31996D0178

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 18 päivänä lokakuuta 1995,

Baijerin osavaltion myöntämästä valtion tuesta EHTY:n terästeollisuuden yritykselle Neue Maxhütte Stahlwerke GmbH, Sulzbach-Rosenberg (Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (96/178/EHTY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 4 artiklan c kohdan,

ottaa huomioon terästeollisuudelle myönnettävää tukea koskevista yhteisön säännöistä 27 päivänä marraskuuta 1991 tehdyn komission päätöksen N:o 3855/91/EHTY (1),

on kehottanut mainitun päätöksen 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti muita jäsenvaltioita ja asianomaisia esittämään huomautuksensa,

ottaa huomioon saapuneet kannanotot,

sekä katsoo, että

I

Komissio päätti 30 päivänä marraskuuta 1994 aloittaa päätöksen N:o 3855/91/EHTY (`terästukisäännöt`) 6 artiklan 4 kohdan mukaisen menettelyn Baijerin osavaltion Neue Maxhütte Stahlwerke GmbH:lle (jäljempänä `NMH`) maaliskuun 1993 ja elokuun 1994 välisenä aikana myöntämien yhteensä 49,895 miljoonan Saksan markan (26,53 miljoonan ecun) lainojen vuoksi. Liittohallituksen esittämien tietojen perusteella komissio päätteli, että näiden lainojen myöntämistä yritykselle ei mahdollisesti voida pitää markkinatalouden tavanomaista sijoituskäytäntöä vastaavana riskipääoman sijoittamisena ja sen vuoksi ne voivat olla terästukisääntöjen ja EHTY:n perustamissopimuksen vastaista valtion tukea.

Komissio ilmoitti liittohallitukselle kirjeellä 12 päivältä joulukuuta 1994 päätöksestään aloittaa menettely sekä kehoitti liittohallitusta toimittamaan huomautuksensa ja asian kannalta tärkeinä pitämänsä lisätiedot. Saksan viranomaisten vastaus 13 päivältä tammikuuta 1995 sisälsi lisätietoja Baijerin perusteluista lainojen myöntämiselle, muiden osakkaiden syistä olla osallistumatta täysin yrityksen rahoitukseen sekä lainojen käytöstä (liittohallituksen kanta selvitetään perusteellisesti III osassa). Liittohallitus viittasi lisäksi huomautuksiinsa 15 päivältä heinäkuuta, 14 päivältä syyskuuta ja 9 päivältä joulukuuta 1994 menettelystä, joka koskee Baijerin osavaltion hallituksen yksityistämissuunnitelman yhteydessä suunnittelemia rahoitustoimenpiteitä NMH:n ja Lech-Stahlwerke GmbH:n (jäljempänä `LSW`) tukemiseksi, ja korosti, että lainoja pitäisi tarkastella ainoastaan tämän suunnitelman yhteydessä. Komissio päätti 4 päivänä huhtikuuta 1995 (2), että NMH:lle suunniteltu 125,7 miljoonan Saksan markan (67,81 miljoonan ecun) tappiontasaus ja 56 miljoonan Saksan markan (29,78 miljoonan ecun) investointiavustus samoin kuin LSW:lle suunniteltu 20 miljoonan Saksan markan (10,63 miljoonan ecun) tappiontasaus olisivat terästukisääntöjen vastaista valtion tukea ja sen vuoksi Baijeri ei saa myöntää näitä tukia. Toimenpiteet oli tarkoitettu Baijerin omistamien NMH:n osakkeiden (45 %) ja LSW:n osakkeiden (19,734 %) yksityistämisen yhteyteen, joka tapahtuisi myymällä ne Aicher-yhtymälle. Saksan liittohallitus nosti kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa komission päätöksen kumoamiseksi (asia C-158/95 (3)). NMH nosti kanteen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuimessa ja vaati myös tuomion kumoamista (asia T-129/95 (4)).

Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (5) julkaistiin kirje, jolla komissio ilmoitti liittohallitukselle päätöksestään aloittaa menettely ja jossa muita jäsenvaltioita ja asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksensa.

On muistutettava siitä, että komissio päätti 19 päivänä heinäkuuta 1995 aloittaa toisen menettelyn osakaslainan vuoksi, jonka Baijeri myönsi NMH:lle neljässä erässä heinäkuun 1994 ja maaliskuun 1995 välisenä aikana ja jonka yhteismäärä oli 24,1125 miljoonaa Saksan markkaa (12,82 miljoonaa ecua) (6). Tämä laina, josta komissio ei ole vielä tiennyt aloittaessaan tätä menettelyä, on mahdollisesti luvatonta valtion tukea, koska yksikään muu osakas ei osallistunut näihin toimenpiteisiin yrityksen rahoittamiseksi; tämän vuoksi voidaan lähteä siitä, että valtio ei toiminut samoin kuin tavanomaisten markkinataloudellisten edellytysten mukaan toimiva sijoittaja.

Tämän menettelyn yhteydessä komissio on saanut seuraavat huomautukset:

- Erään jäsenvaltion hallitus selitti pitävänsä lainoja valtion tukena, joka vaikuttaa yhteisön sisäiseen kilpailuun tavalla, joka haittaa kyseisen valtion alueella toimivia NMH:n kilpailijoita. Yksityisten osakkaiden toiminta ja yrityksen taloudellinen tilanne viittaisivat selvästi siihen, että julkiset lainat eivät vastaa markkinatalouden tavanomaista sijoituskäytäntöä ja ovat siten valtion tukea.

- Erään toisen jäsenvaltion hallituksen mielestä NMH:lle myönnetyt lainat tukevat todennäköisesti myös Rohrwerke Neue Maxhütte GmbH:ta (jäljempänä `RNM`), josta NMH omistaa 85 prosenttia, ja se viittasi Euroopan teräsputkimarkkinoiden merkittävään ylikapasiteettiin.

- Erään eurooppalaisen terästuottajien yhdistyksen mukaan yksikään yksityinen sijoittaja ei olisi valmis antamaan pääomaa yritykselle, joka on taloudellisesti samanlaisessa tilanteessa kuin NMH. Yhdistys luokitteli lainat valtion tueksi ja pyysi komissiota tekemään lopullisen päätöksen, jossa Saksan viranomaisia vaaditaan perimään tuki takaisin.

- Eräs kansallinen terästuottajien yhdistys viittasi yhteisön valtion tukia koskevan lainsäädännön periaatteeseen, jonka mukaan yrityksissä, joissa omistussuhteet ovat sekalaiset kuten NMH:ssä, yksityisen sijoittajan toiminta on oleellinen osoitin sille, voidaanko osavaltion osallisuutta pitää markkinataloudessa tavanomaisen käytännön mukaisena. Yhdistyksen mielestä Aicher-yhtymän osallisuudessa lainojen myöntämiseen oli tiettyjä epätavallisia piirteitä, koska yhtymä neuvotteli Baijerin kanssa NMH:n ostosta lainojen myöntämisen aikaan. Lopullinen maaliskuussa 1994 julkaistu sopimus sisälsi huomattavia taloudellisia tukia Baijerin osavaltiolta NMH:lle. Yhdistyksen mielestä Aicherilla oli siten tärkeä vaikutin osallistua suoraan kolmanteen lainaan, joka erosi tavanomaisen yksityisen sijoittajan myöntämästä lainasta siinä suhteessa, että Baijerin osavaltio kuolettaisi todellisuudessa lainat NMH:n ja LSW:n myynnin yhteydessä. Koska osallistuminen oli Aicher-yhtymälle taloudellisesti järkevää, ei sen yhdistyksen mielestä voida katsoa osoittavan, miten yksityinen sijoittaja toimisi tavanomaisesti.

- Erään suuren eurooppalaisen teräsyrityksen mielestä sen tunnetun tosiseikan perusteella, että teräsyritysten taloudelliset tulokset ovat luonteeltaan erittäin jaksottaisia, harkitseva sijoittaja arvostaisi sitä, että takaisinmaksu voitoista tai kassavirrasta olisi taattu koko suhdannekierron ajan. Lainan ehtoa, jonka mukaan lainaa lyhennettäisiin ainoastaan siinä tapauksessa, että NMH tuottaa voittoa, ei voida siten pitää markkinataloudessa tavanomaisena sijoituskäytäntönä. Yritys pyysi komissiota vaatimaan päätöksessään Baijeria perimään tuen takaisin, jos tutkimuksista ilmenisi, että lainat myönnettiin todellisuudessa ainoastaan NMH:n kannattamattoman toiminnan ylläpitämiseksi.

- Toinen eurooppalainen terästuottaja painotti sitä, että valtion lainat NMH:lle vääristävät jo kilpailua aloilla, joilla se kilpailee tämän yrityksen kanssa.

- Eräs kansallinen terästuottajien yhdistys tuki komission alkuperäistä näkökantaa, jonka mukaan Baijerin osavaltion lainat NMH:lle ovat mahdollisesti EHTY:n perustamissopimuksen ja terästukisääntöjen vastaista valtion tukea. Se vaati komissiota määräämään päätöksessään, että Baijerin osavaltion on perittävä tuet takaisin myös silloin, kun yritys olisi lopetettava sen seurauksena, kuten tapahtuu sellaisten yksityisten yritysten kohdalla, jotka eivät saa valtion tukea.

- Asianajotoimisto, joka toimii NMH:n tytäryhtiön RNM:n kanssa kilpailevan teräsputkien valmistajan nimissä, analysoi Baijerin osavaltion toteuttamat rahoitustoimenpiteet Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistujen tietojen perusteella ja päätteli, että toimenpiteet ovat terästukisääntöjen vastaista valtion tukea. Asianajajat viittasivat siihen, että tuesta on epäsuorasti hyötyä RNM:lle, jolloin heidän päämiehensä suoraa kilpailijaa tuetaan laittomasti.

- Eräs toinen teräsputkien valmistaja viittasi mahdollisuuteen, että RNM, joka on myös sen kilpailija, hyötyy NMH:n taloudellisesta tukemisesta, ja painotti sitä, että yritys lyhentäisi lainoja ainoastaan silloin, kun se on edellisenä vuotena tuottanut voittoa. Koska yritys ei kuitenkaan ollut perustamisestaan lähtien koskaan tuottanut voittoa, ei osavaltio voisi odottaa minkäänlaista takaisinmaksua, jolloin lainoja on pidettävä yhteismarkkinoille soveltumattomana tukena.

Huomautukset toimitettiin Saksan liittohallitukselle kirjeellä 22 päivältä elokuuta 1995, jossa pyydettiin kannanottoa. Saksan viranomaiset vastasivat 18 päivänä syyskuuta 1995 päivätyllä kirjeellä ja vahvistivat kantansa, jonka mukaan lainoja saisi tarkastella ainoastaan Baijerin osavaltion hallituksen yksityistämissuunnitelman yhteydessä. Saksan liittohallituksen tietojen mukaan lainat myönnettiin yrityksen toiminnan ylläpitämiseksi siihen asti, kunnes yksityistämissuunnitelma voidaan lopulta toteuttaa. Koska komissio oli päättänyt huhtikuussa 1995, että julkiset rahoitustoimenpiteet yksityistämiseen ovat laitonta valtion tukea, voitaisiin yksityistämissuunnitelma toteuttaa vasta sen jälkeen, kun Euroopan yhteisöjen tuomioistuin olisi Saksan liittohallituksen odotusten mukaisesti kumonnut tämän päätöksen. Jotta ei vaarantaisi Baijerin osavaltion omistamien NMH:n ja LSW:n osakkeiden mahdollista myyntiä komission päätöksen odotetun kumoamisen jälkeen, liittohallitus pyysi, että jos komissio pitää lainoja lopullisesti valtion tukena, se lykkäisi päätöstään lainojen takaisinperinnästä niin kauan kunnes Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tehnyt lopullisen päätöksen.

II

Saatujen tietojen perusteella on tilanne seuraava:

Eisenwerk-Gesellschaft Maximilianshütte GmbH:n ("Maxhütte") omaisuutta koskeva konkurssimenettely aloitettiin 16 päivänä huhtikuuta 1987. Selvitysmies päätti jatkaa yrityksen toimintaa ja laatia rakennemuutossuunnitelman. Vuoden 1990 puolivälissä kaksi vastaperustettua yritystä jatkoi Maxhütte i.K:n toimintoja. Neue Maxhütte Stahlwerke GmbH (NMH) jatkoi entisen Maxhütten EHTY:n alaista tuotelinjaa, Rohrwerke Neue Maxhütte GmbH (RNM) jatkoi putkituotantoa. NMH omistaa 85 prosenttia RNM:stä, loput 15 prosenttia omistaa valmistettujen teräsputkien päämyyntiedustaja Kühnlein Nürnbergistä.

NMH:n alkuperäiset osakkaat olivat Baijerin osavaltio (45 %), Thyssen Edelstahlwerke AG (5,5 %), Thyssen Stahl AG (5,5 %), Lech-Stahlwerke GmbH (11 %), Krupp Stahl AG (11 %), Klöckner Stahl GmbH (11 %) ja Mannesmann Röhrenwerke AG (11 %). Baijerin osavaltio otti vuonna 1988 haltuunsa 19,734 prosenttia LSW:stä, jotta tämä saisi mahdollisuuden osakkuuteen NMH-yrityksessä. Päätöksessään 26 päivältä heinäkuuta 1988 komissio päätteli, että valtion osallistuminen näihin kahteen yritykseen ei sisällä valtion tukea (7).

Elokuussa 1992 liittohallitus ilmoitti komissiolle Baijerin osavaltion hallituksen aikeesta myöntää NMH:lle 10 miljoonan Saksan markan (5,3 miljoonan ecun) laina. Komissio päätti, että tämä laina ei ole valtion tukea, koska kaikki yksityiset osakkaat olivat valmiita myöntämään lainoja samoilla ehdoilla osakkuutensa mukaisella osuudella. Sen vuoksi osavaltio toimi samoin kuin yrityksen yksityiset osakkaat. Tästä päätöksestä (8) ja sen perusteluista ilmoitettiin Saksalle kirjeellä 2 päivältä helmikuuta 1993.

Klöckner Stahl GmbH siirsi sopimuksella 7 päivänä joulukuuta 1992 ja 3 päivänä maaliskuuta 1993 NMH:n osakkeensa yhden Saksan markan (0,53 ecun) hinnalla Hammeraussa sijaitsevalle Annahütte Max Aicher GmbH & Co. KG:lle (jäljempänä `Annahütte`). Krupp Stahl AG, Thyssen Stahl AG ja Thyssen Edelstahlwerke AG siirsivät 14 päivänä kesäkuuta 1993 NMH:n osakkeensa LSW:lle 200 000 Saksan markan (106 382 ecun) kauppahinnasta. Saksan liittohallitus ilmoitti komissiolle 9 päivänä joulukuuta 1994 päivätyllä kirjeellä, että osakkeiden siirto on tullut voimaan velkojien suostumuksesta riippumatta. Kirjeellä 18 päivältä syyskuuta 1995 Saksan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että edellä mainittujen neljän osakkaan osakkeiden siirto Aicher-yhtymään kuuluville kahdelle yritykselle tuli muodollisesti voimaan vasta 21 päivänä maaliskuuta 1994 sen jälkeen, kun Baijerin osavaltio oli antanut suostumuksnsa, joka tarvittiin osakassopimuksen perusteella.

Nykyiset osakkuussuhteet ovat siten seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

LSW- ja Annahütte-yrityksiä valvoo yrittäjä Aicher.

NMH tuottaa vuodessa noin 299 kilotonnia raakaterästä (tuotantokyky: 444 kilotonnia vuodessa), 81 kilotonnia puolivalmisteita ja 85 kilotonnia kevyitä ja raskaita profiileja (tuotantokyky: 258 kilotonnia vuodessa). Tytäryhtiö RNM tuottaa vuodessa noin 70 kilotonnia putkia (tuotantokyky: 136 kilotonnia vuodessa). NMH työllistää tällä hetkellä 1 040 ja RNM 560 työntekijää. NMH ei ole perustamisestaan lähtien vuoden 1990 puolivälistä tuottanut yhtään voittoa. Vuoden 1994 loppuun asti laskettujen tappioiden on todettu olevan 156,4 miljoonaa Saksan markkaa (83,19 miljoonaa ecua). Vuonna 1993 olivat tappiot noin 88 miljoonaa Saksan markkaa (46,8 miljoonaa ecua) liikevaihdon ollessa 216 miljoonaa Saksan markkaa (114,9 miljoonaa ecua). Tappioista 25 prosenttia johtui RNM:n kanssa tehdystä tulosten siirtoa koskevasta sopimuksesta. Vuonna 1994 oli NMH:lla 284 miljoonan Saksan markan (151 miljoonan ecun) liikevaihdolla tappioita noin 44 miljoonaa Saksan markkaa (23,4 miljoonaa ecua), joista kolmannes oli seurausta RNM:n kanssa tehdystä tulosten siirtoa koskevasta sopimuksesta.

Maaliskuusta 1992 lähtien, kun Thyssen, Krupp ja Klöckner ilmoittivat muille osakkaille päätöksestään luopua osakkuudestaan, Baijerin osavaltion hallitus teki parhaansa toteuttamiskelpoisen yksityistämis- ja rakennemuutossuunnitelman saamiseksi yritykselle. LSW-yrityksen kautta NMH:ssa osallisena oleva baijerilainen yrittäjä Max Aicher ehdotti, että yrityksen rakennemuutos toteutetaan perinteisen masuuniteknologian pohjalta ja käytetään siinä yhteydessä hyväksi baijerilaisten teräsyritysten NMH:n, Annahütten ja LSW:n yhdistämisestä syntyviä synergiaetuja. Tästä suunnitelmasta Baijerin osavaltiolle aiheutuvat kustannukset arvioitiin lopulta 200 miljoonaksi Saksan markaksi (106,4 miljoonaksi ecuksi). Nürnbergistä oleva Manfred Kühnlein, joka on 15 prosentilla RNM:ssä osallisena oleva putkikauppias, ehdotti M.A.R.S.-nimellä kutsuttua ohjelmaa, jossa 14 yrityksen ryhmä otti käyttöön Voest Alpine AG:n ja Mercedes Benz AG:n ajoneuvojen korien kierrätyksen kehittämän uuden tekniikan. Tästä suunnitelmasta Baijerin osavaltiolle aiheutuvat kustannukset arvioitiin lopulta 280 miljoonaksi Saksan markaksi (148,9 miljoonaksi ecuksi). Vuonna 1993 laati US Recycling-Spezialisten WMX Technologies Inc.:iin kuuluva saksalainen WASTE Management GmbH tutkimuksen ajoneuvojen kierrätysohjelman toteuttamiskelpoisuudesta ja päätyi tulokseen, että suunnitelma ei ole taloudellisesti kannattava. Baijerin osavaltion hallitus päätyi maaliskuussa 1994 lopulta yrittäjä Aicherin ehdotukseen. Toukokuussa 1994 Saksan liittohallitus ilmoitti komissiolle Baijerin osavaltion suunnittelemista Aicherin suunnitelmaan liittyvistä taloudellisista toimenpiteistä.

Baijerin osavaltio ja Max Aicher GmbH & Co. KG sopivat 27 päivänä tammikuuta 1995, että Baijeri luovuttaa 45 prosentin osuutensa NMH:ssa kolmella Saksan markalla (1,59 eculla) Max Aicher GmbH & Co. KG:lle ja maksaa 80,357 prosenttia yritykselle vuoden 1994 loppuun mennessä kertyneistä tappioista. Koska tappioiksi oli lopulta todettu 156,4 miljoonaa (83,19 miljoonaa ecua), olisi osavaltion maksama summa ollut sopimuksen perusteella 125,7 miljoonaa Saksan markkaa (67,81 miljoonaa ecua). Osavaltion myöntämät osakaslainat korvaisivat sopimuksen mukaan osan tästä summasta heti sopimuksen tultua voimaan. Sopimusosapuolet sopivat lisäksi, että Baijerin osavaltio maksaa enintään 26 miljoonaa Saksan markkaa (29,78 miljoonaa ecua) tiettyihin investointeihin. Toisessa sopimuksessa 27 päivänä tammikuuta 1995 Baijerin osavaltio ja Max Aicher sopivat, että osavaltio myy 19,734 prosentin osuutensa LSW:n pääomasta yhdellä Saksan markalla (0,53 ecua) Max Aicherille ja maksaa LSW:lle 20 miljoonan Saksan markan (10,63 miljoonan ecun) suuruisen "tasoitusmaksun".

Saksan liittohallitus ilmoitti komissiolle edellä kuvaillut rahoitussuunnitelmat. Komissio päätti 4 päivänä huhtikuuta 1995, että toimenpiteet ovat valtion tukea eikä niitä sen vuoksi saa toteuttaa. Sopimukset eivät tulleet siten voimaan, koska komission hyväksyntä oli niiden voimaantulon edellytyksenä.

Saksan liittohallitus ilmoitti komissiolle, että Baijerin osavaltio on myöntänyt Neue Maxhütte Stahlwerke GmbH:lle seuraavat lainat:

>TAULUKON PAIKKA>

Lainat myönnettiin kymmeneksi vuodeksi 7,5 prosentin vuotuisella korolla ja niitä maksettaisiin takaisin vuotuisilla lyhennyserillä ainoastaan, jos NMH on edellisenä vuonna tuottanut voittoa.

Edellä olevan luettelon kolmen ensimmäisen lainan yhteydessä myönsivät myös muun NMH:n ja RNM:n osakkaat lainoja samoilla ehdoilla: ensimmäisessä tapauksessa on kyse 176 000 Saksan markan lainasta LSW:ltä, joka tuolloin oli 11 prosentilla osakkaana NMH:ssa, sekä 54 000 Saksan markan lainasta, jonka myönsi 15 prosenttia RNM:n osakkeista omistava Kühnlein. Toiseen lainaan liittyi 1,5 miljoonan Saksan markan suuruinen laina, jonka myöntäjä LSW omisti tällöin muodollisesti yhä 11 prosenttia NMH:n osakkeista, mutta oli jo 14 päivänä kesäkuuta 1993 sopinut Thyssenin ja Kruppin kanssa 22 prosentin ostosta, sekä Kühnleinin myöntämä 270 000 Saksan markan laina. Kolmanteen lainaan liittyi Annahütten myöntämä 1,1 miljoonan Saksan markan suuruinen laina; Annahütte ei kyseiseen aikaan tosin ollut vielä muodollisesti osakas, mutta oli jo maaliskuussa 1993 tehnyt sopimuksen Klöckner Stahl GmbH:n (nykyisin Stahlwerke Bremen GmbH) kanssa tämän 11 prosentin omistusosuuden ostosta. Muut NMH:n osakkaat eivät helmikuusta 1993 lähtien ole enää osallistuneet yrityksen rahoitukseen myöntämällä lainoja. Loput seitsemän Baijerin osavaltion lainaa myönnettiin ilman yrityksen muiden osakkaiden myöntämiä rinnakkaislainoja.

III

Saksan liittohallitus otti kantaa komission päätökseen menettelyn aloittamisesta sekä muiden jäsenvaltioiden ja asianomaisten huomautuksiin. Sen mielestä kyseisiä lainoja voidaan tarkastella ainoastaan yksityistämis- ja rakennemuutossuunnitelmien yhteydessä eikä niitä voida luokitella valtion tueksi.

Liittohallituksen mukaan Baijerin osavaltion päätti vuonna 1992 lopettaa osakkuutensa NMH:ssa ja etsiä teollisen ratkaisun yrityksen tulevaisuudelle. Baijerin osavaltio kävi useiden mahdollisten teollisten kumppaneiden kanssa vaikeita neuvotteluja, jotka kestivät koko vuoden 1993 ja maaliskuuhun 1994 asti. Toukokuussa 1994 ilmoitettiin komissiolle Aicher-suunnitelman rahoitukseen suunnitellut toimenpiteet. Tappiota tuottava NMH ei olisi voinut selviytyä tänä ajanjaksona, jos osakkaat eivät olisi antaneet käyttövaroja. Osavaltio myönsi lainat siten turvatakseen osakkeidensa suunnitellun myynnin. Koska osavaltio oli 45 prosentillaan NMH:n pääosakas, vastaa yrityksen rahoitus liittohallituksen mielestä maksukykyisen osakkaan tavanomaista toimintaa sosiaalisessa markkinataloudessa. Sen mielestä tämä pitää paikkansa myös silloin, kun muut osake-enemmistön omistavat osakkaat eivät ole valmiita osallistumaan rahoitukseen.

Liittohallitus viittaa yksityistämis- ja rakennemuutossuunnitelman suunniteltuja rahoitustoimenpiteitä koskevan menettelyn yhteydessä jättämiinsä lausuntoihin, joissa se esittää esimerkkejä, jotka sen mielestä tukevat liittohallituksen kantaa, että yksityinen sijoittaja toimisi samoin. Se viittaa erityisesti esimerkkiin, joka käsittelee yksityistä Schörghuberyhtymää asiassa Heilit & Woerner Bau AG (9).

Liittohallituksen mielestä NMH:n muiden osakkaiden toiminnan maaliskuun 1993 ja elokuun 1994 välisenä aikana ei voida katsoa osoittavan sijoittajien tavanomaista markkinataloudellista toimintaa.

Yritykset Thyssen, Krupp ja Klöckner päättivät maaliskuussa 1992 luopua osakkuudesta NMH:ssa myönnettyään kukin viimeisen 1,1 miljoonan Saksan markan (0,58 miljoonan ecun) suuruisen osakaslainan. Ne olivat sitä mieltä, että tämän jälkeen ei voitaisi enää odottaa niiden osallistuvan NMH:n tappiolliseen toimintaan.

Kühnlein lopetti osallistumisensa NMH:n rahoitukseen elokuussa 1993 ja Aicher joulukuussa 1993 liittohallituksen käsityksen mukaan siitä syystä, että niiden yrityksen tulevaisuutta koskevien suunnitelmien toteuttaminen oli epävarmaa. Sitä vastoin Mannesmann oli liittohallituksen mukaan kiinnostunut ainoastaan RNM:stä eikä ollut valmis osallistumaan NMH:n rahoitukseen.

Sen vuoksi liittohallitus on sitä mieltä, että Baijerin osavaltion NMH:n pääosakkaana myöntämä rahoitus vastaa sellaisen yksityisen sijoittajan tavanomaista toimintaa, jolla on riittävästi taloudellisia varoja yrityksen toiminnan jatkamisen mahdollistamiseksi.

Lisäksi liittohallitus korosti sitä, että arvioitaessa NMH:lle myönnettyä rahoitusta olisi otettava huomioon yrityksen pieni markkinaosuus Euroopan teräsmarkkinoilla, joka sen mukaan on noin 0,2 prosenttia.

IV

Neue Maxhütte Stahlwerke GmbH on EHTY:n perustamissopimuksen 80 artiklan soveltamisalaan kuuluva yritys, koska se tuottaa EHTY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, joten EHTY:n perustamissopimusta ja terästukisääntöjä on sovellettava.

EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan c kohdan merkityksessä valtion tukea on kaikki julkisille tai yksityisille terästeollisuuden yrityksille osallistumisen, pääoman lisäyksen tai vastaavan rahoitustoimenpiteen muodossa tapahtuva valtion varojen luovutus; se ei ole markkinatalouden tavanomaisen sijoituskäytännön mukaista riskipääoman sijoittamista, josta on mahdollista saada tulevaisuudessa tuloja tai muuten palautuvia varoja (10).

Suuruudeltaan yhteensä 49,895 miljoonan Saksan markan (26,53 miljoonan ecun) lainat, jotka Baijerin osavaltio myönsi NMH:lle, ovat julkisten varojen siirtoa terästeollisuuden yritykselle. On tutkittava, voidaanko tätä varojen siirtoa pitää markkinatalouden tavanomaisen sijoituskäytännön mukaisena riskipääoman sijoittamisena, josta on mahdollista saada tulevaisuudessa osinkoja tai muuta pääoman lisäarvoa.

Komissio on arvioidessaan sitä, vastaako tietty julkisten varojen luovutus tavanomaista käytäntöä markkinataloudessa, aina ottanut lähtökohdaksi sellaisen yksityisen sijoittajan toiminnan, joka on aivan samassa asemassa kuin valtio. Kyseisen yrityksen yksityiset osakkaat ottaisivat huomioon yrityksen erityisen taloudellisen tilanteen arvioidessaan sijoituksen taloudellista järkevyyttä. Yksityinen sijoittaja ei olisi valmis antamaan taloudellisissa vaikeuksissa olevalle yritykselle rahoitusta, jos muut osakkaat eivät olisi valmiita avustamaan osakkuutensa mukaisella osuudella.

Saksan lainsäädännön mukaan osakaslainoja, jotka myönnetään tai joita ei peritä takaisin sellaisissa olosuhteissa, joissa yritys taloudellisen tilanteensa vuoksi on joko julistettava konkurssiin tai osakkaiden on sijoitettava lisää riskipääomaa, on pidettävä konkurssitapauksessa oman pääoman sijoittamisena ("eigenkapitalersetzende Darlehen", §§ 32a, 32b Gesetz betreffend die Gesellschaften mit beschränkter Haftung, jäljempänä 'GmbHG'). Tämän lainsäädännön mukaan on yrityksen maksukyvyttömyyden ja siitä johtuvan konkurssin estämiseksi myönnettyjä osakaslainoja pääasiassa pidettävä oman pääoman sijoittamisena. GmbhG:n 26 §:n 2 kohdassa otetaan huomioon se yleinen periaate, että osakkaat ovat valmiita sijoittamaan lisää riskipääomaa ainoastaan silloin, kun myös muut osakkaat antavat uutta pääomaa osakkuutensa mukaisesti. Periaatteessa osakkaan velvollisuutena ei ole sijoittaa GmbH-muotoiseen yhtiöön yli merkityn osuutensa pääomasta (§ 707 Bürgerliches Gesetzbuch), ei myöskään silloin, kun yritys muuten menettää maksukykynsä.

Maaliskuusta 1993 elokuuhun 1994 Baijerin osavaltio, joka omistaa 45 prosenttia NMH:n osakkeista, järjesti 94,15 prosenttia osakkaiden yhteensä antamasta maksuvalmiudesta tappiota tuottavan yrityksen toiminnan jatkamiseksi. Ainoastaan maaliskuusta 1993 joulukuuhun 1993 myönsivät yrityksen toinen osakas (LSW), NMH:n tytäryhtiön RNM:n osakas (Kühnlein) ja Annahütte lainoja samoilla ehdoilla kuin Baijerin osavaltio. Kühnlein, joka omistaa 15 prosenttia RNM:n osakkeista, osallistui 5,7 ja 3,3 prosentilla maaliskuun lopussa 1993 ja elokuussa 1993 myönnettyjen lainojen kokonaissummaan. Aicher-yhtymään kuuluvat LSW ja Annahütte osallistuivat 18,5 prosentilla maaliskuussa 1993 myönnettyyn lainaan ja 18,4 prosentilla elokuussa 1993 myönnettyyn lainaan sekä 19,6 prosentilla joulukuussa 1993 osakkaiden myöntämään lainaan. Tällöin LSW omisti vielä muodollisesti ainoastaan 11 prosenttia yrityksen osakkeista ja Annahütte ei muodollisesti omistanut vielä yhtään osaketta, koska Baijerin osavaltion hallitus hyväksyi Klöcknerin, Thyssenin ja Kruppin osakkeiden siirron vasta 21 päivänä maaliskuuta 1994.

Sekä Kühnlein että Aicher-yhtymä toimivat mainittujen lainojen myöntämisaikaan NMH:n osake-enemmistön haltuunottamiseen liittyvien suunnitelmien perusteella. Molemmat esittivät suunnitelmia, joiden mukaan Baijerin osavaltion olisi maksettava muun muassa yritykselle kertyneet tappiot 200-280 miljoonan Saksan markan taloudellisella tuella. Komissiolle ilmoitettu Aicher-yhtymän suunnitelma sisälsi NMH:lle perustamisesta lähtien kertyneiden tappioiden noin 80-prosenttisen tasauksen. Baijerin osavaltion olisi pitänyt luopua kokonaan osakaslainoistaan aiheutuvista saatavista ja antaa lisäksi varoja, joilla yritys olisi voinut lyhentää muiden osakkaiden lainoja. Baijerin osavaltion hallitus on neuvotteluissa tehnyt selväksi, että se ei odottaisi lainojen takaisinmaksua turvatakseen yrityksen selviytymisen. Kühnleinilla ja Aicherilla oli sen vuoksi painavat syyt osallistua kolmen ensimmäisen lainan myöntämiseen maaliskuun ja elokuun tai joulukuun 1993 välisenä aikana. Molemmat toivoivat saavansa osake-enemmistön NMH:ssa sen jälkeen, kun Baijerin osavaltio olisi NMH:n osakkeidensa myynnin yhteydessä käytännöllisesti lyhentänyt lainat.

Aicher-yhtymä myönsi maaliskuussa, elokuussa ja joulukuussa 1993 LSW:n ja Annahütten kautta noin 20 prosenttia kaikista lainoista. Päätös osallistua NMH:n rahoitukseen LSW:n ja Annahütten kautta ei johtunut niiden todellisista tai odotettavissa olevista omistusosuuksista yrityksestä, vaan kuvasti sitä, että Aicher-yhtymä odotti osavaltion maksavan 80 prosenttiin asti NMH:n ennen yksityistämistä tekemät velat; tämän seurauksena yksityistämis- ja rakennemuutossuunnitelman yhteydessä laskettiin odotettu tappioiden korvaus, kuten edellä on esitetty. Tähän prosenttilukuun viitattiin myös, kun selvitettiin NMH:n hyväksi ehdotettua tappioiden tasausta, jonka komissio hylkäsi 4 päivänä huhtikuuta 1995 tekemällään päätöksellä. LSW omisti NMH:sta kahden ensimmäisen lainan myöntämisajankohtana maaliskuussa ja elokuussa 1993 muodollisesti ainoastaan 11 prosenttia. Toisen lainan myöntämisajankohtana oli LSW jo sopinut Kruppin ja Thyssenin kanssa 22 prosentin lisäosuuden haltuunottamisesta. Annahütte ei kolmannen lainan myöntämisen aikaan joulukuussa 1993 ollut vielä NMH:n osakas ja sen ainut yhteys yritykseen oli, että se oli sopinut Klöcknerin 11 prosentin omistusosuuden ostamisesta. Tärkeimmät syyt Aicher-yhtymän toiminnalle olivat sen vuoksi ilmeisesti toive voida toteuttaa oma NMH:n osake-enemmistön hankkimiseen liittyvä suunnitelma sekä tarkoitus viestittää Baijerin osavaltiolle neuvottelujen aikana, että yhtymä on valmis järjestämään NMH:lle käyttöön pääomaa prosentuaalisesti osavaltion maksamaa tappiontasausta vastaavasti. Vuoden 1994 alussa, välittömästi ennen Baijerin osavaltion lopullista päätöstä toteuttaa Aicherin suunnitelma, Aicher-yhtymä lopetti osallistumisensa NMH:n rahoitukseen eikä aloittanut rahoittamista uudestaan sen jälkeen, kun se oli valittu yrityksen tulevaksi enemmistöosakkaaksi. Se luotti osavaltion valmiuteen pitää NMH toiminnassa siihen asti, kunnen komissio hyväksyy Baijerin osavaltion toteuttaman julkisten varojen siirron.

Kühnlein lopetti osallistumisensa NMH:n rahoitukseen, kun lopullisesti tuli selväksi, että sen suunnitelmaa ei toteutettaisi.

Tämän vuoksi voidaan päätellä, että Kühnleinin ja Aicher-yhtymään kuuluvien yritysten toiminnan motiivina ei ollut osakkuus NMH:ssa, vaan Baijerin osavaltion kanssa osake-enemmistön tuetusta haltuunotosta käydyt neuvottelut. Niiden toimintaa ei siten voida pitää markkinataloudessa tavanomaisena yksityisen sijoittajan toimintana, kun arvioidaan osavaltion toimintaa NMH:n rahoituksessa maaliskuun ja joulukuun 1993 välisenä aikana.

Aikaisemmat yksityiset osakkaat Krupp, Klöckner ja Thyssen päättivät maaliskuussa 1992 lopettaa osakkuutensa NMH:ssa ja olla myöntämättä lisää varoja sekä myydä osakkeensa. Ne eivät olleet valmiita antamaan lisää pääomaa jo sovittujen varojen lisäksi. Tämä oli tappiota tuottavasta osakkuudesta mahdollisimman pienin taloudellisin vahingoin pois haluavan yrityksen tavanomaista toimintaa.

Mannesmann Röhrenwerke AG, joka oli yhä NMH:n osakas, ei ollut valmis osallistumaan yrityksen rakennemuutoksen rahoitukseen. RNM:n toimialajohtajuuteen liittyvä peruste voi tosin selittää, että Mannesmann toimi eri tavalla kuin Krupp, Thyssen ja Klöckner, mutta se ei todista, että julkisen tahon toiminta vastaa markkinataloudellisesti toimivan sijoittajan toimintaa. Jos osakkaiden NMH:lle myöntämät lainat olisivat olleet taloudellisesti järkeviä ja kannattavia, olisi Mannesmann, joka on yksityinen yritys, myöntänyt lainoja.

Muut NMH:n osakkaat, jotka ovat yksityisiä terästeollisuuden yrityksiä, eivät maaliskuusta 1992 lähtien ole enää osallistuneet yrityksen rahoitukseen. Ainoastaan Kühnlein ja Aicher-yhtymä, jotka kilpailevat NMH:n osake-enemmistön tuetusta haltuunotosta, myönsivät maaliskuun 1993 ja elokuun 1994 välillä pieniä lainamääriä.

Tämän perusteella on pääteltävä, että Baijerin osavaltio ei voinut koskaan odottaa saavansa näiden yhteensä 49,895 miljoonan Saksan markan (26,53 miljoonan ecun) lainojen takaisinmaksuja. Jos NMH olisi hakenut konkurssiin, olisi lainoja käsitelty samoin kuin omaa pääomaa, jolloin osavaltiolle olisi maksettu takaisin vasta sen jälkeen kun kaikille muille velkojille on maksettu, mikä oli erittäin epätodennäköistä. Siitä huolimatta Baijerin osavaltio oli aina valmis luopumaan näistä lainoista aiheutuvista saatavista tehdäkseen omistamiensa NMH:n osakkeiden myynnin mahdolliseksi ja säilyttääkseen työpaikat rakenteellisesti heikolla Oberpfalzin alueella.

Liittohallituksen mukaan Baijerin osavaltion NMH:lle myöntämien lainojen tarkoitus oli mahdollistaa yksityistämis- ja rakennemuutossuunnitelman toteuttaminen, jonka ansiosta yrityksen itsenäinen, taloudellisesti kannattava tulevaisuus olisi mahdollinen. Tämä rahoitus olisi sellaisen maksukykyisen osakkaan tavanomaista toimintaa, joka toimii sosiaalisessa markkinataloudessa siltä näkökannalta, joka liittyy yrityksen siirtämiseen yksinomaisesti yksityiseen vastuuseen ja sosiaalisesti vastuullisesti.

Komissio on harkinnut näitä näkökantoja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-303/88, johon on viitattu edellä, ja asiassa C-305/89 (11) antamiensa tuomioiden perusteella. Tuomioistuin korosti näissä tuomioissa muun muassa, että julkisen sijoittajan pääoman lisäykset, joilla ei ole mitään mahdollisuutta tuottoon edes pitkällä aikavälillä, on katsottava tueksi. Myös muiden Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asioissa C-303/88 ja C-305/89 käsittelemien yksityisten sijoittajien mahdolliseen toimintaan liittyvien syiden perusteella ei Baijerin osavaltion toteuttama pääoman lisäys vastaa tavanomaisen sijoittajan toimintaa. Ei ollut mitään mahdollisuutta saada pääoman lisäyksestä aiheutuvia taloudellisia etuja, ei edes epäsuoria tai aineettomia. Tämän tapauksen olosuhteet osoittivat selväsi, että Baijerin osalvaltion rahoituksella ei ollut koskaan, ei lyhyellä eikä pitkällä aikavälillä, mitään mahdollisuutta tuottoon. Lainojen tarkoitus oli kattaa liiketappiot maksukyvyttömyyden ja siten konkurssin välttämiseksi tuetun yksityistämisen valmistelun aikana. Ei pidetty mahdollisena, eikä ollut tarkoitus periä takaisin rahoitusta, joka oli välttämätöntä NMH:n toiminnan ylläpitämiseksi maaliskuun 1993 ja elokuun 1994 välisenä aikana.

EY:n perustamissopimuksen soveltamisalalla komissio arvioi tällaisia tukia yrityksen toiminnan ylläpitämiseksi rakennemuutossuunnitelman luonnostelun ja siitä käytävien neuvottelujen aikana vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakennemuutokseen liittyvien valtion tukien arviointia koskevien suuntaviivojen (12) perusteella. Näitä suuntaviivoja ei tosin voida soveltaa yrityksiin, jotka kuuluvat EHTY:n perustamissopimuksen 80 artiklan soveltamisalaan, koska pelastus- ja rakennemuutostuet eivät terästukisääntöjen mukaan sovellu yhteismarkkinoille.

Baijerin osavaltion toiminta sen myöntäessä kyseiset lainat ei siten vastaa yksityisen sijoittajan tavanomaista toimintaa markkintaloudessa. Saksan liittohallituksen esittämät esimerkit eivät myöskään osoita päinvastaista. Komissio on 4 päivänä huhtikuuta 1995 tekemässään päätöksessä yksityiskohtaisesti osoittanut, että nämä esimerkit eivät ole sellaisia, että ne todistaisivat yksityisen sijoittajan olevan myös valmis antamaan pääomaa käytettäväksi ilman kohtuullista mahdollisuutta taloudelliseen hyötyyn. Myös Europan yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa C-303/88, että: "Jos julkisen sijoittajan maksamalla pääomalla ei pitkälläkään aikavälillä ole mahdollisuutta kannattavuuteen, on sitä pidettävä valtion tukena".

Heilit & Woerner Bau AG:n osakkeensa tappiontasauksen jälkeen Walter Bau AG:lle myynyttä yksityistä baijerilaista Schörghuber-ryhmää käsittelevä esimerkkikään ei todista, että yksityiset sijoittajat olisivat valmiita pitämään tappiota tuottavan yrityksen toiminnassa ainoastaan noudattaakseen oletettuja yleishyöhyllisiä velvoitteitaan sosiaalisessa markkinataloudessa. On tosin totta, että yksityiset yritykset samoin kuin yksityishenkilöt joskus luovuttavat varoja hyväntekeväisyyteen tai yleistä etua palveleviin tarkoituksiin, mutta tämä toiminta eroaa perustavanlaatuisesti markkintaloudellisesti suuntautuneen yksityisen sijoittajan toiminnasta ja sen vuoksi sitä ei voida käyttää verrattaessa julkisen tahon toimintaa sijoittajien tavanomaiseen toimintaan markkinataloudessa.

Baijerin osavaltion toiminnan perusteena tässä tapauksessa voi hyvinkin olla osavaltion hallituksen halu välttää sosiaalisia ongelmia rakenteellisesti heikolla alueella ja halu välttyä siltä, että osavaltion katsottaisiin julkisuudessa olevan vastuussa yrityksen konkurssista, sekä halu auttaa vaikeuksiin joutunutta yritystä kannattavuuden palauttamisessa. Tällaiset perustelut ovat tyypillisiä tukien myöntämiselle. Sitä vastoin ne eivät todista, että tällä tavoin perusteltu taloudellinen tuki ei ole EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan c kohdan ja terästukisääntöjen 1 artiklan mukaista valtion tukea.

Sen vuoksi on pääteltävä, että Baijerin osavaltion NMH:lle maaliskuun 1993 ja elokuun 1994 välisenä aikana myöntämät yhteensä 49,895 miljoonan Saksan markan (26,53 miljoonan ecun) suuruiset osakaslainat ovat valtion tukea. Näiden lainojen tukiosa ei ole korkokantaan liittyvä erityiskohtelu, vaan annettu pääoma.

Lainat ovat verrattavissa oman pääoman sijoittamiseen, koska lainaaja eli Baijerin osavaltio olisi saanut vuosittaisen takasinmaksun pääomastaan ainoastaan, jos yritys on edellisenä vuonna tuottanut voittoa. Tämä on tavanomainen tulos pääoman sijoittamisesta. Baijerin osavaltiolla ei koskaan ollut todellista mahdollisuutta saada lyhennyksiä omaa pääomaa korvaavista lainoista. Sen vuoksi lainaa on pidettävä osakkaan vaikeuksissa olevaan GmbH-yhtiöön sijoittamana omana pääomana.

EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan c kohdan nojalla valtion tuet terästeollisuuden yritykselle ovat kiellettyjä. EHTY:n perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla neuvoston yksimielisen puoltavan lausunnon mukaan tehdyissä terästukisäännöissä määrätään, että tiettyjä tukimuotoja voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina. Näitä ovat muun muassa tuet tutkimus- ja kehitystyöhön (2 artikla), ympäristönsuojeluun (3 artikla), sulkemiseen (4 artikla) sekä yleisten tukiohjelmien mukaiset investointituet yhteisön tietyillä alueilla (5 artikla). NMH:lle myönnetyt tuet eivät kuulu näihin ryhmiin. Pelastus- ja rakennemuutostukia ei terästukisääntöjen määräysten mukaan voida pitää yhteismarkkinoille soveltuvina.

V

Komissio katsoo sen vuoksi, että 49,895 miljoonan Saksan markan (26,53 miljoonan ecun) suuruiset avustukset, jotka Baijerin osavaltio myönsi maaliskuun 1993 ja elokuun 1994 välisenä aikana Neue Maxhütte Stahlwerke GmbH -nimiselle EHTY:n terästeollisuuden yritykselle lainojen muodossa, eivät ole EHTY:n perustamissopimuksen ja terästukisääntöjen mukaista valtion tukea.

Periaatteessa kaikki laittomasti myönnetty tuki on perittävä takaisin tuetulta yritykseltä. Takaisinmaksu on suoritettava Saksan lainsäädännön menettelytapojen ja määräysten mukaisesti, mukaan lukien korko, jota peritään tuen myöntämispäivästä ja joka perustuu aluetukiohjelmien arvioinnissa käytettyyn viitekorkoon.

NMH:n pieni osuus Euroopan terästuotteiden markkinoilla ei vaikuta laittomasti myönnettyjen tukien takaisinmaksuun. Kaikki valtion tuki EHTY:n terästeollisuuden yrityksille, jota komissio ei ole hyväksynyt EHTY:n perustamissopimuksen tai terästukisääntöjen mukaan, on laitonta riippumatta siitä, että tuki vääristää kilpailua suhteellisen vähän kyseisen yrityksen koon vuoksi.

Ei ole mitään oikeudellista perustaa peruuttaa sellaisen laittoman tuen takaisinmaksumääräystä, joka myönnettiin ennen kuin komissio oli tehnyt päätöksen tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille. EHTY:n perustamissopimus ja terästukisäännöt koskevat poikkeuksetta kaikkia eurooppalaisia EHTY:n terästeollisuuden yrityksiä. Yksikään yritys ei saa hyötyä valtion valmiudesta luovuttaa yritykselle valtion varoja terästukisääntöjen 6 artiklan 2 kohdan mukaisten velvollisuuksiensa vastaisesti.

Ei ole mitään syytä peruuttaa laittoman tuen takaisinmaksumääräystä tässä tapauksessa ennen kuin Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ja Euroopan yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuin ovat tehneet päätöksen asioissa C-158/95 ja T-129/95. Niillä komission päätöstä vastaan nostetuilla kanteilla, että tietyt terästeollisuuden yritysten eduksi suunnitellut rahoitustoimenpiteet ovat valtion tukea eikä niitä sen vuoksi saa myöntää, ei ole lykkäävää vaikutusta. Yritys, jota on tarkoitus tukea tällaisilla toimenpiteillä, ei saa valtion tukea, jonka ansiosta se voi jatkaa toimintaansa tuomioistuinten lopulliseen päätökseen asti. Se tosiseikka, että komissio ja jäsenvaltio ovat eri mieltä kysymyksestä, onko suunniteltu rahoitustoimenpide valtion tukea, ei tarkoita, että kyseistä yritystä voidaan tukea toimintatuilla, jotka kaikissa muissa tapauksissa ovat kiellettyjä EHTY:n mukaisella teräsalalla,

ON TEHNYT SEURAAVAN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Baijerin osavaltion Sulzbach-Rosenbergissä sijaitsevalle Neue Maxhütte Stahlwerke GmbH -nimiselle terästeollisuuden yritykselle kymmenessä erässä maaliskuun 1993 ja elokuun 1994 välisenä aikana myöntämät 49,895 miljoonan Saksan markan varat ovat valtion tukea, joka ei sovellu yhteismarkkinoille eikä ole sallittua EHTY:n perustamissopimuksen ja päätöksen N:o 3855/91/EHTY mukaan.

2 artikla

Saksan on perittävä tuet takaisin tuetulta yritykseltä. Takaisinmaksu on toteutettava Saksan lainsäädännön menettelytapojen ja määräysten mukaisesti, mukaan lukien korko, jota peritään tuen myöntämispäivästä ja joka perustuu aluetuen arvioinnissa käytettyyn viitekorkoon.

3 artikla

Saksan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi saamisesta tämän päätöksen noudattamiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Saksan liittotasavallalle.

Tehty Brysselissä 18 päivänä lokakuuta 1995.

Komission puolesta

Karel VAN MIERT

Komission jäsen

(1) EYVL N:o L 362, 31.12.1991, s. 57

(2) Ks. Euroopan yhteisöjen tiedote 5-1995, kohta 1.3.55.

(3) EYVL N:o C 208, 12.8.1995, s. 4

(4) EYVL N:o C 229, 2.9.1995, s. 21

(5) EYVL N:o C 173, 8.7.1995, s. 3

(6) Sitä ei ole vielä julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä; ks. IP(95) 780.

(7) Ks. kahdeksastoista kertomus kilpailupolitiikasta (1988), kohta 198, s. 163.

(8) Komission 23 päivänä joulukuuta 1992 tekemä päätös, ks. Euroopan yhteisöjen tiedote 12-1992, kohta 1.3.78.

(9) Tämä asia kuvaillaan täydellisesti komission 23 päivänä joulukuuta 1992 tekemässä päätöksessä; Euroopan yhteisöjen tiedote 12-1992, kohta 1.3.78.

(10) Ks. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, asia C-40/85, Belgia v. komissio, Kok. 1986, s. 2321, 2345; asia C-303/88, Italia v. komissio, Kok. 1991, s. I-1433, I-1476; komission 27 päivänä marraskuuta 1991 tekemä päätös N:o 3855/91/EHTY, EYVL N:o L 362, 31.12.1991, s. 57, johdanto-osan II osan 5 kohta; komission tiedonanto jäsenvaltioille julkisista yrityksistä, EYVL N:o C 307, 13.11.1993, s. 3, 10-21 kohta.

(11) Ks. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, Italia v. komissio, Kok. 1991, s. I-1603 ("Alfa Romeo").

(12) EYVL N:o C 368, 31.12.1994, s. 12