This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 01991R1538-20020730
Commission Regulation (EEC) No 1538/91 of 5 June 1991 introducing detailed rules for implementing Regulation (EEC) No 1906/90 on certain marketing standards for poultrymeat
Consolidated text: Komission asetus (ETY) N:o 1538/91, annettu 5 päivänä kesäkuuta 1991, siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimuksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1906/90 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä
Komission asetus (ETY) N:o 1538/91, annettu 5 päivänä kesäkuuta 1991, siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimuksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1906/90 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä
- Date of document:
- 30/07/2002
- Date of effect:
- 30/07/2002
- Author:
- Euroopan komissio
- Form:
- Konsolidoitu teksti
- Additional information:
- LASTMODIN 32002R1321
- Link
- Link
- Link
- Select all documents mentioning this document
- Consolidation: basic act:
- 31991R1538
1991R1538 — FI — 30.07.2002 — 004.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.
|
KOMISSION ASETUS (ETY) N:o 1538/91, annettu 5 päivänä kesäkuuta 1991, (EYV L 143, 7.6.1991, p.11) |
Muutettu:
Oikaisu
|
Huom. Tämä konsolidoitu versio viittaa Euroopan laskentayksikköön ja/tai ecuun. Nämä viittaukset tulee ymmärtää 1 päivästä tammikuuta 1999 lähtien viittauksena euroon — neuvoston asetus (ETY) N:o 3308/80 (EYVL L 345, 20.12.1980, s. 1) ja neuvoston asetus (EY) N:o 1103/97 (EYVL L 162, 19.6.1997, s. 1). |
KOMISSION ASETUS (ETY) N:o 1538/91,
annettu 5 päivänä kesäkuuta 1991,
siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimuksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1906/90 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1906/90 ( 1 ) ja erityisesti sen 9 artiklan,
sekä katsoo, ettäasetuksessa (ETY) N:o 1906/90 säädetään siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimuksista, joiden soveltaminen edellyttää sellaisten säännösten antamista, jotka koskevat erityisesti edellä mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvien siipikarjanlihan ruhojen, niiden osien ja muiden eläimenosien määrittelyä, luokittelua rakenteen, ulkonäön ja painon mukaan, esillepanoa, kyseisten tuotteiden myyntinimikkeen merkitsemistä, jäähdytysmenetelmiä ja siipikarjan tuotantotapaa ilmaisevia vapaaehtoisia mainintoja, tietyn tyyppisen siipikarjanlihan säilytys- ja kuljetusolosuhteita ja säännöllistä valvontaa, jolla varmistetaan kyseisten säännösten yhdenmukainen soveltaminen yhteisössä,
siipikarjan kaupan pitäminen rakenteeseen ja ulkonäköön perustuvina ryhminä edellyttää, että määritellään ruhon laji, ikä ja esillepano sekä palojen anatominen rakenne ja sisältö; ”Foie gras” -nimiselle tuotteelle on laadittava täsmälliset kaupan pitämisen vähimmäisvaatimukset, koska sen korkean hinnan vuoksi voi esiintyä väärinkäytöksiä,
näitä vaatimuksia ei tarvitse soveltaa tiettyihin tuotteisiin tai esillepanoihin, joilla on ainoastaan paikallinen tai muuten rajoitettu merkitys; tällaisten tuotteiden myyntinimikkeet eivät kuitenkaan saa johtaa kuluttajaa harhaan niin, että tämä sekoittaa nämä tuotteet tuotteisiin, joihin sovelletaan mainittuja vaatimuksia; näitä vaatimuksia on sovellettava myös täydentäviin kuvaileviin ilmaisuihin, joita käytetään määrittelemään kyseisten tuotteiden nimityksiä,
säilytys- ja käsittelylämpötilalla on erittäin suuri merkitys korkeiden laatuvaatimusten ylläpitämiselle; tämän vuoksi jäähdytetylle siipikarjanlihalle on syytä säätää vähimmäissäilytyslämpötila,
tämän asetuksen säännöksiä ja erityisesti sen valvontaa ja noudattamista koskevia säännöksiä on sovellettava yhdenmukaisesti koko yhteisön alueella; näitä tarkoituksia varten annettavien yksityiskohtaisten sääntöjen on myös oltava yhdenmukaiset; tämän vuoksi on syytä laatia yhteiset säännöt näytteenottomenettelyjen ja poikkeamien osalta,
kuluttajalle on annettava riittävästi yksiselitteistä ja puolueetonta tietoa kaupan pidettävistä tuotteista, ja tuotteiden vapaa liikkuvuus yhteisössä on taattava, minkä vuoksi olisi varmistettava, että siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimuksissa otetaan mahdollisimman paljon huomioon tiettyjen tuotteiden pakkaamista valmispakkauksiin painon tai tilavuuden mukaan koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä tammikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/211/ETY ( 2 ), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 78/891/ETY ( 3 ), säännökset,
merkinnöissä sallittuja vapaaehtoisia mainintoja ovat jäähdytysmenetelmää tai siipikarjan tuotantotapaa koskevat maininnat; kuluttajan suojaamiseksi tuotantotavan merkitsemisen edellytyksenä on oltava täsmällisten hoito-olosuhteita ja teurasiän tai ruokintakauden ja tiettyjen rehun aineosien määrän ilmoittamisen määrällisiä raja-arvoja koskevien vaatimusten noudattaminen,
komission on suotavaa valvoa pysyvästi näiden säännösten mukaisesti annettujen kansallisten säännösten sopusointuisuutta yhteisön oikeuden kanssa, kaupan pitämisen vaatimukset mukaan lukien; on erityisesti syytä säätää sellaisten yritysten rekisteröinnistä ja määräaikaisista tarkastuksista, jotka saavat käyttää tiettyjä siipikarjan tuotantotapoja tarkoittavia ilmaisuja; kyseiset yritykset olisi tämän vuoksi velvoitettava pitämään yksityiskohtaista kirjanpitoa tätä tarkoitusta varten,
näiden tarkastusten erityisen luonteen vuoksi jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa ne pätevien ja asianmukaisesti kelpuutettujen ja hyväksyttyjen riippumattomien toimielinten tehtäväksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta aiheellista valvontaa ja suojatoimenpiteitä,
kolmansien maiden toimijat voivat haluta käyttää jäähdytysmenetelmää ja siipikarjan tuotantotapaa koskevia vapaaehtoisia mainintoja; tätä varten on syytä antaa tarvittavat komission laatimaan luetteloon merkityt säännökset, jollei kyseisen kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen antamasta kelpuutuksesta muuta johdu, ja
tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat siipikarjanlihan ja munien hallintokomitean lausunnon mukaiset,
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Asetuksen (ETY) N:o 1906/90 1 artiklan 2 kohdassa mainitut tuotteet määritellään seuraavasti.
1. Siipikarjan ruhot
a) KANAT (Gallus domesticus)
— kananpoika, broileri: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton),
— kukko, kana, keittokana: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut),
— salvukukko: nuori kukko, joka on kirurgisesti kastroitu ennen sukukypsyysikää ja teurastettu aikaisintaan 140 päivän iässä; salvamisen jälkeen salvukukoilla on täytynyt olla vähintään 77 päivän pituinen lihottamiskausi,
— nuorikanan- tai kukonpoika: lintu, jonka ruhon paino on vähemmän kuin 650 grammaa (ilman sivutuotteita, päätä ja jalkoja); 651-750 gramman painoisia lintuja voidaan nimittää ”poikasiksi”, jos teurastusikä ei ylitä 28 päivää. Jäsenvaltiot voivat soveltaa 11 artiklan säännöksiä tämän teurastusiän tarkistamiseen,
— nuori kukko: munijarotuinen urospuolinen kananpoika, jonka rintalastan kärki on jäykkä mutta ei kokonaan luutunut ja jonka teurasikä on vähintään 90 vuorokautta;
b) KALKKUNAT (Meleagris gallopavo dom.)
— (nuori) kalkkuna: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton),
— kalkkuna: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut);
c) ANKAT JA SORSAT (Anas platyrhynchos dom., cairina muschata), myskisorsa-ankat (edellisten risteytys)
— (nuori) ankka tai ankanpoikanen, (nuori) myskisorsa, (nuori) myskisorsa-ankka: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton),
— ankka, myskisorsa, myskisorsa-ankka: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut),
d) HANHET (Anser anser dom.)
— (nuori) hanhi tai hanhen poikanen: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton). Ruhoa peittävä rasvakerros on ohut tai kohtalaisen ohut; nuoren hanhen rasvan väri voi olla erikoisravinnon mukainen,
— hanhi: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut); kohtalaisen paksu tai paksu rasvakerros peittää ruhoa joka puolelta;
e) HELMIKANAT (Numida meleagris domesticus)
— (nuori) helmikana: lintu, jonka rintalastan kärki on taipuisa (luutumaton),
— helmikana: lintu, jonka rintalastan kärki on jäykkä (luutunut).
Tässä asetuksessa edellä mainittujen ilmaisujen eri sukupuolta ilmaisevia rinnakkaismuotoja pidetään kyseisiä ilmaisuja vastaavina.
2. Siipikarjan palat
a) Puolikas: ruhon puolikas, joka on saatu leikkaamalla ruho pitkittäissuunnassa rintalastan ja selkärangan läpi;
b) Neljännes: taka- tai etuneljännes, joka on saatu leikkaamalla puolikas poikittaissuunnassa,
c) Erottamattomat takaneljännekset: kummatkin takaneljännekset ja niitä yhdistävä osa selkää, joko peränipukan kanssa tai ilman;
d) Rintapala: Rintalasta ja sen molemmanpuoliset kylkiluut, tai niiden osa, ja niitä ympäröivä lihaksisto. Rintapala voi koostua joko molemmista tai toisesta rintapuoliskosta;
e) Koipi-reisipala: reisi-, sääri- ja pohjeluu yhdessä niitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Molemmat leikkausviillot on tehtävä nivelestä;
f) Koipi-reisipala, jossa on kiinni osa selkää: viimeksi mainitun paino ei saa olla suurempi kuin 25 prosenttia palan painosta,
g) Reisi: reisiluu yhdessä sitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Molemmat leikkausviillot on tehtävä nivelestä;
h) Koipi: sääri- ja pohjeluu yhdessä niitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Molemmat leikkausviillot on tehtävä nivelestä;
i) Siipi: olka-, kyynär- ja värttinäluu yhdessä niitä ympäröivän lihaksiston kanssa. Siiven kärki siihen kuuluvine kämmenluineen voidaan tarvittaessa poistaa. Kalkkunan siiven olkaluu tai kyynär- ja värttinäluut niitä ympäröivine lihaksineen voivat olla erikseen. Leikkausviillot on tehtävä nivelestä;
j) Erottamattomat siivet: molemmat siivet ja niitä yhdistävä osa selkää, viimeksi mainitun paino ei saa olla suurempi kuin 45 prosenttia koko palan painosta;
k) Rintafilee: luuton eli ilman rintalastaa ja kylkiluita oleva rintalihaksisto, joko molemmat puolet yhdessä tai erikseen. Kalkkunan rintafilee saa käsittää ainoastaan syvän pektoraalilihaksen;
l) Rintafilee solisluun kanssa: rintafilee ilman nahkaa solisluun ja rintalastan rustoisen osan kanssa, solisluun ja ruston paino ei saa olla suurempi kuin 3 prosenttia palan painosta.
m) Rintaliha (”magret, maigret”): tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ankan ja hanhen rintafilee, joka sisältää nahan ja rintalihasta peittävän ihonalaisen rasvan, ilman syvää rintalihasta.
n) Luuton kalkkunan koipi-reisiliha: luuton kalkkunan reisi ja/tai luuton koipi, eli ilman reisi-, sääri- ja pohjeluuta, kokonainen, kuutioiksi leikattu tai suikaleiksi leikattu.
Edellä e, g ja h alakohdassa lueteltujen tuotteiden osalta virkkeen osa ”leikkausviillot tulee tehdä nivelestä” tarkoittaa, että leikkausviillot on tehtävä niveliä rajoittavien kahden viivan välistä liitteessä I a olevan graafisen esityksen mukaisesti.
Tuotteissa, jotka on lueteltu e, g ja h alakohdassa, leikkausviillot saa tehdä läheltä niveltä 31 päivään joulukuuta 1991.
Tuotteet, jotka on lueteltu d - k alakohdassa, saavat olla joko ilman nahkaa tai nahan kanssa. Jos d - j alakohdassa mainitut tuotteet ovat ilman nahkaa, tai jos mainittu k alakohdassa mainitussa tuotteessa on nahka, siitä on mainittava tuotteen merkinnöissä neuvoston ►M12 direktiivin 2000/13/EY ◄ ( 4 ) 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti.
3. Rasvainen maksa (”Foie gras”)
Hanhen tai ankkalajien cairina muschata tai c.m. × Anas platyrachos maksa, kun lintuja on ruokittu niin, että tuloksena on maksasolujen rasvoittuminen ja maksan liikakasvu.
Linnuista, joista tällaiset maksat poistetaan, on veri laskettava täydellisesti, ja maksojen on oltava väriltään tasaiset.
Maksojen on oltava seuraavan painoiset:
— ankkojen maksan nettopainon on oltava vähintään 300 grammaa,
— hanhien maksan nettopainon on oltava vähintään 400 grammaa.
1 a artikla
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
”kaupan pitämisellä” tavaran hallussa pitämistä tai esille panemista myyntiä varten, myyntiin asettamista, myyntiä ja toimittamista tai mitä tahansa muuta kaupan pitämisen muotoa,
”erällä” saman lajin, tyypin ja luokan samalla tavoin valmistettua, samasta teurastamosta tai leikkaamosta tulevaa ja samaan paikkaan sijoitettua siipikarjanlihaa, joka on tarkastettava. Jäljempänä olevien 8 artiklan ja liitteiden V ja VI tavoitteita varten erään sisältyy ainoastaan samaan nimellispainoluokkaan kuuluvia valmispakkauksia.
2 artikla
1. Siipikarjan ruhojen kaupan pitäminen tämän asetuksen säännösten mukaisesti edellyttää niiden esillepanoa myyntiä varten seuraavissa muodoissa:
— osittain suolistettuina (”effilé”, ”roped”),
— muiden eläimenosien kanssa,
— ilman muita eläimenosia.
Voidaan lisätä sana ”suolistettuina”.
2. Osittain suolistetut ruhot ovat ruhoja, joista ei ole poistettu sydäntä, maksaa, keuhkoja, lihasmahaa, kupua ja munuaisia.
3. Jos eläimen päätä ei poisteta, henkitorvi, ruokatorvi ja kupu saavat jäädä ruhoon.
4. Muihin eläimenosiin kuuluvat ainoastaan seuraavat elimet:
Sydän, kaula, lihasmaha ja maksa sekä kaikki muut sellaiset elimet, joita pidetään syötäväksi kelpaavina sillä markkina-alueella, jonka kuluttajille tuote on tarkoitettu. Maksoista on poistettava sappirakko, lihasmahasta on poistettava sarveiskalvo ja lihasmahan sisältö. Sydän saa olla joko ilman sydänpussia tai sen kanssa. Jos kaula on kiinni ruhossa, sitä ei pidetä muuna eläimenosana.
Jos jokin näistä neljästä elimestä ei tavallisesti sisälly kaupan pidettävään ruhoon, sen puuttumisesta on mainittava pakkausmerkinnässä.
3 artikla
1. Tässä asetuksessa tarkoitettuja tuotteita saa myydä direktiivin 79/112/ETY 3 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan mukaisesti 1 artiklassa mainituilla nimikkeillä sekä liitteessä I esitetyillä vastaavilla muiden yhteisön kielten ilmaisuilla, joita on täydennettävä viittaamalla
— kokonaisten ruhojen osalta johonkin 2 artiklan 1 kohdassa mainittuun esillepanoon,
— siipikarjan palojen osalta kyseiseen lajiin.
2. Edellä 1 artiklan 1 ja 2 alakohdassa mainittuja nimikkeitä voidaan täydentää muilla ilmaisuilla, jos ne eivät johda kuluttajaa merkittävästi harhaan eikä niitä erityisesti sekoiteta 1 artiklan 1 ja 2 alakohdassa mainittuihin muihin tuotteisiin tai 10 artiklassa säädettyihin mainintoihin.
4 artikla
Muita kuin 1 artiklassa määriteltyjä tuotteita voidaan pitää kaupan yhteisössä ainoastaan sellaisilla nimikkeillä, jotka eivät johda kuluttajaa merkittävästi harhaan niin, että ne voidaan sekoittaa 1 artiklassa tarkoitettuihin tuotteisiin tai 10 artiklassa säädettyihin mainintoihin.
5 artikla
Seuraavia lisäsäännöksiä sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 1906/90 2 artiklan 6 kohdassa määriteltyyn jäädytettyyn siipikarjanlihaan.
Tässä asetuksessa tarkoitetun jäädytetyn siipikarjanlihan lämpötilan on oltava vakaa ja pysyttävä tuotteen kaikissa kohdissa −12 °C:na tai alhaisempana, jolloin kuitenkin sallitaan lyhytaikainen enintään 3 °C:n lämpötilan nousu. Tämä tuotteen lämpötilan poikkeama hyvän säilytys- ja jakelutavan mukaisesti tapahtuvassa paikallisessa jakelussa ja vähittäismyyntipaikan lihatiskissä.
6 artikla
1. Tässä asetuksessa tarkoitettujen siipikarjan ruhojen ja palojen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset, jotta ne voidaan luokitella A- tai B-luokkaan. Niiden on oltava:
— kokonaisia, esillepano huomioon ottaen,
— puhtaita, vailla vieraita aineita, likaa ja verta,
— vailla vieraita hajuja,
— vailla näkyviä veritahroja, jolloin kuitenkin pienet, tuskin havaittavat tahrat sallitaan,
— vailla esiin työntyviä katkenneita luita,
— vailla suuria ruhjeita.
Tuoreessa siipikarjanlihassa ei saa olla jälkiä aikaisemmasta jäätymisestä.
2. Siipikarjan ruhojen ja palojen on lisäksi täytettävä seuraavat vaatimukset, jotta ne voidaan luokitella A-luokkaan:
— rakenteen on oltava hyvä. Lihan on oltava täyteläistä; rinnan on oltava hyvin kehittynyt, leveä, pitkä ja lihainen, ja jalkojen on oltava lihaiset. Kananpoikien, nuorien ankkojen tai ankanpoikien ja kalkkunoiden rinnan, selän ja reisien on oltava ohuen, tasaisen rasvakerroksen peittämät. Kukoilla, kanoilla, ankoilla ja nuorilla hanhilla sallitaan paksumpi rasvakerros. Hanhien koko ruhon on oltava kohtalaisen tai paksun rasvakerroksen peittämät,
— rinnassa, jaloissa, selässä, jalkojen nivelten alueella ja siivenkärjissä sallitaan muutama pieni höyhen, höyhentuppi (sulan tuppi) tai karva (rihmamainen sulka). Kukoilla, keittokanoilla, ankoilla, kalkkunoilla ja hanhilla sallitaan muutama höyhen myös ruhon muissa osissa,
— pieni määrä vaurioita, ruhjeita ja värjääntymistä sallitaan, jos ne ovat vähäisiä ja lieviä, ja jollei niitä esiinny rinnassa tai jaloissa. Siivenkärki saa puuttua. Siivenkärkien ja höyhenjuurituppien lievä punoitus sallitaan,
— pakastetussa tai syväjäädytetyssä siipikarjassa ei saa olla merkkejä jääpoltteesta ( 5 ), paitsi jos ne ovat satunnaisia, vähäisiä ja lieviä eivätkä esiinny rinnassa tai jaloissa.
7 artikla
1. Päätökset, jotka johtuvat 1, 2 ja 6 artiklan noudattamatta jättämisestä, voivat koskea ainoastaan tämän artiklan säännösten mukaisesti tarkastettua kokonaista erää.
▼M4 —————
3. Seuraavan suuruinen näyte otetaan satunnaisesti kustakin 1 artiklassa mainitusta tuotteesta jokaisesta teurastamossa, leikkaamossa taikka tukku- tai vähittäismyyntivarastossa tarkastettavasta erästä, tai kun kyseessä on tuonti kolmansista maista, tulliselvityksen yhteydessä:
|
Erän koko |
Näytteiden määrä |
Virheellisten yksiköiden sallittu lukumäärä |
|
|
Yhteensä |
1 artiklan 1 (1) ja 3 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan osalta |
||
|
1 |
2 |
3 |
4 |
|
100 - 500 |
30 |
5 |
2 |
|
501 - 3 200 |
50 |
7 |
3 |
|
>3 200 |
80 |
10 |
4 |
|
(1) Sallittu poikkeama kunkin lajin osalta, eikä eri lajien välillä. |
|||
4. Tarkastettaessa A-luokkaan kuuluvaa siipikarjanlihaerää sovelletaan 3 kohdan taulukon sarakkeessa 3 tarkoitettua kokonaispoikkeamaa. Nämä virheelliset yksiköt voivat käsittää rintafileen ollessa kyseessä myös fileitä, jotka sisältävät enintään 2 prosenttia rustoa (rintalastan taipuisa kärki).
Niiden virheellisten yksikköjen lukumäärä, jotka eivät ole 1 artiklan 1 ja 3 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisia, ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 3 kohdassa olevan taulukon sarakkeessa 4 ilmoitetut luvut.
Edellä olevan 1 artiklan 3 kohdan osalta mitään virheellistä yksikköä ei sallita, ellei sen paino ole vähintään 240 grammaa ankanmaksan osalta tai vähintään 385 grammaa hanhenmaksan osalta.
5. Tarkastettaessa B-luokkaan kuuluvaa siipikarjanlihaerää saa virheellisten yksiköiden määrä olla kaksinkertainen.
6. Jos tarkastettavaa erää ei hyväksytä, valvovan toimielimen on kiellettävä sen kaupan pitäminen, tai jos erä tuodaan kolmansista maista, sen maahantuonti, kunnes osoitetaan, että se on saatettu vastaamaan 1 ja 6 artiklan säännöksiä.
8 artikla
1. Direktiivin 76/211/ETY 2 artiklan mukaisesti valmiiksi pakattu jäädytetty tai pakastettu siipikarjanliha voidaan asetuksen (ETY) N:o 1906/90 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti luokitella painoluokittain.
Valmispakkaukset voivat olla:
— valmispakkauksia, joissa on yksi siipikarjan ruho,
— tai
— valmispakkauksia, jotka sisältävät yhden tai useampia 1 artiklassa määriteltyjä samaan tyyppiin ja lajiin kuuluvan siipikarjan paloja.
2. Kaikissa valmispakkauksissa on oltava merkintä ”nimellispaino” tuotteen painosta, joka pakkauksissa on oltava 3 ja 4 kohdan säännösten mukaisesti.
3. Jäädytetyn tai pakastetun siipikarjanlihan valmispakkaukset voidaan luokitella nimellispainon perusteella seuraavasti:
— ruhot:
—— < 1 100 grammaa: luokat 50 gramman välein (1 050-1 000-950 ja niin edelleen),
— 1 100- < 2400 grammaa: luokat 100 gramman välein (1 100-1 200-1 300 ja niin edelleen),
— ≥ 2 400 grammaa: luokat 200 gramman välein (2 400-2 600-2 800 ja niin edelleen),
— palat:
—— < 1 100 grammaa: luokat 50 gramman välein (1 050-1 000-950 ja niin edelleen),
— ≥ 1 100 grammaa: luokat 100 gramman välein (1 100-1 200-1 300 ja niin edelleen).
4. Edellä 1 kohdassa mainitut valmispakkaukset on valmistettava niin, että ne täyttävät seuraavat vaatimukset:
— tosiasiallinen sisältö ei saa olla keskimäärin pienempi kuin nimellispaino,
— niiden valmispakkausten osuuden, joiden negatiivinen virhe on suurempi kuin 9 kohdassa säädetty suurin sallittu negatiivinen virhe, on oltava riittävän pieni, jotta valmispakkauserä täyttää 10 kohdassa määriteltyjen tarkastusten vaatimukset,
— valmispakkauksia, joiden negatiivinen virhe on suurempi kuin kaksi kertaa 9 kohdassa säädetty suurin sallittu negatiivinen virhe, ei saa pitää kaupan.
Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin 76/211/ETY liitteessä I vahvistettuja nimellispainon, tosiasiallisen sisällön ja negatiivisen virheen määritelmiä.
5. Jäädytetyn tai pakastetun siipikarjanlihan pakkaajan tai maahantuojan vastuuseen ja toimivaltaisen viranomaisen suorittamiin tarkastuksiin sovelletaan direktiivin 76/211/ETY liitteessä I olevaa 4, 5 ja 6 kohdan säännöksiä soveltuvin osin.
6. Valmispakkaukset tarkistetaan otantamenettelyä käyttäen kahdessa osassa:
— näytteen jokaisen valmispakkauksen tosiasiallinen sisältö tarkastetaan,
— näytteen valmispakkausten tosiasiallisen sisällön keskiarvo tarkastetaan.
Valmispakkauserää pidetään hyväksyttävänä, jos molempien tarkastusten tulokset täyttävät 10 ja 11 kohdassa määritellyt hyväksymisperusteet.
7. Erän muodostavat kaikki ne valmispakkaukset, joilla on sama nimellispaino, ja jotka ovat samaa mallia ja samaa tuotantoa ja jotka on pakattu samassa paikassa ja tarkoitettu tarkastettaviksi.
Erän kokoa rajoittavat seuraavat säännöt:
— kun valmispakkaukset tarkastetaan pakkauslinjan lopussa, erän koko on sama kuin pakkauslinjan enimmäisteho tunnissa, ilman eräkokoon liittyviä rajoituksia,
— muissa tapauksissa eräkoko on rajoitettava 10 000 valmispakkaukseen.
8. Seuraavan suuruinen näyte otetaan satunnaisesti jokaisesta tarkastettavasta erästä:
|
Erän koko |
Näytteiden määrä |
|
100-500 |
30 |
|
501-3 200 |
50 |
|
> 3 200 |
80 |
Vähemmän kuin 100 valmispakkausta käsittäville erille suoritetaan direktiivin 76/211/ETY liitteen II mukainen ainetta rikkomaton testaus, silloin kun sen suorittamista pidetään aiheellisena, tutkimalla erä 100-prosenttisesti.
9. Valmispakattujen yksittäisten ruhojen kohdalla sallitaan seuraavat negatiiviset virheet:
|
grammoina |
||
|
Nimellispaino |
Sallittu negatiivinen virhe |
|
|
Ruhot |
Palat |
|
|
< vähemmän kuin 1 100 |
25 |
25 |
|
1 100- < 2 400 |
50 |
50 |
|
2 400 ja enemmän |
100 |
|
10. Tarkastettaessa näytteen jokaisen valmispakkauksen todellinen sisältö lasketaan sallittu vähimmäissisältö vähentämällä valmispakkauksen nimellispainosta sitä vastaava suurin sallittu negatiivinen virhe.
Ne näytteeseen kuuluvat valmispakkaukset, joiden tosiasiallinen sisältö on pienempi kuin sallittu vähimmäissisältö, ovat virheellisiä.
Tarkastettua valmispakkauserää pidetään hyväksyttävänä, jos virheellisten näytteiden määrä näytteessä on pienempi tai sama kuin seuraavassa taulukossa esitetty hyväksymisraja; erä hylätään, jos virheellisten näytteiden määrä on sama tai suurempi kuin hylkäämisraja.
|
Näytteiden määrä |
Virheellisten näytteiden määrä |
|
|
Hyväksymisraja |
Hylkäämisraja |
|
|
30 |
2 |
3 |
|
50 |
3 |
4 |
|
80 |
5 |
6 |
11. Tarkastettaessa tosiasiallisen sisällön keskiarvoa valmispakkauserää pidetään hyväksyttävänä, jos näytteeseen kuuluvien valmispakkausten keskimääräinen tosiasiallinen sisältö on suurempi kuin alla esitetyt hyväksymisrajat:
|
Näytteiden määrä |
Keskimääräinen tosiasiallisen sisällön hyväksymisraja |
|
30 |
|
|
50 |
|
|
80 |
|
= valmispakkausten keskimääräinen tosiasiallinen sisältö
Qn = valmispakkauksen nimellispaino
s = erän valmispakkausten tosiasiallisen sisällön standardipoikkeama
Standardipoikkeama lasketaan kuten direktiivin 76/211/ETY liitteessä II olevassa 2.3.2.2 kohdassa esitetään.
12. Niin kauan kuin direktiivin 80/181/ETY säännökset sallivat lisämerkintöjen käytön, tässä artiklassa tarkoitettujen pakkausten nimellispainon merkintään voidaan liittää lisämerkintä.
13. Edellä 2-12 kohdan säännösten soveltamisen sijaan toimijat voivat 31 päivään joulukuuta 1994 pitää Yhdistyneessä kuningaskunnassa kaupan tässä artiklassa tarkoitettuja valmispakkauksia, joissa nimellispaino on voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti ilmaistu brittiläisillä mittayksiköillä.
Muista jäsenvaltioista lähtöisin olevan ja edellä olevan alakohdan säännösten mukaisen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan saapuvan siipikarjanlihan osalta tarkastukset tehdään sattumanvaraisesti eikä niitä tehdä rajalla.
9 artikla
Jäljempänä määriteltävien jäähdytysmenetelmien käyttöä koskevia merkintöjä ja niitä vastaavia tämän asetuksen liitteessä II lueteltuja ilmaisuja yhteisön muilla kielillä voidaan käyttää ►M12 direktiivin 2000/13/EY ◄ 1 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa pakkausmerkinnöissä:
|
ilmajäähdytys: |
siipikarjan ruhojen jäähdyttäminen kylmällä ilmalla, |
|
haihdutusjäähdytys: |
siipikarjan ruhojen jäähdytys kylmällä ilmalla ja jaksoittaisella vesisumulla tai hienojakoisella vesisuihkulla, |
|
vesijäähdytys: |
siipikarjan ruhojen jäähdyttäminen vesialtaissa tai vesi- ja jääaltaissa vastavirtamenetelmällä, joka määritellään direktiivin 71/118/ETY ( 6 )EYVL N:o L 55, 8.3.1971, s. 23 liitteessä I olevan V luvun 28 a ja 28 b alakohdassa. |
10 artikla
1. Ilmoitettaessa tuotantotapaa, orgaanista ja biologista tuotantoa lukuun ottamatta, mitään muita kuin jäljempänä esitettyjä ilmaisuja ja niitä vastaavia liitteessä III lueteltuja ilmaisuja yhteisön muilla kielillä ei saa käyttää ►M12 direktiivin 2000/13/EY ◄ 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisissa merkinnöissä (niitä voidaan lisäksi käyttää ainoastaan, jos tämän asetuksen liitteessä IV määritellyt edellytykset täytetään).
a) ”Ruokittu rehulla, joka sisältää …prosenttia …”;
b) ”Laajaperäinen sisäkasvatus”;
c) ”Vapaa laidun”;
d) ”Vapaa laidun - perinteinen kasvatustapa”;
e) ”Vapaa laidun - täydellinen liikkumavapaus”.
Näitä ilmaisuja voidaan täydentää kunkin siipikarjan tuotantotavan erityispiirteitä koskevilla merkinnöillä.
Kun rasvaisen maksan (”foie gras”) tuotantoon pidettävistä ankoista ja hanhista saadun lihan pakkausmerkinnässä on maininta vapaan laitumen kasvatustavasta (c, d ja e alakohta), siinä on oltava myös ilmaisu ”saatu rasvaisen maksan tuotantoon pidetystä siipikarjasta”.
2. Lintujen teurasikää tai kasvatusaikaa koskeva merkintä sallitaan ainoastaan käytettäessä jotakin 1 kohdassa tarkoitetuista termeistä ja liitteen IV b, c tai d alakohdassa ilmoitetun vähimmäisiän osalta. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettuihin eläimiin.
3. Näitä säännöksiä sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten kansallisten teknisten toimenpiteiden soveltamista, jotka ovat laajempia kuin liitteessä IV mainitut vähimmäisvaatimukset ja jotka koskevat ainoastaan kyseisen jäsenvaltion tuottajia, jos kyseiset toimenpiteet ovat sopusoinnussa yhteisön oikeuden kanssa ja siipikarjanlihan kaupan pitämisen yhteisten vaatimusten mukaiset.
4. Edellä 3 kohdassa tarkoitetut kansalliset toimenpiteet on toimitettava tiedoksi komissiolle.
5. Jäsenvaltioiden on toimitettava aina komission pyynnöstä kaikkia tässä artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä koskevat tarvittavat tiedot sen arvioimiseksi, ovatko ne sopusoinnussa yhteisön oikeuden ja siipikarjanlihan kaupan pitämisen yhteisten vaatimusten kanssa.
11 artikla
1. Teurastamot, jotka saavat käyttää 10 artiklassa mainittuja ilmaisuja, on hyväksyttävä erityisellä menettelyllä. Niiden on kirjattava erikseen kunkin siipikarjan tuotantototavan (SIC! tuotantotavan) osalta:
— jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tarkastuksen jälkeen rekisteröitävien siipikarjan tuottajien nimet ja osoitteet,
— kunkin tuottajan jokaisen tuotantokierroksen lintujen lukumäärä, jos edellä mainittu viranomainen niin vaatii,
— tällaisten toimitettujen ja käsiteltyjen lintujen lukumäärä ja elo- tai teuraspaino yhteensä,
— myyntiä koskevat yksityiskohtaiset tiedot, mukaan luettuina ostajien nimet ja osoitteet vähintään lähettämistä seuraavien kuuden kuukauden ajan.
2. Edellä mainittuja tuottajia valvotaan säännöllisesti. Näiden on säilytettävä vähintään lähettämistä seuraavien kuuden kuukauden ajan kunkin tuotantotavan osalta ajan tasalla oleva luettelo lintujen määrästä, ja luettelosta on käytävä ilmi myös myytyjen lintujen määrä, ostajien nimet ja osoitteet sekä rehun määrät ja toimittajat.
Tämän lisäksi vapaan laitumen järjestelmiä soveltavien tuottajien on myös pidettävä kirjaa päivämääristä, jolloin linnut päästettiin ensimmäisen kerran laitumelle.
2 a. Rehunvalmistajien ja -toimittajien on säilytettävä vähintään lähettämistä seuraavien kuuden kuukauden ajan kirjanpito, josta ilmenee, että 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun tuottajille toimitetun rehun koostumus on ruokintaohjeiden mukainen.
2 b. Hautomoiden on säilytettävä vähintään lähettämistä seuraavien kuuden kuukauden ajan kirjanpito hitaasti kasvavaa tyyppiä olevista, 10 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetuista tuottajille toimitetuista linnuista.
3. Säännöllisiä 10 ja 11 artiklan säännösten noudattamisen tarkastuksia on suoritettava
— tilalla: vähintään kerran kunkin tuotantokierroksen aikana,
— rehunvalmistaja ja -toimittaja: vähintään kerran vuodessa,
— teurastamossa: vähintään neljä kertaa vuodessa,
— hautomossa: vähintään kerran vuodessa, kun kyseessä on 10 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettu siipikarjan tuotantotapa.
4. Jokaisen jäsenvaltion on toimitettava 1 päivään heinäkuuta 1991 mennessä muille jäsenvaltioille ja komissiolle 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen rekisteröityjen teurastamojen luettelo, jossa on oltava teurastamon nimi, osoite ja sille annettu numero. Kaikki luetteloon tehtävät muutokset on toimitettava kunkin vuosineljänneksen alussa tiedoksi muille jäsenvaltioille ja komissiolle.
12 artikla
Kun kyseessä on siipikarjan tuotantotapaa koskevien, asetuksen (ETY) N:o 1906/90 5 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen merkintöjen valvonta, jäsenvaltioiden nimeämien toimielinten on täytettävä 26 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa eurooppalaisessa standardissa N:o EN/45011 asetetut vaatimukset ja oltava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä ja valvomia.
13 artikla
Kolmansista maista tuotu siipikarjanliha saa olla merkitty yhdellä tai useammalla vapaaehtoisella 9 ja 10 artiklassa säädetyllä merkinnällä, jos sen mukana on alkuperämaan toimivaltaisen viranomaisen antama todistus siitä, että kyseinen tuote on tämän asetuksen asiaa koskevien säännösten mukainen.
Kolmannen maan pyynnöstä komissio laatii luettelon edellä mainituista viranomaisista.
▼M12 —————
14 a artikla
1. Rajoittamatta 6 ja 10 kohdan säännösten soveltamista, kaupan tai ammatillisen toiminnan kohteena olevia jäädytettyjä tai pakastettuja kananpoikia voidaan pitää kaupan yhteisön sisällä ainoastaan, jos vesipitoisuus ei ylitä liitteessä V (valutuskoe) tai liitteessä VI (kemiallinen koe) tarkoitettujen analyysimenetelmien avulla todettuja välttämättömiä teknisiä arvoja.
2. Kunkin jäsenvaltion nimittämien toimivaltaisten viranomaisten on valvottava, että teurastamot toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 kohdan säännösten noudattamiseksi ja erityisesti:
— että otetaan näytteitä veden imeytymisen jäähdytettäessä ja jäädytetyn ja pakastetun kananpojan vesipitoisuuden tarkistamiseksi,
— että tarkistusten tulokset kirjataan ja säilytetään yhden vuoden ajan,
— että kukin erä merkitään sillä tavoin, että sen tuottamispäivä voidaan tarkistaa; mainitun erän merkin on esiinnyttävä tuotantorekisterissä.
3. Veden imeytyminen on tarkistettava säännöllisesti liitteessä VII annettujen ohjeiden mukaisesti tai liitteessä V annettujen ohjeiden mukaisesti teurastamoissa vähintään kerran ►M11 kahdeksan ◄ tunnin mittaisen työjakson aikana.
Kun näissä tarkistuksissa ilmenee, että imeytyvän veden määrä on tässä asetuksessa sallittua kokonaisvesipitoisuutta suurempi, ottaen huomioon niissä siipikarjan ruhojen valmistusvaiheissa tapahtuvan veden imeytyminen, joita tarkastus ei koske, ja joka tapauksessa kun veden imeytyminen on liitteessä VII olevassa 9 kohdassa tai liitteessä V olevassa 7 kohdassa tarkoitettuja arvoja suurempi, teurastamojen on välittömästi toteutettava valmistusjärjestelmän kannalta välttämättömät tekniset toimenpiteet.
4. Kaikissa 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja joka tapauksessa vähintään ►M8 joka toinen kuukausi ◄ 1 kohdassa tarkoitetut jäädytettyjen ja pakastettujen kananpoikien vesipitoisuuden tarkistukset suoritetaan toimivaltaisten viranomaisten toimesta tai niiden valvonnassa pistokokein kunkin valmistuslaitoksen osalta liitteessä V tai VI annettujen ohjeiden mukaisesti jäsenvaltion valinnan mukaan. Näitä tarkastuksia ei tule suorittaa niille ruhoille, joiden osalta esitetään toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä todiste siitä, että ne on tarkoitettu yksinomaan vientiin.
5. Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut tarkastukset suoritetaan kunkin jäsenvaltion tätä tarkoitusta varten nimittämien toimivaltaisten viranomaisten toimesta tai niiden vastuulla. Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityistapauksissa tiukentaa 3 kohdan säännöksiä ja erityisesti liitteessä VI olevien 1 ja 9 kohdan sekä 4 kohdan ohjeita tietyn teurastamon osalta silloin, kun se osoittautuu tarpeelliseksi tässä asetuksessa sallitun kokonaisvesipitoisuuden noudattamiseksi.
Niiden on joka tapauksessa, jos jäädytettyjen tai syväjäädytettyjen kanojen erä ei ole tämän asetuksen mukainen, jatkettava kokeiden tekemistä 4 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten vähimmäistiheydellä siihen asti, kunnes kolme peräkkäistä liitteen V tai VI mukaista tarkastusta, jotka on tehtävä kolmen eri tuotantopäivän aikana neljän viikon kuluessa kerätyille näytteille, on antanut negatiivisen tuloksen. Kyseisen teurastamon on maksettava näiden tarkastusten kustannukset.
5 a. Jos 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tulokset ovat ilmajäähdytyksen yhteydessä yhdenmukaisia liitteissä V—VII asetettujen vaatimusten kanssa kuuden kuukauden ajan, 3 kohdassa tarkoitettu tarkastustiheys voidaan harventaa yhteen kertaan kuukaudessa. Jos kyseisissä liitteissä vahvistettuja vaatimuksia ei noudateta, tarkastukset on jälleen tehtävä 3 kohdan mukaisesti.
6. Jos 4 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tulos ylittää sallitut rajat, on katsottava, että kyseinen erä ei noudata tämän asetuksen säännöksiä. Tällöin kyseinen teurastamo voi kuitenkin pyytää, että jäsenvaltion vertailulaboratoriossa toteutetaan vastakkainen analyysi käyttämällä jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen valitsemaa menetelmää. Tämän vastakkaisen analyysin kustannuksista vastaa erän haltija.
7. Jos, tarvittaessa vastakkaisen analyysin jälkeen, kyseistä erää pidetään tämän asetuksen säännösten vastaisena, toimivaltainen viranomainen toteuttaa aiheelliset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on mahdollistaa mainitun erän kaupan pitäminen yhteisössä sellaisenaan sillä edellytyksellä, että kyseisten ruhojen yksittäispakkaukset sekä ryhmäpakkaukset varustetaan teurastamossa toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa nauhalla tai etiketillä, jossa on vähintään yksi seuraavista merkinnöistä punaisin isoin kirjaimin:
Contenido en agua superior al limite CEE
”Vandindhold overstiger EØF-Normen
”Wassergehalt über dem EWG-Höchstwert
”Περιεκτικότητα σε νερό ανώτερη του ορίου ΕΟΚ
”Water content exceeds EEC limit
”Teneur en eau supérieure à la limite CEE
”Tenore d'acqua superiore al limite CEE
”Watergehalte hoger dan het EEG-maximum
”Teor de água superior ao limite CEE
”Vesipitoisuus ylittää ETY-normin
”Vattenhalten överstiger den halt som är tillåten inom EEG
”.Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu erä pidetään toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa, kunnes se käsitellään tämän kohdan säännösten mukaisesti tai jollei asiasta toisin säädetä. Jos toimivaltaiselle viranomaiselle todistetaan, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu erä on tarkoitettu vientiin, toimivaltainen viranomainen toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet sen estämiseksi, ettei kyseistä erää pidetä kaupan yhteisössä. Ensimmäisessä alakohdassa ilmoitetut maininnat on sijoitettava näkyvään paikkaan siten, että ne ovat selvästi nähtävissä, helposti luettavissa ja häviämättömiä. Muu merkintä tai kuvio ei saa millään tavalla peittää, merkitä tai katkaista niitä. Yksittäispakkauksissa kirjainten on oltava vähintään yhden senttimetrin ja ryhmäpakkauksissa kahden senttimetrin korkuisia.
8. Määräpaikkana oleva jäsenvaltio voi silloin, kun on vakavaa syytä epäillä säännönvastaisuuksia, tarkastaa jäädytetyt tai pakastetut kananpojat tasapuolisin pistokokein sen tarkistamiseksi, että erä vastaa tässä artiklassa säädettyjä edellytyksiä.
9. Edellä 8 artiklassa tarkoitetut tarkastukset on suoritettava tavaran määräpaikassa tai muussa aiheellisessa paikassa sillä edellytyksellä, että jälkimmäisessä tapauksessa tavaroiden kuljetus häiriintyy mahdollisimman vähän, että valittu paikka ei sijaitse rajalla ja että tavarat voidaan toimittaa tavanomaisesti määräpaikkaansa, kun tarvittava näyte on otettu. Kyseisiä tuotteita ei kuitenkaan voida myydä lopulliselle kuluttajalle ennen kuin tarkastuksen tulos on saatavilla.
Nämä tarkastukset on suoritettava mahdollisimman nopeasti siten, ettei tuotteiden markkinoille saattaminen aiheettomasti viivästy ja ettei aiheudu viivytyksiä, jotka saattaisivat vaikuttaa niiden laatuun.
Näiden tarkastusten tulokset ja kaikki myöhemmät päätökset sekä niiden perusteet on ilmoitettava viimeistään kahden työpäivän kuluttua näytteiden otosta lähettäjälle, vastaanottajalle tai näiden edustajalle. Määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemät päätökset ja niiden perusteet on ilmoitettava lähettäjäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.
Jos lähettäjä tai tämän edustaja niin vaatii, mainitut päätökset ja niiden perusteet on toimitettava tälle tiedoksi kirjallisina, samoin kuin tiedot määräpaikkana olevassa jäsenvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan tämän käytettävissä olevat muutoksenhakukeinot sekä sovellettavat menettelyt ja määräajat.
10. Jos 8 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tulos ylittää sallitut rajat, kyseisen erän haltija voi pyytää, että jossakin liitteessä VIII luetelluista vertailulaboratorioista toteutetaan vastakkainen analyysi käyttämällä samaa menetelmää kuin ensimmäisessä testissä. Tästä vastakkaisesta analyysistä aiheutuneista menoista vastaa erän haltija. Vertailulaboratorioiden tehtävät ja valtuudet vahvistetaan liitteessä IX.
11. Jos 8 ja 9 kohdan säännösten mukaisesti suoritetun tarkastuksen ja tarvittaessa vastakkaisen analyysin jälkeen näyttää ilmeiseltä, että jäädytetyt tai pakastetut kananpojat eivät ole tämän artiklan säännösten mukaisia, määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava 7 kohdassa ilmoitettuja menettelyjä.
12. Edellä 10 ja 11 kohdassa säädetyissä tapauksissa määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi otettava yhteyttä lähettäjäjäsenvaltion toimivaltaisiin viranomaisiin. Näiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet ja ilmoitettava ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle suoritettujen tarkastusten luonne, tehdyt päätökset ja niiden perusteet.
Kun 8 ja 10 kohdassa säädetyissä tarkastuksissa ilmenee toistuvasti poikkeavuuksia tai kun nämä tarkastukset on lähettäjäjäsenvaltion mukaan suoritettu riittämättömin perustein, kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava asiasta tieto komissiolle.
Siinä määrin kuin tämän asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen tai määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä ja ottaen huomioon todettujen rikkomusten luonne, komissio voi:
— lähettää asiantuntijoita kyseiseen laitokseen ja suorittaa tarkastuksia itse paikalla yhteistyössä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, tai
— pyytää lähettäjänä toimivan jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista tehostamaan näytteiden ottoa kyseisen laitoksen tuotannosta ja tarvittaessa soveltamaan asetuksen (ETY) N:o 1906/90 10 artiklan mukaisia seuraamuksia.
Komissio antaa jäsenvaltioille tiedon päätöksistään. Niiden jäsenvaltioiden, joiden alueella tarkastus tehdään, on annettava asiantuntijoille kaikki näiden tehtäviensä suorittamisessa tarvitsema apu.
Komission päätöksiä odotettaessa lähettäjäjäsenvaltion on määräpaikkana olevan jäsenvaltion pyynnöstä tehostettava kyseisestä laitoksesta lähtöisin olevien tuotteiden tarkastuksia.
Toteutettaessa näitä toimenpiteitä jonkin laitoksen osalta ilmenevien toistuvien poikkeavuuksien säännönmukaistamiseksi komissio laittaa kaikki kolmannen alakohdan luetelmakohtien soveltamisesta aiheutuvat kustannukset kyseisen laitoksen tiliin.
12 a) Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava viipymättä vastaavalle kansalliselle vertailulaboratoriolle heidän tekemien tai heidän vastuullaan tehtyjen tarkastusten tuloksista.
Kansallisten vertailulaboratorioiden on toimitettava nämä tiedot joka kuudes kuukausi yhteisön vertailulaboratoriolle, jotta nämä voivat suorittaa tarkemman arvioinnin ja käydä lähempää keskustelua kansallisten vertailulaboratorioiden kanssa näistä tiedoista vähintään kerran vuodessa. Havainnot on esitettävä hallintokomitealle lausuntoa varten asetuksen (ETY) N:o 2777/75 18 artiklan mukaisesti.
13. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tässä artiklassa säädettyjä tarkastuksia kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa koskevat käytännön toimenpiteet, myös kolmansien maiden tuonnin tarkastamista koskevat toimenpiteet, jotka toteutetaan liitteiden V ja VI mukaisen tulliselvityksen yhteydessä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä toimenpiteistä toisille jäsenvaltioille ja komissiolle ennen 1 päivää syyskuuta 2000. Kaikista merkittävistä muutoksista on ilmoitettava viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.
14. Yhteisö antaa yhteisön vertailulaboratoriolle ”Het Spelderholt”, Centre for Poultry Research and Information Services, Beekbergen, Alankomaat, rahoitustukea, jonka suuruus on enintään 75 000 ecua, kolmen vuoden ajaksi liitteessä IX olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien suorittamista varten.
Rahoitustuki maksetaan vertailulaboratoriolle Euroopan yhteisön puolesta toimivan komission ja tämän laboratorion välillä tehtävän sopimuksen ehtojen mukaisesti.
Maatalouden pääosaston pääjohtaja valtuutetaan allekirjoittamaan sopimus komission puolesta.
14 b artikla
1. Seuraavia kaupan tai ammatillisen toiminnan kohteena olevia tuoreita, jäädytettyjä tai pakastettuja siipikarjanlihan paloja voidaan pitää kaupan yhteisön sisällä ainoastaan, jos vesipitoisuus ei ylitä liitteessä VI a (kemiallinen koe) tarkoitettujen analyysimenetelmien avulla todettuja teknisesti välttämättömiä arvoja:
a) kanan rintafilee myös solisluun kanssa, ilman nahkaa;
b) kananrinta, nahan kanssa;
c) kanan reidet, koivet, koipi-reisipalat, koipi-reisipalat, joissa on kiinni osa selkää, koipi-reisipalojen neljännekset, nahan kanssa;
d) kalkkunan rintafilee, ilman nahkaa;
e) kalkkunanrinta, nahan kanssa;
f) kalkkunan reidet, koivet, koipi-reisipalat, nahan kanssa;
g) kalkkunan luuton koipi-reisiliha, ilman nahkaa.
2. Kunkin jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että teurastamot ja leikkaamot, jotka voivat sijaita teurastamon yhteydessä, toteuttavat tarvittavat toimenpiteet 1 kohdan säännösten noudattamiseksi ja erityisesti, että
— imeytynyt vesi tarkastetaan säännöllisesti 14 a artiklan 3 kohdan mukaisesti myös 1 kohdassa lueteltujen tuoreiden, jäädytettyjen tai pakastettujen palojen tuotantoon tarkoitettujen kananpojan- ja kalkkunanruhojen osalta. Tällaiset tarkastukset on tehtävä vähintään kerran yhtä kahdeksan tunnin työjaksoa kohti. Ilmajäähdytettyjen kalkkunanruhojen osalta imeytynyttä vettä ei tarvitse kuitenkaan tarkastaa säännöllisesti. Liitteessä VII olevassa 9 kohdassa vahvistettuja raja-arvoja sovelletaan myös kalkkunanruhoihin,
— tarkastusten tulokset kirjataan ja säilytetään yhden vuoden ajan,
— jokainen erä merkitään siten, että käsittelypäivä voidaan tunnistaa; kyseisen erämerkin on oltava myös tuotantoluettelossa.
Jos ensimmäisessä luetelmakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tulokset ovat kananpoikien ilmajäähdytyksen osalta yhdenmukaisia liitteissä V—VII asetettujen vaatimusten kanssa kuuden kuukauden ajan, ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettu tarkastustiheys voidaan harventaa yhteen kertaan kuukaudessa. Jos liitteissä V—VII vahvistettuja vaatimuksia ei noudateta, tarkastukset on jälleen tehtävä ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti.
3. Kaikista siipikarjanlihan paloja tuottavista leikkaamoista tulleiden jäädytettyjen tai pakastettujen palojen 1 kohdassa tarkoitettu vesipitoisuus on tarkastettava vähintään kolmen kuukauden välein liitteen VI a mukaisesti näytteitä ottamalla. Kyseisiä tarkastuksia ei tehdä sellaisten siipikarjanlihan palojen osalta, josta voidaan toimittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla todiste, että se on tarkoitettu yksinomaan vientiin.
Kun leikkaamo on noudattanut liitteessä VI a vahvistettuja vaatimuksia vuoden ajan, testejä tarvitsee tehdä vain kuuden kuukauden välein. Jos kyseisiä vaatimuksia ei noudateta, tarkastukset on jälleen tehtävä ensimmäisen alakohdan mukaisesti.
4. Asetuksen 14 a artiklan 5—13 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin 1 kohdassa mainittuihin siipikarjanlihan paloihin.
15 artikla
Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä kesäkuuta 1991.
Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 1991.
Sen 8 artiklaa sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 1992 kolmansista maista lähtöisin olevan tuonnin osalta.
Toimijat saavat kuitenkin ►M2 31 päivään maaliskuuta 1992 ◄ käyttää tässä asetuksessa tarkoitettujen tuotteiden osalta pakkauksia, joiden merkinnöistä on säädetty ennen tämän asetuksen voimaantuloa sovellettavassa yhteisön tai kansallisessa lainsäädännössä. Tällaisessa tapauksessa kyseisiä tuotteita saa pitää kaupan 31 päivään joulukuuta 1992.
LIITE I
1 ARTIKLAN 1 KOHTA - KOKONAISTEN SIIPIKARJAN RUHOJEN NIMET
|
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
1 ARTIKLAN 2 KOHTA - SIIPIKARJAN OSISTA KÄYTETTÄVÄT NIMET
|
|
|
LIITE 1 a
Leikkausviilto, joka erottaa reiden selästä
— lonkkanivelen rajalta
—
Leikkausviilto, joka erottaa reiden koivesta
— polvinivelen rajalta
—
LIITE II
9 ARTIKLA — JÄÄHDYTYSMENETELMÄT
|
|
|
LIITE III
10 ARTIKLAN 1 KOHTA — SIIPIKARJAN TUOTANTOTAVAT
|
|
|
LIITE IV
a) Ruokittu rehulla, joka sisältää … prosenttia …
Jäljempänä mainittujen rehujen ainesosien merkintä sallitaan seuraavilla edellytyksillä:
— viljakasvit, jos niiden pitoisuus on vähintään 65 painoprosenttia rehuseoksessa, jota annetaan suurimman osan kasvatuskautta ja joka saa sisältää enintään 15 prosenttia viljan sivutuotteita. Jos kuitenkin erityisesti mainitaan tietty viljalaji, sen pitoisuuden käytetyssä rehuseoksessa on oltava vähintään 35 prosenttia ja vähintään 50 prosenttia maissin osalta,
— palkokasvit ja vihannekset, jos niiden pitoisuus on vähintään 5 painoprosenttia rehuseoksessa, jota annetaan suurimman osan kasvatuskautta,
— maitotuotteet, jos niiden pitoisuus on vähintään 5 painoprosenttia rehuseoksessa, jota annetaan loppuruokinnan aikana.
Ilmaisua ”kauralla ruokittu hanhi” saa kuitenkin käyttää silloin, kun hanhille kolmen viikon loppuvaiheen aikana annettu rehu sisältää vähintään 500 grammaa kauraa vuorokaudessa.
b) ”Laajaperäinen sisäkasvatus”:
Tätä ilmaisua saa käyttää ainoastaan:
— jos eläintiheys lattianeliömetriä kohti ei ylitä seuraavia lukuja:
—— kananpojat, nuoret kukot, salvukukot: 15 lintua, kuitenkin yhteensä enintään 25 elopainokiloa,
— ankat, helmikanat, kalkkunat: 25 elopainokiloa,
— hanhet: 15 elopainokiloa,
— jos linnut ovat teurastettaessa seuraavan ikäisiä:
—— kananpojat: 56 vrk tai vanhempia,
— kalkkunat: 70 vrk tai vanhempia,
— hanhet: 112 vrk tai vanhempia,
— Pekingin ankat: 49 vrk tai vanhempia,
— myskisorsat: naaraat 70 vrk tai vanhempia,urokset 84 vrk tai vanhempia,
— naaraspuoliset myskisorsa-ankat: 65 vrk tai vanhempia
— helmikanat: 82 vrk tai vanhempia,
— nuoret hanhet (hanhenpojat): 60 vuorokautta tai vanhempia,
— nuoret kukot: 90 vuorokautta tai vanhempia,
— salvukukot: 140 vuorokautta tai vanhempia.
c) ”Vapaa laidun”:
Tätä ilmaisua saa käyttää ainoastaan:
— jos rakennuksen eläintiheys ja teurasikä eivät ylitä edellä b kohdassa esitettyjä rajoja, paitsi kananpoikien osalta, joita saa pitää enintään 13 kappaletta, kuitenkin enintään 27,5 elopainokiloa neliömetriä kohti, ja salvukukkojen osalta, joiden kohdalla eläintiheys ei saa ylittää 7,5 kappaletta eikä 27,5 elopainokiloa neliömetriä kohti,
— jos linnuilla on ollut vähintään puolet elinajastaan mahdollisuus päästä jatkuvasti päivisin ulos alueelle, jonka suurin osa on kasvillisuuden peittämä ja jonka pinta-ala on vähintään:
—— 1 m2 kananpoikaa tai helmikanaa kohti,
— 2 neliömetriä (SIC! m2) ankkaa tai salvukukkoa kohti,
— 4 m2 kalkkunaa tai hanhea kohti,
— helmikanoilla ulkolaiduntaminen voidaan korvata häkillä, jonka lattiapinta-alan on oltava vähintään rakennuksen lattiapinta-alan suuruinen ja korkeuden vähintään 2 metriä. Jokaiselle linnulle on oltava vähintään 10 senttimetriä kokonaisorsitilaa (rakennus ja häkki),
— jos kasvatuskauden aikana annettu rehuseos sisältää vähintään 70 prosenttia viljaa,
— jos rakennuksessa on ulosmenoluukut, joiden yhteenlaskettu pituus on vähintään 4 metriä sataa rakennuksen pinta-alan neliömetriä kohti.
d) ”Vapaa laidun - perinteinen kasvatustapa”:
Tätä ilmaisua saa käyttää ainostaan:
— jos eläintiheys sisätiloissa neliömetriä kohti ei ylitä seuraavia lukuja:
—— kananpojat: 12 kappaletta, kuitenkin yhteensä enintään 25 elopainokiloa. Siirrettävissä rakennuksissa, joiden lattiapinta-ala on enintään 150 m2, ja jotka pidetään avoinna myös öisin, saadaan eläintiheys nostaa 20 kappaleeseen, kuitenkin niin, että elopaino on enintään 40 kiloa neliömetriä kohti,
— salvukukot: 6,25 kappaletta (91 vrk:n ikään 12), kuitenkin yhteensä enintään 35 elopainokiloa,
— myskisorsat ja Pekingin ankat: 8 urosta, kuitenkin yhteensä enintään 35 elopainokiloa tai 10 naarasta, kuitenkin yhteensä enintään 25 elopainokiloa,
— myskisorsa-ankat: 8 kappaletta, kuitenkin yhteensä enintään 35 elopainokiloa,
— helmikanat: 13 kappaletta, kuitenkin yhteensä enintään 25 elopainokiloa,
— kalkkunat: 6,25 kappaletta (7 viikon ikään 10), kuitenkin yhteensä enintään 35 elopainokiloa,
— hanhet: 5 kappaletta (6 viikon ikään 10), 3 kappaletta kolmen viimeisen kasvatusviikon aikana, jos se tapahtuu suljetussa tilassa, kuitenkin yhteensä enintään 30 elopainokiloa,
— jos yksittäisen tuotantoyksikön siipikarjarakennusten kokonaiskäyttöpinta-ala ei ylitä 1 600 m2:ä,
— jos kussakin siipikarjarakennuksessa on enintään:
—— 4 800 kananpoikaa,
— 5 200 helmikanaa,
— 4 000 naaraspuolista myskisorsaa tai Pekingin ankkaa, 3 200 urospuolista myskisorsaa tai Pekingin ankkaa tai 3 200 myskisorsa-ankkaa,
— 2 500 salvukukkoa, hanhea ja kalkkunaa,
— jos rakennuksessa on ulosmenoluukut, joiden yhteenlaskettu pituus on vähintään 4 metriä sataa rakennuksen pinta-alan neliömetriä kohti,
— jos linnuilla on jatkuvasti vapaa pääsy päivisin ulos laitumelle, kun ne ovat vähintään seuraavan ikäisiä:
—— kananpojat ja salvukukot 6 viikkoa,
— ankat, hanhet, helmikanat ja kalkkunat 8 viikkoa,
— jos suurinta osaa laitumesta peittää kasvillisuus ja laidunpinta-ala on vähintään:
—— 2 m2 kananpoikaa, myskisorsaa, Pekingin ankkaa tai helmikanaa kohti,
— 3 m2 myskisorsa-ankkaa kohti,
— 4 m2 salvukukkoa kohti 92 vrk:n iästä (2 m2 91 vrk:n ikään),
— 6 m2 kalkkunaa kohti,
— 10 m2 hanhea kohti.
— Helmikanoilla ulkolaiduntaminen voidaan korvata häkillä, jonka lattiapinta-alan on oltava vähintään kaksi kertaa niin suuri kuin rakennuksen lattiapinta-ala ja korkeuden vähintään 2 metriä. Jokaisella linnulla on oltava vähintään 10 senttimetriä kokonaisorsitilaa (rakennus ja häkki),
— kasvatettavien lintujen on oltava hitaasti kasvavaa tyyppiä,
— kasvatuskautena annettavan rehuseoksen on sisällettävä vähintään 70 prosenttia viljaa,
— teurasiän on oltava vähintään:
—— 81 vuorokautta kananpojilla,
— 150 vuorokautta salvukukoilla,
— 49 vuorokautta Pekingin ankoilla,
— 70 vuorokautta myskisorsanaarailla,
— 84 vuorokautta myskisorsauroksilla,
— 92 vuorokautta myskisorsa-ankoilla,
— 94 vuorokautta helmikanoilla,
— 140 vuorokautta kalkkunoilla ja kokonaisina kaupan pidettävillä paistiksi kasvatettavilla hanhilla,
— 98 päivää naaraspuolisilla, paloiteltaviksi tarkoitetuilla kalkkunoilla,
— 126 päivää urospuolisilla, paloiteltaviksi tarkoitetuilla kalkkunoilla,
— 95 vuorokautta hanhilla, jotka on tarkoitettu hanhenmaksan (”foie gras”) ja rintalihan (”magret”) tuotantoon,
— 60 vuorokautta nuorilla hanhilla (hanhenpojilla).
— loppuvaihe suljetussa tilassa ei saa ylittää
—— yli 90 vuorokauden ikäisten kananpoikien osalta: 15:tä vuorokautta,
— 4 viikkoa salvukukoilla
— yli 70 vuorokauden ikäisten, hanhenmaksan (”foie gras”) ja rintalihan (”magret”) tuotantoon tarkoitettujen hanhien ja myskisorsa-ankkojen osalta: 4:ää viikkoa.
e) ”Vapaa laidun - täydellinen liikkumavapaus”
Käytettäessä tätä ilmaisua on d kohdassa esitettyjen edellytysten lisäksi linnuilla oltava jatkuvasti vapaa pääsy päivisin ulos laitumelle, jonka alaa ei saa rajoittaa.
LIITE V
SULATETTAESSA TAPAHTUVAN VESIHÄVIÖN MÄÄRITYS
(Valutuskoe)
1. Tarkoitus ja soveltamisala
Tätä menetelmää käytetään jäädytettyjen tai pakastettujen kananpoikien sulatuksen yhteydessä syntyvän vesimäärän määritykseen. Jos valutuksesta syntyvä vesimäärä prosenttiosuutena ruhon painosta ilmaistuna, kaikki pakkauksessa olevat syötävät sivutuotteet mukaan lukien, on suurempi kuin 7 kohdassa vahvistettu raja-arvo, ruhoon katsotaan imeytyneen liikaa vettä käsittelyn aikana.
Tätä menetelmää ei sovelleta polyfosfaateilla tai muilla vedenpidätyskykyä lisäävillä aineilla käsiteltyyn siipikarjaan. Tällaisilla aineilla käsiteltyyn siipikarjaan sovelletaan liitteessä VI olevaa analyysimenetelmää.
2. Määritelmä
Tämän menetelmän avulla määritetty vesimäärä ilmaistaan valuneen veden prosenttiosuutena painosta; tämä prosenttiosuus lasketaan suhteessa jäädytetyn tai pakastetun ruhon kokonaispainoon, syötävät sivutuotteet mukaan lukien.
3. Periaate
Jäädytetty tai pakastettu ruho, tarvittaessa syötävät sivutuotteet mukaan lukien, sulatetaan valvotuissa olosuhteissa, joissa on mahdollista laskea valuneen veden paino.
4. Välineistö
4.1 Vaaka, jolla pystytään punnitsemaan viiteen kilogrammaan saakka vähintään yhden gramman tarkkuudella.
4.2 Muovipusseja, jotka ovat riittävän suuria ruhoa varten ja joissa on varma kiinnitysmekanismi.
4.3 Termostaattisäätöinen vesiallas, joka on varustettu siten, että ruhoja voidaan pitää 5.5 ja 5.6 kohdassa ilmoitetulla tavalla ja joka voi sisältää vähintään 8-kertaisena tarkastettavaa siipikarjamäärää vastaavan vesimäärän ja jossa tämä vesi voidaan pitää 42±2 °C:n lämpötilassa.
4.4 Suodatinpaperia tai muita imupaperipyyhkeitä.
5. Menettely
5.1 Otetaan tarkastettavasta siipikarjamäärästä sattumanvaraisesti 20 ruhoa. Odotettaessa 5.2-5.11 kohdassa kuvatun kokeen suorittamista ne säilytetään enintään −18 °C:n lämpötilassa.
5.2 Pyyhitään pakkauksen ulkopinta siihen kiinnittyneen jään ja veden poistamiseksi. Punnitaan pakkaus ja sen sisältö pyöristäen lähimpään grammaan; tällä tavoin saadaan M0.
5.3 Irrotetaan ruho sekä tarvittaessa sen kanssa myytävät syötäväksi kelpaavat sivutuotteet ulommasta pakkauksesta. Pakkaus kuivataan ja punnitaan pyöristäen paino lähimpään grammaan; tällä tavoin saadaan M1.
5.4 Lasketaan jäädytettyjen ruhon ja sivutuotteiden paino vähentämällä M1 M0:sta.
5.5 Asetetaan ruho, syötävät sivutuotteet mukaan lukien, kestävään ja vedenpitävään muovipussiin siten, että vatsaontelo on pussin suljetun alaosan suuntaan. Pussin on oltava riittävän pitkä, jotta se voidaan kiinnittää tukevasti vesialtaassa, mutta se ei saa olla liian suuri, jotta ruhon pystysuora asento ei pääsisi muuttumaan.
5.6 Upotetaan ruhon ja syötävät sivutuotteet sisältävä pussin osa vesialtaaseen jättäen pussi auki siten, että mahdollisimman paljon ilmaa pääsee ulos. Pussi pidetään pystysuorassa asennossa tarvittaessa tukitankojen tai painojen avulla, jotta vesi ei pääse sen sisään. Pussit eivät saa koskettaa toisiaan.
|
Painoluokka (g) |
Ruhon ja sivutuotteiden paino (g) |
Suositeltava aika minuutteina |
|
|
Kananpojat ilman sivutuotteita |
Kananpojat sivutuotteineen |
||
|
< 800 |
< 825 |
77 |
92 |
|
850 |
825 — 874 |
82 |
97 |
|
900 |
875 — 924 |
85 |
100 |
|
950 |
925 — 974 |
88 |
103 |
|
1 000 |
975 — 1 024 |
92 |
107 |
|
1 050 |
1 025 — 1 074 |
95 |
110 |
|
1 100 |
1 050 — 1 149 |
98 |
113 |
|
1 200 |
1 150 — 1 249 |
105 |
120 |
|
1 300 |
1 250 — 1 349 |
111 |
126 |
|
1 400 |
1 350 — 1 449 |
118 |
133 |
Yli 1 400 gramman osalta aikaa lisätään 7 minuutilla kokonaista tai vajaata sataa grammaa kohti.
Jos ruhojen lämpötila ei ole +4 °C upotusajan jälkeen, sulatusta on jatkettava kunnes ruhojen terminen keskus saavuttaa tämän lämpötilan.
5.8 Otetaan pussi sisältöineen vesialtaasta; pussin pohja puhkaistaan siten, että sulatuksesta syntynyt vesi pääsee virtaamaan ulos. Pussia ja sen sisältöä valutetaan yhden tunnin ajan +18 ja +25 celsiusasteen välisessä huoneenlämmössä.
5.9 Nostetaan sulanut ruho pussista ja poistetaan mahdolliset teurastuksen sivutuotteet sisältävä pakkaus vatsaontelosta. Kuivataan ruhon sisä- ja ulkopuoli suodatinpaperilla tai paperipyyhkeillä. Puhkaistaan sivutuotteet sisältävä pakkaus ja veden valuttua ulos kuivataan pakkaus ja sulaneet sivutuotteet mahdollisimman hyvin.
5.10 Määritetään sulaneen ruhon, teurastuksen sivutuotteiden ja niiden pakkauksen yhteispaino pyöristäen lähimpään grammaan; tällä tavoin saadaan M2.
5.11 Määritetään teurastuksen sivutuotteet sisältäneen pakkauksen paino pyöristäen lähimpään grammaan; tällä tavoin saadaan M3.
6. Tuloksen laskeminen
Sulatuksesta syntyvä vesimäärä prosenttiosuutena jäädytetyn tai pakastetun ruhon (teurastuksen sivutuotteet mukaan lukien) painosta ilmaistuna saadaan seuraavaa kaavaa soveltaen:
7. Tuloksen arviointi
Jos sulatuksesta syntyvä keskimääräinen vesimäärä on 20 ruhon suuruisen näytteen osalta jäljempänä vahvistettuja prosenttiosuuksia suurempi, käsittelyn aikana imeytyneen veden määrän katsotaan ylittävän raja-arvon.
Nämä osuudet ovat:
— ilmajäähdytyksessä: 1,5 %,
— haihdutusjäähdytyksessä: 3,3 %,
— vesijäähdytyksessä: 5,1 %.
LIITE VI
KANANPOIKIEN KOKONAISVESIPITOISUUDEN MÄÄRITYS
(Kemiallinen koe)
1. Tavoite ja soveltamisala
Tätä menetelmää käytetään jäädytettyjen tai pakastettujen kananpoikien kokonaisvesipitoisuuden määrittämiseen. Se käsittää näiden lintujen homogenoiduista ruhoista otettujen näytteiden vesi- ja valkuaispitoisuuksien määrittämisen. Tällä tavoin määritettyä kokonaisvesipitoisuutta verrataan 6.4 kohdassa esitettyjen kaavojen mukaisesti laskettuun raja-arvoon sen määrittämiseksi, onko veden imeytyminen käsittelyn aikana ollut liiallista. Jos määrityksen suorittava henkilö epäilee ruhossa olevan aineita, jotka saattaisivat vaikuttaa arviointiin, tämän on toteutettava tarvittavat varotoimenpiteet.
2. Määritelmät
”Ruho”: siipikarjan ruho luineen ja rustoineen sekä mahdollisesti lisättyine syötävine sivutuotteineen.
”Sivutuotteet”: sydän, maksa, kivipiira ja kaula.
3. Periaate
Vesi- ja valkuaispitoisuudet määritetään ISO (International Organization for Standardization) -standardeissa kuvattujen menetelmien tai muiden neuvoston hyväksymien analyysimenetelmien mukaisesti.
Ruhon kokonaisvesipitoisuuden yläraja määritetään ruhon valkuaispitoisuuden perusteella, joka saattaa olla yhteydessä fysiologisen nesteen pitoisuuteen.
4. Välineistö ja reagenssit
4.1 Ruhojen ja niiden pakkausten punnitsemiseen tarkoitettu vaaka, jonka tarkkuus on vähintään yksi gramma.
4.2 Lihakirves tai -saha ruhon leikkaamiseen lihamyllyyn sopiviksi paloiksi.
4.3 Lihamylly ja suuritehoinen sekoitin, joiden avulla on mahdollista homogenisoida jäädytetyt tai pakastetut kokonaiset siipikarjan palat.
Huomautus: Mitään tiettyä lihamyllyä ei suositella. Sen on oltava riittävän tehokas pakastetun lihan ja luiden jauhamiseen homogeenisten näytteiden saamiseksi, jotka vastaavat 4 millimetrin rei'illä varustetun levyn sisältävän lihamyllyn avulla saatavia näytteitä.
4.4 ISO 1442-standardin mukaisesti tehtävään vesipitoisuuden määritykseen tässä menetelmässä määritelty välineistö.
4.5 ISO 937-standardin mukaiseen proteiinipitoisuuden määritykseen tässä menetelmässä määritelty välineistö.
5. Menettely
5.1 Otetaan tarkastettavasta siipikarjamäärästä sattumanvaraisesti seitsemän ruhoa ja säilytetään ne jäädytettyinä odotettaessa 5.2-5.6 kohdassa tarkoitetun analyysin aloittamista.
Analyysi voidaan joko tehdä erikseen kunkin ruhon osalta tai analysoida seitsemästä ruhosta koostuva näyte.
5.2 Kokeen valmistelu aloitetaan ruhojen pakastimesta poistamista seuraavan tunnin aikana.
a) Pyyhitään pakkauksen ulkopinta siihen kiinnittyneen jään ja veden poistamiseksi. Kukin ruho punnitaan ja poistetaan pakkauksestaan. Kun ruho on leikattu pieniksi paloiksi, sivutuotteita ympäröivä pakkausmateriaali poistetaan mahdollisimman tarkasti. Määritetään ruhon kokonaispaino mukaan lukien sivutuotteet ja ruhossa oleva jää mutta ei poistetun pakkausmateriaalin paino pyöristäen lähimpään grammaan, jolloin saadaan arvo P1.
b) Koostenäytteen analyysissä määritetään seitsemän 5.3 a kohdan mukaisesti valmistetun ruhon yhteispaino, jolloin saadaan arvo P7.
a) Koko ruho, jonka paino antaa arvon P1, jauhetaan 4.3 kohdan mukaisesti määritellyssä lihamyllyssä (ja tarvittaessa sekoitetaan sekoittimen avulla) homogeenisen tuotteen aikaansaamiseksi, josta voidaan ottaa edustava näyte kunkin ruhon osalta.
b) Koostenäytteen analyysissä jauhetaan kaikki seitsemän ruhoa, joiden paino antaa arvon P7, 4.3 kohdan mukaisesti määritellyssä lihamyllyssä (ja tarvittaessa sekoitetaan sekoittimen avulla) homogeenisen tuotteen aikaansaamiseksi, josta voidaan ottaa kaksi edustavaa näytettä seitsemän ruhon osalta. Nämä kaksi näytettä analysoidaan 5.5 ja 5.6 kohdassa kuvatulla tavalla.
5.5 Otetaan näyte homogenisoidusta materiaalista ja määritetään välittömästi vesipitoisuus ISO 1442 -standardissa kuvatun menetelmän mukaisesti, jolloin saadaan vesipitoisuus (a %).
5.6 Otetaan myös näyte homogenisoidusta materiaalista ja määritetään välittömästi typpipitoisuus ISO 937 -standardissa kuvatun menetelmän mukaisesti. Tämä typpipitoisuus muunnetaan raakavalkuaispitoisuudeksi (b %) kertomalla se kertoimella 6,25.
6. Tulosten laskeminen
a) Kunkin ruhon sisältämän veden paino (W) grammoina ilmaistuna saadaan kaavalla aP1100. Määritetään seitsemän tutkitun ruhon veden painot (W7) ja valkuaisen painot (RP7) yhteensä.
b) Koostenäytteen analyysissä määritetään kahden tutkitun näytteen keskimääräinen vesipitoisuus (a %) ja keskimääräinen valkuaispitoisuus (b %). Seitsemän ruhon veden paino (W) grammoina ilmaistuna saadaan kaavalla aP7100 ja valkuaisen paino (RP7) kaavalla bP7 /100.
6.2 Määritetään keskimääräinen veden paino (WA) ja keskimääräinen valkuaisen paino (RPA) jakamalla W7 ja RP7 seitsemällä.
6.3 Tämän menetelmän avulla määritetty fysiologisen veden teoreettinen pitoisuus grammoina ilmaistuna voidaan laskea seuraavaa kaavaa soveltaen:
— kananpojille: 3,53 × RPA + 23
a) Ilmajäähdytys
Jos valmistuksen yhteydessä imeytyneen veden väistämätön tekninen vähimmäismäärä on 2 prosenttia ( 7 ), kokonaisvesipitoisuuden sallittu yläraja (WG) grammoina ilmaistuna ja tämän menetelmän avulla määritettynä (mukaan lukien luotettavuusväli), saadaan seuraavaa kaavaa soveltaen:
— kananpojille: WG = 3,65 x RPA + 42
b) Haihdutusjäähdytys
Jos valmistuksen yhteydessä imeytyneen veden väistämätön tekninen vähimmäismäärä on 4,5 prosenttia ( 8 ), kokonaisvesipitoisuuden sallittu yläraja (WG) grammoina ilmaistuna ja tämän menetelmän avulla määritettynä (mukaan lukien luotettavuusväli), saadaan seuraavaa kaavaa soveltaen:
— kananpojille: WG = 3,79 x RPA + 42
c) Vesijäähdytys
Jos valmistuksen yhteydessä imeytyneen veden väistämätön tekninen vähimmäismäärä on 7 prosenttia ( 9 ), kokonaisvesipitoisuuden sallittu yläraja (WG) grammoina ilmaistuna ja tämän menetelmän avulla määritettynä (mukaan lukien luotettavuusväli), saadaan seuraavaa kaavaa soveltaen:
— kananpojille: WG = 3,93 x RPA + 42
6.5 Jos seitsemän ruhon vesipitoisuuden keskimääräinen arvo (WA), sellaisena kuin se on määritetty 6.2 kohdassa, ei ole suurempi kuin 6.4 kohdassa määrätyt rajat (WG), tarkastettavaa siipikarjamäärää pidetään säännösten mukaisena.
LIITE VI a
SIIPIKARJANLIHAN PALOJEN KOKONAISVESIPITOISUUDEN MÄÄRITYS
(Kemiallinen koe)
1. Tavoite ja soveltamisala
Tätä menetelmää käytetään tiettyjen siipikarjanlihan palojen kokonaisvesipitoisuuden määrittämiseen. Se käsittää homogenoiduista siipikarjanlihan paloista otettujen näytteiden vesi- ja valkuaispitoisuuksien määrittämisen. Tällä tavoin määritettyä kokonaisvesipitoisuutta verrataan 6.4 kohdassa esitettyjen kaavojen mukaisesti laskettuun raja-arvoon sen määrittämiseksi, onko käsittelyn aikana imeytynyt ylimääräistä vettä. Jos määrityksen suorittava henkilö epäilee paloissa olevan aineita, jotka saattaisivat vaikuttaa arviointiin, tämän on toteutettava tarvittavat varotoimenpiteet.
2. Määritelmät ja näytteenotto
Asetuksen 14 b artiklassa tarkoitettuihin siipikarjanlihan paloihin sovelletaan 1 artiklan 2 kohdassa annettuja määritelmiä. Näytteen kokojen olisi oltava vähintään seuraavat:
— kananpojanrinta: puolet rinnasta,
— kananpojan rintafilee: puolet luuttomasta ja nahattomasta rinnasta,
— kalkkunanrinta, kalkkunan rintafilee ja luuton koipi-reisiliha: noin 100 gramman suuruiset näytteet,
— muut palat: 1 artiklan 2 kohdan määritelmän mukaiset.
Jos kyseessä on jäädytetty tai pakastettu irtotavara (palat, joita ei ole pakattu yksittäin), suuret kimput, joista näytteet otetaan, voidaan pitää 0 °C:n lämpötilassa, kunnes yksittäiset palat voidaan erottaa.
3. Periaate
Vesi- ja valkuaispitoisuudet määritetään ISO (International Organization for Standardization) -standardeissa kuvattujen menetelmien tai muiden neuvoston hyväksymien analyysimenetelmien mukaisesti.
Siipikarjanlihan palojen suurin sallittu kokonaisvesipitoisuus määritetään palojen valkuaispitoisuuden perusteella, joka saattaa olla yhteydessä fysiologiseen vesipitoisuuteen.
4. Välineistö ja reagenssit
4.1 Palojen ja niiden pakkausten punnitsemiseen tarkoitettu vaaka, jonka tarkkuus on parempi kuin ± 1 g.
4.2 Lihakirves tai -saha palojen leikkaamiseen lihamyllyyn sopiviksi paloiksi.
4.3 Suuritehoinen lihamylly ja sekoitin, joiden avulla on mahdollista homogenisoida siipikarjanlihan palat tai niiden osat.
Huomautus: Mitään tiettyä lihamyllyä ei suositella. Sen on oltava riittävän tehokas jäädytetyn ja pakastetun lihan ja luiden jauhamiseen sellaisten homogeenisten näytteiden saamiseksi, jotka vastaavat 4 millimetrin rei'illä varustetun levyn sisältävän lihamyllyn avulla saatavia näytteitä.
4.4 ISO 1442 -standardin mukaisesti tehtävään vesipitoisuuden määritykseen tässä menetelmässä määritelty välineistö.
4.5 ISO 937 -standardin mukaisesti tehtävään valkuaispitoisuuden määritykseen tässä menetelmässä määritelty välineistö.
5. Menetelmä
5.1 Otetaan tarkastettavien siipikarjalihan palojen määrästä sattumanvaraisesti viisi palaa ja säilytetään ne tapauskohtaisesti jäädytettyinä tai jäähdytettyinä odoteltaessa 5.2—5.6 kohdassa tarkoitetun analyysin aloittamista.
Edellä olevassa 2 kohdassa tarkoitetusta jäädytetystä tai pakastetusta irtotavarakimpusta otetut näytteet voidaan pitää 0 °C:n lämpötilassa analyysin aloittamiseen asti.
Analyysi voidaan joko tehdä erikseen kunkin viiden palan osalta tai viidestä palasta koostuvan näytteen osalta.
5.2 Kokeen valmistelu aloitetaan palojen pakastimesta tai jääkaapista poistamista seuraavan tunnin aikana.
a) Pyyhitään kimpun ulkopinta siihen kiinnittyneen jään ja veden poistamiseksi. Kukin pala punnitaan ja poistetaan mahdollisesta kääreestä. Sen jälkeen, kun liha on paloiteltu pienemmiksi paloiksi, määritetään siipikarjanlihan palojen paino vähentäen mahdollisen kääreen paino ja pyöristäen lähimpään grammaan, jolloin saadaan arvo P1.
b) Koostenäytteen analyysissä määritetään viiden 5.3 kohdan a alakohdan mukaisesti valmistetun palan yhteispaino, jolloin saadaan arvo P5.
a) Pyyhitään kimpun ulkopinta siihen kiinnittyneen jään ja veden poistamiseksi. Kukin pala punnitaan ja poistetaan mahdollisesta kääreestä. Sen jälkeen, kun liha on paloiteltu pienemmiksi paloiksi, määritetään siipikarjanlihan palojen paino vähentäen mahdollisen kääreen paino ja pyöristäen lähimpään grammaan, jolloin saadaan arvo P1.
b) Koostenäytteen analyysissä määritetään viiden 5.3 kohdan a alakohdan mukaisesti valmistetun palan yhteispaino, jolloin saadaan arvo P5.
a) Koko pala, jonka paino antaa arvon P1, jauhetaan 4.3 kohdassa määritellyssä lihamyllyssä (ja tarvittaessa myös sekoitetaan sekoittimen avulla) homogeenisen tuotteen aikaansaamiseksi, josta voidaan ottaa edustava näyte kunkin palan osalta.
b) Koostenäytteen analyysissä jauhetaan kaikki viisi palaa, joiden paino antaa arvon P5,, 4.3 kohdassa määritellyssä lihamyllyssä (ja tarvittaessa sekoitetaan sekoittimen avulla) homogeenisen tuotteen aikaansaamiseksi, josta voidaan ottaa kaksi edustavaa näytettä viiden palan osalta.
a) Koko pala, jonka paino antaa arvon P1, jauhetaan 4.3 kohdassa määritellyssä lihamyllyssä (ja tarvittaessa myös sekoitetaan sekoittimen avulla) homogeenisen tuotteen aikaansaamiseksi, josta voidaan ottaa edustava näyte kunkin palan osalta.
b) Koostenäytteen analyysissä jauhetaan kaikki viisi palaa, joiden paino antaa arvon P5,, 4.3 kohdassa määritellyssä lihamyllyssä (ja tarvittaessa sekoitetaan sekoittimen avulla) homogeenisen tuotteen aikaansaamiseksi, josta voidaan ottaa kaksi edustavaa näytettä viiden palan osalta.
Nämä kaksi näytettä analysoidaan 5.5 ja 5.6 kohdassa kuvatulla tavalla.
5.5 Otetaan näyte homogenisoidusta materiaalista ja määritetään välittömästi vesipitoisuus ISO 1442 -standardissa kuvatun menetelmän mukaisesti, jolloin saadaan vesipitoisuus (a %).
5.6 Otetaan myös näyte homogenisoidusta materiaalista ja määritetään välittömästi typpipitoisuus ISO 937 -standardissa kuvatun menetelmän mukaisesti. Tämä typpipitoisuus muunnetaan raakavalkuaispitoisuudeksi (b %) kertomalla se kertoimella 6,25.
6. Tulosten laskeminen
a) Kunkin palan sisältämän veden paino (W) grammoina ilmaistuna saadaan kaavalla aP1/100 ja valkuaisen paino (RP) grammoina ilmaistuna kaavalla bP1/100.
Määritetään viiden tutkitun palan veden painot (W5) ja valkuaisen painot (RP5) yhteensä.
b) Koostenäytteen analyysissä määritetään kahden tutkitun näytteen keskimääräinen vesipitoisuus (a %) ja keskimääräinen valkuaispitoisuus (b %). Viiden palan sisältämän veden paino (W5) grammoina ilmaistuna saadaan kaavalla aP5/100 ja valkuaisen paino (RP5) grammoina ilmaistuna kaavalla bP5/100.
a) Kunkin palan sisältämän veden paino (W) grammoina ilmaistuna saadaan kaavalla aP1/100 ja valkuaisen paino (RP) grammoina ilmaistuna kaavalla bP1/100.
Määritetään viiden tutkitun palan veden painot (W5) ja valkuaisen painot (RP5) yhteensä.
b) Koostenäytteen analyysissä määritetään kahden tutkitun näytteen keskimääräinen vesipitoisuus (a %) ja keskimääräinen valkuaispitoisuus (b %). Viiden palan sisältämän veden paino (W5) grammoina ilmaistuna saadaan kaavalla aP5/100 ja valkuaisen paino (RP5) grammoina ilmaistuna kaavalla bP5/100.
6.2 Lasketaan keskimääräinen veden paino (WA) jakamalla W5 viidellä ja keskimääräinen valkuaisen paino (RPA) jakamalla RP5 viidellä.
6.3 Tämän menetelmän avulla määritetty keskimääräinen fysiologinen W/RP-osuus voidaan laskea seuraavaa kaavaa soveltaen:
— kanan rintafilee: 3,19 ± 0,12
— kanan koipi-reisipalat ja koipi-reisipalojen neljännekset: 3,78 ± 0,19
— kalkkunan rintafilee: 3,05 ± 0,15
— kalkkunan koipi-reisipalat: 3,58 ± 0,15
— kalkkunan luuton koipi-reisiliha: 3,65 ± 0,17.
6.4 Jos valmistuksen yhteydessä imeytyneen veden teknisesti väistämätön vähimmäismäärä on 2, 4 tai 6 prosenttia ( 10 ), tuotetyypistä ja käytetystä jäähdytysmenetelmästä riippuen, tämän menetelmän avulla määritelty suurin sallittu W/RP-osuus saadaan seuraavaa kaavaa soveltaen:
|
ilmajäähdytetty |
puhallinpatterijäähdytetty |
uppojäähdytetty |
|
|
kanan rintafilee, ilman nahkaa |
3,40 |
3,40 |
3,40 |
|
kananrinta, nahan kanssa |
3,40 |
3,50 |
3,60 |
|
kanan reisi, koipi, koipi-reisipala, koipi-reisipala, jossa on kiinni osa selkää, takaneljännekset, nahan kanssa |
4,05 |
4,15 |
4,30 |
|
kalkkunan rintafilee, ilman nahkaa |
3,40 |
3,40 |
3,40 |
|
kalkkunanrinta, nahan kanssa |
3,40 |
3,50 |
3,60 |
|
kalkkunan reisi, koipi, koipi-reisipala, nahan kanssa |
3,80 |
3,90 |
4,05 |
|
kalkkunan luuton koipi-reisiliha, ilman nahkaa |
3,95 |
3,95 |
3,95 |
Jos viiden palan keskimääräinen WA/RPA-osuus, sellaisena kuin se on laskettuna 6.2 kohdassa annettujen arvojen perusteella, ei ylitä 6.4 kohdassa annettua osuutta, tarkastettua siipikarjanlihan palojen määrää pidetään vaatimusten mukaisena.
LIITE VII
Veden imeytymisen tarkistaminen tuotantolaitoksessa
(Teurastamokoe)
1. Vähintään kerran kahdeksan tunnin mittaisen työjakson aikana:
otetaan sattumanvaraisesti suolistuslinjalta 25 ruhoa välittömästi niiden täydellisen suolistuksen jälkeen ja ennen ensimmäistä pesua.
2. Tarvittaessa leikataan kaula jättäen kaulan nahka kiinni ruhoon.
3. Tunnusmerkitään kukin ruho yksitellen. Punnitaan kukin ruho ja kirjataan paino pyöristettynä lähimpään grammaan.
4. Palautetaan tarkastuksen kohteena olevat ruhot suolistuslinjalle, jotta ne menevät normaalisti pesuun, jäähdytykseen, valutukseen jne.
5. Otetaan merkityt ruhot uudelleen valutuslinjan lopussa, jotta niitä ei valuteta pidempään kuin sitä siipikarjaerää, josta näyte on lähtöisin.
6. Näyte koostuu 20:stä ensimmäisenä poimitusta ruhosta. Nämä punnitaan uudelleen. Niiden lähimpään grammaan pyöristetty paino ilmoitetaan ensimmäisessä punnituksessa todetun painon rinnalla. Koe on mitätön, jos vähemmän kuin 20 tunnusmerkittyä ruhoa poimitaan.
7. Poistetaan näytteeseen kuuluvien ruhojen tunnusmerkit ja pakataan ruhot tavanomaisesti.
8. Määritetään veden imeytymisprosentti vähentämällä 20:n ennen pesua testatun ruhon kokonaispaino näiden samojen ruhojen kokonaispainosta pesun, jäähdytyksen ja valutuksen jälkeen, jakamalla erotus alkuperäisellä painolla ja kertomalla se sadalla.
8 a. Edellä 1—8 kohdassa kuvatun manuaalisen punnituksen asemesta voidaan käyttää automaattisia punnituslinjoja veden imeytymisprosentin määrittämiseksi samaa ruhomäärää käyttäen ja samoja periaatteita noudattaen edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen on automaattisen punnituslinjan ennalta tähän tarkoitukseen hyväksynyt.
9. Tulos ei saa olla suurempi kuin seuraavat ruhon alkuperäisen painon prosenttiosuudet eikä muu luku, joka mahdollistaa ulkopuolisen veden suurimman sallitun kokonaispitoisuuden noudattamisen:
— ilmajäähdytys: 0 %,
— haihdutusjäähdytys: 2 %,
— vesijäähdytys: 4,5 %.
LIITE VIII
VERTAILULABORATORIOIDEN LUETTELO
Yhteisön vertailulaboratorio
ID/Lelystad
Postbus 65
Edelhertweg 15
8200 AB .Lelystad
Alankomaat
Kansalliset vertailulaboratoriot
Belgia
Faculteit Diergeneeskunde
Vakgroep ”Diergeneeskundig toezicht op eetwaren”
Universiteit Gent
Salisburylaan 133
B-9820 Merelbeke
Tanska
Fødevaredirektoratets Laboratorium
Afdeling for Levnedsmiddelkemi
Fødevareregion Ringsted
Søndervang 4
DK-4100 Ringsted
Saksa
Bundesanstalt für Fleischforschung
Institut für Fleischherzeugung und Vermarktung
EC-Baumanstraβe 20
D-95326 Kulmbach
Kreikka
Ministry of Agriculture
Veterinary Laboratory of Patra
15, Notara Street
GR-264 42 Patra
Espanja
Centro de Alimentacion Nacional
(Instituto de Salud Carlos III)
Ctra de Majadahonda a Pozuelo Km 2
E-28220 Madrid
Ranska
Unité ”hygiène et qualité des produits avicoles”
Laboratoire central de recherches avicoles et porcines
Centre national d'études vétérinaires et alimentaires
Beaucemaine - Boite postale 53
F-22400 Ploufragan
Italia
Ispettorato Centrale Repressione Frodi
Via Jacopo Cavedone n. 29
I-41100 Modena
Luxembourg
Laboratoire national de santé
42, rue du Laboratoire
L-1911 Luxembourg
Itävalta
Agentur für Gesundheit und Ernährungssicherheit GmbH und Bundesamt für Ernährungssicherheit (Abt. Analytik II)
Spargelfeldstraße 191
A-1220 Wien
Portugali
Direcção Geral de Fiscalização e Controlo da Qualidade Alimentar
Laboratório Central de Qualidade Alimentar
Av. Conde de Valbom, 98
P-1050-070 Lisboa
Suomi:
Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos (EELA)
Hämeentie 57, PL 368
FIN-00231 Helsinki
Ruotsi:
Statens livsnedelsverk
Box 622
S-75126 Uppsala
Yhdistynyt kuningaskunta
CSL Food Science Laboratory
Sand Hutton
York
Y04 1LZ
LIITE IX
Yhteisön vertailulaboratorion toimivaltuudet ja tehtävät
1. Liitteessä VIII tarkoitetun yhteisön vertailulaboratorion tehtävänä on:
— toimittaa kansallisille vertailulaboratorioille tietoja siipikarjanlihan vesipitoisuutta koskevista analyysimenetelmistä ja vertailukokeista,
— koordinoida ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen menetelmien soveltamista kansallisissa vertailulaboratorioissa erityisesti järjestämällä vertailukokeita,
— koordinoida uusien analyysimenetelmien tutkimusta ja antaa siitä tietoa kansallisille vertailulaboratorioille,
— antaa komission yksiköille teknistä ja tieteellistä apua erityisesti silloin, kun jäsenvaltioiden välillä on kiistaa määritysten tuloksista.
2. Yhteisön vertailulaboratorion on varmistettava seuraavien toimintaedellytysten ylläpito:
— pätevä henkilökunta, jolla on riittävä tietämys vesipitoisuuden valvonnassa sovellettavista menetelmistä,
— tarvittavat välineet ja aineet 1 kohdassa määrättyjen tehtävien suorittamiseen,
— riittävä hallinnollinen perusrakenne,
— varmuus siitä, että sen henkilökunta ottaa huomioon tiettyjen kysymysten, tulosten tai tietojen luottamuksellisuuden,
— riittävä tietämys kansainvälisistä vaatimuksista ja käytännöistä.
Kansallisten vertailulaboratorioiden tehtävät
Liitteessä VIII tarkoitettujen kansallisten vertailulaboratorioiden tehtävänä on:
— koordinoida siipikarjanlihan vesipitoisuuden analyyseistä vastaavien kansallisten laboratorioiden toimintaa,
— avustaa jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista siipikarjanlihan vesipitoisuuden valvontajärjestelmän järjestämisessä,
— järjestää vertailukokeita ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen eri kansallisten laboratorioiden välillä,
— jakaa yhteisön vertailulaboratorion toimittamaa tietoa jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetuille kansallisille laboratorioille,
— toimia yhteistyössä yhteisön vertailulaboratorion kanssa.
( 1 ) EYVL N:o L 173, 6.7.1990, s. 1
( 2 ) EYVL N:o L 46, 21.2.1976, s. 1
( 3 ) EYVL N:o L 311, 4.11.1978, s. 21
( 4 ) EYVL N:o L 33, 8.3.1979, s. 1
( 5 ) Jääpolte: (laatua heikentävässä mielessä) paikallinen palautumaton ihon ja/tai lihan kuivuminen, joka voi ilmetä seuraanvanlaisina muutoksina:
— alkuperäisen värin muuttuminen (yleensä väri vaalenee) tai
— maun tai hajun muuttuminen (mauton tai eltaantunut) tai
— koostumuksen muuttuminen (kuiva, sienimäinen).
( 6 )
( 7 ) Ruhon perusteella laskettuna, lukuun ottamatta ulkopuolelta imeytynyttä vettä.
( 8 ) Ruhon perusteella laskettuna, lukuun ottamatta ulkopuolelta imeytynyttä vettä.
( 9 ) Ruhon perusteella laskettuna, lukuun ottamatta ulkopuolelta imeytynyttä vettä.
( 10 ) Palan perusteella laskettuna lukuun ottamatta ulkopuolelta imeytynyttä vettä. Kun kyseessä on filee (ilman nahkaa) ja kalkkunan luuton koipi-reisiliha, prosenttiosuus on 2 prosenttia kunkin jäähdytysmenetelmän osalta.
