EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 01999L0031-20180704
Council Directive 1999/31/EC of 26 April 1999 on the landfill of waste
Consolidated text: Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999 , kaatopaikoista
Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999 , kaatopaikoista
- Date of document:
- 04/07/2018
- Date of effect:
- 04/07/2018
- Author:
- Not available
- Form:
- Konsolidoitu teksti
- Additional information:
- LASTMODIN 32018L0850
- Link
- Link
- Link
- Select all documents mentioning this document
- Consolidation: basic act:
- 31999L0031
01999L0031 — FI — 04.07.2018 — 004.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 1999/31/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, (EUVL L 182 16.7.1999, s. 1) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1882/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, |
L 284 |
1 |
31.10.2003 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1137/2008, annettu 22 päivänä lokakuuta 2008, |
L 311 |
1 |
21.11.2008 |
|
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 2011/97/EU, annettu 5 päivänä joulukuuta 2011, |
L 328 |
49 |
10.12.2011 |
|
|
L 150 |
100 |
14.6.2018 |
||
NEUVOSTON DIREKTIIVI 1999/31/EY,
annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999,
kaatopaikoista
1 artikla
Yleinen tavoite
1. Tämän direktiivin tarkoituksena on unionin kiertotalouteen siirtymisen tukemiseksi ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY ( 1 ) ja erityisesti sen 4 ja 12 artiklan vaatimusten noudattamiseksi varmistaa jätteen ja erityisesti kierrätykseen tai muuhun hyödyntämisen soveltuvan jätteen kaatopaikalle sijoittamisen asteittainen vähentäminen sekä säätää jätteitä ja kaatopaikkoja koskevien tiukkojen toiminnallisten ja teknisten vaatimusten avulla toimenpiteistä, menettelyistä ja ohjauksesta, joilla ehkäistään tai vähennetään niin paljon kuin mahdollista jätteen kaatopaikoille sijoittamisesta kaatopaikan koko elinkaaren aikana aiheutuvia haitallisia ympäristövaikutuksia, etenkin pintaveden, pohjaveden, maaperän ja ilman saastumista, sekä koko maapallon ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia, kasvihuoneilmiö mukaan lukien, sekä kaikkia niistä johtuvia ihmisten terveydelle aiheutuvia vaaroja.
2. Tämä direktiivi sisältää kaatopaikkojen teknisten ominaisuuksien osalta niitä kaatopaikkoja koskevat olennaiset tekniset säännökset, joihin sovelletaan direktiiviä 96/61/EY, tuon direktiivin yleisten vaatimusten siittämiseksi konkreettisessa muodossa. direktiivin 96/61/EY olennaisia vaatimuksia pidetään täytettyinä, jos tämän direktiivin vaatimuksia noudatetaan.
2 artikla
Määrittelyt
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
a) ’jätteellä’’jätettä’, ’vaarallisella jätteellä’’vaarallista jätettä’, ’tavanomaisella jätteellä’’vaaratonta jätettä’, ’yhdyskuntajätteellä’’yhdyskuntajätettä’, ’jätteen tuottajalla’’jätteen tuottajaa’, ’jätteen haltijalla’’jätteen haltijaa’, ’jätehuollolla’’jätehuoltoa’, ’erilliskeräyksellä’’erilliskeräystä’, ’hyödyntämisellä’’hyödyntämistä’, ’uudelleenkäyttöön valmistelulla’’uudelleenkäyttöön valmistelua’, ’kierrätyksellä’’kierrätystä’ ja ’loppukäsittelyllä’’loppukäsittelyä’, jotka on määritelty direktiivin 2008/98/EY* 3 artiklassa;
▼M4 —————
e) ’pysyvällä jätteellä’ jätettä, jossa ei tapahdu olennaisia fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia muutoksia. Pysyvä jäte ei liukene, pala tai reagoi muutoin fysikaalisesti tai kemiallisesti, eikä hajoa biologisesti tai vaikuta haitallisesti muihin aineisiin, joiden kanssa se joutuu kosketuksiin siten, että se todennäköisesti aiheuttaisi ympäristön pilaantumista tai vaaraa ihmisten terveydelle. Jätteiden kokonaishuuhtoutumisen ja niiden sisältämien haitallisten aineiden kokonaispitoisuuden samoin kuin suotoveden myrkyllisyyden ympäristölle on oltava merkityksetöntä, eikä niistä ennen kaikkea saa aiheutua vaaraa pintaveden ja/tai pohjaveden laadulle;
f) ’maanalaisella varastolla’ pysyvää jätevarastoa, joka sijaitsee syvällä geologisessa luolassa kuten suola- tai kalisuolakaivoksessa;
g) ’kaatopaikalla’ jätteiden käsittelypaikkaa, jossa jätettä sijoitetaan maan päälle tai maahan (eli maan alle), mukaan lukien
— sisäiset kaatopaikat (eli kaatopaikat, joilla jätteen tuottaja hoitaa oman jätteensä käsittelyn tuotantopaikalla) sekä
— pysyvät paikat (eli joita käytetään yhtä vuotta pidemmän ajan), joita käytetään jätteen väliaikaiseen varastointiin,
ei kuitenkaan
— sellaisia laitoksia, joissa jäte puretaan, jotta se voitaisiin valmistella kuljetettavaksi muualla tapahtuvaa hyödyntämistä, esikäsittelyä tai käsittelyä varten, sekä
— yleensä alle kolme vuotta kestävää jätteen varastointia ennen sen hyödyntämistä tai esikäsittelyä, tai
— alle vuoden kestävää jätteen varastointia ennen käsittelyä;
h) ’esikäsittelyllä’ lajittelu mukaan lukien, fysikaalisia, kemiallisia, biologisia tai termisiä prosesseja, jotka muuttavat jätteen luonnetta sen määrän tai vaarallisuuden vähentämiseksi, sen käsittelyn helpottamiseksi tai sen hyödyntämisen tehostamiseksi;
i) ’suotovedellä’ kaatopaikalle sijoitetun jätteen läpi suotautuvaa nestettä, joka purkautuu kaatopaikasta tai jää kaatopaikkaan;
j) ’kaatopaikkakaasulla’ kaatopaikalle sijoitetuista jätteistä syntynyttä kaasua;
k) ’eluaatilla’ laboratoriossa liukoisuustestin avulla saatua liuosta;
l) ’kaatopaikan pitäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa kaatopaikasta sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella kaatopaikka sijaitsee; kyseinen henkilö voi vaihtua perustamisvaiheesta jälkihoitovaiheeseen;
m) ’biohajoavalla jätteellä’ jätettä, joka voi hajota anaerobisesti tai aerobisesti, kuten elintarvike- ja puutarhajätteet sekä paperi ja kartonki;
▼M4 —————
o) ’luvanhakijalla’ henkilöä, joka hakee tämän direktiivin mukaista kaatopaikkaa koskevaa lupaa;
p) ’toimivaltaisella viranomaisella’ viranomaista, jonka jäsenvaltio nimeää vastuulliseksi tästä direktiivistä aiheutuvien tehtävien suorittamisesta;
q) ’nestemäisellä jätteellä’ nestemäisessä muodossa olevaa jätettä mukaan lukien jätevedet, mutta ei lietettä;
r) ’eristyneellä asutuksella’ tarkoitetaan yhteisöä,
— jossa on enintään 500 asukasta kuntaa tai asutusta kohden ja enintään viisi asukasta neliökilometrillä, ja
— joka sijaitsee vähintään 50 kilometrin päässä lähimmästä sellaisesta kaupunkitaajamasta, jossa on vähintään 250 asukasta neliökilometrillä, tai johon on vaikeiden sääolosuhteiden vuoksi suurimman osan vuotta vaikeat tieyhteydet.
Perussopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa seuraavaa määritelmää:
’eristyneellä asutuksella’ tarkoitetaan yhteisöä,
— jossa on enintään 2 000 asukasta asutusta kohden ja enintään viisi asukasta neliökilometrillä tai jossa on enemmän kuin 2 000 mutta vähemmän kuin 5 000 asukasta asutusta kohden ja enintään viisi asukasta neliökilometrillä ja jossa jätettä syntyy enintään 3 000 tonnia vuodessa; ja
— joka sijaitsee vähintään 100 kilometrin päässä lähimmästä sellaisesta kaupunkitaajamasta, jossa on vähintään 250 asukasta neliökilometrillä ja johon ei ole tieyhteyttä.
3 artikla
Soveltamisala
1. Jäsenvaltioiden on sovellettava tätä direktiiviä kaikkiin 2 artiklan g kohdassa tarkoitettuihin kaatopaikkoihin.
2. Tämän direktiivin soveltamisalaan eivät kuulu:
— lietteen levittäminen, mukaan lukien viemäriliete, sekä ruoppauslietteen ja muun samankaltaisen aineksen levittäminen lannoitusta tai maanparannusta varten,
— soveltuvan pysyvän jätteen käyttö kunnostukseen/entisöintiin ja täytemaaksi tai rakennustarkoitukseen kaatopaikoilla,
— tavanomaiseksi jätteeksi luokitellun ruoppauslietteen sijoittaminen niiden pienten vesiteiden varrelle, joista ne on ruopattu sekä tällaisen lietteen sijoittaminen pintavesistöön mukaan lukien sen pohja ja alla oleva maaperä.
▼M4 —————
3. Maalla harjoitettavan kaivannaisteollisuuden jätehuolto eli mineraalivarojen etsinnässä, louhinnassa, tuotannon valmisteluvaihe mukaan luettuna, rikastuksessa ja varastoinnissa sekä louhosten toiminnassa syntyvien jätteiden käsittely ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, jos se kuuluu muiden unionin säädösten soveltamisalaan.
4. Jäsenvaltiot saavat harkintansa mukaan ilmoittaa, ettei tämän direktiivin 6 artiklan d alakohtaa, 7 artiklan i alakohtaa, 8 artiklan a alakohdan iv alakohtaa, 10 artiklaa, 11 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa, 12 artiklan a ja c alakohtaa, liitteessä I olevaa 3 ja 4 kohtaa, liitettä II (lukuun ottamatta 3 kohdassa olevaa tasoa 3 ja 4 kohtaa) ja liitteessä III olevaa 3, 4 ja 5 kohtaa sovelleta joko osittain tai kokonaisuudessaan:
a) tavanomaisten tai pysyvien jätteiden kaatopaikkoihin, joiden kokonaiskapasiteetti on enintään 15 000 tonnia tai jotka vuosittain ottavat vastaan enintään 1 000 tonnia jätettä ja jotka palvelevat saaria, jos saarella on yksi ainoa kaatopaikka ja tämä kaatopaikka on tarkoitettu ainoastaan kyseisellä saarella tuotetun jätteen käsittelyyn. Kun tämän kaatopaikan kokonaiskapasiteetti on käytetty, tämän direktiivin säännöksiä on noudatettava perustettaessa uusi kaatopaikka saarelle;
b) tavanomaisten tai pysyvien jätteiden kaatopaikkoihin eristyneissä asutuksissa, jos kaatopaikka on tarkoitettu ainoastaan kyseisen eristyneen asutuksen tuottaman jätteen käsittelyyn;
sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 75/442/ETY soveltamista.
Jäsenvaltioiden on toimitettava viimeistään kahden vuoden kuluttua 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä komissiolle luettelo niistä saarista ja eristyneistä asutuksista, joihin ei sovelleta tämän direktiivin säännöksiä. Komissio julkaisee luettelon saarista ja eristyneistä asutuksista.
5. Jäsenvaltiot saavat harkintansa mukaan ilmoittaa, että tämän direktiivin 2 artiklan f alakohdassa määriteltyyn maanalaiseen varastoon voidaan olla soveltamatta 13 artiklan 4 kohdan säännöksiä sekä tämän direktiivin liitteessä I olevaa 2 kohtaa (lukuun ottamatta ensimmäistä luetelmakohtaa), 3—5 kohtaa sekä liitteessä III olevaa 2, 3 ja 5 kohtaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 75/442/ETY soveltamista.
4 artikla
Kaatopaikkaluokat
Kaatopaikat on luokiteltava johonkin seuraavista luokista:
— vaarallisen jätteen kaatopaikka,
— tavanomaisen jätteen kaatopaikka,
— pysyvän jätteen kaatopaikka.
5 artikla
Kaatopaikalle soveltumaton jäte ja esikäsittely
1. Jäsenvaltioiden on laadittava kansallinen strategia kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan jätteen määrän vähentämiseksi viimeistään kahden vuoden kuluttua 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä ja ilmoitettava komissiolle tästä strategiasta. Strategian tulee sisältää erityisesti kierrätykseen, kompostointiin, biokaasun tuottamiseen tai materiaalien tai energian hyödyntämiseen liittyvät toimenpiteet 2 kohdassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 30 kuukauden kuluessa 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä kertomuksen, jossa se esittää yhteenvedon kansallisista strategioista.
2. Strategialla on varmistettava, että
a) viimeistään viiden vuoden kuluttua 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan yhdyskuntajätteen määrää on vähennettävä 75 prosenttiin vuonna 1995 tai viimeisimpänä sitä edeltävänä vuonna, jonka osalta on käytettävissä standardoituja Eurostat-tietoja, tuotetun biohajoavan yhdyskuntajätteen kokonaismäärästä (massan mukaan),
b) viimeistään kahdeksan vuoden kuluttua 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan yhdyskuntajätteen määrää on vähennettävä 50 prosenttiin vuonna 1995 tai viimeisimpänä sitä edeltävänä vuonna, jonka osalta on käytettävissä standardoituja Eurostat-tietoja, tuotetun biohajoavan yhdyskuntajätteen kokonaismäärästä (massan mukaan),
c) viimeistään 15 vuoden kuluttua 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan yhdyskuntajätteen määrää on vähennettävä 35 prosenttiin vuonna 1995 tai sitä edeltävänä viimeisimpänä vuonna, jonka osalta on käytettävissä standardoituja Eurostat-tietoja, tuotetun biohajoavan yhdyskuntajätteen kokonaismäärästä (massan mukaan).
▼M4 —————
Jäsenvaltiot, jotka vuonna 1995 tai sitä edeltävänä viimeisimpänä vuonna, jonka osalta on käytettävissä standardoituja Eurostat-tietoja, ovat sijoittaneet yli 80 prosenttia kerätystä yhdyskuntajätteestään kaatopaikoille, voivat lykätä a, b tai c alakohdassa säädetyn tavoitteen saavuttamista enintään neljällä vuodella. Jäsenvaltioiden, jotka aikovat käyttää hyväkseen kyseistä säännöstä, on ilmoitettava päätöksestään etukäteen komissiolle. Komissio ilmoittaa näistä päätöksistä muille jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille.
Edellisessä alakohdassa olevien säännösten täytäntöönpanosta ei missään tapauksessa saa aiheutua, että c alakohdan tavoite saavutetaan myöhemmin kuin neljä vuotta c alakohdassa mainitun päivämäärän jälkeen.
3. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kaatopaikalle ei hyväksytä seuraavia jätteitä:
a) nestemäinen jäte;
b) jäte, joka on kaatopaikkaolosuhteissa direktiivin 91/689/ETY liitteessä III määrittelyn mukaisesti räjähtävää, syövyttävää, hapettavaa, erittäin helposti syttyvää tai helposti syttyvää;
c) sairaalajätteet ja muut lääketieteellisessä tai eläinääketieteellisessä toiminnassa muodostuneet kliiniset jätteet, jotka ovat direktiivin 91/689/ETY mukaisesti tartuntavaarallisia (liitteessä III esitetty ominaisuus H 9), ja edellä mainitun direktiivin (liite I.A) luokkaan 14 kuuluvat jätteet;
d) kokonaiset käytetyt renkaat kahden vuoden kuluttua 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä, lukuun ottamatta rakennusaineena käytettyjä renkaita, ja silputut käytetyt renkaat viiden vuoden kuluttua 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä (lukuun ottamatta molemmissa tapauksissa polkupyöränrenkaita ja renkaita, joiden halkaisija on suurempi kuin 1 400 millimetriä);
e) minkä tahansa muun tyyppinen jäte, joka ei täytä liitteen II mukaisesti määriteltyjä kelpoisuusperusteita;
f) jäte, joka on erilliskerätty uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä varten direktiivin 2008/98/EY 11 artiklan 1 kohdan ja kyseisen direktiivin 22 artiklan nojalla, lukuun ottamatta jätettä, joka syntyy sellaisen erilliskerätyn jätteen myöhemmästä käsittelystä, jonka osalta kaatopaikalle sijoittamisella päästään ympäristön kannalta parhaaseen mahdolliseen tulokseen kyseisen direktiivin 4 artiklan mukaisesti.
3 a. Jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että vuodesta 2030 kaatopaikalle ei hyväksytä mitään kierrätykseen tai muuhun hyödyntämiseen soveltuvaa jätettä etenkään yhdyskuntajätteen mukana, lukuun ottamatta jätettä, jonka osalta kaatopaikalle sijoittamisella päästään ympäristön kannalta parhaaseen mahdolliseen tulokseen direktiivin 2008/98/EY 4 artiklan mukaisesti.
Jäsenvaltioiden on sisällytettävä tietoa tämän kohdan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä direktiivin 2008/98/EY 28 artiklassa tarkoitettuihin jätehuoltosuunnitelmiin tai muihin strategia-asiakirjoihin, jotka kattavat kyseisen jäsenvaltion koko alueen.
4. Jätteiden laimentaminen tai sekoittaminen ainoastaan kelpoisuusperusteiden täyttämiseksi on kiellettyä:
5. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vuoteen 2035 mennessä kaatopaikalle sijoitettavan yhdyskuntajätteen määrä vähenee enintään 10 prosenttiin syntyvän yhdyskuntajätteen kokonaismäärästä (massan mukaan).
6. Jäsenvaltio voi lykätä määräaikaa 5 kohdassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi enintään viidellä vuodella edellyttäen, että kyseinen jäsenvaltio
a) sijoitti kaatopaikalle yli 60 prosenttia syntyneestä yhdyskuntajätteestään vuonna 2013 OECD:n ja Eurostatin yhteisellä kyselylomakkeella toimitettujen tietojen mukaisesti; ja
b) ilmoittaa komissiolle viimeistään 24 kuukautta ennen tämän artiklan 5 kohdassa säädettyä määräaikaa aikomuksestaan lykätä määräaikaa ja toimittaa täytäntöönpanosuunnitelman tämän direktiivin liitteen IV mukaisesti. Kyseinen suunnitelma voidaan yhdistää direktiivin 2008/98/EY 11 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti toimitettavaan täytäntöönpanosuunnitelmaan.
7. Komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkistamaan 6 kohdan b alakohdan mukaisesti toimitettua täytäntöönpanosuunnitelmaa kolmen kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta, jos komissio katsoo, että suunnitelma ei täytä liitteen IV vaatimuksia. Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava tarkistettu suunnitelma kolmen kuukauden kuluessa komission pyynnön vastaanottamisesta.
8. Jos määräaikaa lykätään 6 kohdan mukaisesti, jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kaatopaikalle sijoitettavan yhdyskuntajätteen määrän vähentämiseksi vuoteen 2035 mennessä enintään 25 prosenttiin syntyvän yhdyskuntajätteen kokonaismäärästä (massan mukaan).
9. Komissio tarkastelee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 5 kohdassa vahvistettua tavoitetta sen pitämiseksi ennallaan tai tarvittaessa sen tiukentamiseksi, kaatopaikalle sijoittamista koskevan henkeä kohti laskettavan määrällisen tavoitteen asettamiseksi ja muuta kuin yhdyskuntajätettä olevan tavanomaisen jätteen kaatopaikalle sijoittamista koskevien rajoitusten käyttöön ottamiseksi. Tätä varten komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jonka liitteenä on tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.
5 a artikla
Tavoitteiden saavuttamista koskevat laskentasäännöt
1. Sen laskemiseksi, onko 5 artiklan 5 ja 6 kohdassa säädetyt tavoitteet saavutettu,
a) syntyneen ja kaatopaikalle viedyn yhdyskuntajätteen paino on laskettava tiettynä kalenterivuotena;
b) ennen yhdyskuntajätteen kierrätystä tai muuta hyödyntämistä suoritettavissa käsittelytoimissa, kuten lajittelussa tai mekaanis-biologisessa käsittelyssä, syntyvän ja myöhemmin kaatopaikalle sijoitettavan jätteen paino on sisällytettävä kaatopaikalle sijoitetuksi ilmoitetun yhdyskuntajätteen painoon;
c) polttamalla tapahtuvaan loppukäsittelyyn toimitettavan yhdyskuntajätteen paino ja yhdyskuntajätteen biohajoavan osan stabiloinnissa syntyneen ja myöhemmin kaatopaikalle sijoitettavan jätteen paino on ilmoitettava kaatopaikalle sijoitetuksi;
d) yhdyskuntajätteen kierrätyksen tai muiden hyödyntämistoimien aikana syntyneen ja sen jälkeen kaatopaikalle sijoitettavan jätteen painoa ei saa sisällyttää kaatopaikalle sijoitetuksi ilmoitetun yhdyskuntajätteen painoon.
2. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tehokas kaatopaikalle sijoitetun yhdyskuntajätteen laadunvalvonta- ja jäljittämisjärjestelmä, jotta voidaan varmistaa, että tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Ne voivat käyttää kyseiseen tarkoitukseen direktiivin 2008/98/EY 11 a artiklan 3 kohdan mukaisesti perustettua järjestelmää.
3. Jos yhdyskuntajäte on siirretty toiseen jäsenvaltioon tai viety unionista kaatopaikalle sijoitettavaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 ( 2 ) mukaisesti, se on otettava huomioon laskettaessa 1 kohdan mukaisesti sen jätteen määrää, jonka se jäsenvaltio, jossa kyseinen jäte kerättiin, on sijoittanut kaatopaikalle.
4. Varmistaakseen yhdenmukaiset edellytykset tämän artiklan soveltamiselle komissio antaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2019 täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tietojen laskentaa, todentamista ja toimittamista koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
5 b artikla
Varhaisvaroituskertomus
1. Komissio laatii yhteistyössä Euroopan ympäristökeskuksen kanssa kertomuksen 5 artiklan 5 ja 6 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä viimeistään kolme vuotta ennen kutakin niissä säädettyä määräaikaa.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin kertomuksiin sisältyy
a) arvio tavoitteiden saavuttamisesta kussakin jäsenvaltiossa;
b) luettelo jäsenvaltioista, joiden osalta on vaarana, että tavoitteita ei saavuteta asetetuissa määräajoissa, sekä aiheelliset suositukset asianomaisille jäsenvaltioille;
c) esimerkkejä parhaista käytännöistä, joita käytetään eri puolilla unionia ja jotka voisivat auttaa tavoitteiden saavuttamisessa.
5 c artikla
Tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtaminen
Komissio järjestää säännöllisen tietojenvaihdon ja parhaiden käytäntöjen jakamisen jäsenvaltioiden kesken, tarvittaessa myös alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, tämän direktiivin vaatimusten käytännön täytäntöönpanosta.
6 artikla
Eri kaatopaikkaluokkiin kelpaavat jätteet
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, jotta:
a) kaatopaikalle sijoitetaan ainoastaan esikäsiteltyä jätettä; kyseinen säännös ei koske pysyvää jätettä, jonka esikäsittely ei edistä 1 artiklan tavoitteiden saavuttamista vähentämällä jätteen määrää tai ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvaa vaaraa.
jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän alakohdan mukaisesti toteutettavat toimenpiteet eivät vaaranna direktiivin 2008/98/EY tavoitteiden ja erityisesti jätehierarkiaa sekä kyseisen direktiivin 11 artiklassa säädettyjen uudelleenkäyttöön valmistelun ja kierrätyksen lisäämistä koskevien tavoitteiden saavuttamista;
b) vaarallisen jätteen kaatopaikalle ohjataan ainoastaan liitteen II mukaisesti määritellyt kelpoisuusperusteet täyttävä vaarallinen jäte;
c) tavanomaisen jätteen kaatopaikalle saadaan sijoittaa:
i) yhdyskuntajätteet;
ii) muualta peräisin olevat tavanomaiset jätteet, jotka täyttävät liitteessä II mainitut, tavanomaisten jätteiden kaatopaikalle sijoittamista koskevat kelpoisuusperusteet;
iii) pysyvät, reagoimattomat vaaralliset jätteet (esimerkiksi kiinteytetyt tai lasitetut jätteet), joiden suotautumiskäyttäytyminen vastaa ii alakohdassa mainittujen tavanomaisten jätteiden suotautumiskäyttäytymistä ja jotka täyttävät liitteessä II mainitut asianmukaiset kelpoisuusperusteet. Kyseisiä vaarallisia jätteitä ei saa sijoittaa biohajoavalle tavanomaiselle jätteelle varattuihin soluihin;
d) pysyvän jätteen kaatopaikkoja käytetään ainoastaan pysyvää jätettä varten.
7 artikla
Lupahakemus
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä varmistaakseen, että kaatopaikkaa koskeva lupahakemus sisältää vähintään seuraavat tiedot:
a) luvanhakijan ja kaatopaikan pitäjän yksilöinti, jos kyse on kahdesta eri henkilöstä tai yksiköstä;
b) sijoitettavien jätetyyppien kuvaus ja jätteen kokonaismäärä;
c) kaatopaikan suunniteltu kapasiteetti;
d) kaatopaikan kuvaus, mukaan lukien sen hydrogeologiset ja geologiset ominaisuudet;
e) ehdotetut menetelmät pilaantumisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;
f) ehdotettu toiminta-, seuranta- ja valvontasuunnitelma;
g) ehdotettu suunnitelma käytöstäpoistamista ja jälkihoitoa koskeviksi menettelytavoiksi;
h) jos tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY ( 3 ) mukaisesti edellytetään vaikutusten arviointia, toiminnan harjoittajan kyseisen direktiivin 5 artiklan mukaisesti antamat tiedot;
i) luvanhakijan taloudellinen vakuus tai muut vastaavat tämän direktiivin 8 artiklan a alakohdan iv alakohdassa edellytetyt toimet.
Jos lupahakemus hyväksytään, nämä tiedot on annettava toimivaltaisten kansallisten ja yhteisön tilastoviranomaisten käyttöön, kun niitä pyydetään tilastojen laatimista varten.
8 artikla
Lupaehdot
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä varmistaakseen, että:
a) toimivaltainen viranomainen myöntää kaatopaikkaluvan ainoastaan, jos:
i) kaatopaikkahanke täyttää kaikki tämän direktiivin asiaankuuluvat vaatimukset, sen liitteet mukaan lukien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan 4 ja 5 kohdan soveltamista;
ii) kaatopaikan hoito on siihen teknisesti pätevän luonnollisen henkilön vastuulla; kaatopaikan pitäjien ja henkilöstön ammatillinen ja tekninen kehittäminen ja koulutus on varmistettu;
iii) kaatopaikkaa hoidetaan siten, että onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden vaikutusten rajoittamiseksi tarvittavat toimenpiteet toteutetaan;
iv) luvanhakija on ennen jätteiden käsittelyn aloittamista jäsenvaltioiden antamia yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen toteuttanut tai toteuttaa tarvittavat toimenpiteet taloudellisen vakuuden tai muun vastaavan muodossa varmistaakseen, että tämän direktiivin säännösten mukaisesti myönnetystä luvasta aiheutuvat velvollisuudet (mukaan lukien jälkihoitoa koskevat säännökset) täytetään ja että 13 artiklassa edellytettyjä käytöstäpoistamismenettelyjä noudatetaan. Vakuus tai sitä vastaava on pidettävä voimassa niin kauan kuin paikan ylläpito ja jälkihoito sitä edellyttävät 13 artiklan d alakohdan mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat ilmoittaa oman harkintansa mukaisesti, että tätä alakohtaa ei sovelleta pysyville jätteille tarkoitettuihin kaatopaikkoihin;
b) kaatopaikkahanke on direktiivin 75/442/ETY 7 artiklassa tarkoitetun jätehuoltosuunnitelman tai siinä tarkoitettujen jätehuoltosuunnitelmien mukainen;
c) ennen kaatopaikkatoiminnan aloittamista toimivaltainen viranomainen tarkastaa kaatopaikan varmistaakseen, että se täyttää asianmukaiset lupaehdot; tämä ei kuitenkaan millään tavalla vähennä kaatopaikan pitäjän lupaehtojen mukaista vastuuta.
9 artikla
Luvan sisältö
Eritellen ja täydentäen direktiivin 75/442/ETY 9 artiklan ja direktiivin 96/61/EY 9 artiklan säännöksiä kaatopaikkaluvassa on mainittava vähintään:
a) kaatopaikkaluokka;
b) luettelo niistä määritellyistä jätetyypeistä ja jätteiden kokonaismääristä, joille on myönnetty lupa kaatopaikalle sijoittamista varten;
c) kaatopaikan perustamista, kaatopaikan toimintaa sekä seuranta- ja valvontamenettelyjä koskevat vaatimukset, mukaan lukien varotoimia koskevat suunnitelmat (liitteessä III olevan 4 kohdan B alakohta) sekä käytöstäpoistamista ja jälkihoitoa koskevat väliaikaiset vaatimukset;
d) luvanhakijan velvollisuus tehdä vähintään kerran vuodessa toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitus vastaanotetun jätteen laadusta ja määrästä sekä 12 ja 13 artiklassa ja liitteessä III säädetyn seurantaohjelman tuloksista.
10 artikla
Kaatopaikkakustannukset
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä varmistaakseen, että kaatopaikan pitäjien perimä hinta kaiken tyyppisen jätteen sijoittamisesta kyseiselle kaatopaikalle kattaa kaatopaikan perustamiseen ja toimintaan liittyvät kustannukset, mukaan lukien mahdollisuuksien mukaan 8 artiklan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetusta taloudellisesta vakuudesta tai muusta vastaavasta aiheutuvat kustannukset ja kaatopaikan käytöstäpoistamisesta ja jälkihoidosta aiheutuvat arvioidut kustannukset vähintään 30 vuoden ajalta. Jollei ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta 7 päivänä kesäkuuta 1990 annetusta neuvoston direktiivistä 90/313/ETY ( 4 ) muuta johdu, jäsenvaltioiden on huolehdittava avoimuudesta kaikkien tarvittavien kustannustietojen keräämisessä ja käytössä.
11 artikla
Jätteen vastaanottomenettelyt
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen, että ennen jätteiden vastaanottamista kaatopaikoille:
a) haltija tai kaatopaikan pitäjä voi ennen jätteen toimittamista tai jätettä kaatopaikalle toimitettaessa tai ensimmäisellä toimituskerralla, jos kyseessä on sarja samantyyppisen jätteen toimituksia, osoittaa asianmukaisin asiakirjoin, että kyseessä oleva jäte voidaan ottaa vastaan kyseiselle kaatopaikalle lupaehtojen mukaisesti ja että se täyttää liitteessä II määrätyt kelpoisuusperusteet;
b) kaatopaikan pitäjä noudattaa seuraavia vastaanottomenettelyjä:
— jätettä koskevien asiakirjojen tarkastaminen, mukaan lukien direktiivin 91/689/ETY 5 artiklan 3 kohdassa edellytetyt asiakirjat ja tarvittaessa Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1 päivänä helmikuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 259/93 ( 5 ) edellytetyt asiakirjat;
— jätteen silmämääräinen tarkastaminen kaatopaikalle tuotaessa ja sijoituspaikalla, ja tarvittaessa yhdenmukaisuuden tarkastaminen haltijan esittämässä asiakirjassa annetun kuvauksen kanssa; jos edustavia näytteitä on otettava liitteessä II olevan 3 kohdan 3 tason täytäntöönpanemiseksi, tutkimusten tulokset säilytetään ja näytteenotto toteutetaan liitteessä II olevan 5 kohdan mukaisesti. Nämä näytteet on säilytettävä vähintään yhden kuukauden ajan;
— sijoitetun jätteen määriä ja ominaisuuksia koskeva kirjanpito; kirjanpidosta on käytävä ilmi alkuperä, toimituspäivämäärä, tuottajan henkilöllisyys tai, jos kyse on yhdyskuntajätteestä, kerääjän henkilöllisyys sekä vaarallisen jätteen osalta jätteen tarkka sijainti alueella. Nämä tiedot on annettava toimivaltaisten kansallisten ja yhteisön tilastoviranomaisten käyttöön, kun niitä pyydetään tilastojen laatimista varten;
c) kaatopaikan pitäjän on aina annettava kirjallinen vastaanottotodistus jokaisesta kaatopaikalle vastaanotetusta toimituksesta;
d) jos jätettä ei oteta vastaan kaatopaikalle, kaatopaikan pitäjän on viipymättä ilmoitettava tästä toimivaltaiselle viranomaiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (ETY) N:o 259/93 säännösten soveltamista.
2. Niiden kaatopaikkojen osalta, joihin 3 artiklan 4 ja 5 kohdan nojalla ei sovelleta tämän direktiivin säännöksiä, jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet, jotta:
— jätteelle suoritetaan säännöllinen silmämääräinen tarkastus sijoituspaikassa sen varmistamiseksi, että kaatopaikalle otetaan vastaan ainoastaan saarelta tai eristyneestä asutuksesta peräisin olevaa tavanomaista jätettä, ja
— kaatopaikalle sijoitetun jätteen määrästä pidetään kirjaa.
▼M4 —————
12 artikla
Toimintavaiheen valvonta ja tarkkailu
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä varmistaakseen, että toimintavaiheen valvonta ja tarkkailu vastaavat vähintään seuraavia vaatimuksia:
a) kaatopaikan pitäjän on toteutettava toimintavaiheen aikana liittyessä III eritelty valvonta- ja tarkkailuohjelma;
b) kaatopaikan pitäjän on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista valvonnan ja tarkkailun yhteydessä esille tulleista huomattavista haitallisista ympäristövaikutuksista ja hänen on noudatettava toimivaltaisen viranomaisen päätöstä toteutettavien korjaavien toimenpiteiden luonteesta ja ajoituksesta. Näiden toimenpiteiden toteuttamiskustannuksista vastaa kaatopaikan pitäjä.
Toimivaltaisen viranomaisen vahvistamin säännöllisin väliajoin, mutta kuitenkin vähintään kerran vuodessa, kaatopaikan pitäjän on kerättyjen tietojen perusteella tehtävä toimivaltaisille viranomaisille ilmoitus tarkkailun tuloksista lupaehtojen noudattamisen osoittamiseksi ja jätteen käyttäytymisestä kaatopaikalla saatavan tiedon lisäämiseksi;
c) valvontaan ja tarkkailuun ja/tai 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tutkimuksiin liittyvien analyyttisten operaatioiden laadunvalvonnasta huolehtivat pätevät laboratoriot.
13 artikla
Käytöstäpoistamis- ja jälkihoitomenettely
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tarvittaessa luvan mukaisesti:
a) kaatopaikan tai sen osan käytöstäpoistamisemenettely aloitetaan:
i) kun luvassa mainitut asiaan liittyvät ehdot täyttyvät, tai
ii) toimivaltaisen viranomaisen luvalla kaatopaikan pitäjän hakemuksesta, tai
iii) toimivaltaisen viranomaisen perustellulla päätöksellä;
b) kaatopaikkaa tai sen osaa voidaan pitää lopullisesti käytöstä poistettuna vasta, kun toimivaltainen viranomainen on toteuttanut lopullisen tarkastuksen paikalla, arvioinut kaikki kaatopaikan pitäjän antamat selvitykset ja antanut kaatopaikan pitäjälle luvan poistaa kaatopaikka käytöstä. Tämä menettely ei vähennä kaatopaikan pitäjän lupaehtojen mukaista vastuuta;
c) sen jälkeen kun kaatopaikka on lopullisesti poistettu käytöstä, kaatopaikan pitäjä on vastuussa kaatopaikan kunnossapidosta, tarkkailusta ja valvonnasta jälkihoitovaiheen aikana niin kauan kun toimivaltainen viranomainen sitä vaatii, ottaen huomioon ajan, jonka kaatopaikka voi aiheuttaa vaaraa.
Kaatopaikan pitäjän on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista valvontamenettelyjen yhteydessä esiin tulleista huomattavista haitallisista ympäristövaikutuksista ja hänen on noudatettava toimivaltaisen viranomaisen tekemää päätöstä toteutettavien korjaavien toimenpiteiden luonteesta ja ajoituksesta;
d) niin kauan kuin toimivaltainen viranomainen katsoo, että kaatopaikka todennäköisesti aiheuttaa vaaraa ympäristölle, kaatopaikan pitäjä on velvollinen tarkkailemaan ja tutkimaan kaatopaikkakaasujen ja alueen suotovesien koostumusta sekä lähialueen pohjavesikerrosta liitteen III mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jätteen haltijan vastuuta koskevan yhteisön tai kansallisen lainsäädännön soveltamista.
14 artikla
Käytössä olevat kaatopaikat
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet varmistaakseen, että kaatopaikat, joille on myönnetty lupa tai jotka ovat jo käytössä, kun tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, eivät voi jatkaa toimintaansa, ellei jäljempänä esitettyjä toimia saateta loppuun mahdollisimman pian ja viimeistään kahdeksan vuoden kuluessa 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä:
a) kaatopaikan pitäjän on 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä vuoden kuluessa valmisteltava ja esitettävä toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi kaatopaikan kunnostussuunnitelma, joka sisältää 8 artiklassa luetellut kohdat ja kaatopaikan pitäjän tarpeellisina pitämät korjaavat toimenpiteet tämän direktiivin vaatimusten täyttämiseksi, lukuun ottamatta liitteessä I olevan 1 kohdan vaatimuksia;
b) kunnostussuunnitelman esittämisen jälkeen toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä lopullinen päätös siitä, voidaanko toimintaa jatkaa mainitun kunnostussuunnitelman ja tämän direktiivin mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sulkeakseen 7 artiklan g alakohdan ja 13 artiklan mukaisesti mahdollisimman pian ne kaatopaikat, joille ei ole myönnetty lupaa jatkaa toimintaansa 8 artiklan mukaisesti;
c) hyväksytyn kaatopaikan kunnostussuunnitelman perusteella toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä tarvittavat työt ja määrättävä siirtymäkaudesta suunnitelman toteuttamiseksi. Kaikkien käytössä olevien kaatopaikkojen on oltava tämän direktiivin vaatimusten mukaisia, lukuun ottamatta liitteessä I olevan 1 kohdan vaatimuksia, kahdeksan vuoden kuluessa 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä;
d)
i) tämän direktiivin 4, 5, 11 artiklaa ja liitettä II on sovellettava vaarallisten jätteiden kaatopaikkoihin vuoden kuluessa 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä;
ii) tämän direktiivin 6 artiklaa on sovellettava vaarallisten jätteiden kaatopaikkoihin kolmen vuoden kuluessa 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä.
15 artikla
Kertomukset
1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 5 artiklan 2, 5 ja 6 kohdan täytäntöönpanoa koskevat tiedot kultakin kalenterivuodelta.
Niiden on toimitettava tiedot sähköisesti 18 kuukauden kuluessa sen raportointivuoden päättymisestä, jolta tiedot on kerätty. Tiedot on toimitettava komission tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti vahvistamassa muodossa.
Ensimmäisen raportointikauden 5 artiklan 5 ja 6 kohdan täytäntöönpanosta on alettava ensimmäisestä täydestä kalenterivuodesta sen täytäntöönpanosäädöksen hyväksymisen jälkeen, jossa vahvistetaan raportoinnin muoto tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti, ja sen on katettava tiedot kyseiseltä raportointikaudelta.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava 5 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanoa koskevat tiedot 1 päivään tammikuuta 2025 saakka.
3. Jäsenvaltion tämän artiklan mukaisesti toimittamiin tietoihin on liitettävä laaduntarkastusraportti.
4. Komissio tarkastelee tämän artiklan mukaisesti toimitettuja tietoja ja julkaisee tarkastelunsa tuloksista kertomuksen. Kyseisessä kertomuksessa arvioidaan tietojenkeruun järjestämistä, jäsenvaltioissa käytettyjä tietolähteitä ja menetelmiä sekä kyseisten tietojen täydellisyyttä, luotettavuutta, oikea-aikaisuutta ja yhtenäisyyttä. Arviointiin voi sisältyä erityisiä parannussuosituksia. Kertomus laaditaan sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat ensimmäisen kerran toimittaneet tiedot, ja tämän jälkeen neljän vuoden välein.
5. Komissio antaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2019 täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään, missä muodossa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot toimitetaan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
15 a artikla
Välineet tehokkaampaan kiertotalouteen siirtymisen edistämiseksi
Edistääkseen tässä direktiivissä säädettyjen tavoitteiden saavuttamista jäsenvaltioiden on hyödynnettävä taloudellisia ohjauskeinoja ja muita toimenpiteitä, joilla kannustetaan jätehierarkian soveltamiseen. Tällaisia ohjauskeinoja ja toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi direktiivin 2008/98/EY liitteessä IV a esitetyt ohjauskeinot ja toimenpiteet tai muut asianmukaiset ohjauskeinot ja toimenpiteet.
15 b artikla
Kaatopaikkojen vedenläpäisykertoimen määritteleminen
Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan menetelmä, jota on määrä käyttää kaatopaikkojen vedenläpäisykertoimen määrittelemiseen kenttäoloissa ja koko kaatopaikan alueella. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
15 c artikla
Jätteen näytteenottoa koskeva unionin standardi
Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä jätteen näytteenoton standardin kehittämiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Jäsenvaltiot voivat ennen näiden täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä soveltaa kansallisia standardeja ja menettelyjä.
16 artikla
Liitteiden uudelleentarkastelu
Komissio tarkastelee liitteitä jatkuvasti ja tekee tarvittaessa asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia.
17 artikla
Komiteamenettely
1. Komissiota avustaa direktiivin 2008/98/EY 39 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 ( 6 ) tarkoitettu komitea.
2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.
Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.
18 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään kaksi vuotta sen voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
19 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.
20 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
KAIKKIEN KAATOPAIKKALUOKKIEN YLEISVAATIMUKSET
1. Sijainti
|
1.1 |
Kaatopaikan sijainnin osalta on otettava huomioon vaatimukset, jotka liittyvät seuraaviin tekijöihin: a) välimatkat kaatopaikka-alueen rajojen ja asuin- ja virkistysalueiden, vesiteiden, vesistöjen sekä muiden maatalous- ja kaupunkialueiden välillä; b) alueella esiintyvät pohjavedet, rannikkovedet tai luonnonsuojeluvyöhykkeet; c) alueen geologiset ja hydrogeologiset olosuhteet; d) alueen tulvimis-, vajoamis-, maanvieremä- tai lumivyöryvaarat; e) alueen luonnonperinnön tai kulttuuriperinnön suojelu. |
|
1.2 |
Kaatopaikka voidaan hyväksyä vain, jos alueen ominaisuudet suhteessa edellä mainittuihin vaatimuksiin tai suunnitellut korjaavat toimenpiteet osoittavat, että kaatopaikka ei aiheuta vakavaa vaaraa ympäristölle. |
2. Vesien hallinta aja suotoveden käsittely
On toteutettava kaatopaikan ominaisuuksiin ja sääolosuhteisin liittyvät tarvittavat toimenpiteet
— jätemassaan imeytyvän sadannan hallitsemiseksi,
— pintaveden ja/tai pohjaveden virtauksen ehkäisemiseksi kaatopaikalle sijoitettuun jätteeseen,
— saastuneen veden ja suotoveden keräämiseksi; jos kaatopaikan sijaintiin ja kaatopaikalle hyväksyttävän jätteen tarkasteluun perustuva arviointi osoittaa, että kaatopaikka ei muodosta mahdollista uhkaa ympäristölle, toimivaltainen viranomainen voi päättää, että tätä säännöstä ei sovelleta,
— kaatopaikalta kerätyn saastuneen veden ja suotoveden käsittelemiseksi kaatopaikalta johdetavilta vesiltä edellytetyn laadun saavuttamiseksi.
Mitä edellä säädetään, ei sovelleta pysyvän jätteen kaatopaikkoihin.
3. Maaperän ja vesien suojelu
|
3.1 |
Kaatopaikan on sijaittava ja sen on oltava suunniteltu siten, että se täyttää tarvittavat vaatimukset maaperän, pohjaveden ja pintaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi ja tarvittaessa suotoveden tehokkaan keräämisen varmistamiseksi 2 kohdan mukaisesti. Maaperän, pohjaveden ja pintaveden suojelemiseksi on käytettävä geologisen esteen ja pohjavuorauksen yhdistelmää toiminnallisen/aktiivin vaiheen aikana ja geologisen esteen ja eristevuorauksen yhdistelmää passiivisen vaiheen aikana/käytöstäpoistamisen jälkeen. |
|
3.2. |
Geologinen este määräytyy niiden kaatopaikan alla ja sen läheisyydessä vallitsevien geologisten ja hydrogeologisten olosuhteiden perusteella, jotka tarjoavat riittävän tiiveyden maaperään ja pohjaveteen kohdistuvan mahdollisen uhan torjumiseksi. Kaatopaikan perustuksen ja sivujen tulee koostua mineraalikerroksesta, joka täyttää läpäisevyys- ja paksuusvaatimukset siten, että se vastaa maaperän, pohjaveden ja pintaveden suojelun kannalta yhteisvaikutuksiltaan vähintään seuraavia vaatimuksia: — vaarallisen jätteen kaatopaikka: K ≤ 1,0 × 10- 9 m/s; paksuus ≥ 5 m, — tavanomaisen jätteen kaatopaikka: K ≤ 1,0 × 10- 9 m/s; paksuus ≥ 1 m, — pysyvän jätteen kaatopaikka: K ≤ 1,0 × 10- 7 m/s; paksuus ≥ 1 m, m/s = metriä/sekunti. Jos geologinen este ei luonnostaan vastaa edellä mainittuja vaatimuksia, sitä voidaan täydentää rakentamalla ja vahvistaa muilla vastaavan suojan antaville keinoilla, Rakennetun geologisen esteen on oltava vähintään 0,5 metriä paksu. |
|
3.3. |
Edellä kuvatun geologisen esteen lisäksi on lisättävä suotoveden keruu- ja tiivistysjärjestelmä seuraavien periaatteiden mukaisesti, jotta varmistetaan, että suotoveden kerääntyminen kaatopaikan pohjalle on mahdollisimman vähäistä:
Suotoveden keruu ja pohjan tiivistys
Jäsenvaltiot voivat asettaa pysyvän jätteen kaatopaikkoja ja edellä mainittujen teknisten keinojen ominaisuuksia koskevia yleisiä tai erityisiä vaatimuksia. Jos toimivaltainen viranomainen mahdollisia ympäristövaaroja tarkasteltuaan katsoo, että suotoveden muodostumisen estäminen on tarpeellista, voidaan määrätä pintavuorauksesta. Pintavuorausta koskevat seuraavat suositukset:
|
|
3.4 |
Jos ympäristövaarojen arvioinnin perusteella, ottaen erityisesti huomioon direktiivi 80/68/ETY ( 7 ), toimivaltainen viranomainen on päättänyt 2 kohdan mukaisesti (”Version halinta ja suotoveden käsittely”), että suotoveden keruu ja käsittely ei ole tarpeellista, tai on todettu, että kaatopaikka ei muodosta todennäköistä vaaraa maaperälle, pohjavedelle tai pintavedelle, edellä mainittuja 3.2 ja 3.3 kohdan vaatimuksia voidaan lieventää vastaavasti. Näitä vaatimuksia voidaan pysyvälle jätteelle tarkoitettujen kaatopaikkojen osalta mukauttaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti. |
▼M4 —————
4. Kaasujen hallinta
|
4.1 |
On toteutettava tarvittavat toimenpiteet kaatopaikkakaasujen kertymisen ja purkautumisen valvomiseksi (liite III). |
|
4.2 |
Kaatopaikkakaasua on kerättävä kaikilta kaatopaikoilta, joihin sijoitetaan biohajoavaa jätettä, ja kaatopaikkakaasut on käsiteltävä ja käytettävä. Jos kerättyä kaasua ei voida käyttää energian tuotantoon, se on käsiteltävä polttamalla. |
|
4.3 |
Kaatopaikkakaasujen keruu, käsittely ja käyttö tulee 4.2 kohdan mukaisesti toteuttaa tavalla, joka minimoi ympäristövahingot tai ympäristön pilaantumisen sekä ihmisten terveydelle aiheutuvat vaarat. |
5. Haitat ja vaarat
On toteutettava toimenpiteitä, joilla vähennetään kaatopaikasta aiheutuvia haittoja ja vaaroja, jotka syntyvät:
— haju- ja pölypäästöistä,
— tuulen kantamista aineista,
— melusta ja liikenteestä,
— linnuista, tuhoeläimistä ja hyönteisistä,
— aerosolien muodostumisesta,
— tulipaloista.
Kaatopaikat on varustettava niin, että kaatopaikalta peräisin oleva lika ei leviä yleisille teille tai ympäröiville maa-alueille.
6. Vakavuus
Jätteet on sijoitettava kaatopaikalle siten, että varmistetaan jätemassan ja siihen liittyvien rakenteiden vakavuus, etenkin sortumien estämiseksi. Jos käytetään keinotekoista estettä, on varmistettava, että sen alla oleva geologinen kerros on kaatopaikan muodon huomioon ottaen riittävän vakaa ehkäisemään pohjaan painautumisen, joka voi vahingoittaa estettä.
7. Esteet
Kaatopaikka on suljettava niin, että vapaa pääsy sinne estetään. Portit on pidettävä lukittuina muina kuin aukioloaikoina. Laitoksen valvonta- ja sisäänpääsyjärjestelmään on sisällyttävä toimenpideohjelma jätteen laittoman kaatopaikalle sijoittamisen havaitsemiseksi ja ehkäisemiseksi.
8. Metallisen elohopean väliaikainen varastointi
Kun metallista elohopeaa varastoidaan väliaikaisesti yli vuoden ajan, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
— metallinen elohopea on varastoitava muusta jätteestä erillään,
— säiliöitä on pidettävä keräysaltaissa, jotka on asianmukaisesti pinnoitettu siten, ettei niissä ole halkeamia tai aukkoja ja että ne kestävät metallista elohopeaa; tilavuuden on oltava riittävä varastoitua elohopeamäärää varten,
— varastointipaikalla on oltava riittävät rakennetut tai luonnolliset esteet, jotka suojaavat ympäristöä elohopeapäästöiltä; varastointipaikan tilavuuden on oltava riittävä varastoidun elohopean kokonaismäärää varten,
— varastointipaikan lattiapinnoitteen on oltava elohopean vaikutusta kestävä. Varastointipaikassa on oltava valuma-allas ja sinne viettävä lattia,
— varastointipaikassa on oltava palontorjuntalaitteisto,
— varastointi on järjestettävä niin, että säiliöt voidaan noutaa helposti.
LIITE II
JÄTTEEN KAATOPAIKKAKELPOISUUDEN PERUSTEET JA MENETTELYT
1. Johdanto
Tässä liitteessä esitetään
— yleiset periaatteet jätteiden kelpoisuudesta tiettyyn kaatopaikkaluokkaan; tulevan jäteluokitusmenettelyn olisi perustuttava näille periaatteille,
— suuntaviivat alustavan jätteen kelpoisuusmenettelyn luomiseksi, jota on noudatettava kunnes yhtenäinen jätteiden luokittelu- ja kaatopaikkakelpoisuusmenettely on kehitetty; tämän direktiivin 16 artiklassa tarkoitettu tekninen komitea kehittää tämän menettelyn sekä asianmukaiset näytteenottomenettelyt. Tekninen komitea laatii perusteet, jotka tiettyjen vaarallisten jätteiden on täytettävä, jotta ne voidaan hyväksyä tavanomaiselle jätteelle tarkoitetuille kaatopaikoille. Kyseisissä perusteissa on erityisesti otettava huomioon kyseisten jätteiden lyhyen, keskipitkän ja pitkän ajan liukoisuus. Kyseiset arviointiperusteet on laadittava kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta. Tekninen komitea laatii myös arviointiperusteet, jotka on täytettävä, jotta jäte voidaan hyväksyä maanalaiseen varastoon. Kyseisissä arviointiperusteissa on otettava huomioon erityisesti se, että jätteiden ei pitäisi reagoida toistensa tai kallion kanssa.
Tämä teknisen komitean työ on saatettava loppuun kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta, lukuun ottamatta tämän direktiivin liitteisiin liittyviä valvonta-, näytteenotto- ja tutkimusmenetelmien standardointiehdotuksia, jotka on hyväksyttävä kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta, ja se on toteutettava ottaen huomioon tämän direktiivin 1 artiklassa määritellyt tavoitteet.
2. Yleiset periaatteet
Sijoitettavan jätteen koostumus, huuhtoutuminen, käyttäytyminen pitkällä aikavälillä sekä yleiset ominaisuudet on tiedettävä mahdollisimman tarkasti. Jätteen kaatopaikkakelpoisuus voi perustua joko luetteloon kaatopaikalle vastaanotettavista jätteistä tai luetteloon jätteistä, joita ei saa sijoittaa kaatopaikalle, jotka on määritelty niiden luonteen ja alkuperän mukaan, sekä jätteen analysointimenetelmiin ja vastaanotettavan jätteen ominaisuuksien raja-arvoihin. Tässä direktiivissä esitettyjen jätteen tulevien kaatopaikkakelpoisuutta koskevien menettelyiden on mahdollisuuksien mukaan perustuttava vakioituihin jätteen analysointimenetelmiin ja vastaanotettavan jätteen ominaisuuksien standardoituihin raja-arvoihin.
Ennen tällaisten analysointimenetelmien ja raja-arvojen määrittelyä jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön ainakin kansallisia luetteloita eri kaatopaikkaluokkiin vastaanotettavista jätteistä tai luetteloita jätteistä, joita ei oteta vastaan tietyn kaatopaikkaluokan kaatopaikalle, tai määritellä perusteet luetteloihin merkitsemiselle. Jotta jäte otetaan vastaan tiettyyn kaatopaikkaluokkaan, sen tulee olla mainittu asianomaisessa kansallisessa luettelossa ti täyttää vastaavanlaiset perusteet kuin luetteloon merkitseminen edellyttää. Nämä luettelot tai vastaavat perusteet sekä analysointimenetelmä ja raja-arvot on lähetettävä komissiolle kuuden kuukauden kuluessa siitä kun direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä tai siitä, kun ne annetaan kansallisella tasolla.
Näitä luetteloita tai kelpoisuusperusteita olisi käytettävä paikkakohtaisten luetteloiden laatimisessa, eli luettelon laatimisessa direktiivin 9 artiklan mukaisesti luvassa yksilöidyistä hyväksytyistä jätteistä.
Ne perusteet, joiden nojalla jäte hyväksytään viiteluetteloihin tai johonkin kaatopaikkaluokkaan, voivat perustua joko muuhun lainsäädäntöön ja/tai jätteiden ominaisuuksiin.
Määriteltäessä perusteita jätteen kaatopaikkakelpoisuudelle johonkin kaatopaikkaluokkaan on otettava huomioon seuraavat seikat:
— lähiympäristön suojelu (erityisesti pohjavesi ja pintavesi),
— ympäristösuojelujärjestelmien suojaaminen (esim. vuoraukset ja suotoveden käsittelyjärjestelmät),
— toivottujen jätteenstabilointiprosessien suojaaminen kaatopaikoilla,
— ihmisten terveyttä uhkaavien vaarojen torjunta.
Esimerkkejä jätteen ominaisuuksiin perustuvista kaatopaikkakelpoisuusperusteista ovat:
— vaatimukset siitä, että jätteen kokonaiskoostumus on tiedettävä,
— jätteeseen sisältyvien orgaanisten aineiden määrien rajoitukset,
— orgaanisen jätteen ainesosien biohajoavuutta koskevat vaatimukset tai rajoitukset,
— mahdollisesti haitallisten tai vaarallisten erikseen määriteltyjen aineiden määrän rajoitukset (suhteessa edellä mainittuihin suojelua koskeviin perusteisiin),
— mahdollisesti haitallisten tai vaarallisten erikseen määriteltyjen aineiden mahdollinen ja odotettavissa oleva suotautuminen (suhteessa edellä mainittuihin suojelua koskeviin perusteisiin),
— jätteen ja siitä syntyvän suotoveden ekotoksikologiset ominaisuudet.
Jätteiden ominaisuuksiin perustuvien kaatopaikkakelpoisuusperusteiden on yleensä oltava erittäin tarkkoja pysyvien jätteiden kaatopaikkojen osalta, niiden ei tarvitse olla yhtä tarkkoja tavanomaisten jätteiden kaatopaikkojen osalta, ja vielä väljemmät ne voivat olla vaarallisten jätteiden kaatopaikkojen osalta, mikä johtuu kahden viimeksi mainitun luokan korkeammasta ympäristönsuojelun tasosta.
3. Testausta ja jätteen kaatopaikkakelpoisuutta koskevat yleiset menettelyt
Jätteen yleisen määrittelyn ja testauksen on perustuttava seuraavaan kolmitasoiseen porrastukseen:
Taso 1 :
Perusmäärittely. . Tämä käsittää lyhyt- ja pitkäaikaisen suotautumiskäyttäytymisen ja/tai jätteen ominaisuuksien perustellisen määrittelyn vakioitujen analyysi- ja käyttäytymistestausmenetelmien mukaisesti.
Taso 2 :
Laadunvalvontatesti. . Tämä käsittää joksottaisia testauksia yksinkertaisemmilla standardoiduilla analyysi- ja käyttäytymistestausmenetelmillä, jotta voitaisiin määritellä, täyttääkö jäte lupaehdot ja/tai erityiset viiteperusteet. Testeissä keskitytään päämuuttujiin ja perusmäärittelyllä tunnistettavaan käyttäytymiseen.
Taso 3 :
Tarkastus paikalla. . Tämä käsittää nopeat tarkastusmenetelmät sen varmistamiseksi, että jäte on sama kuin se, joka on ollut kelpoisuustestauksessa ja joka on kuvattu mukana olevissa asiakirjoissa. Tämä voi käsittää pelkästään jätekuorman silmämääräisen tarkastuksen ennen kuin se puretaan kaatopaikalle tai sen jälkeen.
Tietyntyyppinen jäte on tavallisesti määriteltävä tasolla 1, ja sen on täytettävä asianomaiset perusteet, jotta se hyväksytään viiteluetteloon. Tietyntyyppistä jätettä on testattava säännöllisesti (esimerkiksi vuosittain) tasolla 2, ja sen on täytettävä asianmukaiset perusteet, jotta se säilyisi paikkakohtaisessa luettelossa. Jokaiselle jätekuormalle, joka saapuu kaatopaikan portille, on suoritettava tason 3 mukainen tarkastus.
Tietyt jätetyypit voidaan väliaikaisesti tai pysyvästi jättää tason 1 testauksen ulkopuolelle. Tämä voi johtua siitä, että testaus on mahdoton toteuttaa tai että asianmukaisia testausmenetelmiä tai hyväksymisperusteita ei ole käytettävissä, tai se voi johtua poikkeavasta lainsäädännöstä.
4. Suuntaviivat alustaville kaatopaikkakelpoisuusmenettelyille
Ennen tämän liitteen lopullista valmistumista ainoastaan tason 3 testaus on pakollinen ja tason 1 ja 2 testauksia sovelletaan siinä laajuudessa kuin on mahdollista. Tässä alustavassa vaiheessa tiettyyn kaatopaikkaluokkaan kelpoisen jätteen on oltava joko rajoitetusta kansallisessa tai tätä kaatopaikkaluokkaa koskevassa paikkakohtaisessa luettelossa tai sen on täytettävä kyseiseen luetteloon merkitsemistä vastaavat arviointiperusteet.
Seuraavia yleisiä suuntaviivoja voidaan käyttää vahvistettaessa alustavia perusteita jätteiden kelpoisuudelle kolmeen tärkeimpään katopaikkaluokkaan tai vastaaviin luetteloihin:
Pysyvien jätteiden kaatopaikat: : ainoastaan 2 artiklan e alakohdassa määritellyt, pysyvät jätteet voidaan hyväksyä luetteloon.
Tavanomaisten jätteiden kaatopaikat: : jotta jätetyyppi voidaan hyväksyä luetteloon, se ei saa kuulua direktiivin 91/689/ETY soveltamisalaan.
Vaarallisten jätteiden kaatopaikat: : Alustavaan summittaiseen luetteloon vaarallisten jätteiden kaatopaikoista voidaan sisällyttää ainoastaan direktiivin 91/689/ETY soveltamisalaan kuuluvat jätetyypit. Tlälaisia jätetyyppejä ei kuitenkaan tulisi hyväksyä luetteloon ilman esikäsittelyä, jos niissä olevien mahdollisesti vaaralisten ainesosien kokonaispitoisuus ja kyseisten ainesosien suotautuvuus muodostavat lyhyellä aikavälillä riskin työympäristölle tai ympäristölle tai estävät riittävän stabiloinnin kaatopaikan suunnitelluksi käyttöajaksi.
▼M4 —————
6. Metallista elohopeaa koskevat erityisvaatimukset
Kun metallista elohopeaa varastoidaan väliaikaisesti yli vuoden ajan, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
A. Elohopean koostumus:
Metallisella elohopealla on oltava seuraavat ominaisuudet:
— elohopeapitoisuuden on oltava yli 99,9 prosenttia painosta,
— elohopea ei saa sisältää epäpuhtauksia, jotka voisivat syövyttää hiiliterästä tai ruostumatonta terästä (esimerkiksi typpihappoliuos, kloridisuolaliuokset).
B. Säiliö
Metallisen elohopean varastointiin käytettävien säiliöiden on oltava korroosiota ja iskuja kestäviä. Tämän vuoksi on vältettävä hitsausta. Säiliöillä on oltava erityisesti seuraavat ominaisuudet:
— säiliön materiaalina on hiiliteräs (vähintään ASTM A36) tai ruostumaton teräs (AISI 304, 316L),
— säiliöt ovat kaasu- ja nestetiiviitä,
— säiliön ulkopinta kestää varastointiolosuhteita,
— säiliötyyppi on onnistuneesti läpäissyt pudotustestin ja tiiviystestit, sellaisena kuin ne on kuvattu vaarallisten aineiden kuljetusta koskeviin YK:n suosituksiin liittyvän käsikirjan ”Manual of Tests and Criteria” (Kokeet ja kriteerit) 6.1.5.3 ja 6.1.5.4 kohdassa.
Säiliön enimmäistäyttöaste ei saa olla yli 80:tä prosenttia tilavuudesta, jotta varmistetaan, että käytettävissä on riittävästi tyhjää tilaa eikä säiliöön voi aiheutua vuotoa eikä pysyvää muodonmuutosta korkeasta lämpötilasta johtuvan nesteen laajentumisen tuloksena.
C. Hyväksymismenettelyt
Ainoastaan ne säiliöt, joilla on todistus siitä, että ne täyttävät tässä kohdassa esitetyt vaatimukset, saadaan hyväksyä.
Hyväksymismenettelyissä on noudatettava seuraavia vaatimuksia:
— ainoastaan metallinen elohopea, joka täyttää edellä esitetyt kaatopaikkakelpoisuuden vähimmäisperusteet, hyväksytään,
— säiliöt on tarkastettava silmämääräisesti ennen varastointia. Vaurioituneita, vuotavia tai ruostuneita säiliöitä ei hyväksytä,
— säiliöissä on oltava pysyvä leima (tehty metallin pintaan painamalla), jossa mainitaan säiliön tunnistusnumero, rakentamismateriaali, sen paino tyhjänä, valmistajan tunnus ja rakentamisajankohta,
— säiliöissä on oltava siihen pysyvästi kiinnitetty laatta, jossa mainitaan todistuksen tunnusnumero.
D. Todistus
Kohdassa C mainitussa todistuksessa on oltava seuraavat tiedot:
— jätteen tuottajan nimi ja osoite,
— täyttämisestä vastaavan henkilön nimi ja osoite,
— täyttämispaikka ja –päivä,
— elohopean määrä,
— elohopean puhtaus ja tarvittaessa kuvaus epäpuhtauksista, analyysiraportti mukaan luettuna,
— vahvistus siitä, että säiliöitä käytetään yksinomaan elohopean kuljetukseen ja varastointiin,
— säiliöiden tunnistusnumerot,
— muut erityiset huomiot.
Todistukset antaa jätteen tuottaja tai tämän puuttuessa jätehuollosta vastaava henkilö.
LIITE III
VALVONTA JA TARKKAILU TOIMINTA- JA JÄLKIHOITOVAIHEESSA
1. Johdanto
Tässä liitteessä esitetään vähimmäismenettelytavat tarkkailulle, jota suoritetaan sen tarkistamiseksi, että
— jäte on hyväksytty sijoitettavaksi kyseiselle kaatopaikkaluokalle vahvistettujen arviointiperusteiden mukaisesti:
— kaatopaikan sisäiset prosessit etenevät tarkoitetulla tavalla,
— umpäristönsuojelujärjestelmät toimivat täysin aiotulle tavalla,
— kaatopaikan lupaehdot täytetään.
2. Säätiedot
▼M4 —————
Jos jäsenvaltiot päättävät, että vesitaseet ovat tehokas keino arvioida, muodostuuko kaatopaikan jätemassassa suotovettä tai vuotaako kaatopaikka, on suositeltavaa, että seuraavat tiedot kerätään kaatopaikalla suoritettavan seurannan avulla tai lähimmältä ilmatieteen havaintoasemalta niin kauan kuin toimivaltainen viranomainen sitä vaatii tämän direktiivin 13 artiklan 3 c alakohdan mukaisesti:
|
|
Toimintavaihe |
Jälkihoitovaihe |
|
1.1 Sademäärä |
Päivittäin |
Päivittäin, lisättynä kuukaisiarvoihin |
|
1.2 Lämpötila (min., max. klo 14.00 CET) |
Päivittäin |
Kuukauden keskiarvo |
|
1.3 Vallitsevan tuulen suunta ja voimakkuus |
Päivittäin |
Ei vaadita |
|
1.4 Haihtuminen (lysimetri) (1) |
Päivittäin |
Päivittäin, lisättynä kuukausiarvoihin |
|
1.5 Ilman kosteus (klo 14.00 CET) |
Päivittäin |
Kuukauden keskiarvo |
|
(1) Tai muilla sopivilla menetelmillä. |
||
3. Päästöjä koskevat tiedot: veden, suotoveden ja kaasujen valvonta
Jos suotovettä ja pintavettä esiintyy, on niistä otettava näytteet edustavissa kohdissa. Suotoveden näytteenotto ja mittaaminen (määrä ja koostumus) on suoritettava erikseen jokaisessa kohdassa, josta suotovettä johdetaan pois paikalta. Viite: näytteenottotekniikan yleiset suuntaviivat, ISO 5667-2 (1991).
Jos pintavettä esiintyy, sen seuranta on toteutettava vähintään kahdessa kohdassa, joista toinen on ylävirtaan ja toinen alavirtaan kaatopaikalta. Kaasujen seurannan on oltava edustava kaatopaikan kaikissa osissa.
Näytteenoton ja analyysien suoritustiheys esitetään alla olevassa taulukossa.
Suotovedestä ja vedestä on otettava seurantaa varten näyte, joka edustaa sen keskimääräistä koostumusta.
|
|
Toimintavaihe |
Jälkihoitovaihe (3) |
|
2.1 Suotoveden määrä |
6 kuukauden välein |
|
|
2.2 Suotoveden koostumus (2) |
4 kertaa vuodessa (3) |
6 kuukauden välein |
|
2.3 Pintaveden määräja koostumus (7) |
4 kertaa vuodessa (3) |
6 kuukauden välein |
|
2.4 Potentiaaliset kaasupäästöt ja ilmanpaine (4)(CH4, CO2, O2, H2S, H2 jne.) |
6 kuukauden välein (6) |
|
|
(1) Näytteenoton suoritustiheyttä voidaan mukauttaa kaatopaikan muodon perusteella (kumpuna, täyttönä jne.). Tämä on eriteltävä luvassa. (2) Mitattavat muuttujat ja analysoitavat aineet vaihtelevat sijoitetun jätteen koostumuksen mukaan; ne on merkittävä lupa-asiakirjaan ja niiden on kuvattava jätteiden huuhtoutumisominaisuuksia. (3) Jos tietojen analysointi osoittaa, että pidemmät aikavälit ovat yhtä tehokkaita, suoritustiheyttä voidaan mukauttaa. Suotoveden osalta on mitattava johtokyky aina vähintään kerran vuodessa. (4) Nämä mittaukset liittyvät lähinnä orgaanisen aineen pitoisuuteen jätteessä. (5) CH4, CO2, O2 säännöllisesti, muut kaasut tarvittaessa, sijoitetun jätteen koostumuksen mukaan, jotta saataisiin kuva sen huuhtoutumisominaisuuksista. (6) Kaasunpoistojärjestelmän tehokkuus on tarkastettava säännöllisesti. (7) Kaatopaikan ominaisuuksien perusteella toimivaltainen viranomainen voi määrätä, ettei näitä mittauksia tarvita, ja antaa siten kertomuksensa tämän direktiivin 15 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Mitä 2.1 ja 2.2 kohdassa säädetään, sovelletaan ainoastaan paikoilla, joissa kerätään suotovettä (ks. liitteessä I oleva 2 kohta). |
||
4. Pohjaveden suojelu
A Nätteenotto
Mittausten on annettava tietoja pohjavedestä, johon kaatopaikan toiminta todennäköisesti vaikuttaa, ja pohjaveden sisäänvirtausalueella on oltava vähintään yksi mittauskohta ja ulosvirtausalueella kaksi mittauskohtaa. Mittausten lukumäärää voidaan lisätä erityisen hydrogeologisen tutkimuksen perusteella ja jos on tarvetta havaita varhaisessa vaiheessa suotoveden tahaton pääsy pohjaveteen.
Näytteet on otettava vähintään kolmesta kohdasta ennen jätteiden sijoittamista, jotta saadaan viitearvot tuleville näytteille. Viite: Pohjavesien näytteenotto, ISO 5667, osa 11, 1993.
B Seuranta
Otetuista näytteistä analysoitavat muuttujat on johdettava odotetusta suotoveden koostumuksesta ja alueen pohjaveden laadusta. Analyysin muuttujia valittaessa on otettava huomioon aineiden kulkeutuminen pohjavesialueella. Muuttujiin voi sisältyä osoitinmuuttujia sen varmistamiseksi, että veden laadun muutokset havaitaan nopeasti ( 8 ).
|
|
Toimintavaihe |
Jälkihoitovaihe |
|
Pohjavedentaso |
6 kuukauden välein (1) |
6 kuukauden välein (1) |
|
Pohjaveden koostumus |
||
|
(1) Jos pohjaveden taso vaihtelee, on suoritustiheyttä lisättävä. (2) Suoritustiheyden on perustuttava mahdollisuuteen suorittaa korjaavia toimia kahden näytteenoton välillä, jos kynnystaso saavutetaan, eli suoritustiheys on määriteltävä pohjaveden virtausnopeutta koskevien tietojen arvioinnin perusteella. (3) Jos kynnystaso saavutetaan (ks. C kohta), se on todennettava toistamalla näytteenotto. Kun taso on varmistettu, on seurattava varotoimia koskevaa suunnitelmaa (esitetty luvassa). |
||
C Kynnystaso
Pohjavedelle on katsottava aiheutuneen tämän direktiivin 12 ja 13 artiklassa tarkoitettuja huomattavia haitallisia ympäristövaikutuksia, jos pohjavedestä otetun näytteen analyysi osoittaa veden laadussa tapahtuneen merkittäviä muutoksia. Kynnystaso on määriteltävä ottaen huomioon kaatopaikka-alueen erityiset hydrogeologiset muodostumat ja ohjaveden laatu. Kynnystasosta on määrättävä luvassa aina kun se on mahdollista.
Havainnot on arvioitava valvontataulukon avulla, joka sisältää vahvistetut valvontasäännöt ja valvonnan tasot jokaiselle virtauksen suhteen alasuunnassa olevalle kaivolle. Valvonnan taso on määriteltävä pohjaveden laadun paikallisten vaihtelujen mukaan.
5. Kaatopaikan topografia: kaatopaikan jätemassaa koskevat tiedot
|
|
Toimintavaihe |
Jälkihoitovaihe |
|
5.1 Kaatopaikan jätemassan rakenne ja koostumus (1) |
Vuosittain |
|
|
5.2 Kaatopaikan jätemassan painuminen |
Vuosittain |
Vuosittainen lukema |
|
(1) Kyseisen kaatopaikan tilaanesuunnitelman tiedot: jätteen peittämä pinta-ala, jätteen määrä ja koostumus, käsittelymenetelmät, käsittelyn aika ja kesto, laskelma kaatopaikan jäljellä olevasta kapasiteetista. |
||
6. Metallista elohopeaa koskevat erityisvaatimukset
Kun metallista elohopeaa varastoidaan väliaikaisesti yli vuoden ajan, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
A. Seurantaa, tarkastuksia ja hätätilanteita koskevat vaatimukset
Varastointipaikassa on oltava elohopeahöyryn jatkuvan seurannan järjestelmä, jonka herkkyys on vähintään 0,02 mg elohopeaa/m3. Ilmaisimia on oltava maanpinnan ja pään tasolla. Järjestelmässä on oltava valo- ja äänihälytin. Järjestelmä on huollettava vuosittain.
Valtuutetun henkilön on tarkastettava varastointipaikka ja säiliöt silmämääräisesti vähintään kerran kuussa. Jos havaitaan vuotoja, toiminnanharjoittajan on viipymättä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen välttämiseksi, että elohopeaa pääsee ympäristöön, ja palautettava elohopean varastoinnin turvallisuus. Kaikilla vuodoilla katsotaan olevan 12 artiklan b kohdassa tarkoitettuja huomattavia haitallisia ympäristövaikutuksia.
Varastointipaikalle on laadittava pelastussuunnitelmat ja käytettävissä on oltava asianmukaiset suojalaitteet, jotka soveltuvat metallisen elohopean käsittelyyn.
B. Kirjanpito
Kaikki asiakirjat, jotka sisältävät liitteessä II olevassa 6 kohdassa ja tämän kohdan A alakohdassa tarkoitetut tiedot, mukaan luettuna säiliöön liitetty todistus, sekä tiedot, jotka liittyvät metallisen elohopean varaston tyhjentämiseen ja sen lähetykseen väliaikaisen varastoinnin jälkeen ja sen suunniteltuun määränpäähän ja käsittelyyn, säilytetään ainakin kolmen vuoden ajan varastoinnin päättymisen jälkeen.
LIITE IV
TÄMÄN DIREKTIIVIN 5 ARTIKLAN 6 KOHDAN MUKAISESTI TOIMITETTAVA TÄYTÄNTÖÖNPANOSUUNNITELMA
Tämän direktiivin 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti toimitettavan täytäntöönpanosuunnitelman on sisällettävä seuraavat:
1. arvio yhdyskuntajätteen ja jätevirtojen, josta se koostuu, kierrätyksen, kaatopaikalle sijoittamisen ja muun käsittelyn aiemmasta, nykyisestä ja ennustetusta asteesta;
2. arvio direktiivin 2008/98/EY 28 artiklan mukaisten jätehuoltosuunnitelmien ja 29 artiklan mukaisten jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien ohjelmien täytäntöönpanosta;
3. syyt, joiden vuoksi jäsenvaltio katsoo, että se ei ehkä pysty saavuttamaan 5 artiklan 5 kohdassa säädettyä asiaankuuluvaa tavoitetta siinä asetetun määräajan kuluessa, ja arvio kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavasta lisäajasta;
4. jäsenvaltioihin lisäaikana sovellettavien tämän direktiivin 5 artiklan 8 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien asianmukaiset taloudelliset ohjauskeinot ja muut toimenpiteet, joilla kannustetaan direktiivin 2008/98/EY 4 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä IV a säädetyn jätehierarkian soveltamiseen;
5. edellä 4 kohdassa määritettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanon aikataulu, niiden täytäntöönpanoon toimivaltaisen elimen määrittäminen sekä arvio yksittäisten toimenpiteiden vaikutuksesta mahdollista lisäaikaa myönnettäessä sovellettavien tavoitteiden saavuttamiseen;
6. tiedot jätehuollon rahoituksesta saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti;
7. toimenpiteet, joilla parannetaan tarvittaessa tietojen laatua jätehuollon suunnittelun ja seurannan parantamiseksi.
( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).
( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1013/2006, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, jätteiden siirrosta (EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1).
( 3 ) EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11/EY (EYVL L 73, 14.3.1997, s. 5).
( 4 ) EYVL L 158, 23.6.1990, s. 56.
( 5 ) EYVL L 30, 6.2.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 120/97 (EYVL L 22, 24.1.1997, s. 14).
( 6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
( 7 ) EYVL L 20, 26.1.1980, s. 43, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 91/692//ETY (EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48).
( 8 ) Suositellut muuttujat: pH, TOC, fenolit, raskasmetallit, fluoridi, As, öljy/hiilivedyt.
