Suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvat epäpuhtauspäästöt

Euroopan unioni (EU) asettaa rajoituksia suurista polttolaitoksista ilmaan joutuville epäpuhtauspäästöille.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen).

TIIVISTELMÄ

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) tuli voimaan vuonna 2011, ja sillä korvataan seitsemän aiempaa säädöstä, muun muassa direktiivi 2001/80/EY tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta.

Direktiivin päätarkoituksena on vähentää haitallisia teollisuuden päästöjä ennen kaikkea parantamalla parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) soveltamista ja hyödyttää siten sekä kansalaisten terveyttä että ympäristöä.

Direktiivin 2010/75/EU III luvussa vahvistetaan polttolaitoksia koskevat erityissäännökset. Lukua sovelletaan polttoainetyypistä riippumatta polttolaitoksiin, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on vähintään 50 MW.

Luvun soveltamisalaan eivät sisälly tietyntyyppiset polttolaitokset. Näitä ovat esimerkiksi seuraavat:

• laitokset, joissa palamistuotteita käytetään lämmitykseen, kuivaukseen tai muuhun käsittelyyn,
• jälkipolttolaitokset, jotka on suunniteltu puhdistamaan savukaasuja polttamalla ja joita ei käytetä erillisinä polttolaitoksina,
• katalyyttisia krakkauskatalyyttejä regeneroivat laitteet,
• laitteet, joilla rikkivety muunnetaan rikiksi,
• kemianteollisuudessa käytetyt reaktorit,
• koksaamot.

Yhdistämissäännöt

Yhdistämissäännöistä säädetään laissa. Esimerkiksi jos kahden tai useamman erillisen polttolaitoksen savukaasut poistetaan yhteisen piipun kautta, tällaisten laitosten yhdistelmää pidetään yhtenä polttolaitoksena ja niiden kapasiteetit on laskettava yhteen laskettaessa nimellistä kokonaislämpötehoa.

Päästöjen raja-arvot

Direktiivin liitteessä V vahvistetut suuria polttolaitoksia koskevat päästöjen raja-arvot ovat yleisesti direktiivissä 2001/80/EY säädettyjä raja-arvoja tiukemmat. Olemassa oleville laitoksille annetaan jonkin verran liikkumavaraa (kansalliset siirtymäsuunnitelmat, määräaikaispoikkeus). Liitteessä V (1 ja 2 osassa) vahvistetaan polttolaitoksia koskevat päästöjen raja-arvot.

Kaukolämpölaitokset

Tietyt kaukolämpölaitokset voidaan 31 päivään joulukuuta 2022 saakka vapauttaa velvoitteesta noudattaa päästöjen raja-arvoa (esimerkiksi jos polttolaitoksen nimellinen kokonaislämpöteho on enintään 200 MW tai jos laitos on saanut luvan ennen 27 päivää marraskuuta 2002).

Ilmaan joutuvien päästöjen tarkkailu

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilman epäpuhtauksia tarkkaillaan liitteessä V olevan 3 osan mukaisesti ja että laitoksen toimilupaan sisältyviä ehtoja noudatetaan tarkasti. Päästöjen tarkkailuun käytettävän automaattisen laitteiston asennusta ja toimintaa on valvottava ja laitteistolle on tehtävä tarkastustesti vuosittain.

Hiilidioksidin geologinen varastointi

Kaikkien sellaisten polttolaitosten toiminnanharjoittajat, joiden nimellinen sähköntuotantoteho on vähintään 300 megawattia, on varmistettava, että i) sopivia varastointipaikkoja on käytettävissä, ii) irtolaitteistot ovat teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa ja iii) hiilidioksidin talteenoton jälkiasentaminen on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa.

Päästöjen puhdistinlaitteiden toimintahäiriöt tai rikkoutuminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisten viranomaisten myöntämissä luvissa määrätään menettelystä puhdistinlaitteiden toimintahäiriön tai rikkoutumisen varalta. Rikkoutumisen sattuessa toiminnanharjoittajan on vähennettävä toimintaa tai keskeytettävä se, jos normaaliin toimintaan ei voida palata 24 tunnin kuluessa, tai käytettävä laitosta vähän epäpuhtauksia tuottavilla polttoaineilla.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston päätös 2003/507/EY, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2003, Euroopan yhteisön liittymisestä vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen liittyvään happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevaan pöytäkirjaan (EUVL L 179, 17.7.2003).

Vuonna 1979 tehdyn pöytäkirjan tarkoituksena on vähentää ihmisen toiminnasta johtuvia rikki- ja typpiokisidi- ja ammoniakkipäästöjä sekä haihtuvien orgaanisten aineiden päästöjä, jotka voivat vahingoittaa ihmisten terveyttä ja ympäristöä ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta johtuvan happamoitumisen, rehevöitymisen tai alailmakehän otsonin muodostumisen seurauksena.

Komission suositus, annettu 15 päivänä tammikuuta 2003, jäsenvaltioille annettavista suuntaviivoista kansallisten päästöjenvähentämissuunnitelmien laatimiseksi tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY säännösten mukaisesti (tiedoksiannettu numerolla K(2003) 9) (2003/47/EY) (EYVL L 16, 22.1.2003).

Viimeisin päivitys 11.08.2014