31988R2423

NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:o 2423/88,

annettu 11 päivänä heinäkuuta 1988,

polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 113 artiklan,

ottaa huomioon maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevat asetukset sekä perustamissopimuksen 235 artiklan nojalla annetut, maatalouden jalostustuotteisiin sovellettavat asetukset sekä erityisesti ne näiden asetusten säännökset, jotka tekevät mahdolliseksi poiketa siitä yleisestä periaatteesta, että kaikki rajoilla toteutettavat suojatoimenpiteet voidaan korvata ainoastaan näissä asetuksissa säädetyillä toimenpiteillä,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo, että

asetuksella (ETY) N:o 2176/84(1), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1761/87(2), neuvosto on ottanut käyttöön yhteisen menettelyn, joka koskee polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumista,

tämä yhteinen menettely otettiin käyttöön olemassa olevien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti ja erityisesti niiden velvoitteiden mukaisesti, jotka johtuvat tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen, jäljempänä "yleissopimus", 6 artiklasta, yleissopimuksen 6 artiklan täytäntöönpanoa koskevasta sopimuksesta (vuoden 1979 polkumyynnin ehkäisemistä koskeva koodi) sekä yleissopimuksen 6, 16 ja 23 artiklan tulkinnasta ja soveltamisesta tehdystä sopimuksesta (vientitukea ja tasoitusmaksuja koskeva koodi),

sovellettaessa näitä sääntöjä on olennaista sellaisten oikeuksien ja velvoitteiden tasapainon säilyttämiseksi, jotka näillä sopimuksilla on tarkoitus toteuttaa, että yhteisö ottaa huomioon pääasiallisten kauppakumppaniensa tulkinnan näistä säännöistä, sellaisena kuin se ilmenee lainsäädännössä tai vakiintuneessa käytännössä,

on suotavaa, että normaaliarvon määrittämistä koskevat säännöt esitetään selkeästi ja riittävän yksityiskohtaisesti; olisi erityisesti täsmennettävä, että jos myynti viejämaan tai alkuperämaan kotimarkkinoilla ei jostain syystä muodosta asianmukaista perustaa polkumyynnin olemassaolon määrittämiseksi, apuna voidaan käyttää laskennallista normaaliarvoa; olisi annettava esimerkkejä tilanteista, joita ei voida pitää tavanomaisia kaupallisia liiketoimia edustavina, erityisesti jos tuote myydään tuotantokustannuksia alhaisempaan hintaan tai jos liiketoimet suoritetaan sellaisten osapuolten välillä, jotka ovat liittyneet yhteen tai sopineet tasoitusjärjestelystä; olisi esitettävä menetelmät, joita voidaan käyttää normaaliarvon määrittämisessä näissä olosuhteissa,

olisi määritettävä vientihinta ja lueteltava tarkistukset, jotka tarvitaan pidettäessä aiheellisena muodostaa tällainen hinta laskennallisena ensimmäisen avoimien markkinoiden hinnan perusteella,

vientihinnan ja normaaliarvon välisen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi olisi vahvistettava pääperiaatteet fyysisten ominaisuuksien, määrien ja myyntiehtojen erojen suhteen tehtävien tarkistusten määrittämiseksi sekä kiinnitettävä huomiota siihen, että todistustaakka on näitä tarkistuksia vaativalla henkilöllä,

olisi määriteltävä selkeästi ilmaisu "polkumyyntimarginaali" ja laadittava koonnelma käytännöstä, joka yhteisössä on vakiintunut laskentamenetelmien soveltamisessa, kun hinnat tai marginaalit vaihtelevat,

vaikuttaa suotavalta määrittää riittävän tarkasti tapa, jolla vientituen määrä on määritettävä,

vaikuttaa aiheelliselta selvittää tietyt tekijät, jotka voivat olla hyödyksi vahingon määrittämisessä,

on tarpeen vahvistaa menettelyt sen mahdollistamiseksi, että yhteisön tuottajien puolesta toimiva henkilö, joka katsoo itselleen aiheutuneen tai voivan aiheutua vahinkoa polkumyynnillä tai vientituella tapahtuvasta tuonnista, voi tehdä asiasta valituksen; vaikuttaa aiheelliselta täsmentää, että jos valitus peruutetaan, menettely voidaan mutta sitä ei välttämättä tarvitse saattaa päätökseen,

jäsenvaltioiden ja komission välille olisi toteutettava yhteistyö polkumyynnin tai vientituen olemassaoloa sekä niistä aiheutuvaa vahinkoa koskevien tietojen osalta sekä yhteisön tasolla tapahtuvan kyseisen asian myöhemmän tarkastelun osalta; tätä varten olisi järjestettävä kuulemisia neuvoa-antavassa komiteassa,

olisi määriteltävä selkeästi tutkimuksessa noudatettavat menettelysäännöt, erityisesti yhteisön viranomaisten ja kyseisten osapuolten oikeudet ja velvollisuudet, sekä edellytykset, joilla osapuolet, joiden etua asia koskee, voivat saada tietoja sekä pyytää tietoja niistä keskeisistä tosiseikoista ja näkökohdista, joiden perusteella aiotaan suositella lopullisia toimenpiteitä,

on suotavaa esittää yksiselitteisesti, että polkumyyntiä tai vientitukea koskevan tutkimuksen olisi tavallisesti kohdistuttava vähintään kuuteen menettelyn aloittamista välittömästi edeltäneeseen kuukauteen ja että lopullisten toteamusten on perustuttava tältä ajalta todettuihin tosiseikkoihin,

sekaannusten välttämiseksi olisi täsmennettävä ilmaisujen "tutkimus" ja "menettely" käyttöä tässä asetuksessa,

on syytä edellyttää, että jos tietoja on pidettävä luonteeltaan luottamuksellisina, nämä tiedot toimittaneen on esitettävä tietojen luottamuksellisina pitämistä koskeva pyyntö ja ilmoitettava, että sellaiset luottamukselliset tiedot, joista voidaan tehdä yhteenveto mutta joista ei ole esitetty yhteenvetoa, joka ei ole luottamuksellinen, voidaan jättää ottamatta huomioon,

kohtuuttomien viivytysten välttämiseksi ja hyvään hallintotapaan liittyvistä syistä on ilmeisesti aiheellista säätää määräajoista, joiden kuluessa sitoumuksia voidaan tehdä,

on tarpeen antaa yksiselitteisemmät säännöt, jotka koskevat sitoumusten peruutusten tai rikkomisen jälkeen noudatettavaa menettelyä,

yhteisön päätöksentekomenettelyn on tarpeen mahdollistaa nopea ja tehokas toiminta erityisesti komission toteuttamien toimenpiteiden, esimerkiksi väliaikaisten tullien määräämisen osalta,

polkumyynnin ehkäisemiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta kantaa väliaikaisia tulleja lopullisina tapauksissa, joissa todistetut tosiseikat selvästi osoittavat, että on kyse polkumyynnistä ja vahingosta, vaikka erityisistä syistä ei olisikaan päätetty lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta,

on olennaista vahvistaa yhteiset säännöt polkumyyntitullien ja tasoitustullien soveltamisesta sen varmistamiseksi, että nämä tullit kannetaan asianmukaisesti ja yhtenäisesti; näiden tullien luonteen vuoksi kyseiset säännöt voivat erota tavanomaisesti kannettavien tuontitullien kantamista koskevista säännöistä,

asetuksen (ETY) N:o 2176/84 soveltamisesta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että sellaisten tuotteiden kokoaminen yhteisössä, joita tuotaessa valmiina tavaroina kannetaan polkumyyntitullia, voi aiheuttaa tiettyjä vaikeuksia,

erityisesti tapauksissa, joissa

- tuotteen kokoaa tai valmistaa yritys, joka on etuyhteydessä tai liittynyt yhteen sellaisen valmistajan kanssa, jonka samankaltaisten tuotteiden viennistä kannetaan polkumyyntitullia, ja

- sellaisten kokoamisessa tai valmistuksessa käytettävien osien tai materiaalien arvo, jotka ovat peräisin polkumyyntitullin alaisen tuotteen alkuperämaasta, on suurempi kuin kaikkien muiden käytettävien osien tai materiaalien arvo,

tätä kokoamista tai valmistusta on pidettävä keinona, jolla voidaan kiertää polkumyyntitulli,

kiertämisen estämiseksi olisi säädettävä polkumyyntitullin kantamisesta näin kootuista ja valmistetuista tuotteista,

on tarpeen vahvistaa näissä olosuhteissa sovellettavan tullin kantamisen menettelyt ja edellytykset,

kannettavan polkumyyntitullin määrä olisi rajoitettava määrään, joka tarvitaan kiertämisen estämiseksi,

olisi säädettävä mahdollisuudesta tarvittaessa tarkastella asetuksia ja päätöksiä uudelleen ainoastaan osittain,

yhteisön menettelyjen ja varojen väärinkäytön estämiseksi olisi vahvistettava menettelyn päätökseen saattamisen ja kyseisen uudelleentarkastelun välinen vähimmäisaika sekä varmistettava, että on olemassa riittävä näyttö olosuhteiden muuttumisesta niin paljon, että uudelleentarkastelu on perusteltua,

olisi säädettävä, että tietyn määräajan jälkeen polkumyynnin vastaiset toimenpiteet sekä tasoitustoimenpiteet tulevat mitättömiksi, jollei niiden jatkamisen välttämättömyyttä voida perustella,

on toteutettava asianmukaiset menettelyt polkumyyntitullien palautusta koskevien hakemusten tarkastelemiseksi; on tarpeen huolehtia siitä, että palautusmenettelyjä sovelletaan ainoastaan lopullisiin tulleihin tai lopullisesti kannettuihin väliaikaisiin tulleihin, sekä järkeistää olemassa olevat palautusmenettelyt,

tämä asetus ei saa estää erityistoimenpiteiden toteuttamista, jos tämä ei ole yleissopimuksesta johtuvien yhteisön velvoitteiden vastaista,

myös maataloustuotteet sekä niistä johdetut tuotteet voivat olla polkumyynnin tai vientituen kohteina; sen vuoksi on tarpeen täydentää tuontisääntöjä, joita näihin tuotteisiin yleisesti sovelletaan, säätämällä mahdollisuudesta käyttää näiden menettelytapojen vastaisia suojatoimenpiteitä,

edellä mainittujen seikkojen, jotka pääasiassa johtivat asetuksen (ETY) N:o 2176/84 antamiseen, lisäksi kokemus on osoittanut, että on tarpeen määritellä tarkemmin tietyt polkumyynnin vastaisten menettelytapojen yhteydessä sovellettavat säännöt ja noudatettavat menettelyt,

normaaliarvon määrittämiseksi olisi huolehdittava siitä, että jos arvo perustuu kotimarkkinoiden hintoihin, hinnan olisi oltava tosiasiallisesti maksettu hinta tai hinta, joka maksettaisiin tavanomaisessa liiketoiminnassa viejä- tai alkuperämaassa, ja sen vuoksi alennus- ja hyvitysmenettelyä olisi selkeytettävä erityisesti sellaisten eriytettyjen alennusten osalta, jotka voidaan hyväksyä, jos todistetaan, ettei näitä alennuksia ole sovellettu normaaliarvon vääristämiseksi; on myös suotavaa esittää nykyistä yksiselitteisemmin, miten normaaliarvo vahvistetaan laskennallisen arvon perusteella, sekä erityisesti täsmentää, että myyntikustannukset, yleiset ja hallinnolliset kustannukset sekä voitto on laskettava olosuhteiden mukaan viittaamalla aiheutuneisiin kustannuksiin ja kyseisen viejän taikka muiden tuottajien tai viejien voittoa tuottavasta myynnistä saamaan voittoon tai muulla järkiperäisellä perusteella; lisäksi olisi esitettävä, että jos viejä ei tuota eikä myy samankaltaista tuotetta alkuperämaassa, normaaliarvo on tavallisesti vahvistettava viittaamalla viejän toimittajan hintoihin ja kustannuksiin; lisäksi on tarpeen määritellä tarkemmin edellytykset, joilla tappiollista myyntiä voidaan pitää tavanomaisen liiketoiminnan ulkopuolisena,

on suotavaa varmistaa, että vientihintojen määrittäminen perustuu tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan, ja tämän vuoksi selvittää alennus- ja hyvitysmenettelyä; jos vientihinta on syytä muodostaa laskennallisesti, on tarpeen esittää, että tämän perustana käytettäviin kustannuksiin kuuluvat kustannukset, joista tuoja tavallisesti vastaa, mutta jotka kuitenkin maksaa sellainen osapuoli, joka on ilmeisesti liittynyt yhteen tuojan tai viejän kanssa,

on tarpeen varmistaa, että normaaliarvon ja vientihintojen vertailu ei vinoudu sellaisten tekijöiden tarkistuksia koskevien vaatimusten vuoksi, jotka eivät suoranaisesti liity kyseiseen myyntiin, tai jo huomioon otettuja tekijöitä koskevien vaatimusten vuoksi; tämän vuoksi olisi määriteltävä tarkasti erot, jotka vaikuttavat hintojen vertailukelpoisuuteen, sekä vahvistettava yksiselitteisemmät säännöt, jotka koskevat sitä, miten tarkistukset voidaan tehdä erityisesti fyysisten ominaisuuksien, kuljetuksen, pakkauksen, luottojen, vakuuksien ja muiden myyntikustannusten erojen osalta; näiden myyntikustannusten osalta olisi selvyyden vuoksi täsmennettävä, ettei tarkistuksia saa tehdä yleisten myyntikustannusten perusteella, koska tällaiset kustannukset eivät ole suoraan yhteydessä kyseiseen myyntiin, lukuun ottamatta myyjien palkkoja, joita ei saa kohdella eri tavoin kuin maksettuja provisioita; hallinnon yksinkertaistamiseksi olisi myös täsmennettävä, ettei yksittäisiä tarkistuksia koskevia merkityksettömiä vaatimuksia saa ottaa huomioon,

olisi selkeytettävä yhteisön menettelytavat keskiarvonmääritys- ja näytteenottotekniikoiden käytön osalta,

menettelyjen aiheettoman keskeytymisen välttämiseksi on syytä täsmentää, että väärien tai harhaanjohtavien tietojen toimittaminen voi johtaa siihen, että näitä tietoja ei oteta huomioon tai tällaisiin tietoihin perustuvia vaatimuksia ei hyväksytä,

kokemus on osoittanut tarpeelliseksi estää polkumyyntitullien tehokkuuden heikkeneminen sen johdosta, että viejät maksavat ne; olisi vahvistettava, että tällaisissa olosuhteissa voidaan tarvittaessa taannehtivasti määrätä ylimääräisiä polkumyyntitulleja,

kokemus on osoittanut, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tai tasoitustoimenpiteiden voimassaoloajan päättymistä koskevia sääntöjä on tarpeen selkeyttää; tätä varten ja näiden sääntöjen hallinnon helpottamiseksi olisi säädettävä aiottua uudelleentarkastelua koskevan ilmoituksen julkaisemisesta,

on aiheellista selventää menetelmiä, joita käytetään palautusten määrän laskemiseen, ja siten vahvistaa komission vakiintunut palautuskäytäntö sekä asiaa koskevat periaatteet, jotka sisältyvät komission julkaisemaan polkumyyntitullien palautusta koskevaan lausuntoon(3), ja

tässä yhteydessä on syytä laatia koonnelma kyseisistä säännöksistä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

Tällä asetuksella annetaan säännökset, joita sovelletaan suojauduttaessa muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista polkumyynnillä tai vientituella tapahtuvalta tuonnilta.

2 artikla

Polkumyynti

A. PERIAATE

1. Polkumyyntitullia voidaan soveltaa polkumyynnillä tuotuun tuotteeseen, jonka luovutuksesta vapaaseen liikkeeseen yhteisössä aiheutuu vahinkoa.

2. Tuotetta pidetään polkumyynnillä tuotuna, jos sen hinta yhteisöön vietäessä on alhaisempi kuin samankaltaisen tuotteen normaaliarvo.

B. NORMAALIARVO

3. Tässä asetuksessa "normaaliarvolla" tarkoitetaan:

a) samankaltaisesta viejä- tai alkuperämaassa kulutukseen tarkoitetusta tuotteesta tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä tosiasiallisesti maksettua tai maksettavaa vertailukelpoista hintaa. Tähän hintaan ei lueta alennuksia ja hyvityksiä, jotka liittyvät suoraan kyseiseen myyntiin, jos viejä sitä vaatii ja toimittaa riittävän näytön siitä, että tällainen bruttohinnan alennus on tosiasiallisesti annettu. Eritellyt alennukset voidaan hyväksyä, jos ne liittyvät suoraan kyseiseen myyntiin ja jos esitetään todisteet siitä, että nämä alennukset ovat perustuneet aikaisemmin vakiintuneeseen käytäntöön tai sitoumukseen noudattaa eriytetyn alennuksen saamisen edellytyksiä;

b) jos samankaltaista tuotetta ei myydä tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä viejä- tai alkuperämaan kotimarkkinoilla tai jos tällainen myynti ei mahdollista asianmukaista vertailua:

i) sellaista samankaltaisen tuotteen verrattavissa olevaa hintaa vietäessä tuote kolmanteen maahan, joka voi olla korkein vientihinta, mutta jonka on oltava edustava hinta, tai

ii) laskennallista arvoa, joka määritetään lisäämällä tuotantokustannukset ja kohtuullinen voittomarginaali. Tuotantokustannukset lasketaan kaikkien tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä alkuperämaassa aiheutuneiden materiaaleihin ja tuotantoon liittyvien, sekä kiinteiden että muuttuvien kustannusten perusteella siten, että niihin lisätään kohtuullinen määrä myyntikustannuksia sekä hallinnollisia ja muita yleisiä kustannuksia. Myyntikustannusten sekä yleisten ja hallinnollisten kustannusten määrä sekä voitto lasketaan viittaamalla tuottajalle tai viejälle samankaltaisten tuotteiden voittoa tuottavasta myynnistä kotimarkkinoilla aiheutuneisiin kustannuksiin ja kertyneeseen voittoon. Jos tällaisia tietoja ei ole käytettävissä tai ne ovat epäluotettavia taikka käyttöön soveltumattomia, kustannusten määrä lasketaan viittaamalla muille tuottajille tai viejille samankaltaisen tuotteen voittoa tuottavasta myynnistä alkuperä- tai viejämaassa aiheutuneisiin kustannuksiin tai kertyneeseen voittoon. Jos kumpaakaan näistä menetelmistä ei voida käyttää, aiheutuneet kustannukset ja kertynyt voitto lasketaan viittaamalla viejän tai muiden tuottajien taikka samalla taloudellisen toiminnan alalla toimivien viejien myyntiin alkuperä- tai viejämaassa taikka muulla järkiperäisellä perusteella;

c) Jos alkuperämaassa oleva viejä ei tuota eikä myy samankaltaista tuotetta alkuperämaassa, normaaliarvo lasketaan muiden alkuperämaassa olevien myyjien tai tuottajien hintojen tai kustannusten perusteella samalla tavoin kuin a ja b alakohdassa säädetään. Tavallisesti viejän toimittajien hintoja tai kustannuksia käytetään tähän tarkoitukseen.

4. Jos on perusteltua syytä olettaa tai epäillä, että hinta, jolla tuote tosiasiallisesti myydään kulutukseen alkuperämaassa, on alhaisempi kuin tuotantokustannukset, sellaisina kuin ne on määritelty 3 kohdan b alakohdan ii alakohdassa, tällaisella hinnalla tapahtunutta myyntiä voidaan pitää muutoin kuin tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä tapahtuneena, jos

a) myynti on tapahtunut merkittävinä määrinä 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määritellyn tutkimuksen aikana, ja

b) maksetut hinnat eivät mahdollista kohtuullisesti jaettujen kustannusten korvaamista tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä ja a alakohdassa tarkoitettuna aikana.

Tällaisin edellytyksin normaaliarvo voidaan määrittää muun kotimarkkinoiden myynnin perusteella, joka tapahtuu hinnalla, joka ei ole tuotantokustannuksia alhaisempi, tai kolmansiin maihin tarkoitetussa viennissä tapahtuvan myynnin perusteella taikka laskennallisen arvon perusteella tai tarkistamalla mainittua tuotantokustannuksia alhaisempaa hintaa tappion estämiseksi sekä kohtuullisen voiton saamiseksi. Tällainen normaaliarvon laskeminen perustuu käytettävissä oleviin tietoihin.

5. Muusta kuin markkinatalousmaasta ja erityisesti sellaisista maista, joihin sovelletaan asetuksia (ETY) N:o 1765/82(4) ja (ETY) N:o 1766/82(5), lähtöisin olevassa tuonnissa normaaliarvo määritetään asianmukaisella ja kohtuullisella tavalla jollakin seuraavista perusteista:

a) hinta, jolla kolmannen markkinatalousmaan samankaltainen tuote tosiasiallisesti myydään:

i) kulutukseen kyseisen maan kotimarkkinoilla,

tai

ii) muihin maihin, mukaan lukien yhteisö,

taikka

b) samankaltaisen tuotteen laskennallinen arvo kolmannessa markkinatalousmaassa, taikka

c) jollei a tai b alakohdan mukaisesti määritetty hinta tai laskennallinen arvo ole riittävä peruste, samankaltaisesta tuotteesta tosiasiallisesti yhteisössä maksettu tai maksettava hinta, jota on tarvittaessa asianmukaisesti tarkistettu kohtuullisen voittomarginaalin sisällyttämiseksi siihen.

6. Jos tuotetta ei tuoda suoraan alkuperämaasta, vaan se tuodaan yhteisöön välittäjänä toimivasta maasta, normaaliarvo on samankaltaisesta tuotteesta viejä- tai alkuperämaan kotimarkkinoilla tosiasiallisesti maksettu tai maksettava vertailukelpoinen hinta. Jälkimmäinen peruste voi olla asianmukainen muun muassa silloin, kun tuote kuljetetaan ainoastaan viejämaan läpi tai kun kyseisiä tuotteita ei valmisteta viejämaassa taikka kun kyseisille tuotteille ei ole viejämaassa vertailukelpoisia hintoja.

7. Normaaliarvon määrittämiseksi sellaisten osapuolten välisiä liiketoimia, jotka ovat ilmeisesti liittyneet yhteen tai sopineet keskenään tasoitusjärjestelystä, ei pidetä tavanomaisena liiketoimintana, jolleivät yhteisön viranomaiset ole vakuuttuneita siitä, että kyseiset hinnat ja kustannukset ovat vertailukelpoiset sellaisten hintojen ja kustannusten kanssa, jotka esiintyvät liiketoimissa, joiden osapuolet eivät ole tällä tavoin sidoksissa toisiinsa.

C. VIENTIHINTA

8. a) Vientihinta on hinta, joka on tosiasiallisesti maksettu tai maksetaan tuotteesta, joka on myyty viennissä yhteisöön, ilman kaikkia veroja tai tosiasiallisesti tehtyjä ja kyseiseen myyntiin suoraan liittyviä alennuksia ja hyvityksiä. Eriytetyt alennukset on myös otettava huomioon, jos niitä tosiasiallisesti sovelletaan ja ne liittyvät suoraan kyseiseen myyntiin;

b) Jos vientihintaa ei ole tai jos viejä ja tuoja taikka kolmas osapuoli ovat ilmeisesti liittyneet yhteen tai sopineet keskenään tasoitusjärjestelystä taikka jos muista syistä tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan yhteisöön viennissä myydyn tuotteen hintaan ei voida viitata, vientihinta voidaan muodostaa laskennallisena sen hinnan perusteella, jolla tuotava tuote jälleenmyydään ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle, tai jos tuotetta ei myydä riippumattomalle ostajalle taikka sitä ei myydä siinä tilassa, jossa se on ollut tuotaessa, muulla järkiperäisellä perusteella. Tällöin tehdään tarkistuksia kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kustannusten huomioon ottamiseksi, mukaan lukien kohtuullinen voittomarginaali. Näihin kustannuksiin kuuluvat kustannukset, joista tuoja tavallisesti vastaa, mutta jotka kuitenkin maksaa sellainen joko yhteisössä tai sen ulkopuolella toimiva osapuoli, joka on ilmeisesti liittynyt yhteen tuojan tai viejän kanssa tai sopinut tasoitusjärjestelystä näiden kanssa.

Näihin tarkistuksiin kuuluvat erityisesti:

i) tavanomainen kuljetus, vakuutus, käsittely, purkaus sekä liitännäiskustannukset,

ii) tullit, polkumyyntitullit sekä muut maksut, jotka on maksettava tuojamaassa tavaroiden tuonnin tai myynnin vuoksi,

iii) kohtuullinen marginaali yleisiä kustannuksia ja voittoa ja/tai muuta tavallisesti maksettavaa tai sovittua provisiota varten.

D. VERTAILU

9. a) Edellä 3-7 kohdan mukaisesti määritettävää normaaliarvoa sekä 8 kohdan mukaista vientihintaa on verrattava mahdollisimman läheisinä ajankohtina. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi kussakin tapauksessa otetaan kunkin tapauksen yksityiskohtien mukaan asianmukaisesti tarkistuksina huomioon hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot, toisin sanoen erot, jotka liittyvät:

i) fyysisiin ominaisuuksiin,

ii) tuontimaksuihin ja välillisiin veroihin,

iii) toteutuneesta myynnistä aiheutuneisiin kustannuksiin

- kaupan eri vaiheissa,

- eri määrinä taikka

- eri myyntiedellytyksillä;

b) Jos osapuoli, jonka etua asia koskee, vaatii tarkistusta, tämän osapuolen on voitava osoittaa vaatimuksensa perustelluksi.

10. Tarkistukset, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon 9 kohdan a alakohdassa luetellut hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot, on sen mukaan kuin on perusteltua tehtävä jäljempänä olevien sääntöjen mukaisesti:

a) Fyysiset ominaisuudet

Normaaliarvoa, sellaisena kuin se määritetään 3-7 kohdan mukaisesti, tarkistetaan määrällä, joka vastaa kohtuullista arviota kyseisen tuotteen fyysisten ominaisuuksien erojen arvosta;

b) Tuontimaksut ja välilliset verot

Kun alkuperä- tai viejämaassa kulutukseen tarkoitettu tuote voidaan joko vapauttaa samankaltaisen tuotteen ja siihen fyysisesti liittyvien materiaalien tuontimaksuista taikka välillisistä veroista, sellaisina kuin ne määritellään liitteessä olevissa huomautuksissa, tai kun siitä maksetut tällaiset tuontimaksut taikka välilliset verot voidaan palauttaa vietäessä tuote yhteisöön, normaaliarvosta vähennetään näitä tuontimaksuja tai veroja vastaava määrä;

c) Myyntikustannukset, esimerkiksi

i) Kuljetus, vakuutus, käsittely, lastaus ja liitännäiskustannukset:

normaaliarvosta vähennetään kustannukset, jotka suoraan liittyvät tuotteeseen ja jotka ovat aiheutuneet kyseisen tuotteen kuljettamisesta viejän tiloista ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle. Vientihinnasta vähennetään kustannukset, jotka suoraan liittyvät tuotteeseen ja jotka viejälle ovat aiheutuneet kyseisen tuotteen kuljettamisesta viejän tiloista viejämaassa määräpaikkaan yhteisössä. Kummassakin tapauksessa näihin kustannuksiin luetaan kuljetuksesta, vakuutuksesta, käsittelystä ja lastauksesta aiheutuneet kustannukset sekä liitännäiskustannukset;

ii) Pakkaaminen:

normaaliarvosta ja vientihinnasta vähennetään kyseisen tuotteen pakkaamisesta aiheutuneet kustannukset, jotka suoraan liittyvät kyseiseen tuotteeseen;

iii) Luotto:

normaaliarvosta sekä vientihinnasta vähennetään kyseistä myyntiä varten myönnetyt luotot.

Vähennettävä määrä lasketaan sinä valuuttana, jonka määräisenä lasku on laadittu ja alkuperä- tai viejämaassa sovellettavan tavanomaisen kaupallisten luottojen vaihtokurssin mukaan;

iv) Vakuudet, takuut, tekninen apu sekä muut myynnin jälkeiset palvelut:

normaaliarvosta ja vientihinnasta vähennetään määrä, joka vastaa vakuuksien, takuiden, teknisen avun ja palvelujen antamisesta suoraan aiheutuvia kustannuksia;

v) Muut myyntikustannukset:

normaaliarvosta ja vientihinnasta vähennetään määrä, joka vastaa kyseisestä myynnistä maksettavaa provisiota. Myös myyjille eli yksinomaan suoraan myyntiin osallistuvalle henkilöstölle maksetut palkat vähennetään;

d) Tarkistuksen määrä:

Tarkistuksen määrä lasketaan asianmukaisten tutkimuskauteen tai viimeiseen käytettävissä olevaan tilikauteen liittyvien tietojen perusteella;

e) Merkityksettömät tarkistukset:

Sellaisia tarkistuksia koskevia vaatimuksia, joiden vaikutus kyseisen liiketoimen hintaan tai arvoon on vähäinen, ei oteta huomioon. Merkityksettöminä pidetään tavallisesti yksittäisiä tarkistuksia, joiden vaikutus arvoon on pienempi kuin 0,5 prosenttia kyseisestä hinnasta tai arvosta.

E. KUSTANNUSTEN JAKAMINEN

11. Yleensä kaikki kustannuslaskelmat perustuvat käytettävissä oleviin kirjanpitotietoihin, jotka tarvittaessa jaetaan suhteessa kunkin tuotteen liikevaihtoon ja kyseisiin markkinoihin.

F. SAMANKALTAINEN TUOTE

12. Tässä asetuksessa "samankaltaisella tuotteella" tarkoitetaan samanlaista tuotetta, joka on kaikissa suhteissa samanlainen kyseisen tuotteen kanssa, tai jos tällaista tuotetta ei ole, sellaisen toisen tuotteen kanssa, jonka ominaisuudet läheisesti muistuttavat kyseisen tuotteen ominaisuuksia.

G. KESKIARVON MÄÄRITYS- JA NÄYTTEENOTTOTEKNIIKAT

13. Jos hinnat vaihtelevat,

- normaaliarvo vahvistetaan periaatteessa painotettujen keskiarvojen perusteella,

- vientihintoja verrataan periaatteessa normaaliarvoon liiketoimi liiketoimelta, paitsi jos painotettujen keskiarvojen soveltaminen ei merkittävästi vaikuttaisi tutkimuksen tuloksiin,

- näytteenottotekniikoita, eli useimmin esiintyvien tai edustavimpien hintojen käyttöä, voidaan soveltaa normaaliarvon ja vientihintojen määrittämiseksi, kun kyseessä on huomattava määrä liiketoimia.

H. POLKUMYYNTIMARGINAALI

14. a) "Polkumyyntimarginaalilla" tarkoitetaan määrää, jolla normaaliarvo on vientihintaa suurempi;

b) Jos polkumyyntimarginaalit vaihtelevat, voidaan vahvistaa painotetut keskiarvot.

3 artikla

Vientituki

1. Voidaan ottaa käyttöön tasoitustulli sellaisen vientituen tasoittamiseksi, jota on suoraan tai välillisesti myönnetty alkuperä- tai viejämaassa sellaisen tuotteen valmistukseen, tuotantoon, vientiin tai kuljetukseen, jonka luovutuksesta vapaaseen liikkeeseen yhteisössä aiheutuu vahinkoa.

2. Vientituen alaan kuuluvat liitteessä luetellut menettelytavat, eivät kuitenkaan yksinomaisesti.

3. Tuotteen vapauttamista samankaltaisista tuotteista tai niihin sisältyvistä materiaaleista maksetuista tuontimaksuista tai välillisistä veroista, sellaisina kuin ne määritellään liitteessä olevissa huomautuksissa, silloin kun kyseinen tuote on tarkoitettu kulutukseen alkuperä- tai viejämaassa, taikka näiden tuontimaksujen tai välillisten verojen palautusta ei pidetä tässä asetuksessa tarkoitettuna vientitukena.

4. a) Vientituen määrä lasketaan yhteisöön vientituella viedyn tuotteen osalta yksikkökohtaisesti.

b) Määritettäessä vientituen määrää vientituen kokonaismäärästä vähennetään seuraavat tekijät:

i) kaikki asiakirjamaksut sekä muut oikeuden vientitukeen tai itse vientituen saamisen edellyttämät kustannukset,

ii) vientiverot, tullit tai muut maksut, jotka on kannettu tuotteen viennissä yhteisöön ja jotka on erityisesti tarkoitettu vientituen tasoittamiseen.

Jos osapuoli, jonka etua asia koskee, vaatii tällaista vähennystä, tämän osapuolen on näytettävä, että hänen vaatimuksensa on perusteltu.

c) Jos vientitukea ei myönnetä viittaamalla valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin, vientituen määrä määritetään jakamalla asianmukaisella tavalla vientituen arvo tiettynä ajanjaksona tapahtuneen tuotannon tasolla tai kyseisen tuotteen viennin tasolla. Tavallisesti tämä ajanjakso on vientituen saajan tilikausi.

Jos vientituki myönnetään käyttöomaisuuden hankintaan tai tulevaan hankintaan, vientituen määrä lasketaan jakamalla vientituki tietylle ajanjaksolle, joka vastaa tämän omaisuuden tavanomaista arvonalennusta kyseisellä tuotannonalalla. Jos omaisuuden arvo ei alene, vientituki rinnastetaan korottomaan lainaan.

d) Jos on kyse tuonnista muista kuin markkinatalousmaista ja erityisesti maista, joihin sovelletaan asetuksia (ETY) N:o 1765/82 ja (ETY) N:o 1766/82, vientituen määrä voidaan määrittää asianmukaisella ja kohtuullisella tavalla vertaamalla 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti laskettuja vientihintoja 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti laskettuun normaaliarvoon. Tällaiseen vertailuun sovelletaan 2 artiklan 10 kohtaa.

e) Jos vientituen määrä vaihtelee, voidaan vahvistaa painotetut keskiarvot.

4 artikla

Vahinko

1. Vahinko voidaan määrittää ainoastaan, jos polkumyynnillä tai vientituella tapahtuvan tuonnin vaikutukset aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa polkumyynnin tai vientituen vaikutusten vuoksi vakavaa vahinkoa yhteisön vakiintuneelle tuotannolle tai merkittävästi hidastavat tämän tuotannon vakiintumista. Muiden tekijöiden, kuten muuten kuin polkumyynnillä tai vientituella tapahtuvan tuonnin määrän tai tuontihintojen taikka kysynnän vähentymisen aiheuttamaa vahinkoa, joka yksin tai yhdessä muiden tekijöiden kanssa myös vaikuttaa haitallisesti yhteisön tuotantoon, ei saa pitää polkumyynnillä tai vientituella tapahtuvan tuonnin aiheuttamana.

2. Vahingon tutkimiseen on sisällyttävä seuraavat tekijät, joista mikään tai useampi yhdessä ei välttämättä muodosta vahingon arvioinnin ratkaisevaa perustetta:

a) polkumyynnillä tai vientituella tapahtuneen tuonnin määrä erityisesti sen määrittämiseksi, onko se merkittävästi kasvanut joko absoluuttiselta arvoltaan taikka suhteessa yhteisön tuotantoon tai kulutukseen;

b) polkumyynnillä tai vientituella tapahtuvan tuonnin hinnat erityisesti sen määrittämiseksi, onko noudatettu huomattavasti alhaisempia hintoja verrattuna samankaltaisen tuotteen hintaan yhteisössä;

c) vaikutus kyseiseen tuotantoon, sellaisena kuin se ilmenee todellisista tai oletettavista asiaan liittyvien taloudellisten sellaisten tekijöiden kehitysnäkymistä, joita ovat esimerkiksi:

- tuotanto,

- kapasiteetin käyttö,

- varastot,

- myynti,

- markkinaosuus,

- hinnat (eli hintojen aleneminen tai hintojen nousun, joka muutoin olisi tapahtunut, estäminen)

- voitot,

- investointien tuotto,

- käteisvirrat,

- työllisyys.

3. Vahingon uhka voidaan määrittää ainoastaan, jos erityinen tilanne on omiaan muuttumaan todelliseksi vahingoksi. Tällöin voidaan ottaa huomioon sellaiset tekijät kuin:

a) yhteisöön suuntautuvan polkumyynnillä tai vientituella tapahtuvan viennin kasvu;

b) alkuperä- tai viejämaan vientikapasiteetti, sellaisena kuin se on olemassa kyseisenä ajankohtana tai lähitulevaisuudessa, sekä todennäköisyys, että tästä syntyvä vienti suuntautuu yhteisöön;

c) vientituen luonne sekä sen mahdolliset vaikutukset kauppaan.

4. Polkumyynnillä tai vientituella tapahtuneen tuonnin vaikutus on arvioitava suhteessa samankaltaisen tuotteen tuotantoon yhteisössä, jos käytettävissä olevat tiedot mahdollistavat sen erillisen määrittämisen. Jos samankaltaisen tuotteen tuotantoa yhteisössä ei voida selvästi määrittää, polkumyynnillä tai vientituella tapahtuvan tuonnin vaikutus arvioidaan suhteessa sellaista samankaltaista tuotetta lähimpänä olevan tuoteryhmän tai -valikoiman tuotantoon, josta voidaan saada tarvittavat tiedot.

5. "Yhteisön tuotannolla" tarkoitetaan kaikkia samankaltaisen tuotteen tuottajia yhteisössä tai sitä osaa tuottajista, joiden yhteenlaskettu tuotanto edustaa merkittävää osaa näiden tuotteiden kokonaistuotannosta yhteisössä; kuitenkin

- tuottajien ollessa etuyhteydessä viejiin tai tuojiin taikka niiden ollessa itse sellaisen tuotteen tuojia, joka oletetaan tuodun polkumyynnillä tai vientituella, ilmaisun "yhteisön tuotanto" voidaan tulkita viittaavan muihin tuottajiin,

- poikkeuksellisissa olosuhteissa yhteisö voidaan jakaa kyseisen tuotannon osalta kaksiin tai useampiin kilpaileviin markkinoihin, ja kaikkien markkinoiden tuottajia voidaan pitää yhteisön tuotannon edustajina, jos

a) tuottajat tällaisilla markkinoilla myyvät kyseisen tuotteen tuotantonsa kokonaan tai lähes kokonaan näillä markkinoilla ja

b) suurta osaa näiden markkinoiden kysynnästä eivät tyydytä muualla yhteisössä olevat kyseisen tuotteen tuottajat.

Näissä olosuhteissa vahinkoa voidaan katsoa aiheutuneen, vaikka suurimmalle osalle yhteisön kokonaistuotannosta ei ole aiheutunut vahinkoa, jos polkumyynnillä tai vientituella tapahtuva tuonti keskittyy näille eristyneille markkinoille ja jos lisäksi polkumyynnillä tai vientituella tapahtuva tuonti aiheuttaa vahinkoa tuottajille, jotka vastaavat kaikesta tai lähes kaikesta tuotannosta kyseisillä markkinoilla.

5 artikla

Valitus

1. Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka yhteenliittymä, joka ei ole oikeushenkilö, joka toimii yhteisön tuottajan puolesta ja joka katsoo polkumyynnillä tai vientituella tapahtuvan tuonnin aiheuttavan tai uhkaavan aiheuttaa vahinkoa toiminnalleen, voi tehdä kirjallisen valituksen.

2. Valituksessa on oltava riittävä näyttö polkumyynnillä tai vientituella tapahtuvasta tuonnista sekä siitä aiheutuvasta vahingosta.

3. Valitus voidaan osoittaa komissiolle tai jäsenvaltiolle, jonka on toimitettava se komissiolle. Komissio lähettää jäsenvaltioille jäljennöksen kaikista saamistaan valituksista.

4. Valitus voidaan peruuttaa, jolloin menettely voidaan saattaa päätökseen, jollei tämä menettelyn päätökseen saattaminen ole yhteisön etujen vastaista.

5. Jos kuulemisten jälkeen käy ilmi, että valituksessa ei ole riittävää näyttöä tutkimuksen aloittamiseksi, valituksen tekijälle on ilmoitettava asiasta.

6. Jos valituksia ei ole tehty ja jäsenvaltiolla on riittävä näyttö sekä polkumyynnillä tai vientituella tapahtuvasta tuonnista että siitä yhteisön tuotannolle aiheutuvasta vahingosta, sen on välittömästi annettava nämä todisteet tiedoksi komissiolle.

6 artikla

Kuulemiset

1. Tässä asetuksessa säädetyt kuulemiset järjestetään neuvoa-antavassa komiteassa, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

Kuulemisia järjestetään välittömästi jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta.

2. Komitean kutsuu koolle sen puheenjohtaja. Tämä toimittaa jäsenvaltioille viipymättä kaikki tarvittavat tiedot.

3. Tarvittaessa kuulemiset voidaan järjestää pelkästään kirjallisina; tällöin komissio ilmoittaa asiasta jäsenvaltioille ja asettaa määräajan, jonka kuluessa nämä voivat antaa lausuntonsa tai pyytää suullista kuulemista.

4. Kuulemiset koskevat erityisesti:

a) polkumyynnillä tai vientituella tapahtuneen tuonnin olemassaoloa sekä menetelmiä polkuhintamarginaalin tai vientituen määrän määrittämiseksi;

b) vahingon olemassaoloa ja merkitystä;

c) polkumyynnillä tai vientituella tapahtuneen tuonnin sekä vahingon välistä syy-yhteyttä;

d) toimenpiteitä, jotka olosuhteet huomioon ottaen ovat aiheellisia polkumyynnillä tai vientituella tapahtuneen tuonnin aiheuttaman vahingon estämiseksi tai korjaamiseksi, sekä yksityiskohtaisia sääntöjä näiden toimenpiteiden toteuttamiseksi.

7 artikla

Tutkimuksen aloittaminen ja sen kulku

1. Jos kuulemisten jälkeen on ilmeistä, että on riittävä näyttö siitä, että menettelyn aloittaminen on perusteltua, komission on välittömästi:

a) ilmoitettava menettelyn aloittamisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä; tässä ilmoituksessa yksilöidään kyseinen tuote ja kyseiset maat, esitetään yhteenveto saaduista tiedoista sekä täsmennetään, että kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot on toimitettava komissiolle tiedoksi; komissio asettaa ilmoituksessa määräajan, jonka kuluessa osapuolet, joiden etua asia koskee, voivat saattaa tietoon näkemyksensä kirjallisesti ja pyytää komissiolta suullista kuulemista 5 kohdan mukaisesti;

b) tehtävä virallinen ilmoitus asiasta sellaisille viejille ja tuojille, joita komissio tietää asian koskevan, sekä viejämaan ja valituksen tekijöiden edustajille;

c) aloitettava tutkimus yhteisön tasolla yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa; tämä tutkimus kohdistuu sekä polkumyynnillä tai vientituella tapahtuneeseen tuontiin että siitä aiheutuneeseen vahinkoon, ja se on toteutettava 2-8 kohdan mukaisesti; polkumyynnillä tai vientituella tapahtunutta tuontia koskeva tutkimus käsittää tavallisesti vähintään kuuden kuukauden ajanjakson välittömästi ennen menettelyn aloittamista.

2. a) Komissio tutkii kaikki tiedot, joita se pitää tarpeellisina, ja jos se katsoo sen aiheelliseksi, tutkii ja tarkistaa tuojien, viejien, myyjien, välittäjien, tuottajien sekä kaupallisten yhteenliittymien ja järjestöjen kirjanpidon.

b) Tarvittaessa komissio suorittaa tutkimuksia kolmansissa maissa kyseisten yritysten suostumuksella, ja jos kyseisen maan hallitukselle on ilmoitettu virallisesti asiasta eikä se vastusta tutkimusta. Komissiota avustavat niiden jäsenvaltioiden viranomaiset, jotka sitä pyytävät.

3. a) Komissio voi pyytää jäsenvaltioita:

- toimittamaan sille tietoja,

- suorittamaan tarvittavat todentamiset sekä tarkastukset erityisesti tuojien, myyjien sekä yhteisön tuottajien keskuudessa,

- suorittamaan tutkimuksia kolmansissa maissa kyseisten yritysten suostumuksella, ja jos kyseisen maan hallitukselle on ilmoitettu virallisesti asiasta eikä se vastusta tutkimusta;

b) Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet komission pyyntöjen toteuttamiseksi. Niiden on toimitettava komissiolle sen pyytämät tiedot sekä kaikista suoritetuista todentamisista, tarkastuksista ja tutkimuksista saadut tulokset;

c) Jos näillä tiedoilla on yleistä merkitystä tai jos jokin jäsenvaltio on pyytänyt toimittamaan nämä tiedot, komissio toimittaa tiedot jäsenvaltioille, jolleivät ne ole luottamuksellisia, missä tapauksessa on toimitettava yhteenveto, joka ei ole luottamuksellinen;

d) Komission virkamiehet voivat, jos komissio tai jäsenvaltio sitä pyytää, avustaa jäsenvaltioiden virkamiehiä näiden tehtävien suorittamisessa.

4. a) Valituksen tekijä sekä sellaiset tuojat ja viejät, joita asian tiedetään koskevan, sekä viejämaan edustajat voivat tutustua kaikkiin tietoihin, jotka ne osapuolet, joita tutkimus koskee, ovat toimittaneet komissiolle, lukuun ottamatta yhteisön tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten laatimia sisäisiä asiakirjoja, jos nämä tiedot liittyvät heidän etujensa puolustamiseen eivätkä ne ole 8 artiklassa tarkoitettuja luottamuksellisia tietoja ja jos komissio käyttää niitä tutkimuksessaan. Tätä varten ne, joita asia koskee, osoittavat komissiolle kirjallisen hakemuksen, josta selviää, mitä tietoja pyydetään;

b) Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viejät ja tuojat sekä vientituella tapahtuneen tuonnin ollessa kyseessä viejämaan edustajat voivat pyytää, että heille annetaan tietoja niistä tärkeimmistä tosiseikoista ja havainnoista, joiden perusteella on tarkoitus suositella lopullisten tullien määräämistä tai väliaikaisten tullien vakuutena olleiden määrien lopullista kantamista;

c) i) Pyydettäessä tietoja b alakohdan mukaisesti

aa) pyynnöt on osoitettava kirjallisina komissiolle,

bb) pyynnöissä on eriteltävä ne erityiskysymykset, joista tietoja pyydetään,

cc) pyyntöjen on väliaikaista tullia kannettaessa oltava perillä kuukauden kuluessa kyseisen tullin käyttöönoton julkaisemisesta;

ii) Tiedot voidaan antaa joko suullisesti tai kirjallisesti, sen mukaan kuin komissio katsoo aiheelliseksi. Se ei rajoita myöhempiä päätöksiä, joita komissio ja neuvosto voivat tehdä. Luottamuksellisia tietoja käsitellään 8 artiklan mukaisesti.

iii) Tiedot on tavallisesti toimitettava vähintään 15 päivää ennen kuin komissio tekee ehdotuksen lopullisesta toimenpiteestä 12 artiklan mukaisesti. Tietojen antamisen jälkeen tehdyt huomautukset voidaan ottaa huomioon ainoastaan, jos ne on saatu määräajassa, jonka komissio kussakin tapauksessa asettaa ottaen aiheellisella tavalla huomioon asian kiireellisyyden ja jonka on oltava vähintään 10 päivää.

5. Komissio voi kuulla osapuolia, joiden etua asia koskee. Sen on kuultava heitä, jos he ovat sitä kirjallisesti pyytäneet Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa asetetussa määräajassa ja jos pyynnössä on osoitettu, että he todella ovat osapuolia, joiden etua asia koskee, ja että menettelyn lopputulos on omiaan vaikuttamaan heihin ja että on erityisiä syitä kuulla heitä suullisesti.

6. Lisäksi komissio varaa pyynnöstä niille, joita asia suoraan koskee, tilaisuuden tavata, jotta heillä on tilaisuus esittää erilaisia näkökantoja ja mahdollisia vastaväitteitä. Tämän tilaisuuden yhteydessä komissio ottaa huomioon tarpeen säilyttää tietojen luottamuksellisuus sekä osapuolten edut. Osapuolen ei tarvitse osallistua tapaamiseen, eikä poissaolosta aiheudu haittaa hänen asiassaan.

7. a) Tämä artikla ei estä yhteisön viranomaisia tekemästä alustavia päätöksiä tai soveltamasta väliaikaisia toimenpiteitä viipymättä;

b) Jos osapuoli, jota asia koskee, tai kolmas maa kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja tai ei toimita niitä kohtuullisessa ajassa taikka merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimuksia, alustavat tai lopulliset päätelmät, riippumatta siitä, ovatko ne myönteisiä vai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Jos komissio toteaa, että joku, jonka etua asia koskee, tai kolmas maa on toimittanut sille vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, se voi jättää tällaiset tiedot huomioon ottamatta ja evätä vaatimuksen, johon kyseinen tieto liittyy.

8. Polkumyynnin vastainen menettely tai tasoitusmenettely ei estä kyseisen tuotteen tulliselvitystä.

9. a) Tutkimus lopetetaan joko sen päätökseen saattamisella tai lopullisella toimenpiteellä. Tutkimus on tavallisesti lopetettava vuoden kuluessa menettelyn aloittamisesta;

b) Menettely päättyy joko tutkimuksen päätökseen saattamisella ilman tullien määräämistä ja sitoumusten hyväksymistä tai tällaisten tullien voimassaoloajan päättyessä tai kumottaessa ne, taikka sitoumusten päättyessä 14 tai 15 artiklan mukaisesti.

8 artikla

Luottamuksellisuus

1. Tämän asetuksen mukaisesti saatuja tietoja voidaan käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon niitä on pyydetty.

2. a) Neuvosto, komissio, jäsenvaltiot sekä niiden palveluksessa olevat eivät saa ilman tiedot toimittaneen lupaa ilmaista tätä asetusta sovellettaessa saatuja tietoja, joita tiedot toimittanut on pyytänyt käsittelemään luottamuksellisina;

b) Luottamuksellista käsittelyä koskevassa pyynnössä esitetään, miksi tiedot ovat luottamuksellisia, ja sen mukana toimitetaan tietoja koskeva yhteenveto, joka ei ole luottamuksellinen, taikka selvitys syistä, miksi tiedoista ei voi laatia yhteenvetoa.

3. Tietoa pidetään tavallisesti luottamuksellisena, jos sen ilmaiseminen on omiaan aiheuttamaan huomattavia haitallisia seurauksia sille, joka on toimittanut tämän tiedon tai on toiminut tietolähteenä.

4. Jos kuitenkin on ilmeistä, että luottamuksellista käsittelyä koskeva pyyntö ei ole perusteltu ja jos tiedot toimittanut ei halua, että ne saatetaan julkisiksi, tai ei halua sallia niiden ilmaisemista yleisessä muodossa tai yhteenvetona, kyseiset tiedot voidaan olla ottamatta huomioon.

Tiedot voidaan myös olla ottamatta huomioon, jos tällainen pyyntö on perusteltu ja jos tiedot toimittanut ei halua toimittaa yhteenvetoa, joka ei ole luottamuksellinen, tiedoista, joista voidaan laatia tällainen yhteenveto.

5. Tämä artikla ei estä yhteisön viranomaisia ilmaisemasta yleisiä tietoja, eikä varsinkaan sellaisia perusteita, joille tämän asetuksen nojalla tehdyt päätökset perustuvat, taikka ilmaisemasta todisteita, joita yhteisön viranomaiset käyttävät tarvittavassa määrin näiden syiden selvittämiseksi oikeudenkäynnissä. Tällaisessa ilmaisemisessa on otettava huomioon niiden osapuolten oikeutetut edut, joiden etua asia koskee, sen suhteen, että heidän liikesalaisuuksiaan ei paljasteta.

9 artikla

Menettelyn päätökseen saattaminen suojatoimenpiteiden ollessa tarpeettomia

1. Jos kuulemisen jälkeen suojatoimenpiteet osoittautuvat tarpeettomiksi ja jos tätä ei vastusteta 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa neuvoa-antavassa komiteassa, menettely saatetaan päätökseen. Muissa tapauksissa komissio toimittaa välittömästi neuvostolle kertomuksen kuulemisten tuloksista sekä ehdotuksen menettelyn saattamisesta päätökseen. Menettely saatetaan päätökseen, jos neuvosto ei ole kuukauden määräajassa määräenemmistöllä päättänyt toisin.

2. Komissio ilmoittaa asiasta alkuperä- tai viejämaan edustajille ja niille, joita asian tiedetään koskevan, sekä ilmoittaa menettelyn päätökseen saattamisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja esittää ilmoituksessa keskeiset päätelmänsä sekä yhteenvedon niiden syistä.

10 artikla

Sitoumukset

1. Jos tutkimuksen aikana esitetään sitoumuksia, joita komissio kuulemisen jälkeen pitää hyväksyttävinä, tutkimus voidaan saattaa päätökseen ilman väliaikaisten tai lopullisten tullien käyttöönottoa.

Poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta sitoumuksia ei voida esittää 7 artiklan 4 kohdan c alakohdan iii alakohdan mukaisesti huomautusten esittämistä varten asetetun määräajan jälkeen. Päätökseen saattamisesta päätetään 9 artiklan 1 kohdassa määriteltyä menettelyä noudattaen, ja tiedot toimitetaan ja niitä koskeva ilmoitus julkaistaan 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämä päätökseen saattaminen ei estä väliaikaisten tullien vakuutena olleiden määrien lopullista kantamista 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut sitoumukset ovat sellaisia, joilla:

a) alkuperä- tai viejämaan hallitus estää vientituen tai rajoittaa sitä taikka toteuttaa muita toimenpiteitä, jotka koskevat vientituen haitallisia vaikutuksia; taikka

b) hintoja tarkistetaan tai vienti lopetetaan siinä määrin, että komissio toteaa polkumyyntimarginaalin tai vientituen määrän taikka näiden haitallisen vaikutuksen estetyksi. Vientituen ollessa kyseessä alkuperä- tai viejämaan on annettava suostumuksensa.

3. Komissio voi esittää sitoumuksia, mutta asian tarkasteluun ei vaikuta se, että sitoumuksia ei esitetä tai kehotukseen esittää sitoumuksia ei vastata. Kuitenkin polkumyynnillä tai vientituella tapahtuneen tuonnin jatkamista voidaan pitää osoituksena siitä, että vahingon uhan toteutuminen on todennäköisempää.

4. Jos sitoumukset hyväksytään, vahinkoa koskeva tutkimus viedään kuitenkin päätökseen, jos komissio kuulemisten jälkeen niin päättää, tai jos polkumyynnin osalta viejät, jotka edustavat merkittävää prosentuaalista osuutta kyseisistä kaupallisista liiketoimista, taikka vientituen osalta alkuperä- tai viejämaa sitä pyytävät. Jos komissio tällöin kuulemisten jälkeen toteaa, ettei vahinkoa ole ilmennyt, sitoumus raukeaa ilman eri toimenpiteitä. Jos kuitenkin todetaan, että vahingon uhan puuttuminen johtuu pääasiassa sitoumuksen olemassaolosta, komissio voi pyytää sitoumuksen pitämistä voimassa.

5. Komissio voi pyytää osapuolta, jonka sitoumus on hyväksytty, toimittamaan määräajoin tiedot, jotka ovat tarpeen tällaisten sitoumusten täyttämiseksi, sekä antaa luvan siihen liittyvien tietojen todentamiseen. Tämän pyynnön täyttämättä jättämistä pidetään sitoumuksen rikkomisena.

6. Jos sitoumus on peruutettu tai jos komissiolla on syytä olettaa, että sitoumusta on rikottu, ja jos yhteisön edut edellyttävät tällaisia toimia, komissio voi kuulemisten jälkeen ja varattuaan kyseiselle viejälle tilaisuuden esittää asiasta huomautuksensa, viipymättä soveltaa väliaikaisia polkumyyntitulleja tai tasoitustulleja ennen sitoumuksen hyväksymistä todettujen tosiseikkojen perusteella.

11 artikla

Väliaikaiset tullit

1. Jos alustava tarkastelu osoittaa, että polkumyynnillä tai vientituella tapahtuvaa tuontia esiintyy, ja jos on riittävä näyttö sen aiheuttamasta vahingosta ja yhteisön edut edellyttävät toimia menettelyn aikana aiheutuvan vahingon estämiseksi, komissio ottaa jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin tai tasoitustullin. Tällöin kyseisten tuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää sen väliaikaisen tullin suuruista vakuutta, jonka lopullinen kantaminen suoritetaan neuvoston myöhemmin 12 artiklan 2 kohdan nojalla tekemän päätöksen mukaisesti.

2. Komissio toteuttaa väliaikaisen toimenpiteen kuulemisten jälkeen tai erittäin kiireellisissä tapauksissa ilmoitettuaan asiasta jäsenvaltioille. Jälkimmäisessä tapauksessa kuulemisia järjestetään viimeistään 10 päivän kuluessa siitä, kun jäsenvaltioille on ilmoitettu komission päätöksestä.

3. Jos jäsenvaltio pyytää komissiolta välittömiä toimia, komissio päättää enintään viiden työpäivän pituisen määräajan kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, onko syytä ottaa käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli tai tasoitustulli.

4. Komissio ilmoittaa välittömästi neuvostolle ja jäsenvaltioille kaikista tämän artiklan nojalla tehdyistä päätöksistä. Neuvosto voi määräenemmistöllä tehdä toisenlaisen päätöksen. Komission päätös olla ottamatta käyttöön väliaikaista tullia ei estä tällaisen tullin käyttöönottoa myöhempänä ajankohtana joko jäsenvaltion pyynnöstä, jos uusia tekijöitä on olemassa, tai komission aloitteesta.

5. Väliaikaiset tullit ovat voimassa enintään neljä kuukautta. Jos kuitenkin viejät, jotka edustavat merkittävää prosentuaalista osuutta kyseisistä kaupallisista liiketoimista, sitä pyytävät tai komission aiejulistuksen mukaisesti eivät sitä vastusta, väliaikaisten polkumyyntitullien voimassaoloaikaa voidaan jatkaa vielä kahdella kuukaudella.

6. Komissio toimittaa neuvostolle mahdolliset lopullisia toimenpiteitä koskevat ehdotukset tai väliaikaisten toimenpiteiden jatkamista koskevat ehdotukset viimeistään kuukautta ennen väliaikaisten tullien voimassaoloajan päättymistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

7. Väliaikaisten tullien voimassaoloajan päätyttyä vakuus vapautetaan mahdollisimman pian, jos neuvosto ei ole päättänyt sen lopullisesta menettämisestä.

12 artikla

Lopullinen päätös

1. Jos lopullisesti todetut tosiseikat osoittavat, että tutkimusaikana on esiintynyt polkumyynnillä tai vientituella tapahtuvaa tuontia ja että tämä on aiheuttanut vahinkoa ja että yhteisön edut edellyttävät yhteisön toimia, neuvosto määräenemmistöllä komission ehdotuksesta, jonka tämä tekee kuulemisen jälkeen, ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tai tasoitustullin.

2. a) Jos on sovellettu väliaikaista tullia, neuvosto päättää riippumatta siitä, onko otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tai tasoitustulli, mikä osuus väliaikaisesta tullista kannetaan lopullisesti. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä komission ehdotuksesta.

b) Tämän määrän lopullisesta kantamisesta ei voida päättää, elleivät lopullisesti todetut tosiseikat osoita polkumyynnillä tai vientituella tapahtunutta tuontia esiintyneen ja vahinkoa aiheutuneen. Tällöin vahinkona ei pidetä huomattavaa hidastumista jonkin tuotannon toteuttamisessa yhteisössä eikä merkittävän vahingon uhkaa, jollei todeta, että tämä uhka kehittyisi merkittäväksi vahingoksi väliaikaisten toimenpiteiden puuttuessa.

13 artikla

Tulleja koskevat yleiset säännökset

1. Polkumyyntitullit ja tasoitustullit otetaan käyttöön asetuksella riippumatta siitä, ovatko ne väliaikaisia vai lopullisia.

2. Näissä asetuksissa yksilöidään erityisesti käyttöön otettavan tullin määrä ja laji, kyseinen tuote, alkuperä- tai viejämaa, toimittajan nimi, jos mahdollista, sekä ne syyt, joihin asetukset perustuvat.

3. Näiden tullien määrä ei saa olla suurempi kuin väliaikaisesti arvioitu tai lopullisesti vahvistettu polkumyyntimarginaali tai vientituen määrä; sen on oltava pienempi, jos pienempi tulli riittää vahingon poistamiseen.

4. a) Polkumyyntitulleja ja tasoitustulleja ei saa ottaa käyttöön eikä korottaa taannehtivasti. Velvollisuus maksaa nämä tullit seuraa direktiivistä 79/623/ETY(6);

b) Jos neuvosto kuitenkin toteaa

i) polkumyynnillä tuotujen tuotteiden osalta, että

- polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aikaisemmin aiheuttanut vahinkoa taikka että tuoja tiesi tai tämän olisi pitänyt tietää, että viejä harjoitti tuontia polkumyynnillä ja että tämä polkumyynti aiheuttaisi vahinkoa, ja

- satunnainen tuonti polkumyynnillä, toisin sanoen tuotteen laajamittainen tuonti polkumyynnillä suhteellisen lyhyenä aikana, aiheuttaa siinä määrin vahinkoa, että sen toistumisen estämiseksi vaikuttaa tarpeelliselta ottaa taannehtivasti käyttöön tälle tuonnille polkumyyntitulli, tai

ii) vientituella tuotujen tuotteiden osalta

- kriittisissä olosuhteissa, että vaikeasti poistettavissa olevan vahingon on aiheuttanut sellaisen tuotteen laajamittainen tuonti suhteellisen lyhyenä aikana, jolle on maksettu tai myönnetty vientitukea yleissopimuksen määräysten sekä yleissopimuksen 6, 16 ja 23 artiklan tulkinnasta ja soveltamisesta tehdyn sopimuksen vastaisesti,

ja

- että tällaisen vahingon toistumisen estämiseksi tälle tuonnille vaikuttaa tarpeelliselta määrätä taannehtivasti tasoitustulleja, tai

iii) polkumyynnillä tai vientituella tuotujen tuotteiden osalta, että

- sitoumusta on rikottu,

lopulliset polkumyyntitullit tai tasoitustullit voidaan ottaa käyttöön tuotteille, joita koskee tai olisi koskenut velvollisuus maksaa tuontitulleja direktiivin 79/623/ETY nojalla, enintään 90 päivää ennen väliaikaisten tullien soveltamista, paitsi että rikottaessa sitoumuksia tällainen taannehtiva soveltaminen ei koske tuontitavaroita, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen yhteisössä ennen sitoumuksen rikkomista.

5. Jos tuote tuodaan yhteisöön useammasta kuin yhdestä maasta, sopivan suuruinen tulli kannetaan syrjimättömällä tavalla kaikesta kyseisen tuotteen tuonnista, jonka on todettu tapahtuneen polkumyynnillä tai vientituella ja aiheuttaneen vahinkoa, lukuun ottamatta tuontia sellaisista lähteistä, joiden osalta on hyväksytty sitoumuksia.

6. Jos yhteisön tuotannon on tulkittu liittyvän tietyn alueen tuottajiin, komissio antaa viejille mahdollisuuden tarjota sitoumuksia kyseisen alueen osalta 10 artiklan mukaisesti. Jos riittävää sitoumusta ei tehdä viipymättä tai jos sitä ei täytetä, väliaikainen tai lopullinen tulli voidaan ottaa käyttöön koko yhteisössä.

7. Jollei ole sellaisia lopullista tai väliaikaista polkumyyntitullia tai tasoitustullia määrättäessä annettuja vaikutukseltaan vastakkaisia erityissäännöksiä, sovelletaan alkuperän käsitteen yhteistä määritelmää koskevia sääntöjä sekä asiaa koskevia yhteisiä säännöksiä soveltamisesta.

8. Jäsenvaltioiden on kannettava polkumyyntitulli ja tasoitustullit siinä muodossa ja sen suuruisina sekä sellaisilla muilla perusteilla, jotka on vahvistettu, kun tullit on otettu käyttöön, sekä riippumatta tulleista, veroista sekä muista tuonnissa tavallisesti kannettavista maksuista.

9. Tuote ei voi olla samanaikaisesti sekä polkumyyntitullien että tasoitustullien alainen saman, polkumyynnistä tai vientituen myöntämisestä aiheutuneen tilanteen korjaamiseksi.

10. a) Poiketen siitä, mitä 4 kohdan a alakohdan toisessa virkkeessä säädetään, lopullinen polkumyyntitulli voidaan ottaa käyttöön sellaisten tuotteiden osalta, jotka on saatettu yhteisön markkinoille sen jälkeen, kun ne on koottu tai valmistettu yhteisössä, jos

- tuotteen on koonnut tai valmistanut yritys, joka on etuyhteydessä tai liittynyt yhteen jonkin sellaisen valmistajan kanssa, jonka samankaltaisen tuotteen vienti on lopullisen polkumyyntitullin alaista,

- kokoaminen tai valmistus on aloitettu tai sitä on merkittävästi lisätty polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisen jälkeen,

- kokoamisessa tai valmistuksessa käytettyjen sellaisten osien tai materiaalien arvo, jotka ovat peräisin polkumyyntitullin alaisen tuotteen vientimaasta, on vähintään 50 prosenttia suurempi kuin muiden käytettyjen osien tai materiaalien arvo.

Tätä säännöstä sovellettaessa otetaan huomioon kullekin tapaukselle ominaiset olosuhteet ja muun muassa muuttuvat kustannukset, jotka ovat aiheutuneet kokoamisesta tai valmistuksesta, toteutetusta tutkimuksesta ja kehityksestä sekä yhteisössä sovelletusta teknologiasta.

Tällöin neuvosto päättää samanaikaisesti, että kyseisten tuotteiden kokoamisessa tai valmistuksessa käytettäviksi soveltuvia osia tai materiaaleja, jotka ovat peräisin polkumyyntitullin alaisen tuotteen vientimaasta, voidaan pitää vapaaseen liikkeeseen luovutettuina ainoastaan, jos niitä ei käytetä ensimmäisessä alakohdassa määritellyssä kokoamisessa tai valmistuksessa.

b) Näin kootut tai valmistetut tuotteet on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille ennen kuin ne siirretään kokoamis- tai valmistuspaikasta saatettaviksi yhteisön markkinoille. Polkumyyntitullin kantamiseksi tätä ilmoitusta pidetään direktiivin 79/695/ETY 2 artiklassa tarkoitettua ilmoitusta(7) vastaavana.

c) Polkumyyntitullin määrä on sama kuin se, jota sovelletaan polkumyyntitullin alaisen samankaltaisen tuotteen alkuperämaan valmistajaan, johon tuotteen kokoava tai valmistava yritys yhteisössä on etuyhteydessä tai jonka kanssa tämä on liittynyt yhteen. Kannettavan tullin määrän on oltava suhteessa siihen tullin määrään, joka saadaan sovellettaessa täydellisen tuotteen viejään sovellettavaa polkumyyntitullin määrää tuotujen osien tai materiaalien cif-arvoon; se ei saa olla suurempi kuin määrä, joka tarvitaan estämään polkumyyntitullin kiertäminen.

d) Tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat tutkimusta, menettelyä ja sitoumuksia, sovelletaan kaikkiin tämän kohdan osalta esiin tuleviin kysymyksiin.

11. a) Jos viejä vastaa polkumyyntitullista, voidaan ottaa käyttöön ylimääräinen polkumyyntitulli sen määrän tasoittamiseksi, josta viejä vastaa.

b) Jos osapuoli, jota asia suoraan koskee, toimittaa riittävän näytön siitä, että viejä on vastannut tullista, esimerkiksi siten, että polkumyyntitullin alaisen tuotteen ensimmäisen riippumattoman ostajan maksamaa vähittäismyyntihintaa ei koroteta polkumyyntitullia vastaavalla määrällä, tutkimus aloitetaan, ja kyseisille viejille ja tuojille varataan tilaisuus esittää huomautuksensa asiassa.

Jos todetaan, että viejä on vastannut polkumyyntitullista joko kokonaan tai osittain, joko suoraan tai välillisesti, ja jos yhteisön edut edellyttävät tällaista asiaan puuttumista, kuulemisten jälkeen otetaan käyttöön ylimääräinen polkumyyntitulli 11 ja 12 artiklassa säädettyjä menettelyjä noudattaen.

Tätä tullia voidaan soveltaa taannehtivasti. Se voidaan ottaa käyttöön sellaisten tuotteiden osalta, joista lopullisen polkumyyntitullin käyttöönoton jälkeen voidaan kantaa tuontitulleja direktiivin 79/623/ETY nojalla; sitä ei kuitenkaan sovelleta maahan tuotuihin tuotteisiin, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen yhteisössä ennen kuin viejä on vastannut polkumyyntitullista.

c) Jos tutkimuksen perusteella se, että hintoja ei ole korotettu polkumyyntitullia vastaavalla määrällä, ei johdu kyseisen tuotteen tuojan kustannusten ja/tai voittojen alenemisesta, sitä, ettei hintoja ole korotettu, pidetään osoituksena siitä, että viejä on vastannut polkumyyntitullista.

d) Tämän kohdan mukaisiin tutkimuksiin sovelletaan 7 artiklan 7 kohdan b alakohtaa.

14 artikla

Uudelleentarkastelu

1. Asetuksia, joilla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja tai tasoitustulleja, sekä päätöksiä sitoumusten hyväksymisestä voidaan tarvittaessa tarkastella uudelleen joko kokonaan tai osittain.

Uudelleentarkastelu järjestetään joko jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta. Uudelleentarkastelu järjestetään myös, jos osapuoli, jonka etua asia koskee, sitä pyytää ja esittää riittävän näytön olosuhteiden muuttumisesta niin, että uudelleentarkastelu on perusteltua, ja jos vähintään vuosi on kulunut siitä, kun tutkimus on saatettu päätökseen. Nämä pyynnöt on osoitettava komissiolle, joka ilmoittaa niistä jäsenvaltioille.

2. Jos kuulemisten jälkeen vaikuttaa siltä, että uudelleentarkastelu on tarpeen, tutkimus aloitetaan uudelleen 7 artiklan mukaisesti, jos olosuhteet sitä edellyttävät. Tämä tutkimuksen uudelleen aloittaminen ei sinänsä vaikuta voimassa oleviin toimenpiteisiin.

3. Jos uudelleentarkastelu joko aloittamalla tutkimus uudelleen tai aloittamatta sitä uudelleen sitä edellyttää, kyseisten toimenpiteiden toteuttamiseen toimivaltainen yhteisön toimielin muuttaa toimenpiteitä taikka kumoaa tai mitätöi ne. Jos toimenpiteet on kuitenkin toteutettu liittymisasiakirjan siirtymäsäännösten mukaisesti, komissio muuttaa niitä taikka kumoaa tai mitätöi ne itse ja ilmoittaa tästä neuvostolle; neuvosto voi määräenemmistöllä päättää eri toimenpiteen toteuttamisesta.

15 artikla

1. Jollei 3, 4 ja 5 kohdasta muuta johdu, polkumyyntitullit, tasoitustullit ja sitoumukset raukeavat viiden vuoden määräajassa siitä, kun ne ovat tulleet voimaan tai niitä on viimeksi muutettu tai ne on vahvistettu.

2. Komissio julkaisee tavanomaisesti kuulemisten jälkeen ja kuuden kuukauden määräajassa ennen viiden vuoden määräajan päättymistä Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ilmoituksen kyseisen toimenpiteen tulevasta päättymisestä ja ilmoittaa asiasta niille yhteisön tuottajille, joita asian tiedetään koskevan. Tässä ilmoituksessa asetetaan määräaika, jonka kuluessa osapuolet, joiden etua asia koskee, voivat saattaa tietoon näkemyksensä kirjallisesti ja pyytää komissiolta suullista kuulemista 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

3. Jos osapuoli, jonka etua asia koskee, osoittaa, että toimenpiteen päättyminen aiheuttaisi uudelleen vahinkoa tai vahingon uhan, komissio julkaisee kuulemisten jälkeen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ilmoituksen aikomuksestaan tarkastella toimenpidettä uudelleen. Tämä ilmoitus julkaistaan ennen kyseisen viiden vuoden määräajan päättymistä. Toimenpide on voimassa, kunnes uudelleentarkastelun tulos on selvillä.

Jos uudelleentarkastelumenettelyn aloittamista koskevaa ilmoitusta ei kuitenkaan ole julkaistu kuuden kuukauden kuluessa kyseisen viiden vuoden määräajan päättymisestä, toimenpide raukeaa kyseisen kuuden kuukauden määräajan päättyessä.

4. Jos toimenpiteen uudelleentarkastelu 14 artiklan nojalla on vireillä kyseisen viiden vuoden määräajan päättyessä, toimenpide jää voimaan, kunnes uudelleentarkastelun tulos on selvillä. Tätä koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ennen kyseisen viiden vuoden määräajan päättymistä.

5. Jos polkumyyntitullit, tasoitustullit tai sitoumukset raukeavat tämän artiklan nojalla, komissio julkaisee asiaa koskevan ilmoituksen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Tässä ilmoituksessa mainitaan toimenpiteen päättymisen ajankohta.

16 artikla

Palautus

1. Jos tuoja voi osoittaa, että kannettu tulli ylittää tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin tai on suurempi kuin vientituen määrä, kun otetaan huomioon painotettujen keskiarvojen soveltaminen, ylimenevä osuus on korvattava. Tämä määrä lasketaan suhteessa niihin muutoksiin polkumyyntimarginaalissa tai vientituen määrässä, jotka on vahvistettu tuojan toimittajan toimituksia yhteisöön koskeneessa alkuperäisessä tutkimuksessa. Kaikki korvauksia koskevat laskelmat tehdään 2 tai 3 artiklan mukaisesti, ja ne perustuvat mahdollisimman pitkälle samaan menetelmään, jota on sovellettu alkuperäisessä tutkimuksessa, erityisesti keskiarvon määrittämis- ja näytteenottotekniikan käytön osalta.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun korvauksen saamiseksi tuojan on esitettävä komissiolle hakemus. Hakemus on toimitettava sen jäsenvaltion välityksellä, jonka alueella tuotteet on luovutettu vapaaseen liikkeeseen, kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat asianmukaisesti vahvistaneet lopullisesti kannettavien tullien määrän tai siitä, kun väliaikaisten tullien vakuutena olleiden määrien lopullista kantamista koskeva päätös on tehty.

Jäsenvaltion on toimitettava hakemus komissiolle viipymättä, joko lausunnoin hakemusta puoltavista seikoista tai ilman lausuntoa.

Komissio ilmoittaa asiasta välittömästi muille jäsenvaltioille ja antaa asiasta lausuntonsa. Jos jäsenvaltiot hyväksyvät komission antaman lausunnon tai eivät vastusta sitä kuukauden määräajassa siitä, kun ne ovat saaneet asiasta tiedon, komissio voi tehdä edellä tarkoitetun lausunnon mukaisen päätöksen. Kaikissa muissa tapauksissa komissio päättää kuulemisten jälkeen, onko hakemus hyväksyttävä ja miltä osin.

17 artikla

Loppusäännökset

Tämä asetus ei estä soveltamasta:

1. sellaisia erityissääntöjä, jotka on vahvistettu yhteisön ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa;

2. yhteisön asetuksia maatalouden alalla eikä asetuksia (ETY) N:o 1059/69(8), ETY N:o 2730/75(9) ja (ETY) N:o 2783/75(10); tätä asetusta sovelletaan täydentävästi näihin asetuksiin nähden sekä poiketen kaikista niiden säännöksistä, jotka estävät polkumyyntitullien tai tasoitustullien soveltamisen;

3. erityistoimenpiteitä, jolleivät nämä ole tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen mukaisten velvoitteiden vastaisia.

18 artikla

Olemassa olevan sääntelyn kumoaminen

Kumotaan asetus (ETY) N:o 2176/84.

Viittauksia mainittuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

19 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan jo aloitettuihin menettelyihin.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä heinäkuuta 1988.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. ROUMELIOTIS

(1) EYVL N:o L 201, 30.7.1984, s. 1

(2) EYVL N:o L 167, 26.6.1987, s. 9

(3) EYVL N:o C 266, 22.10.1986, s. 2

(4) EYVL N:o L 195, 5.7.1982, s. 1

(5) EYVL N:o L 195, 5.7.1982, s. 21

(6) EYVL N:o L 179, 17.7.1979, s. 31

(7) EYVL N:o L 205, 13.8.1979, s. 19

(8) EYVL N:o L 141, 12.6.1969, s. 1

(9) EYVL N:o L 281, 1.11.1975, s. 20

(10) EYVL N:o L 282, 1.11.1975, s. 104

LIITE

ESIMERKKEJÄ VIENTITUESTA

a) Viranomaisten yrityksille tai tuotannonaloille niiden viennin tulosten perusteella myöntämä suora tuki.

b) Valuutanpitojärjestelmät tai vastaavat menettelyt, joihin liittyy vientietuuksia.

c) Vientitoimitusten kotimaankuljetusten maksut ja rahtimaksut, jotka viranomaiset ovat vahvistaneet tai määränneet edullisemmin ehdoin kuin kotimaan toimituksissa.

d) Viranomaiset tai virastot toimittavat vientitavaroiden tuotannossa käytettäviä tuotuja tuotteita tai kotimaisia tavaroita tai palveluja edullisemmin ehdoin kuin kotimaiseen kulutukseen tarkoitettujen tavaroiden tuotannossa käytettäviä samankaltaisia tai suoraan kilpailevia tuotteita tai palveluja, jos nämä ehdot (tuotteiden osalta) ovat edullisemmat kuin ne, joita niiden viejät voivat noudattaa kaupassa maailmanmarkkinoilla.

e) Teollisten tai kaupallisten yritysten erityisesti viennin yhteydessä maksamat tai maksettavat välittömät verot tai sosiaaliturvamaksut palautetaan tai niitä lykätään taikka niistä vapautetaan kokonaan tai osittain. Edellä sanotun estämättä ei edellä tarkoitettujen verojen ja maksujen lykkääminen ole yksiselitteisesti vientitukea, jos esimerkiksi peritään asianmukaista korkoa.

f) Vientiin ja viennin tuloksiin välittömästi liittyvät erityisalennukset, jotka välittömien verojen perusteita laskettaessa annetaan kotimaiseen kulutukseen tarkoitetulle tuotannolle annettavien alennusten lisäksi.

g) Vientituotteiden tuotannossa tai jakelussa tapahtuva vapauttaminen sellaisesta välillisten verojen määrästä, joka on suurempi kuin niiden verojen määrä, jotka kannetaan samankaltaisten kotimaiseen kulutukseen myytävien tuotteiden tuotannossa ja jakelussa, taikka tällaisten verojen palauttaminen. Arvonlisäveron liiallisen palauttamisen ongelmaa koskee ainoastaan tämä kohta.

h) Vientitavaroiden tuotannossa käytettävistä tavaroista tai palveluista aikaisemmissa vaiheissa kannettujen kasautuvien välillisten verojen sellainen palautus tai lykkäys taikka vapautus niistä, joka on määrältään suurempi kuin samankaltaisten kotimaiseen kulutukseen myytävien tuotteiden tuotannossa käytettävistä tavaroista tai palveluista aikaisemmissa vaiheissa kannettujen kasautuvien välillisten verojen palautus tai lykkäys taikka vapautus niistä; aikaisemmissa vaiheissa kannettavat kasautuvat välilliset verot voidaan kuitenkin palauttaa tai lykätä taikka niistä voidaan antaa vapautus vientitavaroiden osalta, vaikka kotimaiseen kulutukseen myytäviä samankaltaisia tuotteita koskevia veroja ei palauteta tai lykätä taikka niistä ei anneta vapautusta, jos aikaisemmissa vaiheissa kannettavat kasautuvat välilliset verot kannetaan sellaisista tuotteista, jotka sisältyvät fyysisesti (tavanomaisen hävikin huomioon ottaen) vietyyn tuotteeseen. Tämä kohta ei koske arvonlisäverojärjestelmiä eikä niihin liittyviä rajamaksujen tarkistuksia.

i) Sellainen tuontimaksujen palauttaminen tai hyvittäminen, joka on määrältään suurempi kuin sellaisten tuoduista tuotteista kannettujen maksujen määrä, jotka sisältyvät (tavanomaisen hävikin huomioon ottaen) vietyyn tuotteeseen fyysisesti; erityistapauksissa yritys voi kuitenkin käyttää korvaavina tuotteina sellaisen määrän kotimarkkinoiden tuotteita, joka vastaa sellaisten tuotujen tuotteiden määrää, jotka ovat laadultaan ja ominaisuuksiltaan niin samanlaisia, että niihin voidaan soveltaa tätä säännöstä, jos tuontitoimet ja vastaavat vientitoimet suoritetaan kohtuullisin väliajoin, jotka eivät tavallisesti saa olla kahta vuotta pitempiä. Tämä kohta ei koske arvonlisäverojärjestelmiä eikä niihin liittyviä rajamaksujen tarkistuksia.

j) Viranomaiset (tai viranomaisten valvomat erityiselimet) ottavat käyttöön vientiluottojen takuu- tai vakuutusohjelmia, vientituotteiden tuotantokustannusten nousun estämiseksi tarkoitettuja vakuutus- tai takuuohjelmia taikka erityishintaisia valuuttariskiohjelmia, jotka ovat selvästi riittämättömiä kattamaan pitkällä aikavälillä ohjelmien hallinnon toimintakustannukset ja tappiot.

k) Viranomaiset (tai viranomaisten valvomat erityislaitokset) myöntävät vientiluottoja alemmilla koroilla kuin niiden tosiasiallisesti tarvitsee maksaa näin hankituista varoista (tai tarvitsisi maksaa, jos ne ottaisivat lainaa kansainvälisillä pääomamarkkinoilla samaksi laina-ajaksi ja saman valuutan määräisinä kuin vientiluotto) tai vastaavat viejälle tai rahoituslaitokselle luotonotosta aiheutuvista kustannuksista kokonaan tai osittain, siltä osin kuin niitä käytetään merkittävien etujen varmistamiseen vientiluottoehtojen alalla.

Jos kuitenkin alkuperä- tai viejämaa on osapuolena virallisia vientiluottoja koskevassa kansainvälisessä sitoumuksessa, jossa on ollut 1 päivästä tammikuuta 1979 osapuolina ainakin 12 alkuperäistä tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 6, 16 ja 23 artiklan tulkinnasta ja soveltamisesta tehdyn sopimuksen (tai seuraajasitoumuksen, jonka alkuperäiset allekirjoittajat ovat hyväksyneet) allekirjoittajaa, tai jos käytännössä alkuperä- tai viejämaa soveltaa mainitun sitoumuksen korkokantaa koskevia määräyksiä, vientiluottokäytäntöä, joka on näiden määräysten mukainen, ei pidetä vientitukena.

l) Kaikki muut julkisista varoista maksettavat maksut, jotka muodostavat yleissopimuksen 16 artiklassa tarkoitetun vientituen.

Huomautukset:

Tässä liitteessä tarkoitetaan:

1. "välittömillä veroilla" palkasta, voitosta, korkotuloista, vuokratuloista, palkkioista ja muista tuloista kannettavia veroja sekä kiinteästä omaisuudesta kannettavia veroja.

2. "tuontimaksuilla" tulleja sekä muita maksuja ja veronluonteisia maksuja, joita ei ole lueteltu muualla näissä huomautuksissa ja joita kannetaan tuonnin yhteydessä.

3. "välillisillä veroilla" myynti-, valmiste-, liikevaihto-, arvonlisä-, toimilupa-, leima-, siirto-, inventaari- ja laitteistoveroja ja rajaveroja sekä muita veroja, lukuun ottamatta välittömiä veroja ja tuontimaksuja.

4. "aikaisemmissa vaiheissa kannetuilla veroilla" välillisiä veroja, jotka kannetaan sellaisista tavaroista ja palveluista, joita käytetään suoraan tai välillisesti tuotteen tuotannossa.

5. "kasautuvilla välillisillä veroilla" välillisiä veroja, jotka kannetaan useassa eri vaiheessa silloin, kun ei ole olemassa järjestelmää veron myöhempää vähentämistä varten, tapauksissa, joissa tietyssä tuotantovaiheessa veronalaisia tavaroita tai palveluja käytetään myöhemmässä tuotantovaiheessa.

6. "verojen palauttamisella" verojen palautusta tai alennusta.