Eteläisen Intian valtameren kalastussopimus

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJOISTA:

Eteläisen Intian valtameren kalastussopimus (SIOFA)

Neuvoston päätös 2006/496/EY Eteläisen Intian valtameren kalastussopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan yhteisön puolesta

SOPIMUKSEN JA PÄÄTÖKSEN TARKOITUS

Eteläisen Intian valtameren kalastussopimuksen (SIOFA) tarkoituksena on

• turvata kalakantojen pitkän aikavälin säilyttäminen ja kestävä käyttö sopimusalueella sopimuspuolten* yhteistyön avulla
• edistää kalastuksen kestävää kehitystä sopimusalueella
• ottaa huomioon kehitysmaiden, joilla on sopimusalueeseen rajoittuva rantaviiva, ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden tarpeet.

Päätöksellä 2006/496/EY hyväksytään sopimus.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Sopimus kattaa kansainväliset vedet Itä-Afrikan ja Länsi-Australian välillä (periaatteessa leveyspiirin 10 astetta pohjoista leveyttä eteläpuolella ja leveyspiirin 60 astetta eteläistä leveyttä pohjoispuolella olevat vedet, lukuun ottamatta kaikkia kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvia vesiä). Sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat kalavarat ovat kaikki kalat, nilviäiset, äyriäiset ja muut sedentaariset lajit sopimusalueella, lukuun ottamatta rannikkovaltion kalataloutta koskevan lainkäyttövallan piiriin kuuluvia sedentaarisia lajeja ja laajalti vaeltavia lajeja.

Sopimus mahdollistaa jokaisen sellaisen kalastusyhteisön osallistumisen, jonka alukset ovat kalastaneet tai aikovat kalastaa SIOFA-kalavaroja sopimusalueella.

Sopimuspuolet ja sopimukseen osallistuvat kalastusyhteisöt soveltavat seuraavia periaatteita:

• toimenpiteet hyväksytään kalavarojen pitkäaikaista säilymistä koskevan parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon perusteella
• tällaisten kalavarojen kestävä käyttö otetaan huomioon ja hoitotoimissa sovelletaan koko ekosysteemin huomioon ottavaa lähestymistapaa
• varmistetaan, että pyyntiponnistuksen taso ei ylitä kalavarojen kestävän käytön tasoa
• sovelletaan varovaisuusperiaatetta, jolloin riittävien tieteellisten tietojen puutetta ei saa käyttää syynä siirtää tai jättää toteuttamatta suojatoimenpiteitä
• kalavaroja hoidetaan siten, että ylläpidetään suurin mahdollinen tuotto ja huvenneet kalakannat voidaan palauttaa
• kalastustoiminnasta meriympäristöön kohdistuvat haitalliset vaikutukset minimoidaan
• meriympäristön biologista monimuotoisuutta suojellaan
• tunnustetaan kehitysmaiden, joilla on sopimusalueeseen rajoittuva rantaviiva, ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden erityistarpeet.

Sopimuspuolet ja sopimukseen osallistuvat kalastusyhteisöt

• kokoontuvat säännöllisesti ”sopimuspuolten tapaamisiin” keskustelemaan sopimuksen täytäntöönpanosta ja tekemään sitä koskevia yksimielisiä päätöksiä
• tarkastelevat kalavarojen ja kalastuksen tilaa
• edistävät tutkimusta ja yhteistyötä rannikkovaltioiden kanssa kalavaroista kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä
• arvioivat kalastuksen vaikutusta kalakantoihin ja meriympäristöön
• toteuttavat säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, jotka ovat tarpeen kalavarojen pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi
• hyväksyvät kalastuksen vastuullista harjoittamista koskevia kansainvälisiä vähimmäisvaatimuksia
• laativat sääntöjä, jotka koskevat tieteellisen ja tilastollisen tiedon keräämistä, tarkistamista ja julkaisemista
• soveltavat seurantaa, valvontaa ja tarkkailua koskevia sääntöjä, myös aavalla merellä alukseen nousua ja tarkastusta koskevia sääntöjä
• ehkäisevät, estävät ja poistavat laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta
• varaavat ja jakavat kalastusmahdollisuuksia, mukaan lukien suurimmat sallitut kokonaissaaliit ja pyyntiponnistuksen kokonaistaso.

Sopimuksella perustetaan seuraavat elimet:

• Tieteellinen komitea, joka arvioi kalavaroja ja kalastuksen vaikutuksia meriympäristöön ja antaa tieteellistä neuvontaa ja suosituksia säilyttämisestä, hoidosta, seurannasta ja kalastusalaa koskevien tietojen keräämisestä.
• Valvontakomitea, joka tarkastaa sopimuksen sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen.
• Sihteeristö, joka vastaa täytäntöönpanosta ja hallinnon koordinoinnista, pitää täydellistä kirjaa kaikkien kokousten kulusta ja arkistoi viralliset asiakirjat.

Sopimus velvoittaa sopimuspuolet ja sopimukseen osallistuvat kalastusyhteisöt

• panemaan sopimuksen ja sen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet tehokkaasti täytäntöön
• kokoamaan ja vaihtamaan vuosittain kalavaroja ja niiden alusten toimintaa koskevia paikkansapitäviä ja oikea-aikaisia tieteellisiä ja teknisiä tietoja ja tilastotietoja
• raportoimaan sopimuksen sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden täytäntöönpanosta ja noudattamisesta
• huolehtimaan siitä, että niiden kansalaiset ja kalastusalukset noudattavat sopimusta
• pitämään kirjaa kaikista sopimusalueella kalastavista kansallisista aluksista ja vaihtamaan näitä tietoja
• tutkimaan väitetyt rikkomiset ja raportoimaan niiden perusteella toteutetuista toimista.

Sopimus velvoittaa lippuvaltiot* erityisesti

• varmistamaan, että niiden kalastusalukset noudattavat sopimusta ja sen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, eivät vaaranna näitä eivätkä harjoita luvatonta kalastusta kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla sopimusalueen vieressä sijaitsevilla vesillä
• ottamaan käyttöön satelliittivalvontajärjestelmän sopimusalueella kalastavia kalastusaluksiaan varten.

Sopimus velvoittaa satamavaltiot* erityisesti

• tarkastamaan kalastusaluksella olevat asiakirjat, pyydykset ja saalis satamissaan tai merellä olevissa terminaaleissaan
• kieltämään saaliin purkaminen, jälleenlaivaus ja palvelujen antaminen kalastusaluksille, jotka ovat pyytäneet kalaa sopimuksen ja sen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaisesti.

VOIMAANTULO

Sopimus allekirjoitettiin 7. heinäkuuta 2006. Se tuli voimaan kesäkuussa 2012.

TAUSTAA

Lisätietoja:

• SIOFA.

KESKEISET TERMIT

ASIAKIRJAT

Eteläisen Intian valtameren kalastussopimus (SIOFA) (EUVL L 196, 18.7.2006, s. 15–24)

Neuvoston päätös 2006/496/EC, tehty 6 päivänä kesäkuuta 2006, Eteläisen Intian valtameren kalastussopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 196, 18.7.2006, s. 14)

Viimeisin päivitys: 13.07.2022