Vihreä kirja energiahuollosta

Vihreässä kirjassa käsitellään Euroopan energiariippuvuuden jatkuvaan kasvuun liittyviä keskeisiä kysymyksiä: ilmastonmuutokseen ja energian sisämarkkinoihin liittyviä haasteita, energiavarojen tarjontaan ja kysyntään liittyviä toimia, uusiutuvien energialähteiden ja ydinenergian asemaa, jne.

ASIAKIRJA

Komission vihreä kirja, annettu 29. marraskuuta 2000, "Energiahuoltostrategia Euroopalle" [KOM(2000) 769 - ei julkaistu EYVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Euroopan unioni (EU) on yhä riippuvaisempi sen ulkopuolelta tuotavasta energiasta. Puolet EU:n kuluttamasta energiasta tuodaan nykyään muualta, ja jos mitään ei tehdä, vuoteen 2020 tai 2030 mennessä tämä osuus nousee 70 prosenttiin. Riippuvuus tuontienergiasta aiheuttaa Euroopan unionille taloudellisia, yhteiskunnallisia, ekologisia ja fyysisiä riskejä. Tuontienergian osuus on 6 prosenttia koko tuonnin arvosta. Geopoliittisesti tarkasteltuna 45 prosenttia öljystä tuodaan Lähi-idästä ja 40 prosenttia maakaasusta Venäjältä. Euroopan unionilla ei kuitenkaan vielä ole käytössään keinoja, joilla maailmanmarkkinoiden suuntaa muutettaisiin. Tämä heikkous korostui selvästi, kun öljyn hinta nousi rajusti vuoden 2000 lopussa.

Vihreässä kirjassa suositellaan, että laadittaisiin energiahuoltostrategia, jolla pyritään pienentämään tuontiriippuvuudesta aiheutuvia riskejä.

Uudet haasteet

Pyrkiessään ratkaisemaan tätä ongelmaa Euroopan unionin on vastattava moniin haasteisiin, jotka on otettava huomioon strategiaa laadittaessa. Kaksi merkittävintä uutta haastetta ovat

• ympäristöongelmat, jotka vaikuttavat energia-alan valintoihin, ja etenkin ilmastonmuutoksen torjuminen
• sisämarkkinoiden toteutuminen, jolloin kysynnällä on uusi rooli ja vaikutus ja jolloin voi syntyä poliittisia jännitteitä, kun esimerkiksi sähkönhintojen lasku vaikuttaa haitallisesti ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävään politiikkaan. Tehokkaat sovitteluratkaisut on löydettävä paikallisesti.

Eurooppalainen strategia

Energiapolitiikkaan on tullut yhteisöulottuvuus: jäsenvaltiot ovat toisistaan riippuvaisia sekä ilmastonmuutoksen torjunnan että sisämarkkinoiden tasolla. Tämä ei kuitenkaan näy yhteisön toimivallassa. Yhteisö voi toimia käyttämällä muiden alojen, kuten sisämarkkinoiden, yhdenmukaistamispolitiikan, ympäristön ja verotuksen alojen toimivaltuuksiaan.

Yhteisön energiapolitiikasta ei kuitenkaan olla poliittisella tasolla yksimielisiä, mikä rajoittaa toimintamahdollisuuksia. Olisi pohdittava, pitäisikö yhteisön toimivaltaa energia-alalla laajentaa sen varmistamiseksi, että Euroopan unioni voisi paremmin vaikuttaa tulevaisuuteensa energiahuollon alalla. Kyseessä ei ole "avaimet käteen" -energiahuoltostrategian esittäminen vaan keskustelun käynnistäminen näistä kysymyksistä.

Pitkän aikavälin energiahuoltostrategia

Vihreän kirjan mukaan energiahuoltostrategian tärkein tavoite on pyrkiä takaamaan kansalaisten hyvinvointi ja talouden moitteeton toiminta varmistamalla energiatuotteiden jatkuva saanti kohtuulliseen hintaan kaikille kuluttajille siten, että otetaan huomioon ympäristö ja kestävän kehityksen tavoitteet. Toimitusvarmuudella ei pyritä maksimoimaan energiaomavaraisuutta tai minimoimaan riippuvuutta vaan pienentämään riippuvuuteen liittyviä riskejä. Keskustelussa olisi otettava huomioon nykyiset energialähteet. EU turvautuu suurelta osin fossiilisiin polttoaineisiin, kuten öljyyn (hallitseva energialähde). Tämän ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan toimia.

Vihreässä kirjassa hahmotellaan pitkän aikavälin energiastrategia, jonka mukaan EU:n

• on tasapainotettava tarjontaan liittyvää politiikkaa selkeillä kysyntää edistävillä toimilla.Kysyntään liittyvä toimintamarginaali on merkittävämpi kuin yhteisön oman energiantarjonnan kasvuun liittyvä toimintamarginaali. Kysynnän kasvua olisi pyrittävä hallitsemaan kannustamalla kuluttajia muuttamaan käyttäytymistään tuntuvasti ja käyttämällä tässä esimerkiksi verotuksellisia keinoja.Tarjonnan suhteen on asetettava etusijalle ilmaston lämpenemisen torjuminen, ja etenkin on tuettava uusiutuvia energialähteitä esimerkiksi siten, että varat niiden kehittämiseen otettaisiin taloudellisesti kannattavista energiamuodoista.
• on tarkasteltava ydinvoiman osuutta keskipitkällä aikavälillä.Jos mitään ei tehdä, ydinvoiman osuuden odotetaan edelleen pienenevän tulevaisuudessa. Keskustelussa, jossa pohditaan ydinvoiman osuutta tulevaisuudessa, on käsiteltävä muun muassa ilmaston lämpenemistä, energiansaannin varmuutta ja kestävää kehitystä. Ydinjätehuollon turvallisuuden alalla tehtävää tutkimusta olisi näiden pohdintojen tuloksista huolimatta jatkettava aktiivisesti.
• on otettava käyttöön väline, jolla vahvistetaan strategisia varantoja ja löydetään uusia tuontireittejä öljylle ja kaasulle, joiden tuonti kasvaa.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 10. tammikuuta 2007: " Energiapolitiikka Euroopalle " [KOM(2007) 1 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä]. Uusi energiapolitiikka vie EU:ta kohti vähäisen energiankäytön ja varmemman, kilpailukykyisemmän ja kestävämmän energian taloutta. Siinä painotetaan etenkin energiahuollon varmistamiseen liittyviä toimenpiteitä.

Neuvoston direktiivi 2006/67/EY, annettu 24. päivänä heinäkuuta 2006, jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (kodifioitu toisinto) [EUVL L 217, 8.8.2006]. Jäsenvaltioiden on luotava öljytuotevarastojen vähimmäistaso ja pidettävä sitä yllä vähintään edellisen kalenterivuoden 90 päivän keskimääräistä päivittäistä kotimaankulutusta vastaavalla tasolla.

Komission tiedonanto, annettu 11. syyskuuta 2002: "Energian sisämarkkinat: Energian toimitusvarmuutta koskevien toimenpiteiden koordinointi" [KOM(2002) 488 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä]. Komissio korostaa, että energian sisämarkkinoiden luominen tekee jäsenvaltioista entistä riippuvaisempia toisistaan, ja että markkinoiden lisäksi on luotava koordinoituja toimenpiteitä, joilla turvataan öljyn ja kaasun toimitusvarmuus. Toimenpiteiden tarkoituksena on yhdenmukaistaa öljyvarastojen organisointia ja edistää niiden koordinoitua käyttöä (kansallisten varastointijärjestelmien yhdenmukaistaminen, varmuusvarastot, interventioperusteet), kaasun toimitusvarmuutta koskevien vähimmäistoimenpiteiden yhdenmukaistaminen (vähimmäisvaatimukset, kriisitoimenpiteet, toimitussopimukset) ja järjestää energiaa koskeva vuoropuhelu tuottaja- ja kuluttajamaiden välillä.

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 26. kesäkuuta 2002: Loppuraportti vihreästä kirjasta "energiahuoltostrategia Euroopalle" [KOM(2002) 321 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä]. Marraskuussa 2000 julkaistu vihreä kirja sai EU:ssa aikaan laajaa keskustelua energiahuollosta. Raportissa käsitellään keskustelussa esille tulleita aiheita. Suurin osa vihreässä kirjassa esitettyjä ehdotuksia kommentoineista tahoista - esimerkiksi jäsenvaltiot ja valtioista riippumattomat järjestöt - ovat suhtautuneet pääasiassa myönteisesti ehdotettuun strategiaan, jossa esimerkiksi korostetaan kysynnän hallintaa energiatehokkuuden edistämisen kautta.

Koska voidaan katsoa, että strategian lähestymistavasta on päästy suurelta osin yksimielisyyteen, EU on jo toiminut strategian mukaan. Jo käynnistetyt aloitteet ovat seuraavat:

• uusiutuvista energialähteistä (es de en fr) tuotettua sähköä koskeva direktiivi 2001/77/EY
• rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi 2002/91/EY
• biopolttoaineiden (es de en fr) edistämistä koskeva direktiivi 2003/30/EY
• liikennepolitiikkaa koskeva valkoinen kirja parannusten toteuttamiseksi liikenteen alalla, jolla käytetään 32 prosenttia energiasta ja joka tuottaa 28 prosenttia hiilidioksidin kokonaispäästöistä.

Vaikka EU on toteuttanut toimenpiteitä uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseksi, toiminta ei toistaiseksi ole ollut riittävän tehokasta.

EU on jo nyt tietyssä määrin riippuvainen kolmansista maista tuodusta öljystä. Komissio katsoo, että EU:n ja öljyntuottajamaiden välillä on käynnistettävä vahvistettu vuoropuhelu markkinoiden avoimuuden lisäämiseksi, jotta voidaan tehdä riittävän hyviä toimitussopimuksia. Komissio arvioi parhaillaan öljyvarastoja (esdeenfr) koskevaa uutta lähestymistapaa, jolla on tarkoitus taata entistä vakaampi öljyvarastotilanne EU:n jäsenvaltioiden välillä. Käsiteltävänä on myös kysymys strategisten kaasuvarastojen perustamisesta.

Ydinenergia on edelleen yksi toimitusvarmuutta koskevan keskustelun polttavista aiheista, sillä ydinvoiman avulla vältettävien kasvihuonekaasupäästöjen määrä vastaa noin puolta EU:n autokannan päästöistä. Ydinvoima jakaa mielipiteitä, mutta ydinvoimavaihtoehto on edelleen avoinna. Radioaktiivisten jätteiden (es de en fr) käsittely ja kuljetus ovat ydinvoiman käyttöön liittyvät keskeiset huolenaiheet. Tilanteen helpottamiseksi EU on asettanut ydinturvallisuuden yhdeksi tärkeäksi ehdokasmaiden kanssa käytävien liittymisneuvottelujen kysymykseksi ja aikoo ottaa pitkällä aikavälillä käyttöön uusia toimenpiteitä koko EU:n alueella.

Verotuksen (es de en fr) yhdenmukaistaminen herättää edelleen vastarintaa, vaikka Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto vaati energian verotusta koskevan direktiivin antamista vuoden 2002 loppuun mennessä. Direktiivi annettiin vuonna 2003.

Energian sisämarkkinoilla on suuri merkitys energian toimitusvarmuuden kannalta, sillä energian sisämarkkinoiden luomiseksi annetun lainsäädännön tavoitteena on sekä taata kilpailukykyiset hinnat että vahvistaa julkisen palvelun velvoitteet sen varmistamiseksi, etteivät energiatoimitukset keskeydy. On kuitenkin taattava, että markkinat avautuvat mahdollisimman tehokkaasti ja että yhteisön sisäinen kauppa lisääntyy.

Komissio korostaa, että energian toimitusvarmuuden turvaamisessa on edistytty, mutta toimitusvarmuutta on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti eli on keskityttävä seuraaviin asioihin:

• kehityksen ja toimien ennakoiminen pitkällä aikavälillä
• markkinoiden seurantamekanismit
• politiikan välineet
• suhteiden lujittaminen EU:n ulkopuolisiin maihin.

Viimeisin päivitys 02.10.2007