Influenssapandemiaan ja muihin terveysuhkiin valmistautuminen

Euroopan komissio on hyväksynyt kaksi toimintasuunnitelmaa, joiden tarkoituksena on parantaa yhteisön ja jäsenvaltioiden toimintavalmiuksia rajatylittävissä vakavissa kansanterveydellisissä hätätilanteissa ja mahdollisen influenssapandemian tapauksessa.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto kansanterveydellisiä hätätilanteita koskevien yleisten valmiussuunnitelmien koordinoinnin vahvistamisesta EU:n tasolla, 28. marraskuuta 2005 [KOM(2005) 605 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission tiedonanto influenssapandemiaa koskevista valmius- ja reagointisuunnitelmista Euroopan yhteisössä, 28. marraskuuta 2005 [KOM(2005) 607 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

KANSANTERVEYDELLISIIN HÄTÄTILANTEISIIN VALMISTAUTUMINEN EU:N TASOLLA

Tarkoitus ja soveltamisala

Euroopan laajuista koordinointia kansanterveydellisissä hätätilanteissa koskevan komission tiedonannon yleisenä tavoitteena on avustaa jäsenvaltioita kansallisten terveyteen liittyvien hätätilanteiden yleissuunnitelmien laatimisessa ja EU-ulottuvuuden huomioon ottamisessa. Tiedonanto tarjoaa yhdessä teknisen ohjeasiakirjan kanssa perustan kansallisten yleis- ja erityissuunnitelmien laatimiseen, ja siinä kuvataan kansanterveydellisiin hätätilanteisiin valmistautumisessa huomioon otettavat keskeiset tekijät.

Komissio kuvaa toimenpiteitä, jotka on toteutettava tai otettava huomioon kansallisten kansanterveysalan hätätoimintasuunnitelmien laadinnassa kullakin seuraavista keskeisistä aihepiireistä: tiedonhallinta, viestintä, tieteellinen neuvonta, yhteys-, johtamis- ja valvontajärjestelmät, terveyssektorin valmius sekä valmius eri sektorien välillä.

Tiedonhallinta

Tiedonhallintaan kuuluvat hätätilannetta koskevan tiedon keruu, käsittely, käyttö ja jakelu. Tavoitteena on tunnistaa vaarat ja riskit, seurata hätätilanteen kehittymistä sekä määritellä käytettävissä olevat keinot ja resurssit.

Jäsenvaltioiden on tarpeen järjestää riittävä terveyden seuranta ennen tapahtumaa. Sen vuoksi eri aloja koskevien valvontastandardien on oltava kattavia, ja niitä on sovellettava tiukasti. Lisäksi on tärkeää varmistaa yhteistyö eri tietolähteiden kanssa ja niiden välillä (kansanterveyssektori ja sen ulkopuoliset lähteet, kuten tiedotusvälineet, eläinlääkärit ja turvallisuusyksiköt).

Viestintä

Tiedonhallinta edellyttää oikea-aikaista tiedonjakelua. Viestinnän perusrakenteiden on oltava mahdollisimman hyvässä kunnossa, jotta viestintäkanavat säilytetään myös hätätilanteissa, kun jotkin viestintämuodot voivat olla poissa toiminnasta.

Viranomaisten on sovellettava tehokasta viestintäpolitiikkaa yleisöön ja tiedotusvälineisiin nähden. Tämä edellyttää tapahtumien hyvää ennakointia ja viranomaisten aseman vahvistamista johtavana tai jopa ainoana tapahtumia kuvaavan arvovaltaisen tiedon lähteenä.

Koordinointi on ehdottoman tärkeää sen varmistamiseksi, että yleisölle välitetään täsmällisiä ja johdonmukaisia viestejä. Jäsenvaltioiden, komission ja yhteisön toimivaltaisten virastojen on pyrittävä parantamaan kriisitiedotuksen koordinointia.

Tieteellinen neuvonta

Tieteellisen neuvonnan valmistelu ja antaminen on syytä sisällyttää hätätilanteen hallintaan. Tämä toteutetaan

• perustamalla kaikille tasoille ja kaikilla aloilla asiantuntijaryhmiä, komiteoita ja muita vastaavia rakenteita;
• konsultoimalla nopeasti tieteellisiä ja teknisiä lähteitä riskien arvioinnin ja tarkastelun kysymyksistä eri toimintamahdollisuuksien selvittämiseksi.

Yhteisön tasolla on otettu käyttöön tieteellisten lausuntojen antamiseen liittyviä menettelyjä ja järjestelmiä eri aloilla:

• Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus (ECDC);
• Euroopan lääkevirasto (EMEA);
• Yhteinen tutkimuskeskus (YTK) (EN);
• Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA);
• Euroopan ympäristökeskus (EEA);
• Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (EMCDDA);
• Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto (OSHA).

Tartuntatautien alalla on perustettu unionin laajuinen koordinoitu ja reaaliaikainen ennustemallintamisen järjestelmä. Sen avulla voidaan määrittää parhaiten soveltuvat toimet, joilla voidaan estää taudin ja taudinaiheuttajien leviäminen ja avustaa viranomaisia tiedottamalla kansanterveysalan toimintalinjoista ja tekemällä ennakkosuunnitelmia.

Yhteys-, johtamis- ja valvontajärjestelmät

Johtamisen ja valvonnan piiriin kuuluvat kaikki suunnittelu- ja torjuntatoimet. Johtamis- ja valvontajärjestelmien tehtävänä on ennen kaikkea näiden ongelmien ratkaiseminen ja taudin tai kontaminaation leviämisen saaminen hallintaan väestössä ja ympäristössä.

Asianmukaisen johtamisen ja valvonnan vaatimuksiin kuuluvat

• tietoisuus uhrien ja resurssien sijainnista
• torjuntatoimien ja viestinnän koordinointi
• tiedon analysointi ja hallinta.

Johtamis- ja valvontajärjestelmät auttavat vastuuhenkilöitä toimimaan tehokkaasti tilanteen monitahoisuudesta huolimatta (epävarmuus, saatavilla olevien tietojen ristiriitaisuus tai epätäydellisyys jne.). Simulointia voidaan käyttää välineenä tilanteen monimutkaisuuden selvittämisessä ja tulosten ennakoimisessa.

Jäsenvaltioissa sijaitsevilla johto- ja valvontakeskuksilla on oltava hyvät yhteysjärjestelyt muiden jäsenvaltioiden, komission ja yhteisön virastojen sekä kansainvälisten organisaatioiden, erityisesti Maailman terveysjärjestön (WHO) kanssa. Yhteisöllä on monia yhteysjärjestelmiä, joista useimmat palvelevat varhaisvaroitus- ja hälytystarpeita. Terveysuhat, joista tiedotetaan biologisiin, kemiallisiin ja radioaktiivisiin aineisiin liittyvien hyökkäysten ja uhkien varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmässä tai yhteisön nopeassa tiedonvaihtojärjestelmässä, voivat johtaa siihen, että todetaan kansanterveydellinen hätätilanne ja aktivoidaan soveltuvat yhteys- ja koordinointijärjestelmät EU:n tasolla ja komissiossa. Komissio on myös perustanut nopean yleishälytysjärjestelmän (ARGUS), joka yhdistää kaikki yhteisön nopeat hälytysjärjestelmät ja keskitetyn hätäkeskuksen asianmukaisine koordinointirakenteineen.

Terveyssektorin valmius

Terveyssektorin valmiuteen liittyy useita näkökohtia:

• Vaihdetaan tietoa jäsenvaltioiden välillä suunnittelua koskevista kansallisen tason periaatteista (muun muassa jakamalla tietoa suunnitelluista toimista ja tuesta).
• Kootaan yhteen epidemiologisten tutkimusten ja laboratoriotutkimusten resursseja.
• Parannetaan menettelyjä potilaiden siirtämiseksi jäsenvaltioiden välillä.
• Otetaan käyttöön eristämistä koskevia menettelyjä.
• Kehitetään uusia lääkkeitä ja lääkintäpalveluita. Tällä alalla on pyrittävä EU:n laajuisesti varmistamaan keskeisten lääkkeiden tasapuolinen saatavuus ja varastointi. Lisäksi on tarpeen luoda yhteisön laajuinen strategia merkittäviä terveysuhkia varten ensisijaisesti tarvittavien lääkkeiden kehittämiseksi ja tuottamiseksi. Yhteisö on jo tehnyt joukon aloitteita, joiden tarkoituksena on saattaa saataville viruslääkkeitä ja rokotteita influenssapandemian tapauksessa.

Valmius muilla sektoreilla ja niiden välillä

Menettelyt, joita tarvitaan kansanterveydellisten hätätilanteiden käsittelemiseksi terveyssektorin ulkopuolella, toimivat kahdella tavoin:

• niillä tuetaan muita sektoreita kansanterveysviranomaisten avustamisessa lääkinnällisissä toimenpiteissä;
• niillä edistetään toimia, jotka kuuluvat pääosin terveyssektorin ulkopuolisille sektoreille (logistiikka, dekontaminaatio, liikenne, televiestintä, pelastuspalvelu- ja siviilipuolustusoperaatiot, järjestyksenvalvonta jne.).

Tietyt toimet edellyttävät muiden kuin terveydenhuollon viranomaisten toimia, ja sen vuoksi tarvitaan koordinointia yksiköiden ja viranomaisten välillä.

Kolmansien maiden valmius on keskeisellä sijalla, jos Euroopan unionia aiotaan suojata terveysriskeiltä, jotka voivat levitä näistä maista EU:hun. Tarvitaan koordinoitua lähestymistapaa sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella, jotta voidaan suojata EU:n kansalaisten terveyttä jo tunnetuilta ja vielä ennakoimattomilta terveysuhilta.

INFLUENSSAPANDEMIAAN VALMISTAUTUMINEN JA REAGOINTI EU:SSA

Euroopan komissio hyväksyi maaliskuussa 2004 influenssapandemiaan valmistautumista koskevan ensimmäisen yhteisön suunnitelman (KOM(2004) 201 lopullinen). Siinä vahvistetaan komission ja jäsenvaltioiden tehtävät pandemiaan valmistautumisessa sekä tiettyihin ennalta määriteltyihin vaiheisiin ja tasoihin liittyvät keskeiset toimet hallinnoinnin ja koordinoinnin, seurannan, ennaltaehkäisyn, taudin vaikutusten lievittämisen ja tautiin reagoinnin, viestinnän, väestönsuojelun ja tutkimustoiminnan aloilla. Toimintasuunnitelma perustuu pääosin Maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksiin.

Influenssapandemiaan valmistautumista koskevan 28. marraskuuta 2005 annetun tiedonannon tarkoituksena on tarkistaa kyseistä toimintasuunnitelmaa, jotta se vastaisi alan viimeaikaisia tapahtumia, jotka ovat

• influenssapandemiaa koskevien WHO:n tarkistettujen suositusten julkaiseminen;
• tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen (ECDC) perustaminen.

Influenssapandemian kuusi vaihetta

Toimintasuunnitelmassa esitetään ehdotus siitä, miten unioni reagoi WHO:n määrittelemissä influenssapandemian kuudessa eri vaiheessa:

• Vaihe 1 - pandemioiden välinen aika: Ihmisissä ei ole havaittu uusia influenssaviruksen alatyyppejä;
• Vaihe 2 - pandemioiden välinen aika: Ihmisissä ei ole havaittu uusia influenssaviruksen alatyyppejä, mutta eläimissä leviävä influenssaviruksen alatyyppi aiheuttaa huomattavan sairastumisriskin ihmisille.
• Vaihe 3 - pandemiahälytys: Ihmisissä on havaittu uuden alatyypin tartuntoja mutta ei ihmisestä toiseen leviämistä;
• Vaihe 4 - pandemiahälytys: Pieniä tautiryvästymiä, joissa joitakin ihmisestä toiseen tapahtuneita tartuntoja. Leviäminen on kuitenkin hyvin paikallista, ja vaikuttaa siltä, että virus ei ole mukautunut ihmiseen tarttumista varten;
• Vaihe 5 - pandemiahälytys: Laajempia tautiryvästymiä, mutta ihmisestä toiseen tapahtuneet tartunnat edelleen paikallisia; vaikuttaa siltä, että virus on mukautunut paremmin ihmisiin tarttumista varten mutta ei ole ehkä vielä täysin tartuntakykyinen (merkittävä pandemiariski);
• Vaihe 6 - pandemia: Lisääntyneitä ja jatkuvia tartuntoja väestössä. Useita epidemioita vähintään yhdessä EU:n ulkopuolisessa maassa, jatkuvia ihmisestä toiseen tapahtuneita tartuntoja ja leviäminen muihin maihin.

Vastuiden määrittely yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla

Jokaisen pandemiavaiheen osalta toimintasuunnitelmassa kuvataan yksityiskohtaisesti jäsenvaltioiden, komission sekä tautien ehkäisystä ja valvonnasta vastaavan keskuksen vastuualueet. Toteutettavat toimet esitetään ottaen huomioon seuraavat osa-alueet:

• suunnittelu ja koordinointi
• arviointi ja valvonta
• ehkäisy ja rajoittaminen
• terveydenhuoltojärjestelmien reagointi
• jäsenvaltioiden ja EU:n välinen viestintä, yleisölle tiedottaminen.

TAUSTAA

Yhdysvalloissa syyskuussa 2001 tapahtuneet terroristi-iskut antoivat aiheetta vahvistaa kansanterveysalan toimintalinjoja, valmiussuunnitelmia ja resursseja tällaisten hyökkäysten torjumiseksi ja niiden vaikutusten lieventämiseksi. Vuoden 2003 sars-epidemia oli toinen merkittävä tapahtuma kansanterveysalalla, ja sen johdosta tartuntataudeilta suojautumisen keinot asetettiin voimakkaasti kyseenalaisiksi. Sars-epidemia antoi mahdollisuuden testata unionin tason koordinoinnin hyödyllisyyttä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmässä. Järjestelmän ansiosta jäsenvaltioille tiedotettiin tilanteesta, ja ne pystyivät valmistautumaan taudin mahdollisen leviämisen torjuntaan.

Myös 1900-luvulla esiintyi kolme influenssapandemiaa. Viime aikoina uuden maailmanlaajuisen influenssapandemian riskiä on täytynyt arvioida uudelleen Aasiassa ilmenneen lintuinfluenssan ja sen eri puolille maailmaa leviämisen johdosta. Vaikka on mahdotonta ennustaa, milloin seuraava pandemia voisi puhjeta, tällainen pandemia aiheuttaisi terveys- ja sosiaalialan resurssien laajamittaisen mobilisoinnin lisäksi yhteiskunnallisia ja taloudellisia ongelmia. Suunnittelemalla järjestelmällisesti yhteisön ja jäsenvaltioiden valmistautumista ja toimenpiteitä voidaan osaltaan rajata vaikutusten laajuutta.

Sen vuoksi komissio on hyväksynyt kaksi toimintasuunnitelmaa, joiden tarkoituksena on parantaa yhteisön ja jäsenvaltioiden valmiutta käsitellä Euroopan laajuisia kansanterveyteen kohdistuvia uhkia. Toisen toimintasuunnitelman tavoitteena on lujittaa Euroopan laajuista koordinointia kansanterveydellisissä hätätilanteissa sellaisen yleisen strategian avulla, jota sovelletaan erityyppisiin terveysuhkiin: odotettavissa oleviin (kuten influenssapandemia) ja odottamattomiin (kuten sarsin kaltainen epidemia). Toisessa toimintasuunnitelmassa keskitytään valmistautumiseen ja valmiussuunnitelmiin influenssapandemian tapauksessa.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston päätelmät lintuinfluenssasta ja pandeemisesta influenssasta, 18. joulukuuta 2005 [Ei julkaistu EUVL:ssä].

Euroopan Parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 851/2004, annettu 21. huhtikuuta 2004, tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen perustamisesta [EUVL L 142, 30.4.2004].

Komission valmisteluasiakirja influenssapandemiaan valmistautumisen ja reagoinnin yhteisön tason suunnittelusta, 26. maaliskuuta 2004 [KOM(2004)201 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission päätös 2000/57/EY, tehty 22. joulukuuta 1999, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 2119/98/EY säädetystä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmästä [EYVL L 21, 26.1.2000].

See also

• Lisätietoja aiheesta löytyy Euroopan komission kansanterveyssivuilta (EN)

Viimeisin päivitys 10.03.2006