21.10.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 276/3

---

KÄÄNNÖS

BUDAPESTIN YLEISSOPIMUS

tavaroiden sisävesikuljetussopimuksista (CMNI) (1)

TÄMÄN YLEISSOPIMUKSEN SOPIMUSVALTIOT, jotka

OTTAVAT HUOMIOON 1 päivänä elokuuta 1975 allekirjoitetun Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen päätösasiakirjan suositukset oikeudellisten järjestelmien yhdenmukaistamisesta, jotta Reinin navigaation keskuskomission ja Tonavan suojelukomission jäsenvaltiot voisivat yhdessä Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission kanssa kehittää liikennettä,

OVAT TUNNUSTANEET yhteisen sopimuksen tarpeen ja toivottavuuden tiettyjen yhdenmukaisten sääntöjen vahvistamiseksi tavaroiden sisävesikuljetussopimuksista,

OVAT PÄÄTTÄNEET tehdä tätä tarkoitusta varten yleissopimuksen ja sopineet seuraavaa:

I LUKU

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla

Määritelmät

Tässä yleissopimuksessa

1.	’kuljetussopimuksella’ tarkoitetaan mitä tahansa sopimusta, jossa kuljettaja sitoutuu rahtimaksua vastaan kuljettamaan tavaraa sisävesitse;

2.	’liikenteenharjoittajalla’ tarkoitetaan henkilöä, joka on tehnyt laivaajan kanssa kuljetussopimuksen tai jonka nimissä on tehty tällainen sopimus;

3.	’tosiasiallisella rahdinkuljettajalla’ tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole liikenteenharjoittajan palveluksessa oleva henkilö tai asiamies, jolle kuljetus tai osa tällaisesta kuljetuksesta on uskottu;

4.	’laivaajalla’ tarkoitetaan henkilöä, joka on tehnyt liikenteenharjoittajan kanssa kuljetussopimuksen tai jonka nimissä tai lukuun on tehty tällainen sopimus;

5.	’vastaanottajalla’ tarkoitetaan henkilöä, jolla on oikeus ottaa tavarat vastaan;

6.	’kuljetusasiakirjalla’ tarkoitetaan asiakirjaa, joka todistaa kuljetussopimuksesta ja siitä, että liikenteenharjoittaja on ottanut tavarat haltuunsa tai lastannut ne, ja joka on laadittu konossementin tai rahtikirjan tai muun alalla käytetyn asiakirjan muotoon;

7.

’tavaroilla’ ei tarkoiteta hinattuja tai työnnettyjä aluksia eikä matkustajien matkatavaroita tai ajoneuvoja; silloin kun tavarat on koottu konttiin, kuormalavalle tai muuhun samankaltaiseen kuljetusvälineeseen tai ne on pakattu, ’tavaroihin’ sisältyvät kyseiset kuljetusvälineet tai pakkaukset, jos ne ovat laivaajan toimittamia;

8.

’kirjallisesti’ sisältää, paitsi jos muusta järjestelystä on sovittu asianomaisten osapuolten välillä, tietojen toimittamisen sähköisesti, optisesti tai muiden samankaltaisten viestintämuotojen avulla, mukaan lukien mutta ei yksinomaan, sähkeet, telekopiot, teleksit, sähköpostit tai organisaatioiden välisen tiedonsiirron (OVT), sillä ehdolla, että tiedot ovat saatavilla siten, että niitä voidaan myöhemmin tarkastella.

9.	Tämän yleissopimuksen mukaisesti sovellettavalla valtion lailla tarkoitetaan kyseisessä valtiossa voimassa olevia oikeussääntöjä lukuun ottamatta kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä yleissopimusta sovelletaan kaikkiin kuljetussopimuksiin, joiden mukaan lastaussatama tai paikka, jossa tavarat otetaan haltuun, ja purkamissatama tai tavaroiden toimituspaikka sijaitsevat kahdessa eri valtioissa, joista vähintään toinen on tämän yleissopimuksen sopimusvaltiossa. Jos sopimuksessa määrätään eri vaihtoehtoja purkamissatamaksi tai toimituspaikaksi, valinta määräytyy sen mukaan, mihin purkamissatamaan tai toimituspaikkaan tavarat on tosiasiallisesti toimitettu.

2.   Tätä yleissopimusta sovelletaan 1 kohdassa määrätyin edellytyksin, jos kuljetussopimuksen tarkoitus on tavaroiden kuljettaminen ilman uudelleenlastausta sekä sisävesillä että merenkulkumääräysten soveltamisalaan kuuluvilla vesillä, paitsi jos:

a)	kuljetuksesta on annettu sovellettavien merenkulkumääräysten mukainen meriliikenteen konossementti, tai

b)	merenkulkumääräysten soveltamisalaan kuuluvilla vesillä tapahtuvan matkan osuus on pitempi.

3.   Tätä yleissopimusta sovelletaan riippumatta aluksen kansalaisuudesta, rekisteröintipaikasta tai kotisatamasta tai siitä, onko alus tarkoitettu meri- tai sisävesiliikenteeseen, sekä riippumatta liikenteenharjoittajan, laivaajan tai vastaanottajan kansalaisuudesta, kotipaikasta, rekisteröidystä toimipaikasta tai asuinpaikasta.

II LUKU

SOPIMUSPUOLTEN OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET

3 artikla

Tavaroiden haltuunotto, kuljetus ja toimittaminen

1.   Liikenteenharjoittajan on kuljetettava tavarat toimituspaikkaan määritellyssä ajassa ja toimitettava ne vastaanottajalle siinä kunnossa kuin ne on annettu hänen haltuunsa.

2.   Ellei muuta sovita, tavaroiden haltuunotto ja toimittaminen on järjestettävä aluksella.

3.   Liikenteenharjoittajan on päätettävä, mitä alusta käytetään. Hänen on noudatettava ennen matkaa ja matkan alussa asianmukaista huolellisuutta sen varmistamiseksi, että kuljetettavat tavarat huomioon ottaen alus voi vastaanottaa lastin, alus on merikelpoinen ja miehitetty ja varustettu voimassaolevien määräysten mukaisesti ja aluksella on tarvittavat kansalliset ja kansainväliset luvat kyseisten tavaroiden kuljettamiseen.

4.   Jos on sovittu, että kuljetus on suoritettava tietyllä aluksella tai alustyypillä, liikenteenharjoittajalla on oikeus lastata tai jälleenlaivata tavarat kokonaan tai osittain toiseen alukseen tai toisentyyppiselle alukselle ilman laivaajan suostumusta ainoastaan:

a)

olosuhteissa, kuten vedenpinnan mataluus tai yhteentörmäys tai muu este, joita ei ollut mahdollista ennakoida, kun kuljetussopimus tehtiin ja joissa tavaroiden lastaus tai jälleenlaivaus on välttämätöntä kuljetussopimuksen panemiseksi täytäntöön, ja kun liikenteenharjoittaja ei pysty saamaan tarvittavassa ajassa laivaajalta ohjeita, tai

b)	tämä on aluksen sijaintisatamassa vallitseva käytäntö.

5.   Ellei laivaajan velvollisuuksista muuta johdu, liikenteenharjoittajan on varmistettava, että tavaroiden lastaus, ahtaaminen ja kiinnittäminen eivät vaikuta aluksen turvallisuuteen.

6.   Liikenteenharjoittajalla on oikeus kuljettaa tavaroita kannella tai avoimissa aluksissa ainoastaan, jos siitä on sovittu laivaajan kanssa tai jos se on kyseisen alan käytännön mukaista tai sitä edellytetään määräyksissä.

4 artikla

Tosiasiallinen rahdinkuljettaja

1.   Liikenteenharjoittajan ja tosiasiallisen rahdinkuljettajan 1 artiklan 1 kohdan määritelmän mukainen sopimus muodostaa tässä yleissopimuksessa tarkoitetun kuljetussopimuksen. Tällaisen sopimuksen yhteydessä kaikkia tämän yleissopimuksen laivaajaa koskevia määräyksiä sovelletaan liikenteenharjoittajaan ja liikenteenharjoittajaa koskevia määräyksiä sovelletaan tosiasialliseen rahdinkuljettajaan.

2.   Silloin, kun liikenteenharjoittaja on siirtänyt kuljetuksen tosiasiallisen suorittamisen tai osan siitä tosiasialliselle rahdinkuljettajalle, ja siitä riippumatta, onko sillä kuljetussopimuksen mukaan vapaus näin menetellä, liikenteenharjoittaja kuitenkin vastaa koko kuljetuksesta tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Tämän yleissopimuksen kaikkia määräyksiä, jotka koskevat liikenteenharjoittajan vastuuta, sovelletaan myös tosiasiallisen rahdinkuljettajan vastuuseen hänen suorittamansa kuljetuksen osalta.

3.   Liikenteenharjoittajan on kaikissa tapauksissa ilmoitettava laivaajalle siitä, jos hän antaa kuljetuksen tai sen osan tosiasiallisen rahdinkuljettajan tehtäväksi.

4.   Laivaajan tai vastaanottajan kanssa sovittu, tämän yleissopimuksen määräysten mukainen liikenteenharjoittajan vastuun laajentaminen koskee tosiasiallista rahdinkuljettajaa vain siinä määrin kuin hän on sen nimenomaisesti ja kirjallisesti hyväksynyt. Tosiasiallinen rahdinkuljettaja voi käyttää hyödykseen kaikki pätemättömyyslausekkeet, joihin liikenteenharjoittaja voi kuljetussopimuksen nojalla vedota.

5.   Jos ja siltä osin kuin sekä liikenteenharjoittaja että tosiasiallinen rahdinkuljettaja ovat vastuussa, he ovat yhteisvastuullisia. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta niiden väliseen regressioikeuteen.

5 artikla

Toimitusaika

Liikenteenharjoittajan on toimitettava tavarat tavarankuljetussopimuksessa sovitussa määräajassa tai, jos määräaikaa ei ole sovittu, määräajassa, jota huolelliselta liikenteenharjoittajalta voidaan kohtuudella edellyttää kun otetaan huomioon matkan olosuhteet ja liikenteen esteettömyys.

6 artikla

Laivaajan velvollisuudet

1.   Laivaajan on maksettava kuljetussopimuksen mukaiset maksut.

2.   Laivaajan on toimitettava liikenteenharjoittajalle ennen tavaroiden luovutusta kirjallisesti seuraavat, kuljetettavia tavaroita koskevat tiedot:

a)	Tavaroiden mitat, lukumäärä tai paino sekä ahtauskerroin;

b)	merkinnät tavaroiden tunnistamiseksi;

c)	tavaroiden luonne, tunnusmerkit ja ominaisuudet;

d)	ohjeet, jotka koskevat tavaroihin sovellettavia tulli- tai hallinnollisia määräyksiä;

e)	muut tarpeelliset tiedot, jotka täytetään kuljetusasiakirjaan.

Laivaajan on lisäksi luovutettava liikenteenharjoittajalle tavaroiden luovutuksen yhteydessä kaikki tarvittavat asiakirjat.

3.   Jos tavaroiden luonne niin vaatii, laivaajan on sovittua kuljetusta silmällä pitäen pakattava ne siten, että vältetään niiden menetys tai vahingoittuminen siitä alkaen, kun liikenteenharjoittaja ottaa ne haltuunsa, niiden toimitukseen saakka, ja siten, että ne eivät aiheuta vahinkoa alukselle tai muille tavaroille. Sen mukaan, mitä kuljetuksesta on sovittu, laivaajan on myös huolehdittava asiaankuuluvista merkinnöistä sovellettavien kansainvälisten tai kansallisten säännösten mukaisesti tai niiden puuttuessa sisävesiliikenteessä yleisesti tunnustettujen sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti.

4.   Jollei liikenteenharjoittajan velvollisuuksista muuta johdu, laivaajan on lastattava ja ahdattava tavarat ja kiinnitettävä ne sisävesiliikenteen käytännön mukaisesti, ellei kuljetussopimuksessa määrätä toisin.

7 artikla

Vaaralliset ja ympäristöä pilaavat tavarat

1.   Jos aiotaan kuljettaa vaarallisia tai ympäristöä pilaavia tavaroita, laivaajan on ennen tavaroiden luovuttamista 6 artiklan 2 kohdassa mainittujen tietojen lisäksi ilmoitettava liikenteenharjoittajalle selkeästi ja kirjallisesti tavaroihin liittyvästä vaarasta ja ympäristön pilaantumisen riskistä sekä toteutettavista varotoimista.

2.   Jos vaarallisten tai ympäristöä pilaavien tavaroiden kuljetukseen vaaditaan lupa, laivaajan on luovutettava tarvittavat asiakirjat viimeistään silloin, kun tavarat luovutetaan.

3.   Jos vaarallisten tai ympäristöä pilaavien tavaroiden kuljetuksen jatkaminen, lastin purkaminen tai toimitus on mahdotonta hallinnollisen luvan puuttuessa, laivaajan on kannettava kustannukset tavaroiden palauttamisesta lastaussatamaan tai lähempään paikkaan, jossa niiden lasti voidaan purkaa, ne voidaan toimittaa tai niistä voidaan hankkiutua eroon.

4.   Jos tavaroista aiheutuu välitöntä vaaraa hengelle, omaisuudelle tai ympäristölle, liikenteenharjoittajalla on oikeus purkaa tavarat, tehdä ne vaarattomiksi tai, jos tällainen toimenpide ei ole kohtuuton vaaraan nähden, tuhota ne, vaikka hänelle olisi ennen niiden haltuunottoa ilmoitettu tai hänen tietoonsa muuten saatettu tavaroiden luonteeseen liittyvä vaara tai ympäristön pilaantumisen riski.

5.   Silloin kun liikenteenharjoittajalla on oikeus ryhtyä 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin, hän voi vaatia korvausta kärsityistä vahingoista.

8 artikla

Laivaajan vastuu

1.   Laivaaja on, myös siinä tapauksessa, että hänen ei voitaisi katsoa syyllistyneen tuottamukseen, vastuussa kaikista vahingoista ja kustannuksista, joita liikenteenharjoittajalle tai tosiasialliselle rahdinkuljettajalle aiheutuu sen vuoksi, että:

a)	6 artiklan 2 kohdassa tai 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot puuttuvat tai ne ovat epätarkkoja tai epätäydellisiä;

b)	vaarallisissa tai ympäristöä pilaavissa tavaroissa ei ole asiaankuuluvia merkintöjä tai varoituslipukkeita sovellettavien kansainvälisten tai kansallisten säännösten mukaisesti tai niiden puuttuessa sisävesiliikenteessä yleisesti tunnustettujen sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti;

c)	tarvittavat asiakirjat puuttuvat, ne ovat epätarkkoja tai epätäydellisiä.

Liikenteenharjoittaja ei voi vedota laivaajan vastuuseen, jos voidaan osoittaa, että vika johtuu liikenteenharjoittajasta itsestään, hänen palveluksessaan olevista henkilöistä tai asiamiehistä. Sama koskee tosiasiallista rahdinkuljettajaa.

2.   Laivaaja on vastuussa niiden henkilöiden teoista ja laiminlyönneistä, joiden palveluja hän käyttää 6 ja 7 artiklassa tarkoitettujen tehtävien suorittamisessa ja velvollisuuksien täyttämisessä, kun kyseiset henkilöt toimivat työtehtäviensä puitteissa, kuten tällaiset teot ja laiminlyönnit olisivat hänen omiaan.

9 artikla

Liikenteenharjoittajan irtisanoutuminen kuljetussopimuksesta

1.   Liikenteenharjoittaja voi irtisanoa sopimuksen, jos laivaaja ei ole täyttänyt 6 artiklan 2 kohdassa tai 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistettuja velvollisuuksia.

2.   Jos liikenteenharjoittaja käyttää irtisanomisoikeuttaan, hän voi purkaa tavaralastin laivaajan kustannuksella, ja hänellä on mahdollisuus vaatia seuraavia maksuja:

a)	kolmasosa sovitusta rahtimaksusta; tai

b)	seisontamaksu lisättynä korvauksella, joka vastaa aiheutuneita kuluja ja tulojen menetystä, sekä jo suoritettuun matkaan suhteutetulla osalla rahtimaksusta, jos matka on jo aloitettu.

10 artikla

Tavaroiden toimitus

1.   Sen estämättä, mitä 6 artiklan 1 kohdassa määrätään laivaajan velvollisuudesta, vastaanottaja, joka tavaroiden saavuttua toimituspaikkaan pyytää niiden toimittamista, on kuljetussopimuksen mukaisesti vastuussa rahtimaksusta ja muista tavaroita koskevista maksuista sekä osuudestaan mahdollisesta yhteisestä haverista. Jos kuljetusasiakirjaa ei ole tai sitä ei ole esitetty, vastaanottaja on vastuussa laivaajan kanssa sovitusta rahtimaksusta, jos se on markkinakäytännön mukainen.

2.   Tavaran asettaminen vastaanottajan saataville kuljetussopimuksen tai kyseisen alan käytännön tai purkaussatamassa noudatettavien määräysten mukaisesti katsotaan tavaroiden toimitukseksi. Tavaroiden luovuttaminen määräyksestä viranomaiselle tai kolmannelle osapuolelle katsotaan myös tavaroiden toimitukseksi.

III LUKU

KULJETUSASIAKIRJAT

11 artikla

Luonne ja sisältö

1.   Liikenteenharjoittaja laatii jokaisesta tämän yleissopimuksen mukaisesta tavarankuljetuksesta kuljetusasiakirjan; hän laatii konossementin ainoastaan, jos laivaaja sitä vaatii tai niin on sovittu ennen tavaroiden lastaamista tai ennen niiden vastaanottamista kuljetukseen. Kuljetusasiakirjan puuttuminen tai sen puutteellisuus ei vaikuta kuljetussopimuksen voimassaoloon.

2.   Liikenteenharjoittajan, aluksen päällikön tai liikenteenharjoittajan valtuuttaman henkilön on allekirjoitettava kuljetusasiakirjan alkuperäiskappale. Liikenteenharjoittaja voi vaatia laivaajaa allekirjoituksellaan varmentamaan asiakirjan alkuperäiskappaleen tai jäljennöksen. Allekirjoitus voidaan tehdä käsin kirjoittamalla, tulostamalla faksilla, rei'ittämällä, leimaamalla, symboleilla tai muilla mekaanisilla tai sähköisillä tavoilla, jos tätä ei ole kielletty sen valtion lailla, jossa kuljetusasiakirja on laadittu.

3.   Jollei toisin todisteta, kuljetusasiakirja on alustava näyttö kuljetussopimuksen tekemisestä ja sen sisällöstä sekä siitä, että liikenteenharjoittaja on ottanut tavarat haltuunsa. Erityisesti se tarjoaa perustan olettamalle, että tavarat on otettu kuljetettavaksi sellaisina kuin ne kuvataan kuljetusasiakirjassa.

4.   Kun kuljetusasiakirja on konossementti, se yksin määrittää liikenteenharjoittajan ja vastaanottajan suhteet. Kuljetussopimuksen ehdot määrittävät edelleen liikenteenharjoittajan ja laivaajan suhteet.

5.   Kuljetusasiakirjassa on sen nimen lisäksi oltava seuraavat tiedot:

a)	liikenteenharjoittajan ja laivaajan nimi, kotipaikka, rekisteröity toimipaikka tai asuinpaikka;

b)	tavaroiden vastaanottaja;

c)	sen aluksen nimi ja numero, johon tavarat on lastattu, tai maininta siitä, että liikenteenharjoittaja on ottanut tavarat vastaan mutta niitä ei ole vielä lastattu alukseen;

d)	lastaussatama tai paikka, jossa tavarat otettiin vastaan, ja lastin purkamissatama tai tavaroiden toimituspaikka;

e)	tavaratyypin tavanomainen nimi ja niiden pakkaustapa sekä vaarallisten tai ympäristöä pilaavien aineiden osalta niiden nimi voimassa olevien vaatimusten mukaan tai sellaisen puuttuessa niiden tavanomainen nimi;

f)	lastattujen tai kuljetusta varten vastaanotettujen tavaroiden mitat, lukumäärä tai paino sekä tunnisteet;

g)	tarvittaessa maininta siitä, että tavarat kuljetetaan tai saatetaan kuljettaa kannella tai avoimissa aluksissa;

h)	tiedot sovitusta rahtimaksusta;

i)	jos kyseessä on rahtikirja, maininta siitä, onko se alkuperäinen vai jäljennös; jos kyseessä on konossementti, alkuperäiskappaleiden lukumäärä;

j)	asiakirjan laadinnan paikka ja päiväys.

Tämän yleissopimuksen 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuun kuljetusasiakirjan oikeudelliseen luonteeseen ei vaikuta se, jos yksi tai useampi tässä kohdassa tarkoitetuista tiedoista puuttuu.

12 artikla

Kuljetusasiakirjojen varaumat

1.   Liikenteenharjoittajalla on oikeus sisällyttää kuljetusasiakirjaan varaumia seuraavista asioista:

a)

tavaroiden mitat, lukumäärä tai paino, jos hänellä on syytä epäillä, että laivaajan toimittamat tiedot ovat epätarkkoja, tai jos hänellä ei ole ollut kohtuullisia mahdollisuuksia tarkastaa näitä tietoja varsinkaan siksi, että tavaroita ei ole laskettu, mitattu tai punnittu hänen läsnä ollessaan, tai sen vuoksi, että mitat tai painot on määritetty ilman nimenomaista sopimusta mittaamalla syväys;

b)	tunnistemerkit, joita ei ole selkeästi ja kestävästi kiinnitetty itse tavaroihin tai, jos tavarat on pakattu, säiliöihin tai pakkauksiin;

c)	tavaroiden ilmeinen kunto.

2.   Jos liikenteenharjoittaja ei tee kuljetusasiakirjaan merkintää tai varaumaa tavaroiden kunnosta, hänen katsotaan toteavan kuljetusasiakirjassa, että tavarat olivat ilmeisen hyvässä kunnossa.

3.   Jos tavarat on kuljetusasiakirjassa mainittujen tietojen mukaisesti laitettu konttiin tai aluksen lastaustiloihin ja ne on sinetöinyt muu henkilö kuin liikenteenharjoittaja, hänen palveluksessaan olevat henkilöt tai asiamiehet ja jos kontti ja sinetit eivät ole vaurioituneet tai rikkoutuneet tavaroiden saavuttua lastin purkamissatamaan tai tavaroiden toimituspaikkaan, on oletettava, että tavaroiden menetys tai vahingoittuminen ei ole tapahtunut kuljetuksen aikana.

13 artikla

Konossementti

1.   Konossementin alkuperäiskappaleet ovat omistustodistuksia, jotka laaditaan vastaanottajan, tämän määräämän henkilön tai asiakirjan haltijan nimelle.

2.   Tavarat luovutetaan toimituspaikassa ainoastaan ensimmäiseksi toimitettua konossementin alkuperäiskappaletta vastaan; uutta toimitusta ei voida sen jälkeen vaatia muita alkuperäiskappaleita vastaan.

3.   Kun liikenteenharjoittaja ottaa tavarat haltuunsa, konossementin luovuttamisella henkilölle, jolla on sen perusteella oikeus vastaanottaa tavarat, on sama vaikutus kyseisiä tavaroita koskevien oikeuksien kannalta kuin tavaroiden luovutuksella.

4.   Jos konossementti on siirretty kolmannelle osapuolelle, kuten tavaroiden vastaanottajalle, joka on toiminut hyvässä uskossa luottaen siinä olevaan tavaran kuvaukseen, 11 artiklan 3 kohdassa ja 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun olettaman vastaista todistetta ei hyväksytä.

IV LUKU

MÄÄRÄÄMISVALTA TAVAROIHIN

14 artikla

Määräämisvallan käyttäjä

1.   Laivaajalla on määräämisvalta tavaroihin. Hän voi erityisesti vaatia liikenteenharjoittajaa keskeyttämään tavaroiden kuljetuksen, muuttamaan toimituspaikkaa tai toimittamaan tavarat toiselle vastaanottajalle kuin kuljetusasiakirjassa mainitaan.

2.   Laivaajan määräämisvalta päättyy kun vastaanottaja on tavaroiden saavuttua aiottuun toimituspaikkaan pyytänyt tavaroiden toimitusta ja

a)	kuljetuksen perustuessa rahtikirjaan sen alkuperäiskappale on luovutettu vastaanottajalle;

b)	kuljetuksen perustuessa konossementtiin laivaaja on luopunut kaikista hallussaan olevista alkuperäiskappaleista luovuttamalla ne toiselle henkilölle.

3.   Laivaaja voi luopua määräämisvallastaan vastaanottajan hyväksi tekemällä tästä rahtikirjaan merkinnän siinä vaiheessa, kun rahtikirja laaditaan.

15 artikla

Edellytykset määräämisvallan käytölle

Mikäli laivaaja tai, kun on kyse 14 artiklan 2 ja 3 kohdasta, vastaanottaja haluaa käyttää määräämisvaltaansa, hänen on

a)	konossementtia käytettäessä toimitettava kaikki alkuperäiskappaleet ennen tavaroiden saapumista aiottuun toimituspaikkaan;

b)	muuta kuljetusasiakirjaa kuin konossementtia käytettäessä toimitettava kyseinen asiakirja, jonka on sisällettävä uudet ohjeet liikenteenharjoittajalle;

c)	korvattava liikenteenharjoittajalle kaikki kulut ja vahingot, joita ohjeiden noudattamisesta aiheutuu;

d)	maksettava koko sovittu rahtimaksu siinäkin tapauksessa, että tavarat luovutetaan ennen niiden saapumista aiottuun toimituspaikkaan, ellei kuljetussopimuksessa toisin määrätä.

V LUKU

LIIKENTEENHARJOITTAJAN VASTUU

16 artikla

Vastuu menetyksestä

1.   Liikenteenharjoittaja on vastuussa menetyksestä, joka aiheutuu tavaroiden menettämisestä tai vahingoittumisesta sen jälkeen, kun hän on ottanut ne kuljetettaviksi, siihen saakka, kun tavarat toimitetaan, sekä toimituksen viivästymisestä johtuvasta menetyksestä, jollei hän voi osoittaa, että menetys johtui olosuhteista, joita huolellinen liikenteenharjoittaja ei olisi voinut estää ja jonka seurauksia hän ei olisi voinut torjua.

2.   Liikenteenharjoittajan vastuu menetyksestä, joka aiheutuu tavaroiden menettämisestä tai vahingoittumisesta sitä ennen, kun ne on lastattu alukseen, tai sen jälkeen, kun tavarat on poistettu aluksesta, perustuu sen valtion lakiin, jota kuljetussopimukseen sovelletaan.

17 artikla

Palveluksessa olevat henkilöt ja asiamiehet

1.   Liikenteenharjoittaja on vastuussa niiden palveluksessaan olevien henkilöiden ja asiamiesten teoista ja laiminlyönneistä, joiden palveluja hän käyttää kuljetussopimuksen täyttämiseksi, kun kyseiset henkilöt toimivat työtehtäviensä puitteissa, kuten tällaiset teot ja laiminlyönnit olisivat hänen omiaan.

2.   Kun kuljetuksen suorittaa 4 artiklan mukaisesti tosiasiallinen rahdinkuljettaja, liikenteenharjoittaja on myös vastuussa tosiasiallisen rahdinkuljettajan ja sen palveluksessa olevien henkilöiden ja asiamiesten toimista ja laiminlyönneistä, kun kyseiset henkilöt toimivat työtehtäviensä puitteissa.

3.   Jos liikenteenharjoittajan ja tosiasiallisen rahdinkuljettajan palveluksessa olevia henkilöitä ja asiamiehiä vastaan nostetaan kanne, kyseisillä henkilöillä on, jos he voivat todistaa toimineensa työtehtäviensä puitteissa, oikeus vedota poikkeuksiin ja vastuunrajoihin, joihin liikenteenharjoittajalla tai tosiasiallisella rahdinkuljettajalla on oikeus vedota tämän yleissopimuksen nojalla.

4.   Viranomaisen määräämää luotsia, jota ei voi vapaasti valita, ei katsota 1 kohdassa tarkoitetuksi palveluksessa olevaksi henkilöksi tai asiamieheksi.

18 artikla

Erityispoikkeukset vastuusta

1.   Liikenteenharjoittaja ja tosiasiallinen rahdinkuljettaja vapautuvat vastuustaan sellaisissa tapauksissa, joissa menetys, vahinko tai viivästyminen johtuu jostakin seuraavista olosuhteista tai riskeistä:

a)	laivaajan, vastaanottajan tai sen henkilön, jolla on määräämisvalta tavaroihin, toimet tai laiminlyönnit;

b)	tavaroiden käsittely, lastaus, ahtaus tai purkaminen laivaajan, vastaanottajan taikka laivaajan tai vastaanottajan puolesta toimivan henkilön suorittamana;

c)	tavaroiden kuljetus kannella tai avoimissa aluksissa, jos siitä on sovittu laivaajan kanssa tai jos se on kyseisen alan käytännön mukaista tai sitä edellytetään voimassaolevissa määräyksissä;

d)	tavaroiden luonne, joka altistaa ne kokonaan tai osittain menetykselle tai vahingolle etenkin hajoamisen, ruostumisen, pilaantumisen, kuivumisen, vuotamisen, normaalin (tilavuuden tai painon) hävikin tai tuhoeläinten tai jyrsijöiden toiminnan vuoksi;

e)	puuttuva tai viallinen pakkaus sellaisten tavaroiden osalta, jotka luonteensa mukaisesti altistuvat menetykselle tai vahingolle, jos niitä ei ole pakattu tai jos pakkaus on viallinen;

f)	tavaroiden tunnistamiseksi tehtyjen merkintöjen puutteellisuus tai epäasianmukaisuus;

g)	pelastustoimet tai niiden yritys sisävesillä;

h)	elävien eläinten kuljetus, paitsi jos liikenteenharjoittaja ei ole toteuttanut kuljetussopimuksessa sovittuja toimenpiteitä tai noudattanut siinä sovittuja ohjeita.

2.   Kun tapauksen olosuhteissa vahingon voitaisiin katsoa johtuvan yhdestä tai useammasta 1 kohdassa luetellusta olosuhteesta tai riskistä, sen oletetaan aiheutuneen tällaisesta olosuhteesta tai riskistä. Olettamaa ei kuitenkaan sovelleta, jos vahingon kärsinyt voi näyttää toteen, että kärsitty menetys ei johtunut tai ei johtunut pelkästään tämän artiklan 1 kohdassa luetellusta olosuhteesta tai riskistä.

19 artikla

Korvauksen laskeminen

1.   Jos liikenteenharjoittaja on vastuussa tavaroiden menetyksestä kokonaan, hänen on maksettava korvaus, joka on yhtä suuri kuin tavaroiden arvo kuljetussopimuksen mukaisessa toimituspaikassa ja kuljetussopimuksen mukaisena toimituspäivänä. Tavaroiden toimitus muulle henkilölle kuin oikeudenomistajalle katsotaan menetykseksi.

2.   Jos tavarat menetetään tai vahingoittuvat osittain, liikenteenharjoittaja on vastuussa ainoastaan arvon alennuksen osalta.

3.   Tavaroiden arvo on vahvistettava tavarapörssin hinnan mukaisesti tai, jos tällaista hintaa ei ole, niiden markkinahinnan mukaisesti, tai jos tavarapörssin hintaa tai markkinahintaa ei ole, sen perusteella, mikä on samanlaisten ja samanlaatuisten tavaroiden normaaliarvo toimituspaikassa.

4.   Sellaisten tavaroiden osalta, jotka ovat luonteensa vuoksi kuljetuksen aikana alttiina hävikille, liikenteenharjoittaja on kuljetuksen pituudesta riippumatta vastuussa ainoastaan sellaisesta hävikistä, joka ylittää normaalin (tilavuuden tai painon) hävikin, jonka osapuolet ovat määritelleet kuljetussopimuksessa tai joka määräytyy muussa tapauksessa määräpaikan säännösten tai vakiintuneen käytännön mukaisesti.

5.   Tämän artiklan säännökset eivät vaikuta liikenteenharjoittajan oikeuteen rahtimaksuun, sellaisena kuin siitä määrätään kuljetussopimuksessa, tai, jos siitä ei ole erikseen sovittu, sovellettavien kansallisten säännösten tai käytäntöjen mukaisesti.

20 artikla

Vastuun enimmäisrajat

1.   Jollei 21 artiklasta ja tämän artiklan 4 kohdasta muuta johdu, ja riippumatta liikenteenharjoittajaa vastaan nostetusta kanteesta, liikenteenharjoittaja ei ole missään tilanteessa vastuussa määrästä, joka ylittää 666,67 laskentayksikköä pakkausta tai muuta lähetyserää kohti tai 2 laskentayksikköä kuljetusasiakirjassa mainittua menetettyjen tai vahingoittuneiden tavaroiden painokilogrammaa kohti, sen mukaan, kumpi on korkeampi. Jos pakkaus tai muu lähetyserä on kontti eikä kuljetusasiakirjassa mainita, että pakkaus tai lähetyserä on koottu konttiin, 666,67 laskentayksikön määrä korvataan 1 500 laskentayksiköllä pelkästä kontista ilman sen sisältämiä tavaroita ja lisäksi 25 000 laskentayksiköllä kontissa olevilta tavaroilta.

2.   Kun tavaroiden kokoamiseen käytetään konttia, kuormalavaa tai muuta samankaltaista kuljetusvälinettä, pakkaukset tai muut lähetyserät, jotka luetellaan kuljetusasiakirjassa tällaiseen kuljetusvälineeseen pakattuina, katsotaan pakkauksiksi tai lähetyseriksi. Muussa tapauksessa tällaiseen kuljetusvälineeseen kootut tavarat katsotaan yhdeksi lähetyseräksi. Jos itse kuljetusväline on menetetty tai vahingoittunut eikä se ole liikenteenharjoittajan omistama tai muuten toimittama, kyseinen kuljetusväline katsotaan erilliseksi lähetyseräksi.

3.   Jos menetys johtuu toimituksen viivästymisestä, liikenteenharjoittajan vastuu ei ylitä rahtimaksun määrää. Edellä olevan 1 kohdan ja tämän kohdan ensimmäisen virkkeen mukainen kokonaisvastuu ei kuitenkaan ylitä rajaa, joka määriteltäisiin 1 kohdan mukaisesti sellaisten tavaroiden menetyksestä kokonaan, joiden osalta tällainen vastuu on syntynyt.

4.   Edellä 1 kohdassa mainitun vastuun enimmäisrajoja ei sovelleta,

a)	jos tavaroiden tai kuljetusvälineiden luonne tai korkeampi arvo on erikseen mainittu kuljetusasiakirjassa eikä liikenteenharjoittaja ole kiistänyt kyseisiä merkintöjä, tai

b)	jos osapuolet ovat erikseen sopineet korkeammista vastuun enimmäisrajoista.

5.   Liikenteenharjoittajalta, tosiasialliselta rahdinkuljettajalta ja heidän palveluksessaan olevilta henkilöiltä ja asiamiehiltä perittävien korvausten yhteismäärä samasta menetyksestä ei saa ylittää tässä artiklassa määrättyjä vastuun yleisiä rajoja.

21 artikla

Vastuun enimmäisrajaa koskevan oikeuden menetys

1.   Liikenteenharjoittajalla tai tosiasiallisella rahdinkuljettajalla ei ole oikeutta tässä yleissopimuksessa tai kuljetussopimuksessa määrättyihin vastuun poikkeuksiin ja rajoihin, jos todistetaan, että hän on aiheuttanut vahingon teollaan tai laiminlyönnillään joko vahingontekotarkoituksessa tai piittaamattomuuttaan ja tietoisena siitä, että vahinko on todennäköinen.

2.   Myöskään liikenteenharjoittajan tai tosiasiallisen rahdinkuljettajan palveluksessa olevilla henkilöillä ja asiamiehillä ei ole oikeutta tässä yleissopimuksessa tai kuljetussopimuksessa määrättyihin vastuun poikkeuksiin ja rajoihin, jos todistetaan, että he ovat aiheuttaneet vahingon 1 kohdassa kuvatulla tavalla.

22 artikla

Vastuun poikkeusten ja rajojen soveltaminen

Tässä yleissopimuksessa tai kuljetussopimuksessa määrättyjä vastuun poikkeuksia ja rajoja sovelletaan kaikissa toimissa, jotka liittyvät kuljetussopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden menetykseen tai vahingoittumiseen tai toimituksen viivästymiseen siitä riippumatta, perustuuko toimi sopimukseen, vahingonkorvausoikeuteen tai muuhun oikeudelliseen perusteeseen.

VI LUKU

KORVAUSVAATIMUSTEN MÄÄRÄAIKA

23 artikla

Vahingosta ilmoittaminen

1.   Jos vastaanottaja hyväksyy tavarat varauksetta, tämä on alustava näyttö siitä, että liikenteenharjoittaja on toimittanut tavarat samassa kunnossa ja saman määrän tavaraa kuin ne olivat siinä vaiheessa, kun ne luovutettiin hänelle kuljetettavaksi.

2.   Liikenteenharjoittaja ja vastaanottaja voivat vaatia, että tavaroiden kunto ja määrä tarkastetaan toimituksen yhteydessä osapuolten läsnä ollessa.

3.   Jos tavaroiden menetys tai vahingoittuminen on ilmeistä, vastaanottajan on laadittava viimeistään toimitushetkellä kirjallinen varauma, jossa todetaan vahingon yleinen luonne, paitsi jos vastaanottaja ja liikenteenharjoittaja ovat yhdessä tarkastaneet tavaroiden kunnon.

4.   Jos tavaroiden menetys tai vahingoittuminen ei ole ilmeistä, vastaanottajan on annettava mahdollinen kirjallinen varauma, jossa todetaan vahingon yleinen luonne, seitsemän kalenteripäivän kuluessa toimituksesta; tässä tapauksessa vahinkoa kärsineen osapuolen on osoitettava, että vahinko tapahtui kun tavarat olivat liikenteenharjoittajan vastuulla.

5.   Toimituksen viivästymisestä aiheutuvasta vahingosta ei makseta korvausta, paitsi jos vastaanottaja voi todistaa antaneensa viivästyksestä huomautuksen liikenteenharjoittajalle 21 kalenteripäivän kuluessa tavaroiden toimituksesta ja että liikenteenharjoittaja on vastaanottanut huomautuksen.

24 artikla

Vanhentuminen

1.   Kaikki tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista sopimuksista johtuvat vaatimukset vanhentuvat vuoden kuluttua siitä, kun tavarat on toimitettu tai ne olisi pitänyt toimittaa vastaanottajalle. Määräajan aloituspäivää ei lueta määräaikaan.

2.   Henkilö, jota vastaan vaatimus on esitetty, voi milloin tahansa määräajan kuluessa pidentää määräaikaa ilmoittamalla siitä kirjallisesti vahinkoa kärsineelle osapuolelle. Määräaikaa voidaan pidentää edelleen yhdellä tai useammalla uudella ilmoituksella.

3.   Määräajan pysäyttämiseen ja keskeyttämiseen sovelletaan sen valtion lakia, jota sovelletaan kuljetussopimukseen. Korvausvaatimuksen tekeminen rajatun vastuun jakamiseksi kaikista korvausvaatimuksista, jotka johtuvat vahinkoon johtaneesta tapahtumasta, keskeyttää vanhentumisajan.

4.   Vahingonkorvausvaatimus, jonka esittää tämän yleissopimuksen nojalla vastuussa oleva henkilö, voidaan esittää myös sen jälkeen, kun tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätty vanhentumisaika on päättynyt, jos kanne nostetaan 90 päivän kuluessa päivästä, jona kantaja on suorittanut vahingonkorvauksen tai tiedoksiantoasiakirjat on toimitettu hänelle tai jos kanne nostetaan pitemmän ajan kuluessa sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa kanne nostetaan.

5.   Vanhentunutta vaatimusoikeutta ei voi käyttää vastakanteena tai kuittauksena.

VII LUKU

SOPIMUSVAPAUDEN RAJOITUKSET

25 artikla

Sopimusmääräysten mitätöinti

1.   Kaikki sopimuksen määräykset, joiden tarkoitus on sulkea pois tai rajoittaa tai, jollei 20 artiklan 4 kohdan määräyksistä muuta johdu, lisätä tässä yleissopimuksessa tarkoitettua liikenteenharjoittajan, tosiasiallisen rahdinkuljettajan tai heidän palveluksessaan olevien henkilöiden tai asiamiesten vastuuta, siirtää todistustaakkaa tai lyhentää 23 ja 24 artiklassa tarkoitettujen korvausvaatimusten tai rajoitusten määräaikoja, ovat mitättömiä. Sopimuksen määräykset, joilla tavaroiden vakuutussuoja luetaan liikenteenharjoittajan hyväksi, ovat myös mitättömiä.

2.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa määrätään, ja rajoittamatta 21 artiklan soveltamista, sopimuksissa on sallittua määrätä, että liikenteenharjoittaja tai tosiasiallinen rahdinkuljettaja ei ole vastuussa menetyksistä, jotka johtuvat:

a)

aluksen päällikön, ohjaajan tai muun, kyseisen aluksen, työntö- tai hinausaluksen palveluksessa olevan henkilön teosta tai laiminlyönnistä matkan aikana tai työntö- tai hinauskytkyeen muodostuksen tai purkamisen yhteydessä edellyttäen, että liikenteenharjoittaja on noudattanut 3 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja miehistöä koskevia velvoitteita, paitsi jos teko tai laiminlyönti johtuu aikomuksesta aiheuttaa vahinkoa tai piittaamattomuudesta ja tietoisena siitä, että vahinko on todennäköinen;

b)	tulipalosta tai räjähdyksestä aluksella, jos ei ole mahdollista todistaa, että tulipalo tai räjähdys johtui liikenteenharjoittajan ja tosiasiallisen rahdinkuljettajan tai heidän palveluksessaan olevien henkilöiden tai asiamiesten virheestä tai aluksen vauriosta;

c)	hänen aluksessaan tai vuokratussa tai rahdatussa aluksessa ennen matkaa olleista vaurioista, jos hän voi todistaa, että tällaisia vaurioita ei voitu asianmukaisesta huolellisuudesta huolimatta havaita ennen matkan alkua.

VIII LUKU

TÄYDENTÄVÄT MÄÄRÄYKSET

26 artikla

Yhteishaveri

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät estä sellaisten kuljetussopimuksen määräysten tai kansallisen lainsäädännön säännösten soveltamista, jotka koskevat yhteishaveriin liittyvien vahingonkorvausten ja maksuosuuksien laskentaa.

27 artikla

Muut sovellettavat määräykset ja ydinvahingot

1.   Tämä yleissopimus ei muuta liikenteenharjoittajan oikeuksia tai velvollisuuksia, joista määrätään sisävesi- tai meriliikenteen alusten omistajien vastuun rajoittamista koskevissa kansainvälisissä yleissopimuksissa tai kansallisessa lainsäädännössä.

2.   Liikenteenharjoittaja vapautetaan tämän yleissopimuksen mukaisesta vastuusta, kun on kyse ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta, jos ydinlaitoksen toiminnanharjoittaja tai muu valtuutettu henkilö vastaa kyseisestä vahingosta vahingonkorvausvastuuta ydinvoiman alalla koskevien valtiollisten lakien ja asetusten mukaisesti.

28 artikla

Laskentayksikkö

Tämän yleissopimuksen 20 artiklassa tarkoitettu laskentayksikkö on Kansainvälisen valuuttarahaston määrittämä erityisnosto-oikeus. Edellä 20 artiklassa mainitut määrät muunnetaan valtion kansalliseksi valuutaksi sen arvon mukaan, joka kyseisellä valuutalla on sinä päivänä, kun tuomio annetaan, tai osapuolten sopimana päivänä. Sopimusvaltion kansallisen valuutan arvo suhteessa erityisnosto-oikeuteen on laskettava sillä menetelmällä, jota Kansainvälinen valuuttarahasto soveltaa kyseisenä ajankohtana maksutapahtumissaan ja -liikenteessään.

29 artikla

Kansalliset lisämääräykset

1.   Tämän yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävissä asioissa kuljetussopimukseen sovelletaan osapuolten sopiman valtion lainsäädäntöä.

2.   Jos edellä mainitusta asiasta ei ole sovittu, on sovellettava sen valtion lakia, johon kuljetussopimus liittyy läheisimmin.

3.   On oletettava, että kuljetussopimus liittyy läheisimmin siihen valtioon, jossa liikenteenharjoittajan päätoimipaikka sijaitsee kuljetussopimuksen tekohetkellä, jos lastaussatama tai paikka, jossa tavarat otetaan vastaan, tai purkamissatama tai tavaroiden toimituspaikka tai laivaajan päätoimipaikka sijaitsee myös kyseisessä valtiossa. Jos liikenteenharjoittajalla ei ole toimipaikkaa maissa ja hän tekee kuljetussopimuksen aluksellaan, on oletettava, että kuljetussopimus liittyy läheisimmin siihen valtioon, jossa alus on rekisteröity tai jonka lipun alla se purjehtii, jos lastaussatama tai paikka, jossa tavarat otetaan vastaan, tai purkamissatama tai tavaroiden toimituspaikka tai lähettäjän päätoimipaikka sijaitsee myös kyseisessä valtiossa.

4.   Tavaroiden sijaintivaltion lakia sovelletaan liikenteenharjoittajalle myönnettävään reaalivakuuteen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia varten.

IX LUKU

SOVELTAMISALAA KOSKEVAT JULISTUKSET

30 artikla

Kuljetus tietyillä sisävesireiteillä

1.   Kukin valtio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan, ratifioidessaan, hyväksyessään tai siihen liittyessään ilmoittaa, että se ei sovella tätä yleissopimusta sopimuksiin, jotka koskevat kuljetusta tietyillä sellaisilla sen alueella sijaitsevilla sisävesireiteillä, joihin ei sovelleta kansainvälisiä merenkulkusääntöjä ja jotka eivät muodosta yhteyttä tällaisiin kansainvälisiin reitteihin. Julistuksessa ei kuitenkaan saa mainita kaikkia kyseisen valtion tärkeimpiä vesiväyliä.

2.   Jos kuljetussopimuksen tarkoitus on tavaroiden kuljettaminen ilman jälleenlaivausta sekä vesiväylillä, joita ei ole mainittu 1 kohdassa tarkoitetussa julistuksessa, että siinä mainituilla vesiväylillä, yleissopimusta sovelletaan kyseiseen sopimukseen, paitsi jos matka viimeksi mainitulla vesiväylällä on pidempi.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitettu julistus on annettu, mikä tahansa muu sopimusvaltio voi ilmoittaa, että sekään ei sovella tämän yleissopimuksen määräyksiä julistuksessa tarkoitettuihin sopimuksiin. Tämän kohdan mukaisesti tehty julistus tulee voimaan, kun yleissopimus on tullut voimaan sen valtion osalta, joka on antanut 1 kohdassa tarkoitetun julistuksen, mutta aikaisintaan silloin, kun yleissopimus tulee voimaan sen valtion osalta, joka on antanut tässä kohdassa tarkoitetun julistuksen.

4.   Tämän artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut julistukset voidaan peruuttaa kokonaan tai osittain milloin tahansa ilmoittamalla siitä tallettajalle; samalla on ilmoitettava päivämäärä, jolloin niiden voimassaolo päättyy. Julistusten peruuttaminen ei vaikuta jo tehtyihin sopimuksiin.

31 artikla

Kansallinen tai maksuton kuljetus

Kukin valtio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan, ratifioidessaan, hyväksyessään, siihen liittyessään tai milloin tahansa myöhemmin ilmoittaa, että se soveltaa tätä yleissopimusta myös:

a)	kuljetussopimuksiin, jonka mukaan lastaussatama tai tavaroiden vastaanottopaikka ja purkamissatama tai tavaroiden toimituspaikka sijaitsevat sen alueella;

b)	1 artiklan 1 kohdasta poiketen maksuttomiin kuljetuksiin.

32 artikla

Alueelliset vastuuta koskevat määräykset

1.   Kukin valtio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan, ratifioidessaan, hyväksyessään, siihen liittyessään tai milloin tahansa myöhemmin ilmoittaa, että kun tavaroita kuljetetaan lastaussatamista tai paikoista, joissa tavarat on otettu vastaan, purkaussatamiin tai toimituspaikkoihin, joista joko molemmat sijaitsevat sen omalla alueella tai yksi sijaitsee sen omalla alueella ja toinen sellaisen valtion alueella, joka on antanut samanlaisen julistuksen, liikenteenharjoittaja ei ole vastuussa aluksen päällikön, ohjaajan tai muun, kyseisen aluksen, työntö- tai hinausaluksen palveluksessa olevan henkilön teosta tai laiminlyönnistä matkan aikana tai työntö- tai hinauskytkyeen muodostuksen tai purkamisen yhteydessä edellyttäen, että liikenteenharjoittaja on noudattanut 3 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja miehistöä koskevia velvoitteita, paitsi jos teko tai laiminlyönti johtuu aikomuksesta aiheuttaa vahinkoa tai piittaamattomuudesta ja tietoisena siitä, että vahinko on todennäköinen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua vastuuta koskeva määräys tulee voimaan kahden sopimusvaltion välillä, kun tämä yleissopimus tulee voimaan jälkimmäisessä samanlaisen julistuksen antaneista valtioista. Jos valtio on antanut julistuksen sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut voimaan kyseisen valtion osalta, 1 kohdassa tarkoitettua vastuuta koskeva määräys tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa kolmen kuukauden jaksoa siitä, kun julistuksesta on annettu ilmoitus tallettajalle. Vastuuta koskevaa määräystä sovelletaan ainoastaan kuljetussopimuksiin, jotka on allekirjoitettu määräyksen voimaantulon jälkeen.

3.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti annettu julistus voidaan milloin tahansa peruuttaa ilmoittamalla siitä tallettajalle. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettua vastuuta koskevien määräysten voimassaolo päättyy peruuttamisen yhteydessä ilmoitusta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä tai ilmoituksessa mainittuna myöhempänä ajankohtana. Peruutusta ei sovelleta kuljetussopimuksiin, jotka on allekirjoitettu ennen kuin vastuuta koskevien määräysten voimassaolo on päättynyt.

X LUKU

LOPPUMÄÄRÄYKSET

33 artikla

Allekirjoittaminen, ratifioiminen, hyväksyminen ja liittyminen

1.   Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille vuoden ajan tallettajan päätoimipaikassa. Allekirjoitusaika alkaa päivästä, jona tallettaja toteaa, että kaikki tämän yleissopimuksen todistusvoimaiset tekstit ovat saatavilla.

2.   Valtiot voivat tulla tämän yleissopimuksen sopimuspuoliksi:

a)	allekirjoittamalla sen ilman ratifioimis- tai hyväksymisvaraumaa;

b)	allekirjoittamalla sen ratifioimis- tai hyväksymisvaraumin, mitä seuraa ratifioiminen tai hyväksyminen;

c)	liittymällä siihen allekirjoitusajan päätyttyä.

3.   Ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjat talletetaan tallettajan huostaan.

34 artikla

Voimaantulo

1.   Tämä yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona viisi valtiota on allekirjoittanut tämän yleissopimuksen ilman ratifioimis- tai hyväksymisvaraumaa tai tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymisasiakirjansa tallettajan huostaan.

2.   Kunkin valtion osalta, joka allekirjoittaa tämän yleissopimuksen ilman ratifioimis- tai hyväksymisvaraumaa tai tallettaa ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymisasiakirjan tallettajan huostaan sen jälkeen, kun tämä yleissopimus on tullut voimaan, yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona se on allekirjoittanut yleissopimuksen ilman ratifioimis- tai hyväksymisvaraumaa tai tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymisasiakirjan tallettajan huostaan.

35 artikla

Irtisanominen

1.   Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän yleissopimuksen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona se on tullut voimaan kyseisen valtion osalta.

2.   Irtisanomisilmoitus on talletettava tallettajan huostaan.

3.   Irtisanominen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut vuosi siitä päivästä, jona irtisanomisilmoitus on annettu, tai irtisanomisilmoituksessa mainitun pitemmän ajan kuluttua.

36 artikla

Tarkistaminen ja muuttaminen

Kun vähintään kolmasosa yleissopimuksen sopimusvaltioista sitä pyytää, sopimuksen tallettajan on kutsuttava koolle sopimusvaltioiden konferenssi yleissopimuksen tarkistamista tai muuttamista varten.

37 artikla

Vastuun rajoitusta ja laskentayksikköä koskevien määrien tarkistaminen

1.   Sen estämättä, mitä 36 artiklassa määrätään, ehdotettaessa 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määrän tarkistusta tai 28 artiklassa määritellyn laskentayksikön korvaamista, tallettajan on silloin, kun vähintään neljäsosa tämän yleissopimuksen sopimusvaltioista sitä pyytää, toimitettava ehdotus kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission, Reinin navigaation keskuskomission ja Tonavan suojelukomission jäsenille sekä kaikille sopimusvaltioille ja kutsuttava koolle konferenssi, jonka ainoana tarkoituksena on muuttaa 20 artiklassa tarkoitettua määrää tai korvata 28 artiklassa määritelty yksikkö toisella yksiköllä.

2.   Konferenssi kutsutaan koolle aikaisintaan kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona ehdotus on toimitettu.

3.   Kaikki tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot voivat osallistua konferenssiin siitä riippumatta, ovatko ne 1 kohdassa tarkoitettujen komissioiden jäseniä.

4.   Muutokset hyväksytään kahden kolmasosan enemmistöllä konferenssissa edustettuina olevista ja äänestykseen osallistuvista yleissopimuksen sopimusvaltioista edellyttäen, että vähintään puolet yleissopimuksen sopimusvaltioista ovat edustettuina äänestyksen yhteydessä.

5.   Konferenssin on otettava 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määrän muutosta koskevan kuulemisen yhteydessä huomioon kokemukset vahinkoihin johtaneista tapahtumista ja erityisesti aiheutuneiden vahinkojen laajuudesta, rahan arvon muutokset sekä ehdotetun muutoksen vaikutus vakuutuskuluihin.

6.

a) Tämän artiklan mukainen muutos voi tulla voimaan aikaisintaan viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona tämä yleissopimus avattiin allekirjoituksia varten, ja aikaisintaan viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona aikaisemmin tämän artiklan mukaisesti tehty muutos tuli voimaan. b) Määrää ei saa lisätä siten, että se ylittää tässä yleissopimuksessa vahvistetun vastuun enimmäismäärän korotettuna kuudella prosentilla vuodessa ja laskettuna koronkorkoperiaatteen mukaisesti siitä päivästä alkaen, jona tämä yleissopimus avattiin allekirjoittamista varten. c) Määrää ei saa lisätä siten, että se ylittää kolminkertaisesti tässä yleissopimuksessa vahvistetun vastuun enimmäismäärän.

7.   Tallettaja ilmoittaa kaikille sopimusvaltioille 4 kohdan mukaisesti hyväksytystä muutoksesta. Muutos katsotaan hyväksytyksi 18 kuukauden kuluttua ilmoituspäivästä, ellei kyseisen ajan kuluessa vähintään neljäsosa niistä valtioista, jotka olivat sopimusvaltioita muutosta koskevan päätöksen ajankohtana, ole ilmoittanut tallettajalle, että ne eivät hyväksy muutosta, jolloin muutos hylätään ja se ei tule voimaan.

8.   Muutos, joka katsotaan hyväksytyksi 7 kohdan mukaisesti, tulee voimaan 18 kuukauden kuluttua sen hyväksymisestä.

9.   Muutos sitoo kaikkia sopimusvaltioita, elleivät ne irtisano tätä yleissopimusta 35 artiklan mukaisesti viimeistään kuusi kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa. Irtisanominen tulee voimaan samanaikaisesti kuin kyseinen muutos.

10.   Kun muutoksesta on päätetty mutta sen hyväksymisen edellytyksenä oleva 18 kuukauden ajanjakso ei ole vielä päättynyt, muutos sitoo kyseisen ajanjakson aikana sopimusvaltioksi tulevaa valtiota, jos se tulee voimaan. Tämän jälkeen sopimusvaltioksi tullutta valtiota sitoo 7 kohdan mukaisesti hyväksytty muutos. Tässä kohdassa mainituissa tapauksissa muutos sitoo valtiota heti tultuaan voimaan tai kun tämä yleissopimus tulee voimaan kyseisen valtion osalta, jos tämä tapahtuu myöhemmin.

38 artikla

Tallettaja

1.   Tämä yleissopimus talletetaan Unkarin tasavallan hallituksen huostaan.

2.   Tallettajan on:

a)	annettava tämä yleissopimus tarkastettavaksi virallisena kielitoisintona, joka ei ollut saatavilla tavaroiden sisävesikuljetussopimuksia koskevan Budapestin yleissopimuksen hyväksymistä käsitelleen diplomaattikokouksen aikana, kaikille kyseiseen diplomaattikokoukseen osallistuneille valtioille;

b)	ilmoitettava kaikille a alakohdassa tarkoitetuille valtioille kaikista a alakohdan mukaisesti tarkastettavaksi annetun sopimustekstin muutosehdotuksista;

c)	vahvistettava päivämäärä, johon mennessä kaikki tämän yleissopimuksen kielitoisinnot on saatettu yhdenmukaisiksi ja ne voidaan katsoa todistusvoimaisiksi;

d)	ilmoitettava kaikille a alakohdassa tarkoitetuille valtioille c alakohdan mukaisesti vahvistettu päivämäärä;

e)

toimitettava kaikille valtioille, jotka kutsuttiin tavaroiden sisävesikuljetussopimuksia koskevan Budapestin yleissopimuksen hyväksymistä käsitelleeseen diplomaattikokoukseen, sekä tämän yleissopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille tämän yleissopimuksen oikeaksi todistetut jäljennökset;

f)

ilmoitettava kaikille tämän yleissopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille: i) kaikista uusista allekirjoituksista, ilmoituksista tai julistuksista mainiten allekirjoituksen, ilmoituksen tai julistuksen päivämäärän; ii) tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä; iii) tästä yleissopimuksesta irtisanoutumisista sekä niiden voimaantulopäivästä; iv) tämän yleissopimuksen 36 ja 37 artiklan mukaisesti hyväksytyistä muutoksista ja muutosten voimaantulopäivästä; v) muista asioista, joista tämän yleissopimuksen nojalla on ilmoitettava.

3.   Sen jälkeen, kun tämä yleissopimus on tullut voimaan, tallettaja toimittaa Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle tämän yleissopimuksen oikeaksi todistetun jäljennöksen rekisteröintiä ja julkaisemista varten Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

---

(1)  Hyväksytty Reinin navigaation keskuskomission, Tonavan suojelukomission ja YK:n Euroopan talouskomission Budapestissa 25.9.–3.10.2000 yhdessä järjestämässä diplomaattikokouksessa.

---