31995R2689

NEUVOSTON ASETUS (EY, EURATOM, EHTY) N:o 2689/95,

annettu 17 päivänä marraskuuta 1995,

Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisen vuoksi toteutettavista Euroopan yhteisöjen tilapäiseen henkilöstöön kuuluvien henkilöiden palvelussuhteen päättymistä koskevista erityisistä toimenpiteistä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yhteisestä neuvostosta ja yhteisestä komissiosta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 24 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka se on tehnyt saatuaan henkilöstösääntökomitean lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

ottaa huomioon tuomioistuimen lausunnon (3),

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon (4),

sekä katsoo, että

neuvosto on Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisen vuoksi säätänyt asetuksella (EY, Euratom, EHTY) N:o 2688/95 (5) erityisistä toimenpiteistä, jotka koskevat Euroopan yhteisöjen virkamiesten virkasuhteen lopullista päättymistä,

kyseisen liittymisen vuoksi olisi säädettävä asetuksella mahdollisimman samankaltaisia säännöksiä sisältävistä toimenpiteistä myös sellaisen tilapäisen henkilöstön osalta, jolla on toistaiseksi voimassa oleva sopimus,

tällaisten toimenpiteiden tarkoituksena on mahdollistaa ensisijaisesti Itävallan, Suomen ja Ruotsin kansalaisille pääsy näin vapautuneisiin toimiin,

on selvää, ettei Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti Euroopan parlamentin poliittisissa ryhmissä toimivan tilapäisen henkilöstön palvelussuhteita voida päättää siinä määrin, että riittävä määrä Itävallan, Suomen ja Ruotsin kansalaisia voitaisiin ottaa palvelukseen tavanomaisissa urakehityksen olosuhteissa, jos ikäraja asetettaisiin 55 vuoteen, joka se on ollut virkamiehien osalta, ja

kyseisen toimielimen intressissä ja Euroopan parlamentin erityisaseman mukaista on, että riittävä määrä Itävallan, Suomen ja Ruotsin kansalaisia otettaisiin palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c kohdassa tarkoitettuihin toimiin tavanomaisissa urakehityksen olosuhteissa; tämän vuoksi olisi alennettava tämän ura-alueen henkilöstön palvelussuhteen päättymisen alaikäraja 50 vuoteen,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tehtävien hoidon intressin mukaisesti ja Itävallan, Suomen ja Ruotsin Euroopan unioniin liittymisestä johtuvien tarpeiden huomioon ottamiseksi Euroopan parlamentti saa 30 päivään kesäkuuta 2000 saakka toteuttaa Euroopan yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c kohdan mukaisesti tilapäisen henkilöstönsä osalta toimenpiteet palvelussuhteen lopulliseksi päättämiseksi jäljempänä säädetyin edellytyksin. Kyseisillä tilapäiseen henkilöstöön kuuluvilla, joilla on toistaiseksi voimassa oleva sopimus, on oltava kaiken kaikkiaan 15 palvelusvuotta ja heidän on oltava vähintään 50-vuotiaita.

2 artikla

Tilapäiseen henkilöstöön kuuluvien määrä, johon 1 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä voidaan soveltaa, vahvistetaan kolmeksikymmeneksi.

Tämä määrä jakautuu jaksoihin seuraavasti:

- 2 henkilöä 1 päivän heinäkuuta 1995 ja 30 päivän kesäkuuta 1996 välisenä jaksona,

- 7 henkilöä 1 päivän heinäkuuta 1996 ja 30 päivän kesäkuuta 1997 välisenä jaksona,

- 6 henkilöä 1 päivän heinäkuuta 1997 ja 30 päivän kesäkuuta 1998 välisenä jaksona,

- 9 henkilöä 1 päivän heinäkuuta 1998 ja 30 päivän kesäkuuta 1999 välisenä jaksona,

- 6 henkilöä 1 päivän heinäkuuta 1999 ja 30 päivän kesäkuuta 2000 välisenä jaksona.

3 artikla

Euroopan parlamentti valitsee, ottaen huomioon tehtävien hoidon intressit yhteisön laajentumisen yhteydessä ja annettuaan henkilöstölle mahdollisuuden ilmaista kiinnostuksensa, 2 artiklassa säädettyjen rajoitusten mukaisesti ja kuultuaan pariteettikomiteaa tilapäiseen henkilöstöön kuuluvien joukosta ne, joihin sovelletaan 1 artiklassa säädettyä palvelussuhteen lopullista päättämistä.

Tällöin toimielin ottaa huomioon asianomaisten henkilöiden iän, pätevyyden, suorituskyvyn, käyttäytymisen tehtäviensä hoidossa, perhesuhteet ja palvelusvuodet.

Tällaista toimenpidettä ei saa missään tapauksessa toteuttaa ilman asianomaisen henkilön suostumusta.

4 artikla

1. Entisellä tilapäiseen henkilöstöön kuuluvalla, jonka osalta toteutetaan 1 artiklassa tarkoitettu toimenpide, on oikeus 70 prosentin kuukausittaiseen korvaukseen sen palkkaluokan ja tason peruspalkasta, johon asianomainen kuuluu palvelussuhteensa päättyessä ja joka on määritelty henkilöstösääntöjen 66 artiklassa olevassa taulukossa olevan palkan perusteella, joka on voimassa sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona korvaus on maksettava.

2. Oikeus korvaukseen päättyy viimeistään sen kuukauden viimeisenä päivänä, jona entinen tilapäiseen henkilöstöön kuuluva täyttää 65 vuotta, ja joka tapauksessa silloin, kun hän ennen tätä ikää täyttää vanhuuseläkkeen enimmäismäärään oikeuttavat edellytykset.

Tällöin entinen tilapäiseen henkilöstöön kuuluva saa automaattisesti oikeuden vanhuuseläkkeeseen, joka lasketaan palvelussuhteen ehtojen 39 ja 40 artiklan mukaisesti ja jota aletaan maksaa korvauksen viimeistä maksukuukautta seuraavan kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä.

3. Edellä 1 kohdassa säädettyyn korvaukseen noudatetaan korjauskerrointa, joka on vahvistettu henkilöstösääntöjen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti sille yhteisössä sijaitsevalle maalle, jossa korvauksensaaja on osoittanut asuinpaikkansa olevan.

Jos korvauksensaajan asuinpaikka on muualla kuin yhteisön jäsenmaassa, korvaukseen sovelletaan korjauskerrointa 100.

Korvaus ilmoitetaan Belgian frangeina. Se maksetaan korvauksensaajan asuinmaan valuuttana. Korvaus maksetaan kuitenkin Belgian frangeina, jos siihen sovelletaan toisessa alakohdassa tarkoitettua korjauskerrointa 100.

Muina valuuttoina kuin Belgian frangeina maksettu korvaus lasketaan henkilöstösääntöjen 63 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen pariteettien perusteella.

4. Edellä 1 kohdassa säädetystä korvauksesta vähennetään asianomaisen henkilön uusissa tehtävissään tänä aikana saaman bruttopalkan määrä siltä osin, kuin se yhdessä tämän korvauksen kanssa on suurempi kuin korvauksen maksukuukauden ensimmäisenä päivänä voimassa olevan palkkataulukon perusteella laskettu korvauksensaajan viimeisin kokonaisbruttopalkka. Tähän palkkaan sovelletaan 3 kohdassa tarkoitettua korjauskerrointa.

Ensimmäisessä alakohdassa mainitulla bruttopalkalla ja viimeisimmällä kokonaisbruttopalkalla tarkoitetaan määriä, joista on vähennetty sosiaaliturvamaksut mutta ei veroja.

Asianomaisen on esitettävä vaaditut kirjalliset todisteet ja ilmoitettava toimielimelle kaikista sellaisista tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa hänen oikeuteensa saada korvausta.

5. Henkilöstösääntöjen 67 artiklassa ja henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevien 1, 2 ja 3 artiklassa määriteltyjen edellytysten mukaisesti perhelisiä maksetaan joko 1 kohdassa tarkoitetun korvauksen saajalle tai henkilö(i)lle, jonka tai joiden huollettavaksi lapsi tai lapset on määrätty lainsäädännön perusteella tai tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallinnollisen viranomaisen päätöksellä; kotitalouslisä lasketaan tämän korvauksen perusteella.

6. Korvauksensaajalla on oikeus saada itselleen ja hänen vakuutuksensa kattamille henkilöille henkilöstösääntöjen 72 artiklassa määrätyn sairausvakuutusjärjestelmän mukaiset etuudet edellyttäen, että hän maksaa 1 kohdassa tarkoitetun korvauksen perusteella lasketun vakuutusmaksun ja että hän ei ole vakuutettu muussa lakiin tai asetukseen perustuvassa sairausvakuutusjärjestelmässä.

7. Entinen tilapäiseen henkilöstöön kuulunut saa korvaukseen oikeuttavalta ajalta edelleen oikeuden palkkaluokkansa ja tasonsa mukaiseen vanhuuseläkkeeseen edellyttäen, että hän maksaa henkilöstösäännöissä säädetyt kyseiseen palkkaan perustuvat maksut tämän jakson aikana ja hänen kokonaiseläkkeensä ei ylitä palvelussuhteen ehtojen II osaston 6 luvussa määrättyä enimmäismäärää. Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 5 artiklan määräyksiä sovellettaessa tätä jaksoa pidetään palvelusaikana.

8. Jollei henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevista 1 artiklan 1 kohdan ja 22 artiklan säännöksistä muuta johdu, 1 kohdassa tarkoitettuun kuukausikorvaukseen oikeutetun entisen tilapäiseen henkilöstöön kuuluneen jälkeenjääneellä puolisolla on oikeus, jos hän on ollut kyseisen henkilön puoliso vähintään vuoden ajan ennen, kuin tämä lakkasi olemasta kyseisen toimielimen palveluksessa, jälkeenjääneen eläkkeeseen, joka vastaa 60 prosenttia siitä vanhuuseläkkeestä, joka olisi maksettu entiselle tilapäiseen henkilöstöön kuuluvalle, jos tällä olisi ollut kuolinhetkellään siihen oikeus ilman palvelusvuosia ja ikää koskevia ehtoja.

Edellisessä 1 alakohdassa säädetyn jälkeenjääneen eläkkeen määrä ei saa olla pienempi kuin palvelussuhteen ehtojen II osaston 6 luvussa määrätyt määrät. Se ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin ensimmäisen vanhuuseläkkeen määrä, johon entinen tilapäiseen henkilöstöön kuulunut olisi ollut oikeutettu, jos hän olisi elossa ja hänelle olisi myönnetty vanhuuseläke, kun hän ei enää olisi ollut oikeutettu edellä mainittuun korvaukseen.

Ensimmäisessä alakohdassa mainittua avioliiton kestoa koskevaa ehtoa ei oteta huomioon, jos tilapäiseen henkilöstöön kuuluvan ennen tehtäviensä päättymistä solmimasta avioliitosta on syntynyt yksi tai useampia lapsia edellyttäen, että jälkeenjäänyt puoliso huolehtii tai on huolehtinut näistä lapsista.

Mitä edellä säädetään, sovelletaan myös, jos entisen tilapäiseen henkilöstöön kuuluvan kuolema johtuu jostakin henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan 2 kohdan lopussa säädetyistä olosuhteista.

9. Jos 1 kohdassa säädettyyn korvaukseen oikeutettu entinen tilapäiseen henkilöstöön kuuluva kuolee, henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 2 artiklassa tarkoitetuilla, hänen huollettavanaan olevilla lapsilla on oikeus orvoneläkkeeseen palvelussuhteen ehtojen II osaston 6 luvun ja henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 21 artiklan määräysten mukaisesti.

5 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä marraskuuta 1995.

Neuvoston puolesta

P. SOLBES MIRA

Puheenjohtaja

(1) EYVL N:o C 246, 22.9.1995, s. 26

(2) EYVL N:o C 287, 30.10.1995

(3) Lausunto annettu 25. syyskuuta 1995 (sitä ei vielä ole julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) Lausunto annettu 26. lokakuuta 1995 (sitä ei vielä ole julkaistu virallisessa lehdessä).

(5) Ks. tämän virallisen lehden sivu 1