This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 01994L0055-20041230
Council Directive 94/55/EC of 21 November 1994 on the approximation of the laws of the Member States with regard to the transport of dangerous goods by road
Consolidated text: Neuvoston direktiivi 94/55/EY, annettu 21 päivänä marraskuuta 1994, vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä
Neuvoston direktiivi 94/55/EY, annettu 21 päivänä marraskuuta 1994, vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä
- Date of document:
- 30/12/2004
- Date of effect:
- 30/12/2004
- Author:
- Euroopan unionin neuvosto
- Form:
- Konsolidoitu teksti
- Additional information:
- LASTMODIN 32004L0111
- Link
- Link
- Link
- Select all documents mentioning this document
- Consolidation: basic act:
- 31994L0055
1994L0055 — FI — 30.12.2004 — 004.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 94/55/EY, annettu 21 päivänä marraskuuta 1994, vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYV L 319, 12.12.1994, p.7) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
No |
page |
date |
||
|
Neuvoston direktiivin 94/55/EY liitteet A ja B, annetu 21 päivänä marraskuuta 1994 |
L 275 |
1 |
28.10.1996 |
|
|
L 335 |
43 |
24.12.1996 |
||
|
L 251 |
1 |
15.9.1997 |
||
|
L 169 |
1 |
5.7.1999 |
||
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2000/61/EY, annettu 10 päivänä lokakuuta 2000, |
L 279 |
40 |
1.11.2000 |
|
|
L 30 |
43 |
1.2.2001 |
||
|
L 308 |
45 |
9.11.2002 |
||
|
L 90 |
45 |
8.4.2003 |
||
|
L 365 |
25 |
10.12.2004 |
||
Oikaisu
NEUVOSTON DIREKTIIVI 94/55/EY,
annettu 21 päivänä marraskuuta 1994,
vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 75 artiklan,
ottaa huomioon komission ehdotuksen ( 1 ),
ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 2 ),
noudattaa perustamissopimuksen 189 c artiklassa määrättyä menettelyä ( 3 ),
sekä katsoo, että|
1) |
vuosien kuluessa vaarallisten aineiden kansalliset ja kansainväliset maantiekuljetukset ovat lisääntyneet huomattavasti ja tämä on lisännyt onnettomuustilanteiden aiheuttamia vaaroja, |
|
2) |
Irlantia lukuun ottamatta kaikki jäsenvaltiot ovat sopimuspuolia vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista tehdyssä eurooppalaisessa sopimuksessa (ADR-sopimus), joka ulottuu maantieteellisesti yhteisön ulkopuolelle ja jossa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt vaarallisten aineiden turvallisista maantiekuljetuksista; sen vuoksi on suotavaa ulottaa nämä säännöt koskemaan myös kansallisia kuljetuksia vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevien edellytysten yhdenmukaistamiseksi yhteisössä, |
|
3) |
sellaisia yhteisön säännöksiä ei ole, jotka sisältäisivät kaikki vaarallisten aineiden turvallisen kuljetuksen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet, ja asiaa koskevat kansalliset toimenpiteet ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa; nämä eroavuudet ovat kuljetuspalvelujen vapaan tarjoamisen sekä ajoneuvojen ja kuljetuskaluston vapaan liikkuvuuden esteenä; tämän esteen poistamiseksi olisi määriteltävä kaikkeen yhteisön sisäiseen kuljetukseen sovellettavat yhdenmukaiset säännöt, |
|
4) |
tällainen toimi on toteutettava yhteisön tasolla johdonmukaisuuden takaamiseksi muiden yhteisön säännösten kanssa, tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta helpottavan tyydyttävän yhdenmukaistamisen tason sekä kansallisten ja kansainvälisten kuljetusten turvallisuuden korkean tason takaamiseksi, |
|
5) |
tämän direktiivin säännöksillä ei rajoiteta yhteisön ja sen jäsenvaltioiden Rio de Janeirossa kesäkuussa 1992 pidetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin (NCED) toimintasuunnitelmassa N:o 21 olevassa 19 luvussa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti tehtyä sitoumusta pyrkiä vaarallisten aineiden luokittelujärjestelmän yhdenmukaistamiseen tulevaisuudessa, |
|
6) |
biologisten aineiden ja geneettisesti muunnettujen mikro-organismien, joista on annettu neuvoston direktiivit 90/219/ETY ( 4 ), 90/220/ETY ( 5 ) ja 90/679 ( 6 ), kuljetusta koskevista turvallisuusedellytyksistä ei vielä ole erityistä yhteisön lainsäädäntöä; |
|
7) |
tässä direktiivissä otetaan huomioon myös muut yhteisön politiikat työntekijöiden turvallisuuden, ajoneuvojen rakenteen ja ympäristönsuojelun alalta, |
|
8) |
jäsenvaltioilla on edelleen vapaus säännellä vaarallisten aineiden kuljetuksia alueellaan, jos kuljetuksiin käytetään sellaisia ajoneuvoja, joihin tätä direktiiviä ei sovelleta, riippumatta siitä, missä ajoneuvo on rekisteröity, |
|
9) |
jäsenvaltioiden on voitava noudattaa alueellaan vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevia erityisiä tieliikennesääntöjä, |
|
10) |
jäsenvaltioiden on voitava säilyttää tiettyjä kansallisia kuljetuksia koskevat laadunvarmistusvaatimuksensa, kunnes komissio antaa neuvostolle asiasta kertomuksen, |
|
11) |
ADR-sopimuksen määräyksissä annetaan lupa ADR-sopimuksesta poikkeavien sopimusten tekemiseen ja että jäsenvaltioiden keskenään tekemien kahdenvälisten sopimusten suuri määrä estää vaarallisten aineiden kuljetuspalvelujen vapaan tarjoamisen; sisällyttämällä tarvittavat määräykset tämän direktiivin liitteisiin voidaan välttää tällaiset poikkeukset; olisi säädettävä siirtymäajasta, jonka kuluessa jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa voimassa olevia keskinäisiä sopimuksiaan, |
|
12) |
ADR-sopimuksen määräykset, mukaan lukien vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävien ajoneuvojen rakennetta koskevat vaatimukset, on tarpeen saattaa osaksi yhteisön oikeutta; tässä yhteydessä olisi säädettävä siirtymäajasta, jonka kuluessa jäsenvaltiot voivat säilyttää väliaikaisesti tietyt rakennevaatimuksia koskevat kansalliset erityissäännökset alueellaan rekisteröityjen ajoneuvojen osalta, |
|
13) |
asiaan liittyvien kansallisten säännösehdotusten osalta on noudatettava olemassa olevia tiedotusmenettelyjä kaikkia taloudellisia toimijoita koskevan avoimuuden parantamiseksi, |
|
14) |
kansallisten kuljetusten osalta jäsenvaltioiden on säilytettävä oikeus soveltaa vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevien YK:n kaikkia kuljetusmuotoja koskevien suositusten mukaisia määräyksiä siinä määrin kuin ADR-sopimusta ei ole vielä yhdenmukaistettu kyseisten määräysten kanssa, minkä tarkoituksena on helpottaa vaarallisten eri kuljetustapoja yhdistävää kuljetusta, |
|
15) |
jäsenvaltioiden on voitava säännellä tiettyjen vaarallisten aineiden tiekuljetuksia alueellaan tai kieltää ne, mutta ainoastaan muista kuin kuljetusturvallisuuteen liittyvistä syistä; tässä yhteydessä jäsenvaltiot saavat säilyttää oikeuden määrätä tietyille erittäin vaarallisille aineille rautatie- tai sisävesikuljetuksen tai edellyttää edelleen tiettyjen erittäin vaarallisten aineiden pakkaamista erityispakkauksiin; |
|
16) |
tämän direktiivin soveltamiseksi jäsenvaltioiden on voitava soveltaa tiukempia tai joustavampia määräyksiä tiettyihin niiden alueilla tapahtuviin kuljetuksiin, joihin käytetään kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityjä ajoneuvoja, |
|
17) |
erityiset kansalliset olosuhteet olisi otettava huomioon edellytyksiä yhdenmukaistettaessa, ja sen vuoksi tämän direktiivin olisi oltava riittävän joustava, jotta jäsenvaltiolle jää mahdollisuus myöntää tiettyjä poikkeuksia; uuden teknologian ja teollisten innovaatioiden soveltamista ei saa estää ja sen vuoksi olisi säädettävä väliaikaisista poikkeuksista, |
|
18) |
kansainväliset kuljetukset kolmansissa maissa rekisteröidyillä ajoneuvoilla on sallittava jäsenvaltioiden alueella, jos ajoneuvot ovat ADR-sopimuksen mukaisia, |
|
19) |
tämä direktiivi on voitava mukauttaa nopeasti tekniikan kehitykseen ADR-sopimukseen sisällytettyjen uusien määräysten huomioon ottamiseksi ja hätätoimenpiteiden soveltamisesta ja täytäntöönpanosta päättämiseksi onnettomuus- ja vaaratilanteissa; tätä varten olisi perustettava komitea ja otettava käyttöön jäsenvaltioiden ja komission välistä kiinteää yhteistyötä koskeva menettely tässä komiteassa, ja |
|
20) |
tämän direktiivin liitteet sisältävät vaarallisten aineiden tiekuljetuksissa käytettävien ajoneuvojen tiettyjen kuljettajien ammatillista koulutusta koskevia määräyksiä; sen vuoksi on suotavaa kumota 21 päivänä joulukuuta 1994 vaarallisten tavaroiden tiekuljetuksissa käytettävien ajoneuvojen kuljettajien ammatillisesta koulutuksesta annettu neuvoston direktiivi 89/684/ETY ( 7 ), |
ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:
I LUKU
Soveltamisala, määritelmät ja yleiset säännökset
1 artikla
1. Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioissa tai jäsenvaltioiden välillä tapahtuviin vaarallisten aineiden tiekuljetuksiin. Sitä ei sovelleta vaarallisten aineiden kuljetuksiin, joihin käytetään puolustusvoimille kuuluvia tai niiden vastuulla olevia ajoneuvoja.
2. Tämän direktiivin säännöksillä ei kuitenkaan vaikuteta jäsenvaltioiden oikeuteen vahvistaa yhteisön oikeutta noudattaen vaatimuksia, jotka koskevat
a) vaarallisten aineiden kuljetuksia yksittäisen jäsenvaltion alueella ajoneuvoilla, joihin tätä asetusta ei sovelleta;
b) vaarallisten aineiden kansallisia ja kansainvälisiä kuljetuksia koskevia tieliikennemääräyksiä;
c) yrityksiä koskevaa laadunvarmistusta, jos yritykset hoitavat liitteessä C olevassa 1 kohdassa mainittuja jäsenvaltion alueella suoritettavia kuljetuksia.
Tässä c alakohdassa säädettyjä vaatimuksia koskevien kansallisten säännösten soveltamisalaa ei saa laajentaa.
Kyseisiä säännöksiä ei enää sovelleta, jos samat toimenpiteet tehdään velvoittaviksi yhteisön säännöksillä.
Komissio antaa kahden vuoden kuluessa vaarallisten aineiden kuljetusten laadunvarmistusta koskevan eurooppalaisen standardin voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan tätä säännöstä koskevia turvallisuusnäkökohtia, sekä asianmukaisen ehdotuksen tämän säännöksen voimassaolon jatkamisesta tai kumoamisesta.
Edellä tarkoitettuja vaatimuksia koskevien kansallisten säännösten soveltamisalaa ei voi laajentaa.
Kyseiset säännöksiä ei enää sovelleta, jos samat toimenpiteet tehdään velvoittaviksi yhteisön säännöksillä.
Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 1998 mennessä neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan tätä säännöstä koskevia turvallisuusnäkökohtia, sekä aiheellisen ehdotuksen tämän säännöksen voimassaolon jatkamisesta tai kumoamisesta.
2 artikla
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
— ”ADR-sopimuksella” Genevessä 30 päivänä syyskuuta 1957 tehtyä Eurooppalaista sopimusta vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista, sellaisena kuin se on muutettuna;
— ”ajoneuvolla” kaikkia tieliikenteeseen tarkoitettuja, valmiita tai keskeneräisiä, vähintään nelipyöräisiä moottoriajoneuvoja, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 25 km/h, sekä niiden perävaunuja, lukuun ottamatta kiskoilla kulkevia ajoneuvoja ja maatalous- ja metsätraktoreita ja kaikkia liikkuvia koneita;
— ”vaarallisilla aineilla” aineita ja esineitä, joiden kuljetus teitse on tämän direktiivin liitteen A ja B mukaisesti kiellettyä tai sallittua ainoastaan tietyin edellytyksin;
— ”kuljetuksella” jäsenvaltion alueella kokonaan tai osittain julkisilla teillä ajoneuvolla tapahtuvaa tiekuljetusta, mukaan lukien liitteessä A ja B tarkoitettu kuormaaminen ja purkaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädettyjen edellä tarkoitetuista kuljetuksista johtuvien vastuujärjestelyjen soveltamista.
— Tässä määritelmässä tarkoitettuihin kuljetuksiin eivät sisälly sellaiset kuljetukset, jotka suoritetaan kokonaan suljetulla alueella.
3 artikla
1. Vaarallisia aineita, joiden kuljetus kielletään tämän direktiivin liitteessä A ja B, ei saa kuljettaa maanteitse, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan soveltamista.
2. Jollei tämän direktiivin muista säännöksistä muuta johdu, muita liitteessä A lueteltuja vaarallisia aineita saa kuljettaa, jos noudatetaan liitteessä A ja B vahvistettuja edellytyksiä, erityisesti mitä tulee:
a) kyseisten aineiden pakkaamiseen ja merkintöihin;
ja
b) kyseisiä aineita kuljettavan ajoneuvon rakenteeseen, varusteisiin ja moitteettomaan toimintaan.
II LUKU
Poikkeukset, rajoitukset ja vapautukset
4 artikla
Jäsenvaltiot saavat säilyttää ainoastaan kansallisia kuljetuksia, joihin käytetään kyseisen jäsenvaltion alueilla rekisteröityjä ajoneuvoja, varten sellaiset vaarallisten aineiden tiekuljetusta koskevat kansalliset säännökset, jotka ovat vaarallisten aineiden kuljetusta koskevien YK:n suositusten mukaisia, kunnes tämän direktiivin liitteet A ja B on tarkistettu näiden suositusten mukaisiksi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle.
5 artikla
1. Jäsenvaltioille jää oikeus säännellä muista kuin kuljetusturvallisuuteen liittyvistä syistä, kuten erityisesti kansalliseen turvallisuuteen tai ympäristönsuojeluun liittyvistä syistä, tiettyjen vaarallisten aineiden kuljetusta alueellaan tai kieltää tällaiset kuljetukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden, erityisesti markkinoille pääsyä koskevien yhteisön säännösten, soveltamista.
2. Kaikki jäsenvaltioiden antamat määräykset, jotka koskevat niiden alueen kautta tapahtuviin kansainvälisiin kuljetuksiin käytettäviä ajoneuvoja ja jotka sallitaan ►M5 liitteessä C olevassa 2 kohdassa tarkoitetulla erityissäännöksellä ◄ , on rajoitettava paikallisesti ja niitä on sovellettava sekä kansallisiin että kansainvälisiin kuljetuksiin, eivätkä ne saa aiheuttaa syrjintää.
3.
a) Jäsenvaltiot saavat soveltaa, rakennetta koskevia vaatimuksia lukuun ottamatta, tiukempia säännöksiä kuljetuksiin, joihin käytetään niiden alueella rekisteröityjä tai liikkeelle laskettuja ajoneuvoja,
b) jäsenvaltiot voivat kuitenkin säilyttää alueellaan rekisteröityjen säiliöajoneuvojen painopistettä koskevat kansalliset erityissäännökset, kunnes liitteessä C olevassa 3 kohdassa tarkoitettuun erityissäännökseen mahdollisesti tehdään muutos, mutta joka tapauksessa enintään 30 päivään kesäkuuta 2001 liitteessä C olevassa 3 kohdassa tarkoitettuun erityissäännökseen sisältyvien säiliöajoneuvojen osalta 1 päivästä heinäkuuta 2001 sovellettavan muutetun ADR-sopimuksen mukaisesti ja enintään 30 päivään kesäkuuta 2005 muiden säiliöajoneuvojen osalta,
c) jäsenvaltiot, joiden ilman lämpötila on säännöllisesti alempi kuin – 20 oC, voivat antaa tiukempia standardeja alueellaan suoritettavaan vaarallisten aineiden kansalliseen tiekuljetukseen tarkoitettujen muovipakkausten, säiliöiden ja niiden varusteiden rakenneaineiden käyttölämpötilan osalta, kunnes liitteeseen on sisällytetty säännökset tiettyihin ilmastovyöhykkeisiin soveltuvista viitelämpötiloista.
4. Jos jäsenvaltio toteaa onnettomuus- tai vaaratilanteessa, että sovellettavat turvallisuussäännökset ovat olleet riittämättömät rajoittamaan kuljetukseen liittyviä vaaroja ja jos asiaan on kiireellisesti puututtava, sen on ilmoitettava komissiolle suunnitteluvaiheessa ne toimenpiteet, joita se ehdottaa toteutettaviksi. Komissio päättää 9 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, onko aiheellista panna kyseiset toimenpiteet täytäntöön ja määrittelee niiden keston.
5. Jäsenvaltiot voivat säilyttää 31 päivänä joulukuuta 1996 sovellettavat kansalliset säännökset, jotka koskevat
— luokan 1.1 aineiden kuljetuksia;
— luokan 2 myrkyllisten, epästabiilien ja/tai palavien kaasujen kuljetuksia;
— dioksiineja tai furaaneja sisältävien aineiden kuljetuksia;
— luokkaan 3, 4.2, 4.3, 5.1, 6.1 tai 8 kuuluvien nesteiden, jotka eivät esiinny kyseisten luokkien ryhmässä b tai c, kuljetuksia yli 3 000 litran säiliöissä tai säiliökonteissa.
Nämä säännökset voivat koskea ainoastaan:
— sellaisten tiekuljetusten kieltämistä, jotka voidaan toteuttaa rautatie- tai sisävesikuljetuksin;
— vaatimusta noudattaa tiettyjä suositeltavia reittejä;
— muita säännöksiä, jotka koskevat dioksiineja tai furaaneja sisältävien aineiden pakkauksia.
Näitä säännöksiä ei saa laajentaa tai tiukentaa. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä kansalliset säännöksensä komissiolle, joka ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille.
6 artikla
1. Jäsenvaltiot saavat sallia meriliikennettä tai lentoliikennettä koskevien kansainvälisten vaatimusten mukaisesti luokiteltujen, pakattujen ja merkittyjen vaarallisten aineiden maantiekuljetukset alueellaan aina kun kuljetukseen sisältyy meri- tai lentomatka.
2. Liitteissä A ja B olevia kielten käyttöä asianmukaisissa merkinnöissä ja asiakirjoissa koskevia määräyksiä ei sovelleta yhden ainoan jäsenvaltion alueella tapahtuviin kuljetuksiin. Jäsenvaltiot saavat sallia muiden kuin liitteessä määrättyjen kielten käytön alueellaan tapahtuvissa kuljetuksissa.
3. Jäsenvaltiot voivat sallia alueellaan ennen 1 päivää tammikuuta 1997 valmistettujen ajoneuvojen käytön, vaikka ne eivät ole tämän direktiivin mukaisia, jos ne on valmistettu 31 päivänä joulukuuta 1996 sovellettavien kansallisten vaatimusten mukaisesti, sillä edellytyksellä, että ne täyttävät vaaditun turvallisuustason.
Tammikuun 1 päivänä 1997 tai sen jälkeen valmistettuja säiliöitä ja ajoneuvoja, jotka eivät ole laitteen B mukaisia, mutta jotka on valmistettu niiden valmistuspäivänä voimassa olevien tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti, voidaan kuitenkin käyttää kansallisissa kuljetuksissa 9 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen vahvistettavaan päivämäärään saakka.
4. ►M7 Jäsenvaltio voi säilyttää 31 päivänä joulukuuta 1996 voimassa olleet liitteiden A ja B määräyksistä poikkeavat kansalliset säännöksensä, jotka koskevat liitteen C 4 kohdassa tarkoitetun erityismääräyksen mukaisten uusien kaasuastioiden ja pullokonttien sekä uusien säiliöiden rakennetta, käyttöä ja kuljetusedellytyksiä, kunnes liitteisiin A ja B lisätään säiliöiden, kaasuastioiden ja pullokonttien rakenteeseen ja käyttöön sovellettavia standardeja koskevat viittaukset, joilla on yhtä velvoittava vaikutus kuin tämän direktiivin säännöksillä, kuitenkin enintään 30 päivään kesäkuuta 2003. Ennen 1 päivää heinäkuuta 2003 valmistettuja kaasuastioita, pullokontteja ja säiliöitä sekä ennen 1 päivää heinäkuuta 2001 valmistettuja muita astioita, jotka täyttävät vaaditun turvallisuustason, voidaan käyttää edelleen alkuperäisin edellytyksin. ◄
Näitä määräpäiviä on lykättävä niiden astioiden ja säiliöiden osalta, joita varten ei ole yksityiskohtaisia teknisiä määräyksiä tai joita varten tämän direktiivin liitteisiin A ja B ei ole sisällytetty riittäviä viittauksia asiaa koskeviin eurooppalaisiin standardeihin.
Toisessa alakohdassa tarkoitetut astiat ja säiliöt sekä päivämäärä, josta lukien tätä direktiiviä on viimeistään sovellettava kyseisiin astioihin ja säiliöihin, määritetään 9 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
5. Jäsenvaltiot voivat säilyttää muut kuin liitteissä A ja B tarkoitetut kansalliset säännöksensä, jotka koskevat sen alueella tapahtuvien nesteytettyjen kaasujen tai niiden seosten kuljetuksen viitelämpötilaa, kunnes säännökset asianmukaisista viitelämpötiloista nimetyille ilmastoalueille on sisällytetty eurooppalaisiin standardeihin ja viittaukset näihin standardeihin on liitetty liitteisiin A ja B.
6. Jäsenvaltiot voivat ennen 1 päivää tammikuuta 1997 sallia sellaisten pakkausten käytön kuljetuksiin alueellaan, jotka on valmistettu, mutta ei varmennettu ADR-sopimuksen mukaisesti, jos tällaisiin pakkauksiin on merkitty valmistuspäivä ja jos ne ovat sellaisia, että ne läpäisevät 31 päivänä joulukuuta 1996 voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaiset testit ja jos tällaiset pakkaukset huolletaan vaadittujen turvallisuustasojen täyttämiseksi (tarvittaessa testaus ja tarkastus mukaan lukien), seuraavasti: tilavuudeltaan yli 50 litran suurpakkaukset ja metallitynnyrit: enintään 15 vuotta valmistuspäivästä; muut metallipakkaukset ja kaikki muovipakkaukset: enintään 5 vuotta valmistuspäivästä, kuitenkin enintään 31 päivään joulukuuta 1998 ►M5 , vaikka tilavuudeltaan enintään kahdenkymmenen litran muovipakkausten osalta kyseistä päivämäärää voidaan lykätä enintään 30 päivään kesäkuuta 2001 ◄ .
7. Jäsenvaltiot voivat sallia 31 päivään joulukuuta 1998 tiettyjen ennen 1 päivää tammikuuta 1997 pakattujen vaarallisten aineiden kuljetuksen alueellaan, jos aineet on luokiteltu, pakattu ja merkitty ennen 1 päivää tammikuuta 1997 voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
8. Jäsenvaltiot voivat säilyttää 31 päivänä joulukuuta 1996 voimassa olevat kansalliset säännöksensä, jotka koskevat hätäkoodin käyttöä liitteessä B määrätyn vaarantunnusnumeron asemesta alueellaan rekisteröidyillä ajoneuvoilla alueellaan suoritettavien kuljetusten osalta.
9. Edellyttäen, että jäsenvaltiot ilmoittavat ennakolta komissiolle, ne voivat antaa tämän direktiivin laitteiden säännöksiin verrattuna vähemmän tiukkoja määräyksiä omalle alueelleen rajoittuvista tiettyjen vaarallisten aineiden ainoastaan pieniin määriin liittyvistä kuljetuksista, lukuun ottamatta keski- ja korkea-aktiivisia radioaktiivisia aineita.
Edellyttäen, että jäsenvaltiot ilmoittavat ennakolta komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2002 tai kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin liitteiden A ja B muutettujen toisintojen viimeisestä soveltamispäivästä, ne voivat antaa tämän direktiivin liitteiden säännöksistä poikkeavia säännöksiä paikallisista ja omalle alueelleen rajoittuvista kuljetuksista.
Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädettyjä poikkeuksia on sovellettava ketään syrjimättä.
Edellä sanotun estämättä ja edellyttäen, että jäsenvaltiot ilmoittavat ennakolta komissiolle, ne voivat milloin tahansa antaa samankaltaisia säännöksiä kuin muiden jäsenvaltioiden tämän kohdan nojalla antamat säännökset.
Komissio tutkii, täyttyvätkö tässä kohdassa vahvistetut edellytykset, ja päättää 9 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, voivatko asianomaiset jäsenvaltiot myöntää kyseiset poikkeukset.
10. Jäsenvaltiot voivat myöntää väliaikaisia poikkeuksia liitteisiin A ja B näiden liitteiden mukauttamisessa tekniikan ja teollisuuden kehitykseen tarvittavien muutosten tekemiseksi tarvittavien kokeiden suorittamiseksi niiden alueella, sillä edellytyksellä, että turvallisuutta ei vaaranneta. Komissiolle on ilmoitettava tästä viipymättä ja komissio ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille.
Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kesken sovitut väliaikaiset poikkeukset ►M5 liitteessä C olevassa 5 kohdassa tarkoitettujen erityissäännösten ◄ perusteella tehdään monenkeskisenä sopimuksena, jonka sopimuksesta aloitteen tehnyt viranomainen esittää kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Komissiolle on ilmoitettava asiasta.
Edellä ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuja poikkeuksia on sovellettava ketään lähettäjän, kuljettajan tai vastaanottajan kansallisuuden tai sijoittautumispaikan perusteella syrjimättä; poikkeukset voivat olla voimassa enintään viiden vuoden ajan ja niitä ei voida uudistaa.
11. Jäsenvaltiot voivat myöntää ainoastaan omalla alueellaan voimassa olevia lupia vaarallisten aineiden tilapäisille kuljetuksille, jotka joko kielletään tämän direktiivin liitteessä A tai B tai jotka toteutetaan kyseisissä liitteissä määrätyistä ehdoista poikkeavan ehdoin, edellyttäen, että kyseisissä tilapäisissä kuljetuksissa on kyse kuljetuksista, jotka ovat selkeästi määriteltyjä ja ajallisesti rajoitettuja.
12. Jäsenvaltiot voivat enintään 31 päivään joulukuuta 1998 soveltaa muiden jäsenvaltioiden kanssa tehtyjä voimassa olevia sellaisia sopimuksia, jotka ovat ADR-sopimuksen mukaisia, ketään lähettäjän, kuljettajan tai vastaanottajan kansallisuuden tai sijoittautumispaikan perusteella syrjimättä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista. Muiden ►M5 liitteessä C olevassa 5 kohdassa tarkoitetuilla erityissäännöksillä ◄ sallittujen poikkeusten on oltava 10 kohdan vaatimusten mukaisia.
7 artikla
Jollei markkinoille pääsyä koskevista kansallisista tai yhteisön säännöksistä muuta johdu, muita kuin jäsenvaltioissa rekisteröityjä tai liikkeeseen laskettuja ajoneuvoja saa käyttää vaarallisten aineiden kansainväliseen kuljetukseen yhteisössä, jos kyseinen kuljetus on ADR-sopimuksen mukainen.
III LUKU
Loppusäännökset
8 artikla
Tarvittavat muutokset ►M5 liitteiden A, B ja C ◄ mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen tämän direktiivin soveltamisaloilla ADR-sopimuksen liitteisiin tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi on tehtävä 9 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
9 artikla
1. Komissiota avustaa vaarallisten aineiden kuljetuksia käsittelevä komitea.
2. Jos tähän artiklaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.
3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.
10 artikla
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen 1 päivää tammikuuta 1997. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on oltava viittaus tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä tällainen viittaus. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
11 artikla
1. Kumotaan direktiivi 89/684/ETY 1 päivään tammikuuta 1997.
2. Jäsenvaltioiden edellä mainitun direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti antamat väliaikaiset todistukset pysyvät ainoastaan kansallisen liikenteen osalta voimassa 31 päivään joulukuuta 1996. Mainitun direktiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti annettuja todistuksia voidaan käyttää edelleen niiden voimassaoloajan päättymiseen saakka, kuitenkin enintään 1 päivään heinäkuuta 1997 räjähteiden tai säiliöissä kuljetettavien vaarallisten aineiden osalta ja enintään 1 päivään tammikuuta 2000 muiden vaarallisten aineiden osalta.
12 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE A
Vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista tehdyn eurooppalaisen sopimuksen (ADR-sopimuksen), sellaisena kuin se on voimassa 1 päivästä tammikuuta 2005, liitteen A määräykset, joissa ilmaisu ”sopimuspuoli” korvataan ilmaisulla ”jäsenvaltio”.
ADR-sopimuksen liitteen A muutettu vuoden 2005 versio julkaistaan heti, kun se on saatavilla yhteisön kaikilla virallisilla kielillä.
LIITE B
Vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista tehdyn eurooppalaisen sopimuksen (ADR-sopimuksen), sellaisena kuin se on voimassa 1 päivästä tammikuuta 2005, liitteen B määräykset, joissa ilmaisu ”sopimuspuoli” korvataan ilmaisulla ”jäsenvaltio”.
ADR-sopimuksen liitteen B muutettu vuoden 2005 versio julkaistaan heti, kun se on saatavilla yhteisön kaikilla virallisilla kielillä.
LIITE C
Tämän direktiivin tiettyjä artikloja koskevat erityissäännökset
1. 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetaan jäsenvaltion alueella suoritettavilla kuljetuksilla seuraavanlaisia kuljetuksia:
i) luokan 1 räjähteet, jos räjähteiden määrä kuljetusyksikköä kohti on yli:
— 1 000 kg luokan 1.1 osalta tai
— 3 000 kg luokan 1.2 osalta tai
— 5 000 kg luokkien 1.3 ja 1.5 osalta,
ii) seuraavat aineet säiliöissä tai säiliökonteissa, joiden kokonaistilavuus on yli 3 000 litraa:
— luokka 2: seuraaviin vaararyhmiin luetellut kaasut: F, T, TF, TC, TO, TFC, TOC,
— luokat 3, 4.1, 4.2, 4.3, 5.1, 5.2, 6.1 ja 8: aineet, joita ei ole luokiteltu näiden luokkien ryhmiin b tai c tai jotka on luokiteltu niihin, mutta joilla on kolme tai useampi merkitsevää numeroa sisältävä vaarantunnusnumero (lukuun ottamatta nollaa),
iii) seuraavat luokan 7 (radioaktiiviset aineet) pakkaukset: fissioituvien aineiden pakkaukset, B(U)-tyypin pakkaukset, B(M)-tyypin pakkaukset.
2. 5 artiklan 2 kohtaan sovellettava erityissäännös ►M8 on liitteen A luku 1.9 ◄ .
3. 5 artiklan 3 kohdan b alakohtaan sovellettava erityissäännös on liitteen B reunanumero 211 128.
4. 6 artiklan 4 kohtaan sovellettava erityissäännös ►M8 koostuu ”pullon”, ”putken”, ”paineastian”, ”kryogeenisen astian” ja ”pullokontin” määritelmistä, jotka sisältyvät liitteen A jaksoon 1.2.1 ◄ .
5. 6 artiklan 10 ja 12 kohtaan sovellettavat erityissäännökset ►M8 ovat liitteen A luvussa 1.5 vahvistetut erityissäännökset ◄ .
( 1 ) EYVL N:o C 17, 20.1.1994, s. 6
( 2 ) EYVL N:o C 195, 18.7.1994, s. 15
( 3 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 3. päivänä toukokuuta 1994 (EYVL N:o C 205, 25.7.1994, s. 54), Neuvoston yhteinen kanta, annettu 19 päivänä syyskuuta 1994 (EYVL N:o C 301, 27.10.1994, s.25) ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 17 päivänä marraskuuta 1994.
( 4 ) EYVL N:o L 117, 8.5.1990, s. 1
( 5 ) EYVL N:o L 117, 8.5.1990, s. 15
( 6 ) EYVL N:o L 374, 31.12.1990, s. 1
( 7 ) EYVL N:o L 398, 30.12.1989, s. 33
