This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02001R2423-20050101
Regulation (EC) No 2423/2001 of the European Central Bank of 22 November 2001 concerning the consolidated balance sheet of the monetary financial institutions sector (ECB/2001/13)
Consolidated text: Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 2423/2001, annettu 22 päivänä marraskuuta 2001, rahalaitossektorin konsolidoidusta taseesta (EKP/2001/13)
Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 2423/2001, annettu 22 päivänä marraskuuta 2001, rahalaitossektorin konsolidoidusta taseesta (EKP/2001/13)
- Date of document:
- 01/01/2005
- Date of effect:
- 01/01/2005
- Author:
- Euroopan keskuspankki
- Form:
- Konsolidoitu teksti
- Additional information:
- LASTMODIN 32004R2181
- Link
- Link
- Link
- Select all documents mentioning this document
- Consolidation: basic act:
- 32001R2423
2001R2423 — FI — 01.01.2005 — 004.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.
|
EUROOPAN KESKUSPANKIN ASETUS (EY) N:o 2423/2001, annettu 22 päivänä marraskuuta 2001, rahalaitossektorin konsolidoidusta taseesta (EYV L 333, 17.12.2001, p.1) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
No |
page |
date |
||
|
Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 993/2002, annettu 6 päivänä kesäkuuta 2002, |
L 151 |
11 |
11.6.2002 |
|
|
Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 2174/2002, annettu 21 päivänä marraskuuta 2002, |
L 330 |
29 |
6.12.2002 |
|
|
Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 1746/2003, annettu 18 päivänä syyskuuta 2003, |
L 250 |
17 |
2.10.2003 |
|
|
Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 2181/2004, annettu 16 päivänä joulukuuta 2004, |
L 371 |
42 |
18.12.2004 |
|
Oikaisu
EUROOPAN KESKUSPANKIN ASETUS (EY) N:o 2423/2001,
annettu 22 päivänä marraskuuta 2001,
rahalaitossektorin konsolidoidusta taseesta
(EKP/2001/13)
EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan keskuspankin valtuuksista kerätä tilastotietoja 23 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2533/98 ( 2 ) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 4 kohdan,
ottaa huomioon Euroopan keskuspankin soveltamista vähimmäisvarannoista 23 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2531/98 ( 3 ) ja erityisesti sen 6 artiklan 4 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:|
(1) |
Rahalaitossektorin konsolidoidusta taseesta 1 päivänä joulukuuta 1998 annettua Euroopan keskuspankin asetusta (EY) N:o 2819/98 (EKP/1998/16) ( 4 ) on aiemmin muutettu asetuksella (EY) N:o 1921/2000 (EKP/2000/8) ( 5 ). Kun kyseiseen asetukseen tehdään nyt uusia merkittäviä muutoksia, on toivottavaa, että asianomaiset säännökset muotoillaan uudelleen yhdeksi säädökseksi tällä asetuksella. |
|
(2) |
Euroopan keskuspankkijärjestelmä (EKPJ) edellyttää rahalaitossektorin konsolidoidun taseen tuottamista voidakseen suorittaa tehtävänsä. Tämän taseen päätarkoituksena on antaa Euroopan keskuspankille (EKP) kattavat tilastotiedot rahatalouden kehityksestä yhtenä talousalueena tarkasteltavissa rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa. Nämä tilastot kattavat yhteenlasketut rahoitussaamiset ja -velat, jotka ilmaistaan kantatietoina, korkeatasoisina virtatietoina lainojen osalta, ja myös rahalaitosten hallussa olevia arvopapereita koskevat virtatiedot esitetään tarkemmin. |
|
(3) |
EKP antaa asetuksia Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (jäljempänä ’perustamissopimus’) määräysten mukaisesti sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä ’perussääntö’) nojalla siinä määrin kuin se on tarpeen EKPJ:n tehtävien täytäntöönpanemiseksi. Nämä tehtävät on määritelty perussäännössä ja eräissä tapauksissa perustamissopimuksen 107 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa neuvoston säännöksissä. |
|
(4) |
Perussäännön 5.1 artiklassa edellytetään, että EKP kerää kansallisten keskuspankkien avustuksella tarvittavat tilastotiedot joko toimivaltaisilta kansallisilta viranomaisilta tai suoraan taloudellisilta toimijoilta EKPJ:n tehtävistä huolehtiakseen. Perussäännön 5.2 artiklassa määrätään, että kansalliset keskuspankit hoitavat, siinä määrin kuin mahdollista, 5.1 artiklassa kuvattuja tehtäviä. |
|
(5) |
Kansallisten keskuspankkien voi olla välttämätöntä kerätä varsinaiselta tiedonantajien joukolta EKP:n tilastovaatimusten täyttämiseksi tarvittavia tilastotietoja osana laajempaa tilastointiin liittyvää tiedonkeruuta, jonka ne luovat omalla vastuullaan hoitaakseen tiedonkeruun yhteisön tai kansallisen lainsäädännön tai vakiintuneen käytännön mukaisesti ja joka palvelee muita tilastointitarkoituksia, jos EKP:n tilastovaatimusten täyttäminen ei vaarannu. Tällä tavoin voidaan myös vähentää tietojen keräämisestä aiheutuvaa rasitetta. Avoimuuden varmistamiseksi tiedonantajille on näissä tapauksissa ilmoitettava, että tietoja kerätään muita tilastointitarkoituksia varten. Erityistapauksissa EKP voi käyttää tällaisia muihin tarkoituksiin kerättyjä tilastotietoja omien vaatimustensa täyttämiseksi. |
|
(6) |
Asetuksen (EY) N:o 2533/98 3 artiklassa edellytetään, että EKP:n on täsmennettävä varsinainen tiedonantajien joukko tiedonantajien perusjoukon puitteissa, ja annetaan EKP:lle valtuudet vapauttaa jotkut tiedonantajien ryhmät kokonaan tai osittain tilastointiin liittyvistä tietojenantovaatimuksista. Saman asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa säädetään, että EKP voi antaa asetuksia edellytyksistä, joiden mukaisesti voidaan käyttää oikeutta tarkistaa tilastotietoja tai toimittaa pakollinen tilastotietojen keruu. |
|
(7) |
EKP valtuutetaan asetuksen (EY) N:o 2531/98 5 artiklassa antamaan asetuksia tai tekemään päätöksiä laitosten vapauttamisesta vähimmäisvarantovelvoitteista, esittämään ehtoja siitä, miten velat muille laitoksille jätetään pois tai vähennetään varantopohjasta, ja määrittämään erisuuruiset velvoiteprosentit eri velkaryhmille. Asetuksen (EY) N:o 2531/98 6 artiklassa EKP:lle annetaan oikeus kerätä laitoksilta varantovelvoitteiden soveltamiseksi tarvittavat tiedot ja oikeus tarkistaa niiden tietojen paikkansapitävyys ja laatu, jotka laitokset antavat osoittaakseen täyttäneensä vähimmäisvarantojärjestelmän tiedonantovelvoitteen. On toivottavaa, että tietojen antamisesta aiheutuvan rasitteen vähentämiseksi kuukausitasetta koskevia tilastotietoja käytettäisiin lisäksi EKPJ:n vähimmäisvarantojärjestelmän alaisten luottolaitosten varantopohjan säännölliseen laskemiseen. |
|
(8) |
Asetuksen (EY) N:o 2533/98 4 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on järjestettävä tilastotietojen keruu omalta osaltaan ja tehtävä EKP:n kanssa kiinteää yhteistyötä varmistaakseen perussäännön 5 artiklasta johtuvien velvollisuuksien täyttämisen. |
|
(9) |
Vaikka on tunnustettua, että EKP:n perussäännön 34.1 artiklan nojalla antamissa asetuksissa ei anneta mitään oikeuksia eikä aseteta mitään velvollisuuksia rahaliittoon osallistumattomille jäsenvaltioille, perussäännön 5 artikla koskee sekä rahaliittoon osallistuvia että siihen osallistumattomia jäsenvaltioita. Asetuksessa (EY) N:o 2533/98 muistutetaan, että perussäännön 5 artikla sekä perustamissopimuksen 5 artikla tarkoittavat myös sitä, että rahaliittoon osallistumattomien jäsenvaltioiden on suunniteltava ja toimeenpantava kansallisella tasolla kaikki asianmukaisiksi katsomansa toimenpiteet EKP:n tilastovaatimusten edellyttämän tiedonkeruun järjestämiseksi ja saatava tilastointiin liittyvät valmistelunsa ajoissa valmiiksi tullakseen rahaliittoon osallistuviksi jäsenvaltioiksi. |
|
(10) |
Varantovelvoitteet on vahvistettava viimeistään kunkin pitoajanjakson ensimmäisenä päivänä Euroopan keskuspankin ja luottolaitosten likviditeetin hallinnan helpottamiseksi. Luottolaitokset saattavat poikkeuksellisesti joutua korjaamaan varantopohjaa tai vahvistettua varantovelvoitetta. Varantovelvoitteen vahvistamista tai hyväksymistä koskevat menettelyt eivät rajoita tiedonantajien velvollisuutta toimittaa aina oikeat tilastotiedot sekä korjata mahdollisesti jo toimittamansa virheelliset tilastotiedot. |
|
(11) |
Luottolaitoksia koskeviin sulautumisiin ja jakautumisiin liittyvät erityiset menettelyt on tarpeen määritellä, jotta näiden laitosten velvollisuudet varantovelvoitteen osalta voidaan selventää. Tässä asetuksessa esitetyt sulautumista ja jakautumista koskevat määritelmät perustuvat osakeyhtiöitä koskevan yhteisön johdetun oikeuden mukaisiin määritelmiin. Nämä määritelmät on mukautettu tämän asetuksen tavoitteiden mukaisiksi. Nämä menettelyt eivät rajoita mahdollisuutta pitää vähimmäisvarantoja välittäjän kautta. |
|
(12) |
EKP:n rahataloudelliset tilastot on saatu asetuksen (EY) N:o 2819/98 (EKP/1998/16) mukaisesti kerätyistä rahalaitosten tasetilastoista, jotka määriteltiin talous- ja rahaliiton toisessa vaiheessa ja joita pidettiin vähimmäistietomääränä rahapolitiikan tarpeisiin. Lisäksi asetus koski ainoastaan taseen kantatietojen keräämistä eikä sellaisten arvostusmuutoksia koskevien tietojen ilmoittamista, joita edellytetään virtatietojen laskemiseksi laajan raha-aggregaatin, eli M3:sen, vastaerille, joista kasvunopeudet puolestaan lasketaan. Kun otetaan huomioon näiden tietojen rajallisuus, rahalaitosten tasetilastojen laajentaminen oli välttämätöntä. |
|
(13) |
On välttämätöntä laajentaa kuukausittaisia vaatimuksia, jotta saataisiin kuukausittainen talletusvelkojen erittely alasektoreittain ja edelleen maturiteetti-/valuuttakohtaisesti sekä lainojen erittely alasektorin/maturiteetin ja käyttötarkoituksen mukaan, koska näitä erittelyjä pidetään olennaisina rahapolitiikan hoitamisen kannalta. Tähän sisältyy tietoja, joita aikaisemmin kerättiin ainoastaan vuosineljänneksittäin. |
|
(14) |
On tarpeen muodostaa oikea-aikaiset raha-aggregaattien ja niiden vastaerien kanta- ja virtatiedot. Konsolidoidun taseen kantatiedoista muodostetaan virtatietoja käyttäen muita tilastotietoja, jotka liittyvät valuuttakurssimuutoksiin, muihin muutoksiin arvopapereiden arvossa ja lainojen luottotappioissa/arvonalennuksissa sekä muihin vastaaviin järjestelyihin, kuten luokituksen muutoksiin. |
|
(15) |
On välttämätöntä varmistaa lainojen luottotappioita/arvonalennuksia koskevien, tarkoituksenmukaisesti yhdenmukaistettujen ja korkealaatuisten tietojen saatavuus kohdistamalla tätä koskeva vaatimus tiedonantajille. Myös arvopapereiden arvostusmuutoksista on kerättävä tietoja. |
|
(16) |
Taseeseen sisältynyt erillinen luokka ”rahamarkkinapaperit” poistetaan ja sulautetaan luokkaan ”liikkeeseen lasketut velkapaperit” vastattavaa-puolella, Tähän luokkaan kuuluneet instrumentit kirjataan liikkeeseen laskettuihin velkapapereihin ja ryhmitellään niiden alkuperäisen maturiteetin mukaan. Samanlainen uudelleenryhmittely on myös tehty rahalaitosten taseen vastaavaa-puolella. |
|
(17) |
Talletusten määritelmässä pitäisi ottaa huomioon saldot, jotka vastaavat sähköiseen rahaan liittyviä ennakkomaksuja, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa ilmaisuilla ”tiedonantajat”, ”rahaliittoon osallistuva jäsenvaltio” ja ”jossakin maassa oleva” on sama merkitys kuin niille on määritelty asetuksen (EY) N:o 2533/98 1 artiklassa.
2 artikla
Varsinainen tiedonantajien joukko
1. Varsinainen tiedonantajien joukko koostuu rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden alueella olevista rahalaitoksista. Tilastointia varten rahalaitoksia ovat kotimaassa olevat luottolaitokset, siten kuin ne on määritelty yhteisön lainsäädännössä, ja kaikki muut kotimaassa olevat rahoituslaitokset, jotka ottavat vastaan talletuksia ja/tai niiden läheisiä vastineita muilta kuin rahalaitoksilta ja myöntävät luottoja ja/tai tekevät arvopaperisijoituksia omaan lukuunsa (ainakin taloudellisessa mielessä).
2. Kansalliset keskuspankit voivat myöntää pienille rahalaitoksille poikkeuksia raportointivaatimuksista, jos konsolidoidussa kuukausitaseessa mukana olevien rahalaitosten osuus on vähintään 95 prosenttia kunkin rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kaikkien rahalaitosten kantatietoina ilmaistusta yhteenlasketusta taseesta. Kansalliset keskuspankit tarkistavat tämän ehdon täyttymisen hyvissä ajoin, jotta ne voivat tarvittaessa myöntää tai kumota poikkeuksia kunkin vuoden alusta alkaen.
3. Liitteessä I olevan 1 osan III kohdan vi alakohdassa tarkoitettuun varsinaiseen tiedonantajien joukkoon kuuluvat myös asetuksen (EY) N:o 2533/98 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaiset muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot. Kansalliset keskuspankit voivat myöntää poikkeuksia näille yhteisöille, mikäli vaaditut tilastotiedot kerätään muista saatavilla olevista lähteistä liitteessä I olevan 1 osan III kohdan vi alakohdan mukaisesti. Kansalliset keskuspankit tarkistavat tämän ehdon täyttymisen hyvissä ajoin, jotta ne voivat tarvittaessa myöntää tai kumota poikkeuksia kunkin vuoden alusta alkaen EKP:n kanssa sovitulla tavalla. Kansalliset keskuspankit voivat tämän asetuksen soveltamista varten laatia luettelon muista rahoituksen välittäjistä ja ylläpitää sitä liitteessä I olevan 1 osan III kohdan vi alakohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.
3 artikla
Tilastoinnissa käytettävä rahalaitosten luettelo
1. EKP laatii ja ylläpitää liitteessä I olevan 1 osan I kohdassa määrättyjen luokitusperiaatteiden mukaisesti tilastoinnissa käytettävän rahalaitosten luettelon ottaen huomioon tällaisen luettelon EKPJ:n vähimmäisvarantojärjestelmän yhteydessä tapahtuvan käytön toistuvuutta ja oikea-aikaisuutta koskevat vaatimukset. Tilastoinnissa käytettävän rahalaitosten luettelon laadinta ja ylläpito kuuluu EKP:n johtokunnan toimivaltaan.
2. EKP ja kansalliset keskuspankit antavat tilastoinnissa käytettävän rahalaitosten luettelon ja sen päivitykset asianomaisille laitoksille tarkoituksenmukaisella tavalla, myös sähköisesti Internetin kautta tai asianomaisten tiedonantajien pyynnöstä paperimuodossa.
3. Tilastoinnissa käytettävä rahalaitosten luettelo on laadittu ainoastaan tiedoksi. Jos 2 kohdan mukainen luettelon viimeisin käytettävissä oleva versio on kuitenkin virheellinen, EKP ei määrää seuraamuksia yhteisölle, joka ei ole asianmukaisesti täyttänyt raportointivaatimuksiaan siltä osin kuin se on hyvässä uskossa luottanut virheellisen luettelon tietoihin.
4 artikla
Tilastointiin liittyvät tiedonantovaatimukset
1. Rahalaitossektorin konsolidoidun taseen säännölliseksi laatimiseksi kanta- ja virtatietoina varsinainen tiedonantajien joukko antaa kuukausittain kuukauden lopun tasettaan ja lainojen luottotappioita/arvonalennuksia ja arvopapereiden arvostusmuutoksia koskevat raportointikauden tilastotiedot sen jäsenvaltion keskuspankille, jossa rahalaitos sijaitsee. Eräitä tase-eriä koskevia lisätietoja raportoidaan neljännesvuosittain kantatietoina.
2. Vaaditut tilastotiedot on täsmennetty tämän asetuksen liitteessä I. ►M3 Liitteessä I olevan osan 1 jaksossa IV olevan 6a ja 7a kohdan osalta kunkin kansallisen keskuspankin on arvioitava, ovatko tunnuksella ”#” merkittyjä soluja koskevat tiedot liitteessä I olevan osan 2 taulukoissa 3 ja 4 merkittäviä, ja ilmoitettava tiedonantajille, jos niiden ei tarvitse ilmoittaa tietoja. ◄
3. Vaaditut tilastotiedot annetaan tämän asetuksen liitteessä IV määrättyjen tietojen toimittamista, tarkkuutta, käsitteellistä vastaavuutta ja tarkistuksia koskevien vähimmäisvaatimusten mukaisesti.
4. Kansalliset keskuspankit määrittelevät ja toteuttavat kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen ne tiedonantomenettelyt, joita varsinaisen tiedonantajien joukon on noudatettava. Kansalliset keskuspankit varmistavat, että näillä tiedonantomenettelyillä tuotetaan vaaditut tilastotiedot ja että niiden perusteella voidaan myös tarkistaa asianmukaisesti 3 kohdan mukaisten tietojen toimittamista, tarkkuutta, käsitteellistä vastaavuutta ja tarkistuksia koskevien vähimmäisvaatimusten noudattaminen.
5. Asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten tarkoituksena on vähentää rahalaitosten tilastointiin liittyviä tiedonantovaatimuksia seuraavasti:
— niitä luottolaitoksia, joihin sovelletaan tällaisia poikkeuksia, koskevat suppeammat tiedonantovaatimukset, sellaisina kuin niistä on määrätty tämän asetuksen liitteessä II,
— niitä pieniä rahalaitoksia, jotka eivät ole luottolaitoksia, koskevat suppeammat tiedonantovaatimukset, sellaisina kuin niistä on määrätty tämän asetuksen liitteessä III.
Pienet rahalaitokset voivat halutessaan olla hyödyntämättä poikkeuksia ja täyttää sen sijaan tiedonantovaatimuksensa täysimääräisesti.
6. Kansalliset keskuspankit voivat myöntää rahamarkkinarahastoille poikkeuksen arvostusmuutosten ilmoittamisen osalta poistamalla rahamarkkinarahastoilta velvollisuuden ilmoittaa arvostusmuutokset, tämän kuitenkaan vaikuttamatta 2 artiklan 2 kohdassa säädettyyn poikkeukseen.
7. Kansalliset keskuspankit voivat myöntää poikkeuksen arvopapereiden arvostusmuutosten ilmoittamistiheyden ja toimittamisajan osalta ja vaatia näitä tietoja vuosineljänneksittäin noudattaen neljännesvuosittain toimitettavien kantatietojen toimitusaikaa, edellyttäen että seuraavia vaatimuksia noudatetaan:
— tiedonantajat toimittavat kansallisille keskuspankeille tarkoituksenmukaiset tiedot arvostuskäytännöstä, mukaan lukien määrällinen arviointi siitä, miten suuri prosenttiosuus niiden hallussa olevista kyseisistä instrumenteista on arvostettu eri arvostusmenetelmiä käyttäen,
— mikäli on tapahtunut huomattava arvostusmuutos, kansallisilla keskuspankeilla on oikeus vaatia tiedonantajia toimittamaan lisätietoja siltä kuukaudelta, jona muutos tapahtui.
8. Jos kyseessä on sulautuminen tai jakautuminen tai muu uudelleenjärjestelytoimi, joka saattaa vaikuttaa tilastointiin liittyvän tiedonantovelvollisuuden täyttämiseen, tiedonantaja ilmoittaa, sen jälkeen kun aikomus tällaisen toimen täytäntöönpanosta on tullut julkiseksi, ja ennen kuin sulautuminen tai jakautuminen on tullut voimaan, asianomaiselle kansalliselle keskuspankille suunnitelluista menettelyistä, joiden mukaisesti tässä asetuksessa asetetut tilastointiin liittyvät tiedonantovelvollisuudet täytetään.
5 artikla
Annettujen tilastotietojen käyttö asetuksen (EY) N:o 2818/98 (EKP/1998/15) mukaisesti
1. Jokainen luottolaitos käyttää tämän asetuksen mukaisesti antamiaan tilastotietoja varantopohjansa laskemiseen vähimmäisvarantojen soveltamisesta 1 päivänä joulukuuta 1998 annetun Euroopan keskuspankin asetuksen (EY) N:o 2818/98 (EKP/1998/15) ( 6 ) mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1921/2000 (EKP/2000/8). Jokainen luottolaitos käyttää näitä tietoja erityisesti tarkistaakseen, täyttääkö se varantovelvoitteensa pitoajanjakson aikana.
▼M3 —————
3. EKPJ:n vähimmäisvarantojärjestelmän soveltamista koskevat erityissäännökset ja siirtymäsäännökset ovat tämän asetuksen liitteessä II. Tämän liitteen erityissäännöksiä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2818/98 (EKP/1998/15) säännösten sijasta.
6 artikla
Tilastotietojen tarkistus ja pakollinen keruu
Kansallisilla keskuspankeilla on oikeus tarkistaa tiedonantajien tässä asetuksessa säädettyjen tilastointiin liittyvien tiedonantovaatimusten mukaisesti toimittamia tilastotietoja tai toimittaa niiden pakollinen keruu tämän kuitenkaan rajoittamatta EKP:n oikeutta käyttää itse näitä oikeuksia. Tätä oikeutta käytetään erityisesti silloin, kun jokin varsinaiseen tiedonantajien joukkoon kuuluva laitos ei täytä tämän asetuksen IV liitteessä määrättyjä tietojen toimittamista, tarkkuutta, käsitteellistä vastaavuutta ja tarkistuksia koskevia vähimmäisvaatimuksia.
7 artikla
Siirtymäsäännökset
Tämän asetuksen tiettyjen osien soveltamista koskevat siirtymäsäännökset annetaan tämän asetuksen liitteessä V.
8 artikla
Kumoaminen
1. Kumotaan asetus (EY) N:o 2819/98 (EKP/1998/16) 1 päivästä tammikuuta 2003.
2. Kumottuun asetukseen tehtyjen viittausten katsotaan koskevan tätä asetusta.
9 artikla
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
LIITE I
TILASTOINTIIN LIITTYVÄT TIEDONANTOVAATIMUKSET JA LUOKITTELUPERIAATTEET
OSA 1
Rahalaitokset ja tilastointiin liittyvät tiedonantovaatimukset
Johdanto
Vaatimuksena on tuottaa säännöllisesti rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden (jotka käsitetään yhdeksi talousalueeksi) rahaa luovaan sektoriin kuuluvien rahoituksen välittäjien asianmukaisesti eritelty konsolidoitu tase kanta- ja virtatietoina ilmaistuna, perustuen kattavaan ja homogeeniseen rahatalouden sektoriin ja tiedonantajien joukkoon.
Rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa sovellettava tilastointijärjestelmä rahalaitossektorin konsolidoidun taseen laatimiseksi koostuu näin ollen seuraavasta kahdesta elementistä:
— tilastoinnissa käytettävä rahalaitosten luettelo, ja
— erittely tilastotiedoista, joita näiden rahalaitosten on toimitettava kuukausittain ja neljännesvuosittain.
Jotta rahalaitosten taseesta voitaisiin saada täydelliset tiedot, on tarpeen asettaa tiettyjä tiedonantovaatimuksia muille rahoituksen välittäjille kuin vakuutuslaitoksille ja eläkerahastoille, silloin kun ne ovat osallisina rahoitustoimissa, jotka koskevat rahamarkkinarahastojen rahasto-osuuksia.
Kansalliset keskuspankit keräävät tilastotiedot rahalaitoksilta ja muilta rahoituksen välittäjiltä I kohdan 6 alakohdan mukaisin rajoituksin noudattaen kansallisia menettelyjä, jotka pohjautuvat tässä liitteessä selostettuihin yhdenmukaistettuihin määritelmiin ja luokitteluihin.
I. Rahalaitokset
|
1. |
EKP laatii jäljempänä selostettujen luokitteluperiaatteiden mukaisen tilastoinnissa käytettävän rahalaitosten luettelon ja päivittää sitä säännöllisin väliajoin. Yksi tärkeä näkökohta tässä tehtävässä ovat rahoitusalan innovaatiot, joihin vaikuttavat sisämarkkinoiden kehittyminen ja siirtyminen talous- ja rahaliittoon; nämä molemmat vaikuttavat rahoitusinstrumenttien ominaisuuksiin ja saavat rahoituslaitokset suuntaamaan uudelleen liiketoimintojaan. Seuranta- ja tarkistusmenettelyin voidaan varmistua siitä, että rahalaitosten luettelo pysyy mahdollisimman ajantasaisena, tarkkana ja mahdollisimman homogeenisena sekä riittävän vakaana tilastointia silmällä pitäen. Tilastoinnissa käytettävässä rahalaitosten luettelossa on tiedot siitä, kuuluuko kukin laitos juridisesti EKPJ:n vähimmäisvarantojärjestelmän piiriin. |
|
2. |
Näin ollen tämän asetuksen 2 artiklan 1 kohdan määritelmän mukaisesti rahalaitossektoriin kuuluu keskuspankkien lisäksi kaksi laajaa kotimaassa olevaa rahoituslaitosten ryhmää. Näitä ovat yhteisön oikeudessa määritellyt luottolaitokset (yritys, joka liiketoimintanaan ottaa vastaan yleisöltä talletuksia tai muita takaisin maksettavia varoja ( 7 ) ja myöntää luottoja omaan lukuunsa) tai sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta 18 päivänä syyskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/46/EY (EYVL L 275, 27.10.2000, s. 39) mukaiset sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat ( 8 ) ja muut rahalaitokset eli muut kotimaassa olevat rahoituslaitokset, jotka riippumatta liiketoimintansa luonteesta ovat rahalaitoksen määritelmän mukaisia. Luokiteltaessa rahoituslaitoksia rahalaitoksiksi ratkaiseva tekijä on se, missä määrin näiden laitosten liikkeeseen laskemien instrumenttien voidaan katsoa vastaavan luottolaitoksiin tehtyjä talletuksia, sikäli kuin laitokset muilta osin täyttävät rahalaitoksen määritelmän. |
|
3. |
Direktiivissä 2000/12/EY jätetään joitakin yhteisöjä direktiivin täyden soveltamisalan ulkopuolelle. Nämä vapautetut yhteisöt kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan, mikäli ne täyttävät rahalaitoksen määritelmän. |
|
4. |
Missä määrin muiden rahoituksen välittäjien kuin luottolaitosten liikkeeseen laskemat rahoitusinstrumentit vastaavat talletuksia, arvioidaan instrumenttien likvidiyden mukaan. Likvidiyteen vaikuttavia tekijöitä ovat siirtokelpoisuus, vaihdettavuus, sijoituksen varmuus ja jälkimarkkinakelpoisuus sekä joissakin tapauksissa maturiteetti. |
|
5. |
Edellisessä kohdassa tarkoitettua vastaavuutta talletusten kanssa arvioidaan siis seuraavien ominaisuuksien avulla: — siirtokelpoisuus tarkoittaa mahdollisuutta siirtää rahoitusinstrumenttiin sijoitetut varat käyttämällä jotakin maksuvälinettä, kuten esimerkiksi sekkejä, tilisiirtoa, suoraveloitusta tai vastaavia maksuvälineitä, — vaihdettavuus ilmentää mahdollisuutta vaihtaa rahoitusinstrumentti rahaksi tai siirtokelpoisiksi talletuksiksi ottaen huomioon vaihtamisesta aiheutuvat kustannukset; verotuksellisten etujen menettämistä vaihtamisen yhteydessä voidaan pitää jonkinlaisena sakkona, joka vähentää instrumentin likvidiyttä, — varmuus tarkoittaa sitä, että etukäteen tiedetään tarkasti, paljonko instrumentista saa kansallisena valuuttana, kun se muutetaan rahaksi, ja — arvopapereita pidetään jälkimarkkinakelpoisina, jos niitä säännöllisesti noteerataan ja niillä käydään kauppaa järjestäytyneillä markkinoilla. Avointen yhteissijoitusyritysten (open-end) osuuksilla ei ole jälkimarkkinoita tavanomaisessa merkityksessä. Tästä huolimatta sijoittajat saavat päivittäin tietää osuuden noteerauksen ja voivat nostaa sijoittamansa varat tähän hintaan. |
|
6. |
Yhteissijoitusyrityksistä rahamarkkinarahastot täyttävät sovitut likvidiysvaatimukset ja kuuluvat siksi rahalaitossektoriin. Rahamarkkinarahastot ovat yhteissijoitusyrityksiä, joiden osuudet vastaavat likvidiytensä puolesta läheisesti talletuksia ja jotka sijoittavat ensisijaisesti rahamarkkinainstrumentteihin ja/tai rahamarkkinarahastojen osuuksiin ja/tai muihin siirtokelpoisiin velkainstrumentteihin, joiden jäljellä oleva maturiteetti on enintään vuosi, ja/tai pankkitalletuksiin, ja/tai joiden tarkoituksena on saavuttaa tuottoprosentti, joka vastaa rahamarkkinainstrumenttien korkoja. Rahamarkkinarahastojen tunnusmerkit saadaan selville yhteissijoitusyritysten tarjousesitteistä, rahaston säännöistä, perustamisasiakirjoista, yhtiöjärjestyksistä tai vastaavista säännöistä, merkintäasiakirjoista tai sijoitussopimuksista, markkinointiasiakirjoista tai muista vastaavanlaisista asiakirjoista. ►M2 Rahamarkkinarahasto tai sitä laillisesti edustavat vastaavat rahamarkkinarahastoja koskevien tilastotietojen toimittamisvelvollisuuden täyttämiseksi tarpeellisen tiedon antamisesta. Mikäli käytännön syistä on tarpeen, tiedot voi toimittaa mikä tahansa rahamarkkinarahastojen rahasto-osuuksia koskevissa rahoitustoimissa osallisena oleva yhteisö, kuten säilytysyhteisö. ◄ |
|
7. |
Edellä 6 kohdassa mainittujen rahamarkkinarahastojen määritelmässä: — yhteissijoitusyrityksillä tarkoitetaan yrityksiä, joiden ainoana tarkoituksena on yleisöltä hankittujen varojen yhteinen sijoittaminen ja joiden osuudet on haltijan vaatimuksesta ostettava takaisin tai lunastettava suoraan tai välillisesti näiden yritysten varoilla. Tällainen yritys voidaan perustaa oikeudellisesti joko sopimusoikeudellisten säännösten (kuten rahastoyhtiöiden hoidossa olevat sijoitusrahastot), trusteja koskevien säännösten (kuten ”unit trusts”) taikka yhtiöjärjestyksen (kuten sijoitusyhtiöt) nojalla, — pankkitalletuksilla tarkoitetaan luottolaitoksiin tehtäviä käteistalletuksia, jotka on maksettava joko vaadittaessa tai enintään kolmen kuukauden irtisanomisaikaa soveltaen, tai talletuksia, joiden on sovittu erääntyvän korkeintaan 2 vuoden kuluessa. Talletuksiin luetaan myös takaisinostosopimuksen tai arvopaperilainauksen yhteydessä tapahtuneen arvopaperien siirron vastineeksi luottolaitoksille maksetut määrät, — likvidiydeltään läheisesti talletuksia vastaavilla instrumenteilla viitataan siihen, että yhteissijoitusyritysten osuudet ovat tavanomaisissa markkinaolosuhteissa haltijan pyynnöstä takaisin ostettavissa, lunastettavissa tai siirrettävissä siten, että niiden likvidiys vastaa talletusten likvidiyttä, — ensisijaisesti tarkoittaa ainakin 85:tä prosenttia sijoitussalkusta, — rahamarkkinainstrumenteilla tarkoitetaan sellaisia siirtokelpoisten velkainstrumenttien lajeja, joilla yleensä käydään kauppaa rahamarkkinoilla (esimerkiksi sijoitustodistukset, yritystodistukset, pankkivekselit, valtion ja kuntien velkasitoumukset), koska niillä on seuraavia ominaisuuksia: —i) likvidiys, millä tarkoitetaan, että ne voidaan ostaa takaisin, lunastaa tai myydä vähäisin kustannuksin eli pienin palkkioin ja pienin osto- ja myyntihinnan eroin, sekä että niillä käytävien kauppojen selvitysviipeet ovat erittäin lyhyet ja maksusuoritukset erittäin nopeita; ii) markkinoiden syvyys, millä tarkoitetaan, että instrumenteilla käydään kauppaa markkinoilla, joilla kaupankäynnin volyymit voivat olla suuria ilman, että sillä on merkittävää vaikutusta instrumenttien hintaan; iii) varmuus instrumentin arvosta, millä tarkoitetaan, että instrumenttien arvo voidaan määritellä tarkasti milloin tahansa tai ainakin kerran kuukaudessa; iv) vähäinen korkoriski, millä tarkoitetaan, että instrumenttien jäljellä oleva maturiteetti on enintään vuosi tai että niiden tuotto tarkistetaan rahamarkkinakorkoja vastaavaksi säännöllisesti ja ainakin vuosittain; v) vähäinen luottoriski, millä tarkoitetaan, että instrumentit joko: — noteerataan pörssissä tai niillä käydään kauppaa muilla säännellyillä ja säännöllisesti toimivilla tunnustetuilla julkisilla markkinoilla, tai — niiden liikkeeseen laskussa noudatetaan sijoittajien ja säästöjen suojaamiseksi laadittuja säännöksiä, tai — niiden liikkeeseenlaskija on: —— valtio, aluehallinto tai kunta, jäsenvaltion keskuspankki, Euroopan unioni, EKP, Euroopan investointipankki, EU:n ulkopuolinen valtio tai, jos jälkimmäinen on liittovaltio, jokin sen osavaltioista, tai julkinen kansainvälinen yhteisö, johon yksi tai useampia jäsenvaltioita kuuluu, — tai — laitos, joka on rahoitusvalvonnan alainen yhteisön lainsäädännössä määriteltyjen kriteerien mukaisesti, tai laitos, johon sovelletaan ja joka noudattaa säännöksiä, joita toimivaltaiset viranomaiset pitävät ainakin yhtä tiukkoina kuin vastaavat yhteisön lainsäädännön vaatimukset, tai jos tällainen laitos on instrumenttien takaajana, — tai — yritys, jonka arvopaperit noteerataan pörssissä tai niillä käydään kauppaa muilla säännellyillä ja säännöllisesti toimivilla tunnustetuilla julkisilla markkinoilla. |
|
8. |
Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmässä (EKT 95) rahalaitoksiksi luokitellut rahoituslaitokset jaetaan kahteen alasektoriin, nimittäin keskuspankkeihin (S.121) ( 9 ) ja muihin rahalaitoksiin (S.122). |
|
9. |
Tässä asetuksessa tarkoitetaan — ”rahamarkkinarahastojen rekisteröidyillä rahasto-osuuksilla” rahamarkkinarahastojen rahasto-osuuksia, joista pidetään kansallisen lainsäädännön mukaisesti rekisteriä, joka sisältää tiedot rahaston rahasto-osuuksien haltijoista ja myös tiedot haltijan sijaintipaikasta, — ”rahamarkkinarahastojen haltijaosuuksilla” rahamarkkinarahastojen rahasto-osuuksia, joista ei kansallisen lainsäädännön mukaan pidetä haltijoiden tiedot sisältävää rekisteriä taikka joista pidetään rekisteriä ilman tietoa haltijan sijaintipaikasta. |
II. Kirjanpitosäännöt
Kirjanpitosäännöt, joita rahalaitokset noudattavat tässä asetuksessa tarkoitettuja tietoja antaessaan, ovat pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY ( 10 ) kansallisten täytäntöönpanosäännösten ja muiden sovellettavien kansainvälisten standardien mukaisia, ellei tässä asetuksessa toisin säädetä. Kaikki rahoitussaamiset ja -velat ilmoitetaan bruttomääräisinä tilastointia varten, tämän vaikuttamatta jäsenvaltioissa voimassa oleviin kirjanpito- ja nettoutuskäytäntöihin.
III. Konsolidoitu kuukausitase: kantatiedot
Tavoite
|
1. |
Tavoitteena on saada kuukausittaiset tiedot rahalaitosten toiminnasta kantatietoina ilmaistuina. Tiedot on ilmoitettava riittävän yksityiskohtaisesti, jotta EKP saa kattavat tilastotiedot rahatalouden kehityksestä rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa (joita tarkastellaan yhtenä talousalueena) ja jotta tämän alueen raha-aggregaatit ja niiden vastaerät voidaan laskea joustavasti. Lisäksi kunkin EKPJ:n vähimmäisvarantojärjestelmän alaisen luottolaitoksen kuukausittain ilmoittamia kantatietoja käytetään kyseisen luottolaitoksen varantopohjan laskemiseksi vähimmäisvarantojen soveltamisesta 1 päivänä joulukuuta 1998 annetun Euroopan keskuspankin asetuksen (EY) N:o 2818/98 (EKP/1998/15) ( 11 ), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1921/2000 (EKP/2000/8) ( 12 ), mukaisesti. Kuukausittaiset tiedonantovaatimukset on esitelty kantatietojen osalta taulukossa 1. Ohuin ääriviivoin ( 13 ) reunustetut taulukon solut sisältävät tiedot, jotka vain vähimmäisvarantovelvoitteen alaisten luottolaitosten on ilmoitettava (lisätietoja liitteessä II); nämä tiedot ovat pakollisia lukuun ottamatta erää ”talletukset, joiden irtisanomisaika on yli 2 vuotta”, jonka ilmoittaminen on toistaiseksi vapaaehtoista. Instrumenttien tarkat määritelmät ovat tämän liitteen I osassa 3. |
Vaatimukset
|
2. |
EKP muodostaa raha-aggregaatit rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden alueen osalta kantatietoina. Rahan määrään sisältyvät liikkeessä olevat setelit ja kolikot sekä rahalaitosten muut monetaariset velat (talletukset ja muut rahoitusinstrumentit, jotka ovat talletusten läheisiä vastineita). Rahan määrän vastaerät käsittävät kaikki muut rahalaitostaseen erät. EKP muodostaa myös virtatiedot, jotka saadaan kantatiedoista ja muista tiedoista, mukaan luettuna rahalaitosten ilmoittamat tiedot (ks. jäljempänä osasto V). |
|
3. |
EKP tarvitsee tilastotietoja instrumentti- ja maturiteettiluokittain, valuutoittain ja vastapuolten mukaan eriteltyinä. Koska velkoja ja saamisia koskevat eri vaatimukset, rahalaitosten taseen kumpaakin puolta on tarkasteltava erikseen. Ne esitetään tämän liitteen 2 osan A taulukossa. i) Instrumentti- ja maturiteettiluokat a) Velat
b) Saamiset
ii) Valuutat
iii) Vastapuolet
iv) Lainojen käyttötarkoitus
v) Instrumentti- ja maturiteettiluokkien ristiinluokitukset valuutoittain ja vastapuolittain
vi) Rahamarkkinarahastojen rahasto-osuuksien haltijoiden sijaintipaikka
|
Toimitusajat
|
14. |
Kunkin rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion rahalaitosten yhteenlaskettu kuukausitase toimitetaan EKP:lle viimeistään 15. pankkipäivänä (työajan loppuun mennessä) sen kuukauden päättymisestä, jota toimitettavat tiedot koskevat. Kansalliset keskuspankit päättävät, milloin tiedonantajien on toimitettava niille tiedot, jotta tässä määräajassa pysytään, ottaen huomioon myös EKPJ:n vähimmäisvarantojärjestelmän edellyttämät toimitusajat. |
Talletusvelkojen ja lainojen arvostaminen tilastoissa
|
15. |
Tätä asetusta sovellettaessa talletusvelat ja lainat ilmoitetaan kuukauden lopun kantatietojen mukaiseen nimellisarvoon ja bruttomääräisinä. Nimellisarvolla tarkoitetaan pääoman määrää, joka velallisen on sopimuksen perusteella maksettava takaisin velkojalle. |
|
16. |
Kansalliset keskuspankit voivat sallia että lainat, joista on tehty varaus, ilmoitetaan nettomääräisinä siten, että niistä vähennetään varaukset, ja että ostetut lainat ilmoitetaan ostohetkellä sovittuun hintaan, sillä edellytyksellä, että kaikki kotimaiset tiedonantajat noudattavat näitä ilmoituskäytäntöjä ja että ne ovat tarpeen, jotta lainat arvostettaisiin tilastoissa samalla tavoin kuin tammikuuta 2005 edeltävien kausien osalta. |
IV. Neljännesvuosittain toimitettavat tasetiedot (kantatiedot)
Tavoite
|
1. |
Eräitä tilastotietoja tarvitaan rahatalouden kehityksen tarkempaan analysoimiseen tai muihin tilastointitarkoituksiin, kuten rahoitustilinpitoon ja maksutaseeseen. Tavoitteena on saada yksityiskohtaisempaa tietoa tietyistä tase-eristä näitä tarkoituksia varten. |
Vaatimukset
|
2. |
Neljännesvuosittaisia erittelyjä tehdään vain tärkeimmistä yhteenlasketun taseen eristä. Lisäksi EKP voi hyväksyä joustavamman aggregoinnin sellaisissa tapauksissa, joissa karkean aggregoinnin perusteella voidaan päätellä, etteivät kyseiset tiedot todennäköisesti ole merkittäviä. a) Rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden muille kuin rahalaitoksille myönnettyjen luottojen erittely alasektoreittain ja maturiteeteittain
b) Rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden muiden julkisyhteisöjen kuin valtionhallinnon rahalaitoksissa olevien talletusten erittely alasektoreittain
c) Erittely maittain
d) Erittely valuutoittain
e) Rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden ulkopuolella olevien vastapuolien saamisten ja velkojen erittely sektoreittain (muut jäsenvaltiot ja ulkomaat)
|
Toimitusajat
|
9. |
Kansalliset keskuspankit toimittavat EKP:lle neljännesvuosittaiset tilastotiedot viimeistään 28. pankkipäivänä sen kuukauden päättymisestä, jota toimitettavat tiedot koskevat (työajan loppuun mennessä). Kansalliset keskuspankit päättävät, milloin tiedonantajien on toimitettava niille tiedot, jotta tässä määräajassa pysytään. |
|
9a. |
Jos tunnuksella ”#” merkittyjä soluja koskevat tiedot eivät ole merkittäviä, mutta kansalliset keskuspankit kuitenkin päättävät kerätä ne, kansalliset keskuspankit voivat toimittaa tiedot EKP:lle siten, että määräaikaa pidennetään yhdellä kuukaudella sen vuosineljänneksen päättymistä seuraavasta 28. pankkipäivästä (työajan päättyessä), jota toimitettavat tiedot koskevat. Kansalliset keskuspankit päättävät, milloin niiden on saatava tiedot tiedonantajilta kyetäkseen noudattamaan tätä määräaikaa. |
Talletusvelkojen ja lainojen arvostaminen tilastoissa
|
10. |
Talletusvelat ja lainat ilmoitetaan III jakson 15 ja 16 kohdassa vahvistettujen kuukausittaisia kantatietoja koskevien sääntöjen mukaisesti. |
V. Virtatietojen laskeminen
Tavoite
|
1. |
Konsolidoidusta taseesta, joka sisältää saamisten ja velkojen kantatietoja, sekä muista tilastotiedoista, jotka kattavat luokituksen muutokset, valuuttakurssimuutokset, arvostusmuutokset ja muut vastaavat, kuten lainojen luottotappioiden kirjaukset, on saatava lasketuksi transaktioiden arvo riittävän oikea-aikaisesti, jotta raha-aggregaattien ja vastaerien virtatilastot voidaan muodostaa. |
Vaatimukset
|
2. |
Transaktiot yksilöidään siten, että lasketaan kuukauden lopun raportointipäivien kantatietojen erotus ja poistetaan siitä muista kuin transaktioista aiheutuvat muutokset. Tätä varten EKP tarvitsee tilastotietoja näistä moniin rahalaitostaseen eriin liittyvistä muutoksista. Tiedot koskevat muutoksia, jotka kattavat erät ”luokituksen muutokset ja muut vastaavat järjestelyt”, valuuttakurssimuutokset sekä ”arvostusmuutokset ja lainojen luottotappiot/arvonalennukset”. Lisäksi EKP tarvitsee lisäselvityksiä muutoksista, jotka sisältyvät erään ”luokituksen muutokset ja muut vastaavat järjestelyt”. |
|
3. |
Tiedonantajien joukolle tällä asetuksella asetetut tilastointivaatimukset koskevat yksinomaan ”arvostusmuutoksia”, jotka kattavat sekä lainojen luottotappiot/arvonalennukset että arvostusmuutokset hallussa olevien arvopapereiden osalta viitejakson aikana. |
|
4. |
Tiedonantajia koskevat raportointivaatimukset on esitetty tämän liitteen 2 osassa taulukossa 1A yksilöityinä ns. ”vähimmäisvaatimuksina”. Näitä vähimmäisvaatimuksia on pidettävä minimiedellytyksinä, joiden perusteella muutosten laskeminen ja estimointi olisi mahdollista EKP:n edellyttämän tietojoukon osalta. Kansallisilla keskuspankeilla on oikeus kerätä muitakin kuin vähimmäisvaatimuksiin kuuluvia tietoja. Nämä lisätiedot voivat liittyä taulukossa 1A merkittyihin muihin kuin vähimmäisvaatimuksiin liittyviin erittelyihin. |
|
5. |
Tiedonantajille osoitettu vaatimus ei koske valuuttakurssimuutoksia ja luokituksen muutoksia. EKP laskee kuukausittaiset valuuttakurssimuutokset tiedonantajien toimittamien valuuttakohtaisten kantatietojen perusteella. Nämä tiedot toimitetaan neljännesvuosittain tämän liitteen osassa 2 olevan taulukon 4 mukaisesti. Edellä 1 kohdassa mainitut luokituksen muutokset jätetään myös ilmoittamatta, koska kansalliset keskuspankit keräävät nämä tiedot itse käyttämällä eri tietolähteitä, jotka jo ovat kansallisten keskuspankkien käytettävissä. |
Lainojen luottotappiot/arvonalennukset
|
6. |
Lainojen luottotappioita/arvonalennuksia koskevat muutokset ilmoitetaan, jotta virtatilastoista kyettäisiin poistamaan niiden muutosten vaikutukset taseeseen kirjattuun lainojen arvoon, jotka johtuvat lainojen luottotappio-/arvonalennuskirjauksista. Muutoksista tulisi ilmetä myös lainoihin kohdistetut varaukset, jos kansallinen keskuspankki päättää, että kantatiedot tulisi ilmoittaa nettomääräisinä ilman varauksia. Luottotappiot/arvonalennukset, jotka kirjataan myytäessä tai siirrettäessä lainoja kolmannelle osapuolelle, ilmoitetaan niin ikään, mikäli ne ovat yksilöitävissä. i) Instrumentti- ja maturiteettiluokat
ii) Valuutat
iii) Vastapuolet
iv) Toimitusajat
|
Arvopapereiden arvostusmuutokset
|
11. |
Arvopapereiden arvostusmuutoksilla tarkoitetaan sellaisia muutoksia arvopapereiden arvostuksessa, jotka johtuvat siitä, että hinta, johon arvopapereita kirjataan tai jolla niillä käydään kauppaa, muuttuu. Muutoksiin sisältyvät ne muutokset, joita tapahtuu kauden lopun taseen kantatietojen mukaisessa arvossa arvopapereita kirjattaessa käytetyn viitearvon muutosten vuoksi, eli mahdolliset voitot/tappiot. Niihin saattaa myös sisältyä sellaisia arvostusmuutoksia, jotka johtuvat arvopapereilla toteutetuista transaktioista, eli toteutuneet voitot/tappiot. i) Instrumentti- ja maturiteettiluokat a) Velat
b) Saamiset
ii) Valuutat
iii) Vastapuolet
iv) Toimitusajat
|
OSA 2
Vaadittavat erittelyt
Taulukko A
Rahalaitossektorin yhteenlaskettuun taseeseen sovellettavat erittelyt
Instrumentti- ja maturiteettiluokat, vastapuolet ja valuutat
(Kuukausittaisten tietojen erät on lihavoitu ja merkitty tähdellä)
INSTRUMENTTI- JA MATURITEETTILUOKAT
|
Saamiset |
Velat |
|
1.
Kassa*2.
Lainat* enintään 1 vuoden (1)* yli 1 vuoden mutta enintään 5 vuotta (1)* yli 5 vuoden (1)* 3. Muut arvopaperit kuin osakkeet*enintään 1 vuoden (2)* yli 1 vuoden mutta enintään 2 vuotta (2)* yli 2 vuoden (2)* 4. Rahamarkkinarahastojen rahasto-osuudet*5. Osakkeet ja osuudet*6. Kiinteä omaisuus*7. Muut saamiset* |
8.
Liikkeessä oleva raha
9.
Talletukset* enintään 1 vuoden (3)* yli 1 vuoden (3)* 9.1. Yön yli -talletukset (4)*9.2. Määräaikaiset talletukset*enintään 1 vuoden* yli 1 vuoden mutta enintään 2 vuotta* yli 2 vuoden (5)* 9.3. Irtisanomisehtoiset talletukset*enintään 3 kuukauden (6)* yli 3 kuukauden* joista: yli 2 vuoden (9)* 9.4. Takaisinostosopimukset*10. Rahamarkkinarahastojen rahasto-osuudet*11. Liikkeeseen lasketut velkapaperit*enintään 1 vuoden* yli 1 vuoden mutta enintään 2 vuotta* yli 2 vuoden * 12. Oma pääoma ja varaukset*13. Muut velat* |
VASTAPUOLET
|
Saamiset |
Velat |
|
A. Kotimaassa olevat* Rahalaitokset* Muut kuin rahalaitokset* Julkisyhteisöt* valtionhallinto osavaltionhallinto paikallishallinto sosiaaliturvarahastot Muut sektorit (10)* muut rahoituksen välittäjät ym. (S.123 + S.124) (7), (10)* vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (S.125) (10)* yritykset (S.11) (10)* kotitaloudet ym. (S.14 + S.15) (8), (10)* B. Muissa rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa olevat* Rahalaitokset* Muut kuin rahalaitokset* Julkisyhteisöt* valtionhallinto osavaltionhallinto paikallishallinto sosiaaliturvarahastot Muut sektorit (10)* muut rahoituksen välittäjät ym. (S.123 + S.124) (7), (10)* vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (S.125) (10)* yritykset (S.11) (10)* kotitaloudet ym. (S.14 + S.15) (8), (10)* C. Ulkomailla olevat* Pankit Muut kuin pankit Julkisyhteisöt Muut sektorit D. Kohdistamattomat |
A. Kotimaassa olevat* Rahalaitokset* joista: luottolaitokset* Muut kuin rahalaitokset* Julkisyhteisöt* valtionhallinto* osavaltionhallinto paikallishallinto sosiaaliturvarahastot Muut sektorit (10)* muut rahoituksen välittäjät ym. (S.123 + S.124) (7), (10)* vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (S.125) (10)* yritykset (S.11) (10)* kotitaloudet ym. (S.14 + S.15) (8), (10)* B. Muissa rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa olevat* Rahalaitokset* joista: luottolaitokset* Muut kuin rahalaitokset * Julkisyhteisöt* valtionhallinto* osavaltionhallinto paikallishallinto sosiaaliturvarahastot Muut sektorit (10)* muut rahoituksen välittäjät ym. (S.123 + S.124) (7), (10)* vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (S.125) (10)* yritykset (S.11) (10)* kotitaloudet ym. (S.14 + S.15) (8), (10)* C. Ulkomailla olevat* Pankit Muut kuin pankit Julkisyhteisöt Muut sektorit D. Kohdistamattomat |
Valuutat
|
e |
euro |
|
|
x |
ulkomaiset valuutat |
Muut valuutat (muiden jäsenvaltioiden valuutat, USD, JPY, CHF, muut valuutat) |
(1) Kuukausittaiset maturiteettierittelyt koskevat vain lainoja muille sektoreille kuin rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden rahalaitoksille ja julkisyhteisöille ja kuukausittainen maturiteettierittely enintään 1 vuoden ja yli 1 vuoden pituisiin koskee vain lainoja, jotka on annettu ulkomailla oleville. Neljännesvuosittaiset maturiteettierittelyt koskevat lainoja muille julkisyhteisöille kuin valtionhallinnolle.
(2) Kuukausittainen maturiteettierittely koskee vain rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden rahalaitosten liikkeeseen laskemia arvopapereita.Neljännesvuosittain vaaditaan tiedot rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa olevien muiden kuin rahalaitosten liikkeeseen laskemista arvopapereista jaoteltuina maturiteetiltaan ”enintään vuoden” ja ”yli vuoden” pituisiin papereihin.
(3) Vain ulkomailla olevien osalta.
(4) Sisältää rahalaitosten nimissä liikkeeseen lasketuissa ladattavissa rahakorteissa olevat rahamäärät ja muut velat, jotka johtuvat sähköisen rahan liikkeeseen laskemisesta.
(5) Mukaan lukien hallinnollisesti säänneltävät talletukset.
(6) Mukaan lukien ei-siirtokelpoiset avistatalletukset.
(7) Muut rahoituksen välittäjät (S.123) + rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset (S.124).
(8) Kotitaloudet (S.14) + kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (S.15).
(9) Erän ”irtisanomisehtoiset talletukset, joiden irtisanomisaika on yli 2 vuotta” ilmoittaminen on toistaiseksi vapaaehtoista.
(10) Kuukausittaista erittelyä alasektoreittain vaaditaan lainojen ja talletusten osalta.
OSA 3
EKP:lle toimitettavaan konsolidoituun taseeseen liittyviä määritelmiä - saamisten ja velkojen instrumenttiluokat
Yleiset määritelmät
Rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden rahalaitossektorin konsolidoidun taseen laatimiseksi tarvittava tiedonantajien joukko koostuu rahalaitoksista, jotka on lueteltu tilastoinnissa käytettävässä rahalaitosten luettelossa ja jotka ovat rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden alueella ( 24 ). Niitä ovat
— alueella rekisteröidyt ja siellä sijaitsevat laitokset mukaan lukien alueen ulkopuolella sijaitsevien emoyhtiöiden tytäryhtiöt, ja
— sellaisten laitosten sivukonttorit, joiden päätoimipaikka on alueen ulkopuolella.
Tytäryhtiöt ovat erillisiä yhtiöitä, joissa toisella yhteisöllä on osake-enemmistö tai täysi omistus, kun taas sivukonttorit eivät ole erillisiä yhtiöitä (ts. niillä ei ole itsenäistä oikeudellista asemaa) ja emoyhtiö omistaa ne kokonaan.
Tilastointia varten rahalaitokset konsolidoivat kaikkien samalla kansallisella alueella sijaitsevien toimipaikkojensa (päätoimipaikka ja/tai sivukonttorit) liiketapahtumat. Tilastoinnissa ei sallita kansalliset rajat ylittävää konsolidointia.
Mikäli emoyhtiö ja sen tytäryhtiöt ovat samalla kansallisella alueella olevia rahalaitoksia, emoyhtiö saa ilmoittamissaan tilastotiedoissa konsolidoida myös näiden tytäryhtiöidensä liiketapahtumat, mutta luottolaitosten ja muiden rahalaitosten liiketapahtumat tulee kuitenkin eriyttää toisistaan EKPJ:n vähimmäisvarantojärjestelmän soveltamista varten.
Mikäli laitoksella on sivukonttoreita muissa rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa, tietyssä rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa sijaitseva pääkonttori pitää positioita, joiden vastapuolina ovat nämä sivukonttorit, sellaisina positioina, joiden vastapuolet ovat muissa rahaliittoon kuuluvissa jäsenvaltioissa olevia. Vastaavasti tietyssä rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa sijaitseva sivukonttori pitää positioita, joiden vastapuolina on muissa rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa sijaitseva pääkonttori / saman laitoksen muut sivukonttorit, sellaisina positioina, joiden vastapuolet ovat muissa rahaliittoon kuuluvissa jäsenvaltioissa olevia.
Mikäli laitoksella on sivukonttoreita rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden ulkopuolella, tietyssä rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa sijaitseva pääkonttori pitää positioita, joiden vastapuolina ovat nämä sivukonttorit, sellaisina positioina, joiden vastapuolet ovat ulkomailla olevia. Vastaavasti tietyssä rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa sijaitseva sivukonttori pitää positioita, joiden vastapuolina on rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden ulkopuolella sijaitseva pääkonttori / saman laitoksen muut sivukonttorit, sellaisina positioina, joiden vastapuolet ovat ulkomailla olevia.
Tilastointia varten offshore-rahoituskeskuksissa sijaitsevien laitosten kotipaikaksi katsotaan niiden sijaintipaikka.
Alkuperäinen maturiteetti tarkoittaa rahoitusinstrumentin kiinteää määräaikaa, jota ennen sitä ei voi lunastaa takaisin (esimerkiksi velkapaperit) tai jota aikaisemmasta lunastuksesta seuraa jonkinlainen sakko (esimerkiksi tietyntyyppiset talletukset). Irtisanomisaika alkaa siitä hetkestä, kun instrumentin haltija ilmoittaa aikomuksestaan lunastaa instrumentin, ja päättyy sinä päivänä, kun haltija voi muuttaa instrumentin rahaksi ilman seuraamuksia. Rahoitusinstrumentit luokitellaan irtisanomisajan mukaan vain silloin, kun niillä ei ole sovittua määräaikaa.
Sektorien määritelmät
Sektoriluokitus perustuu EKT 95:een. Lisätietoja siitä, miten sektoriluokitusta sovelletaan vastapuoliin, jotka ovat kotimaan alueen ulkopuolella olevia muita kuin rahalaitoksia, on EKP:n julkaisussa ”Money and Banking Statistics Sector Manual”.
Jäsenvaltioiden ulkopuolella sijaitsevista pankeista käytetään mielummin nimitystä ”pankit” kuin rahalaitokset. Samalla tavoin termiä ”muut kuin rahalaitokset” käytetään vain jäsenvaltioiden osalta; muiden maiden ollessa kyseessä on syytä käyttää termiä ”muut kuin pankit”. Luokka ”muut kuin rahalaitokset” käsittää seuraavat sektorit ja alasektorit:
— Julkisyhteisöt. Kotimaiset yksiköt, jotka harjoittavat sellaisia toimintoja, joiden tarkoituksena on pääasiallisesti markkinattomien, yksilölliseen tai kollektiiviseen kulutukseen tarkoitettujen tavaroiden ja palveluiden tuottaminen ja/tai kansantulon ja -varallisuuden uudelleen jakaminen (EKT 95, kohdat 2.68—2.70).
— Valtionhallinto. Valtion ministeriöt ja keskusvirastot, joiden toimivalta ulottuu koko talousalueelle, lukuun ottamatta sosiaaliturvarahastojen hallintoa (EKT 95, kohta 2.71).
— Osavaltionhallinto. Erilliset institutionaaliset yksiköt, jotka hoitavat joitakin julkisen hallinnon tehtäviä valtionhallintoa alemmalla, mutta paikallishallintoa ylemmällä tasolla, ei kuitenkaan sosiaaliturvarahastojen hallintoa (EKT 95, kohta 2.72).
— Paikallishallinto. Julkisen hallinnon elimet, joiden toimivalta ulottuu ainoastaan talousalueen paikalliseen osaan, lukuun ottamatta sosiaaliturvarahastojen paikallisia laitoksia (EKT 95, kohta 2.73).
— Sosiaaliturvarahastot. Valtionhallinnon, osavaltionhallinnon ja paikallishallinnon institutionaaliset yksiköt, joiden pääasiallinen toiminta on tuottaa sosiaalisia etuisuuksia (EKT 95, kohta 2.74).
Muut sektorit eli muut kuin rahalaitokset, jotka eivät kuulu julkisyhteisöihin. Näitä ovat
— Muut rahoituksen välittäjät + rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset. Ei-monetaariset rahoitusyritykset ja yritysmäiset yhteisöt (lukuun ottamatta vakuutuslaitoksia ja eläkerahastoja), jotka pääasiallisesti välittävät rahoitusta ottamalla velkaa muuten kuin valuuttana, talletuksina ja/tai talletusten läheisinä vastineina muilta institutionaalisilta yksiköiltä kuin rahalaitoksilta (EKT 95, kohdat 2.53—2.56). Näihin kuuluvat myös rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset, joita ovat kaikki rahoitusyritykset tai yritysmäiset yhteisöt, jotka toimivat pääasiallisesti apuna rahoituksen välityksessä (EKT 95, kohdat 2.57—2.59).
— Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot. Ei-monetaariset rahoitusyritykset ja yritysmäiset yhteisöt, jotka pääasiallisesti ovat riskien hallintaan liittyvän rahoituksen välittäjiä (EKT 95, kohdat 2.60—2.67).
— Yritykset. Yritykset ja yritysmäiset yksiköt, jotka eivät välitä rahoitusta vaan ovat pääasiallisesti tavaroiden ja muiden kuin rahoituspalvelujen markkinatuottajia (EKT 95, kohdat 2.21—2.31).
— Kotitaloudet. Henkilöt tai henkilöryhmät kuluttajina, yksinomaan omaa loppukäyttöä varten tarkoitettujen tavaroiden ja muiden kuin rahoituspalvelujen tuottajina sekä markkinatavaroiden ja rahoitus- ja muiden palvelujen tuottajina, jos nämä toiminnot eivät ole yritysmäisten yhteisöjen toimintaa. Kotitaloussektoriin luetaan myös kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jotka pääasiallisesti tuottavat markkinattomia tavaroita ja palveluita tietyille kotitalousryhmille (EKT 95, kohdat 2.75—2.88).
Instrumenttiluokkien määritelmät
Konsolidoituun taseeseen sisältyvien saamis- ja velkaluokkien määritelmissä otetaan huomioon erilaisten rahoitusjärjestelmien ominaispiirteet. Erittelemällä instrumentit maturiteetin mukaan niiden määrittelyä voidaan yhdenmukaistaa silloin, kun eri rahoitusmarkkinoilla käytettävät instrumentit eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään.
Seuraavissa taulukoissa on eri instrumenttiluokkien yksityiskohtaiset standardoidut kuvaukset. Kansalliset keskuspankit mukauttavat määritelmät kansallisella tasolla soveltuviksi instrumenttiluokiksi tämän asetuksen mukaisesti ( 25 ).
Rahalaitossektorin kuukausitaseen instrumenttiluokkien yksityiskohtaiset kuvaukset
SAAMISET
|
Luokka |
Pääpiirteiden kuvaukset |
|
1. Kassa |
Hallussa olevat eurosetelit ja -kolikot sekä ulkomaiset liikkeessä olevat setelit ja kolikot, joita käytetään yleisesti maksujen maksamiseen. |
|
2. Lainat |
Tässä tiedonkeruussa lainat sisältävät tiedonantajarahalaitosten lainanottajille lainaamat varat, jotka eivät perustu velkakirjoihin tai joita edustaa vain yksi velkakirja (siitä huolimatta, että se olisi tullut jälkimarkkinakelpoiseksi). Lainat sisältävät talletuksina olevat saamiset: — Kotitalouksille myönnetyt lainat, joihin sisältyvät kulutusluotot (lainat, jotka on myönnetty henkilökohtaiseen käyttöön tulevien kulutustavaroiden ja palvelujen hankkimiseksi), asuntolainat (lainat, jotka myönnetään asunnon hankkimiseen, myös rakentamiseen ja peruskorjaukseen myönnetyt lainat) ja muut lainat (lainat, jotka myönnetään esimerkiksi liiketoimintaan, velkajärjestelyihin, opintoihin ja muihin vastaaviin tarkoituksiin). Asuntolainat sisältävät lainat, joiden vakuutena on asuinkiinteistö tai -huoneisto ja joiden käyttötarkoitus on asunnon hankkiminen, ja muut asunnon hankkimiseen tarkoitetut lainat, joissa annetaan henkilötakaus tai jonka vakuutena ovat muut varat, mikäli nämä lainat ovat yksilöitävissä. — Muihin rahalaitoksiin tehdyt talletukset. — Kolmansille osapuolille myönnetyt rahoitusleasingsopimukset. — Rahoitusleasingsopimukset ovat sopimuksia, joissa kulutushyödykkeen laillinen omistaja (”vuokralleantaja”) vuokraa tämän omaisuuden kolmannelle osapuolelle (”vuokralleottaja”) kyseisen omaisuuden koko taloudellisen eliniän ajaksi tai suurimmaksi osaksi sen taloudellista elinikää ja saa vastikkeeksi maksuerät, jotka kattavat hyödykkeestä aiheutuneet kulut sekä koron. Vuokralleottaja saa kaiken hyödyn hyödykkeen käytöstä ja vastaa omistajuuteen liittyvistä kustannuksista ja riskeistä. Tilastoinnin yhteydessä rahoitusleasingsopimuksia käsitellään vuokralleantajan vuokralleottajalle antamina lainoina (jonka ansiosta vuokralleottaja voi hankkia kulutushyödykkeen). Rahalaitoksen (vuokralleantajana) tekemät rahoitusleasingsopimukset kirjataan rahalaitoksen taseeseen saamiseräksi kohtaan ”lainat”. Omaisuutta (kulutushyödykkeet), joka on vuokrattu vuokralleottajalle, ei pidä kirjata lainkaan rahalaitoksen taseeseen. — Ongelmaluotot, joita ei ole vielä maksettu takaisin tai poistettu luottotappioina. — Ongelmaluottoina pidetään lainoja, joiden takaisinmaksu on viivästynyt tai joiden takaisinmaksumahdollisuuksia voidaan muuten pitää heikentyneinä. Kansalliset keskuspankit päättävät siitä, kirjataanko ongelmaluotto brutto- vai nettomääräisenä. — Hallussa olevat ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit. — Hallussa olevat muut arvopaperit kuin osakkeet, jotka eivät ole jälkimarkkinakelpoisia ja joita ei vaihdeta jälkimarkkinoilla., ks. myös ”siirretyt lainat”. — Siirretyt lainat — Lainat, joista on tosiasiallisesti tullut siirtokelpoisia, kirjataan saamiserään ”lainat”, mikäli niitä edustaa vain yksi velkakirja ja niitä vaihdetaan yleensä vain satunnaisesti: — Talletuksina tai lainoina olevat saamiset, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla saamisilla. — Velkainstrumentit, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla saamisilla, ovat sellaisia velkapapereita liikkeeseen laskevan laitoksen vaateita, joita voidaan esittää vasta sen jälkeen kun kaikki etusijalla olevat vaatimukset (esim. talletukset/lainat) on tyydytetty, joten ne ovat joiltain ominaisuuksiltaan ”osakkeiden ja osuuksien” kaltaisia. Tilastointia varten saamisia, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla saamisilla, käsitellään rahoitusinstrumentin laadun mukaan, eli ne on luokiteltava joko ”lainoiksi” tai ”muiksi arvopapereiksi kuin osakkeiksi” instrumentin laadun mukaan. Mikäli rahalaitoksen hallussa olevat kaikenlaiset saamiset, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla saamisilla, esitetään tilastointia varten yleisesti yhtenä lukuna, tämä luku pitäisi sisällyttää erään ”muut arvopaperit kuin osakkeet” sillä perusteella, että saamiset, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla saamisilla, ovat useimmiten pikemminkin arvopapereina kuin lainoina. — Takaisinmyyntisopimuksiin liittyvät saamiset — Käteisen vastaerä, joka maksetaan vastineeksi tiedonantajien ostamista arvopapereista − ks. velkaluokka 9.4. Seuraavaa erää ei käsitellä lainana: — Notariaattilainat. — Notariaattilainat ovat lainoja, jotka on otettu yhden osapuolen (”omaisuudenhoitaja”) nimissä kolmannen osapuolen ”edunsaaja” puolesta. Notariaattilainoja ei pidä tilastoitaessa kirjata omaisuudenhoitajan taseeseen, mikäli varojen omistuksesta koituvat riskit ja palkkiot kuuluvat edunsaajalle. Omistuksesta koituvat riskit ja palkkiot kuuluvat edunsaajalle, mikäli (i) edunsaaja kantaa luottoriskin lainan osalta (eli omaisuudenhoitaja vastaa ainoastaan lainan hallinnoinnista); tai (ii) edunsaajan sijoitus on vakuutettu tappioita vastaan, mikäli omaisuudenhoitaja joutuu selvitystilaan (eli notariaattilaina ei kuulu omaisuudenhoitajan sellaisiin saamisiin, jotka voidaan jakaa konkurssitilanteessa). |
|
3. Muut arvopaperit kuin osakkeet |
Hallussa olevat siirtokelpoiset muut arvopaperit kuin osakkeet, joilla käydään kauppaa jälkimarkkinoilla tai jotka voidaan yleensä markkinoilla korvata vastakkaisella sopimuksella, eivätkä ne takaa haltijalle mitään omistajan oikeuksia liikkeeseen laskevaan laitokseen. Tähän erään kuuluvat: — arvopaperit, jotka antavat haltijalle ehdottoman oikeuden kiinteään tai sopimuksen mukaiseen tuloon korkoina ja/tai määrättyinä kiinteinä summina, jotka maksetaan määräpäivänä (tai -päivinä) tai alkaen liikkeeseenlaskun yhteydessä yksilöidystä ajankohdasta. — siirtokelpoiset lainat, jotka on järjestetty uudelleen niin, että niitä edustaa suuri määrä identtisiä velkakirjoja, ja joilla voidaan käydä kauppaa järjestäytyneillä jälkimarkkinoilla (ks. myös ”siirretyt lainat” luokassa 2). — saamistodistuksina olevat saamiset, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla saamisilla (ks. myös ”Talletuksina tai lainoina olevat saamiset, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla saamisilla” luokassa 2). — jotta repo-tyyppisiä operaatioita käsiteltäisiin johdonmukaisesti, arvopaperilainausoperaatioiden yhteydessä lainatut arvopaperit pysyvät alkuperäisen omistajan taseessa (eikä niitä pidä siirtää väliaikaisen haltijan taseeseen), mikäli on olemassa käänteisoperaatiota koskeva kiinteä sitoumus (eikä ainoastaan mahdollisuutta menetellä niin). |
|
3a. Muut arvopaperit kuin osakkeet, joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään vuosi |
— Jälkimarkkinakelpoiset saamistodistukset (velkakirjaan perustuvat tai muut), joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään vuosi. — Siirtokelpoiset lainat, joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään vuoden ja jotka on järjestetty uudelleen niin, että niitä edustaa suuri määrä identtisiä velkakirjoja, joilla käydään kauppaa jälkimarkkinoilla. — Alkuperäiseltä maturiteetiltaan enintään vuoden pituisina saamistodistuksina olevat saamiset, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla saamisilla. |
|
3b. Muut arvopaperit kuin osakkeet, joiden alkuperäinen maturiteetti on yli vuoden mutta enintään 2 vuotta |
— Jälkimarkkinakelpoiset saamistodistukset (velkakirjaan perustuvat tai muut), joiden alkuperäinen maturiteetti on yli vuoden mutta enintään 2 vuotta. — Siirtokelpoiset lainat, joiden alkuperäinen maturiteetti on yli vuoden mutta enintään 2 vuotta ja jotka on järjestetty uudelleen niin, että niitä edustaa suuri määrä identtisiä velkakirjoja, joilla käydään kauppaa (jälki)markkinoilla. — Alkuperäiseltä maturiteetiltaan yli vuoden mutta enintään 2 vuoden pituisina saamistodistuksina olevat saamiset, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla saamisilla. |
|
3c. Muut arvopaperit kuin osakkeet, joiden alkuperäinen maturiteetti on yli kaksi vuotta |
— Jälkimarkkinakelpoiset saamistodistukset (velkakirjaan perustuvat tai muut), joiden alkuperäinen maturiteetti on yli kaksi vuotta. — Siirtokelpoiset lainat, joiden alkuperäinen maturiteetti on yli kaksi vuotta ja jotka on järjestetty uudelleen niin, että niitä edustaa suuri määrä identtisiä velkakirjoja, joilla käydään kauppaa jälkimarkkinoilla. — Alkuperäiseltä maturiteetiltaan yli 2 vuoden pituiset saamistodistukset, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla saamisilla. |
|
4. Rahamarkkinarahastojen rahasto-osuudet |
Tähän saamiserään sisältyvät rahamarkkinarahastojen liikkeeseen laskemat osuudet. Rahamarkkinarahastot ovat yhteissijoitusyrityksiä, joiden rahasto-osuudet ovat likvidiydeltään talletusten läheisiä vastineita. Rahamarkkinarahastot sijoittavat ensisijaisesti rahamarkkinainstrumentteihin ja/tai rahamarkkinarahastojen rahasto-osuuksiin ja/tai muihin siirrettävissä oleviin velkapapereihin, joiden jäljellä oleva maturiteetti on enintään vuoden ja/tai pankkitalletuksiin ja/tai joiden tarkoituksena on saavuttaa tuottoprosentti, joka vastaa rahamarkkinainstrumenttien korkoja (ks. myös luokat 5 ja 10). |
|
5. Osakkeet ja osuudet |
Arvopaperit, jotka edustavat omistusoikeuksia yrityksiin tai yritysmäisiin yhteisöihin. Tällaiset arvopaperit oikeuttavat yleensä haltijansa osuuteen yritysten tai yritysmäisten yhteisöjen voitoista sekä selvitystilassa osuuteen niiden omista varoista. Sijoitusrahasto-osuudet (muut kuin rahamarkkinarahastojen rahasto-osuudet) kuuluvat tähän erään. |
|
6. Kiinteä omaisuus |
Tässä tiedonkeruussa kiinteä omaisuus koostuu aineellisesta tai aineettomasta omaisuudesta, (ei kuitenkaan rahoitusvaateista), jota tiedonantajarahalaitoksen on tarkoitus käyttää toistuvasti yli vuoden ajan. Kiinteä omaisuus käsittää rahalaitoksen omistamat maa-alueet ja rakennukset sekä kaluston, ohjelmistot ja muut infrastruktuurit. Pysyviin vastaaviin kirjattua rahoitusomaisuutta ei kirjata tähän erään vaan instrumenttilajin mukaan ”lainoihin”, ”muihin arvopapereihin kuin osakkeisiin” tai ”osakkeisiin ja osuuksiin”. |
|
7. Muut saamiset |
Erä ”muut saamiset” on taseen vastaavaa-puolen jäännöserä, joka sisältää ”muut kuin edellä mainitut saamiset”. Tähän erään saattaa kuulua: — Johdannaispositioita, joiden bruttomääräinen markkina-arvo on positiivinen. — Tilastointia varten johdannaisinstrumentit, jotka on kirjattava taseeseen, sisällytetään tähän. — Ns. ”suspense”-erien saamisia bruttomääräisinä. — ”Suspense”-erät ovat rahalaitoksen taseeseen sisältyviä saamiseriä, joita ei kirjata asiakkaiden nimissä mutta jotka kuitenkin liittyvät asiakkaiden varoihin (esim. varat, jotka odottavat sijoittamista, siirtoa tai suoritusta). — Maksujenvälityssaamiset bruttomääräisinä — Siirtosaamiset ovat (yleensä asiakkaille kuuluvia) varoja, joita ollaan siirtämässä rahalaitosten välillä. Tähän erään kuuluvat sekit ja muut maksuvälineet, jotka on lähetetty maksun perimistä varten muihin rahalaitoksiin. ►M4— Korkosaamiset lainoista — Jaksottamista koskevan yleisperiaatteen mukaisesti korkosaamiset lainoista tulisi kirjata taseeseen sitä mukaa kuin niitä kertyy (eli suoriteperusteen mukaisesti) eikä sitä mukaan kuin niitä tosiasiallisesti saadaan (eli maksuperusteen mukaisesti). Korkosaamiset lainoista kirjataan bruttomääräisinä luokkaan ”muut saamiset”. Korkosaamiset erotetaan lainasta, johon ne liittyvät. ◄— Osinkosaamiset. — Saamiset, jotka eivät liity varsinaiseen rahalaitostoimintaan. — Valtion liikkeeseen laskemien metallirahojen vastaerä (ainoastaan kansallisten keskuspankkien taseissa). — Muiden saamisten ulkopuolelle voidaan jättää rahoitusinstrumentit, jotka ovat rahoitussaamisten muodossa (sisällytetään taseen muihin eriin), tietyt rahoitusinstrumentit, jotka eivät ole rahoitussaamisten muodossa, kuten vakuudet, sitoumukset, notariaattilainat (sisällytetään taseen ulkopuolisiin eriin) ja muut kuin rahoitusvaateet, kuten maa-alueet ja kalusto (sisällytetään ”kiinteään omaisuuteen”). |
VELKALUOKAT
|
Luokka |
Pääpiirteiden kuvaukset |
|
8. Liikkeessä oleva raha |
Liikkeessä olevalla rahalla tarkoitetaan liikkeessä olevia seteleitä ja kolikoita, joita käytetään yleisesti maksuihin. Tähän luokkaan kuuluvat EKP:n ja kansallisten keskuspankkien liikkeeseen laskemat setelit. Liikkeessä olevat kolikot eivät kuulu rahaliittoon kuuluvissa jäsenvaltioissa sijaitsevien rahalaitosten velkoihin vaan valtion velkoihin. Kolikot ovat kuitenkin raha-aggregaattien osa, ja sopimuksen mukaisesti tämä velkaerä kirjataan luokkaan ”liikkeessä oleva raha”. Tämän velan vastaerä sisällytetään luokkaan ”muut saamiset”. |
|
9. Talletukset |
Tiedonantajien velkojille kohdistettavissa olevat velkaerät, jotka eivät ole arvopaperipohjaisia. Tiedonkeruuta varten tämä luokka jaotellaan yön yli -talletuksiin, määräaikaistalletuksiin, irtisanomisehtoisiin talletuksiin ja takaisinostosopimuksiin (repot). ”Talletukset” kattavat myös ”lainat” rahalaitosten vastuina. Käsitteellisesti lainat edustavat niitä rahalaitosten saamia määriä, jotka eivät ole ”talletusten” muodossa. EKT 95:ssä erotetaan toisistaan ”lainat” ja ”talletukset” sen perusteella, kumpi osapuoli tekee aloitteen (mikäli se on lainanottaja, kyseessä on laina, mutta mikäli kyseessä on lainanantaja, kyseessä on talletus), vaikka käytännössä tämän eron merkitys vaihtelee kansallisen rahoitusrakenteen mukaan. Tilastoinnissa ”lainoja” ei pidetä erillisenä luokkana taseen vastattavaa-puolella. Sen sijaan velat, joita on pidettävä ”lainoina”, luokitellaan erittelemättä erään ”talletusvelat”, elleivät niitä edusta jälkimarkkinakelpoiset instrumentit. Tämä on edellä esitetyn ”talletusvelkojen” määritelmän mukaista. Rahalaitoksille myönnettävät lainat, jotka luokitellaan ”talletusvelkoihin”, eritellään tilastointivaatimusten mukaisesti (eli sektorin, instrumentin, valuutan ja maturiteetin mukaan). Tiedonantajien liikkeeseen laskemat ei-siirtokelpoiset velkainstrumentit luokitellaan yleensä ”talletusvelkoihin”. Instrumenttien voidaan katsoa olevan siinä mielessä ”ei-siirtokelpoisia”, että instrumenttien laillisen omistusoikeuden siirtämistä on rajoitettu, mikä tarkoittaa sitä, että ne eivät ole jälkimarkkinakelpoisia tai, vaikka ne olisivat siirrettävissä, se ei ole mahdollista järjestäytyneiden markkinoiden puuttumisen vuoksi. Tiedonantajien liikkeeseen laskemat ei-siirtokelpoiset instrumentit, joista tulee myöhemmin siirtokelpoisia ja joista voidaan käydä kauppaa jälkimarkkinoilla, pitäisi luokitella uudelleen ”velkapapereiksi”. Johdannaissopimusten vakuustalletukset (marginaalit) pitäisi luokitella ”talletusvelkoihin”, mikäli ne vastaavat rahalaitoksille talletettavaa käteisvakuutta mutta tallettajalla on niihin edelleen omistusoikeus ja ne on maksettava takaisin tallettajalle, kun sopimus suljetaan. Markkinoiden tämänhetkisen käytännön perusteella ehdotetaan niin ikään, että tiedonantajan saamat marginaalit luokitellaan vain ”talletusvelkoihin”, mikäli rahalaitos saa varoja, jotka ovat vapaasti käytettävissä lainausta varten. Mikäli osa rahalaitoksen saamasta marginaalista on toimitettava edelleen toiselle johdannaismarkkinoiden osapuolelle (esimerkiksi selvitysyhtiölle), vain se osa, joka jää rahalaitoksen käytettäväksi, pitäisi lähtökohtaisesti luokitella ”talletusvelkoihin”. Markkinoiden tämänhetkisten käytäntöjen monimutkaisuus saattaa aiheuttaa sen, että on vaikeaa yksilöidä marginaaleja, jotka ovat todella maksettavissa takaisin, koska samalle tilille talletetaan toisistaan erittelemättä erilaisia marginaaleja, tai marginaaleja, jotka antavat rahalaitokselle varoja lainausta varten. Näissä tapauksissa on hyväksyttävää, että nämä marginaalit luokitellaan ”muihin velkoihin” tai ”talletusvelkoihin” kansallisen käytännön mukaisesti. ”Esim. leasing-sopimuksiin liittyvät korvamerkityt velat” luokitellaan talletusvelkoina ”määräaikaistalletuksiin” tai ”irtisanomisehtoisiin talletuksiin” niiden perustana olevan sopimuksen maturiteetin tai sopimusmääräysten perusteella. Notariaattisopimuksen perusteella saatuja varoja (talletuksia) ei kirjata tilastoitavaan rahalaitoksen taseeseen (ks. ”notariaattilainat” luokassa 2). |
|
9.1. Yön yli -talletukset |
Talletukset, jotka voidaan vaihtaa rahaksi ja/tai vaadittaessa siirtää ilman merkittävää viivettä, rajoituksia tai sakkomaksuja käyttäen sekkiä, maksumääräystä, tiliin kohdistuvaa veloituksen kirjausta tai vastaavaa. Rahalaitosten liikkeeseen laskema ennakkoon maksettuja määriä edustava sähköinen raha, joko korttiin perustuva sähköinen raha (esim. ladattavat rahakortit) tai ohjelmistopohjainen sähköinen raha kirjataan tähän erään. Tähän erään ei kirjata ei-siirtokelpoisia talletuksia, jotka ovat teknisesti vaadittaessa takaisin maksettavia, mutta joista peritään tällöin merkittäviä sakkomaksuja. — Talletukset (korolliset tai korottomat), jotka voidaan siirtää ilman merkittäviä sakkomaksuja tai rajoituksia käyttäen sekkiä, maksumääräystä, tiliin kohdistuvaa veloituksen kirjausta tai vastaavaa. — Talletukset (korolliset tai korottomat), jotka voidaan vaadittaessa muuttaa rahaksi välittömästi tai talletuksentekopäivää seuraavana päivänä viimeistään pankkipäivän päättyessä ilman merkittäviä sakkomaksuja tai rajoituksia mutta joita ei voida siirtää. — Ohjelmistopohjaisessa tai korttiin perustuvassa sähköisessä rahassa (esim. ladattavilla rahakorteilla) sidottuina olevat rahamäärät, jotka edustavat ennakkoon maksettuja määriä (korolliset tai korottomat). — Lainat, jotka on maksettava takaisin lainan myöntämispäivää seuraavana päivänä viimeistään pankkipäivän päättyessä. |
|
9.2. Määräaikaistalletukset |
Ei-siirtokelpoiset talletukset, joita ei voida muuttaa rahaksi ennen sovitun kiinteän määräajan kulumista tai joiden ennenaikaisesta rahaksi muuttamisesta haltijan on maksettava jonkinlainen sakkomaksu. Tähän erään sisältyvät myös hallinnollisesti säännellyt talletukset, joissa maturiteettikriteeri ei ole merkitsevä (ne luokitellaan maturiteettiluokkaan ”yli 2 vuoden” talletukset). Rahoitustuotteet, joihin liittyy korontarkistussääntöjä, luokitellaan aikaisimman maturiteetin mukaan. Vaikka määräaikaistalletuksiin saattaa liittyä mahdollisuus nostaa ne aikaisemmin, jos nostosta on ilmoitettu etukäteen, tai ne voidaan maksaa takaisin vaadittaessa tietyin seuraamuksin, näitä ominaisuuksia ei pidetä luokittelun kannalta merkityksellisinä. |
|
9.2a. Talletukset, joiden sovittu määräaika on enintään vuosi |
— Ei-siirtokelpoiset talletukset, joiden kiinteä määräaika on enintään vuosi (paitsi talletukset, joiden alkuperäinen maturiteetti on yksi päivä) ja joita ei voida muuttaa rahaksi ennen tuota määräaikaa. — Ei-siirtokelpoiset talletukset, joiden kiinteä määräaika on enintään vuosi mutta jotka voidaan nostaa ennen tuota määräaikaa, jos nostosta on ilmoitettu etukäteen; jos ilmoitus on annettu, nämä talletukset olisi luokiteltava soveltuvin osin eriin 9.3a tai 9.3b. — Ei-siirtokelpoiset talletukset, joiden kiinteä määräaika on enintään vuosi mutta jotka voidaan maksaa takaisin vaadittaessa tietyin seuraamuksin. — Enintään vuoden päästä suljettavien johdannaissopimusten vakuusmaksut, jotka vastaavat luottoriskiltä suojautumiseksi maksettavaa käteisvakuutta mutta joihin tallettajalla on edelleen omistusoikeus ja jotka on maksettava takaisin tallettajalle, kun sopimus suljetaan. — Lainat, jotka perustuvat vain yhteen velkakirjaan ja joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään vuosi. — Rahalaitosten liikkeeseen laskemat ei-jälkimarkkinakelpoiset velkapaperit (velkakirjaan perustuvat tai muut), joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään vuosi. — Rahalaitosten alkuperäiseltä maturiteetiltaan enintään vuoden pituisina talletuksina tai lainoina liikkeeseen laskema velka, jolla on huonompi etuoikeus kuin muilla veloilla. |
|
9.2b. Talletukset, joiden sovittu määräaika on yli vuosi mutta enintään 2 vuotta |
— Ei-siirtokelpoiset talletukset, joiden kiinteä määräaika on yli vuoden mutta enintään 2 vuotta ja joita ei voida muuttaa rahaksi ennen tuota määräaikaa. — Ei-siirtokelpoiset talletukset, joiden kiinteä määräaika on yli vuoden mutta enintään 2 vuotta mutta jotka voidaan nostaa ennen tuota määräaikaa, jos nostosta on ilmoitettu etukäteen; jos ilmoitus on annettu, nämä talletukset olisi luokiteltava soveltuvin osin eriin 9.3a tai 9.3b. — Ei-siirtokelpoiset talletukset, joiden kiinteä määräaika on yli vuoden mutta enintään 2 vuotta mutta jotka voidaan maksaa takaisin vaadittaessa tietyin seuraamuksin. — Yli vuoden mutta enintään 2 vuoden päästä suljettavien johdannaissopimusten vakuusmaksut, jotka vastaavat luottoriskiltä suojautumiseksi maksettavaa käteisvakuutta mutta joihin tallettajalla on edelleen omistusoikeus ja jotka on maksettava takaisin tallettajalle, kun sopimus suljetaan. — Lainat, jotka perustuvat vain yhteen velkakirjaan ja joiden alkuperäinen maturiteetti on yli vuoden mutta enintään 2 vuotta. — Rahalaitosten liikkeeseen laskemat ei-jälkimarkkinakelpoiset velkapaperit (velkakirjaan perustuvat tai muut), joiden alkuperäinen maturiteetti on yli vuoden mutta enintään 2 vuotta. — Rahalaitosten alkuperäiseltä maturiteetiltaan yli vuoden mutta enintään 2 vuoden pituisina talletuksina tai lainoina liikkeeseen laskema velka, jolla on huonompi etuoikeus kuin muilla veloilla. |
|
9.2c. Talletukset, joiden sovittu määräaika on yli kaksi vuotta |
— Ei-siirtokelpoiset talletukset, joiden kiinteä määräaika on yli kaksi vuotta ja joita ei voida muuttaa rahaksi ennen tuota määräaikaa. — Ei-siirtokelpoiset talletukset, joiden kiinteä määräaika on yli kaksi vuotta mutta jotka voidaan nostaa ennen tuota määräaikaa, jos nostosta on ilmoitettu etukäteen; jos ilmoitus on annettu, nämä talletukset olisi luokiteltava soveltuvin osin eriin 9.3a tai 9.3b. — Ei-siirtokelpoiset talletukset, joiden kiinteä määräaika on yli kaksi vuotta mutta jotka voidaan maksaa takaisin vaadittaessa tietyin seuraamuksin. — Talletukset (riippumatta maturiteetista), joiden korot ja/tai ehdot on määritelty kansallisessa lainsäädännössä ja joilla on erityinen, yli kahden vuoden päästä toteutuva tarkoitus (esim. asuntorahoitus), vaikka talletukset olisivat teknisesti vaadittaessa takaisin maksettavia. — Yli kahden vuoden päästä suljettavien johdannaissopimusten vakuusmaksut, jotka vastaavat luottoriskiltä suojautumiseksi maksettavaa käteisvakuutta mutta joihin tallettajalla on edelleen omistusoikeus ja jotka on maksettava takaisin tallettajalle, kun sopimus suljetaan. — Lainat, jotka perustuvat vain yhteen velkakirjaan ja joiden alkuperäinen maturiteetti on yli kaksi vuotta. — Rahalaitosten liikkeeseen laskemat ei-jälkimarkkinakelpoiset velkapaperit (velkakirjaan perustuvat tai muut), joiden alkuperäinen maturiteetti on yli kaksi vuotta. — Rahalaitosten alkuperäiseltä maturiteetiltaan yli 2 vuoden pituisina talletuksina tai lainoina liikkeeseen laskema velka, jolla on huonompi etuoikeus kuin muilla veloilla. |
|
9.3. Irtisanomisehtoiset talletukset |
Ei-siirtokelpoiset talletukset, joilla ei ole sovittua määräaikaa mutta joihin sovelletaan irtisanomisaikaa, jonka kuluessa rahaksi muuttaminen ei ole mahdollista tai ei ole mahdollista ilman seuraamuksia. Tämä luokka sisältää sellaiset lain mukaan periaatteessa vaadittaessa takaisin maksettavat talletukset, joihin kansallisen käytännön mukaan kuitenkin sovellettaisiin sakkomaksuja ja rajoituksia (luokitellaan maturiteettiluokkaan ”enintään 3 kk” ja sijoitustilit, joilla ei ole irtisanomisaikaa eikä sovittua määräaikaa, mutta joissa on nostorajoituksia (luokitellaan maturiteettiluokkaan ”yli 3 kk”. |
|
9.3a Irtisanomisehtoiset talletukset, joiden irtisanomisaika on enintään 3 kuukautta |
— Talletukset, joilla ei ole kiinteää määräaikaa ja joihin sovelletaan enintään 3 kuukauden irtisanomisaikaa; jos talletuksen nostaminen ennen tuota irtisanomisaikaa (tai jopa vaadittaessa) on mahdollista, nostosta aiheutuu sakkomaksu. — Ei-siirtokelpoiset avistatalletukset ja muut vähittäispankkitoimintaan liittyvät talletukset, jotka ovat lain mukaan vaadittaessa maksettavia mutta joiden rahaksi muuttaminen johtaa merkittäviin sakkomaksuihin. — Ei-siirtokelpoiset talletukset, joilla on kiinteä määräaika mutta joihin on sovellettu alle 3 kuukauden irtisanomisaikaa, jotta ne voitaisiin nostaa ennen määräaikaa. |
|
9.3.b Irtisanomisehtoiset talletukset, joiden irtisanomisaika on yli 3 kuukautta joista: irtisanomisajaltaan yli 2 vuoden (soveltuvin osin) |
— Talletukset, joilla ei ole kiinteää määräaikaa ja joihin sovelletaan yli 3 kuukauden irtisanomisaikaa; jos talletuksen nostaminen ennen tuota irtisanomisaikaa (tai jopa vaadittaessa) on mahdollista, on siitä maksettava sakkomaksu. — Sijoitustilit, joihin ei sovelleta irtisanomisaikaa ja joilla ei ole sovittua määräaikaa mutta joissa on nostorajoituksia. — Ei-siirtokelpoiset talletukset, joilla on kiinteä määräaika mutta joihin on sovellettu yli 3 kuukauden irtisanomisaikaa, jotta ne voitaisiin nostaa ennen määräaikaa. |
|
9.4. Repot |
Rahan vastaerä, jonka tiedonantajat saavat arvopapereista/kullasta, jotka ne myyvät tiettyyn hintaan samalla sitoutuen ostamaan samat (tai vastaavat) arvopaperit/kullan takaisin tiettyyn kiinteään hintaan tiettynä myöhempänä ajankohtana. Rahat, joita tiedonantajat saavat vastineeksi kolmannelle osapuolelle (”väliaikainen haltija” siirretyistä arvopapereista/kullasta, luokitellaan ”takaisinostosopimuksiin”, mikäli on olemassa kiinteä sitoumus käänteisoperaatiosta eikä ainoastaan mahdollisuutta toteuttaa se. Tämä merkitsee sitä, että tiedonantajilla on edelleen tosiasiallinen (taloudellinen) omistusoikeus asianomaisiin arvopapereihin/kultaan operaation aikana. Tässä yhteydessä laillisen omistusoikeuden siirtämisellä ei ole merkitystä ratkaistaessa sitä, miten repo-tyyppisiä operaatioita olisi käsiteltävä. Mikäli väliaikainen haltija myy saamansa arvopaperit repo-operaation yhteydessä, myyntitapahtuma on kirjattava suorana arvopaperitransaktiona/kultana ja kirjattava väliaikaisen haltijan taseeseen arvopaperisalkun/kullan negatiivisena positiona. Seuraavat kolme repo-operaation muotoa ovat kaikki rakenteeltaan sellaisia, että ne täyttävät välttämättömät edellytykset niiden käsittelemiseksi vakuudellisina lainoina. Siten tiedonantajien (vastineeksi kolmannelle osapuolelle väliaikaisesti siirretyistä arvopapereista/kullasta) saamat rahat luokitellaan ”takaisinostosopimuksiin”. — rahat, jotka on saatu vastineeksi kolmannelle osapuolelle takaisinostosopimuksella väliaikaisesti siirretyistä arvopapereista/kullasta — rahat, jotka on saatu vastineeksi kolmannelle osapuolelle (käteisvakuutta vastaan) väliaikaisesti lainatuista joukkovelkakirjoista/kullasta — rahat, jotka on saatu vastineeksi kolmannelle osapuolelle ns. sale / buy back -sopimuksella väliaikaisesti siirretyistä arvopapereista/kullasta. |
|
10. Rahamarkkinarahastojen rahasto-osuudet |
Rahamarkkinarahastojen liikkeeseen laskemat rahasto-osuudet. Rahamarkkinarahastot ovat yhteissijoitusyrityksiä, joiden rahasto-osuudet ovat likvidiydeltään talletusten läheisiä vastineita. Rahamarkkinarahastot sijoittavat ensisijaisesti rahamarkkinainstrumentteihin ja/tai rahamarkkinarahastojen rahasto-osuuksiin ja/tai muihin siirtokelpoisiin velkapapereihin, joiden jäljellä oleva maturiteetti on enintään vuoden ja/tai pankkitalletuksiin ja/tai joiden tarkoituksena on saavuttaa tuottoprosentti, joka vastaa rahamarkkinainstrumenttien korkoja. |
|
11. Liikkeeseen lasketut velkapaperit |
Tiedonantajien liikkeeseen laskemat arvopaperit (eivät kuitenkaan osakkeet), jotka yleensä ovat siirtokelpoisia ja joilla käydään kauppaa jälkimarkkinoilla tai jotka voidaan markkinoilla korvata vastakkaisella sopimuksella, ja jotka eivät takaa haltijalle mitään omistusoikeuksia liikkeeseen laskevaan laitokseen. Tähän erään kuuluvat arvopaperit, jotka takaavat haltijalle ehdottoman oikeuden kiinteään tai sopimuksen mukaiseen tuloon korkoina ja/tai määrättyinä kiinteinä summina, jotka maksetaan määräpäivänä (tai -päivinä) tai alkaen liikkeeseenlaskun yhteydessä määritellystä ajankohdasta. Sellaiset tiedonantajien liikkeeseen laskemat ei-siirtokelpoiset instrumentit, joista tulee myöhemmin siirtokelpoisia, pitäisi luokitella uudelleen ”velkapapereiksi” (ks. myös luokka 9). Rahalaitosten liikkeeseen laskemia velkapapereita, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla veloilla, käsitellään raha- ja pankkitilastoja laadittaessa samalla tavoin kuin rahalaitosten muita velkoja. Siten arvopapereina liikkeeseen laskettu velka, jolla on huonompi etuoikeus kuin muilla veloilla, luokitellaan ”liikkeeseen laskettuihin velkapapereihin”, kun taas rahalaitosten talletuksina tai lainoina liikkeeseen laskemat velkapaperit, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla veloilla, luokitellaan ”talletusvelkoihin”. Mikäli kaikki rahalaitosten liikkeeseen laskemat velat, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla veloilla, ilmoitetaan yhtenä eränä tilastointia varten, tämä luku sisällytetään erään ”liikkeeseen lasketut velkapaperit” sillä perusteella, että velat, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla veloilla, ovat useimmiten pikemminkin arvopapereina kuin lainoina. Velkoja, joilla on huonompi etuoikeus kuin muilla veloilla, ei pidä kirjata velkaerään ”oma pääoma ja varaukset”. |
|
11a. Velkapaperit, joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään vuosi |
— Rahalaitosten liikkeeseen laskemat siirtokelpoiset velkapaperit (velkakirjaan perustuvat tai muut), joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään vuosi. — Rahalaitosten alkuperäiseltä maturiteetiltaan enintään vuoden pituisina velkapapereina liikkeeseen laskema velka, jolla on huonompi etuoikeus kuin muilla veloilla. |
|
11b. Velkapaperit, joiden alkuperäinen maturiteetti on yli vuoden mutta enintään 2 vuotta |
— Rahalaitosten liikkeeseen laskemat siirtokelpoiset velkapaperit (velkakirjaan perustuvat tai muut), joiden alkuperäinen maturiteetti on yli vuoden mutta enintään 2 vuotta. — Rahalaitosten alkuperäiseltä maturiteetiltaan yli vuoden mutta enintään 2 vuoden pituisina velkapapereina liikkeeseen laskema velka, jolla on huonompi etuoikeus kuin muilla veloilla. |
|
11c. Velkapaperit, joiden alkuperäinen maturiteetti on yli kaksi vuotta |
— Rahalaitosten liikkeeseen laskemat siirtokelpoiset velkapaperit (velkakirjaan perustuvat tai muut), joiden alkuperäinen maturiteetti on yli kaksi vuotta. — Rahalaitosten alkuperäiseltä maturiteetiltaan yli kahden vuoden pituisina velkapapereina (ja talletuksina tai lainoina) liikkeeseen laskema velka, jolla on huonompi etuoikeus kuin muilla veloilla. |
|
12. Oma pääoma ja varaukset |
Tässä tiedonkeruussa erä käsittää velat, jotka aiheutuvat tiedonantajien osakkeenomistajille tai muille omistajille osakeanneissa myymistä osakkeista, jotka takaavat osakkeen haltijalle omistusoikeuksia rahalaitoksessa ja yleensä osuuden sen voitoista sekä selvitystilassa osuuden sen omista varoista. Erään kuuluvat myös rahastot, jotka muodostuvat jakamattomista voitoista tai sellaisista varoista, jotka tiedonantaja on pannut talteen vastaisuudessa odotettavissa olevien maksujen ja sitoumusten varalta. — Oma pääoma — Jakamattomat voitot ja rahastot. — Kohdistetut ja yleiset varaukset laina-, arvopaperi- ja muuntyyppisiä saamisia varten (voidaan kirjata kirjanpitosääntöjen mukaisesti). |
|
13. Muut velat |
Erä ”muut velat” on taseen vastattavaa-puolen jäännöserä, joka sisältää ”velat, jotka eivät kuulu muihin eriin”. Tähän erään saattaa kuulua: — Johdannaispositioita, joiden bruttomääräinen markkina-arvo on negatiivinen. — Tilastointia varten johdannaisinstrumentit, jotka on kirjattava taseeseen, sisällytetään tähän. — Ns. maksettavia ”suspense”-eriä bruttomääräisinä. — ”Suspense”-erät ovat rahalaitoksen taseeseen sisältyviä eriä, joita ei kirjata asiakkaiden nimissä mutta jotka kuitenkin liittyvät asiakkaiden varoihin (esim. varat, jotka odottavat sijoittamista, siirtoa tai suoritusta). — Siirtovelat bruttomääräisinä. — Siirtovelat ovat (yleensä asiakkaille kuuluvia) varoja, joita ollaan siirtämässä rahalaitosten välillä. Tähän erään kuuluvat maksumääräykset, jotka on veloitettu asiakkaiden tileiltä, ja muut erät, joista tiedonantaja ei ole vielä suorittanut maksua. ►M4— Maksamatta olevat talletusten korot. — Jaksottamista koskevan yleisperiaatteen mukaisesti talletuksista maksettava korko tulisi kirjata taseeseen sitä mukaa kuin korkoa kertyy (eli suoriteperusteen mukaisesti) eikä sitä mukaa kuin sitä tosiasiallisesti maksetaan (eli maksuperusteen mukaisesti). Talletuksille kertyneet korot kirjataan bruttomääräisinä luokkaan ”muut velat”. Maksamatta olevia korkoja ei sisällytetä talletuksiin, joihin ne liittyvät. ◄— Maksamattomat osingot. — Velat, jotka eivät perustu varsinaiseen rahalaitostoimintaan (velat tavarantoimittajille, verovelat, maksamattomat palkat ja sosiaalimaksut jne.). — Varaukset kolmansille osapuolille olevia velkoja varten (eläkkeet, osingot jne.). — Johdannaissopimusten vakuusmaksut. — Johdannaissopimusten vakuusmaksut luokitellaan normaalisti ”talletusvelkoihin” (ks. luokka 9). — Markkinoiden tämänhetkisten käytäntöjen monimutkaisuus saattaa aiheuttaa sen, että on vaikeaa yksilöidä marginaaleja, jotka ovat todella maksettavissa takaisin, koska samalle tilille talletetaan toisistaan erittelemättä erilaisia marginaaleja, tai marginaaleja, jotka antavat rahalaitokselle varoja lainausta varten. Näissä tapauksissa on hyväksyttävää, että nämä marginaalit luokitellaan ”muihin velkoihin” tai ”talletusvelkoihin” kansallisen käytännön mukaisesti. — Ilman käteisvakuuksia lainaksi annetuista arvopapereista aiheutuneet nettopositiot. — Arvopaperikauppojen tai valuuttaoperaatioiden tulevista tilityksistä ja toimituksista aiheutuvat nettovelat. — Tämän erän ulkopuolelle voidaan jättää lähes kaikki rahoitusinstrumentit, jotka ovat rahoitusvelkojen muodossa (sisällytetään muihin tase-eriin); rahoitusinstrumentit, jotka eivät ole rahoitusvelkojen muodossa, kuten takuut, sitoumukset, notariaattilainat (sisällytetään taseen ulkopuolisiin eriin), muut kuin rahoitusvastuut, kuten oman pääoman erät taseen vastattavaa-puolella (sisällytetään ”omaan pääomaan ja varauksiin”). |
LIITE II
VÄHIMMÄISVARANTOJÄRJESTELMÄN SOVELTAMISEEN LIITTYVÄT ERITYIS- JA SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET SEKÄ SÄÄNNÖKSET LUOTTOLAITOKSIA KOSKEVASTA SULAUTUMISESTA
1 OSA
Erityissäännökset
I. Luottolaitokset, joita koskevat täysimääräiset tiedonantovaatimukset
|
1. |
Jotta voitaisiin laskea oikein varantopohja, johon sovelletaan positiivista varantoprosenttia, tarvitaan yksityiskohtainen kuukausittainen erittely yli 2 vuoden määräaikaisista talletuksista, talletuksista, joiden irtisanomisaika on yli 2 vuotta, ja luottolaitosten reposopimuksiin liittyvistä veloista, jotka kohdistuvat (kotimaan ja muiden rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden) sektoreihin rahalaitokset, varantovelvolliset luottolaitokset, EKP ja kansalliset keskuspankit ja valtio, sekä sektoriin ulkomaat. Luottolaitokset voivat ilmoittaa velkansa siten, että ne kohdistuvat ryhmään ”muut rahalaitokset kuin vähimmäisvarantovelvoitteen alaiset luottolaitokset, EKP ja kansalliset keskuspankit”, sen sijaan että ne ilmoittaisivat ne kohdistettuina erikseen ryhmiin ”rahalaitokset” ja ”vähimmäisvarantovelvoitteen alaiset luottolaitokset, EKP ja kansalliset keskuspankit”, edellyttäen, että tiedot ovat edelleen riittävän tarkkoja, eikä tämä vaikuta lihavoituihin eriin. Lisäksi vähimmäisvarantovelvolliset luottolaitokset voivat - kansallisten tiedonkeruujärjestelmien mukaan ja sanotun rajoittamatta tässä asetuksessa säädettyjen rahalaitosten tasetta koskevien määritelmien ja luokitusperiaatteiden täysimääräistä noudattamista - antaa vaihtoehtoisesti varantopohjan laskemiseen tarvittavat tiedot, lukuun ottamatta tietoja siirtokelpoisista instrumenteista, liitteessä I olevan taulukon 1 alaviitteen 5 mukaisesti, jos tämä ei vaikuta lihavoituihin eriin. |
II. Tiedonkeruu pieniltä luottolaitoksilta
|
2. |
Pienet luottolaitokset toimittavat EKPJ:n vähimmäisvarantojärjestelmää varten vähintään neljännesvuosittaiset tiedot varantopohjan laskemiseksi tämän liitteen taulukon mukaisesti. Pienten luottolaitosten on varmistettava, että tämän taulukon mukaisesti toimitetut tiedot vastaavat täysin taulukon 1 mukaisia määritelmiä ja luokituksia. Pienten laitosten varantopohjatiedot kolmea ►M3 ————— ◄ pitoajanjaksoa varten perustuvat vuosineljänneksen lopun tietoihin, jotka kansalliset keskuspankit keräävät viimeistään 28. pankkipäivänä kunkin vuosineljänneksen päättymisestä. |
III. Tiedonkeruu EKPJ:n vähimmäisvarantojärjestelmän alaisilta laitoksilta, jotka ilmoittavat tietonsa konsolidoidusti ryhmänä
|
3. |
Saatuaan luvan EKP:lta vähimmäisvarantojärjestelmän alaiset luottolaitokset voivat antaa tilastotietonsa konsolidoidusti niin, että ne koskevat sellaista ryhmää luottolaitoksia, jotka ovat vähimmäisvarantovelvollisia samalla kansallisella alueella edellyttäen, että kaikki asianomaiset laitokset ovat ilmoittaneet luopuvansa minkäänlaisiin varantovelvoitteesta tehtäviin könttäsummavähennyksiin liittyvistä eduista. Könttäsummavähennys jää kuitenkin koko ryhmän eduksi. Kaikki asianomaiset laitokset luetellaan erikseen EKP:n rahalaitosten luettelossa. |
|
4. |
Jos koko ryhmän katsotaan olevan pieni, sen tulee täyttää ainoastaan pienten laitosten suppeammat raportointivaatimukset. Muussa tapauksessa sovelletaan täysimääräisiä raportointivaatimuksia koko ryhmälle. |
IV. Sarake
|
5. |
Sarake ”(joista) varantovelvoitteen alaiset luottolaitokset, EKP ja kansalliset keskuspankit” ei sisällä tiedonantajien velkoja niille laitoksille, jotka vähimmäisvarantojärjestelmästä vapautettujen laitosten luettelon mukaan eivät kuulu EKPJ:n vähimmäisvarantojärjestelmän piiriin, eli laitoksille, jotka ovat järjestelmän ulkopuolella muista syistä kuin tervehdyttämismenettelyn takia. |
|
6. |
Vähimmäisvarantojärjestelmän piiristä vapautettujen laitosten luettelo sisältää ainoastaan ne laitokset, jotka ovat järjestelmän ulkopuolella muista syistä kuin tervehdyttämismenettelyn takia. Laitoksia, jotka on väliaikaisesti vapautettu vähimmäisvarantovelvoitteesta tervehdyttämismenettelyn takia, kohdellaan kuten vähimmäisvarantovelvoitteen alaisia laitoksia, ja sen vuoksi niihin kohdistuvat velat sisältyvät sarakkeeseen ”(joista) varantovelvoitteen alaiset luottolaitokset, EKP ja kansalliset keskuspankit”. Sarakkeeseen kuuluvat myös velat sellaisille laitoksille, joiden ei itse asiassa tarvitse pitää varantotalletusta EKPJ:ssä könttäsummavähennyksen takia. |
2 OSA
Siirtymäsäännökset
|
7. |
Erän ”talletukset, joiden irtisanomisaika on yli 2 vuotta” ilmoittaminen on toistaiseksi vapaaehtoista. Tiedonantajat voivat halutessaan antaa tarvittavat tiedot vapaaehtoisesti, ts. ne voivat ilmoittaa joko todellisia lukuja (myös erät, joiden arvo on nolla) tai ”tiedot puuttuvat” (käyttäen soveltuvaa merkintää). Tiedonantajalaitos, joka on päättänyt ilmoittaa tietonsa todellisina lukuina, ei voi sen jälkeen käyttää merkintää ”tiedot puuttuvat”. |
3 OSA
Luottolaitoksia koskeva sulautuminen
|
8. |
Tässä liitteessä käsitteillä sulautuminen, sulautuvat laitokset ja vastaanottava laitos on vähimmäisvarantojen soveltamisesta 1 päivänä joulukuuta 1998 annetussa Euroopan keskuspankin asetuksessa (EY) N:o 2818/98 (EKP/1998/15) ( 26 ), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1921/2000 (EKP/2000/8) ( 27 ), tarkoitettu merkitys. |
|
9. |
Pitoajanjaksona, jona sulautuminen tulee voimaan, vastaanottavan laitoksen varantovelvoite lasketaan ja se on täytettävä asetuksen (EY) N:o 2818/98 (EKP/1998/15) 13 artiklan mukaisesti. |
|
10. |
Vastaanottavan laitoksen varantovelvoite seuraavia pitoajanjaksoja varten lasketaan tarvittaessa tässä liitteessä olevassa lisäyksessä annettujen sääntöjen mukaisesti ilmoitetun varantopohjan ja tilastotietojen perusteella. Muussa tapauksessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2818/98 (EKP/1998/15) 3 artiklan mukaisia normaaleja sääntöjä tilastotiedon ilmoittamisesta ja varantovelvoitteen laskemisesta. |
|
11. |
Vastaanottavaa laitosta koskeva väliaikainen poikkeus normaalista tiedonantomenettelystä Asianomainen kansallinen keskuspankki voi antaa vastaanottavalle laitokselle luvan täyttää tilastoihin liittyvän tiedonantovelvollisuutensa väliaikaisessa menettelyssä, jolloin se voi esimerkiksi käyttää erillisiä lomakkeita jokaisesta sulautuvasta laitoksesta useana pitoajanjaksona sen jälkeen, kun sulautuminen on tullut voimaan, tämän kuitenkaan rajoittamatta edellisissä kohdissa asetettuja velvollisuuksia. Poikkeus normaalista tiedonantomenettelystä on rajoitettava mahdollisimman lyhytkestoiseksi, eikä se voi kestää kuutta kuukautta kauempaa siitä, kun sulautuminen tuli voimaan. Tämä poikkeus ei rajoita vastaanottavan laitoksen velvollisuutta täyttää tiedonantovelvollisuutensa tämän asetuksen mukaisesti eikä tarvittaessa sen velvollisuutta vastata sulautuvien laitosten tiedonantovelvollisuuksista tämän liitteen mukaisesti.
|
LISÄYS
Sulautumisessa mukana olevien luottolaitosten varantovelvoitteen laskemista koskevat erityissäännöt (1)
|
Numero |
Sulautumistyyppi |
Velvollisuudet |
|
1 |
Sulautuminen, jossa laitos, johon sovelletaan täysimääräisiä tiedonantovaatimuksia (vastaanottava laitos), hankkii yhden tai useamman laitoksen (sulautuvat laitokset), joihin sovelletaan täysimääräisiä tiedonantovaatimuksia, tulee voimaan sen määräajan päätyttyä, jonka asianomainen kansallinen keskuspankki on asettanut tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti kuukausittaisten tilastotietojen antamiseksi edelliseltä kuukaudelta. |
Sulautumista seuraavana pitoajanjaksona vastaanottavan laitoksen varantovelvoite lasketaan vastaanottavan laitoksen ja sulautuvien laitosten varantopohjien kokonaismäärästä muodostuvan varantopohjan perusteella. Yhteenlaskettavat varantopohjat ovat ne varantopohjat, jotka olisivat koskeneet tätä pitoajanjaksoa, mikäli sulautumista ei olisi tapahtunut. Ainoastaan yksi könttäsummavähennys myönnetään. |
|
2 |
Sulautuminen, jossa laitos, johon sovelletaan täysimääräisiä tiedonantovaatimuksia (vastaanottava laitos) hankkii yhden tai useamman pienen luottolaitoksen ja mahdollisesti yhden tai useamman luottolaitoksen (sulautuvat laitokset), joita koskevat täysimääräiset tiedonantovaatimukset, tulee voimaan sen määräajan päätyttyä, jonka asianomainen kansallinen keskuspankki on asettanut tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti tilastotietojen antamiseksi edelliseltä vuosineljännekseltä. |
Sulautumista seuraavana pitoajanjaksona vastaanottavan laitoksen varantovelvoite lasketaan vastaanottavan laitoksen ja sulautuvien laitosten varantopohjien kokonaismäärästä muodostuvan varantopohjan perusteella. Yhteenlaskettavat varantopohjat ovat ne varantopohjat, jotka olisivat koskeneet tätä pitoajanjaksoa, mikäli sulautumista ei olisi tapahtunut. Ainoastaan yksi könttäsummavähennys myönnetään. |
|
3 |
Sulautuminen, jossa laitos, johon sovelletaan täysimääräisiä tiedonantovaatimuksia (vastaanottava laitos) hankkii yhden tai useamman laitoksen (sulautuvat laitokset), joita koskevat täysimääräiset tiedonantovaatimukset, tulee voimaan kuukauden lopun ja sen määräajan välisenä aikana, jonka asianomainen kansallinen keskuspankki on asettanut tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti tilastotietojen antamiseksi edelliseltä kuukaudelta. |
Sulautumista seuraavana pitoajanjaksona vastaanottavan laitoksen varantovelvoite lasketaan vastaanottavan laitoksen ja sulautuvien laitosten varantopohjien kokonaismäärästä muodostuvan varantopohjan perusteella. Yhteenlaskettavat varantopohjat ovat ne varantopohjat, jotka olisivat koskeneet tätä pitoajanjaksoa, mikäli sulautumista ei olisi tapahtunut. Ainoastaan yksi könttäsummavähennys myönnetään. Vastaanottava laitos vastaa oman tiedonantovelvollisuutensa lisäksi sulautuvien laitosten tilastotietojen antamiseen liittyvistä velvollisuuksista sulautumista edeltävältä kuukaudelta. |
|
4 |
Sulautuminen, jossa laitos, johon sovelletaan täysimääräisiä tiedonantovaatimuksia (vastaanottava laitos) hankkii yhden tai useamman pienen luottolaitoksen ja mahdollisesti yhden tai useamman luottolaitoksen (sulautuvat laitokset), joita koskevat täysimääräiset tiedonantovaatimukset, tulee voimaan vuosineljänneksen lopun ja sen määräajan välisenä aikana, jonka asianomainen kansallinen keskuspankki on asettanut tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti tilastotietojen antamiseksi edelliseltä vuosineljännekseltä. |
Sulautumista seuraavana pitoajanjaksona vastaanottavan laitoksen varantovelvoite lasketaan vastaanottavan laitoksen ja sulautuvien laitosten varantopohjien kokonaismäärästä muodostuvan varantopohjan perusteella. Yhteenlaskettavat varantopohjat ovat ne varantopohjat, jotka olisivat koskeneet tätä pitoajanjaksoa, mikäli sulautumista ei olisi tapahtunut. Ainoastaan yksi könttäsummavähennys myönnetään. Vastaanottava laitos vastaa oman tiedonantovelvollisuutensa lisäksi sulautuvien laitosten tilastotietojen antamiseen liittyvistä velvollisuuksista laitoksesta riippuen sulautumista edeltävältä kuukaudelta tai vuosineljännekseltä. |
|
5 |
Sulautuminen, jossa pieni luottolaitos (vastaanottava laitos) hankkii yhden tai useamman luottolaitoksen, johon sovelletaan täysimääräisiä tiedonantovaatimuksia, tai mahdollisesti yhden tai useamman pienen luottolaitoksen (sulautuvat laitokset), tulee voimaan sen määräajan päätyttyä, jonka asianomainen kansallinen keskuspankki on asettanut tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti tilastotietojen antamiseksi edelliseltä kuukaudelta. |
Sovelletaan tapauksessa 1 määriteltyä menettelyä. |
|
6 |
Sulautuminen, jossa pieni luottolaitos (vastaanottava laitos) hankkii yhden tai useamman pienen luottolaitoksen (sulautuvat laitokset), tulee voimaan sen määräajan päätyttyä, jonka asianomainen kansallinen keskuspankki on asettanut tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti tilastotietojen antamiseksi edelliseltä vuosineljännekseltä. |
Sulautumista seuraavasta pitoajanjaksosta siihen asti, kunnes vastaanottava laitos on ensimmäistä kertaa sulautumisen jälkeen antanut neljännesvuosittaiset tiedot tämän asetuksen liitteessä II pienille luottolaitoksille asetettujen suppeampien raportointivaatimusten mukaisesti, vastaanottavan laitoksen varantovelvoite lasketaan vastaanottavan laitoksen ja sulautuvien laitosten varantopohjien kokonaismäärästä muodostuvan varantopohjan perusteella. Yhteenlaskettavat varantopohjat ovat ne varantopohjat, jotka olisivat koskeneet tätä pitoajanjaksoa, mikäli sulautumista ei olisi tapahtunut. Ainoastaan yksi könttäsummavähennys myönnetään. |
|
7 |
Sulautuminen, jossa pieni luottolaitos (vastaanottava laitos) hankkii yhden tai useamman pienen luottolaitoksen (sulautuvat laitokset), tulee voimaan sen määräajan päätyttyä, jonka asianomainen kansallinen keskuspankki on asettanut tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti tilastotietojen antamiseksi edelliseltä vuosineljännekseltä, ja sulautumisen tuloksena pienestä luottolaitoksesta tulee luottolaitos, jota koskevat täysimääräiset tiedonantovaatimukset. |
Sovelletaan tapauksessa 2 määriteltyä menettelyä. |
|
8 |
Sulautuminen, jossa pieni luottolaitos (vastaanottava laitos) hankkii yhden tai useamman pienen luottolaitoksen (sulautuvat laitokset), tulee voimaan vuosineljänneksen lopun ja sen määräajan välisenä aikana, jonka asianomainen kansallinen keskuspankki on asettanut tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti tilastotietojen antamiseksi edelliseltä vuosineljännekseltä. |
Sulautumista seuraavasta pitoajanjaksosta siihen asti, kunnes vastaanottava laitos on ensimmäistä kertaa sulautumisen jälkeen antanut neljännesvuosittaiset tiedot tämän asetuksen liitteessä II pienille luottolaitoksille asetettujen suppeampien raportointivaatimusten mukaisesti, vastaanottavan laitoksen varantovelvoite lasketaan vastaanottavan laitoksen ja sulautuvien laitosten varantopohjien kokonaismäärästä muodostuvan varantopohjan perusteella. Yhteenlaskettavat varantopohjat ovat ne varantopohjat, jotka olisivat koskeneet tätä pitoajanjaksoa, mikäli sulautumista ei olisi tapahtunut. Ainoastaan yksi könttäsummavähennys myönnetään. Vastaanottava laitos vastaa oman tiedonantovelvollisuutensa lisäksi sulautuvien laitosten tilastotietojen antamiseen liittyvistä velvollisuuksista sulautumista edeltävältä vuosineljännekseltä. |
|
9 |
Sulautuminen, jossa pieni luottolaitos (vastaanottava laitos) hankkii yhden tai useamman laitoksen, joihin sovelletaan täysimääräisiä tiedonantovaatimuksia, ja mahdollisesti yhden tai useamman pienen luottolaitoksen (sulautuvat laitokset), tulee voimaan kuukauden lopun ja sen määräajan välisenä aikana, jonka asianomainen kansallinen keskuspankki on asettanut tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti kuukausittaisten tilastotietojen antamiseksi edelliseltä kuukaudelta. |
Sovelletaan tapauksessa 3 määriteltyä menettelyä. |
|
10 |
Sulautuminen, jossa pieni luottolaitos (vastaanottava laitos) hankkii yhden tai useamman pienen luottolaitoksen (sulautuvat laitokset), tulee voimaan vuosineljänneksen lopun ja sen määräajan välisenä aikana, jonka asianomainen kansallinen keskuspankki on asettanut tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti tilastotietojen antamiseksi edelliseltä vuosineljännekseltä, ja sulautumisen tuloksena pienestä luottolaitoksesta tulee luottolaitos, jota koskevat täysimääräiset tiedonantovaatimukset. |
Sovelletaan tapauksessa 4 määriteltyä menettelyä. |
|
11 |
Sulautuminen, jossa laitos, jota koskevat täysimääräiset tiedonantovaatimukset (vastaanottava laitos), perustetaan laitoksista (sulautuvat laitokset), joihin sovelletaan täysimääräisiä tiedonantovaatimuksia, tulee voimaan kuukauden lopun ja sen määräajan välisenä ajanjaksona, jonka asianomainen kansallinen keskuspankki on asettanut tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti kuukausittaisten tilastotietojen antamiseksi edelliseltä kuukaudelta. |
Sulautumista seuraavana pitoajanjaksona vastaanottavan laitoksen varantovelvoite lasketaan sulautuvien laitosten varantopohjien kokonaismäärästä muodostuvan varantopohjan perusteella. Yhteenlaskettavat varantopohjat ovat ne varantopohjat, jotka olisivat koskeneet tätä pitoajanjaksoa, mikäli sulautumista ei olisi tapahtunut. Ainoastaan yksi könttäsummavähennys myönnetään. Vastaanottava laitos vastaa sulautuvien laitosten tilastotietojen antamiseen liittyvistä velvollisuuksista sulautumista edeltävältä kuukaudelta. |
|
12 |
Sulautuminen, jossa laitos, jota koskevat täysimääräiset tiedonantovaatimukset (vastaanottava laitos), perustetaan yhdestä tai useammasta pienestä luottolaitoksesta ja mahdollisesti yhdestä tai useammasta laitoksesta, joihin sovelletaan täysimääräisiä tiedonantovaatimuksia (sulautuvat laitokset), tulee voimaan vuosineljänneksen lopun ja sen määräajan välisenä ajanjaksona, jonka asianomainen kansallinen keskuspankki on asettanut tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti tilastotietojen antamiseksi edelliseltä vuosineljännekseltä. |
Sulautumista seuraavana pitoajanjaksona vastaanottavan laitoksen varantovelvoite lasketaan sulautuvien laitosten varantopohjien kokonaismäärästä muodostuvan varantopohjan perusteella. Yhteenlaskettavat varantopohjat ovat ne varantopohjat, jotka olisivat koskeneet tätä pitoajanjaksoa, mikäli sulautumista ei olisi tapahtunut. Ainoastaan yksi könttäsummavähennys myönnetään. Vastaanottava laitos vastaa sulautuvien laitosten tilastotietojen antamiseen liittyvistä velvollisuuksista sulautumista edeltävältä kuukaudelta tai vuosineljännekseltä. |
|
13 |
Sulautuminen, jossa pieni luottolaitos (vastaanottava laitos) perustetaan yhdestä tai useammasta pienestä luottolaitoksesta (sulautuvat laitokset), tulee voimaan vuosineljänneksen lopun ja sen määräajan välisenä ajanjaksona, jonka asianomainen kansallinen keskuspankki on asettanut tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti tilastotietojen antamiseksi edelliseltä vuosineljännekseltä. |
Sulautumista seuraavasta pitoajanjaksosta siihen asti, kunnes vastaanottava laitos on ensimmäistä kertaa sulautumisen jälkeen antanut neljännesvuosittaiset tiedot tämän asetuksen liitteessä II pienille luottolaitoksille asetettujen suppeampien raportointivaatimusten mukaisesti, vastaanottavan laitoksen varantovelvoite lasketaan sulautuvien laitosten varantopohjien kokonaismäärästä muodostuvan varantopohjan perusteella. Yhteenlaskettavat varantopohjat ovat ne varantopohjat, jotka olisivat koskeneet tätä pitoajanjaksoa, mikäli sulautumista ei olisi tapahtunut. Ainoastaan yksi könttäsummavähennys myönnetään. Vastaanottava laitos vastaa sulautuvien laitosten tilastotietojen antamiseen liittyvistä velvollisuuksista sulautumista edeltävältä vuosineljännekseltä. |
|
(1) Taulukossa esitetään yksityiskohdat tiettyihin tilanteisiin sovellettavista erityisistä menettelyistä. Niihin tilanteisiin, joita ei mainita taulukossa, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2818/98 (EKP/1998/15) 3 artiklan mukaisia normaaleja sääntöjä tilastotiedon ilmoittamisesta ja varantovelvoitteiden täyttämisestä. |
||
LIITE III
MUIDEN PIENTEN RAHALAITOSTEN KUIN LUOTTOLAITOSTEN TILASTOINTIVAATIMUKSET
Kun kansalliset keskuspankit päättävät vapauttaa täysimääräisistä raportointivaatimuksista sellaisia pieniä rahalaitoksia, jotka eivät ole luottolaitoksia, niiden tulee ilmoittaa asiasta näille rahalaitoksille. Kansallisten keskuspankkien on kuitenkin kerättävä näiltä laitoksilta edelleen ainakin vuosittaiset tasetiedot, jotta suppeamman tiedonkeruun piirissä olevien laitosten osuutta voidaan seurata.
LIITE IV
VÄHIMMÄISVAATIMUKSET, JOITA TIEDONANTAJIEN TULEE NOUDATTAA
EKP:n tilastointiin liittyvät tiedonantovaatimukset täyttääkseen tiedonantajien tulee noudattaa seuraavia vähimmäisvaatimuksia:
1. Toimitusta koskevat vähimmäisvaatimukset
a) Tiedonantajien tulee toimittaa tiedot oikea-aikaisesti ja kansallisten keskuspankkien asettamien määräaikojen mukaisesti.
b) Tilastotiedot tulee esittää kansallisten keskuspankkien määrittelemien teknisten raportointivaatimusten mukaisessa muodossa.
c) Tiedonantajan yhteyshenkilö(t) tulee mainita.
d) Teknisiä määrittelyjä, jotka koskevat tiedonsiirtoa kansallisiin keskuspankkeihin, tulee noudattaa.
2. Tarkkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset
e) Tilastotiedoissa ei saa olla virheitä:
— kaikki lineaariset rajoitteet tulee täyttää (esimerkiksi taseiden tulee täsmätä, välisummien ja loppusumman tulee täsmätä), ja
— eri raportointifrekvenssein toimitettujen tietojen tulee vastata toisiaan.
f) Tiedonantajien tulee voida antaa lisätietoja toimittamiensa tietojen taustalla olevista muutoksista.
g) Tilastotietojen tulee olla aukottomia; puuttuvista tiedoista tulee ilmoittaa ja antaa selitys kansallisille keskuspankeille ja ne tulee soveltuvin osin toimittaa mahdollisimman pian.
h) Tilastotiedoissa ei saa olla jatkuvia ja rakenteellisia aukkoja.
i) Tiedonantajien tulee noudattaa niitä mittasuhteita ja desimaalitarkkuuksia, jotka kansalliset keskuspankit ovat määritelleet toimitettavien tietojen teknistä siirtoa varten.
j) Tiedonantajien tulee noudattaa kansallisten keskuspankkien antamia ohjeita lukujen pyöristämisestä tietojen teknistä siirtoa varten.
3. Käsitteellistä vastaavuutta koskevat vähimmäisvaatimukset
k) Tilastotietojen tulee vastata tässä EKP:n asetuksessa olevia määritelmiä ja luokitteluja.
l) Mikäli näistä määritelmistä ja luokitteluista poiketaan, tiedonantajien tulee mahdollisuuksiensa mukaan seurata ja mitata säännöllisesti käyttämiensä tilastointiperusteiden ja tämän EKP:n asetuksen mukaisten tilastointiperusteiden tuottamien tulosten eroja.
m) Tiedonantajien tulee pystyä selittämään mahdolliset katkokset, joita niiden ilmoittamissa tilastotiedoissa on verrattuna aikaisempien periodien tietoihin.
4. Tarkistuksia koskevat vähimmäisvaatimukset
n) EKP:n ja kansallisten keskuspankkien määrittelemiä tarkistusperiaatteita ja -menettelyjä tulee noudattaa. Säännöllisistä tarkistuksista poikkeaviin tarkistuksiin tulee liittää perustelut.
LIITE V
TÄMÄN ASETUKSEN SOVELTAMISTA KOSKEVAT SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET
1. Ensimmäiset tiedot annetaan tämän asetuksen mukaisesti vuoden 2003 tammikuun tilanteesta.
1a. Riippumatta siitä, mitä 1 kohdassa määrätään, tiedot toimitetaan tämän asetuksen mukaisesti ensimmäisen kerran kesäkuussa 2004 päättyvän vuosineljänneksen osalta, jolloin ilmoitetaan tiedot tunnuksella ”#” merkittyjen solujen osalta.
1b. Jos asianomainen kansallinen keskuspankki päättää olla vaatimatta muiden kuin merkittävien tietojen ilmoittamista ensimmäistä kertaa kesäkuussa 2004 päättyvän vuosineljänneksen osalta, tiedot ilmoitetaan ensimmäisen kerran 12 kuukautta sen jälkeen kun se on ilmoittanut tiedonantajille vaativansa tietojen ilmoittamista.
2. Uusien kuukausikohtaisia kantatietoja koskevien tilastointivaatimusten mukaiset tiedot voidaan 12 kuukauden siirtymäkauden ajan ilmoittaa EKP:lle siten, että määräaikaa pidennetään yhdellä kuukaudella sen kuukauden päättymistä seuraavan kuukauden 15. pankkipäivästä (työajan päättyessä), jota toimitettavat tiedot koskevat. Kansalliset keskuspankit päättävät, milloin niiden on saatava tiedot tiedonantajilta tämän määräajan täyttämiseksi.
2a. Niiden ensimmäisten 12 kuukauden ajan, joilta tunnuksella ”#” merkittyjä soluja koskevat merkittävät tiedot ilmoitetaan, ne voidaan toimittaa EKP:lle siten, että määräaikaa pidennetään yhdellä kuukaudella sen vuosineljänneksen päättymistä seuraavasta 28. pankkipäivästä (työajan päättyessä), jota toimitettavat tiedot koskevat. Kansalliset keskuspankit päättävät, milloin niiden on saatava tiedot tiedonantajilta kyetäkseen noudattamaan tätä määräaikaa.
3. Vaatimuksiin lainojen luottotappioista/arvonalennuksista ja arvopapereiden arvostusmuutoksiin liittyvät tiedot voidaan 12 kuukauden siirtymäkauden ajan ilmoittaa EKP:lle siten, että määräaikaa pidennetään yhdellä kuukaudella sen kuukauden päättymistä seuraavan kuukauden 15. pankkipäivästä (työajan päättyessä), jota toimitettavat tiedot koskevat. Kansalliset keskuspankit päättävät, milloin niiden on saatava tiedot tiedonantajilta tämän määräajan täyttämiseksi.
4. Maksutasetilaston laatimista varten toimitettavan kuukausittaisen ulkomailla oleville myönnettyjen lainojen / ulkomailla olevien tekemien talletusten maturiteettierittelyn sekä näistä lainoista/talletuksista lisäksi neljännesvuosittain tehtävän valuuttakohtaisen erittelyn osalta kukin jäsenvaltio määrittelee tarpeidensa mukaan aikataulun, jonka mukaisesti rahalaitosten tasetilastoja käytetään maksutaseen laatimista varten.
5. Erillinen siirtymäkauteen liittyvä seikka on se, että jäsenvaltiot voivat osallistua rahaliittoon kolmannen vaiheen käynnistymisen jälkeen. Rahalaitokset ottavat tämän huomioon pitämällä yllä mahdollisuuden eritellä saamiset ja velat maittain rahaliittoon osallistumattomissa jäsenvaltioissa olevien osalta. Periaatteessa olisi tarpeen eritellä nämä erät myös valuutoittain ja yksilöidä erikseen rahaliittoon osallistumattomien jäsenvaltioiden kansallinen valuutta, euro ja muut valuutat. Jotta vähennettäisiin tietojen antamisesta mahdollisesti aiheutuvaa rasitetta, kaikki taannehtivat tiedot, jotka kattavat ajanjakson ennen kuin rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden koostumuksen muutos on tiedossa, on mahdollista esittää jossain määrin joustavasti, edellyttäen että EKP hyväksyy sen etukäteen.
6. Kun jäsenvaltio liittyy rahaliittoon, rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion kansallisessa valuutassa ilmaistut ilmoitettavat erät sisällytetään käteisen euron käyttöönotto huomioon ottaen euromääräisiin eriin siitä päivästä lähtien, jona kyseinen jäsenvaltio liittyy rahaliittoon, ja ennen kuin kyseisen valuutan vaihtaminen euroon on saatettu päätökseen.
7. Kuukausittaiset tiedot rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden rahalaitosten liikkeeseen laskemista rahamarkkinarahastojen rahasto-osuuksista, joihin sovelletaan haltijoiden kotipaikkaan perustuvaa erittelyä kotimaa / muu rahaliittoon osallistuva jäsenvaltio / muu maailma, voidaan toukokuun 1 päivän 2003 ja joulukuun 31 päivän 2003 välisenä aikana antaa EKP:lle siten, että määräaikaa, joka on sen kuukauden päättymistä seuraavan kuukauden 15. pankkipäivä (työajan päättyessä), jota toimitettavat tiedot koskevat, pidennetään yhdellä kuukaudella. Kansalliset keskuspankit päättävät, milloin niiden on saatava tiedot tiedonantajilta tämän määräajan noudattamiseksi.
( 1 ) Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 2423/2001 (EYVL L 333, 17.12.2001, s. 1).
( 2 ) EYVL L 318, 27.11.1998, s. 8.
( 3 ) EYVL L 318, 27.11.1998, s. 1.
( 4 ) EYVL L 356, 30.12.1998, s. 7.
( 5 ) EYVL L 229, 9.9.2000, s. 34.
( 6 ) EYVL L 356, 30.12.1998, s. 1.
( 7 ) Mukaan lukien pankkien joukkovelkakirjojen myynti yleisölle.
( 8 ) Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY (EYVL L 126, 26.5.2000, s. 1) 1 artikla, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2000/28/EY (EYVL L 275, 27.10.2000, s. 37).
( 9 ) Tämä ja myöhemmät vastaavat viitenumerot tarkoittavat EKT 95:n sektoreita ja alasektoreita.
( 10 ) EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1.
( 11 ) EYVL L 356, 30.12.1998, s. 1.
( 12 ) EYVL L 229, 9.9.2000, s. 34.
( 13 ) Luottolaitokset voivat ilmoittaa velkansa siten, että ne kohdistavat ne ryhmään ”muut rahalaitokset kuin vähimmäisvarantovelvoitteen alaiset luottolaitokset, EKP ja kansalliset keskuspankit” sen sijaan, että ne ilmoittaisivat ne kohdistettuina erikseen ryhmiin ”rahalaitokset” ja ”vähimmäisvarantovelvoitteen alaiset luottolaitokset, EKP ja kansalliset keskuspankit” edellyttäen, että tiedot ovat edelleen riittävän tarkkoja eivätkä velat kohdistu mihinkään lihavoidulla painetun sarakkeen ryhmään.
( 14 ) Kuukausittaiset maturiteettierittelyt koskevat vain lainoja muille sektoreille kuin rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden rahalaitoksille ja julkisyhteisöille ja kuukausittainen maturiteettierittely enintään 1 vuoden ja yli 1 vuoden pituisiin koskee vain lainoja, jotka on annettu ulkomailla oleville. Neljännesvuosittaiset maturiteettierittelyt koskevat lainoja muille julkisyhteisöille kuin valtionhallinnolle.
( 15 ) Kuukausittainen maturiteettierittely koskee vain rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden rahalaitosten liikkeeseen laskemia arvopapereita.
Neljännesvuosittain vaaditaan tiedot rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa olevien muiden kuin rahalaitosten liikkeeseen laskemista arvopapereista jaoteltuina maturiteetiltaan ”enintään vuoden” ja ”yli vuoden” pituisiin papereihin.
( 16 ) Vain ulkomailla olevien osalta.
( 17 ) Sisältää rahalaitosten nimissä liikkeeseen lasketuissa ladattavissa rahakorteissa olevat rahamäärät ja muut velat, jotka johtuvat sähköisen rahan liikkeeseen laskemisesta.
( 18 ) Mukaan lukien hallinnollisesti säänneltävät talletukset.
( 19 ) Mukaan lukien ei-siirtokelpoiset avistatalletukset.
( 20 ) Muut rahoituksen välittäjät (S.123) + rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset (S.124).
( 21 ) Kotitaloudet (S.14) + kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (S.15).
( 22 ) Erän ”irtisanomisehtoiset talletukset, joiden irtisanomisaika on yli 2 vuotta” ilmoittaminen on toistaiseksi vapaaehtoista.
( 23 ) Kuukausittaista erittelyä alasektoreittain vaaditaan lainojen ja talletusten osalta.
( 24 ) Tämän liitteen 2 osan taulukoissa EKP luokitellaan siinä maassaa olevaksi rahalaitokseksi missä se sijaitsee.
( 25 ) Nämä taulukot eivät toisin sanoen ole luetteloita yksittäisistä rahoitusinstrumenteista.
( 26 ) EYVL L 356, 30.12.1998, s. 1.
( 27 ) EYVL L 229, 9.9.2000, s. 34.
