Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Veroton myynti

1) TAVOITE

Tavoitteena on tarkastella verottoman myynnin lakkauttamisesta mahdollisesti seuraavien työllisyysongelmien ratkaisukeinoja, mukaan luettuna siirtymäjärjestelyjen rajoitettu jatkaminen.

2) YHTEISÖN TOIMENPITEET

Komission tiedonanto neuvostolle, annettu 17 päivänä helmikuuta 1999, yhteisön sisällä matkustaville tarjotun verottoman ja tullittoman myynnin poistamisesta tehdyn päätöksen työllisyysnäkökohdista.

3) SISÄLTÖ

Yhtenäismarkkinoiden luominen merkitsi verotuksellisten rajojen poistumista. Verotuksellisten rajojen poistaminen voi lyhyellä aikavälillä vahingoittaa joitakin aloja.

Neuvosto toteutti eräiden alojen kohdalla sisämarkkinasääntöihin sopeuttamiseen tähtääviä toimenpiteitä, joihin kuului myös 30. kesäkuuta 1999 asti sovellettava siirtymäjärjestelmä. Sen mukaan verottomat myymälät voivat jatkaa verosta vapautettujen tavaroiden myyntiä sallittujen määrien rajoissa ja myynninvalvontaa noudattaen. Neuvosto antoi näin vuosien 1991 (alv) ja 1992 (valmistevero) päätöksillä jäsenvaltioille oikeuden vapauttaa alv:stä ja/tai valmisteveroista tavarat, joita matkustajat ostavat matkustajalautoilta, lentokoneista ja lentoasemilta. Junissa ja linja-autoissa verotonta myyntiä ei kuitenkaan sallittu.

Wienissä 11.-12. joulukuuta 1998 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota ja neuvostoa (Ecofin) tarkastelemaan maaliskuuhun 1999 mennessä verottoman myynnin poistamisesta aiheutuneita mahdollisia työllisyyteen liittyviä ongelmia ja käsittelemään komission ehdotusten pohjalta mahdollisia keinoja näiden ongelmien ratkaisemiseksi, mukaan luettuna mahdollisuus siirtymäjärjestelyjen osittaiseen soveltamiseen.

Verottomat hinnat ovat usein tavallisten vähittäismyymälöiden hintoja korkeampia, sillä verottomien myymälöiden nauttima verottomuus antaa niille mahdollisuuden soveltaa vähittäismyyntialalla muutoin sovellettavia korkeampia voittomarginaaleja. Verottomuus tukee näin ollen verottomalla sektorilla toimivien yritysten voittoja. Lisäksi tavaroita voidaan myydä verottomasti vain tiettyyn arvoon tai määrään asti, eikä yli 90 euroa maksavia tuotteita voida myydä verottomasti.

Myynti on yhteisön sisällä lisääntynyt vuodesta 1991 lähtien, mikä on selvä merkki siitä, että ala on laajentanut liiketoimintaansa sen siirtymäkauden aikana, joka myönnettiin verottomille myymälöille toiminnan mukauttamista varten, eikä ole valmistautunut asteittain verottoman myynnin lakkauttamiseen.

Verottoman sektorin toimijat ovat arvioineet vuoden 1996 tietojensa perusteella, että veroton sektori työllistää yhteensä 140 000 henkilöä. Noin 100 000 työpaikkaa liittyy EU:n sisäiseen verottomaan toimintaan.

EU:n sisäisen verottoman myynnin poistamisesta 30. kesäkuuta 1999 vuosina 1991 ja 1992 tehtyjen neuvoston yksimielisten päätösten vaikutuksia työllisyyteen voidaan arvioida kahden eri lähteen mukaan:

  • Alan oma arvio: verottoman myynnin lakkauttaminen vaikuttaa suoraan 50 000 työpaikkaan ja epäsuorasti 140 000 työpaikkaan. Tämä olisi seurausta vähäisemmästä myynnistä ja pienemmistä voitoista, jotka pakottaisivat liikenteen alan hintojen nostamiseen, heikentäisivät kysyntää ja johtaisivat työpaikkojen menetyksiin. Arvio ei ole täysin totuudenmukainen. Siinä on metodologisia ongelmia, ja arviossa otetaan huomioon pelkästään lakkauttamisen kielteiset vaikutukset tarkastelematta myönteisiä työllisyysvaikutuksia esimerkiksi vähittäiskauppaan, jossa verotonta myyntiä ei harjoiteta. Verottomissa myymälöissä olevien työpaikkojen väheneminen korvautuisi työpaikkojen määrän kasvulla tavanomaisissa myymälöissä. Kuluttajia ei houkuttele pelkästään hinta vaan myös itse tuote. Esimerkiksi tupakoitsijat eivät lopeta tupakoimista siksi, että veroton myynti on lakkautettu. Kuluttajien lopullinen kokonaiskysyntä ei vähene, vaan ainoastaan ohjautuu tavanomaisiin myymälöihin. Verottoman myynnin poistamisella saattaa olla vaikutuksia tiettyihin lauttayhteyksiin, kuten Saksan ja Tanskan välisiin lyhyen matkan yhteyksiin, joiden määrää voitaisiin vähentää.
  • Jäsenvaltioiden tekemiin tutkimuksiin perustuvat arviot: verottoman myynnin poistamisella on todennäköisesti vain alakohtaisia ja paikallisia työllisyysvaikutuksia, pääasiassa meriliikenteen alalla. Verottoman sektorin työpaikat liittyvät suoraan liikenteen alaan. Useimmat ihmiset matkustavat, koska heidän on pakko, joten verottomuuden lakkauttaminen ei todennäköisesti vaikuta merkittävästi liikennepalvelujen kasvavaan kysyntään. Ainoastaan meriliikenteessä liikkuu henkilöitä, jotka matkustavat laivalla tehdäkseen ostoksia.

Komission vuonna 1996 tekemien laskelmien mukaan verovapausjärjestelmä on saattanut maksaa jäsenvaltioille jopa 2 miljardia euroa verotulojen menetyksinä. Verottoman myynnin lakkauttamisesta saatavat verotulot voitaisiin ohjata työllisyyden tukemiseen tai jopa julkisen talouden vakauttamiseen. Yksittäiset jäsenvaltiot voivat päättää itse, mihin ne haluavat käyttää nykyisen verottomuuden lakkauttamisesta saatavat varat.

Siirtymäkauden jatkaminen, joka mahdollistaisi EU:n sisäisen verottoman myynnin jatkumisen 30. kesäkuuta 1999 jälkeen, voitaisiin toteuttaa eri tavoin. Komissio tarkastelee tässä asiakirjassa eri mahdollisuuksia, joita ovat

  • siirtymäkauden jatkaminen tietyn ajan
  • siirtymäkauden jatkaminen tietyn ajan ja tietyillä aloilla (esim. matkustajalautoilla)
  • valmisteverojen asteittainen käyttöönotto (alkoholin ja tupakan osalta) ja alv:n välitön soveltaminen. Alv:tä ja valmisteveroja kohdeltaisiin eri tavoin, eli alv:tä sovellettaisiin 1. heinäkuuta 1999 alkaen ja valmisteverot otettaisiin asteittain käyttöön, kunnes ne saavuttaisivat Euroopassa sovellettavan verotuksen keskiarvon (tupakan ja alkoholin osalta). Valmisteverot yhdenmukaistettaisiin tämän hetken ja myöhemmän määräajan välisenä aikana, tai ellei se olisi mahdollista, kukin jäsenvaltio nostaisi ne kansalliselle tasolleen.

Päätelmissään komissio katsoo, että verottomaan myyntiin tällä hetkellä sovellettavien säädösten voimassaolon jatkaminen 30. kesäkuuta 1999 jälkeen ei ratkaisisi tehokkaasti komission määrittelemiä rajoitettuja ja alakohtaisia työllisyysongelmia. Se olisi liian kokonaisvaltainen ja hyvin kallis keino ottaen huomioon EU:n sisäisen verottoman myynnin lakkauttamisen rajalliset työllisyysvaikutukset. Kokemus on lisäksi osoittanut, että verottomuusjärjestelyjen jatkaminen ei kannusta kaupallisia toimijoita valmistautumaan uuteen tilanteeseen.

Tällainen lähestymistapa merkitsisi myös syrjinnän jatkumista liikennevälineiden välillä (sitä sovelletaan ainoastaan meri- ja lentoliikenteeseen sekä Kanaalitunnelin terminaalin myymälöihin) ja niiden toimijoiden välillä, jotka voisivat kiistää tuomioistuimessa lähestymistavan lainvoimaisuuden. Se heikentäisi yhteisön säädösten mukaisen siirtymäkauden uskottavuutta.

Komission tekemä käytettävissä oleviin tietoihin perustuva analyysi osoittaa, että verottoman myynnin lakkauttamisella ei ole mikrotaloudellisia eikä makrotaloudellisia vaikutuksia. Yhteisön on toimittava johdonmukaisesti jäsenvaltioiden määrittelemien paikallisten, alueellisten tai sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. Rakennerahastot, koheesiorahasto ja valtiontuki voisivat olla hyödyllisiä välineitä.

Jos mainitut välineet eivät ole riittäviä, kohdennettua erityistukea voitaisiin antaa uuden, mutta erillisen välineen kautta, jos neuvosto niin päättää. Tällaisen välineen tavoitteena olisi mahdollisesti

  • tarjota kohdennettua erityistukea sellaisille alueille, jotka ovat erityisen riippuvaisia verottomasta myynnistä sekä työllisyyden että tulojen suhteen
  • edistää alalla eniten kärsineiden yritysten uudistamista ja työpaikkojen säilyttämistä toiminnan monipuolistamisen (ja vaihtoehtoisten työpaikkojen luomisen) myötä.

Ratkaisut, joita komissio esittää tässä asiakirjassa, sisältyvät eurooppalaisen työllisyyspolitiikan yleiseen kehykseen. Verottomuusjärjestelmä vaikuttaa koko talouteen, sillä se vääristää kilpailua. Verottomuusjärjestelmää koskevat Euroopan unionin toimet ovatkin osoitus sen pyrkimyksistä yhteensovittaa verotuspolitiikkoja ja torjua siten haitallista verokilpailua, joka piilotukien muodossa lisää työvoimakustannuksia ja ehkäisee työpaikkojen syntymistä.

4) määräaika säädöksen täytäntöönpanolle jäsenvaltiossa

Ei vaadita.

5) voimaantulopäivä (jos poikkeaa edellisen kohdan päivämäärästä)

Ei vaadita.

6) viitteet

EYVL L 66, 9.3.1999

7) jatkotoimet

8) komission täytäntöönpanotoimet

Top