a) ”rahalaitoksella” kotimaista yritystä, joka kuuluu johonkin seuraavista sektoreista:

b) ”tiedonantajalla” samaa kuin asetuksen (EY) N:o 2533/98 1 artiklassa ”tietojen antajalla” ja ”kotimaisella” samaa kuin saman asetuksen 1 artiklassa;

c) ”asianomaisella kansallisella keskuspankilla” sen euroalueen jäsenvaltion kansallista keskuspankkia, jossa rahalaitoksella on kotipaikka;

d) ”erityisyhteisöllä” samaa kuin asetuksen (EU) N:o 1075/2013 (EKP/2013/40) 1 artiklassa;

e) ”arvopaperistamisella” taloustoimea, joka sisältää joko a) perinteisen arvopaperistamisen, sellaisena kuin se määritellään asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklassa, ja/tai b) arvopaperistamisen, sellaisena kuin se määritellään asetuksen (EU) N:o 1075/2013 (EKP/2013/40) 1 artiklassa, johon liittyy arvopaperistettavien lainojen luovutus erityisyhteisölle;

f) ”sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalla” ja ”sähköisellä rahalla” samaa kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY ( 10 ) 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa;

g) ”arvonalennuksella” lainan määrän suoraa vähentämistä taseesta sen vuoksi, että se on tullut perimiskelvottomaksi;

h) ”luottotappiolla” lainan koko jäljellä olevan arvon alentumista siten, että se poistetaan taseesta;

i) ”hallinnoijalla” rahalaitosta, joka hallinnoi arvopaperistettavia lainoja tai muulla tavoin siirrettyjä lainoja perimällä velallisilta pääoman ja koron;

j) ”lainan luovutuksella” omistusoikeuden siirtona tai sub-participation-järjestelynä tapahtuvaa lainan tai sammioitujen lainojen taloudellista siirtämistä tiedonantajalta siirronsaajalle;

k) ”lainan hankinnalla” omistusoikeuden tai sub-participation-järjestelynä tapahtuvaa lainan tai sammioitujen lainojen taloudellista siirtämistä siirtäjältä tiedonantajalle;

l) ”konserninsisäisillä positioilla” samaan konserniin, joka koostuu emoyhteisöstä ja kaikista sen suorassa tai välillisessä määräysvallassa olevista euroalueen kotimaisista konsernin jäsenistä, kuuluvien talletuksia vastaanottavien euroalueen yhteisöjen välisiä positioita;

m) ”pienellä laitoksella” pientä rahalaitosta, jolle on myönnetty 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu poikkeus;

n) ”poistamisella” lainan tai lainan osan poistamista liitteessä I olevien 2 ja 3 osan mukaisesti ilmoitettavista kantatiedoista, mukaan lukien sen poistaminen 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisen vuoksi.

a) niiden sijoitustavoitteena on rahaston pääoman säilyttäminen sekä rahamarkkinainstrumenttien korkoa vastaavan tuottoprosentin tarjoaminen;

b) ne sijoittavat siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/65/EY ( 11 ) rahamarkkinainstrumenteille asetetut edellytykset täyttäviin rahamarkkinainstrumentteihin tai luottolaitoksissa oleviin talletuksiin taikka vaihtoehtoisesti varmistavat, että salkkua, johon ne sijoittavat, arvioidaan vastaavin perustein likviditeetin ja arvostuksen osalta;

c) ne varmistavat, että rahamarkkinainstrumentit, joihin ne sijoittavat, ovat hallinnointiyhtiön määrittelyn mukaisesti korkealaatuisia. Rahamarkkinainstrumentin laatua tarkastellaan muun muassa seuraavien seikkojen perusteella:

d) ne varmistavat, että niiden salkun painotettu keskimääräinen juoksuaika (WAM) on enintään kuusi kuukautta ja painotettu keskimääräinen elinaika (WAL) enintään 12 kuukautta (liitteessä I olevan 1 osan 2 jakson mukaisesti);

e) ne antavat päivittäin tiedot rahasto-osuuksiensa nettoarvosta (NAV) sekä rahasto-osuuksien hintalaskelman, ja niiden rahasto-osuudet ovat päivittäin merkittävissä ja lunastettavissa;

f) ne sijoittavat ainoastaan sellaisiin arvopapereihin, joiden jäljellä oleva juoksuaika lakiperusteiseen lunastuspäivään on korkeintaan kaksi vuotta, edellyttäen että seuraavan korkotason tarkistuksen päivämäärään on korkeintaan 397 päivää; vaihtuvakorkoiset arvopaperit tulisi tarkistaa rahamarkkinakorkoa tai indeksiä vastaaviksi;

g) ne sijoittavat ainoastaan sellaisiin yhteissijoitusyrityksiin, jotka noudattavat rahamarkkinarahastojen määritelmää;

h) ne eivät altistu välittömästi tai välillisesti osake- tai hyödykeriskeille, eivät myöskään johdannaisten kautta, ja käyttävät johdannaisia ainoastaan rahaston rahamarkkinasijoitusstrategian mukaisesti. Johdannaisia, joihin liittyy valuuttariski, voidaan käyttää ainoastaan suojaukseen. Sijoitukset muun kuin perusvaluutan määräisiin arvopapereihin ovat sallittuja, edellyttäen että valuuttariski suojataan kokonaisuudessaan;

i) niiden nettoarvo on kiinteä tai muuttuva.

a) tarkastelujakson aikana toteutettujen lainojen arvopaperistamisten ja muiden lainojen siirtojen nettovirtatiedot liitteessä I olevan 5 osan 2 jakson mukaisesti;

b) kuukauden lopun kantatiedot ja rahoitustaloustoimet ilman lainojen luovutuksia ja hankintoja kyseisen ajanjakson aikana niiden arvopaperistettujen ja taseesta poistettujen lainojen osalta, joiden hallinnoijana rahalaitos toimii liitteessä I olevan 5 osan 3 jakson mukaisesti; kansalliset keskuspankit voivat laajentaa tällaisia tiedonantovaatimuksia siten, että ne koskevat kaikkia rahalaitosten hallinnoimia taseesta poistettuja lainoja, jotka on arvopaperistettu tai siirretty muulla tavoin;

c) vuosineljänneksen lopun kantatiedot kaikkien niiden lainojen osalta, joiden hallinnoijana rahalaitos toimii arvopaperistamisessa liitteessä I olevan 5 osan 4 jakson mukaisesti;

d) jos sovelletaan kansainvälistä tilinpäätösstandardia 39 (IAS 39), kansainvälistä tilinpäätösstandardia 9 (IFRS 9) tai vastaavia kansallisia kirjanpitosääntöjä, jakson lopun kantatiedot niistä lainoista, jotka on luovutettu arvopaperistamalla ja joita ei ole poistettu taseesta liitteessä I olevan 5 osan 5 jakson mukaisesti.

a) Kansalliset keskuspankit voivat myöntää poikkeuksia pienille rahalaitoksille sillä edellytyksellä, että niiden yhteinen osuus kansallisesta rahalaitostaseesta on kantatietojen osalta enintään 5 prosenttia.

b) Luottolaitosten osalta a alakohdassa tarkoitetut poikkeukset merkitsevät sitä, että niiden luottolaitosten tilastointiin liittyvät tiedonantovaatimukset, joihin näitä poikkeuksia sovelletaan, pienenevät, tämän kuitenkaan rajoittamatta vähimmäisvarantojen laskemista koskevien vaatimusten soveltamista, siten kuin siitä määrätään liitteessä III.

c) Sellaisten pienten rahalaitosten osalta, joihin sovelletaan a alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, kansalliset keskuspankit keräävät edelleenkin vähintään taseen loppusummaa koskevia tietoja ainakin vuosittain, jolloin pienten laitosten yhteistä osuutta kansallisesta rahalaitostaseesta voidaan seurata.

d) Kansalliset keskuspankit voivat myöntää poikkeuksia luottolaitoksille, joihin ei sovelleta a eikä b alakohdassa säädettyä järjestelyä, pienentämällä niiden tiedonantovaatimukset liitteessä I olevassa 6 osassa vahvistettujen vaatimusten mukaisiksi, sillä edellytyksellä, että niiden yhteenlaskettu osuus kansallisesta rahalaitostaseesta on kantatietojen osalta enintään 10 prosenttia kansallisesta rahalaitostaseesta ja enintään 1 prosentti euroalueen rahalaitostaseesta, tämän rajoittamatta a alakohdan soveltamista.

e) Kansalliset keskuspankit tarkistavat a ja d alakohdassa asetettujen ehtojen täyttymisen hyvissä ajoin, jotta ne voivat tarvittaessa myöntää tai kumota poikkeuksia kunkin vuoden alusta alkaen.

f) Pienet rahalaitokset voivat päättää olla hyödyntämättä poikkeuksia ja täyttää sen sijaan kaikki tiedonantovaatimukset.

a) Kansalliset keskuspankit voivat myöntää poikkeuksia rahamarkkinarahastoille 5 artiklan 1 kohdassa säädetyistä tilastointiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista, jos rahamarkkinarahastot ilmoittavat sen sijaan tasetiedot asetuksen (EU) N:o 1073/2013 (EKP/2013/38) 5 artiklan mukaisesti, seuraavin edellytyksin:

b) Kansalliset keskuspankit voivat myöntää rahamarkkinarahastoille poikkeuksia myös seuraavista tilastointiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista:

c) Kansalliset keskuspankit voivat myöntää poikkeuksia tilastointiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista rahamarkkinarahasto-osuuksien haltijoiden kotipaikan osalta:

a) kansalliset keskuspankit voivat myöntää rahamarkkinarahastoille poikkeuksia arvostusmuutosten ilmoittamisen osalta poistamalla rahamarkkinarahastoilta kokonaan velvollisuuden ilmoittaa arvostusmuutokset, tämän kuitenkaan vaikuttamatta 1 kohdan soveltamiseen.

b) Kansalliset keskuspankit voivat myöntää poikkeuksia arvopapereiden arvostusmuutosten raportointitiheyden ja toimitusajan osalta ja vaatia näiden tietojen toimittamista neljännesvuosittain samaan aikaan kuin neljännesvuosittain toimitettavat kantatiedot seuraavin edellytyksin:

c) Kansalliset keskuspankit voivat myöntää poikkeuksia arvopaperien arvostusmuutosten ilmoittamisen osalta ja myöntää myös täydellisen vapautuksen tällaisesta ilmoittamisesta luottolaitoksille, jotka ilmoittavat arvopaperikohtaisesti arvopapereita koskevat kuukausittaiset kantatiedot, seuraavin edellytyksin:

a) tilastoinnissa käytettävä rahalaitosluettelo (ks. 1 osa tiettyjen rahalaitosten yksilöimisen osalta) ja

b) erittely tilastotiedoista, joita näiden rahalaitosten on toimitettava kuukausittain, neljännesvuosittain ja vuosittain (ks. 2, 3, 4, 5, 6 ja 7 osa).

1.1 Sellaiset muut rahoituslaitokset kuin luottolaitokset, jotka laskevat liikkeeseen talletusten läheisiksi vastineiksi katsottavia rahoitusinstrumentteja, luokitellaan rahalaitoksiksi edellyttäen, että ne ovat muilta osin rahalaitoksen määritelmän mukaisia. Luokittelun perusteena on talletusten vastaavuus eli se, luokitellaanko velat talletuksiksi, minkä ratkaisevat instrumenttien likvidiys eli siirtokelpoisuus, vaihdettavuus, sijoituksen varmuus ja jälkimarkkinakelpoisuus sekä joissakin tapauksissa maturiteetti.

Talletusten vastaavuutta koskevia kriteereitä sovelletaan myös määritettäessä, pitäisikö velat luokitella talletuksiksi, ellei näille veloille ole olemassa erillistä luokkaa.

1.2 Seuraavia periaatteita sovelletaan määritettäessä talletusten vastaavuutta ja luokiteltaessa velkoja talletuksiksi:

a) rahamarkkinainstrumentin katsotaan olevan korkealaatuinen, jos sille on annettu jompikumpi jokaisen tämän instrumentin arvioineen tunnustetun luottoluokituslaitoksen kahdesta parhaasta saatavilla olevasta lyhytaikaisten luottojen luokituksesta tai, jos instrumenttia ei ole arvioitu, sen laatu vastaa hallinnointiyhtiön sisäisessä luokitusmenettelyssä määritettyä laatua. Jos tunnustettu luottoluokituslaitos jakaa parhaat lyhytaikaisten luottojen luokituksensa kahteen luokkaan, näiden kahden luokituksen katsotaan muodostavan yhden luokan ja siten parhaan saatavilla olevan luokituksen;

b) edellä a kohdassa asetetusta edellytyksestä poiketen rahamarkkinarahastolla saa olla hallussaan vähintään investointiluokkaan kuuluvia valtionhallinnon liikkeeseen laskemia instrumentteja, jolloin ”valtionhallinnon liikkeeseen laskemilla instrumenteilla” tarkoitetaan rahamarkkinainstrumentteja, jotka on laskenut liikkeeseen jäsenvaltion keskus-, alue- tai paikallishallinnon viranomainen tai keskuspankki, EKP, Euroopan unioni tai Euroopan investointipankki;

c) kun lasketaan arvopapereiden, mukaan lukien strukturoidut rahoitusinstrumentit, painotettua keskimääräistä elinaikaa (WAL), maturiteettilaskelma perustuu jäljellä olevaan juoksuaikaan instrumenttien lakiperusteiseen lunastuspäivään saakka. Jos rahoitusinstrumentti sisältää kuitenkin myyntioption, voidaan käyttää myyntioption lunastuspäivää lakiperusteisen jäljellä olevan juoksuajan sijasta vain jos seuraavat edellytykset täyttyvät kaikissa vaiheissa:

d) kun lasketaan sekä painotettu keskimääräinen elinaika (WAL) että painotettu keskimääräinen juoksuaika (WAM), on otettava huomioon johdannaisinstrumenttien, talletusten ja tehokkaiden salkunhallintatekniikkojen vaikutus.

e) ”painotetulla keskimääräisellä juoksuajalla” (WAM) tarkoitetaan rahaston kaikkien arvopapereiden keskimääräistä juoksuaikaa painotettuna siten, että se kuvastaa kunkin instrumentin hallussapidon suhteellista osuutta sillä oletuksella, että vaihtuvakorkoisen instrumentin maturiteetti on juoksuaika, joka on jäljellä siihen saakka, kun korkotaso seuraavan kerran tarkistetaan rahamarkkinakorkoa vastaavaksi, eikä jäljellä oleva aika arvopaperin pääoman takaisinmaksulle. Käytännössä painotettua keskimääräistä juoksuaikaa käytetään mittaamaan sitä, miten rahamarkkinarahastot reagoivat muuttuviin rahamarkkinakorkoihin;

f) ”painotetulla keskimääräisellä elinajalla” (WAL) tarkoitetaan jokaisen rahastossa olevan arvopaperin jäljellä olevan juoksuajan painotettua keskiarvoa eli aikaa, joka kuluu siihen, kunnes pääoma maksetaan kokonaan takaisin, ilman korkoa ja diskonttaamista. Toisin kuin painotettua keskimääräistä juoksuaikaa laskettaessa, korkotason tarkistuspäivää ei ole sallittua käyttää laskettaessa painotettua keskimääräistä elinaikaa vaihtuvakorkoisille arvopapereille ja strukturoiduille rahoitusinstrumenteille, vaan sen sijasta käytetään vain arvopaperin ilmoitettua lopullista maturiteettia. Painotettua keskimääräistä elinaikaa käytetään luottoriskin mittaamiseen, koska mitä pidemmälle pääoman takaisinmaksua lykätään, sitä suurempi on luottoriski. Painotettua keskimääräistä elinaikaa käytetään myös likviditeettiriskin rajoittamiseen;

g) ”rahamarkkinainstrumenteilla” tarkoitetaan instrumentteja, joilla yleensä käydään kauppaa rahamarkkinoilla ja jotka ovat likvidejä ja niiden arvo voidaan määrittää täsmällisesti milloin hyvänsä;

h) ”hallinnointiyhtiöllä” tarkoitetaan yhtiötä, jonka normaaliin liiketoimintaan kuuluu rahamarkkinarahaston sijoitussalkun hoitaminen.

5.1 Euroalueen raha-aggregaattien ja niiden vastaerien muodostaminen edellyttää, että voidaan määritellä ne euroalueella sijaitsevat vastapuolet, jotka muodostavat rahaa hallussa pitävän sektorin (money-holding sector). Tässä yhteydessä ne vastapuolet, jotka ovat muita kuin rahalaitoksia, jaotellaan asetuksella (EU) N:o 549/2013 vahvistetun uudistetun Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (jäljempänä ”EKT 2010”) mukaisesti (ks. liite II, 3 osa) julkisyhteisöihin (S.13) siten, että valtio (S.1311) yksilöidään erikseen kokonaistalletuksissa, ja muihin kotimaisiin vastapuoliin. Jotta voitaisiin laskea raha-aggregaatit ja luottovastaerät kuukausittain sektorikohtaisesti eriteltyinä, muut kotimaiset sektorit eritellään edelleen seuraaviin alasektoreihin: muut sijoitusrahastot kuin rahamarkkinarahastot (S.124), muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot + rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset + konserninsisäiset rahoitusyksiköt ja rahanlainaajat (S.125 + S.126 + S.127), vakuutuslaitokset (S.128), eläkerahastot (S.129), yritykset (S.11) ja kotitaloudet + kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (S.14 + S.15). Lisäksi yhdistetyillä vastapuolisektoreilla (S.125 + S.126 + S.127) eritellään vastapuolet, jotka ovat erityisyhteisöjä ja keskusvastapuoliyhteisöjä. Yksityisten elinkeinonharjoittajien/yhtiökumppanuuksien, joilla ei ole oikeudellista asemaa, osalta katso 3 jakso. Erässä talletukset yhteensä sekä talletusluokissa ”yli 2 vuoden määräaikaistalletukset”, ”talletukset, joiden irtisanomisaika on yli 2 vuotta” ja ”repot” vastapuolet eritellään EKP:n vähimmäisvarantojärjestelmää varten vielä luottolaitoksiin, muihin rahalaitoksiin ja valtioon.

5.2 Talletusten kokonaismäärän ja saamisia koskevan luokan lainojen kokonaismäärän osalta vastapuolet eritellään vielä keskuspankkeihin (S.121) ja talletuksia vastaanottaviin yhteisöihin, muut kuin keskuspankki (S.122) sekä ulkomaiden osalta pankkeihin ja muihin kuin pankkeihin, jotta ymmärrettäisiin paremmin pankkisektorin lainananto- ja rahoituspolitiikkaa ja pystyttäisiin seuraamaan paremmin pankkien välistä toimintaa.

5.3 Konsernin sisäisten saamisten ja velkojen osalta eritellään vielä laina- ja talletuspositiot sekä transaktiot talletuksia vastaanottavien yhteisöjen välillä, muut kuin keskuspankki (S.122), jotta voidaan tunnistaa samaan konserniin kuuluvien (kotimaisten ja euroalueen muiden jäsenvaltioiden) luottolaitosten väliset yhteydet.

5.4 Hallussa olevien sellaisten velkapapereiden osalta, joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään yksi vuosi, tehdään valuuttakohtaisen erittelyn lisäksi julkisyhteisöjä (S.13) koskeva erittely, jotta saadaan parempi kuva valtioiden ja pankkien välisistä yhteyksistä.

5.5 Tietyt talletukset/lainat, jotka perustuvat takaisinostosopimuksiin (repot)/takaisinmyyntisopimuksiin tai vastaaviin toimiin muiden rahoituksen välittäjien (S.125) + rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavien laitosten (S.126) + konserninsisäisten rahoitusyksiköiden ja rahanlainaajien (S.127) kanssa, voivat liittyä taloustoimiin keskusvastapuolen kanssa. Keskusvastapuoli on yksikkö, joka asettuu lain nojalla rahoitusmarkkinoilla vaihdettavien sopimusten vastapuolten väliin, jolloin siitä tulee ostaja jokaiseen myyjään nähden ja myyjä jokaiseen ostajaan nähden. Koska tällaisilla transaktioilla korvataan usein rahalaitosten välistä kahdenvälistä liiketoimintaa, talletusluokan ”takaisinostosopimukset” sisällä eritellään vielä liiketoiminta näiden vastapuolten kanssa. Lisäerittelyt suoritetaan samalla tavoin myös saamisten luokassa ”lainat” näiden vastapuolten kanssa tehtyjen takaisinmyyntisopimusten osalta.

5.6 Kotimaiset vastapuolet erotetaan euroalueen muista kuin kotimaisista vastapuolista kaikissa tilastollisissa erittelyissä. Euroalueella sijaitsevat vastapuolet eritellään niiden kotimaan sektoriluokituksen tai institutionaalisen luokituksen perusteella EKP:n tilastoinnissa käyttämän luettelon ja EKP:n ”Monetary, financial institutions and markets statistics sector manual: Guidance for the statistical classification of customers” -nimisen käsikirjan mukaisesti. Tässä käsikirjassa noudatetaan luokitteluperiaatteita, jotka ovat mahdollisimman pitkälle EKT 2010:n mukaisia. Euroalueen ulkopuolella sijaitsevia vastapuolia ei tarvitse eritellä maittain.

5.7 Tiedonantajat antavat vähintään tiedot euroalueen jäsenvaltioiden rahalaitosten liikkeeseen laskemien rahamarkkinarahasto-osuuksien haltijoiden kotipaikasta erittelyn kotimaa / euroalue (muu kuin kotimainen) / muu maailma mukaisesti, jotta voidaan rajata pois niiden haltijoiden rahasto-osuudet, joiden kotipaikka on euroalueen ulkopuolella. Kansalliset keskuspankit voivat myös koota tarvittavat tilastotiedot tiedoista, joita kerätään asetuksen (EU) N:o 1011/2012 (EKP/2012/24) perusteella, kunhan tiedot annetaan tämän asetuksen 7 artiklassa asetettujen määräaikojen mukaisesti ja ne täyttävät liitteessä IV määritellyt vähimmäisvaatimukset.

1. Euroalueen muille kuin rahalaitoksille myönnettyjen luottojen erittely alasektoreittain, maturiteeteittain ja kiinteistövakuuden käytön mukaan (ks. taulukko 2).

Erittely on tarpeen, jotta voidaan seurata rahalaitosten rahaa hallussa pitävälle sektorille antamien luottojen (lainat ja arvopaperit) kokonaismäärän alasektoria kokonaisuutena ja sen maturiteettirakennetta. Yritysten ja kotitalouksien osalta edellytetään vielä muita ”joista”-kohtia, joissa yksilöidään lainat, joista on annettu kiinteistövakuus.

Euromääräisistä lainoista, joiden alkuperäinen maturiteetti on yli 1 vuosi ja yli 2 vuotta ja jotka on annettu yrityksille ja kotitalouksille, edellytetään vielä muita ”joista”-kohtia, joissa yksilöidään tietyt jäljellä olevat maturiteetit ja korkotason tarkistuksen ajanjaksot (ks. taulukko 2). Korkotason tarkistuksella tarkoitetaan voimassa olevassa lainasopimuksessa sovittua lainan koron muutosta. Lainoihin, joihin sovelletaan korkotason tarkistusta, kuuluvat muun muassa lainat, joiden korot tarkistetaan aika ajoin jonkin indeksin, esim. euriborin, kehityksen mukaisesti, lainat, joiden korkoa muutetaan jatkuvasti, esim. kelluvat korot, ja lainat, joiden korot ovat muutettavissa rahalaitoksen harkinnan mukaan.

2. Euroalueen jäsenvaltioiden muiden julkisyhteisöjen kuin valtionhallinnon rahalaitoksissa olevien talletusten erittely alasektoreittain (ks. taulukko 2).

Erittely on tarpeen kuukausittaista raportointia täydentävinä tietoina.

3. Euroalueen ulkopuolella olevien vastapuolten saamisten ja velkojen erittely sektoreittain (ks. taulukko 2).

Kansantalouden tilinpidon kansainvälisen suosituksen (System of National Accounts, jäljempänä ”SNA 2008”) mukaista sektoriluokitusta käytetään tapauksissa, joissa EKT 2010 ei ole voimassa.

4. Johdannaisia sekä lainoille ja talletuksille kertyneitä korkoja koskevien tase-erien erittely muissa saamisissa ja muissa veloissa (ks. taulukko 2).

Tätä erittelyä tarvitaan tilastojen johdonmukaisuuden lisäämiseksi.

5. Maakohtainen erittely, mukaan lukien erät, jotka kohdistuvat Euroopan investointipankkiin ja Euroopan vakausmekanismiin (ks. taulukko 3).

Tämä erittely tarvitaan rahatalouden kehityksen analysoimiseksi sekä siirtymäkauden tarpeita varten ja tietojen laadun tarkistamiseksi.

6. Euroalueen sisäisten rajatylittävien muilta kuin rahalaitoksilta saatujen talletusten ja muille kuin rahalaitoksille myönnettyjen lainojen sektorikohtainen erittely (ks. taulukko 3).

Tätä erittelyä tarvitaan, jotta voidaan arvioida rahalaitossektorien saamisia ja velkoja yksittäisissä jäsenvaltioissa muihin euroalueen jäsenvaltioihin nähden.

7. Erittely valuutoittain (ks. taulukko 4).

Tätä erittelyä edellytetään raha-aggregaatteja ja vastaeriä koskevien taloustoimien laskemiseksi mukautettuina valuuttakurssimuutoksilla, jos nämä aggregaatit sisältävät kaikki valuutat yhteensä.