52003PC0219

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2002/96/EY muuttamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Johdanto

1.1. Yleiskatsaus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin mukaisiin rahoitusvelvoitteisiin

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat hiljattain direktiivin 2002/96/EY sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta [1]. Direktiivissä säädetään sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräyksestä ja ympäristön kannalta kestävästä käsittelystä.

[1] EUVL L 37, 13.2.2003, s. 24.

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajien on vastattava sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräyksen [2], käsittelyn, uudelleenkäytön, hyödyntämisen ja ympäristön kannalta kestävän loppukäsittelyn rahoituksesta. Direktiivissä tehdään ero toisaalta kotitalouksien ja muiden käyttäjien kuin kotitalouksien jätteen sekä uuden ja vanhan jätteen välillä. Uudella jätteellä tarkoitetaan markkinoille 13. elokuuta 2005 jälkeen saatetuista tuotteista peräisin olevaa jätettä ja vanhalla jätteellä markkinoille ennen kyseistä päivämäärää saatetuista tuotteista peräisin olevaa jätettä.

[2] Kotitalouksista peräisin olevien laitteiden keräystä koskeva tuottajan rahoitusvelvoite alkaa vasta keräyspisteestä.

Tuottajat ovat itsenäisesti vastuussa uuden jätteen huollon rahoittamisesta. Tämä koskee sekä kotitalouksilta että muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevaa jätettä [3].

[3] Sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2002/96/EY 8 artiklan 2 kohta ja 9 artiklan ensimmäinen kohta (EUVL L 37, 13.2.2003, s. 24).

Vanhan jätteen huollon rahoituksessa tehdään ero kotitalouksilta ja muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevan jätteen välillä.

- Kotitalouksien vanhan jätteen huollon rahoituksesta vastaavat "kaikki kulujen syntyhetkellä markkinoilla toimivat tuottajat osallistu[malla] suhteellisella osuudellaan, esimerkiksi niiden laitetyypeittäin eriteltyjen markkinaosuuksien mukaisesti." [4].

[4] Sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2002/96/EY 8 artiklan 3 kohta (EUVL L 37, 13.2.2003, s. 24).

- Muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevan vanhan jätteen osalta "tuottajien on vastattava [...] jätehuollon rahoituksesta [...]. Jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti säätää, että muiden käyttäjien kuin kotitalouksien on osittain tai kokonaan vastattava tästä rahoituksesta. Tuottajat ja muut käyttäjät kuin kotitaloudet voivat tehdä sopimuksia muista rahoitustavoista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin soveltamista." [5].

[5] Sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2002/96/EY 9 artiklan toinen kohta (EUVL L 37, 13.2.2003, s. 24).

Tämä tarkoittaa sitä, että kotitalouksien vanhan jätteen huollossa sovelletaan yhteisiä järjestelmiä, joissa uusien tuotteiden tuottajat rahoittavat vanhoista tuotteista syntyvän jätteen huollon. Muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevan vanhan jätteen huollossa sovelletaan periaatteessa erillistä järjestelmää, jossa vanhojen tuotteiden tuottajat rahoittavat markkinoille aiemmin saattamistaan tuotteista syntyvän jätteen huollon [6].

[6] Tätä sovelletaan ainoastaan tässä kohdassa esitettyyn vaihtoehtoon eli silloin, kun tuottajat maksavat, käyttäjiä ei saateta vastuuseen eikä muita rahoitussopimuksia ole tehty. Koska vaihtoehdot ovat kuitenkin vain tarjolla olevia mahdollisuuksia eivätkä vaikuta tuottajien perusvelvoitteeseen, näitä vaihtoehtoja ei oteta jatkossa huomioon.

Seuraavassa tarkastellaan ainoastaan muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevaa vanhaa jätettä.

1.2. Muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevan vanhan jätteen huoltoa koskevien rahoitussääntöjen vaikutukset

Markkinoille aiemmin saatettujen laitteiden vastaanottovelvoite muodostaa taannehtivan vastuuvelvollisuuden, josta ei säädetty erikseen. Rasitteen suuruus riippuu yritysten aiemmin myymistä laitemääristä. Rasite on erityisen suuri yrityksille, jotka ovat myyneet suuria määriä ja joiden myynti on nyt laskussa. Velvoite ei koske uusia yrityksiä.

On ilmaistu huolta siitä, että vastuuvelvollisuuden suuruudesta riippuen jo valmiiksi vaikeuksissa olevista yrityksistä saattaa pakon edessä tulla maksukyvyttömiä. Tällainen vastuuvelvollisuus otetaan huomioon asianomaisten yritysten kirjanpidossa.

2. Keskustelu Euroopan parlamentissa ja neuvostossa

Komission alkuperäisessä ehdotuksessa [7] muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevan vanhan jätteen huollon rahoitus "sisältyy sopimuksiin, jotka tehdään laitteiden tuottajan ja käyttäjän välillä laitteiden oston yhteydessä". Ensimmäisessä käsittelyssä tämä kohta muutettiin niin, että tuottajat vastaavat jätehuollon rahoituksesta. Tuolloin kaikki toimielimet hyväksyivät muutoksen.

[7] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta, KOM(2000) 347 (EYVL C 365 E, 19.12.2000, s. 184).

Vasta direktiivin hyväksymisen loppuvaiheissa toimielinten huomio kiinnittyi direktiivin 9 artiklaan sisältyviin taloudellisiin seurauksiin. Koska kyseiseen artiklaan ei toisessa käsittelyssä ollut tehty tarkistusta, tekstiä ei enää voitu muuttaa. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio antoivat kuitenkin yhteisen julistuksen [8]:

[8] EUVL L 37, 13.2.2003, s.39.

"Todeten, että 9 artiklan nykyinen sanamuoto on aiheuttanut ongelmia tuottajille mahdollisesti aiheutuvista taloudellisista seurauksista, Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio julistavat yhteisen aikeensa tutkia näitä kysymyksiä mahdollisimman nopeasti. Siinä tapauksessa, että ongelmat osoittautuvat perustelluiksi, komissio toteaa aikovansa antaa ehdotuksen direktiivin 9 artiklan muuttamisesta. Euroopan parlamentti ja neuvosto sitoutuvat käsittelemään mainitun ehdotuksen nopeasti omien sisäisten menettelyjensä mukaisesti."

Nyt tehtävä ehdotus on jatkoa tälle julistukselle.

3. Ehdotuksen ajoitus

Neuvosto, parlamentti ja komissio korostivat tarvetta tutkia tätä kysymystä mahdollisimman nopeasti. Asian kiireellisyys johtuu tarpeesta hyväksyä muutos ennen kuin direktiivi saatetaan osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä eli 13. elokuuta 2004 mennessä. Muutoin joudutaan muuttamaan kaikki asiassa annettu kansallinen lainsäädäntö. Kiire on myös yksi syy siihen, miksi komissio ei tehnyt asiasta erillistä selvitystä.

4. Ehdotettu muutos

4.1. Muutoksen soveltamisala

Ehdotus rajoittuu selkeyttämään 9 artiklan sääntöjä, joita sovelletaan muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevan vanhan jätteen huollon rahoitukseen, jotta voidaan välttyä seurauksiin mahdollisesti liittyviltä ongelmilta. Muutos ei vaikuta kotitalouksien jätteisiin sovellettaviin sääntöihin, muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevan uuden jätteen huollon rahoitukseen sovellettavaan erillisvastuuseen eikä mihinkään muuhunkaan direktiivin kohtaan.

4.2. Muutoksen sisältö

Ehdotuksessa vastuu muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevan vanhan jätteen huollon rahoituksesta siirretään laiteromun tuottajilta uusien tuotteiden tuottajille silloin, kun markkinoilla on vastaavia uusia tuotteita. Sellaisen vanhan jätteen osalta, jonka tilalle ei tuoteta uusia tuotteita, vastuu on muilla käyttäjillä kuin kotitalouksilla. Tähän päästään muuttamalla direktiivin 9 artiklan toisen kohdan ensimmäinen lause Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymällä tavalla seuraavasti:

"Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 13 päivään elokuuta 2005 mennessä sellaisista tuotteista peräisin olevan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuollon rahoitus, jotka on saatettu markkinoille ennen 13 päivää elokuuta 2005 ("vanha jäte"), hoidetaan [seuraavassa kahdessa] alakohdassa esitetyn mukaisesti.

Sellaisista vanhoista tuotteista, jotka korvataan vastaavilla tuotteilla tai saman käyttötarkoituksen omaavilla tuotteilla, peräisin olevan jätteen huollon rahoituksesta vastaavat asianomaisten uusien tuotteiden tuottajat niitä toimittaessaan. Jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti säätää, että muiden käyttäjien kuin kotitalouksien on osittain tai kokonaan vastattava tästä rahoituksesta.

Muun vanhan jätteen osalta huollon rahoituksesta vastaavat muut käyttäjät kuin kotitaloudet."

4.3. Ehdotetun muutoksen perustelut

Asiaa soviteltaessa laiteteollisuuden keskeisin väite oli, että kirjanpitosäännöt saattavat edellyttää menojäämien kirjaamista sen rahoitusvelvoitteen huomioon ottamiseksi, joka lankeaa maksettavaksi siinä vaiheessa, kun vanhoista laitteista tulee jätettä. Alalla pelätään, että jo valmiiksi vaikeuksissa olevien yritysten kannattavuus saattaisi vaarantua. On huomattava, että menojäämien kirjaaminen (tai kirjaamatta jättäminen) ei vaikuta rahoitusvelvoitteista aiheutuviin tosiasiallisiin kassavirtoihin. Kassavirrat määrittyvät velvoitteiden, ei kirjanpidon perusteella. Kirjanpito yksinomaan ilmentää olemassa olevia velvoitteita. Tässä ehdotuksessa keskipisteenä ovat siis rahoitusvelvoitteet.

Jotta aiemmin suuren markkinaosuuden omanneiden yritysten vastuutaakka ei olisi kohtuuton, vastuuta vanhojen laitteiden vastaanoton rahoittamisesta on muutettu niin, ettei se enää ole laiteromun tuottajalla.

Tässä ehdotuksessa se toteutetaan niin, että vastuu siirretään laiteromun tuottajalta uusien laitteiden tuottajalle silloin, kun tämä myy uuden tuotteen, joka korvaa markkinoilla aiemmin olleen vastaavantyyppisen tuotteen tai jonka käyttötarkoitus on sama. Näin rajoitetaan tuottajalle uuden tuotteen myynnin yhteydessä laiteromun vastaanottamisesta aiheutuvia taloudellisia seurauksia. Näin ollen tällaisia kustannuksia syntyy vain siinä tapauksessa, että yritykset myyvät uusia tuotteita. Lisäksi voi olla vanhoja laitteita, joita korvaavia uusia tuotteita ei ole. Tällöin muut käyttäjät kuin kotitaloudet vastaavat romun vastaanottamisen rahoittamisesta. Näillä muutoksilla päästään eroon sellaisten yritysten, joita ei enää ole, isännättömistä tuotteista peräisin olevasta jätteestä.

Vastuun siirtämisen tällä tavalla voidaan katsoa olevan ristiriidassa saastuttaja maksaa -periaatteen kanssa. On kuitenkin huomattava, että vanhojen laitteiden markkinoille saattamisen aikaan ei ollut saastuttaja maksaa -periaatetta soveltavaa lainsäädäntöä samaan tapaan kuin direktiivissä 2002/96/EY on uusien laitteiden osalta. Näin ollen voi hyvinkin pitää paikkansa, että aiempi oikeustilanne oli ristiriidassa saastuttaja maksaa -periaatteen kanssa. On kuitenkin vaikea määritellä, kumpi on saastuttaja: tuottaja vai käyttäjä? Näin ollen on tulkinnanvaraista, onko vastuuvelvollisuuden sälyttäminen alkuperäisen laitteen tuottajalle oikea tapa soveltaa saastuttaja maksaa -periaatetta. Valittiinpa mikä kanta hyvänsä, tilannetta on mahdoton korjata ilman, että otetaan käyttöön taannehtiva vastuuvelvollisuus kaikkine edellä esitettyine seurauksineen. Yhteenvetona todettakoon, että ehdotus ei ole sen enempää saastuttaja maksaa -periaatteen vastainen kuin aiempi oikeustila ja että vaihtoehtoina on joko hyväksyä tämä historiallinen epäkohta tai ottaa käyttöön taannehtiva vastuuvelvollisuus kaikkine edellä esitettyine seurauksineen.

Ehdotus ei vaikuta millään tavalla suunnittelua koskeviin kannustimiin, koska se koskee ainoastaan sellaisista jo myydyistä tuotteista peräisin olevaa jätettä, jotka on otettu käyttöön ennen kuin direktiivin rahoitusvelvoitteet tulevat voimaan.

4.4. Toissijaisuus

Ehdotuksessa järjestelyn yksityiskohdat jätetään jäsenvaltioiden vastuulle. Tämä tarjoaa jäsenvaltioille mahdollisuuden laatia yksityiskohtaisemmat säännöt käyttäjien vastuusta laitteiden keräyksen valmistelemiseksi. Kunhan rahoituksen yleisperiaatteiden yhdenmukaistamisesta huolehditaan, sisämarkkinoilla ei ole odotettavissa kilpailun merkittävää vääristymistä. Näin ollen asiassa olisi sovellettava toissijaisuusperiaatetta.

5. Direktiivin taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset

5.1. Arvio yritystoiminnalle aiheutuvista kustannuksista, hyödyistä ja muista vaikutuksista

Ehdotetun muutoksen odotetaan alentavan direktiivin täytäntöönpanokustannuksia hieman torjumalla 9 artiklan nykymuotoisista velvoitteista sellaisille yritykselle joiden markkinaosuus on pienenemään päin, mahdollisesti aiheutuvan kohtuuttoman taloudellisen rasituksen.

Muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevan vanhan jätteen keräyksen, käsittelyn, uudelleenkäytön, hyödyntämisen ja kierrätyksen rahoituksesta aiheutuvat kokonaiskustannukset eivät todennäköisesti muutu merkittävästi. Alkuperäisessä komission ehdotuksessa [9] näiden toimintojen kustannukset arvioitiin 100-200 miljoonaksi euroksi vuodessa EU:n 15 jäsenvaltiolle yhteen laskettuna. Edellyttäen, että laitteiden keskimääräinen elinikä on 10-20 vuotta, direktiivin nykymuotoisen 9 artiklan mukainen vastuu voisi nousta 1-4 miljardiin euroon. On kuitenkin korostettava sitä, että kyseessä on karkea arvio, koska muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevien laitteiden keräys- ja kierrätyskustannuksista on hyvin vähän tietoa.

[9] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta, KOM(2000) 347 (EYVL C 365 E, 19.12.2000, s. 184).

5.2. Arvio ympäristöhyödyistä

Ympäristöhyödyt eivät muutu direktiivin tämänhetkiseen versioon verrattuna. Tämä johtuu siitä, että ehdotus vaikuttaa ainoastaan muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevan vanhan jätteen huollon rahoittamiseen.

5.3. Sosiaaliset näkökohdat

Ehdotuksella ehkä vältetään työpaikkojen mahdollinen menetys, joka voisi olla epäsuoraa vaikutusta aiemmin suuremman markkinaosuuden omanneille yrityksille aiheutuvista kohtuuttomista velvoitteista.

5.4. Arvio EU:hun liittyviin ja jäsenyyttä hakeneisiin maihin kohdistuvista vaikutuksista

Direktiivin odotetaan vähentävän direktiivistä 2002/96/EY EU:hun liittyville ja jäsenyyttä hakeneille maille aiheutuvia taloudellisia ja sosiaalisia kustannuksia samaan tapaan kuin nykyisissä jäsenvaltioissa. Muutoksen odotetaan olevan ympäristönäkökohdiltaan neutraali.

2003/0084 (COD)

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2002/96/EY muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [10],

[10] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [11],

[11] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon [12],

[12] EYVL C [...], [...], s. [...].

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [13],

[13] EYVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 27 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/96/EY [14] hyväksymismenettelyssä ilmaistiin huolta direktiivin 9 artiklan sanamuodon asianomaisten laitteiden tuottajille mahdollisesti aiheuttamista taloudellisista seurauksista.

[14] EUVL L 37, 13.2.2003, s. 24.

(2) Direktiivistä 10 päivänä lokakuuta 2002 järjestetyssä sovittelukomitean kokouksessa Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ilmaisivat yhteisessä julistuksessa aikovansa tutkia mahdollisimman nopeasti direktiivin 2002/96/EY 9 artiklaan liittyviä kysymyksiä, jotka koskevat muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuollon rahoitusta.

(3) Yhteisen julistuksen mukaisesti komissio on tutkinut direktiivin 2002/96/EY 9 artiklan nykyisestä sanamuodosta tuottajille aiheutuvia taloudellisia seurauksia ja tullut siihen tulokseen, että aiemmin markkinoille saatettujen laitteiden vastaanottovelvoite synnyttää taannehtivan vastuuvelvollisuuden, josta direktiivissä ei säädetä ja joka on omiaan aiheuttamaan tietyille tuottajille vakavia taloudellisia riskejä.

(4) Tällaisilta riskeiltä välttymiseksi ehdotetaan, että rahoitusvastuun muilta käyttäjiltä kuin kotitalouksilta peräisin olevien ja markkinoille ennen 13 päivää elokuuta 2005 saatettujen laitteiden keräyksestä, käsittelystä, uudelleenkäytöstä, hyödyntämisestä ja kierrätyksestä pitäisi kuulua tuottajille niiden toimittaessa uusia tuotteita, jotka korvaavat markkinoilla aiemmin olleet vastaavantyyppiset tuotteet tai joilla on sama käyttötarkoitus. Silloin kun romua ei korvata uusilla tuotteilla, vastuu on sälytettävä käyttäjille. Jäsenvaltioilla, tuottajilla ja käyttäjillä pitäisi olla mahdollisuus vaihtoehtoisiin järjestelyihin.

(5) Direktiivi 2002/96/EY olisi muutettava vastaavasti.

(6) Direktiivin 2002/96/EY 17 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on saatettava voimaan direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset 13 päivään elokuuta 2004 mennessä. Tämä direktiivi pitäisi antaa mahdollisimman pian ja saattaa osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä samaan aikaan kuin direktiivi 2002/96/EY, jotta edellä mainittuun päivämäärään mennessä annettua jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ei tarvitsisi muuttaa,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Korvataan direktiivin 2002/96/ETY 9 artikla seuraavasti:

"9 artikla

Muiden käyttäjien kuin kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuollon rahoitus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat rahoittavat 13 päivään elokuuta 2005 mennessä muiden käyttäjien kuin kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräyksestä, käsittelystä, hyödyntämisestä sekä ympäristöä säästävästä loppukäsittelystä aiheutuvat kustannukset niiden tuotteiden osalta, jotka on saatettu markkinoille 13 päivän elokuuta 2005 jälkeen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 13 päivään elokuuta 2005 mennessä sellaisista tuotteista peräisin olevan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuollon rahoitus, jotka on saatettu markkinoille ennen 13 päivää elokuuta 2005 ("vanha jäte"), hoidetaan kolmannessa ja neljännessä alakohdassa esitetyn mukaisesti.

Sellaisista vanhoista tuotteista, jotka korvataan vastaavilla tuotteilla tai saman käyttötarkoituksen omaavilla tuotteilla, peräisin olevan jätteen huollon rahoituksesta vastaavat asianomaisten uusien tuotteiden tuottajat niitä toimittaessaan. Jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti säätää, että muiden käyttäjien kuin kotitalouksien on osittain tai kokonaan vastattava tästä rahoituksesta.

Muun vanhan jätteen osalta huollon rahoituksesta vastaavat muut käyttäjät kuin kotitaloudet.

2. Tuottajat ja muut käyttäjät kuin kotitaloudet voivat tehdä sopimuksia muista rahoitustavoista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin soveltamista.".

2 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset 13 päivään elokuuta 2004 mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä [...] päivänä [...]kuuta [...].

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja