetaan huomioon muista jäsenvaltioista saatava erilainen etuus tai erilaiset etuudet tai muu tulo ja kaikki muut jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyt tekijät pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia säännöksiä sovellettaessa 46 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vakuutus- tai asumiskausien välisessä suhteessa ja käytetään mainitun etuuden laskemiseksi.

3. Jos erilaisten etuuksien tai muun tulon saaminen hohtaa yhden tai useamman 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan i alakohdassa 2 kohdassa tarkoitetun etuuden pienentämiseen, keskeyttämiseen tai peruuttamiseen, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a) jos kyse on 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetusta etuudesta tai etuuksista, määrät, joita ei maksettaisi sovellettaessa ankarasti etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen säännöksiä, jaetaan niiden etuuksien lukumäärällä, joihin pienentäminen, keskeyttäminen tai peruuttaminen kohdistuu;

b) jos kyse on 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettavista etuuksista, pienentäminen, keskeyttäminen tai peruuttaminen tehdään 2 kohdan mukaisesti.

4. Jos 1 kohdan ja 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia säännöksiä sovellettaessa otetaan huomioon erilaiset etuudet tai muu tulo ja kaikki muut erät suhteessa 46 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin vakuutuskausiin, mainituissa kohdissa säädetty jakaminen ei koske tätä jäsenvaltiota.

5. Kaikkia edellä mainittuja säännöksiä sovelletaan soveltuvilta osin, jos yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että oikeutta etuuteen ei voida saavuttaa silloin kun se, jonka etua asia koskee, saa toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaista erilaista etuutta tai muuta tuloa.

47 artikla (11) Täydentäviä säännöksiä etuuksien laskemiseksi

1. Asetuksen 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun teoreettisen ja pro rata -määrän laskemiseksi sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a) jos niiden vakuutus- ja asumiskausien kokonaiskesto, jotka ovat täyttyneet ennen riskin toteutumista kaikkien kyseessä olevien jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan, on pidempi kuin enimmäisaika, joka vaaditaan yhden näiden valtioiden lainsäädännön mukaan täyden etuuden saamiseksi, tämän valtion toimivaltainen laitos ottaa huomioon tämän enimmäisajan täyttyneiden kausien kokonaispituuden ajasta. Tämä laskutapa ei saa aiheuttaa kyseessä olevalle laitokselle suurempaa maksuvelvollisuutta kuin sen soveltaman lainsäädännön mukainen täyden edun määrä. Tätä säännöstä ei sovelleta etuuksiin, joiden määrä on riippumaton vakuutuksen kestosta;

b) päällekkäisten kausien huomioon ottamisesta säädetään 98 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa;

c) jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuudet lasketaan keskimääräisten ansioiden, keskimääräisten maksujen tai keskimääräisen korotuksen perusteella tai perustuen siihen suhteeseen, joka oli vakuutuskausien aikana hakijan bruttoansioiden ja keskimääräisten kaikkien muiden vakuutettujen henkilöiden kuin oppisopimuksen perusteella työskentelevien henkilöiden bruttoansioiden välillä, tällaiset keskimääräiset luvut tai suhteet määrää tämän valtion toimivaltainen laitos yksinomaan sanotun valtion lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutuskausien perusteella tai ainoastaan asianomaisen henkilön näiden kausien aikana saamien bruttoansioiden perusteella;

d) jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuudet lasketaan ansioiden, maksujen tai korotusten määrän perusteella, tämän valtion toimivaltainen laitos määrää ansiot, maksut ja korotukset, jotka on otettava huomioon toisen valtion lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien osalta sellaisten keskimääräisten ansioiden, maksujen tai korotusten perusteella, jotka on rekisteröity sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutuskausien osalta;

e) jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuudet lasketaan vakioansioiden tai kiinteän määrän perusteella, tämän valtion toimivaltainen laitos pitää vakioansioita tai kiinteää määrää, joka sen on otettava huomioon toisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien osalta, yhtäläisinä niiden vakioansioiden tai kiinteiden määrien tai tapauksen mukaan vakioansioiden tai kiinteiden määrien keskiarvon kanssa, jotka vastaavat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä vakuutuskausia;

f) jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuudet lasketaan joidenkin kausien osalta ansioiden määrän perusteella ja toisten kausien osalta vakioansioiden tai kiinteiden määrien perusteella, tämän valtion toimivaltainen laitos ottaa toisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien osalta huomioon ansiot tai kiinteät määrät, jotka määrätään edellä olevien d tai e alakohdan säännösten mukaisesti, tai tarvittaessa näiden ansioiden tai kiinteiden määrien keskiarvon; jos etuudet lasketaan vakioansioiden tai kiinteiden määrien perusteella kaikkien sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien osalta, yhtäläisinä sellaisten laskennallisten ansioiden kanssa, jotka vastaavat vakioansioita tai kiinteää määrää;

g) jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuudet lasketaan keskimääräisten vakuutusmaksujen perusteella, tämän valtion toimivaltainen laitos määrää tämän keskimääräisen luvun yksinomaan sanotun valtion lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutuskausien perusteella.

2. Jäsenvaltion lainsäädännön säännöksiä, jotka koskevat etuuksien laskemisessa huomioon otettavien tekijöiden rahanarvon säilyttämistä, sovelletaan 1 kohdan mukaisesti tietyissä tapauksissa tekijöihin, jotka tämän valtion toimivaltaisen laitoksen tulee ottaa huomioon, kun kysymys on muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneistä vakuutus- tai asumiskausista.

3. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuuksien määrä määrätään ottaen huomioon muut perheenjäsenet kuin lapset, tämän valtion toimivaltainen laitos ottaa myös huomioon asianomaisen henkilön ne perheenjäsenet, jotka asuvat toisen jäsenvaltion alueella, niin kuin he asuisivat toimivaltaisen valtion alueella.

4. Jos jäsenvaltion toimivaltaisen vakuutuslaitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan on palkka otettava huomioon etuuksia laskettaessa, jos on sovellettu 45 artiklan 6 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa, ja jos tässä jäsenvaltiossa eläkkeitä myönnettäessä otetaan huomioon vain 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohtaa tai 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan ensimmäistä virkettä soveltaen hyvitetyt täyden työttömyyden kaudet, tämän jäsenvaltion toimivaltainen laitos myöntää eläkkeen soveltamansa lainsäädännön mukaisesti sen palkan perusteella, jota se käytti viitepalkkana myöntäessään mainitut työttömyysetuudet.

48 artikla (11) Alle vuoden pituiset vakuutus- tai asumiskaudet

1. Sen estämättä mitä 46 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltion laitos ei ole velvollinen myöntämään etuuksia sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneiden sellaisten kausien osalta, jotka on otettava huomioon riskin toteutumishetkellä, jos:

- sanottujen kausien kesto ei ole yhtä vuotta,

ja

- jos tämän lainsäädännön mukaan oikeutta etuuteen ei saavuteta vain näiden kausien perusteella.

2. Jokaisen muun jäsenvaltion toimivaltainen laitos ottaa huomioon 1 kohdassa tarkoitetut kaudet soveltaessaan 46 artiklan 2 kohtaa, lukuun ottamatta b alakohdan säännöksiä.

3. Jos 1 kohdan säännösten soveltamisen tuloksena olisi vapautus kaikille kyseisten jäsenvaltioiden laitoksille velvoitteistaan, etuudet myönnetään yksinomaan viimeisen sellaisen valtion lainsäädännön mukaan, jonka mukaiset edellytykset täyttyvät, niin kuin kaikki täyttyneet ja 45 artiklan 1-4 kohdan säännösten mukaan huomioon otetut vakuutus- ja asumiskaudet olisivat täyttyneet tämän valtion lainsäädännön mukaan.

49 artikla (11) (15) Etuuksien laskeminen, kun se, jonka etua asia koskee, ei samanaikaisesti täytä kaikkien niiden lainsäädäntöjen mukaisia edellytyksiä, joiden mukaan vakuutus- tai asumiskaudet ovat täyttyneet, tai kun hän on nimenomaisesti pyytänyt vanhuusetuuksien myöntämisen siirtämistä

1. Jos se, jonka etua asia koskee, ei tiettynä hetkenä täytä kaikkien jäsenvaltioiden sellaisten lainsäädäntöjen mukaisia etuuden myöntämisen edellytyksiä, joiden alainen hän on ollut, ottaen tarvittaessa huomioon 45 artikla tai 40 artiklan 3 kohta, vaan täyttää näistä vain yhden tai useamman lainsäädännön mukaiset edellytykset, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a) jokainen sellaista lainsäädäntöä soveltavista toimivaltaisista laitoksista, jonka mukaiset edellytykset täytetään, laskee sen maksettavaksi kuuluvan etuuden määrän 46 artiklan mukaisesti;

b) kuitenkin:

i) jos se, jonka etua asia koskee, täyttää ainakin kahden lainsäädännön mukaiset edellytykset ottamatta huomioon sellaisten lainsäädäntöjen mukaisesti täyttyneitä vakuutus- tai asumiskausia, joiden edellytyksiä ei täytetä, näitä kausia ei oteta huomioon 46 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa, ellei näiden kausien huomioon ottaminen anna aihetta suuremman etuuden määräämiseen;

ii) jos asianomainen täyttää vain yhden lainsäädännön vaatimukset, ilman että on tarvetta vedota vakuutus- tai asumiskausiin sellaisissa maissa, joiden lainsäädäntöjen ehdot eivät täyty, maksettavan etuuden määrä lasketaan 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan perusteella vain sen lainsäädännön mukaisesti, jonka ehdot täyttyvät ja ottaen huomioon vain sen lainsäädännön mukaiset kaudet, ellei niiden lainsäädäntöjen, joiden ehdot eivät täyty, alaisten kausien huomioon ottaminen anna aihetta suuremman etuuden määräämiseen 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan perusteella.

Tämän kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti, jos se, jonka etua asia koskee, on nimenomaisesti pyytänyt vanhuusetuuksien myöntämisen siirtämistä 44 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen säännösten mukaisesti.

2. Etuus tai etuudet, jotka on myönnetty yhden tai useamman kyseeseen tulevan lainsäädännön mukaan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, lasketaan ilman eri toimenpiteitä uudelleen 46 artiklan mukaisesti sikäli kuin yhdessä tai useammassa muussa sellaisessa lainsäädännössä säädetyt edellytykset, joiden alainen henkilö on ollut, täyttyvät, ja siten kuin ne olisivat täyttyneet, ottaen huomioon tarpeen mukaan 45 artikla ja ottaen tarpeen mukaan uudelleen huomioon 1 kohta. Tätä kohtaa sovelletaan vastaavasti, kun henkilö pyytää yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön nojalla saavutettujen vanhuusetujen myöntämistä, jota oli siihen saakka lykätty 44 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaisesti.

3. Uudelleen laskeminen tehdään ilman eri toimenpiteitä 1 kohdan mukaisesti ja noudattaen, mitä 40 artiklan 2 kohdassa säädetään, kun yhdessä tai useammassa kyseeseen tulevassa lainsäädännössä säädetyt edellytykset eivät enää täyty.

50 artikla (11) Lisän myöntäminen, kun eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan maksettavien etuuksien kokonaismäärä ei yllä vähimmäismäärään sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella etuuden saaja asuu

Sellaiselle etuuksien saajalle, johon tätä lukua sovelletaan, ei voida siinä valtiossa, jonka alueella hän asuu ja jonka lainsäädännön mukaista etuutta hänelle maksetaan, myöntää etuutta, joka on pienempi kuin sanotun lainsäädännön mukainen vähimmäisetuus sellaiselta vakuutus- tai asumiskaudelta, joka on yhtä pitkä kuin kaikki suoritusta varten huomioon otetut vakuutuskaudet edeltävien artiklojen säännösten mukaisesti. Tämän valtion toimivaltainen laitos maksaa hänelle tarvittaessa koko hänen asuinaikansa ajan sen alueella lisän, joka on yhtä suuri kuin tämän luvun mukaisesti maksettavien etuuksien kokonaismäärän ja vähimmäisetuuden määrän erotus.

51 artikla (11) Etuuksien arvon säilyttäminen ja uudelleen laskeminen

1. Jos elinkustannusten nousun tai ansiotason muutosten tai muiden tarkistusta vaativien seikkojen vuoksi kyseeseen tulevien valtioiden etuuksia muutetaan kiinteällä prosenttimäärällä tai muulla määrällä, tällaista prosenttimäärää tai määrää on sovellettava sellaisenaan etuuksiin, jotka määrätytyvät 46 artiklan mukaisesti ilman, että uudelleenlaskemista tuon artiklan mukaisesti tarvitaan.

2. Toisaalta jos etuuksien määräytymistapaa tai laskemissääntöjä muutettaisiin, uudelleenlaskeminen tehdään 46 artiklan mukaisesti.

4 LUKU TYÖTAPATURMAT JA AMMATTITAUDIT

1 jakso Oikeus etuuksiin

52 artikla Asuminen muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa - Yleisiä sääntöjä

Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, jolle sattuu työtapaturma tai joka saa ammattitaudin ja joka asuu muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, saa siinä valtiossa, jossa hän asuu:

a) luontoisetuudet, jotka annetaan toimivaltaisen laitoksen puolesta asuinpaikan laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, niin kuin hänet olisi vakuutettu siinä; ja

b) ahaetuudet, jotka myöntää toimivaltainen laitos soveltamansa lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja asuinpaikan laitoksen välisellä sopimuksella nämä etuudet voidaan antaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun laitoksen puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

53 artikla Rajatyöntekijät - Erityissääntö

Rajatyöntekijä voi myös saada etuuksia toimivaltaisen valtion alueella. Tällaiset etuudet antaa toimivaltainen laitos tämän valtion lainsäädännön mukaisesti niin kuin se, jonka etua asia koskee, asuisi siellä.

54 artikla Oleskelu toimivaltaisessa valtiossa tai asuinpaikan muuttaminen sinne

1. Edellä 52 artiklassa tarkoitettu palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka oleskelee toimivaltaisen valtion alueella, saa etuuksia tämän valtion lainsäädännön mukaisesti, vaikka hän on jo saanut etuuksia ennen oleskeluaan. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta rajatyöntekijään.

2. Edellä 52 artiklassa tarkoitettu palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka muuttaa asuinpaikkansa toimivaltaisen valtion alueelle, saa etuuksia tämän valtion lainsäädännön mukaisesti, vaikka hän on jo saanut etuuksia ennen asuinpaikkansa muuttoa.

55 artikla Oleskelu toimivaltaisen valtion ulkopuolella - Paluu tai asuinpaikan muuttaminen toiseen jäsenvaltioon tapaturman sattumisen tai ammattitaudin saamisen jälkeen - Tarve mennä toiseen jäsenvaltioon tarkoituksena saada asianmukaista hoitoa

1. Palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, jolle sattuu työtapaturma tai joka saa ammattitaudin ja:

a) joka oleskelee muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella;

b) joka sen jälkeen, kun on saanut oikeuden etuuksiin toimivaltaisen laitoksen kustannuksella, saa tältä laitokselta luvan palata sen jäsenvaltion alueelle, jossa hän asuu, tai muuttaa asuinpaikkansa toisen jäsenvaltion alueelle;

c) joka saa toimivaltaiselta laitokselta luvan mennä toisen jäsenvaltion alueelle tarkoituksenaan saada siellä tilansa vaatimaa hoitoa,

on oikeus:

i) luontoisetuuksiin, jotka antaa toimivaltaisen laitoksen puolesta oleskelu- tai asuinpaikan laitos tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, niin kuin hänet olisi vakuutettu siinä; aika, jolta etuudet annetaan, määrätään kuitenkin toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaan;

ii) rahaetuuksiin, jotka antaa toimivaltainen laitos sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja oleskelu- tai asuinpaikan laitoksen välisellä sopimuksella nämä etuudet voidaan myöntää viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun laitoksen puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdan b alakohdan mukaan vaadittava lupa voidaan evätä vain, jos todetaan, että sen, jonka etua asia koskee, liikkuminen olisi haitallista hänen terveydentilansa tai annettavan sairaanhoidon kannalta.

Edellä 1 kohdan c alakohdan mukaan vaadittavaa lupaa ei saa evätä, jos kyseistä hoitoa ei voida antaa sille, jonka etua asia koskee, sen jäsenvaltion alueella, jossa hän asuu.

56 artikla Tapaturmat matkan aikana

Tapaturma matkan aikana, joka sattuu muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, katsotaan tapahtuneeksi toimivaltaisen valtion alueella.

57 artikla (7) Ammattitautietuudet, jos kyseinen henkilö on ollut alttiina samalle riskille useassa jäsenvaltiossa

1. Kun henkilö, joka on saanut ammattitaudin, on kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan harjoittanut toimintaa, joka luonteensa vuoksi on todennäköisesti aiheuttanut tämän taudin, etuudet, jotka hän tai hänen jälkeenjääneensä voivat hakea, myönnetään yksinomaan viimeisen sellaisen valtion lainsäädännön mukaan, jonka mukaiset edellytykset täyttyvät, ottaen huomioon, kun siihen on aihetta, 2-5 kohdan säännökset.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuuksien myöntämiseksi ammattitaudien perusteella edellytetään, että kysymyksessä oleva tauti ensin todettiin sen alueella, tällainen edellytys katsotaan täytetyksi, jos tauti ensiksi todettiin toisen jäsenvaltion alueella.

3. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuuksien myöntämiseksi ammattitaudin perusteella edellytetään, että kysymyksessä oleva tauti ensin todettiin tietyn määräajan kuluessa viimeisen sellaisen toiminnan lakkaamisesta, joka todennäköisesti on saattanut aiheuttaa tällaisen taudin, tämän valtion toimivaltainen laitos tutkiessaan aikaa, jona tällaista toimintaa harjoitettiin, ottaa huomioon tarpeellisessa määrin samanlaisen toiminnan, jota harjoitettiin muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan, niin kuin sitä olisi harjoitettu ensiksi mainitun valtion lainsäädännön mukaan.

4. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuuksien myöntämiseksi ammattitaudin perusteella edellytetään, että toimintaa, joka todennäköisesti aiheuttaa kyseisen ammattitaudin, on harjoitettu tietty aika, valtion toimivaltainen laitos ottaa huomioon tarpeellisessa määrin kaudet, joiden aikana tällaista toimintaa harjoitettiin muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan, ikään kuin sitä olisi harjoitettu ensiksi mainitun valtion lainsäädännön mukaan.

5. Sklerogeenisen pneumokonioosin kohdalla rahaetuuksien kustannukset, mukaan lukien eläkkeet, jaetaan niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten laitosten kesken, joiden alueella kyseinen henkilö harjoitti taudin todennäköisesti aiheuttavaa toimintaa. Tämä jako suoritetaan sen suhteen perustella, joka 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kunkin valtion lainsäädännön mukaan täyttyneiden vanhuusvakuutuksen kausien tai asumiskausien pituudella on sellaisten vanhuusvakuutuksen kausien tai asumiskausien kokonaispituuteen, jotka ovat täyttyneet kaikkien valtioiden lainsäädäntöjen mukaan päivänä, jolloin etuudet alkoivat.

6. Neuvosto määrää yksimielisesti komission ehdotuksesta ammattitaudit, joihin 5 kohdan säännösten soveltamista laajennetaan.

58 artikla Rahaetuuksien laskeminen

1. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että rahaetuuksien laskeminen perustuu keskimääräisiin ansioihin, määrää tällaisen keskimääräisen ansion yksinomaan ottaen huomioon ansiot, jotka on vahvistettu maksetuiksi sanotun lainsäädännön mukaan täyttyneiden kausien aikana.

2. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että rahaetuuksien laskeminen perustuu vakioansioihin, ottaa huomioon yksinomaan vakioansiot tai tietyissä tapauksissa keskimääräiset vakioansiot sanotun lainsäädännön mukaisesti täyttyneiltä kausilta.

3. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että rahaetuuksien määrä vaihtelee perheenjäsenten lukumäärän mukaan, on otettava huomioon myös sen, jonka etua asia koskee, perheenjäsenet, jotka asuvat toisen jäsenvaltion alueella, niin kuin he asuisivat toimivaltaisen valtion alueella.

59 artikla Sellaisen henkilön kuljetuskustannukset, jolle on sattunut tapaturma tai joka kärsii ammattiaudista

1. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännössä säädetään sellaisen henkilön, jolle on sattunut työtapaturma tai joka kärsii ammattitaudista, kuljettamisesta joko hänen asuinpaikkaansa tai sairaalaan aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta, vastaa tällaisista kuljetuskustannuksista vastaavaan paikkaan sen toisen jäsenvaltion alueella, jossa henkilö asuu, edellyttäen, että tämä laitos antaa ennakolta luvan sellaiseen kuljettamiseen ottaen asianmukaisesti huomioon syyt, joiden vuoksi se on perusteltua. Tällaista lupaa ei vaadita rajatyöntekijän kohdalla.

2. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännössä säädetään työtapaturmassa kuolleen henkilön ruumiin kuljettamisesta hautauspaikalle aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta, vastaa sen soveltaman lainsäädännön mukaan tällaisista kuljetuskustannuksista vastaavaan paikkaan sen toisen jäsenvaltion alueella, jossa henkilö asui tapaturman sattuessa.

2 jakso Sellaisen ammattitaudin paheneminen, josta etuutta on myönnetty

60 artikla (7) (11)

1. Mikäli sellainen ammattitauti, josta palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on saanut tai saa etuutta jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, pahenee, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a) jos se, jonka etua asia koskee, ei etuuksien saamisen aikana ole työskennellyt toisen jäsenvaltion alueella ammatissa, joka saattaisi aiheuttaa tai pahentaa kyseistä tautia, ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltainen laitos vastaa etuuksien kustannuksista soveltamansa lainsäädännön mukaisesti ottaen pahenemisen huomioon;

b) jos se, jonka etua asia koskee, etuuksien saamisen aikana on harjoittanut sellaista toimintaa toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltainen laitos vastaa etuuksien kustannuksista soveltamansa lainsäädännön mukaisesti ottamatta pahenemista huomioon. Toisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos myöntää sille, jonka etua asia koskee, lisän, joka vastaa pahenemisen jälkeen maksettavan etuuden määrän ja sen etuuden määrän, jollaisena etuus olisi katsottu asianmukaiseksi ennen pahenemista, välistä erotusta, soveltamansa lainsäädännön mukaisesti, niin kuin kysymyksessä oleva tauti olisi puhjennut tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan;

c) jos b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, joka kärsii sklerogeenisesta pneumokonioosista tai 57 artiklan 6 kohdan mukaan määrätystä taudista, ei ole oikeutta etuuksiin toiseksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltainen laitos vastaa etuuksien antamisesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti ottaen huomioon taudin pahenemisen. Toiseksi mainitun jäsenvaltion toimivaltainen laitos vastaa kuitenkin kustannuksista sen erotuksen osalta, joka on ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen maksettavien rahaetuuksien määrän, mukaan lukien eläkkeet ja ottaen huomioon taudin paheneminen, ja sen määrän välillä, joka vastaa etuuksia, jotka olisivat olleet asianmukaisia ennen taudin pahenemista;

d) pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia jäsenvaltion lainsäädännön säännöksiä ei sovelleta edunsaajiin, jotka saavat kahden jäsenvaltion laitosten myöntämiä etuuksia b alakohdan mukaisesti.

2. Niissä tapauksissa, joissa ammattitauti, joka antaa aiheen 57 artiklan 5 kohdan säännösten soveltamiseen, pahenee, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a) toimivaltainen laitos, joka on myöntänyt etuudet 57 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti, vastaa etuuksien suorittamisesta soveltamansa lainsäädännön mukaan ottaen taudin pahenemisen huomioon; ja

b) rahaetuuksien, mukaan lukien eläkkeet, kustannukset jaetaan edelleen niiden laitosten välillä, jotka ovat jakaneet aiempien etuuksien kustannukset 57 artiklan 5 kohdan säännösten mukaisesti. Jos henkilö on kuitenkin jälleen harjoittanut toimintaa, joka on saattanut aiheuttaa tai pahentaa kyseistä ammattitautia joko sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa hän oli jo harjoittanut samantyyppistä toimintaa, tai toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, sellaisen valtion toimivaltainen laitos vastaa sen etuuksien määrän, jossa on otettu huomioon taudin paheneminen, ja ennen pahenemista maksettavan etuuksien määrän välisestä kustannusten määrän erotuksesta.

3 jakso Erinäisiä säännöksiä

61 artikla Säännöt, joiden mukaan otetaan huomioon tiettyjen lainsäädäntöjen erityispiirteet

1. Jos sellaisen jäsenvaltion alueella, jossa se, jonka etua asia koskee, sattuu olemaan, ei ole vakuutusta työtapaturmien tai ammattitautien varalta, tai jos tällainen vakuutus on olemassa mutta ei ole luontoisetuuksien antamisesta vastuussa olevaa laitosta, nämä etuudet antaa oleskelu- tai asuinpaikan laitos, joka on vastuussa luontoisetuuksien antamisesta sairaustapauksissa.

2. Jos toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaan edellytetään täysin ilmaisten luontoisetuuksien antamiseksi, että on käytettävä työnantajan järjestämiä sairaanhoitopalveluja, luontoisetuudet, jotka annetaan 52 artiklassa ja 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, katsotaan annetuiksi tällaisista sairaanhoitopalveluista.

3. Jos toimivaltaisen valtion lainsäädäntöön kuuluu työnantajan velvollisuuksia koskeva järjestelmä, luontois-etuudet, jotka annetaan 52 artiklassa ja 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, katsotaan annetuiksi toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä.

4. Jos toimivaltaisen valtion järjestelmä työtapaturmien korvaamisessa ei ole luonteeltaan pakollista vakuutusta, luontoisetuudet antaa suoraan työnantaja tai kyseinen vakuuttaja.

5. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään nimenomaisesti tai muutoin, että työtapaturmat tai ammattitaudit, jotka ovat sattuneet tai jotka on todettu aiemmin, otetaan huomioon arvioitaessa työkyvyttömyyden astetta vahvistettaessa oikeutta etuuteen tai määrättäessä etuuden määrää, tämän jäsenvaltion toimivaltainen laitos ottaa myös huomioon työtapaturmat ja ammattitaudit, jotka ovat sattuneet tai jotka on todettu aiemmin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, niin kuin ne olisivat sattuneet tai ne olisi todettu sen soveltaman lainsäädännön mukaan.

6. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään nimenomaisesti tai muutoin, että työtapaturmat tai ammattitaudit, jotka ovat sattuneet tai jotka on todettu peräkkäisesti, otetaan huomioon arvioitaessa työkyvyttömyyden astetta vahvistettaessa oikeutta etujen tai määrättäessä tällaisen etuuden määrää, tämän jäsenvaltion toimivaltainen laitos ottaa huomioon myös työtapaturmat tai ammattitaudit, jotka ovat sattuneet tai jotka on todettu peräkkäisesti toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, niin kuin ne olisivat sattuneet tai ne olisi todettu sen soveltaman lainsäädännön mukaan, mutta vain jos:

1) mitään korvausta ei ole suoritettu sellaisen työtapaturman tai ammattitaudin osalta, joka oli sattunut tai todettu aikaisemmin sen soveltaman lainsäädännön mukaan; ja

2) mitään korvausta ei ole suoritettu sellaisen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa tapaturma tai ammattitauti sattui tai todettiin peräkkäisesti, kun on otettu huomioon 5 kohdan säännökset tämän työtapaturman tai ammattitaudin osalta.

62 artikla Sovellettava järjestelmä, jos oleskelu- tai asuinmassa on useita järjestelmiä - Etuuksien enimmäiskesto

1. Jos oleskelu- tai asuinmaan lainsäädännössä on useita vakuutusjärjestelmiä, 52 artiklan tai 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin palkattuihin työntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin sovelletaan terästeollisuuden ruumiillisen työn tekijöiden järjestelmän säännöksiä. Kuitenkin jos tuohon lainsäädäntöön kuulu erityisjärjestelmä kaivostyöntekijöille tai vastaavien yritysten työntekijöille, tämän järjestelmän säännöksiä sovelletaan tähän työntekijäryhmään, jos oleskelu- tai asuinpaikan laitos, johon he toimittavat hakemuksensa, on toimivaltainen soveltamaan tätä järjestelmää.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään enimmäisaika, jolta etuuksia voidaan myöntää, tätä lainsäädäntöä soveltava laitos saa ottaa huomioon ajan, jolta etuuksia on jo suoritettu toisen jäsenvaltion laitoksesta.

4 jakso Laitosten väliset korvaukset

63 artikla

1. Toimivaltaisen laitoksen on korvattava niiden luontoisetuuksien määrä, jotka on sen puolesta annettu 52 artiklan ja 55 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut korvaukset määrätään ja suoritetaan 98 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa säädetyn menettelyn mukaisesti todellisten kustannusten mukaan.

3. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai tällaisten valtioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia muista korvaustavoista tai luopua korvauksista jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien laitosten välillä.

5 LUKU KUOLEMANTAPAUKSEN JOHDOSTA ANNETTAVAT AVUSTUKSET

64 artikla Vakuutus- tai asumiskausien yhteenlaskeminen

Toimivaltaisen laitoksen siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään kuolemantapauksen johdosta annettavaa avustusta koskevan oikeuden saamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi vakuutus- tai asumiskausien täyttymistä, on otettava huomioon tarpeellisessä määrin vakuutus- ja asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan, niin kuin ne olisivat täyttyneet sen soveltaman lainsäädännön mukaan.

65 artikla Oikeus avustuksiin kuoleman tapahtuessa tai jos etuuteen oikeutettu henkilö asuu muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

1. Jos palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, eläkeläinen tai eläkkeenhakija tai hänen perheenjäsenensä kuolee muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, kuoleman katsotaan tapahtuneen toimivaltaisen valtion alueella.

2. Toimivaltainen laitos on velvollinen myöntämään soveltamansa lainsäädännön mukaan maksettavat kuolemantapauksen johdosta annettavat avustukset, vaikka edunsaaja asuu muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan myös, kun kuolema aiheutuu työtapaturmasta tai ammattitaudista.

66 artikla Etuuksien antaminen sellaisen eläkelaisen kuollessa, joka oli asunut muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka laitos oli vastuussa luontolaetuuksien antamisesta

Jos eläkeläinen, jolla oli oikeus eläkkeeseen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai eläkkeisiin kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, kuollessaan asui muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jonka laitos oli velvollinen antamaan hänelle luontoisetuudet 28 artiklan säännösten mukaan, tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan maksettavat kuolemantapauksen johdosta annettavat avustukset annetaan tästä laitoksesta sen omalla kustannuksella, niin kuin eläkeläinen olisi asunut tämän laitoksen jäsenvaltion alueella kuolinhetkellään.

Edellä olevan alakohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti eläkeläisen perheenjäseniin.

6 LUKU TYÖTTÖMYYSETUUDET

1 jakso Yhteisiä säännöksiä

67 artikla Vakuutus- tai työskentelykausien yhteenlaskeminen

1. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi vakuutuskausien täyttymistä, on otettava huomioon tarpeellisessä määrin vakuutus- tai työskentelykaudet, jotka ovat täyttyneet palkattuna työntekijänä toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, niin kuin ne olisivat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä vakuutuskausia edellyttäen kuitenkin, että työskentelykaudet olisi laskettu vakuutuskausiksi, jos ne olisivat täyttyneet tämän lainsäädännön mukaan.

2. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi työskentelykausien täyttymistä, on otettava huomioon tarpeellisessä määrin vakuutus- tai työskentelykaudet, jotka ovat täyttyneet palkattuna työntekijänä toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, niin kuin ne olisivat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä työskentelykausia.

3. Lukuun ottamatta 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja tapauksia, 1 ja 2 kohdan säännösten soveltaminen edellyttää, että sen osalta, jonka etua asia koskee, olisivat viimeksi täyttyneet:

- 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa vakuutuskaudet ja

- 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa työskentelykaudet

sen lainsäädännön mukaisesti, jonka mukaan etuuksia haetaan.

4. Jos sen kauden pituus, joksi ajaksi etuuksia voidaan myöntää, riippuu vakuutus- tai työskentelykausien pituudesta, 1 tai 2 kohdan säännöksiä sovelletaan kunkin tapauksen mukaisesti.

68 artikla Etuuksien laskeminen

1. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että etuuksien laskemisen on perustuttava aiempien ansioiden määrään, on otettava huomioon yksinomaan ansiot, jotka se, jonka etua asia koskee, on saanut viimeisestä työskentelystään tämän valtion alueella. Kuitenkin jos se, jonka etua asia koskee, on työskennellyt viimeksi tällä alueella vähemmän kuin neljä viikkoa, etuudet lasketaan sellaisten normaaliansioiden perusteella, jotka vastaavat ansioita työttömän asuin- tai oleskelupaikalla vastaavassa tai samanlaisessa työssä kuin hänen viimeinen työnsä toisen jäsenvaltion alueella.

2. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että etuuksien määrä vaihtelee perheenjäsenten lukumäärän mukaan, on otettava huomioon myös sen, jonka etua asia koskee, perheenjäsenet, jotka asuvat toisen jäsenvaltion alueella, niin kuin he asuisivat toimivaltaisen valtion alueella. Tätä säännöstä ei sovelleta, jos perheenjäsenten asuinmaassa toisella henkilöllä on oikeus työttömyysetuuksiin, joiden laskemisessa perheenjäsenet otetaan huomioon.

2 jakso Muuhun jäsenvaltioon kuin toimivaltaiseen valtioon lähtevät työttömät

69 artikla Etuutta koskevan oikeuden säilyttämisen edellytykset ja rajoitukset

1. Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka on kokonaan työtön ja täyttää jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset edellytykset oikeudesta etuuksiin ja joka lähtee yhteen tai useampaan muuhun jäsenvaltioon hakeakseen siellä työtä, säilyttää oikeutensa tällaisiin etuuksiin seuraavin edellytyksin ja rajoituksin:

a) ennen lähtöään hänet on täytynyt rekisteröidä työn hakijana, ja hänen täytyy pysyä toimivaltaisen valtion työvoimaviranomaisten käytettävänä vähintään neljän viikon ajan työttömäksi tulemisen jälkeen. Kuitenkin toimivaltaiset viranomaiset tai laitokset voivat antaa luvan hänen lähtöönsä ennen tällaisen ajan päättymistä;

b) hänen täytyy rekisteröityä työn hakijana jokaisen sellaisen jäsenvaltion työvoimaviranomaisissa, joihin hän lähtee, ja kuulua niiden valvontamenettelyn alaisuuteen. Tämä edellytys katsotaan täytetyksi ajalta ennen rekisteröitymistä, jos se, jonka etua asia koskee, rekisteröityy seitsemän päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin hän lakkasi olemasta työvoimaviranomaisten käytettävissä valtiossa, josta hän lähti. Poikkeuksellisissa tapauksissa toimivaltaiset viranomaiset tai laitokset voivat jatkaa tätä aikaa;

c) oikeus etuuksiin jatkuu kolmen kuukauden enimmäisajan siitä päivästä, jona se, jonka etua asia koskee, lakkasi olemasta lähtövaltionsa työvoimaviranomaisten käytettävissä edellyttäen, että etuuksien kokonaiskesto ei ylitä niiden etuuksien kestoa, joihin hänellä oli oikeus tämän valtion lainsäädännön mukaan. Kausityöntekijän kohdalla tämä kesto voidaan kuitenkin rajoittaa sen kauden jäljellä olevaan aikaan, jona hän työskentelee.

2. Jos se, jonka etua asia koskee, palaa toimivaltaiseen valtioon ennen sen kauden loppumista, jonka aikana hänellä on oikeus etuuksiin 1 kohdan c alakohdan säännösten mukaisesti, hänellä on edelleen oikeus etuuksiin tämän valtion lainsäädännön mukaan; hän menettää kaikki oikeudet etuuksiin toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaan, jos hän ei palaa sinne ennen tämän kauden päättymistä. Poikkeuksellisissa tapauksissa toimivaltaiset viranomaiset tai laitokset voivat jatkaa tätä määräaikaa.

3. Edellä 1 kohdan säännöksiä voidaan soveltaa vain kerran kahden työskentelykauden välissä.

4. Jos toimivaltainen valtio on Belgia, työtön, joka palaa sinne 1 kohdan c alakohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan päättymisen jälkeen, ei saa uudelleen oikeutta etuuksiin tässä maassa ennen kuin hän on työskennellyt siellä vähintään kolme kuukautta.

70 artikla Etuuksien ja korvauksien suorittaminen

1. Edellä 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa etuudet antaa kunkin sellaisen valtion laitos, johon työtön lähtee hakeakseen työtä.

Sellaisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädäntöä palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan sovellettiin hänen viimeisen työskentelynsä aikana, on velvollinen korvaamaan tällaisten etuuksien määrän.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut korvaukset määrätään ja suoritetaan 98 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa säädetyn menettelyn mukaisesti todellisten kustannusten mukaan tai kertasuorituksina.

3. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia muista korvausten tai suoritusten tavoista tai voivat luopua kaikista niiden toimivaltaan kuuluvien laitosten välillä suoritettavista korvauksista.

3 jakso Työttömät, jotka viimeisen työskentelynsä aikana asuivat muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

71 artikla

1. Työtön, joka aiemmin oli työssä ja joka viimeisen työskentelynsä aikana asui muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, saa etuudet seuraavien säännösten mukaisesti:

a) i) rajatyöntekijä, joka on osittain tai ajoittain työttömänä hänet työllistävästä yrityksestä, saa etuudet toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti, niin kuin hän asuisi tämän valtion alueella; nämä etuudet antaa toimivaltainen laitos;

ii) rajatyöntekijä, joka on kokonaan työtön, saa etuudet sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella hän asuu, niin kuin hän olisi ollut tämän lainsäädännön alainen viimeksi työskennellessään; nämä etuudet antaa asuinpaikan laitos omalla kustannuksellaan; sekä

b) i) muu palkattu työntekijä kuin rajatyöntekijä, joka on osittain, ajoittain tai kokonaan työtön ja joka asettuu työnantajansa tai työvoimaviranomaisten käytettäväksi toimivaltaisen valtion alueella, saa etuudet tämän valtion lainsäädännön mukaisesti, niin kuin hän asuisi sen alueella; nämä etuudet antaa toimivaltainen laitos;

ii) muu palkattu työntekijä kuin rajatyöntekijä, joka on kokonaan työtön ja joka asettuu työvoimaviranomaisten käytettäväksi työnsaantia varten sen jäsenvaltion alueella, jossa hän asuu, tai joka palaa tälle alueelle, saa etuudet tämän valtion lainsäädännön mukaisesti, niin kuin hän olisi viimeksi työskennellyt siellä; asuinpaikan laitos antaa tällaiset etuudet omalla kustannuksellaan. Kuitenkin jos tällainen palkattu työntekijä on saanut oikeuden etuuksiin sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen kustannuksella, jonka lainsäädännön alainen hän viimeksi oli, hän saa etuudet 69 artiklan säännösten mukaan. Etuuksien saaminen sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa hän asuu, keskeytetään siksi ajaksi, jona työtön voi 69 artiklan säännösten mukaan hakea etuuksia sen lainsäädännön mukaan, jonka alainen hän viimeksi oli.

2. Työtön ei saa hakea etuuksia sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella hän asuu, siltä ajalta, jolta hänellä on oikeus etuuksiin 1 kohdan a alakohdan i alakohdan tai b alakohdan i alakohdan säännösten mukaan.

7 LUKU (8) PERHE-ETUUDET

72 artikla (8) Vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien yhteenlaskeminen

Jos jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, että vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet ovat täyttyneet, tämän valtion toimivaltainen laitos ottaa huomioon tarpeellisessa määrin vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion alueella, niin kuin ne olisivat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä kausia.

72 a artikla (9) (14) Työntekijät, jotka ovat tulleet täysin työttömiksi

Työntekijä, joka on tullut täysin työttömäksi ja johon sovelletaan 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan tai b alakohdan ii alakohdan ensimmäistä virkettä, saa perheenjäseniään varten, jotka asuvat saman jäsenvaltion alueella kuin hän, perhe-etuuksia tämän valtion lainsäädännön mukaisesti, niin kuin hän olisi ollut tämän lainsäädännön alainen viimeisen työskentelynsä aikana, ottaen aiheellisella tavalla huomioon 72 artiklan määräykset. Näitä etuuksia annetaan asuinpaikan vakuutuslaitoksesta ja sen kustannuksella.

Jos kyseinen laitos soveltaa lainsäädäntöä, jossa määrätään työttömien vastuulla olevien maksujen vähentämisestä perhe-etuuksien kattamiseksi, sille annetaan lupa suorittaa vähentäminen lainsäädäntönsä määräysten mukaisesti.

73 artikla (8) Palkatut työntekijät tai itsenäiset ammatinharjoittajat, joiden perheenjäsenet asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

Palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, johon sovelletaan jäsenvaltion lainsäädäntöä, on toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta oikeus perhe-etuuksiin, joista säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä, niin kuin he asuisivat tässä valtiossa, jollei liitteen VI säännöksistä muuta johdu.

74 artikla (8) Työttömät, joiden perheenjäsenet asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

Työttömällä, joka oli aiemmin palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja ja joka saa työttömyysetuuksia jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, on toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta oikeus perhe-etuuksiin joista säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä, niin kuin he asuisivat tässä valtiossa, jollei liitteen VI säännöksistä muuta johdu.

75 artikla (8) Etuuksien antaminen

1. Perhe-etuuksia annetaan 73 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sen valtion toimivaltaisesta laitoksesta, jonka lainsäädäntöä palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan sovelletaan, ja 74 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sen valtion toimivaltaisesta laitoksesta, jonka lainsäädännön mukaan työtön, joka aiemmin oli palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, saa työttömyysetuuksia. Ne annetaan tällaisten laitosten soveltamien säännösten mukaan riippumatta siitä, asuuko tai oleskeleeko luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolle sellaisia etuuksia maksetaan, toimivaltaisen valtion tai toisen jäsenvaltion alueella tai onko sillä siinä toimipaikka.

2. Kuitenkin jos henkilö, jolle annettaisiin perhe-etuuksia perheenjäsentensä ylläpitoa varten, ei käytä niitä, toimivaltainen laitos vapautuu laillisista velvollisuuksistaan antamalla sanottuja etuuksia luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka tosiasiallisesti huolehtii perheenjäsenistä, heidän asuinpaikkansa laitoksen toimiston tai heidän asuinvaltionsa toimivaltaisen viranomaisen tätä tarkoitusta varten nimenneen laitoksen tai toimielimen pyynnöstä ja kautta.

3. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio voivat sopia 8 artiklan säännösten mukaisesti, että toimivaltainen laitos antaa yhden tai useamman tällaisen valtion lainsäädännön mukaiset perhe-etuudet luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka tosiasiallisesti huolehtii perheenjäsenistä, joko suoraan tai heidän asuinpaikkansa laitoksen toimiston kautta.

76 artikla (8) Ensisijaisuussäännöt tilanteessa, jossa toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukainen ja perheenjäsenten asuinvaltion lainsäädännön mukainen oikeus perhe-eläkkeeseen on päällekkäinen

1. Jos samana aikana samaa perheenjäsentä varten ja ammatin harjoittamisen perusteella voidaan perhe-etuuksia suorittaa sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella perheenjäsenet asuvat, oikeus perhe-etuuksiin, jotka olisi tarvittaessa 73 tai 74 artiklan mukaan maksettava toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, keskeytetään määrään, josta säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä.

2. Jos etuuksia ei haeta jäsenvaltiossa, jonka alueella perheenjäsenet asuvat, toisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos voi soveltaa 1 kohdan säännöksiä, niin kuin etuudet olisi myönnetty ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa.

8 LUKU ETUUDET ELÄKELÄISTEN HUOLLETTAVILLE LAPSILLE JA ORVOILLE

77 artikla Eläkeläisten huollettavat lapset

1. Ilmaisulla `etuudet` tarkoitetaan tässä artiklassa perheavustuksia henkilöille, jotka saavat vanhuus-, työkyvyttömyys- tai tapaturma- tai ammattitautieläkettä ja tällaisiin eläkkeisiin maksettavia korotuksia tai lisiä tällaisten eläkeläisten lasten suhteen, poikkeuksena lisät, jotka myönnetään työtapaturma- ja ammattitautivakuutusjärjestelmistä.

2. Etuudet myönnetään seuraavien sääntöjen mukaisesti riippumatta jäsenvaltiosta, jonka alueella eläkeläinen tai lapset asuvat:

a) eläkeläiselle, joka saa eläkettä vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, joka on vastuussa eläkkeestä;

b) eläkeläiselle, joka saa eläkettä useamman kuin yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan:

i) sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella hän asuu, edellyttäen, että tarvittaessa huomioon ottaen 79 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännökset oikeus yhteen 1 kohdassa tarkoitetuista etuuksista on saavutettu tämän valtion lainsäädännön mukaan; tai

ii) muissa tapauksissa sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alainen hän on ollut pisimmän ajan, edellyttäen, että tarvittaessa huomioon ottaen 79 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännökset oikeus yhteen 1 kohdassa tarkoitetuista etuuksista on saavutettu tämän lainsäädännön mukaan; jos mitään oikeutta etuuteen ei ole saavutettu tämän lainsäädännön mukaan, edellytykset tällaisen oikeuden saamiseksi muiden kysymyksessä olevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan tutkitaan alenevassa järjestyksessä sellaisten vakuutus- tai asumiskausien pituuden mukaan, jotka ovat täyttyneet näiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti.

78 artikla Orvot

1. Ilmaisulla `etuudet` tarkoitetaan tässä artiklassa perheavustuksia ja tietyissä tapauksissa lisä- tai erityisavustuksia orvoille sekä orvon eläkkeitä paitsi niitä, jotka myönnetään työtapaturma- ja ammattitautivakuutusjärjärjestelmistä.

2. Orvon etuudet myönnetään seuraavien sääntöjen mukaisesti riippumatta jäsenvaltiosta, jonka alueella orpo tai hänestä tosiasiallisesti huolehtiva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö asuu;

a) sellaisen palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan, joka on vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alainen, orvolle tämän valtion lainsäädännön mukaisesti;

b) sellaisen kuolleen palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan orvolle, joka on usean jäsenvaltion lainsäädännön alainen;

i) sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella orpo asuu, edellyttäen, että ottaen tarvittaessa huomioon 79 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännökset oikeus yhteen 1 kohdassa tarkoitetuista etuuksista on saavutettu tämän valtion lainsäädännön mukaan; tai

ii) muissa tapauksissa sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka alainen vainaja oli pisimmän ajan, edellyttäen, että ottaen tarvittaessa huomioon 79 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännökset oikeus yhteen 1 kohdassa tarkoitetuista etuuksista on saavutettu tämän lainsäädännön mukaan; jos mitään oikeutta ei ole saavutettu tämän lainsäädännön mukaan, edellytykset tällaisen oikeuden saavuttamiselle muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan tutkitaan alenevassa järjestyksessä sellaisten vakuutus- tai asumiskausien pituuden mukaan, jotka ovat täyttyneet näiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti.

Kuitenkin sen jäsenvaltion lainsäädäntö, jota sovelletaan 77 artiklassa tarkoitettujen etuuksien suorittamiseen eläkeläisen lapselle, jää sovellettavaksi mainitun eläkeläisen kuoleman jälkeen hänen orvoilleen suoritettavien etuuksien suorittamisen osalta.

79 artikla (7) Eläkeläisten huollettavien lapsien ja orpojen etuuksia koskevia yhteisiä säännöksiä

1. Edellä 77 ja 78 artiklassa tarkoitetut etuudet annetaan sen lainsäädännön mukaisesti, joka määräytyy noiden artiklojen säännöksiä soveltamalla, laitoksesta, joka on vastuussa tämän lainsäädännön soveltamisesta, ja sen kustannuksella, niin kuin eläkeläiseen tai vainajaan olisi sovellettu vain toimivaltaisen valtion lainsäädäntöä.

Kuitenkin:

a) jos tämän lainsäädännön mukaisesti edellytetään, että etuuksia koskevan oikeuden saaminen, säilyttäminen tai takaisinsaaminen riippuu vakuutus-, työskentely-, itsenäisen ammatinharjoittamisen tai asumiskausien pituudesta, tällainen pituus määrätään ottaen tarvittaessa huomioon 45 artiklan säännökset tai 72 artiklan säännökset;

b) jos tämän lainsäädännön mukaan edellytetään, että etuuksien määrä on laskettava eläkkeen määrän perusteella tai että se riippuu vakuutuskausien pituudesta, näiden etuuksien määrä lasketaan teoreettisen määrän perusteella, joka määrätään 46 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti.

2. Tapauksessa, jossa 77 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa ja 78 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa vahvistettujen sääntöjen soveltamisesta seuraisi, että useampi jäsenvaltio olisi toimivaltainen kausien pituuden ollessa sama, 77 tai 78 artiklassa tarkoitetut etuudet myönnetään kussakin tapauksessa sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jota eläkeläiseen tai vainajaan viimeksi sovellettiin.

3. Oikeus etuuksiin pelkästään kansallisen lainsäädännön mukaan tai 2 kohdan ja 77 ja 78 artiklan säännösten perusteella keskeytetään, jos lapset saavat oikeuden perhe-etuuksiin tai perheavustuksiin jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ammatillisen tai kaupallisen toiminnan harjoittamisen vuoksi. Tällaisessa tapauksessa niitä, joiden etua asia koskee, pidetään palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan perheenjäseninä.

IV OSASTO SIIRTOTYÖLÄISTEN SOSIAALITURVAN HALLINTOTOIMIKUNTA

80 artikla Kokoonpano ja toiminta

1. Komission yhteyteen perustetaan siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunta, jäljempänä `hallintotoimikunta`, jossa on jäsenvaltioiden hallitusten edustajat tarvittaessa asiaa tuntevien neuvonantajien avustamina. Komission edustaja osallistuu hallintotoimikunnan kokouksiin neuvoa-antavassa ominaisuudessa.

2. Hallintotoimikuntaa avustaa teknisissä kysymyksissä Kansainvälinen työjärjestö, Euroopan yhteisön ja Kansainvälisen työjärjestön välillä tätä varten tehtyjen sopimusten mukaisesti.

3. Hallintotoimikunnan jäsenet sopivat yhdessä toimikunnan säännöistä.

Jäljempänä 81 artiklan a alakohdassa tarkoitetut tulkintakysymyksiä koskevat päätökset tehdään yksimielisesti. Päätökset on julkistettava tarvittavalla tavalla.

4. Komissio huolehtii hallintotoimikunnan sihteeristötehtävistä.

81 artikla Hallintotoimikunnan tehtävät

Hallintotoimikunnan tehtävänä on:

a) käsitellä kaikkia hallinnollisia kysymyksiä ja tulkintakysymyksiä, jotka johtuvat tämän asetuksen ja myöhempien asetusten säännöksistä tai mistä tahansa sopimuksesta, joka on tehty näiden alalta, tämän rajoittamatta kyseisten viranomaisten, laitosten tai henkilöiden oikeutta turvautua kansallisessa lainsäädännössä, tässä asetuksessa ja perustamissopimuksessa säädettyyn tai määrättyyn menettelyyn tai tuomiovaltaan;

b) huolehtia jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, laitosten ja tuomioistuimien pyynnöstä tämän asetuksen soveltamiseen liittyvien kaikkien asiakirjojen kääntämisestä sekä erityisesti sellaisten hakemusten kääntämisestä, joita ovat toimittaneet henkilöt, joilla saattaa olla oikeus etuuksiin tämän asetuksen säännösten mukaan;

c) edistää ja kehittää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sosiaaliturva-asioissa, erityisesti kun kysymyksessä ovat yhteisten etujen mukaiset terveydelliset ja sosiaaliset toimenpiteet;

d) edistää ja kehittää jäsenvaltioiden yhteistyötä tavoitteena jouduttaa, ottaen huomioon hallinnollisissa johtamistekniikoissa tapahtunut kehitys, etuuksien myöntämistä, erityisesti niiden etuuksien myöntämistä, jotka on maksettava tämän asetuksen työkyvyttömyyttä, vanhuutta ja kuolemaa (eläkkeet) koskevien säännösten mukaisesti;

e) kerätä tilitystä laadittaessa huomioon otettavat tiedot jäsenvaltioiden laitoksille syntyneistä tämän asetuksen säännösten mukaisista kustannuksista ja hyväksyä sanottujen vakuutuslaitosten välinen vuosittainen tilitys;

f) harjoittaa muuta toimintaa, joka kuuluu sen toimivaltaan tämän asetuksen ja myöhempien asetusten säännösten tai minkä tahansa niiden mukaisesti tehdyn sopimuksen määräysten mukaan;

g) tehdä komissiolle ehdotuksia muiden asetusten valmistelemiseksi ja tämän asetuksen ja muiden asetusten uudistamiseksi.

V OSASTO SIIRTOTYÖLÄISTEN SOSIAALITURVAN NEUVOA-ANTAVA KOMITEA

82 artikla (B) Perustaminen, kokoonpano ja toiminta

1. Perustetaan siirtotyöläisten sosiaaliturvan neuvoa-antava komitea, jäljempänä `neuvoa-antava komitea`, jossa on 90 jäsentä kaikista jäsenvaltioista:

a) kaksi hallituksen edustajaa, joista ainakin toisen on oltava hallintotoimikunnan jäsen;

b) kaksi työntekijäjärjestöjen edustajaa;

c) kaksi työnantajajärjestöjen edustajaa.

Kutakin edellä mainittua ryhmää varten nimitetään varajäsen jokaisesta jäsenvaltiosta.

2. Neuvoa-antavan komitean jäsenet ja heidän varajäsenensä nimittää neuvosto, joka pyrkii työntekijäjärjestöjen ja työnantajajärjestöjen edustajia valitessaan saaman komiteaan tasapuolisen edustuksen niiltä eri aloilta, joiden edusta on kysymys.

Neuvosto julkaisee luettelon jäsenistä ja heidän varajäsenistään Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

3. Jäsenten ja heidän varajäsentensä toimikausi on kaksi vuotta. Heidät voidaan nimittää uudelleen. Heidän toimikautensa päätyttyä jäsenet ja varajäsenet hoitavat tehtäviään, kunnes heidän tilalleen on nimitetty uudet henkilöt tai heidät on nimitetty uudelleen.

4. Neuvoa-antavan komitean puheenjohtajana toimii komission edustaja. Puheenjohtaja ei osallistu äänestyksiin.

5. Neuvoa-antava komitea kokoontuu joka vuosi vähintään kerran. Sen kutsuu koolle puheenjohtaja joko omasta aloitteestaan tai kirjallisesta hakemuksesta, jonka on tehnyt vähintään kolmasosa jäsenistä. Tällaiseen hakemukseen on sisällyttävä täsmällinen ehdotus asialistaksi.

6. Puheenjohtajansa ehdotuksesta neuvoa-antava komitea voi poikkeuksellisesti päättää kuulla keitä tahansa sellaisia henkilöitä tai järjestöjen edustajia, joilla on laaja kokemus sosiaaliturva-asioista. Lisäksi komitea saa teknistä apua Kansainväliseltä työjärjestöltä samoin edellytyksin kuin hallintotoimikunta sen sopimuksen mukaisesti, joka on tehty Euroopan yhteisön ja Kansainvälisen työjärjestön välillä.

7. Neuvoa-antavan komitean lausunnot ja ehdotukset on perusteltava. Niistä päätetään ehdottomalla enemmistöllä annetuista äänistä.

Komitea laatii enemmistöpäätöksellä työjärjestyksensä, jonka neuvosto hyväksyy komission lausunnon perusteella.

8. Komissio huolehtii neuvoa-antavan komitean sihteeristötehtävistä.

83 artikla Neuvoa-antavan komitean tehtävät

Neuvoa-antavan komitean toimivaltaan kuuluu Euroopan yhteisöjen komission tai hallintotoimikunnan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan:

a) tarkastella yleisiä kysymyksiä tai periaatteellisia kysymyksiä ja ongelmia, jotka johtuvat perustamissopimuksen 51 artiklan määräysten mukaisesti annettujen asetusten soveltamisesta;

b) laatia lausuntoja hallintotoimikunnalle ja ehdotuksia asetusten muuttamiseksi.

VI OSASTO ERINÄISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ

84 artikla (7) Toimivaltaisten viranomaisten yhteistyö

1. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toimittavat toisilleen kaikkea tietoa, joka koskee:

a) tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi toteutettuja toimenpiteitä;

b) sellaisia muutoksia jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, jotka saattavat vaikuttaa tämän asetuksen täytäntöönpanoon.

2. Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi jäsenvaltioiden viranomaiset ja laitokset antavat apuaan niin kuin ne panisivat täytäntöön oman valtionsa lainsäädäntöä. Mainittujen viranomaisten ja laitosten antama hallinnollinen apu on pääsääntöisesti maksutonta. Kuitenkin jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia, että tietyt kustannukset korvataan.

3. Jäsenvaltioiden viranomaiset ja laitokset voivat tätä asetusta täytäntöön pantaessa olla suoraan yhteydessä toisiinsa ja niihin, joiden etua asia koskee, tai heidän edustajiinsa.

4. Jäsenvaltion viranomaiset, laitokset ja tuomioistuimet eivät saa jättää tutkimatta niille toimitettuja hakemuksia tai muita asiakirjoja sillä perusteella, että ne on kirjoitettu toisen jäsenvaltion virallisella kielellä. Niiden on tarpeen mukaan nojauduttava 81 artiklan b alakohdan säännöksiin.

5. a) Jos tämän asetuksen mukaan tai 98 artiklassa tarkoitetun täytäntöönpanoasetuksen mukaan jäsenvaltion viranomaiset tai laitokset toimittavat henkilötietoja toisen jäsenvaltion viranomaisille tai laitoksille, toimittaminen tapahtuu sen jäsenvaltion tietosuojaa koskevan lainsäädännön mukaan, joka antaa tiedot.

Kaikki myöhemmät siirrot sekä tietojen varastointi, muuttaminen ja hävittäminen tapahtuu vastaanottavan jäsenvaltion tietosuojaa koskevan lainsäädännön mukaan.

b) Henkilötietojen käyttäminen muuhun kuin sosiaaliturvan tarkoituksiin edellyttää kyseisen henkilön suostumusta tai sen on tapahduttava muiden kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen takuiden mukaisesti.

85 artikla Veroista vapauttaminen tai niiden alentaminen - Oikeaksi todistamisesta vapauttaminen

1. Kaikki jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyt vapautukset veroista, leimaveroista, notariaatti- tai rekisteröintimaksuista tai niiden alentaminen tämän valtion lainsäädännön soveltamiseksi tarvittavien todistusten tai asiakirjojen osalta, on ulotettava samanlaisiin asiakirjoihin, jotka vaaditaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön tai tämän asetuksen soveltamiseksi.

2. Selvitykset, asiakirjat ja todistukset, joita vaaditaan tämän asetuksen soveltamiseksi, vapautetaan velvoitteesta, jonka mukaan diplomaattisten tai konsuliviranomaisten on todistettava ne oikeaksi.

86 artikla (14) Hakemukset, ilmoitukset tai valitukset, jotka on toimitettu muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle

1. Hakemukset, ilmoitukset tai valitukset, jotka on toimitettava jäsenvaltion lainsäädännön vaatimusten mukaan tietyssä ajassa tämän valtion viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle, katsotaan jätetyksi määräajan kuluessa, jos ne on toimitettu samassa ajassa toisen jäsenvaltion vastaavalle viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle. Tällaisessa tapauksessa viranomainen, laitos tai tuomioistuin, joka vastaanottaa hakemuksen, ilmoituksen tai valituksen, toimittaa sen viipymättä ensiksi mainitun valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle joko suoraan tai kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kautta. Päivämäärä, jona tällaiset hakemukset, ilmoitukset tai valitukset on toimitettu toisen valtion viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle, katsotaan päivämääräksi, jolloin ne on toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle.

2. Jos jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti hakemuksen tekemiseen oikeutettu henkilö on jättänyt tähän jäsenvaltioon perhe-etuuksia koskevan hakemuksen ja jos kyseinen jäsenvaltio ei ole ensisijaisesti toimivaltainen, päivää, jona ensimmäinen hakemus tehtiin, pidetään päivänä, jolloin hakemus jätettiin toimivaltaiselle viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle, jos tämän valtion lainsäädännön mukaisesti hakemuksen tekemiseen oikeutettu henkilö jättää uuden hakemuksen ensisijaisesti toimivaltaisessa jäsenvaltiossa. Tämä toinen hakemus on jätettävä enintään vuosi ensimmäisen hakemuksen hylkääminen ilmoittamisesta tai etuuksien maksamisen keskeyttämisestä ensimmäisessä jäsenvaltiossa.

87 artikla Lääkärintarkastukset

1. Jäsenvaltion lainsäädännön mukaan edellytetyt lääkärintarkastukset voi tehdä toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä toisen jäsenvaltion alueella sen henkilön, jolla on oikeus etuuksiin, oleskelu- tai asuinpaikan laitos, edellytyksin, joista on säädetty 98 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa tai, jos tällaisia ei ole, edellytyksin, joista on sovittu kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä.

2. Lääkärintarkastukset, jotka tehdään 1 kohdassa säädetyin edellytyksin, katsotaan tehdyiksi toimivaltaisen valtion alueella.

88 artikla Jäsenvaltiosta toiseen tämän asetuksen perustella maksettavien rahasummien siirtäminen

Tarvittaessa rahansiirrot, jotka tehdään tämän asetuksen mukaisesti, toteutetaan kyseisten valtioiden välillä siirron ajankohtana voimassa olevien asia koskevien sopimusten mukaisesti. Jollei sellaisia sopimuksia kahden jäsenvaltion välillä ole voimassa, sanottujen valtioiden toimivaltaiset viranomaiset tai kansainvälisistä maksusuorituksista vastuussa olevat viranomaiset määräävät keskinäisella sopimuksella tarvittavista toimenpiteistä tällaisten siirtojen suorittamiseksi.

89 artikla Erityismääräykset tiettyjen lainsäädäntöjen täytäntöön panemiseksi

Erityismääräykset tiettyjen jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen täytäntöön panemiseksi ovat liitteessä VI.

90 artikla (8)

. . . . . .

91 artikla Sellaisilta työnantajilta tai yrityksiltä perittävät maksut, jotka eivät ole sijoittautuneet toimivaltaiseen valtioon

Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan korotettuja maksuja sen vuoksi, että hänen kotipaikkansa tai yrityksen kotipaikka on muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen jäsenvaltion alueella.

92 artikla Maksujen periminen

1. Jäsenvaltion laitokselle maksettavat maksut voidaan periä toisen jäsenvaltion alueella viimeksi mainitun valtion vastaavalle laitokselle maksettavien maksujen perimisessä noudatettavien hallinnollisten menettelyjen ja sovellettavien takuiden ja etuoikeuksien mukaisesti.

2. Yksityiskohtaiset säännökset 1 kohdan säännösten täytäntöön panemiseksi annetaan tarvittaessa 98 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa tai jäsenvaltioiden välisellä sopimuksella. Tällainen täytäntöönpanomenettely voi myös kattaa maksun pakkoperintämenettelyn.

93 artikla Etuuksista vastuussa olevien vakuutuslaitosten oikeudet vastuussa olevia kolmansia osapuolia kohtaan

1. Jos henkilö saa etuuksia jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tapaturmasta, joka oli seurausta toisen valtion alueella sattuneesta tapahtumasta, kaikki etuuksista vastuussa olevan laitoksen oikeudet kolmatta osapuolta vastaan, joka joutuu suorittamaan korvausta tapaturmasta, määrätään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) jos etuuksista vastuussa oleva laitos sai sen soveltaman lainsäädännön perusteella oikeudet, jotka etuuden saajalla on kolmatta osapuolta vastaan, tällainen takautumisoikeus tunnustetaan kaikissa jäsenvaltioissa;

b) jos mainitulla laitoksella on välittömiä oikeuksia kolmatta osapuolta vastaan, kaikki jäsenvaltiot tunnustavat tällaiset oikeudet.

2. Jos henkilö saa etuuksia jäsenvaltion lainsäädännön mukaan toisen jäsenvaltion alueella sattuneesta tapaturmasta, mainitun lainsäädännön säännöksiä, jotka määrittävät, missä tapauksissa työnantajat tai heidän palveluksessaan olevat henkilöt vapautuvat vahingonkorvausvastuusta, sovelletaan mainittuun henkilöön tai toimivaltaiseen laitokseen.

Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan myös etuudesta vastuussa olevan laitoksen kaikiin oikeuksiin työnantajaan tai hänen palveluksessaan oleviin henkilöihin nähden niissä tapauksissa, joissa heitä ei ole vapautettu vastuusta.

3. Jos 36 artiklan 3 kohdan ja/tai 63 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio taikka näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet sopimuksen lainsäädäntönsä alaisten laitosten välisistä korvauksista luopumiseksi, kaikki oikeudet, jotka syntyvät vastuussa olevaa kolmatta osapuolta vastaan, määrätään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) jos oleskelu- tai asuinpaikan jäsenvaltion laitos myöntää etuuksia henkilölle sen alueella sattuneen tapaturman johdosta, tämän jäsenvaltion sanotun laitoksen on huolehdittava jäsenvaltion soveltaman lainsäädännön mukaisesti takautumisoikeudesta tai suorista toimenpiteistä kolmatta osapuolta vastaan, joka on vastuussa tapaturma koskevan korvauksen maksamisesta;

b) edellä a alakohtaa sovellettaessa:

i) etuuksia saava henkilö katsotaan vakuutetuksi oleskelu- tai asuinpaikan vakuutuslaitoksessa, ja

ii) tämä laitos katsotaan velallisena olevaksi laitokseksi;

c) edellä 1 ja 2 kohdan säännöksien sovellettavuus jatkuu kaikkien sellaisten etuuksien osalta, joita tässä kohdassa tarkoitettu korvauksista luopumista koskeva sopimus ei koske.

VII OSASTO SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

94 artikla (7) (8) (11) (12) Palkattuja työntekijöitä koskevia siirtymäsäännöksiä

1. Tämän asetuksen mukaan ei saavuteta oikeuksia ajalta ennen 1 päivää lokakuuta 1972 tai ennen päivää, jolloin sitä alettiin soveltaa sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tai osassa kyseisen valtion aluetta.

2. Kaikki vakuutuskaudet ja tapauksesta riippuen kaikki työskentely- tai asumiskaudet, jotka on täytetty jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ennen 1 päivää lokakuuta 1972 tai ennen päivää, jolloin asetusta alettiin soveltaa tämän jäsenvaltion alueella, tai osassa kyseisen valtion aluetta, otetaan huomioon määrättäessä saavutettuja oikeuksia tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

3. Jollei 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, oikeus saavutetaan asetuksen (ETY) N:o 1248/92 mukaan, vaikka se liittyy vakuutustapahtumaan, joka on sattunut ennen 1 päivää kesäkuuta 1992.

4. Kaikki etuudet, joita ei ollut myönnetty tai joiden suorittaminen oli keskeytetty asianomaisen henkilön kansalaisuuden tai asuinpaikan vuoksi, myönnetään tai palautetaan asianomaisen henkilön hakemuksesta 1 päivästä lokakuuta 1972 alkaen tai siitä päivästä alkaen, jolloin sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tai osassa kyseisen valtion aluetta, asetusta alettiin soveltaa edellyttäen, että aiemmin määrätyt oikeudet eivät johtaneet kertasuoritukseen.

5. Sellaisen henkilön oikeuksia, jolle myönnettiin eläke ennen 1 päivää lokakuuta 1972 tai ennen päivää, jolloin sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tai osassa kyseisen valtion aluetta, asetusta alettiin soveltaa, voidaan asianomaisen henkilön hakemuksesta muuttaa ottaen huomioon tämän asetuksen säännökset. Tätä säännöstä sovelletaan myös muihin 78 artiklassa tarkoitettuihin etuuksiin.

6. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä lokakuuta 1972 tai siitä päivästä, jona tätä asetusta alettiin soveltaa sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, asetuksen mukaan saavutetut oikeudet tulevat voimaan siitä alkaen, eikä jäsenvaltion oikeuksien menettämistä tai rajoittamista koskevia säännöksiä sovelleta henkilöön, jonka etua asia koskee.

Tätä säännöstä noudatetaan myös sovelletaessa tätä asetusta Saksan liittotasavaltaan 3 päivänä lokakuuta 1990 liitetyillä alueilla, jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä kesäkuuta 1992.

7. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään sen jälkeen, kun kaksi vuotta on kulunut 1 päivästä lokakuuta 1972 tai siitä päivästä, jolloin sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tätä asetusta alettiin soveltaa, oikeudet, joita ei ole lakkautettu tai jotka eivät ole aikaan sidottuja, tulevat voimaan sinä päivänä, jona hakemus tehtiin, paitsi jos jäsenvaltion lainsäädännön soveltaminen on asianomaiselle edullisempaa.

Tätä säännöstä noudatetaan myös sovellettaessa tätä asetusta Saksan liitotasavaltaan 3 päivänä lokakuuta 1990 liitetyillä alueilla, jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä kesäkuuta 1992.

8. Sklerogeenisen pneumokonioosin kohdalla 57 artiklan 5 kohtaa sovelletaan rahaetuuksiin sellaisen ammattitaudin osalta, jonka kustannuksia ei voida jakaa niiden laitosten kesken, joita asia koskee, ennen 1 päivää lokakuuta 1972, sen vuoksi ettei laitosten kesken ole tehty sopimusta.

9. Perheavustusten, joita Ranskassa työskentelevä palkattu työntekijä tai Ranskan lainsäädännön mukaista työttömyysavustusta saava työttömänä oleva palkattu työntekijä saa toisessa jäsenvaltiossa asuvia perheenjäseniään varten 15 päivänä marraskuuta 1989, maksamista jatketaan määrältään tänä päivämääränä sovellettavien rajoitusten mukaisina ja tuolloin sovellettavien menettelyjen mukaan, niin kauan kuin niiden määrä ylittää niiden etuuksien määrän, jotka annettaisiin 16 päivän marraskuuta 1989 jälkeen ja niin kauan kuin kyseisiin henkilöihin sovelletaan Ranskan lainsäädäntöä. Huomioon ei oteta keskeytyksiä, jotka kestävät vähemmän kuin yhden kuukauden, eikä työttömyys- tai sairauskausia.

Tämän kohdan täytäntöönpanomenettelystä ja erityisesti näiden etuuksien kustannusten jakamisesta määrätään kyseisten jäsenvaltioiden tai niiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisellä sopimuksella hallintotoimikunnan annettua lausunnon.

10. Sellaisten henkilöiden oikeuksia, joille myönnettiin eläke ennen 45 artiklan 6 kohdan voimaantuloa, voidaan asianosaisen hakemuksesta tarkistaa ottaen huomioon 45 artiklan 6 kohdan säännökset.

95 artikla (6) (12) Itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevia siirtymäsäännöksiä

1. Tämän asetuksen mukaan ei saavuteta oikeuksia kaudelta ennen 1 päivää heinäkuuta 1982 tai ennen sen täytäntöönpanoa kyseisen jäsenvaltion alueella, tai osassa tämän valtion aluetta.

2. Kaikki vakuutuskaudet ja tapauksen mukaan kaikki työskentely-, itsenäisen ammatinharjoittamisen tai asumiskaudet, jotka on täytetty jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ennen 1 päivää heinäkuuta 1982 tai ennen tämän asetuksen täytäntöönpanoa kyseisen jäsenvaltion alueella, tai osassa tämän valtion aluetta otetaan huomioon määrättäessä tämän asetuksen mukaan saavutetuista oikeuksista.

3. Jollei 1 kohdasta muuta johdu, oikeus saavutetaan tämän asetuksen mukaan, vaikka se liittyy vakuutustapahtumaan, joka sattui ennen 1 päivää heinäkuuta 1982 tai ennen tämän asetuksen täytäntöönpanoa sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tai osassa tämän valtion aluetta.

4. Kaikki etuudet, joita ei ollut myönnetty tai jotka oli keskeytetty kyseisen henkilön kansalaisuuden tai asuinpaikan vuoksi, myönnetään tai palautetaan sen henkilön hakemuksesta, jota asia koskee, 1 päivästä heinäkuuta 1982 tai tämän asetuksen täytäntöönpanosta alkaen sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tai osassa tämän valtion aluetta edellyttäen, etä aiemmin määrätyt oikeudet eivät johtaneet kertasuoritukseen

5. Oikeudet henkilölle, jolle eläke on myönnetty ennen 1 päivää heinäkuuta 1982 tai ennen tämän asetuksen täytäntöönpanoa sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tai osassa tämän valtion aluetta voidaan asianomaisen henkilön hakemuksesta tarkistaa ottaen huomioon tämä asetuksen säännökset. Tätä säännöstä sovelletaan myös muihin 78 artiklassa tarkoitettuihin etuuksiin.

6. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus toimitetaan kahden vuoden kuluessa 1 päivästä heinäkuuta 1982 tai tämän asetuksen täytäntöönpanosta sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tämän asetuksen mukaan saavutetut oikeudet tulevat voimaan tästä päivästä, ja jäsenvaltion säännöksiä, jotka koskevat oikeuksien lakkauttamista tai rajoittamista, ei sovelleta asianomaisten henkilöiden vahingoksi.

Tätä säännöstä noudatetaan myös sovellettaessa tätä asetusta Saksan lütotasavaltaan 3 päivänä lokakuuta 1990 liitettyihin alueisiin, jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä kesäkuuta 1992.

7. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus toimitetaan sen jälkeen, kun on kulunut kaksi vuotta 1 päivästä heinäkuuta 1982 tai tämän asetuksen täytäntööpanosta kyseisen jäsenvaltion alueella, oikeudet, joita ei ole lakkautettu tai rajoitettu, tulevat voimaan siitä päivästä, jona hakemus toimitettiin, paitsi jos jäsenvaltion edullisempia säännöksiä on sovellettava.

Tätä säännöstä noudatetaan myös sovellettaessa tätä asetusta Saksan liitotasavaltaan 3 päivänä lokakuuta 1990 liitettyihin alueisiin, jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä kesäkuuta 1992.

95 artikla (11) Asetuksen (ETY) N:o 1248/92 (1) soveltamista koskevia siirtymäsäännöksiä

1. Asetuksen (ETY) N:o 1248/92 nojalla ei saavuteta oikeuksia ajalta ennen 1 päivää kesäkuuta 1992.

2. Kaikki jäsenvaltion vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ennen 1 päivää kesäkuuta 1992, otetaan huomioon määrättäessä asetuksen (ETY) N:o 1248/92 säännösten mukaisesti saavutettuja oikeuksia.

3. Jollei 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, oikeus saavutetaan asetuksen (ETY) N:o 1248/92 mukaan, vaikka se liittyy tapahtumaan, joka on sattunut ennen 1 päivää kesäkuuta 1992.

4. Sellaisten henkilöiden oikeuksia, joille myönnettiin eläke ennen 1 päivää kesäkuuta 1992, voidaan asianosaisen hakemuksesta muuttaa ottaen huomioon asetuksen (ETY) N:o 1248/92 säännökset.

5. Jos 4 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä kesäkuuta 1992, asetuksen (ETY) N:o 1248/92 mukaan saavutetut oikeudet tulevat voimaan siitä päivästä alkaen, eikä jäsenvaltion oikeuksien menettämistä tai rajoittamista koskevia säännöksiä sovelleta henkilöön, jonka etua asia koskee.

6. Jos 4 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään myöhemmin kuin kahden vuoden kuluttua 1 päivästä kesäkuuta 1992, oikeudet, joita ei ole lakkautettu tai jotka eivät ole aikaan sidottuja, tulevat voimaan sinä päivänä, jona hakemus tehtiin, jollei jäsenvaltion lainsäädännön asianomaiselle edullisemmista säännöksistä muuta johdu.

95 b artikla (12) Siirtymäsäännökset asetuksen (ETY) N:o 1247/92 (2) täytäntöönpanoa varten

1. Asetuksessa (ETY) N:o 1247/92 ei anneta mitään oikeuksia ajalle ennen 1 päivää kesäkuuta 1992.

2. Asumiskaudet tai kaudet, jotka palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on työskennellyt jäsenvaltion alueella ennen 1 päivää kesäkuuta 1992, otetaan huomioon määritettäessä asetuksen (ETY) N:o 1247/92 säännösten mukaisesti saatuja oikeuksia.

3. Jollei 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, oikeus saavutetaan asetuksen (ETY) N:o 1247/92 mukaan, vaikka se liittyy vakuutustapahtumaan, joka on sattunut ennen 1 päivää kesäkuuta 1992.

4. Kaikki maksuihin perustumattomat erityisetuudet, joita ei ole myönnetty tai joiden maksaminen on keskeytetty asianomaisen henkilön kansalaisuuden vuoksi, myönnetään tai palautetaan 1 päivästä kesäkuuta 1992 asianomaisen pyynnöstä, jolleivät aikaisemmat oikeudet ole antaneet aihetta kertakorvauksen maksamiseen.

5. Eläkettä ennen 1 päivää kesäkuuta 1992 saaneiden henkilöiden oikeudet voidaan tarkistaa heidän pyynnöstään, ottaen huomioon asetuksen (ETY) N:o 1247/92 säännökset.

6. Jos 4 kohdassa tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus jätetään kahden vuoden määräajassa 1 päivästä kesäkuuta 1992 lukien, asetuksen (ETY) N:o 1247/92 mukaisesti saavutetut oikeudet ovat voimassa kyseisestä päivämäärästä alkaen, eikä minkään jäsenvaltion lainsäädännön oikeuksien menettämistä tai vanhentumista koskevia säännöksiä voida soveltaa asianomaista vastaan.

7. Jos 4 kohdassa tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus jätetään 1 päivästä kesäkuuta 1992 alkaneen kahden vuoden määräajan päättymisen jälkeen, oikeudet, joita ei ole menetetty tai jotka eivät ole aikaan sidottuja, ovat voimassa hakemuksen päivämäärästä alkaen, jollei jäsenvaltioiden lainsäädännössä ole asiasta edullisempia säännöksiä.

8. Asetuksen (ETY) N:o 1247/92 1 artiklan soveltaminen ei saa johtaa siihen, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset laitokset poistaisivat ennen 1 päivää kesäkuuta 1992 asetuksen (ETY) N:o 1408/71 III osaston mukaisesti myönnetyt etuudet, joihin sovelletaan tämän viimeksi mainitun asetuksen 10 artiklaa.

9. Asetuksen (ETY) N:o 1247/92 1 artiklan soveltaminen ei saa johtaa sellaisen hakemuksen hylkäämiseen, jolla haetaan eläkkeen täydennykseksi myönnettyä maksuihin perustumatonta erityisetuutta ja jonka tekee henkilö, joka täytti kyseisen etuuden myöntämistä koskevat edellytykset ennen 1 päivää kesäkuuta 1992, vaikka kyseinen henkilö asuisi muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, edellyttäen että hakemus etuuden saamiseksi on tehty viiden vuoden määräajassa 1 päivästä kesäkuuta 1992.

10. Edellä 1 kohdan säännöksistä huolimatta kaikki maksuihin perustumattomat erityisetuudet, jotka on myönnetty eläkkeen täydennykseksi ja joita ei ole myönnetty tai joiden maksaminen on keskeytetty sen vuoksi, että asianomainen asuu muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, myönnetään tai palautetaan asianomaisen pyynnöstä 1 päivästä kesäkuuta 1992 alkaen, jolloin se tulee ensimmäisessä tapauksessa voimaan sinä päivänä, jona etuus olisi pitänyt myöntää, ja toisessa tapauksessa päivänä, jona etuuden saaminen on keskeytetty.

11. Jos asetuksen (ETY) N:o 1408/71 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetut maksuihin perustumattomat erityisetuudet voidaan samana kautena ja saman henkilön osalta kyseisen asetuksen 10 a artiklan mukaisesti myöntää sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen toimesta jonka alueella tämä henkilö asuu, ja tämän artiklan 1 ja 10 kohdan mukaisesti toisen jäsenvaltion laitoksen toimesta, asianomainen voi kerätä kyseisiä etuuksia ainoastaan suurimman erityisetuuden määrän rajoissa, jota hänellä olisi mahdollisuus vaatia jonkin kyseeseen tulevan lainsäädännön mukaisesti.

12. Siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunta päättää 11 kohdan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, erityisesti niistä, jotka koskevat kyseisessä kohdassa tarkoitettujen etuuksien osalta niitä vähentämistä, keskeyttämistä tai poistamista koskevia lausekkeita, joista määrätään yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännössä, sekä täydentävistä tasausmääristä, ja tarvittaessa määritys tehdään asianomaisten jäsenvaltioiden yhteisellä suostumuksella tai toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella.

96 artikla Laitosten välisiä korvauksia koskevat sopimukset

Edellä 36 artiklan 3 kohdan, 63 artiklan 3 kohdan ja 70 artiklan 3 kohdan mukaisesti ennen 1 päivää heinäkuuta 1982 tehtyjä sopimuksia sovelletaan vastaavasti henkilöihin, joihin tämän asetuksen soveltamisalaa laajennettiin mainittuna päivänä, paitsi jos sopimuspuolena oleva jäsenvaltio vastustaa sitä.

Tämä vastustus otetaan huomioon vain, jos tämän jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toimittaa sitä kirjallisen ilmoituksen sen toisen jäsenvaltion, jota asia koskee, tai jäsenvaltioiden toimivaltaiselle viranomaiselle ennen 1 päivää lokakuuta 1983. Jäljennös tästä ilmoituksesta on toimitettava hallintotoimikunnalle.

97 artikla Tiedoksi antaminen tiettyjen määräysten mukaisesti

1. Edellä 1 artiklan j alakohdassa, 5 artiklassa ja 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedoksiannot osoitetaan neuvoston puheenjohtajalle. Niissä on mainittava kysymyksessä olevien lakien ja järjestelmien voimaantulopäivä tai 1 artiklan j alakohdassa tarkoitettujen tiedoksiantojen osalta päivä, josta alkaen tätä asetusta sovelletaan jäsenvaltioiden ilmoituksissa mainittuihin järjestelmiin.

2. Edellä 1 kohdan määräysten mukaisesti vastaanotetut tiedoksiannot julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

98 artikla Täytäntöönpanoasetus

Tämän asetuksen täytäntöön panemisessa noudatettavat menettelyt vahvistetaan toisessa asetuksessa.

LIITTE I (A) (B) (8) (9) (13) (14) (15)

ASETUKSEN HENKILÖLLINEN ULOTTUVUUS

I. Palkatut työntekijät ja/tai itsenäiset ammatinharjoittajat (asetuksen 1 artiklan 2 alakohdan ii ja iii alakohta)

A. BELGIA

Ei mitään.

B. TANSKA

1. Henkilöä, joka toimii palkattuna työntekijänä ja johon tämän vuoksi sovelletaan:

a) työtapaturma- ja ammattitautilainsäädäntöä 1 päivää syyskuuta 1977 edeltävältä ajalta;

b) työntekijöiden lisäeläkelainsäädäntöä (arbejdsmarkedets tillaegspension, ATP) 1 päivästä syyskuuta 1977 alkaen,

pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna palkattuna työntekijänä.

2. Henkilöä, jolla sairauden tai äitiyden johdosta on oikeus päivärahaetuuksia koskevan lain perusteella tällaisiin etuuksiin muun ansiotulon kuin palkan perusteella, pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna itsenäisenä ammatinharjoittajana.

C. SAKSA

Jos toimivaltainen laitos, joka myöntää perhe-etuuksia asetuksen III osaston 7 luvun mukaisesti, on saksalainen laitos, asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaan:

a) palkatulla työntekijällä tarkoitetaan henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu työttömyyden varalta, tai henkilöä, joka tällaisen vakuutuksen perusteeella saa sairausvakuutuksen nojalla rahaetuuksia tai niihin verrattavia etuuksia;

b) itsenäisellä ammatinharjoittajalla tarkoitetaan henkilöä, joka harjoittaa itsenäisesti ammattia ja on velvollinen:

- ottaman vanhuusvakuutuksen itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmästä tai maksamaan siihen maksuja,

taikka

- ottamaaan pakollisen eläkevakuutuksen.

D. ESPANJA

Ei mitään.

E. RANSKA

Jos Ranskan laitos on toimivaltainen laitos myöntämään perhe-etuuksia asetuksen III osaston 7 luvun mukaisesti:

1. "palkatulla työntekijällä" asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaan tarkoitetaan henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu sosiaaliturvajärjestelmässä sosiaaliturvalain L 311-2 artiklan mukaisesti ja joka täyttää työtä tai palkkausta kokevat sosiaalituvalain L 313-1 artiklassa säädetyt vähimmäisedellytykset, jotta saataisiin rahaetuuksia sairausvakuutuksen, äitiys- tai työkyvyytömyysturvan mukaan, tai henkilöä, joka saa näitä rahaetuuksia;

2. "itsenäisellä ammatinharjoittajalla" asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaan tarkoitetaan henkilöä, joka harjoittaa itsenäisesti ammattitoimintaa ja jota vaaditaan ottamaan vakuutus ja maksamaan vanhuusetuusmaksuja itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmään.

F. KREIKKA

1. Henkilöä, joka on vakuutettu OGA-järjestelmässä ja joka toimii yksinomaan palkattuna työntekijänä tai johon sovelletaan tai on sovellettu toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä ja joka näin ollen on tai on ollut "palkattu työntekijä" asetuksen 1 artiklan a alakohdan mukaan, pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitettuna palkattuna työntekijänä.

2. Kansallisten perheavustusten myötämisen osalta asetuksen 1 artiklan a alakohdan i ja iii alakohdassa mainittuja henkilöitä pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuina palkattuina työntekijöinä.

G. IRLANTI

1. Henkilöä, joka on pakollisesti tai vapaaehtoisesti vakuutettu vuoden 1981 (yhdistetyn) sosiaalihuoltolain [Social Welfare (Consolidation) Act 1981] 5 ja 37 pykäiän säännösten mukaan, pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna palkattuna työntekijänä.

2. Henkilöä, joka on pakollisesti tai vapaaehtoisesti vakuutettu yhdistetyn sosiaalihuoltolain [Social Welfare (Consolidation) Act 1981] 17 A jakson säännösten mukaisesti, pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna palkattuna työntekijänä.

H. ITALIA

Ei mitään.

I. LUXEMBURG

Ei mitään.

J. ALANKOMAAT

Henkilöä, joka harjoittaa ammattia ilman työsopimusta, pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna itsenäisenä ammatinharjoittajana.

K. ITÄVALTA

Ei mitään.

L. PORTUGALI

Ei mitään.

M. SUOMI

Henkilöä, joka on työeläkejärjestelmää koskevassa lainsäädännössä tarkoitettu palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, pidetään vastaavasti asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana.

N. RUOTSI

Henkilöä, joka on työtapaturmavakuutuslainsäädännössä tarkoitettu palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, pidetään vaataavasti asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna palkattuna työtekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana.

O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Henkilöä, joka on "palkattuna työntekijänä ansaitseva" (employed earner) tai "itsenäisenä ammatinharjoittajana ansaitseva" (self-employed earner) Ison-Britannien tai Pohjois-Irlannin lainsäädännön mukaan, pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna palkattuna työntekijänä (employed earner) tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Henkilöä, jonka osalta maksetaan maksuja "palkattuna työntekijänä" (employed earner) tai "itsenäisenä ammatinharjoittajana" (self-employed earner) Gibraltarin lainsäädännön mukaisesti, pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana.

II. Perheenjäsenet (asetuksen 1 artiklan f alakohdan toinen virke)

A. BELGIA

Ei mitään.

B. TANSKA

Sen määrittämiseksi, onko henkilöllä oikeus luontoisetuuksiin sairaus- tai äitiystapauksissa asetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 31 artiklan mukaisesti, ilmaisulla "perheenjäsen" tarkoitetaan:

1) palkatun työntekijän, itsenäisen ammatinharjoittajan tai muun henkilön, joka on edunsaaja asetuksen mukaisesti, puolisoa sikäli kuin puoliso ei ole itse henkilökohtaisesti edunsaaja asetuksen mukaisesti, tai

2) alle 18-vuotiasta lasta, joka on sellaisen henkilön huollettavana, joka on edunsaaja asetuksen mukaan.

C. SAKSA

Ei mitään.

D. ESPANJA

Ei mitään.

E. RANSKA

"Perheenjäsenellä" tarkoitetaan henkilöä, joka on mainittu sosiaaliturvalain L 512-3 artiklassa.

F. KREIKKA

Ei mitään.

G. IRLANTI

Oikeuden määrittämiseksi sairautta ja äitiyttä koskeviin luontaisetuuksiin asetuksen mukaisesti ilmaisulla "perheenjäsen" tarkoitetaan kaikkia henkilöitä, joiden katsotaan olevan palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan huollettavina vuosien 1947 ja 1970 välisenä aikana annettujen terveyttä koskevien lakien mukaisesti (Health Act 1947-1970).

H. ITALIA

Ei mitään.

I. LUXEMBURG

Ei mitään.

J. ALANKOMAAT

Ei mitään.

K. ITÄVALTA

Ei mitään.

L. PORTUGALI

Ei mitään.

M. SUOMI

Määrättäessä oikeudesta luontoisetuuksiin asetuksen III osaaton 1 luvun säännösten nojalla "perheenjäsenellä" tarkoitetaan puolisoa tai lasta siten, kuin sairausvakuutuslaissa on määritelty.

N. RUOTSI

Määrättäessä oikeudesta luontoisetuuksiin asetuksen III osaaton 1 luvun säännösten nojalla "perheenjäsenellä" tarkoitetaan puolisoa tai alle 18-vuotiasta lasta.

O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Oikeuden määrittämiseksi luontaisetuuksiin ilmaisulla "perheenjäsen" tarkoitetaan:

1. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin lainsäädännön osalta:

1) puoliaoa, jos

a) kyseinen hekilö, riippumatta siitä, onko hän palkattu työntekijä vai itsenäinen ammatinharjoittaja tai asetuksen mukainen edunsaaja,

i) joka asuu puolisonsa kanssa tai

ii) osallistuu puolison toimeentulon hankkimiseen,

ja

b) puoliso ei

i) saa ansioita palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tai tuloa asetuksen mukaisena edunsaajana tai

ii) saa sosiaaliturvaetuutta tai eläkettä, joka perustuu puolison omaan vakuutukseen;

2) henkilöä, jolla on huollettavanaan lapsi, jos

a) palkattu työntekijä, itsenäinen ammatinharjoittaja tai asetuksen mukainen edunsaja

i) asuu kyseisen henkilön kanssa aviomiehenä tai -vaimona tai

ii) osallistuu kyseisen henkilön toimeentulon hankkimiseen,

ja

b) kyseinen henkilö ei

i) saa ansioita palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tai tuloa asetuksen mukaisena edunsaajana tai

ii) saa sosiaaliturvaetuutta tai eläkettä, joka perustuu puolison omaan vakuutukseen;

3) lasta josta henkilö, palkattu työntekijä, itsenäinen ammatinharjoittaja tai muu asetuksen mukainen edunsaaja saa tai voi saada lasta koskevaa etuutta.

2. Gibraltarin lainsäädännön osalta

kaikkia henkilöitä, jotka katsotaan huollettaviksi vuonna 1973 annetun Group Practice Scheme Ordinance -asetuksen mukaisesti.

LIITE II (A) (B) (8) (9) (13) (14)

(Asetuksen 1 artiklan j ja u alakohta)

I. Sellaisia itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevat erityisjärjestelmät, jotka on suljettu asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle 1 artiklan j alakohdan neljännen alakohdan nojalla

A. BELGIA

Ei mitään.

B. TANSKA

Ei mitään.

C. SAKSA

Osavaltioiden (Länder) lainsäädännön mukaan perustetut vakuutus- ja eläkelaitokset (Versicherungs- und Versorgungswerke) lääkäreitä, hammasiääkäreitä, eläinlääkäreitä, apteekkareita, asianajajia ja neuvonantajia, patenttiasiamiehiä (Patentanwalte), julkisia notaareja, tilintarkastajia (Wirtschaftsprüfer), verokonsultteja ja -neuvojia (Steuerbevollmächtigte), luotseja (Seelotsen) ja arkkitehteja varten ja muut vakuutus- ja eläkelaitokset, erityisesti huoltorahastot (Fürsorgeeinrichtungen) sekä laajennettu palkkionjakojärjestelmä (erweiterte Honorarverteilung).

D. ESPANJA

1. Vapaaehtoiset sosiaalijärjestelmät, jotka täydentävät sosiaaliturvajärjestelmiä ja joita hallinnoivat 6 päivänä joulukuuta 1941 annetun yleisen sosiaaliturvalain ja sen nojalla 26 päivänä toukokuuta 1943 annetussa asetuksessa tarkoitetut laitokset:

a) kun on kysymys sosiaaliturvaa täydentävistä tai lisäävistä etuuksista;

b) taikka kun on kysymys keskinäisistä vakuutusyhdistyksistä, joiden liittämisestä sosiaaliturvajärjestelmään ei ole säännöstä 30 päivänä toukokuuta 1974 annetun yleisen sosiaaliturvalain 6 siirtymäsäännöksen 7 kohdassa ja joita ei tämän vuoksi ole korvattu pakollisen sosiaaliturvajärjestelmän vakuutuslaitoksilla.

2. Sosiaalijärjestelmät tai luonteeltaan sosiaalihuoltoa ja/tai -apua olevat järjestelmät, joita hallinnoiviin laitoksiin ei sovelleta 6 päivänä joulukuuta 1941 annettua yleistä sosiaaliturvalakia.

E. RANSKA

1. Itsenäiset ammatinharjoittajat maatalousalan ulkopuolella:

a) Itsenäisten ammatinharjoittajien vanhuusvakuutuksen lisäeläkejärjestelmät ja työkyvyttömyys- ja kuolemanvaravakuutusjärjestelmät, joista on säädetty sosiaaliturvalain (Code de la securité sociale) L 658, L 659, L663-11, L 663-12, L682 ja L 683-1 artiklassa.

b) Lisäetuudet, joita tarkoitetaan 12 päivänä heinäkuuta 1966 annetun lain N:o 66.509 9 artiklassa.

2. Itsenäiset maatalousyrittäjät:

Vakuutuslajit, joista on säädetty maatalouslain (Code rural) 1049 ja 1234.19 artiklassa ja jotka koskevat itsenäisten maatalousyrittäjien osalta yhtäältä sairautta, äitiyttä ja vanhuutta sekä toisaalta työtapaturmia ja ammattitauteja.

F. KREIKKA

Ei mitään.

G. IRLANTI

Ei mitään.

H. ITALIA

Ei mitään.

I. LUXEMBURG

Ei mitään.

J. ALANKOMAAT

Ei mitään.

K. ITÄVALTA

Lääkärien, eläinlääkärien, lakimiesten ja insinöörien (Ziviltechniker) vakuutus- ja eläkelaitokset (Versicherungs- und Versorgungswerke), erityisesti sosialihuoltorahastot (Fürsorgeeinrichtungen) ja laajennettu tulonsiirtojärjestelmä (erweiterte Honorarverteilung).

L. PORTUGALI

Ei mitään.

M. SUOMI

Ei mitään.

N. RUOTSI

Ei mitään.

O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

II. Erityiset syntymä- tai adoptionvastukset, jotka eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan 1 artiklan a kohdan 1 alakohdan mukaisesti

A. BELGIA

a) Syntymäavustus,

b) Adoptiosvustus.

B. TANSKA

Ei mitään.

C. SAKSA

Ei mitään.

D. ESPANJA

Ei mitään.

E. RANSKA

a) Enintään kolmikuukautista pientä lasta koskeva avustus;

b) Adoptioavustus.

F. KREIKKA

Ei mitään.

G. IRLANTI

Ei mitään.

H. ITALIA

Ei mitään.

I. LUXEMBURG

a) Syntymää edeltävä avustus;

b) Synnytysavustus.

J. ALANKOMAAT

Ei mitään.

K. ITÄVALTA

Synnytysavustuksen yleinen osa.

L. PORTUGALI

Ei mitään.

M. SUOMI

Äitiyspakkaus tai kertasuoritteinen äitiysavustus äitiysavustuslain nojalla.

N. RUOTSI

Ei mitään.

O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

III. Maksuihin perustamattomat 4 artiklan 2 b kohdan mukaiset erityisetuudet, jotka eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan

A. BELGIA

Ei mitään.

B. TANSKA

Ei mitään.

C. SAKSA

a) Etuudet, jotka myönnetään osavaltioiden ("Länder") lainsäädännön mukaan työkyvyttömmille, erityisesti sokeille.

b) Eläkkeiden yhdenmukaistamisesta 28 päivänä kesäkuuta 1990 annetun lain nojalla suoritettu sosiaalituki

D. ESPANJA

Ei mitään.

E. RANSKA

Ei mitään.

F. KREIKKA

Ei mitään.

G. IRLANTI

Ei mitään.

H. ITALIA

Ei mitään.

I. LUXEMBURG

Ei mitään.

J. ALANKOMAAT

Ei mitään.

K. ITÄVALTA

Bundesländerin lainsäädännön nojalla vammaisille tai hoidon tarpeessa oleville myönnettävät etuudet.

L. PORTUGALI

Ei mitään.

M. SUOMI

Ei mitään.

N. RUOTSI

Ei mitään.

O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

LIITE II a (B) (10) (12) (13) (14) (15)

MAKSUIHIN PERUSTAMATTOMAT ERITYISETUUDET

(Asetuksen 10 a artikla)

A. BELGIA

a) Vammaisille myönnettävät avustukset (27 päivänä helmikuuta 1987 annettu laki).

b) Vanhuksille taattu toimeentulo (1 päivänä huhtikuuta 1969 annettu laki).

c) Taatut perhe-etuudet (20 päivänä heinäkuuta 1971 annettu laki).

B. TANSKA

a) Eläkkeensaajien asumiskulut (laki yksilöllisestä asumistuesta, kodifioitu lailla N:o 204 29 päivänä maaliskuuta 1995).

b) Kiinteä kuntoutusetuus, joka myönnetään sosiaalihuoltoa koskevan lain mukaisesti kuntoutushoitoa saavien henkilöiden elatukseen.

C. SAKSA

Ei mitään.

D. ESPANJA

a) Vammaisten sosiaalista sopeuttamista koskevan lain nojalla annetut etuudet (7 päivänä huhtikuuta 1982 annettu laki N:o 13/82).

b) Vanhusten ja työhön kykenemättömien vammaisten avustamiseksi annetut etuudet (24 päivänä heinäkuuta 1981 annettu kuninkaallinen asetus N:o 2620/81).

c) Maksuihin perustumattomat työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeet ja huollettavan lapsen etuudet, joita tarkoitetaan sosiaaliturvaa koskevan yleisen lain sellaisena kuin se on muutettu 20 päivänä joulukuuta 1990 annetulla lailla N:o 26/90, jolla perustetaan maksuihin perustumattomat sosiaaliturvaetuudet, 132 artiklan 1 kohdassa 136 a artiklassa, 137 a artiklassa, 138 a artiklassa, 154 a artiklassa, 155 a artiklassa, 156 a artiklassa, 167 artiklassa, 168 artiklan 2 kohdassa, 169 artiklassa ja 170 artiklassa.

E. RANSKA

a) Lisäavustus kansallisesta avustusrahastosta (30 päivänä kesäkuuta 1956 annettu laki).

b) Vammaisten aikuisten avustus (30 päivänä kesäkuuta 1975 annettu laki).

c) Erityisavustus (10 päivänä heinäkuuta 1952 annettu laki).

F. KREIKKA

a) Erityisetuudet vanhuksille (laki N:o 1296/82).

b) Sellaisten työssäkäymättömien äitien lapsiavustus, joiden aviomiehet on kutsuttu asepalveluun (laki N:o 1483/84, 23 artiklan 1 kohta).

c) Sellaisten työssäkäymättömien äitien lapsiavustus, joiden aviomiehet ovat vankilassa (laki N:o 1483/84, 23 artiklan 2 kohta).

d) Avustus henkilöille, jotka kärsivät synnynnäisestä hemolyyttisestä anemiasta (säädös N:o 321/69 yleinen ministeriön päätös G4a/FF.222/oik.2204).

e) Kuuromykkien avustus (poikkeuslaki N:o 421/37) yleinen ministeriön päätös G4b/F.422/oik.2205).

f) Vaikeavammaisten avustus (säädös 162/73) (yleinen ministeriön päätös G4a/F.225/oik.161).

g) Kouristustautisten avustus (säädös N:o 162/72) (yleinen ministeriön päätös G4a/F.224/oik.2207).

h) Vakavasta henkisestä kyvyttömyydestä kärsivien henkilöiden avustus (säädös N:o 162/73) (yleinen ministeriön päätös G4b/423(oik. 2208).

i) Sokeiden avustus (laki N:o 958/79) (yleinen ministeriön päätös G4b/F.421/oik.2209).

G. IRLANTI

a) Työttömyyskorvaus (Social Welfare (Consolidation) Act 1981, III osa, 2 luku).

b) Vanhuus- ja sokeaineläkkeet (maksuihin perustumattomat) [Social Welfare (Consolidation) Act 1981, III osa, 3 luku].

c) Lesken- ja orvoneläkkeet (maksuihin perustumattomat) [Social Welfare (Consolidation) Act 1981, III, osa, 4 luku].

d) Yksinäisen vanhemman avustus (Social Welfare Act 1990, III osa).

e) Huoltajan avustus (Social Welfare Act 1990, IV osa).

f) Perheen tulolsä (Social Welfare Act 1984, III osa).

g) Vammaisen ylläpitoavustus (Health Act 1970, 69 jakso).

h) Liikkumisavustus (Health Act 1970, 61 jakso).

i) Ylläpitoavustus tartuntatautisille (Health Act 1947, 5 ja 44 (5) jakso).

j) Kotihoidon avustus (Health Act 1970, 61 jakso).

k) Sokean huoltoavustus (Blind persons Act 1920, 49 luku).

l) Vammaisen kuntoutusavustus (Health Act 1970, 68, 69 ja 72 jakso).

H. ITALIA

a) Sosiaalieläkkeet toimeentuloa vailla oleville henkilöille (30 päivänä huhtikuuta 1969 annettu laki N:o 153).

b) Etuudet siiviilivammaisille tai -työkyvyttömille (30 päivänä maaliskuuta 1974 annettu laki N:o 118, 11 päivänä helmikuuta 1980 annettu laki N:o 18 ja 23 päivänä marraskuuta 1988 annettu laki N:o 508).

c) Eläkkeet ja avustukset kuuroille ja mykille (26 päivänä toukokuuta 1970 annettu laki N:o 381 ja 23 päivänä marraskuuta 1988 annettu laki N:o 508).

d) Eläkkeet ja avustukset sokeille siviileille (27 päivänä toukokuuta 1970 annettu laki N:o 382 ja 23 päivänä marraskuuta 1988 annettu laki N:o 508).

e) Peruseläkettä täydentävät etuudet (4 päivänä huhtikuuta 1952 annettu laki N:o 218, 11 päivänä marraskuuta 1983 annettu laki N:o 638 ja 29 päivänä joulukuuta 1990 annettu laki N:o 407).

f) Vammaisavustuksia täydentävät etuudet (12 päivänä kesäkuuta 1984 annettu laki N:o 222).

g) Työkyvyttömyyseläkkeitä saavien kuukausiavustukset jatkuvaa henkilökohtaista apua varten (12 päivänä kesäkuuta 1984 annettu laki N:o 222).

I. LUXEMBURG

a) Erityinen vaikeavammaisuusavustus (16 päivänä huhtikuuta 1979 annettu laki).

b) Äitiysavustus (30 päivänä huhtikuuta 1980 annettu laki).

J. ALANKOMAAT

Ei mitään.

K. ITÄVALTA

a) Korvauslisä (yleisestä sosiaalivakuutuksesta 9 päivänä syykuuta 1955 annettu liittovaltion laki - ASVG, kaupan alalla työskentelevien henkilöiden sosiaalivakuutuksesta 11 päivänä lokakuuta 1978 annettu liittovaltion laki - GSVG ja maanviljelijöiden sosiaalivakuutuksesta 11 päivänä lokakuuta 1978 annettu liittovaltion laki - BSVG).

b) Itävallan liittovaltion huoltoavustuslain (Bundespflegegeldgesetz) mukainen huoltoavustus (Pflegegeld), lukuun ottamatta liikennevakuutuslaitosten myöntämiä huoltoavustuksia, jos vamma on aiheutunut työtapaturmasta tai ammattitandista.

L. PORTUGALI

a) Maksuihin perustumattomat perheavustukset (27 päivänä toukokuuta 1980 annettu säädös N:o 160/80).

b) Imettävän äidin avustus (27 päivänä toukokuuta 1980 annettu säädös N:o 160/80).

c) Lisäavustus vammaisille lapsille ja nuorille (27 päivänä toukokuuta 1980 annettu säädös N:o 160/80).

d) Erityiskoulujen ylläpitoavustus (27 päivänä toukokuuta 1980 annettu säädös N:o 160/80).

e) Maksuihin perustumaton orvoneläke (27 päivänä toukokuuta 1980 annettu säädös N:o 160/80).

f) Maksuihin perustumaton työkyvyttömyyseläke (13 päivänä lokakuuta 1980 annettu säädös N:o 464/80).

g) Maksuihin perustumaton vanhuuseläke (13 päivänä lokakuuta 1980 annettu säädös N:o 464/80).

h) Vakavan työkyvyttömyyden lisäeläke (27 päivänä toukokuuta 1980 annettu säädös N:o 160/80).

i) Maksuihin perustumaton leskeneläke (11 päivänä marraskuuta 1981 annettu sääntelyasetus N:o 52/81).

M. SUOMI

a) Lapsen hoitotuki (Laki lapsen hoitotuesta, 444/69).

b) Vammaistuki (Vammaistukilaki, 124/88).

c) Eläkkeensaajien asumistuki (Eläkkeensaajien asumistukilaki, 591/78).

d) Peruspäiväraha (Työttömyysturvalaki N:o 602/84) tapauksissa, joissa henkilö ei täytä ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan vastaavia edellytyksiä.

N. RUOTSI

a) Peruseläkkeiden kunnalliset asumislisät (laki 1962: 392, painettu uudelleen 1976: 1014).

b) Vammaiskorvaukset muille kuin eläkkeensaajille (laki 1962: 381, painettu uudelleen 1982: 120).

c) Vammaisten lasten huoltoavustukset (laki 1962: 381, painettu uudelleen 1982: 120).

O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

a) ...

b) Työkyvyttömän hoitoavustus [vuoden 1975 sosiaaliturvalaki, annettu 20 päivänä maaliskuuta 1975, 37 jakso, ja vuoden 1975 sosiaaliturvalaki (Pohjois-Irlanti), annettu 20 päivänä maaliskuuta 1975, 37 jakso].

c) Perhetulo [vuoden 1986 sosiaaliturvalaki, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1986, 20-22 jaksot, ja vuoden 1986 sosiaaliturva-asetus (Pohjois-Irlanti), annettu 5 päivänä marraskuuta 1986, 21-23 jakso].

d) Hoitoavustus [vuoden 1975 sosiaaliturvalaki, annettu 20 päivänä maaliskuuta 1975, 35 jakso, ja vuoden 1975 sosiaaliturvalaki (Pohjois-Irlanti), annettu 20 päivänä maaliskuuta 1975, 35 jakso].

e) Toimeentulotuki [vuoden 1986 sosiaaliturvalaki, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1986, 20-22 ja 23 jaksot ja vuoden 1986 sosiaaliturva-asetus (Pohjois-Irlanti), annettu 5 päivänä marraskuuta 1986, 21-24 jakso.

f) Vammaisen elämisavustus [vuoden 1991 vammaisen elämisavustus- ja vammaisen työskentelyavustuslaki, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1991, 1 jakso, ja vuoden 1991 vammaisen elämisavustus- ja vammaisen työskentelyavustusasetus (Pohjois-Irlanti), annettu 24 päivänä heinäkuuta 1991, 3 jakso].

g) Vammaisen työskentelyavustus [vuoden 1991 vammaisen elämisavustus- ja vammaisen työskentelyavustus- laki, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1991, 6 jakso ja vuoden 1991 vammaisen elämisavustus- ja vammaisen työskentelyavustusasetus (Pohjois-Irlanti), annettu 24 päivänä heinäkuuta 1991, 8 jakso].

h) Tulosidonnaiset työnhakutuet [Jobseekers Act 1995, 28.6.1995, osastot 1(2)(d)(ii) ja 3, ja Jobseekers (Northern Ireland) Order 1995, 18.10.1995, artiklat 3(2)(d)(ii) ja 5].

LIITE III (A) (B) (6) (7) (12) (14) (15)

SELLAISTEN SOSIAALITURVASOPIMUSTEN MÄÄRÄYKSET, JOTKA JÄÄVÄT SOVELLETTAVIKSI SEN ESTÄMÄTTÄ, MITÄ ASETUKSEN 6 ARTIKLASSA SÄÄDETÄÄN - SELLAISTEN SOSIAALITURVASOPIMUSTEN MÄÄRÄYKSET, JOITA EI SOVELLETA KAIKKIIN HENKILÖIHIN, JOIHIN ASETUSTA SOVELLETAAN

(Asetuksen 7 artiklan 2 kohdan c alakohta ja 3 artiklan 3 kohta)

Yleiset huomautukset

1. Niiltä osin kuin tämän liitteen määräykset sisältävät viittauksia muiden sopimusten määräyksiin, nämä viittaukset korvataan viittauksilla tämän asetuksen vastaaviin säännöksiin, jollei kysymyksessä olevien sopimusten määräyksiä ole lueteltu tässä liitteessä.

2. Sellaisessa sosiaaltiturvasopimuksessa olevaa irtisanomislauseketta, jonka jotkut määräykset on lueteltu tässä liitteessä sovelletaan edelleen noiden määräysten osalta.

A. Sosiaaliturvasopimusten määräykset, jotka jäävät sovellettaviksi sen estämättä, mitä asetukseen 6 artiklassa säädetään (asetuksen 7 artiklan 2 kohdan c alakohta).

1. BELGIA - TANSKA

Ei sopimusta.

2. BELGIA - SAKSA

a) Yleiseen sopimukseen 7 päivältä joulukuuta 1957 liittyvä päätöspöytäkirja samalta päivältä, 3 ja 4 artikla sellaisina kuin ne ovat lisäpöytäkirjassa 10 päivältä marraskuuta 1960.

b) Yleiseen sopimukseen 7 päivältä joulukuuta 1957 Littyvä lisäsopimus N:o 3 samalta päivältä sellaisena kuin se on lisäpöytäkirjassa 10 päivältä marraskuuta 1960 (eläkkeiden maksaminen ajalta ennen yleisen sopimuksen voimaantuloa).

3. BELGIA - ESPANJA

Ei mitään.

4. BELGIA - RANSKA

a) Yleiseen sopimukseen 17 päivältä tammikuuta 1948 liittyvä lisäsopimus samalta päivältä, 13, 16 ja 23 artikla (työntekijät kaivoksissa ja vastaavissa yrityksissä).

b) Kirjeenvaihto 27 päivältä helmikuuta 1953 (17 päivänä tammikuuta 1948 tehdyn yleisen sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan soveltaminen).

c) Kirjeenvaihto 29 päivältä heinäkuuta 1953 vanhojen työntekijöiden avustuksista.

5. BELGIA - KREIKKA

Yleinen sopimus 1 päivältä huhtikuuta 1958, 15 artiklan 2 kohta, 35 artiklan 2 kohta ja 37 artikla.

6. BELGIA - IRLANTI

Ei sopimusta.

7. BELGIA - ITALIA

Sopimus 30 päivältä huhtikuuta 1948, 29 artikla.

8. BELGIA - LUXEMBURG

Lokakuun 27 päivänä 1971 tehdyn sopimuksen 2 ja 4 artikla (merentakaisia alueita koskeva sosiaaliturva).

9. BELGIA - ALANKOMAAT

Helmikuun 4 päivänä 1969 tehdyn sopimuksen 2 ja 4 artikla (työskentely merentakaisilla alueilla).

10. BELGIA - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta 4 päivänä huhtikuuta 1977 tehdyn sopimuksen 4 artikla kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan III kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

11. BELGIA - PORTUGALI

Tammikuun 13 päivänä 1965 tehdyn sopimuksen 1 ja 5 artikla (Belgian Kongossa ja Ruanda-Urundassa työskentelevien sosiaaliturva). 18 päivänä kesäkuuta 1982 päivätyllä kirjeenvaihdolla tehdyn sopimuksen mukaisessa sanamuodossa.

12. BELGIA - SUOMI

Ei sopimusta.

13. BELGIA - RUOTSI

Ei sopimusta.

14. BELGIA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

15. TANSKA - SAKSA

a) Sosiaalivakuutuksia koskevaan sopimukseen 14 päivältä elokuuta 1953 liittyvä päätöspöytäkirja, 15 kohta.

b) Edellä mainittuun sopimuksen liittyvä lisäsopimus 14 päivältä elokuuta 1953.

16. TANSKA - ESPANJA

Ei sopimusta.

17. TANSKA - RANSKA

Ei mitään.

18. TANSKA - KREIKKA

Ei sopimusta.

19. TANSKA - IRLANTI

Ei sopimusta.

20. TANSKA - ITALIA

Ei sopimusta.

21. TANSKA - LUXEMBURG

Ei sopimusta.

22. TANSKA - ALANKOMAAT

Ei sopimusta.

23. TANSKA - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta 16 päivänä kesäkuuta 1987 tehdyn sopimuksen 4 artikla kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan I kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

24. TANSKA - PORTUGALI

Ei sopimusta.

25. TANSKA - SUOMI

Sosiaaliturvasta 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn pohjoismaisen sopimuksen 10 artikla.

26. TANSKA - RUOTSI

Sosiaaliturvaasta 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn pohjoismaisen sopimuksen 10 artikla.

27. TANSKA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

28. SAKSA - ESPANJA

Sosiaaliturvasopimuksen, joka on tehty 4 päivänä joulukuuta 1973, 4 artiklan 1 kohta ja 45 artiklan 2 kohta.

29. SAKSA - RANSKA

a) Yleinen sopimus 10 päivältä heinäkuuta 1950, 11 artiklan 1 kohta, 16 artikla (toinen kohta) ja 19 artikla.

b) Yleiseen sopimukseen 10 päivältä heinäkuuta 1950 liittyvä lisäsopimus N:o 1 samalta päivältä, 9 artikla (työntekijät kaivokissa ja vastaavissa yrityksissä).

c) Yleiseen sopimukseen 10 päivältä heinäkuuta 1950 liittyvä lisäsopimus N:o 4 samalta päivältä sellaisena kuin se on lisätyssä jaksossa N:o 2 18 päivältä kesäkuuta 1955.

d) Lisätty jakso N:o 2 18 päivältä kesäkuuta 1955, I ja III osasto.

e) Yleiseen sopimukseen 10 päivältä heinäkuuta 1950 liittyvä yleinen pöytäkirja samalta päivältä, 6, 7 ja 8 kohta.

f) Sopimus 20 päivältä joulukuuta 1963, II, III ja IV osasto (sosiaaliturva Saarissa).

30. SAKSA - KREIKKA

a) Yleinen sopimus 25 päivältä huhtikuuta 1961, 5 artiklan 2 kohta.

b) Työttömyysvakuutusta koskeva sopimus 31 päivältä toukokuuta 1961, 8 artiklan 1 kohta, 2 kohdan b alakohta ja 3 kohta ja 9 - 11 artikla sekä I ja IV luku niiltä osin kuin ne koskevat näitä artikloja, yhdessä 14 päivänä kesäkuuta 1980 pöytäkirjaan tehdyn huomautuksen kansa.

c) Pöytäkirja, joka tehtiin 7 päivänä lokakuuta 1991 ja joka on yhteydessä 6 päivänä heinäkuuta 1984 Saksan demokraattisen tasavallan hallituksen ja Kreikan tasavallan välillä tehtyyn tiettyjen eläkeongelmien ratkaisemista koskevaan sopimukseen.

31. SAKSA - IRLANTI

Ei sopimusta.

32. SAKSA - ITALIA

a) Sopimus 5 päivältä toukokuuta 1953, 3 artiklan 2 kohta, 23 artiklan 2 kohta, 26 artikla ja 36 artiklan 3 kohta (sosiaalivakuutus).

b) Sopimukseen 5 päivältä toukokuuta 1953 liittyvä lisäsopimus 12 päivältä toukokuuta 1953 (eläkkeiden maksaminen ajalta ennen sopimuksen voimaantuloa).

33. SAKSA - LUXEMBURG

Sopimus 11 päivältä heinäkuuta 1959, 4, 5, 6 ja 7 artikla (Ausgleichsvertrag) (Saksan ja Luxemburgin välisen kiistan ratkaisu).

34. SAKSA - ALANKOMAAT

a) Sopimus 29 päivältä maaliskuuta 1951, 3 artiklan 2 kohta.

b) Sopimukseen 29 päivältä maaliskuuta 1951 liittyvä lisäsopimus N:o 4 21 päivältä joulukuuta 1956, 2 ja 3 artikla (hollantilaisten työntekijöiden 13 päivän toukokuuta 1940 ja 1 päivän syyskuuta 1945 välisensä aikana saamien Saksan sosiaalivakuutusjärjestelmän mukaisten oikeuksien järjestäminen).

35. SAKSA - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta 22 päivänä joulukuuta 1966 tehdyn sopimuksen 41 artikla, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 10 päivänä huhtikuuta 1969 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1, 29 päivänä maaliskuuta 1974 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 2 ja 29 päivänä elokuuta 1980 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 3.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan 3 kohdan c ja d alakohta, 17 kohta, 20 kohdan a alakohta ja 21 kohta.

c) Mainitun sopimuksen 3 artikla kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

d) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan 3 kohdan g alakohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

e) Sopimuksen 4 artiklan 1 kohta Saksan lainsäädännön osalta, jonka mukaan tapaturmat (ja ammattitaudit), jotka tapahtuvat Saksan liittotasavallan alueen ulkopuolella, ja kaudet, jotka ovat täyttyneet kyseisen alueen ulkopuolella, eivät johda etuuksien maksamiseen tai johtavat etuuksien maksamiseen vain tietyin edellytyksin, kun niihin oikeutetut asuvat Saksan liittotasavallan alueen ulkopuolella, ja kaudet, jotka ovat täyttyneet kyseisen alueen ulkopuolella, eivät johda etuuksien maksamiseen tai johtavat etuuksien maksamiseen vain tietyin edellytyksin, kun niihin oikeutetut asuvat Saksan liitotasavallan alueen ulkopuolella tapauksissa, joissa:

i) etuus on jo maksettu tai nostettavissa 1 päivänä tammikuuta 1994,

ii) edunsaaja on asettunut vakinaisesti asumaan Itävaltaan ennen tammikuun 1 päivää 1994, ja eläke tai tapaturmavakuutukseen perustuvan eläkkeen maksaminen alkaa ennen 31 päivää joulukuuta 1994: tämä koskee myös jonkin muun, alkuperäisen eläkkeen korvaavan eläkkeen kertymiskausia, leskeneläke mukaan luettuna, kun kertymiskaudet seuraavat toisiaan yhtäjaksoisesti.

f) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan 19 kohdan b alakohta. Sovellettaessa tämän määräyksen 3 kohdan c alakohtaa toimivaltaisen laitoksen huomioon ottaman määrän ei tule ylittää määrää, joka on maksettava niiden vastaavien kansien osalta, jotka kyseisen laitoksen osa korvattava.

g) Mainitun sopimuksen 10 päivänä huhtikuuta 1969 tehdyssä lisäsopimuksessa N:o 1 oleva 2 artikla.

h) Työttömyysvakuutuksesta 19 päivänä heinäkuuta 1978 tehdyn sopimuksen 1 artiklan 5 kohta ja 8 artikla.

i) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan 10 kohta.

36. SAKSA - PORTUGALI

Sopimus 6 päivältä marraskuuta 1964, 5 artiklan 2 kohta.

37. SAKSA - SUOMI

a) Sosisaaliturvasta 23 päivänä huhtikuuta 1979 tehdyn sopimuksen 4 artikla.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan 9 kohdan a alakohta.

38. SAKSA - RUOTSI

a) Sosiaaliturvasta 27 päivänä helmikuuta 1976 tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan 8 kohdan a alakohta.

39. SAKSA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

a) Sosiaaliturvasopimus 20 päivältä huhtikuuta 1960, 3 artiklan 1 ja 6 kohta ja 7 artiklan 2 - 6 kohta.

b) Sosiaaliturvasopimukseen 20 päivältä huhtikuuta 1960 liittyvä päätöspöytäkirja, 2 - 7 artikla.

c) Työttömyysvakuutusta koskeva sopimus 20 päivältä huhtikuuta 1960, 2 artiklan 5 kohta ja 5 artiklan 2 - 6 kohta.

40. ESPANJA - RANSKA

Ei mitään.

41. ESPANJA - KREIKKA

Ei sopimusta.

42. ESPANJA - IRLANTI

Ei sopimusta.

43. ESPANJA - ITALIA

Sosiaaliturvasopimus 30 päivältä lokakuuta 1979, 5 artikla, 18 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 23 artikla.

44. ESPANJA - LUXEMBURG

a) Sopimus 8 päivältä toukokuuta 1969, 5 artiklan 2 kohta.

b) Sopimuksen 8 päivältä toukokuuta 1969 soveltamiseksi itsenäisiin ammatinharjoittajiin tehty hallinnollinen sopimus 27 päivältä kesäkuuta, 1 artikla.

45. ESPANJA - ALANKOMAAT

Sosiaaliturvasopimus 5 päivältä helmikuuta 1974, 23 artiklan 2 kohta.

46. ESPANJA - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta 6 päivänä marraskuuta 1981 tehdyn sopimuksen 4 artikla kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan II kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

47. ESPANJA - PORTUGALI

Yleinen sopimus 11 päivältä kesäkuuta 1969, 4 artiklan 2 kohta, 16 artiklan 2 kohta ja 22 artikla.

48. ESPANJA - SUOMI

Sosiaaliturvasta 19 päivänä joulukuuta 1985 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohta.

49. ESPANJA - RUOTSI

Sosiaaliturvasta 29 päivänä kesäkuuta 1987 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohta ja 16 artikla.

50. ESPANJA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

51. RANSKA - KREIKKA

Yleinen sopimus 19 päivältä huhtikuuta 1958, 16 artikla 4 alakohta ja 30 artikla.

52. RANSKA - ITALIA

Ei sopimusta.

53. RANSKA - ITALIA

a) Yleinen sopimus 31 päivältä maaliskuuta 1948, 29 ja 24 artikla.

b) Kirjeenvaihto 3 päivältä maaliskuuta 1956/sairausetuudet maataloudessa työskenteleville kausityöntekijöille).

54. RANSKA - LUXEMBURG

Yleiseen sopimukseen 7 päivältä tammikuuta 1949 liittyvä lisäsopimus samalta päivältä 11 ja 14 artikla (työntekijät kaivoksissa ja vastaavissa yrityksissä).

55. RANSKA-ALANKOMAAT

Yleiseen sopimukseen 7 päivältä tammikuuta 1950 liittyvä lisäsopimus 1 päivältä kesäkuuta 1954, 11 artikla (työntekijät kaivoksissa ja vastaavissa yrityksissä).

56. RANSKA - ITÄVALTA

Ei mitään.

57. RANSKA - PORTUGALI

Ei mitään.

58. RANSKA - SUOMI

Ei sopimusta.

59. RANSKA - RUOTSI

Ei mitään.

60. RANSKA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Kirjeenvaihto 27 ja 30 päivältä heinäkuuta 1970, joka koskee sellaisten opettajien asemaa Yhdistyneen kuningaskunnan sosiaaliturvan suhteen, jotka tilapäisesti harjoittavat ammattiaan Ranskassa 2 päivänä maaliskuuta 1948 tehdyn kulttuurisopimuksen perusteella.

61. KREIKKA - IRLANTI

Ei sopimusta.

62. KREIKKA - ITALIA

Ei sopimusta.

63. KREIKKA - LUXEMBURG

Ei sopimusta.

64. KREIKKA - ALANKOMAAT

Yhteinen sopimus 13 päivältä syyskuuta 1966, 4 artiklan 2 kohta.

65. KREIKKA - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta 14 päivänä joulukuuta 1979 tehdyn sopimuksen 4 artikla, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 21 päivänä toukokuuta 1986 tehdyllä lisäsopimuksella, kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan II kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

66. KREIKKA - PORTUGALI

Ei sopimusta.

67. KREIKKA - SUOMI

Sosiaaliturvasta 11 päivänä maaliskuuta 1988 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohta ja 21 artikla.

68. KREIKKA - RUOTSI

Sosiaaliturvasta 5 päivänä toukokuuta 1978 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohta ja 23 artikla, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 14 päivänä syyskuuta 1984 tehdyllä lisäsopimuksella.

69. KREIKKA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei sopimusta.

70. IRLANTI - ITALIA

Ei sopimusta.

71. IRLANTI - LUXEMBURG

Ei sopimusta.

72. IRLANTI - ALANKOMAAT

Ei sopimusta.

73. IRLANTI - ITÄVALTA

Sosiaaliturvasta 30 päivänä syyskuuta 1988 tehdyn sopimuksen 4 artikla kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

74. IRLANTI - PORTUGALI

Ei sopimusta.

75. IRLANTI - SUOMI

Ei sopimusta.

76. IRLANTI - RUOTSI

Ei sopimusta.

77. IRLANTI - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Sosiaaliturvasopimus 14 päivältä syyskuuta 1971, 8 artikla.

78. ITALIA - LUXEMBURG

Yleinen sopimus 29 päivältä toukokuuta 1951, 18 artiklan 2 kohta ja 24 artikla.

79. ITALIA - ALANKOMAAT

Yleinen sopimus 28 päivältä lokakuuta 1952, 21 artiklan 2 kohta.

80. ITALIA - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta 21 päivänä tammikuuta 1981 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 3 kohta ja 9 artiklan 2 kohta.

b) Mainitun sopimuksen 4 artikla ja sen päätöspöytäkirjan 2 kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

81. ITALIA - PORTUGALI

Ei sopimusta.

82. ITALIA - SUOMI

Ei sopimusta.

83. ITALIA - RUOTSI

Sosiaaliturvasta 25 päivänä syyskuuta 1979 tehdyn sopimuksen 20 artikla.

84. ITALIA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

85. LUXEMBURG - ALANKOMAAT

Ei mitään.

86. LUXEMBURG - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta 21 päivänä joulukuuta 1971 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohta, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 16 päivänä toukokuuta 1973 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1 ja 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 2.

b) Mainitun sopimuksen 3 artiklan 2 kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

c) Mainitum sopimuksen päätöspöytäkirjan III kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

87. LUXEMBURG - PORTUGALI

Sopimus 12 päivältä helmikuuta 1965, 3 artiklan 2 kohta.

88. LUXEMBURG - SUOMI

Sosiaaliturvasta 15 päivänä syyskuuta 1988 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohta.

89. LUXEMBURG - RUOTSI

a) Sosiaaliturvasta 21 päivänä helmikuuta 1985 tehdyn sopimuksen 4 artikla ja 29 artiklan 1 kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen 30 artikla.

90. LUXEMBURG - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

91. ALANKOMAAT - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta 7 päivänä maaliskuuta 1974 tehdyn sopimuksen 3 artikla, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 5 päivänä marraskuuta 1980 tehdyllä lisäsopimuksella, kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan II kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

92. ALANKOMAAT - PORTUGALI

Sopimus 19 päivältä heinäkuuta 1979, 5 artiklan 2 kohta ja 31 artikla.

93. ALANKOMAAT - SUOMI

Ei sopimusta.

94. ALANKOMAAT - RUOTSI

Sosiaaliturvasta 2 päivänä heinäkuuta 1976 tehdyn sopimuksen 4 artikla ja 24 artiklan 3 kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

95. ALANKOMAAT - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

96. ITÄVALTA - PORTUGALI

Ei mitään.

97. ITÄVALTA - SUOMI

a) Sosiaaliturvasta 11 päivänä joulukuuta 1985 tehdyn sopimuksen 4 artikla, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 9 päivänä maaliskuuta 1993 tehdyllä lisäsopimuksella, kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan II kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

98. ITÄVALTA - RUOTSI

a) Sosiaaliturvasta 22 päivänä heinäkuuta 1980 tehdyn sopimuksen 3 artikla, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 9 päivänä joulukuuta 1985 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1 ja 13 päivänä lokakuuta 1992 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 2, kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitum sopimuksen päätöspöytäkirjan II kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

99. ITÄVALTA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

a) Sosiaaliturvasta 22 päivänä heinäkuuta 1980 tehdyn sopimuksen 3 artikla, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 9 päivänä joulukuuta 1985 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1 ja 13 päivänä lokakuuta 1992 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 2, kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen luontoisetuuksia koskeva pöytäkirjaa lukuun ottamatta 2 artiklan 3 kohtaa niiden henkilöiden osalta, jotka eivät voi hakea hoitoa asetuksen III osastoon 1 luvun mukaisesti.

100. PORTUGALI - SUOMI

Ei sopimusta.

101. PORTUGALI - RUOTSI

Sosiaaliturvasta 25 päivänä lokakuuta 1978 tehdyn sopimuksen 6 artikla.

102. PORTUGALI - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

a) Sairaanhoitoa koskeva pöytäkirja 15 päivältä marraskuuta 1978, 2 artiklan 1 kohta.

b) Kun kysymys on portugalilaisista palkatuista työntekijöistä ja kaudesta 22 päivästä lokakuuta 1987 alkaen Espanjan ja Portugalin liittymisasiakirjan 220 artiklan 1 kohdassa määrätyn siirtymäkauden loppuun: sosiaaliturvasopimuksen, joka on tehty 15 päivänä marraskuuta 1978, 26 artikla sellaisena kuin se on muutettuna kirjeenvaihdolla 28 päivältä syyskuuta 1987.

103. SUOMI - RUOTSI

Sosiaaliturvasta 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn pohjoismaisen sopimuksen 10 artikla.

104. SUOMI - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

105. RUOTSI - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Sosiaaliturvasta 29 päivänä kesäkuuta 1987 tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohta.

B. Sopimusmääräykset, joita ei sovelleta kaikkiin henkilöihin, joihin asetusta sovelletaan (Asetuksen 3 artiklan 3 kohta)

1. BELGIA - TANSKA

Ei sopimusta.

2. . . . . .

3. BELGIA - ESPANJA

Ei mitään.

4. BELGIA - RANSKA

a) Kirjeenvaihto 29 päivältä heinäkuuta 1953 vanhojen työntekijöiden avustuksista.

b) Kirjeenvaihto 27 päivältä helmikuuta 1953 (17 päivänä tammikuuta 1948 tehdyn yleisen sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan soveltaminen).

5. BELGIA - KREIKKA

Ei mitään.

6. BELGIA - IRLANTI

Ei mitään.

7. BELGIA - ITALIA

Ei mitään.

8. BELGIA - LUXEMBURG

Lokakuun 27 päivänä 1971 tehdyn sopimuksen 2 ja 4 artikla (sosiaaliturva merentakaisilla alueilla).

9. BELGIA - ALANKOMAAT

Helmikuun 4 päivänä 1969 tehdyn sopimuksen 2 ja 4 artikla (työskentely merentakaisilla alueilla).

10. BELGIA - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta 4 päivänä huhtikuuta 1977 tehdyn sopimuksen 4 artikla kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan III kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

11. BELGIA - PORTUGALI

Tammikuun 13 päivänä 1965 tehdyn sopimuksen 1 ja 5 artikla (Belgian Kongossa ja Ruanda-Urundissa työskentelevien sosiaaliturva), 18 päivänä kesäkuuta 1982 päivätyllä kirjeenvaihdolla tehdyn sopimuksen mukaisessa sanamuodossa.

12. BELGIA - SUOMI

Ei sopimusta.

13. BELGIA - RUOTSI

Ei sopimusta.

14. BELGIA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

15. TANSKA - SAKSA

a) Sosiaalivakuutuksia koskevaan sopimukseen 14 päivältä elokuuta 1953 liittyvä päätöspöytäkirja, 15 kohta.

b) Edellä mainittuun sopimukseen liittyvä lisäsopimus 14 päivältä elokuuta 1953.

16. TANSKA - ESPANJA

Ei sopimusta.

17. TANSKA - RANSKA

Ei mitään.

18. TANSKA - KREIKKA

Ei sopimusta.

19. TANSKA - IRLANTI

Ei sopimusta.

20. TANSKA - ITALIA

Ei sopimusta.

21. TANSKA - LUXEMBURG

Ei sopimusta.

22. TANSKA - ALANKOMAAT

Ei sopimusta.

23. TANSKA - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta (SIC! 16 päivänä kesäkuuta 1987) tehdyn sopimuksen 4 artikla kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan I kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

24. TANSKA - PORTUGALI

Ei sopimusta.

25. TANSKA - SUOMI

Ei mitään.

26. TANSKA - RUOTSI

Ei mitään.

27. TANSKA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

28. SAKSA - ESPANJA

Sosiaaliturvasopimuksen, joka on tehty 4 päivänä joulukuuta 1973, 4 artiklan 1 kohta ja 45 artiklan 2 kohta.

29. SAKSA - RANSKA

a) Yleinen sopimus 10 päivältä heinäkuuta 1950, 16 artikla (2 kohta) ja 19 artikla.

b) Yleiseen sopimukseen 10 päivältä heinäkuuta 1950 liittyvä lisäsopimus N:o 4 samalta päivältä sellaisena kuin se on lisätyssä jaksossa N:o 2 18 päivältä kesäkuuta 1955.

c) Lisätty jakso N:o 2 18 päivältä kesäkuuta 1955, I ja III osasto.

d) Yleiseen sopimukseen 10 päivältä heinäkuuta 1950 liittyvä yleinen pöytäkirja samalta päivältä, 6, 7 ja 8 kohta.

e) Sopimus 20 päivältä joulukuuta 1963, II, III ja IV osasto (sosiaaliturva Saarissa).

30. SAKSA - KREIKKA

Pöytäkirja, joka tehtiin 7 päivänä lokakuuta 1991 ja joka liity 6 päivänä heinäkuuta 1984 Saksan demokraattisen tasavallan hallituksen ja Kreikan tasavallan välillä tehtyyn tiettyien eläkeongelmien ratkaisemista koskevaan sopimukseen.

31. SAKSA - IRLANTI

Ei sopimusta.

32. SAKSA - ITALIA

a) Sopimus 5 päivältä toukokuuta 1953, 3 artiklan 2 kohta ja 26 artikla (sosiaalivakuutus).

b) Sopimukseen 5 päivältä toukokuuta 1953 liittyvä lisäsopimus 12 päivältä toukokuuta 1953 (eläkkeiden maksaminen ajalta ennen sopimuksen voimaantuloa).

33. SAKSA - LUXEMBURG

Sopimus 11 päivältä heinäkuuta 1959, 4, 5, 6 ja 7 artikla (Saksan ja Luxemburgin välisen kiistan ratkaisu).

34. SAKSA - ALANKOMAAT

a) Sopimus 29 päivältä maaliskuuta 1951, 3 artiklan 2 kohta.

b) Sopimukseen 29 päivältä maaliskuuta 1951 liittyvä lisäsopimus N:o 4 21 päivältä joulukuuta 1956, 2 ja 3 artikla (hollantilaisten työntekijöiden 13 päivän toukokuuta 1940 ja 1 päivän syyskuuta 1945 välisenä aikana saamien Saksan sosiaalivakuutusjärjestelmän mukaisten oikeuksien järjestäminen).

35. SAKSA - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta 22 päivänä joulukuuta 1966 tehdyn sopimuksen 41 artikla, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 10 päivänä huhtikuuta 1969 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1, 29 päivänä maaliskuuta 1974 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 2 ja 29 päivänä elokuuta 1980 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 3.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan 20 kohdan a alakohta.

c) Mainitun sopimuksen 3 artikla kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

d) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan 3 kohdan g alakohta.

e) Sopimuksen 4 artiklan 1 kohta Saksan lainsäädännön osalta, jonka mukaan tapaturmat (ja ammattitaudit), jotka tapahtuvat Saksan liittotasavallan alueen ulkopuolella, ja kaudet, jotka ovat täyttyneet kyseisen alueen ulkopuolella, eivät johda etuuksien maksamiseen tai johtavat etuuksien maksamiseen vain tietyin edellytyksin, kun niihin oikeutetut asuvat Saksan liittotasavallan alueen ulkopuolella tapauksissa, joissa:

i) etuus on jo maksettu tai nostettavissa 1 päivänä tammikuuta 1994.

ii) edunsaaja on asettunut vakinaisesti asumaan Itävaltaan ennen tammikuun 1 päivää 1994 ja eläke- tai tapatumavakuutukseen perustuvan eläkkeen maksaminen alkaa ennen 31 päivää joulukuuta 1994;

tämä koskee myös jonkin muun, alkuperäisen eläkkeen korvaavan eläkkeen kertymiskausia, leskeneläke mukaan luettuna, kun kertymiskaudet seuraavat toisiaan yhtäjaksoisesti.

f) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan 19 kohdan b alakohta. Sovellettaessa tämän määräyksen 3 kohdan c alakohtaa toimivaltaisen laitoksen huomioon ottama määrää, joka on maksettava niiden vastaavien kausien osalta, jotka kyseisen laitoksen on korvattava.

36. SAKSA - PORTUGALI

Sopimus 6 päivältä marraskuuta 1964, 5 artiklan 2 kohta.

37. SAKSA - SUOMI

Sosiaaliturvasta 23 päivänä huhtikuuta 1979 tehdyn sopimuksen 4 artikla.

38. SAKSA - RUOTSI

Sosiaaliturvasta 27 päivänä helmikuuta 1976 tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohta.

39. SAKSA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

a) Sosiaaliturvasopimus 20 päivältä huhtikuuta 1960, 3 artiklan 1 ja 6 kohta ja 7 artiklan 2 - 6 kohta.

b) Työttömyysvakuutusta koskeva sopimus 20 päivältä huhtikuuta 1960, 2 artiklan 5 kohta ja 5 artiklan 2 - 6 kohta.

c) Työttömyysvakuutusta koskeva sopimus 20 päivältä huhtikuuta 1960, 2 artiklan 5 kohta ja 5 artiklan 2 - 6 kohta.

40. ESPANJA - RANSKA

Ei mitään.

41. ESPANJA - KREIKKA

Ei sopimusta.

42. ESPANJA - IRLANTI

Ei sopimusta.

43. ESPANJA - ITALIA

Sosiaaliturvasopimus 30 päivältä lokakuuta 1979, 5 artikla, 18 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 23 artikla.

44. ESPANJA - LUXEMBURG

a) Sopimus 8 päivältä toukokuuta 1969, 5 artiklan 2 kohta.

b) Sopimuksen 8 päivältä toukokuuta 1969 soveltamiseksi itsenäisiin ammatinharjoittajiin tehty hallinnollinen sopimus 27 päivältä kesäkuuta, 1 artikla.

45. ESPANJA - ALANKOMAAT

Sosiaaliturvasopimus 5 päivältä helmikuuta 1974, 23 artiklan 2 kohta.

46. ESPANJA - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta 6 päivänä marraskuuta 1981 tehdyn sopimuksen 4 artikla kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan II kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

47. ESPANJA - PORTUGALI

Yleinen sopimus 11 päivältä kesäkuuta 1969, 4 artiklan 2 kohta, 16 artiklan 2 kohta ja 22 artikla.

48. ESPANJA - SUOMI

Sosiaaliturvasta 19 päivänä joulukuuta 1985 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohta.

49. ESPANJA - RUOTSI

Sosiaaliturvasta 4 päivänä helmikuuta 1983 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohta ja 16 artikla.

50. ESPANJA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

51. RANSKA - KREIKKA

Ei mitään.

52. RANSKA - IRLANTI

Ei sopimusta.

53. RANSKA - ITALIA

Yleinen sopimus 31 päivältä maaliskuuta 1948, 20 ja 24 artikla.

54. RANSKA - LUXEMBURG

Ei mitään.

55. RANSKA - ALANKOMAAT

Ei mitään.

56. RANSKA - ITÄVALTA

Ei mitään.

57. RANSKA - PORTUGALI

Ei mitään.

58. RANSKA - SUOMI

Ei sopimusta.

59. RANSKA - RUOTSI

Ei mitään.

60. RANSKA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Kirjeenvaihto 27 ja 30 päivältä heinäkuuta 1970, joka koskee sellaisten opettajien asemaa Yhdistyneen kuningaskunnan sosiaaliturvan suhteen, jotka tilapäisesti harjoittavat ammattiaan Ranskassa 2 päivänä maaliskuuta 1948 tehdyn kulttuurisopimuksen perusteella.

61. KREIKKA - IRLANTI

Ei sopimusta.

62. KREIKKA - ITALIA

Ei sopimusta.

63. KREIKKA - LUXEMBURG

Ei sopimusta.

64. KREIKKA - ALANKOMAAT

Ei mitään.

65. KREIKKA - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta 14 päivänä joulukuuta 1979 tehdyn sopimuksen 4 artikla, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 21 päivänä toukokuuta 1986 tehdyllä lisäsopimuksella, kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan II kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

66. KREIKKA - PORTUGALI

Ei sopimusta.

67. KREIKKA - SUOMI

Sosiaaliturvasta 11 päivänä maaliskuuta 1988 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohta.

68. KREIKKA - RUOTSI

Sosiaaliturvasta 5 päivänä toukokuuta 1978 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohta, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 14 päivänä syyskuuta 1984 tehdyllä lisäsopimuksella.

69. KREIKKA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei sopimusta.

70. IRLANTI - ITALIA

Ei sopimusta.

71. IRLANTI - LUXEMBURG

Ei sopimusta.

72. IRLANTI - ALANKOMAAT

Ei sopimusta.

73. IRLANTI - ITÄVALTA

Sosiaaliturvasta 30 päivänä syyskuuta 1988 tehdyn sopimuksen 4 artikla kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

74. IRLANTI - PORTUGALI

Ei sopimusta.

75. IRLANTI - SUOMI

Ei sopimusta.

76. IRLANTI - RUOTSI

Ei sopimusta.

77. IRLANTI - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

78. ITALIA - LUXEMBURG

Ei mitään.

79. ITALIA - ALANKOMAAT

Ei mitään.

80. ITALIA - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta 21 päivänä tammikuuta 1981 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 3 kohta ja 9 artiklan 2 kohta.

b) Mainitun sopimuksen 4 artikla ja sen päätöspöytäkirjan 2 kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

81. ITALIA - PORTUGALI

Ei sopimusta.

82. ITALIA - SUOMI

Ei sopimusta.

83. ITALIA - RUOTSI

Sosiaaliturvasta 25 päivänä syyskuuta 1979 tehdyn sopimuksen 20 artikla.

84. ITALIA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

85. LUXEMBURG - ALANKOMAAT

Ei mitään.

86. LUXEMBURG - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta 21 päivänä joulukuuta 1971 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohta, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 16 päivänä toukokuuta 1973 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1 ja 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 2.

b) Mainitun sopimuksen 3 artiklan 2 kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

c) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan III kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

87. LUXEMBURG - PORTUGALI

Sopimus 12 päivältä helmikuuta 1965, 3 artiklan 2 kohta.

88. LUXEMBURG - SUOMI

Sosiaaliturvasta 15 päivänä syyskuuta 1988 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohta.

89. LUXEMBURG - RUOTSI

Sosiaaliturvasta 21 päivänä helmikuuta 1985 tehdyn sopimuksen 4 artikla ja 29 artiklan 1 kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

90. LUXEMBURG - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTAA

Ei mitään.

91. ALANKOMAAT - ITÄVALTA

a) Sosiaaliturvasta 7 päivänä maaliskuuta 1974 tehdyn sopimuksen 3 artikla, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 5 päivänä marraskuuta 1980 tehdyllä lisäsopimuksella, kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan II kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

92. ALANKOMAAT - PORTUGALI

Sopimus 19 päivältä heinäkuuta 1979, 5 artiklan 2 kohta.

93. ALANKOMAAT - SUOMI

Ei sopimusta.

94. ALANKOMAAT - RUOTSI

Sosiaaliturvasta 2 päivänä heinäkuuta 1976 tehdyn sopimuksen 4 artikla ja 24 artiklan 3 kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

95. ALANKOMAAT - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

96. ITÄVALTA - PORTUGALI

Ei mitään.

97. ITÄVALTA - SUOMI

a) Sosiaaliturvasta 11 päivänä joulukuuta 1985 tehdyn sopimuksen 4 artikla, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 9 päivänä maaliskuuta 1993 tehdyllä lisäsopimuksella, kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen päätösäpöytäkirjan II kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

98. ITÄVALTA - RUOTSI

a) Sosiaaliturvasta II päivänä marraskuuta 1975 tehdyn sopimuksen 4 artikla ja 24 artiklan 1 kohta, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 21 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä lisäsopimuksella, kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan II kohta kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

99. ITÄVALTA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

a) Sosiaaliturvasta 22 päivänä heinäkuuta 1980 tehdyn sopimuksen 3 artikla, sellaisena kuin sopimus on muutettuna 9 päivänä joulukuuta 1985 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1 ja 13 päivänä lokakuuta 1992 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 2, kolmannessa valtiossa asuvien osalta.

b) Mainitun sopimuksen luontoisetuuksia koskeva pöytäkirjan lukuun ottamatta 2 artiklan 3 kohtaa niiden henkilöiden osalta, jotka eivät voi hakea hoitoa asetuksen III osaston I luvun mukaisesti.

100. PORTUGALI - SUOMI

Ei sopimusta.

101. PORTUGALI - RUOTSI

Sosiaaliturvasta 25 päivänä lokakuuta 1978 tehdyn sopimuksen 6 artikla.

102. PORTUGALI - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Sairaanhoitoa koskeva pöytäkirja 15 päivältä marraskuuta 1978, 2 artiklan 1 kohta.

103. SUOMI - RUOTSI

Ei mitään.

104. SUOMI - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

105. RUOTSI - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Sosiaaliturvasta 29 päivänä kesäkuuta 1987 tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohta.

LIITE IV (B) (11) (13) (15)

(Asetuksen 37 artiklan 2 kohta, 38 artiklan 3 kohta, 45 artiklan 3 kohta, 46 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 46 b artiklan 2 kohta)

A. Asetuksen 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut lainsäädännöt, joiden mukaan työkyvyttömyysetuuksien määrä on riippumaton vakuutuskausien kestosta

A. BELGIA

a) Yleistä työkyvyttömyyseläkejärjestelmää, erityistä kaivostyöläisten työkyvyttömyyseläkejärjestelmää, erityistä kauppamerenkulun merimiesten eläkejärjestelmää koskeva lainsäädäntö.

b) Yrittäjäin työkyvyttömyyseläkejärjestelmää koskeva lainsäädäntö.

c) Merentakaisia alueita koskevaan sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvaa työkyvyttömyyttä ja Belgian Kongossa ja Ruanda-Urundissa aiemmin työskennelleiden työkyvyttömyysjärjestelmää koskeva lainsäädäntö.

B. TANSKA

Ei mitään

C. SAKSA

Ei mitään.

D. ESPANJA

Yleisen järjestelmän ja erityisjärjestelmien työkyvyttömyysvakuutusta koskeva lainsäädäntö.

E. RANSKA

1. Palkatut työntekijät:

Työkyvyttömyysvakuutusta koskeva lainsäädäntö lukuun ottamatta kaivostyöntekijöiden sosiaaliturva- järjestelmän työkyvyttömyysvakuutusta koskevaa lainsäädäntöä.

2. Itsenäiset ammatinharjoittajat:

Maatalousyrittäjien työkyvyttömyysvakuutusta koskeva lainsäädäntö.

F. KREIKKA

Maatalouden vakuutusjärjestelmää koskeva lainsäädäntö.

G. IRLANTI

Vuoden 1981 (yhdistetyn) sosiaalihuoltolain (Social Welfare (Consolidation) Act 1981) II osan 10 luku.

H. ITALIA

Ei mitään.

I. LUXEMBURG

Ei mitään.

J. ALANKOMAAT

a) Laki työkyvyttömyysvakuutuksesta 18 päivältä helmikuuta 1966 mutoksineen.

b) Laki yleisestä työkyvyttömyysvakuutuksesta 11 päivältä joulukuuta 1975 muutoksineen.

K. ITÄVALTA

Ei mitään.

L. PORTUGALI

Ei mitään.

M. SUOMI

Vammaisina syntyneille tai nuorena vammautuneille myönnettävä kansaneläke (kansaneläkelaki 547/93).

N. RUOTSI

Ei mitään.

O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

a) Iso-Britannia:

Vuoden 1975 sosiaaliturvalain (Social Security Act 1975) 15 ja 36 jakso.

Vuoden 1975 sosiaaliturvaeläkelain (Social Security Pensions Act 1975) 14, 15 ja 16 jakso.

b) Pohjois-Irlanti:

Vuoden 1975 sosiaaliturvalain (Pohjois-Irlanti) [Social Security (Northern Ireland) Act 1975] 15 ja 36 jakso.

Vuoden 1975 sosiaaliturvaeläkepäätöksen (Pohjois-Irlanti) [Social Security Pensions (Northern Ireland) Order 1975] 16, 17 ja 18 artikla.

B. Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 38 artiklan 3 kohdan ja 45 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut itsenäisten ammatin-harjoittajien erityisjärjestelmät

A. BELGIA

Ei mitään.

B. TANSKA

Ei mitään.

C. SAKSA

Maanviljelijöiden vanhuusvakuutus (Alterssicherung für Landwirte).

D. ESPANJA

Sellaisten merenkulun alalla työskentelevien itsenäisten ammatinharjoittajien eläkeiän alentamisjärjestelmä, jotka harjoittavat 23 päivänä heinäkuuta 1970 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa N:o 230 g tarkoitettua toimintaa.

E. RANSKA

Ei mitään.

F. KREIKKA

Ei mitään.

G. IRLANTI

Ei mitään.

H. ITALIA

Seuraavien alojen eläkevakuutusjärjestelmät (Assicurazione pensioni per):

- lääkärit (medici),

- farmaseutit (farmacisti),

- eläinlääkärit (veterinari),

- kätilöt (ostetriche),

- insinöörit ja arkkitehdit (ingegneri ed architetti),

- maanmittaajat (geometri),

- asianajajat ja oikeusavustajat (avvocati e procuratori),

- taloustieteilijät (dottori commercialisti),

- tilintarkastajat ja teollisuusasiantuntijat (ragionieri e periti commerciali),

- työvoima-asiantuntijat (consulenti del lavoro),

- notaarit (notai),

- tulliedustajat (spedizionieri doganali).

I. LUXEMBURG

Ei mitään.

J. ALANKOMAAT

Ei mitään.

K. ITÄVALTA

Ei mitään.

L. PORTUGALI

Ei mitään.

M. SUOMI

Ei mitään.

N. RUOTSI

Ei mitään.

O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

C. Asetuksen 46 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tapaukset, joissa etuuden laskemisesta 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan luopua

A. BELGIA

Ei mitään.

B. TANSKA

Sosiaalieläkelaissa tarkoitettuja eläkkeitä koskevat hakemukset, lukuun ottamatta liitteessä IV olevassa D jaksossa lueteltuja eläkkeitä.

C. SAKSA

Ei mitään.

D. ESPANJA

Ei mitään.

E. RANSKA

Ei mitään.

F. KREIKKA

Ei mitään.

G. IRLANTI

Vanhuuseläkkeitä, maksuihin perustuvia vanhuuseläkkeitä ja leskeneläkkeitä koskevat hakemukset.

H. ITALIA

Työkyvyttömyys-, vanhuus- ja jälkeenjääneiden eläkkeet, jotka koskevat palkattuja työntekijöitä ja seuraavia itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmiä: varsinaista maanviljelyä harjoittavat maanviljelijät, vuokraviljelijät, maanviljelijät, käsityöläiset ja kaupallisen alan edustajat.

I. LUXEMBURG

Ei mitään.

J. ALANKOMAAT

Yleisestä vanhuusvakuutuksesta 31 päivänä toukokuuta 1956 annetun lain mukaisia vanhuuseläkkeitä koskevat hakemukset.

K. ITÄVALTA

Ei mitään.

L. PORTUGALI

Työkyvyttömyys-, vanhus- ja leskeneläkkeitä koskevat hakemukset.

M. SUOMI

Ei mitään.

N. RUOTSI

Vanhuuseläkkeitä ja lisäeläkkeitä koskevat hakemukset, lukuun ottamatta liitteessä IV olevassa D osassa mainittuja eläkkeitä.

O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Kaikki vanhuus- ja leskeneläkehakemukset, jotka ratkaistaan soveltaen asetuksen III osaston 3 luvun määräyksiä lukuun ottamatta hakemuksia, joissa (joiden osalta):

a) 6 päivänä huhtikuuta 1975 tai sen jälkeen alkavan verovuoden aikana

i) asianomainen on täyttänyt Yhdistyneen kuningaskunnan ja jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön vakuutus-, työskentely- tai asumiskausia koskevat vaatimukset, ja

ii) yhtä (tai useampaa) i alakohdassa tarkoitetuista verovuosista ei pidetä huomioon otettavana vuotena Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan;

b) vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet Yhdistyneessä kuningaskunnassa 5 päivää heinäkuuta 1948 edeltävien kausien osalta voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti, otetaan huomioon asetuksen 46 artiklan 2 kohdan mukaisissa laskelmissa sovellettaessa jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisia vakuutus-, työskentely- ja asumiskausia.

D. Asetuksen 46 b artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut etuudet ja sopimukset

1. Asetuksen 46 b artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut etuudet, joiden määrä on rippumaton täytettyjen vakuutus- tai asumiskausien pituudesta:

a) työkyvyttömyysetuudet, joita tarkoitetaan tämän liitteen A osassa luetelluissa lainsäädännöissä;

b) sellaisen henkilön 10 vuoden asumisella ansaitsema täysi Tanskan kansaneläkkeen vanhuuseläke, jolle eläke on myönnetty viimeistään 1 päivänä lokakuuta 1989;

c) Espanjan hautausavustukset ja jälkeenjääneiden eläkkeet, jotka on myönnetty yleisissä ja erityisissä järjestelmissä;

d) Ranskan yleisen sosiaaliturvajärjestelmän tai maatalousalan palkattujen työntekijöiden järjestelmän leskille annettavan vakuutuksen mukainen leskien avustus;

e) Ranskan yleisen sosiaaliturvajärjestelmän tai maatalouden palkattujen työntekijöiden järjestelmän mukainen leskien työkyvyttömyyseläke, jos se on laskettu kuolleen puolison työkyvyttömyyseläkkeen perusteella ja maksettu 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti;

f) lesken ja orpojen yleisestä vakuutuksesta 9 päivänä huhtikuuta 1959 annetun lain mukainen Alankomaiden leskeneläke;

g) Suomen 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain mukaisesti määräytyvät ja kansaneläkelain (547/93) siirtymämääräysten mukaisesti myönnettävät kansaneläkkeet;

h) ennen 1 päivää tammikuuta 1993 sovelletun Ruotsin peruseläkelainsäädännön mukaisesti myönnettävä täysi peruseläke sekä kyseisestä ajankohdasta sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien siirtymämääräysten mukaisesti myönnettävä täyseläke.

2. Asetuksen 46 b artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut etuudet, joiden suuruus määrätään sellaisen laskennallisen kauden perusteella, joka katsotaan täytetyksi riskin toteutumispäivän ja myöhemmän päivämäärän välillä:

a) Tanskan varhaiseläkkeet, joiden määrä määrätään ennen 1 päivää lokakuuta 1984 voimassa olleen lainsäädännön mukaan;

b) Saksan työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden eläkkeet, joihin otetaan huomioon lisäkausi, ja Saksan vanhuuseläkkeet, joihin otetaan huomioon jo ansaittu lisäkausi;

c) Italian täyden työkyvyttömyyden eläkkeet (inabilità);

d) Luxemburgin työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden eläkkeet;

e) Suomen työeläkkeet, joihin otetaan huomioon kansallisen lainsäädännön mukaisesti tulevat ajanjaksot;

f) Ruotsin työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden eläkkeet, joihin otetaan huomioon hyvitetty vakuutus- kausi sekä Ruotsin vanhuuseläkkeet, joihin otetaan huomioon jo ansaitut hyvityskaudet.

3. Asetuksen 46 b artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetut sopimukset, joiden tarkoituksena on estää saman laskennallisen kauden huomioon ottaminen kahdesti tai useammin:

Luxemburgin suurherttuakunnan hallituksen ja Saksan liittotasavallan hallituksen välillä 20 päivänä heinäkuuta 1978 tehty sopimus, joka koskee erilaisia sosiaaliturva-asioita.

Sosiaaliturvasta 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehty pohjoismainen sopimus.

LIITE V (15)

JÄSENVALTIOIDEN LAINSÄÄDÄNTÖJEN VASTAAVUUS TYÖKYVYTTÖMYYDEN ASTETTA KOSKEVIEN EDELLYTYSTEN SUHTEEN (Asetuksen 40 artiklan 4 kohta)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VI (A) (B) (2) (7) (8) (9) (11) (12) (13) (14) (15)

ERITYISMÄÄRÄYKSET TIETTYJEN JÄSENVALTIOIDEN LAINSÄÄDÄNTÖJEN SOVELTAMISEKSI

(Asetuksen 89 artikla)

A. BELGIA

1. Henkilöt, joiden oikeus sairausvakuutuksen luontoisetuuksiin perustuu Belgian itsenäisten ammatinharjoittajien pakollisen sairaus- ja työkyvyttömyysvakuutusjärjestelmän säännöksiin tai määräyksiin, saavat oikeudet asetuksen III osaston 1 luvun säännösten mukaisesti, mukaan lukien 35 artiklan 1 kohta, seuraavin edellytyksin:

a) Nissä tapauksissa, joissa se, jonka etua asia koskee, asuu tilapäisesti muun jäsenvaltion kuin Belgian alueella, hänellä on oikeus:

i) luontoisetuuksiin, joista säädetään tilapäisen asuinpaikan jäsenvaltion lainsäädännössä, kun kysymys on sairaalahoidosta;

ii) korvauksiin muista luontoisetuuksista, joista säädetään Belgian järjestelmän mukaan, toimivaltaisesta belgialaisesta laitoksesta, siihen määrään saakka kuin tilapäisen asuinpaikan jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään;

b) Niissä tapauksissa, joissa se, jonka etua asia koskee, asuu vakinaisesti muun jäsenvaltion kuin Belgian alueella, hänellä on oikeus luontoisetuuksiin, joista säädetään sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jonka alueella hän asuu, edellyttäen, että hän maksaa asianomaiselle belgialaiselle laitokselle asiaankuuluvan Belgian säännöksissä säädetyn lisämaksun.

2. Belgian toimivaltaisen laitoksen soveltaessa asetuksen III osaston 7 ja 8 luvun säännöksiä lasta pidetään kasvatettuna siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella hän asuu.

3. Asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännöksiä sovellettaessa Belgian lainsäädännön mukaan ennen 1 päivää tammikuuta 1945 täytettyjä vanhuusvakuutuskausia pidetään myös yleisessä työkyvytömyysjärjestelmässä ja merimiesten järjestelmässä Belgian lainsäädännön mukaan täytettyinä vakuutuskausina.

4. Asetuksen 40 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohdan säännöksiä sovellettaessa otetaan huomioon vain kaudet, joina palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on ollut Belgian lainsäädännön mukaan työkyvytön.

5. Asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännöksiä sovellettaessa Belgian lainsäädännön mukaan ennen itsenäisten ammatinharjoittajien työkyvyttömyyslainsäädännön voimaantuloa itsenäisenä ammatinharjoittajana täytetyt vanhuusvakuutuskaudet katsotaan viimeksi mainitun lainsäännön mukaan täyttyneiksi kausiksi.

6. Jotta määrättäisiin, ovatko Belgian lainsäädännössä asetetut vaatimukset työttömyysetuuksia koskevasta oikeudesta täytetyt, otetaan huomioon vain päivät palkatussa työssä; kuitenkin huomioon otetaan päivät, jotka on hyväksytty vastaaviksi sanotun lainsäädännön mukaan vain niiltä osin, kuin niitä edeltäneet työpäivät olivat päiviä palkatussa työssä.

7. Asetuksen 72 artiklan ja 79 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännöksiä sovelletaessa otetaan huomioon työskentelykaudet tai vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jos oikeus etuuksiin Belgian lainsäädännön mukaan edellyttää tietyn aiemman kauden osalta, että edellytykset oikeudesta perhe-etuuksiin palkattujen työntekijöiden järjestelmässä täyttyvät.

8. Sovelletaessa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 14 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa 14 c artiklan a alakohtaa ja 14 d artiklaa viitevuoden liiketulot, jotka ovat pohjana määrättäessä vakuutusmaksuja itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalijärjestelyn perusteella, lasketaan käyttäen apuna keskimääräistä vuosittaista kurssia sitä vuotta varten, jonka aikana tämä tulo saatiin.

Muuntokurssi on niiden vuosittaisten muuttamiskurssien keskimäärä, jotka julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä asetuksen (ETY) N:o 574/72 107 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

9. Laskettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua työttömyyseläkkeen teoreettista määrää Belgian toimivaltainen laitos ottaa perustaksi tulon, jonka se, jonka etua asia koskee, on ansainnut viimeksi harjoittamassaan ammatissa.

10. Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka ei ole enää Belgiassa vakuutettu Belgian sairaus- tai työkyvyttömyyslainsäädännön nojalla, jonka mukaan etuutta koskevan oikeuden saamisen edellytyksenä on, että asianosainen on riskin toteutumishetkellä vakuutettu, katsotaan asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä sovellettaessa edelleen vakuutetuksi riskin toteutumishetkellä, jos hän on vakuutettu toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan saman riskin varalta.

11. Jos sillä, jonka etua asia koskee, on asetuksen 45 artiklan mukaan oikeus Belgian työkyvyttömyysetuuteen, tämä etuus myönnetään asetuksen 46 artiklan 2 kohdan määräämien sääntöjen mukaisesti:

a) pakollisen sairaus- ja työkyvyttömyysvakuutusjärjestelmän perustamisesta ja järjestämisestä 9 päivänä elokuuta 1963 annetun lain säännösten mukaisesti, jos se, jonka etua asia koskee, oli työkyvyttömyyden alkamishetkellä vakuutettu saman riskin varalta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan asetuksen 1 artiklan a kohdan tarkoittamana palkattuna työntekijänä;

b) itsenäisten ammatinharjoittajien työkyvyttömyysvakuutusjärjestelmästä 20 päivänä heinäkuuta 1971 annetun kuninkaallisen asetuksen säännösten mukaisesti, jos se, jonka etua asia koskee, oli työkyvyttömyyden alkamishetkellä asetuksen 1 artiklan a kohdan tarkoittama itsenäinen ammatinharjoittaja.

B. TANSKA

1. Muussa jäsenvaltiossa kuin Tanskassa täyttyneet vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet otetaan huomioon hyväksytyn työttömyysvakuutuskassan jäseneksi pääsemiseksi samalla tavoin kuin ne olisivat Tanskassa täyttyneitä työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia.

2. Palkatuilla työntekijöillä tai itsenäisillä ammatinharjoittajilla, eläkkeenhakijoilla ja eläkeläisillä sekä heidän perheenjäsenillään, joita tarkoitetaan asetuksen 19 artiklassa, 22 artiklan, 1 ja 3 kohdassa, 25 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 26 artiklan 1 kohdassa, 28 a, 29 ja 31 artiklassa ja jotka asuvat tai oleskelevat Tanskassa, on oikeus luontoisetuuksiin samoin edellytyksin kuin Tanskan sairausvakuutuslaissa (lov om offentlig sygesikring) on säädetty 1 luokkaan kuuluvien henkilöiden osalta.

3. a) Tanskan lainsäädännön sosiaalieläkettä koskevia säännöksiä, joiden mukaan oikeus eläkkeeseen edellyttää hakijan asumista Tanskassa, ei sovelleta palkattuihin työntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin tai heidän jälkeenjääneisiinsä, jotka asuvat muun jäsenvaltion kuin Tanskan alueella.

b) Rajatyöntekijän tai kausityöntekijän osalta Tanskassa täyttyneet työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet katsotaan eläkettä laskettaessa jälkeenjääneen puolison osalta Tanskassa täyttyneiksi asumiskausiksi niiltä osin kuin jälkeenjäänyt puoliso oli näiden kausien aikana avioliitossa rajatyöntekijän tai kausityöntekijan kansa ilman, että he asuivat erillään yhteisestä kodistaan tai tosiasiallisesti erossa yhteensopimattomuuden vuoksi, ja edellyttäen, että näiden kausien aikana puoliso asui toisen jäsenvaltion alueella.

c) Muun palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan kuin rajatyöntekijän tai kausityöntekijän osalta Tanskassa ennen 1 päivää tammikuuta 1984 täyttyneitä työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia pidetään eläkettä laskettaessa jälkeenjääneen puolison osalta Tanskassa täyttyneinä asumiskausina niiltä osin kuin jälkeenjäänyt puoliso oli näiden kausien aikana avioliitossa palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan kanssa ilman, että he asuivat erillään yhteisestä kodistaan tai tosiasiallisesti erossa yhteensopimattomuuden vuoksi, ja edellyttäen, että puoliso asui näiden kausien aikana toisen jäsenvaltion alueella.

d) Edellä b ja c alakohdan mukaan huomioon otettavia kausia ei oteta huomioon, jos ne ovat päällekkäisiä kyseisen henkilön toisen jäsenvaltion pakollista vakuutusta koskevan lainsäädännön mukaan eläkettä laskettaessa huomioon otettujen kausien kanssa tai sellaisten kausien kanssa, joiden aikana kyseinen henkilö sai eläkettä tällaisen lainsäädännön mukaan.

Nämä kaudet otetaan kuitenkin huomioon, jos mainitun eläkkeen vuosittainen määrä on vähemmän kuin puolet sosiaalieläkkeen perusmäärästä.

4. Tämän asetuksen säännökset eivät vaikuta Tanskan lain 7 päivänä kesäkuuta 1972 annettujen siirtymäsäännösten soveltamiseen, jotka koskevat Tanskan sellaisten kansalaisten eläkeoikeuksia, jotka ovat tosiasiallisesti asuneet välittömästi ennen hakemuksen jättöpäivää Tanskassa tietyn ajan. Kuitenkin eläke myönnetään sellaisille jäsenvaltioiden kansalaisille, jotka ovat tosiasiallisesti asuneet Tanskassa vuoden ajan välittömästi ennen hakemuksen jättöpäivää samoin edellytyksin, jotka koskevat Tanskan kansalaisia.

5. a) Kaudet, joina muun jäsenvaltion kuin Tanskan alueella asuva rajatyöntekijä on harjoittanut ammatillista tai kaupallista toimintaa. Tanskassa, katsotaan Tanskan lainsäädäntöä sovellettaessa asumiskausiksi. Samaa sovelletaan kausiin, joina rajatyöntekijä on komennettu muuhun jäsenvaltioon kuin Tanskan tai tarjoaa siellä palveluja.

b) Kaudet, joina muun jäsenvaltion kuin Tanskan alueella asuva kausityöntekijä on harjoittanut ammattiaan Tanskassa. Katsotaan Tanskan lainsäädäntöä sovellettaessa asumiskausiksi. Samaa sovelletaan kausiin, joina kausityöntekijä on komennettu toisen jäsenvaltion kuin Tanskan alueelle.

6. Määrättäessä, täyttyvätkö edellytykset oikeudesta sairaus- tai äitiyspäivärahoihin 20 päivänä joulukuuta 1989 sairaus- tai äitiyspäivärahaetuuksista annetun lain mukaan sellaisissa tapauksissa, joissa asianomaiseen henkilöön ei ole sovellettu Tanskan lainsäädäntöä kaikkina niinä kausina, joita tarkoitetaan edellä mainitussa laissa:

a) otetaan huomioon muun jäsenvaltion kuin Tanskan lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutus- tai työskentelykaudet sanottujen tarkastelujaksojen kuluessa, jos asianomainen henkilö ei ole ollut Tanskan lainsäädännön alainen, niin kuin nuo kaudet olisivat täyttyneet viimeksi mainitun lainsäädännön mukaan;

ja

b) huomioon otettujen kausien aikana itsenäisen ammatinharjoittajan tai palkatun työntekijän (viimeksi mainitun osalta siinä määrin kuin päivärajoja ei voida laskea palkkion perusteella) katsotaan saaneen sellaisen keskimääräisen palkkion tai ansiotulon, joka vastaa suuruudeltaan mainittuna viitejaksona Tanskan lainsäädännön mukaan täyttyneiden kausien aikana päivärahojen laskemisen perusteeksi otettua määrää.

7. Asetuksen 46 a artiklan 3 kohdan d alakohtaa ja 46 c artiklan 1 ja 3 kohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen 7 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta Tanskan lainsäädännön mukaisesti myönnettäviin eläkkeisiin.

8. Asetuksen 67 artiklan säännöksiä sovellettaessa Tanskassa vakuutettujen itsenäisten ammatinharjoittajien työttömyysetuudet lasketaan Tanskan lainsäädännön mukaisesti.

9. Jos tanskalaisen vanhuuseläkkeen tai varhaiseläkkeen saajalla on myös oikeus toisen, jäsenvaltion myöntämään jälkeenjääneen eläkkeeseen. Näitä eläkkeitä pidetään Tanskan lainsäädäntöä sovellettaessa asetuksen 46 a artiklan 1 kohdan tarkoittamina samanlaisina etuuksina edellyttäen kuitenkin, että sen henkilön osalta, jonka vakuutus- tai asumiskausia käytetään perustana jälkeenjääneen eläkkeen laskemisessa, on täyttynyt asumiskausia Tanskassa.

C. SAKSA

1. Asetuksen 10 artiklan säännökset eivät vaikuta säännöksiin, joiden mukaan tapaturmat (ja ammattitaudit), jotka sattuvat Saksan liittotasavallan ulkopuolella, ja kaudet, jotka ovat täyttyneet tämän alueen ulkopuolella, eivät anna aihetta etuuksien maksamiseen tai antavat aiheen etuuksien maksamiseen vain tietyin edellytyksin, jos niihin oikeutetut asuvat Saksan liittotasavallan alueen ulkopuolella.

2. a) Vakiokausi (pauschale Anrechnungszeit) määritetään ottaen huomioon vain Saksan kaudet.

b) Otettaessa huomioon Saksan eläkejaksoja kaivostyöntekijäin eläkevakuutusta laskettaessa sovelletaan vain Saksan lainsäädäntöä.

c) Otettaessa huomioon Saksan korvaavia eläkejaksoja (Ersatzzeiten) sovelletaan vain Saksan lainsäädäntöä.

3. Jos tämän asetuksen tai myöhempien sosiaaliturva-asetusten soveltaminen aiheuttaa poikkeuksellisia kustannuksia tietyille sairausvakuutuslaitoksille, tällaiset kustannukset voidaan korvata osittain tai kokonaan. Yleisten paikalliskassojen kansallinen liitto toimiessaan yhteyselimenä (sairausvakuutus) päättää tällaisista korvauksista yhteisellä päätöksellä muiden sairauskassojen keskusliittojen kanssa. Tällaisiin korvauksiin tarvittavat varat hankitaan kaikilta sairausvakuutuslaitoksilta kannettavilla veroilla, suhteessa niiden keskimääräiseen jäsenmäärään edellisenä vuonna, lukuun ottamatta eläkkeelle siirtyneitä henkilöitä.

4. Sosiaalivakuutuslain VI kirjan 7 artiklaa sovelletaan muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin sekä valtiottomiin henkilöihin ja pakolaisiin, jotka asuvat muiden jäsenvaltioiden alueella, seuraavien menettelysääntöjen mukaisesti.

Jos yleiset edellytykset täyttyvät, vapaaehtoiset maksut voidaan maksaa Saksan eläkevakuutusjärjestelmään:

a) jos asianomaisella henkilöllä on koti- tai asuinpaikka Saksan liittotasavallan alueella;

b) jos asianomaisella henkilöllä on koti- tai asuinpaikka toisen jäsenvaltion alueella ja hän on milloin tahansa aikaisemmin kuulunut pakollisesti tai vapaaehtoisesti Saksan eläkevakuutusjärjestelmään;

c) jos asianomainen henkilö on toisen jäsenvaltion kansalainen ja hänellä on koti- tai asuinpaikka kolmannen valtion alueella ja hän on maksanut maksuja Saksan eläkevakuutuksen vähintään 60 kuukautta tai hänellä oli oikeus vapaaehtoiseen vakuutukseen sosiaalivakuutuslain VI kirjan 232 artiklan perusteella, eikä hän ole pakollisesti tai vapaaehtoisesti vakuutettu muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

5. . . . . . .

6. . . . . . .

7. . . . . . .

8. . . . . . .

9. Jos sellaisten luontoisetuuksien kustannukset, jotka muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisessa laitoksessa vakuutettujen eläkeläisten tai heidän perheenjäsentensä asuinpaikan saksalainen laitos on myöntänyt, korvataan kuukausittaisten kertasuoritusten perusteella, tällaisia eläkeläisten sairausvakuutuksen kustannuksia käsitellään kustannusten taloudelliseksi tasaamiseksi laitosten kesken Saksan sairausvakuutusjärjestelmän kustannuksina eläkeläisille. Kertasuorituksia, jotka on korvattu saksalaisille asuinpaikan laitoksille muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisista laitoksista, pidetään saatavina, jotka on otettava huomioon edellä mainitussa taloudellisessa tasaamisessa.

10. Itsenäisten ammatinharjoittajien työttömyyskorvauksen ("Arbeitslosenhilfe") myöntämistä varten edellytetään, että asianomainen henkilö on ennen ilmoittautumistaan työttömäksi työskennellyt ainakin vuoden pääsiallisesti itsenäisenä ammatinharjoittajana Saksan liittotasavallan alueella eikä ole vain lähtenyt tästä työstä tilapäisesti.

11. Toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet maanviljelijöiden erityisessä vanhuuseläkevakuutusjärjestelmässä tai, jos tällaista järjestelmää ei ole, maanviljelijöinä yleisessä järjestelmässä otetaan huomioon täytettäessä edellytyksiä vaaditun vakuutuksen vähimmäispituuden osalta henkilöllä, joka osallistuu maksujen maksamiseen maanviljelijöiden vanhuusvakuutuslain (Gesetz über die Alterssicherung der Landwirte - GAL) 27 artiklan mukaan, edellyttäen aina, että:

a) ilmoitus, johon velvollisuus maksujen maksamisesta perustuu, on jätetty määrätyssä ajassa;

ja

b) ennen ilmoituksen jättämistä se, jonka etua asia koskee, on viimeksi maksanut maksuja Saksan liittotasavallan alueella maanviljelijöiden vanhuuseläkejärjestelmälle.

12. Toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täytetyt pakollisen vakuutuksen kaudet joko käsityöläisten erityisjärjestelmässä tai, jollei tällaista järjestelmää ole, itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmässä tai yleisessä järjestelmässä otetaan huomioon laskettaessa vaadittavaa pakollisen vakuutuksen 18:aa vuotta, jotta saataisiin oikeus vetäytyä pakollisesta käsityöläisyrittäjien eläkevakuutusjärjestelmästä.

13. Sovellettaessa Saksan lainsäädäntöä pakollisesta eläkeläisten sairausvakuutuksesta siten kuin määrätään sosiaalivakuutussäädöksen (Fünftes Buch Sozialgesetzbuch - SGB V) V osan 5 artiklan 1 kohdan 11 alakohdassa ja sairausvakuutuksen uudistuslain (Gesundheitsreformgesetz) 56 artiklassa, vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan aikana, jona kysymyksessä olevalla henkilöllä oli oikeus sairaanhoitoetuuksiin, otetaan huomioon tarpeellisessa määrin vakuutuskausina, jotka ovat täyttyneet Saksan lainsäädännön mukaan edellyttäen, että ne eivät ole päällekkäisiä tämän lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutuskausien kanssa.

14. Rahaetuuksien myöntämiseksi Saksan sosiaalivakuutussäädöksen V osan (SGB V) 47 artiklan 1 kohdan perusteella ja Saksan sosiaalivakuutuslain (Reichsversicherungsordnung - RVO) 200 artiklan 2 kohdan ja 561 artiklan 1 kohdan perusteella Saksan vakuutuslaitokset määräävät netto korvauksen, joka otetaan huomioon etuuksia laskettaessa, niin kuin vakuutettu asuisi Saksan liittotasavallassa.

15. Kreikkalaiset opettajat, joilla on virkamiehen asema ja jotka sen perusteella, että he ovat opettaneet saksalaissa kouluissa, ovat suorittaneet maksuja Saksan pakolliseen eläkevakuutusjärjestelmään ja erityiseen Kreikan virkamiesjärjestelmään ja joiden kuuluminen pakolliseen Saksan vakuutuksen päättyi 31 päivän joulukuuta 1978 jälkeen, voivat pyynnöstä saada takaisin pakolliset eläkevakuutusmaksut sosiaaliturvalain VI kirjan 210 artiklan mukaisesti. Maksunpalautushakemukset on esitettävä tämän määräyksen voimaanastumista seuraavan kalenterivuoden aikana. Asianomainen voi esittää vaatimuksensa myös kuuden kalenterikuukauden kuluessa siitä, kun hän lakkasi olemasta pakollisen vakuutuksen piirissä.

Sosiaaliturvalain VI kirjan 210 artiklan 6 kohtaa sovelletaan vain niiden kausien osalta, joina maksettiin pakollisia maksuja eläkevakuutusjärjestelmään erityisen Kreikan virkamiesjärjestelmän lisäksi, ja välittömästi niitä maksukausia seuraavien kausien osalta, joina suoritettiin näitä pakollisia maksuja.

16. . . . . . .

17. Myönnettäessä etuuksia läheistä huolenpitoa tarvitseville henkilöille saksalaisen sosiaalivakuutussäädöksen V osan (SGB V) 53 ja seuraavien artiklojen mukaan asuinpaikan vakuutuslaitos ottaa avun antamiseksi sairaanhoitoetuuksien muodossa huomioon vakuutus-, työskentely- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, niin kuin ne olisivat tämän vakuutuslaitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä kausia.

18. Henkilöllä, joka saa eläkettä sekä Saksan lainsäädännön että toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, katsotaan asetuksen 27 artiklaa sovellettaessa olevan oikeus sairauden ja äitiyden perusteella annettaviin sairaanhoitoetuuksiin, jos Saksan sosiaalivakuutussäädöksen (SGB V) V osan 8 artiklan 1 kohdan 4 alakohdan mukaan tämä henkilö on suljettu pois pakollisesta sairausvakuutuksesta (Krankenversicherung)

19. Vakuutuskausi lapsen hoitamista varten Saksan lainsäädännön mukaan on pätevä myös sellaisen kauden osalta, jonka aikana kysymyksessä oleva työntekijä hoiti lasta toisessa jäsenvaltiossa edellyttäen, että tämä henkilö ei voinut harjoittaa ammattitoimintaa äitien suojelulain (Mutterschutzgesetz) 6 artiklan 1 kohdan perusteella tai otti vanhempainlomaa liittovaltion lastenhoitoavustuslain (Bundeserziehungsgeldgesetz) 15 artiklan mukaan, eikä työskennellyt missään vähäisemmässä (geringfügig) työssä SGB IV:n 8 artiklan mukaisesti.

20. Kun sovelletaan 31 päivänä joulukuuta 1991 voimassa olleen Saksan eläkelain säännöksiä, liitteen VI säännöksiä sovelletaan niin ikään siinä muodossa, missä ne olivat voimassa 31 päivänä joulukuuta 1991.

D. ESPANJA

1. Asetuksen 1 artiklan a kohdan iv alakohdassa säädettyyn ehtoon, että henkilön on toimittava palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatin harjoittajana tai että hänen on oltava ollut aikaisemmin vakuutettu saman vakuutustapahtuman varalta saman jäsenvaltion palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmässä, ei voida vedota sellaista henkilöä vastaan, joka oli vapaaehtoisesti vakuutettu 7 päivänä joulukuuta 1979 annetun kuninkaallisen asetuksen 2805/1979 säännösten nojalla yleisessä sosiaaliturvajärjestelmässä palvellessaan virkailijana tai työntekijänä kansainvälisessä hallitusten välisessä järjestössä.

2. Jäsenvaltioiden kansalaisiin ja pakolaisiin sekä valtiottomiin henkilöihin sovelletaan 7 päivänä joulukuuta 1979 annetun kuninkaallisen asetuksen 2805/1979 säännöksiä.

a) jos he asuvat Espanjan alueella;

tai

b) jos he asuvat toisen jäsenvaltion alueella ja jos he ovat aiemmin jonkin aikaa olleet pakollisesti vakuutettuja Espanjan sosiaaliturvajärjestelmässä;

tai

c) jos he asuvat kolmannen valtion alueella ja ovat maksaneet vakuutusmaksuja vähintään 1800 päivältä Espanjan sosiaaliturvajärjestelmään ja jos he eivät ole pakollisesti tai vapaaehtoisesti vakuutettuja toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

3. Palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan katsotaan olevan vielä vakuutettu riskin toteutumishetkellä asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä sovellettaessa, jos hän on vakuutettu toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan riskin toteutumishetkellä, tai jos näin ei ole, siinä tapauksessa, että hänellä on saman riskin osalta oikeus etuuteen toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla. Viimeksi mainittu edellytys katsotaan kuitenkin täyttyneeksi 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

4. a) Asetuksen 47 artiklan mukaisesti Espanjan teoreettinen etuus lasketaan niiden vakuutetun tosiasiallisten maksujen perusteella, jotka kuuluvat viimeisen vakuutusmaksun espanjalaiseen sosiaaliturvaan maksamista välittömästi edeltäneille vuosille.

b) Saatua eläkkeen määrää korotetaan lisien määrällä ja rahanarvon muutoksilla laskettuna jokaista vuotta kohti siihen vuoteen saakka, joka edeltää samanlaisia eläkkeitä koskevan riskin toteutumista.

E. RANSKA

1. a) Avustus vanhemmille palkatuille työntekijöille ja avustus vanhemmille itsenäisille ammatinharjoittajille sekä maataloudenvanhuusavustus myönnetään Ranskan lainsäädännön mukaan ranskalaisille työntekijöille asetettujen edellytysten mukaisesti kaikille palkatuille työntekijöille tai itsenäisille ammatinharjoittajille, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia ja jotka hakemuksensa tekemisen aikana asuvat Ranskan alueella.

b) Samaa sovelletaan pakolaisiin ja valtiottomiin henkilöihin.

c) Asetuksen säännöksillä ei vaikuteta Ranskan lainsäädännön säännöksiin, joiden mukaan vain työskentelykaudet palkattuna työntekijänä tai kaudet, joita pidetään sellaisina, tai tapauksen mukaan työskentelykaudet itsenäisenä ammatinharjoittajana ranskan tasavallan Euroopassa olevilla alueilla ja merentakaisilla alueilla (Guadeloupe, Guayana, Martinique ja Réunion), otetaan huomioon tarkasteltaessa vanhemmille työntekijöille annettavaa avustusta koskevan oikeuden saavuttamista.

2. Erityisavustus ja kasautuva korvaus, jotka annetaan kaivosten sosiaaliturvaa koskevan erityisen lainsäädännön mukaan, annetaan vain työntekijöille, jotka työskentelevät Ranskan kaivoksissa.

3. Lakia 10 päivältä heinäkuuta 1965 N:o 65-555, jolla myönnetään Ranskan kansalaisille ulkomailla ammatillista tai kaupallista toimintaa harjoittaville tai harjoittaneille oikeus liittyä vapaaehtoiseen vanhuusvakuutusjärjestelmään, sovelletaan toisten jäsenvaltioiden kansalaisiin seuraavin edellytyksin:

- ammatillista toimintaa, joka antaa perusteen vapaaehtoiseen vakuutukseen Ranskan järjestelmässä, ei voida eikä ole voitu harjoittaa Ranskan, alueella tai sen jäsenvaltion alueella, jonka kansalainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on.

- palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan on hakemusta tehdessään joko osoitettava että hän on asunut Ranskassa vähintään 10 vuotta yhdenjaksoisesti, tai että hän on jatkuvasti ollut samanpituisen ajan Ranskan lainsäädännön alainen pakollisesti tai valinnaisella pohjalla.

4. Henkilöllä, johon sovelletaan Ranskan lainsäädäntöä asetuksen 14 artiklan 1 kohdan tai 14 a artiklan 1 kohdan mukaan, on oikeus seuraaviin perhe-etuuksiin mukanaan seuraavien perheenjäsenten osalta sen jäsenvaltion alueella, jossa hän hajoittaa ammattia:

a) pienten lasten avustus, jota annetaan kolmen kuukauden ikään saakka;

b) perhe-etuuksiin, jotka annetaan asetuksen 73 artiklan mukaisesti.

5. Laskettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua teoreettista määrää järjestelmissä, joissa vanhuuseläkkeet lasketaan eläkepisteiden perusteella, toimivaltainen laitos ottaa huomioon muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttäneen jokaisen vakuutusvuoden osalta saatujen eläkepisteiden lukumäärän jakamalla sen soveltaman lainsäädännön mukaan saavutettujen eläkepisteiden lukumäärän vuosien lukumäärällä, joka vastaa näitä pisteitä.

6. a) Rajatyöntekijällä, joka harjoittaa toimintaa palkattuna työntekijänä muun jäsenvaltion kuin Ranskan alueella ja joka asuu Ranskan Haut-Rhinin, Bas-Rhinin ja Mosellen alueilla, on oikeus näillä alueilla luontoisetuuksiin, jotka myönnetään paikallisesta Alsace-Lorrainen, järjestelmästä 12 päivänä kesäkuuta 1946 annetun lain N:o 46-1428 ja 25 päivänä syyskuuta 1967 annetun lain N:o 67-814 perusteella asetuksen 19 artiklan mukaisesti.

b) Näitä säännöksiä sovelletaan vastaavasti henkilöihin, jotka saavat oikeuden etuuksiin asetuksen 25 artiklan 2 ja 3 kohdan ja 28 ja 29 artiklan mukaan.

7. Sen estämättä, mitä asetuksen 73 ja 74 artiklassa säädetään, asumisavustukset, lasten kotihoidonavustus ja vanhempien lastenkasvatusavustus myönnetään vain kyseisille henkilöille ja heidän perheenjäsenilleen jotka asuvat Ranskan alueella.

8. Palkatun työntekijän, joka ei enää ole Ranskan yleisen sosiaaliturvajärjestelmän leskeysvakuutusta koskevan lainsäädännön tai maatalouden palkattujen työntekijöiden järjestelmän alainen, katsotaan asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä sovellettaessa säilyttävän tämän lainsäädännön mukaisen vakuutetun henkilön asemansa riskin toteutumishetkellä, jos henkilö on vakuutettu työntekijänä toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan riskin toteutumishetkellä tai, jollei näin ole, jos hänellä on oikeus jälkeenjääneen etuuteen toisen jäsenvaltion työntekijöitä koskevan lainsäädännön nojalla. Tämä edellytys katsotaan kuitenkin täyttyneeksi 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

F. KREIKKA

1. . . . . . .

2. Lakia N:o 1469/84, joka koskee Kreikan kansalaisten ja kreikkalaista alkuperää olevien ulkomaiden kansalaisten vapaaehtoista liittymistä eläkevakuutusjärjestelmään, sovelletaan muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin, valtiottomiin henkilöihin ja pakolaisiin, jotka asuvat jäsenvaltioiden alueella toisen alakohdan mukaisesti.

Jos tämän lain muut edellytykset on täytetty, maksut voidaan suorittaa:

a) jos kyseisellä henkilöllä on kotipaikka tai hän asuu jäsenvaltion alueella ja on aikaisemmin kuulunut pakollisesti Kreikan eläkevakuutusjärjestelmään;

tai

b) riippumatta koti- tai asuinpaikasta, jos kyseinen henkilö on joko aikaisemmin asunut Kreikassa 10 vuotta, joko yhtäjaksoisesti tai keskeytyksin tai häneen on aikaisemmin sovellettu Kreikan lainsäädäntöä joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti, 1 500 päivän ajan.

3. Sen estämättä, mitä OGA:n soveltamassa asiaa koskevassa lainsäädännössä säädetään, kaudet, jotka lasketaan eläkekausiksi työtapaturmaan tai ammattitautiin perustuvaa eläkettä varten jäsenvaltion näitä riskejä erityisesti koskevan lainsäädännön mukaisesti, ja jotka ovat yhteneväisiä Kreikassa maatalousalla täyttyneiden työskentelykausien kanssa, katsotaan tämän asetuksen 1 artiklan r kohdassa tarkoitetuiksi vakuutuskausiksi OGA:n soveltaman lainsäädännön mukaisesti.

4. Kreikan lainsäädännössä asetuksen 49 artiklan 2 kohdan soveltaminen edellyttää, että mainitussa artiklassa tarkoitettu uusi laskeminen ei ole asianomaisen henkilön etujen vastainen.

5. Kun Kreikan ylimääräisen eläkesäätiön (åðéêïõñéêÜ ôáìåßá) säännöksissä määrätään mahdollisuudesta tunnustaa pakolliset eläkevakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet Kreikan lakisääteisen perusvakuutuksen eläkevakuutuslaitoksissa (êýñéáò áóöÜëéóçò), näitä säännöksiä sovelletaan myös niihin pakollisiin eläkevakuutuskausiin, jotka ovat täyttyneet minkä tahansa jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tämän asetuksen soveltamisalalla.

6. Työntekijöitä, jotka kuuluivat 31 päivään joulukuuta 1992 saakka muun jäsenvaltion kuin Kreikan pakolliseen eläkevakuutusjärjestelmään (lainsäädännön mukainen perusjärjestelmä) ja jotka kuuluvat Kreikan pakolliseen sosiaaliturvaan ensimmäisen kerran 1 päivän tammikuuta 1993 jälkeen, pidetään "aikaisemmin vakuutettuina henkilöinä" lain N:o 2084/92 määräysten mukaisesti.

G. IRLANTI

1. Irlannissa asuvilla tai oleskelevilla palkatuilla työntekijöillä tai itsenäisillä ammatinharjoittajilla, työttömillä, eläkkeenhakijoilla ja eläkeläisillä yhdessä heidän perheenjäsentensä kanssa, joita tarkoitetaan asetuksen 19 artiklan 1 kohdassa, 22 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 25 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 26 artiklan 1 kohdassa, 28 a, 29 ja 31 artiklassa, on oikeus saada ilmaiseksi kaikkea sairaanhoitoa, josta säädetään Irlannin lainsäädännössä, jos tämän hoidan kustannukset maksetaan muun jäsenvaltion kuin Irlannin laitoksesta.

2. Irlannissa asuvan tai oleskelevan palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan perheenjäsenillä, jotka kuuluvat muun jäsenvaltion kuin Irlannin lainsäädännön piiriin ja jotka täyttävät tämän lainsäädännön mukaiset edellytykset oikeudesta etuuksiin kun huomioon on otettu tarpeen mukaan asetuksen 18 artikla, on oikeus saada ilmaiseksi kaikkea sairaanhoitoa, josta säädetään Irlannin lainsäädännössä.

Tällaisten etuuksien kustannukset maksetaan laitoksesta, jossa palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatin- harjoittaja on vakuutettu.

Kuitenkin jos palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan puoliso tai henkilö, joka huolehtii lapsista, harjoitta ammatillista toimintaa Irlannissa, perheenjäsenten etuudet jäävät Irlannin laitoksen maksettaviksi siinä laajuudessa kuin oikeus tällaisiin etuuksiin myönnetään yksinomaan Irlannin lainsäädännön mukaan.

3. Jos palkattu työntekijä, johon sovelletaan Irlannin lainsäädäntöä, on työskentelynsä kuluessa lähtenyt jäsenvaltion alueelta mennäkseen toisen jäsenvaltion alueelle ja hänelle sattuu tapaturma ennen sinne saapumistaan, hänen oikeutensa etuuksiin sanotun tapaturman osalta määrätään:

a) niin kuin tämä tapaturma olisi sattunut Irlannin alueella,

ja

b) ottamatta huomioon hänen poissaoloaan Irlannin alueelta määrättäessä siitä, oliko hän työskentelynsä perusteella vakuutettu sanotun lainsäädännön mukan.

4. . . . . . .

5. Laskettaessa ansioita silmällä pitäen ansioihin suhteutetun etuuden myöntämistä Irlannin lainsäädännön mukaan työttömyysetuuksien osalta, otetaan asetuksen 23 artiklan 1 kohdasta ja 68 artiklan 1 kohdasta poiketen palkatun työntekijän osalta jokaiselta työskentelyviikolta, jonka hän on täyttänyt palkattuna työntekijänä toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan asianomaisena tuloverotusvuonna, huomioon määrä, joka vastaa mies- tai naispuolisen työntekijän keskimääräistä viikkoansiota tuona vuonna.

6. Sovelletaessa 40 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohdan säännöksiä otetaan huomioon ainoastaan kaudet, joiden aikana palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja oli kykenemätön työhön Irlannin lainsäädännön mukaan.

7. Asetuksen 44 artiklan 2 kohdan säännöksiä sovellettaessa palkatun työntekijän katsotaan nimenomaisesti pyytäneen lykkäystä vanhuuseläkkeen myöntämisen, johon hänellä olisi oikeus Irlannin lainsäädännön mukaan, jos eläkkeelle siirtymisen ollessa edellytyksenä vanhuuseläkkeen saamiseksi hän ei ole siirtynyt eläkkeelle.

8. . . . . . .

9. Irlantiin kolmen sellaisen kuukauden kauden jälkeen palaavalla työttömällä, jolta hän edelleen sai etuuksia Irlannin lainsäädännön mukaan sovellettaessa asetuksen 69 artiklan 1 kohtaa, on oikeus hakea työttömyysetuuksia sen estämättä, mitä 69 artiklan 2 kohdassa säädetään, jos hän täyttää edellä mainitussa lainsäädännössä olevat edellytykset.

10. Vakuutuskautta, joka on täyttynyt Irlannin lainsäädännön mukaan asetuksen 13 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisesti:

i) ei saa ottaa huomioon tämän säännöksen mukaisesti Irlannin lainsäädännön mukaan täytettynä vakuutuskautena sovellettaessa asetuksen III osastoa;

ii) eikä se tee Irlantia asianomaiseksi valtioksi asetuksen 18 artiklan, 38 artiklan tai 39 artiklan 1 kohdan mukaan myönnettävien etuuksien osalta.

H. ITALIA

Ei mitään.

I. LUXEMBURG

1. Riippumatta asetuksen 94 artiklan 2 kohdassa säädetystä, vakuutuskaudet tai sellaisina pidettävät kaudet, jotka on täytetty Luxemburgin työkyvyttömyys-, vanhuus- tai kuolemantapauksen eläkevakuutuksen mukaan joko ennen 1 päivänä tammikuuta 1946 tai ennen aiempaa päivämäärää, josta on määrätty kahdenvälisessä sopimuksessa, otetaan huomioon sovellettaessa tätä lainsäädäntöä vain, jos kysymyksessä oleva henkilö osoittaa, että hän on täyttänyt kuuden kuukauden vakuutuksen Luxemburgin järjestelmässä kysymyksessä olevan päivämäärän jälkeen. Jos useampia kahdenvälisiä sopimuksia sovelletaan, vakuutuskaudet tai sellaisina pidettävät kaudet otetaan huomioon aikaisintaan näistä päivämääristä alkaen.

2. Sellaisten palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien osalta, jotka eivät asu Luxemburgin alueella, Luxemburgin lainsäädännön mukaan täytettyjä vakuutuskausia pidetään 1 päivästä lokakuuta 1972 alkaen asumiskausina myönnettäessä Luxemburgin eläkkeiden kiinteää osaa.

3. Asetuksen 22 artiklan 2 kohdan toinen alakohta ei vaikuta Luxemburgin lainsäädännön säännöksin, jotka koskevat sairauskassan antamaa lupaa, jonka mukaan hoidon antamista ulkomailla ei voida evätä, jos vaadittua hoitoa ei voida antaa Luxemburgissa.

4. Sellaisen vakuutuskauden huomioon ottamiseksi, josta säädetään sosiaalivakuutussäädöksen (Code des Assurances Sociales) 171 artiklan 2 kohdassa, Luxemburgin vakuutuslaitos tunnustaa vakuutuskaudet, jotka kysymyksessä olevan henkilön osalta ovat täyttyneet muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan, niin kuin ne olisivat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä kausia. Tämän säännöksen soveltaminen edellyttää, että kysymyksessä olevan henkilön osalta vakuutuskausia on viimeksi täyttynyt Luxemburgin lainsäädännön mukaan.

J. ALANKOMAAT

1. Vakuutus sairaanhoitokustannuksien varalta

a) Kun kysymys on oikeudesta luontoisetuuksiin Alankomaiden lainsäädännön mukaan, täytäntöönpantaessa III osaston 1 luvun säännöksiä henkilöillä, joilla on oikeus luontoisetuuksiin, tarkoitetaan henkilöitä, jotka ovat vakuutettuja tai rinnakkaisvakuutettuja vakuutusjärjestelmässä, jota sairausvakuutuskassoista annettu Alankomaiden laki koskee.

b) . . . . . .

c) Asetuksen 27-34 artiklaa sovellettaessa seuraavia eläkkeitä pidetään niiden säännösten mukaan maksettavina eläkkeinä, jotka mainitaan Alankomaiden kuningaskunnan asetuksen 5 artiklan mukaan antaman ilmoituksen b alakohdassa (työkyvyttömyys) ja c alakohdassa (vanhuus):

- eläkkeet, jotka on myönnetty virkamiehiä ja heidän jälkeenjääneitään koskevasta uudesta järjestelmästä 6 päivänä tammikuuta 1966 annetun lain (Staatsblad 6) mukaan (Alankomaiden virkamieseläkelaki) (Algemene burgerlijke pensioenwet),

- eläkkeet, jotka on myönnetty sotilashenkilöitä ja heidän jälkeenjääneitään koskevasta uudesta järjestelmästä 6 päivänä lokakuuta 1966 annetun lain (Staatsblad 445) mukaan (sotilaseläkelaki) (Algemene militaire pensioenwet),

- eläkkeet, jotka on myönnetty NV Nederlandse spoorwegen (Alankomaiden rautatieyhtiö) -yhtiön työntekijöitä ja heidän jälkeenjääneitään koskevasta uudesta järjestelmästä 15 päivänä helmikuuta 1967 annetun lain (Staatsblad 138) mukaan (rautatie-eläkelaki) (Spoorwegpensioenwet).

- eläkkeet, jotka on myönnetty työskentelyedellytyksistä Alankomaiden rautatieyhtiössä annetun asetuksen mukaan (Reglement Dienstvoorwaarden Nederlandse Spoorwegen) (RDV 1964 NS), tai

- eläke-etuudet, jotka annetaan ennen 65 ikävuoden täyttämistä sellaisen eläkejärjestelmän mukaan, jossa tarkoituksena on antaa vanhuusavustusta työntekijöille ja entisille työntekijöille, tai varhaiseläkkeet, jotka annetaan jäsenvaltion laatimien säännösten mukaisesti tai yhteisellä varhaiseläkkeistä tehdyllä sopimuksella tai sellaisen sopimuksen mukaan, tai sairauskassojen neuvoston vahvistamien säännösten mukaisesti.

d) Ne 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut, Alankomaissa asuvat perheenjäsenet, sekä se palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja ja hänen perheenjäsenensä, joita tarkoitetaan 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 3 kohdassa yhdessä 25 ja 26 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, joilla on toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan oikeus avustuksiin, eivät ole vakuutettuja erityisiä sairaanhoitokustannuksia koskevan yleisen lain (Algemene Welt Bijzondere Ziektekosten) mukaan.

2. Alankomaiden yleistä vanhuusvakuutusta koskevan lainsäädännön soveltaminen

a) Vähennystä, jota tarkoitetaan AOV:n 13 artiklan 1 kohdassa, ei sovelleta sellaisilta kalenterivuosilta tai niiden osilta ennen 1 päivää tammikuuta 1957, joiden aikana etuuden saaja, joka ei täytä edellytyksiä saada tällaiset vuodet käsitellyksi vakuutuskausina, asui Alankomaiden alueella 15-65 ikävuoden välillä, tai jonka aikana asuessaan toisen jäsenvaltion alueella hän harjoitti toimintaa työntekijänä Alankomaissa työnantajalle, jonka kotipaikka oli tässä maassa.

Poiketen siitä, mitä AOW:n 7 artiklassa säädetään, henkilöillä, jotka asuivat tai työskentelivät edellä mainittujen edellytysten mukaisesti vain ennen 1 päivää tammikuuta 1957, katsotaan myös olevan oikeus eläkkeeseen.

b) Vähentämistä, jota tarkoitetaan AOW:n 13 artiklan 1 kohdassa, ei sovelleta 2 päivää elokuuta 1989 edeltäviin kalenterivuosiin tai kalenterivuoden osiin, joiden aikana naimisissa oleva tai naimisissa ollut henkilö ei viidentoista ja seitsemänkymmenenviiden ikävuotensa välisenä aikana ollut vakuutettu edellä mainitun lainsäädännön mukaan, vaikka hän asui muun jäsenvaltion kuin Alankomaiden alueella, jos nämä kalenterivuodet tai kalenterivuosien osat ovat päällekkäisiä yhtäältä niiden vakuutuskausien kanssa, jotka hänen puolisonsa osalta ovat täyttyneet tämän lainsäädännön mukaan edellyttäen, että he ovat olleet naimisissa keskenään näiden kausien ajan ja toisaalta a alakohdan mukaan huomioon olettavien kalenterivuosien tai kalenterivuoden osien kanssa.

Poiketen siitä, mitä AOW:n 7 artiklassa säädetään, tätä henkilöä pidetään etuudensaajana.

c) Vähentämistä, jota tarkoitetaan AOW:n 13 artiklan 2 kohdassa, ei sovelleta 1 päivää tammikuuta 1957 edeltäviin kalenterivuosiin tai kalenterivuoden osiin, joiden aikana sellaisen etuudensaajan puoliso, joka ei täytä näiden vuosien rinnastamiselle vakuutuskausiin asetettuja edellytyksiä, asui Alankomaissa viidentoista ja kuudenkymmenenviiden ikävuotensa välisenä aikana, tai joiden aikana hän on toisen jäsenvaltion alueella asuen harjoittanut palkattua työtä Alankomaissa Alankomaihin sijoittuneelle työnantajalle.

d) Vähentämistä, jota tarkoitetaan AOW:n 13 artiklan 2 kohdassa, ei sovelleta 2 päivää elokuuta 1989 edeltäviin kalenterivuosiin tai kalenterivuoden osiin, joiden aikana etuudensaajan puoliso asui viidentoista ja kuudenkymmenenviiden ikävuotensa välisenä aikana muussa jäsenvaltiossa kuin Alankomaissa, eikä ollut edellä mainitun lainsäädännön mukaan vakuutettu, jos nämä kalenterivuodet tai kalenterivuosien osat ovat päällekkäisiä yhtäältä niiden vakuutuskausien kanssa, jotka etuudensaajan osalta ovat täyttyneet tämän lainsäädännön mukaan edellyttäen, että he ovat olleet naimisissa keskenään näiden kausien ajan ja toisaalta a alakohdan mukaan huomioon otettavien kalenterivuosien tai kalenterivuoden osien kanssa.

e) Edellä a, b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä sovelletaan vain, jos kysymyksessä oleva henkilö on asunut kuuden vuoden ajan yhden tai useamman jäsenvaltion alueella täytettyään 59 vuotta ja niin kauan kuin tämä henkilö asuu yhden tällaisen jäsenvaltion alueella.

f) Poiketen yleisen vanhuusvakuutuslain (AOW) 45 artiklan 1 kohdan säännöksistä ja yleistä vakuutusta orpoja ja leskiä varten koskevan lain (AWW) 47 artiklan 1 kohdasta palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan puolisolle, joka kuuluu pakolliseen vakuutusjärjestelmään ja asuu muussa jäsenvaltiossa kuin Alankomaissa, annetaan lupa ottaa vapaaehtoinen vakuutus tämän lainsäädännön mukaan, mutta vain 2 päivän elokuuta 1989 jälkeisiä kausia varten, joiden aikana palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on tai oli pakollisesti vakuutettu yllämainitun lainsäädännön mukaan. Tämä lupa lakkaa päivänä, jolloin palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan pakollinen vakuutus päättyy.

Edellä mainittu lupa ei kuitenkaan lakkaa, jos palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan pakollinen vakuutus päättyy hänen kuolemansa vuoksi ja jos hänen leskensä saa vain Alankomaiden yleisen leskien ja orpojen vakuutusta (AWW) koskevan lainsäädännön mukaista eläkettä.

Kaikissa tapauksissa lupa vapaaehtoisen vakuutuksen osalta lakkaa päivänä, jolloin vapaaehtoisesti vakuutettu henkilö saavuttaa 65 vuoden iän.

Maksut sellaisen palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan puolisoa varten, joka on pakollisesti vakuutettu Alankomaiden yleistä vanhuusvakuutusta (AOW) koskevan lainsäädännön ja Alankomaiden yleistä leskien ja orpojen vakuutusta (AWW) koskevan lainsäädännön mukaan, vahvistetaan niiden säännösten mukaisesti, jotka koskevat pakollisen vakuutuksen vakuutusmaksujen määräämistä ja jotka edellyttävät, että hänen tulonsa katsotaan saaduksi Alankomaissa.

Pakollisesti vakuutettuna 2 päivänä elokuuta 1989 tai sen jälkeen olevan palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan puolisoa varten määrätään maksut niiden säännösten mukaisesti, jotka koskevat vapaaehtoisen vakuutuksen vakuutusmaksujen määräämistä Alankomaiden yleistä vanhuusvakuutusta koskevan lainsäädännön ja Alankomaiden yleistä leskien ja orpojen vakuutusta koskevan lainsäädännön mukaan.

g) Lupa, jota tarkoitetaan f alakohdassa, annetaan vain jos työntekijän tai yrittäjän puoliso ilmoitti Sociale Verzekeringsbank -nimiselle pankille vuoden kuluessa pakollisen vakuutuskauden alkamisesta aikomuksestaan ottaa vapaaehtoinen vakuutus.

Sellaisen palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan puolisoa varten, joka oli pakollisisti vakuutettu välittömästi ennen tai 2 päivää elokuuta 1989, vuoden kausi alkaa 2 päivänä elokuuta 1989.

Sellaisen palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan muualla kuin Alankomaissa asuva puoliso, johon sovelletaan asetuksen 14 artiklan 1 kohtaa, 14 artiklan 1 kohtaa tai 17 artiklaa, ei voi käyttää hyväkseen f alakohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, jos kyseisellä puolisolla yksinomaan Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti on tai on ollut oikeus ottaa vapaaehtoinen vakuutus.

h) Mitä a, b, c, d ja f alakohdassa säädetään, ei sovelleta kausiin, jotka ovat päällekkäisiä niiden kausien kanssa, jotka voidaan ottaa huomioon laskettaessa oikeutta eläkkeeseen muun jäsenvaltion kuin Alankomaiden vanhuusvakuutusta koskevan lainsäädännön mukaan, eikä myöskään kausiin, joiden aikana kyseinen henkilö on saanut vanhuuseläkettä sellaisen lainsäädännön mukaan.

i) Sovellettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohtaa vain sellaiset vakuutuskaudet, jotka ovat Alankomaiden yleisen vanhuusvakuutuslain (AOW) mukaan täyttyneet sen jälkeen kun asianomainen täytti 15 vuotta, otetaan huomioon vakuutuskausina.

3. Alankomaiden yleistä vakuutusta leskille ja orvoille koskevan lainsäädännön soveltaminen

a) Palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan, joka ei enää ole Alankomaiden leskeysvakuutusta koskevan lainsäädännön alainen, katsotaan asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä sovellettaessa olevan vakuutettu riskin toteutumishetkellä tämän lainsäädännön mukaan, jos hän on vakuutettu saman riskin varalta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tai jos näin ei ole, siinä tapauksessa, että hänen oikeutensa jälkeenjääneen etuuteen perustuu toisen jäsenvaltion lainsäädäntöön. Viimeksi mainittu edellytys katsotaan kuitenkin täyttyneeksi 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

b) Jos edellä olevaa a alakohtaa sovellettaessa leskellä on Alankomaiden yleistä vakuutusta leskille ja orvoille koskevan lainsäädännön mukaan oikeus leskeneläkkeeseen, tämä eläke lasketaan asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti.

Näitä säännöksiä sovellettaessa kaudet ennen 1 päivää lokakuuta 1959, joiden aikana palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja asui Alankomaiden alueella 15 vuotta täytettyään, tai jona aikana, asuessan toisen jäsenvaltion alueella, hän harjoitti toimintaa palkattuna työntekijänä Alankomaissa sellaisen työnantajan palveluksessa, jolla oli toimipaikka tässä valtiossa, otetaan myös huomioon vakuutuskausina, jotka ovat täyttyneet Alankomaiden edellä mainitun lainsäädännön mukaan.

c) Kausia, jotka otetaan huomioon b alakohdan säännösten mukaan, ei oteta huomioon, jos ne ovat päällekkäisiä sellaisten vakuutuskausien kanssa, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion jälkeenjääneiden eläkkeitä koskevan lainsäädännön mukaan.

d) Sovellettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohtaa vain sellaiset vakuutuskaudet, jotka ovat Alankomaiden yleisen leskien ja orpojen vakuutuslain (AWW) mukaan täyttyneet sen jälkeen kun asianomainen henkilö täytti 15 vuotta, otetaan huomioon vakuutuskausina.

4. Alankomaiden työkyvyttömyysvakuutusta koskevan lainsäädännön soveltaminen

a) Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka ei enää ole vakuutettu 18 päivänä helmikuuta 1966 annetun työkyvyttömyysvakuutuslain (WAO) tai 11 päivänä joulukuuta 1975 annetun työkyvyttömyyslain (AAW) mukaan, katsotaan edelleen vakuutetuksi riskin toteutumishetkellä asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä sovellettaessa, jos hän on vakuutettu saman riskin varalta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai, jollei näin ole, siinä tapauksessa että asianosaisella on oikeus etuuteen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan saman riskin osalta. Viimeksi mainittu edellytys katsotaan kuitenkin täyttyneeksi 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

b) Jos tämän kohdan a alakohtaa sovellettaessa sillä, jonka etua asia koskee, on oikeus Alankomaiden työkyvyttömyysetuuteen, tämä etuus myönnetään asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti:

i) edellä mainitun 18 päivänä helmikuuta 1966 annetun lain (WAO) säännösten mukaisesti, jos henkilö silloin kun kykenemättömyys työhön ilmeni oli vakuutettu saman riskin varalta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan asetuksen 1 artiklan a kohdan mukaisena palkattuna työntekijänä;

ii) edellä mainitun 11 päivänä joulukuuta 1975 annetun lain (AAW) säännösten mukaisesti, jos henkilö silloin, kun kykenemättömyys työhön ilmeni:

- oli vakuutettu riskin varalta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, mutta ei asetuksen 1 artiklan a kohdan mukaisena työntekijänä, tai

- ei ollut vakuutettu riskin varalta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, mutta voi hakea etuuksia toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

Jos i alakohdan säännöstä soveltaen laskettu etuuden määrä on pienempi kuin ii alakohdan säännöksiä soveltaen laskettu määrä, etuus maksetaan viimeksi mainitun määrän mukaisesti.

c) Edellä mainitun 18 päivänä helmikuuta 1966 annetun lain (WAO) tai 11 päivänä joulukuuta 1975 annetun lain (AAW) mukaisesti myönnettäviä etuuksia laskettaessa Alankomaiden laitosten on otettava huomioon:

- ansiotyön kaudet tai vastaavat kaudet, jotka ovat täyttyneet Alankomaissa ennen 1 päivää heinäkuuta 1967.

- vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet edellä mainitun 18 päivänä helmikuuta 1966 annetun lain (WAO) mukaan.

- vakuutuskaudet, jotka asianomaisen henkilön osalta ovat täyttyneet sen jälkeen kun hän on saavuttanut 15 vuoden iän edellä mainitun 11 päivänä joulukuuta 1975 annetun lain (AAW) mukaan, jos ne eivät ole päällekkäisiä niiden vakuutuskausien kanssa, jotka ovat täyttyneet edellä mainitun 18 päivänä helmikuuta 1966 annetun lain (WAO) mukaan. Soveltaessaan asetuksen 40 artiklan 1 kohtaa.

d) Soveltaessaan asetuksen 40 artiklan 1 kohtaa viranomaiset eivät laskiessaan Alankomaiden työkyvyttömyysetuutta ota huomioon etuudensaajalle lisiä koskevan lain nojalla mahdollisesti myönnettävää lisää. Tätä lisää koskeva oikeus ja lisän määrä lasketaan vain lisiä koskevan lain säännösten perusteella.

5. Alankomaiden perheavustuksia koskevan lainsäädännön soveltaminen

a) Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, johon Alankomaiden perhe-etuuksia koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan vuosineljänneksen ajan ja joka oli tämän vuosineljänneksen ensimmäisenä päivänä toisen jäsenvaltion vastaavan lainsäädännön alainen, katsotaan vakuutetuksi tästä ensimmäisestä päivästä Alankomaiden lain mukaan.

b) Perhe-etuuksien määrä, jota sellainen työntekijä tai yrittäjä voi hakea, jonka katsotaan a alakohdan mukaisesti olevan vakuutettu Alankomaiden perhe-etuuksia koskevan lainsäädännön mukaan, vahvistetaan niiden yksityiskohtaisten säännösten mukaisesti, joista on säädetty asetuksen 98 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa.

6. Tiettyjen siirtymäsäännösten soveltaminen

Edellä 45 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta kun arvioidaan oikeuden saamista etuuksiin siirtymäsäännösten mukaan yleistä vanhuusvakuutusta (46 artikla), yleistä leskien ja orpojen vakuutusta ja yleistä työkyvyttömyysvakuutusta koskevassa lainsäädännössä.

K. ITÄVALTA

1. Sovellettaessa asetuksen III osaston 1 luvun säännöksiä virkamieseläkettä saavaa henkilöä pidetään eläkeläisenä.

2. Sovellettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännöksiä ei Itävallan lainsäädännön mukaisia maksujen korotuksia lisävakuutusta ja kaivostyöntekijöiden lisäetuuta varten oteta huomioon. Näissä tapauksissa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettua määrää korotetaan lisävakuutuksen ja kaivostyöntekijöiden lisäetuuden maksujen korotuksilla.

3. Sovellettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännöksiä pidetään Itävallan lainsäädäntöä sovellettaessa eläkkeen kannalta olennaista päivää (Stichtag) päivänä, jolloin riski toteutuu.

4. Asetuksen säännösten soveltaminen ei vähennä mitään Itävallan lainsäädännön nojalla annettavaa etuutta koskevaa oikeutta sellaisten henkilöiden osalta, joiden sosiaaliturvatilanne on kärsinyt poliittisten tai uskonnollisten syiden tai heidän syntyperäänsä koskevien syiden vuoksi.

L. PORTUGALI

Erityisen sairaanhoitojärjestelmän piiriin kuuluvilla virassa tai eläkkeellä olevilla virkamiehillä samoin kuin heidän perheenjäsenillään on oikeus saada luontoisetuuksia sairauden ja äitiyteen osalta äkillisissä tapauksissa oleskellessaan toisen jäsenvaltion alueella tai mennessään sinne saadakseen terveydentilansa edellyttämää hoitoa Portugalin toimivaltainen laitoksen etukäteen antamalla valtuutuksella asetuksen (ETY) N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan a ja c alakohtien, 2 kohdan toisen virkkeen ja 3 kohdan sekä 31 artiklan a kohdan tarkoittaman menettelyn mukaisesti, samoin edellytyksin kuin yleisen sosiaaliturvajärjestelmän piirissä olevat työntekijät tai itsenäiset ammatinharjoittajat.

M. SUOMI

1. Sen määräämiseksi, olisiko eläketapahtuman sattumisen ja eläkeiän välinen kausi (tuleva aika) otettava huomioon laskettaessa suomalaisen työeläkkeen määrää, otetaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset vakuutus- tai asumiskaudet huomioon Suomessa asumista koskevaa edellytystä varten.

2. Jos palkattu työskentely tai itsenäinen ammatin harjoittaminen Suomessa on lakannut ja vakuutustapahtuma sattuu palkatun työskentelyn tai itsenäisen ammatin harjoittamisen aikana toisessa jäsenvaltiossa ja jos eläke ei Suomen työeläkelainsäädännön mukaan enää käsitä vakuutustapahtuman sattumisen ja eläkeiän välistä kautta (tuleva aika), otetaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset vakuutuskaudet huomioon tulevan ajan vaatimusta varten niin kuin ne olisivat vakuutuskausia Suomessa.

3. Kun Suomessa oleva laitos Suomen lainsäädännön mukaisesti maksaa korotuksen etuutta koskevan hakemuksen käsittelyn viivästymisen vuoksi, katsotaan hakemus, joka on kyseistä korotusta koskevan suomalaisen lainsäädännön soveltamista varten jätetty toisen jäsenvaltion laitokselle, jätetyksi päivänä, jolloin kyseinen hakemus tarvittavine liitteineen saapuu Suomessa olevalle toimivaltaiselle laitokselle.

N. RUOTSI

1. Sovellettaessa 18 artiklan 1 kohdan säännöksiä henkilön oikeuden vanhempainetuuksiin vahvistamiseksi katsotaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutuskausien perustuvan samoille keskimääräisille ansioille kuin ne ruotsalaiset vakuutuskaudet, joiden kanssa ne lasketaan yhteen.

2. Asetuksen säännöksiä vakuutus- tai asumiskausien yhteenlaskemisesta ei sovelleta Ruotsin lainsäädännön siirtymäsäännöksiin, jotka koskevat sellaisten henkilöiden oikeutta edullisempaan peruseläkkeen laskemiseen, jotka ovat asuneet Ruotsissa tietyn ajan ennen hakemuksen jättämispäivää.

3. Päätettäessä oikeudesta sellaiseen työkyvyttömyys- tai jälkeenjääneen eläkkeeseen, joka perustuu osittain tuleviin otettuihin vakuutuskausiin, henkilön katsotaan täyttävän Ruotsin lainsäädännön vakuutus- ja tulovaatimukset, jos hän kuuluu palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toisen jäsenvaltion vakuutus- tai asumisjärjestelmän soveltamisalaan.

4. Pienten lasten hoitamisvuosia pidetään Ruotsin lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti vakuutuskausina lisäeläkettä varten, vaikka asianomainen lapsi ja henkilö asuvat sellaisessa toisessa jäsenvaltiossa, johon tätä asetusta sovelletaan, jos lapsesta huolehtiva henkilö on vanhempainlomalla lain oikeudesta lapsen hoitovapaaseen mukaan.

O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

1. Jos henkilö, joka pysyvästi asuu Gibraltarilla tai jota on vaadittu sen jälkeen, kun hän viimeksi saapui Gibraltarille, maksamaan maksuja Gibraltarin lainsäädännön mukaan palkattuna työntekijänä, hakee työkyvyttömyyden, äitiyden tai työttömyyden johdosta vapautusta maksujen maksamisesta tietyltä ajalta ja pyytää maksujen hyvittämistä hänelle tuolta ajalta, pidetään hänen hakemustaan varten kaikkia kausia, joina tämä henkilö on työskennellyt muun jäsenvaltion kuin Yhdistyneen kuningaskunnan alueella kautena, jona hän on työskennellyt Gibraltarilla ja joina hän on maksanut vakuutusmaksuja palkattuna työntekijänä Gibraltarin lainsäädännön mukaan.

2. Jos Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan henkilöllä voi olla oikeus vanhuuseläkkeeseen, jos

a) entisen puolison maksut otetaan huomioon ikään kuin ne olisivat tämän henkilön omia maksuja

tai

b) tämän henkilön puoliso tai entinen puoliso täyttää asianmukaiset maksuedellytykset,

jolloin kaikissa tapaukissa edellytetään, että puoliso tai entinen puoliso on tai oli palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittajia, johon oli sovellettu kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädäntöä, asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä sovelletaan määrättäessä oikeudesta etuuteen Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan. Tässä tapauksessa viittauksia sanotussa 3 luvussa "vakuutuskausiin" pidetään viittauksena vakuutuskausiin, jotka ovat täyttyneet:

i) puolison tai entisen puolison osalta, jos hakemuksen tekee avioliitossa oleva nainen, mies, joka on jäänyt leskeksi, tai henkilö, jonka avioliitto on päätynyt muutoin kuin puolison kuoleman vuoksi,

tai

ii) entisen puolison osalta, jos hakemuksen tekee leski, joka ei saa jälkeenjääneen etuutta välittömästi ennen eläkeiän saavuttamista tai joka saa vain ikään suhteutettua leskeneläkettä, joka on laskettu asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti.

3. a) Jos Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan annettava työttömyysetuus maksetaan henkilölle asetuksen 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan tai b alakohdan ii alakohdan mukaisesti, täytettäessä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön asettamia edellytyksiä lapsietuuteen (child benefit) Isossa-Britanniassa tai tapauksen mukaan Pohjois-Irlanissa olon ajalta, vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet, jotka tämän henkilön osalta ovat täyttäneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, katsotaan Isossa-Britanniassa tai tapauksesta riippuen Pohjois-Irlannissa olon kausiksi.

b) Jos asetuksen II osaston mukaisesti, lukuun ottamatta 13 artiklan 2 kohdan f alakohtaa Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä sovelletaan palkattuun työntekijän tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan, joka ei tätä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön asettamia edellytyksiä lapsietuuteen (child benefit), kun on kysymys:

i) oleskelusta Isossa-Britanniassa tai tapauksen mukaan Prohjois-Irlannissa, hänen katsotaan tällaisen edellytyksen täyttämiseksi olleen tällä tavoin siellä;

ii) vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet Isossa-Britanniassa tai tapauksen mukaan Pohjois-Irlannissa, jotka sanottu työntekijä on täyttänyt toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, katsotaan tällaisen edellytyksen täyttämiseksi Isossa-Britanniassa tai tapauksen mukaan Pohjois-Irlanissa olon kausiksi.

c) Perheavustuksia (family allowances) koskevien Gibraltarin lainsäädännön mukaisten hakemusten osalta edellä olevia a ja b alakohdan määräyksiä sovelletaan vastaavasti.

4. Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan myönnettyä leskeneläkettä käsitellään asetuksen 3 luvun mukaan jälkeenjääneen eläkkeenä.

5. Sovelletaessa 10 a artiklan 2 kohtaa oikeudesta hoitoavustuksiin, työkyvyttömän hoitamisavustukseen ja työkyvyttömän elatusavustukseen säänteleviin säännöksin työskentely-, itsenäisen ammatinharjoittamisen tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet muun jäsenvaltion kuin Yhdistyneen kuningaskunnan alueella, otetaan huomion siinä määrin kuin on tarpeellista, jotta oleskelua Yhdistyneessä kuningaskunnassa koskevat edellytykset täyttyvät, ennen päivää, jolloin oikeus kyseessä olevaan avustukseen saavutetaan.

6. Jos palkattu työntekijä, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alainen, joutuu tapaturman uhriksi matkan aikana lähdettyään työskentelynsä kuluessa jäsenvaltion alueelta toisen jäsenvaltion alueelle mutta ennen sinne saapumistaan, hänen oikeutensa etuuksiin tämän tapaturman osalta määrätään:

a) niin kuin tapartuma olisi sattunut Yhdistyneen kuningaskunnan alueella,

ja

b) määrättäessä, oliko hän palkatussa työssä oleva (employed earner) Ison-Britannian lainsäädännön tai Pohjois-Irlannin lainsäädännön mukaan vai palkattu työntekijä (employed person) Gibraltarin lainsäädännön mukaan, ottamatta huomioon hänen poissaoloaan noilta alueilta.

7. Asetusta ei sovelleta niihin Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön säännöksin, joiden tarkoituksena on saattaa voimaan mikä tahansa sosiaaliturvasopimus, joka on tehty yhdistyneen kuningaskunnan ja kolmannen valtion välillä.

8. Sovelletaessa asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä huomioon ei oteta portaittaisia maksuja, jotka vakuutettu henkilö on maksanut Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan, eikä portaittaisia vanhuusetuuksia, jotka maksetaan tämän lainsäädännön mukaan. Portaittaisten etuuksien määrä lisätään Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisen etuuden määrään siten kuin ne on määrätty sanotun kuvun mukaisesti. Näiden kahden määrän kokonaismäärä muodostaa etuuden, jonka asianomainen henkilö saa.

9. . . . . . .

10. Sovelletaessa maksuihin perustumatonta sosiaalivakuutusetuus- ja työttömyysvakuutusasetusta (Gibraltar) katsotaan henkilöiden, joihin tätä asetusta sovelletaan, olevan Gibraltarilla vakinaisesti asuvia, jos he asuvat jäsenvaltion alueella.

11. Sovelletaessa asetuksen 10, 27, 28, 28 a, 29, 30 ja 31 artiklan säännöksiä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan palkatuille työntekijöille tai itsenäisille ammatinharjoittajille myönnettävää hoitoavustusta pidetään työkyvyttömyysetuutena.

12. Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan säännöksiä sovelletaessa Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisia edunsaajia, jotka oleskelevat toisen jäsenvaltion alueella, kohdellaan tämän oleskelun aikana niin kuin he asuisivat tämän toisen jäsenvaltion alueella.

13.1 Ansiotekijän lukemiseksi, määrättäessä oikeudesta etuuksiin Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan, jollei 15 kohdasta muuta johdu, jokainen viikko, jonka aikana työntekijä tai yrittäjä on kuulunut muun jäsenvaltion lainsäädännön piiriin ja joka alkoi asianmukaisena tuloverotusvuonna Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan, otetaan huomioon seuraavalla tavalla:

a) Kaudet 6 päivän huhtikuuta 1975 ja 5 päivän huhtikuuta 1987 välisenä aikana:

i) jokaista työntekijänä täyttynyttä vakuutus-, työskentely- tai asumisviikkoa kohden kysymyksessä olevan henkilön katsotaan maksaneen vakuutusmaksuja ansiotyöntekijänä sellaisten ansioiden perusteella, jotka ovat määrältään 2/3 tämän viikon ylemmästä ansiorajasta;

ii) jokaista yrittäjänä täyttynyttä vakuutus-, yrittäjä- tai asumisviikkoa kohden kysymyksessä olevan henkilön katsotaan maksaneen 2 luokan vakuutusmaksuja yrittäjänä.

b) Kaudet 6 päivästä huhtikuuta 1987 alkaen:

i) jokaista vakuutus-, työskentely- tai asumisviikkoa kohden kysymyksessä olevan henkilön katsotaan saaneen ja maksaneen vakuutusmaksuja ansiotyöntekijänä viikottaisista ansioista, jotka ovat määrältään 2/3 tämän viikon ylemmästä ansiorajasta;

ii) jokaista vakuutus-, yrittäjä- tai asumisviikkoa varten yrittäjänä kysymyksessä olevan henkilön katsotaan maksaneen 2 luokan vakuutusmaksuja yrittäjänä.

c) Jokaista täyttä viikkoa kohden, jonka aikana hänen, osaltaan vakuutus-, työskentely- tai asumiskautena pidettävä kausi on täyttynyt, kysymyksessä olevalla henkilöllä katsotaan olevan hänelle laskettuja vakuutusmaksuja tai ansioita tapauksesta riippuen, mutta vain vaadittavaan määrään tuomaan hänen kokonaisansiotekijänä tätä vuotta varten tasolle, jota edellytetään tänä verovuonna hyväksilaskettavaa vuotta varten Yhdistyneen kuningaskunnan vakuutusmaksujen tai ansioiden hyväksilukemista koskevan lainsäädännön mukaan.

13.2. Asetuksen 46 artiklan 2 kohdan b alakohtaa sovellettaessa:

a) jos jonakin tuloverotusvuonna, joka alkaa 6 päivänä huhtikuuta 1975 tai sen jälkeen, työntekijän vakuutus-, työskentely- tai asumiskausia on täyttynyt yksinomaan muussa jäsenvaltiossa kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 1 kohdan a alakohdan i alakohdan tai 1 kohdan b alakohdan i alakohdan soveltamisesta seuraa, että tänä vuonna hyväksi luettavan vuoden saamiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan sovellettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan a alakohtaa hänen katsotaan olleen vakuutettuna 52 viikkoa tuon vuoden aikana toisessa jäsenvaltiossa,

b) jos mitään tuloverovuotta, joka alkaa 6 päivänä huhtikuuta 1975 tai sen jälkeen, ei lasketa vaatimukset täyttäväksi vuodeksi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan sovellettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, kaikki vakuutus-, työskentely- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet tuona vuonna, jätetään ottamatta huomioon.

13.3. Muutettaessa ansiotekijä vakuutuskaudeksi jaetaan saavutettu ansiotekijä kyseisenä tuloverotusvuonna Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan tämän vuoden alemmalla ansiorajalla. Tulos ilmaistaan kokonaislukuna ja kaikki jäljelle jäävät osat jäävät huomiotta. Näin lasketun luvun katsotaan osoittavan niiden vakuutusviikkojen määrän, jotka ovat täytetyt Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan tuon vuoden aikana edellyttäen, että tällainen luku ei ole suurempi kuin niiden viikkojen määrä, joiden aikana se, jonka etua asia koskee, tuona vuonna kuului tämän lainsäädännön piiriin.

14. Sovelletaessa 40 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohdan säännöksiä huomioon otetaan vain kaudet, joiden aikana palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on ollut kykenemätön työhön Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan.

15.1. Laskettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan teoreettista määrää sen eläkkeen osan osalta, joka sisältää Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisen lisäosan:

a) ilmauksella "ansiot", "maksut" tai "korotukset" asetuksen 47 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetaan ansiotekijöiden ylimääriä siten kuin on säädetty vuoden 1975 sosiaaliturvaeläkelaissa (Social Security Pensions Act 1975) tai tietyissä tapauksissa vuoden 1975 sosiaaliturvaeläkesäännössä (Pohjois-Irlanti) [Social Security Pensions (Nothern Ireland) Order 1975];

b) ylimäärien keskimäärä ansiotekijässä lasketaan asetuksen 47 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti kuten on edellä a alakohdassa säädetty jakamalla Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan kertyneet kasautuneet ylimäärät tuloverotusvuosien lukumäärällä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan (lukien osittaiset tuloverotusvuodet), jotka ovat täytyneet tämän lainsäädännön mukaan 6 päivän huhtikuuta 1978 jälkeen ja jotka ovat sattuneet kysymyksessä olevan vakuutuskauden aikana.

15.2. Ilmauksella "vakuutus- tai asumiskaudet" asetuksen 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitetaan määrättäessä sitä osa eläkkeestä, joka sisältää Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisen lisäosan, sellaista vakuutus- tai asumiskautta, joka on täyttynyt 6 päivän huhtikuuta 1978 jälkeen.

16. Työttömällä, joka palaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan 3 kuukauden kauden jälkeen, jonka aikana hän sai etuuksia Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan asetuksen 69 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on poikkeuksena 69 artiklan 2 kohdasta edelleen oikeus työttömyysetuuksiin, jos hän täyttää edellä mainitussa lainsäädännössä olevat edellytykset.

17. Kun kysymys on oikeudesta vakavasti vammaisen avustukseen, työntekijää tai yrittäjää, joka on tai on ollut Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alainen asetuksen II osaston mukaisesti, lukuun ottamatta 13 artiklan 2 kohdan f alakohtaa:

a) käsitellään koko ajan, jonka aikana hän palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana oli Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alainen oleskellessaan tai asuessaan toisessa jäsenvaltiossa, niin kuin hän olisi oleskellut tai asunut Yhdistyneessä kuningaskunnassa;

b) hänellä on oikeus saada palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toisen jäsenvaltion alueella täyttyneitä vakuutuskausia käsitellyiksi tämän lainsäädännön mukaisina Yhdistyneessä kuningaskunnassa olemisen tai asumisen kausina.

18. Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alaisena olemisen kautta ei asetuksen 13 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisesti:

i) oteta huomioon tämän määräyksen mukaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön piiriin kuulumisen kautena asetuksen III osastoa sovellettaessa,

eikä

ii) se tee Yhdistyneestä kuningaskunnasta toimivaltaista valtiota myönnettäessä etuuksia, joita tarkoitetaan asetuksen 18 artiklassa, 38 artiklassa tai 39 artiklan 1 kohdassa.

19. Jollei yksittäisten jäsenvaltioiden välillä tehdyistä sopimuksista muuta johdu, lakkaa Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntö olemasta asetuksen 13 artiklan 2 kohdan f alakohdan ja toimeenpanoasetuksen 10 b artiklan mukaan kolmannen päivän jälkeen sovellettavissa henkilöön, joka aiemmin oli Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alainen palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana:

a) päivästä, jolloin 13 artiklan 2 kohdan f alakodassa tarkoitettu asuminen siirtyi toiseen jäsenvaltioon;

b) sellaisen pysyvän tai tilapäisen työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen lakkaamisen päivistä, jonka aikana tämä henkilö oli Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alainen;

c) kaikkien niiden kausien viimeisestä päivästä, jolta saatiin Yhdistyneen kuningaskunnan sairaus- tai äitiysetuutta (mukaan lukien sairaanhoitoetuudet, joissa Yhdistynyt kuningaskunta on toimivaltainen valtio) tai työttömyysetuutta, joka:

i) alkoi ennen muuttamispäivää toiseen jäsenvaltioon tai, jos myöhemmin,

ii) välittömästi seuraten työskentelyä tai yrittäjätoimintaa toisessa jäsenvaltiossa sinä aikana, kun henkilö oli yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alainen.

20. Se seikka, että henkilö on tullut toisen jäsenvaltion lainsäädännön alaiseksi asetuksen 13 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaan, toimeenpanoasetuksen 10 b artiklan ja edellä olevan 19 kohdan mukaisesti, ei estä:

a) että Yhdistynyt kuningaskunta soveltaa toimivalaisena valtiona häneen säännöksiä, jotka koskevat palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia asetuksen III osaston 1 luvun ja 2 luvun 1 jakson tai 40 artiklan 2 kohdan mukaan, jos hän jää palkatuksi työntekijäksi tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ja oli viimeksi sellaisena vakuutettu Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan;

b) että häntä käsitellään palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana asetuksen III osaston 7 ja 8 luvun mukaan tai toimeenpanoasetuksen 10 tai 10 a artiklan mukaan edellyttäen, että Yhdistyneen kuningaskunnan etuutta III osaston 1 luvun mukaan maksetaan hänelle a kohdan mukaisesti.

LIITE VII (B) (2) (5) (6) (15)

(Asetuksen 14 c artiklan 1 kohdan b alakohta)

TAPAUKSET, JOISSA HENKILÖÖN SOVELLETAAN SAMANAIKAISESTI KAHDEN JÄSENVALTION LAINSÄÄDÄNTÖÄ

1. Itsenäinen ammatinharjoittaminen Belgiassa ja työskentely palkattuna työntekijänä toisessa jäsenvaltiossa.

2. Jos Tanskassa asuva henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Tanskassa ja palkutta työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

3. Maanviljelijöiden tapaturma- ja eläkevakuutusjärjestelmän osalta: jos henkilö on itsenäinen maataloudenharjoittaja Saksassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa..

4. Jos Espanjassa asuva henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Espanjassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

5. Jos henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Ranskassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa Luxemburgia lukuun ottamatta.

6. Jos henkilö on itsenäinen maataloudenharjoittaja Ranskassa ja palkattu työntekijä Luxemburgissa.

7. Itsenäisten ammatinharjoittajien eläkevakuutusjärjestelmän osalta: jos henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Kreikassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

8. Jos henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Italiassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

9. Jos henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Itävallassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

10. Jos henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Portugalissa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

11. Jos Suomessa asuva henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Suomessa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

12. Jos Ruotsissa asuva henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Ruotsissa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

OSA II

Neuvoston asetus (ETY) N:o 574/72, annettu 21 päivänä maaliskuuta 1972, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä

SISÄLLYSLUETTELO

Sivu

I OSASTO: YLEISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ (1-4 artikla) . 104

II OSASTO: ASETUKSEN YLEISTEN SÄÄNNÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO (5-10 a artikla) . 105

III OSASTO: SOVELLETTAVAN LAINSÄÄDÄNNÖN MÄÄRÄÄMISTÄ KOSKEVIEN ASETUKSEN SÄÄNNÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO (10 b-14 artikla) . 107

IV OSASTO: ERI ETUUSRYHMIÄ KOSKEVIEN ASETUKSEN ERITYISSÄÄNNÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

1 luku: Yleiset säännöt kausien yhteenlaskemista varten (15 artikla) . 110

2 luku: Sairaus ja äitiys (16-34 artikla) . 112

3 luku: Työkyvyttömyys, vanhuus ja kuolema (eläkkeet) (35-59 artikla) . 119

4 luku: Työtapaturmat ja ammattitaudit (60-77 artikla) . 125

5 luku: Kuolemantapauksen johdosta annettavat avustukset (78-79 artikla) . 132

6 luku: Työttömyysetuudet (80-84 artikla) . 132

7 luku: Perhe-etuudet ja -avustukset (85-88 artikla) . 134

8 luku: Etuudet eläkeläisten huollettaville lapsille ja orvoille (90-92 artikla) . 135

V OSASTO: TALOUDELLISIA SÄÄNNÖKSIÄ (93-107 artikla) . 136

VI OSASTO: ERINÄISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ (108-117 artikla) . 140

VII OSASTO: SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSIÄ (118-122 artikla) . 142

LIITTEET

Liite 1: Toimivaltaiset viranomaiset . 144

Liite 2: Toimivaltaiset laitokset . 146

Liite 3: Asuinpaikan laitokset ja oleskelupaikan laitokset . 168

Liite 4: Yhteyselimet . 184

Liite 5: Kahdenvälisten sosiaaliturvasopimusten täytäntöönpanomääräykset, jotka jäävät voimaan . 191

Liite 6: Etuuksien maksamismenettely . 202

Liite 7: Pankit . 204

Liite 8: Perhe-etuuksien myöntäminen . 205

Liite 9: Luontoisetuuksien keskimääräisen vuosittaisen kustannuksen laskeminen . 207

Liite 10: Toimivaltaisten viranomaisten nimeämät laitokset ja toimielimet . 209

Liite 11: Asetuksen 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut järjestelmät . 225

Lisäys: 95 artikla . 227

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 51 ja 235 artiklan,

ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja erityisesti sen 98 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

sekä katsoo, että

olisi säädettävä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 soveltamista koskevista yksityiskohtaista säännöistä, jotka on mukautettu perussääntöihin ja näiden säännösten soveltamisesta vuosien kuluessa saatuun kokemukseen,

olisi erityisesti täsmennettävä kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ja toimielimet sekä yhteyselimet, joilla on toimivalta olla suoraan yhteydessä keskenään;

olisi myös täsmennettävä asiakirjat, jotka on toimitettava ja täytettävä etuuksien saamiseksi,

olisi täsmennettävä yksityiskohtaisesti ne asetuksen (ETY) N:o 1408/71 säännösten soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka liittyvät sovellettavan lainsäädännön määrittämiseen, sekä eri etuusluokkiin liittyvien säännösten soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt,

olisi myös täsmennettävä edellytykset, joilla korvataan yhden jäsenvaltion toimielimen toisen jäsenvaltion toimielimen lukuun myöntämät etuudet, samoin kuin tilintarkastuslautakunnan tehtävät,

olisi vahvistettava Euroopan valuuttajärjestelmässä tapahtuvaan valuuttojen muuntamiseen liittyvän menettelyn soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt,

jäsenvaltioiden viranomaisten ja toimielinten välisen yhteydenpidon helpottamiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta asetuksen 1408/71 soveltamiseen liittyvän tiedon elektroniseksi käsittelemiseksi,

olisi säädettävä mahdollisuudesta muuttaa asetuksen (ETY) N:o 574/72 liitteet 1, 4, 5, 6, 7 ja 8 komission antamalla asetuksella yhden tai useamman sellaisen jäsenvaltion tai sen toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä, jota asia koskee, ja sen jälkeen, kun hallintotoimikunta on antanut asiasta lausuntonsa; kyseisten liitteiden muuttamisen tarkoituksena on itse asiassa ainoastaan niiden päätösten, jotka sellainen jäsenvaltio tai sen toimivaltainen viranomainen, joita asia koskee, on tehnyt, sisällyttäminen yhteisön säännökseen,

ON ANTANUT SEURAAVAN ASETUKSEN:

I OSASTO YLEISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ

1 artikla Määritelmät

Tässä asetuksessa:

a) `asetuksella` tarkoitetaan asetusta (ETY) N:o 1408/71;

b) `täytäntöönpanoasetuksella` tarkoitetaan tätä asetusta;

c) asetuksen 1 artiklan määritelmillä on merkitys, joka niille on annettu mainitussa artiklassa.

2 artikla Painetut mallilomakkeet - Tietoja lainsäädännöistä - Opaskirjat

1. Hallintotoimikunta valmistaa asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamisessa tarvittavien todistusten, ilmoitusten, hakemusten ja muiden tarvittavien asiakirjojen mallit.

Kaksi jäsenvaltiota tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat keskinäisellä sopimuksella ja hallintotoimikunnan annettua asiasta lausuntonsa ottaa yksinkertaistettuja lomakkeita keskinäiseen käyttöönsä.

2. Hallintotoimikunta voi kerätä tietoja asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kansallisten lainsäädäntöjen säännöksistä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käyttöön.

3. Hallintotoimikunta valmistaa opaskirjoja tietojen antamiseksi niille, joiden etua asia koskee, heidän oikeuksistaan ja hallinnollisista muodollisuuksista, jotka on täytettävä näiden oikeuksien käyttämiseksi.

Neuvoa-antavaa komiteaa kuullaan ennen tällaisten opaskirjojen tekemistä.

3 artikla (7) Yhteyselimet - Yhteydenpito laitosten välillä sekä edunsaajien ja laitosten välillä

1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat nimetä yhteyselimiä, jotka voivat olla suoraan yhteydessä toistensa kanssa.

2. Jäsenvaltion laitokset ja jäsenvaltion alueella asuvat tai oleskelevat henkilöt voivat tehdä hakemuksen toisen jäsenvaltion laitokselle joko suoraan tai yhteyselinten kautta.

3. Toisen jäsenvaltion alueella asuvia tai oleskelevia henkilöitä koskevat päätökset ja muut asiakirjat, jotka lähetetään jäsenvaltion laitoksesta, voidaan antaa tiedoksi suoraan kirjatulla kirjeellä saantitodistuksin.

4 artikla (9) Liitteet

1. Kunkin jäsenvaltion viranomaiset luetellaan liitteessä 1.

2. Kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset laitokset luetellaan liitteessä 2.

3. Kunkin jäsenvaltion asuinpaikan laitokset ja oleskelupaikan laitokset luetellaan liitteessä 3.

4. Täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyt yhteyselimet luetellaan liitteessä 4.

5. Täytäntöönpanoasetuksen 5 artiklassa, 53 artiklan 3 kohdassa, 104 artiklassa, 105 artiklan 2 kohdassa, 116 ja 121 artiklassa tarkoitetut säännökset luetellaan liitteessä 5.

6. Täytäntöönpanoasetuksen 53 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion maksamisesta vastuussa olevien laitosten valitsemat etuuksien maksamismenettelyt luetellaan liitteessä 6.

7. Täytöntöönpanoasetuksen 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen pankkien nimet ja rekisteröidyt toimistot tai kotipaikat luetellaan liitteessä 7.

8. Jäsenvaltiot, joihin täytäntööpanoasetuksen 10 a artiklan 1 kohdan d alakohdan säännöksiä sovelletaan niiden asioidessa toistensa kanssa, luetellaan liitteessä 8.

9. Järjestelmät, jotka otetaan huomioon, kun lasketaan luontoisetuuksien keskimääräistä vuosikustannusta täytäntöönpanoasetuksen 94 artiklan 3 kohdan a alakohdan ja 95 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti, luetellaan liitteessä 9.

10. Liitteessä 10 luetellaan laitokset tai toimielimet, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat nimenneet erityisesti seuraavien säännösten mukaisesti:

a) asetus: 14 c artikla, 14 d artiklan 3 kohta ja 17 artikla;

b) täytäntöönpanoasetus: 6 artiklan 1 kohta, 8 artikla, 10 b artikla, 11 artiklan 1 kohta, 11 a artiklan 1 kohta, 12 a artikla, 13 artiklan 2 ja 3 kohta, 14 artiklan 1, 2 ja 3 kohta, 38 artiklan 1 kohta, 70 artiklan 1 kohta, 80 artiklan 2 kohta, 81 artikla, 82 artiklan 2 kohta, 85 artiklan 2 kohta, 86 artiklan 2 kohta, 89 artiklan 1 kohta, 91 artiklan 2 kohta, 102 artiklan 2 kohta, 109 artikla, 110 artikla ja 113 artiklan 2 kohta.

11. Liitteessä 11 selostetaan asetuksen 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut järjestelmät.

II OSASTO ASETUKSEN YLEISTEN SÄÄNNÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

Asetuksen 6 ja 7 artiklan täytäntöönpano

5 artikla Sopimusten täytäntöönpanojärjestelyjen korvaaminen täytäntöönpanoasetuksella

Täytäntöönpanoasetuksen säännökset korvaavat asetuksen 6 artiklassa tarkoitettujen sopimusten täytäntöönpanojärjestelyjen säännökset; ne korvaavat myös asetuksen 7 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen sopimusten määräysten täytäntöönpanoon liittyvät säännökset niiltä osin kuin niitä ei ole lueteltu liitteessä 5.

Asetuksen 9 artiklan täytäntöönpano

6 artikla Vapaaehtoinen tai valinnainen jatkuva vakuutus

1. Jos henkilö täyttää asetuksen 9 ja 15 artiklan 3 kohdan perusteella vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen edellytykset useissa järjestelmissä yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, kun kysymys on työkyvyttömyydestä, vanhuudesta ja kuolemasta (eläkkeet), ja jos häntä ei ole pakollisesti vakuutettu yhdessä noista järjestelmistä viimeisen palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisen perusteella, hän voi mainittujen artiklojen mukaan liittyä vapaaehtoiseen tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutusjärjestelmään, josta säädetään jäsenvaltion lainsäädännössä, tai jollei tällaista ole, valintansa mukaiseen järjestelmään.

2. Sovellettaessa asetuksen 9 artiklan 2 kohdan säännöksiä sen, jonka etua asia koskee, on toimitettava kyseisen jäsenvaltion laitokselle todistus muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan täyttyneistä vakuutuskausista tai asumiskausista. Tämä todistus annetaan henkilön pyynnöstä laitoksista, joiden lainsäädännön alainen hän on ollut kyseisenä ajankohtana.

Asetuksen 12 artiklan täytäntöönpano

7 artikla (11) Yleisiä sääntöjä etuuksien päällekkäisyyden estämistä koskevien säännösten soveltamisesta

1. Jos kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan myönnettävät etuudet voivat olla molemminpuolisen pienentämisen, keskeyttämisen tai peruuttamisen kohteena, määrät, joita ei maksettaisi sovellettaessa ankarasti etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen säännöksiä, jaetaan niiden etuuksien lukumäärällä, jotka ovat pienentämisen, keskeyttämiseen tai peruuttamisen kohteena.

2. Sovellettaessa asetuksen 12 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan, 46 a artiklan, 46 b artiklan ja 46 c artiklan säännöksiä kyseessä olevat toimivaltaiset laitokset antavat toisilleen pyynnöstä kaiken tarpeellisen tiedon.

8 artikla (5) Sovellettavat säännöt tapauksessa, jossa oikeudet sairaus- tai äitiysetuuksiin usean jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ovat päällekkäisiä

1. Jos palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla tai hänen perheenjäsenellään on oikeus hakea äitiysetuuksia kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, nuo etuudet annetaan yksinomaan sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella synnytys tapahtui, tai, jos synnytys ei tapahtunut minkään tällaisen jäsenvaltion alueella, yksinomaan sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alainen työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja viimeksi oli.

2. Jos palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla on oikeus hakea sairausetuuksia Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan samalta työkyvyttömyysajalta, nuo etuudet myönnetään yksinomaan sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alainen se, jonka etua asia koskee, viimeksi oli.

3. Asetuksen 14 c artiklan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, jos kyseisellä henkilöllä tai hänen perheenjäsenellään on oikeus hakea luontoisetuuksia sairauden tai äitiyden vuoksi kyseisen kahden lainsäädännön mukaan, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a) jos ainakin toisessa noista lainsäädännöistä säädetään, että etuudet myönnetään henkilölle, jolla on oikeus etuuteen, korvauksen muodossa, tämä on yksinomaan sen jäsenvaltion laitoksen vastuulla, jonka alueella ne on suoritettu;

b) jos etuudet on suoritettu muun jäsenvaltion kuin kyseisen kahden jäsenvaltion alueella, ne ovat yksinomaan sen jäsenvaltion laitoksen vastuulla, jonka lainsäädännön alainen kyseinen henkilö on palkatun työnsä perusteella.

8 a artikla Säännöt, joita sovelletaan tapauksessa, jossa oikeudet sairausetuuksiin tai etuuksiin työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi ovat päällekkäisiä Kreikan lainsäädännön ja yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan

Jos palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla tai hänen perheenjäsenellään on saman kauden aikana oikeus hakea sairausetuuksia tai etuuksia työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi Kreikan lainsäädännön mukaan ja yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, nämä etuudet annetaan yksinomaan sen lainsäädännön mukaan, jonka alainen se, jonka etua asia koskee, viimeksi oli.

9 artikla (5) Säännöt, joita sovelletaan tapauksessa, jossa oikeudet kuolemantapauksen johdosta annettaviin avustuksiin ovat usean jäsenvaltion lainsäädännön mukaan päällekkäisiä

1. Jos kuolema tapahtuu jäsenvaltion alueella, yksinomaan tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan saavutettu oikeus kuolemantapauksen johdosta annettavaan avustukseen säilyy ja muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan saavutettu oikeus lakkaa.

2. Jos kuolema tapahtuu jäsenvaltion alueella, kun oikeus kuolemantapauksen johdosta annettavaan avustukseen on saavutettu kahden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tai jos kuolema tapahtuu jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella ja mainittu oikeus on saavutettu kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, vain sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ansaittu oikeus säilyy, jonka alainen vainaja viimeksi oli, ja muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan saavutettu oikeus lakkaa.

3. Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, asetuksen 14 c artiklan b kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa oikeus sellaisiin kuolemantapauksen johdosta annettaviin avustuksiin säilyy, jotka on saavutettu kummankin liitteessä VII tarkoitetun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

9 a artikla Säännöt, joita sovelletaan tapauksessa, jossa työttömyysetuuksia koskevat oikeudet ovat päällekkäisiä

Jos palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, jolla on oikeus työttömyysetuuksiin asetuksen 69 artiklan mukaisesti sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alainen hän oli viimeisen työskentelynsä tai ammatinharjoittamisensa aikana, lähtee Kreikkaan, jossa hänellä myös on oikeus työttömyysetuuksiin sellaisten vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien perusteella, jotka aiemmin on täytetty Kreikan lainsäädännön mukaan, oikeus etuuksiin Kreikan lainsäädännön mukaan keskeytetään asetuksen 69 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyltä kaudelta.

10 artikla (12) (13) Säännöt, joita sovelletaan tapauksessa, jossa oikeudet perhe-etuuksiin tai perheavustuksiin palkatulle työntekijälle tai itsenäiselle ammatinharjoittajalle ovat päällekkäisiä

1. a) Oikeus sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan maksettaviin perhe-etuuksiin tai perhe-etuuksiin, jossa näitä etuuksia tai avustuksia koskevan oikeuden saavuttaminen ei edellytä vakuutusta, työskentelyä tai itsenäistä ammatinharjoittamista, rajoitetaan näiden etuuksien summaan, jos samat perheenjäsenet saavat samalta ajalta etuudet joko yksinomaan toisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön perusteella tai asetuksen 73, 74, 77 tai 78 artiklan säännösten mukaisesti.

b) Jos kuitenkin harjoitetaan ammatillista tai kaupallista toimintaa ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella:

i) niissä tapauksissa, joissa on kysymys joko yksinomaan toisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön perusteella tai asetuksen 73 tai 74 artiklan mukaisesti maksettavista etuuksista, oikeus perhe-etuuksiin kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön perusteella tai näiden artiklojen mukaisesti rajoitetaan siihen summaan, joka vastaa sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisten perhe-etuuksien summaa, jonka alueella perheenjäsen asuu, henkilöltä, jolla on oikeus perhe-etuuksiin, tai henkilöltä, jolle ne maksetaan. Sen jäsenvaltion perhe-etuudet, jonka alueella perheenjäsen asuu, maksetaan tämän jäsenvaltion kustannuksella;

ii) niissä tapauksissa, joissa on kysymys joko yksinomaan toisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön perusteella tai asetuksen 77 tai 78 artiklan mukaisesti maksettavista etuuksista, oikeus näihin perhe-etuuksiin tai perheavustuksiin joko yksinomaan toisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön perusteella tai näiden artiklojen mukaisesti rajoitetaan henkilöltä, jolla on oikeus näihin etuuksiin, tai henkilöltä, jolle ne maksetaan; tässä tapauksessa sillä, jonka etua asia koskee, on oikeus sen jäsenvaltion perhe-etuuksiin tai perheavustuksiin, jonka alueella lapset asuvat, tämän jäsenvaltion kustannuksella, samoin hänellä on tarvittaessa oikeus muihin etuuksiin kuin asetuksen 77 tai 78 artiklassa tarkoitettuihin perhe-avustuksiin näiden artiklojen mukaisesti toimivaltaisen valtion kustannuksella.

2. Jos palkatulla työntekijällä, joka on jäsenvaltion lainsäädännön alainen, on oikeus perheavustuksiin vakuutus- tai työskentelykausien perusteella, jotka ovat aiemmin täyttyneet Kreikan lainsäädännön mukaan, tämä oikeus keskeytetään näiden etuuksien summaan, jos sama perheenjäsen saa samalta ajalta perhe-etuudet tai avustukset ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön perusteella asetuksen 73 ja 74 artiklan mukaisesti.

3. Jos kahden jäsenvaltion on asetuksen 73 ja/tai 74 mukaan maksettava perhe-etuuksia samalta ajalta samalle perheenjäsenelle, sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännön mukaan etuuksien määrä on suurempi, maksaa koko etuuksien summan ja toisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos korvaa ensi mainitulle laitokselle puolet määrästä, kuitenkin niin, että korvattava määrä ei saa olla suurempi kuin se määrä, josta määrätään korvaukseen velvoitetun jäsenvaltion lainsäädännössä.

10 a artikla (8) Säännöt, joita sovelletaan, kun saman kauden tai sen osan aikana palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan sovelletaan peräkkäin usean jäsenvaltion lainsäädäntöä

Jos palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan on sovellettu peräkkäin kahden jäsenvaltion lainsäädäntöä aikana, joka erottaa kaksi päivämäärää perhe-etuuksien maksamisessa, siten kuin säädetään yhden tai kummankin kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a) perhe-etuudet, joita kysymyksessä oleva henkilö voi hakea sen perusteella, että häneen sovelletaan jokaisen tällaisen valtion lainsäädäntöä, vastaavat päivittäisten etuuksien lukumäärää, jotka maksetaan asianmukaisen lainsäädännön mukaan. Jos näissä lainsäädännöissä ei ole säännöksiä päivittäisistä etuuksista, perhe-etuudet myönnetään sen ajan pituuden, jona kyseiseen henkilöön on sovellettu kunkin tällaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, suhteessa siihen kauteen nähden, joka on määrätty kyseisessä lainsäädännössä;

b) jos perhe-etuudet on annettu laitoksesta aikana, jona ne olisi tullut antaa toisesta laitoksesta, mainittujen laitosten välillä tehdään tiliselvitys;

c) jos yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneet työskentely- tai ammatinharjoittamiskaudet ilmaistaan erilaisina yksikköinä kuin ne, joita on käytetty kaskettaessa perhe-etuuksia sellaisen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jota kyseiseen henkilöön on myös sovellettu samana aikana, muuntaminen tehdään a ja b alakohdan säännöksiä sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 15 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti;

d) poiketen siitä, mitä a alakohdassa säädetään, kun kysymys on asioista sellaisten jäsenvaltioiden välillä, jotka on lueteltu täytäntöönpanoasetuksen liitteessä 8, laitos, joka vastaa perhe-etuuksien kustannuksista sen vuoksi, että ensimmäinen työskentely tai ammatinharjoittaminen kyseisinä aikoina tapahtui siellä, vastaa niiden kustannuksista koko kuluvana kautena.

III OSASTO SOVELLETTAVAN LAINSÄÄDÄNNÖN MÄÄRÄÄMISTÄ KOSKEVIEN ASETUKSEN SÄÄNNÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

Asetuksen 13-17 artiklan täytäntöönpano

10 b artikla (9) Asetuksen 13 artiklan 2 kohdan f alakohtaa sovellettaessa noudatettavat säännöt

Päivämäärä ja edellytykset sille, että jäsenvaltion lainsäädäntöä lakataan soveltamasta asetuksen 13 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettuun henkilöön, määräytyvät tämän lainsäädännön mukaisesti. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämä vakuutuslaitos, jonka lainsäädäntö tulee sovellettavaksi tähän henkilöön, kääntyy ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimittämän vakuutuslaitoksen puoleen pyytäen täsmentämään tämän päivän.

11 artikla Muodollisuudet lähetettäessä työntekijää muualle asetuksen 14 artiklan 1 kohdan ja 14 b artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä asetuksen 17 artiklan mukaan tehtyjen sopimusten mukaisesti

1. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, on annettava todistus siitä, että työntekijään sovelletaan tätä lainsäädäntöä määrättyyn päivään asti:

a) työntekijän tai hänen työnantajansa pyynnöstä asetuksen 14 artiklan 1 kohdassa ja 14 b artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;

b) tapauksissa, joissa sovelletaan asetuksen 17 artiklan säännöksiä.

2. Suostumuksen, josta säädetään asetuksen 14 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 14 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tapauksia varten, pyytää työnantaja.

11 a artikla Muodollisuudet asetuksen 14 a artiklan 1 kohdan ja 14 b artiklan 2 kohdan mukaisesti sekä asetuksen 17 artiklan mukaan tehtyjen sopimusten mukaisesti, kun työ tehdään muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa se, jonka etua asia koskee, tavallisesti toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana

1. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen, jonka lainsäädäntö jää sovellettavaksi, on annettava todistus siitä, että itsenäiseen ammatinharjoittajaan sovelletaan tätä lainsäädäntöä määrättyyn päivään asti:

a) itsenäisen ammatinharjoittajan pyynnöstä tapauksissa, joita tarkoitetaan asetuksen 14 a artiklan 1 kohdassa ja 14 b artiklan 2 kohdassa;

b) tapauksissa, joissa sovelletaan asetuksen 17 artiklan säännöksiä.

2. Suostumuksen, josta säädetään asetuksen 14 a artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 14 b artiklan 2 kohdan tarkoittamissa tapauksissa, pyytää itsenäinen ammatinharjoittaja.

12 artikla Erityismääräyksiä palkattujen työntekijöiden vakuuttamisesta Saksan sosiaaliturvajärjestelmässä

Jos asetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan, 14 artiklan 1 ja 2 kohdan tai 14 b artiklan 1 kohdan mukaan tai asetuksen 17 artiklan mukaisesti tehdyn sopimuksen mukaan Saksan lainsäädäntöä sovelletaan palkattuun työntekijään, joka on sellaisen yrityksen tai työnantajan palveluksessa, jonka kotipaikka tai toimipaikka ei sijaitse Saksan alueella, eikä sillä, jonka etua asia koskee, ole kiinteää työtä Saksan alueella, sovelletaan tätä lainsäädäntöä niin kuin työntekijä työskentelisi asuinpaikallaan Saksan alueella.

Jos työntekijällä ei ole asuinpaikkaa Saksan alueella, Saksan lainsäädäntöä sovelletaan niin kuin hän työskentelisi paikassa, jossa Allgemeine Ortskrankenkasse Bonn (Bonnin yleinen paikallinen sairausvakuutuskassa) on toimivaltainen.

12 a artikla (5) Sellaisiin henkilöihin sovellettavat säännöt, joita tarkoitetaan asetuksen 14 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, 14 artiklan 3 kohdassa, 14 a artiklan 2 4 kohdassa ja 14 c artiklassa ja jotka normaalisti tekevät työtä tai harjoittavat itsenäisesti ammattia kahden tai useamman jäsenvaltion alueella

Asetuksen 14 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, 14 artiklan 3 kohdassa, 14 a artiklan 2 4 kohdassa ja 14 c artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan seuraavia sääntöjä:

1. a) Henkilö, joka normaalisti harjoittaa toimintaansa kahden tai useamman jäsenvaltion alueella tai yrityksessä, jolla on kotipaikka tai toimipaikka yhden jäsenvaltion alueella ja joka ulottaa toimintansa kahden jäsenvaltion yhteisen rajan molemmille puolille, tai joka työskentelee samanaikaisesti yhden jäsenvaltion alueella ja toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana toisen jäsenvaltion alueella, antaa tästä tilanteesta tiedon sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle, jonka alueella hän asuu.

b) Jos henkilöön ei sovelleta sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa hänen asuinpaikkansa on, tämän jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämä laitos vuorostaan antaa tilanteesta tiedon sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan.

2. a) Jos asetuksen 14 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdan tai 14 a artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti henkilö, joka tavallisesti on palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja kahden tai useamman jäsenvaltion alueella ja joka harjoittaa osaa tästä toiminnasta asuinpaikkansa jäsenvaltiossa, on tämän jäsenvaltion lainsäädännön alainen, tämän jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen on annettava asianomaiselle henkilölle todistus siitä, että hän on sen lainsäädännön alainen sekä lähetettävä todistuksesta jäljennös muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisen nimeämille laitoksille;

i) alueella, jossa asianomainen henkilö harjoittaa osaa toiminnastaan; tai

ii) jos hän on palkattu työntekijä, alueella, jossa sillä yrityksellä tai työnantajalla, jonka palveluksessa hän on, on kotipaikka tai toimipaikka.

b) Viimeksi mainitun laitoksen on tarvittaessa lähetettävä sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, tarpeelliset tiedot niiden maksujen määräämiseksi, jotka työnantajalla tai työnantajilla taikka sillä, jonka etua asia koskee, on velvollisuus suorittaa tämän lainsäädännön perusteella.

3. a) Jos asetuksen 14 artiklan 3 kohdan tai 14 a artiklan 3 kohdan mukaisesti henkilö, joka työskentelee jäsenvaltion alueella yrityksessä, jonka kotipaikka on toisen jäsenvaltion alueella ja joka ulottaa toimintansa noiden valtioiden yhteisen rajan molemmille puolille, tai joka on itsenäinen ammatinharjoittaja tällaisessa yrityksessä, on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella yrityksellä on kotipaikka tai toimipaikka, viimeksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen on annettava asianomaiselle henkilölle todistus siitä, että hän on sen lainsäädännön alainen, sekä lähetettävä jäljennös todistuksesta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten nimeämille laitoksille:

i) alueella, jossa asianomainen henkilö työskentelee tai toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana;

ii) alueella, jossa asianomainen henkilö asuu.

b) Edellä 2 kohdan b alakohtaa sovelletaan vastaavasti.

4. a) Jos asetuksen 14 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti työntekijä, joka ei asu minkään sellaisen jäsenvaltion alueella, jossa hän harjoittaa toimintaansa, on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella yrityksellä tai työnantajalla, jonka palveluksessa hän on, on kotipaikka tai toimipaikka, viimeksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen on annettava työntekijälle todistus siitä, että häneen sovelletaan sen lainsäädäntöä, sekä lähetettävä todistuksesta jäljennös muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle:

i) alueella, jossa asianomainen työntekijä harjoittaa osaa toiminnastaan;

ii) alueella, jossa työntekijä asuu.

b) Edellä 2 kohdan b alakohtaa sovelletaan vastaavasti.

5. a) Jos asetuksen 14 a artiklan 2 kohdan toisen virkkeen säännösten mukaisesti henkilö, joka tavallisesti on itsenäinen ammatinharjoittaja kahden tai useamman jäsenvaltion alueella mutta joka ei harjoita mitään osaa toiminnastaan asuinpaikkansa jäsenvaltion alueella, on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän pääasiallisesti harjoittaa toimintaansa, hänen asuinpaikkansa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen on annettava viipymättä tilanteesta tieto kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle.

b) Kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai näiden toimivaltaisten viranomaisten nimeämät laitokset määräävät yhteisellä sopimuksella siihen, jonka etua asia koskee, sovellettavan lainsäädännön ottaen huomioon d alakohdan säännökset ja tarpeen mukaan asetuksen 14 a artiklan 4 kohdan säännökset, määräajassa, joka ei saa olla kuutta kuukautta pidempi laskettuna päivästä, jolloin asianomaisen henkilön tilanteesta annettiin tieto yhdelle kyseisistä laitoksista.

c) Laitoksen, joka soveltaa siihen, jonka etua asia koskee, sovellettavaksi määrättyä lainsäädäntöä, on annettava henkilölle todistus siitä, että hän on tämän lainsäädännön alainen, sekä lähetettävä todistuksesta jäljennös muille kyseisille laitoksille.

d) Määrättäessä asetuksen 14 a artiklan 2 kohdan kolmannen virkkeen mukaisesti sen henkilön pääasiallista toimintaa, jonka etua asia koskee, huomioon otetaan ensiksi ja ensisijaisesti paikka, jossa sijaitsevat kiinteät ja pysyvät tilat, josta käsin asianomainen henkilö harjoittaa toimintaansa. Jollei tällaista ole, otetaan huomioon sellaisia arviointiperusteita kuin harjoitetun toiminnan tavallinen luonne tai kesto, annettujen palvelujen määrä ja tuosta toiminnasta saatavat tulot.

e) Asianomaiset laitokset toimittavat toisilleen kaiken tarpeellisen tiedon määrätäkseen sekä sen henkilön pääasiallisen toiminnan, jonka etua asia koskee, että sen lainsäädännön mukaan maksettavat maksut, joka on määrätty sovellettavaksi häneen.

6.a) Jos jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämä laitos, jonka lainsäädäntöä olisi sovellettava asetuksen 14 a artiklan 2 tai 3 kohdan perusteella, määrää, että sanotun artiklan 4 kohdan säännöksiä sovelletaan asianomaiseen henkilöön, sen on annettava asiasta tieto muiden kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille tai näiden viranomaisten nimittämille laitoksille, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan ja erityisesti sen b alakohdan soveltamista; tarvittaessa asianomaiseen henkilöön sovellettava lainsäädäntö päätetään yhteisellä sopimuksella.

b) Edellä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tieto toimitetaan kyseisistä muista laitoksista sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle, jonka lainsäädäntöä on määrätty sovellettavaksi.

7. a) Jos asetuksen 14 c artiklan a alakohdan mukaisesti henkilö, joka samanaikaisesti työskentelee yhden jäsenvaltion alueella ja on itsenäinen ammatinharjoittaja toisen jäsenvaltion alueella, on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän tekee palkattua työtä, viimeksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen on annettava työntekijälle todistus siitä, että hän on sen lainsäädännön alainen, sekä lähetettävä todistuksesta jäljennös muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten nimeämille laitoksille;

i) alueella, jossa tämä henkilö toimii itsenäisenä ammatinharjoittajna;

ii) alueella, jossa tämä henkilö asuu.

b) Edellä 2 kohdan b alakohtaa sovelletaan vastaavasti.

8. Jos asetuksen 14 c artiklan b alakohdan säännösten mukaisesti henkilö, joka samanaikaisesti toimii palkatussa työssä yhden jäsenvaltion alueella ja on itsenäinen ammatinharjoittaja toisen jäsenvaltion alueella, on kahden jäsenvaltion lainsäädännön alainen, 1 4 kohdan säännöksiä sovelletaan palkatun työn osalta ja 1, 2, 3, 5 ja 6 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin itsenäisen ammatinharjoittamisen osalta.

Kahden sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten nimeämät laitokset, joiden lainsäädäntö on määrätty sovellettavaksi, antavat toisilleen vastavuoroisesti tietoja.

13 artikla Diplomaattisten tai konsuliedustustojen palveluksessa olevien henkilöiden valintaoikeuden käyttäminen

1. Asetuksen 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valintaoikeutta on käytettävä ensimmäisen kerran kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona työntekijä otettiin kyseisen diplomaattisen tai konsuliedustuston palvelukseen tai jona hän saapui tällaisen edustuston edustajan henkilökohtaiseen palvelukseen. Valinta tulee voimaan palvelukseenastumispäivästä alkaen.

Jos se, jonka etua asia koskee, uudistaa valintaoikeutensa kalenterivuoden lopussa, valinta tulee voimaan seuraavan kalenterivuoden ensimmäisenä päivänä.

2. Henkilön, joka käyttää valintaoikeuttaan, on annettava tieto sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle, jonka lainsäädännön soveltamisen hän on valinnut, ja annettava tästä tieto samaan aikaan työnantajalleen. Sanotun laitoksen on tarvittaessa ilmoitettava tästä edelleen kaikille saman jäsenvaltion muille laitoksille jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti.

3. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen, jonka lainsäädännön soveltamisen se, jonka etua asia koskee, on valinnut, on annettava hänelle todistus siitä, että hän on tämän jäsenvaltion lainsäädännön alainen sen ajan, jonka hän työskentelee kyseisen diplomaattisen tai konsuliedustuston palveluksessa tai tällaisen edustuston edustajan henkilökohtaisessa palveluksessa.

4. Jos se, jonka etua asia koskee, on valinnut sovellettavaksi Saksan lainsäädännön, tämän lainsäädännön säännöksiä sovelletaan niin kuin hän työskentelisi paikassa, jossa Saksan hallitus on. Toimivaltainen viranomainen nimeää toimivaltaisen sairausvakuutuslaitoksen.

14 artikla Euroopan yhteisöjen avustavan henkilökunnan valintaoikeuden käyttäminen

1. Asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa säädettyä valintaoikeutta on käytettävä työsopimuksen tekohetkellä. Viranomaisen, jolla on toimivalta tehdä tällainen sopimus, on ilmoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle, jonka lainsäädännön soveltamisen avustavan henkilökunnan jäsen on valinnut. Sanotun laitoksen on ilmoitettava tarvittaessa tästä edelleen muille saman jäsenvaltion laitoksille.

2. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen, jonka lainsäädännön soveltamisen avustavan henkilökunnan jäsen on valinnut, on annettava hänelle todistus siitä, että hän on tämän jäsenvaltion lainsäädännön alainen sen ajan, jonka hän työskentelee Euroopan yhteisöjen avustavan henkilökunnan jäsenenä.

3. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa nimettävä toimivaltaiset laitokset Euroopan yhteisöjen avustavan henkilökunnan jäsenien osalta.

4. Jos avustavan henkilökunnan jäsen, joka työskentelee muun jäsenvaltion kuin Saksan alueella, on valinnut sovellettavaksi Saksan lainsäädännön, tämän lainsäädännön säännöksiä sovelletaan ikään kuin tämä avustavan henkilökunnan jäsen työskentelisi paikassa, jossa Saksan hallitus on. Toimivaltainen viranomainen nimeää toimivaltaisen sairausvakuutuslaitoksen.

IV OSASTO ERI ETUUSRYHMIÄ KOSKEVIEN ASETUKSEN ERITYISSÄÄNNÖSTEN TÄYTÄNTÖÖN PANEMINEN

1 LUKU YLEISET SÄÄNNÖT KAUSIEN YHTEENLASKEMISEKSI

15 artikla (A) (5) (11)

1. Asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa, 38 artiklassa, 45 artiklan 1 3 kohdassa, 64 artiklassa ja 67 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kausien yhteenlaskeminen tapahtuu seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneisiin vakuutus- tai asumiskausiin lisätään minkä tahansa muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutus- tai asumiskaudet sikäli kuin niihin turvautuminen on tarpeellista, jotta täydennettäisiin ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneitä vakuutus- tai asumiskausia etuuksia koskevien oikeuksien saavuttamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi, edellyttäen, että tällaiset vakuutus- tai asumiskaudet eivät ole päällekkäisiä. Jos työkyvyttömyys-, vanhuus- tai kuolemantapauksen (eläkkeet) vuoksi annettavat etuudet tulevat myönnettäviksi kahden tai useamman jäsenvaltion laitoksista asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti, jokainen kyseessä olevista laitoksista tekee erillisen yhteenlaskun ottaen huomioon palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan osalta täyttyneet vakuutus- tai asumiskaudet kokonaisuudessaan kaikkien niiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan, jonka alainen hän on ollut, tämän rajoittamatta tarvittaessa asetuksen 45 artiklan 2 ja 3 kohdan ja 47 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännösten soveltamista. Kuitenkin asetuksen 14 c artiklan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa edellä mainitut laitokset ottavat etuuksien myöntämiseksi huomioon myös vakuutus- tai asumiskaudet, jotka pakollisessa vakuutusjärjestelmässä ovat täyttyneet kyseisten kahden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ja jotka ovat päällekkäisiä;

b) kun vakuutus- tai asumiskausi, joka on täyttynyt pakollisessa vakuutuksessa yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, on päällekkäinen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vapaaehtoisessa tai valinnaisessa jatkuvassa vakuutuksessa täyttyneen vakuutuskauden kanssa, otetaan vain pakollisen vakuutuksen osalta täyttynyt kausi huomioon;

c) kun vakuutus- tai asumiskausi, joka on muu kuin yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneenä kautena pidettävä kausi, on päällekkäinen sellaisena pidettävän kauden kanssa toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, vain kausi, joka ei ole sellaisena pidettävä kausi, otetaan huomioon;

d) vain sen jäsenvaltion laitos ottaa huomioon kaikki kaudet, joita pidetään sellaisina kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka lainsäädännön mukaan vakuutettu henkilö viimeksi oli pakollisesti vakuutettuna ennen sanottua kautta; jos vakuutettu henkilö ei ollut pakollisesti vakuutettu jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ennen sanottua kautta, viimeksi mainitun ottaa huomioon sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädännön mukaan hän oli pakollisesti vakuutettu ensimmäisen kerran sanotun kauden jälkeen;

e) jos ei ole mahdollista määrätä täsmällisesti aikaa, jona tietyt vakuutus- tai asumiskaudet ovat täyttyneet yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tällaisista kausista oletetaan, etteivät ne ole päällekkäisiä sellaisten vakuutus- tai asumiskausien kanssa, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ja ne otetaan huomioon, milloin se on edullista;

f) jos yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tietyt vakuutus- tai asumiskaudet otetaan huomioon vain, jos ne ovat täyttyneet tietyn ajan kuluessa, tällaista lainsäädäntöä soveltava laitos:

i) ottaa vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, huomioon vain, jos ne ovat täyttyneet saman ajan kuuluessa, tai

ii) laajentaa tällaista määräaikaa sellaisten vakuutus- tai asumiskausien kestoon, jotka ovat täyttyneet kokonaan tai osittain sanotun ajan kuluessa toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jos vakuutus- tai asumiskaudet, jotka otetaan huomioon toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, antavat vain lykkäystä määräaikaan, jonka kuluessa vakuutus- tai asumiskausien on täytyttävä.

2. Vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, johon asetusta ei sovelleta, muua jotka otetaan huomioon sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, johon asetusta sovelletaan, katsotaan vakuutus- tai asumiskausiksi, jotka otetaan huomioon yhteenlaskussa.

3. Jos vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ilmaistaan yksikköinä, jotka ovat erilaisia kuin toisen jäsenvaltion lainsäädännössä käytetyt, niiden yhteenlaskua varten tarvittava muuntaminen tehdään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) Jos kyseessä on kuusipäiväistä työviikkoa tekevä palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja:

i) yksi päivä on yhtä kuin kahdeksan tuntia ja päinvastoin;

ii) kuusi päivää on yhtä kuin yksi viikko ja päinvastoin;

iii) 26 päivää on yhtä kuin yksi kuukausi ja päinvastoin;

iv) kolme kuukautta tai 13 viikkoa tai 78 päivää ovat yhtä kuin neljännesvuosi ja päinvastoin;

v) muutettaessa viikkoja kuukausiksi ja päinvastoin viikot ja kuukaudet muunnetaan päiviksi;

vi) edellä olevien sääntöjen soveltaminen ei saa johtaa siihen, että tuotetaan yhden vuoden aikana täyttyneiden vakuutuskausien kokonaismääräksi kokonaismäärä, joka on enemmän kuin 312 päivää tai 52 viikkoa tai 12 kuukautta tai neljä neljännesvuotta.

b) Jos kyseessä on viisipäiväistä työviikkoa tehnyt palkattu työntekijä:

i) yksi päivä on yhtä kuin yhdeksän tuntia ja päinvastoin;

ii) viisi päivää on yhtä kuin yksi viikko ja päinvastoin;

iii) 22 päivää on yhtä kuin yksi kuukausi ja päinvastoin;

iv) kolme kuukautta tai 13 viikkoa tai 66 päivää ovat yhtä kuin neljännesvuosi ja päinvastoin;

v) muunnettaessa viikkoja kuukausiksi ja päinvastoin viikot ja kuukaudet muunnetaan päiviksi;

vi) edellä olevien sääntöjen soveltaminen ei saa johtaa siihen, että tuotetaan yhden vuoden aikana täyttyneiden vakuutuskausien kokonaismääräksi kokonaismäärä, joka on enemmän kuin 264 päivää tai 52 viikkoa tai 12 kuukautta tai neljä neljännesvuotta.

c) Jos asianomainen henkilö on palkattu työntekijä, joka on tehnyt seitsenpäiväistä viikkoa:

i) yksi päivä on yhtä kuin 6 tuntia ja päinvastoin;

ii) seitsemän päivää on yhtä kuin yksi viikko ja päinvastoin;

iii) kolmekymmentä päivää on yhtä kuin yksi kuukausi ja päinvastoin;

iv) kolme kuukautta tai 13 viikkoa tai 90 päivää ovat yhtä kuin neljännesvuosi ja päinvastoin;

v) muunnettaessa viikkoja kuukausiksi ja päinvastoin viikot ja kuukaudet muunnetaan päiviksi;

vi) edellä olevien sääntöjen soveltaminen ei saa johtaa siihen, että tuotetaan yhden vuoden aikana täyttyneiden vakuutuskausien kokonaismääräksi kokonaismäärä, joka on enemmän kuin 360 päivää tai 52 viikkoa tai 12 kuukautta tai 4 neljännesvuotta.

Jos vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, on ilmaistu kuukausina, päiviä, jotka vastaavat kuukauden osaa tämän kohdan muuntamissäännön mukaan, pidetään kokonaisena kuukautena.

2 LUKU SAIRAUS JA ÄITIYS

Asetuksen 18 artiklan täytäntöönpano

16 artikla Vakuutuskausien todistaminen

1. Vedottaessa asetuksen 18 artiklan säännöksiin palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan on toimitettava toimivaltaiselle laitokselle todistus, josta käyvät ilmi sen lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet, jonka alaisena hän viimeksi oli.

2. Sen jäsenvaltion laitoksen tai laitosten, jonka lainsäädännön alainen hän viimeksi oli, on annettava tämä todistus palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan pyynnöstä. Jos hän ei toimita sanottua todistusta, toimivaltainen viranomainen saa sen kyseiseltä laitokselta tai laitoksilta.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti, jos on tarpeen ottaa huomioon vakuutuskaudet, jotka ovat aiemmin täyttyneet muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan, jotta täytettäisiin toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaiset edellytykset.

Asetuksen 19 artiklan täytäntöönpano

17 artikla (14) Luontoisetuudet asuttaessa muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

1. Saadakseen luontoisetuudet asetuksen 19 artiklan mukaan palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan on rekisteröitävä itsensä ja perheenjäsenensä asuinpaikkansa laitoksessa esittämällä todistus, joka osoittaa, että hänellä ja hänen perheenjäsenillään on oikeus sanottuihin etuuksiin. Toimivaltaisen laitoksen on annettava tämä todistus, joka perustuu tarpeen mukaan työnantajan toimittamiin tietoihin. Jos palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja tai hänen perheenjäsenensä eivät esitä sanottua todistusta, asuinpaikan laitos saa sen toimivaltaisilla laitoksilla.

2. Tämä todistus on voimassa, kunnes asuinpaikan laitos saa tiedon sen peruuttamisesta. Kuitenkin jos mainitun todistuksen on antanut Saksan, Ranskan, Italian tai Portugalin laitos, se on voimassa ainoastaan vuoden ajan sen antamispäivästä, ja se on uusittava vuoden välein.

3. Jos kyseessä on kausityöntekijä, 1 kohdassa tarkoitettu todistus on voimassa koko kausityön odotetun keston ajan, paitsi jos tänä aikana toimivaltainen laitos ilmoittaa asuinpaikan laitokselle sen peruuttamisesta.

4. Asuinpaikan laitos ilmoittaa toimivaltaiselle laitokselle jokaisesta rekisteröinnistä, joka on tapahtunut 1 kohdan säännösten mukaisesti.

5. Sen, jonka etua asia koskee, on aina luontoisetuuksia hakiessaan annettava sen jäsenvaltion, jonka alueella hän asuu, lainsäädännön mukaan luontoisetuuksien myöntämisen tueksi vaadittavat asiakirjat.

6. Kun kysymys on sairaalahoidosta, asuinpaikan laitoksen on annettava tiedoksi kolmen päivän kuluessa siitä, kun se sai tiedon asiasta, toimivaltaiselle laitokselle sairaalaan ottamisen päivämäärä, todennäköisen sairaalahoidon kesto ja sairaalasta lähdön päivämäärä. Tiedoksi antaminen ei kuitenkaan ole tarpeellista, jos luontoisetuuksien kustannukset maksetaan kertasuorituksena asuinpaikan laitokselle.

7. Asuinpaikan laitoksen on ilmoitettava toimivaltaiselle laitokselle etukäteen kaikista päätöksistä, jotka liittyvät luontoisetuuksien myöntämiseen, jos todennäköiset tai todelliset kustannukset ylittävät kertasuorituksen, jonka hallintotoimikunta määrää ja määräajoin tarkistaa. Toimivaltaisen laitoksen on tarvittaessa esitettävä perusteltu vastalauseensa 15 päivän kuluessa siitä päivästä, jona tällainen tieto lähetettiin; jos tämän ajan kuluessa ei tällaista vastalausetta ole esitetty, asuinpaikan laitos myöntää luontoisetuudet viipymättä. Jos tällaiset etuudet on myönnettävä erityisen kiireellisesti, asuinpaikan laitos ilmoittaa siitä heti toimivaltaiselle laitokselle. Kuitenkin perustellun vastalauseen antaminen tiedoksi on tarpeetonta, jos luontoisetuuksien kustannukset korvataan kertasuorituksena asuinpaikan laitokselle.

8. Palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan taikka tämän perheenjäsenen on ilmoitettava asuinpaikan laitokselle kaikista tilanteessaan tapahtuvista muutoksista, jotka todennäköisesti muuttavat heidän oikeuttaan luontoisetuuksiin, erityisesti kaikista lakkaamisista tai muutoksista sen, jonka etua asia koskee, palkatussa työssä tai itsenäisen ammatin harjoittamisessa, tai palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan tai hänen perheenjäsentensä asuin- tai oleskelupaikan muuttumisesta. Samoin jos palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja lakkaa olemasta vakuutettu tai lakkaa olemasta oikeutettu luontoisetuuksiin, toimivaltaisen laitoksen on ilmoitettava asuinpaikan laitokselle vastaavasti. Asuinpaikan laitos voi milloin tahansa pyytää toimivaltaiselta laitokselta tietoja, jotka koskevat palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan vakuutusta tai hänen oikeuttaan luontoisetuuksiin.

9. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat hallintotoimikunnan annettua lausuntonsa sopia muista täytäntöönpanoa koskevista menettelyistä.

18 artikla Rahaetuudet asuttaessa muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

1. Saadakseen rahaetuuksia asetuksen 19 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan on kolmen päivän kuluessa työkyvyttömyyden alkamisesta käännyttävä asuinpaikan laitoksen puoleen antamalla ilmoitus työskentelyn lopettamisesta tai, jos toimivaltaisen laitoksen tai asuinpaikan laitoksen soveltamassa lainsäädännössä niin säädetään, työkyvyttömyyttä koskeva todistus, jonka hoitoa antava lääkäri antaa asianomaiselle henkilölle.

2. Jos asuinvaltiossa hoitoa antavat lääkärit eivät anna todistuksia työkyvyttömyydestä, sen, jonka etua asia koskee, on käännyttävä suoraan asuinpaikan laitoksen puoleen sen soveltamassa lainsäädännössä säädetyn ajan kuluessa.

Tämän laitoksen on saatettava heti työkyvyttömyys lääketieteellisesti todettavaksi ja 1 kohdassa tarkoitettu todistus laadittavaksi. Tällaisen todistuksen tulee osoittaa työkyvyttömyyden todennäköinen kesto ja todistus on toimitettava viipymättä toimivaltaiselle laitokselle.

3. Tapauksissa, joissa 2 kohtaa ei sovelleta, asuinpaikan laitoksen on suoritettava, niin pian kuin mahdollista ja joka tapauksessa kolmen päivän kuluessa päivästä, jona asianomainen henkilö kääntyi sen puoleen, henkilön lääkärintarkastus niin kuin hänet olisi vakuutettu tässä laitoksessa. Tutkimuksen tekevän lääkärin todistus osoittaa erityisesti työkyvyttömyyden todennäköisen keston ja se toimitetaan asuinpaikan laitokselta toimivaltaiselle laitokselle kolmen päivän kuluessa tutkimuksesta.

4. Asuinpaikan laitoksen on tehtävä myöhemmin kaikki tarpeelliset hallinnolliset tarkastukset tai lääkärintarkastukset asianomaisesta henkilöstä, niin kuin hänet olisi vakuutettu tässä laitoksessa. Niin pian kuin laitos toteaa, että asianomainen henkilö kykenee palaamaan työhön, se ilmoittaa tästä viipymättä henkilölle itselleen ja vastaavasti toimivaltaiselle laitokselle sekä toteaa päivän, jona henkilön työkyvyttömyys lakkasi. Noudattaen, mitä 6 kohdassa säädetään, sille, jonka etua asia koskee, annettavaa tiedoksiantoa pidetään päätöksenä toimivaltaisen laitoksen puolesta.

5. Toimivaltaisella laitoksella säilyy kaikissa tapauksissa oikeus saada itse valita lääkäri asianomaisen henkilön tutkimiseen.

6. Jos toimivaltainen laitos päättää evätä rahaetuudet, koska asianomainen henkilö ei ole täyttänyt asuinmaan lainsäädännön mukaisia muodollisuuksia, tai jos se toteaa, että asianomainen henkilö kykenee palaamaan työhön, sen on annettava asianomaiselle henkilölle tieto päätöksestään ja lähetettävä samanaikaisesti jäljennös tällaisesta päätöksestä asuinpaikan laitokselle.

7. Kun henkilö, jonka etua asia koskee, palaa työhön, hänen on annettava tieto vastaavasti toimivaltaiselle laitokselle, jos tällaista tiedoksiantoa vaaditaan tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan.

8. Toimivaltaisen laitoksen on maksettava rahaetuudet sopivalla tavalla, ensisijaisesti kansainvälisellä maksumääräyksellä, ja ilmoitettava asuinpaikan laitokselle ja sille, jonka etua asia koskee, vastaavasti. Jos rahaetuudet maksetaan asuinpaikan laitoksesta toimivaltaisen laitoksen puolesta, viimeksi mainittu ilmoittaa sille, jonka etua asia koskee, hänen oikeuksistaan ja antaa asuinpaikan laitokselle tiedon rahaetuuksien määrästä, maksupäivästä ja enimmäisajasta, jolta ne tulisi myöntää toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

9. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat, saatuaan hallintotoimikunnan lausunnon, sopia muista täytäntöönpanoa koskevista menettelyistä.

Asetuksen 20 artiklan täytäntöönpano

19 artikla Erityissäännökset rajatyöntekijöitä ja heidän perheenjäseniään varten

Rajatyöntekijälle tai hänen perheenjäsenelleen voidaan lääketuotteet, siteet, silmälasit ja pienet apuvälineet antaa ja laboratoriotutkimukset ja testit suorittaa vain sen jäsenvaltion alueella, jossa ne on määrätty, ja tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, paitsi jos toimivaltaisen laitoksen soveltama lainsäädäntö tai kyseisten jäsenvaltioiden tai näiden valtioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä tehty sopimus on edullisempi.

Asetuksen 21 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan täytäntöönpano

19 a artikla (15) Luontoisetuudet oleskeltaessa toimivaltaisessa valtiossa - Perheenjäsenet, jotka asuvat muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja asuu

1. Saadakseen luontoisetuudet asetuksen 21 artiklan nojalla perheenjäsenten on esitettävä oleskelupaikan laitokselle todistus, joka osoittaa, että heillä on oikeus mainittuihin etuuksiin. Tässä todistuksessa, jonka antaa perheenjäsenten asuinpaikan laitos, jos mahdollista ennen kuin he lähtevät sen jäsenvaltion alueelta, jossa he asuvat, on osoittetava tarvittaessa erityisesti enimmäisaika, jolta luontoisetuuksia voidaan myöntää kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Jos perheenjäsenet eivät toimita mainittua todistusta, oleskelupaikan laitos saa sen asuinpaikan laitokselta.

2. Täytäntöönpanoasetuksen 17 artiklan 6, 7 ja 9 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti. Tällaisessa tapauksessa perheenjäsenten asuinpaikan laitosta pidetään toimivaltaisena laitoksena.

Asetuksen 22 artiklan täytäntöönpano

20 artikla Luontoisetuudet oleskeltaessa muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa - Erityistapaus, joka koskee kansainvälisessä kuljetusliikenteessä työskenteleviä henkilöitä ja heidän perheenjäseniään

1. Saadakseen luontoisetuudet itselleen tai mukanaan seuraaville perheenjäsenilleen kansainvälisessä kuljetusliikenteessä työskentelevä henkilö, jota asetuksen 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan säännökset koskevat ja joka työskentelynsä kuluessa lähtee muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueelle, toimittaa niin pian kuin mahdollista oleskelupaikan laitokselle erityisen todistuksen, jonka on antanut työnantaja tai hänen edustajansa kuluvan kalenterikuukauden aikana tai kahden kuukauden aikana ennen sen toimittamista. Tällaisen todistuksen on osoitettava erityisesti päivämäärä, josta alkaen se, jonka etua asia koskee, on ollut sanotun työnantajan palveluksessa, sekä toimivaltaisen laitoksen nimi ja osoite; jos kuitenkaan toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaan työnantajan ei tarvitse tietää toimivaltaista laitosta, asianomainen henkilö kirjoittaa tämän laitoksen nimen ja osoitteen tehdessään hakemustaan oleskelupaikan laitokselle. Henkilön, joka on toimittanut tällaisen todistuksen, oletetaan täyttäneen edellytykset luontoisetuuksia koskevan oikeuden saamiseksi. Jos henkilö ei voi ottaa yhteyttä oleskelupaikan laitokseen ennen sairaanhoidon saamista, hän saa siitä huolimatta tällaista hoitoa esittäessään sanotun todistuksen, niin kuin hänet olisi vakuutettu tässä laitoksessa.

2. Oleskelupaikan laitos tiedustelee kolmen päivän kuluessa toimivaltaiselta laitokselta, täyttääkö asianomainen henkilö edellytykset luontoisetuuksia koskevan oikeuden saamiseksi. Oleskelupaikan laitos antaa luontoisetuudet, kunnes se saa vastauksen toimivaltaiselta viranomaiselta, mutta ei kuitenkaan enempää kuin 30 päivän ajan.

3. Toimivaltaisen laitoksen on lähetettävä vastauksensa oleskelupaikan laitokselle 10 päivän kuluessa siitä, kun se sai tiedustelun tältä laitokselta. Jos vastaus on myönteinen, toimivaltainen laitos ilmoittaa tarvittaessa enimmäisajan, jolta luontoisetuuksia voidaan sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti myöntää, ja oleskelupaikan laitos jatkaa sanottujen etuuksien antamista.

4. Edellä 1 kohdassa määrätyn todistuksen sijasta tässä kohdassa tarkoitettu palkattu työntekijä voi toimittaa oleskelupaikan laitokselle todistuksen, joka osoittaa, että edellytykset luontoisetuuksia koskevan oikeuden saamiseksi ovat täytetyt. Tämä todistus, jonka toimivaltainen laitos antaa, osoittaa tarvittaessa erityisesti enimmäisajan, jolta luontoisetuuksia voidaan toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti myöntää. Tällaisessa tapauksessa 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta.

5. Täytäntöönpanoasetuksen 17 artiklan 6, 7 ja 9 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti.

6. Edellä 1 kohdassa tehdyn oletuksen perusteella annetut luontoisetuudet korvataan kuten asetuksen 36 artiklan 1 kohdassa on säädetty.

21 artikla Luontoisetuudet oleskeltaessa muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa - Muut palkatut työntekijät kuin ne, joihin sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 20 artiklan säännöksiä, tai itsenäiset ammatinharjoittajat

1. Saadakseen luontoisetuuksia asetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaan, paitsi täytäntöönpanoasetuksen 20 artiklassa tarkoitetussa tapauksessa, palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan on annettava oleskelupaikan laitokselle todistus, joka osoittaa hänen oikeutensa luontoisetuuksiin. Tällainen todistus, jonka toimivaltainen laitos antaa asianomaisen henkilön pyynnöstä, jos mahdollista ennen kuin hän lähtee asuinpaikkansa jäsenvaltion alueelta, osoittaa tarvittaessa erityisesti enimmäiskauden, jolta luontoisetuuksia voidaan myöntää toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti. Jos asianomainen henkilö ei toimita sanottua todistusta, oleskelupaikan laitos saa sen toimivaltaiselta laitokselta.

2. Täytäntöönpanoasetuksen 17 artiklan 6, 7 ja 9 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti.

22 artikla Luontoisetuudet palkatuille työntekijöille tai itsenäisille ammatinharjoittajille, jotka muuttavat tai palaavat asuinvaltioonsa, sekä palkatuille työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille, joille on annettu lupa lähteä toiseen jäsenvaltioon saamaan sairaanhoitoa

1. Saadakseen luotoisetuudet asetuksen 22 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan mukaan palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan on toimitettava asuinpaikan laitokselle todistus, jonka osoittaa, että hänellä on edelleen oikeus saada sanottuja etuuksia. Tämä todistus, jonka toimivaltainen laitos antaa, osoittaa tarvittaessa erityisesti enimmäisajan, jolta tällaisia etuuksia voidaan edelleen antaa toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti. Todistus voidaan asianomaisen henkilön pyynnöstä antaa hänen lähtönsä jälkeen, jos ylivoimaisen esteen vuoksi sitä ei voitu toimittaa etukäteen.

2. Täytäntöönpanoasetuksen 17 artiklan 6, 7 ja 9 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti.

3. Edellä 1 ja 2 kohtia sovelletaan vastaavasti, kun kysymys on luontoisetuuksien antamisesta asetuksen 22 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

23 artikla Luontoisetuudet perheenjäsenille

Täytäntöönpanoasetuksen 21 tai 22 artiklan säännöksiä sovelletaan tapauksen mukaan vastaavasti, kun kysymys on luontoisetuuksien myöntämisestä perheenjäsenille asetuksen 22 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti.

Kuitenkin tapauksissa, joita tarkoitetaan asetuksen 22 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, asuinpaikan laitosta ja perheenjäsenten asuinmaan lainsäädäntöä pidetään tapauksen mukaan toimivaltaisena laitoksena ja toimivaltaisen valtion lainsäädäntönä täytäntöönpanoasetuksen 17 artiklan 6, 7 ja 9 kohtaa, 21 artiklaa ja 22 artiklaa sovellettaessa.

24 artikla Rahaetuudet palkatuille työntekijöille tai itsenäisille ammatinharjoittajille oleskeltaessa muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

Täytäntöönpanoasetuksen 18 artiklan säännöksiä sovelletaan vastaavasti, kun kysymys on rahaetuuksien saamisesta asetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan. Noudattaen, mitä työkyvyttömyystodistuksen toimittamisvelvollisuudesta on säädetty, jäsenvaltion alueella oleskelevalta palkatulta työntekijältä tai itsenäiseltä ammatinharjoittajalta, joka ei työskentele tai harjoita siellä ammattitoimintaa, ei vaadita työskentelyn lakkaamista koskevaa tiedoksiantoa, jota tarkoitetaan täytäntöönpanoasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa.

Asetuksen 23 artiklan 3 kohdan täytäntöönpano

25 artikla Rahaetuuksien laskemisessa huomioon otettavia perheenjäseniä koskeva todistus

1. Saadakseen etuuksia asetuksen 23 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja toimittaa muun jäsenvaltion kuin laitoksen sijaintipaikan jäsenvaltion alueella asuvia perheenjäseniään koskevan todistuksen toimivaltaiselle laitokselle.

2. Tämän todistuksen antaa perheenjäsenten asuinpaikan laitos.

Se on voimassa 12 kuukautta antopäivästä. Se voidaan uudistaa; tällaisessa tapauksessa se on voimassa uudistamispäivästä alkaen.

Sen, jonka etua asia koskee, on annettava välittömästi toimivaltaiselle laitokselle tieto kaikista tapahtumista, jotka tekevät tarpeelliseksi sanotun todistuksen muuttamisen. Tällainen muutos tulee voimaan tuollaisen tapahtuman päivänä.

3. Edellä 1 kohdassa säädetyn todistuksen sijasta toimivaltainen laitos voi vaatia sitä, jonka etua asia koskee, toimittamaan muun jäsenvaltion kuin laitoksen sijaintipaikan jäsenvaltion alueella asuvista perheenjäsenistään äskettäin annetut henkilötietoja koskevat asiakirjat.

Asetuksen 25 artiklan 1 kohdan täytäntöönpano

26 artikla Etuudet työttömille, jotka lähtevät muuhun jäsenvaltioon kuin toimivaltaiseen valtioon tarkoituksenaan hakea siellä työtä

1. Saadakseen raha- ja luontoisetuudet asetuksen 25 artiklan 1 kohdan mukaan itselleen ja perheenjäsenilleen työttömän on toimitettava toimivaltaiselta sairausvakuutuslaitokselta ennen lähtöään hakemansa todistus sairausvakuutuslaitokselle paikkaan, johon hän on lähtenyt. Jos työtön ei toimita sanottua todistusta, sen paikan laitos, johon hän on lähtenyt, saa sen toimivaltaiselta laitokselta.

Tässä todistuksessa on todistettava oikeus sanottuihin etuuksiin asetuksen 69 artiklan 1 kohdan a alakohdassa asetettujen edellytysten mukaan; siinä on osoitettava tällaisen oikeuden kesto ottaen huomioon asetuksen 69 artiklan 1 kohdan c alakohdan säännökset, ja siinä on osoitettava sairausvakuutuksen kautta annettavien rahaetuuksien määrä edellä mainittuna aikana, työkyvyttömyyden tai tarvittaessa sairaalahoidon yhteydessä.

2. Sen paikan työttömyysvakuutuslaitos, johon työtön on lähtenyt, tarkistaa täytäntöönpanoasetuksen 83 artiklassa tarkoitetun todistuksen jäljennöksestä, joka lähetetään saman paikan sairausvakuutuslaitokselle, että asetuksen 69 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyt edellytykset ovat täyttyneet, ja määrittää päivämäärän, jolloin ne ovat täyttyneet, ja päivämäärän, josta lähtien työtön saa työttömyysvakuutusetuuksia toimivaltaisen laitoksen kustannuksella.

Tämä todistus on voimassa asetuksen 69 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn ajan niin kauan kuin edellytykset täyttyvät. Sen paikan työttömyysvakuutuslaitoksen, johon työtön on lähtenyt, on kolmen päivän kuluessa ilmoitettava sanotulle sairausvakuutuslaitokselle, jos edellytykset eivät enää täyty.

3. Täytäntöönpanoasetuksen 17 artiklan 6, 7 ja 9 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti.

4. Saadakseen rahaetuuksia, joista säädetään toimivaltaisen valtion lainsäädännössä, työttömän on kolmen päivän kuluessa esitettävä työkyvyttömyyttä koskeva todistus, jonka on antanut häntä hoitanut lääkäri, sen paikan sairausvakuutuslaitokselle, johon hän on lähtenyt. Hänen on ilmoitettava myös päivämäärä, johon saakka hän on saanut sairausvakuutusetuuksia, ja osoitteensa siinä maassa, jossa hän on.

5. Sen paikan sairausvakuutuslaitos, johon työtön on lähtenyt, antaa kolmen päivän kuluessa tiedoksi päivämäärän, jolloin työkyvyttömyys alkoi ja päättyi, toimivaltaiselle sairausvakuutuslaitokselle ja toimivaltaiselle työttömyysvakuutuslaitokselle sekä laitokselle, jossa työtön on rekisteröity työnhakijana.

6. Sen paikan asetuksen 25 artiklan 4 kohdassa määritellyissä tapauksissa sairausvakuutuslaitoksen, johon työtön on lähtenyt, on ilmoitettava toimivaltaiselle sairausvakuutuslaitokselle ja toimivaltaiselle työttömyysvakuutuslaitokselle katsovansa, että edellytykset sen kauden pidentämiselle, jolta raha- ja luontoisetuuksia voidaan myöntää, ovat täyttyneet, sekä ilmoitettava perusteet käsitykselleen ja liitettävä ilmoitukseen, jonka se lähettää toimivaltaiselle sairausvakuutuslaitokselle, tutkineelta lääkäriltä potilaan tilasta saatu yksityiskohtainen lausunto, joka osoittaa todennäköisen kauden, jonka aikana asetuksen 25 artiklan 4 kohdan soveltamisen edellytykset ovat olemassa. Toimivaltainen sairausvakuutuslaitos tekee sen jälkeen päätöksen sen kauden jatkamisesta, jolta etuuksia voidaan myöntää sairaalle työttömälle.

7. Täytäntöönpanoasetuksen 18 artiklan 2, 3, 4, 5, 6, 8 ja 9 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti.

Asetuksen 25 artiklan 3 kohdan täytäntöönpano

27 artikla Luontoisetuudet työttömän perheenjäsenille asuttaessa muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

Täytäntöönpanoasetuksen 17 artiklan säännöksiä sovelletaan vastaavasti, kun kysymys on luontoisetuuksien myöntämisestä työttömän perheenjäsenille ja tällaiset perheenjäsenet asuvat muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella. Täytäntöönpanoasetuksen 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todistettu selvitys on esitettävä, kun asetuksen 69 artiklan 1 kohdan säännösten mukaan etuuksia saavan palkatun työntekijän perheenjäsenet rekisteröityvät. Tämä todistus on voimassa ajan, jolta etuuksia voidaan myöntää asetuksen 69 artiklan 1 kohdan mukaan.

Asetuksen 26 artiklan täytäntöönpano

28 artikla Luontoisetuudet eläkkeenhakijoille ja heidän perheenjäsenilleen

1. Saadakseen luontoisetuuksia asetuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaan asuinvaltionsa alueella, hakijan ja hänen perheenjäsenensä on rekisteröidyttävä asuinpaikan laitoksessa toimittamalla todistus, josta ilmenee, että hänellä on toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan oikeus sanottuihin etuuksiin itselleen ja perheenjäsenilleen. Tämän todistuksen antaa sen toisen jäsenvaltion laitos, joka on vastuussa luontoisetuuksien suorittamisesta.

2. Asuinpaikan laitos ilmoittaa todistuksen antaneelle laitokselle jokaisesta rekisteröinnistä, joka on tapahtunut 1 kohdan mukaisesti.

Asetuksen 28 ja 28 a artiklan täytäntöönpano

29 artikla Luontoisetuudet eläkeläisille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka eivät asu siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön mukaan he saavat eläkettä ja heillä on oikeus etuuksiin

1. Saadakseen luontoisetuuksia asetuksen 28 artiklan 1 kohdan ja 28 a artiklan mukaan asuinvaltionsa alueella eläkeläisen ja hänen perheenjäsenensä on rekisteröidyttävä asuinpaikan laitoksessa toimittamalla todistus, josta ilmenee, että hänellä on oikeus sanottuihin etuuksiin itselleen ja perheenjäsenilleen sen lainsäädännön mukaan tai jonkin sellaisen lainsäädännön mukaan, jonka mukaan eläke maksetaan.

2. Tämän todistuksen antaa eläkeläisen pyynnöstä laitos tai yksi laitoksista, jotka vastaavat eläkkeen maksamisesta, tai tarvittaessa laitos, jolla on toimivalta määrätä oikeudesta luontoisetuuksiin, niin pian kuin eläkeläinen täyttää tällaisia etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi asetetut edellytykset. Jos eläkeläinen ei toimita todistusta, asuinpaikan laitos saa sen laitokselta tai laitoksilta, jotka vastaavat eläkkeen maksamisesta, tai tarvittaessa laitokselta, joka on toimivaltainen antamaan tällaisen todistuksen. Odottaessaan todistuksen saamista asuinpaikan laitos voi hyväksymänsä kirjallisen aineiston perusteella rekisteröidä eläkeläisen ja hänen perheenjäsenensä väliaikaisesti. Tämä rekisteröinti velvoittaa luontoisetuuksien maksamisesta vastaavaa laitosta vain, jos tämä viimeksi mainittu laitos on antanut todistuksen, josta säädetään 1 kohdassa.

3. Asuinpaikan laitos ilmoittaa laitokselle, joka on antanut 1 kohdassa edellytetyn todistuksen, jokaisesta rekisteröinnistä, joka on tehty sanotun kohdan säännösten mukaisesti.

4. Tehtäessä luontoisetuuksia koskeva hakemus asuinpaikan laitokselle on esittämällä kuitti tai kantalipuke viimeisestä rahasuorituksesta todistettava, että eläkeläisellä on vielä oikeus eläkkeeseen.

5. Eläkeläisen tai hänen perheenjäsenensä on ilmoitettava asuinpaikan laitokselle kaikista tilanteessaan tapahtuvista muutoksista, jotka saattavat muuttaa heidän oikeuttaan luontoisetuuksiin, erityisesti kaikista eläkkeen keskeytyksistä tai peruutuksista tai asuinpaikkansa muuttumisesta. Eläkkeestä vastaava laitos ilmoittaa myös eläkeläisen asuinpaikan laitokselle kaikista tällaisista muutoksista.

6. Hallintotoimikunta määrää, sikäli kuin on tarpeen, menettelyn, jolla luontoisetuuksien maksamisen kustannuksista vastaava laitos määrätään asetuksen 28 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

Asetuksen 29 artiklan täytäntöönpano

30 artikla (14) Luontoisetuudet perheenjäsenille, jotka asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin valtiossa, jossa eläkeläinen asuu

1. Saadakseen luontoisetuuksia asetuksen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti asuinvaltion alueella perheenjäsenten on rekisteröidyttävä asuinpaikan laitoksessa toimittamalla tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön vaatima kirjallinen näyttö tällaisten etuuksien myöntämiseksi eläkeläisen perheenjäsenille sekä todistus, josta ilmenee, että eläkeläisellä on oikeus saada luontoisetuuksia itselleen ja perheenjäsenilleen. Tämä todistus, jonka antaa eläkeläisen asuinpaikan laitos, on voimassa niin kauan kuin perheenjäsenten asuinpaikan laitokselle ei anneta tiedoksi sen peruuttamista. Kuitenkin jos mainitun todistuksen on antanut Saksan, Ranskan, Italian tai Portugalin laitos, se on voimassa ainoastaan vuoden ajan sen antamispäivästä, ja se on uusittava vuoden välein.

2. Tehdessään luontoisetuuksia koskevaa hakemusta perheenjäsenten on toimitettava asuinpaikkansa laitokselle 1 kohdassa tarkoitettu todistus, jos tämän laitoksen soveltama lainsäädäntö edellyttää, että tällaisen hakemuksen mukana on oltava näyttö oikeudesta eläkkeeseen.

3. Eläkeläisen asuinpaikan laitos ilmoittaa perheenjäsenten asuinpaikan laitokselle eläkkeen keskeyttämisestä tai peruuttamisesta ja kaikista eläkeläisen asuinpaikan muutoksista. Perheenjäsenten asuinpaikan laitos voi milloin tahansa pyytää eläkelaisen asuinpaikan laitokselta mitä tahansa tietoa, joka koskee oikeutta luontoisetuuksiin.

4. Perheenjäsenten on ilmoitettava asuinpaikkansa laitoksille kaikista tilanteessaan tapahtuneista muutoksista, jotka saattavat muuttaa heidän oikeuttaan luontoisetuuksiin, erityisesti asuinpaikan muuttamisesta.

Asetuksen 31 artiklan täytäntöönpano

31 artikla Luontoisetuudet eläkeläisille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka oleskelevat muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa on heidän asuinpaikkansa

1. Saadakseen luontoisetuuksia asetuksen 31 artiklan mukaisesti eläkeläisen on toimitettava oleskelupaikan laitokselle todistus, josta ilmenee, että hänellä on oikeus sanottuihin etuuksiin. Tässä todistuksessa, jonka antaa eläkeläisen asuinpaikan laitos, jos mahdollista ennen kuin hän lähtee sen jäsenvaltion alueelta, jossa hän asuu, on osoitettava tarvittaessa erityisesti enimmäisaika, jolta luontoisetuuksia voidaan myöntää sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Jos eläkeläinen ei toimita sanottua todistusta, oleskelupaikan laitos saa sen asuinpaikan laitokselta.

2. Täytäntöönpanoasetuksen 17 artiklan 6, 7 ja 9 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti. Tällaisessa tapauksessa eläkeläisen asuinpaikan laitosta pidetään toimivaltaisena laitoksena.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti, kun kysymys on luontoisetuuksien myöntämisestä asetuksen 31 artiklassa tarkoitetuille perheenjäsenille.

Asetuksen 35 artiklan 1 kohdan täytäntöönpano

32 artikla Laitos, johon kaivostyöntekijät ja vastaavien yritysten työntekijät ja heidän perheenjäsenensä voivat toimittaa hakemuksen oleskellessaan tai asuessaan muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

1. Asetuksen 35 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja jos oleskelu- tai asuinmaassa sairaus- tai äitiysvakuutusjärjestelmän mukaan annettavat etuudet, jotka koskevat ruumiillisen työn tekijöitä terästeollisuudessa, vastaavat kaivostyöntekijöille ja samanlaisissa yrityksissä työskenteleville työntekijöille tarkoitetusta erityisjärjestelmästä annettavia etuuksia, viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvat työntekijät ja heidän perheenjäsenensä voivat toimittaa hakemuksensa lähimpään laitokseen sen jäsenvaltion alueella, jossa he oleskelevat tai asuvat, täsmennettynä täytäntöönpanoasetuksen liitteessä III, vaikka viimeksi mainittu on terästeollisuuden ruumiillisen työn tekijöihin sovellettavan järjestelmän laitos, joka silloin on velvollinen suorittamaan tällaiset etuudet.

2. Jos kaivostyöntekijöiden ja samanlaisissa yrityksissä työskentelevien työntekijöiden erityisjärjestelmistä annettavat etuudet ovat edullisempia, tällaiset työntekijät tai heidän perheenjäsenensä saavat valita, toimittavatko he hakemuksensa tämän järjestelmän hallinnosta vastaavalle laitokselle tai lähimmälle sellaiselle laitokselle, joka heidän oleskelu- tai asuinpaikkansa jäsenvaltion alueella soveltaa terästeollisuuden ruumiillisen työn tekijöiden järjestelmää. Viimeksi mainitussa tapauksessa kyseisen laitoksen on kiinnitettävä sen henkilön huomio, jonka etua asia koskee, siihen seikkaan, että kääntymällä edellä mainitun erityisjärjestelmän hallinnosta vastaavan laitoksen puoleen hän saa edullisemmat etuudet; sen täytyy edelleen ilmoittaa hänelle tällaisen laitoksen nimi ja osoite.

Asetuksen 35 artiklan 2 kohdan täytäntöönpano

32 a artikla Tiettyihin itsenäisiin ammatinharjoittajiin sovellettavat erityisjärjestelmät

Liitteessä 11 luetellaan järjestelmä tai järjestelmät, joita tarkoitetaan asetuksen 35 artiklan 2 kohdassa.

Asetuksen 35 artiklan 4 kohdan täytäntöönpano

33 artikla Sen kauden huomioon ottaminen, jolta etuuksia on jo annettu toisen jäsenvaltion laitoksesta

Sovellettaessa asetuksen 35 artiklan 4 kohtaa jäsenvaltion laitos, jonka tulee antaa etuudet, voi pyytää toisen jäsenvaltion laitosta antamaan sille tietoja kaudesta, jolta viimeksi mainittu laitos on jo antanut etuuksia saman sairaus- tai äitiystapauksen vuoksi.

Jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen korvaamat kustannukset, jotka ovat syntyneet toisessa jäsenvaltiossa oleskelun aikana

34 artikla (12)

1. Jos palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan oleskelun aikana muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella ei ole mahdollista täyttää täytäntöönpanoasetuksen 20 artiklan 1 ja 4 kohdassa ja 21, 23 ja 31 artiklassa säädettyjä muodollisuuksia, hänen kustannuksensa korvataan toimivaltaisesta laitoksesta hänen hakemuksestaan oleskelupaikan laitoksen soveltamien korvausmäärien mukaisesti.

2. Oleskelupaikan laitoksen on annettava toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä välttämättömät tiedot näistä määristä.

Jos oleskelupaikan laitos ja toimivaltainen laitos ovat sitoutuneet sopimukseen, joka edellyttää, että joko korvauksia ei suoriteta lainkaan tai että etuuksien korvaaminen tapahtuu kertasuorituksena asetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja 31 artiklan mukaisesti, oleskelupaikan laitos on lisäksi velvollinen siirtämään toimivaltaiselle laitokselle sille, jonka etua asia koskee, korvattavan määrän 1 kohdan säännösten mukaisesti.

3. Jos kysymys on suurista kustannuksista, toimivaltainen laitos voi maksaa sille, jonka etua asua koskee, asianmukaisen ennakon niin pian kuin tämä henkilö toimittaa sanotulle laitokselle korvausta koskevan hakemuksen.

4. Sen estämättä, mitä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, toimivaltainen laitos voi korvata kustannukset sen soveltamien korvausmäärien mukaisesti, jos korvaaminen näiden korvausmäärien mukaan on mahdollista, jos korvattavat kustannukset eivät ylitä hallintotoimikunnan määräämää tasoa, ja jos palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja tai eläkeläinen on antanut suostumuksensa tämän määräyksen soveltamiseksi. Korvattava määrä ei saa koskaan ylittää kustannusten määrää.

5. Jos oleskeluvaltion lainsäädännössä ei säädetä korvausmääristä, toimivaltainen laitos voi suorittaa korvauksen 4 kohdassa määrättyjen edellytysten mukaisesti ilman, että kysymyksessä olevan henkilön suostumus on tarpeen.

3 LUKU TYÖKYVYTTÖMYYS, VANHUUS JA KUOLEMA (ELÄKKEET)

Etuuksia koskevien hakemusten toimittaminen ja käsittely

35 artikla (11) Työkyvyttömyysetuuksia koskevat hakemukset, jos palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan on sovellettu yksinomaan asetuksen liitteessä IV olevassa A osassa mainittua lainsäädäntöä ja tapauksessa, jota tarkoitetaan asetuksen 40 artiklan 2 kohdassa

1. Saadakseen etuuksia asetuksen 37, 38 ja 39 artiklan mukaan, asetuksen 40 artiklan 2 kohdassa, 41 artiklan 1 kohdassa ja 42 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tapaukset mukaan lukien, palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan on toimitettava hakemus joko sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön alainen hän oli sen tapahtuman aikana, jolloin kyvyttömyys työhön ja sitä seuraava työkyvyttömyys tai tällaisen työkyvyttömyyden paheneminen tapahtui, tai asuinpaikan laitokselle, joka toimittaa hakemuksen edelleen ensiksi mainitulle laitokselle ilmoittaen päivämäärän, jona se toimitettiin; tätä päivämäärää pidetään hakemuksen toimituspäivänä ensiksi mainitulle laitokselle. Kuitenkin jos sairausvakuutuksen rahaetuuksia on myönnetty, on päivä, jolloin tällaisten rahaetuuksien suorittaminen lakkaa, pidettävä tarvittaessa päivänä, jolloin eläkehakemus on esitetty.

2. Asetuksen 41 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa se laitos, jossa palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja viimeksi oli vakuutettu, antaa sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti sille maksettavaksi kuuluvien etuuksien määrästä ja suorituspäivästä tiedon laitokselle, joka alun perin oli vastuussa etuuksien maksamisesta. Tästä päivästä alkaen työkyvyttömyyden pahenemista edeltävät etuudet peruutetaan tai vähennetään määrään, joka ei ole suurempi kuin asetuksen 41 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu lisä.

3. Edellä 2 kohdan säännöksiä ei sovelleta asetuksen 41 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa. Tässä tapauksessa se laitos, jossa hakija viimeksi oli vakuutettu, kääntyy Alankomaiden laitoksen puoleen varmistaakseen tälle laitokselle maksettavaksi kuuluvan määrän.

36 artikla Vanhuus- ja jälkeenjääneiden etuuksia (orvonetuuksia lukuun ottamatta) ja työkyvyttömyysetuuksia koskevat hakemukset tapauksissa, joita ei tarkoiteta täytäntöönpanoasetuksen 35 artiklassa

1. Saadakseen etuuksia asetuksen 40-51 artiklan mukaan, lukuun ottamatta täytäntöönpanoasetuksen 35 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, sen, jonka etua asia koskee, on toimitettava hakemus asuinpaikan laitokselle sen menettelyn mukaisesti, josta tämän laitoksen soveltamassa lainsäädännössä säädetään. Jos palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan ei ole sovellettu tätä lainsäädäntöä, asuinpaikan laitos toimittaa hakemuksen sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön alainen hän viimeksi oli, ja ilmoittaa päivän, jona hakemus toimitettiin. Tämä päivämäärä katsotaan päiväksi, jona hakemus toimitettiin viimeksi mainitulle laitokselle.

2. Jos hakija asuu sellaisen jäsenvaltion alueella, jonka lainsäädäntöä ei ole sovellettu palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan, hän voi toimittaa hakemuksensa sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön alainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja viimeksi oli.

3. Jos hakija asuu muun kuin jäsenvaltion alueella, hänen on toimitettava hakemuksensa sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädännön alainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja viimeksi oli. Jos hakija toimittaa hakemuksensa sen jäsenvaltion laitokselle, jonka kansalainen hän on, viimeksi mainittu toimittaa tällaisen hakemuksen edelleen toimivaltaiselle laitokselle.

4. Etuuksia koskeva hakemus, joka on lähetetty yhden jäsenvaltion laitokselle, koskee automaattisesti samanaikaista etuuden myöntämistä muiden kyseisten sellaisten jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan, joissa säädetyt edellytykset hakija täyttää, paitsi jos hakija pyytää asetuksen 44 artiklan 2 kohdan mukaan sellaisen vanhuusetuuden lykkäämistä, johon hänellä olisi oikeus yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

37 artikla Asiakirjat ja tiedot, jotka on liitettävä täytäntöönpanoasetuksen 36 artiklassa tarkoitettuja etuuksia koskevaan hakemukseen

Täytäntöönpanoasetuksen 36 artiklassa tarkoitettujen hakemusten toimittamista koskevat seuraavat säännöt:

a) hakemuksen tueksi on liitettävä vaaditut asiakirjat ja se on tehtävä lomakkeelle, josta säädetään:

i) sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jonka alueella hakija asuu, 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa;

ii) sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jonka alainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja viimeksi oli, 36 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;

b) hakijan antamat tiedot on osoitettava oikeiksi virallisin asiakirjoin, jotka on liitetty hakemuslomakkeeseen tai jotka sen jäsenvaltion toimivaltainen toimielin on todistanut oikeaksi, jonka alueella hakija asuu;

c) hakijan on ilmoitettava sikäli kuin mahdollista joko laitos tai laitokset, jotka soveltavat kyseistä työkyvyttömyyden, vanhuuden tai kuolemantapauksen (eläkkeet) varalta olevaa vakuutusta jäsenvaltioissa, joissa palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on ollut vakuutettu, tai kun on kysymys palkatusta työntekijästä, se työnantaja tai ne työnantajat, joiden palveluksessa hän on työskennellyt jäsenvaltioiden alueella, esittämällä kaikki työtä koskevat todistukset, jotka hänellä ehkä on hallussaan;

d) jos asetuksen 44 artiklan 2 kohdan mukaan hakija pyytää sellaisen vanhuusetuuden myöntämisen lykkäämistä, johon hänellä olisi oikeus yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, hänen on ilmoitettava lainsäädäntö, jonka mukaan hän hakee etuuksia.

38 artikla Todistukset, jotka koskevat etuuden määrää määrättäessä huomioon otettavia perheenjäseniä

1. Saadakseen etuuksia asetuksen 39 artiklan 4 kohdan tai 47 artiklan 3 kohdan säännösten mukaan hakijan on toimitettava todistus perheenjäsenistään, jotka asuvat muun jäsenvaltion alueella kuin sen, missä etuuksien myöntämisestä vastuussa oleva laitos sijaitsee, lukuun ottamatta hänen lapsiaan.

Tämän todistuksen antaa perheenjäsenten asuinpaikan sairausvakuutuslaitos tai sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämä muu laitos, jonka alueella he asuvat. Täytäntöönpanoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti.

Edellä 1 alakohdassa säädetyn todistuksen sijasta etuuksien myöntämisestä vastaava laitos voi vaatia hakijaa toimittamaan äskettäin annetut asiakirjat muun jäsenvaltion kuin sanotun laitoksen sijaintipaikan jäsenvaltion alueella asuvien perheenjäsentensä henkilötiedoista, lukuun ottamatta hänen lapsiaan.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, jos kyseisen laitoksen soveltama lainsäädäntö edellyttää, että perheenjäsenten tulisi elää eläkeläisen kanssa samassa taloudessa, on sellaisten perheenjäsenten osalta, jotka eivät täytä tätä edellytystä, osoitettava asiakirjoilla, jotka todistavat hakijan ansioiden osan säännöllisestä siirtämisestä, että he ovat kuitenkin pääasiallisesti riippuvaisia hakijasta.

39 artikla (11) Työkyvyttömyysetuuksia koskevien hakemusten käsittely tapauksessa, jossa palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan on sovellettu yksinomaan asetuksen liitteessä IV olevassa A osassa eriteltyä lainsäädäntöä

1. Jos palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on toimittanut työkyvyttömyysetuuksia koskevan hakemuksen ja laitos toteaa, että asetuksen 37 artiklan 1 kohdan säännöksiä sovelletaan, tämä laitos saa siitä laitoksesta, jossa se, jonka etua asia koskee, oli viimeksi vakuutettu, jos tarpeellista, todistuksen hänen viimeksi mainitun laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttämistään vakuutuskausista.

2. Vastaavasti sovelletaan 1 kohdan säännöksiä, jos on tarpeellista ottaa huomioon vakuutuskausia, jotka on aiemmin täytetty jonkin muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jotta täytettäisiin toimivaltaisen valtion lainsäädännössä asetut edellytykset.

3. Asetuksen 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa laitos, joka on käsitellyt hakijan tapausta, toimittaa tätä koskevat asiakirjat laitokselle, jossa se, jonka etua asia koskee, oli viimeksi vakuutettu.

4. Täytäntöönpanoasetuksen 41-50 artiklaa ei sovelleta 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuun hakemusten käsittelyyn.

40 artikla Työkyvyttömyyden asteen määrääminen

Työkyvyttömyyden astetta määritettäessä jäsenvaltion laitoksen on otettava huomioon asiakirjat, lääkärinlausunnot ja hallinnolliset tiedot, jotka se on saanut muiden jäsenvaltioiden laitoksilta. Jokaisella laitoksella säilyy kuitenkin oikeus saattaa hakija oman valintansa mukaisen lääkärin tutkittavaksi, paitsi niissä tapauksissa, joissa sovelletaan asetuksen 40 artiklan 4 kohdan säännöksiä.

Työkyvyyttömyys-, vanhuus- ja jälkeenjääneiden etuuksia koskevien hakemusten käsittely täytäntöönpanoasetuksen 36 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa

41 artikla Käsittelevän laitoksen määrääminen

1. Etuutta koskevat hakemukset käsitellään laitoksessa, johon ne on lähetetty tai toimitettu edelleen täytäntöönpanoasetuksen 36 artiklan säännösten mukaisesti. Tätä laitosta kutsutaan jäljempänä `käsitteleväksi laitokseksi`.

2. Käsittelevä laitos antaa viipymättä etuuksia koskevista hakemuksista tiedon kaikille kyseisille laitoksille erityisellä lomakkeella niin, että hakemuksia voidaan käsitellä samanaikaisesti ja viivytyksettä kaikissa näissä laitoksissa.

42 artikla Lomakkeet, jolta käytetään etuuksia koskevien hakemusten käsittelyssä

1. Käsiteltäessä etuuksia koskevia hakemuksia käsittelevän laitoksen on käytettävä lomaketta, joka sisältää erityisesti selvityksen ja yhteenvedon vakuutus- tai asumiskausista, jotka palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan osalta ovat täyttyneet kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan.

2. Näiden lomakkeiden toimittamisella edelleen muiden jäsenvaltioiden laitoksille korvataan hakemuksen perusteluksi liitettävät asiakirjat.

43 artikla Menettely, jota kyseiset laitokset noudattavat hakemuksen käsittelyssä

1. Käsittelevä laitos ilmoittaa lomakkeessa, josta säädetään täytäntöönpanoasetuksen 42 artiklan 1 kohdassa, vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet sen soveltaman lainsäädännön mukaan, ja toimittaa edelleen jäljennöksen tästä lomakkeesta laitoksille, jotka huolehtivat työkyvyttömyyden, vanhuuden tai kuoleman (eläkkeet) varalta olevan vakuutuksen hallinnosta kaikissa jäsenvaltioissa, joissa palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on ollut vakuutettu, ja liittää siihen tarpeen mukaan työtodistukset, jotka hakija on esittänyt.

2. Jos vain yksi muu laitos on osallisena, tämä laitos täyttää sanotun lomakkeen ilmoittaen:

a) vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet sen soveltaman lainsäädännön mukaan;

b) sen etuuden määrän, jonka hakija voisi saada yksinomaan näiden vakuutus- tai asumiskausien osalta;

c) teoreettisen määrän tai niiden etuuksien todellisen määrän, jotka on laskettu asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti.

Lomake palautetaan näin täytettynä käsittelevälle laitokselle.

Jos oikeus etuuksiin saavutetaan ottaen huomioon vain vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet viimeksi mainitun laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan, ja jos etuuksien määrä, joka vastaa noita kausia, voidaan määrittää viivytyksettä, kun taas laskentamenettely, jota tarkoitetaan c alakohdassa, vaatii arvion mukaan pitemmän ajan, lomake palautetaan käsittelevälle laitokselle varustettuna a ja b alakohdassa tarkoitetuin tiedoin; c alakohdassa tarkoitetut tiedot toimitetaan edelleen käsittelevälle laitokselle niin pian kuin mahdollista.

3. Jos kaksi tai useampia muita laitoksia on osallisena, on jokaisen näistä laitoksista täytettävä sanottu lomake ja ilmoitettava vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet sen soveltaman lainsäädännön mukaan, sekä palautettava se käsittelevälle laitokselle.

Jos oikeus etuuksiin on saavutettu ottamalla huomioon vain vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet yhden tai useamman tällaisen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan, ja jos noita kausia vastaava etuuden määrä voidaan määrätä viivytyksettä, käsittelevälle laitokselle annetaan tiedoksi samanaikaisesti tämä määrä ja vakuutus- tai asumiskaudet; jos sanotun määrän määrääminen viivästyy, käsittelevälle laitokselle annetaan tästä määrästä tieto niin pian kuin se on määrätty.

Sen jälkeen kun on saatu kaikki lomakkeet, joissa on tietoja vakuutus- tai asumiskausista ja, tapauksen mukaan, määrästä tai määristä, jotka on maksettava yhden tai useamman kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, käsittelevä laitos toimittaa jäljennöksen näistä lomakkeista täten täytettynä jokaiselle kyseessä olevalle laitokselle, joka täsmentää niihin teoreettisen määrän ja etuuksien todellisen määrän laskettuna asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti ja palauttaa lomakkeen käsittelevälle laitokselle.

4. Niin pian kuin käsittelevä laitos, saatuaan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetut tiedot, toteaa, että asetuksen 40 artiklan 2 kohdan tai 48 artiklan 2 tai 3 kohdan säännöksiä olisi sovellettava, se ilmoittaa muille kyseessä oleville laitoksille vastaavasti.

5. Täytäntöönpanoasetuksen 37 artiklan d kohdassa säädetyssä tapauksessa niiden jäsenvaltioiden laitokset, joiden lainsäädännön alainen hakija on ollut mutta joiden osalta hän on hakenut etuuksien myöntämisen lykkäämistä, ilmoittavat täytäntöönpanoasetuksen 42 artiklan 1 kohdassa säädetyssä lomakkeessa vain ne vakuutus- tai asumiskaudet, jotka hakijan osalta ovat täyttyneet niiden soveltaman lainsäädännön mukaan.

44 artikla Laitos, joka on toimivaltainen päättämään työkyvttömyyden asteesta

1. Jollei 2 ja 3 kohdan säännöksistä muuta johdu, vain käsittelevällä laitoksella on toimivalta tehdä asetuksen 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu päätös, joka koskee hakijan työkyvyttömyyden astetta. Se tekee tällaisen päätöksen niin pian kuin on siinä asemassa, että se voi päättää, ottaen tapauksen mukaan huomioon asetuksen 45 artiklan säännökset, ovatko oikeutta koskevat edellytykset sen soveltaman lainsäädännön mukaan täytetyt. Se antaa tästä päätöksestä tiedon viipymättä muille kyseisille laitoksille.

2. Jos, ottaen huomioon asetuksen 45 artiklan säännökset, muut oikeutta koskevat kuin työkyvyttömyyden asteeseen liittyvät edellytykset, jotka on vahvistettu käsittelevän laitoksen soveltamassa lainsäädännössä, eivät täyty, tämä laitos antaa tästä välittömästi tiedon työkyvyttömyyden osalta toimivaltaiselle laitokselle toisessa jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön alainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja viimeksi oli. Tällä laitoksella on toimivalta päättää hakijan työkyvyttömyyden asteesta, jos sen soveltamassa lainsäädännössä asetut edellytykset oikeuden saamiseksi täytetään; se antaa viipymättä tästä päätöksestä tiedon muille kyseisille laitoksille.

3. Tietyissä tapauksissa asia saatetaan joutua toimittamaan takaisin, samojen edellytysten mukaisesti, työkyvyttömyyden osalta toimivaltaiselle laitokselle siitä jäsenvaltiosta, jonka lainsäädäntöä palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan ensiksi sovellettiin.

45 artikla Etuuksien väliaikainen maksaminen ja etuuksien ennakon maksaminen

1. Jos käsittelevä laitos toteaa, että hakijalla on oikeus etuuksiin sen soveltaman lainsäädännön mukaan turvautumatta toisten jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneisiin vakuutus- tai asumiskausiin, se maksaa tällaiset etuudet välittömästi väliaikaisesti.

2. Jos hakijalla ei ole oikeutta etuuksiin 1 kohdan mukaan, mutta täytäntöönpanoasetuksen 43 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti käsittelevälle laitokselle toimitetun tiedon perusteella ilmenee, että oikeus etuuksiin on saavutettu toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ottaen huomioon vain vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet tämän lainsäädännön mukaan, laitos, joka soveltaa sanottua lainsäädäntöä, maksaa tällaiset etuudet väliaikaisesti niin pian kuin käsittelevä laitos on ilmoittanut sille sen velvollisuudesta tehdä niin.

3. Jos 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa oikeus etuuksiin saavutetaan useamman kuin yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ottaen huomioon vain ne vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet kunkin lainsäädännön mukaan, etuuksien maksaminen väliaikaisesti on sen laitoksen vastuulla, joka ensiksi ilmoitti käsittelevälle laitokselle, että tällainen oikeus on; käsittelevän laitoksen velvollisuus on ilmoittaa asiasta muille kyseisille laitoksille.

4. Laitos, jonka velvollisuutena on maksaa etuudet 1, 2 tai 3 kohdan mukaan, ilmoittaa viipymättä asiasta hakijalle ja kiinnittää hänen huomiotaan nimenomaisesti toimenpiteen väliaikaiseen luonteeseen ja seikkaan, että siitä ei voi hakea muutosta.

5. Jos 1, 2 tai 3 kohdan mukaan hakijalle ei makseta mitään etuutta väliaikaisesti, mutta tiedoista käy ilmi, että oikeus on saavutettu asetuksen 46 artiklan 2 kohdan mukaan, käsittelevä laitos maksaa hänelle asianmukaisen korvattavan ennakon, jonka määrä on niin lähellä kuin mahdollista sitä määrää, joka hänelle todennäköisesti myönnetään asetuksen 46 artiklan 2 kohdan mukaan.

6. Kaksi jäsenvaltiota tai näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia sovellettavaksi muita etuuksien maksamistapoja väliaikaisesti tapauksissa, jossa on kysymys vain näiden valtioiden laitoksista. Kaikista tällaisista tästä asiasta tehdyistä sopimuksista on toimitettava tieto hallintotoimikunnalle.

46 artikla (11) Vapaaehtoisen vakuutuksen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen kausiin perustuvat määrät, joita täytäntöönpanoasetuksen 15 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännösten mukaan ei saa ottaa huomioon

Etuuden teoreettisen ja todellisen määrän laskemiseksi asetuksen 46 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 15 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa säädettyjä sääntöjä.

Asetuksen 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettua todellista maksettavaa määrää korotetaan vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen sellaisia kausia vastaavalla määrällä, joita ei ole otettu huomioon täytäntöönpanoasetuksen 15 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan. Tämä korotus lasketaan sen jäsenvaltion lainsäädännön säännösten mukaisesti, jonka mukaan vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen kaudet ovat täyttyneet.

Asetuksen 46 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu vertailu on tehtävä edellä sanottu korotus huomioon ottaen.

47 artikla (11) Vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen kausia vastaavien maksettavien määrien laskeminen

Jäsenvaltion laitos laskee soveltamansa lainsäädännön mukaan vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen kausia vastaavan maksettavan määrän, johon asetuksen 46 a artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan ei sovelleta toisen jäsenvaltion peruuttamista, alentamista tai keskeyttämistä koskevia sääntöjä.

48 artikla (11) Laitosten päätösten antaminen tiedoksi hakijalle

1. Lopulliset päätökset, jotka jokainen kyseessä oleva laitos on tehnyt, toimitetaan edelleen käsittelevälle laitokselle. Jokaisessa päätöksessä on eriteltävä oikeussuojakeinot ja määräajat, jotka kyseisessä lainsäädännössä on säädetty muutoksenhaulle. Saadessaan kaikki tällaiset päätökset käsittelevä laitos antaa ne tiedoksi hakijalle tämän omalla kielellä yhteenvetona esitetyssä selvityksessä, johon mainitut päätökset liitetään. Määräajat muutoksenhakua varten alkavat vasta päivästä, jolloin hakija saa yhteenvetona esitetyn selvityksen.

2. Samalla kun käsittelevä laitos toimittaa hakijalle 1 kohdassa säädetyn yhteenvetona esitetyn selvityksen, toimittaa se jäljennöksen jokaiselle kyseeseen tulevalle laitokselle liittäen siihen mukaan jäljennöksen muiden laitosten päätöksistä.

49 artikla (11) Etuuksien laskeminen uudelleen

1. Asetuksen 43 artiklan 3 ja 4 kohdan, 49 artiklan 2 ja 3 kohdan ja 51 artiklan 2 kohdan säännöksiä sovellettaessa sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 45 artiklan säännöksiä soveltuvin osin.

2. Kun on kysymys etuuden uudelleenlaskemisesta, peruuttamisesta tai keskeyttämisestä, tällaisen päätöksen tehnyt laitos antaa asiasta viipymättä tiedon sille, jonka etua asia koskee, ja jokaiselle laitokselle, josta sanotulla henkilöllä on vahvistettu oikeus etuuteen, jos on tarpeellista, käsittelevän laitoksen välityksellä. Päätöksestä on eriteltävä oikeussuojakeinot ja määräajat, jotka kyseisessä lainsäädännössä on säädetty muutoksenhaulle. Määräajat muutoksenhakua varten alkavat vasta päivästä, jolloin se, jonka etua asia koskee, saa päätöksen.

50 artikla Toimenpiteet etuuksien myöntämisen nopeuttamiseksi

1. a) i) Jos palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka on jäsenvaltion kansalainen, on toisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, eläkkeiden osalta toimivaltainen laitos viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa toimittaa rekisteröinnin hetkellä kaikkia käytössään olevia keinoja käyttäen saman jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen määräämälle toimielimelle kaiken tiedon, joka koskee sen, jonka etua asia koskee, tunnistamista, sekä sanotun toimivaltaisen laitoksen nimen ja viimeksi mainitun antaman vakuutusnumeron.

ii) Lisäksi i alakohdassa tarkoitettu toimivaltainen laitos toimittaa myös sikäli kuin se on mahdollista i alakohdan säännösten mukaan määrätylle toimielimelle kaiken muun tiedon, joka saattaa helpottaa ja nopeuttaa eläkkeiden myöntämistä.

iii) Tällainen tieto toimitetaan hallintotoimikunnan vahvistamin edellytyksin kyseisen toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle toimielimelle.

iv) Pantaessa i, ii ja iii alakohdan säännöksiä täytäntöön, valtiottomia henkilöitä ja pakolaisia pidetään sen jäsenvaltion kansalaisina, jonka lainsäädännön alaisia he ensiksi olivat.

b) Kyseeseen tulevat laitokset laativat sen, jonka etua asia koskee, tai sen laitoksen, jossa hän on parhaillaan vakuutettu, pyynnöstä hänen vakuutushistoriansa alkaen päivästä, joka on viimeistään yksi vuosi ennen päivää, jona hän saavuttaa eläkeiän.

2. Hallintotoimikunta määrää 1 kohdan säännösten täytäntöönpanotavoista.

Hallinnolliset tarkastukset ja lääkärintarkastukset

51 artikla

1. Kun etuuksia saava henkilö, joka saa erityisesti:

a) työkyvyttömyysetuuksia;

b) vanhuusetuuksia, jotka on myönnetty työhön soveltumattomuuden vuoksi;

c) vanhuusetuuksia, jotka on myönnetty vanhemmille työttömille henkilöille;

d) vanhuusetuuksia, jotka on myönnetty ammatillisen tai kaupallisen toiminnan lopettamisen vuoksi;

e) jälkeenjääneiden etuuksia, jotka on myönnetty työkyvyttömyyden tai työhön soveltumattomuuden vuoksi;

f) etuuksia, jotka on myönnetty sillä edellytyksellä, että saajan varat eivät ylitä määrättyä rajaa,

oleskelee tai asuu muun jäsenvaltion alueella kuin sen valtion alueella, jossa maksamisesta vastaava laitos sijaitsee, hallinnolliset tarkastukset ja lääkärintarkastukset tekee tämän laitoksen pyynnöstä etuuden saajan oleskelu- tai asuinpaikan laitos viimeksi mainitun laitoksen soveltamassa lainsäädännössä säädetyn menettelyn mukaisesti. Maksamisesta vastaavalla laitoksella säilyy kuitenkin oikeus tarkastuttaa edunsaaja itse valitsemallaan lääkärillä.

2. Jos todetaan, että 1 kohdassa tarkoitettu edunsaaja on palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja tai että hänellä etuuksia saadessaan on varoja, jotka ylittävät määrätyn rajan, oleskelu- tai asuinpaikan laitos lähettää maksamisesta vastaavalle tarkistusta tai tutkimusta pyytäneelle laitokselle kertomuksen. Tässä kertomuksessa osoitetaan erityisesti sen, jonka etua asia koskee, palkatun työskentelyn tai itsenäisen ammatinharjoittamisen luonne, niiden ansioiden tai varojen määrä, jotka hänellä on ollut viimeksi täyttyneen neljänneksen aikana, tavanomaiset ansiot, jotka saadaan samalla tasolla samassa palkatussa työssä tai itsenäisessä ammattitoiminnassa kuin missä se, jonka etua asia koskee, toimi ennen työkyvyttömäksi tulemistaan tarkastelukautena, jonka maksamisesta vastaava laitos määrää, ja tapauksen mukaan, lääketieteellisten asiantuntijan käsitys sen, jonka etua asia koskee, terveydentilasta.

52 artikla

Jos sen jälkeen, kun etuuksien saaminen on keskeytetty, se, jonka etua asia koskee, saa takaisin oikeutensa etuuksiin asuessaan toisen jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, kyseiset laitokset vaihtavat kaikkea sanottujen etuuksien uudelleensuorittamisen kannalta asiaankuuluvaa tietoa.

Etuuksien maksaminen

53 artikla Etuuksien maksamistapa

1. Jos maksamisesta vastaava jäsenvaltion laitos ei maksa toisen jäsenvaltion alueella asuville henkilöille, joilla on oikeus etuuksiin, heille kuuluvia etuuksia suoraan, tällaiset etuudet maksaa maksamisesta vastaavan laitoksen pyynnöstä viimeksi mainitun jäsenvaltion yhteyselin tai sanotun edunsaajan asuinpaikan laitos sellaisen menettelyn mukaan, josta säädetään täytäntöönpanoasetuksen 54-58 artiklassa; jos maksamisesta vastaava laitos maksaa etuudet suoraan henkilölle, jolla on oikeus niihin, se antaa tästä seikasta tiedon asuinpaikan laitokselle. Jäsenvaltion laitoksen soveltamat maksamismenettelyt luetellaan liitteessä 6.

2. Kaksi tai useampi jäsenvaltion tai näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia muista menettelyistä etuuksien maksamiseksi tapauksissa, joissa noiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset laitokset ovat ainoat kyseeseen tulevat laitokset. Kaikista sopimuksista, jotka on tehty tästä asiasta, annetaan tieto hallintotoimikunnalle.

3. Sellaisten etuuksien maksamista koskevien sopimusten määräyksiä, joita sovelletaan asetuksen voimaantuloa edeltävänä päivänä, sovelletaan edelleen edellyttäen, että ne on lueteltu liitteessä 5.

54 artikla Tiedoksianto suoritettavien maksujen yksityiskohtaisesta aikataulusta maksavalle toimielimelle

Etuuksien maksamisesta vastaava laitos lähettää sen jäsenvaltion yhteyselimelle, jonka alueella edunsaaja asuu, tai asuinpaikan laitokselle, josta käytetään jäljempänä nimitystä `maksava toimielin`, kahtena kappaleena suoritettavien maksujen yksityiskohtaisen aikataulun, jonka tulee saapua maksavalle toimielimelle viimeistään 20 päivää ennen päivämäärää, jona nuo etuudet tulevat maksettaviksi.

55 artikla Erääntyneiden määrien maksaminen maksavan toimielimen tilille

1. Maksamisesta vastuussa oleva laitos maksaa 10 päivää ennen kuin etuudet suoritetaan sijaintipaikkansa jäsenvaltion valuutassa niihin maksuihin välttämättömän summan, jotka on määritetty täytäntöönpanoasetuksen 54 artiklassa säädetyssä aikataulussa. Maksu suoritetaan maksamisesta vastuussa olevan laitoksen sijaintipaikan jäsenvaltion keskuspankin tai muun pankin kautta tilille, joka on avattu maksavan toimielimen sijaintipaikan jäsenvaltion keskuspankin tai muun pankin nimiin, tämän toimielimen hyväksi. Maksaminen vapauttaa kaikesta vastuusta. Maksamisesta vastuussa oleva laitos antaa samaan aikaan tiedon maksusta maksavalle toimielimelle.

2. Pankki, jonka tilille maksu on suoritettu, hyvittää maksavaa toimielintä tämän toimielimen sijaintipaikan jäsenvaltion valuutassa suorituksen vasta-arvon mukaisesti.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen pankkien nimet ja kotipaikat luetellaan liitteessä 7.

56 artikla Erääntyneiden määrien maksaminen maksavasta toimielimestä edunsaajalle

1. Maksut, jotka on määritetty täytäntöönpanoasetuksen 54 artiklasssa säädetyssä aikataulussa, maksetaan edunsaajalle maksavasta toimielimestä maksamisesta vastuussa olevan laitoksen puolesta. Tällaiset maksut suoritetaan maksavan toimielimen soveltamassa lainsäädännössä säädetyn menettelyn mukaisesti.

2. Maksavan toimielimen tai minkä tahansa muun sen nimeämän toimielimen saatua tiedon oloista, jotka muodostavat perusteen etuuksien keskeyttämiseen tai peruuttamiseen, se keskeyttää kaikki maksut. Samoin on toimittava, jos edunsaaja muuttaa asuinpaikkansa toisen jäsenvaltion alueelle.

3. Maksava toimielin ilmoittaa etuuksien maksamisesta vastuussa olevalle laitokselle perusteen maksamatta jättämiselle. Edunsaajan tai hänen puolisonsa kuollessa tai lesken avioituessa uudelleen maksava toimielin antaa sanotulle laitokselle tiedoksi tämän päivämäärän.

57 artikla Tilien selvittäminen täytäntöönpanoasetuksen 56 artiklassa tarkoitettujen maksujen osalta

1. Täytäntöönpanoasetuksen 56 artiklassa tarkoitettuja maksuja koskevat tilit selvitetään jokaisen maksukauden lopussa edunsaajille tai heidän laillisille tai valtuutetuille edustajilleen tosiasiallisesti maksettavien määrien sekä maksamattomien määrien määräämiseksi.

2. Kokonaismäärän, joka on ilmaistu lukuina ja kirjaimina maksamisesta vastuussa olevan laitoksen sijaintipaikan jäsenvaltion valuutassa, todistetaan vastaavan maksuja, jotka maksava toimielin on suorittanut, ja se vahvistetaan tämän toimielimen edustajan allekirjoituksella.

3. Maksava toimielin takaa, että näin määrätyt maksut ovat oikein suoritetut.

4. Ero niiden summien, jotka maksamisesta vastuussa oleva laitos on maksanut, ilmaistuna laitoksen sijaintipaikan jäsenvaltion valuutassa, ja niiden maksujen arvon välillä, ilmaistuna samassa valuutassa, jotka maksava toimielin on hyväksynyt, vähennetään summista, jotka maksuista vastuussa olevan laitoksen on maksettava myöhemmin samalla perusteella.

58 artikla Etuuksien maksamisessa syntyneiden kustannusten kattaminen

Kustannukset, jotka syntyvät etuuksien maksamisesta, erityisesti posti- ja pankkikulut, voi maksava toimielin periä etuuden saajilta tämän toimielimen soveltamassa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin.

59 artikla Tiedoksianto edunsaajan asuinpaikan muuttamisesta

Kun yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan suoritettavien etuuksien saaja muuttaa asuinpaikkansa yhden valtion alueelta toisen valtion alueelle, hänen on annettava tästä tieto laitokselle tai laitoksille, jotka ovat vastuussa tällaisten etuuksien maksamisesta, ja maksavalle toimielimelle.

4 LUKU TYÖTAPATURMAT JA AMMATTITAUDIT

Asetuksen 52 ja 53 artiklan täytäntöönpano

60 artikla Luontoisetuudet asuttaessa muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

1. Saadakseen luontoisetuuksia asetuksen 52 artiklan a kohdan mukaan palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan on toimitettava asuinpaikan laitokselle todistus, jolla osoitetaan, että hänellä on oikeus tällaisin luontoisetuuksiin. Tämän todistuksen antaa toimivaltainen laitos tarvittaessa työnantajan toimittamien tietojen perusteella. Sen lisäksi, jos toimivaltaisen valtion lainsäädännössä niin edellytetään, palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja toimittaa asuinpaikan laitokselle kuitin toimivaltaiselta laitokselta työtapaturmaa tai ammattitautia koskevan tiedonannon vastaanottamisesta. Jos se, jonka etua asia koskee, ei toimita tällaisia asiakirjoja, asuinpaikan laitos saa ne toimivaltaiselta laitokselta, ja sitä ennen se myöntää hänelle luontoisetuudet sairausvakuutuksen mukaan edellyttäen, että hän täyttää edellytykset niitä koskevan oikeuden saamiseksi.

2. Tämä todistus on voimassa, kunnes asuinpaikan laitos saa tiedon sen peruuttamisesta. Kuitenkin jos Ranskan laitos on antanut sanotun todistuksen, se on voimassa vain vuoden sen antamispäivästä alkaen, ja se on uudistettava joka vuosi.

3. Jos se, jonka etua asia koskee, on kausityöntekijä, 1 kohdassa tarkoitettu todistus on voimassa koko kausityön odotetun keston ajan, paitsi jos tänä aikana toimivaltainen laitos antaa asuinpaikan laitokselle tiedon sen peruuttamisesta.

4. Kaikkia luontoisetuuksia koskevien hakemusten osalta sen, jonka etua asia koskee, on toimitettava hakemusta tukevia asiakirjoja, joita vaaditaan luontoisetuuksien myöntämiseksi hänen asuinpaikkansa jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

5. Sairaalahoidon osalta asuinpaikan laitos antaa toimivaltaiselle laitokselle tiedoksi sairaalaan sisäänottopäivämäärän, todennäköisen sairaalassaolon keston ja sairaalasta lähtöpäivän kolmen päivän kuluessa tultuaan asiasta tietoiseksi.

6. Asuinpaikan laitos antaa toimivaltaiselle laitokselle etukäteen tiedon kaikista päätöksistä, jotka koskevat luontoisetuuksien myöntämistä, jos todennäköiset tai todelliset kustannukset ylittävät sen kertasuorituksen, jonka hallintotoimikunta määrää ja määräajoin tarkistaa.

Toimivaltaisella laitoksella on 15 päivän määräaika tiedon lähettämispäivästä alkaen tarvittaessa esittää vastustuksensa ja seikat, joihin tällainen vastustus perustuu; jos tämän määräajan kuluessa tällaista vastustusta ei ole ilmaistu, asuinpaikan laitos myöntää luontoisetuudet. Jos tällaiset luontoisetuudet on myönnettävä erittäin kiireellisesti, asuinpaikan laitos ilmoittaa siitä viipymättä toimivaltaiselle laitokselle.

7. Sen, jonka etua asia koskee, on ilmoitettava asuinpaikan laitokselle tilassaan tapahtuvista kaikista muutoksista, jotka todennäköisesti vaikuttaisivat hänen oikeuteensa saada luontoisetuuksia, erityisesti kaikesta palkatun työn tai itsenäisen ammatinharjoittamisen lakkaamisesta tai muutoksesta tai asuin- tai oleskelupaikan muuttumisesta. Samoin jos se, jonka etua asia koskee, lakkaa olemasta vakuutettu tai jos hänen oikeutensa luontoisetuuksiin lakkaa, toimivaltainen laitos ilmoittaa asuinpaikan laitokselle vastaavasti. Asuinpaikan laitos voi milloin tahansa pyytää toimivaltaiselta laitokselta mitä tahansa tietoa, joka liittyy sen, jonka etua asia koskee, vakuutukseen tai hänen oikeuteensa saada luontoisetuuksia.

8. Kun kyse on rajatyöntekijöistä, lääketuotteet, siteet, silmälasit ja pienet apuvälineet voidaan antaa ja laboratoriotutkimukset ja kokeet suorittaa vain sen jäsenvaltion alueella, jossa ne on määrätty tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

9. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai näiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat, saatuaan hallintotoimikunnan lausunnon, sopia muista täytäntöönpanoa koskevista menettelyistä.

61 artikla Muut rahaetuudet kuin eläkkeet asuttaessa muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

1. Saadakseen muita rahaetuuksia kuin eläkkeitä asetuksen 52 artiklan b kohdan mukaan palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan on tehtävä hakemus kolmen päivän kuluessa työkyvyttömyyden alkamisesta asuinpaikan laitokselle ja toimitettava ilmoitus työskentelyn lopettamisesta tai, jos toimivaltaisen laitoksen tai asuinpaikan laitoksen soveltamassa lainsäädännössä niin edellytetään, työkyvyttömyyttä koskeva todistus, jonka on antanut sille, jonka etua asia koskee, hoitoa antanut lääkäri.

2. Jos hoitoa asuinmassa antavat lääkärit eivät anna todistuksia työkyvyttömyydestä, sen, jonka etua asia koskee, on tehtävä hakemus suoraan asuinpaikan laitokselle sen soveltamassa lainsäädännössä asetetussa määräajassa.

Tämä laitos vahvistuttaa välittömästi työkyvyttömyyden lääketieteellisesti ja huolehtii siitä, että 1 kohdassa tarkoitettu todistus laaditaan. Tällaisessa todistuksessa ilmoitetaan työkyvyttömyyden todennäköinen kesto ja se toimitetaan edelleen toimivaltaiselle laitokselle viipymättä.

3. Niissä tapauksissa, joissa 2 kohtaa ei sovelleta, asuinpaikan laitos huolehtii siitä, että niin pian kuin mahdollista ja joka tapauksessa kolmen päivän kuluessa siitä päivästä, jona se, jonka etua asia koskee, teki sille hakemuksen, häntä koskeva lääketieteellinen tutkimus suoritetaan ikään kuin hänet olisi vakuutettu tässä laitoksessa. Tutkivan lääkärin lausunnossa ilmoitetaan erityisesti työkyvyttömyyden todennäköinen kesto, ja se toimitetaan edelleen asuinpaikan toimivaltaiselle laitokselle kolmen päivän kuluessa tämän tutkimuksen suorittamisesta.

4. Asuinpaikan laitos suorittaa tämän jälkeen lisäksi tarvittavat hallinnolliset tarkastukset tai lääkärintarkastukset sen, jonka etua asia koskee, osalta niin kuin hänet olisi vakuutettu tässä laitoksessa. Heti, jos todetaan, että se, jonka etua asia koskee, kykenee palaamaan työhön, se antaa viipymättä asianomaiselle ja vastaavasti toimivaltaiselle laitokselle tiedon asiasta sekä ilmoittaa päivän, jona kyvyttömyys työhön lakkasi. Rajoittamatta 6 kohdan soveltamista tiedoksiantoa sille, jonka etua asia koskee, pidetään päätöksenä, joka on tehty toimivaltaisen laitoksen puolesta.

5. Toimivaltaisella laitoksella säilyy oikeus saattaa se, jonka etua asia koskee, itse valitsemansa lääkärin tarkastettavaksi.

6. Jos toimivaltainen laitos päättää evätä rahaetuudet sen vuoksi, että se, jonka etua asia koskee, ei ole täyttänyt asuinvaltion lainsäädännössä säädettyjä muodollisuuksia, tai jos se toteaa, että se, jonka etua asia koskee, kykenee palaamaan työhön, se antaa tälle tiedon päätöksestään ja lähettää samanaikaisesti jäljennöksen päätöksestä asuinpaikan laitokselle.

7. Kun se, jonka etua asia koskee, palaa työhön, hänen on annettava toimivaltaiselle laitokselle vastaavasti tieto, jos tällainen tiedoksianto vaaditaan tämän laitoksen soveltamassa lainsäädännössä.

8. Toimivaltainen laitos maksaa rahaetuudet sopivalla tavalla, etenkin kansainvälisellä maksumääräyksellä, ja se ilmoittaa asiasta asuinpaikan laitokselle ja vastaavasti sille, jonka etua asia koskee. Jos rahaetuudet maksetaan asuinpaikan laitoksesta toimivaltaisen laitoksen puolesta, viimeksi mainittu ilmoittaa sille, jonka etua asia koskee, hänen oikeuksistaan ja antaa asuinpaikan laitokselle tiedon rahaetuuksien määrästä, maksupäivistä ja enimmäisajasta, jolta ne suoritettaisiin, toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

9. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai näiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat, saatuaan hallintotoimikunnan lausunnon, sopia muista täytäntöönpanoa koskevista menettelyistä.

Asetuksen 55 artiklan täytäntöönpano

62 artikla Luontoisetuudet oleskeltaessa muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

1. Luontoisetuuksia saadakseen henkilön, joka työskentelee asetuksen 14 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa kansainvälisessä kuljetusliikenteessä ja joka työskentelynsä kuluessa lähtee muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueelle, on toimitettava niin pian kuin mahdollista oleskelupaikan laitokselle erityinen todistus, jonka on antanut työnantaja tai hänen edustajansa kuluvan kalenterikuukauden aikana tai kahden kalenterikuukauden aikana, jotka edeltävät sen toimittamista. Tällaisesta todistuksesta tulee ilmetä erityisesti päivä, josta alkaen, se, jonka etua asia koskee, on työskennellyt sanotun työnantajan palveluksessa, sekä toimivaltaisen laitoksen nimi ja osoite. Jos se, jonka etua asia koskee, on toimittanut tällaisen todistuksen, hänen oletetaan täyttäneen edellytykset luontoisetuuksia koskevan oikeuden saavuttamiseksi. Jos se, jonka etua asia koskee, on kykenemätön ottaman yhteyttä oleskelupaikan laitokseen ennen sairaanhoidon saamista, hän saa siitä huolimatta tällaista hoitoa esittämällä sanotun todistuksen, niin kuin hänet olisi vakuutettu tässä laitoksessa.

2. Oleskelupaikan laitos tiedustelee kolmen päivän kuluessa toimivaltaiselta laitokselta, täyttääkö se, jonka etua asia koskee, edellytykset luontoisetuuksia koskevan oikeuden saavuttamiseksi. Oleskelupaikan laitos antaa luontoisetuuksia, kunnes se saa vastauksen toimivaltaiselta laitokselta, muuta ei kauemmin kuin 30 päivän ajan.

3. Toimivaltainen laitos lähettää vastauksensa oleskelupaikan laitokselle 10 päivän kuluessa siitä, kun se vastaanotti tämän laitoksen pyynnön. Jos vastaus on myönteinen, toimivaltainen laitos ilmoittaa tarvittaessa enimmäisajan, jolta luontoisetuuksia voidaan myöntää sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, ja oleskelupaikan laitos jatkaa sanottujen etuuksien antamista.

4. Luontoisetuudet, jotka annetaan 1 kohdassa tehdyn oletuksen perusteella, korvataan kuten asetuksen 36 artiklan 1 kohdassa on säädetty.

5. Edellä 1 kohdassa säädetyn todistuksen sijasta tuossa kohdassa tarkoitettu palkattu työntekijä voi toimittaa oleskelupaikan laitokselle todistuksen, josta säädetään 6 kohdassa.

6. Saadakseen luontoisetuuksia asetuksen 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaan, 1 kohdassa tehtyä oletusta lukuun ottamatta, palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan on toimitettava oleskelupaikan laitokselle todistus siitä, että hänellä on oikeus luontoisetuuksiin. Tällaisesta todistuksesta, jonka toimivaltainen laitos antaa jos mahdollista ennen kuin henkilö lähtee asuinpakkansa jäsenvaltion alueelta, tulee tarvittaessa erityisesti ilmetä enimmäisaika, jolta luontoisetuuksia voidaan myöntää toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti. Jos se, jonka etua asia koskee, ei toimita sanottua todistusta, oleskelupaikan laitos saa sen toimivaltaiselta laitokselta.

7. Täytäntöönpanoasetuksen 60 artiklan, 5, 6 ja 9 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti.

63 artiklan Luontoisetuudet palkatuille työntekijöille tai itsenäisille ammatinharjoittajille, jotka muuttavat asuinpaikkansa tai palaavat asuinmaahansa, sekä palkatuille työntekijöille tai itsenäisille ammatinharjoittajille, joille on annettu lupa lähteä toisen jäsenvaltion alueelle saamaan sairaanhoitoa

1. Saadakseen luontoisetuuksia asetuksen 55 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan mukaan palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan on toimitettava asuinpaikan laitokselle todistus, josta ilmenee, että hänellä on oikeus edelleen saada sanottuja etuuksia. Tästä toimivaltaisen laitoksen antamasta todistuksesta tulee erityisesti tarvittaessa ilmetä enimmäisaika, jolta tällaisia etuuksia voidaan edelleen antaa toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti. Todistus voidaan sen pyynnöstä, jonka etua asia koskee, antaa hänen lähtönsä jälkeen, jos ylivoimaisen esteen vuoksi sitä ei voitu tehdä etukäteen.

2. Täytäntöönpanoasetuksen 60 artiklan 5, 6 ja 9 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti.

3. Edellä 1 ja 2 kohtaa sovelletaan vastaavasti, kun kysymys on luontoisetuuksien antamisesta tapauksessa, jota tarkoitetaan asetuksen 55 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa.

64 artikla Muut rahaetuudet kuin eläkkeet oleskeltaessa muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

Täytäntöönpanoasetuksen 61 artiklan säännöksiä sovelletaan vastaavasti, kun kysymys on muiden rahaetuuksien kuin eläkkeiden saamisesta asetuksen 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan. Ottaen huomioon velvollisuus jättää työkyvyttömyyttä koskeva todistus, palkattua työntekijää tai itsenäistä ammatinharjoittajaa, joka oleskelee jäsenvaltion alueella harjoittamatta ammatillista tai kaupallista toimintaa siellä, ei vaadita toimittamaan työskentelyn lopettamista koskevaa tiedonantoa, jota tarkoitetaan täytäntöönpanoasetuksen 61 artiklan 1 kohdassa.

Asetuksen 52-56 artiklan täytäntöönpano

65 artikla Ilmoitukset, tutkimukset ja tietojen vaihto laitosten välillä, kun kysymys on muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa sattuneesta tapaturmasta tai saadusta ammattitaudista

1. Jos tapaturma on sattunut tai ammattitauti on todettu ensimmäistä kertaa muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, ilmoitus tapaturmasta tai ammattitaudista on tehtävä toimivaltaisen valtion lainsäädännön säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen jäsenvaltion alueella voimassa olevien säännösten soveltamista, jossa tapaturma sattui tai ammattitauti ensimmäistä kertaa todettiin; ja jotka tällaisessa tapauksessa jäävät sovellettavaksi. Tämä ilmoitus lähetetään toimivaltaiselle laitokselle ja jäljennös lähetetään asuinpaikan laitokselle tai oleskelupaikan laitokselle.

2. Sen jäsenvaltion laitos, jonka alueella työtapaturma sattui tai jossa ammattitauti ensimmäistä kertaa todettiin, toimittaa edelleen toimivaltaiselle laitokselle kahtena kappaleena tällä alueella tehdyn lääkärintodistuksen ja kaiken asiaan kuuluvan tiedon, jota viimeksi mainittu laitos pyytää.

3. Jos sellaisesta tapaturmasta, joka on sattunut matkustettaessa muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, on aihetta tehdä tutkimus ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella, toimivaltainen laitos voi nimetä tätä tehtävää varten tutkijan ja ilmoittaa tästä tuon jäsenvaltion viranomaisille. Nämä viranomaiset avustavat sanottua tutkijaa, erityisesti nimeämällä henkilön avustamaan häntä tutkittaessa virallisia kertomuksia ja muita tapaturmaan liittyviä asiakirjoja.

4. Hoidon päättyessä yksityiskohtainen kertomus toimitetaan edelleen toimivaltaiselle laitokselle yhdessä niiden lääkärintodistusten kanssa, jotka koskevat tapaturman tai taudin pysyviä seurauksia sekä erityisesti sen, jonka etua asia koskee, nykyistä tilaa sekä toipumista vammoista ja niiden parantumista. Asianmukaiset maksut maksaa asuinpaikan laitos tai oleskelupaikan laitos, tapauksen mukaan, laitoksen soveltaman taksan mukaisesti ja toimivaltaisen laitoksen kustannuksella.

5. Toimivaltainen laitos antaa pyynnöstä tiedon, tapauksen mukaan, asuinpaikan laitokselle tai oleskelupaikan laitokselle päätöksestä, jossa määritellään päivä, jona vammoista on toivuttu tai ne ovat parantuneet, sekä tarpeen mukaan eläkkeen myöntämistä koskevasta päätöksestä.

66 artikla Tapaturman tai taudin ammatillista luonnetta koskevat riidat

1. Jos asetuksen 52 artiklassa tai 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toimivaltainen laitos kiistää sellaisen lainsäädännön soveltamisen, joka koskee työtapaturmaa tai ammattitauteja, sen on annettava viipymättä asiasta tieto asuinpaikan laitokselle tai oleskelupaikan laitokselle, joka antaa luontoisetuuksia; näiden etuuksien katsotaan sen jälkeen tulevan sairausvakuutuksesta ja niiden antamista jatketaan siten, edellyttäen, että täytäntöönpanoasetuksen 20 ja 21 artiklassa tarkoitetut todistukset esitetään.

2. Mikäli asiassa on tehty lopullinen päätös, toimivaltainen laitos antaa viipymättä asiasta tiedon asuinpaikan laitokselle tai oleskelupaikan laitokselle, joka on suorittanut luontoisetuudet. Jos kysymyksessä ei ole työtapaturma tai ammattitauti, tämä laitos jatkaa sanottujen luontoisetuuksien antamista sairausvakuutuksesta, jos palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla on niihin oikeus. Muissa tapauksissa sen, jonka etua asia koskee, sairausvakuutuksesta saamia luontoisetuuksia pidetään työtapaturma- tai ammattitautietuuksina.

Asetuksen 57 artiklan täytäntöönpano

67 artikla (7) Menttely tapauksessa, jossa altistus ammattitautiin on tapahtunut useassa jäsenvaltiossa

1. Asetuksen 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa ilmoitus ammattitaudista toimitetaan edelleen ammattitaudin osalta joko sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädännön mukaan taudista kärsivä henkilö viimeksi harjoitti kyseisen taudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa, tai asuinpaikan laitokselle, joka toimittaa ilmoituksen edelleen sanotulle toimivaltaiselle laitokselle.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen laitos osoittaa, että toimintaa, joka saattoi aiheutaa kyseisen ammattitaudin, harjoitettiin viimeksi toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, sen on toimitettava selvitys edelleen liitteenä olevine asiakirjoineen tämän jäsenvaltion vastaavalle laitokselle.

3. Jos sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädännön mukaan taudista kärsivä henkilö viimeksi harjoitti kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa, osoittaa, että tällainen henkilö tai hänen jälkeenjääneensä ei täytä tämän lainsäädännön edellytyksiä ottaen huomioon asetuksen 57 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan säännökset, sanottu laitos:

a) toimittaa viipymättä tiedoksiannon sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön mukaan taudista kärsivä henkilö aikaisemmin harjoitti kyseisen taudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa, kaikkine mukaan liitettävin asiakirjoineen, samoin kuin havainnot ja kertomukset lääkärintarkastuksista, jotka ensiksi mainittu laitos järjesti, sekä jäljennöksen b alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä;

b) antaa samanaikaisesti tiedon sille, jonka etua asia koskee, päätöksestään, jossa erityisesti osoitetaan perusteet etuuksien epäämiseen, valitusperusteet ja määräajat muutoksen hakemiselle sekä päivämäärä, jona asiakirjat toimitettiin edelleen a alakohdassa tarkoitetulle laitokselle.

4. Tapaus palautetaan tarvittaessa saman menettelyn mukaisesti takaisin vastaavalle sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön mukaan taudista kärsivä henkilö ensiksi harjoitti kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa.

68 artikla (7) Laitosten välinen tietojen vaihto tapauksessa, jossa haetaan muutosta päätöksistä, joilla hakemukset on hylätty - Ennakoiden maksaminen tällaisen muutoksenhaun yhteydessä.

1. Jos on haettu muutosta päätökseen, jolla hakemus on hylätty ja jonka on tehnyt sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädännön mukaan taudista kärsivä henkilö harjoitti toimintaa, joka saattoi aiheuttaa kyseisen ammattitaudin, tämä laitos ilmoittaa asiasta laitokselle, jolle päätöksestä on annettu tieto täytäntöönpanoasetuksen 67 artiklan 3 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, sekä antaa sille tiedon myöhemmin tehdystä lopullisesta päätöksestä.

2. Jos oikeus etuuksiin saavutettiin viimeksi mainitun laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan ottaen huomioon asetuksen 57 artiklan, 2, 3 ja 4 kohdan säännökset, tämä laitos maksaa ennakkoa määrän, joka määrätään tarvittaessa sen jälkeen, kun on kuultu laitosta, jonka päätöksestä on haettu muutosta. Viimeksi mainittu laitos korvaa maksetun ennakon määrän, jos muutoksenhaun seurauksena sen on annettava etuudet. Tämä määrä vähennetään etuuksien kokonaismäärästä, jonka se, jonka etua asia koskee, saa.

69 artikla (7) Rahaetuuksien kustannusten jako sklerogeenisen pneumokonioosin kohdalla

Seuraavia sääntöjä sovelletaan asetuksen 57 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanemiseksi:

a) sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännön mukaan rahaetuudet on asetuksen 57 artiklan 1 kohdan perusteella myönnetty, jäljempänä `rahaetuuksien maksamisesta vastaava laitos`, käyttää lomaketta, joka sisältää erityisesti selvityksen ja tiivistelmän kaikista vakuutuskausista (vanhuusvakuutus) tai asumiskausista, jotka taudista kärsivä henkilö on täyttänyt kunkin kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan;

b) rahaetuuksien maksamisesta vastaava laitos toimittaa tämän lomakkeen edelleen kaikille vanhuusvakuutuslaitoksille niissä jäsenvaltioissa, joissa sairaudesta kärsivä henkilö oli vakuutettu; kukin sanotuista laitoksista täyttää lomakkeeseen vakuutuskaudet (vanhuusvakuutus) tai asumiskaudet, jotka on täytetty sen soveltaman lainsäädännön mukaan, ja palauttaa lomakkeen rahaetuuksien maksamisesta vastaavalle laitokselle;

c) rahaetuuksien maksamisesta vastaava laitos osittaa sitten kustannukset itsensä ja muiden kyseeseen tulevien toimivaltaisten laitosten välillä; se antaa viimeksi mainituille näiden hyväksyttäväksi tiedon tällaisesta osittamisesta sekä aiheelliset lisänäytöt, erityisesti kun kysymys on myönnettyjen rahaetuuksien kokonaismäärästä ja osittamisprosenttien laskemisesta;

d) jokaisen kalenterivuoden lopussa rahaetuuksien maksamisesta vastaava laitos toimittaa jokaiselle muulle kyseeseen tulevalle toimivaltaiselle laitokselle kyseisen tilivuoden aikana maksetuista rahaetuuksista selvityksen, jossa osoitetaan c alakohdassa säädetyn osituksen mukaisesti kullekin kuuluva määrä; kukin näistä laitoksista korvaa sille kuuluvan määrän rahaetuuksien maksamisesta vastaavalle laitokselle niin pian kuin mahdollista ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa.

Asetuksen 58 artiklan 3 kohdan täytäntöönpano

70 artikla Huomioon otettavia perheenjäseniä koskeva todistus laskettaessa rahaetuuksia, mukaan lukien eläkkeet

1. Saadakseen etuuksia asetuksen 58 artiklan 3 kohdan säännösten mukaan hakija toimittaa todistuksen, joka koskee hänen muun kuin sen jäsenvaltion, jossa rahaetuuksien maksamisesta vastaava laitos sijaitsee, alueella asuvia perheenjäseniään.

Tämän todistuksen antaa perheenjäsenten asuinpaikan sairausvakuutuslaitos tai muu laitos, jonka heidän asuinvaltionsa toimivaltainen viranomainen on nimittänyt. Täytäntöönpanoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetyn todistuksen sijasta rahaetuuksien maksamisesta vastaava laitos voi vaatia hakijaa toimittamaan äskettäin annetut asiakirjat muun jäsenvaltion kuin sanotun laitoksen sijaintivaltion alueella asuvien perheenjäsentensä henkilötiedoista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, jos kyseisen laitoksen soveltamassa lainsäädännössä edellytetään, että perheenjäsenen tulee asua hakijan kanssa samassa taloudessa, on sellaisten perheenjäsenten osalta, jotka eivät täytä tätä edellytystä, osoitettava asiakirjoilla, joilla todistetaan hakijan ansioiden osan säännöllisen siirtämisen perusteella, että ne ovat kuitenkin pääasiallisesti riippuvaisia hakijasta.

Asetuksen 60 artiklan täytäntöönpano

71 artikla Ammattitaudin paheneminen

1. Asetuksen 60 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa hakijan on toimitettava kaikki tieto, joka koskee kyseisen ammattitaudin osalta myönnettyjä aiempia etuuksia, sen jäsenvaltion laitokselle, josta hän hakee oikeutta etuuksiin. Tämä laitos voi kääntyä minkä tahansa muun aiemmin asianomaisena olleen laitoksen puoleen saadakseen tietoja, joita se pitää tarpeellisena.

2. Asetuksen 60 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toimivaltainen laitos, jota on vaadittu maksamaan rahaetuudet, antaa toiselle kyseeseen tulevalle laitokselle hyväksymisen saamista varten tiedon niiden kustannusten määrästä, jotka ovat viimeksi mainitun laitoksen vastuulla taudin pahenemisen vuoksi, yhdessä asiamukaisen lisäaineiston kanssa. Jokaisen kalenterivuoden lopussa ensiksi mainittu laitos lähettää viimeksi mainitulle laitokselle selvityksen rahaetuuksista, jotka on maksettu kyseisen tilivuoden aikana, ja josta ilmenee viimeksi mainitulle laitokselle maksettavaksi kuuluva määrä; tämä korvaa sen ensiksi mainitulle laitokselle niin pian kuin mahdollista ja viimeistään kolmen kuukauden määräajan kuluessa.

3. Asetuksen 60 artiklan 2 kohdan b alakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetussa tapauksessa rahaetuuksien maksamisesta vastaava laitos antaa kyseisille toimivaltaisille laitoksille niiden hyväksymisen saamista varten tiedon muutoksista, jotka on tehty aiempaan kustannusten osittamiseen, yhdessä aiheellisten perustelujen kanssa.

4. Asetuksen 60 artiklan 2 kohdan b alakohdan toisessa virkkeessä tarkoitetussa tapauksessa sovelletaan 2 kohdan säännöksiä vastaavasti.

Asetuksen 61 artiklan 5 ja 6 kohdan täytäntöönpano

72 artikla Työkyvyttömyyden asteen määrääminen aiemmin tai myöhemmin sattuneessa työtapaturmassa tai aiemmin tai myöhemmin todetussa ammattitaudissa

1. Työkyvyttömyyden asteen määräämiseksi, jotta vahvistettaisiin oikeus etuuteen tai määrättäisiin tällaisen etuuden määrästä asetuksen 61 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, hakijan on toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädännön alainen hän oli silloin, kun työtapaturma sattui tai ammattitauti ensimmäistä kertaa todettiin, kaikki tiedot sitä ennen tai sen jälkeen sattuneista työtapaturmista tai hänen saamistaan ammattitaudeista, kun hän oli minkä tahansa muun jäsenvaltion lainsäädännön alainen, riippumatta työkyvyttömyyden asteesta, joka aiheutui noista aiemmista tai myöhemmistä tapauksista.

2. Etuutta koskevan oikeuden saavuttamiseksi ja etuuden määrän määräämiseksi toimivaltainen laitos ottaa soveltamansa lainsäädännön mukaisesti huomioon sen työkyvyttömyyden asteen, joka on aiheutunut noista aiemmin tai myöhemmin sattuneista tapauksista.

3. Toimivaltainen laitos voi kääntyä minkä tahansa muun laitoksen puoleen, joka aiemmin tai myöhemmin oli toimivaltainen, saadakseen kaiken tiedon, jota se pitää välttämättömänä.

Kun aiempi tai myöhempi työkyvyttömyys aiheutui tapaturmasta, joka sattui, kun se, jonka etua asia koskee, oli sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jossa ei tehdä eroa työkyvyttömyyden alkuperän suhteen, aiemman tai myöhemmän työkyvyttömyyden osalta toimivaltainen laitos tai kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämä toimielin toimittaa toisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä tietoja aiemman tai myöhemmän työkyvyttömyyden asteesta ja mahdollisuuksien mukaan kaiken tiedon, joka tekisi mahdolliseksi määrittää, oliko työkyvyttömyys seurausta työtapaturmasta viimeksi mainitun jäsenvaltion laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan. Jos näin on, 2 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti.

Asetuksen 62 artiklan 1 kohdan täytäntöönpano

73 artikla Laitokset, joiden puoleen kaivostyöntekijät ja vastaavien yritysten työntekijät voivat kääntyä oleskellessaan tai asuessaan muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

1. Asetuksen 62 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja jos etuudet, jotka annetaan terästeollisuuden ruumiillisen työn tekijöiden työtapaturmia tai ammattitauteja koskevan vakuutusjärjestelmän mukaan, annetaan tai asuinmaassa niitä etuuksia, joita vastaavat oleskelu kaivostyöntekijäin ja vastaavien yritysten työntekijöiden erityisjärjestelmästä, viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvat voivat kääntyä lähimmän täytäntöönpanoasetuksen liitteessä 3 määritetyn laitoksen puoleen oleskelu- tai asuinpaikkansa jäsenvaltion alueella, vaikka viimeksi mainittu on terästeollisuuden ruumiillisen työn tekijöiden järjestelmää soveltava laitos; tämä laitos antaa etuudet.

2. Jos kaivostyöntekijöiden ja vastaavien yritysten työntekijöiden erityisjärjestelmän antamat etuudet ovat edullisempia, tällaiset työntekijät voivat valita, kääntyvätkö he tämän järjestelmän soveltamisesta vastuussa olevan laitoksen puoleen vai oleskelu- tai asuinpaikkansa jäsenvaltion alueella lähimmän laitoksen puoleen, joka soveltaa terästeollisuuden ruumiillisen työn tekijöiden järjestelmää. Viimeksi mainitussa tapauksessa kyseisen laitoksen on kiinnitettävä sen, jonka etua asia koskee, huomioita siihen, että kääntyessään edellä mainitun erityisjärjestelmän soveltamisesta vastaavan laitoksen puoleen, hän saa edullisempia etuuksia; sen on edelleen ilmoitettava hänelle tällaisen laitoksen nimi ja osoite.

Asetuksen 62 artiklan 2 kohdan täytäntöönpano

74 artikla Sen kauden huomioon ottaminen, jolta etuudet on jo annettu toisen jäsenvaltion laitoksesta

Sovellettaessa asetuksen 62 artiklan 2 kohdan säännöksiä jäsenvaltion laitos, joka on määrätty antamaan etuudet, voi pyytää toisen jäsenvaltion laitosta toimittamaan sille tietoja ajalta, jolta viimeksi mainittu laitos on jo antanut etuuksia saman työtapaturman tai ammattitaudin osalta.

Eläkehakemusten toimittaminen ja tutkiminen, lukuun ottamatta eläkkeitä asetuksen 5 artiklassa tarkoitettujen ammattitautien osalta

75 artikla

1. Saadakseen eläkkeen tai lisäavustuksen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan tai hänen jälkeenjääneensä, joka asuu toisen jäsenvaltion alueella, on esitettävä hakemus joko toimivaltaiselle laitokselle tai asuinpaikan laitokselle, joka toimittaa tällaisen hakemuksen edelleen toimivaltaiselle laitokselle. Hakemuksen toimittamisessa tulee noudattaa seuraavia sääntöjä:

a) hakemukseen tulee liittää perusteluiksi vaaditut asiakirjat ja se tulee tehdä toimivaltaisen laitoksen soveltamassa lainsäädännössä säädetyllä lomakkeella;

b) hakijan toimittamat tiedot on osoitettava oikeiksi virallisilla asiakirjoilla, jotka on liitetty hakemuslomakkeeseen, tai hakijan asuinpaikan jäsenvaltion toimivaltaisten toimielinten on vahvistettava ne.

2. Toimivaltainen laitos ilmoittaa hakijalle päätöksestään joko suoraan tai toimivaltaisen valtion yhteyselimen välityksellä; se lähettää jäljennöksen tästä päätöksestä hakijan asuinpaikan jäsenvaltion yhteyselimelle.

Hallinnolliset tarkastukset ja lääkärintarkastukset

76 artikla

1. Toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä sen jäsenvaltion laitos, jonka alueella edunsaaja on, tekee hallinnolliset tarkastukset ja lääkärintarkastukset sekä eläkkeiden muuttamista varten säädetyt lääkärintarkastukset viimeksi mainitun laitoksen soveltamassa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti. Toimivaltaisella laitoksella kuitenkin säilyy oikeus tutkituttaa edunsaaja valitsemallaan lääkärillä.

2. Itselleen tai orvon puolesta eläkettä saavien henkilöiden on ilmoitettava maksamisesta vastaavalle laitokselle kaikista sellaisista muutoksista tilanteessaan tai orvon tilanteessa, jotka saattavat muuttaa eläkeoikeuksia.

Eläkkeiden maksaminen

77 artikla

Jäsenvaltion laitoksen maksettavaksi kuuluvien eläkkeiden maksaminen toisen jäsenvaltion alueella asuville eläkeläisille suoritetaan täytäntöönpanoasetuksen 53-58 artiklan säännösten mukaisesti.

5 LUKU KUOLEMANTAPAUKSEN JOHDOSTA ANNETTAVAT AVUSTUKSET

Asetuksen 64, 65 ja 66 artiklan täytäntöönpano

78 artikla Avustushakemuksen toimittaminen

Saadakseen kuolemantapauksen johdosta annettavan avustuksen muun kuin asuinpaikkansa jäsenvaltion lainsäädännön mukaan hakija toimittaa hakemuksensa joko toimivaltaiselle laitokselle tai asuinpaikan laitokselle.

Hakemukseen tulee liittää sen perusteena olevat asiakirjat, joita toimivaltaisen laitoksen soveltamassa lainsäädännössä vaaditaan.

Hakijan toimittamien tietojen oikeellisuus on osoitettava hakemukseen liitetyillä virallisilla asiakirjoilla tai hakijan asuinpaikan jäsenvaltion toimivaltaisten toimielinten on ne vahvistettava.

79 artikla Kausia koskevat todistukset

1. Sovellettaessa asetuksen 64 artiklan säännöksiä hakijan on toimitettava toimivaltaiselle laitokselle todistus, josta käyvät ilmi palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan osalta täyttyneet vakuutuskaudet tai asumiskaudet sen lainsäädännön mukaan, jonka alainen hän viimeksi oli.

2. Tämän todistuksen antaa hakijan pyynnöstä tarvittaessa se sairausvakuutus- tai vanhuusvakuutuslaitos, jossa palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja oli viimeksi vakuutettu. Jos hakija ei toimita sanottua todistusta, toimivaltainen laitos saa sen jommastakummasta edellä mainitusta laitoksesta.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti, jos toimivaltaisen valtion lainsäädännön edellytyksiä täytettäessä on välttämätöntä ottaa huomioon vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat aiemmin täyttyneet muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

6 LUKU TYÖTTÖMYYSETUUDET

Asetuksen 67 artiklan täytäntöönpano

80 artikla Vakuutus- tai työskentelykausia koskeva todistus

1. Sovellettaessa asetuksen 67 artiklan 1, 2 tai 4 kohdan säännöksiä sen, jonka etua asia koskee, on toimitettava toimivaltaiselle laitokselle todistus, jolla osoitetaan aiemmin palkattuna työntekijänä täyttyneet vakuutus- tai työskentelykaudet sen lainsäädännön mukaan, jonka alainen hän viimeksi oli, yhdessä kaiken tämän laitoksen soveltamassa lainsäädännössä vaaditun lisätiedon kanssa.

2. Tämän todistuksen antaa sen, jonka etua asia koskee, pyynnöstä työttömyyden osalta joko sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännön alainen hän viimeksi oli, tai mikä tahansa muu laitos, jonka sanotun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on nimennyt. Jos hän ei toimita sanottua todistusta, toimivaltainen laitos saa sen muulta edellä mainitulta laitokselta.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti, jos toimivaltaisen valtion lainsäädännön asettamia edellytyksiä täytettäessä on välttämätöntä ottaa huomioon vakuutus- tai työskentelykaudet, jotka on aiemmin täytetty palkattuna työntekijänä minkä tahansa muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

Asetuksen 68 artiklan täytäntöönpano

81 artikla Todistus etuuksien laskemiseksi

Jos etuuksien laskeminen jää asetuksen 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun laitoksen vastuulle ja jos henkilö ei ole viimeiseksi työskennellyt vähintään neljää viikkoa sen jäsenvaltion alueella, jossa tämä laitos sijaitsee, hänen on toimitettava sanotulle laitokselle todistus, jolla osoitetaan viimeisen neljä viikkoa kestäneen työskentelyn luonne toisen jäsenvaltion alueella ja talouselämän ala, jolla työ suoritettiin. Jos se, jonka etua asia koskee, ei toimita tätä todistusta, sanottu laitos saa sen työttömyyden osalta joko sellaisen viimeksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaiselta laitokselta, jossa henkilö oli viimeksi vakuutettu, tai miltä tahansa muulta tämän jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämältä laitokselta.

82 artikla Etuuksien laskemisessa huomioon otettavia perheenjäseniä koskeva todistus

1. Sovellettaessa asetuksen 68 artiklan 2 kohdan säännöksiä sen, jonka etua asia koskee, on toimitettava toimivaltaiselle laitokselle todistus muun kuin laitoksen sijaintipaikan jäsenvaltion alueella asuvista perheenjäsenistään.

2. Tämän todistuksen antaa perheenjäsenten asuinpaikan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämä laitos. Siinä tulee osoittaa, että perheenjäseniä ei oteta huomioon laskettaessa muulle henkilölle maksettavia työttömyysetuuksia sanotun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

Todistus on voimassa 12 kuukauden ajan siitä päivästä, jona se annettiin. Se voidaan uudistaa; tällaisessa tapauksessa se on voimassa uudistamispäivästä alkaen. Se, jonka etua asia koskee, antaa välittömästi toimivaltaiselle laitokselle tiedon kaikista tapahtumista, jotka tekevät välttämättömäksi sanotun todistuksen muuttamisen. Tällainen muutos tulee voimaan tapahtuman päivästä.

3. Jos 1 kohdassa tarkoitetun todistuksen antava laitos ei voi osoittaa, että perheenjäseniä ei oteta huomioon laskettaessa toiselle henkilölle maksettavia työttömyysetuuksia heidän asuinpaikkansa jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, sen, jonka etua asia koskee, on lisättävä sanottuun todistukseen ilmoitus tästä seikasta toimittaessaan todistuksen toimivaltaiselle laitokselle.

Toisen kohdan toisen alakohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti tähän ilmoitukseen.

Asetuksen 69 artiklan täytäntöönpano

83 artikla Edellytykset ja rajoitukset etuuksia koskevan oikeuden säilyttämiseksi, kun työtön lähtee toiseen jäsenvaltioon

1. Säilyttääkseen oikeutensa etuuksiin asetuksen 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun työttömän on toimitettava sen paikan laitokselle, johon hän on lähtenyt, todistus, jossa toimivaltainen laitos osoittaa, että hänellä on vielä oikeus etuuksiin sanotun artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyin edellytyksin. Toimivaltainen laitos täsmentää tässä todistuksessa erityisesti:

a) toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaan työttömälle maksettavan etuuden määrän;

b) päivän, jona työtön lakkasi olemasta toimivaltaisen valtion työvoimaviranomaisten käytettävissä;

c) asetuksen 69 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen määräajan rekisteröityä työtä hakevaksi henkilöksi siinä jäsenvaltiossa, johon työtön on lähtenyt;

d) enimmäisajan, johon saakka asetuksen 69 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan oikeus etuuteen voidaan säilyttää;

e) seikat, jotka saattavat muuttaa oikeutta etuuteen.

2. Työtön, joka aikoo lähteä toiseen jäsenvaltioon etsiäkseen siellä työtä, hakee ennen lähtöään 1 kohdassa tarkoitettua todistusta. Jos työtön ei toimita sanottua todistusta, sen paikan laitos, johon työtön on lähtenyt, saa sen toimivaltaiselta laitokselta. Toimivaltaisen valtion työvoimaviranomaisten on varmistettava, että työttömälle on ilmoitettu hänen asetuksen 69 artiklan mukaisista ja tämän artiklan mukaisista velvollisuuksistaan.

3. Sen paikan laitos, johon työtön on lähtenyt, antaa toimivaltaiselle laitokselle tiedoksi päivämäärän, jona työtön rekisteröityi, ja päivämäärän, jona etuuden maksaminen alkoi, sekä maksaa toimivaltaisen valtion etuudet sen jäsenvaltion lainsäädännössä, johon työtön on lähtenyt, säädetyn menettelyn mukaisesti.

Sen paikan laitos, johon työtön on lähtenyt, huolehtii tarkistuksista tai järjestää tarkistukset niin kuin kysymys olisi työttömästä, jolla on oikeus etuuksiin sen soveltaman lainsäädännön mukaan. Se ilmoittaa toimivaltaiselle laitokselle kaikista tapahtumista, jotka ilmenevät edellä 1 kohdan e alakohdan mukaisesti niin pian kuin ne tulevat sen tietoon, sekä tapauksissa, joissa etuus on keskeytettävä tai peruutettava, se keskeyttää välittömästi etuuden maksamisen. Toimivaltainen laitos ilmoittaa viipymättä, missä määrin ja mistä päivämäärästä työttömän oikeus etuuteen muuttuu tämän seikan johdosta. Etuuksien maksaminen voidaan tarvittaessa aloittaa uudestaan vain tällaisen tiedon saamisen jälkeen. Jos etuutta on vähennettävä, sen paikan laitos, johon työtön on mennyt, jatkaa etuuden vähennetyn määrän maksamista hänelle tarkistuksen jälkeen, sitten kun se on saanut vastauksen toimivaltaiselta laitokselta.

4. Kaksi tai useampi jäsenvaltio tai näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat, saatuaan hallintotoimikunnan lausunnon, sopia muista täytäntöönpanoa koskevista menettelyistä.

Asetuksen 71 artiklan täytäntöönpano

84 artikla Työttömät, jotka alemmin olivat työssä ja jotka viimeisen työskentelynsä aikana asuivat muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

1. Asetuksen 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetuissa tapauksissa asuinpaikan laitosta pidetään toimivaltaisena laitoksena täytäntöönpanoasetuksen 80 artiklan säännöksiä täytäntöönpantaessa.

2. Haettaessa etuuksia asetuksen 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan säännösten mukaan aiemmin työssä olevan työttömän on toimitettava asuinpaikan laitokselle täytäntöönpanoasetuksen 80 artiklassa säädetyn todistuksen lisäksi sen jäsenvaltion laitoksen, jonka lainsäädännön alainen hän on viimeksi ollut, antama todistus, joka osoittaa, että hänellä ei ole oikeutta etuuksiin asetuksen 69 artiklan mukaan.

3. Asetuksen 71 artiklan 2 kohdan säännöksiä täytäntöönpantaessa asuinpaikan laitos pyytää toimivaltaiselta laitokselta tietoja aiemmin työssä olleen työttömän oikeuksista.

7 LUKU (8) PERHE-ETUUDET JA PERHEAVUSTUKSET

Asetuksen 72 artiklan täytäntöönpano

85 artikla (A) Todistus työskentely- ja ammatinharjoittamiskausista

1. Saadakseen etuuksia asetuksen 72 artiklan säännösten mukaisesti asianomaisen henkilön on esitettävä toimivaltaiselle laitokselle todistus, josta käyvät ilmi työskentelykaudet, jotka ovat täyttyneet sen lainsäädännön mukaan, jonka alainen hän oli aiemmin viimeksi.

2. Tämän todistuksen antaa sen pyynnöstä, jonka etua asia koskee, joko perhe-etuuksien osalta toimivaltainen laitos jäsenvaltiossa, jossa hänet viimeksi oli vakuutettu, tai muu laitos, jonka sanotun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on nimittänyt. Jos hän ei toimita sanottua todistusta, toimivaltainen laitos saa sen joltakin edellä mainituista laitoksista, paitsi jos sairausvakuutuslaitos voi toimittaa hänelle jäljennöksen täytäntöönpanoasetuksen 16 artiklan 1 kohdassa säädetystä todistuksesta.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti, jos on tarpeen ottaa huomioon työskentelykaudet, jotka ovat täyttyneet aiemmin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, toimivaltaisen valtion lainsäädännön vaatimien edellytysten täyttämiseksi.

Asetuksen 73 artiklan ja 75 artiklan 1 ja 2 kohdan täytäntöönpano

86 artikla (8)

1. Saadakseen perhe-etuuksia asetuksen 73 artiklan 1 kohdan mukaan palkatun työntekijän on toimitettava hakemus toimivaltaiselle laitokselle, jos on tarpeellista, työnantajansa kautta.

2. Hakemuksensa tueksi palkatun työntekijän on toimitettava todistus muun jäsenvaltion kuin laitoksen sijaintipaikan jäsenvaltion alueella asuvista perheenjäsenistään. Tällaisen todistuksen antaa joko näiden perheenjäsenten asuinmaan viranomainen, joka on toimivaltainen väestökirjanpitoa koskevissa asioissa, tai näiden perheenjäsenten asuinpaikan sairausvakuutuksen osalta toimivaltainen laitos tai sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämä muu laitos, jonka alueella nuo perheenjäsenet asuvat. Tällainen todistus on uudistettava joka vuosi.

3. Jos toimivaltaisen valtion lainsäädännössä edellytetään, että perhe-etuuksia voidaan maksaa tai on maksettava muulle henkilölle kuin palkatulle työntekijälle, viimeksi mainitun on toimitettava lisäksi hakemuksensa tueksi tietoja henkilöstä, jolle perhe-etuuksia on maksettava asuinmaassa (nimi, etunimi, täydellinen osoite).

4. Kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia erityisistä menettelyistä perhe- etuuksien maksamiseksi, erityisesti asetuksen 75 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan täytäntöönpanon helpottamiseksi. Nämä sopimukset on toimitettava hallintotoimikunnan tiedoksi.

5. Palkattu työntekijä ilmoittaa toimivaltaiselle laitokselle, jos tarpeellista, työnantajansa kautta:

- kaikista sellaisista perheenjäsentensä tilanteessa tapahtuneista muutoksista, jotka saatavat muuttaa oikeutta perhe-etuuksiin,

- kaikista niiden hänen perheenjäsentensä määrän muutoksista, joille perhe-etuudet tulee maksaa,

- kaikista tällaisten perheenjäsenteen asuin- tai oleskelupaikan muutoksista,

- kaikesta ammatillisen tai kaupallisen toiminnan harjoittamisesta, jonka perusteella on myös oikeus perhe-etuuksiin sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella perheenjäsenet asuvat.

87 artikla (8)

. . . . . .

Asetuksen 74 artiklan täytäntöönpano

88 artikla (8)

Asetuksen 74 artiklan säännöksiä sovelletaan vastaavasti asetuksen 74 artiklassa tarkoitettuihin työttömiin, jotka aiemmin olivat palkattuja työntekijöitä.

89 artikla (8)

. . . . . .

8 LUKU ETUUDET ELÄKELÄISTEN HUOLLETTAVILLE LAPSILLE JA ORVOILLE

Asetuksen 77, 78 ja 79 artiklan täytäntöönpano

90 artikla

1. Saadakseen etuuksia asetuksen 77 tai 78 artiklan mukaan hakijan on toimitettava hakemus asuinpaikkansa laitokselle tämän laitoksen soveltaman lainsäädännössä säädetyn menettelyn mukaisesti.

2. Jos hakija ei kuitenkaan asu sen jäsenvaltion alueella, jossa toimivaltainen laitos sijaitsee, hän voi toimittaa hakemuksensa joko toimivaltaiselle laitokselle tai asuinpaikkansa laitokselle, joka siinä tapauksessa toimittaa hakemuksen edelleen toimivaltaiselle laitokselle ja ilmoittaa päivämäärän, jona se toimitettiin. Päivämäärää pidetään hakemuksen toimituspäivänä toimivaltaiselle laitokselle.

3. Jos 2 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen laitos huomaa, että oikeutta ei sen soveltaman lainsäädännön mukaan ole, se toimittaa viipymättä hakemuksen kaikkine tarpeellisine asiakirjoineen ja tietoineen edelleen sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön alainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on ollut pisimmän ajan.

Tietyissä tapauksissa asia voidaan joutua lähettämään takaisin samoin edellytyksin sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön mukaan sen osalta, jonka etua asia koskee, lyhin vakuutus- tai asumiskausi on täyttynyt.

4. Hallintotoimikunta voi tarvittaessa antaa täydentäviä määräyksiä etuuksia koskevien hakemusten toimittamisessa noudatettavasta menettelystä.

91 artikla

1. Asetuksen 77 tai 78 artiklan mukaan maksettavat etuudet suoritetaan täytäntöönpanoasetuksen 53-58 artiklan säännösten mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset nimeävät tarvittaessa laitoksen, joka on toimivaltainen maksamaan asetuksen 77 tai 78 artiklan mukaan suoritettavia etuuksia.

92 artikla

Henkilöiden, joille maksetaan etuuksia asetuksen 77 tai 78 artiklan mukaan eläkeläisen lapsien tai orpojen puolesta, on ilmoitettava tällaisten etuuksien maksamisesta vastaavalle laitokselle:

- kaikista lasten tai orpojen tilanteessa tapahtuneista muutoksista, jotka saattavat muuttaa oikeutta etuuksiin,

- kaikista niiden lasten tai orpojen lukumäärän muutoksista, joiden osalta etuuksia maksetaan,

- kaikista lapsien tai orpojen asuinpaikan muutoksista,

- kaikesta ammatillisen tai kaupallisen toiminnan harjoittamisesta, joka antaa oikeuden perhe-etuuksiin tai perheavustuksiin tällaisille lapsille tai orvoille.

V OSASTO TALOUDELLISIA SÄÄNNÖKSIÄ

93 artikla Muiden sairaus- ja äitiysvakuutusetuuksien korvaaminen kuin niiden, joista säädetään täytäntöönpanoasetuksen 94 ja 95 artiklassa

1. Asetuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan palkatuille työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka asuvat saman jäsenvaltion alueella, annettujen luontoisetuuksien todellinen määrä ja asetuksen 21 artiklan 2 kohdan, 22 artiklan, 25 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan, 26 artiklan, 29 artiklan 1 kohdan tai 31 artiklan mukaan annetut luontoisetuudet korvataan toimivaltaisesta laitoksesta laitokselle, joka suoritti sanotut etuudet, siten kuin tämän laitoksen tileistä ilmenee.

2. Asetuksen 21 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 22 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa ja 29 artiklan 1 kohdassa ja 31 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa ja sovellettaessa 1 kohdan säännöksiä pidetään perheenjäsenten tai eläkeläisen asuinpaikan laitosta tarvittaessa toimivaltaisena laitoksena.

3. Jos 1 kohdassa tarkoitettujen etuuksien todellinen määrä ei käy ilmi sen laitoksen tileistä, joka ne on antanut, eikä sopimusta ole tehty 6 kohdan mukaan, korvattava määrä määritetään kertasuoritusperusteisesti laskemalla se kaikesta asianmukaisesta tiedosta, jota on saatu käytettävissä olevista lähteistä. Hallintotoimikunta määrää perusteet, joita käytetään kertasuoritusten laskemisessa, ja vahvistaa niiden määrät.

4. Korvauksessa ei voida ottaa huomioon korkeampia taksoja kuin ne, joita sovelletaan sellaisille palkatuille työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille annettuihin luontoisetuuksiin, jotka ovat 1 kohdassa tarkoitetut etuudet antaneen laitoksen soveltaman lainsäädännön alaisia.

5. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti korvattaessa rahaetuuksia, jotka on maksettu täytäntöönpanoasetuksen 18 artiklan 8 kohdan toisen virkkeen säännösten mukaisesti.

6. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai näiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat hallintotoimikunnan lausunnon saatuaan sopia muista tavoista määrätä korvattavat määrät, erityisesti kertasuoritusten perusteella.

94 artikla Sellaisten luontoisetuuksien korvaaminen, jotka on annettu sairaus- ja äitiysvakuutuksesta palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan perheenjäsenille, jotka eivät asu saman jäsenvaltion alueella

1. Asetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaan palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan perheenjäsenille, jotka eivät asu sen, jonka etua asia koskee, kanssa saman jäsenvaltion alueella, annettujen luontoisetuuksien määrä korvataan toimivaltaisista laitoksista kertasuoritusperusteisesti laitoksille, jotka antoivat sanotut etuudet, jokaisen kalenterivuoden osalta mahdollisimman tarkoin syntyneitä todellisia kustannuksia vastaavasti.

2. Kertasuoritus määrätään kertomalla keskimääräinen vuosikustannus perhettä kohden keskimääräisellä vuosittaisella huomioon otettavien perheiden lukumäärällä ja vähentämällä tulokseksi saatua määrää 20 prosentilla.

3. Välttämättömät tekijät sanotun kertasuorituksen laskemiseksi määrätään seuraavasti:

a) keskimääräinen vuosittainen kustannus perhettä kohden saadaan jokaista jäsenvaltiota varten, kun kaikille sellaisen palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan perheenjäsenille, joihin sovelletaan sanotun jäsenvaltion lainsäädäntöä, kaikkien tämän valtion laitosten huomioon otettavien sosiaaliturvajärjestelmien mukaan antamien luontoisetuuksien vuosittainen kustannus jaetaan sellaisten palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien, joilla on perheenjäseniä, keskimääräisellä vuosittaisella lukumäärällä; sosiaaliturvajärjestelmät, jotka otetaan huomioon tätä tarkoitusta varten, eritellään täytäntöönpanoasetuksen liitteessä 9;

b) kahden jäsenvaltion laitosten välillä on keskimääräisen vuosittaisen huomioon otettavien perheiden määrän oltava sama kuin keskimääräinen vuosittainen sellaisten palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien lukumäärä, jotka ovat jommankumman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia ja joiden perheenjäsenillä on oikeus toisen jäsenvaltion laitoksen antamiin luontoisetuuksiin.

4. Edellä 3 kohdan b alakohdan säännösten mukaisesti huomioon otettavien perheiden määrä määrätään luettelon avulla, jota pidetään tätä tarkoitusta varten asuinpaikan laitoksessa ja joka perustuu toimivaltaisen laitoksen antamiin asiakirjoihin, joilla osoitetaan niiden, joiden etua asia koskee, oikeudet. Jos erimielisyyttä ilmenee, asiaan liittyvien laitosten huomautukset toimitetaan tilintarkastuslautakunnalle, josta säädetään täytäntöönpanoasetuksen 101 artiklan 3 kohdassa.

5. Hallintotoimikunta vahvistaa tavat ja menettelyt, joilla määrätään 3 ja 4 kohdissa tarkoitetut laskennassa huomioon otettavat tekijät.

6. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai näiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat, saatuaan hallintotoimikunnan lausunnon, sopia muista tavoista määrätä korvattavat määrät.

95 artikla (3) Sairaus- ja äitiysvakuutuksesta myönnettyjen luontoisetuuksien korvaaminen sellaisille eläkeläisille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka eivät asu siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön mukaan he saavat eläkettä ja heillä on oikeus etuuksiin

1. Asetuksen 28 artiklan 1 kohdan ja 28 a artiklan mukaan annettujen luontoisetuuksien määrä korvataan toimivaltaisesta laitoksesta sanotut etuudet antaneille laitoksille kertasuoritusperusteisesti ja sen määrä on niin lähellä kuin mahdollista todellisia syntyneitä kustannuksia.

2. Kertasuoritus määrätään kertomalla keskimääräinen vuosittainen kustannus eläkeläistä kohden keskimääräisellä vuosittaisella huomioon otettavien eläkeläisten lukumäärällä ja vähentämällä tulokseksi saatua määrää 20 prosentilla.

3. Välttämättömät tekijät sanotun kertasuorituksen laskemiseksi määrätään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) keskimääräinen vuosittainen kustannus eläkeläistä kohden saadaan jokaista jäsenvaltiota varten, kun kaikille eläkeläisille, joiden eläkkeet maksetaan tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ja heidän perheenjäsenilleen, kaikkien tämän valtion laitosten huomioon otettavien sosiaaliturvajärjestelmien mukaan antamien luontoisetuuksien vuosittainen kustannus jaetaan eläkeläisten keskimääräisellä vuosittaisella lukumäärällä; sosiaaliturvajärjestelmät, jotka otetaan huomioon tätä tarkoitusta varten, eritellään täytäntöönpanoasetuksen liitteessä 9;

b) kahden jäsenvaltion laitosten välisissä asioissa, keskimääräisen vuosittain huomioon otettavien eläkeläisten lukumäärän on oltava vastaava kuin keskimääräinen vuosittainen sellaisten asetuksen 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen eläkeläisten lukumäärä, joilla asuessaan jäsenvaltion alueella on oikeus luontoisetuuksiin toisen jäsenvaltion laitoksen kustannuksella.

4. Edellä 3 kohdan b alakohdan säännösten mukaan huomioon otettavien eläkeläisten lukumäärä määrätään sellaisen luettelon avulla, jota pidetään tätä tarkoitusta varten asuinpaikan laitoksessa ja joka perustuu toimivaltaisen laitoksen antamiin asiakirjoihin, joilla osoitetaan niiden, joiden etua asia koskee, oikeudet. Jos erimielisyyttä ilmenee, asiaan liittyvien laitosten huomautukset toimitetaan tilintarkastuslautakunnalle, josta säädetään täytäntöönpanoasetuksen 101 artiklan 3 kohdassa.

5. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti korvattaessa rahaetuuksia, jotka on maksettu täytäntöönpanoasetuksen 18 artiklan 8 kohdan toisen virkkeen säännösten mukaisesti.

6. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai näiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat, saatuaan hallintotoimikunnan lausunnon, sopia muista tavoista määrätä korvattavat määrät.

Asetuksen 63 artiklan 2 kohdan täytäntöönpano

96 artikla Sellaisten luontoisetuuksien korvaaminen, jotka on annettu työtapaturma- ja ammattitautivakuutusjärjestelmästä yhden jäsenvaltion laitoksesta toisen jäsenvaltion laitoksen puolesta

Sovellettaessa asetuksen 63 artiklan 2 kohdan säännöksiä täytäntöönpanoasetuksen 93 artiklan säännöksiä sovelletaan vastaavasti.

Asetuksen 70 artiklan 2 kohdan täytäntöönpano

97 artikla Toiseen valtioon työtä hakemaan meneville työttömille maksettujen työttömyysetuuksien korvaaminen

1. Asetuksen 69 artiklan mukaan maksettujen etuuksien määrä korvataan toimivaltaisesta laitoksesta laitokselle, joka on maksanut sanotut etuudet, siten kuin viimeksi mainitun laitoksen tileistä ilmenee.

2. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat:

- saatuaan hallintotoimikunnan lausunnon, sopia muista tavoista määrätä korvattavat määrät, erityisesti kertasuoritukset, tai muista maksutavoista,

tai

- luopua kaikista korvauksista laitosten välillä.

98 artikla (8)

. . . . . .

Korvauksia koskevia yleisiä säännöksiä

99 artikla Hallintokustannukset

Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai näiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat asetuksen 84 artiklan 2 kohdan kolmannen virkkeen säännösten mukaisesti sopia täytäntöönpanoasetuksen 93 - 98 artiklassa tarkoitettujen etuuksien määrien korottamisesta tietyllä prosenttimäärällä hallintokustannusten huomioon ottamiseksi. Tämä prosenttimäärä voi vaihdella kyseeseen tulevien etuuksien mukaisesti.

100 artikla Myöhästyneet hakemukset

1. Maksamisesta vastaava laitos voi jättää huomioon ottamatta jäsenvaltioiden laitosten välisiä tilejä selvitettäessä yhdyselimelle tai toimivaltaisen valtion maksamisesta vastaavalle laitokselle toimitetut hakemukset korvauksista, jotka koskevat etuuksia, jotka on suoritettu kalenterivuonna, joka on päättynyt vähintään kolme vuotta ennen hakemuksen toimittamista.

2. Kertasuorituskorvauksiin liittyviä hakemuksia varten kolmevuotiskausi alkaa päivästä, jolloin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistiin täytäntöönpanoasetuksen 94 ja 95 artiklan mukaisesti määrätyt luontoisetuuksien kustannukset.

101 artikla (8) Hakemuksia koskeva selvitys

1. Asetuksen 36, 63 ja 70 artiklan mukaisesti hallintotoimikunta laatii hakemuksia koskevan selvityksen jokaisen kalenterivuoden osalta.

2. Hallintotoimikunta voi suorittaa asianmukaiset varmistukset tilastollisten ja tilinpidollisten tietojen tarkastamiseksi, joita tarvitaan 1 kohdassa säädetyn hakemuksia koskevan selvityksen tekemiseksi, erityisesti varmistaakseen, että ne noudattavat tässä osastossa säädettyjä sääntöjä.

3. Hallintotoimikunta tekee tässä artiklassa tarkoitetut päätökset tilintarkastuslautakunnan kertomuksen perusteella, johon lautakunta liittää perustellun lausunnon. Hallintotoimikunta määrää tilintarkastuslautakunnan toimintatavoista ja kokoonpanosta.

102 artikla (8) Tilintarkastuslautakunnan tehtävät - Korvausmenettely

1. Tilintarkastuslautakunnan tehtävänä on:

a) kerätä välttämättömät tiedot ja huolehtia tämän osaston säännösten täytäntöönpanemiseksi tarvittavista laskelmista;

b) antaa hallintotoimikunnalle määräajoin tarkastuskertomukset asetusten täytäntöönpanosta erityisesti, kun kysymys on taloudellisista seikoista;

c) tehdä hallintotoimikunnalle ehdotuksia a ja b alakohdan säännöksiin liittyen erityishavaintojen perusteella;

d) tehdä hallintotoimikunnalle ehdotuksia täytäntöönpanoasetuksen 94 artiklan 4 kohdan ja 95 artiklan 4 kohdan mukaan sille annetuista huomautuksista;

e) tehdä hallintotoimikunnalle täytäntöönpanoasetuksen 101 artiklan täytäntöönpanoa koskevia ehdotuksia;

f) suorittaa kaikki tehtävät, tutkimukset tai toimeksiannot asioista, jotka hallintotoimikunta sille osoittaa.

2. Korvaukset, joista säädetään 36, 63 ja 70 artiklassa, suoritetaan kaikkia jäsenvaltion toimivaltaisia laitoksia varten toisen jäsenvaltion velkojina oleville laitoksille jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten nimeämien toimielinten toimistojen kautta. Toimielimet, joiden kautta korvaukset suoritetaan, ilmoittavat hallintotoimikunnalle korvatut määrät sanotun toimikunnan asettamassa määräajassa ja sen vahvistamien menettelyjen mukaisesti.

3. Kun korvaukset määrätään laitosten tileistä ilmenevällä tavalla, annettujen etuuksien todellisten kustannusten perusteella ne suoritetaan jokaisen kalenterivuosipuoliskon osalta seuraavan kalenterivuosipuoliskon aikana.

4. Kun korvaukset määrätään kertasuoritusperusteisesti, ne suoritetaan aan, joka kalenterivuosi; tällaisessa tapauksessa toimivaltaiset laitokset maksavat ennakkoja velkojana oleville laitoksille jokaisen kalenterivuosipuoliskon ensimmäisenä päivänä hallintotoimikunnan määräämien menettelyjen mukaisesti.

5. Kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia muista määräajoista korvauksia varten tai muista menettelyistä ennakoiden maksamiseksi.

103 artikla Tilastollisten ja tillinpidollisten tietojen kokoaminen

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tämän osaston säännösten täytäntöönpanemiseksi, erityisesti niiden, jotka edellyttävät tilastollisen ja tilinpidollisen tiedon kokoamista.

104 artikla (8) Jäsenvaltioiden tai jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisiä korvauksia koskevien sopimusten merkitseminen liitteeseen 5

1. Säännöksiä, jotka ovat samanlaisia kuin asetuksen 36 artiklan 3 kohdan, 63 artiklan 3 kohdan ja 70 artiklan 3 kohdan ja täytäntöönpanoasetuksen 93 artiklan 6 kohdan, 94 artiklan 6 kohdan ja 95 artiklan 6 kohdan säännökset ja jotka ovat voimassa asetuksen voimaantulopäivää edeltävänä päivänä, sovelletaan edelleen edellyttäen, että ne ovat merkityt täytäntöönpanoasetuksen liitteeseen 5.

2. Säännökset, jotka ovat samanlaisia kuin 1 kohdassa säädetyt ja joita sovelletaan kahden tai useamman jäsenvaltion välillä asetuksen voimaantulon jälkeen, otetaan täytäntöönpanoasetuksen liitteeseen 5. Samaa sovelletaan säännöksiin, joista on sovittu täytäntöönpanoasetuksen 97 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannukset

105 artikla

1. Kustannukset, jotka johtuvat hallinnollisista tarkastuksista ja lääkärintarkastuksista, huomautuksista, lääkärikäynneistä ja kaikenlaisista etuuksien myöntämisen, suorittamisen tai muuttamisen kannalta välttämättömistä varmistuksista, korvataan laitoksesta, jonka puolesta ne on tehty, niistä vastuussa olleelle laitokselle viimeksi mainitun laitoksen soveltamien taksojen perusteella.

2. Kuitenkin kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai tällaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia muista korvaustavoista erityisesti kertasuoritusperusteisesti tai ne voivat luopua korvauksista laitosten välillä.

Tällaiset sopimukset merkitään täytäntöönpanoasetuksen liitteeseen 5. Asetuksen voimaantulopäivää edeltävänä päivänä voimassa olevia sopimuksia sovelletaan edelleen edellyttäen, että ne on merkitty mainittuun liitteeseen.

Yhteisiä säännöksiä rahaetuuksien maksamisesta

106 artikla

Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava hallintotoimikunnalle tiedoksi tämän toimikunnan asettamassa määräajassa ja sen määräämien menettelyjen mukaisesti rahaetuuksien määrä, jonka sen toimivaltaan kuuluvat laitokset ovat maksaneet muiden jäsenvaltioiden alueella asuville tai oleskeleville etuuden saajille.

107 artikla (9) (11) (12) (14) Valuutan muuntaminen

1. Seuraavien säännösten soveltamiseksi:

a) asetus: 12 artiklan 2, 3 ja 4 kohta, 14 d artiklan 1 kohta, 19 artiklan 1 kohdan b alakohdan viimeinen virke, 22 artiklan 1 kohdan ii alakohdan viimeinen virke, 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan viimeistä edellinen virke, 41 artiklan 1 kohdan c ja d alakohta, 46 artiklan 4 kohta, 46 a artiklan 3 kohta, 50 artikla, 52 artiklan b kohdan viimeinen virke, 55 artiklan 1 kohdan ii alakohdan viimeinen virke, 70 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta, 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta ja b alakohdan ii alakohdan viimeistä edellinen virke;

b) täytäntöönpanoasetus: 34 artiklan 1, 4 ja 5 kohta:

eri kansallisissa valuutoissa osoitettujen määrien muuntaminen kansalliseksi valuutaksi tapahtuu komission laskeman kurssin mukaisesti, joka perustuu komissiolle Euroopan valuuttajärjestelmän hakemusta varten ilmoitettujen valuuttojen kuukausittaiseen keskiarvoon 2 kohdassa säädetyn viiteajanjakson aikana.

2. Viitekausi on:

- tammikuu muuntokursseille, joita sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta alkaen,

- huhtikuu muuntokursseille, joita sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta alkaen,

- heinäkuu muuntokursseille, joita sovelletaan 1 päivästä lokakuuta alkaen,

- lokakuu muuntokursseille, joita sovelletaan 1 päivästä tammikuuta alkaen.

3. Edellä 1 kohdassa käytetyt vaihtokurssit ovat kursseja, jotka keskuspankit antavat komissiolle samanaikaisesti tiedoksi keskuspankeista ECUn laskemiseksi Euroopan valuuttajärjestelmässä.

4. Muuntokursseja, joita sovelletaan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, määrättäessä, huomioon otettavan päivämäärän määrää hallintotoimikunta tilintarkastuslautakunnan ehdotuksesta.

5. Muuntokurssit, joita sovelletaan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä viimeistä edeltävän kuukauden kuluessa sen kuukauden ensimmäisestä päivästä, josta niitä sovelletaan.

6. Tapauksissa, joita 1 kohta ei koske, muuntaminen tehdään maksupäivän virallisen vaihtokurssin mukaan sekä etuuksien maksamista että korvaamista varten.

VI OSASTO ERINÄISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ

108 artikla Kausityöntekijän aseman osoittaminen

Sen osoittamiseksi, että henkilö on kausityöntekijä, asetuksen 1 artiklan c alakohdassa tarkoitetun työntekijän on toimitettava työsopimuksensa, jonka sen jäsenvaltion työvoimaviranomainen on leimannut, jonka alueelle hän on lähtenyt työhön tai jonka alueella hän on työskennellyt. Jos kausityötä koskevaa sopimusta ei ole tehty tässä jäsenvaltiossa, työskentelyvaltion laitos antaa, tarpeen mukaan, etuuksia koskevan hakemuksen johdosta todistuksen, joka osoittaa, että sen, jonka etua asia koskee, antamien tietojen perusteella hänen tekemänsä työ on luonteeltaan kausityötä.

109 artikla Maksujen maksamisen järjestäminen

Työnantaja, jolla ei ole toimipaikkaa siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella työntekijä työskentelee, voi sopia viimeksi mainitun kanssa, että tämä huolehtii maksujen maksamista koskevista työnantajan velvollisuuksista.

Työnantaja antaa toimivaltaiselle laitokselle tai, jos tarpeellista, mainitun jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle tiedon kaikista tällaisista järjestelyistä.

110 artikla Keskinäinen hallinnollinen apu, joka koskee aiheetta maksettujen etuuksien takaisinperimistä

Jos jäsenvaltion laitos, joka on suorittanut etuuksia, haluaa ryhtyä toimiin henkilöä vastaan, joka on saanut hänelle kuulumattomia etuuksia, tällaisen henkilön asuinpaikan laitos tai henkilön asuinpaikan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämä laitos antaa apuaan ensiksi mainitulle laitokselle.

111 artikla Sosiaaliturvalaitosten suorittama aiheettomien suoritusten takaisinperiminen ja avustavien toimielinten hakemukset

1. Jos myönnettäessä tai muutettaessa etuuksia työkyvyttömyyden, vanhuuden tai kuoleman (eläkkeet) suhteen asetuksen III osaston 3 luvun mukaisesti, jäsenvaltion laitos on maksanut etuuden saajalle suuremman summan kuin mihin tällä oli oikeus, tämä laitos voi pyytää minkä tahansa muun valtion laitosta, joka vastaa vastaavien etuuksien suorittamisesta tälle etuuden saajalle, vähentämään liikaa maksetun määrän mainitulle etuuden saajalle maksamastaan suorituksesta. Viimeksi mainittu laitos siirtää vähennetyn määrän velkojana olevalle laitokselle. Jos liikaa maksettua määrää ei voida vähentää suorituksista, sovelletaan 2 kohdan säännöksiä.

2. Jos jäsenvaltion laitos on maksanut etuuden saajalle suuremman summan kuin mihin tällä on oikeus, tämä laitos voi sen soveltamassa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin ja rajoituksin pyytää minkä tahansa muun jäsenvaltion laitosta, joka on vastuussa etuuksien suorittamisesta tälle etuuden saajalle, vähentämään liikaa maksetun määrän mainitulle etuuden saajalle maksamastaan määrästä. Viimeksi mainittu laitos tekee vähentämisen sen soveltamassa lainsäädännössä tällaiselle vähentämiselle säädetyin edellytyksin ja rajoituksin ikään kuin se itse olisi maksanut liikaa etuutta ja siirtää vähennetyn määrän velkojana olevalle laitokselle.

3. Jos henkilö, johon asetusta sovelletaan, on saanut apua jäsenvaltion alueella aikana, jolloin hänellä oli oikeus etuuksiin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, apua antanut toimielin voi, jos sillä on laillinen oikeus vaatia mainitulle henkilölle suoritettuja etuuksia takaisin, pyytää minkä tahansa muun jäsenvaltion laitosta, joka vastaa etuuden suorittamisesta tämän henkilön hyväksi, vähentämän maksetun avun määrästä, jonka viimeksi mainittu maksaa mainitulle henkilölle.

Jos sellaisen henkilön perheenjäsen, johon asetusta sovelletaan, on saanut apua jäsenvaltion alueella aikana, jolloin sillä, jonka etua asia koskee, oli oikeus etuuksiin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan sen, jonka etua asia koskee, perheenjäsenen osalta, apua antanut toimielin voi, jos sillä on laillinen oikeus vaatia takaisin sille, jonka etua asia koskee, suoritettuja etuuksia asianomaisen perheenjäsenen osalta, pyytää minkä tahansa muun jäsenvaltion laitosta, joka vastaa tällaisten etuuksien maksamisesta tämän henkilön hyväksi, vähentämään maksetun avun määrästä, jonka viimeksi mainittu maksaa mainitulle henkilölle asianomaisten perheenjäsenten osalta.

Maksamisesta vastaava laitos tekee vähennyksen sen soveltamassa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin ja rajoituksin ja siirtää vähennetyn määrän velkojana olevalle toimielimelle.

112 artikla

Kun laitos on suorittanut sille maksettavaksi kuulumattomia maksuja joko suoraan tai toisen laitoksen kautta ja kun niiden takaisinperiminen on tullut mahdottomaksi, kysymyksessä olevat määrät jäävät lopullisesti ensiksi mainitun laitoksen vastattaviksi, jollei aiheeton maksu ole johtunut vilpistä.

113 artikla Kansainvälisessä kuljetusliikenteessä työskenteleville henkilöille annettujen, heille kuulumattomien luontoisetuuksien takaisinperiminen

1. Jos toimivaltainen laitos ei tunnusta oikeutta luontoisetuuksiin, kansainvälisen kuljetusliikenteen palveluksessa työskentelevälle henkilölle oleskelupaikan laitoksesta täytäntöönpanoasetuksen 20 artiklan 1 kohdan tai 62 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun oletuksen perusteella annetut luontoisetuudet korvataan toimivaltaisesta laitoksesta.

2. Kustannukset, jotka ovat syntyneet oleskelupaikan laitokselle kansainvälisen kuljetusliikenteen palveluksessa työskentelevän henkilön osalta, joka ei ole aikaisemmin kääntynyt oleskelupaikan laitoksen puoleen ja jolla ei ole oikeutta luontoisetuuksiin, mutta on siitä huolimatta saanut luontoisetuuksia esittämällä täytäntöönpanoasetuksen 20 artiklan 1 kohdassa tai 62 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun todistuksen, korvataan mainitun todistuksen mukaan toimivaltaisena pidetystä laitoksesta tai mistä tahansa muusta laitoksesta, jonka kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on tätä tarkoitusta varten nimennyt.

3. Toimivaltainen laitos tai 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa toimivaltaisena pidetty laitos tai tätä varten nimetty laitos perii etuuksien saajalta niiden luontoisetuuksien arvon, jotka hänelle annettiin ilman, että hänellä oli niihin oikeutta. Mainittu laitos antaa perinnästä tiedon täytäntöönpanoasetuksen 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulle tilintarkastuslautakunnalle, joka tekee niistä selvityksen.

114 artikla Etuuksien väliaikaiset maksamiset tilanteessa, jossa on syntynyt erimielisyys sovellettavasta lainsäädännöstä tai etuudet antavasta laitoksesta

Tapauksissa, joissa on erimielisyyttä kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai laitoksen välillä joko siitä, mitä lainsäädäntöä olisi sovellettava asetuksen II osaston mukaan, tai siitä, minkä laitoksen olisi annettava etuudet, se, jonka etua asia koskee ja joka voisi hakea etuuksia ilman erimielisyyttä, saa etuudet väliaikaisesti sen lainsäädännön mukaisesti, jota asuinpaikan laitos soveltaa, tai jos se, jonka etua asia koskee, ei asu minkään kyseisen jäsenvaltion alueella, etuudet annetaan sen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan, johon hänen hakemuksensa toimitettiin ensiksi.

115 artikla Menettelyt muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa suoritettuja lääkäritarkastuksia varten

Oleskelu- tai asuinpaikan laitoksen, jota on asetuksen 87 artiklan mukaan pyydetty suorittamaan lääkärintarkastus, on meneteltävä soveltamassaan lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

Tällaisten menettelyjen puuttuessa se kääntyy toimivaltaisen laitoksen puoleen saadakseen tietoja sovellettavista menettelyistä.

116 artikla Maksujen takaisinperimistä koskevat sopimukset

1. Asetuksen 92 artiklan 2 kohdan mukaan tehdyt sopimukset sisällytetään täytäntöönpanoasetuksen liitteeseen 5.

2. Asetuksen N:o 3 51 artiklan täytäntöönpanemiseksi tehtyjä sopimuksia sovelletaan edelleen edellyttäen, että ne on sisällytetty täytäntöönpanoasetuksen liitteeseen 5.

117 artikla Tietojenkäsittely

1. Yksi tai useampi jäsenvaltio tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat, saatuaan hallintotoimikunnan lausunnon, mukauttaa todistusten, todistettujen ilmoitusten, hakemusten ja muiden asiakirjojen mallit sekä asetuksessa ja täytäntöönpanoasetuksessa säädettyjen tietojen siirron ja käsittelyn automaattiseen tietojenkäsittelyyn.

2. Hallintotoimikunta tekee tutkimuksia, joita tarvitaan 1 kohdan säännösten soveltamisesta johtuvien mukauttamistapojen yhtenäistämiseksi ja tuomiseksi yleiseen käyttöön, kun jäsenvaltioiden tietojenkäsittelyn kehittyminen tekee sen mahdolliseksi.

VII OSASTO SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSIÄ

118 artikla (6) (12) Siirtymäsäännöksiä, jotka koskevat palkattujen työntekijöiden eläkkeitä

1. Jos vakuutustapahtuma sattuu ennen 1 päivää lokakuuta 1972 tai ennen täytäntöönpanoasetuksen täytäntöönpanoa kyseisen jäsenvaltion alueella ja jos eläkettä koskevaa hakemusta ei vielä ollut ratkaistu ennen tätä päivää, tällainen hakemus johtaa etuuden kaksinkertaisen myöntämisen niiltä osin kuin etuuksia on myönnettävä tällaisen vakuutustapahtuman perusteella tätä päivää edeltävältä kaudelta:

a) kaudelta ennen 1 päivää lokakuuta 1972 tai ennen täytäntöönpanoasetuksen täytäntöönpanoa kyseisen jäsenvaltion alueella asetuksen N:o 3 säännösten mukaisesti tai kyseisten jäsenvaltioiden välillä voimassa olevien sopimusten mukaisesti;

b) kaudelta, joka alkaa 1 päivänä lokakuuta 1972 tai täytäntöönpanoasetuksen täytäntöönpanopäivänä kyseisen jäsenvaltion alueella, asetuksen säännösten mukaisesti.

Jos kuitenkin a kohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisesti laskettu määrä on suurempi kuin se, joka on laskettu b kohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisesti, kyseisellä henkilöllä on edelleen oikeus määrään, joka on laskettu a alakohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisesti.

2. Työkyvyttömyys-, vanhuus-, tai jälkeenjääneiden etuuksia koskeva hakemus, joka on toimitettu jäsenvaltion laitokselle 1 päivän lokakuuta 1972 jälkeen tai muun sellaisen päivän jälkeen, josta lukien täytäntöönpanoasetusta sovelletaan kyseisen jäsenvaltion alueella tai osassa tämän valtion aluetta, johtaa itsestään niiden etuuksien tarkistamiseen, jotka on myönnetty samasta vakuutastapahtumasta ennen tätä päivää yhdestä tai useammasta muun jäsenvaltion laitoksesta tai laitoksista, asetuksen säännösten mukaisesti; tällainen tarkistaminen ei saa johtaa myönnetyn etuuden määrän pienenemiseen.

119 artikla (6) (12) Siirtymäsäännöksiä, jotka koskevat itsenäisten ammatinharjoittajien eläkkeitä

1. Jos vakuutustapahtuma sattuu ennen 1 päivää heinäkuuta 1982 tai ennen täytäntöönpanoasetuksen täytäntöönpanoa kyseisen jäsenvaltion alueella ja jos eläkettä koskevaa hakemusta ei ole ratkaistu ennen tätä päivää, tällainen hakemus johtaa etuuden kaksinkertaiseen myöntämiseen niiltä osin kuin on kysymys etuuksista, jotka on myönnettävä tällaisesta vakuutustapahtumasta tätä päivää edeltävältä kaudelta:

a) kaudelta ennen 1 päivää heinäkuuta 1982 tai ennen täytäntöönpanoasetuksen täytäntöönpanoa kyseisen jäsenvaltion alueella asetuksen säännösten tai kyseisten jäsenvaltioiden välillä ennen tätä päivää voimassa olevien sopimusten mukaisesti;

b) kaudelta, joka alkaa 1 päivänä heinäkuuta 1982 tai täytäntöönpanoasetuksen täytäntöönpanopäivänä kyseisen jäsenvaltion alueella, asetuksen säännösten mukaisesti.

Jos kuitenkin a alakohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisesti laskettu määrä on suurempi kuin se, joka on laskettu b alakohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisesti, kyseisellä henkilöllä on edelleen oikeus määrään, joka on laskettu a alakohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisesti.

2. Työkyvyttömyys-, vanhuus- ja jälkeenjääneiden etuuksia koskeva hakemus, joka on toimitettu jäsenvaltion laitokselle 1 päivän heinäkuuta 1982 jälkeen tai sen jälkeen kun täytäntöönpanoasetus on pantu kyseisen jäsenvaltion alueella tai osassa tämän valtion aluetta täytäntöön, johtaa itsestään niiden etuuksien tarkistamiseen, jotka on jo myönnetty samasta vakuutustapahtumasta ennen tätä päivää yhdestä tai useammasta muun jäsenvaltion laitoksesta tai laitoksista, asetuksen säännösten mukaisesti; tällainen tarkistaminen ei saa johtaa myönnettyjen etuuksien määrän pienenemiseen.

119 artikla (5) Siirtymäsäännökset, jotka koskevat eläkkeitä, sovellettaessa täytäntöönpanonasetuksen 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan viimeistä osaa

1. Jos vakuutustapahtuman sattumispäivä on ennen 1 päivää tammikuuta 1987 ja jos hakemus eläkkeitä varten ei ole vielä ennen tätä päivää johtanut myöntävään päätökseen, tällainen hakemus johtaa etuuden kaksinkertaiseen myöntämiseen niiltä osin kuin etuuksia on myönnettävä tällaisen vakuutustapahtuman perusteella viimeksi mainittua päivää edeltävältä kaudelta:

a) kaudelta ennen 1 päivää tammikuuta 1987 asetuksen säännösten mukaisesti tai kyseisten jäsenvaltioiden välillä voimassa olevien sopimusten mukaisesti;

b) kaudelta, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 1987, asetuksen säännösten mukaisesti.

Jos kuitenkin a alakohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisesti laskettu määrä on suurempi kuin se, joka on laskettu b alakohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisesti, kyseisellä henkilöllä on edelleen oikeus määrään, joka on laskettu a alakohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisesti.

2. Työkyvyttömyys, vanhuus- ja jälkeenjääneiden etuuksia koskeva hakemus, joka on toimitettu jäsenvaltion laitokselle 1 päivän tammikuuta 1987 jälkeen, johtaa itsestään sellaisten etuuksien tarkistamiseen asetuksen määräysten mukaisesti, jotka on myönnetty samasta vakuutustapahtumasta ennen tuota päivää yhden tai useamman muun jäsenvaltion laitoksesta tai laitoksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan soveltamista.

3. Niiden asianomaisten henkilöiden oikeudet, jotka ovat saaneet eläkettä koskevan päätöksen ennen 1 päivää tammikuuta 1987 kysymyksessä olevan jäsenvaltion alueella, voidaan tutkia uudelleen heidän pyynnöstään neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3811/86 säännöksiä soveltaen (4).

4. Jos 3 kohdassa tarkoitettu hakemus jätetään vuoden kuluessa 1 päivästä tammikuuta 1987 alkaen, oikeus etuuksiin asetuksen (ETY) N:o 3811/86 mukaan saavutetaan 1 päivästä tammikuuta 1987 alkaen tai siitä päivästä, jona oikeus eläkkeeseen syntyy, jos viimeksi mainittu päivä on 1 päivän tammikuuta 1987 jälkeen; tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden säännöksiä etuuksia koskevien oikeuksien peruuttamisen tai rajoittamisen osalta ei sovelleta kyseisten henkilöiden vahingoksi.

5. Jos 3 kohdassa tarkoitettu hakemus jätetään 1 päivästä tammikuuta 1987 alkavan vuoden määräajan päätyttyä, oikeus asetuksen (ETY) N:o 3811/86 mukaan saavutettuihin etuuksiin, jota ei ole peruutettu tai jonka osalta rajoituskausi ei ole ylittynyt, saavutetaan siitä päivästä alkaen, jona hakemus jätetään, jollei ole sovellettava edullisempia jäsenvaltioiden säännöksiä.

120 artikla (8)

. . . . . .

121 artikla Täytäntöönpanoa koskevat lisäsopimukset

1. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai näiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa tehdä sopimuksia tarkoituksenaan täydentää asetuksen hallinollista täytäntöönpanomenettelyä. Tällaiset sopimukset merkitään täytäntöönpanoasetuksen liitteeseen 5.

2. Samanlaisia sopimuksia kuin ne, joita tarkoitetaan 1 kohdassa, jotka ovat voimassa 1 päivää lokakuuta 1972 edeltävänä päivänä, sovelletaan edelleen edellyttäen, että ne on sisällytetty täytäntöönpanoasetuksen liitteeseen 5.

122 artikla Tiettyjen liitteiden muuttamista koskevia erityissäännöksiä

Täytäntöönpanoasetuksen liitteitä 1, 4, 5, 6, 7 ja 8 voidaan muuttaa komission asetuksella kyseisen jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden tai niiden toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä sen jälkeen, kun hallintotoimikunta on antanut asiassa lausunnon.

LIITE 1 (A)(B) (3) (4) (9) (13) (15)

TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET

(Asetuksen 1 artiklan 1 kohta ja täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan 1 kohta ja 122 artikla)

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 2 (A) (B) (2) (3) (7) (8) (9) (13) (14) (15)

TOIMIVALTAISET LAITOKSET (Asetuksen 1 artiklan o alakohta ja täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan 2 kohta)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>

TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 3 (A) (B) (2) (3) (7) (9) (11) (12) (13) (14) (15)

ASUINPAIKAN LAITOKSET JA OLESKELUPAIKAN LAITOKSET (Asetuksen 1 artiklan p alakohta ja täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan 3 kohta)

>

TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>

TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 4 (A) (B) (2) (3) (7) (9) (11) (12) (13) (14) (15)

YHTEYSELIMET (Täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 1 kohta, 4 artiklan 4 kohta ja 122 artikla)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>

TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 5 (A) (B) (4) (7) (9) (12) (13) (14) (15)

KAHDENVÄLISTEN SOPIMUSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSÄÄNNÖKSET, JOTKA JÄÄVÄT VOIMAAN

(Täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan 5 kohta, 5 artikla, 53 artiklan 3 kohta, 104 artikla, 105 artiklan 2 kohta, 116 artikla, 121 artikla ja 122 artikla)

Yleisiä huomautuksia

1. Milloin tässä liitteessä olevissa säännöksissä viitataan sopimusten määräyksiin tai asetusten N:o 3, N:o 4 tai N:o 36/63/ETY säännöksiin, nämä viittaukset korvataan viittauksilla vastaaviin asetuksen tai täytäntöönpanoasetuksen säännöksiin, jolleivät sopimusten määräykset jää voimaan sen perusteella, että ne on otettu asetuksen liitteeseen II.

II. Sellaisen sopimuksen irtisanomislauseke, jonka tietyt määräykset otetaan tähän liitteeseen, jää edelleen voimaan noiden säännösten osalta.

1. BELGIA-TANSKA

Sopimus vastavuoroisesta korvauksista luopumisesta asetuksen 36 artiklan 3 kohdan (sairauden ja äitiyden luontoisetuudet) mukaisesti ja täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan (hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannukset) mukaisesti, jotka on tehty 23 päivänä marraskuuta 1978.

2. BELGIA-SAKSA

a) Hallinnollinen sopimus N:o 2, joka on tehty 7 päivänä joulukuuta 1957 tehdyn yleisen sopimuksen (eläkkeiden maksaminen ajalta ennen sopimuksen voimaantuloa) 20 päivänä heinäkuuta 1965 tehdyn lisäsopimuksen N:o 3 täytäntöönpanosta.

b) Siirtotyöläisten sosiaaliturvaa koskevien Euroopan talousyhteisön neuvoston asetusten N:o 3 ja N:o 4 täytäntöönpanosta 20 päivänä heinäkuuta 1965 tehdyn sopimuksen 9 artiklan 1 kohta.

c) Euroopan talousyhteisön neuvoston asetuksen N:o 36/63/ETY 14 artiklan 3 kohdan säännösten ja asetuksen N:o 4 73 artiklan 4 kohdan säännösten täytäntöönpanosta 6 päivänä lokakuuta 1964 tehty sopimus, joka koskee luontoisetuuksien korvaamista eläkeläisille, jotka aiemmin olivat rajatyöntekijöitä.

d) Sopimus sosiaaliturvamaksujen takaisinsuorittamisesta, tehty 29 päivänä tammikuuta 1969.

e) Sopimus työttömille annettujen etuuksien määrien korvaamisesta luopumisesta, tehty 4 päivänä joulukuuta 1975.

3. BELGIA-ESPANJA

Ei mitään.

4. BELGIA-RANSKA

a) Sopimus 17 päivänä tammikuuta 1948 tehdyn lisäsopimuksen (työntekijät kaivoksissa ja vastaavissa yrityksissä) 23 artiklan täytäntöönpanosta, tehty 22 päivänä joulukuuta 1951.

b) Hallinnollinen sopimus, joka on tehty 21 päivänä joulukuuta 1959 ja jolla täydennetään 22 päivänä joulukuuta 1951 tehtyä hallinnollista sopimusta, joka on tehty 17 päivänä tammikuuta 1948 tehdyn lisäsopimuksen (työntekijät kaivoksissa ja vastaavissa yrityksissä) 23 artiklan mukaisesti.

c) Euroopan talousyhteisön neuvoston asetuksen N:o 36/63 ETY 14 artiklan 3 kohdan säännösten ja asetuksen N:o 4 73 artiklan 4 kohdan säännösten täytäntöönpanosta 8 päivänä heinäkuuta 1964 tehty sopimus, joka koskee luontoisetuuksien korvaamista eläkeläisille, jotka aiemmin olivat rajatyöntekijöitä.

d) Sopimus sellaisten rajatyöntekijöiden lääkärintutkimuksista, jotka asuvat yhdessä maassa ja työskentelevät toisessa, tehty 4 päivänä heinäkuuta 1984.

e) Erilaisten hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannusten korvaamisesta luopumisesta täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan mukaisesti 14 päivänä toukokuuta 1976 tehty sopimus.

f) Sopimus asetuksen (ETY) N:o 1408/71 92 artiklan täytäntöönpanosta (sosiaaliturvamaksujen takaisinsuorittaminen), tehty 3 päivänä lokakuuta 1977.

g) Sopimus, joka koskee asetuksen 70 artiklan 3 kohdassa (työttömyysetuuksien kustannukset) säädettyä vastavuoroista korvauksista luopumista, tehty 29 päivänä kesäkuuta 1979.

h) Hallinnollinen sopimus menettelyistä, joilla 12 päivänä lokakuuta 1978 tehty lisäsopimus sosiaaliturvasta Belgian ja Ranskan välillä pannaan täytäntöön itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevien määräysten osalta, tehty 6 päivänä maaliskuuta 1979.

i) Kirjeenvaihto 21 päivältä marraskuuta 1994 ja 8 päivältä helmikuuta 1995 vastavuoroisten vaatimusten järjestelymenettelystä täytäntöönpansoasetuksen 93, 94, 95 ja 96 artiklan mukaisesti.

5. BELGIA-KREIKKA

Ei sopimusta.

6. BELGIA-IRLANTI

Kirjeenvaihto 19 päivältä toukokuuta ja 28 päivältä heinäkuuta 1981, joka koskee asetuksen 36 artiklan 3 kohdan ja 70 artiklan 3 kohdan säännöksiä (luontoisetuuksien ja työttömyysetuuksien kustannusten korvaamisesta luopuminen vastavuoroisesti asetuksen III osaston 1 ja 6 luvun säännösten mukaisesti) sekä täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan säännöksiä (hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannusten korvaamisesta luopuminen vastavuoroisesti).

7. BELGIA-ITALIA

a) Hallinnollisen sopimuksen, joka on tehty 20 päivänä lokakuuta 1950, 7, 8, 9, 10, 12, 13, 14, 15, 17, 18, 19 artikla, 24 artiklan toinen ja kolmas kohta ja 28 artiklan 4 kohta sellaisina kuin ne ovat muutettuna 1. korjauksella 10 päivänä huhtikuuta 1952, 2. korjauksella 9 päivänä joulukuuta 1957 ja 3. korjauksella 21 päivänä helmikuuta 1963.

b) Sopimuksen, jotka on tehty 21 päivänä helmikuuta 1963, 6, 7, 8 ja 9 artikla niiltä osin kuin ne koskevat siirtotyöläisten sosiaaliturvasta annettujen Euroopan talousyhteisön neuvoston asetusten N:o 3 ja N:o 4 täytäntöönpanoa.

c) Sopimus täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta, tehty 12 päivänä tammikuuta 1974.

d) Sopimus täytäntöönpanoasetuksen 18 artiklan 9 kohdan soveltamisesta, tehty 31 päivänä lokakuuta 1979.

e) Täytäntöönpanoasetuksen 93 artiklan mukaista vastavuoroisten vaatimusten korvaamista koskeva kirjeenvaihto 10 päivältä joulukuuta 1991 ja 10 päivältä helmikuuta 1992.

8. BELGIA-LUXEMBURG

a) ...

b) ...

c) Sopimus sosiaaliturvamaksujen takaisinsuorittamisesta, tehty 28 päivänä tammikuuta 1961.

d) Sopimus työntekijän perheenjäsenille, jotka eivät asu samassa maassa kuin työntekijä, sairaus- ja äitiysvakuutuksen mukaan annettujen luontoisetuuksien kustannusten korvauksista luopumisesta, josta säädetään 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 36 artiklan 3 kohdassa, tehty 1 päivänä elokuuta 1975.

e) Täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan mukaisesti 16 päivänä huhtikuuta 1976 tehty sopimus hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannusten korvauksista luopumisesta.

f) ...

9. BELGIA-ALANKOMAAT

a) Perhe- ja äitiysavustuksia koskevan sopimuksen, tehty 7 päivänä helmikuuta 1964, 6, 9-15 artikla ja 17 artiklan 4 kohta.

b) Sopimuksen sosiaaliturvamaksujen keräämisestä ja takaisinsuorittamisesta, tehty 21 päivänä maaliskuuta 1968, ja edellä mainitun sopimuksen mukaisesti 25 päivänä marraskuuta 1970 tehty hallinnollinen sopimus.

c) Sopimus sairausvakuutuksesta (sairaanhoito), joka on tehty 24 päivänä joulukuuta 1980, muutettuna.

d) Sopimus sairaus-, äitiys- ja työkyvyttömyysvakuutuksesta, tehty 18 päivänä elokuuta 1982.

10. BELGIA-ITÄVALTA

Ei mitään.

11. BELGIA-PORTUGALI

Ei mitään.

12. BELGIA-SUOMI

Ei sopimusta.

13. BELGIA-RUOTSI

Ei sopimusta.

14. BELGIA-YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

a) Kirjeenvaihto 4 päivältä toukokuuta ja 14 päivältä kesäkuuta 1976, joka koskee täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan säännöksiä (hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannusten korvaamisesta luopuminen).

b) Kirjeenvaihto 18 päivältä tammikuuta ja 14 päivältä maaliskuuta 1977, joka koskee asetuksen 36 artiklan 3 kohdan säännöksiä (korvausten järjestäminen tai korvaamisesta luopuminen, kun kysymys on asetuksen III osaston 1 luvun mukaan annettujen luontoisetuuksien kustannuksista), sellaisena kuin se on muutettuna kirjeenvaihdolla 4 päivältä toukokuuta ja 23 päivältä heinäkuuta 1982 (sopimus sellaisten kustannusten korvaamisesta, jotka syntyvät asetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan).

15. TANSKA-SAKSA

a) Sopimuksen, joka on tehty 4 päivänä kesäkuuta 1954 sellaisen sopimuksen täytäntöönpanemisesta, joka on tehty 14 päivänä elokuuta 1953, 8-14 artikla.

b) Sopimus, joka on tehty 27 päivänä huhtikuuta 1979 ja joka koskee:

i) osittaista vastavuoroista kustannusten korvaamisesta luopumista, josta on säädetty asetuksen 36 artiklan 3 kohdassa, ja 63 artiklan 3 kohdassa sekä vastavuoroista korvaamisesta luopumista, josta on säädetty asetuksen 70 artiklan 3 kohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdassa (osittainen luopuminen kustannusten korvaamisesta, kun kysymys on sairauden, äitiyden, työtapaturman ja ammattitaudin vuoksi annetuista luontoisetuuksista, sekä kustannusten korvaamisesta luopuminen, kun kysymys on työttömyysetuuksista ja hallinnollisista tarkastuksista ja lääkärintarkastuksista),

ii) täytäntöönpanoasetuksen 93 artiklan 6 kohdan säännöksiä (menetelmä, jolla määrätään korvattava määrä, kun kysymys on sairauden ja äitiyden vuoksi annetuista luontoisetuuksista).

16. TANSKA-ESPANJA

Osittaista korvauksesta luopumista, josta säädetään asetuksen 36 artiklan 3 kohdassa ja 63 artiklan 3 kohdassa, sekä vastavuoroista korvauksesta luopumista, josta säädetään toimeenpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdassa, koskeva 1 päivänä heinäkuuta 1990 tehty sopimus (Osittainen luopuminen sairauden, äitiyden, työtapaturman tai ammattitaudin johdosta annettujen luontoisetuuksien kustannusten korvauksista ja luopuminen hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten korvaamisesta).

17. TANSKA-RANSKA

Sopimus, joka on tehty 29 päivänä kesäkuuta 1979 ja joka koskee korvaamisesta luopumista, kun kyse on sairauden, äitiyden ja työtapaturman vuoksi annetuista luontoisetuuksista, lukuun ottamatta asetuksen 28 ja 28 a artiklan, 29 artiklan 1 kohdan ja 31 artiklan mukaan annettuja etuuksia, sopimus, joka on tehty 29 päivänä kesäkuuta 1979 ja joka koskee työttömyysetuuksien korvaamisesta luopumista, sekä sopimus, joka on tehty 29 päivänä kesäkuuta 1979 ja joka koskee hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannusten korvaamisesta luopumista.

18. TANSKA-KREIKKA

Osittaista korvauksesta luopumista, josta säädetään asetuksen 36 artiklan 3 kohdassa ja 63 artiklan 3 kohdassa, sekä vastavuoroista korvauksesta luopumista, josta säädetään täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdassa, koskeva 8 päivänä toukokuuta 1986 tehty sopimus (Osittainen luopuminen sairauden, äitiyden, työtapaturman tai ammattitaudin johdosta annettujen luontoisetuuksien kustannusten korvauksista ja luopuminen hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten korvaamisesta).

19. TANSKA-IRLANTI

Kirjeenvaihto 22 päivältä joulukuuta 1980 ja 11 päivältä helmikuuta 1981 vastavuoroisesta sellaisten luontoisetuuksien kustannusten korvaamisesta luopumisesta, jotka on myönnetty sairaus-, äitiys-, tapaturma- ja ammattitautivakuutuksen mukaan, sekä työttömyysetuuksien sekä hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannusten korvaamisesta luopumisesta (asetuksen 36 artiklan 3 kohta, 63 artiklan 3 kohta, 70 artiklan 3 kohta ja täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohta.

20. TANSKA-ITALIA

Kirjeenvaihto 12 päivältä marraskuuta 1982 ja 12 päivältä tammikuuta 1983, joka koskee asetuksen 36 artiklan 3 kohdan säännöksiä (vastavuoroinen luopuminen sellaisten luontoisetuuksien kustannusten korvaamisesta sairauden ja ja äitiyden vuoksi, jotka on myönnetty asetuksen III osaston 1 luvussa säädettyjen edellytysten mukaan, lukuun ottamatta asetuksen 22 artiklan 1 kohdan c alakohtaa).

21. TANSKA-LUXEMBURG

Sopimus vastavuoroisesta korvauksista luopumisesta, josta on säädetty asetuksen 36 artiklan 3 kohdassa, 63 artiklan 3 kohdassa ja 70 artiklan 3 kohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdassa, tehty 19 päivänä kesäkuuta 1978 (sairauden, äitiyden, työtapaturman ja ammattitaudin vuoksi annettujen luontoisetuuksien kustannukset, työttömyysetuuksien kustannukset sekä hallinnolliset tarkastukset ja lääkärintarkastusten kustannukset).

22. TANSKA-ALANKOMAAT

a) Kirjeenvaihto 30 päivältä maaliskuuta ja 25 päivältä huhtikuuta 1979, joka koskee asetuksen 36 artiklan 3 kohdan säännöksiä ja 63 artiklan 3 kohdan säännöksiä (osittainen vastavuoroinen sellaisten luontoisetuuksien kustannusten korvaamisesta luopuminen, jotka on myönnetty sairauden, äitiyden, tapaturman ja ammattitautien vuoksi).

b) Kirjeenvaihto 30 päivältä maaliskuuta ja 25 päivältä huhtikuuta 1979, joka koskee asetuksen 70 artiklan 3 kohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohtaa (sellaisten etuuksien kustannusten korvaamisesta luopuminen, jotka on maksettu asetuksen 69 artiklan mukaisesti, ja luopuminen hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannusten korvaamisesta).

23. TANSKA-ITÄVALTA

Sopimus sosiaaliturva-alan menojen korvaamisesta, tehty 13 päivänä helmikuuta 1995.

24. TANSKA-PORTUGALI

Ei sopimusta.

25. TANSKA-SUOMI

Sosiaaliturvasta 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn pohjoismaisen sopimuksen 23 artikla: sopimus vastavuoroisesta korvauksista luopumisesta asetuksen 36 artiklan 3 kohdan, 63 artiklan 3 kohdan ja 70 artiklan 3 kohdan (sairauden ja äitiyden, työtapaturmien ja ammattitautien luontoisetuuksien kustannukset sekä työttömyysetuuksien kustannukset) ja täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan (hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannukset) mukaisesti.

26. TANSKA-RUOTSI

Sosiaaliturvasta 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn pohjoismaisen sopimuksen 23 artikla: sopimus vastavuoroisesta korvauksista luopumisesta asetuksen 36 artiklan 3 kohdan, 63 artiklan 3 kohdan ja 70 artiklan 3 kohdan (sairauden ja äitiyden, työtapaturmien ja ammattitautien luontoisetuuksien kustannukset sekä työttömyysetuuksien kustannukset) ja täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan (hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannukset) mukaisesti.

27. TANSKA-YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

1. Kirjeenvaihto 30 päivältä maaliskuuta ja 19 päivältä huhtikuuta 1977, sellaisena kuin se on muutettuna kirjeenvaihdolla 8 päivänä marraskuuta 1989 ja 10 päivänä tammikuuta 1990, joka koskee asetuksen 36 artiklan 3 kohdan säännöksiä, 63 artiklan 3 kohdan säännöksiä ja 70 artiklan 3 kohdan säännöksiä ja täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan säännöksiä ja jonka mukaan luovutaan sellaisten kustannusten korvauksista, jotka koskevat:

a)luontoisetuuksia, jotka on annettu asetuksen III osaston 1 tai 4 luvun edellytysten mukaan;

b) ...

c) hallinnollisia tarkastuksia ja lääkärintarkastuksia, joita tarkoitetaan täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklassa.

2. Kirjeenvaihto 5 päivältä maaliskuuta ja 10 päivältä syyskuuta 1984, joka koskee asioissa Gibraltarin kansaa asetuksen 69 artiklan mukaisesti maksettujen työttömyysetuuksien korvaamisesta luopumista koskevien sopimusten soveltamatta jättämistä itsenäisten ammatinharjoittajien osalta.

28. SAKSA-ESPANJA

Sopimus, joka on tehty 25 päivänä kesäkuuta 1990, ja joka koskee luontoisetuuksien kustannusten korvaamista sairauden vuoksi.

29. SAKSA-RANSKA

a) Yleisen sopimuksen, joka on tehty 10 päivänä heinäkuuta 1950, täytäntöönpanemiseksi 31 päivänä tammikuuta 1952 tehdyn hallinnollisen sopimuksen N:o 2 2-4 artikla ja 22-28 artikla.

b) Asetuksen N:o 4 74 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanemiseksi 27 päivänä kesäkuuta 1963 tehdyn sopimuksen 1 artikla (sellaisten luontoisetuuksien korvaaminen, jotka on annettu vakuutetun henkilön perheenjäsenille).

c) Sopimus korvauksista luopumisesta, josta säädetään asetuksen 70 artiklan 3 kohdan, tehty 14 päivänä lokakuuta 1977 (työttömyysetuuksien kustannukset).

d) Sopimus, joka koskee asetuksen 36 artiklan 3 kohdan säännöksiä, tehty 26 päivänä toukokuuta 1981 (vastavuoroinen sellaisten luontoisetuuksien kustannusten korvaamisesta luopuminen, jotka on annettu sairaustapauksessa asetuksen 32 artiklan mukaan eläkeläisille, jotka aiemmin olivat rajatyöntekijöitä, heidän perheenjäsenilleen tai jälkeenjääneilleen).

e) Sopimus asetuksen 92 artiklan täytäntöönpanemiseksi, tehty 26 päivänä toukokuuta 1981 (sosiaaliturvamaksujen takaisinsuorittaminen).

f) Sopimus täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan säännösten täytäntöönpanosta, tehty 26 päivänä toukokuuta 1981 (hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannusten korvaamisesta luopuminen).

30. SAKSA-KREIKKA

a) Hallinnollisen sopimuksen, jotka on tehty 19 päivänä lokakuuta 1962, 1 ja 3-6 artikla sekä toinen hallinnollinen sopimus, joka on tehty 23 päivänä lokakuuta 1972, jotka koskevat 31 päivänä toukokuuta 1961 työttömyysvakuutuksesta tehtyä sopimusta.

b) Sopimus perheavustusten korvaamisesta, tehty 11 päivänä toukokuuta 1981.

c) Sopimus sairauden vuoksi annettujen luontoisetuuksien kustannusten korvaamisesta, tehty 11 päivänä maaliskuuta 1982.

31. SAKSA-IRLANTI

Sopimus, joka on tehty 20 päivänä maaliskuuta 1981 ja joka koskee asetuksen 36 artiklan 3 kohdan säännöksiä, 63 artiklan 3 kohdan säännöksiä ja 70 artiklan 3 kohdan säännöksiä (vastavuoroinen sellaisten luontoisetuuksien kustannusten korvaamisesta luopuminen, jotka on annettu sairauden, äitiyden, tapaturman ja ammattitautien vuoksi sekä työttömyysetuuksien osalta) ja täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan säännöksiä (vastavuoroinen hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannusten korvaamisesta luopuminen).

32. SAKSA-ITALIA

a) Sopimuksen (eläkkeiden maksaminen), joka on tehty 5 päivänä toukokuuta 1953, täytäntöönpanemiseksi 6 päivänä joulukuuta 1953 tehdyn hallinnollisen sopimuksen 14 artikla, 17 artiklan 1 kohta, 18 ja 42 artikla, 45 artiklan 1 kohta ja 46 artikla.

b) Asetuksen N:o 4 73 artiklan 4 kohdan ja 74 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanemiseksi 27 päivänä kesäkuuta 1963 tehdyn sopimuksen 1 ja 2 artikla (sellaisten luontoisetuuksien korvaaminen, jotka on annettu vakuutetun henkilön perheenjäsenille).

c) Sopimus sellaisten kustannusten korvaamisesta saksalaisista toimivaltaisista laitoksista, jotka ovat syntyneet luontoisetuuksien antamisesta Italiassa Italian sairausvakuutuslaitoksesta Saksan liittotasavallassa vakuutettujen italialaisten työntekijöiden perheenjäsenille, tehty 5 päivänä marraskuuta 1968.

33. SAKSA-LUXEMBURG

a) Asetuksen N:o 4 73 artiklan 4 kohdan ja 74 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanemiseksi 27 päivänä kesäkuuta 1963 tehdyn sopimuksen 1 ja 2 artikla (sellaisten luontoisetuuksien korvaaminen, jotka on annettu vakuutetun henkilön perheenjäsenille).

b) Sopimus korvauksista luopumisesta, josta säädetään asetuksen N:o 36/63/ETY 14 artiklan 2 kohdassa, niiden kustannusten osalta, jotka syntyvät luontoisetuuksien antamisesta eläkeläiselle, joka on joko entinen rajatyöntekijä tai rajatyöntekijän jälkeenjäänyt;, ja hänen perheenjäsenilleen, tehty 9 päivänä joulukuuta 1969.

c) Sopimus hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusien kustannusten korvauksista luopumisesta, joka on tehty täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan mukaisesti, tehty 14 päivänä lokakuuta 1975.

d) Sopimus sosiaaliturvamaksujen keräämisestä ja takaisinsuorittamisesta, tehty 14 päivänä lokakuuta 1975.

e) Sopimus, joka on tehty 25 päivänä tammikuuta 1990, ja joka koskee asetuksen 20 artiklan ja 22 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan soveltamista.

34. SAKSA-ALANKOMAAT

a) Sopimusta, joka on tehty 29 päivänä maaliskuuta 1951, koskeva 18 päivänä kesäkuuta 1954 tehty sopimus N:o 1, 9 artikla, 10 artiklan 2-5 kohta, 17 artikla, 18 artikla, 19 artikla ja 21 artikla (sairausvakuutus ja eläkkeiden maksaminen).

b) Sopimus sellaisten kustannusten korvauksista luopumisesta, jotka ovat syntyneet työkyvyttömyys, vanhuus- ja jälkeenjääneiden (eläkevakuutus) vakuutusta koskevista lääkärintarkastuksista ja hallinnollisista tarkastuksista, tehty 27 päivänä toukokuuta 1964.

c) Sopimus sosiaalivakuutusmaksujen takaisinsuorittamisesta, tehty 21 päivänä tammikuuta 1969.

d) Sopimus korvaamisesta luopumiseksi, josta säädetään asetuksen N:o 36/63/ETY 14 artiklan 2 kohdassa, sellaisten kustannusten osalta, jotka syntyvät luontoisetuuksien antamisesta sairaustapauksessa eläkeläiselle, joka on joko entinen rajatyöntekijä tai rajatyöntekijän jälkeenjäänyt, ja hänen perheenjäsenilleen, tehty 3 päivänä syyskuuta 1969.

e) Sopimus työttömyysetuuksien korvauksista luopumisesta, tehty 22 päivänä heinäkuuta 1976.

f) Sopimus asetuksen 92 artiklan täytäntöönpanemisesta, tehty 11 päivänä lokakuuta 1979 (vähimmäismäärä, joka on määrätty sosiaaliturvamaksujen takaisinsuorittamista varten).

g) Sopimus sellaisten sairaanhoitoetuuksien kustannusten korvaamisesta, joita tarkoitetaan täytäntöönpanoasetuksen 93, 94 ja 95 artiklassa, tehty 1 päivänä lokakuuta 1981.

h) Sopimus asetuksen 20 artiklan täytäntöönpanemiseksi rajatyöntekijöiden perheenjäsenten osalta, tehty 15 päivänä helmikuuta 1982.

35. SAKSA-ITÄVALTA

Työttömyysvakuutuksesta 19 päivänä heinäkuuta 1978 tehdyn sopimuksen täytäntöönpanosta 2 päivänä elokuuta 1979 tehdyn järjestelyn II jakson 1 kohta ja III jakso.

36. SAKSA-PORTUGALI

Ei mitään.

37. SAKSA-SUOMI

Ei mitään.

38. SAKSA-RUOTSI

Ei mitään.

39. SAKSA-YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

a) Sopimuksen, joka on tehty 20 päivänä huhtikuuta 1960, täytäntöönpanemiseksi 10 päivänä joulukuuta 1964 tehdyn sopimuksen 8, 9, 25-27 ja 29-32 artikla.

b) Sopimus sellaisten luontoisetuuksien kustannusten korvauksista luopumisesta, jotka on annettu sairauden, äitiyden, työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi, sekä työttömyysetuuksien kustannusten ja hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannusten korvauksista luopumisesta, tehty 29 päivänä huhtikuuta 1977.

c) Kirjeenvaihto 18 päivältä heinäkuuta ja 28 päivältä syyskuuta 1983, joka koskee asioissa Gibraltarin kanssa asetuksen 69 artiklan mukaisesti maksettujen työttömyysetuuksien korvaamisesta luopumista koskevien sopimusten soveltamatta jättämistä itsenäisten ammatinharjoittajien osalta.

40. ESPANJA - RANSKA

Ei mittän.

41. ESPANJA - KREIKKA

Ei sopimusta.

42. ESPANJA - IRLANTI

Ei sopimusta.

43. ESPANJA - ITALIA

Ei mitään.

44. ESPANJA - LUXEMBURG

Ei mitään.

45. ESPANJA - ALANKOMAAT

Ei mitään.

46. ESPANJA - ITÄVALTA

Ei mitään.

47. ESPANJA - PORTUGALI

Hallinnollinen sopimus 22 päivältä toukokuuta 1970, 42, 43, ja 44 artikla.

48. ESPANJA - SUOMI

Ei mitään.

49. ESPANJA - RUOTSI

Ei mitään.

50. ESPANJA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

51. RANSKA - KREIKKA

Ei mitään.

52. RANSKA - IRLANTI

Kirjeenvaihto 30 päivältä heinäkuuta ja 26 päivältä syyskuuta 1980, työttömyysetuuksien korvaamisesta luopumista vastavuoroisesti (asetuksen 70 artikla 3 kohta).

53. RANSKA - ITALIA

a) Yleisen sopimuksen, joka on tehty 31 päivänä maaliskuuta 1948 (ranskalaisten tapaturmaeläkkeiden korottaminen), täytäntöönpanemiseksi 12 päivänä huhtikuuta 1950 tehdyn hallinnollisen sopimuksen 2-4 artikla.

b) Yksityiskohtaisia sääntöjä vastavuoroisten vaatimusten korvaamisvaatimusten selvittämisestä täytäntöönpanoasetuksen 93 artiklan mukaan koskeva kirjeenvaihto 14 päivältä toukokuuta ja 2 päivältä elokuuta 1991.

c) Täydentävä kirjeenvaihto 22 päivältä maaliskuuta ja 15 päivältä huhtikuuta 1994 vastavuoroisten vaatimusten järjestelymenettelystä täytäntöönpanoasetuksen 93, 94, 95 ja 96 artiklan mukaisesti.

54. RANSKA - LUXEMBURG

a) Asetuksen N:o 3 51 artiklan mukaisesti 24 päivänä helmikuuta 1962 tehty sopimus ja sanotun sopimuksen mukaisesti samana päivänä tehty hallinnollinen sopimus.

b) Sopimus korvauksista luopumisesta, josta on säädetty 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 36 artiklan 3 kohdassa sellaisten sairaus- tai äitiysvakuutuksen luontoisetuuksien kustannuksien osalta, jotka on annettu työntekijän perheenjäsenille, jotka eivät asu samassa maassa kuin työntekijä, tehty 2 päivänä heinäkuuta 1976.

c) Sopimus korvauksista luopumisesta, josta on säädetty 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 36 artiklan 3 kohdassa sellaisten sairaus- tai äitiysavakuutuksen luontoisetuuksien kustannuksien osalta, jotka on annettu aiemmille rajatyöntekijöille, heidän perheenjäsenillen tai heidän jälkeenjääneilleen, tehty 2 päivänä heinäkuuta 1976.

d) Sopimus korvauksista luopumisesta hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannusten osalta, josta on säädetty 21 päivänä maaliskuuta 1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 105 artiklan 2 kohdassa, tehty 2 päivänä heinäkuuta 1976.

55. RANSKA - ALANKOMAAT

a) . . . .

b) Sopimus sellaisten kustannusten korvauksista luopumisesta, jotka koskevat eläkkeenhakijalle ja hänen perheenjäsenillen ja eläkeläisten perheenjäsenille asetusten mukaan annettua sairaanhoitoa, tehty 28 päivänä huhtikuuta 1977.

c) Sopimus hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannusten korvauksista luopumisesta täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan mukaisesti, tehty 28 päivänä huhtikuuta 1977.

56. RANSKA - ITÄVALTA

Ei mitään.

57. RANSKA - PORTUGALI

Ei mitään.

58. RANSKA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

a) Kirjeenvaihto 25 päivältä maaliskuuta ja 28 päivältä huhtikuuta 1977, joka koskee asetuksen 36 artiklan 3 kohdan säännöksiä ja 63 artiklan 3 kohdan säännöksiä (korvausten järjestäminen tai korvaamisesta luopuminen, kun kysmys on sellaisten luontoisetuuksien kustannuksista, jotka on annettu asetuksen III osaston 1 tai 4 luvussa säädettyjen edellytysten mukaan).

b) . . . .

c) Kirjeenvaihto 25 päivältä maaliskuuta ja 28 päivältä huhtikuuta 1977, joka koskee täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan säännöksiä (hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannusten korvaamisesta luopuminen).

59. KREIKKA - IRLANTI

Ei sopimusta.

60. KREIKKA - ITALIA

Ei sopimusta.

61. KREIKKA - LUXEMBURG

Ei sopimusta.

62. KREIKKA - ALANKOMAAT

Kirjeenvaihto 8 päivän syyskuuta 1992 ja 30 päivän kesäkuuta 1993 välisenä aikana korvausmenettelyistä laitosten välillä.

63. KREIKKA - ITÄVALTA

Ei mitään.

64. KREIKKA - PORTUGALI

Ei sopimusta.

65. KREIKKA - SUOMI

Ei mitään.

66. KREIKKA - RUOTSI

Ei mitään.

67. KREIKKA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei sopimusta.

68. IRLANTI - ITALIA

Ei sopimusta.

69. IRLANTI - LUXEMBURG

Kirjeenvaihto 26 päivältä syyskuuta 1975 ja 5 päivältä elokuuta 1976, joka koskee asetuksen 36 artiklan 3 kohdan säänöksiä ja 63 artiklan 3 kohdan säänöksiä sekä täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan säännöksiä (sellaisten luontoisetuuksien kustannuten korvaamisesta luopuminen, jotka on myönnetty asetuksen III osaston 1 tai 4 luvun säännösten mukaisesti, ja luopuminen täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklassa tarkoitettujen hallinnollisten tarkastusten ja läärkärintarkastusten kustannusten korvaamisesta).

70. IRLANTI - ALANKOMAAT

a) Kirjeenvaihto 28 päivältä heinäkuuta ja 10 päivältä lokakuuta 1978, joka koskee asetuksen 36 artiklan 3 kohdan säännöksiä ja 63 artiklan 3 kohdan säännöksiä (osittainen vastavuoroinen sellaisten luontoisetuuksien kustannusten korvaamisesta luopuminen, jotka on annettu sairauden, äitiyden, tapaturman ja ammattitautien vuoksi).

b) Kirjeenvaihto 22 päivältä huhtikuuta ja 27 päivältä heinäkuuta 1987, joka koskee asetuksen 70 artiklan 3 kohta (kustannusten korvaamisesta luopuminen sellaisten etuuksien osalta, jotka on myönnetty asetuksen 69 artiklaa sovellettaessa) ja täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohtaa (kustannusten korvaamisesta luopuminen sellaisten hallinnollisten tarkistusten ja lääkärintutkimusten osalta, joita tarkoitetaan täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklassa).

71. IRLANTI - ITÄVALTA

Ei mitään.

72. IRLANTI - PORTUGALI

Ei sopimusta.

73. IRLANTI - SUOMI

Ei sopimusta.

74. IRLANTI - RUOTSI

Ei sopimusta.

75. IRLANTI - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Kirjeenvaihto 9 päivältä heinäkuuta 1975, joka koskee asetuksen 36 artiklan 3 kohdan säännöksiä ja 63 artiklan 3 kohdan säännöksiä (korvausten järjestäminen tai sellaisten luontoisetuuksien kustannusten korvaamisesta luopuminen, jotka on annettu asetuksen III osaston 1 tai 4 luvussa säädettyjen edellytysten mukaan) sekä täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan säännöksiä (hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannusten korvaamisesta luopuminen).

76. ITALIA - LUXEMBURG

Yleisen sosiaaliturvasopimuksen (sairausvakuutus maatalouden työntekijöille) säännösten yksityiskohtaiseksi täytäntöönpanemiseksi 19 päivänä tammikuuta 1955 tehdyn hallinnollisen sopimuksen 4 artiklan 5 ja 6 kohta.

77. ITALIA - ALANKOMAAT

a) Yleisen sopimuksen (sairausvakuutus), joka on tehty 28 päivänä lokakuuta 1952, täytäntöönpanemiseksi 11 päivänä helmikuuta 1955 tehdyn hallinnollisen sopimuksen 9 artiklan kolmas kohta ja 11 artiklan kolmas kohta.

b) Asetuksen N:o 4 75 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi 27 päivänä kesäkuuta 1963 tehty sopimus (sellaisten luontoisetuuksien korvaaminen, jotka on myönnetty eläkeläisille ja heidän perheenjäsenilleen).

78. ITALIA - ITÄVALTA

Ei mitään.

79. ITALIA - PORTUGALI

Ei sopimusta.

80. ITALIA - SUOMI

Ei sopimusta.

81. ITALIA - RUOTSI

Ei mitään.

82. ITALIA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Kirjeenvaihto 1 ja 16 päivältä helmikuuta 1995 asetuksen 36 artiklan 3 kohdasta ja 63 artiklan 3 kohdasta (luontoisetuuksista aiheutuvien menojen korvaaminen tai korvaamisesta luopuminen) ja täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdasta (hallinnollisista tarkastuksista ja läärkärintarkastuksista johtuvien kulujen korvaamisesta luopuminen).

83. LUXEMBURG - ALANKOMAAT

a) Sopimus hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannusten korvauksista luopumisesta täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan mukaisesti, tehty 1 päivänä marraskuuta 1976.

b) Sopimus sellaisten sairaus- tai äitiysvakuutuksen luontoisetuuksien kustannusten korvauksista luopumisesta, jotka on myönnetty 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 19 artiklan 2 kohdan, 26 artiklan, 28 artiklan ja 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tehty 3 päivänä helmikuuta 1977.

c) Sopimus sosiaalivakuutusmaksujen keräämisestä ja takaisinsuorittamisesta, tehty 20 päivänä joulukuuta 1978.

84. LUXEMBURG - ITÄVALTA

Sopimus sosiaaliturva-alan menojen korvaamisesta, tehty 22 päivänä kesäkuuta 1995.

85. LUXEMBURG - PORTUGALI

Ei mitään.

86. LUXEMBURG - SUOMI

Asetuksen 36 artiklan 3 kohdan ja 63 artiklan 3 kohdan mukainen korvausjärjestely 24 päivältä helmikuuta 1994.

87. LUXEMBURG - RUOTSI

Ei mitään.

88. LUXEMBURG - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

a) Kirjeenvaihto 28 päivältä marraskuuta ja 18 päivältä joulukuuta 1975, joka koskee asetuksen 70 artiklan 3 kohdan säännöksiä (sellaisten etuuksien korvaamisesta luopuminen, jotka on maksettu asetuksen 69 artiklan mukaisesti).

b) Kirjeenvaihto 18 päivältä joulukuuta 1975 ja 20 päivältä tammikuuta 1976, joka koskee asetuksen 36 artiklan 3 kohdan säännöksiä ja 63 artiklan 3 kohdan säännöksiä sekä täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan säännöksiä (seallaisten luontoisetuuksien kustannusten korvaamisesta luopuminen, jotka on annettu asetuksen III osaston 1 tai 4 luvussa säädettyjen edellytysten mukaan, ja luopuminen myös sellaisten kustannusten korvaamisesta, jotka ovat seurausta täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklassa tarkoitetuista hallinnollisista tarkastuksista ja lääkärintarkastuksista).

c) Kirjeenvaihto 18 päivältä heinäkuuta ja 27 päivältä lokakuuta 1983, joka koskee a kohdassa mainitun sopimuksen soveltamatta jättämistä Luxemburgin ja Gibraltarin välillä muuttavien itsenäisten ammatinharjoittajien osalta.

89. ALANKOMAAT - ITÄVALTA

Sosiaaliturvakustannusten palautusta koskeva järjestelmä 17 päivältä marraskuuta 1993.

90. ALANKOMAAT - PORTUGALI

a) Hallinnollinen sopimus 9 päivältä toukokuuta 1980, 33 ja 34 artikla.

b) Sopimus luontoisetuuksien korvaamisesta sairaus- ja äitiystapauksissa, tehty 11 päivänä joulukuuta 1987.

91. ALANKOMAAT - SUOMI

Asetuksen 36 artiklan 3 kohdan ja 63 artiklan 3 kohdan mukainen korvausjärjestely 26 päivältä tammikuuta 1994.

92. ALANKOMAAT - RUOTSI

Ei mitään.

93. ALANKOMAAT - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

a) Sopimuksen, joka on tehty 11 päivänä elokuuta 1954, täytäntöönpanemiseksi 12 päivänä kesäkuuta 1956 tehdyn hallinnollisen sopimuksen 3 artiklan toinen virke.

b) Kirjeenvaihto 8 ja 28 päivältä tammikuuta 1976, joka koskee asetuksen 70 artiklan 3 kohdan säännöksiä (sellaisten etuuksien korvaamisesta luopuminen, jotka on annettu asetuksen 69 artiklan mukaisesti).

c) Kirjeenvaihto 18 päivältä heinäkuuta ja 18 päivältä lokakuuta 1983, joka koskee b kohdassa mainitun sopimuksen soveltamatta jättämistä Alankomaiden ja Gibraltarin välillä muuttavien itsenäisten ammatinharjoittajien osalta.

d) Asetuksen 36 artiklan 3 kohtaa koskeva kirjeenvaihto 25 päivän huhtikuuta ja 26 päivän toukokuuta 1986 välisenä aikana (luontoisetuuksien kustannusten korvaaminen tai korvauksista luopuminen), muutettuna.

94. ITÄVALTA - PORTUGALI

Ei mitään.

95. ITÄVALTA - SUOMI

Sopimus sosiaaliturva-alan menoista, tehty 23 päivänä kesäkuuta 1994.

96. ITÄVALTA - RUOTSI

Kustannusten korvaamisesta sosiaaliturvan alalla 22 päivänä joulukuuta 1993 tehty järjestely.

97. ITÄVALTA - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

a) Sosiaaliturvasta 22 päivänä heinäkuuta 1980 tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 26 päivänä maaliskuuta 1986 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 1 ja 4 päivänä kesäkuuta 1993 tehdyllä lisäsopimuksella N:o 2, täytäntöönpanosta 10 päivänä marraskuuta 1980 tehdyn järjestelyn 18 artiklan 1 ja 2 kohta, sellaisten henkilöiden osalta, jotka eivät voi hakea hoitoa asetuksen III osaston 1 luvun mukaisesti;

b) Mainitun järjestelyn 18 artiklan 1 kohta niiden henkilöiden osalta, jotka voivat hakea hoitoa asetuksen III osaston 1 luvun mukaisesti, jos Itävallan alueella asuvien Itävallan kansalaisten sekä Yhdistyneen kuningaskunnan alueella (lukuun ottamatta Gibraltaria) asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten voimassaoleva passi korvaa lomakkeen E 111 kaikkien lomakkeessa tarkoitettujen etuuksien osalta.

c) Sopimus sosialliturvaetuisuuksista aiheutuvien menojen korvaamisesta, tehty 30 päivänä marraskuuta 1994.

98. PORTUGALI - SUOMI

Ei sopimusta.

99. PORTUGALI - RUOTSI

Ei mitään.

100. PORTUGALI - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Sairaanhoitoa koskevan pöytäkirjan 15 päivältä marraskuuta 1978 soveltamiseksi tehty hallinnollinen sopimus 31 päivältä joulukuuta 1981, liitteen 3 ja 4 artikla.

101. SUOMI - RUOTSI

Sosiaaliturvasta 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn pohjoismaisen sopimuksen 23 artikla: sopimus vastavuoroisesta korvauksista luopumisesta asetuksen 36 artiklan 3 kohdan, 63 artiklan 3 kohdan ja 70 artiklan 3 kohdan (sairauden ja äitiyden, työtapaturmien ja ammattitautien luontoisetuuksien kustannukset sekä työttömyysetuuksien kustannukset) ja täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan 2 kohdan (hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kustannukset) mukaisesti.

102. SUOMI - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

103. RUOTSI - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mittän.

LIITE 6 (A) (B) (4) (7) (9) (13)

MENETTELY ETUUKSIEN MAKSAMISEKSI

(Täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan 6 kohta, 53 artiklan 1 kohta ja 122 artikla)

Yleinen huomautus

Erääntyneet saatavat ja muut yksittäiset maksut suoritetaan periaatteessa yhteyselinten kautta. Juoksevat ja sekalaiset maksut suoritetaan tässä liitteessä määrättyä menetelmää noudattaen.

A. BELGIA

Suora maksu.

B. TANSKA

Suora maksu.

C. SAKSA

1. Ruumillisen työn tekijöiden eläkevakuutus (työkyvyttömyys, vanhuus, kuolema):

a) Asiat Belgian, Tanskan, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Irlannin, Italian, Luxemburgin, Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa: Suora maksu.

b) Asiat Alankomaiden kanssa: Maksu yhteyselinten kautta (täytäntöönpanoasetuksen 53-58 artiklan ja liitteessä 5 olevien määräysten yhteinen täytäntöönpano).

2. Toimihenkilöiden ja kaivostyöntekijöiden eläkevakuutus (työkyvyttömyys, vanhuus, kuolema):

a) Asiat Belgian, Tanskan, Espanjan, Ranskan, Kreikan, Irlannin, Italian, Luxemburgin, Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa: Suora maksu.

b) Asiat Alankomaiden kanssa: Maksu yhteyselinten kautta (täytäntöönpanoasetuksen 53-58 artiklan ja liitteessä 5 olevien määräysten yhteinen täytäntöönpano).

3. Maanviljelijöiden vanhuusvakuutus:

Suora maksu.

4. Tapaturmavakuutus:

a) Asiat Espanjan, Kreikan, Italian, Alankomaiden ja Portugalin kanssa: Maksu yhteyselinten kautta (täytäntöönpanoasetuksen 53-58 artiklan ja liitteessä 5 olevien määräysten yhteinen täytäntöönpano).

b) Asiat Belgian, Tanskan, Ranskan, Irlannin, Luxemburgin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa: Suora maksu, jollei erityisissä tapauksissa toisin säädetä.

D. ESPANJA

Suora maksu.

E. RANSKA

1. Kaikki järjestelmät paitsi merenkulkijoiden järjestelmä: Suora maksu.

2. Merenkulkijoiden järjestelmä: Maksu sen jäsenvaltion maksavan vianomaisen kautta, jossa edunsaaja asuu.

F. KREIKKA

Suora maksu.

G. IRLANTI

Suora maksu.

H. ITALIA

a) Palkatut työntekijät:

1. Työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeet sekä jälkeenjääneiden eläkkeet:

a) Asiat Belgian, Tanskan, Espanjan, Ranskan (paitsi Ranskan kaivostyöntekijöiden kassat), Kreikan, Irlannin, Luxemburgin, Alankomaiden, Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa: Suora maksu.

b) Asiat Saksan liittotasavallan kanssa ja Ranskan kaivostyöntekijöiden kassojen kanssa: Maksu yhteyselinten kautta.

2. Tapaturma- ja ammattitautieläkkeet:

Suora maksu.

b) Itsenäiset ammatinharjoittajat: Suora maksu.

I. LUXEMBURG

Suora maksu.

J. ALANKOMAAT

1. Asiat Belgian, Tanskan, Espanjan, Ranskan, Kreikan, Irlannin, Italian, Luxemburgin, Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa: Suora maksu.

2. Asiat Saksan liittotasavallan kansaa: Maksu yhteyselinten kautta (liitteen 5 säännösten täytäntöönpano).

K. ITÄVALTA

Suora maksu.

L. PORTUGALI

Suora maksu.

M. SUOMI

Suora maksu.

N. RUOTSI

Suora maksu.

O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Suora maksu.

LIITE 7 (A) (B)

PANKIT

(Täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan 7 kotha, 55 artiklan 3 kohta ja 122 artikla)

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 8 (B)(12)(13)

PERHE-ETUUKSIEN MYÖNTÄMINEN

(Täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan 8 kohta, 10 a artiklan 1 kohdan d alakohta ja 122 artikla)

Täytäntöönpanoasetuksen 10 a artiklan 1 kohdan d alakohtaa sovelletaan seuraaviin:

A. Palkattuihin työntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin:

a) Yhden kalenterikuukauden viitekaudella asioissa:

- Belgian ja Saksan välillä,

- Belgian ja Espanjan välillä,

- Belgian ja Ranskan välillä,

- Belgian ja Kreikan välillä,

- Belgian ja Irlannin välillä,

- Belgian ja Luxemburgin välillä,

- Belgian ja Itävallan välillä,

- Belgian ja Portugalin välillä,

- Belgian ja Suomen välillä,

- Belgian ja Ruotsin välillä,

- Belgian ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä,

- Saksan ja Espanjan välillä,

- Saksan ja Ranskan välillä,

- Saksan ja Kreikan välillä,

- Saksan ja Irlannin välillä,

- Saksan ja Luxemburgin välillä,

- Saksan ja Itävallan välillä,

- Saksan ja Portugalin välillä,

- Saksan ja Soumen välillä,

- Saksan ja Ruotsin välillä,

- Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä,

- Espanjan ja Itävallan välillä,

- Espanjan ja Suomen välillä,

- Espanjan ja Ruotsin välillä,

- Ranskan ja Luxemburgin välillä,

- Ranskan ja Itävallan välillä,

- Ranskan ja Suomen välillä,

- Ranskan ja Ruotsin välillä,

- Irlannin ja Itävallan välillä,

- Irlannin ja Ruotsin välillä,

- Luxemburgin ja Itävallan välillä,

- Luxemburgin ja Suomen välillä,

- Luxemburgin ja Ruotsin välillä,

- Alankomaiden ja Itävallan välillä,

- Alankomaiden ja Suomen välillä,

- Alankomaiden ja Ruotsin välillä,

- Itävallan ja Portugalin välillä,

- Itävallan ja Suomen välillä,

- Itävallan ja Ruotsin välillä,

- Itävallan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä,

- Portugalin ja Ranskan välillä,

- Portugalin ja Irlannin välillä,

- Portugalin ja Luxemburgin välillä,

- Portugalin ja Suomen välillä,

- Portugalin ja Ruotsin välillä,

- Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä,

- Suomen ja Ruotsin välillä,

- Suomen ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä,

- Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä.

b) Kalenterivuoden neljänneksen viitekaudella asioissa:

- Tanskan ja Saksan välillä,

- Alankomaiden ja Saksan, Tanskan, Ranskan, Luxemburgin, Portugalin välillä.

B. Itsenäiset ammatinharjoittajat

Kalenterivuoden neljänneksen viitekaudella asioissa:

- Belgian ja Alankomaiden välillä.

C. Palkatut työntekijät

Yhden kalenterikuukauden viitekaudella asioissa:

- Belgian ja Alankomaiden välillä.

LITTE 9(A) (B) (2) (12) (14)

LUONTOISETUUKSIEN KESKIMÄÄRÄISTEN VUOSITTAISTEN KUSTANNUSTEN LASKEMINEN

(Täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan 9 kohta, 94 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 95 artiklan 3 kohdan a alakohta)

A. BELGIA

Laskettaessa luontoisetuuksien keskimääräistä vuosittaista kustannusta otetaan huomioon yleinen sosiaaliturvajärjestelmä.

Kuitenkin sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 94 ja 95 artiklan säännöksiä, joihin sovelletaan asetuksen 35 artiklan 2 kohdan säännöksiä, luontoisetuuksien vuosittainen keskimääräinen kustannus lasketaan ottamalla huomioon itsenäisten ammatinharjoittajien pakollinen sairaanhoidon vakuutusjärjestelmä.

B. TANSKA

Luontoisetuuksien keskimääräinen vuosittainen kustannus lasketaan ottamalla huomioon kansanterveyspalvelulaissa, sairaalapalvelulaissa sekä kuntoutuksen kustannusten osalta sosiaalihuoltolaissa säädetyt järjestelmät.

C. SAKSA

Seuraavat laitokset otetaan huomioon laskettaessa luontoisetuuksien keskimääräistä vuosittaista kustannusta.

1. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 94 artiklan 3 kohdan a alakohdan säännöksiä:

a) Ortskrankenkassen (paikalliset sairauskassat)

b) Betriebskrankenkassen (yritysten sairauskassat)

c) Innungskrankenkassen (kauppakiltojen sairauskassat)

d) Bundesknappschaft (liittotasavallan kaivostyöntekijoiden vakuutuskassa)

e) Seekasse (merenkulkijoiden vakuutuskassa)

f) Ersatzkassen für Arbeiter (ruumillisen työn tekijöiden korvauskassat)

g) Ersatzkassen für Angestellte (toimihenkilöiden korvauskassat)

h) Landwirtschaftliche Krankenkassen (maatalouden sairauskassat)

ettuksia antavan kassan mukaan.

2. Sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 95 artiklan 3 kohdan a alakohdan säännöksiä:

a) Ortskrankenkassen (paikalliset sairauskassat)

b) Bundesknappschaft (Bundesknappschaft (liittotasavallan kaivostyöntekijoiden vakuutuskassa),

etuuksia antavan kassan mukaan.

D. ESPANJA

Luontoisetuuksien vuosittainen keskimääräinen kustannus lasketaan ottamalla huomioon Espanjan kansallisen terveyspalvelujärjestelmän myöntämät etuudet.

E. RANSKA

Yleinen sosiaaliturvajärjestelmä otetaan huomioon laskettaessa luontoisetuuksien keskimäärästä vuosittaista kustannusta.

F. KREIKKA

Yleinen sosiaaliturvajärjestelmä, jota hoitaa ºäñõìá Êïéíùíéõþí Áóöáëßóåùí (IKA) (sosiaalivakuutuslaitos), otetaan huomioon laskettaessa luontoisetuuksien keskimääräisä vuosittaista kustannusta.

G. IRLANTI

Luontoisetuuksien keskimääräistä vuosittaista kustannusta laskettaessa otetaan huomioon luontoisetuudet (terveyspalvelut), joita liitteessä 2 mainitut terveyslautakunnat antavat vuosien 1947-1970 terveyslakien säännösten mukaisesti.

H. ITALIA

Luontoisetuuksien keskimääräiset vuosittaiset kustannukset lasketaan ottamalla huomioon Italian kansallisen terveyspalvelun myöntämät etuudet.

I. LUXEMBURG

Luontoisetuuksien vuosittaiset kustannukset lasketaan ottamalla huomioon kaikki sairauskassat ja sairauskassojen liitto.

J. ALANKOMAAT

Laskettaessa luontoisetuuksien keskimääräisä vuosittaista kustannusta otetaan huomioon yleinen sosiaaliturvajärjestelmä.

Kuitenkin tehdään vähennys, jotta otetaan huomioon vaikutukset:

1. työkyvyttömyysvakuutuksesta (arbeidsongeschiktheidsverzekering, WAO):

2. vakuutuksesta erityisiä sairauskustannuksia vastaan (verzekering tegen bijzondere ziektekosten, AWBZ).

K. ITÄVALTA

Luontoisetuuksien keskimääräinen vuosittainen kustannus lasketaan ottamalla huomioon Gebietskrankenkassenin (sairausvakuutuksen alueelliset kassat) antamat etuudet.

L. PORTUGALI

Luontoisetuuksien keskimääräinen vuosittainen kustannus lasketaan ottamalla huomioon yleisen terveydenhuollon tarjoamat etuudet.

M. SUOMI

Luontoisetuuksien keskimääräinen vuosittainen kustannus lasketaan ottamalla huomioon julkiset terveys- ja sairaalapalvelujärjestelmät ja sairausvakuutuskorvaukset sekä kansaneläkelaitoksen/folkpensionsanstalten antamat kuntoutuspalvelut.

N. RUOTSI

Luontoisetuuksien keskimääräinen vuosittainen kustannus lasketaan ottamalla huomioon kansallisen sosiaalivakuutusjärjestelmän mukaisesti annetut etuudet.

O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Luontoisetuuksien keskimääräinen vuosittainen kustannus lasketaan ottamalla huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisen terveyspalvelun antamat etuudet.

LIITE 10 (A) (B) (2) (3) (7) (8) (9) (12) (13) (14) (15)

TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN NIMEÄMÄT LAITOKSET JA TOIMIELIMET (Täytäntööpanoasetuksen 4 artiklan 10 kohta)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>

TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE 11 (A)(B)(7)

ASETUKSEN 35 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUT JÄRJESTELMÄT

(Täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan 11 kohta)

A. BELGIA

Järjestelmä sairausvakuutuksen (luontoisetuudet) laajentamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin.

B. TANSKA

Ei mitään.

C. SAKSA

Ei mitään.

D. ESPANJA

Ei mitään.

E. RANSKA

Ei mitään.

F. KREIKKA

1. Käsityöläisten ja pienkauppiaiden vakuutuskassa (TEBE)

2. Kauppiaiden vakuutuskassa

3. Asianajajien sairausvakuutuskassa:

a) Ateenan huoltokassa

b) Pireuksen huoltokassa

c) Salonikin huoltokassa

d) Maakuntien asianajajien terveyskassa (TYAE)

4. Lääkärin vakuutus- ja eläkekassa.

G. IRLANTI

Ei mitään.H. ITALIA

Ei mitään.

I. LUXEMBURG

Ei mitään.

J. ALANKOMAAT

Ei mitään.

K. ITÄVALTA

Ei mitään.

L. PORTUGALI

Ei mitään.

M. SUOMI

Ei mitään.

N. RUOTSI

Ei mitään.

O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Ei mitään.

Lisäys (5)

95 artikla (14)

Sairaus- ja äitiysvakuutuksesta myönnettyjen luontoisetuuksien korvaaminen sellaisille eläkeläisille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka eivät asu siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön mukaisesti he saavat eläkettä tai ovat oikeutettuja etuuksiin

1. Asetuksen 28 artiklan 1 kohdan ja 28 a artiklan mukaisesti annettujen luontoisetuuksien määrä korvataan toimivaltaisesta laitoksesta mainitut etuudet antaneille laitoksille kertasuoritusperusteisesti, ja sen määrä on niin lähellä kuin mahdollista todellisia syntyneitä kustannuksia.

2. Kertasuoritus määrätään kertomalla keskimääräinen vuosittainen kustannus henkeä kohden keskimääräisellä vuosittaisella huomioon otettavien eläkeläisten ja heiden perheenjäsentensä lukumäärällä ja vähentämällä tulokseksi saatua määrää 20 prosentilla.

3. Välttämättömät tekijät sanotun kertasuorituksen laskemiseksi määrätään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) keskimääräinen vuosittainen kustannus henkeä kohden saadaan jokaista jäsenvaltiota varten, kun kaikille eläkeläisille, joiden eläkkeet maksetaan tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ja heidän perheenjäsenilleen kaikkien tämän valtion laitosten huomioon otettavien sosiaaliturvajärjestelmien mukaan antamien luontoisetuuksien vuosittainen kustannus jaetaan huomioon otettavien eläkeläisten ja heidän perheenjäsentensä keskimääräisellä vuosittaisella lukumäärällä; sosiaaliturvajärjestelmät, jotka otetaan huomioon tätä tarkoitusta varten, eritellään täytäntöönpanoasetuksen liitteessä 9;

b) kahden jäsenvaltion laitosten välillä on keskimääräisen vuosittaisen huomioon otettavien eläkeläisten ja heidän perheenjäsentensä määrän oltava sama kuin asetuksen 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen keskimääräinen vuosittainen huomioon otettavien eläkeläisten ja heidän perheenjäseniensä lukumäärä, joilla asuessaan jäsenvaltion alueella on oikeus luontoisetuuksiin toisen jäsenvaltion laitoksen kustannuksella.

4. Edellä 3 kohdan b alakohdan säännösten mukaisesti huomioon otettavien eläkeläisten ja heidän perheenjäsentensä lukumäärä määrätään luettelon avulla, jota pidetään tätä tarkoitusta varten asuinpaikan laitoksessa ja joka perustuu toimivaltaisen laitoksen antamiin asiakirjoihin, joilla osoitetaan asianomaisten oikeudet. Jos erimielisyyttä ilmenee, asiaan liittyvien laitosten huomautukset toimitetaan tilintarkastuslautakunnalle, josta säädetään täytäntöönpanoasetuksen 101 artiklan 3 kohdassa.

5. Hallintotoimikunta vahvistaa 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen laskennassa tarvittavien tekijöiden määräämisessä noudatettavat menetelmät ja yksityiskohtaiset säännöt.

6. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai näiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat, saatuaan hallintotoimikunnan lausunnon, sopia muista tavoista määrätä korvattavat määrät.

(1) EYVL N:o L 136, 19.5.1992, s. 7.

(2) EYVL N:o L 136, 19.5.1992, s. 1.

(3) Tätä artiklaa sovelletaan 1 päivään tammikuuta 1998. Sitä sovelletaan kuitenkin suhteissa Ranskan tasavaltaan 1 päivään tammikuuta 2002. (Ks. lisäys).

(4) EYVL N:o L 355, 16.12.1986, s. 5.

(5) Tätä säännöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1998. Sitä sovelletaan kuitenkin suhteissa Ranskan tasavaltaan 1 päivästä tammikuuta 2002.

LIITE B

MUUTOSSÄÄDÖKSET

A. Espanjan ja Portugalin liittymisasiakirjat (EYVL N:o L 302, 15.11.1985, s. 23)

B. Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjat (EYVL N:o C 241, 29.8.1994, s. 1) mukautettuina neuvoston päätöksellä 95/1/EY (EYVL N:o L 1, 1. 1. 1995, s. 1)

1. Saatettu ajan tasalle neuvoston 2 päivänä kesäkuuta 1983 antamalla asetuksella (ETY) N:o 2001/83 (EYVL N:o L 230, 22.8.1983, s. 6)

2. Neuvoston asetus (ETY) N:o 1660/85, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1985, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta [EYVL N:o L 160, 20.6.1985, s. 1; espanjankielinen teksti: DO Edición especial, 1985 (05.V4), s. 142; portugalinkielinen teksti: JO Edição Especial, 1985 (05.F4), s. 142; ruotsinkielinen teksti: EGT, specialutgåva 1994, område 05 (04), s. 61; suomenkielinen teksti: EYVL:n erityispainos 1994, alue 05 (04), s. 61]

3. Neuvoston asetus (ETY) N:o 1661/85, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1985, yhteisön siirtotyöläisten sosiaaliturvaa koskevien sääntöjen teknisestä mukauttamisesta Grönlannin osalta [EYVL N:o L 160, 20.6.1985, s. 7; espanjankielinen teksti: DO Edición especial, 1985 (05.V4), s. 148; portugalinkielinen teksti: JO Edição Especial, 1985 (05.F4), s. 148; ruotsinkielinen teksti: EGT, Specialutgåva 1994, område 05 (04), s. 67; suomenkielinen teksti: EYVL:n erityispainos 1994, alue 05 (04), s. 67]

4. Komission asetus (ETY) N:o 513/86, annettu 26 päivänä helmikuuta 1986, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o- 574/72 liitteiden 1, 4, 5 ja 6 muuttamisesta [EYVL N:o L 51, 28.2.1986, s. 44; ruotsinkielinen teksti: EGT specialutgåva 1994, område 05 (04), s. 73; suomenkielinen teksti: EYVL:n erityispainos 1994, alue 05 (04), s. 73]

5. Neuvoston asetus (ETY) N:o 3811/86 annettu 11 päivänä joulukuuta 1986, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o: 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta [EYVL N:o L 355, 16.12.1986, s. 5; ruotsinkielinen teksti: EGT, specialutgåva 1994, område 05 (04), s. 86; suomenkielinen teksti: EYVL:n erityispainos 1994, alue 05 (04), s. 86]

6. Neuvoston asetus (ETY) N:o 1305/89, annettu 11 päivänä toukokuuta 1989, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta [EYVL N:o 131, 13.5.1989, s. 1; ruotsinkielinen teksti: EGT, specialutgåva 1994, område 05 (04), s. 143; suomenkielinen teksti: EYVL:n erityispainos 1994, alue 05 (04), s. 143]

7. Neuvoston asetus (ETY) N:o 2332/89, annettu 18 päivänä heinäkuuta 1989, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta [EYVL N:o L 224, 2.8.1989, s. 1; ruotsinkielinen teksti: EGT, specialutgåva 1994, område 05 (04), s. 154; suomenkielinen teksti: EYVL:n erityispainos 1994, alue 05 (04), s. 154]

8. Neuvoston asetus (ETY) N:o 3427/89, annettu 30 päivänä lokakuuta 1989, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta [EYVL N:o L 331, 16.11.1989, s. 1; ruotsinkielinen teksti: EGT, specialutgåva 1994, område 05 (04), s. 165; suomenkielinen teksti: EYVL:n erityispainos 1994, alue 05 (04), s. 165]

9. Neuvoston asetus (ETY) N:o 2195/91 annettu 25 päivänä kesäkuuta 1991, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta [EYVL N:o L 206, 29.7.1991, s. 2; ruotsinkielinen teksti: EGT, specialutgåva 1994, område 05 (05), s. 46; suomenkielinen teksti: EYVL:n erityispainos 1994, alue 05 (05), s. 46]

10. Neuvoston asetus (ETY) N:o 1247/92, annettu 30 päivänä huhtikuuta 1992, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 muuttamisesta [EYVL N:o L 136, 19.5.1992, s. 1; ruotsinkielinen teksti: EGT, Specialutgåva 1994, område 05 (05), s. 124; suomenkielinen teksti: EYVL:n erityispainos 1994, alue 05 (05), s. 124]

11. Neuvoston asetus (ETY) N:o 1248/92 annettu 30 päivänä huhtikuuta 1992, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta [EYVL N:o L 136, 19.5.1992, s. 7; ruotsinkielinen teksti: EGT, specialutgåva 1994, område 05 (05), s. 130; suomenkielinen teksti: EYVL:n erityispainos 1994, alue 05 (05), s. 130]

12. Neuvoston asetus (ETY) N:o 1249/92, annettu 30 päivänä huhtikuuta 1992, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta [EYVL N:o L 136, 19.5.1992, s. 28; ruotsinkielinen teksti: EGT, specialutgåva 1994, område 05 (05), s. 151; suomenkielinen teksti: EYVL:n erityispainos 1994, alue 05 (05), s. 151]

13. Neuvoston asetus (ETY) N:o 1945/93, annettu 30 päivänä kesäkuuta 1992, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72, sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 muuttamisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 1247/92 muuttamisesta [EYVL N:o L 181, 23.7.1993, s. 1; ruotsinkielinen teksti: EGT, specialutgåva 1994, område 05 (06), s. 63; suomenkielinen teksti: EYVL:n erityispainos 1994, alue 05 (06), s. 63)

14. Neuvoston asetus (EY) N:o 3095/95, annettu 22 päivänä joulukuuta 1995, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 muuttamisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 1247/92 sekä asetuksen (ETY) N:o 1247/92 muuttamisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 1945/93muuttamisesta (EYVL N:o L 335, 30.12.1995, s. 1)

15. Neuvoston asetus (EY) N:o 3096/95, annettu 22 päivänä joulukuuta 1995, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 547/72 muuttamisesta (EYVL N:o L 335, 30.12.1995, s.10).